T�m� FAQ-listan versio on p�ivitetty Mon Nov 15 14:44:35 EET 2004 sfnet.harrastus.audio+video usein kysytyt kysymykset (FAQ) Virallinen kotisivu: [1]/faq/sfnet.harrastus.audio+video/ T�m� sfnet.harrastus.audio+video FAQ on tarkoitettu tietol�hteeksi audio- ja videotekniikasta kiinnostuineilla ihmisille, jotta samoja asioita ei tarvitisisi kysy� koko ajan uutisrym�ss�. Lue t�m� lista ensin ja jos et l�yd� vastausta tai kaipaat tarkennusta, niin sitten vasta l�het� kysymykseni [2]sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm��n. Jotta kysymyksesi saisi parhaan vastaanoton, kannattaa lukea [3]newssiartikkelin kirjoitusohjeet ennen artikkelin l�hett�mist�. ��nentoistotekniikka * [4]Kaikki audiokysymykset listana Audiokysymykset ja vastaukset aihepiireitt�in * [5]Akustiikka * [6]CD-soitin * [7]DVD-Audio * [8]Efektit ja ��nenmuokkaus * [9]H�iri�t * [10]Kaiuttimet * [11]Kuulokkeet * [12]Laitteiden testaus * [13]Levysoitin * [14]Liit�nn�t ja kaapelit * [15]Minidisc * [16]Radio * [17]SACD * [18]Subwoofer * [19]Surround ��nentoisto * [20]Tietokoneaudio * [21]Uutisryhm�t * [22]Vahvistimet * [23]��nil�hteet * [24]��nitteet ja ��nitt�minen Auto��nentoisto * [25]Kaikki autohifikysymykset listana Autohifikysymykset ja vastaukset aihepiireitt�in * [26]Perusteet * [27]Asennukset ja kytkenn�t * [28]Autosubwoofer * [29]Auton akustointi * [30]Autohifikilpailut Videotekniikka * [31]Kaikki videokysymykset listana Videokysymykset ja vastaukset aihepiireitt�in * [32]Digitaalinen televisio * [33]DVD * [34]Hifivideonauhuri * [35]Kaapelitelevisio * [36]Laserdisc * [37]Satellittivastaanotto * [38]Televisiovastaanotin * [39]TV-antenniverkko * [40]Videoelokuvat * [41]Videonauhuri * [42]Videokamerat * [43]Videoprojektorit * [44]Liit�nn�t ja v�likaapelit * [45]L�hetysstandardit * [46]Tietokonevideo Tiedonhaku * [47]Artikkelien etsint� sfnet.harrastus.audio+video uutiryhm�st� * [48]Kysymysten etsiminen hakusanojen avulla t�st� FAQ-listasta Muut usein kysytyt aiheet * [49]Audio- ja videotekniikan termej� * [50]Audio- ja videotekniikan kirjoja * [51]Elektroniikkalaitteiden rakentaminen ja korjaaminen * [52]Elokuvat ja elokuvateatterit * [53]Hifilaitteiden ja tarvikkeiden ostaminen * [54]Kuulon toiminta ja kuulosuojaus * [55]Laitteiden ja ��nij�rjestelmien logot(linkki ulos) * [56]Laitteiden hankkiminen ulkomailta * [57]Laitetelineet * [58]Lehdet ja kirjallisuus * [59]S�hk�verkko * [60]Uutisryhm�t * [61]WWW-linkkej� Muuta hy�dyllist� * [62]T�m�n FAQ-listan versionumero * [63]Ohjeita t�m�n uutisryhm�n kirjoittajille ja lukijoille (netiketti) * [64]sfnet.harrastus.audio+video.* uutisryhmien viralliset kuvaukset * [65]sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�n stereotyypeist� Hifihuumorijuttuja * [66]Autohifi� pintaa syvemm�lt� * [67]El�m�� tarkempaa toistoa - ajatuksia signaalipolusta * [68]Surroundin syvin olemus * [69]Subwoofer eli vitusti passoa Uutta: [70]Laajennettu DigiTV FAQ Yleist� t�st� FAQ-listasta T�h�n usein esittettyjen kysymysten (FAQ) -listaan on ker�tty [71]sfnet.harrastus.audio+video ja [72]sfnet.harrastus.audio+video.autohifi uutisryhmiss� usein esiintyvi� kysymyksi� ja vastaukset niihin. T�m�n listan tarkoituksena on tarjota vastaukset useimmin esitettyihin audio- ja videoalan kysymyksiin, jotta samoja asioita ei tarvitse kysy� [73]sfnet.harrastus.audio+video uutiryhm�ss� uudellen viikosta ja kuukaudesta toiseen aina vaan uudelleen. Kun kysymykset ja vastaukset l�ytyv�t t��lt�, niin samoja perusasioita ja ep�m��r�isi� vastauksia ei ehk� tarvitse k�yd� l�pi t�ss� keskusteluryhm�ss� viikosta toiseen. T�m�n listan tarkoituksena on my�s valottaa audiotekniikan perusteita kaikille aiheesta kiinnostuneille ja poistaa yleisi� aiheen monia yleisi� aiheeseen liittyvi� harhak�sityksi�. Hifikeskustelua seuratessa kannattaa muistaa, ett� mystiikkaa tuskin audiotekniikka sis�lt��, vaikka joskus silt� saattaisikin tuntua. Yleens�kin ��nentoistossa jos miss� on melkoisesti parkkiintuneita kuvitelmia, jotka ajan saatossa sitten muuttuvat "totuuksiksi". Kysymykset ja vastauksien tiedot olen ker�nnyt p��osin [74]sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm��n postitetuista artikkeleista. Kysymys ja vastaus on p��tynyt FAQ-listaa, kun se on esitetty uutisryhm�ss� tarpeeksi usein tai kysymys on muuten aihepiiriss� hyv�n oleellinen. kysymysten vastaukset on muodostettu yhdest� tai useammasta aihepiiri� k�sittelev�st� newssiartikkelista, jotka olen editoinut ja t�ydent�nyt FAQ-listaan sopivampaan muotoon. Periaatteena vastauksen mukaanottamisessa on ollut, ett� vastaus on FAQ:n kokoajan mielest� ollut oikealta vaikuttava (samansuuntainen k�sitys asioista) sek� kyseist� newssiartikkelin vastausta ei ole kiistetty/kumottu newssiryhm�ss�. Vastauksien t�ydent�misess� k�ytetyt lis�tiedot aiheesta perustuvat alan lehtiin, kirjallisuuteen ja omaan tiet�mykseeni. Mit��n takuuta tietojen oikeellisuudesta tai esitettyjen ideoiden toimivuudesta ei anneta. T�m� FAQ-lista on laadittu p��osin joitakin vuosia sitten. FAQ-listaa on p�ivitetty t�m�n j�lkeen melko satunnaisesti kun siihen on ollut aikaa, mist� johtuen listassa saattaa olla mukana viel� vanhoja markkahintoja sek� jotkut hinnat ja/tai yleiset tekniset ominaisuudet ovat voineet muuttua kirjoittamishetkest�. Jos l�yd�t virheit� tai parannettavaa, niin ilmoita niist� minulle [75]palautekaavakkella. Webbiversion lis�ksi t�m� FAQ on saatavana my�skin [76]tekstitiedostona ja [77]zipattuna tekstitiedostona. Lis�ksi t�st� FAQ-listasta on saatavissa [78]off-line lukuun sopiva HTML-versio. Kiitokset Lopuksi kiitokset kaikille [79]sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�n kirjoittajille, joiden tuotoksista olen suureksi osaksi kasannut t�m�n FAQ:n asiasis�ll�n. Erityiskiitokset eritt�in paljon hy�dyllisist� informaatiota sis�lt�vist� artikkeleista (jota ovat olleet hyv�� l�hdemateriaali t�m�n FAQ:n kasaamisessa) sek� muusta avusta menev�t seuraaville henkil�ille: Aki Suihkonen, Antti Louhivaara, Henrik Herranen, Jukka Aho, Kalle Kivimaa, Kalle Salminen, Leo Backman, Marko Heiskanen, Markus Kaarlonen, Mika Koivusalo, Mikko J�rvikivi, Mikko Mattila, Paul Kein�nen, Sampo Kolkki, Jukka Aho ja Samu Saurama. _________________________________________________________________ [80]Tomi Engdahl <[81]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/ 2. news:sfnet.harrastus.audio+video 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/netiketti.html 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kys_audio.html 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/akustiikka.html 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/cd.html 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/DVD-Audio-FAQ.htm 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#efektit 9. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#hairiot 10. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html 11. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#kuulokkeet 12. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#testaus 13. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#levysoitin 14. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#liitannat 15. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#minidisc 16. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#radio 17. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/SACD-FAQ.htm 18. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#subwoofer 19. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/surround.html 20. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/tietokone.html 21. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#uutisryhmat 22. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/vahvistin.html 23. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#aanilahteet 24. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#aanitteet 25. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kys_auto.html 26. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/auto.html#perusteet 27. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/auto.html#asennukset 28. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/auto.html#subwoofer 29. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/auto.html#akustointi 30. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/auto.html#kilpailut 31. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kys_video.html 32. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/digitv.html 33. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/dvd.html 34. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#hifivideo 35. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kaapeli 36. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kuvalevy 37. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#satelliitti 38. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#televisio 39. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kaapeli 40. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#elokuvat 41. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#videonauhuri 42. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kamerat 43. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#projektori 44. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#liitannat 45. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#lahetys 46. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/tietokone.html#video 47. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/dejanews.html 48. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/haku.html 49. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/termit.html 50. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/media.html#kirjat 51. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/korjaus_rakentaminen.html 52. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/elokuvat.html 53. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/ostaminen.html 54. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/audio.html#kuulosuojaus 55. http://www.fireweb.fi/logo/ 56. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/ulkomaat.html 57. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/laitetelineet.html 58. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/media.html#lehdet 59. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/sahkoverkko.html 60. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/media.html#uutisryhmat 61. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/linkit.html 62. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/versio.html 63. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/netiketti.html 64. http://www.cs.tut.fi/sfnet/sfnet.harrastus.html#sfnet.harrastus.audio+video 65. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/stereotyypit.html 66. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/hupia1.html 67. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/hupia2.html 68. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/hupia3.html 69. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/hupia4.html 70. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/digitv.html 71. news:sfnet.harrastus.audio+video 72. news:sfnet.harrastus.audio+video.autohifi 73. news:sfnet.harrastus.audio+video 74. news:sfnet.harrastus.audio+video 75. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 76. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/avfaq.txt 77. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/avfaq.zip 78. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/avfaqh.zip 79. news:sfnet.harrastus.audio+video 80. http://www.hut.fi/~then/ 81. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Audiokysymykset ______________________________________________________________________ Kuulokkeet Miksi kuulokekuuntelussa ��ni kuulostaa erilaiselle kuin kaiuttimilla kuunnellessa ? Kuulokkeilla kuunneltaessa ��neen ei tule mukaan kuuntelu huoneen vaikutusta ja oikean ja vasemman kanava ��nen eiv�t sekoitu toisiinsa niin kuin kaiutinkuuntelussa (kummatkin korvat kuulevat ��nt� kummastakin kaiuttimesta). Kuulokkeissa yleisin ongelma on se, ett� niiden stereokuva on kuulostaa ep�aidolle, ik��n kuin orkesteri olisi p��n "sis�ll�". T�m� ilmi� johtuu siit�, ett� tyypilliset stereo��nitteet on tehty kaiutinkuuntelua varten, miss� kumpikin korva kuulee melko hyvin kummastakin kaiuttimesta tulevan signaalin. Tyypillisiss� kumpikin korva kuulee oikeastaan vaan oman kanavansa ��nen. T�st� erosta johtuen l�hesk��n kaiutinkuunteluun tehdyt ��nitteet eiv�t v�ltt�m�tt� toistu luonnollisina jos niit� kuunnellaan kuulokkeilla. Sopivilla ��nitystekniikoilla (eritoten keinop��-��nitykset) voidaan kuulokkeilla aikaansaada eritt�in hyv� stereotoisto ja tilantuntu, mutta t�llaiset ��nitteet eiv�t sitten v�ltt�m�tt� toimi kovin hyvin kaiuttimien kautta toistettuna. Kuulokekuuntelussa suurimpana ongelmana on stereokuvan erilaisuus kaiuttimiin verrattuna. Hy�tyn� taas on kaiuttimien ja huoneen aiheuttamien virheiden poistuminen ��nest�. Jos ��nite on sellainen, ett� se toimii hyvin my�s kuulokkeilla, tulee kuulokekuuntelussa eritt�in selke� ja hyv� stereokuva. Lis�ksi kuulokkeilla voit kuunnella musiikkia kovaakin ilman, ett� h�iritset ket��n muita. Onko olemassa kuulokkeita, jota vaimentaisivat paljon ulkoa tulevia ��ni� ? Rakenteeltaan suljetut kuulokkeet vaimentavat tehokkaasti ulkopuolelta tulevia ��ni�. Suljettuja malleja l�ytyy tunnetuilta hifivalmistajilta, ainakin AKG:lta, Beyer Dynamicilta, Sennheiserilta ja my�s Sonylta. Hintahaarukkakin on laaja, joten l�yt�net jostakin hifiliikkeest� sopivat, my�s ihan hifi� olevat suljetut kuulokkeet. Vastoin yleist� k�sityst� suljetut kuulokkeet ovat parhaimmillaan eritt�in hifi�, vaikka parhaiden puoliavoimien "avaruutta" ne eiv�t saavutakaan. Suljetuilla kuulokkeilla kuulo ei muuten rasitu niin paljon, kun ei tarvitse hiukan h�lyisess� ymp�rist�ss� kuunnella niin kovaa, ett� ulkopuolelta tuleva melu peittyisi musiikilla. Mit� voidaan tehd� kuulokkeiden saamiseksi toistoltaan kaiutinmaisemmaksi ? Jotta kuulokkeen ��nest� saataisiin kaiutinmaisempi, on kuulokkeissa saatava aikaan ilmi�, jossa oikean ja vasemman kanava ��net kuukuvat sopivasta viiv�stettyn� toiseen kanavaan ja p��n aiheuttamat taajuustoistoerot otetaan huomioon. Osa kuulokevalmistajista on ottanut t�t� huomioon kuulokkeidensa tuotekehittelyss�. Joissain kalliimmissa kuulokkeissa on sovellettu erilaisia akustisia menetelmi� toiston saamiseksi muistuttamaan enemm�n kaiuttimia. Jotta saat kuulokkeista kaiutinmaisen ��nen sin� tarvitset vain suhteellisen edulliset kuulokkeet ja jonkin laitteen joka luo kuulokkeilla stereokuvan kuulijan eteen. Esimerkiksi Sennheiser Lucas tai sen halvemmat versiot tekev�t t�m�n. Hifi-lehdess�kin on ollut hyvin yksinkertaisen vastaavan tyyppisen laitteen rakennusohje mutta toimintaperiaate on tavanomaisempi kuin kalliimmissa kaupallisissa DSP-pohjaisissa laitteissa. Millaisia ovat langattomat kuulokkeet ? Suurin osa langattomista kuulokkeista k�ytt�� infrapunalinkki� analogisen informaation siirtoon. IR-kuulokkeiden ��nisignaali v�litet��n tyypillisesti FM-moduloituna. Kanavien kantoaaltotaajuus on tyypillisesti 1 - 2 MHz kieppeill� (vasen ja oikea eri taajuuksilla, esimerkki Philipsin k�ytt�m�st� ratkaisusta), jolloin kuulokkeiden infrapunasignaali ei p��se h�iritsem��n infrapunakaukos��timi�. FM-modulaatiolla ��ni saadaan siirretty� varsin siedett�v�sti kuulokkeisiin kuuloalueen rajoille saakka. Tuntuvin heikkous t�ss� infrapunakuuloketekniikassa on kuitenkin suhteellisen kuuluva taustakohina. Mit� pidempi et�isyys l�hettimen ja kuulokkeiden v�lill� on, sit� voimakkaammin kohina esiintyy. Infrapunas�teily heijastuu erilaisista pinnoista, joten kuulokkeiden vastaanottimella ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla aivan suoraa n�k�yhteytt� l�hettimeen, mutta mit� suorempi yhteys l�hettimeen on, sit� parempi on saatava ��nenlaatukin. Vanha kunnon langallinen kuulokemalli on p�ihitt�� langattomat infrapunakuulokkeet l�hes aina ��nenlaadussa, vaan ei k�ytt�mukavuudessa. Markkinoille on vuonna 1998 tullut my�s radiosignaalia k�ytt�vi� kuulokkeita sek� digitaalista signaalinsiirtoa k�ytt�vi� kuulokkeita. N�m� edistyneet tekniikat ovat kuitenkin paljon infrapunakuulokkeita kalliimpia. K�yt�nn�ss� langattomien kuulokkeiden markkinat ovat voimakkaasti kahtia jakautuneet: on olemassa 40-50 euron hintaisia halpoja kuulokkeita ja sitten paremmat ammattilaismallit maksavatkin useita satoja euroja. N�iden kahden kuulokeryhm�n v�list� tahdo l�yty� oikeastaan mit��n keskihintaisia ja kohtuullisen laadukkaita tuotteita. ______________________________________________________________________ Liit�nn�t ja kaapelit Miten laitteiden v�lisissl liit�nn�iss� liikkuvat signaalij�nnitteet ja niiden desibelein� ilmaistut signaalitasot suhtautuvat toisiinsa ? Alla oleva taulukko kuvaa kahden s�hk�isen signaali voimakkuden ilmaisuun k�ytetyn dB-lukeman ja j�nnitteen suhdetta. dBV tarkoittaa desibelej� suhtessa 1Vrms signaalitasoon (0 dB = 1 V). dBu tarkoittaa signaalitasoa suhteessa 1 mW tehoon 600 ohmiin antavan signaalin kanssa (0 dB = 0,775V). Kumpaakin signaalitason ilmoittamistapaa k�ytet��n audiotekniikassa. dBV J�nnite dBu 10 3,16 V 12,2 8 2,5 V 10,2 6 1,99 V 8,2 4 1,58 V 6,2 2 1,26 V 4,2 1 1,12 V 3,2 0 1 V 2,2 -2,2 775 mV 0 -6 500 mV -3,8 -10 316 mV -7,8 -20 100 mV -17,8 -26 50 mV -23,8 -30,5 30 mV -28,2 -34 20 mV -31,8 -40 10 mV -37,8 -42 8 mV -39,7 -44,4 6 mV -42,6 -48 4 mV -45,7 -50,5 3 mV -48,2 -54 2 mV -51,8 -60 1 mV -57,8 Huomio: Signaalijohtimien signaalien desibelitasoja ei pid� sotkea ��nen paineen desiblelitasoihin. Ne eiv�t ole sama asia. Millaisia vaikutuksia kaapelilla on hifilaitteiston ��neen ? Kaapelipuoli Hifi-laitteissa on sik�li mielenkiintoinen, ett� sill� on kokonaisuuteen n�hden mit�tt�min vaikutus ��nentoistoon. Kuitenkin niist� pidet��n eniten meteli� ns. piireiss�. Samoin kaapeleiden ymp�rill� py�riv� mainonta on itse vaikutukseen n�hden valtavaa ja usein t�ytt� puppua. Kaapeleiden kohdalla olevia puheita kuunnellessa kannattaa aina pit�� mieless�, ett� hyv� johto on sellainen joka ei muuta ��nisignaalia, eli p��st�� sen kuljetettavana olevan ��nen mahdollisimman v�h�n muuttuneena l�vitseen. Kaapelin tarkoituksena ei ole jollain maagisella tavalla parantaa ��nt�, vaan ainoa ero hyv� ja huonon kaapelin v�lill� on ett� hyv� kaapeli muuttaa ��nt� v�hemm�n kuin huonommin hommansa hoitava kaapeli. (T�ss� en puutu mihink��n luonteenmukaista ��nentoistoa tavoittelevien ihmisten signaalia tahallaan v��rist�viin kaapeleihin, jotka voivat saada jonkun tietyn laitteiston kuulostamaan jonkun mielest� paremmalle, vaikka eiv�t ��nentoistoa luonnollisempaan suuntaa viek��n). Kaapelia ostaessa kannattaa kiinnitt�� huomiota liittimien ja itse johdon j�rkev��n laatuun. Yleens� hifiliikkeest� saa varmimmin ainakin kohtuulaatuiset kaapelit, mutta kyll� muistakin liikkeist� voi ihan yht� hyvi� johtoja l�yt�� kun tiet�� mit� on ostamassa (ja jopa edullisemmin kuin hifiliikkeest�). K�yt�nn�ss� kun linjapiuhat ovat jotain kohtuullisen laadun omaavia ja kaiutinjohdot riitt�v�n paksua kuparikaapelia, on normaalihifivehkeill� turha etsi� luottavia eroja kuuntelemalla. Lyhyiss� kaapelivedoissa linjakaapeleissa on eroa l�hinn� ulkoisten h�iri�iden suojauksessa ja liittimen kontaktien luotettavuudessa. Mit� vaikutusta on joihinkin audiokaapeleihin kuoreen merkityll� signaalin kulkusuunnalla ? Suurin todellinen merkitys t�llaisella audiokaapeliin merkityll� kulkusuunnalla on visuaalinen: v�hemm�n kuluttaja n�kee suoraan mihin suuntaan kaapeli tulee laittaa eik� tuhlaa aikaa sen miettimiseen onko asennolla v�li�. Kaapelin suunnalla ei ole mit��n mystist� merkityst�, ei kuvalle eik� ��nelle. On kaapeleita, joissa on pr�nt�tty nuoli kaapelin pintaan osoittamaan, ett� kuinka p�in se pit�� kytke�, mutta se on humpuukia siin� miss� moni muukin mystiikan puolelle viety asia hifiss�. Pseudotieteelliset vetoamiset kaapelin s�ikeiden kiertymissuuntaan, monimutkaiset halkaisukuvat v�riesitteiss� kaapeleiden eri taajuusalueille tarkoitetuista s�ikeist� ja monikerroksisista erikoisista vaippamateriaaleista jne. ovat sit�, mit� valmistaja tietenkin tekee myyd�kseen tuotettaan. Todellisuuden kanssahan sill� ei tarvitse olla tekemist� miss��n normaaleissa kuparista tehdyss� kaapeleissa. Suojatun kaapelin rakenteella ja materiaaleilla on merkityst� jonkin verran vasta kun menn��n radiotaajuuksiin asti ja kun kaapelivedot ovat pidempi�. Kaapelin kytkent�suunnalla ei siell�k��n ole merkityst�, tietenk��n. Mit� vaikutusta kaapelin hapettumisella on kaapelien liitokseen ? Hapettuneiden kuparijohtimien liitoksessa johtavuutta huonontaa eristeen� toimiva kuparista ilman vaikutuksesta muodostuva kuparioksidi- ja kuparisulfidikerros. Esimerkiksi puhelintekniikassa sulfidikerroksen aiheuttama ongelma kontaktien v�lill� voidaan poistaa johtamalla piirin l�pi jatkuva virta (v�hint��n 20 mA), joka pit�� rajapinnan auki ja est�� sulfidikerroksen muodostumista. Audiokaapeleissa ei yleens� t�llaista tasavirtaa esiinny. Audiokaapeleissa yleens� k�ytetty kuparikaapeli sis�lt�� pieni� m��ri� hopeaa (poistamaan meltoisuutta, ts. antamaan kuparille "jousiominaisuuksia" ja kest�vyytt�). Hopeasta muodostuu ajan mittaan johtimen pinnalle hopeasulfidi-kerros (johdin mustuu), joka taas toimii eristeen�. Mik� on galvaaninen erotin ? Galvaaninen erotin erottaa eri laiteiden s�hk�osat toisistaan jotta niill� ei olisi suoraa s�hk�ist� (galvaanista) kosketusta kesken��n mutta p��st� itse johdosa kulkevan signaalin l�pi laitteesta toiseen. Galvaaninen erotin auttaa laitteiden v�lill� olevien maatasojen erillaisuudesta aiheutuviin maavirran kiertoon eli maahurinaan. Galvaaninen erotin audiojohdon v�liss� auttaa jos sinulla on esim. tietokone (tai joku muu maadoitettuun pistokkeeseen tarkoitettu laite) kiinni stereoissa ja kaiuttimista kuuluu 50hz hurinaa tai tv:n (jos my�s stereoihin liitetty) kuvassa n�kyy mustia palkkeja. Galvaaninen erotin koostuu audiomuuntajasta, joka ei ole t�ysin ongelmaton komponentti (ainakaan halvat sellaiset). Galvaanisen erottimen asentaminen yleens� vaimentaa matalia bassoja, lis�� jonkun verran s�r�� ja vai vaikuttaa hioukan korkeiden ��nien toistoon (vaikutusten suuruus riippu erottimen laadusta ja ��nil�hteen ulostuloimpedanssista, miss� pienempi impedanssi parempi). Galvaanisen erottimen aiheuttamat ilmi�t ovat yleens� pikkujuttuja kun sen niit� paljon voimakkamman ja h�iritsev�mm�n hurinan saa pois. Miten teen itse sopivan mittaisen v�lijohdon RCA-liit�nt�isille audiolaitteilleni ? T�llaiset audiokaapelit tulee tehd� suojatusta johdosta. Tarkoitukseen sopii sellainen johto, jossa keskell� yksi karva ja se ymp�rill� eriste, t�m�n ymp�rill� metallisukkasuoja ja t�m�n ymp�rill� erist�v� muovikuori. Stereosignaalin siirtoa varten tarvitset kaksi erillist� t�llaista johtoa (oma vasemmalle ja oikealle kanavalle). Markkinoilla on olemassa my�s kaapeleita, joissa on yhdess� kaksi edell� kuvattua johtoa. Johtoa valmistaessasi tarvitset itse kaapelin lis�ksi seuraavat tarvikkeet: * Johtimen p�ihin laitteisiin sopivat RCA-liittimet. Kun n�et vaivaa johdon tekemiseksi, niin kannatta valita hiukan laadukkaampia kuin niit� heikkolaatuisimpia halpaversioita. * Juottokolvi (joku parinkymmenen watin pienik�rkinen malli on hyv�) * Juotostinaa * Sivuleikkurit * Pienet pihdit * Mahdollisesti yleismittari johdon testaamiseksi (ei pakollinen, mutta suositeltava) Johdon kytkent� tehd��n siten, ett� johdon kuori kytket��n kummassakin p��ss� liittimen maadoitusliittimeen (RCA-liittimen ulompi kontakti). Johdon keskijohdin kytket��n sitten signaalinastaan (RCA-liittimen keskitappi) kaapelin kummassakin p��ss�. Sivuleikkureita tarvitset johdon katkaisemiseen sopivan mittaiseksi sek� sen kuorimiseen. T�m�n j�lkeen juotetaan nuo kuoritut johtimen p��t kiinni niille kuuluviin paikkoihin liittimiin. Sen j�lkeen puristetaan johto pihdeill� kiinni liittimen sis�ll� olevaan vedonpoistimeen (pienet metallikielekkeet liittimen runkokontaktissa, jotka taitetaan tuon sis��n tulvan kaapelin kuoren p��lle). T�m�n j�lkeen tarkastetaan silm�m��r�isest�, ett� liittimess� ei ole oikosulkuja ja kaikki johdot on kunnolla kiinni. T�m�n j�lkeen kierret��n liittimen kuoret paikoilleen (ne on pit�nyt mustaa pujottaa johtoon ennen kummankin johdin p��n tinaamista). Lopuksi tarkastetaan johdon toiminta, ensiksi yleismittarin ohmialueella (pienet omit samojen kontaktien v�lill� eri liittimest� toiseen mutta ei kontaktia liittimen ulkokoskettimen ja keskitapin v�lill�) ja sitten voidaankin johdot liitt�� audiolaitteisiin. N�it� samoja ohjeita voi soveltaa my�s 6.3 mm ja 3.5 mm monojakkien johdottamiseen vain sill� erolla, ett� signaali on liittimen k�rjess� ja maa liittimen runko-osassa. Miten menee signaalien j�rjestys 3.5 mm ja 6.3 mm stereojakkien kanssa ? Stereojakkien kanssa k�y kytkent�j�rjestyksen selvitt�miseen seuraava ohje: ota liittimen runko-osa oikeaan k�teen k�rki osoittamaan vasemmalle. Nyt signaalit ovat k�rjest� l�htien (vasemmalta oikealle) seuraavat: Vasen kanava, oikea kanava ja maa. Alla on selvent�v� kuva liittimest� ja kytkenn�ist�: /^^^^^^^^\ /^^^|^^^|^^^^^| | | L | R | Gnd | | \___|___|_____| | \________/ Miss�: L = vasen kanava R = oikea kanava Gnd = signaalimaa Mit� k�yt�nn�n eroa on vahvistimen tape, aux, cd ja phono -liit�nn�ill� ? Phono-liit�nt�� lukuun ottamatta toimintaperiaate on kaikissa sama, eli voit liitt�� mink� tahansa linjasignaalia antavan laitteen t�llaisen laitteen mihin tahansa vahvistimen n�ist� liit�nn�ist�. Poikkeuksena levysoittimen liit�nt� (phono) johon ei mit��n muuta laitetta kuin levysoitinta saa liitt��. Levysoitinliit�nn�n vahvistus on huomattavasti linjatasoista suurempi ja se sis�lt�� taajuusvastetta voimakkaasti muuttavan RIAA-suotimen. Mit� linjatasoinen signaali oikeastaan on ? K�site "linjatasoinen" on varsin laaja. Sill� tarkoitetaan alkuper�isen ��nitaajuussignaalin (20-20 000 Hz) s�hk�ist� vastinetta, jonka siirrossa ja tallennuksessa k�ytetyt moduloinnit (esim. radiol�hetys), dynamiikan muokkaukset (esim. hifivideo) ja taajuuskorjaukset (esim. lp:n RIAA-korjaus) on normalisoitu eli kumottu. ��nisignaalia siirret��n linjatasoisena ohjelmanl�hteelt� esivahvistimelle, taajuuskorjaimelle, tallentimelle tai p��tevahvistimelle. Signaalin amplitudi on 0,1 - 2 volttia ja impedanssitaso on 1-470 kohm. Kuluttajalaitteissa linjatasoinen signaali v�litet��n yleens� ep�symmetrisen� ("kuuma" johdin ja maapotentiaali). Ammatti��nentoistolaitteissa linjasignaali kulkee symmetrisen� (plus ja miinusjohdin sek� erillinen maapotentiaali). Symmetrisyys vaimentaa tehokkaasti pitkiss� v�lijohdoissa ��nisignaaliin sekoittuvia h�iri�it�. Millaisia ovat linjaulostulojen impedanssit ? Tyypillisiss� kotilaitteessa linjal�ht�jen l�ht�impedanssit ovat luokkaa 100-500 ohmia, mutta voivat olla hyvin mit� tahansa 20-5000 ohmin alueella. Johdon kuormituskapasitanssin aiheuttaman korkeiden ��nien kannalta vaimenemisen kannalta l�ht�impedanssi kannattaisi olla melko matala. Noin 20-500 ohmin l�ht�impedanssiin p��st��n, kun laitteen l�hd�ss� on oikosulkusuojatut operaatiovahvistimet. Jos operaatiovahvistimessa ei ole sis��nrakennettua oikosulkusuojaa, kuten on laita er�iss� korkealuokkaisissa operointivahvistimissa, on oparin annosta l�ht�liittimeen on yleens� 1000-2000 ohmin vastus oikosulkusuojana, joka k�yt�nn�ss� m��r�� antoimpedanssin t�m�n suuruiseksi. Esimerkin vuoksi on hyv� laskea suurin sallittu kuormituskapasitanssi linjaliit�nt�iselle laitteelle. Suurin kuormakapasitanssiarvo saadaan kaavalla: C = 1 / ( 2 * Pi * f * R) jossa f on taajuus, jossa vaste on pudonnut 3 dB. Valitaan taajuudeksi vaikka 100 kHz, jolloin vaimennus 20 kHzi:ll� on reilusti alle desibelin. Jos antoresistanssi R olisi vaikka 2000 ohmia, olisi sallittu kuormituskapasitanssi 800 pF, eli esim. 8 m kaapelia, jonka ominaiskapasitanssi on 100 pF/m. Ammattilaitteiden linjaliit�nn�iss� ikivanha standardi oli 600 ohmin l�ht�impedanssi. Nykylaitteissa l�ht�impedanssit ovat yleens� 40-200 ohmin luokkaa, ideaalisena pidetyn l�ht�impedanssin ollen luokkaa 60-80 ohmia (k�ytt�ytyy keskim��rin parhaiten 1-300 metrin vedoilla normaaleilla ammattik�yt�ss� olevilla audiokaapeleilla kun toisessa p��ss� on yli 10 kohm ottoimpedanssi). Onko mahdollista jakaa CD-soittimen l�hd�n RCA kahteen eri vahvistimeen suoraan haaroittamalla ? Linjatasoista signaalia kuljettava RCA-johto on mahdollista jakaa kahteen suoraan l�ht��n sopivalla adapterilla (saa elektroniikkakaupoista) tai itse tehdyll� spesiaalikaapelilla. Tuon l�hd�n jakamiseen kahteen piuhaan ei kohtuullisen lyhyill� et�isyyksill� (metrej�) ole t�llaisen audiosignaalin kanssa mit��n haittavaikutuksia, kunhan tuota musiikkia kuunnellessa ne kummatkin laitteet, johon ��nisignaali on kytketty ovat kuunteluhetkell� p��ll�. Jos toisesta on virta poissa, voi sen sis��ntulon impedanssit olla mit� sattuu ep�lineaarista, mist� voi aiheutua hyvinkin selv�sti kuuluvaa s�r��. Kun kummatkin laitteista on p��ll�, ei ongelmia esiinny. Miten saan kaiutintasoisesta signaalista linjatasoisen ? Alla olevalla kytkenn�ll� saat tyypillisen stereovahvistimen tai radionauhurin kaiutinl�hd�st� ulos linjatasoista signaalia: kaiutin+ ----10k----------+---- Linja ulos | 1k | Maa -----------------+---- Maa Jos k�ytetty vahvistin ei ole sillattua mallia, voi l�ht�p��n maan kytke� huoletta kaiutinl�hd�n miinusnapaan, koska se on yhteydess� kaiuttimen maahan. Jos kyseess� on sillattu vahvistin, ei tuota maata pid� menn� kytkem��n kaiutinl�hd�n miinusnapaan (mieluummin vaikka vahvistimen sis��ntulon maahan). Kytkent� vaimentaa signaalij�nnitteen noin kymmenesosaan (20 dB vaimennus), joten noin 50W vahvistimen ulostulolla saadaan kytkenn�st� ulos noin 2V j�nnite, joka vastaa CD-soittimen t�ytt� ulostulotasoa. Millaisia ovat audiolaitteiden linjaliit�nn�t ? Nykyaikaisessa audiosignaalin siirrossa impedanssisovitusta ei suoriteta vaan liit�nn�t ovat j�nnitesovitettuja. Impedanssisovitusta ei tarvita, koska kaapelit ovat audiotaajuuksilla s�hk�isesti lyhyit� (paljon aallonpituutta lyhyempi�). Monet ammattilaitteet k�ytt�v�t nykyisin signaalinsiirrossaan j�nnitetasoa +4dBu (noin 2 volttia). Signaali on j�nnitesovitettu, joten laitteiden l�ht�impedanssit ovat pieni� (yleens� joitain kymmeni� tai satoja ohmeja) ja sis��ntuloimpedanssit suuria (10 kohm tai suurempi impedanssi). Kotilaitteet k�ytt�v�t yleens� pienempi� signaalitasoja linjatasonaan. Tyypillinen kotilaitteiden nimellinen signaalitaso on -10dBu (noin 0.3 V). Voinko kytke� audiolaitteeni kuulokeliit�nn�n vahvistimeni linjasis��ntuloon ? Yleens� kuulokeliit�nn�n kytkeminen toisen laitteen linjasis��nmenoon onnistuu ilman ongelmia ja toimii hyvin. Tyypillisen kuulokeulostulon signaalitasot ovat sellaista luokkaa, ett� ne sopivat hyvin linjaliit�nt��n. Joidenkin vahvistimien kuulokeliit�nn�t on toteutettu siten, ett� p��tevahvistimelta kaiuttimeen menev� signaali on vain vaimennettu sarjavastuksella ennen kuulokeliit�nt��n tuontia. T�llaisessa laitteessa (jos ��nenvoimakkuus on s��detty kovalle), saattaa kuulokeliit�nn�n taso olla liian iso linjasis��ntulolle jos se on toteutettu yksinkertaisesti kaiutinl�hd�st� vain sarjavastuksen avulla. Yleens� t�llainen liian suuri taso aiheuttaa vaan s�r��, mutta periaatteessa se voi rikkoakin herk�n esivahvistimen sis��ntulon ja vahvistimen l�ht�taso on kovin suuri. Jos liian suuri signaalin taso on ongelmana, niin voit joko s��t�� l�hett�v�n laitteen ulostulotasoa pienemm�ksi tai sitten laittaa noin 30-150 ohmin vastuksen kuormaksi vasempaan ja oikean kuulokeliittimen nastaan (vastukset kytket��n maan ja kyseisen kanavan nastan v�liin). Jos suora kytkent� kuulokeulostulosta linjasis��nmenoon ei tunnut toimivan kunnolla, niin kannattaa laittaa kytkent��n kuuloketta simuloiva vastus (esim. 100 ohmia) edell� kuvatulla tavalla, jolloin kuulokevahvistin n�kee jonkun kuorman. Jotkut vanhemmat vahvistimet eiv�t olleet stabiileja, jos niiss� ei ollut kuormaa ja lis�ksi joku takaisinkytkent�lenkin tasaj�nnite saattoi kummitella kuulokeannossa, jos mit��n kuormaa ei ollut. Kun t�m�n vastuksen viel� laittaa kaapelin toiseen p��h�n seuraavan asteen oton yhteyteen, kiert�� "kuulokevirta" kaapelin kautta edestakaisin, jolloin pitk� kaapeli on hieman ep�herkempi er�ille kaapeliin kytkeytyville h�iri�ille kaapelin vastaanottop��ss�, kun n�m� h�iri�t kytkeytyv�t pienohmisen kuormitusvastuksen kautta maihin (eik� korkeaohmisen vahvistinsis��nmenon l�pi). S��dett�v�n tasoisen ulostulosignaalin kuulokeliit�nn�sta saa helposti seuraavalla kytkenn�ll� (yksi kummallekin kanavalle): +in -----+ +--- +out | | R | CD-soitin 200ohm R<--+ -->vahvistimen sis��nmenolle potikka R | -in------+------- -out Sama kytkent� sopii my�s kuulokkeiden vaimentimeksi jos kuulokeannon voimakkuus on liian suuri. Esimerkiksi kuulokkeita ��nikortin kuuloke/kaiutinulostuloon liitett�ess� signaalin taso on monesti turhan korkea, joten itse ��nikortin voimakkuuss��timist� ei voi k�ytt�� kuin aivan pienimpi� asetuksia ettei ��ni olisi liian kova. Miksi audiolaitteiden runkoon vuotava virta synnytt�� johdossa hurinoita ? Balansoimattomissa liitynn�iss� (jollaisia RCA liittimell� varustetut liit�nn�t ovat), virtal�hteen vuotovirta kulkee laitteesta toiseen kaapelin vaipan kautta. T�m�n vuotovirran kaapelin vaipassa ja liittimiss� aiheuttama j�nniteh�vi� summautuu suoraan signaalij�nnitteeseen. Jos oletetaan ett� liittimien ja kaapelivaipan yhteenlaskettu resistanssi on 1 ohmi, aiheuttaa 7 uA vuotovirta 7 uV h�iri�j�nnitteen ja jos signaalitaso on 1 V, on h�iri�j�nnite -103 dB alle signaalitason. Toisaalta jos vuotovirta on 0.14 mA on h�iri�j�nnite 0.14 mV, eli signaali/kohinasuhde on vain 77 dB. Tyypillisill� laitteilla nuo vuotovirrat pysyv�t k�yt�nn�ss� olla 0.5 mA arvossa (monien laitetyyppien turvam��r�yksiss� m��r�tty). Hurinan voimakkuus siis riippuu t�ysin laitteiden v�lisest� resistanssista ja johtoja pitkin kulkevasta virrasta. Jos ainoa maayhteys on huonon kaapelin hapettuneet maakoskettimet, niin kyll� tuollaiset arvot alkavat jo olla kuultavia. Kytkem�ll� tukevammin laitteet samaan maapotentiaaliin, tuon verkkolaitevuodon merkitys j�� pienemm�ksi. Kannatta muistaa, ett� esi- ja p��tevahvistimen v�lisess� kaapelissa signaalin voimakkuus ei ole vakio, mutta h�iri�n voimakkuus on vakio, joten signaali/kohinasuhde riippuu voimakkuuss��timen asennosta. Jos laitteen pistotulpan k��nt�misell� on vaikutusta hurinan m��r��n, niin se johtuu siit�, ett� laitteen rakenne on sellainen, ett� toisesta johdosta vuotaa enemm�n s�hk� runkoon kuin toisesta. Lis�ksi ellei laitteen virtal�hteess� ole kunnollista verkkopuolen suodatusta, kaikki verkon vaihejohtimessa ratsastavat suurtaajuiset h�iri�j�nnitteet kytkeytyv�t t�m�n samaisen kapasitanssin kautta laitteeseen ja edelleen kaapelin vaippaa pitkin toiseen laitteeseen ja sen virtal�hteen kapasitanssien yli nollajohtoon ja sit� kautta maihin. T�m�ntapaisen vuodon aiheuttamaa ��nisignaaliin summautuvaa j�nnitett� voi my�s pienent�� (muttei kokonaan poistaa) huolehtimalla, ett� laitteiden v�linen resistanssi pysyy pienen�. Korkeatasoisessa ��nentoistossa signaalitasot ovat 1 V luokkaa ja tarvittava dynamiikka v�hint��n 100 dB, joten h�iri�j�nnitteiden amplitudi on pidett�v� alle 10 uV, joka on aikamoinen teht�v� balansoimattomilla systeemeill�. Sen sijaan, ett� uhraa paljon rahaa joihinkin eksoottisiin kaapeleihin, parempi hy�ty saatetaan yleens� k�ytt�m�ll� balansoiduilla liit�nn�ill� varustettuja hyvin suunniteltuja laitteita, jolloin maapotentiaalin puhtaus ei ole niin kriittinen asia, koska differentiaalisia sis��n- ja ulostuloja k�ytett�ess� maavirtojen summautumista ��nisignaaliin ei tapahdu. Balansoidun liit�nn�n hy�ty on kuitenkin todella olematon, jos ��nentoistolaitteisto koostuu pelk�st��n CD-soittimesta ja vahvistimesta, eik� sit� ole kytketty mihink��n muualle. Vasta laajoissa hyvin monen laitteen yhdistelmiss� ja pitkill� et�isyyksill� balansoitujen liit�nt�jen edut tulevat kunnolla esille. Voiko linjatasoisen signaalin jakaa usealle laitteelle ? Normaalit linjatasoiset audioliit�nn�t (pois lukien muutamat vanhat ammattilaislaitteet) ovat j�nnitesovitettuja. N�iden l�ht�impedanssi on pieni (kilo-ohmin luokkaa) ja tuloimpedanssi suuri (kymmeni� kilo-ohmeja). N�in yksi ulostulo pystyy helposti ohjaamaan muutamaa sis��ntuloa signaalin v��ristym�tt� tai vaimentumatta. Siis useita sis��ntuloja voidaan kytke� rinnakkain ja n�m� voidaan yhdist�� yhteen linjatasoiseen l�ht��n. Rinnankytkenn�ss� on yksi mahdollinen ongelma: Jos jossain rinnankytkenn�ss� mukana olevassa laitteessa ei ole virtaa p��ll�, niin on mahdollista, ett� voimakas linjasignaali s�r�ytyy joillain laitteilla . T�m� johtuu sit�, ett� er�iden laitteiden sis��ntulojen impedanssi tulee ep�lineaariseksi kun laitteesta sammutetaan virta. Hajoaako jotain, jos yhdist�n monta linjatasoista laitetta yhteen vahvistimen sis��ntuloon rinnakkain ? Mink��n linjatasoisen laitteen ei pit�isi t�llaisesta pahasti vaurioitua. Linjaliit�nn�iss� ovat j�nnitteet ja tehot sen verran pieni�, ett� laitteet eiv�t p��se rikkomaan toisiaan. Jos kaksi laitetta antaa samanaikaisesti signaalia, muodostaa t�m� haaroituskaapeli jonkinmoisen, paremman tai huonomman (riippuu liitetyist� laitteista), sekoittajan. Hyvin monessa tapauksessa ��neen tulee t�llaisessa kytkenn�ss� s�r�� riippumatta siit�, onko yksi tai enemm�n laitteita p��ll�, koska p��ll� olevien laitteiden linjal�ht�j� joka tapauksessa ylikuormitetaan t�ss� hommassa. Suosittelen jonkinlaisen kytkimen, mekaanisen tai elektronisen, hankkimista / rakentamista. Millainen on hyv� RCA-liitin ? Hyv� RCA-liitin on sellainen, joka ei hapetu ja pysyy luotettavasti kiinni laitteiden liittimess�. Hyv� h�iri�suojauksen ja tukevuuden takaamiseksi kannattaa k�ytt�� hyv�laatuisia metallikuorisia liittimi� (tarvittaessa kalliita ammattilaisten k�ytt�mi� malleja). Kullatut liittimet antavat yleens� parhaan suoja hapettumista vastaan. Luotettavan liit�nn�n aikaansaamiseksi joissain high-end-liittimiss� on kiristysmahdollisuus liittimen rungolle, mutta usein t�llainen ei ole tarpeen. Kannattaa v�ltt�� ainakin kaikkein halvimpia muovikuorisia liittimi�, jos haluat ett� johtosi toimivat luotettavasti. Mahdollisia ongelmia RCA-liittimiss�: * RCA-liittimen runko on liian paksua materiaalia eik� jousta kunnolla * RCA-liittimen keskipiikki on liian paksu ja vaurioittaa naarasliitint� siten, ett� t�m�n j�lkeen normaaliliittimet eiv�t toimi luotettavasti (ongelma halpojen RCA-runkojen kanssa) * RCA-liittimen runko on liian iso, joten liitin ei pysy kunnolla paikallaan * RCA-liittimen keskipiikki voi olla liian ohut eik� saa kunnon kosketusta Er�s RCA-liittimien ongelma ammattik�yt�ss� on, ett� RCA-liittimet eiv�t kovin hyvin kest� jatkuvaa liikuttelemista. Jos johtoja joutuu irrottamaan ja laittamaan paikalleen usein, niin monessa laitteessa olevat RCA-rungot kuluvat ja rupeavat p�tkim��n. Joissain High-end RCA-liittimiss� on normaaleita RCA-liittimi� paksumpi keskitappi, joka saattaa vaurioittaa joidenkin laitteiden RCA-liittimi� (liitin l�ystyy niin, ett� normaalit ei en�� toimi tai liittimen juotokset lohkeilee mekaanisesta rasituksesta). Millaista kaapelia kannattaa laittaa RCA-liittimien v�liin audiokaapeleissa ? RCA-liittimiss� kaapeleissa k�ytet��n tavallisesti kaapelia, jossa on yksi johdin ja sen ymp�rill� metallinen suoja. T�t� kutsutaan usein diodikaapelin ja mikrofonijohdon nimell�. Sopivaa kaapelia pit�isi l�yty� suunnilleen jokaisesta elektroniikan komponentteja myyv�st� liikkeest�. Onko j�rkev�� vaihtaa aktiiviseen subwooferiin yli satasen maksavaa RCA johtoa paremman ��nenlaadun toivossa vai onko tuo hifimyyjien h�p�h�p�-puhetta ? Hifimyyj�n mielest� vaihtaminen on varmasti j�rkev��, koska h�n saa myyty� uuden kaapelin hyv�ll� katteella. Se onko t�st� hyv�laatuisen kaapelin vaihtamisesta viel� kalliimpaan mit��n hy�ty�, on taas kyseenalaista. Reilun satasen RCA on taatusti riitt�v�n laadukas kaapeli. Jos piuha on todella pitk� ja kulkee useiden h�iri�l�hteiden ohi, niin piuhan olisi hyv� olla hyvin suojattu. Hyv�st� h�iri�nsuojauksesta kaapelissa joutuu maksamaan, mutta jos sinulla ei ole ollut h�iri�ist� ongelmia niin turhaan vaihdat. Mik� on audiolaitteissa k�ytetyn 5-napaisen DIN-liittimen nastaj�rjestys ? Yleisin audiokytkent� 5 napaiselle DIN-liittimelle (mm. kasettinauhureissa): 1 Vasen ulos 2 Maa 3 Vasen sis��n 4 Oikea ulos 5 Oikea sis��n DIN-levysoitinliittimess� k�ytetty kytkent�: 1 oikea kanava 2 maa 3 vasen kanava ja monotoisto 4 ei liit�nt�� 5 yhdistettyn� koskettimeen 1 Mik� on balansoitu liit�nt� ? Balansoitu liit�nt� on ammattiaudiolaitteissa k�ytetty liit�nt�tyyppi, jossa audiosignaali siirrett��n kahden signaalijohtimen ja maajohtimen v�lityksell�. Toiseen signaalijohtimista johdetaan ��nisignaali suoraan ja toiseen sama signaali vastakkaisvaiheisena. Vastaanottop��ss� taas vahvistetaan ainoastaan n�iden kahden signaalijohtimen v�linen j�nnite. Suurin t�ll� j�rjestelyll� saavutettu etu on kaapeloinnin hyvin hyv� h�iri�vaimennus, mik� mahdollistaa, ett� signaalia voidaan siirt�� kohtuullisen pitki�kin matkoja h�iri�isess�kin ymp�rist�ss� ilman suurempia ongelmia. Pitki� siirtoet�isyyksi� tulee balansoitujen l�ht�jen tyypillisesti pieni l�ht�impedanssi (tyypillisesti 50-600 ohmia). Balansoitua liit�nt�� k�ytet��n tyyppisesti ammattiaudiolaitteissa mikrofoni- ja linjasignaaleille. Se sopii oikein hyvin heikkojen ��nisignaalien siirtoon h�iri�isess� ymp�rist�ss�. Balansoituja liit�nt�j� k�ytet��n my�s joissain high-end-vahvistimissa. Tyypillisimmin balansoidussa liit�nn�ss� liittimen� k�ytet��n 3-napaista XLR-liitint�, mutta my�s muita liitintyyppej� on k�yt�ss� (mm. 6.3 mm TRS-jakki). Hyv�� lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [1]http://www.dself.demon.co.uk/balanced.htm. Miksi ammattilaitteissa k�ytet��n balansoituja liit�nt�j� ? Ammatti��nentoistolaitteissa linjasignaali kulkee symmetrisen� (plus ja miinusjohdin sek� erillinen maapotentiaali). Symmetrisyys vaimentaa tehokkaasti pitkiss� v�lijohdoissa ��nisignaaliin sekoittuvia h�iri�it�. Kun audiokaapeliin kytkeytyy ulkoinen h�iri�, niin molempiin signaalipiuhoihin oletetaan syntyv�n samanvaiheinen yht� suuri h�iri�. T�m� oletus pit�� aika pitk�lle paikkansa todellisissakin k�ytt�tilanteissa kun k�ytet��n kunnollisia kaapeleita (suojattu kierretty pari) ja kunnolla suunniteltuja laitteita (impedanssi yht� suuri kummallekin signaalijohtimelle). Kun h�iri�j�nnite on signaalijohdon + ja - navassa t�sm�lleen yht� suuri mutta vastakkaisvaiheinen, vastaanottava laite ei rekister�i t�t� signaaliin summautunutta h�iri�t� lainkaan. T�t� ominaisuutta nimitet��n yhteismuotovaimennukseksi (CMRR). Miksi balansoitua liit�nt�� k�ytet��n ammattilaitteissa, mutta ei kotona ? Yksi syy miksi balansoitua liit�nt�� ei k�ytet� kotona on, ett� balansoitu liit�nt� on kalliimpi tehd� kuin balansoimaton ja balansoimatonkin toimii kotioloissa ihan hyvin. Usein balansoitu sis��ntulo ja ulostulo on toteutettu samalla l�ht�piirill� kuin ei-balansoitu. Itse asiassa balansoidussa on viel� yksi vahvistusaste lis�� matkalla, sit� vastakkaisvaiheista karvaa varten. Sen sijaan signaali ennen l�ht�� (esivahvistin) ja tulon j�lkeen (p��teaste), muutetaan heti takaisin normaaliksi "tavalliseksi" balansoimattomaksi signaaliksi. Jokainen signaalitiell� oleva vahvistinaste lis�� signaaliin jonkin verran kohinaa ja s�r��. Eritt�in huolellisella komponenttien ja signaalitasojen valinnalla signaali/kohinasuhteen tai s�r�arvojen huononeminen on v�h�ist� verrattuna CD-soittimen teoreettisiin arvoihin. K�yt�nn�n toteutuksissa ei k�ytett�v� signaalitaso aina osu balansointimuunnoksissa k�ytett�vien kytkent�jen optimaaliselle alueelle, jonka seurauksena joko signaali/kohinasuhde tai s�r�arvot voivat merkitt�v�sti huonontua. Balansoitu linja on hyv� h�iri�sietonsa takia, muuta ��nenlaadullista paranemista se tuskin tuo laitteiden v�lisiin kytkent�ihin. Jos ��nentoistolaitteisto on yksinkertainen vain vaikka CD-soittimesta ja vahvistimesta koostuva eik� sit� ole kytketty minnek��n muualle, jolloin erilaisia laitteiden runkojen yhteen kytkeytymisest� johtuvia h�iri�it� ei kovin helposti p��se syntym��n, joten balansoinnista saatava hy�ty on k�yt�nn�ss� olematon. Joissakin esivahvistimissa ja vanhemmissa ammattiaudiolaitteissa balansointi on saatettu tehd� "vanhanaikaisesti", eli balansointimuuntajalla. Jos sellainen on linjassa matkalla, niin silloin ��nellinen ero saattaa olla ihan todellista. Balansointimuuntaja saattaa muuttaa taajuusvastetta ja jopa kyll�sty� suuremmilla signaalitasoilla, jos suunnittelu ei ole onnistunut (hyvi�kin muuntajia on olemassa). Silloin ��ni oikeasti muuttuu siirrytt�ess� balansoimattomasta liit�nn�st� balansoituun, eik� v�ltt�m�tt� mitenk��n hyv��n suuntaan. Tyypillisi� muuntajien ongelmia ovat impulssi- ja vaihevasteen v��ristyminen, sek� jatkuvan signaalin s�r�tason kohoaminen 50-100-kertaiseksi, verrattuna s�r�tasoon ennen muuntajaa. Kalliilla ja hyv�tasoisilla muuntajilla tosin n�m� ilmi�t ovat murto-osia siit� mit� halvemmilla muuntajilla. Vahvistinkytkenn�ll� toteutettu symmetrinen anto voidaan sit� vastoin tehd� vasteiltaan ja s�r�ilt��n "riitt�v�n" hyv�ksi. Se sis�lt�� v�h�n enemm�n elektroniikka signaalin matkalle kuin balansoimaton anto, mutta tarjoaa silti hyv�n tuloksen (lis�vahvistimien kohinalis� mm. kumoutuu sill� ett� signaali siirtyy kaapelissa isommalla tasolla kuin balansoimattomassa liit�nn�ss�). Maatasojen erottaminen on t�rke�� monimutkaisissa kytkenn�iss� h�iri�iden kurissa pit�miseksi. Esimerkiksi live-��nentoistosysteemeiss�, jossa mukana on my�s kaikenlaista tietokonetta ja valo-ohjainta ja muuta jotenkin kytkettyn� toisiinsa maatasojen erottaminen on hyvin t�rke�� tai muuten tulee paljon h�iri�it�. On olemassa tilanteita, joissa galvaaninen erotus eli balansointimuuntaja on v�ltt�m�t�n. Ammattipuolella isoissa laitteistoissa monessa tilanteessa h�iri�iden kurissa pit�minen on paljon t�rke�mp�� hyv�n lopputuloksen kannalta kuin absoluuttisesti paras ��nnelaatu jokaisessa laitteiden v�lisess� kytkenn�ss�. Aikoinaanhan ei ollut mit��n muuta keinoa tehd� balansointia mikrofonissa kuin muuntaja. Nyky��n s�hk�inen balansointi hoitaa t�m�n kaiken puhtaammin, paremmin ja halvemmalla. Kustannussyyt ovat toki er�s tekij�, miksi s�hk�ist� balansointia k�ytet��n. Hyv�t muuntajat maksavat tosiaan paljon, satoja markkoja ja itse asiassa helposti enemm�nkin. Onko hifilaitteiden verkkopistokkeiden k��nt�misell� mit��n vaikutusta laitteiden toimintaan ? Yksinkertaisesti ajateltuna verkkopistokkeen k��nt�misell� toiseen asentoon ei pit�isi olla mit��n vaikutusta laitteen toimintaan, koska s�hk�verkosta tulee laitteeseen vaihtoj�nnitett�. Eli laite saa samaa s�hk� ihan samalla tavoin riippumatta pistokkeen asennosta. Joissain tapauksissa verkkopistokkeen asennolla voi kuitenkin olla vaikutusta ��nentoistoj�rjestelm�n taustahurinan ja muden s�hk�verkosta riippuvien h�iri�iden m��r��n. T�m� ilmi� johtuu siit�, ett� laitteiden verkkomuuntajista (ja mahdollisista RF-suotimista) p��see aina jonkin verran virtaa kapasitiivisesti kytkeytym��n laitteen runkoon (vaarattoman pieni� m��ri� virtaa). T�m�n kapasitiivisen kytkenn�n m��r� voi olla jonkin verran erilainen kummastakin pistokkeen johdosta laitteen kuoreen. Maadoitetuissa laitteissa n�in runkoon kytkeytyv� virta ei ole yleens� mik��n mainittava ongelma, kun t�m� virta p��see n�pp�r�sti pois maadoitusjohtoa pitkin. Maadoittamattomissa laitteissa taas t�m� virta kulkee joka tapauksessa audiokaapelien kuoria pitkin toisiin laitteisiin. Audiokaapelien kuorissa kulkeva virta synnytt�� pienen j�nniteh�vi�n, joka summautuu suoraan balansoimattoman liit�nn�n audiosignaaliin. Mit� pienempi virta, sen v�hemm�n h�iri�it�. Yleens� lyhyill� j�rkevill� kaapeleilla tuo kaapelin kuoren virta ei ole merkitt�v� h�iri�l�hde, mutta voi olla joissain tapauksissa kuultavan suuruinenkin. T�llaisessa tilanteessa voi joskus laitteiden verkkopistokkeiden k��nt�misell� olla ainakin jonkin verran aistittavaa etuakin joidenkin laitteiden kanssa ja toisten kanssa ei mit��n mainittavaa vaikutusta. Tarkoituksena verkkopistokkeiden asennon optimoinnissa on l�yt�� se asento, jossa audiokaapelien kuorissa kulkee v�hiten virtaa, jolloin tulee v�hiten h�iri�it�kin. Lis�� tietoa verkkopistokkeen asennon optimoinnista l�ytyy osoitteesta [2]http://www.saunalahti.fi/pesonenj/diyvaop.htm. Verkkopistokkeen k��ntelyn vaikutuksen arvioinnissa kannattaa pit�� mieless�, ett� ihminen kuulee kaikenlaista, jos oikein uskoo. T�pselin k��nt�misell� ei kyll� ole mit��n vaikutusta laitteen sis�ll� muuntajan j�lkeen tapahtuvaan vaihtovirran tasasuuntaukseen ja suodatukseen. Kytkent� joka t�st� ottaa sitten k�ytt�s�hk�ns�, ei tied� tuon taivaallista mist� s�hk� tulee kunhan virta riitt�� ja j�nnitteet pysyy stabiilina. Teoriassa voi tietysti olla mahdollista, ett� tietyss� laiteyhdistelm�ss�, jossa virtal�hteiden ja/tai kytkenn�n suunnittelu tai l�hinn� toteutus on erikoinen ja ep�stabiili, niin jotain kummallista voi tapahtua. Stereokuvan kapeneminen tosin vaatii ja monet muut ��nikuvan ilmi�t vaativat tapahtuakseen paljon muuta kuin mit� yksi vain pohjakohinaan vaikuttava verkkopistokkeen k��ntely voi vaikuttaa. Jos ilmi� on selv�, se tarkoittaa, ett� siihen on jokin selitys. Jotta voitaisiin todeta ett� ilmi� on selv�, niin se tulisi olla todettavissa my�s sokkotestiss� (parikymment� kuuntelukertaa). Itse��n on helppo huijata, jos uskoo itse vahvasti eroihin. Miten voi muuttaa AWG-yksik�ll� ilmoitetun johdonpaksuuden neli�millimetreiksi ? AWG-yksik�ll� ilmoitetut johtojen paksuudet voi muuttaa neli�millimetreiksi seuraavaan taulukon avulla: AWG diam. area(mm^2) 4 5.189 21.15 6 4.115 13.30 8 3.264 8.366 10 2.588 5.261 12 2.053 3.309 14 1.628 2.081 16 1.291 1.309 18 1.024 0.8230 20 0.8118 0.5176 22 0.6438 0.3255 24 0.5106 0.2047 26 0.4049 0.1288 28 0.3211 0.08098 Parittomien AWG-numeroiden arvoit voinee arvioida taulukossa olevien vierekk�isten parillisten arvojen jonnekin keskipaikkeille. Mik� on kaiutinkaapelien vaikutus ��neen ? Kaiutinkaapeleilla ei hirve�sti saada kaiuttimien ��nt� muutettua. Jos kaiutinkaapelit ovat tolkuttomasti liian ohuet, voi sill� ��nen pilata, mutta kun ne on jotensakin j�rkev�n paksut, niin merkitys on normaalien kaiuttimien ominaisuuksiin ja valmistustoleransseihin n�hden mit�tt�m�n pieni. Kaiutinjohdon resistanssi vaikuttaa ��neen. Lis��ntynyt resistanssi huonontaa kaiuttimen herkkyytt�, muokkaa taajuusvastetta impedanssivasteen suuntaan ja lis�� bassoresonanssin j�lkiv�r�htelyj�. Hyv� johto on poikkipinta-alaltaan suuri ja pituudeltaan lyhyt. 2,5 mm^2 poikkipintaiset kaapelit riitt�v�t jo varmasti v�h�n pidempiinkin vetoihin kotioloissa. Kaapelin reaktanssi alkaa vaikuttaa ��nen vasta kuin kaapeli voidaan k�sitt�� siirtojohdoksi. T�m� riippuu johdon pituudesta suhteessa s�hk�n aallonpituuteen. Audiotaajuuksilla kaapelia ei tarvitse k�sitt�� siirtojohdoksi ennen kuin se on satoja metrej� pitk�. Muutamien metrien kaiutinjohdot ovat niin lyhyit�, ettei niiden aaltoimpedanssista tarvitse audiotaajuuksilla v�litt��. Tietysti jos kaapelia on muotoiltu kelaksi, alkaa sen induktanssi olla merkitt�v� jo aikaisemmin ja samoin kapasitanssi, mik�li kaapeli muotoillaan kondensaattoriksi. K�yt�nn�n kaapelit eiv�t ole kyll�k��n rakenteeltaan l�hell�k��n kondensaattoria ja kelaakin ne muistuttavat vaan ollessaan rullalla kaupassa. Kaiutinkaapeleiden virittelyst� puhuttaessa voi kysy�, miksi ei kiinnitet� huomiota kaiuttimien jakosuodinkelojen ja varsinkin elementtien puhekelojen kuparilankaan, vaan siihen muutaman metrin p�tk��n johtoa, joka on kaiuttimien ulkopuolella. Kelat ja puhekelat on tehty aivan tavallisesta kuparilangasta, se on ohutta ja sit� on signaalitiell� kymmeni� metrej�. Mik� olisi hyv� liitin kaiuttimille ? Perinteinen kaiutinliitin tyyppi hifilaitteissa ovat olleet banaaniliittimet. Ne ovat tukevia, niihin saa kohtuullisen paksuja johtoja kiinni ja ne kest�v�t hyvin virtaa parikymment� ampeeria. Turvallisuuspuolella heikkoina asioina ovat, ett� liittimiss� kaiuttimeen menev� j�nnite on helposti kosketeltavissa (ei yleens� ongelma pienitehoisilla vahvistimilla, muuta suuritehoisissa on vaarallisia useiden kymmenien volttien j�nnitteit�) sek� se, ett� banaaniliitin sopii turhan hyvin verkkopistorasiaan. Turvallisuussyist� Eurooppalaiset s�hk�turvallisuusm��r�ykset ovat julistamassa banaaliliittimet pannaan hifilaitteissa. T�st� johtuen banaaniliittimien k�yt�st� kotihifilaitteista ollaan hiljalleen luopumassa (mm. naparuuvit joihin muuten saisi banaanin n�tisti kiinni tukitaan p��tyrei�n t�ytt�v�ll� muovitulpalla Eurooppaan meneviss� vahvistimissa). Banaaniliittimen hyvin korvaavat ratkaisut ovat kuitenkin valitettavan v�hiss� ja monesti hintavampia. Monessa pienitehoisemmassa kotilaitteessa ei k�ytet� mit��n erityisi� kaiutinliittimi� kaiutinjohdoissa, vaan johdot kytket��n suoraan n�ille varattuihin pikaliittimiin. Isotehoisemmissa vahvistimissa ha hifistyneemmiss� kaiuttimissa k�ytet��n yleens� ruuvikiristeisi� naparuuveja, joihin saa kiinni paksummankin kaapelin. N�iss� kummassakin liitintyypiss� paljas johti ty�nnet��n avattuun liittimeen reik��n ja sen j�lkeen johto kiritet��n paikalleen. Liikuteltavissa ��nentoistoj�rjestelmiss� kotioloissa hyvin toimivat banaaniliittimet ja naparuuvit ovat kauan olleet hankalak�ytt�isi�. N�iss� sovellutuksissa k�ytet��n tyypillisesti liittimi�, joissa v�hint��n kaksi napaa, jolloin kaiutinsignaalit voidaan helposti kytke� ja irrottaa yhdell� liittimell�. Pienitehoisemmissa musiikkivahvistimissa k�ytet��n monesti 6.3 mm jakkeja kaiutinliittimin�. N�m� toimivatkin ihan hyvin parinsadan watin tehoihin asti ja ovat melko k�tevi� k�yt�ss�. 6.3 mm jakkien kanssa kannattaa muistaa, ett� metallikuorisissa jakeissa liitin tahtoo helposti tehd� oikosulun sill� hetkell� kun sit� liitet��n liittimeen, joten kaiuttimien irrotukset ja kytkenn�t on parasta tehd� kun laitteista on virrat poissa, tai muuten on laitevaurion riski olemassa. 6.3 mm jakki kytket��n kaiutinliittimen� siten, ett� runko on massa ja signaali liittimen k�rjess�. Ammattiaudiopuolella isommilla tehoilla alkaa kaiutinliittimess� kulkea vaarallisia j�nnitteit� (useita kymmeni� voltteja), joten kaiutinliittimen tulisi olla sellainen, ett� vaaralliset j�nnitteet eiv�t ole kosketeltavissa. Joissain sovellutuksissa k�ytet��n XLR-liittimi�, mutta n�ist� ollaan nyky��n aika pitk�lle luovuttu. Nykyp�iv�n� yleisimm�ksi kaiutinliittimeksi ammattipuolella ovat tulleet SPEAKON-liittimet. SPEAKON on [3]Neutrikin erityisesti kaiutinliittimeksi kehitt�m� py�re� liitin. T�m� tukeva muovikuorinen liitin sis�lt�� nelj� kosketinta (olemassa my�s 8 napainen versio), jotka kest�v�t parikymment� ampeeria virtaa ja j�nnitett�kin parisataa volttia. Liittimen kontaktit ovat kosketussuojattuja ja liitin sis�lt�� lukitusmahdollisuuden sek� hyv�n vedonpoiston, joten se sopii eritt�in hyvin ammattiaudion liittimeksi ja miksi ei my�s kotihifiin. Lis�� tietoa SPEAKON-liittimist� l�ytyy osoitteesta [4]http://www.neutrik.com/Speakon.htm. Tapahtuuko kuparisen tai hopeisten kaiutinkaapelin ja kultaisten kaiutinliittimien v�lill� joitain haitallisia kemiallisia reaktioita ? Ihan s�hk�kemialliselta tarkastelukannalta kupari, hopea ja kulta ovat niin korkealla metallien j�nnitesarjassa ja viel� niin l�hell� toisiaan, ett� en usko ett� hapettumis-pelkistymisreaktioita p��see tuossa tapahtumaan j�rkev�n ajanjakson aikana, jos liittimi� ei ole tarkoitus k�ytt�� elektrolyyttiliuoksessa sopivan j�nnitteen l�sn� ollessa. Mahdollisen hapettumisen lis�ksi tuossa v�liss� ei kyll� mit��n kemiallisia reaktioita tapahdu, jos ei muita aineita ole l�sn� ja l�mp�tila pysyy normaaleissa lukemissa. Hopea tai kupari joka tapauksessa on se metalli joka hapettuu, jos on hapettuakseen ja varsinkin kupari hapettuu jo niin voimakkaasti ilman vaikutuksesta, ett� ei sill� kulta-kontaktilla k�yt�nn�ss� mit��n merkityst� ole. Mik� on v�lijohtojen vaikutus ��nentoistoon ? Normaalien lyhyiden linjakaapelien vaikutus ��nentoiston laatuun on hyvin v�h�inen, kunhan kaapeli on jokseenkin j�rkev� ja tekee sen mit� pit�� (kuljettaa s�hk�n ja ei ota vastaan merkitt�v�sti ulkoisia h�iri�it�). Kaapelien vaihtamisen vaikutus on tyypillisesti niin v�h�inen, ett� eroa ei pysty kuulemaan normaalioloissa Monet v�itt�v�t kuulevansa kaapelien toistossa merkitt�vi� eroja, mutta tyypillisesti n�m� kuunteluerot johtuvat siit�, ett� kuuntelupaikka hiukan siirtyy eri kuuntelusessioissa sek� ��nen voimakkuudet eiv�t ole kuunteluissa ihan samat (kummallakin selv�sti kuuluvampi vaikutus ��nen kuin tyypillisell� kaapelivaihdolla). Lis�ksi muistiin ei voi monestikaan t�ysin luottaa kuuntelukokemuksissa. Eik� psykoakustiikkaa kannata v�h�tell�, koska hyvin helposti paremmaksi uskottu (yleens� se kalliimpi) piuha yleens� kuullaan olevan se parempi. Jos muutaman kymmenen sentin piuha v�ritt�isi ��nt� niin pahasti ett� se on kuultavissa, silloinhan kaikki erillislaitteiden suunnittelijat ovat pahasti hakoteill�: Integroimalla kaikki yhteen, v�ltyt��n huonojen liittimien aiheuttamista h�iri�ist� varsin tehokkaasta ja kun signaalia kuljetetaan enimm�n osan matkaa yhteisen metallikuoren sis�ll�, ei signaali ole alttiina edes s�hk�magneettisille h�iri�ille (esim. GSM). Uutisryhm�n yleinen mielipide v�lijohdoista (poikkeuksiakin on joukossa): "��nenlaadullisia eroja kannattaa viimeisen� l�hte� hakemaan v�lijohdoista. T�rkeint� eroa v�lijohdoissa kai on liitimen liitosten kest�vyys ja luotettavuus. Kunhan liittimet eiv�t p�tki k�yt�ss�, liittimet eiv�t tee oikosulkuja ja liittimet sek� piuhan kupari eiv�t hapetu ajan kuluessa niin eip� maata j�risytt�vi� eroja ole v�lijohdoilla kuultavissa lyhyiss� vedoissa." Linjakaapeleissa ainoa paikka, joka voi jopa aiheuttaa kummallisia ja radikaaleja muutoksia ��neen on huonon kosketuksen tekev� RCA-liitin, joka aiheuttaa erilaisia s�r�j� ja h�iri�it� huonon kontaktin takia. Huonon kosketuksen aiheuttamista virheist� p��see eroon hankkimalla kaapelit joissa on kunnolliset liittimet ja v�ltt�m�ll� laitteita joiden takapaneeleissa on huonot liittimet. Kultaus suojaa liitimi� hapettumiselta mutta ei takaa liittimen muuta laatua. Linjakaapelista ei kannata tehd� ylett�m�n pitki�, koska kaapelin pituuden kasvaessa kapasitanssi kasvaa. Kapasitanssin kasvaminen johtaa korkeiden ��nien vaimenemiseen. T�m� korkeiden ��nien vaimentuminen on normaaleilla lyhyill� kaapeleilla (noin 1 metri) j�rkev�sti suunniteltujen laitteiden kanssa desibelin murto-osia (ei kuulu k�yt�nn�ss�, p��n siirt�misell� kuuntelupaikalla tai kaiuttimien k��nt�misell� hiukan on suurempi vaikutus taajuustoistoon). Jos ��nil�hde on huonosti suunniteltu (iso l�ht�impedanssi), niin pitk�n (metrej�) isokapasitanssien kaapelin aiheuttama vaimentuma voi jo kuuluakin tarkkaan vertaillessa. Jos laitteiden laadusta ei ole varmuutta, kannattaa k�ytt�� alle metrin mittaisia liitosjohtoja niin kapasitanssi ei ainakaan muodostu ongelmaksi halvallakaan kaapelilla. Pidemmill� kaapeleilla (esim. 5 metriset) kannattaa ehk� katsoa jotain hiukan peruskaapelia pienempikapasitanssista johtoa jos ep�ilee laitteiden l�ht�impedanssin olevan suuri. Tyypillisell� 5 metrin peruskaapelilla voi kaapelissa olla kapasitanssia luokkaa 500-1000pF, kun kalliimmissa huippukaapeleissa kapasitanssi on pienempi (jopa 1/10 osa peruskaapelista). Osa ihmisist� on sit� mielt�, ett� kaikki rakenteelliset erot vaikuttavat kaapelin l�pi kulkevaan signaaliin. Kaapelin rakenne vaikuttaa signaaliin, mutta sen vaikutukset ovat hyvin mit�tt�mi� (ei kunnolla mitattavissa tai havaittavissa sokkokuuntelutesteiss�) sen j�lkeen kun laitteet ja kaapelit on jotensakin kunnollisia. Mieti j�rjell� mik� on sen viimeisen johtometrin vaikutus kokonaissointiin, kun studiossa signaalit ovat jo kulkeneet kymmeni� metrej� erilaisia kohtuullisen laatuisia kaapeleita pitkin (ammatti��nentoistolaitteistoissa v�lijohdot on yleens� tehty kohtuullisen laadukkaasta balansoidusta mikrofonikaapelista joka sek��n ei maksa montaa kymppi� metrilt�). Johtojen kanssa ei ole kyse onko jotain pient� eroa (pieni� mitattavia eroja kaapeleihin saadaan, kun mitataan niit� oikein tarkkaan) vaan ovatko erot kuultavissa. Monelle High-endistille esteettinen tyyli on t�rke��, ja vaikuttaa omistajan kokonaistyytyv�isyyteen laitteistostaan, jolloin musiikkikin tuntuu kuulostavan paremmalta. Monelle high-end nautinnon t�rkeit� edellytyksi� (tiedostettuja tai tiedostamattomia) ovat laitteiston esteettinen olemus ja omistajan ylpe� varmuus, siit� ett� jokainen piuha ja mutteri on kalleinta high-end-laatua. Mutta valitettavasti pelkk� esteettisyys tai sen puute ei vaikuta varsinaiseen ��nenlaatuun parantavasti eik� huonontavasti. Kuuntelunautintoon laitteiden ulkon�k� saattaa vaikuttaa vaikka ei ��nenlaatuun olleenkaan, koska kuuntelutilanteessa on kysymys my�s visuaalisesta tunteesta kuuloaistimuksen lis�ksi. Audiokaapeleihin ei liity sit� mystiikkaa. Monet high-end firmat mielell��n myyv�t mystiikkaa kalliilla hinnalla. Jokaisessa ��nentoistoketjussa kaikkein ep�ideaalisin ja -lineaarisin lenkki on ihmiskorva. Joka ei taatusti kuule mit��n sellaista, jota on perusteltu suurtaajuustekniikasta lainatuilla etenemiskaavoilla. Moni hyvin kalliiden piuhojen ostaja saattaa luulla, ett� ��nenlaadussa todella tapahtuu huomattavaa paranemista kalliiden piuhojen my�t�, vaikka ��nenlaatu paraneekin l�hinn� itsesuggestiolla. Kauniit laitteet, esteettiset piuhat jne. voivat kohentaa kuuntelunautintoa, mutta mitk��n johdon kuoren v�rivalinnat eiv�t vaikuta ��nenlaatuun, koska itse kuuloaistimuksen kannalta on aivan yhdentekev��, mink� v�risill� laitteilla se ilma on saatu v�r�htelem��n. Kultakorvaksi tuntuu moni muutenkin nostavan itsens� heppoisin perustein. On paljon helpompi kuulla mit� tahansa, kun jotakin todellista. Asioista voi loputtomasti olla jotain mielt�, mutta faktaakin on tarjolla, se on vain vaikeampaa ymm�rrett�v�� ja tylsemp�� luettavaa kuin sateenkaaren v�reiss� kimaltelevat sanalliset proosa-arviot laitteista. Yleisesti kaapelien vaihdossa unohdetaan my�s se tosiasia, ett� t�ss� vaihto-operaatiossa ollaan vaihtamassa tyypillisesti vain hyvin pient� osaa signaalitiest�. Vajaan metrin mittaisen linjajohdon voi vaihtaa vahvistimen ja CD-soittimen v�lille, sen sijaan laitteiden piirikorttien tavallista kuparifoliota ja komponenttien jalkoja ei. Sit� kertyy helposti matkalle paljon enemm�n. Erikoiset rakenteet nostavat aina kaapelin valmistuskustannuksia ja valmistajan katteita, mutta eiv�t k�yt�nn�ss� paranna tai ylip��t��n muuta kaapelien ��nt�. Kohtuullisen laadukkaiden linjakaapelien vaihtamisen sijaan l�yd�t laitteistostasi varmasti monta muuta paikkaa, johon rahat kannattaa mieluummin k�ytt�� kuin erikoiskalliisiin v�likaapeleihin. Ostamalla kunnollisen tukevat peruskaapelit ja sijoittamalla erikoiskaapeleista s��styneet rahat laadukkaampien muiden komponenttien ostamiseen niin p��set ��nentoistossa parempaan tulokseen. Myytti�, jonka mukaan joku sin�ns� hyv� kaapeli ei v�litt�isi ��nisignaalia pisteest� a pisteeseen b yht� puhtaasti, kuin joku toinen kaapeli, ei ole pystytty mitenk��n todentamaan. Mit��n j�rkiselityst� sille, miksi n�in olisi, on vaikea edes kuvitella. Rajatiedon valossa kaikki on tietenkin mahdollista, joten uskokoon ken haluaa. Johtoihinkin saadaan kuulumaan eroja, kun uuden komponentin asentamisen mukana mieli virittyy uskomaan muutokseen. Kuuntelemalla vaihdon j�lkeen uutta komponenttia korvat virittyv�t tavallista tarkempaan kuunteluun - eroa l�ytyy! Taikasana on itsekuri: vanhaankin komponenttiin pit�isi vaihtaa takaisin toistuvasti ja kuunnella sit� yht� virittyneesti - taas l�ytyy eroa! Siksip� niin usein, ymm�rrett�v�sti, painotetaan sokkotestin merkityst� eri komponenttien testaamisessa. Kunnollinen johdotus on toki perusteltavissa. Sen sijaan tuhansien markkojen satsausta esoteerisiin rautalankoihin paremman ��nenlaadun toivossa ei voi pit�� j�rki-investointina. Nyrkkis��nt�n� kaapelien hankintaan jos haluat viritell� laitteistoa oikein kovasti on: kokeile ja kuuntele itse. Jos et kuule eroja, �l� tuhlaa rahojasi. Jos kuulet eroja ja ne ovat mielest�si pyydetyn rahan arvoisia, osta ne kaapelit. Jotkut ihmiset sanovat kuulevansa eroja riitt�v�n hyvill� kaiuttimilla olipa niiden toisto siten tarkan autenttinen tai ei. Kumpi kuulluista vaihtoehdoista sitten on l�hemp�n� autenttista ��nt� on jo kokonaan toinen ongelma. Millaisia ��nenlaadullisia vaikutuksia linjakaapeleilla on ? Hyvin pitkill� ja suurikapasitanssiset kaapelit vaimentavat korkeita ��ni�, kun ne on kytketty suuri-impedanssisen l�hd�n omaavaan signaalil�hteeseen. Lis�ksi huonosti suojattuun kaapeliin p��see helposti h�iri�it� ymp�rist�st�. Huonot liittimet synnytt�v�t huonoja kosketuksia, jotka aiheuttavat helposti ett� h�iri�it� p��see systeemiin ja hapettuessa voiva synnytt�� my�s itse h�iri�it� (mm. p�tkint�� ja s�r��). Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, ett� ei ole mit��n j�rke� l�hte� paikkailemaan jotain muutaman tuhannen markan laitteistoa tuhansien kaapeleilla. Kaapeleissa varsinkin tuo hintaan n�hden saatava etu katoaa todella nopeasti. Parin sadan ja monen tuhannen markan metrihintaisilla kaapeleilla ei ole juurikaan eroa, jos ne s�hk�isesti (R,L,C) ovat l�hes samanlaatuisia. Mitk��n erikoisrakenteet eiv�t my�sk��n est� kovinkaan tehokkaasti h�iri�iden kytkeytymist� kaapeleihin. H�iri�npoistoa jos ajatellaan niin paljon t�rke�mp�� on huolehtia oikeista maadoitusj�rjestelyist� ja mahdollisista radioh�iri�npoistoista (kaapeli ferriitin ymp�rille) jos on h�iri�isell� alueella. Ja jos ymp�rist�h�iri�t ovat todella pahat, niin kannatta hankkiutua kokonaan eroon balansoimattomien liit�nt�jen k�yt�st� ja k�ytt�� balansoiduilla liit�nn�ill� varustettuja laitteita, joten p��st�� eroon monesta balansoimattomia liit�nt�j� vaivaavista h�iri�ongelmista kuin taikaiskusta. Muutaman kympin metrilt� maksava kolmois-suojattu riitt�nee varmasti siirt�m��n signaalin s�hk�teknisesti yht� hyvin kuin parin tuhannen v�lijohto. Oikeassa kuuntelutilanteessa voi kyll� pieni� eroja olla, mutta kyll� ne erot hyvin toimivassa systeemiss� ovat niin pieni�, ettei niist� juuri kannata puhua, paitsi leikill��n. Yleens� kuullaan niit� eroja, joita halutaan, koska psykologiset seikat vaikuttavat paljon siihen, milt� mik�kin kuullostaa. Yleens� jopa sitten juuri ne ongelmalliset kohdat tuntuvat paranevan kuin taikaiskusta kun haetaan sit� parannusta lis�tarvikkeilla. Helposti my�s tapahtuu niin, ett� mit� kalliimpi niin sen enemm�n saadaan parannusta. Jos siis luulet, ett� kaapeleilla eroja saa aikaan, my�s melko varmasti kuulet ne erot kun oikein tarkkaan kuuntelet. Silloin my�s tarvitset kalliit kaapelit, muuten et tule onnelliseksi. Jos taas et usko, etk� t�ll�in my�s kuule, ole onnellinen, sill� voit tulla onnelliseksi halvemmalla. Olkaamme siis kaikki onnellisia ja uskokaamme sit� mit� kuulemme, ja kuulkaamme mit� uskomme. Ihan hyv� nyrkkis��nt� kaapelien hinnalle on, ett� kaapeloinnin hinnaksi voisi tulla noin 10-15% koko laitteiston hinnasta. Kaapelien ja varsinkin liittimien laaduista ei kannata turhan paljon tinki�, mutta ei maksaakaan mit��n kohtuuttomia ylihintoja. T�ll� hinnalla saa jo ihan kelpoiset johdot, jotka ovat ainakin samaa tasoa muidenkin laitteiden kanssa, ja voit keskitty� rauhassa nauttimaan musiikista. Onko linjakaapelien kapasitansseille olemassa joitain luokituksia ? Jotkin johtojen valmistaja kertovat tuotteensa kapasitanssia, yleens� johtomateriaalin kapasitanssina pikofaradi/metri. Kaapeleiden mittausarvoista puhuttaessa Stereoplay-lehti jakaa RCA johdot kolmeen ryhm��n suosituksissaan: * 1.) Johdot, joiden kapasitanssi on alle 90 pikofaradia/metri: Soveltuvat kaikille laitteille, my�s niille joiden antovastus on enemm�n kuin 2 kOhm. Suositus laitteille, joiden antovastusta ei tunneta, sek� MM-rasioilla varustetuille levysoittimille. * 2.) Kapasitanssi 90-150 pF/m: Suositeltava laitteille, joiden antovastus on enint��n 2kOhmia. Suuri enemmist� laitteista ja kaapeleista kuuluu t�h�n luokkaan. * 3.) Kapasitanssi yli 150 pF/m: ainoastaan laitteille, joiden antovastus on alle 500 ohmia. Suuren johtimen poikkileikkauksen ja alhaisemman induktanssin johdosta soveltuu my�s MC-rasioilla varustetulle levysoittimelle. Miksi joissain audiokaapeleissa on nuolet miten p�in ne pit�� kytke� ? Audiokaapeleissa kulkeva signaali on vaihtoj�nnitett�, eli se vaihtaa suuntaansa siin� menev�n ��nisignaalin mukana. Itse kaapelimateriaali ei siis k�ytt�ydy eri tavalla riippuen kummin p�in kaapelit kytket��n. Eli nuolilla pelk�ss� puhtaassa kaapelissa ei ole mit��n k�yt�nn�n merkityst�. Joissain valmiissa laitteiden v�lijohdoissa k�ytet��n erityst� maadoitusj�rjestely�, jossa uloin suojakuori on maadoitettu vaan toisesta p��st�. Asettamalla kaapelin siten, ett� signaalin suunta (l�hteest� vahvistimeen)on nuolen osoittamaan saadaan tuo kaapelin maadoitus niin p�in kun kaapelin suunnittelija on sen tarkoittanut (esimerkiksi [5]Monster Cable maadoittaa kaapelit l�ht�p��st�). Se onko merkityst� ovatko kaikki laitteiden kaapelit maadoitettu l�ht�- tai tulop��st� on vaikea sanoa, mutta ei sill� suurta merkityst� ole, koska maailmalla on kaksi koulukuntaa vastakkaisin mielipitein (ja kummallekin ratkaisulle on perustelunsa). Eli kaapelin laittaminen toisin p�in kun nuolessa on esitetty ei ole mitenk��n vakava ongelma, mutta jos kerran kaapelissa on joku merkint� miten p�in sit� suositellaan, niin lienee paras laittaa kaapeli niin p�in valmistaja on suunnitellut ellei ole hyv�� syyt� tehd� toisin. Onko hyvin paksujen linjakaapelien k�yt�st� jotain haittaa ? Periaatteessa ��nelle on ihan sama onko kaapeli paksu vai ohut. Kaapelin paksuuden ongelma, jos niit� on ovat l�hinn� mekaanisia. Hyvin paksusta ja raskaasta RCA-piuhasta saattaa olla jopa harmia, siin� kun raskas kaapeli aiheuttaa jo aikamoisen v��nn�n RCA-liittimeen, ellei kaapelia ole erikseen tuettu. Raskailla kaapeleilla olisi j�rkevint� k�ytt�� jotain kierrelukittavia liittimi�. Lis�ksi jos laitteessa liitin on suoraan juotettu paino piirilevyyn kannattaa kaikkein raskaimpia kaapeleita varoa, sill� hyvin raskaan kaapelin aiheuttama v��nt� ennen pitk�� vaurioittaa painopiirilevy� tai liittimen juotoksia. Kuullostavatko kullatut audiokaapelien liittimet paremmille ? Kultauksella ei ole merkityst� kaapelien ��nenlaatuun. Kultauksen ainut tekninen ominaisuus on, ett� kultaus suojaa liitint� hapettumiselta. Toinen kultauksen t�rke� merkitys on ett� kullatut liittimet n�ytt�v�t kauniille ja moni hifiharrastaja on valmis maksamaan niist� paljon kovemman hinnan, koska ne n�ytt�v�t paremmille. Mit� merkityst� on happivapaalla kuparilla audiokaapeleissa ? Happivapaa kaapeli on muuten vuosien takainen markkinointitermi, joka edelleen kummittelee. T�n� p�iv�n� tuskin yksik��n kaapeli, niin halpa kuin kallis, on tehty muusta kuin hapettomasta kuparista. Miksi? Siksi, ett� teollinen tekoprosessi nyt vain on sellainen, ett� kaikki kuparijohdot ovat hapettomia automaattisesti. Jos kaapelissa ei ole sis�ll� happea, niin kaapelin johdossa ei tapahdu korroosiota sis�ll� p�in. Eli happivapaan kaapeli k�yt�n ainoa merkitys on, ett� kaapelin k�yt�ss� tapahtuva hapettuminen on hitaampaa (olettavasti jonkin verran pidempi kaapelin ik�). Koska happivapaa kupari on puhtaanpaa voisi olettaa, ett� sen resistanssi on pikkiriikkisen pienempi kuin jonkin verran happea sis�lt�v�n kuparin (jota ei kyll� en�� kaapeleissa pahemmin k�ytet�). Voiko laitteen virtakaapelin vaihdolla vaikuttaa tuntuvasti ��neen ? N�iss� virtakaapelih�mp�tyksiss� on sama periaatteellinen ongelma kuin kaikkien kaapelikuunteluiden kanssa. Vaihdetaan vain sit� t�ysin mit�tt�m�n pituista p�tk��, joka pystyt��n vaihtamaan. Ei esimerkiksi vaihdeta verkkomuuntajan kymmenien metrien pituista k��milankaa puhumattakaan talon s�hk�kaapeloinnista. Niin kuin se s�hk� jotenkin vain olisi siin� pistorasiassa. S�hk� tulee s�hk�verkosta monen kytkinkent�n ja muun vempeleen kautta kilometrien pituisia ilma- ja maakaapeleita pitkin. Tavallista 230 volttiakin johtaa melkoinen metrim��r� suojaamatonta hapekasta (sek� kupari- ett� alumiini) johtoa talon l�heisyydess� maan alla ja talon seiniss� ennen sit� pistorasiaa. Miksik�h�n viimeinen kaksi metri� olisi jotenkin olennaista t�ss� ketjussa? Mit� k�ytt�� mill�kin nastalla on 3-napaisessa XLR-liittimess� audiok�yt�ss� ? Linjatasoiset balansoidut liit�nn�t: * Jenkkityyli on: 1)Maa 2)positiivinen 3)negatiivinen * Englantilainen tyyli: 1)Maa 2)negatiivinen 3)positiivinen Kaiutinliit�nn�iss� on k�yt�ss� v�h�n mink�laista sattuu kytkent�tapoja. Yleisimm�t kuitenkin seuraavat: * USA: 1)- 2)+ * Englanti: 1)- 3)+ XLR-liittimien runkoa ei k�ytet� eik� kytket� s�hk�isesti vaikka se on joissain XLR-liittimiss� mahdollista. Miten johdotan RCA-liittimen mikrofonikaapeliin tai vastaavaan suojattuun parikaapeliin ? Yksi mahdollisuus on kytke� johdon suoja liittimien ulkonastoihin ja k�ytt�� sis�johtimia itse signaalille. T�m� on toimiva konsti, mutta ei paras t�lle kaapelityypille. Parempi tapa johdottaa suojattu parikaapeli on tehd� johdotus seuraavasti: toinen karva liittimen keskitappiin ja toinen liittimen ulkokuoreen sek� suojavaippa kytket��n VAIN toisessa p��ss� liittimen ulkokuoreen. Seuraava kuva havainnollistaa kytkent��: Liitin1 Liitin2 kuoreen--------suojasukka-------------------IRTI kuoreen============johdin=================kuoreen "kuuma"============johdin (+)============="kuuma" T�llaista kaapelikytkent�� kutsuvat jotkut hifikaapelien valmistajat balansoiduksi RCA-piuhaksi (vaikka se ei ole ihan oikeasti balansoitu). Huononeeko ��ni kun kytken RCA-liittimen signaalin XLR-liittimeen ? ��ni ei huonone kun kytket RCA-liittimen maan (kuori) XLR:n nastoihin 1 ja 3 sek� RCA-liittimen signaalin (keskinasta) XLR-liittimen nastaan 2. T�m� kytkent� toimii v�hint��nkin yht� hyvin kun RCA-liitinkin. Ainoa ongelma saattaa olla, ett� ammattilaislaitteiden XLR-sis��ntuloissa nimellinen taso on suurempi kuin kotilaitteiden linjatasoisessa RCA:ssa, joten voi olla, ett� RCA:sta et saa tarpeeksi paljon tasoa. Kaikissa hifi-laitteissa, joissa on XLR inputit, ei noudateta ammattilaitteiden suurempia tasoja, joten jos olet liitt�m�ss� esimerkiksi esivahvistinta p��tevahvistimeen, voi olla, ett� t�t� tasoero-ongelmaa ei ilmene. Joissain laitteissa (esimerkiksi mikserit) on sis��ntuloissa herkkyyss��din, jolla laite saadaan toimimaan kunnolla monien eri signaalitasoja k�ytt�vien laitteiden kanssa. Kokeile edell� esitetty� kytkent��. Jos taso ei yksinkertaisesti riit�, joudut rakentamaan/hankkimaan v�liin yksinkertaisen kytkenn�n, joka nostaa signaalin tason sopivaksi ja samalla sen voi my�s tehd� symmetriseksi (balansoiduksi), jos haluaa. Muutamien metrien (5-10 m) kaapeleilla h�iri�t tuskin ovat viel� kotioloissa ongelma, vaikka linja ei olisikaan balansoitu. Kaapelin suojavaippa saisi olla pidemmill� kaapeleilla mahdollisimman tihe�, koska tihe� suojavaippa suojaa paremmin h�iri�ilt� (yleisimmin matalaa brummia). Miten teen oikeanlaiset v�lijohdot 6.3 mm jakeilla, RCA-liittimill� ja XLR-liittimill� varustettujen laitteiden v�liin ? [6]RaneNote 110 osoitteessa [7]http://www.rane.com/note110.htm sis�lt�� kuvaukset tarvittavista kaapeleista. N�iden ohjeiden avulla voit itse rakentaa oikeanlaiset v�likaapelit. Miten linjatasoinen stereosignaali muutetaan monoksi oikeaoppisesti ? Linjatasoisten vasemman ja oikean kanavan signaalijohtojen suoraan yhdist�minen ei ole se oikea tapa. Suoraan yhdist�minen oikosulkee kaksi signaalil�ht�� yhteen mik� kuormittaa kumpaakin l�ht�� ja synnytt�� n�in s�r��. Oikea tapa yhdist�� kaksi l�ht�� yhdeksi on kytke� kummankin l�hd�n kanssa sarjaan muutaman kilo-ohmin vastus ja sitten yhdist�� n�m� signaalit. Nuo vastukset est�v�t ett� l�ht�j� ei kuormiteta liikaa eiv�tk� kuitenkaan vaimenna liikaa signaalia. Alla oleva kuva selvent�� kytkent��: VASEN -------\/\/\/\---+ ---+ R1 2K2 +------------ MONO ULOS | | +---- OIKEA -------\/\/\/\---+ | ---+ R2 2K2 | | (suoja) | +---------------------+ Kytkent� ei ole kamalan tarkka komponenttiarvoille. Vastuksien R1 ja R2 paikalla voi k�ytt�� ihan hyvin mit� tahansa vastusarvoa 1 kohm ja 10 kohm v�lilt�, kunhan R1 ja R2 ovat suunnilleen saman suuruiset. T�m�n kytkenn�n l�ht�impedanssi on melkoisen suuri (muutamia kilo-ohmeja) eik� sill� kannata ohjata pitk�� kaapelia tai korkeimmat taajuudet saattavat vaimentua. Jos k�yt�t t�t� kytkent��, niin on parasta sijoittaa se l�helle monosignaalia haluavan laitteen sis��ntuloa, jolloin kytkenn�n ja laitteen v�liss� oleva kaapeli ei aiheuta mit��n ongelmia. Jos haluat kytkenn�n, jossa on suurempi ottoimpedanssi ja pienempi l�ht�impedanssi, niin sitten t�llainen yksinkertainen passiivinen summauskytkent� ei ole en�� riitt�v� t�ytt�m��n vaatimuksia. N�m� paremmat suoritusarvot saat jos rakennat kytkenn�st� aktiivisen. Aktiivinen kytkent� koostuisi yhdest� operaatiovahvistimesta muodostuvasta summausvahvistimesta. Summausvahvistimen esimerkkikytkent�j� l�ytyy melkein jokaisesta elektroniikkaa opettavasta kirjasta. Miten saan kytketty� linjatasoisen ��nil�hteen phono-sis��ntuloon ? Phono-sis��ntulo on tarkoitettu levysoittimen liitt�mist� varten. Jos t�h�n sis��ntuloon kytket��n suoraan linjatasoinen signaali, niin ��ni s�r�ytyy ja v��ristyy voimakkaasti, koska levysoitinliit�nt� on tehty muutamien millivolttien signaalitasoille ja levysoitinliit�nn�n esivahvistin sis�lt�� RIAA-suotimen. Jotta ��nisignaali saataisiin kunnolla toistettua levysoitinliit�nn�n kautta pit�� rakentaa sovituskytkent� joka pudottaa signaalitasot oikeiksi ja tekee lis�ksi vastakkaisen suodatuksen kuin tuo esivahvistimessa oleva RIAA-suodatin. Ohjeet yhteen t�llaiseen kytkent��n l�ytyv�t osoitteesta [8]/circuits/phono.html. Jos olet tottunut v�rkk�ilem��n kolvin kanssa ja muuttelemaan laitteitasi, niin v�lisovitinta ��nenlaadullisesti parempi ratkaisu on ohittaa stereoissa oleva RIAA-kytkenn�n sis�lt�v� levysoitinliit�nn�n esivahvistinosa. Jos esimerkiksi l�yd�t ohjelmavalintakytkimest� kohdan, johon tulee johdot levysoitinosastolta, niin ei muuta kuin ved�t piuhat liittimilt� suoraan valintakytkimelle. Jos t�t� ei l�ydy helposti, niin sitten tarvitset laitteesi kytkent�kaaviot koska arvaillen kokeilemalla saa helposti aikaan vaan vaurioita joita on kallis korjata j�lkik�teen. T�m�n muutoksen j�lkeen ei tietenk��n en�� onnistu (vinyyli)levyjen soitto ja jos laitteessa oli takuuta ennen muutosta niin se raukesi kun menit itse aukomaan laitteitasi. Mik� on DI-box ? DI-box on pidemm�lt� nimelt��n "Direct Injection Box". Sen tarkoituksena on muuttaa linjatasoinen (esim. basso tai keyboardit) balansoiduksi mikkitasoiseksi signaaliksi, joka saadaan helposti kiinni miksausp�yt��n. DI-box on yleens� toteutettu muuntajalla, mutta on olemassa my�s elektronisia DI-bokseja. Onko siinn� korvinkuultavaa eroa kytkenk� CD/MD-soittimen vahvistimeeni digitaalisesta vai analogisesta l�hd�st� ? Mit��n kovin olennaista eroa ��ness� ei ole odotettavissa, riippumatta liit�nt�tavasta. Jos molemmat ovat perustason laitteita, ei liene suurta merkityst� kummalla tavalla DA-muunnoksen teet. Aina on mahdollista, ett� jommassa kummassa on selke� virhe taajuusvasteessa tai toinen kohisee enemm�n. T�m� selvi�� mittaamalla tai helpommin kuuntelemalla. Millainen kaapeli S/PDIF-liit�nt��n ? S/PDIF-liit�nn�ss� (esim. CD-MD kytkent�) on n aivan sama, mik� se kaapeli on laadultaan, jos se toimii. ��nenlaatu toimiva kaapeli ei muuta mitenk��n, varsinkaan kopioinnissa laitteelta toiselle. Yleens� jo halpa RCA-piuha riitt��, mutta jos yhteys p�tkii ja ritisee (laitteiden sovitus tavallista kriittisempi), pit�� k�ytt�� oikeaa, impedanssiltaan 75 ohmin kaapelia. S/PDIF-liit�nt� on suunniteltu k�ytt�m��n 75 ohmin koaksiaalikaapelia. T�m� on samaa kuin k�ytet��n videosignaalin siirtoon, joten RCA-liittimin varustettu videokaapeli on mit� parhain S/PDIF-kaapeli. K�yt�nn�ss� jopa tavallinen parin metrin RCA-piuha voi siirt�� S/P DIF-bittivirran t�ysin muuttumattomana ja ongelmitta koneesta toiseen, oli se sitten CD, DAT tai tietokone. Riippuen laitteiden ominaisuuksista toisien laitteiden kanssa tavallinen RCA-piuha ei toimi kunnolla, vaan varmaan toimintaan tarvitaan 75 ohmin koaksiaalikaapelia. Hyv�ll� koaksiaalikaapelilla kymmenenkin metri� voi toimia, vaikka speksi puhuu maksimissaan 5 metrist�. ��nenlaatu ei "k�rsi" tuosta kaapelista, vaikka sellaistakin k�sityst� on liikkeelle laskettu, ett� digitaalisiirroissa ��ni voisi muka jotenkin korvinkuultavasti heikenty�, stereokuva kaventua, bassot l�ysty� tms. �lk�� hyv�t ihmiset uskoko kaikkea mit� jotkut sanovat! ��nenlaadun heikentyminen digitaalisiirrossa on bitti-tyyppist�, jos yhteys toimii, ��ni on muuttumaton. Jos yhteys ei toimi, ��ni katkeilee tai r�tisee, siin� on naksahteluja tms. Eli heikkenee niin paljon, ett� kuka tahansa sen huomaa ja laitteisto tuntuu vialliselta. Tee se itse vinkki: Optisella kaapelilla jokainen voi kokeilla t�m�n itse. Kun yhteys pelaa, irrottaa kaapelin varovasti liittimest��n ja vet�� sit� milli kerrallaan ulosp�in (n�in signaali heikkenee). Jossakin vaiheessa valoa ei en�� "hypp��" tarpeeksi, vaan ��neen tulee r�tin�� ja risahteluja. Lopuksi se katkeaa kuin veitsell� leikaten. Onko eroa k�yt�k� S/PDIF-signaalin (CD-soittimen tai DVD-soittimen digitaalil�ht�) siirrossa valokuitua tai koaksiaaliliit�nt�� ? Ihan vapaasti voit k�ytt�� kumpaa liit�nt�� vaan. Niill� ei ole toiminnan tai ��nenlaadun kannalta mit��n eroa, koska kummassakin liit�nn�t siirt�v�t t�ysin samaa digitaalisignaalia: toinen siirt�� sen s�hk�isess� muodossa ja toinen taas valopulsseina. Kunhan bitit siirtyv�t laitteesta toiseen oikein niin ��nenlaatukin on niin hyv� kuin mahdollista. Optisen liit�nn�n suurimpana etuna on, ett� laitteiden v�lille ei synny suoraa galvaanista yhteytt�, joka voi joissain tilanteissa synnytt�� hurinaongelmia (eip� tarvitsisi koaksiaaliliit�nn�nk��n niit� synnytt�� jos kaikki vehkeet olisi t�lt� osin suunniteltu j�rkev�sti). Optisen liit�nn�n haittoina on korkeampi hinta (lis�� elektroniikkaa ja kalliimpi kaapeli) sek� lyhyempi maksimi siirtoet�isyys (k�ytetyss� muovikuitukaapelissa valo vaimenee paljon nopeammin kuin s�hk�signaali kaapelissa). Koaksiaaliliit�nn�n etuina on yksinkertaisempi rakenne ja edullisempi hinta sek� ett� se toimii paria metri� pidemmill�kin yhteyksill�. Haittana ainoastaan joidenkin laitteiden kanssa joskus syntyv�t maalenkkiongelmat. Millaisia virheit� digitaalikaapeli voi aiheuttaa ��neen ? Digitaalikaapeli ei pysty aiheuttamaan mit��n kovin merkitt�vi� virheit�, tai sitten niit� on niin paljon, ett� homma kyll� kuuluu. Kun digitaalisiirto joko toimii, niin se siirt�� kaiken datan kunnolla ja muuttumattomana laitteesta toiseen. Jos jostain syyst� digitaalikaapeli aiheuttaisi bittivirheit� (voimakas ulkoinen h�iri� tai aivan sopimaton kaapeli), niin t�llaiset virheet kyll� kuuluvat ja huomataan selv�sti. Riitt��, ett� yksi n�yte on yhden bitin verran hiukan pieless�, niin seurauksena on kuultava napsahdus (yleens� heikko mutta selv�). Jos jokin biteist� muuttuu ykk�sest� nollaksi, niin silloin niist� muodostettava yksitt�inen 16 bitin n�yte muuttuu todenn�k�isesti hyvin paljon, ja seurauksena on hyvin voimakas napsaus. Digitaalisiirroissa, siis tallentimelta toiselle tallentimelle, ei ole edes teoriassa mahdollisuutta sellaisiin virheisiin, mit� ns. high-end-piireiss� kovasti kuunnellaan ja kuvaillaan runsaalla m��r�ll� adjektiiveja. Oletettavasti ongelma on niiss� high-end -ihmisiss�, joiden t�ytyy kuulla kaikessa eroa, koska muutenhan he voisivat myyd� kalliit laitteensa ja unohtaa koko harrastuksen. Yht�k��n pit�v�� todistetta ei viel� ole ns. mystisist� eroista. Digitaalitekniikka on viel� siit� kiusallisen "tyls��", ett� siin� kaikki on eksaktia, ei j�� edes spekuloinnin varaa, kuten analogisessa tekniikassa. Jos yhteys toimii, bitit siirtyv�t muuttumattomina. Jos yhteys ei toimi, ei kuulu mit��n. Jos ollaan toiminnan rajalla, kuuluu ritin�� ja r�tin��. (voit kokeilla t�t� esimerkiksi irrottamalla valokaapelin varovasti ja vet�m�ll� sit� ��rimm�isen hitaasti ulos). Jos yhteys toimii, kaikki bitit siirtyv�t oikein paikasta toiseen. Jos jostakin syyst� jokin bitti menisi pieleen, kuuluu napsaus, koska aaltomuotoon tulee nopea ter�v� muutos. Se bitti voi olla mik� tahansa 16:ta, ja muutos voi olla siksi suurikin ja napsu voimakas. Muuta ��nelle ei tapahdu siirtovirheiss�. S/PDIF ja ammattipuolen vastaavassa AES/EBU-liit�nn�ss� ei k�ytet� mit��n virheenkorjausta tai uudelleenl�hetyst�. Signaalissa on ainoastaan pariteettiin perustuva virheentarkistus, jonka avulla voidaan virheen tapahtuminen havaita, mutta sit� ei voida korjata. Kun bitit siirtyv�t mediasta toiseen virheett�m�sti, on kopio t�ydellinen. Niin kuin t�m� tekstinikin, joka p��tyy teid�n luettavaksi hyvinkin monimutkaisen siirtoketjun l�pi, ja silti kaikki merkit ovat oikein, my�s kirjoitusvirheeni. Digitaalisen tiedonsiirron faktat eiv�t lenn� taivaan tuuliin sen vuoksi, ett� siirrett�v�t bitit sattuvat edustamaan musiikkia. T�ss� digitaalitekniikan t�ytt�m�ss� maailmassa ei toimisi paljon mik��n, jos edes n�in yksinkertainen ja alkeellinen digitaalinen siirtotie, kuin S/PDIF olisi niin ep�varma kuin annetaan monasti ymm�rt��. Tietokoneissa ja televerkoissa kulkee paljon nopeampia vastaavia signaaleita, ja siell�kin bitit siirtyv�t hyvin ilman mit��n high-end-kaapeleita. Py�rittimest� muuntimeen on ainoa v�li, jossa edes teoriassa voi tapahtua jotain. High-end-vehkeiss� py�ritin ja muunnin on usein erotettu toisistaan, ja siit� se ongelma syntyy, teoriassa (mm. jitteriongelma). Kaikkinainen signaalinsiirto ja muunnokset toki lis��v�t datasignaalin aikavirheit� ja kohinaa, Mutta kokonaan toinen kysymys on vaikuttavatko h�iri�t v�yl�ss� v�litettyyn ��nisignaaliin kuultavasti. K�yt�nn�ss� teoriatason ongelmia ei vain saada kuuluville, jos asiaa tutkitaan AB-tyyppisill� sokkotesteill�. Monet High-End-piirit vaan eiv�t vaan eiv�t halua turvautua sokkotesteihin, vaikka ne ovat ainut luotettava tapa kuunnella todellisia ��nenlaadullisia eroja eik� laitteiden mielikuvia. Jitterin aiheuttama kohinan kasvu on jossakin -105-120 dB tasolla alle nollan. Tarvitaan siis todella kunnolliset mittalaitteet, ett� tuota voitaisiin mitata (pelkk� PC:n ��nikortti ja softa ei riit�). Yksik��n CD-levy ei ole l�hellek��n noin kohinaton, edes SBM- ja muut kohinamuokatut levyt. Eli digitaalikaapelin mahdollista jitteri�, eli lis��ntynytt� kohinaa ei kuule kukaan, koska se ei kuulu. High-end laitteiden kanssa digitaalikaapelit toimivat kuten halvempienkin kanssa. Samanlainen elektroniikka niiss� pumppaa bittej� eteenp�in, usein viel� ostettu joltakin suurelta massavalmistajalta. Digitaalikaapeli kun on harvinaisen passiivinen v�line, sen pit�� vain v�litt�� 0 volttia tai 0,75 volttia niin, ett� ne erottuvat toisistaan. Asioita tarkasteltaessa on t�rke�� ymm�rt�� digitaalisen ja analogisen siirron ero. Analogipiuhassa on ihan "normaalia" ett� piuha aiheuttaa kohinaa, taajuusvasteen muutoksia yms. Digitaalisessa piuhassa t�llaiset muutokset vaatisivat piuhalta muistia, laskutoimituksia ja pient� teko�ly�, enk� ainakaan viel� ole moiseen piuhaan t�rm�nnyt. Esimerkiksi tavallinen kohina jota analogipiuhat (ja kaikki analogikomponentit) aiheuttavat vaatisi sen, ett� digitaalipiuha muuttelisi jokaisesta samplesta aina muutamaa v�hiten merkitsev�� bitti� miten sattuu, mutta j�tt�isi muut bitit rauhaan. Jos piuha vahingossa muuttaisikin eniten merkitsevi� bittej�, ei tuloksena en�� olisikaan mit��n kohinaa vaan kamalaa ritin�� joka ei kyll� j�� ei-hifisteilt�k��n huomaamatta. Diskanttien tai bassojen katoaminen, stereokuvan kaventuminen yms. taas vaatisivat jo sellaisia laskutoimituksia etteiv�t ne ihan noin vaan paria bitti� muuttelemalla onnistuisikaan. Yrit�p� itse kirjoittaa paperille sarja ykk�si� ja nollia ja mieti sitten mit� ykk�si� pit�isi muuttaa nolliksi ja p�invastoin jotta saisit diskantteja v�hennetty� ? :) Toki se onnistuisi jos tiet�isit mik� bitti on mik�kin, mutta kun ei piuhakaan tied�. S�hk�n suuresta nopeudesta johtuen k�yt�nn�ss� koko muutaman metrin digitaalipiuha on aina jollain tietyll� ajanhetkell� vain kahdessa mahdollisessa tilassa: ykk�sess� tai nollassa. Piuha on tyhm�: se vain muuttaa tilaansa ykk�sest� nollaksi ja p�invastoin. Sill� ei ole mit��n aavistusta siit� milloin sit� pitkin menee jokin kontrollibitti, milloin audiodataa, milloin enemm�n merkitsev� bitti, milloin v�hemm�n merkitsev� yms. Kun se vaihtaa tilaansa, se my�s unohtaa edellisen bitin saman tien. Piuha ei osaa laskea ett� "vaihdanpa piruuttani vain joka kuudennentoista samplebitin ja aiheutan n�in kohinaa ��neen, h�h h��!". Huono piuha vaikeuttaa vastaanottavan laitteen 1/0-tunnistusta, mutta niin kauan kuin vastaanottava laite tulkitsee ykk�set ykk�siksi ja nollat nolliksi, ei sill� ole mit��n v�li�. K�yt�nn�ss� huvin lyhyill� piuhoilla mik� tahansa paukkulanka toimii, mutta kun kaapelin pituus kasaa suuremmaksi, niin kaapeli alkaa "py�rist��" ter�vi� bittien reunoja. Kun signaalia siirret��n pitempi� matkoja niin kaapelin laadullakin on jo merkityst�. Laadulla tarkoitan kaapelin nimellisimpedanssin tarkkuutta ja suurtaajuusominaisuuksia. Vaikka huono piuha py�rist�isikin pulssia ja heikent�isi signaalin tasoa, tiettyyn rajaan asti se ei vaikuta ��nenlaatuun mill��n tavalla. Jos taso sitten tosiaan huononee niin paljon ett� vastaanottava laite alkaa tehd� mokia ykk�sten ja nollien tunnistamisessa, silloin kyseess� ei ole mik��n ��nenlaadun tasainen heikkeneminen, vaan niin kamalat h�iri�t ��ness� ett� tyhmempikin sen kuulee. Jos digitaalikaapeleille saadaan eroja hurinoiden tai ��nen avaruuden v�lille, niin ei niihin syyksi oikein muuta keksi, kuin ett� kaapeleiden maadoitusominaisuudet ovat ehk� hieman erilaiset, ja t�st� johtuen laitteissa piilev�t maalinkit tai laitteiden runkojen j�nnitetasojen yhdistyminen kaapeleiden kautta toisiinsa saattaa aiheuttaa hieman eroja ��neen jossain ��ritapauksissa johtuen kaupallisten laitteiden analogiapuolten kompromisseista. Eli toisella hurisee hieman kovempaa kuin toisella jne. Tai sitten osa kaapeleista on digitaalisen signaalin siirt�miseen sopimattomia, v��r� niiden impedanssi saa aikaan heijastumia ja t�t� kautta bittivirheit�, jotka kuuluvat ��ness� yleens� kuitenkin niin selv�sti, ett� huomaa systeemiss� olevan todellakin jotain pieless�. Digitaalikaapeleita testattaessa pit�isi mitata bittivirheit� eik� kuunnella ��nt�, johon vaikuttaa paljon muutkin asiat kuin tuin kaapelin ominaisuudet siirt�� digitaalisignaalia virheett�m�sti perille. Onko optinen yhteys digitaalisen kopion lopputuloksen kannalta parempi kuin koaksiaalinen yhteys? Niin koaksiaali-, kuin optisessakin kaapelissakin digitaalinen data kulkee saman IEC-958-standardin (entinen nimi S/PDIF) mukaisesti sarjamuotoisena. Digitaalisignaalin kopioinnissa ei mit��n merkityst�, kumpaa liit�nt�� k�yt�t. Olennaista on, ett� siirto toimii virheett�. Jos siirtoyhteys ei toimi, tulee virheellisi� bittej� ja se merkitsee k�yt�nn�ss� ter�vi� napsauksia, sill� aaltomuotoon kuulumaton bitti tekee jatkuvaan aaltoon liian jyrk�n muutoksen, siit� tulee transientti eli napsaus. Yleens� soittimien ja tallentimien optisen ja koaksiaalisen liit�nn�n ero komponenttitasolla on olematon. Sama signaali tulee koneen uumenista molempiin liittimiin, ainoastaan siirtotie on erilainen ja siihen tarvitaan joitakin eri komponentteja. Kannattaa muistaa, ett� jitterill� ei ole edes teoriassa mit��n merkityst� silloin, kun tehd��n digitaalisia kopioita. Mit� merkityst� jitterill� on ? Siirrosta tallentimelta toiselle, jitter ei merkitse mit��n, kunhan on niiss� rajoissa ett� data siirtyy oikein. Jitteri� pit�� mitata ja tutkia kuten kaikkea muutakin CD-soittimeen liittyv��, soittimen/muuntimen analogisesta ulostulosta, sielt� mist� ��ni tulee ulos ja mit� kuunnellaan. Ainoastaan A/D ja D/A-muunnokset ovat ovat herkki� jitterille. Jos sis��n tulevan signaalin reunan paikka vaihtelee ajallisesti sen oletettuun paikkaan n�hden satunnaisesti, DA-muuntimen kohinataso nousee. Jitter tuottaa muunnintyypist� riippuen jatkuvaa tai musiikkia "seuraavaa" kohinaa. Joissain vanhemmissa laitteissa jitter aiheutti tavallista voimakkaampaa pohjakohinaa ilman signaalia. Jitteri� ei voi irrottaa irralleen muista digitaaliketjussa tapahtuvista virheist�. Esimerkiksi sellaisessa CD-soittimessa joka on niin huonosti tehty, ett� jitteri� jotenkin olisi kuultavaksi asti, se sekoittuu osaksi yleist� kohinaa, h�iri�signaaleja, digitaalista "roskaa" ja muuntimien ep�lineaarisuutta. Mik� h�iri�n osa aiheutuu mist�, on mahdotonta selvitt��. Erilaiset stereokuvan el�miset, kaventumiset, basson l�ystymiset, diskantin kireydet ym. taas eiv�t kuulu asiaan jitterist� puhuttaessa. Jitterin yhteydess� puhutaan huonoimmassakin tapauksessa kuitenkin hyvin heikoista signaalitasoista, joilla jotakin tapahtuu. Korva on tunnetusti huono mittari t�llaisille ilmi�ille. J�it� hattuun ja kriittisyytt� siihen, mit� kuulee ja lukee. Lis�� jitteriasiaa l�ytyy osoitteesta [9]http://www.digido.com/jitteressay.html. Kannattaa lukea t�m�kin artikkeli kriittisesti, vaikka siin� on paljon ihan oikeaa asiaakin. Mist� johtuu ett� optinen digitaaliliit�nt� toimii ainoastaan jos ved�n optisen piuhan hiukan ulos laitteen liittimest� ? L�hett�v�n laitteen valo voi olla liian kirkas vastaanottavan laitteen optovastaanottimelle, jolloin vastaanotin yliohjautuu niin pahasti, ett� bittivirran aaltomuoto v��ristyy pahasti. Ongelma korjaantui tuolla kaapelin vet�misell� ulosp�in, koska kyseinen operaatio aiheutti vaimentumista optiseen signaaliin. T�h�n ongelmaan voisit kokeilla valoa vaimentavaa suodinta valokaapelin ja vastaanottavan laitteen v�liss� (vaikka tummentamalla kuidun p��t� vesiliukoisella tussilla). Mist� l�yd�n rakennusohjeet sovittimelle optisen ja koaksiaalisen S/PDIF-liit�nn�n v�lille ? Elektor Electronicsin (UK-edition) numerossa April 1997 on julkaistu rakennusohje t�llaiselle kytkenn�lle. Rakennusohjeita yksinkertaiselle optiselle S/PDIF-l�hettimelle l�ytyy osoitteista [10]http://members.tripod.com/~Psych/super-cheap-toslink.html ja [11]http://www.hut.fi/~khautio/opticalo.html. Miss� muodossa Dolby Digital -monikanava��ni siirtyy laitteiden v�lill� ? Dolby Digital ��ni kulkee digitaalisessa muodossa (nopeus noin 384 kbit/s) eri laitteiden v�lill�. Yleisesti k�yt�ss� on kolme eri liit�nt�tapaa: * Optinen * Koaksiaaliliit�nt� * RF AC-3 (k�ytt�� koaksiaalikaapelia) Optisessa ja DVD-soittimien k�ytt�m�ss� koaksiaaliliit�nn�ss� kulkeva data on normaalin S/PDIF-standardin mukaista, miss� normaalien ��nin�ytteiden tilalla on vaan Dolby Digital-dataa (ja nollia, koska tilaa olisi enemm�llekin datalle kun on tarvetta). Optisen ja koaksiaalisen liit�nn�n signaalin v�litt�misess� ja muuttamisessa voi k�ytt�� normaalia S/PDIF-liit�nn�n tarvikkeita. RF AC-3 -liit�nt�� k�ytet��n videolevysoittimen (Laserdisc) kanssa. T�ss� RF-liit�nn�ss� Dolby Digital -signaali on moduloituna radiotaajuiselle kantoaallolle ja vastaanottavassa laitteessa pit�� olla t�lle sopiva liit�nt�. Voiko audio- ja videoj�rjestelm�n johtoja vet�� sein�n sis�ll� oleviin s�hk�asennusputkiin ? M��r�ysten mukaan samoissa putkissa ei saa vet�� vahvavirtajohtojen kanssa muiden j�rjestelmien johtoja. T�ll� tarkoitan nimenomaan erilisill� asennusjohtimilla (esimerkiksi ML tai MK) tehtyj� systeemej�, jollaisia pistorasia ja kytkinjohdotukset yleens� ovat. Erityisesti t�m� kielto koskee hituvirtajohtoja, mutta my�skin toisiin ryhmiin (eri sulakkeen takana) kuuluvia johdotuksia. Syyn� m��r�ykseen ovat mahdolliset eristyksiin tulevat viat. Tietysti erilaisissa isoissa putkissa, kanavissa ja kouruissa voidaan vet�� eri j�rjestelmienkin johtoja jos ne ovat vaipallisia kaapeleita. Sein�n sis��n asentamisessa kannatta huomioida, ett� s�hk�johtojen magneettikent�t helposti aiheuttavat h�iri�t� kuvaan/��neen jos AV-systeemin johdot ovat l�hell� s�hk�verkon kaapelointia. * Normaalin 75 ohmin antennikaapelin kanssa ei tule ongelmia s�hk�putkissa, samalla tavoin ne alkuper�iset antennijohdot on asennettu. * Komposiittivideon 75 ohmin koaksiaalikaapeli on jo jonkin verran h�iri�herkempi, joten kannattaa pit�� riitt�v� et�isyys s�hk�johtoihin (kymmeni� senttej�). * Linjatasoinen audiokaapeli on h�iri�herkk�, joten kannattaa pit�� riitt�v� et�isyys s�hk�johtoihin ja k�ytt�� hyvin suojattu kaapelia (esim. tuplasuojattu diodikaapeli). Hyvin pitkiss� vedoissa kannattaa k�ytt�� balansoituja liit�nt�j�, jos vaan laitteista sellaiset l�ytyv�t. * Kaiutinkaapelit eiv�t ole kovinkaan herkki� h�iri�ille. Sein�n sis�ll� kaiutinjohtona voinee k�ytt�� esimerkiksi tarpeeksi paksua normaalia s�hk�asennusjohtoa. * Joissain kauko-ohjaushommissa ja tietokoneen l�hiverkoissa k�ytett�v�n parikaapelin (Cat 5) voi asentaa sein�n sis��n. T�m�n kaapelin kanssa luotettavan toiminnan varmistamiseksi kannattaa pit�� v�hint��n noin 20 cm et�isyys s�hk�kaapeleista. Hetkellinen kulku s�hk�johtojen vierell� on kyll�kin sallittua mutta ei samassa putkessa. S�hk�asennusputkiin omien johtojen asentamisessa voi kuitenkin tulla asennukseen liittyvi� ongelmia, koska s�hk�putket on yleens� vedetty toisesta p��st��n s�hk�tauluun, puhelinpiuhojen putket omaan paikkaansa ja antennijohtojen putket kytkenn�st� riippuen monellakin tavalla. Valmista putkitusta k�ytt�m�ll� ongelmaksi voi muodostua, ett� tuon putkituksen keskuspisteen kautta kiert�v�ss� kaapeloinnissa tarvitaan hyvin pitki� johtoja. Lis�ksi vanhat kovasti mutkittelevat s�hk�putket voivat olla aika jumissa jo yhdell� kaapelilla. Jos putkitukset voi tehd� itse esim. talon rakentamisen tai remontin yhteydess�, niin se olisi tietysti hyv� ratkaisu, koska t�ll�in voit putkittaa riitt�v�n m��r�n putkia haluamallasi tavalla. Mit� muita mahdollisuuksia on tehd� siisti huoneiston AV-johdotus kun piilottaa johdot sein�n sis��n ? Muovilistoja k�ytt�m�ll� voi saada siistin ja toimivan ratkaisun. Kaapelin voi piilottaa t�t� varten tehdyn muovisen jalkalistan sis��n ja liimata johtoja suojaavan muovilistan esimerkiksi olemassa olevan jalkalistan p��lle (tai katonrajaan). Listat ovat siistin n�k�isi� ja ne on tehty helposti ty�stett�v�st� muovista. Niit� on saatavilla s�hk�liikkeist� valkoisena tai tumman ruskeana. Niiden avulla on helppoa ja siisti� tehd� uudisasennuksia vanhoihin rakennuksiin. Joskus voit irrottaa alkuper�iset jalkalistat, tehd� niihin urat ja piilottaa kaapelit n�iden alle. Jos t�ss� haluaa p��st� eroon urien tekemisest� itse, niin kaikissa puutavaraa myyviss� liikkeiss� on my�s olemassa valmiina noita jalkalistoja miss� on tilaa johdoille. Kummassakin tapauksessa johtoja asennettaessa kannattaa jonnekin j�tt�� reilusti kaapelia lenkille sen joskus teht�v�n remontin/muutoksien varalle. ______________________________________________________________________ Efektit ja ��nenmuokkaus Miksi ��nt� k�sitell��n nyky��n studioissa paljon digitaalimuodossa ? Digitaalimuodossa ��nelle voidaan tehd� helpommin useita k�sittelyoperaatioita sen laadun k�rsim�tt� tai siten, ett� ��nenlaatu k�rsii mahdollisimman v�h�n. T�ss� pari paljon yksinkertaistettu esimerkki� analogisesta studiosta: * 1.1 Studiomuusikko r�mpyttelee analogista kitaraa. * 1.2 Mikrofoni muuntaa ��nen j�nnitteeksi ja lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.3 ��ni menee mikserin l�pi, joka lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.4 ��ni menee monniraitanauhurille, joka lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.5 ��ni toistetaan masternauhurilta, joka taas lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.6 ��ni kulkee mikserin l�pi, joka lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.7 ��ni kulkee masternauhuriin, joka lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.8 Masternauha toistetaan, ja nauhuri tietenkin lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.9 ��ni digitoidaan CD:n masterointia varten, ja AD-muunnin lis�� ��neen omia h�iri�it��n. Ja yksinkertaistettu esimerkki digitaalistudiosta: * 1.1 Studiomuusikko r�mpyttelee analogista kitaraa. * 1.2 Mikrofoni muuntaa ��nen j�nnitteeksi ja lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.3 ��ni menee mikserin l�pi, joka lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.4 ��ni digitoidaan CD:n masterointia varten, ja AD-muunnin lis�� ��neen omia h�iri�it��n. * 1.5 ��ni nauhoitetaan digitaaliselle moniraiturille. ��nenlaatu ei muutu piiruakaan. * 1.6 ��ni toistetaan, ja taas laatua muuttamatta. * 1.7 Ihanteellisessa tapauksessa miksaus tehd��n digitaalisesti, josta tulee hyvin v�h�isi�, k�yt�nn�ss� merkityksett�mi� h�iri�it�. * 1.8 Masternauhurinauhoitus tapahtuu taas ilman bittien menetyst� ja voidaan mahdollisen n�ytteenottotaajuuden muutoksen j�lkeen toimittaa suoraan CD-tehtaalle. Miksi jotkut ��nitysstudiot hankkivat 20-24 bittisi� AD-muuntimia ? "Ylim��r�isi�" bittej� tarvitaan, kun signaalia jatkok�sitell��n, ett� olisi pelivaraa ja kohinat eiv�t nousisi esiin, kun bittim��r� pudotetaan lopuksi aina kuuteentoista. Jokaisella lis�bitill� saadaan useita desibelej� lis�� pelivaraa studiopuolella. Ennen kuin ensimm�isen kerran n�ytteistetty signaali poltetaan CD-levyn pintaan tapahtuu usein monenlaista prosessointia miksauksen, editoinnin ja masteroinnin aikana. ��nityksess� ja prosessoinnissa k�ytet��n usein suurempaa resoluutiota ja joskus korkeampia n�ytteenottotaajuuksia, jotta t�m�n k�sittelyn aikana signaaliin tulee mahdollisimman v�h�n kohinaa ja alkuper�inen informaatio pysyy varmasti tallessa. CD-levyjen erot johtuvatkin eri tekniikoista mikrofonista CD-levylle -ketjun aikana. Eik� 20 kHz rajoittuva taajuustoisto rajoita akustisten soittimien yl�-��nesten toistoa ? Akustisten soittimien korvalle kuulumattomien yl�-��nesten tallentaminen ei ole tarpeellista. Soittimen/esityksen yli��net tuottavat my�s kaikki ne kuuluvat erotustaajuudet jo siin�, akustisesti, jolloin mikrofoni ja 44.1 kHz-digitaalitallennin ne my�s tallentaa. Yli��ni� ei siten en�� tarvita, sill� ne ovat tehneet teht�v�ns� jo ��nitystilanteessa ennen mikrofonia ja nauhuria. Niist� voi olla jopa haittaa, jos jostain syyst� puutteellinen toistolaitteisto ryhtyy generoimaan tallessa olevista yli��nist� uusia, kuuluvia erotussignaaleja, joita ei itse asiassa ole ollut olemassakaan alkuper�isess� akustisessa tilanteessa. Mit� eroa on graafisella ja parametrisella taajuuskorjaimella ? Graafisessa taajuuskorjaimessa on tyypillisesti 5..30 s��dint� jolla voidaan vaimentaa tai voimistaa kyseisen s��timen kattamaa taajuusaluetta. Graafisen taajuuskorjaimen liukus��timill� ik��n kuin piirret��n haluttu taajuuskorjausk�yr� ja sitten laite suorittaa taajuusvasteen muokkauksen tuon k�yr�n mukaan. Tyypillisiss� halpastereoissa oleva 5-alueinen taajuuskorjain sopii l�hinn� vain musiikin sointiv�rin muokkaamiseen eik� sill� pysty kunnolla korjaamaan kaiuttimen toista tai huoneakustiikan aiheuttamia toistovirheit�. Jotta graafisella taajuuskorjaimella pystyisi kunnolla korjaamaan kaiuttimen ja huoneen aiheuttamia ongelmia toistossa, pit�isi taajuuskorjaimen toimia terssikaistan tarkkuudella (tarvitaan 30-kaistainen graafinen taajuuskorjain). Lis�tietoa taajuuskorjauksesta l�ytyy osoitteesta [12]/docs/audio/equalizing.html. Parametrinen taajuuskorjain koostuu yhdest� tai useammasta parametrisesta taajuuskorjausyksik�st�. Jokainen yksikk� sis�lt�� yhden s��dett�v�n suodattimen jolla voidaan vaimentaa tai voimistaa jotain haluttua taajuuskaistaa. Suodattimen ominaisuudet kuten keskitaajuus, jyrkkyys (hyvyysluku Q) ja kuinka voimakkaasti sen vaikutus otetaan huomioon ovat s��dett�vi�. Parametriset taajuuskorjaimet ovat hyvi� kun halutaan korjata esimerkiksi pahoja resonansseja toistossa, koska niill� pystyt��n haluttaessa vaimentamaan hyvinkin paljon tuota h�iritsev�� taajuutta muiden taajuuksien toiston siit� h�iriintym�tt�. Parametriset taajuuskorjaimet ovat eritt�in hy�dyllisi� esimerkiksi bassoresonanssien korjauksessa. Onko 30-kaistaisesta taajuuskorjaimesta hy�ty� kotik�yt�ss� ? Terssikorjaimesta on harvoin kotik�yt�ss� hy�ty�. Hy�dyn puute ei johdu kuitenkaan laitteen huonoudesta vaan siit�, ett� harvat osaavat s��t�� terssikorjaimen oikein. T�ss� mieless� sellaiset taajuuskorjaimet joissa on sis��nrakennettu reaaliaikainen analysaattori (RTA) ovat hyvi� (mm. Behringer UltraCurve ja Peavey CEQ280). Jos kotioloissa terssikorjainta haluaa k�ytt��, tyypillisin k�ytt�kohde olisi seisovien aaltojen taajuuksien liev� hienos��t�, koska liian jyrk�t korjaukset sotkevat stereokuvan. Mit� asioita pit�� mieless� taajuuskorjausta tehdess� ? Aina taajuuskorjauksia teht�ess� t�ytyy olla j�rki ja tieto mukana, mit� ollaan tekem�ss�, mit� korjaimella voi tehd� ja mit� ei. Kaiuttimen elementtien erilaisten suuntakuvioiden ep�sopivuudesta aiheutuvia v�rittym� eri poisteta mill��n lis�laitteella, ei my�sk��n kartioresonansseja, basson transienttitoiston puutteita jne. Ylett�m�n tarkat ja jyrk�t, yhteen pisteeseen tehnyt korjaukset, kenties viel� mikrofonin avustamana, ovat aina olleet ��rimm�isen vaarallisia, varsinkin jos "kone" tekee korjauksen automatiikalla. Kaiuttimien ��ness� on niin paljon muitakin toistoa v��rist�vi� mekanismeja kuin pelkk� kaiuttoman huoneen taajuusvaste. Jyrkk�suotoiset ja monimutkaiset korjaimet ovat my�s "ep�musikaalisia", tuttu asia jokaiselle, joka on n�it� laitteita r�pl�nnyt. Tyypillisesti hyvin jyrk�t korjaukset johtavat hyvin helposti erilaisiin ��nen vaiheongelmiin tuossa korjauksen ymp�rist�ss�. Taajuuskorjauksessa j�rkev�t, loivat ja laakeat korjaukset ovat usein aivan paikallaan. Esimerkiksi kaiuttimen kumina jossakin huoneessa voi olla kiinni ihan 1-2 dB:n pudotuksesta bassoalueella. Samoin diskanttialueen selvyys voi olla kiinni pienen virheen korjaamisesta siell�. Parhaimmillaan analysaattori/taajuuskorjain-yhdistelm� pystyy helpostikin parantamaan ��nt� enemm�n kuin "harjaantunut" kuuntelija pelk�ll� EQ:lla. On kuitenkin parasta mitata huoneesta kaikki kuuntelupaikat, laskea niist� summa ja v�hent�� viel� 1dB korjauksista, niin saadaan realistinen ja oikean suuntainen tulos. Parempi korjata hiukan "liian v�h�n" kuin liikaa. Erilaista taajuuskorjausta eri stereokanaville k�ytett�ess� on huomattava, ett� jos saman taajuuden ero s��d�iss� oikeassa ja vasemmassa on suuri, tulee tilassa vastaavasti suuri vaihevirhe. T�m�n huomaa stereokuvan katoamisesta. Kannattaa siis mieluumminkin pit�� samojen taajuuksien s��timet suunnilleen samoilla arvoilla. Tarvitseeko surround-j�rjestelm��n asennettavan taajuuskorjaimen olla monikanavainen malli ? Taajuuskorjauksessa jokainen taajuuskorjaimen kanava toimii t�ysin itsen�isen� yksikk�n� muista riippumatta. On siis ihan sama, ovatko monikanavasysteemin kaikki taajuuskorjauskanavat samassa vai eri koteloissa. Eli voit ihan hyvin tehd� taajuuskorjauksen kasalla erillisi� mono- tai stereosignaalin taajuuskorjaimia. Millainen taajuuskorjain olisi sopivin subwooferk�ytt��n ? Subbareiden toistama taajuuskaista on sen verran suppea, ett� suurin osa normaalin terssikorjaimen alueista j�isi t�ysin hy�dynt�m�tt�, ja niill� v�hill� jotka subwooferin taajudelle j�� ei saa en�� ihmeit� aikaan. T�m�n takia subwooferk�ytt��n sopivin taajuuskorjain on t�ysin parametrinen taajuuskorjain. Parametrisella taajuuskorjaimella voidaan saada subwiiferin taajuuskaistalle terssikorjainta useampia taajuuskaistoja ja korjauksia n�ill� kaistoilla voi vapaammin s��dell�. Mik� on kompressori ? Kompressori on ��nenk�sittelylaite, jolla ��nen dynamiikkaa pystyt��n supistamaan. Kompressorin toimintaideana on, ett� kun sis��n tuleva ��nisignaali ylitt�� tietyn arvon, sit� aletaan vaimentamaan. Kompressoreissa on yleens� s��dett�v� threshold-arvo, johon asti signaali menee sellaisenaan l�pi. Kun ylitet��n threshold taso signaalissa, vaimennetaan signaalia sen mukaan, mik� on compression ratio, eli esim. 5:1 tarkoittaa sit�, ett� tarvitaan 5dB yli threshold-tason, jotta ulostulosignaali olisi 1dB kovempi kuin threshold-tasolla. T�m�n j�lkeen signaalia yleens� vahvistetaan ja ennen kompressointia viel� gate, joka leikkaa pois tietyn raja-arvon alittavat p�tk�t. Eli kompressorilla k�yt�nn�ss� tasoitetaan signaalia niin, ett� kovien ja hiljaisten ��nien tasoero ei olisi liian suuri ja koko signaali kuulostaa tulevan kovempaa. Miksi ��nen dynamiikkaa supistetaan toisinaan kompressorilla ? Dynamiikan kompressiota k�ytet��n silloin kuin k�ytett�v�n tallentimen tai ��nensiirtov�lineen dynamiikka-alue on rajoitettu. Kaikki paikallisradiot kompressoivat kaikkea l�hett�m��ns� ��nt� todella paljon ett� saisivat sen mahtumaan siihen pieneen dynamiikkaan joka l�ytyy FM-l�hetteen maksimideviaation ja kohinan v�list� (pienitehoiset radiol�hetteet kuulostaisivat kovasti kohinaiselle jos tuota ei teht�isi). Meluisassa kuunteluolosuhteissa (esimerkiksi autossa) dynamiikan supistaminen on hy�dyksi, jolloin voimakkaimpia kohtia ei tarvitse toistaa ylett�m�n kovaa ett� hiljaisimmatkin ��nen viel� kuuluisivat melun yli. Kuuntelutilanteessa esimerkiksi kotona dynamiikan kompressointi on monelle kuuntelijalle mukava, kun muuten hiljaisimmat kohdat oikein dynaamisesta musiikista h�v�isi normaalissa huoneessa olevaan taustameluun (ilmastointi, liikenne, kodinkoneet, naapurit) ja sitten voimakkaassa kohdassa laitteistosta loppuu puhti sek� naapuri valittaa melusta jos sen saisi toistumaan oikealla ��nnepaineella. Koska suurta osaa NS. pop-musiikista kuunnellaan paljon muun homman ohella, huonolla laitteistolla ja melussa, niin kuuntelijalle on mukavampi tuollainen tasainen puuro jonka h�n kuulee koko ajan muun melun yli eik� kuitenkaan voimakkaimmissa kohdissa siit� halpastereosta lopu puhti pahasti kesken (kun puhti loppuu kesken niin tuo stereon vahvistimen s�r� kuulostaa reilusti pahemmalle kuin mik��n kunnolla tehty kompressointi/limitointi joka est�isi tuon s�r�ytymisen). Popin kuuntelijat alkavat olla nyky��n niin tottuneita kuuntelemaan kompressoitua soundia ett� monille (ei hifisteille) tuo kompressoitu soundi saattaa kuulostaa jo korvaan paremmalle kuin k�sittelem�t�n. Kompressoinnin negatiivisena puolena on ett� ��nt� muutetaan voimakkaasti keinotekoisesti ja se saattaa alkaa kuulostaa luonnottomalle. lis�ksi kompressorit synnytt�v�t erilaisia joskus selv�sti kuuluviakin ilmi�it� musiikkiin riippuen niiden k�yt�st� ja asetuksista (musiikin "pumppaus", musiikki kuulostaa tunkkaiselle ja tasapaksulle jne.) Orkesterien PA-��nentoistossa kompressoreja k�ytet��n pit�m��n mikrofonista tulevia ��ni� suunnilleen vakiovoimakkuudella vaikka mikrofonin et�isyys laulajan suusta saattaakin vaihdella tuntuvasti (mik� muuten vaikuttaisi selv�sti kaiuttimista kuultavan ��nen voimakkuuteen). Lis�ksi kompressoreja k�ytet��n er�iden soittimien (mm. rumpujen) ��nen soundin muokkaamiseen haluttuun suuntaan (esimerkiksi hitaammin vaimeneviksi, iskev�mmiksi jne.). Miten limitteri eroaa kompressorista ? Limitteri on periaatteessa sama laite kuin kompressori. K�yt�nn�ss� kompressoria kutsutaan limitteriksi kun rajoitussuhde ylitt�� tietyn arvon, esim. 1:100. Limitoidessa treshold arvo asetetaan ylemm�ksi kuin "normaalissa" kompressoinnissa, koska kaikki t�m�n tason ylitt�v�t signaalit leikataan limitoidessa pois. T�m� vaatii, ett� attack ja release aika-arvot on s��detty mahdollisimman lyhyiksi. Limitoinnilla voidaan suojata PA-kaapit liian kovilta signaaleilta, ja siten est�� kaappien hajoamisen, mik�li p��tevahvistin ja kaapit ovat mitoitettu kesken��n oikein sek� limitterit on s��detty oikein t�t� systeemi� silm�ll� pit�en. On t�rke�t�, ett� t�ydell� teholla toimiva vahvistin ei ylit� omia toiminta-arvojaan ja siten tuota hetkellisi� voimakkaita s�r�j�, jotka voivat rikkoa kaapit (yleens� diskanttip��n). Jotta kompressoria voisi k�ytt�� monipuolisesti, siin� pit�isi olla ainakin treshold (leikkaus/kompressointi- rajan asetus), ratio (kompressointi suhde), attack (syttymisaika, eli miten nopeasti kompressointi alkaa), release (miten kauan kompressointitaso s�ilyy ��nen loppumisen j�lkeen) ja normaalit tasons��d�t ja LED-n�ytt� tasoille. My�s hard/soft knee valitsin olisi hyv�, eik� p��lle pois kytkett�v� automatiikkakaan haittaa (jos sen voi my�s kytke� pois). Miten spektrianalysaattorin antamaa spektri� pit�isi tulkita ? Audiomittauksissa oikea spektrintutkintatapa on logaritmisella taajuuskaistalla varustettu spektrianalyysi. Tyypillinen audiomittauksissa k�ytetty taajuusjako on, ett� taajuuskaista on jaettu terssin levyisiin taajuuskaistoihin. T�m� on oikea mittaustapa audiomittauksissa. Normaalilla spektrianalysaattorilla "vaaleanpunainen kohina" tuottaa "suoran" vasteen (niin suoran kuin kohina voi, koska kohina ei koskaan n�yt� analysaattorilla t�ysin suoralta viivalta, kohina on ep�stabiili signaali). Monet digitaalianalysaattorit, jotka k�ytt�v�t suoraa taajuusjakoa, antavat oletusarvoisesti t�llaisesta kohinasta tasaisesti laskevan vasteen. Suoran taajuusjaon k�ytt� johtuu siit�, ett� se on laskennallisesti helpompi kuin perinteinen vaikkapa terssijakoinen spektrin�ytt�. Suoran taajuusjaon analysaattorissa valkoinen kohina tuottaisi n�yt�ll� suoran n�k�isen vasteen, se taas on audiospektrianalysaattorilla katsottuna diskanttia kohti nouseva vaste. Samaa mielt� on korva, valkoinen kohina on diskanttivoittoista. Mit� eroa on h�vi�llisell� ja h�vi�tt�m�ll� ��nisignaalin datakompressiolla ? Datakompressiota (oik. bittiv�hennys) voi tehd� kahdella tavalla: h�vi�tt�m�sti ja h�vi�llisesti. H�vi�tt�m�ss� bittiv�hennyksess� bittiv�hennyksen l�pik�ynyt (esim. digitoitu kuva-, teksti- tai ��nisignaali) informaatio on palautettavissa t�ysin alkuper�iseksi. Bittiv�hennys toteutetaan siten, ett� alkuper�isdatassa olevat pitk�t ykk�sten ja nollien jonot korvataan lyhyill� koodeilla, jotka kertovat "pakatun" datan dekooderille (purkulaite), kuinka monta nollaa tai ykk�st� alkuper�isdatan mainituissa jonoissa oli. Lyhytkoodien perusteella dekooderi osaa sitten palauttaa pitk�t ykk�s- ja nollajonot. H�vi�tt�m�ss� pakkauksessa v�hennet��n bittej� lis�ksi muuttamalla datavirrassa taajimmin esiintyv�t koodit (esim. pakattavassa tekstidatassa yleisimm�t esiintyv�t kirjaimet ja v�lily�nnit) mahdollisimman lyhyiksi (v�h�n bittej� sis�lt�viksi). Kaikkein harvimmin esiintyv�t koodit (esim. x,y,z) l�hetet��n pidempin�. Kannattaa huomioida, ett� h�vi�tt�m�ss� pakkauksessa ei koskaan voida taata, ett� pakattu data on lyhyempi kuin alkuper�inen. T�m� johtuu siit�, ett� pakkaaminen perustuu l�hdesignaalin tilastollisiin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi siihen, ett� yleisemm�t koodit esitet��n lyhempin� ja harvinaisemmat koodit pidempin�. Jos kaikki koodit ovat yht� yleisi�, keskiarvottavat n�m� kaksi toisensa ja lopputulos on v�hint��n yht� pitk� kuin alkuper�inen koodi, k�yt�nn�ss� v�h�n pidempi. Yleisess� tapauksessa ��nidataa voidaan pakata jonkun verran h�vi�tt�m�stikin, mutta kovin suuriin pakkaussuhteisiin ei ole n�in mahdollista p��st� tyypillisell� ��nidatalla. H�vi�llisess� koodauksessa esim. ��nisignaalin taajuussis�lt� (aaltomuotoa) mallinnetaan "sievent�m�ll�" digitoitua ��nidataa 1 - 10 millisekunnin lohkoina. Toistossa dekooderilla ei ole tietoa alkuper�isen digitoidun ��nisignaalin muodosta, joten dekooderi voi vain muodostaa ��nisignaalista tallennusta edelt�neen mallinnuksen. Riippuen mallinnuksen laadusta tuo mallitettu signaali muistuttaa enemm�n tai v�hemm�n alkuper�ist� ��nisignaalia. Mit� tarkempi malli (=enemm�n dataa) ja parempi mallinnusmenetelm� on k�yt�ss�, sit� tarkemmin mallitettu ��nisignaali muistuttaa alkuper�ist� ��nisignaalia. T�m�n tyyppist� s��st�koodausta k�ytt�v�t esimerkiksi MiniDisc-nauhoitin ja tietokoneella soitettavat MP3-��nitiedostot. Miten ��nenpakkauksessa pakkaussuhde ja kbps arvo suhtautuvat toisiinsa ? CD-tavaraa koodattaessa pakkaussuhde ja kbps arvo ovat periaatteessa sama asia. Jos toinen tiedet��n, voidaan toinen ratkaista. Alkuper�isen CD-soittimen ��nen datanopeus on 1411.2 kbit/s. Miksi MP3 on parempi kuin ATRAC ja MPEG Audio Layer 2 ? MP3 (MPEG Layer 3) on kooderi, jossa on yhdistetty MPEG Layer 2-tyyppisen (DAB, DCC) alikaistakooderin ja ATRAC-tyyppisen kosinimuunnoskooderin hyv�t puolet, ilman mainittujen koodereiden heikkouksia. ATRAC voi tuottaa ter�vill� katko��nill� ns. esikaikuja, kun samassa n�ytelohkossa on voimakasta ��ni-impulssia edelt�v� hiljainen kohta. MPEG 3:ssa lohkojen koodaus on "ikkunoitu" signaalimuutosten mukaan, ja t�m� eliminoi esikaiut. Layer-2:ssa on puolestaan tasajakoinen (n�ytetaajuus/64) alikaistajako, joka ei vastaa ihmisen kuulomekanismin "kriittisten kaistojen" leveytt�. T�st� johtuen Layer 2-kooderi "kuulee" (ja mallintaa) ��nisignaalin eri tavalla kuin ihminen. MPEG-audiokoodauksessa kaikki layerit k�ytt�v�t samaa suodatinpankkia, joka on 32-kaistainen tasav�linen kosinimoduloitu ja kriittisesti desimoitu suodatinpankki Layer-3:ssa suodatinpankin l�hd�ille (32 kpl) tehd��n lis�ksi kosinimuunnos vaihtuvankokoisella pituudella (12 tai 36 n�ytett� ja se on muiltakin osiltaan edistyneempi ja laskennallisesti raskaampi kuin layerit 1 ja 2. Samalla bittiv�hennyssuhteella toimiva mp3-kooderi ON parempi kuin ATRAC-kooderi. Se, tuottaako esim. nopeudella 128 kbit/s stereo��nt� koodaava MP33 edelleen yht� hyv�n tai jopa paremman ��nenlaadun kuin 292 kbit/s nopeudella toimiva ATRAC, on jo toinen kysymys. Ovatko vahvistimien tilaefektit keinotekoisia vai luonnollisia ? Vahvistimien tilaefektit ovat aina keinotekoisia. Niill� ei ole mit��n tekemist� ��nitteen aidon tilavaikutelman kanssa, vaan tulevat sen p��lle toiseksi tilaksi. Jos ��nitteess� on ennest��n kaikua ja tilavaikutelmaa, niin toisen efektin lis��minen p��lle vaan sotkee ��nikuvaa. Tilaefektej� tehdess� aitoja tiloja on k�ytetty, kun on rakennettu tila-algoritmeja. Muuten efekteill� ei ole mit��n tekemist� esikuviensa kanssa, varsinkin kuluttajatason hintaisella tekniikalla toteutettuna joudutaan k�ytt�m��n hyvin paljon yksinkertaistettuja malleja tilan akustisista ominaisuuksista. Miten toimivat joissain pakettistereoissa olevat eri musiikkityylin kuunteluun tehdyt asetukset ? Osassa pakettistereoita ovat valmiit asetuksen eri musiikkityyleille (klassinen, rock, jazz, klassinen) ovat tyypillisesti laitteeseen ohjelmoituja valmiita taajuuskorjaimen asetuksia, joilla kyseisen musiikkityylin musiikki yritet��n saada kuulostamaan kyseisen laitteen yleens� vaatimattomilla kaiuttimilla paremmalle. Seuraavassa lyhyet kuvaukset er��n laitteen (Akai 500) eri musiikkityylien taajuuskorjauksista: * Classic: Liev�ll� bassokorostuksella pyrit��n saamaan basso��netkin kuuluviin pienist� kaiuttimista. * Jazz: Korostetaan liev�sti sek� bassoa ett� diskanttia. * Rock: Voimakas basson ja diskantin korostus. * Pop: Vaimennetaan ylimpi� diskantteja ja alimpia bassoja. Miten joissain stereolaitteissa oleva Wide stereo toiminta on toteutettu ? Stereokuvan levent�miseen on muutamia erilaisia menetelmi�. Perusideana on ett� vasemman ja oikean kanavan v�list� eroa kasvatetaan elektronisesti. Yksi menetelm� on, ett� muodostetaan vasemman ja oikean kanavan v�linen erotussignaali, vahvistetaan sit� sopivan verran ja summataan sitten sopivasti vasempaan sek� oikeaan kanavaan. Yleens� tuota erotussignaalia pyrit��n voimistamaan vain keski��niss� ja diskanteissa kun bassopuolella ei tuota suuntaa aistita niin helposti. Hifi-lehdess� on joskus takavuosina julkaistu kytkent� joka k�ytt�� t�m�n tapaista menetelm�� ja se mahdollisti s��dett�v�n stereokuvan kavennuksen/levityksen. Toinen menetelm� mit� olen joskus n�hnyt k�ytett�v�n on ollut sellainen, ett� vasemman kanavan signaalia on sopivasti suodatettu ja viiv�stetty ja summattu sitten sopivan verran oikeaan kanavaan. Sama on tehty my�s toisin p�in. T�llaiselle viritykselle vaikutti ainakin yhden radionauhurin stereokuvan laajennuskytkent� joka kohisi aika tosi voimakkaasti. Helpoin ja halvin keino lienee tehd� nk. 180� vaiheenk��nt� toiselle kanavalle (yksinkertaisesti invertoidaan toinen kanava esimerkiksi k��nt�m�ll� + ja - johtimet toisessa kaiuttimessa toisin p�in). Koska stereosignaalissa olevat vasemmalle ja oikealle kanavalle tulevat yhteiset signaalit ovat nyt vastakkaisvaiheisia, niin ne vaikuttavat tulevan ep�m��r�isest� suunnasta joten monet pit�v�t stereokuvaa "laajentuneena". Tuosta vastakkaisvaiheisuudesta johtuen tietyt taajuudet (riippuu kaiuttimien ja kuuntelijan sijoittelusta) kumoutuvat kokonaan pois ja jotkut toiset taas korostuvat, joten v�rittynytt� ��nt� on tiedossa. T�t� tekniikkaa k�ytet��n joissain kannettavissa mankoissa. Mist� l�yd�n tietoja ��nityksiss� k�ytetyst� stereomikrofonitekniikoista ? Yleisesti mikkinauhoitustekniikoista l�ytyy tietoa osoitteesta [13]http://www.oade.com/tapers/faq-mic.html. ______________________________________________________________________ ��nil�hteet Mit� eroa on normaaleilla ja HiFi-videoilla ? Perusvideot toistavat ��nt� C-kasettinauhuriin verrattavalla tavalla paikallaan olevalla ��nip��ll�, jonka ohi nauha kulkee. ��nen laatu on hyvin kehno: ��ni huojuu voimakkaasti, taajuusvaste on surkea (yl�raja n. 10..11 kHz) ja kohinaet�isyys surkea (40 dB). Noin vuonna -85 tuotiin markkinoille ensimm�iset nk. Hifi-videot. N�iss� videoissa on kuvarumpuun liitetty kuvap�iden lis�ksi ��nip��t, jotka kirjoittavat ��nen nauhan magneettikerroksen syvempiin osiin, joihin kuva ei mene. ��ni tallennetaan t�nne taajuusmoduloituna (analogisena edelleenkin) ja rankasti kohinanvaimennettuna. N�ill� menetelmill� saadaan aikaan stereo��ni, jossa ei ole huojuntaa k�yt�nn�ss� lainkaan ja jonka taajuusvaste on viivoitinsuora 20 kHz:iin asti. HiFi-��nen kohinaet�isyys on parhaimmillaan yli 90 dB, mutta joissain tilanteissa ��nt� vaivaa pieni kytkent�s�r� (50 Hz taajuinen h�iri�purske). Ennen 80-luvun puolta v�li� videon paikallaan olevan ��nip��n ��niraita jaettiin kahteen osaan, jolloin saatiin aikaiseksi ensimm�iset stereovideot. ��nenlaatu kuitenkin meni entist� huonommaksi huonontuneen kohinaet�isyyden takia. T�t� sitten yritettiin korjata kohinanvaimentimilla vaihtelevalla menestyksell�. N�it� stereonauhoja eik� nauhureita ole juuri en�� olemassa. Voiko mono��nt� muuttaa mitenk��n takaisin stereoksi ? Jos alunperin stereo��nen� oleva ��nimateriaali on jossain vaiheessa muutettu moniksi, ei sit� pysty en�� mill��n palauttamaan takaisin alkuper�iseksi stereo��neksi ainoastaan tuosta yhdest� mono��nest�. Mono��ness� on v�hemm�n informaatiota kuin stereo��ness�, eik� kerran kadotettua informaatiota sinne voi en�� tyhj�st� sinne palauttaa. Maailmalla on olemassa erilaisia pseudostereosysteemej�, joilla on tarkoituksena muuttaa mono��nisignaali enemm�n stereo��nen kuuloiseksi. N�ill� tekniikoilla ei pystyt� luomaan mit��n kunnollista stereokuvaa, vaan jotain ep�m��r�ist� keinotekoista v�h�n sinne p�in tilannetta. K�yt�nn�ss� siis pseudostereosysteemeill� ei mit��n j�rkev�� stereo��nt� saa monosta tuotettua, mutta joskus ��nisignaali saattaa kuulostaa jossain suhteessa paremmalle t�llaisen k�sittelyn j�lkeen tai sitten viel� huonommalle kuin alkuper�inen riippuen ihan k�ytetyst� menetelm�st�, k�sitellyst� ��nimateriaalista ja kuinka paljon ep�luonnollinen stereokuva kuuntelijaa h�iritsee. Mik� on Nicam-��ni ? NICAM-��ni on televisiol�hetyksiss� k�ytetty digitaalinen stereo��nij�rjestelm�. Se otettiin k�ytt��n Suomessa vuonna 1989. Nyky��n kaikissa Suomessa myyt�viss� Hifi-videoissa ja stereotelevisioissa on NICAM-��nt� osaava viritin, joten niill� voidaan vastaanottaa TV-ohjelmaa stereona. Mitk� ovat kasettinauhurin ��nentoiston puutteet ja rajoitukset ? C-kasettinauhurin ongelmia on suuri kasetin kohinataso, mik� rajoittaa toiston dynamiikan tuonne noin 50-60 dB tiet�mille riippuen kasetista ja kasettisoittimesta. Hiukan parempiin suoritusarvoihin p��st��n jos k�ytet��n jotain kohinanvaimennusj�rjestelm�� (esim. Dolby B). Kasettinauhoitukseen syntyy aina huojuntaa, koska kasetin liikkuminen nauhurissa ei aina tapahdu ihan tasaisesti. My�sk��n toistonopeus saattaa hiukan vaihdella nauhurista toiseen. C-kasettihan ei toista suurimmalla mahdollisella ��nitystasolla korkeita ��ni� vaimentumatta kuin jonnekin 5 kHz:iin asti. Vasta jollain -10..-20 dB:n tasolla taajuusvaste alkaa nousta vaimentumatta 12..16 kHz:n kieppeille (hyvill� nauhureilla aina 20 kHz saakka). Mittauspaperille voidaan hyv�st� nauhurista toki saada 20 Hz - 20 kHz:n suora vaste, mutta silloin tallennuksen on tapahduttava 10-15 dB maksimia (0dB) pienemm�ll� magneettivuolla. Se taas tarkoittaa 10-15 dB huonompaa h�iri�et�isyytt�, sek� voimakasta keskin�ismodulaatios�r�� yli 5-6 kHz:n taajuuksilla ja selvi� interferenssivinkunoita yli 10 kHz:n taajuuksilla. Kasettinauhurin taajuustoistoon vaikuttaa kuinka hyvin kasettinauhurin ��nip��t on s��detty kohdalleen, koska virheellisesti s��detty ��nip��n asento aiheuttaa helposti korkeiden ��nien vaimenemista. Koska eri nauhureissa ��nip�� saattaa olla s��detty hiukan eri asentoon, taajuustoisto saattaa huonontua kun nauha siirret��n nauhurista toiseen. C-kasettinauhoitus on herkk� vaurioitumaan magneettikenttien (kaiuttimet, magnetoituneet ��nip��t) ja l�mm�n vaikutuksesta. Kun kasettia k�ytet��n usein, tahtoo se virua (etenkin pitk�t kasetit) ja korkeiden ��nien toisto huononee (varsinkin jos nauhurin toistop�� on v�h�nk��n magneettinen). S�ilytyksess� nauhoitteiden korkeiden ��nien toisto niinik��n huononee ja musiikki pyrkii hiljalleen kopioitumaan kelalla olevan nauhan kerroksista toiseen. Jos k�yt�ss� on laadukas dekki jossa Dolby C, on ��nenlaatu siedett�v�. Edellytt�en ett� dekki� huolletaan ja puhdistetaan s��nn�llisesti. Jo muutaman vuoden aktiivisen kuuntelun j�lkeen saa laitteen kuin laitteen vied� ammattimaiseen huoltoon s��dett�v�ksi ja laitettavaksi. Lis�ksi ��nenlaatu on OK, vain jos ��nitet��n ja kuunnellaan vain samalla koneella. Samojen kasettien kuuntelu eri nauhureissa kunnolla ei onnistu, koska eri nauhurit on aina s��detty hiukan eri tavalla, mik� kostautuu hei ��nenlaadussa (etenkin korkeiden ��nien toistoon vaikuttaa nauhurin atsimuuttikulman s��t�). Jos ��nitett�ess� atsimuuttikulma on v�h�nkin pieless�, kuulostaa ��nite huonolta miss� tahansa muussa dekiss�. Jos taas s��d�t�t sen kohdalleen, niin kaikki aikaisemmin samalla dekill� ��nitetyt kuulostavat huonoilta. Miksi jotkut kasettinauhurimerkit kielt�v�t 120 minuutin kasettien k�ytt�misen niiss� ? 120 minuutin C-kasetin nauhan materiaali on ohuempaa kuin normaalin standardikasetin (45-90 minuuttia). Koska t�m� nauha on standardia ohuempaa, niin kaikki kasettinauhurit eiv�t sit� pysty kunnolla k�sittelem��n (nauha tahtoo ruveta rypistym��n tai virumaan). Tyypillisen� ongelmana on, ett� nauhan ep�tasainen kelautuminen ja v�hitellen kelausongelmat ovat aiheuttaneet jopa nauhan reunan kasaan menoa, mik� pilaa ��nen totaalisesti. Kotik�yt�ss� hyv�laatuisin laittein ei C120 nauha tuottane ongelmia, mutta siirrett�v�ss� laitteessa k�ytt�� sopii harkita parikin kertaa. Miten kasettinauhurin moottori saadaan py�ritt�m��n kasettia vakionopeudella ? Kasetin nopeus pysyy vakiona, koska nauhan nopeutta s��t�� ��nip��n vieress� oleva kasettinauhurin moottorin vakionopeudella py�ritt�m� akseli. Paremmissa kasettinauhureissa moottorin nopeutta s��det��n on servopiirill�. Halvemmissa malleissa on moottorissa itsess��n keskipakos��din. Miksi vanhoja ��nikasetteja olisi hyv� kelailla kerran vuodessa edestakaisin ? Kysymys on l�pikopioitumisesta nauhakerroksesta toiselle tiiviisti pakatulla kelalla. L�pikopioitumisilmi� on sellainen, ett� kelalla olevat nauhakerrokset magneettisesti kopioituvat ajan kanssa viereisille kerroksille. Mit� pidemm�st� kasetista on kyse, sit� ohuempaa on nauha ja p��llekk�isten magnetoivien kerrosten v�li on hyvin pieni, jolloin l�pikopioitumista tapahtuu pidemm�n ajan kuluessa, varsinkin jos nauhoja s�ilytet��n liian l�mpim�ss�. Jos nauhalla on pitk� hiljainen kohta ja sen keskell� voimakas ��ni, saattaa vanhalla nauhalla kuulua "esikaiku" tai j�lkikaiku pari sekuntia ennen tai j�lkeen alkuper�isen voimakkaan ��nen. Kelailu siirt�� nauhakerroksia toistensa suhteen, jolloin l�pikopioitumisefekti kumoutuu tai ainakin v�henee. Kun nauhan kelaa edestakaisin, eiv�t per�kk�iset kerrokset osu aivan tarkalleen samalle kohdalle, jolloin kopioituminen levi�� laajemmalle alueelle, eik� n�it� esi- ja j�lkikaikuja ole niin helppo havaita. Mik� on DCC-tallennin ? DCC on [14]Philipsin kehitt�m� digitaalinen nauhoitusj�rjestelm� joka k�ytt�� C-kasetin kokoista erikoisnauhaa. Laitteiden mekaniikka perustuu C-kasettinauhurin tekniikkaan ja erikoiseen luku/kirjoitusp��h�n jolla on mahdollista tallettaa digitaalidataa usealle ohelle raidalle ja tarvittaessa toistaa normaaleja C-kasetteja. Itse ��ni talletetaan nauhalle k�ytt�en PASC-s��st�koodausta joka on melkein identtinen [15]MPEG-1 audio layer I:n kanssa. PASC-koodaus tuottaa 384kbps datavirran, mik� tarkoittaa ett� ��nidatan pakkaussuhteeksi tulee noin 1:4. DCC-formaatti on k�yt�nn�ss� kuollut, mutta nauhoja saa viel� (1999). Kuinka kauan ja kuinka laajasti, ei kukaan osaa vastata. DCC-nauha on tavallisen C-kasetin levyist� krominauhaa, ei sen saatavuus ja valmistus ole sin�ns� ongelma. Kasettikuoret ovat vain muovivalua eik� kasetissa ole muutenkaan mit��n niin erikoista, etteik� niit� valmistettaisi, koska viel� kysynt�� riitt��. DCC-mankkoja ehdittiin kuitenkin myym��n vuosien aikana niin paljon, ett� nauhoja viel� kannattaa valmistaa. BASF on lopettanut DCC-nauhojen valmistuksen, mutta Philips tekee edelleen. Jos Philipsin pitk� huoltotukipolitiikka pit�� paikkansa my�s DCC-nauhureiden kanssa, niin DCC-nauhoja saa viel� pitk�n aikaa ainakin varaosahinnoilla. Miten DCC:n tallennus toimii ? DCC:ss� tallennettavan stereo��nidatan bittinopeus on ensin 1,024 - 1,536 Mb/s (n�ytetaajuus 32, 44,1, 48 kHz). Sen j�lkeen digitaalisuodin (qmf) pudottaa bittinopeuden 32-osaan jakamalla datavirran 32 alikaistaan. Suotimen per�ss� on PASC-kooderi, joka pakkaa alikaistojen datan (tulobittivirran nopeudesta riippumatta) yhdeksi 0,384 Mb/s bittivirraksi. Kun ��nidataan lis�t��n 6 kb/s koodaustiedot (esikorjaus-, n�ytetaajuustieto jne.) sis�lt�v� apudatavirta, kasvaa datavirran nopeus arvoon 0,39 Mb/s. Seuraavaksi datavirralle tehd��n Reed-Solomon virhesuojakoodaus. Se kiihdytt�� bittinopeuden 0,576 megabittiin sekunnissa. Sitten tulee koodisanojen 8-10-modulointi (kanavakoodaus), jonka j�lkeen bittinopeus on enimmill��n 0,768 kb sekunnissa. Lopuksi datavirta sekvensoidaan kahdeksaksi osavirraksi, jotka tallennetaan omille raidoilleen nopeudella 95,2 kb/s. 8-10-kanavakoodaus on sen verran adaptiivinen (mukautuva), ett� bittivirran nopeus todellakin vaihtelee ��nisignaalin (l�hinn� sen taajuussis�ll�n) mukaan, mutta vain muutamia prosentteja. Miten saan tehty� normaalista kasetista DCC-kasetin ? Modifioidulle hyv�laatuiselle normaalikasetille on mahdollista tallettaa DCC-nauhurilla digitaalisignaalia kunhan kasettiin lis�� DCC-nauhassa olevan tunnistusrei�n. T�m�n modifikaation j�lkeen sitten kasetin toimivuus vaihtelee sen mukaan millaisia kasettinauhaa on k�ytt�nyt (saattaa toimia hyvin tai sitten huonommin). Yksi mahdollisuus tehd� tuo tunnistusreik� on k�ytt�� tavallista leve�� puuviilaa, jonka kapeammalla, noin 5-7 milli� leve�ll� reunalla hiot tarvittavat upotukset kasetin reunaan (katso mallia DCC-kasetista). Reikien poraaminen ei ole hyv� asia, koska yksikin kasetin sis��n p��sev� muovinpala jumittaa koko kasetin mekaniikan. On mahdotonta porata reik�� niin, ett� sis��n ei menisi roskaa, ellei kasettia pura porausta varten osiin. Viilaamisessakin kannattaa olla varovainen, ett� muovirunko ei mene puhki ja ett� kaikki viilauksessa syntyv� muovimoska puhalletaan pois tai vaikka ime� p�lynimuriin. Tunnistuskolojen tekoa voi yritt�� tehd� my�s ter�v�ll� askarteluveitsell� kaivertamalla. Modifioidut kasetit toimivat vaihtelevalla menestyksell� DCC-kasettina. Toimivuus on eri kaseteilla yksil�llist�. Painohuopa ja kasetin rungon mekaniikka vaikuttavat paljon, ja niiss� on yksil�heittoja. My�s nauhurit ovat yksil�it�. Kasettimonistamoiden k�ytt�m�t hitsatturunkoiset kasetit, joihin on kelattu sis��n krominauhaa, ovat er�it� parhaiten toimivia kasetteja. Kasettimonistamoista (esim. Kasettilinja) saa tilata m��r�mittaan rungon sis��n kelattua kasettia. Modifioitu C-kasetti ei vastaa oikeaa DCC-kasettia. Hyvin toimiva yksil� toimii yleens� jatkossakin hyvin, huono yksil� taas ei toimi kuin p�tkien tai ei oikeastaan lainkaan. Dropouteihin saa varautua hyvienkin C-DCC-kasettien kanssa. Jos kokeilemallasi kasetilla on vanhaa ��nitett�, niin pyyhi se ensin pois tavallisella nauhurilla, koska DCC-nauhuri ei pysty pyyhkim��n C-kasetti��nityst�. Mik� on SCMS ? SCMS on digitaalisissa ��nentallennuslaitteissa k�ytetty kopioinninestoj�rjestelm�. Kaikissa laitteissa joissa on "consumer" digitaaliaudioliit�nt� pit�isi olla SCMS (Serial Copy Management System) -tuki. Originaalista voi tehd� vain ensimm�isen polven digitaalikopion. Jos kopiosta edelleen yritet��n tehd� kopio, vastaanottava laite kielt�ytyy vastaanottamasta dataa. Jotta kopiointirajoitus ei haittaisi ammattik�yt�ss�, niin ammattilaitteissa on yleens� mahdollisuus valita v�litt��k� laite tuosta suojauksesta ja millaiset se tallettaa ��nitteeseens� (saako tehd� kopioita vai ei). Minidisc Mit� tarkoitetaan MiniDiscin kanssa ett� ��ni on l�hes CD-laatua ? MiniDisc-j�rjestelm� toimii siten, ett� ��nitett�ess� ��nisignaali muutetaan ensin samanlaiseksi digitaaliseksi ��nidataksi kuin mit� CD-soittimessa k�ytet��n. Koska MiniDisc-levyn talletuskapasiteetti on paljon pienempi kuin CD-levyn joudutaan ��nisignaalista jotakin tinkim��n jotta ��nt� saataisiin mahtumaan kuitenkin sama minuuttim��r� kuin CD-levylle. ��nisignaali koodataan k�ytt�en s��st�koodausta, joka perustuu siihen ett� ��nest� j�tet��n pois sellaisia osia joita normaali korva ei pysty ��nest� erottamaan tavallisilla musiikkisignaaleilla. Koska ��nest� j�tet��n jotain pois ei ��ni ole en�� yht� hyv� kuin alkuper�inen ja koodauksen synnytt�mi� "virheit�" pystyy joissain tilanteissa kuulemaan vaativilla ��nisignaaleilla. Miten MiniDisc soitin toimii ? ��nitett�ess� sis��n tuleva ��ni muutetaan digitaaliseksi ja s��st�koodataan ATRAC algoritmilla jotta se mahtuisi pienemp��n tilaan. T�m� tuloksena saatu datavirta sitten talletetaan levylle v�h�n samaan tapaan kuin CD-levylle paitsi ett� levy on monta kertaa kirjoitettava magneettis-optinen levy. MiniDisc-levyn tallennus ja luenta perustuu magnetoidun pinnan polarisaatiokiertym�n eli ns. Kerrin tai Faradayn ilmi��n. Kirjoitettaessa levyn pinta kuumennetaan, jolloin levyn kuumennettu osa menett�� siell� ennest��n olevan magneettisuuden ja levyn toisella puolella olevalla magneettip��ll� sitten vain tallennetaan samalla uutta tietoa kun levy on kuumana tarkalleen oikeasta kohtaa. Kylm�n� levy ei reagoi magnetismiin, joten tallennettu tieto pysyy siell� luotettavasti. Koska MiniDisc levy on monta kertaa kirjoitettava, voidaan sille ��nitt�� uudelleen monta kertaa tai levyn sis�lt�� voi editoida. Toistettaessa MD-soitin lukee levylt� dataa, tekee ��nidatalle s��st�koodauksen purun ja l�hett�� sen ulos D/A muuntimen kautta. Lis�tietoa minidiscin toiminnasta [16]http://www.minidisc.org/. Onko MiniDiscin ��nenlaatu niin kelvoton kuin jotkut puhuvat ? MD:n ��nenlaatu on ollut varsin hyv� jo pitk��n. Yleinen harhaluulo on se, ett� sen ��ni olisi kelvoton, sill� ensimm�isen polven laitteissa se todella sit� oli. Nykylaitteissa l�hes kaikella musiikilla eroa alkuper�iseen on vaikea huomata. MD:t� k�ytet��n paljon ammattipuolella mm. teattereissa efekteihin ja musiikkeihin, koska laite on n�pp�r�, edullinen ja riitt�v�n hyv�. Mutta eroja CD:n ja MD:n v�lill� on, eik� mit��n kuuntelijoiden p��ss� syntyvi� tai muita mystisi� juttuja vaan ihan todellisia. Erot ovat selvi�, jos sattuu juuri sopivanlaista musiikkia. Esimerkiksi tietyill� ��nitteill� pelkk� sooloviulu ��nitettyn� akustiikassa on hankala pala. Diskantissa on pient� el�mist� ja ep�stabiilisuutta, ja se kuluu koko ajan. Samoin sopivasti ��nitetty flyygeli on vaikea, erityisesti vasaroiden iskut. Silti MD:t� voi suositella omaan ��nitysk�ytt��n sen halvan hinnan, levyjen jo ihan kohtuullisen hinnan ja helpon k�ytett�vyyden takia. ��nenlaatuerot eiv�t v�ltt�m�tt� tule koskaan kuuluville edes klassisella musiikilla. Jos meinaat k�ytt�� MD-laitetta live��nityksiin, niin ��nitystason s��t�mahdollisuus ��nitett�ess� on selvitett�v�, koska se on v�ltt�m�t�n ominaisuus t�llaisessa k�yt�ss�. Miten MiniDisc-j�rjestelm�ss� k�ytetty ATRAC-kodaus toimii ja mit� ongelmia siin� on ? MiniDiscin tapauksessa ATRAC koodaa useita samantasoisia ��neksi� (taajuuskomponentteja) sis�lt�v�n signaalin vaihtelevalla tarkkuudella. Koodaustarkkuus on 20 Hz - 1 kHz kaistalla 30-40 dB ja keskitaajuuksilla 40-50 dB. ��nitaajuusalueen yl�p��ss� 15-20 kHz tarkkuus laskee 10-20 desibeliin. Itse ��nisignaalin koodaus perustuu kosinimuunnoskooderiin. Minidiscin tapauksessa ATRAC koodaa CD-tasoisen ��nisignaalin 292kbit/s nopeuksiseksi "l�hes CD-laatuiseksi" datavirraksi. ATRAC voi tuottaa ter�vill� katko��nill� ns. esikaikuja, kun samassa n�ytelohkossa on voimakasta ��ni-impulssia edelt�v� hiljainen kohta. Lis�ksi jotkin kriittiset kuuntelijat sanovat havaitsevansa ATRAC-koodatun ��nen alakeskialueella jonkinlaista v��ristym��. Bittiv�hennysalgoritmina ATRAC:in puute on vasemman ja oikean kanavan erillisyys. Tallennukseen k�yt�ss� olevia bittej� ei toisin sanoen jaeta kanavakohtaisen tarpeen mukaan. ATRAC versioita on uudempia ja vanhempia. Uudemmat koodaukset ovat parempia kuin vanhemmat. Levysoitin Onko levysoittimissa ollut k�yt�ss� erikokoisia neuloja ? Neulakoko on ollut sama koko stereolevyaikakauden. Monolevyill� k�ytettiin py�ristyss�teelt��n suurempaa neulaa. Mist� edelleen saa levysoittimen neuloja ? Levysoittimien neulat alkavat olla harvinaisempaa tavaraa koska levysoittimet ovat massamarkkinoilta v�istynytt� tavaraa. Levysoittimien neuloja saa edelleenkin hyvin varustetusta hifiliikkeist�. Helsingiss� asuvia on [17]sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�ss� kehotettu k��ntym��n levysoitinneula-asioissa Ajan TV&Video Centeriin (Isoroobertinkadulla) tai Kruunuradion puoleen. Mist� l�yd�n tietoa levysoitinneulojen erilaisista ominaisuuksista ? Kanadalaisen Paul Guyn kunnioitusta her�tt�v�, seikkaper�inen selvitys ��nirasioista 40-vuoden kokemuksella kirjoitettuna, ja laajalla referenssilistalla varustettuna l�ytyy osoitteesta [18]http://ww2.altavista.com/cgi-bin/news?msg@60065@rec.audio.tech. T�h�n kannattaa tutustua. Miten s��d�n levysoittimen ��nivarren ? Levysoittimen ��nivartta varten on kaksi keskeist� s��t��: ��nivarren paino ja sivuttaisvedon poisto. ��nivarren paino kannattaa ensin kalibroida nollaan siten, ett� kun s��t� on nollassa, varsi pit�isi "kellua" tasapainossa. T�m�n j�lkeen ��nivarren painon voi sitten s��t�� vaikkapa kahden gramman kohdalle jos tarkempaa tietoa optimaalisesta painosta ei ole. Levysoittimen neulapainoa 2g (tai oikeastaan 2p kuten se aikoinaan merkittiin) pidettiin ainakin HiFi-levarille korkeimpana hyv�ksytt�v�n� arvona entisaikaan. Suurempi neulapaino ei ole hyv�ksi neulalle ja kuluttaa levyj�kin tuntuvasti enemm�n. Jopa puolet pienemm�ll� neulapainolla voi kotisoittimessa p�rj�t� sopivan neulan kanssa. Vanhoissa jukeboksilaitteissa k�ytet��n tyypillisesti tuntuvasti kotisoittimia suurempia neulapainoja (esim. 4g), mink� seurauksena niiden uranseurauskyky on parempi, mutta ne kuluttavat levyj� hyvin paljon nopeammin kuin kotisoittimet. Toinen t�rke� s��t� on levysoittimessa antiskating eli sivuttaisvedon poisto. Se asetetaan samaan lukemaan kuin neulan paino. Mit� eroa on MM- ja MC-tyyppisill� ��nirasioilla ? MM-��nirasian nimi on lyhenne sanoista "moving magnet". Kyseess� on ��nirasiatyyppi, jossa on kiinte�sti paikallaan pysyv� kela ja levysoittimen neula liikuttaa kelan sis�ll� olevaan magneettia levyn urien mukaan. MC-��nirasian nimi on taas lyhenne sanoista "moving coil". T�ss� ��nirasiassa on paikallaan pysyv� kiinte� magneetti ja levysoittimen neulaan kytketty kela. Suurimmat erot noiden ��nirasiatyyppien v�lill� on niiden antoimpedansseissa ja antoj�nnitteiss�. Ne poikkeavat sen verran toisistaan, ett� levysoittimille tehdyiss� esivahvistimissa on yleens� t�t� kytkin mill� voidaan s��t�� esivahvistin oikeanlaiseksi ��nirasiatyyppi� varten. MC-asennossa ��nirasiavahvistimen j�nnitevahvistus on tyypillisesti noin 20 desibeli� suurempi kuin MM-asennossa. MC-esiasteen ottoimpedanssi on tyypillisesti luokka 100-1000 ohmia kun taas MM-rasiaa k�ytett�ess� esivahvistimen impedanssi on tyypillisesti noin 47 kilo-ohmia. V��r�n ��nirasiatyypin asennon k�ytt�minen voi tilanteesta riippunen synnytt�� liian heikon ��nne, v��rist�� ��nirasian taajuusvastetta selv�sti tai synnytt�� huomattavaa s�r��. Esivahvistimen rasiatyypin valinta on parasta asettaa oikeaksi sen kukaan mit� levysoittimen ��nirasian teknisiss� tiedoissa sanotaan: MC-rasian tapauksessa MC-asentoon ja MM- tai High-MC-rasiaa k�ytett�ess� taas MM-asentoon. Jos ��nirasian tyyppi� ei pysty j�rkev�sti selvitt�m��n, niin on parasta kokeilla kumpaakin asentoa ja ruveta k�ytt�m��n sit�, kumpi niist� kuulostaa paremmalle. ______________________________________________________________________ ��nitteet ja ��nitt�minen Mist� l�yd�n hyvi� linkkej� ��nitettyyn musiikkiin ? Vakavampi musiikki: * [19]http://www.gramophone.co.uk/ * [20]http://www.classical.net/ Kevyempi musiikki: * [21]http://www.allmusic.com/ * [22]http://www.cduniverse.com/ * [23]http://www.cddb.com/ Mit� masteroija tekee ? Masteroijan teht�v�n� on vain saattaa valmiiksi editoitu nauha johonkin master-formaattiin, jotta siit� voitaisiin monistaa kasetteja, LP-levyj� ja CD-levyj�. Joskus saatetaan viel� masterointivaiheessa muokata audiota esimerkiksi kompressoimalla ja ekvalisoimalla. Miten ��nt� muokataan ��nitteen tuotantovaiheessa ? Akustista musiikkia ��nitett�ess� mikrofonin ja nauhurin v�lill� ei ole tyypillisesti muuta kuin musta johto ja mikrofonin esivahvistin. Harvassa ovat kuitenkin ne tuottajat, jotka edes akustista musiikkia tuottaessaan malttaisivat pysy� korjaimista kokonaan erossa. Populaarimusiikissa ja tietokonemusiikissa ��nimaailma taas luodaan usein vasta tuotantovaiheessa, kun sekvensserien eri ��nil�hteiden ulostulot ajetaan efektilaitteiden kautta miksausp�yt��n jossa ne niputetaan valmiiksi miksaukseksi. Tyypillisi� ��nenmuokkauslaitteita miksausvaihessa ovat kompressorit ja kaikulaitteet. Miksauksen j�lkeen masterointivaihessa koko miksausta saatetaan viel� mahdollisesti kompressoida ja tehd� pient� taajuuskorjausta. Populaarimusiikin tuotantovaiheessa ��nen tie joltain syntikalta/samplerilta/akustiselta/ soittimelta/laulajalta suoraan mikserin kautta monikanavaisen studiotallentimen (nauha tai tietokoneen kiintolevyn) raidoille, joista se sitten miksausvaiheessa yhdistet��n stereosignaaliksi. Rummut yleens� s��det��n sill� tavalla, ett� ne soisivat keskiarvollisesti tavallisissa 'kotistereoissa' 'parhaiten'. Kompressio tekee my�s kummasti ter��, onhan noiden halpojen kotistereoiden dynamiikkatoistokin yleens� juuri tuommoista suppeata ja yla/alapaasta korostunutta. Kitarat ja tuommoiset vedet��n yleens� mikin kautta ja efektoidaan erilaisilla yl�harmonioita lis��vill� vehkeill� ('pirte�mpi soundi'). Laulu onkin sitten yksi hauskimmista osa-alueista, koska sit� muokataan eniten. Markkinoilta l�ytyy hirve� m��r� erilaisia nk. "Automatic Pitch-Tuner" -vehkeit�, jotka seuraavat laulajan ��nt� ja aktiivisesti korjaavat mahdolliset 'nuotin vierest�' mokaukset. Samoin laulajan ��nt� muokataan haluttuun suuntaan sek� mikrofonivalinnoilla ett� mahdollisilla efektilaitteilla. Loppumiksauksessa erilaiset reverbit (tilavaikutelmat) ja kaiut lis��v�t omaa v�rins� ��nikuvaan. Lopuksi koko touhu sitten viel� kompressoidaan (soi paremmin autoradioissa ja kotistereoissa) ja h�ystet��n kaiken maailman finalizer/stereo enchancer-vehkeilla, jotka siis 'pirist�v�t' musiikkia viel� lis�� lis��m�ll� ��nen joukkoon erilaisia yl�harmonioita ja tuomalla ��neen lis�� avoimuutta. Raiskausmahdollisuuksia on loputtomasti. Massamarkkinat m��r��v�t. Ja nain siis t�m�n p�iv�n MTV-popin osalta. Onko samanlaiset ominaisuudet omaavilla mikrofoneilla paljon eroa ? Kyll�, yhdell�k��n mikill� ei ole naulan suoraa vastetta. Jokainen mikki on v�h�n� yksil�, erot tulevat kapselista, parhaimmissakin mikeiss� on aina pient� hajontaa. Sit� ei voi s��t�� jostakin ruuvista suoraksi. Se, mit� ne vaikuttavat ��neen on eri asia, koska mikrofonin v�ritykset ��neen ovat pieni� ja luonteeltaan "terveit�". Kaksi eri merkkist�, saman kokoista mikki�, joissa on suorat vasteet, soivat paljon l�hemp�n� toisiaan, kuin kaksi erilaista kaiutinta, joissa on suorat vasteet. Kaiuttimessa virhemekanismit ovat ratkaisevasti erilaisia kuin mikrofoneissa. Kun mikrofonilla ��nitet��n jossakin tilassa, ��ni muokkautuu paljon enemm�n muista syist� kuin mikrofonin 0,5 dB:n poikkeamista vasteessa. ��nitt�minen on aina kompromissien tekemist� monen asian suhteen. Millaisia kompromisseja joudutaan ��nitt�ess� tekem��n ? ��nitett�ess� on melko mahdotonta saada aikaan ��nitett�, joka kuullostasi hyv�lle kaikilla ��nentoistolaitteilla. Esimerkiksi kotistereoissa hyv�lle kuulostava klassisen musiikin ��nite voi kuullosta surkealle autostereoissa. Toisaalta taas joku rankempi rock��nite saattaa kuulostaa tuolla autossa jopa paremmalle kuin laadukkaista kotistereoista. T�ss� tullaan taas ��nitt�misen syvimp��n olemukseen. Muokatako soundia ja k�sitell� dynamiikkaa ym. siten, ett� purkkistereokin toistaa levyn riitt�v�n hyvin, vai olla v�litt�m�tt� kokonaan purkkistereoista. Moni ns. k�ytt�musa k�sitell��n niin monella tavalla koko levyntekoprosessin aikana, ett� "korkeasta luonnonmukaisuudesta" ei kannata kapeassa mieless� k�sitettyn� puhuakaan. Autostereoita/paikallisradiota varten k�sitelty soundi ei kuulosta hyv�lt� paremmalla hifilaitteistolla siksi, koska se laitteisto p��see korkeampaan luonnonmukaisuuteen kuin purkkistereo. Systeemi v�litt�� enemm�n sit�, mit� on ��nitteess�, eik� luo itse kaikenlaista hallitsematonta lis�v�ri�, kuten k�y ketjussa vaikkapa paikallisradio-halpa autostereo/halpastereopaketti. Siksi rajusti lyt�tty ��nite kuulostaa pahan kuuloiselta hyvill� laitteilla, koska se on pahan kuuloinen. Laajemmin k�sitettyn� korkea luonnonmukaisuus on juuri t�t�, koko ketju pyrkii siirt�m��n ��nitteess� olevan informaation ketjun toiseen p��h�n kuuluville. Toinen j�rjestelm� onnistuu t�ss� paremmin kuin toinen ja pakettistereo on onnistu koskaan, eik� se yleens� siihen edes pyri. Rock voidaan ��nitt�� ja tuottaa my�s hyvin, jolloin se soi hyvin hyv�ll� systeemill�. Voidaan j�tt�� tekem�tt� tietyt k�sittelytemput, joilla ��ni saadaan "paremmaksi" purkkistereon l�pi. Silloin ��ni on viel� hyv�laatuinen my�s hyvill� laitteilla. Mist� saan ostaa musiikkia, jota ei ole kenotekoisesti muokattu matkalla mikrofonista levylle ? Erilaiset audiofiililevymerkit myyv�t ilman prosessointia ��nitetty� klassisen musiinkin levyj�. n�iss� levyiss� ��nitys on tyypillisesti tehty parilla mikrofonilla, joiden ��nitt�m� ��ni on suoraan viety digitaalinauhurille, jonka tulos on sitten suoraan poltettu CD-levylle. Muun muassa Telarcilta ja Chesky recordsilla ([24]http://www.chesky.com/) on my�s t�llaisia prosessoimattomia levyj� saatavana. Vahvistetaanko tuotantostudiossa joissain musiikki��nitteiss� alimpia taajuuksia ? Joissain tapauksissa vahvistetaan ihan tuottajan/artistin makujen mukaan. ��nitteen tuottajan pit�� (tai ainakin pit�isi) hahmottaa ��nitteen kohderyhm�, eli mimmoisilla laitteilla t�t� ��nitett� tullaan kuuntelemaan. Jos popmusiikkia sis�lt�v� CD-levy todenn�k�isesti p��tyy toistettavaksi halvalla radionauhurilla, niin silloinhan kannattaa korostaa niit� taajuuksia joita tuo mankka ei muuten hirve�n hyvin pystyisi toistamaan. T�ll�in halvan mankan omistaja on tyytyv�inen ��nen laatuun, mutta kultakorvahifistin kunnon laitteilla bassot jumputtavat ja diskantit ovat r�ike�t. Klassisen musiikin ��nitteit� ei yleens� esikorostella, koska niit� soitetaan yleens� kunnollisilla laitteilla. Mist� johtuu, ett� CD-levy kuulostaa "kire�mm�lle" kuin LP-levy ? CD-levyn mahdollinen kire� sointi on paljolti kiinni siit�, miten levy on masteroitu. Maailmassa on paljon huonosti masteroituja CD- ja LP-levyj�. Osittain t�st� syyst�h�n monia alunperin 80-luvulla julkaistuja CD-levyj� uudelleenmasteroidaan ja pannaan markkinoille ehompina versioina (toinen syy on tietysti se, ett� n�in voidaan rahastaa samasta materiaalista kahteen kertaan). Toinen syy soundilliseen eroon voi olla, ett� CD-levy puhtaammalla toistollaan (parempi taajuustoisto, v�hemm�n kohinaa) kuulostaa ��nelt��n "steriilimm�lle" kuin LP-levy, jossa on aina mukana jonkin verran kohinaa ja t�m�n median muita rajoituksia. Millaisella menetelm�ll� voisin ��nitt�� pienen b�ndin demo��nitteen ? Kaikki riippuu ihan siit�, mit� teill� on k�ytett�viss�nne. Oletan nyt kokoonpanoksenne suhteellisen normaalin laulaja, kitaristi, basisti, kosketinsoittaja ja rumpali, mutta kaikki ohjeet kyll� skaalautuvat. Jos k�yt�ss� on vain stereosignaalia nauhoittava nauhuri (DAT,minidisc,DCC tai normaali kasetti), niin oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi j�� kerta��nitys stereoparilla sopivalta et�isyydelt�. Erityisesti live esityksess� yksinkertaisinta on ottaa stereokuva talteen kahdelle raidalle parilla hyv�ll� kondensaattorimikill�. Sopivaa mikrofoniparin sijoitusta haettaessa kannattaa aloittaa siit� pisteest�, jossa haluaisit itse esityst� kuunnella. (Oletettavasti enemm�n, kuin pari metri� kaiuttimista.) T�m�n ratkaisun suurin ongelma on esitystilan akustiikan vaikutus. Mikrofonipari poimii huoneen aiheuttamat heijastukset ja v��ristym�t. T�ll� tavalla voi saada kohtuullisen taltioinnin esim. kuorolaulusta jossain konserttisalissa. Huoneakustiikan vaikutuksista p��see eroon l�himikityksell�. Siis, omat mikrofonit (tai suora linja-kytkent�) kaikille instrumenteille. T�m� vaatii l�j�n mikrofoneja sek� sopivan miksausp�yd�n. N�in my�s s�hk�isist� instrumenteista saadaan se yleisimmin haluttu soundi. Rummut vaativat ison kasan mikrofoneja. Kaikkien akustisten instrumenttien hyv� ��nien eristys toisistaan olisi tietysti hyv� asia, mutta kuitenkin jonkinlainen tulos ihan yhdess�kin tilassa soitettuna, koska sopivalla mikrofonien valinnalla ja sijoittelulla voidaan ��nen vuotamista naapurimikkiin hallita kohtuullisesti. Jos teill� on neliraitanauhuri on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa. Joko kerta��nitys stereoparilla sopivalta et�isyydelt� tai ns. pingpong-��nitys. Pingpongissa ensin ��nit�tte vaikkapa rumpalin, basistin ja kosketinsoittajan yhdess� nelj�lle raidalle. Rumpujen yksinkertaisin mikitys onnistuu niin, ett� yksi mikki bassorummun viereen/sis�lle (kumpi sitten kuulostaakaan paremmalta) ja toinen kaksi kapulanmittaa virvelin yl�puolelle. Jos haluaa, voi viel� laittaa yhden mikin peltien yl�puolelle. ��nityksen j�lkeen miksaat rummut, basson ja koskettimet stereopariksi kahdelle raidalle. Nyt sinulla onkin k�ytett�viss�si uudet kaksi tyhj�� raitaa, joille ��nit�t (yhdess� tai erikseen) kitaran ja laulajan. Jos raitoja on enemm�n voit ��nitt�� jokaisen soittimen omalle raidalleen ja tehd� miksauksen kerralla. T�ll�in voi varsinkin aloittelevan b�ndin kyseess� ollessa olla fiksua tehd� homma niin, ett� ensin ��nitt�� koko b�ndin kerralla ja sitten t�h�n p��lle jokaisen soittimen uudestaan erikseen. N�in soittajat saavat omilla kerroillaan monitorointina sen mit� normaalistikin kuulevat. Monitorointi��ni kannattaa vied� soittajille kuulokkeiden kautta. Kun jokainen instrumentti on ��nitetty omalle raidalleen, voidaan harrastaa sopivaa kokeilua parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Samasta l�hdemateriaalista voi helposti tehd� muutaman erilaisen miksauksen ja haluttaessa eri instrumenteille voi laittaa lis�efektej� j�lkik�teen. Miksauksessa ja ��nitt�misess� hankalia asioita ovat rummut ja basso, koska virheill� niiss� helposti puurouttaa soundin. Yksi mahdollisuus on k�ytt�� tallennukseen PC:t� jolloin osa raidoista voi olla softa-raitoja. Tallennuksen voi hoitaa yksinkertaisimmillaan 2 kanavaisella ��nikortilla, instrumentti kerrallaan. PC:ll� miksatun lopputuloksen voi sitten polttaa k�tev�sti CD-R-asemalla valmiiksi audiolevyksi. Voiko miksausta, ��nityst� ja muuta studioon liittyv�� opiskella jossain Suomessa ? Koulutusta saa suomessa Taiteen ja Viestinn�n oppilaitoksissa medianomi-linjalla, Valo- ja ��nisuunnittelun laitoksella Tampereella, Sibeliusakatemiassa kurssimuotoisena ja on niill� joskus ollut siell� ��nitt�j�-linjakin. Monissa kansanopistoissa kaikenlaisia kursseja joissa t�t� alaa sivutaan. Ulkomaille ei v�ltt�m�tt� kannata l�hte� oppia hakemaan, koska suomessa opetus on korkeatasoista ja paljon halvempaa kuin ulkomailla. Ulkomailla on kirjavaa ja on vaikeaa saada luotettavaa tietoa oppilaitosten tasosta. Yksi mahdollisuus on ensin hakeutua jonkin ammattilaisen "oppipojaksi" vaikka esim. oppisopimuskoulutuksen kautta. Kannattaa aloittaa live��nentoistosta koska sill� puolella t�llaisia ty�paikkoja on enemm�n tarjolla kuin studiopuolella. Siell� oppii mainiosti k�yt�nn�n kautta perusasiat kuten akustiikka, ��nen k�ytt�ytyminen jne. Mik� ��nitteen kopiointi on laillista ja mik� ei ? Tekij�noikeuslaki sanoo seuraavaa: Valmistaminen yksityiseen k�ytt��n 12 �. (24.3.1995/446) Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityist� k�ytt���n varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa k�ytt�� muuhun tarkoitukseen. Kappaleen valmistamisen valmistuttajan yksityist� k�ytt�� varten saa my�s antaa ulkopuolisen suoritettavaksi. ! Mit� 2 momentissa s��det��n, ei koske s�vellysteoksen, elokuvateoksen, ! k�ytt�esineen tai kuvanveistoksen kappaleen valmistamista eik� muun ! taideteoksen j�ljent�mist� taiteellisin menetelmin. T�m�n pyk�l�n s��nn�kset eiv�t koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa eiv�tk� rakennusteoksen valmistamista. Yksityinen ei tarvitse lupaa omaan k�ytt��n kopioimiseen kun teet kopiosi itse. Siin� vaiheessa, jos joku alkaa palkkiota vastaan nikkaroimaan kopioita, puuha muuttuu luvanvaraiseksi tai ilman lupaa tapahtuvana laittomaksi. "Useilla yrityksill�, yhteis�ill� ja yksityishenkil�ill�kin on vaihtelevia tarpeita valmistaa esittelyvideoita, taustamusiikkinauhoja, yritysmultimediaa, opetusvideoita jne. Jos aiot kopioida valmiilta ��nitteelt�, muista, ett� ��nitteiden kopioimiseen tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. Tekij�noikeuslain mukaan ��nitteiden kopioiminen - eli uudelleenmekanisoiminen - edellytt�� ��nitteell� esiintyvien taiteilijoiden, ��nitteen tuottajan ja ��nitteelle tallennetun s�velteoksen tekij�n suostumusta..." (��nitemusiikin kopiointi esitystarkoituksiin, [25]Gramex -95) Teostolta ja Gramexilta on saatavissa esitt�jien yhteystietoja ja ne saattavat voida hoitaa koko homman. K�yt�nn�ss� voit saada tarvittavan luvan Gramexin ja Teoston kautta. Luvat eiv�t ole mit��n mahdottoman kalliita, mutta kyll� helposti luvallinen kopio tulee pari kertaa kalliimmaksi kuin alkuper�inen ��nite. Yksityisell� kansalaisellakin on oikeus teett�� luvanvaraisesti esim. taustanauhoja vaikkapa harrastetanssiryhm�lleen tai -teatterilleen. Jos nauhaa esitet��n julkisesti, tarvitaan t�h�n oma lupansa. Gramexilla on webbisivut osoitteessa [26]http://www.gramex.fi/ ja Teoston sivut l�ytyv�t osoitteesta [27]http://www.teosto.fi/. Heid�n virkailijoilleen maksetaan siit�, ett� he neuvovat ja l�hett�v�t informaatiota tarvittaessa. ______________________________________________________________________ H�iri�t ��nentoistossa kuuluu s�r�� kun vahvistimen ��nitysliittimiin on kytkettyn� nauhuri josta on kytketty virat pois p��lt�. Miss� vika ? Useimmissa vahvistimissa nauhurianto on kytketty ohjelmal�hteeseen ilman puskuriastetta. Siksi siihen liitetty laite voi vaikuttaa ��neen. Ongelma johtuu siit�, ett� nauhuriantoon kytketyn laitteen ottopiiri muuttuu kuormana ep�lineaariseksi, kun laitteen virta katkaistaan. Varsinkin jos vahvistinta sy�tt�v�ss� ��nil�hteess� on suuri ulostulosignaalin taso ja suuri l�ht�impedanssi, voi ep�lineaarisen oton kuormitus kuulua s�r�n�. Yksi ratkaisu ongelmaan on pit�� nauhuril�ht��n liitettyj� laitteita aina p��ll� kun k�ytt�� vahvistinta. Jos vahvistimessa on ��nitysl�hteen s��t�, niin kanttaa kytke� se johonkin muuhun kanavaan kuin mit� t�ll� hetkell� kuuntelee, jolloin nauhurin ottoaste ei kuormita kuunneltavaa ��nil�hdett�. T�m�ntyyppiset ongelmat voitaisiin v�ltt�� hifilaitteiden paremmalla suunnitellulla. Jos vahvistimessa olisi sis��nrakennettu puskuriaste joko erottaa vahvistimen ��nis��ntulot ja nauhoitusulostulot toisistaan. Useimmat valmistajat eiv�t kuitenkaan t�llaisia puskuriasteita k�yt�. Nauhureiden sis��ntulotkin on mahdollista suunnitella niin suuri-impedanssisiksi ja l�hd�t niin pieni-impedanssisiksi ett� pienet ep�lineaarisuudet eiv�t kuulu ��ness�. Vanha LP-levysoittimeni hurisee h�iritsev�sti. Mist�h�n vika voisi johtua? Melkoisella todenn�k�isyydell� levysoittimesi maadoituspiuha on kytkem�tt� vahvistimeen. Levysoittimesta pit�isi tulla sit� varten johto ja vahvistimessa olla tuota johtoa varten naparuuvi tai muu merkitty paikka. Miksi kaiuttimistani kuuluu h�iri�it� kun vien GSM-k�nnykk�ni stereoideni l�hettyville ? GSM-puhelin on radiol�hetin joka l�hett�� l�hetteens� voimakkaina purskeina. Monet elektroniikkalaitteet tahtovat ottaa tahattomasti vastaan erilaisia radiol�hetteit�, joten jos laite on l�hell� radiol�hetint�, niin monista laitteista tahtoo kuulua radio-ohjelmaa l�pi. Etenkin kun useat kuluttaja-AV-laitteet ovat radioh�iri�suojaukseltaan heikkolaatuisia. GSM-puhelimen h�iri�t ovat eritt�in selv�si havaittavia, koska GSM:n l�hete on purskeittaista joka kuuluu eritt�in selv�sti audiolaitteissa ja n�kyy my�s selv�sti TV:n/monitorin kuvassa. Sin�ns� h�iri�it� aiheuttavassa GSM-puhelimessa ei ole vikaa mik�li se nyt on kunnossa. GSM-puhelimien pit�� l�p�ist� tarkat tekniset vaatimukset, jotka m��rittelev�t mit� se saa l�hett�� ja miten. AV-laitteille ei ole aikaisemmin ollut mit��n yhten�isi� s��nn�ksi�, kuinka paljon niiden pit�� siet�� radioh�iri�it�. Radioh�iri�suojaukseen ei ole yleens� kiinnitetty n�iss� laitteissa paljon huomiota, koska kukaan viranomainen tai markkinat ole vaatineet. Aikaisemmin kodeissa ei ole yleens� ollut voimakkaita radiol�hettimi� n�iden laitteiden l�heisyydess�, joten aika harva on kaivannut parempia suojauksia laitteisiin. Nykyisell��n s�hk�laitteilta vaaditaan ett� ne t�ytt�v�t EMC-m��r�ykset jotka m��r��v�t laitteiden h�iri�iden tuottamisesta ja h�iri�siedosta, joten tilanteen pit�isi olla paranemaan p�in uusilla laitteilla. Kulutuselektroniikan laitteille vaadittava 1 .. 3 V/m kentt�voimakkuuden sieto on aika vaatimaton, joten h�iri�iden v�ltt�miseksi kannattaa pit�� k�nnyk�t v�h�n matkan p��ss� audiolaitteistaan. Mist� radioh�iri�t yleens� p��sev�t hifilaitteisiin sis��n ? Yleens� kaikki sellaiset radiol�hettimien audiolaitteille aiheuttamista h�iri�ist�, jossa voimakkuuss��d�ll� ei ole vaikutusta, johtuvat siit�, ett� suurtaajuinen l�hete siirtyy kaiutinjohtoihin, josta se siirtyy takaisinkytkent�lenkki� pitkin p��tevahvistimen differentiaaliasteeseen. Differentiaaliasteen lineaarinen vahvistusalue on tyypillisesti vain +/-25 mV, joten vaikka otetaan huomioon takaisinkytkent�lenkin 10:1 tai 30:1 vaimennus, ei kaiutinjohdoista tarvitse tulla kuin alle 1 Vrms suurtaajuista signaalia, ennen kuin p��tevahvistimen differentiaaliaste yliohjautuu ja aiheuttaa siten kuuluvan h�iri�n. P��tetransistorit ovat aivan liian hitaita, joten ne eiv�t mill��n ehdi vaimentamaan n�it� suurtaajuisia h�iri�it�. Audiolaitteiden radiotaajuisista signaaleista johtuvia h�iri�it� on aina esiintynyt, mutta aikaisemmin ne ovat yleens� aiheuttaneet "selitt�m�tt�mi�" oireita kuten ��nen karheutta jne. GSM:n yleistymisen my�t� n�m� ongelmat ovat vihdoin tulleet kaikkien tietoisuuteen, osittain siksi, ett� radiol�hetinten m��r� on valtavasti kasvanut ja osittain siksi, ett� pulssimuotoinen h�iri� vahvistuu viel� seuraavissa audioasteissa. Tietysti oikein suunnitellussa audiolaitteessa estet��n asiattomien taajuuksien p��sy j�rjestelm��n, siten est�en audioasteiden yliohjautumisen ja siten est�en audiotaajuisten h�iri�iden syntyminen. Ne h�iri�t, joihin jokin voimakkuuss��din vaikuttaa voivat sitten olla per�isin laitteiden v�lisiin v�lijohtoihin tai itse laitteisiin p��sevi� h�iri�it�. Miten voin suodattaa audiolaitteista pois l�heisen radiol�hettimen aiheuttamia h�iri�it� ? Hyvin paljon k�ytetty tapa vaimentaa l�hist�ll� olevien (alle 100 m) 1-100 MHz radiol�hettimien h�iri�t on kiert�� verkkojohto muutama metri sopivan ferriittirungon ymp�rille mahdollisimman l�hell� laitetta. My�s h�iriintyv�t linjajohdot sek� kaiutinjohdot kannattaa kiert�� samalla ferriittirungon ymp�rille. Miten radioh�iri� p��se audiolaitteisiin ? Klassinen tapaus, jossa itse p��tevahvistin sekoaa radiol�hetteest� (eli ��nenvoimakkuuden s��din ei vaikuta h�iri�n voimakkuuteen), johtuu juuri kaiutinjohdoista ja niiden avulla etenevist� h�iri�ist�. Pitk�t, suojaamattomat kaiutinjohdot ovat hyv� antenneja, etenkin matalimmilla taajuuksilla (NMT 450 ja ARP 150 MHz), mutta toimivat viel� kohtuullisen tehokkaasti antenneina my�s korkeammilla taajuuksilla. Oleellista yleens� ei niink��n ole puhelimen et�isyys itse vahvistimesta vaan puhelimen et�isyys kaiutinjohdoista ja itse kaiuttimista. Kaikissa transistorip��tevahvistimissa on takaisinkytkent�, jossa vahvistimen tuottamaa ulostulosignaalia (kaiutinl�ht�jen signaali vaimennuksen j�lkeen) verrataan vahvistimeen sy�tettyyn heikkoon sis��nmenosignaaliin. Jos n�iss� on eroa, muodostetaan korjaussignaali, joka muuttaa p��teasteeseen ajettavaa signaalia vastakkaiseen suuntaan, jolloin vahvistimen sis�inen v��ristym� saadaan kumottua ja ulostulosignaali on heikon sis��nmenosignaalin tarkka moninkertainen kopio. Radioh�iri�ongelman poistamiseen on kaksi vaihtoehtoa, joko est�� radiosignaalin p��sy kokonaan vahvistimeen tai jos se sinne on p��ssyt, ainakin est�� sen p��sy takaisinkytkent�lenkki� pitkin herkkiin sis��ntuloasteisiin. Radiosignaalin p��sy� vahvistimeen voi est�� kiert�m�ll� kaiutinkaapeleita muutaman kierroksen ferriittisyd�men ymp�rille. T�m� menetelm� alkaa jo Gsm-taajuuksilla menett�� tehoaan signaalin lyhyen aallonpituuden takia, sill� signaali voi tunkeutua tuon suotimen ja kaiutinliittimen v�liin, jolloin ainoa todella tehokas paikka suotimelle on vahvistimen piirikortilla (valmistajan olisi pit�nyt huomioida t�m� jo vahvistinta suunnitellessaan). H�iri�n p��sy� takaisinkytkent�� pitkin esiasteisiin voidaan my�s est�� suotimilla, mutta takaisinkytkent�signaalin sormeileminen erilaisilla suotimilla saattaa vaikuttaa vahvistimen stabiiliuteen, joten sit� ei ihan kotikonstein kannata ruveta kokeilemaan (v��rill� kytkenn�ill� saa helposti vahvistimen v�r�htelem��n ja hajoamaan). Miten p��sen eroon radioh�iri�ist� audiolaitteissani ? Radioh�iri�iden v�ltt�miseksi kannattaa pit�� huolta, ett� k�ytett�v�t laitteet ovat kunnolla h�iri�suojattuja ja liit�nt�kaapelien suojaus on kunnossa (kunnon johdinta, kunnon liittimet ja ei hapettuneita liitoksia). Lis�ksi kannattaa pit�� riitt�v� et�isyys radiol�hettimen (GSM-puhelin) ja herk�sti h�iriintyvien laitteiden v�lill�. Laitteeseen tulevan radiosignaalin voimakkuus vaimenee todella paljon jos l�hettimen siirt�� ihan vierest� laitteen vierest� vaikka metrinkin p��h�n. Voimakkaissa h�iri�tapauksissa voi yritt�� auttaisiko sopivan h�iri�suodattimen asentaminen laitteiden liit�nt�johtoihin tai laitteen sis�lle (ammattilaisen hommaa). Mit��n varmaa aina toimivaa ja helppoa menetelm�� ei ole olemassa. Lis�� tietoa radioh�iri�iden torjumisesta l�ytyy osoitteesta [28]http://www.hut.fi/~then/mytexts/radiohairiot.html. Paras menetelm� kaiutinkaapeleihin tulevien radioh�iri�iden poistamiseksi on kiert�� kaiutinkaapeli muutaman kierroksen ferriittisauvan tai muun ferriittisyd�men ymp�rille aivan vahvistimen liittimen vierest�. T�ll� menetelm�ll� saa yleens� matalampitaajuisia radioh�iri�it� vaimennettua sen verran ett� ne eiv�t en�� h�iritse. GSM-puhelimen h�iri�ihin t�m� menetelm� ei v�ltt�m�tt� ole tarpeeksi tehokas niit� kokonaan poistamaan. Jos pelkk� kaiutinkaapeleihin asetettu suodatus ei poista ongelmaa niin kannattaa tarkistaa ett� h�iri�t ei p��se sis��n laitteiden v�lisest� muusta johdotuksesta. Kannattaa siis vaihtaa laitteiden v�liset johdot paremmin suojattuihin (kunnon kaapelia ja metalliset liittimet). Voimakkaissa h�iri�tapauksissa jos h�iri� ei poistu viel� paremmilla kaapeleilla, voi yritt�� kietoa laitteiden v�lisi� kaapeleita muutaman kierroksen ferriittisyd�men ymp�rille. Jos h�iri�t eiv�t poistu kunnollisilla kaapeleillakaan, niin kannattaa mietti� ett� josko omien audiolaitteiden suojauksessa olisi puutteita. Vaihtamalla laitteet parempilaatuisiin p��see yleens� eroon monesta muuten hankalasti torjuttavasta h�iri�ongelmasta. Mit� voin tehd� kun hifilaitteistoni h�iriintyy l�heisen radioamat��riaseman l�hetteist� ? K�y ensiksi ilmoittamassa ongelmasta radioamat��riasemaa operoivalle henkil�lle, koska h�nell� on periaatteessa velvollisuus auttaa h�iri�ongelman ratkaisemisessa. Eli voit menn� reilusti kertomaan amat��rille ongelmastasi. Todenn�k�isesti h�n tuntee sen verran tekniikkaa, ett� voi koettaa kanssasi hakea ongelmaan korjausta, sill� h�nenkin etunsa mukaista on tsekata ett� laitteensa ovat kaikin puolin kunnossa, varsinkin kerrostalossa. Moni h�iri�ongelma on poistettavissa tai rajoitettavissa k�ytt�m�ll� sopivia suotimia tai ferriittitoroideja, joiden l�pi laitteeseesi menev�t piuhat pujotetaan (esim. kaiutinpiuhat, v�likaapelit ja verkkojohtokin ehk�). T�m� on yksinkertainen ja monesti hyvin toimiva ratkaisu. Toki kentt� voi olla niinkin vahva, ett� se painaa suoraan laitteen muovikuorien l�pi, jolloin ulkoisilla suodattimilla h�iri�t� ei saa pois. Radioamat��rim��r�ykset sanovat radioh�iri�ist� seuraavaa: 10.4 H�iri�tilanteissa tulee noudattaa seuraavia s��nt�j�: * a) Jos radioamat��riaseman l�hetykset aiheuttavat h�iri�it� muulle radioviestinn�lle sen normaalilla kuuluvuus- tai n�kyvyysalueella, radioamat��rin tulee poistaa h�iri� tai rajoittaa sit�. * b) Jos h�iriytyminen kuitenkin johtuu h�iriytyv�n vastaanottimen teknisist� ominaisuuksista, esimerkiksi puutteellisesta h�iri�nsietokyvyst�, vastaanottimen haltijan asiana on poistaa h�iri�. * c) Radioamat��ri on kaikissa tapauksissa velvollinen neuvottelemaan h�iriytyv�n vastaanottimen haltijan kanssa h�iri�iden poistamisesta tai rajoittamisesta ja avustamaan tarvittavissa toimenpiteiss�. * d) Jollei h�iri� ole v�h�inen, Telehallintokeskus voi tehd� osapuolille ehdotuksen toimenpiteist�, joilla voidaan poistaa h�iri� tai rajoittaa sen vaikutuksia. Elleiv�t osapuolet siit� huolimatta voi sopia asiasta, Telehallintokeskus ratkaisee asian. Mist� johtuu ett� vahvistimesta kuuluu r�s�hdys kun j��kaappi menee p��lle tai sammuu ? T�llaiset r�s�hdykset audiolaitteissa ovat tyypillisesti kipin�h�iri�it� jota syntyy kun virtoja kytket��n tai katkaistaan perinteisill� katkaisijoilla tai termostaateilla joissa ei ole mit��n h�iri�suojausta kipin�h�iri�it� vastaan. Tyypillisi� t�llaisia h�iri�l�hteit� ovat valokatkaisijat ja j��kaapin termostaatti. Periaatteessa uusien s�hk�laitteiden ei pit�isi synnytt�� en�� merkitt�v�sti t�llaisia h�iri�it� eik� olla kovin herkki� niille, mutta vanhemmat laitteet voivat kyll� synnytt�� merkitt�v�sti t�llaisia h�iri�it�. H�iri�n poistamiseksi kokeile ensiksi voitko siirt�� ��nentoistolaitteet tai h�iritsev�n laitteen toiseen pistorasiaan, mist� h�iri� ei p��se niin tehokkaasti stereolaitteisiin. Seuraavaksi kannattaa tarkistaa ett� k�ytetty kaapelit ovat kunnolla suojattuja, koska kaapelit voivat my�skin ker�t� h�iri�it�. Tarkista my�skin ett� j�rjestelm�ss�si ei ole maalenkkiongelmia, koska hurinan lis�ksi ne yleens� saavat aikaan ett� muutkin s�hk�verkon h�iri�t p��sev�t tehokkaasti ��nentoistolaitteisiin. Jos kaikki muu on kunnossa, niin kannattaa kokeilla auttaisiko sein�pistokkeen ja laitteen v�liin kytkett�v� verkkoh�iri�suodatin poistamaan h�iri�t. H�iri�npoistajan asentamista voi koettaa joko laittaa joko hifilaitteiden s�hk�nsy�tt��n tai sitten h�iritsev�n laitteen luokse (est�� h�iri�iden p��syn laitteesta s�hk�verkkoon). H�iri�suodattimet maksavat muutaman satasen. Miksi stereolaitteistosta alkaa kuulua hurinaa kun yhdist�n tietokoneeni siihen ? Ylivoimaisesti yleisin hurina aiheuttaja on maadoitusongelma. Kun tietokone kytket��n maadoitettuun pistorasiaan, niin pistorasian maataso kytkeytyy ��nikortin ��niulostulon maanapaan. Tyypillisesti yhteisantenniverkkoon yhdistetyn stereolaitteiston viritin taas maadoittuu antennijohtonsa kautta yhteisantenniverkkoon maahan. Jos laitteistoon on kytketty videonauhuri tai televisio niin nekin maadoittuvat antennikaapelin kautta yhteisantenniverkon maahan. Tyypillisess� tilanteessa s�hk�verkon maapotentiaali ei ole tarkkaan sama kuin yhteisantenniverkon maataso (tyypillisesti muutamien volttien eroja). Kun n�m� kaksi eri maadoitussysteemeiss� olevaa laitetta kytket��n yhteen niin muodostuu laitteiden v�lisen audiojohdon yli j�nnite. Koska normaali audiolaitteiden v�likaapeli ei ole tehty suurien virtojen kuljettajaksi, niin johto ei pysty tasoittamaan laitteiden v�list� j�nnite-eroa, vaan se kuuluu j�rjestelm�ss� hurinana. Ongelman ratkaisu on niin kutsutun "maa-erottimen" asentamisen antennijohtoon. Ennen maaerottimen hankkimista voit viel� helposti varmentaa vian yll�kuvatun kaltaiseksi, irrottamalla kaikki antennijohdot pistorasiasta. Hurinan tulisi t�ll�in kadota. Toinen mahdollisuus tapa p��st� eroon hurinasta on audioerotusmuuntajan asentaminen hurinaa aiheuttavaan audiokaapeliin (tyypillisesti tietokoneen ja vahvistimen v�linen). Kun kytken maadoittamattoman PC-tietokoneeni halpastereosarjaani niin stereoista kuuluu koko ajan hiljaista hurinaa. Miss� vika ? Maadoittamattoman PC:n runkoon syntyy 110V vaihtoj�nnite joka siirtyy audiokaapelia pitkin stereoihin. Kun seteron elektroniikka sitten "kelluu" t�ss� 110V vaihtoj�nnitteess�, niin se helposti rupeaa hurisemaan jos elektroniikkaa ei ole kunnolla suojattu h�iri�it� vastaan. Ongelma ratkeaa jos PC kytket��n maadoitettuun pistorasiaa (suositeltu tapa) tai stereo vaihdetaan paremmin suojattuun malliin. ______________________________________________________________________ Radio Saanko kuunnella my�s muita kuin normaaleja yleisradiotaajuuksia ? Kaikki radiol�hetykset ovat tarkoitetut vastaanotettaviksi, sanoo radiolaki. Niit� ei vaan saa k�ytt�� hyv�ksi, levitt�� tai merkata muistiin. Miksi voimakkaan radiol�hettimen l�hell� muut radiokanavat kuuluvat huonosti ? Yleens� maston l�hell�, varsinkin ula-asemat ovat, eritt�in voimakkaita. Yleinen ongelma, ett� paikallisradiot eiv�t kuulu voimakkaiden ula-l�hettimien l�heisyydess� kunnolla, johtuu radion sis�ll� tapahtuvasta ristimodulaatiosta. T�t� radion elektroniikassa liian voimakkailla signaalitasoissa tapahtuva ristimodulaatio tukkii koko aaltoalueen, eik� silloin heikommat paikallisradiot kuulu suhinoiden tms. keskelt�. Kunnon vastaanotin, joka est�� hyvin ristimodulaatiot, saa my�s paikallisradiot kuulumaan t�ss�kin tapauksessa, mutta normaalivastaanottimilla ei yleens�. Miksi radion ��ni on huonompi kuin CD-levyn ? Radiol�hetyksess� on monia asioita, jotka huonontavat ��nenlaatua. Normaalin FM-radiol�hetyksen taajuuskaista rajoittuu yl�p��ss� 15 kHz taajuuksiin, joten aivan korkeimmat diskantit eiv�t kuulu radiosta. K�ytetty stereokoodaus rajoittaa saavutettavaa kanavaerottelua ja runsas m��r� elektroniikkaa signaalitiell� (modulaattoreita, demodulaattoreita jne.) synnytt�� helposti s�r��kin. Radiol�hetys yleens� my�skin kohisee, koska ilmassa on aina h�iri�it�. Halvimpien radioiden vastaanottopuoli on tehty halvalla, joten siit�k��n ei kunnon ��nenlaatua voi saada mitenk��n. Paikallisradiot k�ytt�v�t pieni� l�hetystehoja ja k�sittelev�t ��nt� voimakkaasti (mm. dynamiikan supistaminen) mik� huonontaa selv�sti kuultavan ��nen laatua. Miten ��nt� muokataan radiol�hetyksen l�hetysp��ss� ? Yleens� l�hetett�v� ohjelma ainakin paikallisradioissa ajetaan kompressori/limitterin ja taajuuskorjaimen l�pi. Miksi paikallisradiot muokkaavat ��nt� voimakkaasti ? Paikallisradioasemilla on k�yt�ss��n vain hyvin pienitehoisia FM-radiol�hettimi� (tyypillisesti parisataa wattia) verrattuna yleisradion l�hettimiin (jopa kymmeni� kilowatteja). Jotta paikallisradiokanavien ��ni ei peittyisi heikon vastaanottosignaalin kohinaan paikallisradiot k�ytt�v�t signaalimuokkausta joka saa niiden ��nen kuulostamaan voimakkaammalle. Tyypillisin signaalinmuokkaus on musiikin dynamiikan supistaminen. Joskus signaalia k�sitell��n muutenkin halutun aseman "soundin" aikaansaamiseksi (esimerkiksi yl�bassojen korostus saa musiikin kuulostamaan tukevammalla pienest� matkaradiosta jolla tuollaista asemaa yleens� kuunnellaan). T�m� signaalin k�sittely parantaa kuunneltavuutta esimerkiksi meluisassa ymp�rist�ss� (autokuuntelu), mutta v�rist�� signaalia sen verran, ett� ei kyll� v�ltt�m�tt� voi en�� puhua mist��n hifilaadun ��nest�. Miksi paikallisradioiden ��ni s�r�ytyy ? Koska paikallisradiot muokkaavat signaalia voimakkaasti pyrki�kseen mahdollisimman maksimaaliseen FM-modulaatioon, niin silloin t�ll�in l�hettimeen p��sev� audiosignaali saattaa p��st� liian voimakkaaksi, jolloin l�hettimen rajoitin rajoittaa ��nisignaalia jotta m��r�ysten mukaista maksimimodulaatiotasoa ei ylitett�isi. Rajoittimen toiminta kuuluu signaalin s�r�ytymisen�. Toinen syy signaalin s�r�ytymiseen saattaa olla k�ytett�v� vastaanotin. Vastaanottava radio ei jostain syyst� saata pysty� kunnolla k�sittelem��n maksimaalisen modulaatiotason omaavaa FM-signaali s�r�ytym�tt�. T�st� syyst� paikallisradio��ni saattaa kuulus s�r�ytyneen� joistain radioista vaikka se kuuluukin ihan hyvin. T�llainen s�r�ytymien saattaa saada aikaan my�s ett� automaattinen stereovastaanotto kytkeytyy v�liaikaisesti pois n�iden s�r�jen aikana (stereo merkkivalo saattaa vilkkua musiikin tahdissa). N�iss� radioissa joissa musiikki s�r�ytyy saattavat pienemp�� modulaatiotasoa k�ytt�v�t [29]Yleisradion l�hetykset kuulua aivan hyvin ilman ongelmia. Miksi korkeiden ��nien toisto vaimenee autoradiossa ment�ess� kauemmaksi FM-radioasemasta ? Kun vastaanotin menee kauemmaksi l�hetysasemasta, niin vastaanotettu signaalitaso heikkene, mik� aiheuttaa kohinan m��r�n kasvamista. Suurin osa kohinasta on korkealaatuista signaalia, joten j�tt�m�ll� pois korkeita taajuuksia saadaan ��ness� olevaa kohinaa huomattavasti v�h�isemm�ksi. Autoradioihin on yleens� sis��n rakennettu automatiikka joka kytkee korkeiden taajuuksien suodatuksen p��lle kun radion vastaanottosignaalin taso heikkenee niin paljon ett� radio muuten kohisisi liikaa ? Voiko yhdell� antennilla kuunnella hyvin sek� yleisradion l�hetyksi� ett� paikallisradioita ? Tuo yhden antennin vaatimus aiheuttaa aika pahan kompromissivaatimuksen, kahdella erillisell� antennilla (pystypolarisoidulla paikallisradioita varten ja toinen vaakapolaroitu Yle� varten) tilanne olisi paljon optimaalisempi. Yleens� yleisradion l�hetykset ovat niit� reilusti voimakkaampia, joten enimm�kseen paikallisradioita varten viritetty l�hes pystyss� oleva toimii yleens� kohtuullisesti my�s yleisradion l�hetysten vastaanotossa, kun yleisradion l�hetys on riitt�v�n voimakas. Miten voin tehd� yksinkertaisen antennin FM-radiolle paikallisradioiden kuuluvuuden parantamiseksi ? Jos haluat itse rakentaa yksinkertaisen antennin, ota koaksiaalikaapelia ja kytke toiseen p��h�n kaksi kytkent�langan tai s�hk�johdon p�tk�� pituudeltaan noin 72-74 cm, eli koko antennin pituus olisi noin 144-148 cm. Jos et omista juotinta, k�yt� kiinnityksess� vaikka ruuviliitosrimaa. Toinen piuha tulee keskijohtoon ja toinen vaippaan. Sitten johdot vedet��n koaksiaalista ulosp�in 180 asteen kulmaan toisiinsa n�hden. Koaksiaalikaapelin olisi hyv� l�hte� 90 asteen kulmassa antennista ja jatkua v�hint��n tuon 72-74 cm, ennen kuin k��ntyy antennin suuntaiseksi. | | 74cm | |__________koaksiaalikaapeli___________ | | | 74cm | Jos et halua kasata viritelm�� itse, niin katso josko elektroniikkaliikkeest�/kodinkonemyym�l�st�/tavaratalosta l�ytyisi valmis antenniratkaisu. Tyypillisesti n�m� valmiit antennit ovat malliltaan noin 1-2 cm leve� Y-johto (tyypillisesti v�rilt��n oranssi tai kellert�v�), jossa kaksi johdinta kulkee n.1 cm et�isyydell� toisistaan. T�llaisen hintaluokka on ostopaikasta riippuen 20-100mk. Paikallisradioita kuunnellessa antenni on sijoitettava pystysuoraan, koska paikallisasemat k�ytt�v�t ns. pystypolarisaatiota. YLE:ll� on k�yt�ss��n vaakapolarisaatio, jolle vaakasuuntainen antennin asennus olisi edullisempi, mutta voimakkaat YLE:n asemat kuuluvat yleens� ihan hyvin pystyantennillakin. Parasta asennuspaikkaa voit kokeilla huoneessa vaikka teippaamalla antennin ikkunaan. Voit kokeilla my�s muita paikkoja huoneessa, ja kokeilla miss� kuuluu tarpeeksi hyvin. Jos radio ei kuulu kunnolla sis�ll� olevalla antennilla, vie ulos tarpeeksi korkealle. Jos viet sen ulos, suojaa liitoskohta hyvin s��lt� ja katso, ett� antenni ai aiheuta vaaraa ukonilmalla. Jos ei ulkonakaan oikein tahdo l�yty� kunnon paikkaa, on sinun hankittava monielementtinen antenni ja suunnattava se t�rkeimp��n (tai heikoimpaan) asemaan. Toimiiko radio TV:n antenniliittimess� ? Radiovastaanottimen liitt�minen TV:n antenninpistokkeeseen ei ole kannattavaa, koska muilta kuin TV:n taajuusalueilta ei antennirasia ja vahvistimet p��st� signaalia l�pi. Jotta yhteisantenniverkosta olisi hy�ty� radion vastaanotossa, radio tulisi kytke� t�t� varten olevaan omaan antenniliittimeens�. T�st� liittimest� tulevat ulos nuo radion haluamat taajuudet. Mik� on RDS ? RDS (Radio Data System) on j�rjestelm� jossa normaaliin FM-radion signaaliin saadaan lis�tty� digitaalista dataa jota RDS-ominaisuuksilla varustetut radiot pystyv�t ottamaan vastaan. RDS:n suurimmat edut ovat autok�yt�ss� ett� RDS-radio pystyy automaattisesti vaihtamaan radion toiselle paremman kuuluvalle kanavalle joka l�hett�� samaa ohjelmaa. Kotik�yt�ss� suurin hy�ty RDS:st� on ett� radio pystyy n�ytt�m��n ruudussa kuunneltavan aseman nimen ja ohjelman tietoja joita kyseinen radioasema lis�� l�hetteeseens�. Lis�ksi RDS-l�hetteess� tulee mukana kellonaika radiolle. Lis�tietoa RDS-j�rjestelm�st� l�ytyy osoitteesta [30]http://www.yle.fi/ylelab/faq/ ja [31]http://www.yle.fi/jakelutekniikka/tv/radio/rds.htm. Miten RDS-j�rjestelm�� voi hy�dynt�� radion kuuntelussa ? RDS-ominaisuuksilla varustettu autoradio muuttelee kuuntelemasi kanavan taajuutta automaattisesti aina kun se on tarpeen kunnollisen kuuluvuuden aikaansaamiseksi. Eli autoradio valitsee aina sen voimakkaimman aseman joka l�hett�� sit� kuuntelemaasi ohjelmaa. Toinen hy�dynt�mistapa on ohjelmatyypin haku. Voit laittaa radion hakemaan esimerkiksi uutisia ja jos niit� jossain on tulossa niin sinneh�n se radio siirtyy. T�m�n toiminnon ongelmana on, ett� kaikki kanavat ei sit� k�yt� ja jotkut l�hett�v� v�h�n mit� sattuu RDS-tietoina (speksien vastaisesti esimerkiksi tekstimainontaa). Kolmas toiminto on NS. tiedotus-toiminto, eli jos se on radiossasi p��ll�, siirtyy radiosi kanavalle jossa annetaan esimerkiksi onnettomuudesta tiedote. Lis�ksi RDS-j�rjestelm�� voidaan k�ytt�� GPS-systeemin tarkentajana jolloin sill� eliminoidaan GPS-sateliitin signaaliin lis�tty tahallinen paikkavirhe (Yleisradiolla on maksullinen Fokus-palvelu t�t� varten ja sill� saavutetaan 10 metrin tai 2 metrin tarkkuus riippuen tilatusta palvelusta). Kummasta p��st� Yleisradion aikamerkin "piip"-��ness� kello on tasan ? Yleisradion aikamerkki koostuu viidest� 100 ms ja yhdest� 500 ms mittaisista 1 kHz siniaalto pulsseista. Viimeisen pulssin nouseva reuna, siis alku, on ilmoitettu ajan oikea hetki. Maantieteellisesti aikamerkki on m��ritelty niin , kun se l�htee Espoon yleisradioaseman mastosta on aikamerkki kohdallaan. Mitk� radiokanavat l�hett�v�t Dolby Surround koodattua ohjelmaa ? Helsingiss� Radio City l�hett�� Dolby Surround -koodattua ohjelmaa ja heill� on laitteisto surround-koodauksen tekemiseen. Yle k�ytt�� Dolby Surround -koodaus aika ajoin erikseen ilmoitetuissa radio-ohjelmissa. Muilla stereona l�hett�vill� radiokanavilla saattaa tulla satunnaisesti surround-koodattua materiaalia ulos, jos soitetussa ��nitteess� on surround-koodaus mukana (surround-miksatut CD-levyt ja joidenkin mainosten soundtrackit). Mik� on DAB-radio ja miten se toimii ? Digitaaliradio eli DAB (Digital Audio Broadcasting) on radion uusi l�hetysj�rjestelm�, joka on kehitetty Euroopan yleisradioliiton, EU:n ja eurooppalaisen teollisuuden yhteisty�n� EU:n Eureka 147-projektissa. DAB-radiossa radio-ohjelmat l�hetet��n digitaalisessa muodossa MUSICAM-koodauksella (MPEG Audio Layer 2) koodattuna radiotiet� pitkin. L�hetysp��n elektroniikka koodaa studiosta tulevan ��nen MUSICAM-koodauksen mukaiseksi bittivirraksi, jonka DAB-radio vastaanottaa ja muuttaa takaisin ��neksi. MUSICAM koodaus on sama koodaus kuin ISO-MPEG-11172-3 layer 2 koodaus. Digitaalisen radioaallon kantamat ykk�sten ja nollien jonot voivat v�litt�� toistensa lomassa useita radio-ohjelmia yht� aikaa. DAB-signaalin v�lityskyky voidaan jakaa erilaisten ohjelmapalveluiden kesken. Esimerkiksi klassinen musiikki tarvitsee enimmill��n 256 kbit/s ja puhe vain 64 kbit/s. Yht�aikaisesti voidaan l�hett�� esimerkiksi kuutta korkealaatuista stereo-ohjelmaa tai jopa 18 puheohjelmaa. DAB:n l�hetystaajuuksien jaosta eri maiden kesken sovittiin CEPT:n kokouksessa kes�ll� 1995. Suomen DAB-verkot rakennetaan VHF3-alueelle (174-240 MHz, Tv-kanavat 5-13). ULA- ja DAB-l�hetyksi� l�hetet��n rinnakkain 10-15 vuotta, kunnes digitaaliradiot ovat riitt�v�sti yleistyneet. Digitaalinen l�hetysj�rjestelm� antaa mahdollisuuden liitt�� radio-ohjelmien oheen monenlaista tietoa ohjelmista, kuten esiintyjien nimet tai laulujen sanat. Lis�ksi DAB-l�hetteen mukana kulkee tietoa l�hett�v�st� radioasemasta, ohjelmatyypist� sek� saatavilla olevista muista ohjelmapalveluista. Koska DAB:issa l�hettimen signaali siirt�� informaation bittein�, voi sen sis�lt� olla muutakin kuin ��nt�: dataa, teksti�, kuvia. Kuvien ja tekstien vastaanottamista varten on useissa tulevissa DAB-vastaanottimissa n�ytt�ruutu. Digitaalisen radion koel�hetykset alkoivat p��kaupunkiseudulla vuonna 1994. Vuoden 1999 kes�ll� digitaalisen radioverkon (DAB-verkko) peitto on 40 prosenttia v�est�st� Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [32]http://www.yle.fi/dab/ ja [33]http://www.digita.fi/tv/radio/dab.htm. Mit� tarvitaan DAB-radiol�hetysten vastaanottamiseen ? Nykyisill� radiovastaanottimilla ei valitettavasti voida kuunnella DAB-l�hetyksi�, joten niiden kuuleminen edellytt�� aina uuden vastaanottimen hankintaa. T�ll� hetkell� (1999) nuo radiot maksavat viel� useita tuhansia markkoja, mutta hinnat laskenevat huomattavasti tekniikan yleistyess� ja markkinoiden kasvaessa. DAB-vastaanottimen antenniksi soveltuu yleens� vastaanottimen oma ns. piiska-antenni. Mit� hy�ty� DAB-j�rjestelm�st� on ja koska l�hetykset alkavat ? Pelkistetysti voidaan sanoa, ett� DAB-tekniikka mahdollistaa paremman ��nen laadun sek� ohjelmien m��r�n lis��misen. DAB-l�hetykset koel�hetykset on aloitettu vuonna 1998 ja niiden kuuluvuusaluetta laajennetaan voimakkaasti vuoden 1999 aikana. Koel�hetykset l�hetet��n taajuudella 220 MHz eli nykyisell� tv-kanavalla 11. Loppuvatko Ula-l�hetykset kokonaan digitaaliradion tulon my�t�? Tarkoituksena on korvata ajan kuluessa nykyiset Ula-l�hetykset DAB-l�hetyksill�. Ula-l�hetyksi� tullaan l�hett�m��n rinnan digitaalisten l�hetysten kanssa noin 10-20 vuotta, kunnes DAB-vastaanottimet ovat riitt�v�sti yleistyneet. ______________________________________________________________________ Laitteiden testaus Mik� on Hifi-laitteen m��ritelm� ? DIN45500 standardi m��ritteli mik� oli Hifi� 1960- ja 1970-luvuilla. Vastaava IEC:n standardi on IEC268. K�yt�nn�ss� n�m� standardit t�ytt�v�� laiteitta ei viel� v�ltt�m�tt� nykyp�iv�n hifialan harrastaja kutsuisi hifilaitteeksi, vaan h�n vaatisi viel� paljon parempia suoritusarvoja mit� nuo standardit vaativat. Mitk� ovat luotettavien kuuntelutestien perusvaatimukset ? Perusvaatimus "erotesteihin" on se, ett� vertailtavien laitteiden voimakkuuksien pit�� olla tasattu riitt�v�n tarkasti, muuten kuunnellaan vain t�st� aiheutuvaa, ihan oikeasti kuuluvaa eroa. Luotettavan testin pit�� olla sokkotesti, siis sellainen, jossa ei tiedet� mik� milloinkin soi. Testikertojen m��r� pit�� olla riitt�v�n suuri, ettei saada tuloksia, jotka saataisiin yht� hyvin kolikkoa heitt�m�ll�. 10-20 testikerralla alkaa saada jo tuloksia joille voi tehd� tilastollisia tarkasteluja. Miten luotettava AB-sokkokuuntelutestaus kannattaa j�rjest�� ? Rehellinen AB-sokkotesti vaatii jonkin verran j�rjestely� ja muutaman ihmisen. Ensiksi arvotaan rahaa heitt�m�ll� arvottu kytkent�j�rjestys. Laitteiden vaihtajaksi pit�� saada kaveri, joka ei anna ilmeell��nk��n merkki� siit�, kumpi on kytketty, on ainoa luotettava tapa tehd� sokkotesti. Testauksessa tarvitaan v�hint��n parikymment� vaihtokertaa, jotta tuloksia voidaan analysoida tilastollisesti. Tilastollisesta tarkastelusta n�hd��n helposti, onko todellisia havaittavia eroja vai ei. N�in tehtyn� kuvitellut erot h�vi�v�t ja todelliset kuuluvat, jos ovat kuuluakseen. Nyky��n pelkk�� AB-testausta suositumpi tapa on ABX-testaus, jossa kuuntelija voi kuunnella haluttaessa sek� A- ett� B-laitetta vertailulaitteena ja itse testaustilanteessa mittalaite arpoo satunnaisesti toisen laitteista A ja B aina joka kerta kuunneltavaksi, Kuuntelija ei tied� mitenk��n mit� kulloinkin testataan. Kun saadut kuunteluvaikutelmat on saatu kirjattua, voidaan mittauslaitteistostakin ottaa ulos tulokset mit� milloinkin on kuunneltu. Miss� tahansa kuuntelutestiss� on hyvin t�rke��, ett� vertailtavien laitteiden ��nenvoimakkuuden on s��detty hyvin tarkalleen samoiksi, koska muuten ��nenvoimakkuuserot vaikuttavat tuloksiin tuntuvasti. Vertailulaitteiden signaalitasot tulisi vakavissa testeiss� olla s��dettyn� 0.1 dB tarkkuudella samoiksi. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [34]http://www.pcabx.com/getting_started.htm. Miksi lehdiss� olevat audiolaitteiden testit eiv�t perustu pelkkiin mittalaitteilla tehtyihin mittaustuloksiin ? Pelkkiin mittauksiin luottaminen johtaa nopeasti 'ei mit��n eroa'-linjalle, koska monet nykyp�iv�n paremmat laitteet on suunniteltu mittavien ominaisuuksien mukaan hyvin. Pelkkiin mittauksiin pohjauduttaessa pit�isi tiet��, ett� on varmasti mitattu tarpeeksi ��nnelaatuun vaikuttavia asioita vahvistimesta. T�ss� asiassa on hyv� muistella historiaa ja ottaa siit� oppia. Aikoinaan rakennettiin 't�ydellisi�' transistorivahvistimia, joiden THD oli todella pieni, silti ne kuulostivat huonolta. Monet pelkkiin mittauksiin luottavat v�ittiv�t ettei niiss� ollut mit��n vikaa. Kunnes er�s suomalainen keksi TIM-s�r�n ja sen mittaustavan. Edelleenkin voi(/on) olla useita 'vikoja' joita ei vain osata mitata. Luullaan ett� tiede tiet�� jo kaiken aiheesta, moinen luulo on vaarallinen kehityksen kannalta. Mittaamisessa kannattaa muistaa, ett� mit� mitataan ja miten. Vaikka yhdell� taajuudella mitatussa THD-s�r� olisikin kaikilla laitteilla pieni, niin THD vs. taajuus, THD vs. teho ja IM-s�r�n mittaustulokset voivat vaihdella paljonkin laitteiden v�lill�. Muita suureita, joita kannattaa mitata vahvistimissa ovat signaalin nousunopeus ja vahvistimen antoimpedanssi (vaimennuskerroin). Mitk� olisivat hyvi� testilevyj� audiolaitteiston testaamiseen ja s��t�miseen ? Seuraavassa lista k�ytt�kelpoisista testisignaaleita sis�lt�vist� levyist�: * [35]Stephen Court and Alan Parson's Sound Check 2 - eritt�in hyv� testilevy varsinkin PA-systeemien s��t�miseen. Sis�lt�� terssikaistaiset kohinat ja useita musiikkin�ytteit�. * HIFI Test CD - Hifilehden vanha klassikko jossa perustestisignaalit ja hyv�t demonstraatiot erilaisista mikrofonitekniikoista. * HIFI Surround Test CD - Hyv� testilevy surround-j�rjestelm�n viritt�miseen. ��nitteen musiikkip�tkill� voi hyvin vertailla kaiuttimien tilavaikutelmaa ja ��nikuvaa. Kaistakohinat ja kohinapanoroinnit auttavat surround-laitteiston s��t�misess�. * HIFI Test Effects - Perustesti��net ja ��niefektej�. ��net normaalin CD-muodon lis�ksi CD-ROM-raidalla WAV-muodossa. K�tev� tietokonelaitteiden testauksessa. * HIFI Autotestilevy - Sis�lt�� perustestisignaalien lis�ksi terssikohinat * Test CD (Disky Communications Europe, TCDE 873802) - Toisinaan halpahyllyst� parilla kympill� l�ytyv� testilevy, josta l�ytyy perustestisignaaleita. Ei erikoisen hyv�, mutta hinnaltaan edullinen peruslevy. Hifilehden testilevyjen eduiksi on laskettava hyv� laatu, k�ytt�kelpoinen valikoima testisignaaleita ja hyv� suomenkielinen oheismateriaali. Hifi-lehden testilevyj� voi tilata [36]Hifi-lehden kautta. Niiden hintaluokka on noin 20 euroa kappaleelta. Hifilehden testilevyist� sek� Testi Cd ett� surroud-testi-cd sopivat kaksikanavaisen j�rjestelm�n testaamiseen, sill� surroud-testi-cd on ��nitetty kaksikanavatekniikalla. Se toimii ihan hyvin kaksikanavaisena. Surround-laitteiston omistajan kannattaa valita levyist� uudempi surround-versio. Surround-levyn signaalit samoin on suunniteltu surround-systeemi� varten, joten erilaiset panoroinnit eiv�t ole nopeudeltaan oikeita kuin surround-systeemin l�pi. Asia on merkitykselt��n v�h�inen, mutta oikein tarkkakorvaisten on t�m� hyv� tiet��. Esim. kohinapanorointi vasen-oikea-vasen ei etene tasaisesti ja voimakkuudeltaan t�sm�llisen� kaksikanavasysteemiss�. Ero on pieni, mutta on kuitenkin olemassa. Mitk� olisivat hyvi� musiikkilevyj� laitteiston bassotoiston testaamisessa ja subwooferin demoamisessa ? Uutisryhm�ss� olleessa asiasta k�ydyss� keskustelussa on suositeltu ainakin seuraavia levytyksi� ja kappaleita (eiv�t miss��n erityisess� j�rjestyksess�): * Rush/Mission (live "Show of hands") * Pink Floyd/Sorrow (live "Pulse") * Manowar/Master of the wind * Madonna Ray of Light - Frozen * Vangelis Conquest to Paradise - Raita 6 * Dream Theater Awake - Raita 11 * Organ Blaster by Michael Murray (Telarc) - Esim. Raita 11 * William Orbit Strange Cargo 3 - Raita 2 (ei matalinta mutta KOVAA) * "Lost Highway" soundtrack * "Twin Peaks" soundtrack * Massive Attack: Protection * Prodigy * Beastie Boys * Bomb The Bass * Toto - I will remember * Dire Straits - Iron Hand (vain parissa kohtaa eritt�in matalaa) * Vanessa Mae - Toccata & Fuga (alku ja keskivaiheilla) * Leningrad cowboys - Where's the moon now (keskivaiheilla se jonkinsortin aluksen l�ht�) * TELARC Great Fantasy Adventure (todella matalia efektej� mukana elokuvamusiikin lis�ksi) * BACH - WERKE - VERZEICNIS (bwv) * TELARC Stereo CD-80316 * Lenni-Kalle Taipale - Nothing to Hide (raita 11) * Front Line Assembly - "Hard Wired" (matalaa jymin�� useammassakin biisiss�) ______________________________________________________________________ Kuulon toiminta ja kuulosuojaus Miten musikaaliset nuotit ja ��nen taajuus suhtautuvat toisiinsa ? Kun ��nen taajuus kaksinkertaistuu, ��nen korkeus nousee oktaavin. Vastaavasti vierekk�isten s�velten v�li on kahdestoista juuri kahdesta, jolloin saadaan taulukko: f1 f2 oktaaveja == == ====== 440 440 0,000 440 466 0,083 440 494 0,167 440 523 0,250 440 554 0,333 440 587 0,417 440 622 0,500 440 659 0,583 440 698 0,667 440 740 0,750 440 784 0,833 440 831 0,917 440 880 1,000 440 932 1,083 440 988 1,167 440 1047 1,250 440 1109 1,333 440 1175 1,417 440 1245 1,500 440 1319 1,583 440 1397 1,667 440 1480 1,750 440 1568 1,833 440 1661 1,917 440 1760 2,000 Esiintyyk� musiikissa ultra��ni� ? Osa musiikki-instrumenteista tuottaa kuultavien ��nien lis�ksi my�s ultra��nialueelle ulottuvia harmoniasia ��ni�. Monilla soittimilla osa ��nienergiasta sijoittuu kuuloalueen yl�puolelle esimerkiksi jousilla, vaskilla ja ly�m�soittimilla (mm. pellit) ja vaimennetulla trumpetilla. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [37]http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm. Se miten ultra��net liittyv�t kuuloalueella tapahtuvaan havaitsemiseen ei ole aivan t�ysin selvill�. Pystyyk� ihmiskorva kuulemaan ultra��ni� ?> Yleisen k�sityksen mukaan ihmiskorvan kuuloalue on noin 16Hz - 20 kHz. K�yt�nn�ss� kuitenkin joissain tilanteissa on mahdollista kuulla my�s jonkin verran matalampia ja korkeampia ��ni�. Selv�sti t�st� alueesta korkeampien ��nien kuulemisesta ei ole yhtenevi� tutkimustuloksia ovatko n�m� kuultavissa suoraan tai v�lillisesti. Seuraavassa muutamia toteamuksia aiheesta: * Oohashin tutkimuksen mukaan (AES:n julkaisu) yli 26 kHz signaalin vaikutus voidaan todeta aivon alfa-EEG:n rytmiss� ja korkeataajuisen �rsykkeen j�lkeen vaikutus kest�� jonkin aikaa. Varsinaista ultra��nen kuulemista kuuntelija ei kuitenkaan suoraan havainnoinut, mutta ultra��nen toistolla musiikin kanssa jotain eroa voi siinty�. Lis�� aiheesta: [38]http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm * ��nen kuulemiseen saattaa vaikuttaa ultra��nten intermodulaatioon, jonka erotustaajuus voi sattua kuuloalueelle. Ei ole aivan selv��, syntyv�tk� t�llaiset intermodulaatotulokset ilmassa vai vasta ihmisen korvassa. Ilma toimii hyvin lineaarisesti kunnes l�hetyst��n ��nennopeutta tai signaaleita jotka ovat voimakkuudeltaan ilmanpaineen luokkaa. * Suunnattujen voimakkaiden ultra��nisignaalien intermodulaatiotuloksien k�ytt�mist� musiikin toistoon tutkitaan. Lis�tietoa t�st� l�ytyy esimerkiksi osoitteesta [39]http://www.atcsd.com/HTML/hss.htm * Joidenkin luonnonkansojen edustajat (eiv�t ole mm. altistuneet nykyp�iv�n melulla) pystyv�t kuulemaan ��ni� jopa 25 kHz taajuuksiin saakka. * Ultra��net eiv�t v�ltt�m�tt� muutu normaalilla tapaa korvassa kuultavaksi ��neksi, mutta saatavat muuttua aistittavaksi �rsykkeiksi kuuloluissa. * Joidenkin voimakkaita pulssittaisia ultra��ni� k�ytt�vien laitteiden (mm. jotkin et�isyysmittauslaitteet) synnytt�m�t signaalit on kuultavissa korvin. N�iden laitteiden kanssa en tosin voi aina sanoa kuullaanko t�ss� ultra��ni vai laitteen synnytt�m� joku muu ��ni. * Voimakkaita ultra��ni voidaan k�ytt�� kidutusv�lineen�. * Hifilehdist�ss� keskustellaan t�ll� hetkell�, mit� vaikutusta uusilla ultra��ni�kin tallentavilla tallennusformaateilla on ��nentoistoon. Miten kuulo muuttuu i�n mukana ? Tyypillisesti teollistuneissa maissa el�vien ihmisten korkeiden ��nien kuulo huononee i�n mukaan johtuen jatkuvasta melurasituksesta, jonka t�m� tekniikan t�ytt�m� maailma saa aikaan. Tyypillisesti t�m� tulee esille sit�, ett� vanhana ei en�� kuule hein�sirkkojen sirityst� eik� diskantti��net kuullosta niin hele�lle kuin ennen. Jos altistut kovin kovalle ��nelle jatkuvasti, voit saada viel� pahemman kuulovaurion, joissa joitain taajuusalueita kuulosta puuttuu melkein kokonaan (yleens� yl�keski��ni�). N�it� kuulovaurioita tulee yleens� muusikoille ja ��nekk�it� ty�koneita k�ytt�ville. Kuulovaurionhan saa vaikka murkkuik�isen� viett�m�ll� pari minuuttia konsertissa PA-kaiuttimen vieress�. Millaisia ��nenvoimakkuuden eroja ihmiskuulo pystyy kuulemaan ? Tyypillisesti ihmiskorva pystyy normaalioloissa erottamaan helposti noin 2 dB ��nenvoimakkuuden muutokset, mutta tarkoissa olosuhteissa ja harjaantuneella kuulolla voi kuulla tarkemminkin. Yleens� kuulon yhteydess� puhutaan ihmisen anatomia tasolla 2dB eroista ��nenvoimakkuuden aistimisessa. Toisaalta ihmisen kuulo havaitsee jopa 0,2-0,3 dB:n heitot vasteessa, sopivalla taajuusalueella ja muodolla. Esimerkiksi loiva pudotus diskantissa 0,5 dB:t� kohti 20 kHz:� kuuluu. Kaksi desibeli� on niin suuri heitto jollakin taajuusalueella kuuluu rajusti ja muuttaa ��nt� selv�sti. Harjaantuneella kuulolla voidaan jopa 0,2-0,3 dB erot tunnistaa esimerkiksi kahden kuunneltavan l�hteen voimakkuuserona. Sit� ei suoraan osaa sanoa voimakkuuseroksi, mutta tilastollisella otoksella "kumpi soi paremmin", voimakkaammin soiva voittaa, vaikka siis olisi sama l�hde. T�m� hyvin tiukalla kuuntelusessiolla ja t�llaiseen kuunteluun karaistuneilla korvilla. Mik� on tinnitus ? Ensimm�inen merkki siit�, ett� kuulo on saanut yliannostuksen melua, on korvien soiminen melualtistuksen j�lkeen. Monesti korvien soiminen kest�� kymmenist� minuuteista tunteihin, mutta se saattaa j��d� my�s pysyv�ksi. Vinkumisen sijasta tinnutus voi olla r�tin��, inin��, sihin��, piippausta tai melkein mit� muuta tahansa ��nt�, joka ei j�t� hetkeksik��n rauhaan. Tinnutus voi olla hyvin h�iritsev� vaiva. Tinnitukseen on olemassa paljon syit�, eik� sit� pystyt� oikein kunnolla parantamaan. Jos tinnitus alkaa yll�tt�v�sti vaivaamaan, kannattaa ottaa yhteys korval��k�riin josko asialle olisi alkuvaiheessa viel� jotain teht�viss�. Arviolta 500 000 suomalaista k�rsii tinnituksesta ja arviolta 50 000 suomalaista k�rsii todella h�iritsev�st� tinnituksesta. Tinnitus voi toisille synty� helpostikin, jopa yksi uudenvuodenpommi tai aseen laukaus korvan l�hell� riitt��. Impulssi��net ovat vaarallisempia kuin jatkuva ��nenpaine, sill� korvan suojamekanismi alentaa kuuloherkkyytt� kun ymp�rill� ��nenpaine kasvaa. Kuulonhuoltoliitto j�rjest�� tiedostusta tinnituksesta erilaisin teematapahtumin sek� kes�isin rockfestarien yhteydess�. Lis�tietoa tinnituksesta l�ytyy [40]Tinnitus FAQ:sta osoitteesta [41]http://www.cccd.edu/faq/tinnitus.html. Suomalaisia tinnitus-linkkej� l�ytyy helpoimmin osoitteesta [42]http://altavista.mtv3.fi/ hakusanalla "tinnitus". Miten kuulovaurio syntyy ? Fyysinen kuulovaurio tuhoaa Cortin elimen aistinkarvasolujen aistinkarvoja, jotka eiv�t uusiudu. Solut voivat tuhoutua yhden ainoan liian voimakkaan paineaallon seurauksena. T�ll�in osa kuuloa on lopullisesti menetetty. Kuulovaurio voi synty� my�s v�hitellen jatkuvan melun vaikutuksesta. T�m� ilmenee kuulokyvyn heikkenemisen�. Kuuloaistin fysiologinen melunsieto on yksil�llist�, joten toisille ihmisille kuulovaurio tulee herkemmin kuin toisille. Kuulovaurio iskee yleens� ensin ylemmille keskitaajuuksille (2-6 kHz), joka on t�rke� puheen konsonanttien ymm�rt�misen kannalta. Omat korvat eiv�t kerro milloin kuulovaurio on odotettavissa, eiv�tk� aina kun kuulovaurio on tapahtunut ellei kuulovaurio ole sellainen, ett� korvista alkaa kuulumaan jatkuvaa vinkunaa (tinnitus). Mill� tavoin erilainen melu vaikuttaa kuulon huononemiseen ? Oleellisin asia ihmisen kuulon kannalta on h�nen kuuloaluellaan aistimiensa taajuuksien n. 20 - 20.000 Hz ��nenpaine = Nm / m2 yhden metrin p��st� mitattuna ( teoreettinen energia-arvo ). Asteikko on logaritminen ja vertailuarvona on desibeli ( 0 - 120 dB ). Yhden minuutin oleskelu 120 dB:n altistukselle mill� tahansa ed. mainitulla taajuusalueella voi vastata samaa rasitusta kuulon kannalta kuin jollakin toisella ihmisell� h�nen koko el�m�ns� aikana saatua "meluannosta" juuri tuosta logaritmisesta asteikosta johtuen !!! Pysyv�n kuulovaurion voi siis saada alle 60 sekunnin aikana riippuen siit� miten suurelle ��nenpaineelle altistuu. Miten v�lt�n kuulovaurion syntymisen ? Pid� korvat puhtaina ja v�lt� �killisi� paineenvaihteluita, varsinkin jos ne aiheuttavat kipua. V�lt� voimakasta ja pitk�kestoista melua. Jos olet joutunut melun kohteeksi, niin anna korvien lev�t� hiljaisuudessa. Jos sinun pit�� oleskella pitk��n meluisassa paikassa (ty�koneen melu, voimakas musiikki) tai altistut hetkelliseen hyvin voimakkaaseen meluun (ampuma-aseet, r�j�hdykset), niin k�yt� kuulosuojaimia. Mik� on korvalle turvallinen ��nentaso ? Kuulovaurion syntyyn vaikuttavat ��nen voimakkuus ja kesto. Kuuloaistin fysiologinen melunsieto on yksil�llist�. Turvallisen voimakkuuden yl�rajana pidet��n 85 desibeli�. Sit� suuremmat ��nenpaineet ovat ennen pitk�� vaarallisia. Joidenkin kuulo saattaa kest�� ilman ongelmia paljon suurempiakin ��nenpaineita ja herkk�kuuloisilla voi tulla vaurioita pienemmill�kin ��nenpaineilla. Omat korvat eiv�t kerro milloin kuulovaurio on odotettavissa, eiv�tk� aina edes kun kuulovaurio on tapahtunut. Mitk� ovat ��nenvoimakkuuden turvallisuusrajat ? Seuraavassa taulukossa on kerrottu aikaraja, jonka j�lkeen kuulovaurion riski on toistuvassa melualtistuksessa todenn�k�inen: Melutaso Aika 85 dB 8 h 88 dB 4 h 91 dB 2 h 94 dB 1 h 97 dB 30 min 100 dB 15 min 103 dB 7 min 106 dB 3 min 109 dB 1,5 min T�m�n taulukon tiedot ovat per�isin Kuulohuoltoliitto Ry:n kes�ll� 1997 jakamasta kortin muodossa olevasta taulukoista. Kuulovauriotaulukossa olevat arvot ovat nk. A-painotettuja, joissa on painotettu korvan herkint� aluetta 1..6 kHz ja vaimennettu ep�herkemp�� aluetta. Esimerkiksi alle 50 Hz:n ��nille A-painotuksen vaimennus on jo kymmeni� desibelej�. Yll� oleva taulukko osoittaa, miten paljon kyseist� ��nenpainetta t�ytyy kuunnella yhteen menoon p�ivitt�in pitk�n aikaa, ett� kuulovaurion todenn�k�isesti saa. Toisin sanoen: 8 tuntia 85 dB(A):ssa ei aiheuta kertanauttimalla kuulovauriota, mutta jos olet paikassa t�iss� 5 p�iv�n� viikossa 40 viikkoa vuodessa, niin saat kuulovaurion todenn�k�isesti ennemmin tai my�hemmin. Siksi t�mm�isess� paikassa t�ytyy k�ytt�� kuulosuojaimia. Hyv�n� nyrkkis��nt�n� voi pit�� sit�, ett� jos musiikkinautinnon j�lkeen korvat humisevat tai vinkuvat, on ��ni ollut liian kovalla, koska kuultava vinkuna on kuolleiden kuulosolujen viimeist� tuskanparkaisua. Mit� vaaraa kuulolle voi olla rockkonserteista ? Noissa musiikkitapahtumissa k�ytet��n niin voimakkaita ��nenpainetasoja, ett� ne toistuvana melualtistuksena voivat aiheuttaa kuulovaurioita. Melu on erityisen suuri l�hell� ��nentoistoj�rjestelm�n kaiuttimia, miss� se voi olla kertakuulemalta kuulolle vaaraksi. Monesti tuo tolkuton ��nenpaine johtuu sit�, kun yhtyeet v��nt�v�t omat kamat lavalla t�ysille. Miksaajan on pakko lis�t� volyymi�, jotta lavalta tuleva m�k� ei sotkisi kaiutinpatteriston ��nt�. Alalla on my�s miksaajia, joiden oma ��nenvoimakkuusmieltymyksens� on paljon suurempi kuin yleis�lle terveellinen ��nenpainetaso (muusikot haluavat yleens� musiikin kovempaa kuin keskivertoyleis�). Nyky��n l�hes jatkuva yli 100 dB ��nenpainetaso kohtuullisella et�isyydell� nimekk��st� rockb�ndist� ei ole mitenk��n tavatonta (t�m� tulos perustuu useisiin desibelimittarilla tekemiini mittauksiin erilaisissa tapahtumissa). Yksi syy tolkuttomaan luukutukseen on, ett� suuri volyymi peitt�� sopivasti miksauksen ongelmia. Eih�n PA-miksaus voi ikin� olla levytyksen tasoista, mutta yleis� ei sit� niin helposti huomaa jos luukutetaan kovaa. Ulkoilmatapahtumissa kannattaa pysy� riitt�v�n et��ll� kaiutinpatterisoista, jotta ��nenpainetaso olisi korvalle edes jotenkin turvallinen. Kaiuttimien melu on erityisen vaarallinen pienten lasten korville. T�m�n t�st� n�kee, ett� ulkoilmatapahtumissa ja monissa muissa tilaisuuksissa ennakkoluulottomina itse��n pit�v�t vanhemmat kantavat ja taluttavat pikkulapsiaan suoraan PA-laitteiden editse konsertin kest�ess�, jossa paikoin meteli� on yleens� pitk�sti toistasataa desibeli�. Aikuisten kuulo t�m�n paremmin kest��kin kuulon sopeutuessa voimakkaaseen, tasaiseen (transientit ovat t�ss� suhteessa pahempia!) ��nenpaineeseen, mutta alle parivuotiaitten lasten voimakkaiden ��nten sietokyky ei ole viel� kehittynyt. T�llaisella tempulla voi mahdollisen nuoren muusikonalun kuulo vaurioitua kertalaakista. Kannattaa pit�� pienimm�t tulevaisuuden potentiaaliset kultakorvat hieman et��mm�ll� niist� mustista isoista laatikoista, joista kuuluu ��nt� sek� k�ytt�� tarvittaessa kuulosuojaimia. Korvatulpat ovat hyv� varuste kuulon suojelemiseksi vanhemmallekin musiikin yst�v�lle, jos on pakko menn� aivan lavan eteen ja kaiuttimien l�helle tunnelman vuoksi. Miksi joissain konserteissa musiikki tulee aivan ylett�m�n lujaa ja huonosti miksattuna ? Hyv�n esimerkin huonosta kuulosta huomaa useissa konserteissa siit�, ett� ne on miksattu ihan pieleen. Miksaaja on aikojen kuluessa tuhonnut kuulonsa tuolta ylempien keski��nien alueelta, ja sen seurauksena soundit ovat tavalliselle kuuntelijalle usein hyvin repiv�n kuuloisia. Lis�ksi tasot ovat monesti aivan liian kovalla Joissain tapauksissa miksaaja ja soittajat yritt�v�t peitt�� puutteitaan soittamalla musiikkia ylett�m�n kovaa, jolloin pienet virheet eiv�t kuulu sen ylett�m�n melun seasta. Miksi korvalappustereoita on v�itetty merkitt�v�ksi nuorten kuulovaurioiden synnytt�jiksi ? Kovalappustereoiden kuunteleminen saattaa muodostaa paha uhan kuulolle, koska ��nil�hde on aivan korvan vieress� ja kuuntelussa saatetaan k�ytt�� vaarallisen voimakkaita ��nenvoimakkuuksia varsinkin meluisassa ymp�rist�ss�. Kuulo on kaikkein herkin ylemmille keskitaajuuksille, joita kuulokkeet toistavat kaiuttimia paremmin. Kuuntelija pyrkii s��t�m�� ��nenvoimakkuuden bassotoiston mukaan, ja pikkukuulokkeiden huonoa bassotoistoa yritet��n helposti kompensoida liian suurella ��nenvoimakkuudella. Onko joku taajuusalue kuulolle muita vaarallisempi ? Korkeat ��net ovat vaarallisia, noin 3000 Hz ylemm�t taajuudet erityisesti. Yleens� tinnitus tuppaa tulemaan noille korkeille taajuuksilla. Erityisesti kuulovaurio tuossa 3 kHz tiet�miss� vaikuttaa puheen ymm�rt�mist�. Bassotaajuudet eiv�t ole kuulolle niin vaarallisia kuin korkeat, koska ihmisen korvissa on luontaisia suojamekanismeja voimakkaita basso��ni� vastaan, mutta tuollaiset hyv�t suojamekanismit puuttuvat korkeammilta taajuuksilta. Mink�laiset korvatulpat kannattaisi hankkia musiikin soittamiseen ja vaikkapa konsertteihin? Jos todella haluat suojata kuulosi ja joudut olemaan usein voimakkaassa melussa, kannattaa harkita korvien mukaan tehtyj� suojaimia. Korvien mukaan tehdyt suojaimet maksavat noin tonnin luokkaa. Jos hiukan pienempi vaimennus riitt��, niin halvempana vaihtoehtona voi k�ytt�� HiFi-Ear-korvatulppia. N�m� useaan kertaan k�ytett�v�t tulpat maksavat noin 25 euroa ja niit� saa musiikkiliikkeist�. Satunnaisempaan k�ytt��n voi k�ytt�� normaaleja kertak�ytt�isi� korvatulppia (Earit maksavat alle euron pari apteekissa), mutta t�llaisten tulppien l�pi musiikin kuuntelu ei ole en�� mik��n nautinto. Tavalliset korvatulppien taajuustoisto ei ole mitenk��n suora (mm. diskantit yleens� h�vi�v�t tehokkaasti). Hiukan parempaan ��nenlaatuun ja k�ytt�mukavuuteen p��se esimerkiksi korvakitti� k�ytt�m�ll� (saa apteekista noin 6 euroa/pakkaus OTOPLUG-nimell�, voi k�ytt�� useamman kerrankin). Kuulovaurio noin yleens� ottaen saa ihmisen hankkimaan ne korvatulpat, mitk� olisi pit�nyt ostaa jo vuosi pari sitten. Korvatulppien hinta on pieni hinta loppuel�m�n rauhallisista y�unista. Miten paljon kovatulpilla voi vaimentaa ��nt� ? Tyypillisesti korvaan asennettavilla korvatulpilla pystyt��n aikaansaamaan noin 12 dB luokkaa olevaa vaimennusta meluun. Yli 20 dB vaimennus vaatii kuppikuulosuojaimia. Miksi tanssiravintoloissa musiikki soi monesti niin kovaa ett� j�lkeenp�in korvissa soi ? Monesti tanssiravintoloissa k�ytetty ��nentaso on liian korkea ollakseen turvallinen pidemm�n p��lle. Yleens� t�t� asiaa viel� pahentaa se, ett� ��nentoistolaitteet ovat huonoja tai ne on s��detty v��rin. Useimmiten DJ-wannabeet (tai paikan omistajat) ruuvaavat oikein s��detyt taajuuskorjaimet aivan p�in m�nty� ja luukuttavat mink� vehkeist� l�htee. Suurin ongelma tanssiravintoloissa ��nentoiston kannalta on se, ett� hieman alkoholia nauttineet ihmiset pulisevat uskomattoman kovalla ��nell�. Pelk�st� ihmisten humalaisesta puheensorinasta voi ��nenpaineeksi tulla jopa 80-85 dB, joten musiikin pit�� soida viel� jonkin verran t�t� kovempaa kuuluakseen tuon melun l�pi. T�m� ajaa helposti 90 dB tai yli ��nenpaineiden k�ytt��n. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [43]palautekaavakkeella. [44][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [45]Tomi Engdahl <[46]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.dself.demon.co.uk/balanced.htm 2. http://www.saunalahti.fi/pesonenj/diyvaop.htm 3. http://www.neutrik.com/Speakon.htm 4. http://www.neutrik.com/Speakon.htm 5. http://www.monstercable.com/ 6. http://www.rane.com/note110.htm 7. http://www.rane.com/note110.htm 8. /circuits/phono.html 9. http://www.digido.com/jitteressay.html 10. http://members.tripod.com/~Psych/super-cheap-toslink.html 11. http://www.hut.fi/~khautio/opticalo.html 12. /docs/audio/equalizing.html 13. http://www.oade.com/tapers/faq-mic.html 14. http://www.philips.com/ 15. http://www.mpeg.org/ 16. http://www.minidisc.org/ 17. news:sfnet.harrastus.audio+video 18. http://ww2.altavista.com/cgi-bin/news?msg@60065@rec.audio.tech 19. http://www.gramophone.co.uk/ 20. http://www.classical.net/ 21. http://www.allmusic.com/ 22. http://www.cduniverse.com/ 23. http://www.cddb.com/ 24. http://www.chesky.com/ 25. http://www.gramex.fi/ 26. http://www.gramex.fi/ 27. http://www.teosto.fi/ 28. http://www.hut.fi/~then/mytexts/radiohairiot.html 29. http://www.yle.fi/ 30. http://www.yle.fi/ylelab/faq/ 31. http://www.yle.fi/jakelutekniikka/tv/radio/rds.htm 32. http://www.yle.fi/dab/ 33. http://www.digita.fi/tv/radio/dab.htm 34. http://www.pcabx.com/getting_started.htm 35. http://www.interstudio.co.uk/sndchk.htm 36. http://www.hifilehti.fi/ 37. http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm 38. http://www.cco.caltech.edu/~boyk/spectra/spectra.htm 39. http://www.atcsd.com/HTML/hss.htm 40. http://www.cccd.edu/faq/tinnitus.html 41. http://www.cccd.edu/faq/tinnitus.html 42. http://altavista.mtv3.fi/ 43. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 44. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 45. http://www.hut.fi/~then/ 46. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Akustiikkakysymykset Akustointi Mit� vaikutusta kuunteluhuoneella on ��nentoistoon ? Kaksi ��nentoistoon eniten vaikuttavaa seikkaa ovat kaiutin ja huone. Vaikka monista muista hifiasioista on enemm�n puhetta, niin niiden merkitys ��nentoistoon on paljon pienempi kun laitteet ovat edes jotenkin j�rkevi�. Kun kaiutinta kuunnellaan tavallisessa asuinhuoneessa, suurin osa ��nest� on eri puolilta huonetta tulleita heijastuksia. Huone muokkaa heijastuksia, ja eri heijastusten ja suoraan kaiuttimesta tulevan ��nen sekoittuminen huonontaa toiston tarkkuutta. Seisovat aallot ovat ongelma pieness� kivihuoneessa jo taajuusalueella, johon pienet jalustakaiuttimetkin ylett�v�t. Kun t�h�n lis�t��n viel� subwooferi, niin p��st��n kohtaamaan monia basso-ongelmia. Akustointi on t�rke� osa hyv�� ��nentoistoa. Jotain 0.5dB eroja tulee kaapeleissa kun taas jo aika kevyell� akustoinnilla saa huonevasteen piikkeihin 10-15dB erot ja selv�sti tasaisemman taajuusvasteen. Miten kuunteluhuone vaikuttaa bassotoistoon ? Kaiuttimen omien "sis��nrakennettujen" ominaisuuksien lis�ksi bassotoistoon vaikuttaa p��asiassa kolme ulkoista tekij��: huoneen rakennusmateriaalit, kaiuttimen paikka ja kuuntelijan paikka. Massiiviset ja raskaat rakennusmateriaalit kuten betoni, tiili ja kivi heijastavat matalia taajuuksia. Kun kaiutin on l�hell� t�llaista rajapintaa (esimerkiksi sein��), bassot korostuvat kolme desibeli�. Lattialla sein�n vieress� korostus on kuusi desibeli� ja nurkassa lattialla yhdeks�n desibeli�. Kevyemmist� materiaaleista, kuten kipsi- tai lastulevyst�, rakennetut pinnat p��st�v�t bassotaajuuksia l�vitseen, ja korostus on v�h�isemp��. J�re�sein�isiss� kerrostalohuoneissa bassot korostuvat eniten. Vaarana on kumiseva ja bassovoittoinen toisto. Toinen ��rip�� on "kevytsein�inen" omakoti- tai rivitalo, jossa bassot voivat j��d� liian ohuiksi. Kaiuttimen bassotoiston tasoa voidaan s��t�� muuttamalla kaiuttimen et�isyytt� taka- ja sivusein�st�. L�hell� sein�� koteloidusta kaiuttimesta saadaan enemm�n bassoa kuin kauempana sein�st�. My�s kuuntelupaikka vaikuttaa asiaan, koska bassotoisto voi olla yhdess� kuuntelupaikassa voimakkaasti korostunut ja toisessa paljon vaimentunut. Miten huoneen akustiikka vaikuttaa kaiuttimien tuottamaan stereokuvaan ? Tavanomainen kaiutin s�teilee matalilla ja keskitaajuuksilla ��nt� kaikkiin suuntiin. Jos kaiutin on l�hell� sein�� tai muita ��nt� heijastavia pintoja, heijastukset saavuttavat korvan heti "suoran ��nen" j�lkeen. Aikaiset heijastukset paljastavat kaiuttimien paikan (��ni kuuluu kaiuttimista) ja huonontava muutenkin toistoa. N�m� seikat huonontavat kaiuttimien tuottamaa stereokuvaa. Kaiuttimen toiston tarkkuus paranee, kun kaiutinta vedet��n irti sein�st�. Suositeltu minimiet�isyys on v�hint��n 50 cm kaiuttimen etulevyst� takasein��n mitattuna. Usein kaiutin joudutaan sisustussyist� sijoittamaan l�helle sein��. T�ll�in bassot korostuvat ja toistotarkkuus huononee. Miksi puutaloa pidet��n yleens� akustisesti parempana kuin kivitaloa ? Muistaakseni seisovat aallot ja monet muut ongelmat ovat yleens� huomattavasti heikompia puurakenteisessa talossa kuin kivitalossa. Tyypillisesti sein�materiaalina k�ytetty ohut lastulevy, jonka takana on tyhj��/villaa ei toimi samanlaisena rajapintana kuin esimerkiksi betonisein�. Lis�ksi levy heiluu ja "sy�" energiaa. J�lkikaiunta-ajat ovat lyhyempi� puutalossa. Puutalon huonona puolen on, ett� joissain tapauksissa ��nentoistosta voi tulla bassok�yh��, koska tila voi vaimentaa bassoja voimakkaasti. Ja jos taas bassoa tukevoittamaan hankittua subbaria soittaa oikein kovaa, saattavat puusein�t alkavat resonoimaan ��nen mukaan. Millaisen on paras kuunteluhuoneen malli ? Parasta bassotoistoa varten kuunteluhuoneen tulisi olla niin suuri kuin mahdollista ja optimaalisesti vaimennettu. Lis�ksi huoneen mittojen (pituus, korkeus, leveys) pit�isi olla tosistaan poikkeavia eik� mik��n mitta tulisi olla toisen kerrannainen. Alla er�it� hyvi� suhdelukuja huoneen mitoille (L�hde: rec.audio.* FAQ): Korkeus Leveys Pituus 1 1.14 1.39 1 1.28 1.54 1 1.6 2.33 Vahvistaako pieni huone matalimpia bassoja ? Teoriassa ideaalinen ilmatiivis huone vahvistaa matalia taajuuksia, joiden aallonpituuden puolikas ei mahdu huoneeseen jyrkkyydell� 12db/oktaavi. Mutta t�m� on vain teoriassa. Tyypillisess� huoneessa tuo vahvistus on vain murto osa tuosta, koska osa n�ist� bassotaajuuksista "vuotaa ulos" ja absorboituu rakenteisiin. Tyypillisesti huone n�ytt�isi vahvistavan 6-10dB alimpia bassoja huonesijoituksella verrattuna kaiuttomaan mittaukseen. Muulloin huone korostaa niit� taajuuksia joille syntyy seisova aalto. Eli niit� taajuuksia joilla aallonpituuden puolikas on seinien/katon ja lattian v�limatka. Ja niiden taajuuksien kerrannaisia ainakin noin 500 Hz:iin asti merkitt�v�sti. Millainen tulisi olla kotiteatterihuoneen akustiikan ? Kotiteatterihuoneessa kannattaa pyrki� kohtuullisen pieneen kaikuvuuteen. T�m�n takia sein�t kannattaa ��nt� vaimentavasta ja hajottavasta materiaalista. Sopivan kaiun m��r� on makuasia, mutta monnikanavatoistoon tehdyst� huoneesta kannattaa tehd� aika tuhdisti vaimennettu, koska ��nen tilainformaatio tulee monikanavaisesta toistolaitteistosta, ja huoneen heijastamat ��net tahtoo vaan sotkea t�t� kuvaa. Surround-k�ytt��n tehdyst� kotiteatterihuoneesta voi tehd� hyvin paljon normaalihuonetta v�hemm�n kaikuvan, koska monikanavainen ��nentoisto sis�lt�� itsess��n kaiken ��nen tilainformaation ja huonekaiut vaan sotkevat sit�. Betonirunkoiset sein�t kunnon akusto-levyill� p��llystettyn� lienev�t jonkinlainen vaihtoehto kotiteatterin akustoinnissa. T�m�ntyyppisi� ratkaisuita k�ytet��n muun muassa elokuvateattereissa, joissa on ainakin uudemmissa todella tuhdisti sit� levy� joka puolella. Raskaat betonirakenteet vaimennuksen takana ovat eduksi, koska niill� saat eristetty� huoneen ymp�r�iv�st� melusta ja samalla huoneen omat jytkeet muulta talolta. Reilulla ilmav�lill�, lasivillalla ja paneloinnilla vaikutat j�lkikaiunta-aikaan jo laajemmallakin kaistalla. Tarpeen mukaan voi paneloinnin p��lle sitten viel� muita absorboivia tai diffusoivia pintoja. Kirjahyllyjen vaimentavasta vaikutuksesta usein puhutaan, mutta ne voivat my�s v�ritt�� ��nt� pit�ess��n monenlaista p�rin�� subbarien tahdissa (riippuu kirjahyllyn rakenteesta ja mit� siell� s�ikytet��n). Paras kuunteluhuone on kuunteluun erikoistettu ja eritt�in vaimea akustisesti ilman tauluja, kirjahyllyj� yms., jotka alkavat soimaan ik�v�sti voimakkaiden basso��nten my�t�. T�m� j�rjestely toimii hyvin monikanavaisen ��nentoiston kanssa. Kaksikanavafriikeille t�m� j�rjestely ei sovi kovinkaan hyvin, koska kaksikanavainen normaali stereo��ni tarvitsee huonekaikuja korvaamaan ��nest� puuttuvaa tilainformaatiota. Yleisk�ytt�� ajatellen huonetta ei kannata kauttaaltaan p��llyst�� voimakkaasti ��nt� imev�ll� materiaalilla, koska t�ll�in tuloksena voi olla monen mieleen "liian kuiva" akustiikka. Er�s toimiva ratkaisu on akustoinnin piilottaminen puolipaneloinnin taakse + katon vaimentaminen ainakin takaa (mieluummin l�hes kokonaan). Paneloinnin ideana on asentaa esimerkiksi akustokarhua sein�n ja puolipaneelin v�liin, ja jos vain mahdollista, niin paneelin lautojen v�liin j�tet��n pienet raot. T�ll� ratkaisulla saavutetaan my�s alhainen hellas�r�. Miten eri materiaalit vaikuttavat huoneen akustointiin ? Kaikki huoneen pintamateriaalit vaikuttavat huoneen akustiikkaan niin kivi- kuin puutalossakin. Yleisesti voidaan sanoa, ett� kaikki levysein�t (lastulevy, kipsilevy ja puupaneeli) toimivat jonkin asteisena levyabsorbentteina. Mill� taajuudella ja miten tehokkaasti n�m� toimivat riippuu materiaalista ja rakenteen j�ykkyydest�. Yleens� n�ill� rakenteilla saadaan aikaan bassovaimennusta noin 100 Hz tiet�mille. Jos huoneessa on hyvin paljon puurakenteita, saattavat n�m� aiheuttaa jopa liian paljon bassovaimennusta, jolloin ��nentoistosta tulee t�ss� huoneessa keski��nivoittoinen. Pintak�sitellyt (rapattu, tasoitettu tai maalattu) kiviaineiset sein�pinnat ovat l�hes t�ydellisest� ��nt� heijastavia pintoja. Mik�li kivi- tai kevytsoraharkkopinnat on j�tetty paljaiksi, ne ovat eritt�in tehokkaita diskanttivaimentimia. K�sittelem�t�n kevytlekaharkko voi vaimentaa diskantteja jopa 60-70 prosenttia. Paljas tiilisein� vaimentaa diskantteja tyypillisesti 10-20 prosenttia. Ideaalisessa kuunteluhuoneessa on paljon erilaisia pintoja ja muotoja. N�in saadaan sek� hajottavia ett� vaimentavia pintoja v�h�n joka taajuudelle, jolloin huoneen taajuusvasteesta saadaan tasainen. Voinko vaimentaa huoneen kaikua haltex-levyn ja verhojen avulla ? Haltex-levy ei juuri kaikua vaimenna. Kunnolliseen levyll� teht�v��n vaimennukseen tarvitaan paksumpia levyj� kuin ohut haltex-levy (esimerkiksi 50 mm Akustorhu tai vastaava). Verhot ei paljon vaimenna, ellei ne sitten ole tosi paksuja verhoja, kuten esimerkiksi eritt�in raskaat yli 3kg/m^2 painoiset verhot. Mist� johtuu kaiuttimieni yl�bassojen kumina pieness� kuunteluhuoneessani ? Yl�bassojen kumina (~100 Hz) on tyypillinen ongelma pieniss� betonisein�isiss� huoneissa varsinkin jos kaiuttimet on sijoitettu hyvin l�helle sein�� tai lattiaa (nurkista puhumattakaan). Huone vahvistaa kaiuttimien bassotoistoa 3 dB jokaista kaiuttimen l�hell� olevaa rajapintaa kohden eli nurkassa 9 dB. Korostuneen taajuusalueen laajuus riippuu kaiuttimen ja sein�n v�lisest� et�isyydest� verrattuna aallonpituuteen. Kun et�isyys on aallonpituuden kymmenesosa tai v�hemm�n, alkaa korostus vaikuttaa voimakkaasti. Lis�ksi korostukseen tulee mukaan huoneen ominaisresonanssimoodien taajuudet, jotka pieness� huoneessa asettuvat tyypillisesti tuonne yl�bassoalueelle). Kuinka voisin parantaa pienen kerrostalohuoneen akustiikkaa? Akustointi on varsin monimutkainen asia eik� poppakonsteja ole. Akustointi kuitenkin kannatta, koska sill� voidaan vaikuttaa ��nen laatuun paljon enemm�n, kuin esimerkiksi kaapeleita huippukalliisiin vaihtamalla. Ensin pit�isi l�hte� tutkimaan huoneen taajuusvastetta ja j�lkikaiuntaa ja alkaa vasta sitten miettim��n, mit� on teht�viss� ja onko sen toteuttaminen j�rkev��. HiFi-lehti on julkaissut vuoden 1997 aikana hyv�n artikkelisarjan huoneakustiikasta. Jos ongelmana ovat seinist� heijastuvat korkeat ��nen, niin niit� voi vaimentaa sijoittamalla seinille jotain ��nt� imev�� tai hajottavaa. Esimerkkin� ovat paksummat verhot, sein�taulut, paksu ryijy sein�lle kuuntelupaikan taakse ja kirjahylly sein�lle. Lattiaheijastuksia voi helposti vaimentaa lattiamatoilla. Eli ensimm�ist� lattiaheijastusta on hyv� vaimentaa, ja se onnistuu esimerkiksi sijoittamalla korvan ja kaiuttimen v�liseen keskipisteeseen (lattialla) paksun pehme�n maton. Yleisin ��nentoiston ongelma pieniss� kerrostalohuoneissa on huoneen resonanssin aiheuttama korostuma tyypillisesti noin 60 Hz ymp�rist�ss� mik� kuuluu helposti kumisevana ��nen�. T�m� korostuma syntyy betonirakenteiseen huoneeseen johtuen seinien ��ni� heijastavasta ominaisuudesta ja huoneen mitoista. Bassotoiston kuminaan ei pysty vaikuttamaan mill��n kohtuullisen paksuisella sein��n sijoitettavalla vaimennusmateriaalilla. Ainoita mahdollisuuksia normaalihuoneessa on oikeastaan saada huoneeseen muuten lis�� vaimentavaa materiaalia (esimerkiksi kirjahylly t�ynn� kirjoja sek� raskas sohva). Pehmeiden huonekalujen sijoittumisella huoneessa ei ole merkityst�, paitsi jos ne sijaitsevat kuuntelukolmion (vasen kaiutin, oikea kaiutin, kuuntelija) alueella. Vaikeimpien huoneresonanssiongelmien korjaamiseen voi yritt�� resonaattoriratkaisuja. Huoneresonanssit ovat yleens� eritt�in kapeita, ja niit� korjattaessa on viisainta k�ytt�� apuna mittauslaitteita. Koska resonaattorien mitoitus vaatii lis�ksi ammattitaitoa, ne ovat l�hinn� teoriaa tuntevan kehittyneen harrastajan akustointikeinoja. Yksi mahdollisuus huoneen kaikuja vaimentamaan on irrallisen puolipaneelin asentaminen huoneen seini� kiert�m��n. Seuraava rakennelma ei itse tehtyn� maksa maltaita, mutta vaatii hieman nikkarointitaitoa: * 1) Puolipaneelin asentamista varten tehd��n kevyt vaakakoolaus. Alareunassa kannattaa lattialista poistaa, ja tilalle laittaa tavallista rimaa, niin asunnon omistaja ei riemastu pilalle poratuista listoista. Yl�reunaa varten pit�� porata jokunen reik�, jotta lista saadaan muutamalla tulpalla kiinnitetty� betoniin. * 2) Paneelia ei kiinnitet� suoraan vaakakoolaukseen, vaan ne kiinnitet��n rimoista koottuun kehikkoon. Kehikon ja vaakakoolauksen avulla paneelin ja sein�n v�liin j�� ontelo, johon kiinnitet��n sopivaa akustista vaimennusmateriaali (esimerkiksi Akustokarhua). Kehikko ruuvataan vaakakoolaukseen. Kehikon ja koolauksen v�liin kannattaa laittaa pienet kumitassut, jolloin mit��n resonanssir�min�it� ei esiinny. * 3) Mik�li paneelin ulkon�k� ei vaadi kiinnitt�m��n paneeleita aivan kiinni toisiinsa, niin tehokkaamman akustoinnin aikaansaamiseksi paneeleiden v�liin kannattaa j�tt�� pieni rako. Tehokkaimmillaan paneeleiden sijaan k�ytet��n rimaa. * 4) Kun paneelin viimeistelee alalistalla ja yl�laudalla, on lopputulos esteettisestikin miellytt�v�. T�llaisen puolipaneeliasennuksen j�lkeen ei pienik��n huone kumise tai kaiu h�iritsev�sti. Millaisiin ��niin akustointilevyll� voi vaikuttaa ? Akustointilevyill� voi hyvin vaimentaa ��nien heijastumista sek� huonekaikua keski��ni- ja diskanttialueella. Bassoalueella akustointilevyll� ei ole paljon merkityst�. Akustointilevyll� pystyt��n korjaamaan ongelmia hyvin suunnilleen 240 hertsiin asti, sen alapuolella alkaa olla vaikeaa. Parikymment� sentti� paksu akustointilevy vaimentaa juuri ja juuri 200 hertsin alapuolelle, mutta ei vaikuta mitenk��n tehokkaasti sit� alempiin taajuuksiin. Akustointilevyiss� ��nen absorptio riippuu oleellisesti absorboivan kerroksen paksuudesta. Absorptiokerroksessa olevan ilmaraon avulla efektiivist� paksuutta voi lis�t� tietyiss� rajoissa halvalla jos vaan tilaa riitt��. Ilmaraolla varustettu systeemi ei ole ihan yht� hyv� kuin t�ysi levy, mutta riitt�� moneen vaimennushommaan. Ilmarakoa ei kannata kasvattaa liian suureksi, vaan esim. 25 cm on aika maksimi j�rkev�. Kun vaimennusaine on ohut ja v�liin j�tet��n ilmav�li, muodostuu vaimennus tehokkaaksi kaikilla niill� aallonpituuksilla, joissa hiukkasnopeuden maksimi (nelj�sosa) sattuu levyn kohdalle. Vastaavasti minimin (puolet aallonpituudesta) sattuessa levyn kohdalle vaimennus on heikointa. N�in ilmav�li� muuttamalla voidaan tehokkaimmin vaimentaa haluttuja taajuuksia. Esim. 25 cm ilmav�lill� 3 cm akustolevy vaimentaa hyvin tehokkaasti 250 Hz:st� yl�sp�in. Jos halutaan vaikuttaa matalimpiin taajuuksiin, mihin akustointilevy auttaa, niin seiniin on laitettava lis�koolaukset, joiden v�liin laitetaan karhuntaljaa. Sitten vaan p��lle joustava levy. Bassoja kovaa soitettaessa se levysein� sitten heiluu. Niin sen pit��kin, sill� siihen heilumiseen se ��nienergia imeytyy. T�llaisessa vaimennusratkaisussa korkeammat taajuudet voidaan hoitaa sein�levyn p��lle asennetulla 12 millin kovalla akustolevyll�, jota saa ihan j�rkev�n n�k�isill� sisustusmateriaaleilla p��llystettyn�. Mist� saan akustiikkalevy� ? Akustiikkalevy� saa rautakaupoista ja muista rakennustarvikkeita myyvist� liikkeist�. Akustiikkalevyj� on saatavana ainakin seuraavilla tuotenimill� eri valmistajilta: * [1]Akusto Karhu * Amstrongin Parafon * AKUSTO-Jazz Tyypillisimm�t levyjen paksuudet ovat luokassa 18-58 mm, muutamia paksuuksia n�iden v�lilt� l�ytyy. Akustiikkalevy� on tyypillisesti valmistettu lasi/vuorivillalevyst�, jossa pinta on p��llystetty lasihuovalla tai kankaalla. Asuinhuoneistoa akustoitaessa kannattaa harkita kaikilta sivuilta p��llystetyn levyn k�ytt��, koska se v�hent�� levyst� l�htev�n villap�lyn m��r�� huoneilmassa. Levyjen koko (ainakin Akusto Karhussa) on yleens� 120 x 60 cm tai 60 x 60 cm. Tuotteiden hintaluokka riippuu yleens� 40 - 100 mk:n v�liss� levylt�. Levyt liimataan rakennusliimalla (sitke�, paksu liima) alustaansa. Liimaa levitet��n villalevyn takapintaan muovisella hammaslastalla ja levy painetaan kiinni alustaansa. Hommassa kannattaa olla puhtaat k�det, likaantunut levy ei hevin puhtaaksi l�hde. Millaisia resonaattoriratkaisuja on olemassa ? Tyypillisimm�t resonaattoriratkaisut ovat hemholtz-, reik�-, rako- tai levyresonaattorit. Resonaattoreista l�ytyy lis�tietoa esimerkiksi Jarmo Toivasen Teknillinen Akustiikka -kirjasta (Otakustantamo 362). Millainen on levyresonaattori ? Levyresonaattori on j�ykk� levy, joka on kiinnitet��n sein��n rimojen varaan. Levyresonaattorin ideana on, ett� levy ryhtyy v�r�htelem��n kun ��niaalto kohtaa levyn. Levyn v�r�hdelless� osa ��nest� menee levyn l�pi takasein��n, josta se heijastuu takaisin vastakkaisvaiheisena. Vastakkaisvaiheiset ��net ja levyn v�r�htelyh�vi�t vaimentavat ��nt�. Levyresonaattori v�r�htelee tietyll� taajuudella ja imee samalla ��nienergiaa. Resonanssitaajuus riippuu muun muassa levyn massasta ja ilmav�lin et�isyydest�. Rakenteen ominaistaajuus s��det��n sopivaksi muuttamalla levyn massaa ja takana olevaa ilmav�li�. Jos levyresonaattorin ja sein�n v�lisess� tilassa on pelk�� ilmaa, niin resonaattori toimii hyvin kapealla taajuusalueella. Jos levyn ja sein�n v�linen tila t�ytet��n villalla, saadaan levyresonaattori toimimaan laajemmalla taajuusalueella. Levyresonaattorin resonanssitaajuus on laskettavissa kaavasta: f = 60 / sqrt( m * d ) Miss� * f on resonanssitaajuus * sqrt tarkoittaa neli�njuurifunktiota * m tarkoittaa levyn massaa * d on v�li levyn ja takana olevan sein�n v�liss� Levyn painoa laskettaessa voi k�ytt�� seuraavia rakennuslevyille tyypillisi� tiheyksi�: Kipsilevy 900 kg/m^3 Koivuvaneri 730 kg/m^3 Havupuuvaneri 685 kg/m^3 Kovalevy 850 kg/m^3 Levyresonaattori toimii sit� tehokkaammin, mit� paremmin tila levyn ja takana olevan sein�n takana on vaimennettu. Tyypillisesti levyresonaattori vaimentaa tehokkaasti noin oktaavin tai muutaman oktaavin taajuusaluetta ominaistaajuuden ymp�rist�ss�. K�yt�nn�ss� levyresonaattorin levy kiinnitet��n kiinnitysrimoilla sein��n. Rakenteessa tulee ottaa huomioon, ett� levyn v�r�htelyyn vaikuttavien seikkojen pit�isi olla ilmav�lin muodostama jousi ja levyn massa. Toisin sanoen levyn kiinnitys ei saisi est�� ollenkaan levyn liikett�, mik� on tietysti k�yt�nn�ss� mahdottomuus. Yleisesti v�itet��n, ett� noin satakertainen kiinnitysrimojen v�li levyn paksuuteen verrattuna olisi riitt�v�. T�m� tietysti riippuu levymateriaalin taivutus j�ykkyydest�. Kiinnitysrimojen v�lin pit�� olla tarpeeksi pitk�, eli satakertainen levyn paksuuteen verrattuna. Eli esimerkiksi 5 millin paksuisen levyn kiinnitysrimojen v�limatkan tulee olla v�hint��n 50 senttimetri�. Resonaattorin t�ytyy olla ilmatiivis. Er�s esimerkkirakenne noin 100 hertsin taajuudella toimivasta levyresonaattorista on seuraava (Hifi 11/1997): Yhteen sein��n tehd��n 100 mm koolaus 600 mm v�lein. Koolusten v�lit t�ytet��n villalla. P��lle laitetaan 12 mm vaneri- tai kipsilevy. T�m� rakenne tuottaa 40-50 prosentin bassovaimennuksen sadan hertsin taajuudelle. Millainen on reik�resonaattori ? Reik�resonaattori koostuu sein�n viereen (tyypillisesti 200-300 mm p��h�n) laitetusta levyst�, kuten levyresonaattori. Reik�resonaattorin tapauksessa k�ytetty levy sis�lt�� monia reiki�. T�ss� ratkaisussa jokainen levyn reik� tavallaan toimii omana kotelona vaikka mit��n v�liseini� ei ilmaraossa olekaan. Levyn paksuutta, reikien kokoa ja muotoa sek� ilmav�li� ja reik�jakoa vaihtelemalla saadaan resonaattorin ominaisuutta muutettua hyvin laajalla alueella. Reik�resonaattoria k�ytet��n yleisesti esimerkiksi toimistorakennusten katoissa, jolloin puhutaan alas lasketusta katosta. T�llaisia sovellutuksia varten on saatavan valmiita levyj�, joiden toinen puoli on valmiiksi pehmennetty huovalla. N�m� levyt on tyypillisesti suunniteltu toimimaan noin 200-300 mm et�isyydell� katosta tai sein�st�. Millainen on rakoresonaattori ? Rakoresonaattori on er�s reik�resonaattoriratkaisu. Reik�resonaattorien ei tarvitse olla py�reit�, vaan ne voivat olla neliskulmaisia tai jopa pitk�nmallisia. Rakoresonaattorissa nuo rei�t ovat vaan hyvin pitk�nmallisia. Rakoresonaattori tehd��n siten ett�, sein�rakenteen p��lle rakennetaan harva lautaverhous ja v�liin j�tet��n j�lleen ilmav�li. Vaimennusta voidaan korostaa t�ytt�m�ll� ilmav�li vaimennusaineella. yksinkertaisuuden ansiosta rakoresonaattori on hyvin yleisesti rakennuksissa k�ytetty resonaattoriratkaisu. Millainen on helmholz-resonaattori ? Hemholtz-resonaattori on kotelo, joka on viritetty tietylle taajuudelle siin� olevan putken tai aukon avulla. Resonaattori imee ominaistaajuutensa ��ni�, joten sit� voidaan k�ytt�� huoneessa olevan korostuman hillitsemiseen. Helmholz-resonaattio muistuttaa rakenteeltaan bassorefleksikoteloa, jossa ei ole sit� bassoelementti�. Helmholtz-resonaattorin voi viritt�� halutulle taajuudelle seuraavalla kaavalla: 22700 * d^2 l = ----------- - 0,79 * d f^2 * V Miss� * l=putken pituus (cm) * d=putken sis�l�pimitta (cm) * V=kotelon sis�tilavuus (dm^3) * f=kotelon viritystaajuus (Hz) Yksitt�isi� Helmholz-resonaattoria tosin k�ytet��n ��rimm�isen harvoin, koska se on ratkaisuna ty�l�s muihin verrattuna. Bassoresonanssi voi hyvin olla toistakymment� desibeli� voimakas ja sellaisen listimiseen vaaditaan tehokas resonaattori. Helmholt-resonaattorista tulee siksi helposti kookas laitos. Yksi satalitrainen subbari ja muutama samankokoinen lis�� imem�ss� ongelmataajuuksia voi aiheuttaa harmaita hiuksia muuallakin kuin hellan suunnalla. Mit� ovat varhaiset heijastukset ja miten ne vaikuttavat ��neen ? Kun ��ni l�htee kaiuttimesta ensimm�inen kohde, jonka se saavuttaa on yleens� huoneen lattia tai sein�. Heijastuneet ��net joutuvat kulkemaan pidemm�n matkan kuin suora ��ni. Yhden pinnan kautta heijastuneen ��nen matkaero on tavallisesti muutamasta kymmenest� senttimetrist� runsaaseen metriin. N�it� ��ni� nimitet��n varhaisiksi heijastuksiksi. Jos matkaero on aallonpituuden tai sen monikerran suuruinen, heijastus vahvistaa suoraan kaiuttimesta tulevaa ��nt�. Jos taas matkaero on puolen aallonpituuden tai sen parittoman monikerran suuruinen, heijastus vaimentaa suoraa ��nt�. Kaiken kaikkiaan heijastus tekee taajuusvasteen ep�tasaiseksi, s��nn�llisesti toistuvia piikkej� sis�lt�v�ksi. T�llaisesta eri vaiheisten signaalien sekoittumisesta k�ytet��n nimityst� kampasuodinilmi�. Heijastuksen matkaero merkitsee aikaeroa eli viivett�. Kuulon kannalta haitallisimpia ovat pienet, enint��n muutaman millisekunnin viiveet. T�llainen muutaman millisekunnin viive syntyy puolen metrin luokkaa olevasta matkaerosta. Pitemm�n, esimerkiksi 5 10 ms viiveen korva aistii jo pikemminkin tilavaikutelmaa muuttavana. Millaiset aineet vaimentavat ��nt� tehokkaasti ? Kaikki pinnat imev�t jonkin verran ��nt�. Voimakkaasti ��nt� imevi� pintoja saadaan huokoisilla aineilla ja erilaisilla resonaattorirakenteilla. Akustinen absorptio on yleens� melko v�h�ist�, jos huokoset eiv�t ole toisiinsa yhteydess�, kuten umpisoluisissa vaahtomuoveissa ja -kumeissa on asianlaita. Kun ��niaalto osuu kovan sein�n edess� olevaan huokoiseen ainekerrokseen, se jakautuu kahteen osaan. Osa heijastuu suoraan huokoisesta pinnasta. Osa kulkee edestakaisin materiaalin l�pi vaimentuen matkalla. Oleellinen tekij� on materiaalin virtausvastus. Kun virtausvastusta lis�t��n, kasvaa sis�inen vaimennus, mutta toisaalta ensi heijastus materiaalin pinnasta lis��ntyy. Mik� on akustisesti paras pintamateriaali huoneeseen ? Mit� enemm�n huoneessa on erilaisia pintoja ja muotoa, sen parempi. N�in saadaan sek� hajottavia ett� vaimentavia pintoja v�h�n joka taajuudelle, eli huoneen taajuusvasteesta saadaan tasainen. Taloudelliset seikat ja ulkon�k�asiat ovat usein eritt�in t�rkeit� absorptiorakenteita valittaessa. Jos samaa materiaalia voidaan rakennuksen sein�ss� k�ytt�� sek� ��nen absorptioon ett� l�mm�n eristykseen, kannattaa tietysti k�ytt�� t�m� etu hyv�ksi. Toisaalta huokoiset materiaalit ovat jokseenkin arkoja mekaanisille rasituksille ja ne joudutaan usein suojaamaan kolhaisuja vastaan. Osoitteesta [2]http://carelia.scp.fi/~lt97jave/akusemi/image12.gif l�ytyy taulukko eri materiaaleille tai rakenteille huonemenetelm�ll� mitattuja tyypillisi� keskim��r�isi� absorptiokerroinarvoja taajuusalueelle 125...4000 Hz. Millaisia akustiikkalevyj� on saatavina ? Yleisimm�t akustiikkalevyt ovat akustiikka-karhu ja haltex-levysta tehdyt akustointipaneelit. Noita on saatavina erilaisilla pintamateriaaleilla. Tuollaisilla ohuilla akustiikkalevyill� voi vaikuttaa korkeiden ��nien vaimentumiseen, mutta bassotaajuuksiin niill� ei ole sanottavammin vaikutusta. Mihin akustointia kannattaa sijoittaa ? Jos on tarvetta vaimentaa h�iritsevi� huoneheijastuksia ��ness�, niin akustointia kannattaa sijoittaa enempi kaiuttimen takaiselle sein�lle sek� kuuntelijan taakse. Tuo akustointi voi olla ��nt� vaimentavaa tai hajottavaa tyyppi�. Lis�ksi akustointia voi sijoittaa paikkoihin joita ��ni heijastuu kuuntelijalle (jos laittaisit t�llaiseen paikkaan peilin niin n�kisit sen kautta kuuntelupaikalta kaiuttimen). Lattian akustoinnissa helpoin tapa on sopivan maton laittaminen lattialle kaiuttimen ja kuuntelupaikan v�limaastoon. Sopivatko pahviset kananmunakennot hyv�ksi akustointimateriaaliksi ? Pahvisten kanamunakennojen v�itetty hyvyys akustoinnissa on er�s sitkeimpi� urbaaneja legendoja, joka lienee l�ht�isin siit� ett� joissain ��nitysstudioissa k�ytetyt akustointilevyt ovat muistuttaneet niit� pintakuvioinneiltaan (vaikka muulta rakenteeltaan olivat jotain aivan muuta). ��nt� eiv�t kananmunakennot erist� mitenk��n mainittavasti tavallista pahvia enemp��. Pienen pieni diffusoiva vaikutus niill� voi olla tietyll� taajuusalueella, mutta ei muuta merkitt�v�� maagista vaikutusta akustointiin. Miten voisin parantaa seinien ��nieristyst� ? Seinien ��nieristys m��r�ytyy hyvin pitk�lle niin sanotun massalain mukaan. Massalaki kertoo, ett� sein�n massa per pinta-ala m��r�� erist�vyyden ja, ett� se huononee 6 desibeli� oktaavia kohden taajuudessa alasp�in ment�ess�. Kevytrakenteinen sein� ei n�in ollen voi erist�� matalia taajuuksia, ellei se ole ��rimm�isen j�ykk�rakenteinen. Mik� tahansa k�yt�nn�llinen sein�materiaali on niin tihe�� ilmaan n�hden, ett� ��nieristys olisi t�ydellinen, mik�li sein� olisi t�ysin j�ykk�. K�yt�nn�ss� ��ni kuitenkin liikuttaa sein�� ja siksi sein� my�s s�teilee ��nt� toiselle puolelle. Pinta-ala kohti oleva massa m��r�� kuinka paljon ��niaallot liikuttavat sein��. Mill��n kovin kevyill� rakenteilla sein�n ��nieristyst� ei siis pystyt� parantamaan. Mik� on j�lkikaiunta-aika ? J�lkikaiunta-aika on se aika, jossa huoneeseen tuotu ��ni on heikentynyt miljoonasosaan (60 dB vaimentuminen). T�m� vaimenemisaika riippuu huoneen koosta ja sein�pintojen vaimennuksesta. Mit� ovat seisovat aallot ? ��nen heijastuessa edestakaisen huoneen yhdensuuntaisten seinien v�lill� syntyy seisovaksi aaltoliikkeeksi nimitetty ilmi�. Seisovia aaltoja esiintyy sellaisilla ��nill�, joiden aallonpituus on tietyss� suhteessa huoneen mittoihin. Kun jokin huoneen mitoista on aallon pituuden puolikkaan tai sen monikerran suuruinen, eri suuntiin etenev�t aallot ovat tietyss� huoneen kohdassa aina samassa vaiheessa, jolloin ��ni vahvistuu huomattavasti. Vastaavasti toisessa kohdassa samat aallot kumoavat toisiaan, jolloin ��ni heikkenee l�hes kuulumattomiin. Seisovia aaltoja on koko taajuusalueella, mutta niiden merkitys on suurin matalilla taajuuksilla noin 200-300 hertsin alapuolella. Korkeimmilla taajuuksilla niit� on paljon tihe�mm�ss� eik� n�in ollen korva niit� erota. Koska kaikilla seisovilla aalloilla maksimi sein�n l�hell�, sein�sijoitus antaa yleens� ep�tasaisimman toiston. Sein�n viereen sijoitus aiheuttaa tyypillisesti selvi� korostumia etenkin bassoalueella. Seisovien aaltojen paikallisen luonteen takia niihin voi vaikuttaa ratkaisevasti kaiuttimia siirtelem�ll�. Sama koskee tietysti my�s kuuntelupaikkaa. Usein seisovia aaltoja kutsutaan my�s huoneresonansseiksi. Miten lasken huoneresonanssien taajuudet ? Huoneresonansseja syntyy eri suunnassa olevien huonepintojen v�lille (sein�t, lattia, katto). N�it� eri suuntiin esiintyvi� resonansseja kutsutaan moodeiksi. N�iden taajuudet voi laskea suorakulmaisessa "laatikkomaisessa" huoneessa kaavasta: taajuus = (c /2) * sqrt ( (p/L)^2 + (q/W)^2 + (r/H)^2) Miss�: * c = ��nen nopeus (noin 340 m/s huoneenl�mm�ss�) * p,q,r saavat arvot 0,1,2,3... (moodien numerot) * L = huoneen pituus * W = huoneen leveys * H = huoneen korkeus Voit suorittaa laskennan helposti [3]on-line laskimella. Monipuolisempi Exceliss� py�riv� laskin aiheeseen l�ytyy osoitteesta [4]http://www.guidetohometheater.com/downloads/frequency-response_metr ic.xls. Huoneresonanssien laskentakaava perustuu seuraavaan: ��nen nopeus on huoneenl�mm�ss� noin 380 m/s ja ensimm�isen kertaluokan seisova aalto syntyy aallonpituuden puolikkaalle (nollat seiniss� ja huippu keskell�). Aallonpituus on siis l = v/f, eli siit� saadaan f = v/l. Esimerkiksi 5 metrin p��ss� toisistaan olevien seinien v�linen resonanssitaajuus f = 380 m/s / 5m = 76 Hz eli puolikas aalto tuossa silloin olisi noin 38 Hz. Ylemp�n� annettu yleiskaava antaa saman tuloksen, kun asettaa p,q,r -muuttujista yhden ykk�seksi (sen mik� huoneen mitta oli tuon 5 metri�) ja muut nolliksi. Tyypillisess� huoneessa on kolme eri resonanssia (leveys, pituus, korkeus), niin nuo perusresonanssit lasketaan asettamalla kerrallaan yksi muuttujista p,q,r ykk�seksi ja muut nolliksi. joten Ylempien kertaluokkien resonanssit eiv�t yleens� h�iritse niin paljoa, sill� niiss� alkavat jo heijastuksetkin vaikuttamaan ja sotkemaan ��nikentt��, t�ll� kertaa positiivisessa mieless�. Miten voin sitten poistaa noita huoneresonansseja ? Tyypillisess� huoneessa on kolme eri resonanssia (leveys, pituus, korkeus) ja t�ss� mieless� helpottaa oleellisesti, jos edes yksi sein� on vino. Bassoresonanssien tappamisessa perinteiset akustointimenetelm�t voi unohtaa, koska villaa pit�� olla seiniss� puoli metri� ennen kuin sill� on mit��n mainittavaa vaikutusta niihin. Yksi mahdollisuus on bassoresonanssien vaimentamiseen on rakentaa bassoresonansseja imev�t vaimennusaineella t�ytetyt resonaattorikotelot tai putket ja sijoittaa ne sopivaan paikkaan huonetta. Helmholtz-resonaattori eli k�yt�nn�ss� elementit�n refleksikotelo toimii yhten� vaihtoehtona, jos on intoa k�yd� k�siksi huoneen ongelmiin. Tosin kotelon pit�� olla hyvin suuri, jotta vaimennuskin saataisiin suureksi. Mutta bassoresonansseja voi olla aika monta joten jos niist� 2-3 pahinta haluaa vaimentaa menee helposti noiden p�ntt�jen kanssa hermot. Monesti rako, reik� tai levyresonaattorit saattaa hyvinkin j��d� ainoaksi vaihtoehdoksi, jos haluaa huonetta tuhoamatta listi� matalimpia seisovia aaltoja. Yleens� tuollaiselle joutuu pyhitt�m��n melkein kokonaisen sein�n, jos resonaattorista haluaa tehokkaan. Joustavat sein�materiaalit (halltex tai kovalevy koolausten p��ll�, v�liss� l�yh�� villaa jne.) toimivat levyresonaattoreina. T�llainen resonaattorirakenne on yksinkertaisesti esim. sein�, joka on rakennettu suhteellisen kevytrakenteiseksi. Kevytrakenteisuus tarkoittaa t�ss� sit�, ett� sein�n pintamateriaali (esimerkiksi rakennuslevy) on suhteellisen ohut ja se on kiinnitetty riitt�v�n harvaksi rakennettuun runkoon. Runkotolppien tms. runkorakenteiden et�isyyden toisistaan tulisi olla v�hint��n 100 kertaa pintalevyn paksuus. T�m� siksi, ett� levyn on p��st�v� v�r�htelem��n mahdollisimman vapaasti ��nen vaikutuksesta. (Jos sein�n runkorakenne on liian tihe�, tulee levyst� suhteellisesti j�ykempi, eik� se n�in ollen v�r�htele yht� herk�sti.) Kun ��niaalto osuu sein�levyyn se rupeaa v�r�htelem��n, jolloin osa ��nen energiasta muuttuu liike-energiaksi (joka taas muuttuu heti l�mp�energiaksi). Sein�rakenteen mittasuhteet vaikuttavat siihen, mink� korkuisia ��ni� se vaimentaa eniten. T�llainen matalia ��ni� vaimentava sein� rakennetaan yleens� olemassa olevan (esim. betoni-)sein�n "p��lle", siten ett� seinien v�liin j�� hieman ilmatilaa (yli 30-100 mm) ja vanhan sein�rakenteen pintaan kiinnitet��n viel� jokin ��nt� absorboiva kerros (mineraalivillaa, vaahtomuovia tms..) Yht� hyvin esim. kattoon voi rakentaa resonaattorirakenteen. Tuurilla moiset saa mitoitettua resonoimaan huoneen kanssa samoilla taajuuksilla. Periaatteessa t�m� olisi laskettavissakin mutta k�yt�nn�ss� useinkaan riitt�vi� l�ht�tietoja materiaaleista ei yleens� l�ydy. Jos ei ole intoa ruveta suuriin rakennushommiin, niin pit�� sitten vaan kokeilla, mit� sopivilla huonekaluvalinnoilla voi saada aikaan. K�yt�nn�ss� monessa tapauksessa pahinta resonanssia voi vaimentaa jonkin verran esimerkiksi sijoittamalla huoneeseen raskaita ja ��nt� imevi� huonekaluja, kuten sohva, iso kirjahylly jne. Yksi korjauskeino ��nentoiston basson parantamiseksi bassoresonanssien osalta on ostaa parametrikorjaimella varustettu taajuuskorjain, jolla toistoa korjataan n�iden bassoresonanssien kohdalta. Equ ei miss��n tapauksessa ole oikotie onneen eik� muutenkaan paras mahdollinen ratkaisu, mutta voi olla j�rkev� kun muuta ei voi tehd� ja ratkaisun pit�� olla joustava. Jos ongelmat ovat ainoastaan subwooferin toistoalueella, voi korjaimen kytke� ainoastaan subwooferiin menev�n signaalin v�liin. Huoneen ominaisuuksia korjain ei tietenk��n mihink��n muuta, mutta bassotoiston voi saada v�h�n siedett�v�mm�ksi. Equn huonoja puolia on se, ett� itse ongelmaa se ei poista, vaan huono resonoi edelleen samoilla taajuuksilla, joten aikatasossa toisto silti puuroutuu ja korjaus ei tietenk��n toimi l�hesk��n oikein kuin muutamassa kohdassa huonetta. Muualla toisto on edelleen mit� sattuu. Oikein s��detyn parametrikorjaimen vaikutus on aika suuri, eik� varsinainen bassotoisto juuri heikkene vaan tulee paljon selke�mm�ksi koska resonanssien jyrin�t h�vi��. Parhaiten toimivat aidosti t�ysparametriset korjaimet, joilla taso, taajuus ja q-arvo voidaan s��t�� halutuiksi. N�iden korjaimien k�ytt�minen vaatii taitoa, mutta niill� saa osaava kaveri paljon aikaiseksi. Miksi kaiuttimen nurkkasijoitus vahvistaa voimakkaasti bassotoistoa ? Koska aallon pituus on matalimmilla taajuuksilla suuri, kaiuttimen l�hell� olevasta pinnasta heijastuneet matalat ��net ovat samassa vaiheessa kuin itse kaiuttimesta tuleva ��ni. Esimerkkin� t�st� on lattialla seisova kaiutin, jonka tapauksessa lattia puolittaa kaiuttimen s�teilyavaruuden. S�teilyavaruuden puolittuminen tuo 3 dB:n suuruisen lis�yksen kaiuttimen ��nitehoon, joten jokainen kaiuttimen l�hell� oleva rajapinta, joka puolittaa s�teilyavaruuden, lis�� bassotoiston voimakkuutta 3 dB. Nurkkasijoituksessa rajapintoja on kolme ja taso kasvaa siten 9 dB. Lis�ksi nurkkasijoituksessa bassotoiston voimakkuutta kuuntelupaikalla voivat nostaa huoneresonanssit, joita nurkkasijoitus tehokkaasti her�tt��. Vahvistumisessa on ratkaisevaa, mik� on kaiuttimen ja rajapinnan v�linen et�isyys verrattuna aallonpituuteen. Suurin osa vahvistuksesta saadaan, kun et�isyys on enint��n kymmenesosa aallonpituudesta. Keski- ja yl�bassojen alueella (50 - 150 Hz) t�m� vahvistuksen raja on noin 60 - 20 cm. Siksi bassotoiston kannalta on suuri merkitys, kuinka kaukana kaiutin on sein�st�. Miten mitoitan Helmholzin resonaattorin ? Helmholtzin resonaattori voidaan laskea kaavasta: f= (v/(2*pi))*sqr(a/(V*l)) jossa: * v = ��nen nopeus. * a = rei�n pinta-ala * V = kotelon tilavuus * l = Levyn paksuus Mik� on j�lkikaiunta-aika ? Kuuntelupaikalle tulee heijastuksia monista eri suunnista ja eri aikoina. T�t� sanotaan huoneen j�lkikaiunnaksi. Koska osa ��nienergiasta imeytyy jatkuvasti rakenteisiin, kalusteisiin ja tekstiileihin, niin heijastukset vaimenevat v�hitellen. Vaimenemisen nopeuttaa kuvaa k�site j�lkikaiunta-aika. Se tarkoittaa aikaa jolla ��ni vaimenee 60 dB alkuper�isest� tasostaan. Tyypillisess� huoneessa j�lkikaiunta-aika on matalimmilla taajuuksilla noin 1-2 s ja keski- ja diskanttitaajuuksilla noin 0,5-0,2 s. ��nentoiston tasapainoisuudelle on eduksi, ett� j�lkikaiunta pienenee korkeita taajuuksia kohti tasaisesti, ilman �kkin�isi� poikkeamia. J�lkikaiunta-aika voidaan mitata sopivilla mittalaitteilla, jos tarvitaan tarkkoja tuloksia. Moneen tarkoitukseen riitt�� pienempi ns. Sabinen kaavalla laskettu suuntaa antava arvo: T = 0,16 * V / A Jossa * T on huoneen j�lkikaiunta-aika [s] * V huoneen tilavuus [m^3] * A on huoneen pintojen kokonaisabsorptio [m^2] Huoneen kokonaisabsorptio saadaan laskemalla yhteen huoneen kaikkien pintojen absorptiot. Sabinen kaavaa voidaan hyvin k�ytt�� normaaleille huoneille, mutta ihan kaikissa tilanteissa kaavan tulos ei ole aivan tarkka. Esimerkiksi hyvin voimakkaasti vaimennetuissa huoneissa ��nikentt� poikkeaa melkoisesti diffuusista ja Sabinen kaava antaa hieman liian suuria arvoja. Suurissa huoneissa suurilla taajuuksilla vaimentaa my�s itse ilmatila. Mist� l�yd�n lis�tietoa huoneakustiikasta ? HIFI-lehti on julkaissut 12/96 numerostaan saakka moniosaista ja asiantuntevaa artikkelisarjaa huoneakustiikasta. Artikkelisarja on lukemisen arvoinen kaikille huoneakustiikasta kiinnostuneille. Osoitteesta [5]http://carelia.scp.fi/~lt97jave/akusemi/akusemi.htm l�ytyy suomenkielist� perustietoa akustiikasta. Englanninkielist� tietoa samasta aiheesta kannattaa etsi� osoitteesta [6]http://www.epanorama.net/audio.html. Millaisella laitteistolla voin mitata huoneen vasteen ? Huonevasteen mittaus onnistuu nykyp�iv�n k�tevimmin tietokonepohjaisella laitteistolla, johon kuuluu itse tietokone, ��nikortti, mittamikrofoni, mikrofonin esivahvistin ja mittausohjelmisto. N�iden tietenkin tulisi olla kunnollisia, jotta saat luotettavia mittaustuloksia. Jos toiston parantaminenkin kiinnostaa niin tutki osoitteesta [7]http://www.etfacoustic.com/index.htm l�ytyv�� Energy Time Frequency -nimist� mittausohjelmaa. Sen t�ydellisen version hintaluokka on 200 dollaria ja sen saa tilattua postiennakolla Ruotsista. Ohjelman webbisivuilta on saatavissa ilmainen demoversio. Tietoa muista (kalliimmista) mittausohjelmista ja laitteistoista l�ytyy seuraavista osoitteista: * [8]http://www.libinst.com/ * [9]http://www.mclink.it/com/audiomatica/ * [10]http://home.t-online.de/home/adm.engineering/ * [11]http://www.linearx.com/ * [12]http://www.soundtechnology.com/software.htm Mik� m��r�� kuinka tehokkaasti ��ni siirtyy ilmasta rakenteeseen ? ��nen siirtymisen ilmasta rakenteeseen m��r�� materiaalin ja ilman aaltovastuksien ero. Mit� erilaisemmat aaltovastukset ovat, sit� v�hemm�n ��nt� siirtyy ilmasta rakenteeseen. Kun ��nen siirtymist� halutaan est��, tulee v�lille sijoittaa materiaali, jolla on mahdollisimman erilainen aaltovastus kuin sill� materiaalilla, jossa ��ni etenee. Esimerkiksi ter�ksell� on suurin aaltovastus, pienin l�p�isysuhde ja suurin reduktioluku. Toinen ��rip�� on ilma (Alpo Halme, Rakennus- ja huoneakustiikka). Ilma��nten erist�miseen k�y parhaiten sein�t, joilla on suuri aaltovastus, kuten ter�s, tiili ja betoni. Runko��ni� voidaan erist�� tekem�ll� rakenteeseen sauma aineesta, jolla on pieni aaltovastus, kuten ilma, mineraalivilla, korkki ja kumi. Aaltovastuslain mukaan ter�ssein�ll� on saavutettavissa 88 dB:n, betonisein�ll� 75 dB:n ja tiilisein�ll� 72 dB:n ��neneristys. K�yt�nn�ss� eristys j�� pienemm�ksi. Voidaanko aktiivista melunhallintaa hy�dynt�� huonemelun hallinnassa ? Matalien taajuuksien vaimentaminenkin onnistuu aktiivisella tekniikalla, mutta tekniikka ei ole mit��n edullista (halvimmatkin systeemit maksavat useita tonneja eik� niit� ole viel� olemassa kotik�ytt��n tehtyin� tuotteina). Matalia taajuuksia tapetaan yleisesti aktiivisella melunhallinnalla (ANC = Active Noise Control), jossa DSP:n avulla tuotetaan vasta��nt�. Kaupallisia ANC-sovelluksia ovat esimerkiksi lentokoneiden matkustamot, ajoneuvot, kuulosuojaimet ja isot ilmastointij�rjestelm�t. Aktiiviset meluntorjuntasysteemit tulevat yleistym��n ja hinnatkin tulevat tulevaisuudessa oletettavasti putoamaan tuntuvasti. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [13]palautekaavakkeella. [14][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [15]Tomi Engdahl <[16]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.isover.fi/ 2. http://carelia.scp.fi/~lt97jave/akusemi/image12.gif 3. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/laskin_huonemoodit.html 4. http://www.guidetohometheater.com/downloads/frequency-response_metric.xls 5. http://carelia.scp.fi/~lt97jave/akusemi/akusemi.htm 6. http://www.epanorama.net/audio.html 7. http://www.etfacoustic.com/index.htm 8. http://www.libinst.com/ 9. http://www.mclink.it/com/audiomatica/ 10. http://home.t-online.de/home/adm.engineering/ 11. http://www.linearx.com/ 12. http://www.soundtechnology.com/software.htm 13. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 14. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 15. http://www.hut.fi/~then/ 16. mailto:tomi.engdahl@iki.fi CD-soitin Yleiset kysymykset Kauanko CD-levy kest�� ? Joitakin tuotantoteknisi� k�mm�hdyksi� lukuun ottamatta oikealla tavalla (= l�hes kaikki CD:t) valmistetut CD-levyt kest�v�t vuosikymmeni�, jopa ihmisen elini�n. Oikein k�ytetty ja s�ilytetty tehtaassa pr�ss�tty CD-levy ei mene huonoksi kymmeniin vuosiin. Levyn halkeilu, naarmuuntuminen tai joku kemiallinen ongelma voi tietenkin lyhent�� levyn ik��. Takavuosina (n. 1988-93) joidenkin CD:iden tuotanto- ja pakkausmenetelmiss� oli lyhytik�isyytt� aiheuttavia virheit�. Sen j�lkeen t�t� ongelmaa ei ole havaittu. Kaupasta ostettavien levyjen keston kanssa ei tarvitse huolehtia kunhan niit� vain ei k�sittele liian huolimattomasti. CD-R levyjen suhteen levyn kestoik� on paljon monimutkaisempi asia. T�rkeimm�t muuttujat CD-R:ien i�n pituuden m��r�ytymisess� ovat CD-R-aihioiden laadukkuus sek� valolle altistuminen. CD-R-levyjen kestoi�ksi saatiin aikoinaan kyseenalaisella tavalla tehdyss� tutkimuksessa 3-45 vuotta. Jostakin syyst� sen perusteella v�hemm�n asioista ymm�rt�v�t tahot puhuvat 8-10 vuoden kestoi�st�. Totuus lienee l�hemp�n� 45 vuotta tai enemm�n, jos levyt ovat normaalissa huoneenl�mm�ss� normaaleissa olosuhteissa. Tietenkin joku huonolaatuinen halpa bulkkilevy tai huonosti k�sitelty (kirkkaassa auringossa s�ilytetty) laadukaskin CD-R-levy voi tuhoutua muutamassa vuodessa jos huono tuuri k�y. R-levyiss� tallennusmediana on orgaaninen kerros, joka reagoi tallennusvaiheessa lasers�teeseen (l�mm�ll� t�ss� olennainen vaikutus). Periaatteessa reaktio on koko ajan k�ynniss�, ja jos l�mp�tilaa nostetaan ja valoa lis�t��n, nopeutuu "vanheneminen" huomattavasti. Siksi s�ilytys huoneenl�mm�ss� tai viile�mm�ss� ja ei suorassa auringonpaisteessa pit�� levyt toimivina helposti vuosikymmeni�. Eli itse poltetulla CD-R-levylle voinee arvioida tilanteesta riippuen odotettavaksi elini�ksi jotain vajaan vuosikymmenen ja parin vuosikymmenen v�lilt�. Miten CD-soitin toimii ? Tekniikan maailmassa ja HiFi-lehdess� on aina parin vuoden v�lein artikkeleita, joissa n�m� asiat selostetaan juurta jaksain aina uusille sukupolville. [1]Philipsin webbisivuilla on kuvaus CD-soittimen tekniikasta osoitteessa [2]http://www.philips.com/sv/newtech/cd.html ja osoitteessa [3]http://www.ee.washington.edu/conselec/CE/reports/Group.1/report.htm l on v�h�n lis�� teknist� tietoa millaisia signaaleja siell� CD-soittimen sis�ll� liikkuu. Miten CD:n 44.1 kHz n�ytteenottotaajuudella pystyt��n esitt�m��n t�ydellisesti signaaleita aina 20 kHz saakka ? Harry Nyquist ja Claude Shannon kehittiv�t n�ytteenottoteorian joka kehottaa ottamaan n�ytteit� v�hint��n kaksinkertaisella taajuudella signaalin sis�lt�m��n suurimpaan taajuuskomponenttiin n�hden, jotta alkuper�inen signaali voidaan t�ydellisesti rekonstruoida. N�ytteenottoteoreema p�tee kaikille reaalimaailman signaaleille n�ytteenottotaajuuden puolikkaaseen asti. Jotta n�ytteenottoteoreeman idean voi ymm�rt�� on tunnettava sellaisia matemaattisia todistettavissa olevia teoreemoja, kuten Fourier-muunnos ja konvoluutioteoreema. Jos joku v�itt��, ett� CD-levy ei pysty toistamaan kunnolla 20kHz:n korkuisia johtuen sen 44.1 kHz n�ytteenottotaajuudesta, niin t�m� v�itt�j� on v��r�ss� eik� tunne asiaa niin hyvin, ett� voisi v�itell� siit� asiallisin argumentein. T�ydellinen rekonstruointi digitaalisista n�ytteist� vaatii ideaalisen suodattimen D/A-muuntimessa. Koska t�llaista ei ole olemassa reaalimaailmassa, on n�ytteenottotaajuus valittu hiukan suuremmaksi kuin 40 KHz, jotta selvitt�isiin riitt�v�n hyvin hiukan ep�ideaalisillakin suodattimilla. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy l�hes mist� tahansa digitaalista signaalink�sittely� k�sittelev�st� kirjasta (varoituksena voin sanoa, ett� monet alan kirjoita ovat hyvin matemaattisia). V��ristyv�tk� korkeat ��net CD-soittimen ��nen n�ytteistyksess� ? Usein kuulee v�itteen, ett� CD:n ��nenlaatu alkaa heikkenem��n jo 15kHz tiet�miss�, koska korkeiden taajuuksien amplitudit voimistuvat ja heikkenev�t s��nn�llisesti. T�h�n tulokseen tulevat jonkin verran digitaalisen ��nitekniikan perusteita opiskelleet, jotka tarkastelevat tilaa piirt�m�ll� siniaaltoa ruutupaperille ja n�ytteist�m�ll� sit�. T�ss� tilanteessa monet tulevat sitten tulokseen, ett� periaatteessa 2 tai 2.2-kertaisella n�ytteenottotaajuudella (signaalin low-pass kaistan suhteen ) sumplattu signaali voidaan rekonstruoida t�ydellisesti, mutta vain silloin, jos sampleja on kyseisest� signaalista PALJON. Pienimm�ll� n�ytem��r�ll� n�ytteistetyss� signaalissa vaikuttaisi olevan voimakkuusvaihteluita korkeimmilla ��nill�. T�m� usein esitetty p��ttely on kuitenkin v��r�. CD-soitin pystyy kunnolla toistamaan kaikki taajuudet 20 kHz saakka. Seuraavassa tekninen selostus, mit� tuossa edellisess� p��ttelyss� on vialla: on muistettava, ett� n�ytteistyksess� muodostuu my�s sivunauhoja n�ytteenottotaajuuden ja sen monikertojen ymp�rille. Olkoon haluttu audiosignaali tasan 20 kHz ja n�ytteenottotaajuus 44.1 kHz. Kun tuon ajaa ulos DAC:ista, ilmestyy sinne tuon 20 kHz lis�ksi 44.1-20 kHz=24.1 kHz, 44.1+20=64.1 kHz, 88.2-20, 88.2+20 jne. Se amplitudivaihtelu mik� tuossa n�kyy on 24.1-20 kHz=4.1 kHz, eli tuo amplitudi vaihtelee juuri tuolla nopeudella. Kysymyksess� ei ole kahden taajuuden ep�lineaarinen intermodulaatiotulos (eli kapeakaistaisen 4.1 kHz audiosuotimen l�pi ei tule mit��n) vaan ihan samantapainen interferenssi-ilmi� (huojunta) kuin kitaraa viritt�ess�. Nyt kun DAC:in j�lkeen laitetaan jyrkk� esim. 21 kHz alip��st�suodin, tuo 24.1 kHz signaali ei en�� p��se l�vitse, eik� se siten aiheuta interferenssi� (voimakkuuden vaihtelua) tuohon 20 kHz signaaliin. Olisiko ��nenlaadun kannalta tarpeen, ett� CD-levyss� olisikin taajuuksia yli 20 kHz taajuuksien ? Yli 20 kHz ��nien tallettamiselle ei ole tarvetta, koska voimme aistia korkeintaan 20 kHz ��ni�. Oleellisempi kysymys onkin, onko kuuloaistimus rajoittunut alle 20 kHz taajuuksiin. Vaikkakaan yht� ��nt� kuunneltaessa ei paljoa yli 20 kHz ��ni� voi kuulla edes nuorella i�ll�, ainakin jotkut kokeet viittaisivat siihen, ett� t�t� suurempia taajuuksia voidaan ep�suorasti aistia. Kun samassa huoneessa on kaksi hyvin voimakasta ultra��nil�hdett� esim. 30 kHz ja 31 kHz, ei n�it� voi aistia erikseen, mutta kun ne ovat yht�aikaa p��ll�, syntyy korvan kuuloluissa sen verran intermodulaatios�r��, ett� n�iden taajuuksien erotus on aistittavissa. Eri asia sitten on, onko t�ll� vaikutusta musiikin kuuntelunautintoon, sill� korkeat ��net ovat yleens� varsin heikkoja ja vaimenevat melko lyhyell� matkalla jossain isossa konserttisalissa. Miten ��ni on tallennettuna CD-levylle ? ��ni on talletettuna CD-levylle digitaalisessa muodossa. CD-levyss� on yksi spiraalimainen raita levyn reunasta aina levyn melkein keski��n saakka. ��nsignaali ja muuta digitaalitietoa on talletettu t�h�n raitaan siten, ett� eri bittien tiloja eritet��n erimittaisilla kuopilla t�m�n raidan matkalla. T�llaisen kuopan olemassaolo tai sen puuttuminen todetaan raitaa seuraavan laserin takaisinheijastuneen valon m��r�n muutoksesta. Audiodata on talletettuna CD-levyll� erilaisiin sektoreihin ja lohkoihin. Audio-CD:ll� on sekunnissa 75 "sektoria", joihin kuhunkin mahtuu 98 kehyst�, jossa kussakin puolestaan on 6 n�ytett�. N�ytteenottotaajuus on siten 75 x 98 x 6 = 44100 Hz. Yksi n�yte koostuu siis 16 + 16 bittisist� arvoista, yhteens� siis 32 nettobitti� eli 4 tavua, joten siirtonopeus (netto) on 44100 x 4 = 176400 tavua/s. Jos levyn pituus on 75 minuuttia, on siin� 793,8 miljoonaa tavua nettodataa. Yhdess� sektorissa on siten 98x6x4 = 2352 nettotavua. Yhdess� kehyksess� on 6 n�ytteen lis�ksi 32+32 virheenkorjausbitti�, 8 bitti� sub-codea ja 27 bitti� otsikkoa. Kehyksen bitit on lomitettu uusiksi, jolloin virhepurske muuttuu joukoksi satunnaisia bittivirheit�, jotka on helpompi korjata. N�iden ��nin�ytteiden lis�ksi CD-levyn alussa on oma osansa CD-levyn hakemistotiedolle, joka kertoo montako biisi� levylt� l�ytyy, kaunako ne kest�v�t ja miss� p�in levy� ne sijaitsevat. Mit� ovat 24-bittiset CD-levyt ? Termiin "24-bittinen CD" saattaa t�rm�t� joskus levylistoja seuratessa. Teoriassa ��nenlaatu paranee kun bittien m��r�� kasvattamalla mutta, normaalissa CD-levyss� bittien m��r�� ei voida miss��n kasvattaa yli 16 bitin, koska standardi m��r�� t�m�n vakion bittim��r�n. Liikkeell� on toki ��nitteit� joita mainostetaan korkeampiresoluutioisilla mastereilla, mutta itse CD-levyt ovat silti aina 16 bittisi�. CD-levyll� ��ni on aina 16-bittisen�, eik� se mit��n muuta voi olla tai kyseess� ei ole en�� normaaliin CD-soittimeen sopiva CD-levy. ��nitys on saatettu tehd� 24-bittisell� laitteistolla, useimmat studiot alkavat olla t�t� nyky��n, joten varmaan useimmat nykyiset levyt ovat "24-bit recording", oli se merkitty kanteen tai ei. Bittim��r�n korostaminen on p��asiassa mainoskikka, hyv� ��ni ja soundi syntyy muulla tavalla, ��nitt�j�n ja tuottajan taidoilla. 16-bittisell� laitteistolla ��nitetty levy voi soida paljon paremmin kuin 24-bittisell� ��nitetty levy. ��nenlaatu ei ole bittien m��r�st� kiinni. Ja siis CD-levy on aina 16-bittinen. Mit� tarkoitetaan CD-levyn merkinn�ll� "digitally mastered" ? Markkinoinnin ja mainonnan puolelle tuokin menee p��asiassa. Kaikki maailman levyt masteroidaan nyky��n ja on masteroitu varmaan viimeiset kymmenen vuotta tietokonepohjaisilla, siis digitaalisilla ty=F6asemilla. Ei ole olemassa analogisia masterointity=F6asemia. Siten melkein jokaisessa levyss� voisi lukea "digitally mastered/remastered". Vanhan nauhan masterointi uudelleen, eli k�yt�nn=F6ss� monenlainen soundimuokkaus on oikeastaan melko lailla samaa puuhaa kuin uudenkin masterin masterointi. Se mit� vanhalle nauhalle saatetaan viel� digitaalisesti tehd�, on kohinan ja h�iri�iden poisto, mik� on kunnolla mahdollista vain digitaalisilla j�rjestelmill�. Onko kalliiden ja halpojen CD-soittimien digitaaliantojen signaaleissa eroja ? Datavirta on halvallakin, ehj�ll� soittimella ett� levyll� on t�ysin virheet�nt�. Jos bitit ovat oikeita, on musiikkikin oikeaa ja virheet�nt� kuten se on levylle tallennettu. Niin helppoa ja kivaa on digitaalinen ��nentoisto. Digitaaliliit�nt��n data tulee virheenkorjauksen j�lkeen, tietenkin. CD-soitin on n�ilt� osin p��asiassa tietotekninen laite, ei musiikintoistin. Lukuvirheit� ei k�yt�nn�ss� halvoillakaan soittimilla tule, lis�ksi levyn py�rimisnopeus (200-500 kierosta minuutissa) on niin alhainen, ett� varsinaista v�rin�� ei edes p��se syntym��n. Jo virheit� ei ole digitaalisignaalissa, ei sit� ole musiikissakaan. CD:lt� luetaan kuitenkin vain numeroita eik� soiteta musiikkia. Onko CD-ROM-levyjen ja CD-audiolevyjen virheenkorjauksessa eroja ? Musiikkilevyill� on hiukan CD-ROM-levyj� kevyempi virheenkorjaus. Siksi musiikkilevyn nimellinen kapasiteetti (musiikki muutettuna dataksi) on noin 740 megatavua. Datalevyn� sama levy on 650 megatavua, eli noin 90 megatavua enemm�n kuluu CD-ROM-levyll� virheenkorjaukseen. Molemmissa virheenkorjaus on k�ytt�tarkoitukseen n�hden riitt�v�. Jos musiikkilevyll� virheenkorjaus ei pysty korjaamaan virheit� 100%:sesti, se pyrkii viimeisen� keinona ennen mykistyst� "peitt�m��n" virheen ns. interpolointimenetelm�ll�, eli keksim��n itse hyvin lyhyen p�tk�n puuttuvaa dataa. Jos se ei onnistu, p��see ilmoille selkeit� hetkellisi� napsuja, suhahduksia tai jopa katkoja. Interpolointi ei siis kovin paljon osaa. Onneksi normaaleilla soittimilla ja tarpeeksi puhtailla ja naarmuttomilla levyill� interpolointeja ei v�ltt�m�tt� tapahdu yht�k��n koko levyn aikana. Jos tapahtuu, ne ovat todella lyhyit� (j�rjestelm� ei pysty kuin oliko se nyt kymmenien millisekuntien tai satojen millisekuntien korjauksiin), ja niit� tapahtuu paikallisesti vain siell� t��ll�. Pelko siit�, ett� ��ni olisi jotenkin jatkuvasti huonompi soittimen heikon lukukyvyn vuoksi, on turha. CD-soittimessa ei yksinkertaisesti ole mink��nlaista �lykkyytt� yritt�� korjata virheit� t�ll� tavalla. Digitaalinen j�rjestelm�, yksi-nolla-luonteestaan johtuen, p��asiassa joko toimii tai ei toimi. Ykk�sen ja nollan v�liss� ei ole mit��n v�limuotoa. Mik� on joillain CD-levyill� k�ytetty esikoristus ? CD-levyill� oleva ��ni voi olla kahdella tavalla talletettuna: esikorostettuna tai ilman esikorostusta. Esikorostamattomassa levyss� ��nen taajuusvaste on koko toistoketjun l�pi suora. Esikorostetussa levyss� taas korkeita ��ni� on korostettu sovitulla tavalla jossain levyn valmistusvaiheessa ja korostus suodatetaan pois CD-soittimen toistossa. Nykyp�iv�n� l�hes kaikki CD-levyt valmistetaan esikorostamattomiksi. Koko esikorostuksen on omittu taajuusmoduloiduista (FM) radiol�hetyksist�, jota k�ytet��n ULA radiossa ja television mono��ness�. Taajuusmoduloinnissa kohina kasvaa audiotaajuuden toiseen potenssiin, joten esikorostamaton FM l�hete kohisisi eritt�in voimakkaasti diskanttitaajuuksilla ja kun viel� kaiken lis�ksi ��nitteen diskanttipitoisuus laskee taajuuden kasvaessa, hukkuisivat diskantit hyvin nopeasti kohinaan. Nyt l�hetysp��ss� nostetaan esikorostuksella diskantit samalle tasolle kuin keski��netkin, joten ne eiv�t ole niin herkki� kohinalle. Vastaanotossa j�lkikorjauksella palautetaan audio alkuper�iselle tasolle, mutta kohina samalla v�henee. Saman tyypist� ideaa hy�dynnet��n my�s LP-levyiss� kohinan pit�miseksi kurissa, siell� nimell� RIAA-suodatus. Esikorostuksen toimiminen perustuu siihen olettamukseen ett� tavallisessa akustisessa musiikissa diskantit ovat hyvin paljon hiljaisempia kuin keski��net ja matalat ��net. N�in diskantteja voitiin voimistaa huolestumatta siit� ett� ��nentoistoj�rjestelm�n dynamiikka loppuu kesken. CD:ss� esikorostamattomassa ��nitteess� diskantit k�ytt�v�t enint��n 12-14 bitti� median 16 bitin dynamiikka-alueesta, joten diskanttien signaali/kohinasuhde j�� heikommaksi kvanttisointikohinan takia. Kuitenkin CD:ss� (ja muissa PCM j�rjestelmiss�) kvantisointikohina kasvaa lineaarisesti kaistaleveyden kasvaessa (ei kaistaleveyden toisen potenssin suhteessa kuten FM:ss�), joten koko esikorostukselle ei ole alkuunkaan sellaista tarvetta kuin FM:ss�. Esikorostus CD-levyss� on per�isin aivan digitaalitekniikan alkuajoilta, silloin kun muuntimet olivat sellaisia, ett� kohinaa syntyi turhan paljon. Lis�ksi oli markkinoilla videonauhurin kanssa k�ytett�vi� PCM-muuntimia, jotka olivat 14-bittisi�, ja siten tuon ajan tekniikalla (80-luvun alku) viel� teoreettista 14 bitin tasoa huonompia. Esikorostus korostaa standardilla k�yr�ll� diskanttia ��nitysvaiheessa ja toistovaiheessa bittivirrassa oleva bitti kertoo toistolaitteelle, ett� pit�� kytke� vastaava vaimennus p��lle. K�ytt�j� ei siis sit� tied� olevankaan, paitsi jos toistossa vaimennus ei toimi normin mukaisesti. Silloin tulee rajusti diskanttikorostunut ��ni. Esikorostus on itse asiassa periaatetasolla ihan j�rkev� juttu, se nimitt�in parantaa signaali-kohinsuhdetta, vanhemmilla laitteilla merkitt�v�n paljon, koska ne kohisivat enemm�n kuin nyky��n. Parantaa my�s nykyisten 16-bittisten tallentimien pohjakohinatasoa, mutta harvassa nauhurissa sellainen kytkin kuin "emphasis" en�� l�ytyy. Esikorostus/vaimennus ei muuta ��nitett�v�n ��nen diskanttitoistoa mitenk��n, mutta poistaa ��nityslaitteen tuomaa pohjakohinaa. Pohja t�lle systeemille siis lienee 70-luvulla. Esikorostus v�hensi digitaalinauhureiden diskanttiohjattavuutta, mutta se perustui siihen useimmalla musiikilla toimivaan ajatukseen, ett� diskantin osuus spektriss� luonnostaan laskee kohti korkeita taajuuksia. Esikorostusmahdollisuus on ��nitysj�rjestelmist� samanlaisena mukana ainakin sek� CD- ett� DAT-j�rjestelmiss�. Onko esikorostuksella mit��n iloa t�n� p�iv�n� onkin sitten jo toinen juttu. Uudemmissa soittimissa j�lkikorjaus tehd��n digitaalipuolella (ei siis RC ketjua kytkem�ll� analogiapuolella), joten D/A muunnoksen aiheuttamiin lineaarisuusvirheisiin t�ll� ei ole vaikutusta. Lis�ksi j�lkikorjauksella luvataan vain 0,5 dB tarkkuudella suoraa signaalia, kun ilman j�lkikorjausta taajuusvasteen luvataan olevan suora 0,1 dB tarkkuudella. Kun sek� ��nityksess� ett� toistossa k�ytet��n huomattavasti lineaarisempia 1 bittisi� muuntimia yleens� viel� yli 16 bitin tarkkuudella, ei esikorostuksesta liene paljoa hy�ty� ainakaan 16 bitin dataformaattia k�ytt�viss� tallenteissa. Haluttaessa lis�ksi CD:ss� saadaan lis�ksi erilaisilla "Noise shaping"-viritelmill� osa diskanttikohinasta siirretty� kuuloalueen ulkopuolelle, joten esikorostuksen tarve v�henee entisest��n. Hyvin harvassa levyss� esikorostusta k�ytet��n, mutta joissakin klassisen musiikin tuoreissakin levyiss� sit� on viel�kin k�ytetty. Syyn� lienee pohjakohinan minimointi tai k�ytetty ��nityslaitteisto. Miksi jotkut High-End-ihmiset eiv�t pid� CD:t� ja digitaalista ��nentoisto ollenkaan High-Endin� ? Aikansa johtavat highendistit (sen ajan p��ideologeja ja tieteellisiin perusteisiin vedonneita "guruja") ottivat jo yli kymmenen vuotta sitten sen kannan, ettei digitaalinen j�rjestelm� sovi lainkaan ��nentoistoon. Aiheesta julkaistiin oikein tieteellinen teesikin Audio Engineering Societyn vuosikokouksessa. Sen mukaan hyv�� digitaalitoistoa kuunnelleet koehenkil�t stressaantuivat enemm�n kuin hyv�� analogiatoistoa kuunnelleet koehenkil�t. K�yt�nn�ss� CD-systeemi on "riitt�v�n hyv�" musiikin kuunteluun kaikille normaalihifisteille. Se tarjoaa koilaitteilla selke�sti paremman ��nenlaadun kuin mik��n analoginen kotik�yt�n tallennusmedia. My�s studiopuolella on siirrytty nykyp�iv�n� kovasti digitaalitallennukseen, koska se tarjoaa hyv�n ��nenlaadun, mahdollisuuden kopioida tallennetta ��rett�m�n monta kertaa ilman h�vi�it�, k�sitell� ��nt� hyvin paljon mahdollisimman pienell� laadun huonontumisella ja mahdollisuuden k�ytt�� kaikkia mahdollisia tietoteknisi� keinoja ��nen k�sittelyss�. K�yt�nn�ss� voidaan sanoa, ett� digitaalitallennus on t�n� p�iv�n� eritt�in hyv�� (selv�sti analogista parempaa) ja tullut j��d�kseen. Mik� on CD-j�rjestelm�n syntyhistoria ? CD:n syntyhistorian eri vaiheista on monta versiota ja anekdoottia. Seuraavassa Leo Backmanin kirjoittamassa katsauksessa CD-levyn alkuhistoriaan kerrotaan ainakin yksi versio tapahtumista: Philipsin ensimm�isiss� soittimissa oli 14-bittinen ja Sonylla 16-bittinen muunnin. Siteeraan HIFI:ss� julkaistua kirjoitustani: "...Philips ja Sony liittoutuvat Kuten niin usein, japanilaisinsin��rit ottivat oppia eurooppalaisista virkaveljist��n ja unohtivat LP:n kokoiset levyformaattinsa. Sonylla laskettiin, ett� heid�n koodaustekniikallaan yhdeks�n sentin kokoiselle levylle olisi mahdollista tallentaa tunnin pituinen stereo��nite digitaalimuodossa. Elokuussa 1979 Philips ja Sony ilmoittivat yhdist�v�ns� tietotaitonsa digitaalisen laserlevysoittimen kehitt�miseksi. Yhteisty� osoittautui hedelm�lliseksi ja poiki muutamia parannuksia tulevan ��nilevyn j�rjestelm�parametreihin. Philipsill� CD:n tallennustarkkuudeksi oli valittu 14 bitti�. T�m� oli levyn informaatiokapasiteetin ja silloisen komponenttitekniikan sanelema ratkaisu. Yli 14-bittist� da-muunninta pidettiin liian kalliina k�ytett�v�ksi kuluttajalaitteissa. Philipsin insin��ri Bert Gall oli keksinyt k�ytt�� 14-bittisess� da-muuntimessa niin sanottua ylin�ytteistyst� (oversampling) ja n�ytteistyskohinan muokkausta (noise shaping). Tuloksena on l�hes 16 bitin muuntimen dynamiikka. Vain kahden bitin t�hden Sonyn digitaali��nilevyn tutkimusta 70- ja 80-luvulla johtanut Heitaro Nakajima oli sit� mielt�, ett� koodausta on lis�tt�v� kahdella bitill�. Sonylla n�et uskottiin, ettei 16-bittisten da-muuntimien valmistus tulisi ajan mittaan sen kalliimmaksi kuin 14-bittistenk��n. Lopulta bittien lukum��r�st� p��stiin yhteisymm�rrykseen ja CD:st� tuli 16-bittinen." My�hemmin antamassaan haastattelussa H. Nakajima sanoo my�s levyn koon olleen h�nen ratkaisunsa: "Takintaskut vai von Karajan Kapellimestari Herbert von Karajanin kerrotaan vaikuttaneen CD-levyn halkaisijaan. Ollessaan Japanissa Sonyn perustajan Akio Moritan vieraana 1977, von Karajan esitti, ett� Beethovenin yhdeks�nnen sinfonian oli mahduttava yhdelle levylle maestron itsens� m��r��m�ll� tempolla. Sonyn Nakajimalla on kuitenkin asiasta toisenlainen muistikuva. H�nen mukaansa 12 sentin halkaisija p��tettiin maailmanlaajuisen p��llystakkitutkimuksen perusteella. Kompaktilevy haluttiin tehd� taskuun mahtuvaksi. Sonyn takkitutkimus osoitti taskunsuut keskim��rin 14 senttimetrin levyisiksi, joten keskivertotaskuun mahtui 14 cm:n levyinen ja kahden cm:n paksuinen levykotelo. Sit�, valittiinko levykoko lopultakaan von Karajanin n�kemyksen vai takintaskujen leveyden mukaan, lienee mahdoton en�� selvitt�� varmuudella. Joka tapauksessa kev��ll� 1980 Philips ja Sony sopivat, ett� CD:t� suurennetaan puoli senttimetri�: n�in levyn halkaisijaksi tuli 12 senttimetri�." Voi toki olla, ett� Nakajimakin puhuu muunnettua totuutta. No, ehk� sill� ei ole niin v�li�k��n. Muitakin n�kemyksi� CD-levyn historiasta l�ytyy: J. Audio Engineering Society, Vol. 46, No 5, 1998 May -lehdess� on artikkeli The Compact Disc Story. Philipsin Tutkimusinsin��ri Kees Immink kirjoittaa, ett� CD-levyn kokoa valittaessa mietittiin, ett� se ei saisi olla paljoa suurempi kuin menestyksekk��n C-kasetin. C-kasetin l�vist�j� on 11.5 cm. K�yt�nn�ss� halkaisijaksi valittiin 0.5 cm suurempi mitta eli 12 cm. Artikkelissa kumotaan huhut Beethovenin sinfonioiden pituuksien vaikutuksista levyn mittoihin. Pystyyk� CD-levy tallettamaan kunnolla kaikki taajuudet 20 kHz saakka ? CD-levyn 44.1 kHz n�ytteenottotaajuus riitt�� aivan hyvin tallentamaan ��nisignaalit v�lill� 0-20kHz (ihmisen kuuloalue). Tuolla n�ytteenottotaajuudella pystyt��n kaikki 0-20 kHz signaalit esitt�m��n t�ydellisesti perustuen Shannon-Nyquistin n�ytteentuottoteoreemaan (matemaattinen todistus t�st� l�ytyy suunnilleen jokaisesta digitaalisen signaalink�sittelyn oppikirjasta). N�ytteenottoteoreema p�tee kaikille reaalimaailman signaaleille n�ytteenottotaajuuden puolikkaaseen asti. Ideaalisessa tapauksessahan CD:n n�ytteenottotaajuus tuo riitt�isi 22.05kHz:n taajuuksiin asti mutta n�ytteistyksess� ja rekonstruktiossa tarvittavat alip��st�suodattimet (anti-aliasing, anti-imaging) vaativat transitiokaistan v�lille 20-24.1kHz, koska ideaalisesti toimivaa suodin on turhan vaikea toteuttaa reaalimaailman elektroniikkakomponenteista. Mist� johtuvat eri CD-levyjen v�liset laatuerot ? CD-levyjen v�liset ��nenlaatuerot johtuvat siit� millaista ��nt� levylle on tallennettu (ellei sitten levy ole niin huono, ett� siin� on kamalasti virheit�). Maailmassa ei ole laatu- eik� tyylinormeja CD:lle tallennettavalle ��nelle. Nyky��n l�hes kuka tahansa voi halutessaan tallentaa CD:lle mit� tahansa ohjelmaa, mist� tahansa l�hteest�, k�ytt�en signaalin siirtoon ja muokkaukseen mit� tahansa laitteita. N�in siis ��nenlaatu voi olla ihan mit� tahansa riippumatta itse DC-systeemin tekniikasta. Se, miksi levyill� olevan musiikin tekniset laatuerot ovat yleens� kuultavissa, johtuu siit�, ett� CD-soittimien suoritusarvot ovat niin paljon levyj� paremmat. Nykyajan hyv� CD-soitin on levylt� toistettavan ��nen kannalta t�ysin "l�pin�kyv�". Kaikki virheet v��ristym�t ja puutteet mit� ��ness� kuuluu, ovat tallenteessa. ��nenlaadulliset erot siis johtuvat laitteista ja tekniikoista, joilla ��nite on tehty ja miten noita on k�ytetty. T�st� syyst� monissa studioissa ��nityksess� ja prosessoinnissa k�ytet��n korkeampia n�ytteenottotaajuuksia ja suurempaa resoluutiota, jotta t�m�n k�sittelyn aikana signaaliin tulee mahdollisimman v�h�n kohinaa ja alkuper�inen informaatio pysyy varmasti tallessa (=saadaan paras ��nenlaatu). Onko eri CD-soittimien v�lill� isoja eroja ? Kun laitteet ovat teknisesti kunnossa, ne kuulostavat ik�v�n samalta, oli sitten kyse esivahvistimesta tai CD-soittimesta, sama mik� hintaluokka. Jos taajuusvasteissa on virheit�, s�r�arvoissa omituista, kytkimiss�, liittimiss� tms. salakavalia kontaktiongelmia tai k�ytet��n puolitahallisesti kytkent�j�, jotka tuottavat korvinkuultavaa s�r��, syntyy ��nellisi� eroja, jotka ovat enemm�n tai v�hemm�n kuultavissa. Vaikka eroja tunnutaan kuulevan kun laitteet n�hd��n, niin kunnollisessa AB-sokkotestiss�, jossa vaihtokertoja on tilastollisesti riitt�v� m��r�, "mystisi� eroja" ei en�� kuullakaan. Ehjist� kunnollisista vahvistimista, joita ei yliohjata, ei normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla kyet� kuulemaan tilastollisesti merkitt�vi� eroja. Jos nyt j�tet��n laskuista pois vanhat monibittisiin DA-muuntimiin perustuvat CD-soittimet, joissa on nollatason kalibrointi pieless�, kuulostavat CD:tkin kiusallisen samoilta. Syy sin�ns� tyls�lt� tuntuvien AB-sokkotestien k�ytt��n on, ett� korvat ja niiden per��n kytketyt aivot ovat ��rimm�isen heikko analysaattori, mit� tulee toistettavuuteen ja luotettavuuteen. Siksi on kehitetty testimenetelmi�, joilla nuo heikkoudet voidaan eliminoida riitt�v�n hyvin. Omia korvia kannattaa yleens� ep�ill� ensiksi. "Luottakaa korviinne - varauksin". Mielipiteet ja min�-muotoiset fiilis-jutut ovat asia erikseen, mielipiteeseen kaikilla on oikeus, sen sijaan kun mielipiteest� syntyy vakava v�ite selvist� eroista laitteiden v�lill� ja laitteet arvotetaan niiden perusteella, on todisteiden esitt�misen aika. Koko kuunteluketjun ylivoimaisesti heikoin lenkki on ihminen kaikkine mahdollisine puutteineen. Se on ainoa osa ketjusta, joka ei toimi systemaattisesti ja loogisesti, vaan kerta toisensa j�lkeen ep�johdonmukaisesti. Siksi tarvitaan "tieteellisi�" sokkotestej�, ett� erotetaan todellisuus kuvitellusta. Monet erot syntyv�t kuuntelijan p��ss�: "...high end -harrastajan kannattaa ostaa itselleen kymmeni� tuhansia maksava soitin, koska tieto siit�, ett� se on parempi kuin halvemmat soittimet vaikuttaa h�nen k�sitykseens� siit�, miten se soi." Vaikka olisitkin vakaasti sit� mielt�, ett� CD-soittimien ��niss� on havaittavia eroja, niin ne erot ovat hyvin pieni�. Esimerkiksi noin 1000 mk ja 2000 mk cd-soittimissa ei sellaisia ��nenlaadullisia eroja ole, ett� kannattaisi cd:n kustannuksella tinki� esimerkiksi vahvistimen tai varsinkaan kaiuttimien hinnasta. Loppup��telm�n� voitaisiin vet�� ett� �l� huolehdi turhia n�ist� ns. eroista. Halvimmissa soittimissa voi diskantti olla hiukan vaimentunut, ja se kuuluu aavistuksen, aavistuksen tummuneena, "tyls�n�" ��nen� mutta sekin silloin, kun rinnalla on toinen soitin, jossa vaimentumaa ei ole. Soitinta etsiess�si kaiva esiin jokin testi, jossa on harkitsemasi soittimen mittaukset, ja jos kaikki n�ytt�� hyv�lt�, osta pois. Ja usko omia korviasi, todellakin, mutta reilulla sokkotestill�. Noin vaan kuuntelemalla eroja syntyy helposti, varsinkin jos ei ole harjaantunut kuuntelija (=pitk� kokemus). Ihminen on ihminen ja heikoin lenkki koko ketjussa. Kuulossa on niin paljon vajavaisuuksia, ett� valtaosa eroista on kuviteltuja. Onko CD-soittimissa suuria yksil�eroja ? CD-soittimissa ei ole merkitt�vi� yksil�eroja. Kaiuttimissa yksil�erot ovat paljon suurempia kuin pelk�� digitaalitekniikkaa sis�lt�viss� laitteissa. Ja CD-soitin on suurimmalta osaltaan digitaalitekniikkaa, joka per�ss� on hyvin v�h�n analogiaelektroniikkaa. CD-soittimien yksil�erot ovat enemm�nkin huonoa s�k��, yleens� poikkeava soitin on viallinen. My�s kasettinauhureissa erot ovat huimia yksil�iden v�lill�, jos verrataan CD-soittimiin. Jo halvat CD-soittimet ovat tasalaatuisia. Vaikuttaako CD-soittimen rungon tukevuus paljon ��nenlaatuun ? Painavalla rungolla varustettu CD-soitin on tietysti ostajalle vakuuttava aivan kuin mik� tahansa painava laite. ��nenlaatuun tuolla painolla ei ole kuitenkaan merkityst�, koska CD-soittimessa kun ei ole vinyylisoittimien kaltaista kiertoa, mikrofonia tai muutakaan mekaanisesta t�rin�st� aiheutuvaa ��nenlaadun heikkenemist� (paitsi kun ��ni katkeaa tai s�ks�tt��, kun t�lli on riitt�v�). Miten CD-soittimien mekaniikka on muuttunut vuosien varrella ? CD-soittimia ei tehd� mekaanisesti tavalla, jolla niit� tehtiin 80-luvun lopussa ja ehk� viel� 90-luvun alussa. Kun hinta pit�� olla esim. 2000 mk tai 3000 mk, ei laitteeseen viel� uhrata ratkaisevasti enemm�n mekaanista tukevuutta, jolla saataisiin laitteeseen pitk� k�ytt�ik�. Alkuaikojen CD-soittimissa tapasi viel� olla harjaton suuren v��nt�momentin omaava kunnolla laakeroitu j�re� moottori. Nyky��n melkein kaikissa CD-soittimissa tuppaa olemaan halpa harjallinen tasavirtamoottori ja jonka akseli ja laakerointi on sellainen, ett� klappia tulee vuosien saatossa py�rimisest� (mallia lasten leikkiveneest� tai halvasta kasettinauhurista tuttu "Mabuchi motor"). Vanhoissa CD-soittimissa oli k�yt�ss� viel� ns. lineaarimoottori, jossa kelkka liikkuu magneettikent�n avulla. Nykysoittimissa lukup�� liikkuu pikkumoottorilla ja jollakin hammaspy�r�-matopy�r�-yhdistelm�ll�. Kyll� t�m�kin ratkaisu toimii, vaan ei ole yht� pitk�ik�inen kuin lineaarimoottori. Hifilaitteet ovat teollisia tuotteita ja kilpailu on kovaa. Siksi juuri tekniset ratkaisut jossakin hintaluokassa eiv�t oikeastaan voi poiketa toisistaan paljoakaan. Ja tavoitteena on tinki� hinnasta kaikessa miss� voidaan tuotteen siit� k�rsim�tt� tehd�. Hienoja logoja, gurujen modifiointeja ja muuta elektroniikalla helposti ja halvalla saatavaa "statusta" ja erikoisuutta CD-soittimiin kyll� markkinointiosastot kehitt�v�t, mutta mekaanista kest�vyytt� ei en�� nyky��n tahdo edulliseen hintaan mist��n saada. Onko CD-levyn ensimm�inen ��niraita levyn keskell� vai reunassa ? CD-levyn ensimm�inen ��niraita alkaa levyn keskiosasta. Ovatko CD-levyn naarmut haitallisempia etikettipuolella vai kirkkaalla puolella ? Levyn informaatiota suojaa printtipuolella vain ohut lakkakerros (ja printti). Kirkkaalla puolella taas on paksu muovilevy. Itse levyn informaatio vaurioituu helpommin juuri printtipuolelta ja se on silloin pysyv��. Tuskin normaalik�sittelyss� CD-levyn kirkkaalle puolelle tulee niin pahoja naarmuja ettei niit� voisi korjata. CD-soitin on itsess��n aika hyv� selviytym��n pienist� naarmuista ja isompiinkin on olemassa korjauskeinoja (hionta, naarmunpeittoaineita). Mit� tarkoittaa 1-bittinen DA-muunnos? 1-bittisiss� DA-muuntimissa k�ytet��n nk. pulssimodulaatiota eli naputellaan muuntimen tilaa alas ja yl�s sellaisella tiheydell�, ett� keskim��r�inen signaalin taso on se, mit� haluttiinkin. Yksibittisen muuntimen tilan muuttelemin yl�- ja alatilojen v�lill� perustuu hyvin moninkertaiseen ylin�ytteistykseen. Kun muuntimen per��n laitetaan analoginen alip��st�suodin, saadaan haluttu lopputulos. 1-bittisi� muuntimia k�ytet��n, koska ne ovat halvempia valmistaa kuin yht� tarkat monibittiset muuntimet, kun ei tarvita tarkkoja 16-bittisi� vastusverkkoja. Seuraavassa hiukan tietoa 1-bittiseten muuntimien toimintaperiaatteesta: Deltamodulaatio (DM) on ensimm�isi� 1-bittisi� A/D-muunnoksia, jotka kehitettiin 40-luvulla puhelinsovelluksiin. DM perustuu differentiaaliseen pulssikoodimodulaatioon (DPCM), jossa koodataan sis��ntulevan analogisen signaalin ja edellisen koodatun arvon erotus. Kun erotus on negatiivinen, modulaattorin ulostulo on +delta; kun erotus on positiivinen, ulostulo on -delta. T�t� menetelm�� kutsutaan my�s nimell� pulssinleveysmodulaatio (PWM), koska leve� +deltan suuruinen ulostulo vastaa kasvavaa analogisen signaalin amplitudia ja -delta pienenev��. Jotta DM-signaali pystyy seuraamaan koodattavaa signaalia, on n�ytteenottotaajuutta kasvatettava suhteessa kvantisoinnissa esitett�vien tasojen m��r��n. Puhelinlaadulla (8bit, 8kHz) 1-bittisell� signaalilla on pystytt�v� esitt�m��n 2^8=256 tasoa samalla n�ytteenottov�lill� 1/8000s, mik� tarkoittaa n�ytetaajuutta 256*8kHz=2,048MHz. Kun pyrit��n esitt�m�n CD-tasoinen audiosignaali, tasoja on 2^16=65536, jolloin DM-signaalin n�ytetaajuus on oltava 65536*44,1kHz=noin 2,9GHz. N�in suuri n�ytetaajuus on nykyisell�kin tekniikalla hankala saavuttaa. Lis�ksi DM-signaalin ongelmana on suuri kvantisointikohina. K�yt�nn�ss� PWM-modulaatiota ei k�ytet� hifisovellutuksissa, vaan l�hinn� joissakin mikrokontrollereissa tekniikkana toteuttaa helppo ja halpa muunnin l�hinn� ohjausj�nnitteen (DC) tuottamista varten. Sigma-deltamodulaatio (SDM) kehitettiin 60-luvulla korvaamaan ongelmallinen DM. SDM:ssa analogisen signaalin ja modulaattorin ulostulon erotuksen integraali kvantisoidaan, jolloin dekoodaukseen riitt�� pelkk� alip��st�suodin. T�t� menetelm�� kutsutaan my�s nimell� pulssintiheysmodulaatio (PDM), koska harvakseltaan -deltassa k�yv� ulostulo vastaa analogisen signaalin laakeata huippua, harvakseltaan +deltassa k�yv� laakeata pohjaa ja tihe� pulssijono vastaa nousua tai laskua riippuen edelt�v�st� ja seuraavasta tilanteesta. Nyt siis ei en�� tarvita valtavaa ylin�ytteistyst� ja kvantisointikohina on ylip��st�luonteista, mik� tunnetaan yleisesti kohinan muokkauksena. Edellisen kaltaisen ensimm�isen asteen SD-modulaattorin h�iri�et�isyydet eiv�t riit� hifisovelluksiin, joten nyky��n k�ytet��n korkeamman asteen modulaattoreita, joilla kohinaa voidaan muokata tehokkaammin suuremmille taajuuksille pois audiokaistalta. Yleisesti k�ytet��n 32- tai 64-kertaista ylin�ytteistyst�, jolloin yhden kanavan n�ytetaajuus CD-soittimessa on vastaavasti noin 1,4MHz tai noin 2,8MHz. Viidennen asteen SD-modulaattorin 64-kertaisella ylin�ytteistyksell� maksimih�iri�et�isyys on noin 120dB. T�llaisen modulaattorin rakenne ja analysointi onkin jo monimutkaisempaa. 1-bittinen muunnos vaatii eritt�in suuren n�ytteenottotaajuuden, ja tuottaa my�s eritt�in paljon s�r�� taajuusalueen yl�puolelle (alip��st�suodattimen suodatettavaksi). Yksityiskohtaisempi selitys aiheesta l�ytyy osoitteesta [4]http://www.iki.fi/rosti/1-bit/. Onko yksi- vai monibittinen D/A-muunnos parempi ? Monibittiset muuntimet ovat herkempi� komponenttien toleransseille, koska ulostulosignaali muodostamisessa tarvitaan tarkasti mitoitettu vastusverkko. Yksibittisiss� muuntimissa ei tarvita eritt�in tarkasti mitoitettuja vastusverkkoja ja t�st� syyst� l�hinn� tuo hintas��st�. Toinen pointti on se, ett� noita laadukkaita muuntimia tarvitaan kaksi (yksi kanavaa kohden) ja lis�ksi viel� pit�� v�s�t� viel� suodin ja analogiaosat. Joissain 1 bitin muunninpiireiss� on kaikki samassa nipussa. Rakenteeltaan molemman tyyppiset huippumuuntimet ovat monimutkaisia eik� kumpikaan menetelm� ei ole ylivertainen toiseen n�hden. Lis�ksi k�yt�ss� on my�s yhdistelmi� em. tekniikoista (esim. multi-bit sigma-delta). 1-bittinen muunnos ei suuren ylin�ytteistyksen takia ole herkk� jitterille ja sill� voidaan saavuttaa helposti hyv�t suoritusarvot (lineaarisuuden, h�iri�et�isyys). Toisaalta on ihmisi�, joista monibittinen DAC kuulostaa paremmalta (esim. TDA1541 on nyky��nkin kai aika suosittu DAC). Mit� tarkoittaa kun moninkertainen ylin�ytteistys CD-soittimessa ? Ylin�ytteistys parantaa a-d/d-a -muunnoksen erottelua siirt�m�ll� osan ��nisignaalin digitoinnissa syntyv�st� kvantisointikohinasta ��nitaajuusalueen yl�puolelle. Ylin�ytteist�m�ll� voidaan CD-soittimen analogiaelektroniikkaosaa saada yksinkertaisemmaksi lis��m�ll� sopivaa signaalia k�sittelev�� digitaalielektroniikkaa. Kaksinkertainen ylin�ytteistys levitt�� my�s kvantisointikohinan spektrin kaksinkertaiseksi, jolloin ��nitaajuusalueen kohina pienenee 6 dB. Mit� tarkoittaa kun CD-soittimessa sanotaan olevan enemm�n kuin 16 bitti� ? Tarkempaa kuin 16 bittist� laskentaa tarvitaan ylin�ytteistyksess�, jotta ylin�ytteistysprosessissa ei jouduttaisi k�ytt�m��n py�ristyst� (jos ylin�ytteistys teht�isiin 16 bitill� menetett�isiin toistotarkkuudessa). Lis�biteist� on tietenkin my�s silloin hy�ty�, jos digitaalilaitteessa on ��nenvoimakkuuden s��t�. Mik� on jitteri ja mit� se vaikuttaa ��nisignaaliin ? Jitteriksi kutsutaan ilmi�t�, jossa digitaalisen ��nidatan n�ytteiden ja toimintaa ohjaavan kellon ajoituksissa tapahtuu pieni� muutoksia. Jitteri� on mahdollista synty� kun digitaalisignaalia siirret��n laitteiden v�lill� signaalimuodossa, jossa on kello ja datasignaali yhdess� (esimerkiksi S/PDIF). Vastaanottop��n DA-muunnin yleens� tahdistaa kellonsa tulevaan signaaliin on sen syyt� olla mahdollisimman suorareunaista. Jos kello vatkaa edestakaisin aiheutuu siit� jitteri� joka taas on suunnilleen sama asia kun FM-modulaatio eli s�r��. Signaalin kunnolla siirtymiseen riitt��, ett� kaapeli on suojaukseltaan, kapasitanssiltaan ja impedanssiltaan asiallinen. Ns. high-end kaapeleita tulee varoa, saattavat olla huonompia kuin esim. halvat (ja hyv�t) standardikaapelit. K�yt�nn�n D/A muunninratkaisuissa on tuossa vastaanottavassa laitteessa sis��ntulopuskurit ja oma kellonsa sek� data vastaanotolle ett� D/A-muunnokselle. Hyviss� D/A-muuntimissa k�ytet��n yksi- tai kaksiasteista PLL-VCXO jitterin poistoa. N�in pystyt��n suodattamaan k�yt�nn�ss� kaikki jitteri pois. Kaikissa vanhemmissa laitteissa t�llaisia ei v�ltt�m�tt� ole. Asia on hyv� tiedostaa ja tutustua omiin laitteisiinsa, varsinkin jos laitteita on useampia ketjussa, koska jitteri tapaa kumuloitua. Ideaalisen 20-bittisen DA-muuntimen kvantisointikohina on -122 dB tasolla. Jos pistetaajuutta toistettaessa kelloon aiheutetaan 1 ns jitteri, pistetaajuuden sivuille nousee piikit -89 dB tasolle. Jos halutaan olla varmoja, ett� ylim��r�iset piikit ei kuulu, on jitterin oltava alle 0,23 ns. Jos kello sis�lt�� 2 ns peak-valkoista kohinaa putoaa ideaalisen 16 bit DA:n 98 dB dynamiikka 91 dB:iin. Lis�tietoa jitterist� voi etsi� esimerkiksi AES/EBU-liit�nt�� k�sittelev�st� kirjallisuudesta. Mit� merkityst� on jitterill� ? Jitteri� on teoriassa olemassa l�hinn� vain niiss� laitteissa, joissa py�ritin ja muunnin on erikseen ja kytketty toisiinsa S/PDIF-liit�nn�ll�. Jitteri syntyy kun D/A-konversiossa k�ytett�v�� kellosignaalia johdetaan sis��n tulevasta bittivirrasta, joissa on pikosekuntiluokkaa olevia satunnaisia viiveit�. Ainoastaan "rajapinnoissa", AD- ja DA-muunnoksissa jitterill� voi olla vaikutusta ��neen, tosin l�hinn� mittalaitteille. Jitterist� puhutaan paljon, kun sellainen ominaisuus on olemassa. Kun digitaalilaitteissa ei ole en�� wowia eik� fultteria, on high-end ihmisten t�ytynyt jotain keksi�. Apuun ovat tulleet nykyaikaiset tarkat mittalaitteet, joilla voidaankin saada esiin jitteri�, digitaalisignaalin "huojuntaa", varsinkin jos mitataan CD-soittimen sis�lt� erilaisia korjaussignaaleita. Vanhemmissa digitaalilaitteissa (niiss�, joita k�ytettiin videon kera, sek� joissakin 1.polven DAT:eissa) oli kaikenlaista h�iri�t� ja roskaa hiljaisilla tasoilla. Osa varmasti aiheutui jitterist� eli kellon huojunnasta. Maailman lehdist�ss� koko jitter-keskustelu on saanut kummallisen aseman, kun sit� k�sitell��n jotenkin erillisen� asiana, vaikka se ei sit� ole. Jitterin tuottama teoreettinen ��nenlaadun heikennys syntyy DA-muunnoksessa ja sotkeutuu siten DA-muuntimen ja analogiaosien kaikkien muiden puutteiden joukkoon. Siksi on mahdotonta sanoa, aiheutuuko esim. heikko ritin� ja pohjakohina ��nitteen pohjalla jitterist� vai vanhanmallisen muuntimen muista puutteista. Jitteri� ei voi k�sitell� erillisen� ilmi�n� kuulohavaintona. Jitter kuuluu, jos yleens� kuuluu, pohjakohinana/ritin�n�, joka joko seuraa musiikin voimakkuutta ja taajuussis�lt�� tai pysyy stabiilina, muunnintoteutuksesta riippuen. Stereokuvan el�minen, monottuminen, basson l�ystyminen, diskantin kireys yms. subjektiiviset havainnot eiv�t kuulu jitterin tuottamiin ilmi�ihin. Musiikin soidessa v�h�nk��n kovempaa peittoilmi� yleens� kadottaa huononkin laitteen jitterin kuulumattomiin. Jitter-"ongelma" on varsin olematon ilmi�. Jitterin kuuluvuudesta ei ole kertaakaan saatu luotettavasti j�rjestetyiss� testeiss� mit��n todisteita. Tilastolliset sokkotestit puhuvat t�ss�kin puolestaan, sik�li kun niit� yleens� on pahemmin tehty, kuten sanottu, jitteri� ei voi kuunnella erikseen. Subjektiiviset, henkil�kohtaiset kuuntelulausunnot ovat asia erikseen, jokainen saa olla jitterist� mit� mielt� haluaa. Ei kuitenkaan kannata kaikkea uskoa mit� lukee jonkun toisen v�itt�v�n kuulevansa. Kannattaa lis�ksi muistaa, ett� jitterill� ei ole edes teoriassa mit��n merkityst� silloin, kun tehd��n digitaalisia kopioita. Miten tiedot on talletettu CD-levylle ? CD-levyn informaatio on talletettu l�hell� CD-levyn etikettipuolta olevaan kiilt�v��n hopeakalvoon pienin� kuoppina jotka muodostava spiraalin levyn reunalta keskelle. CD:ll� ei ole tasaisen mittaisia kuopia, jotka voivat olla joko nollia tai ykk�si� vaan CD:ss� data koodataan erimittaisiin kuoppiin L�hikuvia CD-levyn kuopista l�ytyy osoitteesta [5]http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/HowLDsLookLike.html. Itse data talletetaan CD-levylle lohkoina, joista jokaisessa k�ytet��n virheenkorjauskoodia (Cross-Interleaved Reed-Salomon). Interleaving muistuttaa klassista salakirjoitusalgoritmia, jossa teksti kirjoitetaan N-ulotteiseen matriisiin tietyss� j�rjestyksess�, ja luetaan toisessa. T�m�n ansiosta levyll� oleva p�lyhiukkanen tai naarmu tuhoaa fyysisesti vierekk�isi� bittej�, mutta k��nteis- interleaving hajauttaa ne pitk�lle aikav�lille. Itse virheenkorjaukseen k�ytet��n monimutkaista polynomiaritmetiikkaa. CD-formaatin virhesuojakoodaus voi teoriassa palauttaa enimmill��n runsaan 480 per�kk�isen, virheellisen tavun informaation. Levyn uralla se vastaa noin 2,5 millin (luentanopeudella 1,25 m/s) pituista p�tk��. Millaisia virheit� CD-levyn virheenkorjaus pystyy korjaamaan ? CD-levyn tallennusformaatti on suunniteltu siten, ett� 2,5 mm pitk� reik� levyll� voidaan t�ydellisesti korjata ja 7,7 mm pitk� reik� mahdollistaa viel� virheellisen n�ytteen laskemisen kahdesta ymp�r�iv�st� n�ytteest�. V�ltt�m�tt� kaikki markkinoilla olevat CD-soittimet eiv�t pysty t�h�n. Eri asia sitten on, l�yt��k� lukup��n oikean jatkokohdan n�in pitk�n rei�n j�lkeen, jos yht��n mit��n signaalia ei saada luettua, jolla saataisiin lukup�� pidetty� keskell� raitaa katkoksen aikanakin. T�m� on v�h�n kun ajaisi pime�ll� tiell� ilman valoja ja tievalot ovat rikki juuri kaarteen kohdalla, jolloin vaarana on, ett� ajautuu mets��n tien jommalle kummalle puolelle. Mitk� seikat vaikuttavat CD-soittimen virheenkorjauskykyyn ? CD-soitinten k�yt�nn�n virheensietoon vaikuttaa paljolti se, mink� tyyppist� lukup��t� k�ytet��n. Yht� lasers�dett� k�ytt�v� lukup�� eksyy uralta helpommin kuin 3-s�teinen lukup�� silloin, kun levyn muovikerroksessa on ilmakuplia, ep�puhtauksia tai paikallisia taittokerroinmuutoksia. Toisaalta yksis�teinen lukup�� pystyy seuraamaan kolmis�teist� paremmin sellaisen levyn uraa, jossa on suuri m��r� v�h�isempi� pintanaarmuja tai hankautumia. Itse luennan luotettavuus riippuu taas CD-dekooderin korjausalgoritmista CD-soittimet eroavat k�yt�nn�n virheensiedoltaan my�s korjauskelvottomien kohtien interpoloinnin ja soittimen ��niannon mykistyksen suhteen. Mit� CD-soittimen lukup��n likaantuminen aiheuttaa ? CD-soittimen lukup��n likaantuminen aiheuttaa bittien virheluentaa ja rasittaa n�in virheenkorjausta. Mik�li likaantuminen ylitt�� virheenkorjauksen rajat seurauksena on varmasti erilaista p�tkimist�, jonka luonne vaihtelee soittimesta toiseen. CD-soittimen lukup��t� likaavat tehokkaasti muun muassa p�ly ja tupakansavu. Miksi CD-levyn soitto joissain stereo-laitteistossa aiheuttaa s�r�� ja toisessa ei ? Vika ei vika v�ltt�m�tt� ole levyss�. Monet vahvistimet ovat kompromisseja ja esimerkiksi niiden linjaosat eiv�t toimi kunnolla jos vahvistin on liitetty suureen laiteverkkoon. Er�s tyypillinen ongelma on ett� vahvistimen takana oleville LINE OUT-liittimille ole erillisi� puskurivahvistimia, vaan niit� ajetaan jopa samalla puskurilla josta tavara menee itse vahvistimelle. N�in ollen sitten syntyy s�r�� kun j�nnite nousee tarpeeksi korkeaksi (CD-soittimet antavat yleens� laitteiston voimakkainta signaalia) ja per�ss� on laitteita jotka eiv�t ole tuolla hetkell� p��ll�. Joidenkin laitteiden ominaisuuksiin nimitt�in kuuluu ett� niiden nimellisimpedanssi muuttuu kun laitteissa ei ole virtaa p��ll�. Eli ennen kuin ep�ilet levy�, kannattaa kuunnella sit� eri laitteistoilla, ja my�s esimerkiksi kuulokkeilla suoraan CD-soittimen kuulokeliit�nn�st�. Jos s�r� kuuluu kaikissa tapauksissa, on mahdollista ett� vika on levyss�. Miten korjaan naarmuuntuneen CD-levyn ? Levyn alapinnalle tulleita naarmuja voi yritt�� hioa pois sopivalla hionta-aineella ja pehme�ll� kankaalla. Hionta-aineeksi sopii hienojakoinen t�t� varten tehty muovin hionta-aine (optikkoliikkeist� saa muovilinssien naarmujen poistoon tarkoitettua hioma-aineitta) tai esimerkiksi tavallinen hammastahna. Yksi mahdollinen toimintatapa: Otetaan hammastahnaa, laitetaan vaikka sormenp��h�n ja hangataan naarmun kohdalla levyn keski�st� ulosp�in ja takaisin (siis s�teen suuntaisesti). Toimii jos vaurio on l�hinn� iso yksitt�inen naarmu. Hankaaminen on suoritettava keski�st� ulosp�in jotta hankauksessa mahdollisesti syntyv�t pienet lis�naarmut eiv�t aiheuta lis�� virheit� (CD-soittimen virheenkorjaus pystyy helposti korjaaman s�teen suuntaisten naarmujen virheit�, mutta uran suuntaisten naarmujen aiheuttamien pitkien virheiden korjaus ei onnistu). CD:n korjausoperaatiossa kannattaa olla tarkkana ja tiet�� mit� tekee, koska virheellisell� k�sittelyll� voi pilata koko CD-levyn. K�yt�nn�ss� jo CD-levyss� sis�ll� oleva kiilt�v� metallikalvo p��see vaurioitumaan CD-levyst� ei saa en�� toimivaa. Mit� eroa on CD-ROM:lla ja audio-CD:ll� olevalla datalla ? Normaalissa musiikkitallenne CD-levyss� k�ytet��n erilaista tallennusmuotoa kuin dataa sis�lt�v�ss� CD-ROM levyss�, koska datalle t�ysin virheet�n lukeminen on paljon t�rke�mp�� kuin ��ness�. CD-ROM:eissa on per�ti sadan megatavun edest� virheenkorjaus- ja tahdistusdataa, jota audiolevyill� ei ole. Miksi audiodatan bitti bitilt� lukeminen CD-ROM asemalla kunnolla on hankalaa ? Yksi tavallisimpia virhetekij�it� on CD-ROM-asema, jolla luetaan audiota joko suoraan tai kovalevylle tiedostoiksi. Kaikki eiv�t jostakin syyst� osaa tehd� t�t� kunnolla. Selityksi� on annettu runsaasti, mutta yht� j�rkev�� ja kunnollista ei n�yt� l�ytyv�n. K�ytt�j�rjestelm�n CD-ROM ajureissa saattaa olla puutteita joiden ansiosta audiodatan lukeminen ei onnistu kunnolla. My�s ohjelmissa, joilla audiota "grabataan" on puutteita ja ne saattavat toimia hyvin yhdell� laitteistolla mutta eiv�t toisella. CD-ROM-aseman, jolla audiolevy� luetaan, pit�isi olla sellainen malli, joka pystyy kunnolla lukemaan audiodatan. Kaikki eiv�t t�llaisia ole, varsinkaan halvat, mutta silti ne siihen jotenkin pakotetaan, ja lopputuloksena ��ni v�h�n huononee. Eron huomaa kyll� heti esimerkiksi kohinatason noususta/pienest� ritin�st�. Digitaaliset siirto-ongelmat ovat yleens� sellaisia, ett� h�iri�t ovat kyll�-ei-tyyppisi�, siis helposti havaittavia. V�ltt�m�tt� ero ei ole korvin kuultava, mutta eroa syntyy monella laitteistolla jos verrataan per�kk�isill� lukukerroilla tulokseksi saatua ��nitiedostoa. Sopivien ohjelmien kanssa on eritt�in helppo tarkistaa, onko siirto t�ydellinen vai ei. Etsit��n (tosin helpommin sanottu kuin tehty!) originaalista ja kloonista sama alkukohta, esimerkiksi biisin alku, ja sama yksitt�inen n�yte. Verrataan jokaista n�ytett� t�st� alkaen originaalissa ja kloonissa. Jos ne ovat t�sm�lleen samoja (ts. n�ytteen kokonaislukuarvot ovat samoja), on ��nikin sama. Voiko tavallisella CD-soittimella soittaa tallentavalla CD-soittimella kotona tallennettuja CD-R-levyj�? Tallentimella tehdyist� levyist� vain CD-R eli kertatallenteiset (joko ��nitt�v�ll� CD-soittimella tai CD-ROM asemalle tehdyt) audiolevyt soivat periaatteessa kaikkialla, mist� l�ytyy normaali CD-soitin. CD-R levyjen soittomahdollisuudet eiv�t k�yt�nn�ss� tunnu olevan ihan niin ruusuiset kuin voisi toivoa. Vaikka CD-R levyt soivat hyvin usein CD-soittimissa ongelmitta saattavat jotkut CD-soittimet (autosoittimet, kannettavat) hyljeksi� joitain CD-R levyj�. Olennaista koko touhussa on CD-polttimen polttoj�lki. Huonolla j�ljell� (mallikohtainen asia ja riippuu siit� onko kyseinen CD-R levy kyseiselle polttimelle hyvin sopiva) levylt� saatava signaali (siis lasers�teelle saatava) on niin heikko, ett� uran seuranta on vaikeaa. CD:n polttonopeus saattaa vaikuttavaa asiaan niin ett� nopeammalla nopeudella tulee huonommin toimivaa tulosta. Jos tallennin on hyv�, ei ongelmia oikeastaan ilmene. CD-R levyjen lukemiseen vaikuttaa my�s CD-soittimen huonous ja kuluminen. Tarpeeksi toleranssien rajalla kiikkuva soitin hylk�� yleens� ensin CD-R-levyt ja sitten osan tehdaslevyist�. Mit� eroa on musiikki-CD-R-levyll� ja tietokonek�ytt��n tehdyll� CD-R-levyll� ? Musiikki-cdr-levyiss� on erityinen tunniste jota ilman musiikkia tallentavat cd-soittimet eiv�t suostu levylle kirjoittamaan. Muuten tekniikaltaan musiikki- ja tietokonek�ytt��n tehdyt CD-R-levyt ovat t�ysin samaa tavaraa. Musiikki-CD-R-levyist� menee my�s korkeampi tekij�noikeusmaksu kuin tietokonek�ytt��n tehdyist� CD-R-levyist�. Tuo CD-R-levyn tyypin tunniste sijaitsee levyn kalibrointivy�hykkeess�. Jokaisen tallennettavan CD-aihion (R/RW) sis�keh�ll� on osittain esikoodattu kalibrointivy�hyke, josta kaikkien CD-tallennuslaitteiden (��ni/data) on aina ensimm�iseksi luettava niin sanottu sovelluskoodi. Jos koodi ilmaisee, ett� aihio on tarkoitettu atk-datan tai PHOTO-CD-kuvadatan tallentamiseen (halvat levyt), tulee kuluttajak�ytt��n suunnattujen CD-tallentimien kirjoitustoimintojen olla estetty. T�m�n ilmaisee laitteen n�ytt�ruutuun ilmestyv�t "no audio", "data only" tms. teksti. Sen sijaan tietokoneiden oheislaitteeksi tarkoitettujen CD-kirjoittimien ei tarvitse totella aihioiden sovelluskoodia. Kirjoittimet eiv�t siis v�lit� mink�laista dataa tai mille aihioille niill� kirjoitetaan. Mit� eroa on erilaisilla CD-R levyill� ? CD-R-levyj� l�ytyy kaupoista kahdenlaisia: * 1. Niin sanotut tietokone-ROM-levyt jotka on tarkoitettu tietokoneiden kirjoittaville CD-ROM asemille. N�m� levyt ovat tyhji� ja valmiita ottamaan vastaan mit� vaan dataa, ROM:ia, audiota, molempia, CD-Extraa, video-CD-MPEG-kamaa, jne. N�m� ovat niit� "650 MB/74 min", 8-15 markan levyj�. * 2. Audio-CD-levyj�, jotka on tarkoitettu VAIN JA AINOASTAAN kuluttajak�ytt��n myyt�viin CD-R-audiotallentimiin. N�iss� levyiss� lukee Compact Disc-logon alla lis�teksti FOR CONSUMER. N�iden levyjen hintaluokka on 29-79 markkaa. Consumer-levyt ovat siis mediana t�sm�lleen samoja kuin tyhj�t CD-R-levyt, mutta niille on valmiiksi kirjoitettu bittej� joiden avulla tallennin tunnistaa ett� kyseess� on sille tarkoitettu FOR CONSUMER levy. Lis�ksi on olemassa "STUDIO for Music Use" levyj� jotka ovat masterointik�ytt�� vasten tehtyj� aivan tavallisia CD-R-levyj� (hyv�laatuinen levy jotta masterista saataisiin mahdollisimman hyv�). Onko CD-R levyihin olemassa liimattavia tarroja ? CD-R levyihin liimattavia tarroja valmistaa muutama yritys, mutta niiden saatavuus Suomesta on viel� houkan heikkoa. Tiet�k�� mit� olette tekem�ss� kun liimaatte tarran levyyn, koska sit� ei nimitt�in voi irrottaa, jos se on jollakin liimapinnalla kiinni. Erityisesti CD-R-levyst� koko informaatiopinta irtoaa naurettavan helposti, kun rep�isee tarran irti. Hitaasti tai nopeasti, sill� ei ole v�li, irtoaa se joka tapauksessa. Samoin jostakin kohdasta irtoamaan l�htenyt CD-R-levyn pinnoite irtoaa sitten eritt�in helposti loppuun asti. Tehdaslevyist�kin, jotka ovat hiukan kest�v�mpi�, pinta irtoaa esimerkiksi liimaamalla siihen tavallista teippi� ja rep�isem�ll� se irti. Mit� on CD-levyn ruostuminen ? CD-levyn ruostumiseksi kutsutaan ilmi�t�, kun etikettipaperista vapautuva rikki aiheuttaa levyn korroosion. Joillain levyvalmistajilla oli aikoinaan ongelmia materiaalien yhteensopivuuksissa, mik� aiheutti ett� jotkut CD-levyt rupesivat tummumaan. Ongelmallisissa levyiss� vaihda paperi tai liimaa se levykotelon ulkopintaan. Mik� on CD-text ? CD-text tarkoittaa, ett� CD-levylle on talletettu musiikin lis�ksi teksti-informaatiota, jota CD-Text ominaisuudella varustettu laite osaa lukea ja n�ytt��. T�m� lis�teksti-informaatio on talletettu levyn sis�llysluetteloon (TOC-area->Table of contents). Sony, Panasonic ja Technics valmistavat CD-text toiminnolla varustettuja laitteita. Ilmeisesti cd-text on yleisesti k�yt�ss� ainoastaan Sonyn julkaisemissa uudemmissa CD-levyiss�, joista l�ytyy lista osoitteesta [6]http://www.sonymusiceurope.com/. Parhaimmillaan CD-text ominaisuus on monilevysoittimissa, koska t�ll�in levyn voi etsi� selaamalla levyn/artistin nimi� n�yt�ll� eik� tarvitse kuunnella kappaleiden alkua. T�m�n lis�ksi tietysti levyn nimi, kappaleen nimi, artistin nimi tai muuta tietoa on mahdollista n�hd� toistavan soittimen n�yt�lt�. Mik� on HDCD ? HDCD on Pacific Microsystemsin kehitt�m� patentoitu enkoodaus/dekoodausprosessi cd- ja dvd-audio��nitteille. Tarkkaa informaatiota hdcd-prosessista ei ole julkisesti saatavilla, mutta Pacific Microsonicsin patentin yhteydess� on selvitetty tiettyj� p��periaatteita, joiden uskotaan tuovan parannusta digitaali��neen. HDCD-j�rjestelm� lupaa tarjota 4 bitti� ylim��r�ist� dynamiikkaa sek� parempaa tilavaikutelmaa ja yksityiskohtien erottelua. HDCD-tekniikka hy�dynt�� dynamiikan kompressio/dekopressiotekniikkaa, LSB-bitin dither�inti�, interpolointifiltterien jyrkkyyden s��t�mist� toiston aikana sek� optionaalisesti aaltosynteesi�. N�ist� menetelmist� voi olla hy�ty� ��nenlaadulle, mik�li niit� on osattu k�ytt�� enkoodausvaiheessa oikein ja toistolaitteena k�ytet��n dekooderia, joka osaa tulkita kontrollimerkit. HDCD-��nitteiden valtti on yhteensopivuus tavallisen cd-formaatin kanssa. HDCD-levyt on koodattu niin, ett� ne soivat normaalin CD-levyn tapaan aivan tavallisessa CD-soittimessa. HDCD-enkoodauksen aiheuttamat muutokset aaltomuotoihin ja sointiv�reihin HDCD-dekooderittomalla CD-soittimella toistettuna ovat tavalliselle kuluttajalle merkityksett�m�n pieni� (tyypillisesti hiukandynamiikan kompressiota ja hiukan ideaalista CD-levy� suurempi kohinataso). Jos sama HDCD-koodattu CD-levy laitetaan HDCD-soittimeen, saadaan t�st� levyst� tuo luvattu parempilaatuinen ��ni, koska t�m� CD-soitin osaa kaivaa digitaalisest ��nisignaalista erityisen HDCD-koodauksen. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [7]http://www.hdcd.com/. Mist� johtuu, ett� CD-soittimeni on herkk� naarmuille ja ylipitk�t levyt tuottavat ongelmia lopussa ? Vanhat CD-soittimet ovat yleens� herkempi� naarmuille kuin uudemmat, ja naarmut aiheuttavat niiss� helposti ��nen hyppimist� ja p�tkimist�. Seurantaongelmat levyn edetess� reunaa kohti (lopussa ja varsinkin ylipitkill� levyill�) johtuvat yleens� py�ritysmoottorin akselin laakeroinnin v�ljyydest�. Levylautanen p��see py�riess��n "klonksahtelemaan", ja t�st� ei soittimen uranseuranta en�� selvi�. Laserdiodit ovat yll�tt�v�n pitk�ik�isi� ja vain ihan vanhoissa soittimissa laser on saattanut kulua loppuun. Yleens� soittimista ehtii ensin kulua t�m� moottorin laakeri v�lj�ksi. Jos soitin on arvokas, voi yritt�� huoltoa, eli k�yt�nn�ss� usein kokonaan uutta koneistomoduulia. Onko CD-levyn reunan maalaamiseen tarkoitetuista vihreist� tusseista mit��n hy�ty� ��nenlaadulle ? Varsinkin ulkomaisissa hifilehdiss� on ollut testej�/kokeiluja joissa tietyn v�risell� tussilla v�rj�t��n cd-levyn reunoja paremman ��nenlaadun toivossa. Todellisuudessa n�ill� tussiv�rj�yksill� ei ole mit��n vaikutusta ��nenlaatuun, koska ne eiv�t muuta levyll� olevaa dataa mitenk��n ja sama data tuottaa aina samaan ��nen. Jos et usko, niin voit kokeilla asiaa ottamalla tietokoneella bitintarkan digitaalikopion v�rj�tyst� ja normaalista levyst� ja sitten vertaat tehtyj� kopioita. Tuloksena on, ett� kopiot ovat identtiset. Tietysti jos on niin vilkas mielikuvitus, ett� tussijuttuihin uskoo, niin voi eroja l�yt��, niin sitten varmaan l�yt�� eroja saman cd-levyn eri yksil�idenkin v�lill�. Onko CD:n korvaamassa joku parempi systeemi l�hitulevaisuudessa ? CD-j�rjestelm�n seuraajaksi audiolaitteiden tekij�t suunnittelevat uusia ja parempia systeemej�. T�ll� hetkell� (1999) vahvimmalta n�ytt�v�t kilpailijat ovat DVD-A (DVD Audio) ja SACD (Super Audio CD). N�m� systeemit lupaavat korkeampia n�ytteenottotaajuuksia ja suurempaa resoluutiota (yli 16 bitti�). DVD-A levyt hy�dynt�v�t DVD-standardin levy�, joten niit� ei voi soittaa normaalilla CD-soittimella. Levyt on tehty t�m�n uuden DVD-A-standardin osaavien DVD-soittimien toistettaviksi (ainakaan 1999 kes�ll� ei markkinoilla ole viel� DVD-A:ta osaavia DVD-soittimia). DVD-A tarjoaa sek� suurempia n�yteenottoaajuuksia, suurempaa bittim��r�� sek� tuen monikanava��nelle. Seuraavassa yhteenveto audio-DVD-systeemin ominaisuuksista: Sampling frequencies: 48kHz/96kHz/192kHz, 44.1kHz/88.2kHz/176.4kHz Quantization: 16, 20 and 24 bits Bit rate 9.6 Mbps max Channels: 2 to 6 Kanavat, sampling rate, soittoaika single-layer, soittoaika dual layer: 2 channels 48kHz, 24bits, 258 min, 469 min 2 channels 192kHz, 24bits, 64 min 117 min 6 channels 96kHz, 16bits, 64 min 117 min 5 channels 96kHz, 20bits, 5ch 61 min 112 min 2ch + multi-ch 96kHz, 24bits, 43 mins 78 min 3ch + multi ch 96kHz, 24bits, 43 mins 78 min 3ch + multi ch 48kHz, 24 bits, 2ch, 43 mins 78 min Optional audio will include: Dolby Digital (AC-3) MPEG-1 or MPEG-2 DTS SDDS Additional Value Content will include the following: Still pictures Text information Menus (like DVD-Video) Video sequences (using a subset of DVD-Video specification) Navigation including a 'TOC' and simple DVD-Video like features SACD on taas CD-j�rjestelm�n parantelua. T�ss� j�rjestelm�ss� levylle talletetaan nopea uuden standardin mukainen bittivirta yhdelle kerrokselle ja mahdollisesi my�s sama materiaali normaalissa CD-muodossa toiselle kerrokselle (siten ett� normaali CD-soitin osaa lukea sen). Standardit ovat viel� (1999) markkinoilla todellakin alkutekij�iss��n, eik� ole mitenk��n varmaa onko keskivertokuluttaja valmis maksamaan paljon lis�hintaa paremmasta ��nest� (jota h�n ei edes itse v�ltt�m�tt� pysty havaitsemaan selv�sti paremmaksi). Pelk�n audio-DVD-levyn massamahdollisuudet ovat ratkaisevasti heikommat kuin DVD-elokuvalevyn. CD-levy riitt�� useimmille ja itse asiassa on ihmiskorvalle niin hyv�, ett� suurempien n�ytetaajuuksien ja bittim��rien perusteluun tarvitaan aivan toisenlaisia keinoja kuin aikanaan CD:n ja vinyylin erojen kuulemiseen, johon tarvittiin vain tavalliset peltikorvat, eik� kauppa silti k�ynyt, ennen kuin hintataso oli riitt�v�n alhainen. Ainoa, mit� DVD-audio saattaa tuoda ja on tuonutkin jo, on suurempi kanavam��r� (esim. 5), mik� on monta askelta kohti todellisempaa tilantoistoa. Sen sijaan skeptisyys nousee taas esiin, kun pohditaan t�llaisen audiosysteemin elinmahdollisuuksia. Kaksi kanavaa taitaa silti riitt�� useimmille, vaikka kaksi/viisikanavademossa kuka tahansa huomaa eron ja viel� varmasti viiden hyv�ksi. Kaupallinen menestys ei suinkaan aina synny paremmuudella. Uudet kilpailevat standardit aiheuttavat my�s sekavuutta markkinoilla: "Koska SACD ja DVD-��nilevyt eiv�t v�ltt�m�tt� ole toistettavissa tavallisissa CD-soittimissa, musiikin v�hitt�iskauppiaat joutunevat pit�m��n hyllyiss��n samaa ohjelmistoa CD- ja DVD-A ja ehk� my�s SACD-levyin�" (TM 12/99). Mit� CD-levyn masterointi tarkoittaa ? Masterointi tarkoittaa studionauhan viimeistely� CD-levylle talletettavaan muotoon. Tyypillisess� POP-musiikin masteroinnissa studionauhoituksen ��nenvoimakkuus asetetaan sopivasti ja dynamiikkaa k�sitell��n sopivasti niin, ett� se soi hyvin CD-levyll�. Masteroinnissa nauhalla oleva materiaali talletaan CD-muotoon (mm. indeksin paikat kohdallen jne.) Mastrerointivaihe juontaa juurensa vinyylilevyjen tuotannosta. Perinteisesti vinyylimasterointi on ollut oma taiteenlajinsa, johtuen studionauhan ja LP-levyn erilaisista toistokyvyist� (jyrin�, dynamiikka, noise floor). LP-levyll� on muutmaia isoja rajoituksia siin� millaista materiaali voi olla ett� se toistuu hyvin (joskus korkeita taajuuksiavoidaan joutua limitoimaan, ja liian voimakkaat bassoiskut saattaisivat heitt�� neulan eri raidalle toistettaessa). Vinyylimasteri saattaa erota hyvinkin paljon ideaalista cd-masterista (CD:ll� ei ole samoja teknisi� rajoituksia). CD-levyllekin saatetaan tehd� rajuakin muokakusta studionauhasta levylle siirrett�ess�. T�m� soundinmuokkaus on vain kuulijoitten/artistien miellytt�miseksi, sille ei ole mit��n teknisi� vaatimuksia. Mit� remasterointi tarkoittaa ? Remasterointi tarkoittaa uudelleenmasterointia, mik� saattaa tarkoittaa pariakin asiaa. V�himmill��n se tarkoittaa vain alkuper�isen materiaalin siirtoa digitaalimuotoon ja cd:lle tulevan pq-koodauksen (indeksien paikat etc) ohjelmoimista + t�st� massatuotantoon kelpaavan 'lasimasterin' polttamista. Toinen ��rip�� on sitten alkuper�isen ��nitemateriaalin (originaalien studionauhojen tai stereo-miksauksen) uudelleenprosessointi (dynamiikan, taajuuskorjailun, kohinanpoiston) nykyp�iv�n soundivaatimusten mukaisesti. Remasterointi tehd��n, koska alkuper�inen LP-levyn vaatimuksiin alkuper�isess� masterointivaiheesaa karsitun ��nitteen siirt�minen suoraan CD-levylle on aikamoinen kompromissi. Remasteroinnissa alkuper�isist� studiomastereista voidaan pyrki� parempaa ��nenlaatuun, kun median aiheittamia rajoituksia ei en�� pid� yritt�� kompensoida (onko lopputulos sitten paremman kuuloinen riippuu uuden masterin tekij�n taidoista ja ovatko ne LP-levyn rajoitukset sittenkin se oleellin loppusilaus jonkin musiikin soundissa). Toisinaan tuntuu, ett� "remasterointi" tarkoittaa, ett� dynamiikkaa on kompressoitu jotta levy saataisiin soimaan "kovempaa" ja sit� ett� ekvalisoinnit on tehty uusiksi (bassoja ja diskanttia korostettu). Eli vanhoja ��nitteit� muokataan vastaamaan nykyp�iv�n k�sityst� hyv�st� soundista. Makuasia pit��k� tuota ��nitteen laadun parantamisena vai raiskauksena. Millaisia ovat olleet viimeaikoina puhuttaneet CD-levyjen kopiointisuojaukset ? ��niteteollisuus on CD-R-polttimien ja MP3-tiedostojen kopioinnin yleistyess� yritt�ny erilaisin menetelmin lis�t� CD-levyihin suojauksia joilla niiden kopiointi tulisi hankalammaksi. CD-j�rjestelm�ss� ei alunperin ollut mit��n erityisi� kopiointisuojia, eik� siihen voi oikein sellaista j�lkeenp�in lis�t�k��n yhteensopivuutta rikkomatta. Eri yritykset ovat kehitt�neet t�h�n erialisia virityksi�, jotka ovat levyfirmoilla saanet myyty� ja testiinkin, mutta yleens� menetelm�t on hyv�tty ennemmin tai my�hemmin koska ne ovat yleens� ollut enem�n harmia kuin hy�ty�. Mik��n suojaus ei t�ydellisesti voi est�� CD-levyn kopiointia, koska aina jos CD-levyn voi soittaa CD-soittimella, sen voi ��nitt�� toiselle laitteelle ainakin analogisessa muodossa (jonkin verran ��nenlaadun heikentyen) tai joskus jopa muuttumattomana digitaliiliit�nn�n kautta. Ei se joka haluaa kopion tehd� toiselle CD-levylle tai MP3-muotoon voi sen tehd� v�h�n vaivaa n�hden. Yksi ajatus tulee mieleen n�ihin CD-kopiosuojauksiin liittyen: mit� j�rke� t�ss� touhussa on? Jos suojaukset on kehitetty sit� varten, ettei biisej� p��se muuntamaan mp3-muotoon tietokoneelle, niin kyseess� on vain pieni hidaste. Jos haluaa kopioida suojatun CD-levyn biisit koneelle, voi kytke� tavallisen cd-soittimen tietokoneen AUX-in-liittimeen ja tallentaa biisit t�t� kautta vaikkapa suoraan lennossa mp3:ksi, ��nenlaadun juurikaan k�rsim�tt�. Ainoa haitta t�ss� toimenpiteess� on se, ett� joutuu vain odottamaan koko levyn soittoajan biisien kopioituessa ja joutuu kytkem��n pari v�likaapelia. Ainakaan "hard-core MP3"-ihmisi� t�ll� ei hidasteta. Levy-yhti|iden kannalta olennainen odotus lienee, ett� analogista tiet� kopioiminen on sen verran ty�l��mp��, ett� tavallinen sohvaperuna ei siihen viitsi ryhty�. T�st� luonnollisesti toivotaan seuraavan internetiin tulevien tiedostojen m��r�n pienentyminen ja laadun tuleminen kirjavammaksi (enempi prosessissa huonontuneita tiedostoja h�iritsem��n nettimusiikin nautinnollista ker��mist�). Seuraavassa selityksi� yleisist� suojausmenelmist�: Muutamia vuosia sitten joissain CD-levyiss� on CD-levyyn lis�tty ylim��r�inen v�h�n viallin CD-ROM-raita. Levy on tehty siten, ett� homma ei h�iritse normaalia CD-soitinta, mutta sotkee tietokoneen normaalien k�ytt�j�rjestelmien CD-ROM-toimintoja siten ett� levy� ei tunnisteta audiolevyksi. N�in t�llainen levy ei soi vakiosoitto-ohjelmilla PC:n CD-asemasa. Tyypillis� t�m�n tyypin "suojauksia" ovat viallinen CD-ROM-raita levyss� tai kirjotussessiostaan sopivasti "sulkematon" levy. Midbarin Cactus Data Shield ja Macrovisionin Safe Audio perustunevat siihen, ett� levyn datavirtaa huononnetaan tavalla, josta soitin ei selvi� ilman virheenkorjausta. Jos t�llaista CD-signaalia yritt�� kaapata audiona CD-ROM-asemalla, voi ��nest� tulla h�iritsev�n ritisev� kun h�iri�t tulevat kuuluvulle (audion bitti-biltilt� kaappauksessa ei ole k�yt�s�s kaikkia samoja monitasoisia korjauksia kuin CD:n soitossa). Edell� mainittujen suojausmenetelmien haittana on juuri se varsinaisen audiosignaalin heikkeneminen niin ett� se ei en�� vastaa CD-laatua. Lis�ksi on riski, et�t suojatut levyt toistuvat toisilla CD-soittimilla tai naarmuisena selv�sti heikommin kuin pit�isi. AV-piireiss� suojausmenetelm�t ovat her�tt�neet kysymyksen, ett� ovstko n�in suojatut levyt t�ysin CD-standardinmun (Red Book) mukaisia. Edell� kuvatuissa suojauksissa on ongelmia yhteensopivuudessa eri CD-soittimien kanssa. Julkisuudessa on monesti v�itetty, ett� jotkut autosoittimet eiv�t pysty soittamaan n�it� levyj�. Suojausten valmistajat itse v�itt�v{t, ett� ne soivat nykyisill�kin audio-cd -soittimilla moitteetta. Suuren yleis�n kokemusten perustella ongelmat ei rajoitu vain autosoittimiin, vaan yll�tt�v�n monet v�h�nk��n vanhemmat ihan hyv�tk��n CD-soittimet eiv�t toista kaikkia noista suojatuiste levyist�. Ongelmia on raportoitu erin�isill� 10V ik�luokkaa olevilla soittimilla ja joillain uudemmillakin Philipsin soittimilla. Kuluttajalla ei liene soitto-ongelmatapauksessa olla muuta voihtoehtoa kuin yritt�� vaihtaa toimimaton CD-levy pari kertaa uuten kaupassa, ja jos ei auta niin vaatia rahat takaisin kun tuote on selv�sti viallinen (ei toimi virallisten standardien mukaisessa CD-soittimessa vaikka niin v�itt��kin) ja vaatia rahoja takaisin. Melkoinen rasittava rumba niin kuluttajalle kuin kaupalle, mutta ei muukaan v�ltt�m�tt� auta. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [8]palautekaavakkeella. [9][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [10]Tomi Engdahl <[11]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.philips.com/ 2. http://www.philips.com/sv/newtech/cd.html 3. http://www.ee.washington.edu/conselec/CE/reports/Group.1/report.html 4. http://www.iki.fi/rosti/1-bit/ 5. http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/HowLDsLookLike.html 6. http://www.sonymusiceurope.com/ 7. http://www.hdcd.com/ 8. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 9. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 10. http://www.hut.fi/~then/ 11. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Vahvistimet Perusteet Mit� eroa on tavallisella vahvistimelle ja integroidulla vahvistimella ? Tavallinen vahvistin on t�n� p�iv�n� juuri integroitu vahvistin. Nimityst� integroitu vahvistin k�ytet��n sen korostamiseen, ett� laite sis�lt�� sek� esivahvistimen ett� p��tevahvistimen yksiss� kuorissa. Ovatko erillislaitteet aina selv�sti integroituja parempia ? Eiv�t ole. Monissa saman valmistajan laitesarjoissa esi- kuin p��tevahvistimissa ja integroiduissa, viel� useiden tonnien hintaluokassa, on k�ytetty pohjimmiltaan tai ihan suoraan samoja osia ja tekniikkaa. Miksi ei k�ytett�isi, kun kyse on kuitenkin viime k�dess� liiketoiminnasta ja kustannusten minimoinnista. Pienet erot osissa eiv�t oikeasti vaikuta yht��n mit��n ��neen. Mutta sitten on erikseen markkinointiosasto, jonka teht�v�n� on kehitt�� hyv�t selostukset laitteiden sen vuoden markkinahiteiksi kehitetyille ratkaisuille, jotka sitten tarjoillaan ensin lehdist�lle ja sitten kuluttajille. Kaikki ei ole humpuukia, mutta moni asia l�hentelee sit�. Markkinointi kehitt�� kaikenlaista selostusta miksi juuri t�m� laite "soi" t�m�n ja t�m�n teknisen tai pseudoteknisen syyn takia "paremmin" kuin toinen. IC-piirill� tehdyille "p��tekiville" voidaan keksi� selitys, miksi ne soivat musikaalisesti (vaikka musikaalisuus on muusikoissa ja esityksess� ei tekniikassa). Teknisen hajuiset selitykset ja esitteet hienot kuvat kasvattavat uskottavuutta, ett� tekniikka olisi taas kerran t�n�kin vuonna mennyt aimo harppauksen eteenp�in. Kun n�it� sitten lukee tekniikasta heikommin perill� oleva kuluttaja, niin ei h�nell� ole kyky� arvioida tekstin todenper�isyytt�. Viel� kun monella on k�sitys, ett� eih�n valehdella saa. Hyvin markkinointi onnistuukin, sill� yh� useammin kuluttajat ja my�s lehdist� menee kritiikitt�m�sti lankaan ja jatkavat esitetekstej� suoraan palstoilleen vaikkapa arvioiden laitteen jonkin ominaisuuden vaikutusta ��neen arvioimatta lainkaan onko ko. ominaisuudessa mit��n j�rke� alunperink��n. Hifin historia on t�ynn� toinen toistaan hienompia toimintaperiaatteita, jotka on yksi toisensa per��n vuodessa-kahdessa dumpattu pois ja "korvattu" uusilla "paremmilla" periaatteilla. Mik� on esivahvistin ? Esivahvistin on laite, jossa on ohjelmal�hteen valinnat liit�nt�ineen ja ainakin voimakkuuden s��t�. Esivahvistin vahvistaa tarvittaessa signaalin j�nnitett� p��tevahvistimelle sopivaksi. Esivahvistinta ei voi kytke� suoraan kaiuttimiin. Nykyisin CD-aikakaudella esivahvistimella ei ole juuri muuta teht�v�� kuin huolehtia signaalin valinnasta ja signaalin sy�tt�misest� voimakkuuden s��timelle ja mahdollisen puskuriasteen kautta erilliselle p��tevahvistimelle. Levysoittimien yhteydess� esivahvistimella oli merkitt�v� osuus vahvistuksessa, koska se muutti levysoittimelta tulevan millivolttien signaalin p��tevahvistimen haluamaan tyypillisesti vajaan voltin tasoon. Mik� on passiivinen esivahvistin ? Passiivietuvahvistin on periaatetasolla l�hes suora lanka sis��ntulosta ulostuloon, jossa on matkalla s��dett�v� signaalin vaimennin. T�llaista laitetta voidaan k�ytt�� sellaisissa yhteyksiss�, miss� ��nil�hteest� (esim. CD-soitin) l�htee jo valmiiksi riitt�v�n voimakas signaali p��tevahvistimelle ja tarvitaan ainoastaan signaalil�hteen valitsin ja ��nenvoimakkuuden s��din. Minimalistista hifi� (mahdollisimman v�h�n osia signaalitielle) kannattavat hifistit pit�v�t passiivista esivahvistinta parhaaksi ratkaisuksi t�llaiseen tilanteeseen. Yleens� passiivisissa esivahvistimissa on vain metallikotelo, liittimet, p�tk� kaapelia kultakin liittimelt� valintakytkimen napoihin ja kytkimen l�ht�nastasta taas potentiometrille, josta taas johdot suoraan antoliittimiin. Mik� on p��tevahvistin ? P��tevahvistimen teht�v�n� on j�nnitteen vahvistamisen lis�ksi pysty� antamaan suuria virtoja, jotta saataisiin riitt�v�sti tehoa kaiuttimelle. P��tevahvistimet antavat tyypillisesti t�yden tehonsa 0.5-2 voltin sis��ntulosignaalilla. Mik� on AV-vahvistin ? A/V- vahvistimessa on liit�nn�t my�s videonauhureiden ja esim. DVD. soittimien liit�miseen vahvistimeen (yleens� ��ni ja kuva), jolloin my�s n�it� ohjelmal�hteit� voi kuunnella stereoiden kautta ilman johtosulkeisia. Samoin videoiden kopiointi onnistuu samaan tapaan kuin kahden kasettidekin tapauksessa suoraan vahvistimesta kopiointisuunta valitsemalla. Pit�k� paikkaansa, ett� audiovahvistimen p��lle ei kannattaisi suoraan sijoittaa muita hifilaitteita ? Audiovahvistimet tuottavat toimessaan kohtuullisesti l�mp��, joten vahvistimen p��lle tulisi j�tt�� tilaa ilmalle vaihtua ja n�inollen vahvistin ei p��se ylikuumenemaan. Tarvittva ilmatila riippu vahvistimen tuottamasta l�mp�m��r�st� ja sen j��hdyksen tehokuudesta. Kannattaa katsoa vahvistimen ohjeet, mit� siell� sanotaan asiasta ja noudattaa sen suosituksia. Yleisohjeena v�h�nkin tehokkaammista audiop��tevahvistimista voisi sanoa, ett� tyhj�� tilaa kannattaa j�tt�� vahvistimen p��lle v�hint��n pari senttimetri�. Pitk�aikainen altistus liian l�mpim�lle ilmalle lyhent�� hifilaitteiden oletettua elinik��. Eli jos laitat laitteita liian tiiviiseen pinoon, niin oletettavasti todenn�k�isyys laitteiden vioittumiseen niin vahvistimen kuin p��ll� olevan laitteen osalta kasvaa. Mik� on viritinvahvistin ? Viritinvahvistin on integroitu vahvistin, jossa on samoissa kuorissa esivahvistin, p��tevahvistin ja radion viritin. Paljonko audiovahvistimet kohisevat ? Miten paljon mik�kin laite kohisee riippuu laitteen suunnittelusta ja kunnosta. Normaali��nenvoimakkuuksilla ja tavallista stereosignaalia (esim. CD) kuunneltaessa kohinaa ei juuri tulisi kuulla. Monikanavamoodeissa kohinaa yleens� on enemm�n kuin tavallisessa stereossa. Jos ��nenvoimakkuutta k��nt�� aivan maksimiin, niin melkein vahvistimesta kuin vahvistimesta tulee ulos kuultava m��r� kohinaa kun muuta signaalia ei tule. Jos tuossa asennossa tuonne tulisi sis��n jotain mainittavaa ��nisignaalia jostain ��nil�hteest�, niin kyll� se ��ni kuuluisi niin kovaa ett� pieni kohina peittyisi sen alle. Kohinaa tyypillisess� stereovahvistimessa aiheuttavat vahvistinasteiden elektroniikan l�mp�kohina sek� ��nenvoimakkuuspotentiometri. Tyypillinen korkeaimpedanssinen voimakkuuss��din on itsess��n on aikamoinen kohinal�hde. Jos vahvistimen herkkyys on 1 V, muodostuu 100 kilo-ohmin voimakkuuss��timest� huoneen l�mm�ss� niin paljon kohinaa, ett� pelk�st��n sen aiheuttama pohjakohina on -105 dB alle t�yden ohjauksen (matalaohmisella potentiometrilla kohinat ovat hieman alempana). T�h�n p��lle tulee viel� p��tevahvistimen omat kohinat, varsinkin, jos sen ottoimpedanssi on korkea, joten ei ole ihme, ett� monen vahvistimen dynamiikka on jossain 100 dB kohdalla. Ja monessa surroundvehkeess� nuo arvot ovat tyypillisesti (ainakin halvemmissa ainakin) nuo dynamiikka-arvot ovat parikymment� desibeli� huonompia (yleens� silloinkin ihan riitt�vi� normaalik�ytt��n). Mit� vahvistimeni takalevyss� kaiutinliit�nt�jen luona oleva merkint� 4-8 ohmia tarkoittaa ? Vahvistimien takalevyss� kaiutinliit�nt�jen yhteydess� mainitaan yleens� suositus kaiuttimien impedanssiksi. Yleinen alue on 4-8 ohmia, koska useimpien kaiuttimien nimellisimpedanssi on t�ll� v�lill�. Joskus ilmoitus on 8-16 ohmia, mill� halutaan korostaa sit�, ettei alle 8 ohmisten kaiuttimien k�ytt� suositella. Yleens� t�m� j�lkimm�inen arvo liittyy siihen tapaukseen, ett� A- ett� B-liittimiin kytkettyj� kaiuttimia soitetaan samanaikaisesti (t�ss� tapauksessa A- ja B-kaiuttimet yleens� kytket��n rinnan, joten vahvistimelle n�kyv� kaiutinimpedanssi on puolet yhden kaiuttimen impedanssista). Liian suuri kaiutinimpedanssi ei ole koskaan ongelma. Normaali hifivahvistin siet�� vaikka kuinka suuri-impedanssisia kaiutinkuormia, vaikka nimellisimpedanssiltaan yli 8-ohmisia kaiuttimia ei k�yt�nn�ss� juurikaan ole. Normaaleja vahvistimia voi k�ytt�� jopa ilman kaiuttimia, jolloin impedanssi on teoriassa ��rett�m�n suuri. Poikkeuksena t�st� ovat jotkut putkivahvistimet, joite ei pid� k�ytt�� ilman kuormaa. Liian pieni-impedanssisen kaiuttimen k�ytt�minen vahvistimen kanssa kuumentaa ja muutenkin ylikuormittaa vahvistinta, varsinkin jos sill� soitetaan suurella voimakkuudella. Mit� ovat erilaiset vahvistinluokat ? A-luokka: Vahvistimien kummatkin p��tetransistorit ovat koko ajan johtavassa tilassa ja niist� virtaa l�pi koko ajan virtaa. Virta vaihtelee musiikkisignaalin mukaan ja osa virrasta kulkeutuu kaiutinelementille. A-luokan vahvistimella saavutetaan pieni s�r�taso ja yksinkertainen rakenne, mutta hy�tysuhde on heikko, mist� johtuen A-luokan vahvistin l�mpenee runsaasti. Harvemmin yli 100 W puhtaita A-luokkavahvistimia n�kee ja 100 Watin vahvistimissa on todella reippaat j��hdytysrivat. B-luokka: Vahvistimen toinen p��tetransistori johtaa musiikin positiivisen puolijakson aikana ja toinen negatiivisen puolijakson aikana. Kun musiikkisignaalia ei ole (j�nnite nollassa), niin kummastakaan transistorista ei kulje virtaa l�pi. T�ll� menetelm�ll� on mahdollista saavuttaa hyv� hy�tysuhde (parhaimmillaan 80%), mutta nollasignaalin ymp�rist�ss� esiintyy s�r��. Puhtaan ��nentoiston kannalta edullisin toiminta-alue on vahvistimen puoliteho, jolloin s�r� on pienimmill��n. Vuorovaihekytkenn�lle ominaista ylimenos�r�� esiintyy jossain m��rin riippuen transistorien ominaisuuksista ja se kasvaa erityisesti pienill� kuuntelutehoilla. AB-luokka: Vahvistin toimii nollasignaalin ymp�rist�ss� kuten A-luokan vahvistin mutta suuremmilla signaaleilla toimii kuten B-luokan vahvistin. Hyvin yleisesti k�ytet��n vuorovaihekytkent�isi� p��teasteita, jotka pienill� tehoilla toimivat A-luokassa ja tehon kasvaessa m��r�tyn tason yli muuttuvat B-luokalle tyypilliseksi vuorovaihetoiminnaksi. T�m� edellytt�� hyvin tarkkaa luokkien v�lisen toimintakynnystason m��ritt�mist�. T�m� on yleisimmin k�ytetty vahvistintyyppi edullisissa hifivahvistimissa koska vahvistimelle saadaan kohtuullinen hy�tysuhde mutta kuitenkin pitk�lle v�ltet��n nollapistes�r�. C-luokka: T�t� vahvistinluokkaa ei k�ytet� audiovahvistimissa eritt�in suuren s�r�n vuoksi. C-luokan vahvistimia k�ytet��n l�hinn� vaan radiotekniikassa. D-luokka: T�m�n luokan vahvistimet perustuvat pulssimodulointiin, jossa p��tevahvistimen transistori on koko ajan joko t�ysin johtavassa tilassa tai ei johda ollenkaan. D-luokan toteutuksella saavutetaan todella hyvi� hy�tysuhteita, koska p��tetransistoreissa hukataan mahdollisimman v�h�n tehoa. Ongelman on ett� pulssitaajuuden pit�� olla paljon suurempi kuin toistettavan audiotaajuuden ja vahvistimen ulostulossa pit�� olla suodatin jolla tuo pulssien taajuus saadaan suodatettua pois ulostulosignaalista. D-luokan vahvistimia k�ytet��n yleens� vain sovellutuksissa hyv� hy�tysuhde on t�rke�mpi kuin ��nenlaatu sek� ei tarvitse toistaa kovin suuria taajuuksia (esimerkkin� megafonit ja subwooferkaiuttimet). D-luokan tekniikka on kehittynyt viimevuosina ja nyky��n on saatavissa hyv�n ��nnelaadun antavia integroituja D-luokan vahvistinpiirej�. Oletettavasti D-luokka tulee yleistym��n etenkin sovellutuksissa, joissa hyv� hy�tysuhde on t�rke� (mm. paristok�ytt�iset laitteet). Lis�ksi on olemassa muita yleens� valmistajakohtaisia vahvistinluokkia joissa k�ytet��n erilaisia ratkaisuja joilla vahvistimen toimintaa voidaan optimoida mahdollisimmanhyv�n hy�tysuhteen omaaviksi ��nen siit� kuitenkaan havaittavasti k�rsim�tt�. Er�s ratkaisu on ett� vahvistimen p��tetransistorien sy�tt�j�nnitett� muutetaan musiikkisignaalin mukaan siten, ett� voimakkaiden signaalihuippujen toistamista varten p��tetransistoreille kytket��n suurempi k�ytt�j�nnite (H-luokka). Toinen tapa on, ett� suurien signaalihuippujen toistamiseen on omat p��tetransistorit, jotka toistavat vaan niit� (G-luokka). Lis�tietoa vahvistinluokista l�ytyy osoitteesta [1]http://www.peavey.com/html/class_act.html. Mist� l�htien ��nentoistolaitteet ovat olleet p��osin koteloltaan mustia ? Hifilaitteet ovat olleet mustia yleisesti 80-luvun puolesta v�list� saakka. T�m� johtui USA:ssa MIT:n MediaLab'issa tehdyst� kuuntelutestist�, joka EI ollut sokkotesti, mutta muuten tieteellisesti hyvin tehty. Yhteenveto: laitteiden v�rill� ja koolla on v�li�. Kaikkein parhaiten soivat mustat laitteet, seuraavana metallinv�rinen elektroniikka, ja puunv�riset kaiuttimet. Selv�sti v�rilliset (siniset, valkoiset jne.) vehkeet soivat huonosti, ja t�ss� ryhm�ss� punaiset soivat erityisen huonosti. Sanomattakin on selv��, mutta tulipahan tutkittua: isoissa kaiuttimissa on tukevampi basso ja ne soivat muutenkin lujempaa ja puhtaammin, varsinkin isot ja mustat. Tietenk��n kokeessa ei muuttunut muu kuin soivaa laitetta indikoiva valo ja valon vaihtuessa kuultu napsahdus joka uskotteli, ett� ��nt�kin todella kytkettiin. Koe toistettiin Tanskassa hiukan eri j�rjestelyill�, ja ammattilaisista koostuvalla raadilla. Tuloksena mm. ett� sokkotestiss� kuultuun ��neen vaikuttaa mm. eteisess� olleet merkkilaitteiden pakkauslaatikot. Psykoakustiikka on kiehtovaa. Pit��k� paikkaansa, ett� joissain vahvistimissa kanava vaimenee aiemmin kuin toinen ��nenvoimakkuutta pienennett�ess� ? Kysymyksess� mainittu ilmi� esiintyy useassa vahvistimessa. Toisissa voimakkaampana ja toisissa hiljaisempaan. Siin� t�h�n ongelmaan on vahvistimen ��nenvoimakkuuspotentiometrin ep�ideaalisuus (t�ysin ideaalista komponenttia ei ole olemassakaan). Usein ��nenvoimakkuuss��timess� on kaksi erillist� liukua, yksi kummallekin kanavalle. Liukujen v�lill� on eroa, ja t�st� johtuen kanavatasapaino voi jonkun verran vaihdella s��timen asennosta riippuen. Se, kuinka paljon kanavatasapaino heittelehtii, riippuu k�ytetyn s��timen laadusta (ja laatu yleens� maksaa rahaa). Vaikka potentiometri laitteen uutena ollessa olisikin ongelmaton, niin liu'ut voivat kulua toisiinsa verrattuna eritavalla, jolloin eroa kanavien v�lille saattaa synty� lis�� laitteen ik��ntyess�. Sitten on tietysti digitaalisia s��timi�, joilla kuluminen voidaan ehk�ist�, mutta kanavatasapaino voi alunperin olla n�iss�kin hieman pieless�. Yleens� kanavatasapaino on normaalissa kotihifiss�kin riitt�v�n hyv� - heittojen kuuleminen normaalivoimakkuuksilla olla hankalaa. Sen sijaan s��timen ��rip�iss� eroja voi kuullakin. Miten on mahdollista, ett� lehtien testeiss� vahvistimissa ja CD-soittimissa olevat hyvin pienet taajuusvasteen heitot kuuluvat, kun kaiuttimissa oleva taajuusvasteen heitot ovat paljon isompia ? Vaikka parhaimmissakin kaiuttimissa ja kuulokkeissa taajuusvasteet muistuttavat Siperian vuoristoa (jopa 5-10 dB:n heittoja esim. jakotaajuuden kohdalla sek� yl�diskanteissa), niin kyll� ketjun muiden osien s�hk�inen suorituskyky saa olla niin kunnossa (taajuusvaste, kohina, s�r� ym.) kuin mahdollista. Muuten alkuper�inen ��nite ei siirry kaiuttimen napoihin asti v��ristym�tt�m�n�. Taajuusvasteen erot kahden soittimen v�lill� ovat kuultavissa, vaikka kaiutin olisi melkein mik� tahansa, kunhan se toistaa diskanttiakin. On turha ketjun muissa osissa tuottaa jo joihinkin suuntiin virheit�, kun niit� ei tarvitse tuottaa. S�hk�inen siirtoketju on jo niin hyvin ollut hallinnassa vuosikymmeni�, jotta sumeaa diskanttia ei vain tarvitse hyv�ksy�, ei ole hyv�� perustetta muuta kuin suorituskyvyn puute, jos vaste mutkittelee n�iss� ketjun peruskomponenteissa. Moitteeton s�hk�inen suorituskyky on hyv� perusta laitteen hankinnalle. En n�e mit��n syyt� hankkia laitetta, jonka vaste mutkittelee kriittisell� alueella ja on siten viel� kuultavissa selv�sti varsinkin jos rinnalla on muita laitteita, joissa n�m� asiat ovat paremmin kohdallaan. Miksi monissa vahvistimissa joissa on takana kytkimen takana olevat s�hk�l�hd�t saa yleens� ottaa vaan v�h�n (50-200W luokkaa) tehoa ulos ? Nuo vahvistimen takan olevat releohjatut l�hd�t on tarkoitettu v�h�n s�hk�� kuluttaville ��nil�hteille kuten CD-soitin, kasettinauhuri ja radioviritin. N�m� laitteet vaativat yleens� korkeintaan parikymment� wattia jokainen, joten yleens� isoja tehoja ei siis tarvita. Mit� tehokkaampi l�ht� takan olisi, sit� kalliimmaksi tulisi niit� ohjaava elektroniikka (enemm�n virtaa kest�v� rele), mik� taas nostaisi laitteen hintaa. V�h�nkin tehokkaammassa laitteessa omat rajoituksensa voi asettaa vahvistimen virtajohdon paksuus, koska normaalista europistokkeisesta johdosta saa vied� virtaa l�pi vain pari ampeeria (2.5A), joten tuo johto kest�nee vain noin 500-600W kokonaistehoa. Jos vahvistin ottaa parhaimmillaan muutaman sata wattia sis��n, niin ei tuosta parhaimmillaankaan riit� kuin parisataa wattia ulostulosta ulos. Koska vahvistimien virtal�hd�t on teholtaan rajoitettuja ja yleens� sulakesuojattuja, ei kannata sinne yritet��n kytke� liian isoja kuormia, koska tuloksena on yleens� sulake laitteen sis�ll� palaa (pahimmassa tapauksessa jotain menee rikki). Esimerkiksi television kytkeminen vahvistimen takana olevaan releohjattuun l�ht��n ei ole hyv� idea, koska televisiot tyypillisesti ottavat suuren virtapulssin k�ynnistyess��n (mm. kuvaruudun demagnetointi ottaa hetkellisesti paljon virtaa). Jos kytket television vahvistimen s�hk�l�ht��n, niin on todenn�k�ist�, ett� l�hd�n sulake palaa ennemmin tai my�hemmin. Mit� merkitsev�t joissain pakettistereosysteemiss� olevat Mega Bass, Ultra Bass, Super Bass, Ultra Super Bass, Dynamic Bass ja muut vastaavat tekstinp�tk�t ? N�m� edell� olevat tekstit tarkoittavat laitteessa olevaa bassokorostussuodatinta, jolla yritet��n v�h�n tukevoittaa yleens� vakiona bassotoistoltaan huonojen kaiuttimien bassotoistoa. Yleens� t�llaiset suodattimet ovat pienen Q-arvon omaavan piikin jonnekin 80-100Hz kohdalle tuottavia suodattimia. Yleens� t�llaisen suodattimen k�yt�ll� saa jonkunlaisen tutuman ett� bassoa tulisi enemm�n, mutta ��nen luonnollisuudesta t�llaisen korostuksen j�lkeen voi olla sitten montaa mielt�. Onko stereovahvistimelle haittaa, jos sen ainoastaan toiseen kanavaan kytkee kaiutinkuorman ? Kaikki nykyaikaiset puolijohteisiin perustuvat vahvistimet on suunniteltu toimimaan ilman mit��n ongelmia ilman kaiutinkuormaa. Jos kanavaa ei kuormiteta, on melkein se ja sama, onko kanavalle signaalinsy�tt�� vai ei. J�nnitevahvistimen ja etuasteiden tehonkulutus on kuormasta kohtuullisen hyvin riippumattomia, l�hes ainoastaan p��tetransistoreissa tapahtuvat h�vi�t ja ulos l�htev� teho vaihtelee l�ht��n kytketyn kuorman mukaan. Eli normaalia stereovahvistinta voi huoletta kuormittaa ainoastaan toisesta kanavastaan. Ainoat poikkeukset t�h�n s��nt��n saattavat tehd� jotkut putkivahvistimet (kaikki eiv�t toimi ihan oikein jos niihin sy�tet��n ��nt� mutta ulostulossa ei ole kaiutinkuormaa) ja jotkut normaalisti laitteiden sis�ll� kiinte�sti kaiutinelementtiin kytkettyn� olevat vahvistinasteet (joita ei ole koskaan suunniteltu toimimaan ilman kaiutinkuormaa). Mit� on High-End ��nentoisto ? Vanhastaan tied�mme sen, ett� HiFi-k�site liitet��n mahdollisimman luonnonmukaiseen ��nentoistoon ja siin� suhteessa se piti paikkansa 60-luvulla. Sen j�lkeen HiFi-sana on k�rsinyt pahan inflaation, kun nyky��n liki kaikki stereolaitteet ovat hifi-laitteita, ainakin markkinoinnissa ja puhekieless�. Joskus 70-luvun puoliv�lin j�lkeen luotiin Amerikassa HighEnd-k�site kuvaamaan tinkim�t�nt� ��nentoistoa. HighEnd-laitteet eiv�t ole massatuotteita siin� m��rin kuin HiFi-laitteet. HighEnd-harrastaja maksaa laitteen etulevyn viimeistelyst� jopa enemm�n kuin osista. HighEnd-laitteet ovat parhaimmillaan taideteoksia. HighEnd-harrastus on tyypillisesti kokonaisvaltaisen el�myksellist�. Parhaimmillaan highend-laitteet ovat el�myksi� tuottavia taideteollisia luomuksia, joita on ilo omistaa. Yleens� ne toimivat eleett�m�n hyvin ja pitk��n. High-end ei ole nimitys ��nentoistolaitteille, joiden on tarkoitus on toistaa musiikkia mahdollisimman aidosti. Perinteiset High-end laitteet rakennetaan rakkaudesta musiikkiin, ja se tehd��n kuuntelemalla ja kokeilemalla, eik� v�ltt�m�tt� keskittym�ll� mitattaviin suoritusarvoihin. T�m� johtaa v�lill� siihen, ett� toisinaan haetaan mieluummin luonteenmukaista kuin luonnonmukaista ��nt�. Highendismi� ei voida karsinoida mihink��n tiettyyn laitetyyppiin tai -ryhm��n - ei varsinkaan sen j�lkeen kun digitaalitoistimiakin on alettu kelpuuttaa highend-laitteiksi. Kyseess� on paremminkin uskontofilosofiaan rinnastettava vakaumus siit�, ett� jotkut perusasiat ratkaisevat toistolaitteen tuottaman ��nen teknisen laadun. Ajatellaan esimerkiksi, ett� kahden laitteen v�listen johtojen ominaisuudet joko tekev�t tai tappavat ketjun p��st� toistuvan ��nen luonnonmukaisuuden. Tyypillist� high-end-villitykselle on yhden "gurun" keskittyminen muutamaan systeemin yksityiskohtaan ja sen hurjaan optimointiin muutaman seikan osalta. Ei v�litet� siit�, ett� ��nisignaali joutuu my�s aina kulkemaan kappaleen matkaa sangen tavallisissa johtimissa (laitteiden sis�ll�). Tai uskotaan, ett� CD-levyjen reunojen maalailu vaikuttaa ��nentoistoon, koska "ep�musikaaliseen" ��nt� v�litt�v��n bittivirtaan ei voida juurikaan puuttua. Monessa tapauksessa highendin n�kyvin ilmiasu on laitteen suhteeton 10...1000-kertainen hinta vastaavaan ei-highend laitteeseen tai komponenttiin verrattuna. Tyypillist� on my�s se, ett� jonkin (yleens� pienen) valmistajan erikoisenmuotoiseen profiilipeltilaatikkoon kyh��m� laite on automaattisesti highendi�, vaikka tekniset suoritusarvot olisivat v�h�n mit� sattuu (kaikki high-endin� kaupattu ei ole sarjatuotantolaitteita mitenk��n parempaa, osa jopa selv�sti huonompaa). Mutta suuren valmistajan alusta loppuun hyvin tehty vahvistin, jota varten mainittu tehdas tuottaa omia erikoispuolijohteita, ei pidet� highendin�. Monelle High-endistille esteettinen tyyli on t�rke��, ja vaikuttaa omistajan kokonaistyytyv�isyyteen laitteistostaan, jolloin musiikkikin tuntuu kuulostavan paremmalta. Monelle high-end nautinnon t�rkeit� edellytyksi� (tiedostettuja tai tiedostamattomia) ovat laitteiston esteettinen olemus ja omistajan ylpe� varmuus, siit� ett� jokainen piuha ja mutteri on kalleinta high-end-laatua. Mutta valitettavasti pelkk� esteettisyys tai sen puute ei vaikuta varsinaiseen ��nenlaatuun parantavasti eik� huonontavasti. Kuuntelunautintoon vehkeiden ulkon�k� saattaa vaikuttaa vaikka ei ��nenlaatuun olleenkaan, koska kuuntelutilanteessa on kysymys my�s visuaalisesta tunteesta kuuloaistimuksen lis�ksi. HighEnd-harrastukseen liittyy vahvasti kaverien v�linen sosiaalisuus: k�yd��n jopa satojen kilometrien p��ss� katsomassa ja kuuntelemassa omilla levyill� "ainoaa v�rkki� Suomessa". Tavanomaiset hifi-laitteet eiv�t kiinnosta samalla tavalla. HighEnd on pient� luksusta el�m�ss�, mik� perustellaan mieluummin tunnesyill� kuin j�rkisyill�. Markkinamiesten suussa High-endiksi kutsutaan monesti my�s melkein mink� tahansa valmistajan parasta HiFi sarjaa (korkea loppu). High-endin ei tarvitse olla kallista ollakseen hyv��, mutta monet alan tuotteet ovat kalliita, joten High-End vaatii tyypillisesti aikamoisia taloudellisia uhrauksia. Useimmat High-End laitteet ovat omaper�isi� taideteoksia niin muotoilun kuin mekaniikan suhteen. High-End laitteiden vieh�tys saattaa jopa nousta vuosien kuluessa ja niiden j�lleenmyyntiarvo ei yleens� romahda hetimmiten. Yleens� niit� on hauska katsella ja hiplata ja ne ovat tyypillisesti hyv�-��nisi�, ei mit��n kova��nisi�. Highendin harrastukselle on tyypillist� tietty tinkim�tt�myys, eli luovutaan paljostakin, jos sill� saavutetaan jotain merkitt�v�� (tai edes silt� tuntuvaa, vaikkei konkreettista muutosta kuuluisikaan). Tyypillinen luopumisen kohde on k�ytt�mukavuus, koska silloin p��st��n eroon suuresta m��r�st� s�hk�isi� h�iri�it�. Highend-laite pyrkii monesti selv�sti tietyntyyppiseen soundiin, kompromisseja ei tunneta. Monesti kuulee esimerkiksi highend kokoonpanoja, joissa on pyritty ��rimm�isen ilmavaan ja v�rittym�tt�m��n stereokuvaan. Suurta dynamiikan hallintaa vaativilla ��nitteill� menev�t n�m� laitteistot usein polvilleen, mutta esim. "kaunislinjainen" orkesteri- tai kamarimusiikki voi olla todellinen nautinto. Toiseenkin suuntaan voi olla pyrkimyst�, kun halutaan mahdollisimman dynaamista ��nentoistoa. Er�s asia mik� High-endiss� �rsytt��, kun sek� laitteiden valmistajien mainoksissa ja monissa keskusteluissa nimenomaan pyrit��n tuomaan esiin, ett� joku eksoottinen tuote toistaa ��nt� "luonnonmukaisemmin" kuin muut laitteet, vaikka laite v��rist�� ��nt� tavalla, joka sattuu miellytt�m��n osaa kuulijakunnasta. Joku high-end piireiss� arvostettu single ended putkivahvistin on t�st� hyv� esimerkki. Monet ihmiset pyrkiv�t juuri etsim��n itse��n miellytt�vi� kuunteluel�myksi� ja rakentelevat varsin erikoisia laitteistoja. Ei siin� ole mit��n paheksuttavaa, ett� etsii itse��n miellytt�v�� sointia, mutta se mit� etsinn�n tuloksena ei v�ltt�m�tt� ole sit� luonnonmukaisinta toistoa, vaan ainoastaan toistoa, joka kuullosta laitteiston hankkijasta parhaalle. Kuten edellisest� voi huomata High-endin m��ritelm� ei ole mitenk��n yksik�sitteinen eik� selke�, koska sill� ei ole mit��n yhten�ist� tahoa, joka olisi m��ritellyt mit� High-end oikein on. On vain monen eri tahon osittain ristiriitaisiakin n�kemyksi� t�m�n termin merkityksest�. Mik� hifilaitteissa maksaa ? Kaikissa laiteissa maksetaan suunnittelusta ja markkinoinnista, j�lleenmyyjien henkil�kunnan sosiaalikustannuksista jne. Laitteen myyntihinnasta vain pieni osa koostuu itse laitteen komponenttien hinnasta. Muita jakajia hifilaitteiden hinnassa ovat laitteiden kuljetukset, maahantuonti ja j�lleenmyynti. N�m� n�yttelev�t usein hyvin merkitt�v�� osaa. Lis�ksi jostain se pit�� laitteiden tutkimus ja tuotekehityskin sek� takuuhuollot maksaa. Kaikkien saatavilla oleva massatavara on edullisempaa kuin rajallinen m��r� erikoispainosta. Massatuotantolaitteissa hinta saadaan painettua alas suurilla valmistussarjoilla. Komponentit ostetaan siten suurissa eriss� halvemmalla. Laitteen rakenne on suunniteltu siten ett� se voidaan koota mahdollisimman paljon koneella ja k�sin teht�vi� vaiheita tarvitaan v�h�n. Lopputarkastuksesta voidaan tinki� ja j�tt�� se osin j�lkimarkkinoinnin piiriin, eli asiakas tuo laitteen takuuhuoltoon jos siin� on valmistusvirhe. Jotkut kalliit harvinaisemmat hifilaitteet taas valmistetaan pienin� sarjoina. Niihin ostetaan tai teetet��n erikoisosia, jotka tulevat pienin� sarjoina kalliiksi. Laitteet kootaan k�sin, koska painopiste on viimeistellyll� rakenteella eik� helpolla koottavuudella. T�m�n lis�ksi suuret suunnittelukustannukset on jaettava pienen valmistussarjan kesken. Nykyisill� markkinoilla kaikki massatuotannosta poikkeavat erikoisuudet maksavat, oli tuote mik� hyv�ns�. Pieni laitteen muutos pois massatuotteesta voi helposti tuplata hinnan tai kasvattaa sen moninkertaiseksi. Mik� High-endiss� maksaa ? Yksinkertainen syy : laatukomponentit maksavat ja huonoilla komponenteilla ei tule hyv�� laitetta. Hyvill�k��n komponenteilla ei tule hyv� laitetta jollei suunnittelija osaa k�ytt�� niit�. Laitteiden hintaa nostaa my�s High-endin pienet myyntim��r�t. Kun laitteita ei massavalmisteta, niin laitteiden valmistuskustannukset nousevat helposti monikertaiseksi massatuotteisiin verrattuna. High-endiksi kuuluvaa joukkoon kuuluu monenlaisia laitteita. High-endiksi kutsutaan monesti melkein mink� tahansa valmistajan parasta HiFi sarjaa (korkea loppu), jonka tarkoituksena on: * Todistaa kuluttajille, mill� tasolla kyseisen valmistajan kyky valmistaa hyvi� stereolaitteita on. * Tarjota kuluttajille mahdollisuutta hankkia t�llaisia laitteita omaan kotiin. * Houkutella keskivertokuluttajat k�ytt�m��n laadukkaampia ja kest�v�mpi� (sek� kalliimpia) laitteita. Sen lis�ksi on joukko monia pieni� High-End-valmistajia, joita on moneen l�ht��n. Osalle on vaan oleellista, saa saada ihmiset uskomaan, ett� heid�n tuotteensa on High-Endi�, mill� voidaan perustella korkea hinta. Eli p��asiallinen ponnistus on hifi-toimittajien ja kuuntelutestaajien hyv�ll� tuulella pit�minen, jotta n�m� kehuisivat tuotetta. Tyypillist� t�llaiselle toiminnalle on hifin mystifiointi ja uskomattomien selitysten keksiminen miksi heid�n tuotteensa parantaa ��nt� aivan radikaalisti. Kultakorvahifisi ja high end ovat pitk�lle mystiikkaa ja uskontoa. T�ss� "huijari" High-Endiss� nimen tekeminen maksaa, tuote ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla kovin kummoinen esim. normaalia ammattielektroniikkaa vertailuryhm�n� k�ytt�en. T�st� joukosta l�ytyy hyvin kirjava joukko erilaisia tuotteita, osa oikein hyvi� osa taas ei l�hellek��n monta kertaa kalliimman hintansa arvoisia. N�iss� kallis hinta ei ole aina mik��n laadun tae. T�ll� alalla esiintyy aivan uskomattomia hintaved�tyksi�, joiden laadulla ja hinnalla ei ole mink��nlaista yhteytt�. Pahimmillaan highendin� myyt�v� huijarilaite voi olla teknisesti hyvinkin surkea (esimerkkin� Hifi 1/95:n juttu HEAS -merkkisist� kotimaisista High-End -laitteista, joissa ainoastaan hinta oli High-endi�). Sitten on olemassa tuotteet, joissa ei ole j�rke� maalaisj�rjell� ja insin��rin harkinnalla, tosin tuotteen ostanut henkil� voi olla ostokseensa ihan tyytyv�inen. T�h�n ryhm��n kuuluvat erityisesti ns. huuhaatuotteet, kuten CD-levyjen v�rj�yskyn�t, kullatut verkkos�hk�kaapelit jne. Sen lis�ksi on monia pieni� valmistajia, joita ei lueta huijareiksi ja jotka: * Pyrkiv�t ensisijaisesti suunnittelemaan ja valmistamaan vain ns. High-End laitteita vaihtelevalla menestyksell�. * Pyrkiv�t parhaaseen mahdolliseen toistoon omien mieltymystens� mukaisesta * Useimmissa tapauksissa saavuttavat ��nentoiston hyv�n laatutason ja ��nikuvan kolmiulotteisuuden. T�llaisen tuotteen hinta nousee helposti pilviin johtuen seuraavista seikoista: * Elektroniikkakomponentteja melkein yksinkappalein ostava pikkuvalmistaja joutuu maksamaan osistaan monikertaisen hinnan verrattuna isoihin valmistajiin johtuen matkalla olevista komponenttikaupan v�lik�sist� * K�ytet��n reilusti kalliimpia ja parempia komponenttityyppej� kuin halvimmat peruskomponentit * Laitteen suuret suunnittelu- ja testauskustannukset jakautuvat pienelle laitem��r�lle * Laitteen tekeminen suureksi osaksi k�sin lis�� hintaa tuntuvasti * Pienill� laitevolyymeill� py�rivien high-ehd-myyjien ja maahantuojien pit�� saada tarpeellinen kate, ett� hekin el�v�t pienill� laitteiden myyntim��rill� High-end laitteita vaivaa usein juuri ep�tasapaino eri ominaisuuksien kesken. Aikaisemmin oli varsin yleist�, ett� jossain audiolaitteissa oli k�ytetty mit� erikoisimpia virityksi� ��nen k�sittelyss�, mutta h�iri�suojaus radiotaajuuksista h�iri�it� vastaan oli aivan retuper�ll� tai kokonaan tekem�tt�. T�m� johtuu yleens� teollisuuden raadollisuudesta: high-end firmat ovat yleens� varsin pieni�, eik� niill� ole varaa pit�� montaa suunnittelijaa palkkalistoilla. Jos firman p��suunnittelijaguru on vaikka erikoistunut DAC:in j�lkeisten piirien optimointiin, h�nell� ei v�ltt�m�tt� ole mielenkiintoa eik� usein edes taitoa monen muun asian tekemiseen parhaalla tavalla. Kannattaa muistaa, ett� paras ��nentoiston laatu on edelleen subjektiivinen k�site. Ja eri ihmisill� on erilaisia k�sityksi�, mik� on hyv� ��nentoisto. Toiset arvostavat putkivahvistimien "musikaalista" soundia ja toisille taas on t�rke�� transistorivahvistimen "tarkka" sointi. Yleinen s��nt� rationaalisessa hifismiss� on, ett� kaiuttimiin kannattaa sijoittaa paljon, vahvistimiin hiukan ja digitaalisiin ��nil�hteisiin vain hitusen kokonaissummasta. Levysoittimet ovat sitten asia erikseen. Onko hifilaitteistoihin myyt�vist� kalliista verkkosuodattimista apua laitteiston sointiin ? Monien highend-laitteistojen kanssa myyd��n my�s huippukalliita verkkosuodattimia, joilla v�itet��n saavutettavan merkitt�vi� etuja ��nnelaatuun. Erillisist� verkkosuodattimista t�ytyy todeta, ett� nuo laitteet eiv�t pysty tekem��n mit��n sen kummempaa kuin mit� hyvin suunniteltu laitteen oma virtal�hde ei pystyisi tekem��n. Hyvin suunniteltu audiolaite ei tarvitse mit��n ylim��r�isi� verkkosuodattimia s�hk�nsy�tt��ns�. Huonosti suunnitellaan audiolaitteen kanssa verkkosuodattimesta voi olla h�iri�isess� ymp�rist�ss� (esim. radiol�hetin l�hell�) joskus jotain hy�ty�. Jos huippulaitteiston myyj� v�itt�� ett� laitteistosta ei saa parasta ��nenlaatua ulos ilman heid�n erikoissuodatinta, ei t�st� voi vet�� muuta johtop��t�st�, ett� laitteiden h�iri�suunnistelussa on jotain pieless� ja sit� yritet��n sitten paikata ulkoisella suotimella tai suodinta yritet��n vaan kaupata ett� saataisiin enemm�n voittoa myynnist�. Mist� johtuu, ett� p��tevahvistimestani tulee ��nt� viel� muutama sekunti virran katkaisunkin j�lkeen ? P��tevahvistimissa on tyypillisesti aika isot kondensaattorit tasaamassa k�ytt�j�nnitteit� ja antamassa paljon hetkellist� tehoa kun sit� tarvitaan. Jos vahvistinta ei k�ytet� kuin ihan pienell� ��nenvoimakkuudella, niin noissa kondensaattoreissa saattaa riitt�� tehoa jopa useaksi sekunneiksi antamaan jotain ��nt� ulos ainakin hiljaisilla voimakkuuksilla. Monessa ainakin paremmassa vahvistimessa ��ni tuppaa loppumaan suunnilleen heti s�hk�n loppumisen j�lkeen, koska niiss� on kaiutinulostuloissa tyypillisesti rele, joka kytkee kaiuttimet vasta joitain sekunteja laitteen virran kytkemisen j�lkeen ja irrottaa ne heti kun s�hk�t katkeaa. T�ll� menettelyll� estet��n mahdolliset h�iri���net ja paukkeet, joita voi synty� vahvistimen elektroniikassa tai siihen liitetyiss� ohjelmal�hteiss�, kun niist� katkaistaan virrat. T�ll� menettelyll� p��st��n eroon h�iritsevist� joskus hyvin voimakkaistakin paukkeista ja s��stet��n kaiuttimien bassoelementtej� niiden vaikutukselta. Voinko k�ytt�� kitaravahvistinta hifilaitteistossa lis�vahvistimena ? Normaali kitaravahvistin on perusrakenteeltaan aktiivikaiutin, mutta sit� ei ole tarkoitettu hifi-��nentoistoon, vaan muokkaamaan ja vahvistamaan kitaran signaalia. Kitaravahvisti+kaiutin-yhdistelm�n taajuusvaste on kaukana suorasta ja ne tuottavat huimasti s�r��. T�m� s�r� on ihan tarkoituksellista, koska oikeanlainen s�r�ytyminen saa aikaan sellaisia ��ni�, joita pidet��n hyv�n� s�hk�kitaran ��ren� (s�hk�kitara suoraan hifilaitteistoon kytkettyn� kuulostaa varsin nynnylt�). Teho Voiko vahvistimen takalevyss� olevasta laitteen ottotehosta p��tell� sen antotehoa ? Vahvistimen takalevyn tehoarvo tarkoittaa laitteen verkosta ottamaa maksimitehoa, eik� siit� voi suoraan p��tell� laitteen antotehoa (muuta kun ett� jatkuva antotehoa on v�hemm�n kuin ottoteho). Mik� on tyypillisen audiovahvistimen hy�tysuhde ? Normaaleilla AB-luokan vahvistimilla hy�tysuhde liikkuu noin 50% paikkeilla. T�m� siis tarkoittaa ett� noin puolet laitteeseen sis��n menev�st� s�hk�st� saadaan kaiuttimille ja toinen puoli menee l�mm�ksi. Puhtailla A-luokan vahvistimella hy�tysuhde j�� heikommaksi. Hakkuritekniikoilla voidaan p��st� jopa yli 80% hy�tysuhteisiin. Paljonko audiovahvistin ottaa tehoa verkkovirrasta ? Vahvistimissa (kuten muissakin s�hk�laitteissa) on takana tyyppikilpi, joka kertoo paljonko tehoa se ottaa s�hk�verkosta enimmill��n. Tyypillisess� hiljaisessa kuuntelussa vahvistin ottaa tuosta tehosta vain murto-osan (tarkka osuus riippuu vahvistimen tyypist� ja toteutuksesta). Vahvistimen s�hk�verkosta ottama teho on aina suurempi kuin sen antama teho, koska vahvistin ei voi tyhj�st� energiaa taikoa ja sen komponenteissa tapahtuu aina tehoh�vi�it�. Periaatteessa vahvistin pystyy antamaan hetkellisesti ulos enemm�n tehoa kun se sill� hetkell� ottaa sis��ns�, mutta t�m� on mahdollista vain sen verran aikaa kun vahvistimen sis�ll� olevissa suodatuskondensaattoreissa on varausta, josta tuo lis�energia voidaan ottaa. Perinteisiss� verkkolaiteratkaisuissa itse muuntajan tyyppikilvess� ilmoitetaan aina n�enn�isteho, jonka yksikk� on VA (volttiampeeri), joka on yksinkertaisesti j�nnitteen ja otetun virran tulo. Jos oletetaan, ett� koko vahvistimen n�enn�isteho olisi 300 VA, otettaisiin 230 V j�nnitteell� 1.3 A virta. Tuota laskettua virta-arvoa pit�� k�ytt�� laskettaessa esim. sulakkeiden ja kaapeleiden kest�vyytt�. Koska kyseess� on induktiivinen kuorma, ei j�nnite ja virta ole tarkalleen samassa vaiheessa, vaan n�enn�isteho pit�� kertoa tehokertoimella, jotta saataisiin todellinen teho, jonka yksikk� on W (watti). T�m� todellinen teho kertoo kuinka paljon l�mp�� loppujen lopuksi syntyy (vahvistimissa, kaiuttimissa ja lopulta talon rakenteissa ��nen absorboituessa l�mm�ksi) ja t�m�n todellisen tehon mukaan pit�� my�s laitteen ja tilan ilmastointi mitoittaa. S�hk�laskussa maksetaan energiasta, joka on todellisen tehon ja k�ytetyn ajan tulo. Tyypillisiss� muuntajaratkaisuissa, joita audiovahvistimissa k�ytet��n 300 VA n�enn�isteho saattaisi hyvinkin vastata 200 W todellista tehoa. T�llaisella tehom��r�ll� saa ihan hyvin aikaiseksi 2x60 W jatkuvan l�ht�tehon. Jos l�ht�teho on vahvistimessa 2*30w niin onko se hyv� vai huono ? Ei l�ht�teho ole hyvyyskriteeri, tuon tehoisia vahvistimia on moneen tarkoitukseen ja niiss�kin on hyvi� ja huonoja ja kaikkea silt� v�lilt�. 2* tarkoittaa, ett� siin� on kaksi kanavaa joista saa kummastakin 30W tehoa, eli todenn�k�isesti kyseess� stereovahvistin. Valmistajan ilmoittamissa l�ht�tehoissa kannattaa huomioida, ett� eri valmistajien ilmoittamat l�ht�tehot eiv�t ole useinkaan vertailukelpoisia, koska eri valmistajat tuppaavat mittaamaan l�ht�tehonsa eri tavalla. Jos teholukemien yhteydess� ei kerrota mik� teho on mitattu (mittaustapa), on annettu teholukema vain hiukan suuntaa antava. Onko kotik�ytt��n tarkoitetuilla vahvistimille joku direktiiveiss� m��r�tty maksimiteho ? Mit��n lains��d�nn�llisi� maksimitehoja ei ole sen enemp�� ammatti- kuin kotik�ytt��n myyt�vill� vahvistimilla. Rajan muodostaa se, kuinka tehokkaita laitteita mikin valmistaja katsoo j�rkev�ksi valmistaa. Liittimien suojam��r�ykset asettavat tiettyj� rajoja mit� mill�kin liitintyypill� varustetussa vahvistimessa voi olla tehoa, koska kaiutinliittimien pit�� olla suojattuja tahattomalta kosketukselta, jos vahvistimen suurinta tehoa vastaava antoj�nnite on yli 50 volttia vaihtovirtaa. Jos j�nnite muutetaan tehoksi, saadaan 312,5 wattia kahdeksan ohmin kaiuttimilla. T�t�kin tehokkaampia laitteita saa vapaasti myyd�, kunhan kaiutinliittimet ovat rakenteeltaan sellaisia, ettei johtaviin osiin p��see koskettamaan. Miksi vahvistimille luvattujen tehojen vertailu on vaikeaa ? Vahvistimien tehojen vertailuvaikeudet johtuvat l�hinn� monista kesken��n huonosti vertailukelpoisista tavoista mitata tehoja. Negatiivisella puolella on sitten se, ett� ilmoitetuilla teholukemilla ei joskus tunnu olevan mit��n tekemist� todellisuuden kanssa (eiv�t ole v�ltt�m�tt� mit��n laitteesta mitattuja arvoja vaan ainoastaan mainosmiehen keksint��). DIN (Deutche Industrie Normen) on saksalaisten tekem� standardi t�ss� tapauksessa vahvistimien antotehon mittaamiseen, joten eri vahvistimien DIN-tehojen pit�isi olla vertailukelpoisia. Yleens� DIN-teho on hiukan suurempi, kuin mit� vahvistin antaa jatkuvaa tehoa sini��nell� koko kuuloalueelle vastaavalla s�r�prosentilla. Koko kuuloalueen tehojen ilmoittamisesta ei kai sitten olekaan mit��n kovin yleist� vakiotapaa. Yleens� mitattu taajuusalue on 20Hz-20kHz, mutta s�r�raja vaihtelee valmistajasta riippuen (jos on edes ilmoitettu), joten ilmoitettujen tehojen vertailussa kannattaa olla hiukan varovainen. Musiikkitehoa MPO (eli hetkellisi� tehohuippuja) vahvistin taas antaa yleens� jatkuvaa maksimitehoa selv�sti enemm�n. T�m� arvo yritt�� kuvata vahvistimen suorituskyky� musiikkisignaalilla kuitenkaan erittelem�tt� useinkaan tarkemmin sen enemp�� musiikin laatua kuin vastaavaa s�r�tasoa. T�st� syyst� musiikkitehoarvot eiv�t ole siis vertailukelpoisia eri vahvistimien v�lill�. IEC-normin teho on musiikkiteho 10% s�r�ll�, mutta k�yt�nn�ss� t�llaisella s�r�tasolla ei voida puhua mist��n hifitoistosta (t�t� 10% rajaa k�ytet��n kuitenkin monien halvempien autovahvistimien tehoja ilmoitettaessa). Erityisesti lehtien testeiss� vahvistimista ilmoitetaan ns. pursketeho (s�r�raja my�s ilmoitettu), jolloin n�it� lukuja voi pit�� jonkinlaisena kuvauksena vahvistimen kyvyst� tuottaa lyhytkestoisia tehohuippuja, ja tuloksia voi verrata kesken��n ainakin saman lehden tekemiss� testeiss�. Valmistajien ilmoittamat pursketehot ovat harvoin kesken��n vertailukelpoisia (edes lehtien mittausten kanssa), koska mittaustavat vaihtelevat. Seuraavana vahvistinesimerkki muutaman eri tehon suhteesta: 2*35w mainostetun autovahvistimen ohjekirjasta saattaa l�yt�� seuraavanlaiset tekniset tiedot: 2*35w hetkellist� <10% s�r�ll� (suunnilleen IEC-teho) 2*18w hetkellist� <1% s�r�ll� 2*12w jatkuvaa <1% s�r�ll� (RMS-teho) Jotkut valmistajat ilmoittavat laitteilleen PMPO-tehon (Peak Musik Power Output) jonka arvolla ei ole mit��n vakiintunutta mittaustapaa, mutta usein mitataan se teho mik� voidaan saada 20 ms aikana hirve�ll� s�r�m��r�ll�. Useimmiten tosin vaikuttaa, ett� n�iss� pikkulaitteissa ilmoitetut uskomattoman suuret PMPO-tehoarvot ovat ainoastaan myyntimiehen keksint�� ilman mit��n totuuspohjaa. Yleens� annettu PMPO-teho on noin 10 kertaa isompi kuin mit� muilla menetelmill� saatu todellinen teholuku (esimerkkin� Akain minihifi, jossa DIN-tehoksi annetaan 2x30W ja PMPO-tehoksi yli 500W). Valmistajien ilmoittamien PMPO tehoarvojen informaatioarvo on olematon koska niit� ei voi k�ytt�� mitenk��n laitteiden vertailussa. PMPO-lyhentelle voisi hyvin muodostaa pitk�n muodon tyyliin "Puhdas Myyntikikka Peeloille Ostajille". Lyhyt yhteenveto eri tehoista: * RMS-teho: Jatkuva teho jonka vahvistin pystyy antamaan. Luotettava ja vertailukelpoinen teholukema kun tehon yhteydess� ilmoitetaan my�s s�r�taso mill� se on mitattu (hifik�yt�ss� ei kannata katsella kuin 1% tai alle THD-s�r�ll� mitattuja arvoja) * DIN-teho: Standardoitu tehonmittaustapa. Antaa yleens� hiukan suurempia tehoarvoja kuin saman laitteen RMS-teho. * MPO-teho: Mainosmiesten k�ytt�m� hetkellisen tehon lukema, joka ei ole vertailukelpoinen. MPO-tehon arvo on tyypillisesti 2-4 kertaa laitteelle mitattu oikea RMS- tai DIN-teho. * PMPO-teho: Mainosmiesten k�ytt�m� hetkellisen tehon lukema, jolla pienikin laite saadaan n�ytt�m��n tehokkaalle. Jotkut valmistaja laskevat kaavalla suurin piikkij�nnite*maksimivirta, monet ihan miten tahtovat. PMPO-tehon arvo on tyypillisesti noin 10 kertaa laitteelle mitattu kanavien yhteenlaskettu RMS- tai DIN-teho. Vitsik�s aukikirjoitusasu lyhteelle on "peak music power overestimated". Mit� RMS-teho merkitsee ? Vahvistimelle ilmoitettu RMS tehoarvo kertoo mik� on suurin jatkuva sinisignaalin teho jonka vahvistin pystyy tuottamaan kaiuttimeen jollain tietyll� (kohtuullisen pienell�, esim. alle 1%) s�r�arvolla. K�yt�nn�n musiikkimateriaalia toistettaessa tuota tehoa tulee v�hemm�n kuin tuo RMS tehon arvo ja kanttiaaltoa toistaessaan vahvistimesta tulee enemm�n tehoa kuin tuo RMS tehoarvo. Miten DIN-teho mitataan ? DIN-tehoista puhuttessa tarkoitetaan DIN 45000 standardin m��rittelem�� tehon mittaustapaa. DIN 45000 m��rittelee erilaisia tehon mittausmenetelmi� erilaisille laitteille. Kotilatteille DIN m��rittelee 3 erilaista tehoan tunnuslukua: jatkuva teho, piikkiteho ja tehokaistaleveys. Jatkuvan tehon mittaamisessa kaiuttimen kuormana on resistiivinen kaiuttimen nimellisimpedanssinen kuorma ja vahvistimen on pystytt�v� sy�tt�m��n 1 kHz signaalia m��ritellyll� teholl� v�hint��n 10 minuutin ajan jatkuvasti s�r�n ylitt�m�tt� 1 % arvoa. Miksi monesta audiovahvistimesta l�htee enemm�n pursketehoa kuin jatkuvaa tehoa ? Audiovahvistimet voitaisiin tietenkin rakentaa siten, ett� ne antavat jatkuvaa tehoa sen verran kun pursketehoa tarvitaan, mutta se on haaskausta, koska tuollaisia maksimitehoja tarvitaan normaalisti vian harvoin ja lyhyit� aikoja. Mieluummin kannattaa tehd� riitt�v�n tehokas vahvistin, mutta joka tarvittaessa antaa sitten huippuihin lis�potkua. Pelkkiin sinitehomittauksien tuloksiin tukeutuminen kannattaa musiikkia toistavien vahvistimien kohdalla unohtaa, koska musiikki ei rankimmillaankaan ole puhdasta siniaaltoa, edes paikallisradioiden loppuun asti kompressoidut ja limitoidut l�hetykset. Standardimittaustapa audiovahvistimen pursketeholle 20 ms ajan annettava maksimiteho. Virtal�hteen kondensaattorit ja muuntaja on mitoitettu sille, ett� ainakin norminmukainen purskemittaus selvitet��n hyvill� teholukemilla. Oikein kovasti optimoidessa voidaan virtal�hteen kondensaattorien koko ja laitteen verkkomuuntaja mitoittaa siten, ett� se jaksa antaa hyvin 20 ms ajan isoa pursketehoa, mutta notkahtaa selv�sti jo 100 ms pituisessa purseessa. Hyv� vahvistin antaa pursketehoa riitt�v�n pitk��n. Mik� on riitt�v�n pitk��n on eri juttu. Jos vahvistin antaa 200 W 8 ohmiin jatkuvaa tehoa sinusvihellyksell�, ja 250 -270 W pursketehoa, ei ko. vahvistimessa ole mit��n, mik� tekisi siit� jotenkin erikoisen, tavallisuudesta poikkeavan. Pursketehonkin kanssa kannattaa unohtaa hurjat mainoslupaukset tyyliin "2 kW hetkellist� tehoa 1 ohmiin", kun ei sill� vahvistimella kuitenkaan jaeta tuollaista yhden ohmin kuormaa tositilanteessa. Vahvistimen kahdeksan ohmin jatkuvan tehon ja purkestehon lukema kertoo karua kielt��n siit�, mik� on vahvistimen kytkent�tekninen ratkaisu ja k�ytt�j�nnite. Pienempien impedanssien purketehot mit� vahvistimella tullaan ajamaa ovat t�ysin turhia teknisi� detaljeja, jotka kannattaa j�tt�� omaan arvoonsa. Se ett� vahvistin ei notkahda alhaisemmilla kuormilla, on toki hyv� asia, mutta ei se tuo mit��n lis�� kaiuttimilla, joiden impedanssi ei koskaan putoa noin pieneksi. Miksi samantahoinen putkivahvistin kuulostaa tehokkaammalle kuin vastaava transistorivahvistin ? Ei ole olemassa tavallisia tehoja, high-end-tehoja tai putkitehoja. On olemassa vain jokin maksimij�nnite kaiutinlinjaan, ja kun se loppuu, v��ristyy aaltomuoto. Se miten se kuuluu, on toinen asia. Putkivahvistimessa ainoa hyv� puoli on se, ett� se leikkaa pehme�sti, ja siksi se voidaan ajaa enemm�n s�r�lle kuin transistoripeli ennen kuin se s�r�ht�� pahasti korvaan (miksi vahvistin pit�� ajaa s�r�lle kun toistetaan musiikkia, on eri juttu). Silloin keskim��r�inen voimakkuus on suurempi kuin vastaavantehoisella transistorilaitteella, siit� ilmeisesti johtuu yleinen harhaluulo "putkiwatit ovat ihan eri juttu kuin transistoriwatit". Eli toista voidaan vain v��rink�ytt�� enemm�n, signaalin puhtaasta toistumisesta taas ei ole lainkaan kysymys. Toiminta-alueellaan hyvin suunniteltu putkivahvistin taas ei tuota korvinkuultavaa s�r�� sen enemp�� kuin transistoripelik��n. Vasta teho ylitett�ess� tapahtuu. Miksi pit�isik��n, koska vahvistin on v��r� paikka "��nen muokkaamiseen", kun kaikki tuottajan mielest� tarvittava on tehty jo ��nitysvaiheessa. Jos joku haluaa s�r�ytt�� kuuntelemansa levyn ��nt� jotenkin musikaaliseksi, niin siit� vaan, mutta mit��n tekemist� luonnollisen ��nentoistoa ja alkuper�isen signaalin puhtaan toistumisen kanssa t�ll� ei ole. Onko nykyisess� tavassa suunnitella vahvistimia ja mitata tehoja jotain vikaa ? Suurin osa vahvistimista on suunniteltu itse asiassa "v��rin", eli selvi�m��n mahdollisimman hyvin testeist�, jotka on standardoitu mittaamaan kytkenn�n jatkuvaa tehoa. Vain harvat ovat edes yritt�neet tuottaa vahvistimia, jotka antavat tehoa musiikkisignaalilla paljon (hetkellinen teho), jatkuvan tehon mittaustuloksista v�litt�m�tt�. Ne ovat niit� vahvistimia, jotka on suunniteltu toistamaan musiikkia, ei mittasignaaleja. Musiikki vaatii paljon hetkellist�, mutta v�h�n jatkuvaa tehoa. Esimerkiksi rumpukapulan isku ilman dynamiikan rajoittamista tuottaa helposti viel� 10 dB:t� lis�� hetkellist� huippua kovan orkesteripauhun p��lle. 10 dB:t� on paljon, kun laskee, ett� tehon kaksinkertaistuminen tuo ��nenpainetta 3 dB:t� lis��. Normaali vahvistinkytkent� antaa tyypillisesti 20-30 % jatkuvaa tehoa enemm�n huipputehoa, mik� on musiikkisignaalin huiput huomioiden yht� tyhj�n kanssa. Esimerkiksi 120 Watin j�re� p��te saattaa antaa 160 W hetkellist� tehoa. Ei ole mit��n keinoa tai mahdollisuutta, ett� se antaisi esim. 240 W, 3 dB:t� lis��, ellei vahvistinkytkent� olisi erikoinen, joka tuottaa hetkellist� tehoa jollakin muulla tavalla kuin peruskytkenn�ll�. Eri asia on vahvistimen virranantokyky, ja n�it� arvoja mielell��n esitteiss� n�ytet��n, koska saadaan isoja lukemia ("hetkellinen teho 1 ohmiin jopa 800 W!"). T�ll�h�n arvolla ei tee mit��n normaalikaiuttimien kanssa, jos jatkuva teho n�ihin 8 ohmin kaiuttimiin on vain 100W. Jos 100 W/8 ohmia vahvistin selvi�� 4 ohmista 200 watilla ja 2 ohmista 400 watilla (ja viel� 1 ohmista 800 watilla) on se hyvin "ideallinen" vahvistin, mit� tulee virranantokykyyn. T�llaisia ei kuitenkaan paljon ole. Pit�� kuitenkin muistaa ett� valtaosa kaiuttimista on kuormina kilttej� 8 ohmin kuormia ja vain joillakin taajuuksilla impedanssi menee alemmaksi. Hetkellinen impedanssi saattaa olla kaiuttimesta riippuen jo hankalampi, mutta sit� on jo vaikeampi arvioida, mittaamiseenkaan ei ole oikein j�rkev�� tapaa. Helpointa on yleist��, ett� hetkellinen impedanssi ei yleens� ole ongelma kaiuttimissa. Siksi 8 ohmin hetkellisen tehon arvolla on eniten merkityst�. Siit� n�kee karkeasti luokan, paljonko vahvistimesta on mahdollista saada ��nenpainetta. 4 ohmin lukemasta voi arvioida, kuinka vahvistin antaa virtaa. Ideaalisessa tapauksessa teho tuplaantuu, k�yt�nn�ss� ei yleens� ihan tuplaanu, mutta mit� l�hemp�n� 4 ohmin arvo on tuplaa, sit� parempi. Sama koskee 2 ohmin lukemaa, joskin t�ss� riitt�� k�yt�nn�ss�, ett� lukema olisi suurempi tai ainakin samaa tasoa 4 ohmin lukeman kanssa. 2 ohmia on ehk� silti hiukan liioittelua, ainoastaan jos tiet�� kaiuttimiensa olevan hyvin hankala kuorma, kannattaa t�t�kin arvoa katsoa. Mit� johtuu ett� pienill� ��nenvoimakkuuksilla stereolaitteistoni stereokuva tuntuu olevan sivussa keskipisteest� ? Normaalien halpojen vahvistimissa k�ytettyjen ��nenvoimakkuuspotentiometrien ongelmana on huono kanavatasapaino s��t�alueen alkup��ss�. Ilmi� esiintyy joissain laitteissa uusina ja joissain lis��ntyy kun laite vanhenee. Kanavatasapaino voi parantua tuntuvasti kun vanha potentiometri vaihdetaan uuteen tai muuten laadukkaampaan malliin. Vahvistimen kuormitusimpedanssi Miksi audiovahvistimet antavat enemm�n tehoa kun kaiuttimen impedanssi on pienempi ? Normaali audiovahvistin on j�nnitevahvistin joka pyrkii antamaan ulos vakion sis��ntulosignaalin m��r��m�n suuruisen j�nnitteen. Vahvistimen ulostuloteho riippuu vahvistinta kuormittavasta impedanssista, koska mit� pienempi impedanssi, sit� enemm�n virtaa kulkee tietyll� vakioj�nnitteell� ja sit� enemm�n tehoa l�htee ulos. Jos impedanssi putoaa vahvistimelle liian pieneksi, niin jossain vaiheessa vahvistin ei pysty en�� antamaan tarpeeksi virtaa ja j�nnite alkaa pudota. T�ss� vaiheessa vahvistin alkaa l�mmet� normaalitoimintaa voimakkaammin ja monissa hyvin suunnitelluissa vahvistimissa suojauspiiri puuttuu peliin kytkien kaiuttimet irti vahvistimen l�hd�st� est�en n�in laitevaurion ylikuormituksen. Voinko suurentaa vahvistimelta saatavaa tehoa asentamalla kaiuttimieni rinnalla vastukset, joilla pienenn�n vahvistimen kuormitusimpedanssia ? Kaiuttimeen saatavaa tehoa et saa n�in kasvatettua. Jos kytket kaiuttimen rinnalle vastuksia, niin vahvistimen l�hd�st� sy�tt�m� kokonaisteho kyll� kasvaa, mutta ei siit� yht��n enemp�� kaiuttimelle riit�, koska lis�teho hukkuu noihin lis�vastuksiin. Vastuksen lis�yksen j�lkeen kaiuttimiisi p��see edelleen se sama alkuer�inen teho tai jopa v�hemm�n, vaikka vahvistimesi puskeekin enemm�n tehoa ulos. Mit� haittaa jos kaiuttimen impedanssi on pienempi kun vahvistimelle suositeltu minimi-impedanssi ? Jos vahvistin on asiallisesti suunniteltu, ei pienemm�st� impedanssista yleens� ole haittaa ellei hyvin kovalla huudata. Kun vahvistimeen kytket��n pienempi-impedanssinen kaiutin kun mille se on suunniteltu, niin vahvistin yritt�� tunkea sinne enemm�n virtaa kun mihin se on normaalisti suunniteltu (yritt�� antaa enemm�n tehoa kun on suunniteltu). T�m� lis�virta aiheuttaa, ett� vahvistin alkaa kuumenemaan enemm�n kuin mihin se on suunniteltu ja ulostulon s�r�n m��r� yleens� lis��ntyy. Pienill� tehoilla lis�l�mpi�minen ei ole ongelma, mutta jos v��nn�t vahvistinta kovemmalle, ovat ulostulotransistorit ja virtal�hde vaarassa ylikuormittua, mik� aiheuttaa laitteen vikaantumisen. Jossain hyviss� vahvistimissa on hyv�t suojauspiirit, jotka kytkev�t vahvistimen ulostulon pois ylikuormitustapauksessa, joten kun kiinni on liian pieni-impedanssiset kaiuttimet niin v��nt�m�ll� saattaa vahvistin �kisti mykisty�. Tilanne korjaantuu t�ll�in kun vahvistimesta sammuttaa virran ja laittaa virrat uudelleen p��lle. Jos vahvistimessa ei ole kunnollisia suojapiirej�, niin ylikuormitusta ei havaita ajoissa, joten tuloksena v�h�n pidemm�st� luukutuksesta voi olla k�r�ht�nyt vahvistin ja mahdollisesti viel� vaurioituneet kaiuttimetkin. Jos yhdist�n kaiuttimet joiden vastus on 4 ohm vahvistimeen jonka pienin sallittu kaiutinkuorma on 8 ohmia, niin mink�laisia haittavaikutuksia tulee? Todenn�k�isesti ei mit��n, jos maltat olla "luukuttamatta". Pienempi kuorma (siis 4 ohmin impedanssi) soi "kovempaa", mutta kuormittaa vahvistimen p��teastetta ja virtal�hdett� enemm�n, kuin jos k�ytt�isit oikealla impedanssilla olevia kaiuttimia. Eli vahvistimen hajoaminen on todenn�k�ist�, jos nupit on kaakossa. Jos liikutat paljon, niin saat luultavasti v�h�n aikaa kuunnella musiikkia oikein kunnon volyymilla, jonka j�lkeen musiikki vaimenee vahvistimesta nousevan savun my�t�. Joissain hyvin suojatuissa vahvistimissa suojapiirit onnistuvat mykist�m��n vahvistimen ennen kuin vaurioita syntyy, mutta t�h�n ei kannata sokeasti luottaa. Mik� on vaimennuskerroin ? Vaimennuskerroin on vahvistimeen liitetyn kuorman impedanssin ja vahvistimen l�ht�asteen impedanssin suhde. K�yt�nn�ss� luku kertoo vahvistimen virransy�tt�kyvyst�. T�m� taas vaikuttaa vahvistimen kykyyn ohjata kaiutinta, pit�� elementti� kurissa. Periaatteessa mit� suurempi suhdeluku on, sit� parempi. Vaimennuskerroin voidaan laskea kaavasta: vaimennuskerroin = kaiutinkuorman impedanssi / vahvistimen l�ht�impedanssi Eli jos kaiutin on 8 ohmia ja vahvistimen l�ht�impedanssi on 0.1 ohmia, niin vaimennuskertoimeksi tulee t�ll�in 80. 4 ohmin kaiuttimelle samaan vahvistimeen vaimennuskertoimeksi tulisi 40. Tyypillisesti vaimennuskertoimen arvo on audiovahvistimessa useista kymmenist� aina muutamaan tuhanteen. K�yt�nn�ss� vahvistimen vaimennuskertoimella ei ole suurta v�li� koko systeemin k�ytt�ytymiselle, kunhan se on tarpeeksi suuri (luokka 100 tai enemm�n). Kun vaimennuskerroin on tarpeeksi iso (yli 100), niin t�ll�in kaiutinpiuhoissa on helposti enemm�n resistanssia kuin vahvistimessa, ja n�m� kummatkin ovat yhteens�kin vain murto-osa puhekelassa olevan johdon resistanssista. Bassotoistolla ja vaimennuskertoimella on ainakin se yhteinen nimitt�j�, ett� liian alhaisella vaimennuskertoimella varustetulla vahvistimella saadaan aikaiseksi l�ys� bassotoisto. Se, ett� vaimennuskertoimella on merkityst� juuri bassotoistossa, johtuu bassokaiuttimen suuresta liikkuvasta massasta ja liikepoikkeamasta verrattuna muiden ��nialueiden toistoon k�ytett�viin elementteihin. Mit� suurempi vaimennuskerroin, sen paremmin vahvistin kykenee ohjaamaan kaiutinta, eik� se el� liiaksi omaa el�m��ns�. T�m�n lis�ksi jakosuotimen kelojen (erityisesti bassoelementin alip��st�kelan) t�ytyy olla tarpeeksi hyv�t tasavirtajohtavuudeltaan, ett� hyv� vahvistin pystyy paljastamaan potentiaalinsa. Jos nuo kelat on liian ohutta kuparia (tasavirtavastus suurempi kuin vahvistimen antoimpedanssi) mielest�ni vahvistimen ominaisuudet p��se niin hyvin paljastumaan ja silloin on helppo "huomata", ettei mit��n oikeata vaikutusta vahvistimen vaihdolla ollut. Taajuus- ja impulssivasteet ovat enemm�n kaiuttimen kuin vahvistimen ominaisuuksia, mutta kyll� vahvistimen vaimennuskertoimellakin voi noihin olla kaiuttimesta riippuen enemm�n vai v�hemm�n vaikutusta. Mit� eritysvaatimuksia elektrostaattinen kaiutin asettaa vahvistimelle ? S�hk�staattinen kaiutin on vahvistimelle erinomaisen hankala, koska korkeilla taajuuksilla varsinkin isokokoisen elektrostaattisen impedanssi l�hentelee monesti oikosulkua (alle 1ohm ei ole kummallinen keskikokoisellakaan paneelilla), joten vahvistimen kuormansy�tt�kyvyn ongelmat kuuluvat yleens� diskanteissa. Elektrostaattisen kaiuttimen herkkyys on keskiverto koteloa huomattavasti huonompi. Herkkyyslukemat heiluvat noin 80dB/W kieppeill�, riippuen elementin koosta ja siit�, kuinka matalia taajuuksia on tarkoitus saada toistettua. Mik� on vahvistimen siltakytkent� ? Siltakytkent� on stereovahvistimen kytkent�tapa, jolla yhdell� stereovahvistimella voidaan koko vahvistimen antama maksimiteho sy�tt�� yhteen monol�ht��n. T�ss� kytkenn�ss� vahvistimeen kytketty monokuorma kytket��n vahvistimen kaiutinulostulojen plusnapojen v�liin ja toiseen sis��ntulokanavista sy�tet��n vaiheeltaan 180 astetta k��nnetty� signaalia. Kytkent�tavan etuna on, ett� vahvistimesta saadaan tyypillisesti ulos 3-4 kertaa enemm�n tehoa siltakytkettyn� kuin kytkem�ll� saman kuorman vain yhteen vahvistimen ulostuloista. Miksi siltakytkenn�ss� pit�� vaihe k��nt�� toisesta linjakanavasta ja sitten kytke� elementti vasemman ja oikean kaiutinliit�nn�n plus-kanavaan? Audiovahvistimien eri vakavien (L ja R) maapotentiaalit ovat usein kytketty yhteen ja kaiutinl�ht�jen toinen nasta (- puoli) on tyypillisesti kytketty t�h�n maapotentiaaliin. Jos kytkisit kaiuttimen vasemman kanavan plussasta oikean kanavan miinukseen, niin tyypillisell� audiovahvistimella vahvistin toimisi aivan samoin kuin kaiutin olisi kytketty oman kanavansa miinukseen (joissain laitteissa voi tosin t�ss� k�ytt�ytymisess� olla eroja). Siltakytkenn�ss� kuorma kytket��n kanavien kuumien karvojen v�liin, jolloin kuorma n�kee vahvistimesta kanavien v�lisen j�nnite-eron. Kun toiselle kanavalle sy�tet��n muuten sama signaali, mutta sen vaihe on k��nteinen, n�kyy kanavien v�linen j�nnite-ero kaksinkertaisena verrattuna yhden kanavan kuuman karvan ja maan v�lilt� katsottuna. Esimerkki: Kaiutinlinjassa on kanavakohtainen signaaliamplitudi 5V maata vasten mitattuna. K��nt�m�ll� toisen kanavan signaalin vaihe, n�kyy siell� -5V, kun k��nt�m�tt�m�ll� kanavalla saavutetaan signaalin positiivinen huippu +5V. Kuumien karvojen v�linen j�nnite-ero on t�ll�in +5V - (-5V) = 10V. Kun kuorman n�kem� j�nnite-ero kaksinkertaistuu, niin sy�tett�v� teho nelinkertaistuu, jos vain vahvistimen virransy�tt�kyky on riitt�v�. Miksi siltakytkett�ess� vahvistimeen kytkett�v�n kaiuttimen impedanssin pit�� olla suurempi kuin mit� saa kytke� yhteen kanavaan ? Siltakytkenn�ss� vahvistimen j�nnite kaksinkertaistuu, mutta virtakapasiteetti pysyy entisell��n. T�st� syyst� virran loppuminen ennen j�nnitett� on paljon todenn�k�isemp�� kuin ilman siltakytkent��. Siksi siltakytketty� vahvistinta tulee kuormittaa kaksi kertaa suuremmalla impedanssilla kuin ei siltakytketty�. Kokonaisuutena tarvitaan siis vahvistin, joka pystyy sek� suureen tehonantoon ett� hyv��n virransy�tt��n hankaliinkin kuormiin. Tehoa tarvitaan, jotta saadaan ep�herk�st� kaiuttimesta puhtaasti riitt�v�n suuria ��nenpaineita. Virtaa siihen, ett� voidaan hoitaa olemattoman pieni impedanssi. Mit� joissain vahvistimissa oleva 4/8 ohmin kytkin oikein tekee ? Joissain vahvistimissa (aika harvoissa) on katkaisija sit� varten, ett� voidaan valita onko laitteeseen liitetty 4- vain 8-ohmiset kaiuttimet. T�m�n katkaisijan tarkoituksena on tarjota optimaalinen suorituskyky kummallekin kaiutinimpedanssille (ainakin valmistajan mukaan). T�llainen vahvistin on periaatteeltaan sellainen, ett� se on suunniteltu 4 ohmin kuormalle ja mitoitettu p��tetransistorien virranantokyvyn, p��tetransistorien k�ytt�j�nnitteen ja verkkomuuntajan tehon osalta t�h�n tilanteeseen. Kun t�llaiseen vahvistimeen kytket��n 8 ohmin kaiutin, niin siit� ei ole muuta huono, kuin ett� t�h�n saadaan vain noin puolet (yleens� v�h�n yli) siit� tehosta mit� 4 ohmin kaiuttimeen saadaan. Jotta valmistaja saisi vahvistimestaan enemm�n tehoa 8 ohmin kaiuttimeen (mit� voi sitten mainostaa), niin h�n turvautuu sellaiseen temppuiluun, ett� nostaa p��tetransistorien ulostuloj�nnitetaealuetta (kuitenkaan systeemin virranantokyky� kasvattamatta) silloin kun vahvistimeen on kytkettyn� 8 ohmin kaiuttimet. Suuremmalla j�nnitteell� pystyt��n 8 ohmin kaiuttimeen antamaan ulos sama teho kuin 4 ohmin kaiuttimeenkin verkkomuuntajaa sen enemp�� kuormittamatta. K�yt�nn�ss� 4/8 ohmin kytkin voi muuttaa sek� p��tetransistorien k�ytt�j�nnitett� ett� p��teasteen j�nnitevahvistusta suuremmiksi. Miten voidaan tehd� siltakytkenn�ss� tarvittu 180 asteen vaiheenk��nt� ? Ammattilaitteissa olevissa balansoiduissa kytkenn�iss� vaiheenk��nt� on helppo tehd�: Jos linjatasoinen signaali on balansoidussa muodossa (kaapelissa + / - / maa), vaihdetaan liittimess� invertoidun ja ei-invertoidun signaalin paikka kesken��n. Balansoimattomassa signaalinsiirrossa vaiheenk��nt� on hieman monimutkaisempi operaatio. Mieleen tulee pari vaihtoehtoa: * Passiivisesti invertoinnin voi tehd� erotusmuuntajan avulla (kytket��n muuntajan l�hd�n johdot toisinp�in kun tulon) * Vaiheenk��nt� voidaan tehd� aktiivisesti k�ytt�m�ll� esimerkiksi operaatiovahvistimen invertoivan vahvistimen kytkent�� (vahvistus -1). Jos j�rjestelm�ss� on aktiivinen jakosuodin, vaiheenk��nt� on j�rkevint� sijoittaa siihen (useimmissa aktiivisuotimissa on valmiina vaiheenk��nt�ominaisuus). Joissain p��tevahvistimissa (mm. joissain ammattivehkeiss�) on sis��nrakennettu vaiheenk��nt�kytkent�, joka voidaan saada p��lle vahvistimessa olevalla siltauskytkimell�. Liit�nn�t Miten vahvistimissa on kytketty A- ja B-kaiutinsysteemi, jolla saa kaksi paria kuulumana yht�aikaa ? Kun normaali stereovahvistin kytket��n toistamaan ��nt� kahdelle kaiutinparille, niin t�ss� kytkenn�ss� kaksi kaiutinta kytket��n yhtene l�ht��n joko sarjaan tai rinnakkain. Yleisin tapa on rinnankytkent��. Kytkent�tapa on testattavissa helposti: kytket vain yhden parin kaiuttimia vahvistimeen ja kytket vahvistimen asentoon A+b (��ni kahdelle kaiutinparille). Jos ��ni jatkaa kuulumistaan entiseen tapaan, niin vahvistin kytkee kaiuttimet rinnakkain. Jos ��ni lakkaa kuulumasta, niin sitten kaiuttimet kytket��n sarjaan. Jos vahvistimesi kytkee kaiuttimet sarjaan, niin kummankin kaiutinparin tulisi olla samanlaisia, tai muuten ��nentoiston taajuusvasteeseen tulee virheit� kun kaksi kaiutinparia on kiinni (kaiuttimien impedanssit muuttuvat voimakkaasti taajuuden mukaan, mik� aiheuttaa sen ett� teho jakautuu eri lailla kaiuttimien kesken eri taajuuksilla). Miksi nykyisiss� vahvistimessa on naparuuvien rei�t tukittu muovitulpilla ? Perinteisesti monissa v�h�nkin tehokkaammissa audiovahvistimissa on kaiutinl�ht�n� olleet eristetyt naparuuvit, joiden keskireik� on sopiva banaaniliittimi� varten. Banaaniliittimet ovat olleet perinteinen kaiutinjohtojen liitin monissa hifisysteemeiss�, mutta nykyiset Euroopassa k�yt�ss� olevat turvallisuusm��r�ykset eiv�t pid� banaaniliittimi� turvallisena kotihifilaitteiden kaiutinliittimin�. Euroopassa myyt�viin kotivahvistimeen ovat laitevalmistajat lis�nneet nuo tulpat, jotta laitteet t�ytt�isiv�t varmasti turvam��r�ykset (ei houkuttele k�ytt�m��n turvam��r�ysten laatijoiden vaarallisina pit�mi� banaaniliittimi�). Monissa laitteissa banaaniliittimien k�ytt� onnistuu edelleen omalla vastuulla, jos nuo tukkona olevat muovitulpat poistetaan. S��timet Miksi monissa vahvistimissa on ��nens�vys��timet ? Miten niit� k�ytet��n oikein ? ��nens�vyns��t�jen tarkoitus on antaa k�ytt�j�lle mahdollisuus (yritt��) korjata kaiuttimien ja kuunteluhuoneen aiheuttamat v��ristym�t taajuusvasteessa. Yleens� yksinkertaisilla basso- ja diskanttis��timill� ei kovin paljoa voi korjata asioita. Usein sanotaan ��nentoistolaitteissa olevan ��nens�vyns��d�t "siksi ett� saadaan kunnolla bassoa", ja k��nnet��n samalla bassot t�ysille. T�llainen ��nens�vyns��t�jen "v��rink�ytt�" onkin monesti ��nenlaatu ratkaisevasti heikent�v� tekij�. Mit� virkaa on loudness-s��timell� ? Kuuloaistimme suhtautuu ��niin hyvin eri tavoin riippuen siit�, miten voimakkaita ja korkeita ne ovat. Korvan k�ytt�ytymist� kuvataan usein vakio��nekkyysk�yrien avulla (esimerkki t�llaisista l�ytyy osoitteesta [2]http://online.anu.edu.au/ITA/ACAT/drw/PPofM/loud/Loud3.html). Kuulo on kasvavasti ep�herkk� matalille ��nille. Hiljaisessa kuuntelussa matalia ��ni� pit�� vahvistaa suhteellisesti enemm�n, jotta me kuulisimme ne yht� voimakkaina kuin keskialueen ��net. Sama ep�herkkyys koskee my�s diskanttialuetta, joskin v�hemm�ss� m��rin. Jotta ��nen eri taajuudet kuullostaisivat olevan tasapainossa my�s hiljaa kuunneltaessa, t�ytyy toistoon tehd� korjauksia joilla kompensoidaan kuulon k�ytt�ytymist�. Loudness-korjauksella korostetaan taajuusalueen alap��t� (ja joissain laitteissa my�s yl�p��t�), kun kuunnellaan hiljaisilla ��nenvoimakkuudella. Kun loudness-korjaus on p��ll�, on vahvistimen taajuusvaste suora vasta l�hell� voimakkuuss��timen maksimiasentoa. Jotta korjaus olisi t�sm�lleen oikea, vahvistinsuunnittelijan pit�isi tiet��, miten lujaa kuluttaja haluaa kuunnella, mik� on kaiuttimien taajuusvaste ja hy�tysuhde, kuinka iso ja akustisesti tehokas kuunteluhuone on ja niin edelleen. Vakiovalmisteista kiinte�� loudness-korjainta on mahdoton saada toimimaan muuten kuin karkeana kompromissina (t�st� syist� joissain laitteissa on s��dett�v� loudness). H�iri�t Mist� johtuu, ett� kun vahvistimeen kytkee virran tai sammuttaa sen, hyp�ht�� kaiuttimen suurin kartio selv�sti ja kaiuttimesta kuuluu thumps ? T�m� ongelma johtuu siit�, ett� kyseisess� vahvistimessa ei ole kaiutinl�hd�n relett� joka kytkisi laitteen kaiutinl�hd�t p��lle vasta hieman laitteen p��llekytkemisen j�lkeen ja irrottaa kaiuttimet v�litt�m�sti kun virta katkaistaan. N�in voidaan v�ltt�� h�iri���ni� mit� tulee laitteen p��llekytkemisest� ja sammuttamisesta. Uusissa kunnollisissa vahvistimissa on kaiutinl�hd�iss� releet, mutta monissa vanhemmissa laitteissa n�it� ei ole. N�iss� n�m� h�iri���net ovat normaalia. Eiv�t kaiuttimet t�h�n hajoa (elleiv�t ole jo ennest��n ihan lopussa) se vain kuulostaa/n�ytt�� pelottavalta kun bassot liikahtaa reilusti. Mist�h�n mahtaa johtua todella pahan kuuloinen poksahdus, joka kuuluu laitteistosta aina sammutettaessa kaikki laitteen yht�aikaisesti ? Jos vahvistimessa ei ole releohjattua kaiutinl�ht��, niin vahvistin on p��ll� viel� hetken aikaa sammuttamisen j�lkeenkin koska sen suodatuskondensaattoreihin on j��nyt virtaa varastoon. T�ll�in p��tteen ottoasteeseen p��see siihen liitetyist� laitteista sammutuksessa syntyv�t h�iri�piikit, jotka sitten toistuvat paukauksena kaiuttimesta. Ongelmasta p��see eroon kun sammuttaa ensin p��tevahvistimen ja muut laitteet vasta v�h�n ajan p��st�. Mik� on oikea j�rjestys kytke� audiolaitteisto p��lle ? Oikea j�rjestys virtojen kytkeytymiselle ��nentoistoj�rjestelm��n: * 1. Ohjelmal�hteet, esiasteet, suotimet * 2. P��tevahvistimet Virrat voi toki kytke� samaan aikaankin, jos p��tevahvistimen releet pit�v�t kaiuttimet tarpeeksi kauan irtikytkettyin� kunnes kaikkien laitteiden k�ytt�j�nnitteet ovat ehtineet tasaantua. Virrat kytket��n pois p�invastaisessa j�rjestyksess�. Jos haluat kytke� kaikki laitteen pois yht�aikaisesti, niin vahvistimessa olevien releiden pit�� olla sellaisia, ett� ne kytkeytyv�t irti ennen kuin ��nil�hteiden k�ytt�j�nnitteet ehtiv�t laskea niin paljon ett� syntyy pulssi joka synnytt�� paukahduksen ulostuloon. Vahvistimessa olevia releit� ei voi nopeuttaa, mutta tarvittaessa voi yritt�� suurentaa esimerkiksi ongelmallisen jakosuodattimen suotokondensaattoreita. Mik� on ongelma kun vahvistimen toinen kanava on silloin t�ll�in mykk� ja vahvistin r�tisee kun ��nenvoimakkuuss��dint� k��ntelee ? T�llaisia ongelmia aiheuttaa ��nenvoimakkuuspotentiometrin kuluminen. Elektroniikkataitoinen harrastaja voi yritt�� elvytt�� potentiometria voitelevalla "contact spray" nimisell� suihkeella, mutta apu voi j��d� v�liaikaiseksi. Ongelmasta p��see eroon ��nenvoimakkuuspotentiometrin vaihdolla. Miksi jotkut High-End-laitteet ovat hyvin herkki� ulkoisille h�iri�ille ? H�iri�suodatus kokonaisuutena on sen verran kompleksinen juttu, ett� harvalla suunnittelijalla on viel�k��n vahvaa tiet�myst� siit�, miten laitteen s�teilem�t/johtivat h�iri�t sek� vastaanottamat h�iri�t saadaan kuriin riitt�v�sti. T�m� koskee monia muitakin aloja kuin audio-elektroniikkaa. Laitteen hyv� EMC-suunnittelu vaatii aikaa, rahaa, aikaa,aikaa ja viel� aikaa. Voi olla, ett� High-end pikkupajoilla ei t�h�n ole mahdollisuutta/resursseja. Toinen voi olla High-End-laitteiden pyrkimys mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen, eik� radioh�iri�suodattimia mielell��n haluta laittaa signaalitielle niin helposti kuin kuluttajalaitteissa. Sekalaiset aiheet Mit� tarkoittaa joidenkin Carverin vahvistimien etulevyss� oleva teksti "Vacuum Tube Transfer Function" ? Kyseess� on Carverin kehitt�m� menetelm� simuloida putkivahvistimen bassosoundia (=kontrolloimaton ja pehme�). T�m� simulointi on tehty laittamalla vahvistimen l�ht��n sarjaan sopiva sarjavastus. Eli "Vacuum Tube Transfer Function" voitaisiin suomentaa ett� l�hd�ss� on sarjavastus, joka "l�ysistytt��" bassot. Onko autovahvistimen k�ytt�minen kotioloissa j�rkev�� ? Autovahvistinten k�ytt� kotioloissa ei ole v�ltt�m�tt� kovin viisasta, koska tarpeeksi tuhti verkkolaite on kallis. Tuollaisen virtal�hteen tulisi antaa nimellist� 12V tasaj�nnitett� useiden ampeerien tai useiden kymmenien ampeerien (riippuen vahvistimen tehosta) verran. Tyypillinen 2x100W autovahvistin sy� virtaa noin 25A luokkaa. J�nnitteen ei tarvitse olla v�ltt�m�tt� ihan tarkkaan 12V, koska useimmat autovahvistimet on mitoitettu nielem��n 14,4 V, eli t�ysin latautuneen akun napaj�nnite. Tuollaiselle parinsadan watin kokonaistehoisen vahvistimen 12-14V virtal�hteelle tulee hintaa todenn�k�isesti itse rakennettuna 100-200 euroa, riippuen virtal�hteen tehosta. Systeemi ei ole siis ole useinkaan taloudellisesti j�rkev�, kun halvemmalla saa kunnollisen edullisen p��tevahvistimen, joka mit� todenn�k�isimmin peittoaa halvan autovahvistimen ��nenlaadussa. Jos kovasti mieliin rakentaa, niin kannattaa huomioida, ett� kaikissa v�h�nkin tehokkaammissa autovahvistimissa on ilman muuta hakkuritehol�hde. Etsit��n vahvistimen virransy�tt�pisteet, mitataan j�nnitteet (todenn�k�isesti kaksoisvirtal�hde) ja heitet��n hakkuri m�keen. Riitt�v�n teholuokan 300VA 2 x 35V rengassyd�nmuuntajia l�ytyy paljon helpommin ja halvemmalla kuin 12V 60A muuntajia. Haittapuolena on, ett� vahvistinta ei en�� sitten voi k�ytt�� autossa ja tuollaisesta virityksell� ei ole en�� oikein j�lleenmyyntiarvoa. Sopisiko PC:n virtal�hde autovahvistimen 12V l�hteeksi ? Moni PC:n poweri tarjoaa teknisiss� tiedoissa aika paljonkin (useita ampeereita) 12V j�nnitett�. T�m� saattaisi teoriassa vaikuttaa aika edulliselle 12V l�hteelle, mutta matkalla on kaksi ongelmaa: * K�yt�nn�ss� noiden pc-hakkuripowerien k�ytt�j�nnite ei ole kovinkaan puhdasta (suurtaajuista h�iri�t� ja rippeli�), joten audiolaitteissa saattaa esiinty� h�iri�it� * Tyypillinen PC:n virtal�hde on suunniteltu antamaan isoin virta +5V l�ht��n ja kaikkien j�nnitel�ht�jen vakavointi on toteutettu +5V l�hd�n j�nnitteen mukaan. Eli muut j�nnitel�hd�t eiv�t pysy kovin vakaina, ellei +5V l�ht� ole se eniten kuormitettu l�ht�. T�m�n lis�ksi PC:n powerin tuuletin pit�� viel� hurinaakin. Eli k�yt�nn�ss� kannattaa unohtaa PC:n powerin k�ytt�minen 12V j�nnitel�hteen� autovahvistimelle. Mik� on SubSonic suodin ? SubSonic suodin on suodatin, joka suodattaa kaikista matalimmat bassot pois. Subsonic filtterill� on aikoinaan poistettu kierojen vinyylilevyjen aiheuttamat erikoisen matalat aaltoliikkeet bassokaiuttimista. Joskus n�m� ��net saattoivat jopa kuulua matalina "humahduksina" jokaisella kierroksella. Suodatin l�ytyy useimmista paljon nappeja sis�lt�vist� 80-luvun viritinvahvistimista joissa on my�s levysoitinliit�nt�. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [3]palautekaavakkeella. [4][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [5]Tomi Engdahl <[6]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.peavey.com/html/class_act.html 2. http://online.anu.edu.au/ITA/ACAT/drw/PPofM/loud/Loud3.html 3. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 4. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 5. http://www.hut.fi/~then/ 6. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Surround ��nentoisto * [1]Perusteet * [2]Surround-vahvistinten ominaisuudet * [3]Kaiuttimet surround-j�rjestelm�ss� * [4]Sekalaiset aiheet Perusteet Mist� surroundissa on oikein kysymys ? Surroundin aika on koittanut ihmisille ja kaikki tuntuvat olevan innoissaan. Moni pit�� sit� hienona ja voisi ottaa kotiinkin, mutta harva oikeastaan ymm�rt��, mist� on kyse. Oikeissa elokuvateattereissa luodit, helikopterit, peltipurkit ja muut vastaavat tarvekalut ovat jo pitk��n lennelleet my�s t�sm�lleen p�invastaisessa suunnassa kuin minne valkokangas on asennettu. Tekniikka lienee on alunperin kehitetty siihen, ett� rahaa ei tarvitse laittaa kalliisiin videoefekteihin niin paljoa, jos katsojien huomio saadaan kiinnitetty� salin takaosaan kiinnitettyihin etup��t� huonompiin kaiuttimiin. Kun ��nt� tulee joka puolelta, voi katsoja my�skin tuntea olevansa tapahtumien keskell�. Kotiteatteri-innostus on l�ht�isin USA:sta, jossa jokainen yritt�� tehd� kodistaan niin t�ydellisen, ett� sielt� ei tarvitse tuhraan l�hte� pois. Elokuvateatteri on t�ysin mahdollista siirt�� kotiin ja moni onkin jo niin tehnyt. Huolimatta siit�, ett� n�k� on ihmisen p��asiallinen aisti, kotiin rakennetuissa teattereissa ('kotiteatteri') kuva ei ole p��osassa. Monesti n�ytt�laitteen virkaa hoitaa suuren valkokankaan sijasta pieni televisio. P��asiallinen kiinnostuksen ja s��st�jen tuhlaamisen kohde on monesti ��ni. Kotiteatterissa kyseess� ei edes ole mik� hyv�ns� ��ni, vaan ammattipiireiss� surround-��neksi sanottu ilmi�. Surround tarkoittaa ymp�r�iv��, eli ��nt� tulee muualtakin kuin vain edest� kuvan suunnalta. Pyrkimyksen� on saada samanlainen ��nentoisto kuin elokuvateatterissakin on. Mit� eroa on Dolby Surroundilla ja Dolby Digitalilla ? Teknisi� eroja on useitakin, mutta seuraavassa t�rkeimm�t ominaisuuksien erot: Dolby Surround (=Pro Logic) tarkoittaa takakanavainformaation koodaamista kahdelle kanavalle k�ytt�en hyv�ksi vaihevirhett�. Tuloksena on siis, ett� stereo��nisignaalin on ik��n kuin tietyin rajoituksin koodattu jotensakin 4 kanavaa: vasen, oikea, keski ja yksi takakanava (vaikka kahta kaiutinta usein k�ytet��nkin). Dolby Surround on siis analoginen koodaus, jolla kahdesta kanavasta saadaan 'kikkailemalla' erotettua keskikanava (t�ysi taajuusalue) ja takakanavat (100-7000 Hz taajuustoisto). Kahteen kanavana tehtyn� koodauksen Dolby Surround -��nt� voi siis olla ihan miss� tahansa miss� vain on 2-kanavaista ��nt�, eli TV-l�hetyksiss�, videonauhoilla tai vaikka C-kasetilla. Jos tv-ohjelman ��ness� on Dolby Surround -informaatiota alunperin mukana niin ei sit� tarvitse mitenk��n erityisesti "l�hett��". Jos l�hetys on stereo, niin se tulee siin� mukana automaattisesti. Ja jos sen nauhoittaa stereovideoilla niin siell� se DS-��ni pysyy edelleen. Dolby Surround koodattu ��nimateriaali on hyvin kuunneltavissa my�s normaalilla stereolaitteistolla, mutta silloin ��nest� menetet��n suurin osa tila-informaatiosta. Dolby Digital meinaa taas ��nen digitaalista koodaustapaa. Siin� voi olla kanavia 1 - 5.1 kappaletta. Yleisimmin k�yt�ss� n�ist� ovat 2-kanavainen ja 5.1-kanavainen vaihtoehto. Esimerkiksi DVD-levyill� ja elokuva��ness� yleisesti k�yt�ss� oleva Dolby Digital 5.1 sis�lt�� seuraavat kuusi kanavaa: vasen, oikea, keski, takavasen, takaoikea ja subwoofer (LFE) kanavat. Kaikki 5 p��kanavaa t�yden taajuuskaistan (20Hz-20 000Hz) ja LFE kanava 20Hz-120Hz. Dolby Digital on digitaalinen koodaus, jossa jokaisen kanavan ��net on talletettu erillisin�. Koska kaikki kanavat ovat erillisi�, ei tekniikka rajoita niiden k�ytt��. ��nenlaadullinen ero on radikaalisti parempi Dolby Digitalin hyv�ksi. On t�rke�� ymm�rt��, ett� Dolby Digital (DD) ja Dolby Surround (DS) eiv�t ole mit��n kesken��n verrattavia ja vaihtoehtoisia asioita (kuten vaikka DD ja DTS), vaan teknisesti t�ysin eri juttuja. Koska n�ill� hyvin erilaisilla j�rjestelmill� pyrit��n samansuuntaiseen tulokseen, ovat monet sekaisin mist� on kysymys. Dolby Digitalin kohdalla asiantilaa sekoittaa se, ett� t�ll� nimell� tarkoitetaan yleens� 5.1-��nt�, vaikka pit�isi puhua 5.1-��nest� joka on vain koodattu Dolby Digitalia k�ytt�en (DD 5.1). T�t� ��nikoodausta k�ytet��n paljon elokuvissa ja DVD-levyiss�. Kaikki DVD-soittimet osaavat lukea t�m�n koodauksen levylt� ja l�hett�� sen ulos digitaaliulostulostaan sellaisenaan. DVD-laitteet osaavat my�s purkaa Dolby Digital 5.1 -��nikoodausta viideksi audiokanavaksi ja edelleenkoodata sen Dolby Surround -muotoon, jonka ne antavat ulos analogisesta stereoulostulostaan (t�ss� koodauksessa tietenkin menetet��n alkuper�isen Dolby Digitalin hyv�t ominaisuudet). Toinen mik� pit�� huomata on, ett� ��nisignaali voi hyvin olla yht� aikaa sek� Dolby Digital ett� Dolby Surround. Voidaan ottaa Dolby Surround koodattu stereo��ni, joka koodataan sitten digitaalimuotoon Dolby Digital 2-kanavakoodauksella. Nyt meill� on signaali, joka on sek� DD- ett� DS-koodattu. Voiko kohdella kanavalla aikaansaada kunnollista tilantoistoa ? Ihmisell� on kaksi korvaa, joten voisi tulla mieleen, ett� kahdella kaiuttimella voisi saada aikaan t�yden tilantunnun. T�m� ei ole kuitenkaan mahdollista tehd� kunnolla normaalissa huonetilassa johtuen tila-akustiikan vaikutuksesta kaiuttimen toistamaan ��neen (periaatteessa joitain onnistumisen mahdollisuuksia olisi kaiuttomassa huoneessa). K�yt�nn�ss� normaalilla stereokaiutinparilla voidaan toistaa ainoastaan kaiuttimien v�liss� oleva tila ja hiukan muuta ymp�rist��. K�yt�nn�ss� siis ainut mahdollisuus uskottavan kokonaan ymp�r�iv�n tilantunnun v�litt�miseen kahdella kanavalla on kuulokkeiden k�ytt� ��nen toistamiseen. Keinop��-��nityksill� on parhaimmillaan mahdollista saada h�tk�hdytt�v�n realistisen tuntuinen tilan toisto (esim. k�rp�sen p�rr�ys p��n ymp�rill�). Keinop��-��nityksess� talletetaan ��neen mukaan my�s ihmisen p��n aiheuttamat vaihevirheet, ja kun nuo kaksi ��nitetty� signaalia sitten sy�tet��n aivan suoraan korvaan (esim. sopivilla kuulokkeilla), saadaan korvaan sama ��nisignaali kun korva olisi vastaanottanut kuuntelupaikalla. Keinop��-��nityksien ongelmana on, ett� ihmisten korvissa ja p��n muodossa on eroja. Jos keinop��n muoto ja korvien rakenne ei vastaa, niin keinop��-��nite ei toimi en�� kunnolla. T�m� on yksi syy, miksi keinop��-��nityksi� tehd��n hyvin v�h�n. Millainen olisi t�ydellinen tilan toistava systeemi ? Insin��rim�isen teoriatasolla t�ydellinen tilantoisto t�ytyy tehd� kaiuttomassa huoneessa, ilmassa istuen ja pienten ��nil�hteiden ymp�r�im�n�. N�in on tehtykin jossakin kokeiluissa. K�yt�nn�n ratkaisuissa on teht�v� joukko kompromisseja, ett� systeemi olisi kaupallisesti mahdollinen. K�yt�nn�ss� nykyp�iv�n kaupallisissa surround-��nisysteemeiss� ollaan suurimmassa osassa p��dytty viiden kanavan k�ytt��n (viel� useampi tulisi jo liian kalliiksi monelle). Olen hommaamassa uusia takakaiuttimia ja keskikaiutinta. Mik� olisi hyv� hankinta ? Kenenk��n on aika vaikea (k�yt�nn�ss� mahdoton) neuvoa kaiuttimien suhteen yht��n mit��n k�ytt�kelpoisia neuvoja, jos ei tied�, mit� k�yt�t etukaiuttimina. Niiden kanssahan taka- ja keskikaiuttimien on soitava yhteen mahdollisimman saumattomasti. Keskikaiutin olisi sovittava eritt�in saumattomasti yhteen niiden p��kaiuttimien kanssa, joten saman merkkien ja samaa mallisarjaa on usein helpoin ratkaisu. Kun olet ostamassa niit� lis�kaiuttimia, niin pyyd� saada kokeilla kotona ensin, ett tied�t mitk� toimivat hyvin systeemiss�si. Suomessa on liian monia systeemej� pilattu sopimattomilla kaiutinvalinnoilla kun on uskottu p��tt�m�sti liikkeiden myyji�. Myyj�lt� kannattaa toki kysy� vinkkej�, mutta lopullinen yhteensopivuus kannattaa varmistaa kunnollisissa kuuntelutestiss� kotioloissa. Millainen kaiutin kannattaa valita surround-systeemin keskikaiuttimeksi ? Yleisesti vinkiksi voisi sanoa, ett� keskikaiuttimen pit�isi olla samanlainen kuin p��kaiuttimien (tai ainakin soinniltaan hyvin l�hell�). Jos n�in ei ole, kannattaa yleens� j�tt�� keskikaiutin kokokaan pois. Keskikaiuttimen pois j�tt�misest� tulevat haitat ovat l�hes aina paljon pienemm�t kuin huonosta keskikaiuttimesta johtuvat. Jos keskikaiutin puuttuu, p��kaiuttimia k�ytet��n luomaan virtuaalinen keskikaiutin. T�m� toimii ihan hyvin, jos kuuntelija on t�sm�lleen yht� kaukana molemmista p��kaiuttimista ja p��kaiuttimet eiv�t ole aivan ylett�m�n kaukana toisistaan. Jos keskell� on p��kaiuttimia huonompi tai muuten vaan p��kaiuttimista poikkeava kaiutin, lopputulos kuulostaa aika kamalalta, koska ��nenv�ri muuttuu, kun ��nil�hde siirtyy sivusuunnassa. Eli parempi lopputulos saavutetaan ilman keskikaiutinta kuin huonon keskikaiuttimen kanssa. Mik� on Dolby Surround ? Dolby Surround on tapa koodata nelj� ��niraitaa tavalliseen stereo��neen. T�t� menetelm�� k�ytet��n etup��ss� elokuvien ��nentoistossa. K�yt�nn�ss� melkein kaikki Hollywood-elokuvat joissa on stereo��ni ja jotka on tehty 1970-luvun lopun j�lkeen k�ytt�v�t Dolby Surround ��nikoodausta. Jos sinulla on HiFi-video ja elokuva, joka on stereona, on se my�skin l�hes varmasti surround-koodattu. Jos elokuva on alkujaan Dolby Surround, niin hyvin todenn�k�isesti se on videokasetilla stereona ja silloin siin� on my�s Dolby Surround informaatio tallella. Ei siis ole erillist� Dolby Surround ��ni- raitaa. T�llainen kasetti on yleens� varustettu kannessa tuolla "hifi-stereo" maininnalla. Mutta huomaa, ett� "hifi-stereota" voidaan siis k�ytt�� my�s mono��nen tallentamiseen "vanhoissa" leffoissa. Miten Dolby Surround-dekooderi toimii ? Dolby Surround -dekooderi dekoodaa stereosignaalin j�rjestelm�n kaiuttimiin seuraavalla tavalla (yksinkertaistettu kuvaus): Kun molemmista kanavista (L ja R) tulee samanvaiheinen signaali (mono) siirt�� Dolby dekooderi signaalin keskikanavalle. Kun vasemmasta kanavasta tulee ainoastaan signaalia niin luonnollisesti dekooderikin siirt�� ��nen vasempaan p��kaiuttimeen. Sama tapahtuu oikean kanavan kohdalla. Kun vasemmasta ja oikeasta tulosignaalista tulee vastakkaisvaiheiset (180 astetta vaihesiirrossa) oleva signaali siirt�� dekooderi l�hd�n takakaiuttimiin. Lis�ksi takasignaali rajoitetaan dekoodausprosessissa taajuusalueelle 200Hz...7 KHz ja siihen lis�t��n viiv�stys. Dolby Surround Pro Logic perustuu vaihevirheeseen ja aktiiviseen dekoodaukseen, jossa kanavatasapainoa s��det��n nopeasti. Vaihevirhesignaali johdetaan mono-takakanavaan (+90 astetta ja -90 astetta) ja siit� suodatetaan pois bassot ja diskantit. Keskikanavaan menee vasemman ja oikean kanavan summa, joka v�hennet��n takakanavan tavoin vasemman ja oikean kanavan signaalista. Se mit� j�� j�ljelle vasempaan ja oikeaan kaiuttimeen, on niinik��n pelkk� vasemman ja oikean kanavan signaali. N�in saadaan periaatteessa tietyiss� tilanteissa aikaan nelj� kanavaa kahdesta, mutta k�yt�nt� rajoittaa useissa tilanteissa kanavien erillisyytt� ja kauhean hienoja surroundefektej� ei saa niinik��n aikaiseksi aina joka tilanteessa. Erillist� subwooferkanavaa ei ole vaan subwooferille saadaan signaali suodattamalla keski- ja korkeat ��net pois usein aktiivisen subwooferin omalla jakosuotimella. Lis� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [5]http://www.dolby.com/tech/whtppr.html . Dolby Digital ja DTS taas ovat asia erikseen. Niiss� kanavat ovat oikeasti erillisi� kaistarajoittamattomia (5.1) ja subwooferillekin on oma kanavansa (.1). Onko Dolby Surroundin molemmissa takakanavissa sama informaatio ? Dolby Surround -systeemiss� kummatkin takakaiuttimista toistavat t�sm�lleen samaa ��nt�. Dolby Surround tai Dolby Surround Pro Logic -j�rjestelmiss� on vaan yksi ��nikanava taakse. T�m� ��nikanava vahvistetaan sitten ja l�het��n kummankin takanavan liittimiin. Takana k�ytet��n kahta kaiutinta, koska se synnytt� tahallaan v�h�n ep�m��r�isemm�n ��nikuvan taakseni (ett� kaikki ��net eiv�t tunnu tulevan suoraan takaa). Vasta digitaalisissa surround-systeemeiss�, kuten Dolby Digitalissa noita takakanavia on sitten oikeasti kaksi. Miksi Dolby Surround -dekooderissa takakanavan taajuustoisto on rajoitettu ? Tyypilliset Dolby Surround -dekooderit rajoittavat takakanavien taajuustoiston alueelle 200 Hz - 7 KHz. T�m� kaistarajoitus tehd��n johtuen useasta syyst�. Takakanavan yl�taajuuksien rajoitus rajoittaa kaiken vaiheitten v�lisen kohinan kuulumista takaa ja tekee takakanavan viivepiirin toteuttamisen halvemmaksi. Alap��n rajoitus auttaa hiukan ongelmaa, joka syntyy kun tyypillisess� sein�/hyllynp��llis-sijoituksessa kaiuttimet korostavat alle 200 hertsin bassoaluetta reilusti, erityisesti, jos kyseess� on jokin tavallinen hifikaiutinpari eik� juuri t�llaiseen sijoitukseen suunniteltu kaiutin. Kaikissa Dolby Surround -dekoodereissa takakanavien taajuustoistoa ei ole rajoitettu n�in voimakkaasti, vaan takakaiuttimille tulee my�s matalia taajuuksia. Mik� on Dolby Pro Logic 2 ? Dolby Pro Logic 2 on parannettu versio perinteisest� Dolby Pro Logic -tekniikasta. Periaatteessa aivan kuten vanha tuttu analoginen kaikenlaisen stereosignaalin mukana kulkeva Dolby Surround, mutta takakanava saadaan nyt stereoksi eik{ diskantteja ole rajoitettu 7 kHz:iin. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy "Dolby Surround Pro Logic II - The Technology and the Sound"-artikkelista osoitteesta [6]http://www.hometheaterhifi.com/volume_8_1/dolby-prologic2-3-2001.ht ml sek� Dolby:n virallisilta sivuilta osoitteista [7]http://www.dolby.com/ht/co.br.0107.PLIIListenersGuide.html, [8]http://www.dolby.com/tech/l.wh.0007.PLIIops.pdf ja [9]http://www.dolby.com/tech/co.br.0102.PLIIDemo.pdf. Mist� tied�n onko elokuvissa surround-��ni ? K�yt�nn�llisesti katsoen kaikki amerikkalaiset elokuvat, jotka on valmistettu vuoden 1977 (T�htien sota) j�lkeen on varustettu Dolby Surround -��nell�. My�s monien vanhempien elokuvien 4..6-kanavaversioista on olemassa Dolby Surround -alasmiksaukset. Aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki elokuvat, jotka on saatavissa stereona, ovat my�s Dolby Surroundilla tai jollain yhteensopivalla menetelm�ll� koodattuja. [10]Dolby Laboratories yll�pit�� palvelimellaan listaa Dolby Surround koodatuista elokuvista (sis�lt�� sek� Dolby Surround ett� Dolby Digital elokuvat). Tarvitsenko surround-dekooderia ? Dolby Surround dekooderin tarve riippuu siit� kuunteletko elokuva��niraitoja vai musiikkia. Musiikinkuunteluun ei kannata dekooderia hankkia, sill� oikein ��nitetty� ohjelmamateriaalia ei HIFI-lehden Surround-levyn ja parin muun erikoislevyn lis�ksi paljon ole. Mit� eroa on pelk�ll� Dolby Surround vahvistimella ja Dolby Pro Logic vahvistimella ? Alkuper�isess� Dolby Surround systeemiss� ohjataan nelj�� kaiutinl�ht�� (oikea, vasen, keski ja takakaiuttimet) yhdest� ��nisignaalista. Johtuen passiivisesta matriisiskytkenn�st� j�� eri kaiuttimien v�linen erotus aika pieneksi. Dolby Pro Logic lis�� kaiuttimien v�list� signaalien erotusta k�ytt�m�ll� parempaa aktiivista signaalien erotusta. Tyypillinen kotik�ytt��n tehty vanha Dolby Surround -vahvistin osaa ohjata nelj�� kaiutinta: vasen, oikea sek� takana olevat kaiuttimet. Vanhoissa perus-surround-vahvistimissa ei yleens� ollut keskikaiutinl�ht��, koska kotik�yt�ss� sen ei katsottu olevan peruskotik�yt�ss� v�ltt�m�t�n (passiivinen dekoodaus antaa huonon kanavaerottelun ja kotik�yt�ss� etukaiuttimet ovat yleens� melko l�hekk�in, joten keskikaiutin ei ole niin t�rke� kuin elokuvateatterissa). Dolby Pro Logic vahvistin osaa erottaa samasta ��nimateriaalista lis�ksi kunnollisen signaalin edess� olevaan keskikaiuttimeen. Pro Logic vahvistimen elektroniikalla pystyt��n my�s aikaansaamaan parempi kanavaerottelu eri kaiuttimien v�lille kuin perus Dolby Surround vahvistimella. Uudet surround-vahvistimet ovat p��s��nt�isesti Dolby Pro Logic laitteita. Mist� voin tiet��, milloin elokuvassa on stereo��ni tai Dolby surround-��ni ? Nykyp�iv�n� suunnilleen kaikki suuret Hollywood-tuotannot tehd��n k�ytt�en Dolby Surround ��nt� (n�in on tehty jostain 1980-luvun alusta saakka). Jos t�llaisen filmin vuokraa videovuokraamosta ja katselee hifivideoilla niin voi nauttia Dolby Surround -��nest�. Yleisradio p��s��nt�isesti hankkii ja l�hett�� elokuvansa stereona tai Dolby surround-koodattuna, mik�li sellaisia on saatavissa. Joskus tilauksesta huolimatta voi tulla stereo- tai moni��nielokuvasta kopio, joka Eurooppaa kiert�neen� on mono��niversio. Elokuvien teksteiss�, samoin kuin ohjelmatiedoissa, on maininta niiden ��nij�rjestelmist� ja useimmiten ne pit�v�t paikkansa. Televisiol�hetyksen Dolby Surround -��ni ei v�ltt�m�tt� aina ole aivan hyv�laatuisen videotallenteen luokkaa, koska television l�hetysketju saattaa muuttaa ��nt� jonkin verran. Diskanttip��n toistoa rajoittaa NICAM:in rajoitukset (korkein toistotaajuus 15 kHz). Lis�ksi bassoja saatetaan vaimentaa ja dynamiikkaa saatetaan kaventaa, jotta ��ni kuulostaisi normaalia paremmalle keskivertotelevision huonosta kaiuttimesta. T�m� prosessointi saattaa sotkea my�s muuten Dolby Surroundin ��nikuvaa. Televisiol�hetyksien ��ness� k�ytetyn prosessoinnin m��r� vaihtelee kanavakohtaisesti. Lis�ksi televisioyhti�iden saamissa filmien videokopioissa laatu saattaa vaihdella elokuvasta toiseen. Mit� tapahtuu kun Dolby Surround j�rjestelm��n sy�tt�� monosignaalia ? Kun nykyaikaiseen keskikanavan sis�lt�v��n Dolby Surround Pro Logic j�rjestelm��n sy�tet��n monosignaalia niin ��ni kuuluu ainoastaan keskikaiuttimesta. Normal-tilassa keskikanavan bassot jaetaan p��kaiuttimiin, mutta mit��n muuta mono��nt� niist� ei tule. Millainen ��nimateriaali toistuu Surroud-systeemin l�pi oikein ? K�yt�nn�ss� kaikki alunperin Dolby Surround -koodattu materiaali sellaisessa muodossa tallennettuna/siirrettyn� ett� kanavien vaihe-ero s�ilyy (ie. CD-levy, videokasetti, LD-levy, DVD-levy, NICAM-stereol�hetys jne.) toistuu loistavasti Dolby Surround dekooderin l�pi. Joissain tapauksissa my�s ei alunperin Dolby Surround k�ytt��n tarkoitettu materiaali toimii hyvinkin (mm. hyvin tehdyt akustiset musiikkitallenteet). Mit� tapahtuu jos Dolby Surround vahvistimeen sy�tt�� normaalia stereo��nt� jossa ei ole Dolby Surround koodausta ? Koska ��nisignaali on analogista, ei vahvistin tied� mist��n, onko se oikeasti Surround-koodattua vai ei. Kun Dolby Surround dekoodaus on p��ll�, niin vahvistin yritt�� erottaa sielt� signaalit kaikille kaiuttimille vaikka ��nitteeseen ei ole lis�tty mit��n informaatiota t�t� operaatiota varten. Dolby Surround dekooderi siis yritt�� k�sitell� osaa ��nest� niin kuin se olisi koodattua Dolby Surroundin takanavan ��nt�. Systeemi toimii siis yksinkertaistaen niin, ett� mono��ni tulee keskelle, ja mit� suurempi kanavissa on vaihe-ero sit� enemm�n ��nt� sy�tet��n taakse. N�in ollen normaalissa musiikissa ainakin kaiku menee usein taakse, lis�ksi synteettisiss� soundeissa on usein vaiheella kikkailua jolloin ne voivat kuulua "mist� vain". Onnistuuko surroundin kuuntelu kuulokkeilla ? Surround-��nien kuuntelu onnistuu kuulokkeillakin kun k�yt�ss� on t�t� varten tehty kuulokesysteemi. Esimerkiksi AKG:lt� l�ytyy surround-k�ytt��n tehty kuulokesysteemi AKG K290 jonka saa napinpainalluksella kytketty normaaleiksi kuulokkeiksi ja surround-kuulokkeiksi. N�iss� AKG:n kuulokkeissa surround on toteutettu kuulokkeisiin sijoitetuilla nelj�ll� eri kaiutinelementill�. Lis�ksi on olemassa normaaleille kuulokkeille tehtyj� lis�laitteita joiden avulla niill� voi kuunnella surround-��nt�. Markkinoilla on olemassa ainakin [11]Sennheiserin Lucas, joka sis�lt�� pro logic -dekooderin kuulokkeille. Juttua Sennheiserin Lucasista l�ytyy [12]HifiStudio-17:n testipalstalta. Mik� on THX ? [13]THX on Lucasfilmin kehitt�m� ��nistandardi elokuvien ��nentoiston parantamiseksi. Elokuvateatteri voi saada THX luokituksen kun se t�ytt�� THX spesifikaation m��rittelem�t vaatimukset ja teatteri k�yd��n tarkastamassa n�iden osalta. Vaatimuksia liittyy taustameluun, akustiikkaan, kuvanlaatuun, ��nentoistolaitteisiin (pit�� olla tehty THX hyv�ksytyist� laitteista) ja laitteiston asentamiseen. THX luokitus on olemassa elokuvateattereille, elokuvien ��nille, audiolaitteille ja kotiteatterij�rjestelmille. Koti-THX surroundvahvistimen pit�� t�ytt�� THX:n asettamat vaatimukset (joihin sis�ltyy mm. hiukan lis�suodatusta ja takakanavien dekorrelaatio normaalin Dolby Pro Logicin lis�ksi). Lis�tieto THX:st� voi etsi� virallisilta webbisivuilta osoitteesta [14]http://www.thx.com/. Mik� on koti-THX ? Koti-THX (THX Home) on [15]Lucasfilm Ltd.:n kehitt�m� ��nij�rjestelm�speksi, jolla on tarkoitus taata mahdollisimman paljon elokuvateatteritoistoa vastaavat toisto-olosuhteet kotiin. Koti-THX:�� varten on m��ritelty speksit ��nentoistolaitteiden ominaisuuksille, kaiuttimille, filmin siirt�miseksi kotilaitteisiin sopivalle tallennusmedialle jne. Koti-THX-vahvistin on toimi seuraavasti: * Surround-��ni dekoodataan normaalilla Dolby Pro Logic -matriisilla * Etukaiuttimiin menev�lle signaalille tehd��n taajuuskorjaus, jolla l�hell� olevien kotikaiuttimien toistoa pyrit��n saamaan kuulostamaan mahdollisimman samalla kuin elokuvateatterin kaiuttimet kaukaa * Dolby Pro Logic -matriisin tuottamasta takakanavan monosignaalista muodostetaan kaksi erilaista takakanavasignaalia dekorrelaatioprosessoinnilla (lis�t��n vaihe-eroa kanavien v�lille). T�m�n lis�ksi takakaiuttimien toistoa korjataan taajuuskorjaimelle, jotta takana olevien Dipoli-malliset kaiuttimet muistuttaisivat soinniltaan etukaiuttimia Lis�tietoa aiheesta l�ytyy virallisilta THX-sivuilta osoitteesta [16]http://www.thx.com/ ja osoitteesta [17]http://cybertheater.com/Tech_Archive/THX_Plots/thx_&_pro_freq.html l�ytyv�st� teknisest� artikkelista. Mik� on Dolby Digital ? Dolby Digital on [18]Dolby laboratorioiden kehitt�m� digitaalinen surround-j�rjestelm� joka tunnetaan my�s vanhalla nimell� AC3. Dolby Digital j�rjestelm�ss� digitaaliseen ��niraitaan talletetaan 5 erillist� ��nikanavaa (edess� vasen, keski ja oikea sek� takana vasen ja oikea) ja lis�ksi oma kanava subwooferin ��nille. Koska subwooferin taajuustoisto on rajoitettu vaan bassotaajuuksiin, puhutaan ett� j�rjestelm� on "5.1-kanavainen". Dolby Digitalissa koko digitaalinen ��ni on kompressoitu yhdeksi bittivirraksi joka voidaan tallettaa sitten sopivalle tallennusmedialle. Dolby Digital -��nt� k�ytet��n mm. digitaalisena elokuvateatteri��nij�rjestelm�n�, USA:n markkinoille tehdyss� DVD levyiss� ja joissain Laserdisc-levyiss�. Mit� ovat Dolby Digitalin eri koodausvaihtoehto ja kanavam��r�t ? Dolby Digitalin koodaudsta (AC-3) voidaan koodausta voidaan soveltaa eri kanavam��r�isille audiosignaaleille. Ainakin seuraavia koodauksia on k�yt�ss�: * Dolby Digital 1.0 Mono: Monofoninen ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm{n kautta ��ni kuullaan vain keskikaiuttimesta. * Dolby Digital 2.0 Stereo: Stereo (=kaksikanavainen) ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm�n kautta ��ni kuullaan vasemmasta ja oikeasta etukaiuttimesta. * Dolby Digital 2.0 Pro Logic Surround: Matriisikoodattu nelikanavainen surround ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm�n kautta ��ni kuullaan kaikista viidest� kaiuttimesta, kuitenkin niin ett� takakanavien ��ni on monofoninen. Vastaa videokaseteista tuttua Dolby Surroundia, kuitenkin digitaalisesti tallennettu. * Dolby Digital 4.0: Erillinen (diskreetti) nelikanavainen surround ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm{n kautta ��ni kuullaan kaikista viidest� kaiuttimesta, kuitenkin niin ett� takakanavien ��ni on monofoninen. * Dolby Digital 5.0: Erillinen (diskreetti) viisikanavainen surround ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm{n kautta ��ni kuullaan kaikista viidest� kaiuttimesta. Takakanavat ovat stereofoniset. * Dolby Digital 5.1: Samanlainen kuin yll� kuvattu Dolby Digital 5.0, mutta lis�n� n�iden lis�ksi erillinen (.1) matalien ��nien kanava subwooferille. T�st� menetelm�st� k�ytet��n joissain DVD-levyiss� my�s nime� Dolby Surround 5.1 * Dolby Digital 5.1 EX Uusi 5.1 ��nij�rjestelm�n kehitelm�, joka on tullut k�ytt��n Luca$in Episode 1 my|t�. T�m� j�rjestelm� on muuten samanlainen Dolby Digital 5.1:n kanssa, mutta taakse on lis�tty keskikanava (joka on kuultavissa omaisuutta tukevilla vahvistimilla). Keskikanavan informaatio on Pro Logicista tutulla tavalla matriisikoodattu analogisesti kahteen takakanavaan ja se on siis yhteensopiva DD 5.1 j�rjestelm�n kanssa. Dolby Digital standardi mahdollistaa .1 raidan lis��misen kaikkiin edell� mainittuun muunnelmiin, joissa sit� ei jo valmiiksi ole. Siten esimerkiksi 2.1 ja 4.1 ��niraidat ovat mahdollisia (niit� on olemassa joissain elokuvalevyiss�). Mik� on Dolby Digitalin tukema taajuustoiston alue ? Dolby Digital on speksattu 3 Hz - 20 kHz kaikille 5:lle p��kanavalle ja 3 Hz - 120 Hz LFE:lle (subwooferkanava). Mik� on DTS ? DTS on Digital Theater Systems yrityksen kehitt�m� monikanavainen elokuvateatterien surround-��nisysteemi. Lyhenne sanoista Digital Theater Systems. DTS Digital Surroundissa on 5.1 kanavaa (5 kaistarajoittamatonta diskreetti� ��nikanavaa + 1 subwooferkanava). Kaikki kanavat on ��nitetty 20 bittisen� ja sitten kompressoitu suunnilleen pakkaussuhteella 1:3. DTS-��nt� on k�yt�ss� elokuvateattereissa, joillain DVD-levyill� ja muutamalle kokeelliselle DTS-CD:lle talletettuna. DTS:n bittivirta esimerkiksi CD-levylle talletettuna on 1411.2 kbit/s CD-levyll�. Lis�tietoja aiheesta on saatavana osoitteesta [19]http://www.dtstech.com/. Onko DTS vai Dolby Digital ��nenlaadultaan parempi ? DTS k�ytt�� suurempaa bittivirtaa ��nen koodaamiseen, joten �kkiselt��n voisi luulla sen olevan parempi nenlaadultaan. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, koska suurempi bittinopeus ei takaa parempaa ��nenlaatua, koska parempi koodaus pystyy saamaan pienemm�ll� bititvirralla paremmaan ��nelaadun kuin huonompi koodaus v�h�n suuremmalla. DTS:n bittivirta on tyypillisesti 1.4 Mbit/s (280 kbit/s / kanava, kun oletetaan, ettei bassokanavan koodaukseen mene merkitt�v�sti bittej�) ja Dolby Digitalin tyypillisesti noin 448 kbit/s (90 kbit/s / kanava). Itse Dolby Digtitalille speksattu maksimibitrate on 640 kbit/s, mutta DVD-spesifikaatiot rajoittavat DVD-levyill� k�ytetyn Dolby Digitalin maksiminopeudeksi 448 kbit/s. Molemmat koodaustavat ja niiden k�ytt�m�t bittinopeudet riitt�v�t hyvin korkealaatuiseen ��nen. Dolby Digtilanin ja DTS:n kookaukisen suurimpina erona on, ett� Dolby Digital allokoi eri verran bittej� eri kanavien tallentamiseen, joten niihin kanaviin joista kulloinkin tulee paljon ��nt� allokoidaan paljon bittej� ja hiljaisempiin v�hemm�n. DTS:ss� ei allokoida bittej� kanaville sen mukaan, miten siell� on tavaraa, vaan yksi kanava vie aina tuon yll�mainitun 280 kbit/s. DTS:n koodausalgoritmi siis pakkaa dataa v�hem�n, mutta onko t�m�n pakkauksen virheet yht��n DD:n vastaavia v�h�isemm�t, onkin jo visaisempi juttu. Dolby Digitalin ja DTS:n koodauksien keskisest� paremmuudesta ei ole aivan objektiivista tietoa, joten on vaikea varmuudella sanoa kumpi on parempi. Eri koodausementelmien keskin�inen vertailu esimerkiksi samalla DVD-levyll� ei anna sek��n aina objektiivista tulosta, monesti DTS-��niraita on miksattu eri tavalla kuin DD-��niraita, joten niiden vertaileminen on siin�kin mieless� eritt�in hankalaa. Yleisesti kotiteatterifiikit pit�v�t DTS-��nt� pikkuriikkisen parempana, mutta t�m� kumpi kuullostaa paremmalle vaihtelee kovasti elokuvasta toiseen. DTS ja Dolby Digitalin vertailun kanssa pit�� sanoa, ett� "Makuasiosta ei sovi kiistell�". N�iden kahden j�rjestelm�n paremmuus toisiinsa n�hden on hyvin paljon kuuntelijoiden makuasioita. Mik� on SDDS ? SDDS on Sonyn digitaalinen surround-��nisysteemi, joka k�ytet��n elokuvateattereissa. SDDS on lyhenne sanoista Sony Dynamic Digital Sound. SDDS mahdollistaa mm. 5.1- ja 7.1-kanavaiset surround-��net hyv�ll� laadulla. SDDS k�ytt�� ATRAC-s��st�koodausta ��nen pakkauksessa ja pakkaussuhde on 1:5. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [20]http://www.sdds.com/. Onko Dolby Digital vai DTS ��nenlaadultaan parempi ? Paremmuusj�rjestys Dolby Digitalin ja DTS:n osalta on pitk�lti subjektiivinen k�site, vaikkakin DTS-fanaatikot v�itt�v�t toista. DTS kompressoi ��nt� "v�hemm�n" kuin esimerkiksi Dolby Digital, ei se v�ltt�m�tt� tee formaatista ��nenlaadultaan parempaa, paitsi tietysti DTS-henkil�iden mielest�. Aiheesta ei ole viel� tehty mit��n laajoja riippumattomia testej�, joten jokainen testatkoon itse, jos saa k�siins� saman elokuvan kummallakin ��niformaatilla. Mik� monikanavaj�rjestelm� on k�yt�ss� DVD-levyiss� ? DVD-levyill� olevat elokuvat sis�lt�v�t v�hint��n stereo��niraidan, joka elokuvien tapauksessa sis�lt�� yleens� normaalin Dolby Surround ��niraidan. USA:n markkinoille tarkoitettujen DVD levyjen moni��nistandardi on Dolby Digital. Eurooppalaisiin DVD-levyihin monikanavaiseksi ��nistandardiksi on yritetty saada monikanavaista MPEG-��nt�, mutta vaikuttaa ett� Dolby Digitalista tulee se maailmanlaajuinen DVD:n ��nistandardi koska se on nyt my�s mahdollinen ��niformaatti PAL DVD-levyiss�kin. Miten toimii 6 kaiuttimeen perustuva surround-��nij�rjestelm� ? Star Wars Phantom Menace oli ensimm�inen elokuva, jossa k�ytettiin uutta kuuteen ��nikanavaan perustuvaa "Dolby Digital Surround EX"-��nij�rjestelm�� (j�rjestelm� tunnetaan my�s nimill� Dolby EX ja Dolby 6.1). T�ss� j�rjestelm�ss� on edess� normaalit 3 kanavaa (vasen, keski ja oikea) ja vastaavat 3 kanavaa takana (vasen, keski ja oikea). T�m� 6-kanavainen systeemi on talletettuna filmille normaalilla 5.1-kanavaisella ��nisysteemill�, ja se puretaan normaaliksi kahdeksi takakanavaksi, joista sitten edelleen muodostetaan lis�-��nikanava keskelle samaan tapaan kuin Dolby Pro-logic systeemiss� muodostetaan keskikanavan ��ni. Lis�kanavan tarkoituksen tuolla takana on parantaa ��nikuvaa suoraan takaa tulevien ��niefektien toistossa. Virittelynhaluinen hifisti voi t�ydent�� 5.1 kanavaa tukevan Dolby Digital-j�rjestelm�ns� t�llaiseksi 6.1-kanavaiseksi "Dolby Digital Surround EX"-j�rjestelm�ksi seuraavasti: * Irrota takakaiuttimet Dolby Digital -vahvistimestasi * Kytke takakanavien linjatasoinen ��ni (joko DD-vahvistimelta tai DVD-soittimelta) kiinni normaalin Dolby Pro Logic -vahvistimen stereotuloon * Kytke kolme takakanavaa t�m�n Dolby Pro Logic-vahvistimen etukanaval�ht�ihin * Aseta Dolby Pro Logic -vahvistin "Dolby 3 stereo"-tilaan Lopuksi s��d� sitten koko systeemin kaiuttimien voimakkuudet ja viiveet kohdalleen. Nyt sinulla on k�yt�ss�si elokuvateatterin uutuus 6-kanavainen surround kotonasi. Dolby Digitalin kilpailija DTS on julkaissut my�s oman versionsa 6-kaiuttimen surroundista nimell� DTS-ES (Extended Surround). Sen takakeskikanavan toimintaperiaate on samankaltainen Dolby EX:n kanssa. Surround-vahvistinten ominaisuudet Mit� eroa on kun joissain vahvistimissa kerrotaan olevan tehoa esimerkiksi 4x40W ja toisissa 5x40W ? Dolby Surround ja Dolby Pro logic vehkeiss� riitt�� nelj� ulostulokanavaa, koska dekoodatussa signaalissa ei ole enemp�� kanavia. Tuossa nelj�n kanavan versiossa kumpaakin takakanavaa ohjaa sama vahvistinaste, koska niist� toistetaan kuitenkin samaa signaalia. Viitt� erillist� kanavaa ei siis tarvita normaalissa Dolby Surround-toistossa. Jos kyseisess� laitteessa on koti-THX-ominaisuudet, niin kummallekin takakaiuttimelle tehd��n omat signaalit (tehd��n yhdest� takkakanavan signaalista dekorrelointiprosessilla). Viitt� kanavaa tarvitaan my�s, jos laitteella halutaan toistaa Dolby Digital (AC-3) signaalia (t�ll�in laitteessa pit�� olla sis��nmeno viidelle kanavalle tai sis�inen AC-3-dekoodeeri). Mit� ovat Phanton, Normal ja Wideband asetukset surround-vahvistimessa ? Phanton, Normal ja Wideband asetukset ovat keskikanavan toistoon liittyvi� asetuksia. Phantom-asentoa k�ytet��n silloin jos k�yt�ss� ei ole erillist� keskikaiutinta. Phantom-asennossa keskikaiuttimelle menev�� signaali jaetaan tasaisesti sek� oikealle ett� vasemmalle etukaiuttimelle. Normal-asento on tyypillinen asento jota k�ytet��n surround vahvistimessa kun k�ytet��n keskikaiutinta. Normal asennossa keskikaiutin toistaa kaikki keskelt� tulevat ��net matalimpia bassoja lukuun ottamatta (ne ohjataan p��kaiuttimille). Wideband-asennossa taas kaikki keskelt� tuleva ��ni (matalat bassot mukaan lukien) toistetaan keskikaiuttimella, joten keskikaiuttimen t�ytyy olla toistoltaan yht� tukeva kun p��kaiuttimienkin. Mik� on Dolby 3 stereo asento ? Dolby 3 stereo asento on useista Dolby Pro Logic vahvistimessa oleva toimintatila jossa vahvistin k�ytt�� ainoastaan kolmea etukaiutinta (vasen, oikea ja keskikaiutin) ja j�tt�� takakaiuttimet k�ytt�m�tt�. Dolby 3 stereo asento on tehty ei-surround koodatun musiikin kuuntelua varten, joten takakaiuttimia ei k�ytet� koska niille ei t�llaisessa ��nisignaalissa ole suunniteltu mit��n toistettavaa (kaikki mit� sielt� kuuluisi olisi sellaista jota sinne ei ole suunniteltu ��nitett� tehdess�). Normaalit stereo��nitteet toimivat hyvin Dolby 3 stereotilassa jos kaikki edess� olevat kaiuttimet ovat saman kuuloisia ja laitteisto on oikein s��detty. Oikein toimiva Dolby 3 stereo on normaalin stereo��nitteiden toistossa parempi kuin normaali stereosysteemi, koska keskikaiutin toistaa ne keskelle tarkoitetut mono��net jotka normaalissa stereoj�rjestelm�ss� toistuisivat kahden kaiuttimen kautta ja v�rittyisiv�t t�st� syyst�. Mit� tehd��n surroundvahvistimen small/large s��d�ll� ? Small/Large s��d�ill� voidaan s��t�� taajuus mit� matalammat ��nen leikataan pois kaiuttimilta ja ohjataan subwooferille. Se, ett� mik� taajuus on vahvistimessasi lukee manuaalissa. Sen perusteella ja kaiuttimien alarajataajuuden perusteella voit sitten p��tell� kumman valitset. Jos large-asentoa meinaat k�ytt��, niin silloin j�rjestelm�n muiden kaiuttimien (ainakin etukaiuttimien) tulisi olla sellaiset, ett� pystyv�t matalia ��ni� kunnolla toistamaan (ei mit��n pikkup�ntt�j�). Millainen surround-dekooderi elokuvak�ytt��n ? Elokuva��nen toistoon on sopivin moderni surround dekooderi (Dolby Pro Logic), koska keskikanavan esillekaivaminen on er�s dekooderin t�rkeimpi� teht�vi�. Ilmankin keskikanavaa p�rj��, mutta se rajoittaa. Miten s��d�n Dolby Surround (Pro Logic) j�rjestelm�n takakaiuttimien viiveen ? Perusviive Pro Logic j�rjestelm�ss� on 20 ms (tosin Stereo Review -lehti suosittele 15 ms viivett�), jota k�ytet��n kun etu- ja takakaiuttimet ovat yht� kaukana kuuntelijasta. Dolby Surround Pro Logic:issa t�m� noin 20 ms "ylim��r�inen" viive laitetaan takakaiuttimiin meneviin signaaleihin, jotta etu-takakanavien huonoa kanavaeroa ei kuulisi niin selv�sti. Jos matkat kuuntelijasta kaiuttimien ovat erilaiset muodostuu oikea viive seuraavasti: * Mittaa etu- ja takakaiuttimien et�isyys kuuntelijasta * Laske noiden et�isyyksien ero (esimerkiksi jos matkaa etukaiuttimiin on 3m ja taakse 2m, on matkaero 1m) * Jos takakaiuttimet ovat l�hemp�n� kuuntelijaa kuin etukaiuttimet niin lis��t takakaiuttimien viivett� 3 millisekuntia jokaista metrin matkaeroa kohti * Jos takakaiuttimet kauempana kuuntelijasta kuin etukaiuttimet niin v�henn�t takakaiuttimien viivett� 3 millisekuntia jokaista metrin matkaeroa kohti Viiveen tarkoitus on peitt�� takaa tulevaa etukaiuttimista tulevaksi tarkoitettua ��nt�. Nykyisin viiveen merkitys on v�hentynyt parempien kanavaerojen my�t�. Viiveajan arviointiin voit k�ytt�� my�s seuraavaa kaavaa (antaa l�helle Dolbyn taulukoissaan suosittelemia arvoja): Viiveaika= 20 + 3*(A-B) Miss�: * Viiveajan yksikk� on millisekunteja * A on et�isyys etukaiuttimiin metreiss� * B et�isyys etukaiuttimiin metreiss� Luonnollisesti viive ei sin�ll��n vaikuta ��nenv�riin tai muutenkaan ��neen koska se vain viiv�st�� signaalia. Se miten se kuuluu on eri asia. Tarpeeksi viivett� lis�tess� syntyy jo kaikuefektej�kin jotka varmasti kuuluvat. 3 ms viive siirt�� kaiuttimia jo metrin jonka kuulee normaalikin hifisti hyvin sopivalla materiaalilla. Tyypillisesti Dolby Surroundin viiveet normaalissa huoneessa (riippuu tietenkin kaiuttimien sijoittelusta!) ovat noin 25ms luokkaa. Miten s��d�n Dolby Digital-systeemin takakaiuttimien viiveen ? Dolby Digitalissa kaikkien kaiuttimien tulisi olla yht� kaukana toisistaan ns. ympyr�n keh�ll�. T�ll�in k�ytet��n oletusviivett� 0 ms. Jos kaiuttimet ovat eri et�isyyksill�, niin viivett� korjataan samalla tavoin kuin Dolby Pro logicin kanssa (3 ms metri� kohden). Viivett� on lis�tt�v� 3 millisekunnilla jokaista metri� kohden kuin takakaiutin on l�hemp�n� kuin sen tulisi olla. Mit��n ylim��r�isi� viiveit� kuten pro-logicissa on tapana ei Dolby Digital -j�rjestelm�ss� kannata laittaa (eik� my�sk��n DTS:ss�). Tyypillisesti DD viiveet normaalissa huoneessa (riippuu tietenkin kaiuttimien sijoittelusta!) ovat alle 10ms luokkaa. Mit� eroa on eri valmistajien Dolby Surround laitteissa ? Dolby Surround Pro Logic -laitteiden suurimmat erot ovat todellisia ja kuultavissa olevia. Halvemmissa laitteissa yleens� dekooderi ei toimi l�hesk��n niin hyvin kuin kalliimmissa laitteissa. Huonosti toimivan dekooderin tunnusmerkkej� ovat voimakas kohina, ��nen v��ristyminen joissain kanavissa ja kanavatasapainon vaihtelut. Yleens� keski- ja takakanava ovat h�iri�isimpi�, p��kanavissa sen sijaan ongelmia ei yleens� ole. Takakanavan kohina- ja ritin�h�iri�t saattavat vaivata my�s kalliimpia erillislaitteita, joten halpaa laitetta ostettaessa t�llaiset h�iri�t on vaan hyv�ksytt�v�. Miten on mahdollista ett� Dolby Pro Logic vahvistimen ottoteho on pienempi kuin vahvistimesta luvattu kaikkiin kanavien antoteho yhteens� ? Perus Dolby Pro-Logic vahvistimessa t�llainen on mahdollista, koska Dolby Surround koodatussa ��nitteess� ei kaikkia kanavia pystyt� ohjaamaan t�yteen voimakkuuteen yht� aikaa. Ainoastaan muutamasta kanavasta voi kuulua 't�ysi' signaali tietyll� ajan hetkell�. Mit� merkityst� on surroud-systeemin kanavaerolla ? Ohjelmansiirtoketjun p��ss� eli vahvistimen ulostulossa on 25-30 dB riitt�v� kanavaero keskitaajuusalueella (500 Hz - 5 kHz). Dolby Surround -dekoodereiden testiperiaate on, ett� k�yt�nn�n ohjelmanl�hteill� (kuvanauha, tv-l�hetys, LaserDisc-levy, satelliitti-tv-l�hetys, jne) dekooderi ei saa olla kanavaeroa rajoittava tekij�. Mittaussignaaleilla dekooderin tulee tuottaa keski-takakanavan ja etu-takakanavan v�lille 35-40 dB:n kanavaerot (keskitaajuuksilla). T�t� suuremmat kanavaerot Dolby -dekooderissa eiv�t tuota kuultavaa parannusta, koska Dolby Surround Pro Logic -dekooderin teoreettinen maksimikanavaero on 37 dB keski- ja etukanavien sek� etu- ja takakanavan v�lill�. Onko huono asia, ett� surround-vahvistimeni takanavista tulee v�hemm�n tehoa kuin etukanavista ? Normaalissa Dolby Pro Logic -vahvistimessa ei taakse tule koskaan yht� voimakkaita signaaleja kuin etup��h�n, siksi v�h�n v�hempikin teho riitt��. Periaatteessa paras ratkaisu etenkin Dolby Digital -vahvistimessa olisi, ett� jokaisessa ��nikanavassa olisi yht� paljon tehoa. K�yt�nn�n s��st�syist� osa valmistajista on kuitenkin p��tynyt laittamaan taakse pienitehoisemmat vahvistimet kuin etukanaviin. T�m� ei kuitenkaan ole v�ltt�m�tt� hirve�n suuri ongelma, jos takakanavassa on t�ss�kin tilanteessa "tarpeeksi" tehoa. Vaikka Dolby Digitalissa, DTS:ss� ja vastaavissa on mahdollisuus kyll� sy�tt�� yht� paljon tavaraa taakse kuin eteenkin, mutta elokuvan kannalta moisessa ei ole juuri j�rke�. Surroundeille siis riitt�� v�h�n v�hempikin teho (puolet vastaa 3dB v�hennyst� maksimi��nenpaineeseen, jos kaiuttimien herkkyys on identtinen), OLETTAEN ett� surroundkanavien taso on s��detty neutraaliksi. Normaalissa kuuntelussa eri kanavien erilaiset tehoarvot eiv�t haittaa, koska kanavien v�liset tasapainot ovat s��dett�v�t. Surroundit voi s��t�� kuuluman haluttaessa vaikka voimakkaamminkin kuin etup��n, jos vain p��teasteiden tehonantokyky� ei ylitet�. Er��ss� esimerkkivahvistimessa on eteen 3x90W ja taakse 2x45W. No 45W on jo aika v�h�n per kanava, varsinkin jos subbarin bassot esim ohjataan p��kanaviin AC-3/DTS systeemiss�. T�st� syyst� p��kanaviin on laitettu v�h�n tehoreservi�, jos erillist� subbaria ei ole ja p��kaiuttimet joutuvat toistamaan nuo matalat bassoefektitkin. Toisaalta 45 watin vahvistimella saa normaalin herkkyyden omaavilla kaiuttimilla aivan tarpeeksi (ja ylikin) kovan metelin aikaiseksi, joten systeemiss� jossa olisi 5x45W tehoa + subbari saa ihan tarpeeksi moneen kotiin. T�ss� tilanteessa noissa etukanavissa olisi vaan ylim��r�ist� tehoreservi� enemm�n kuin takana. Etenkin jos kaikki kaiuttimet ovat samanlaisia, niin ainakin psykologiselta kannalta tarkistellen on mukavampi, ett� kaikkien kanavien tehot ovat samat. Varsinaista k�yt�nn�n merkityst� t�ll� ei kuitenkaan ole. Kun laitteisto s��det��n oikein, niin kaikista kaiuttimesta kuuluu ��ni yht� kovaa kuuntelupaikalle. Laitteistosta saatavan puhtaan maksimi��nenpaineen sitten ratkaisee se vahvistinkanava, josta loppuu rahkeet ensin kesken. Mist� johtuu, ett� Dolby Surround-vahvistimeni takanavista kuuluu silloin t�ll�in ep�m��r�isi� rasahduksia ? Jos vahvistimesi on vanha tai halpalaite, niin tuo on aika varmasti tyyppivika. Yleisin h�iri� heikkolaatuisissa pro-logic vahvistimissa on suhina ja napsunta/rahina takakaiuttimissa. Ennen t�m�n johtop��t�sten tekemist� kannattaa tarkistaa, ett� takakanavien kaiuttimet ja johdotus on kunnossa, koska esimerkiksi oikosulkua tekev� kaiutinjohto tai viallinen kaiuttimen elementti voi synnytt�� melkoisia h�iri���ni�. Kaiuttimet surround-j�rjestelm�ss� Miten surround-j�rjestelm�n kaiuttimet kannattaa sijoittaa ? Dolby Surround (Pro Logic)-j�rjestelm�ss� eteen sijoitetaan 3 kaiutinta ja taakse kaksi. Edess� olevat vasen ja oikea kanava sijoitetaan [21]normaalien stereokaiuttimien sijoitusohjeiden mukaan ja keskikaiutin sijoitetaan n�iden keskelle. Takakaiuttimet sijoittaan Dolby suositusten mukaan kuuntelupaikan sivulle, mutta ne voi sijoittaa my�s kuuntelupaikan taakse. Hyvi� sijoitusohjeita kuvien kanssa l�ytyy osoitteesta [22]http://www.dolby.com/ht/sound/sound3.html. Paras tulos selvi�� vasta kokeilemalla tarjottuja vaihtoehtoja. Samoja ohjeita voi soveltaa my�s Dolby Digitaliin ja muihin viitt� kaiutinta k�ytt�viin Surround-j�rjestelmiin. Ihannetapaus Surround-j�rjestelm�ss� olisi, ett� kaikki kaiuttimet voitaisiin sijoittaa kuuntelupisteest� piirretyn ympyr�n keh�lle siten, ett� etukaiuttimet ovat sopivasti etuviistossa kuuntelijasta ja takakaiuttimet takaviistossa. Normaalissa huonetilassa t�llaiseen sijoitteluun ei yleens� p��st� ja huoneakustiikkakin sotkee tilannetta omalla tavallaan (kaikissa huoneessa t�m� "ihannesijoitus" ei olekaan se paras). Ovatko surround-vahvistimien mukana myyt�v�t pakettikaiuttimet hyv� ratkaisu ? Kaiuttimet ovat ehdottomasti kotiteatterin t�rkeimm�t laitteet. Jos ne ovat kelvottomat, on ��ni huono, vaikka muut vehkeet olisivat miten erinomaisia tahansa. Kodinkoneliikkeet tuputtavat yleens� Dolby-vahvistimen ostajalle halvalla kasan muovisia laatikoita, joista ei heru luonnollista ��nt� hyv�ll�k��n vahvistimella. Mist� kannattaa ostaa surround-systeemin kaiuttimet ? Kunnollisia hifikaiuttimia kannattaa katsella ja kuunnella alan erikoisliikkeist�, joista saa parasta palvelua muidenkin laitteiden ostamiseen. Jotkut liikkeet antavat kaiuttimia kokeiltavaksi kotiin ilman ostopakkoa. Viem�ll� kaiuttimet kotiin voi testata, kuinka hyvin ne toimivat huoneesi akustiikan kanssa. Hyvien kaiuttimien hintahaitari venyy alle tuhannesta markasta kymmeniin tuhansiin markkoihin parilta. Mit� teen jos minulla ei ole keskikaiutinta ? Nykyaikaisissa vahvistimissa on olemassa Phantom-asento jossa kaksi sivukaiutinta hoitavat my�s keskikanavan toiston. Phantom asentoa k�ytt�m�ll� ��nentoisto ei ole yht� hyv�laatuinen (erityisesti elokuvien dialogien laatu k�rsii). Phantomkeskikanava on tyydytt�v�, jos kuuntelija istuu t�sm�lleen kaiuttimien keskilinjalla, jos kaiuttimien stereokuva on erinomainen (ehj� suuntakuvio, ei diafraktioita, ei resonoivia kalvoja) ja, jos stereokaiuttimet sijoitetaan l�hemm�ksi kuin kolmen kaiuttimen tapauksessa. Mit� hy�ty� on keskikaiuttimesta ? Oma kaiutin keskikanavalle antaa aina paremman vuoropuheluerottelun kuin phantom. Hyv� dekooderi ei sanottavasti pilaa ��nt� musiikkikuuntelussaankaan, mik�li ��nite on kunnossa. Jos keskikanavan kaiutin on soinniltaan erilainen kuin p��kaiuttimet, niin ��nikuvasta ei tule yhten�ist� ja tulos on yleens� huonompi kuin kahden kaiuttimen toistossa. Keskikaiuttimeksi kannattaa hankkia tarkoitukseen sopiva kaiutin, joka soi samalla tavalla kuin p��kaiutin ja on magneettisuojattu (tarpeen jos sijoitat sen stereon viereen). Jos keskikaiutin on huono, niin koko systeemi kuulostaa huonolle. T�st� syyst� television oma kaiutin on yleens� kelvoton keskikaiuttimena. Jos keskikaiutin on huono, niin ��nentoisto kuulostaa suunnilleen samalla tavalle huonolle kuin jos normaalisteossasi olisi aivan erilaiset vasemman ja oikean puolen kaiuttimet. ��nikuvan el�minen on yleens� oire huonosta ohjelmamateriaalista tai ep�stabiilista ohjelmal�hteest� (esim. videonauhuri tai C-kasetti). Onko television kaiutin sopiva keskikaiuttimeksi ? Televisoihin kiinte�sti rakennetut kaiuttimet ovat yleens� heikkolaatuisia (huono taajuustoisto ja kotelo r�misee) eiv�tk� sovellu hifitoistoon. Jos k�yt�t television kaiutinta keskikaiuttimena, niin koko systeemin toisto alkaa kuulostaa l�hes yht� huonolle kuin t�m� yksi huono kaiutin yksin��n. Jos kaipaat systeemiisi keskikaiutinta niin kannattaa hankkia kunnollinen keskikaiutin t�t� varten, huonosta keskikaiuttimesta on enemm�n haittaa kuin hy�ty�. Pit��k� keskikaiutin aina kytke� samaan vaiheeseen p��kaiuttimien kanssa ? Yleens� keskikaiutin kytket��n samaan vaiheeseen p��kaiuttimien kanssa. T�m� kytkent� on oletusarvo ja antaa parhaan tuloksen kun kaiuttimet on sijoiteltu ihanteellisesti. Jos kaiuttimet on sijoitettu ei-ihanteellisesti, voi keskikaiuttimen "oikea" napaisuus voi olla joko samassa tai eri vaiheessa p��kaiuttimiin n�hden. Riippuu kaiuttimien tyypist� (2/3-tie, jakosuotimen rakenne, jakotaajuudet) ja sijoittelun geometriasta (et�isyydet). Parempi vaihtoehto pit�isi selvit� suhteellisen helposti kuuntelemalla. Vasemmasta oikeaan reunaan ja p�invastoin liikkuvassa signaalissa ei pit�isi kuulua ep�jatkuvuutta. Voiko keskikaiuttimen sijoittaa videoprojektorin valkokankaan taakse ? Elokuvateatteri k�ytt�v�t saleissa yleens� valkokankaan taakse sijoitettuja etukaiuttimia, joten kaiuttimien sijoittaminen valkokankaan taakse on ainakin jollain tavoin mahdollista. Jotta kaiutin toimisi kunnolla valkokankaan takana, t�ytyy valkokankaan olla perforoitua eli rei'itetty� tyyppi�. Rei'itetty elokuvavalkokankaaksi tehty kangas p��st�� ��nt� hyvin l�vitseen, tosin kangas vaimentaa edelleen korkeita ��ni� jonkin verran (kompensoitavissa pienell� taajuuskorjauksella). Jos kangas on tarpeeksi iso, kannattaa koko etulinja "piilottaa" sen taakse yht�l�isen soinnin saamiseksi. Ainoa 'fiksu' tapa tehd� t�llainen ratkaisu kunnolla on k�ytt�� akustisesti l�pin�kyv�� kangasta, joka on k�yt�nn�ss� t�htitieteellisen kallis ratkaisu (helposti tuhansia markkoja neli�metrilt�); siltikin liev�� taajuuskorjausta voidaan joutua tekem��n. Jos ihan perusmallisen kankaan l�pi meinaa ��nt� tuoda, niin se on miess��nm��rin j�rkev�� ainoastaan basso- ja keskialueilla, diskanttip�� on k�yt�nn�ss� pakko sijoittaa kankaan alle tai p��lle ett� siit� saadaan ��nelt��n edes likimain sopusuhtainen. Keski��nielementtien tulee tuossa tapauksessa olla likimain kankaassa kiinni, jos halutaan v�ltty� heijastumisongelmilta kankaan takana. Jos vain mahdollista sijoita kaiutin kankaan alle tai p��lle niin s��styt monelta vaivalta. Mik� merkitys on takakanavien laadulla ? Normaalissa Dolby Surround j�rjestelm�ss� takakanavien kaiuttimet toistavat ainoastaan taajuusalueen noin 100Hz-7Hz, joten saattaisi tulla mieleen k�ytt�� takakanavissa huonompia kaiuttimia. Joka tapauksessa takakanavien kannattaa soinniltaan muistuttaa etukanavia niin paljon kuin mahdollista tai muuten ��nikent�st� ei tule t�ysin yhten�ist�. Vaikkei Dolby Pro Logic k�yt�k��n koko taajuusaluetta niin tulevissa systeemeiss� (Dolby Digital) tuo tulee muuttumaan, joten hankkimalla kunnolliset kaiuttimet taaksekin voi varmistua siit� ett� ne eiv�t mene heti vaihtoon jos joskus p��t�t p�ivitt�� systeemisi sellaiseksi joka osaa toistaa tulevien digitaalisten monikanavaj�rjestelmien ��ni� (esimerkiksi Dolby Digital ��nen). Miten Dolby suosittaa sijoittamaan Surround-laitteiston takaiuttimet ? Yleinen suuntaustapa, jota suositellaan k�ytett�v�ksi mahdollisuuksien mukaan Dolby Surroundin kanssa on seuraava: Takakaiuttimien tulisi olla kohdistettuna elementit vastakkain ja kuuntelupaikan sivuilla hieman kuulijoiden takapuolella. Takakaiuttimien diskanttien tulisi olla vajaan metrin kuulijan korvien yl�puolella. Kannattaa muistaa, ett� t�m� on vain yksi tapa sijoittaa takakaiuttimet. Huoneen akustiikka ja rakenne, kaiuttimien tyyppi vaikuttavat luonnollisesti kaiuttimien sijoitteluun. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [23]http://www.dolby.com/ht/. Onko oikein laittaa takakaiuttimet sivuseinille ? Dolby Surroundissa voi takanavat sijoittaa kuuntelupaikan sivuille jos kuuntelupaikan takana ei ole riitt�v�sti tilaa takakaiuttimille. Tarvitseeko Dolby Digital j�rjestelm�n subwoofer oman suodattimen ? Dolby Digitalissa bassokanavan l�ht�� ei pid� erikseen en�� alip��st�suodattaa korkeiden ��nien poistamiseksi itse omilla lis�suotimilla, koska t�llaisilla j�rjestelyill� saa vain j�rjestelm��n vaihevirheongelmia (jos subwooferissa k�ytet��n s�hk�ist� toiston korjausta taajuusalueen alap��ss�, niin n�m� ovat edelleen tarpeen ja kiinte� osa subwooferin rakennetta). Dolby Digitalin bassokanavaan l�hetet��n alunperinkin vain se tieto, joka sielt� ulos halutaan. Joissain tapauksissa tuolla vahvistimessa sis�ll� saatetaan tehd� ��nelle suodatuksia, mutta mit��n ulkoisia suodattimia subwooferille ei tarvita eik� pid�k��n k�ytt��. Miten voin tehd� dipolikuvioisen takakaiuttimen surroundj�rjestelm��ni ? Dolby Surround -j�rjestelm�ss� on edullista, ett� takaa tulevan ��nen suuntaa ei pystyt� tarkkaan aistimaan, vaan se tuntuu tulevan tarkemmin m��rittelem�tt�m�st� suunnasta. Yksi tapa toteuttaa t�llainen ��nikentt� on sijoittaa yksi dipolimallinen kaiutin taakse keskelle. T�llainen kaiutin ei s�teile merkitt�v�sti ��nt� suoraan kuuntelupaikalle, vaan ��ni tulee p��asiassa takaseinien kautta heijastuneena, joten ��nil�hdett� on hankala tarkkaan paikallistaa. Dipoli-mallisen takakaiuttimen voi rakentaa my�s kahdesta tavallisesta kaiuttimesta sijoittamalla ne takasein�t toisiaan vasten ja johtamalla niihin toisiinsa n�hden vastakkaisvaiheista signaalia. "Sel�t vastakkain" -sijoittelussa oleellista on, ett� kaiuttimet on kytketty erivaiheisesti eli toisen kaiuttimen johdot ovat toisinp�in, jolloin saadaan tavallaan yksi dipolikaiutin. T�llainen kaiutinratkaisu voidaan hyvin sijoittaa vaikka kuuntelijan yl�puolelle ja kaiuttimesta l�htev�n ��nen tehokas kumoutuminen suoraan alapuolella istuvaan kuuntelijaan. T�ll�in ��net kuuluukin sivuseinilt� heijastuneina, mutta kesken��n erivaiheisesti. Toimii ihan hyvin ainakin Pro Logicilla. Selakalaiset aiheet Kannattaako Dolby Digital -dekooderin sijaista vahvistimessa vai muussa laitteissa (esim. DVD-soitin) ? Seuraavassa muutamia kommentteja eri ratkaisujen eduista ja haitoista: DD dekooderi vahvistimessa: * + k�ytt�mukavuus yleens� parempi, kun voi hallita ��nis��d�t yhdell� kaukos��timell� * + tavallisesti monipuolisempi dekooderi (osaa ohjata LFE-kanavan p��kanaviin) * + v�hemm�n kaapeleita, kun ��ni siirret��n digitaalisena vahvistimelle * + DD-��nt� useammasta ohjelmal�hteest� * - yleens� kalliimpi hinta Pro logic vahvistin, jossa 5.1-input ja DVD-soitin 5.1-outputilla: * + yleens� halvempi hinta * + erillisell� dekooderilla enemm�n vaihtoehtoja, eli jos dekooderi ei tyydyt�, sen voi vaihtaa parempaan. * - k�ytt�mukavuus ei ole paras mahdollinen * - enemm�n ��nijohtoja vahvistimelle * - kaikkien DVD-soittimien dekooderit eiv�t osaa ohjata LFE-kanavaa p��kanaviin, joten erillinen LFE-kanava on pakollinen Mik� on miss�kin tilanteessa paras kannattaa ratkaista oma kukkaron ja teknisten preferenssien mukaan. Jos edullinen hinta on ratkaiseva tekij� hanki Pro Logic-vahvistin, jossa 5.1-inputti. Kyll� sen ja dekooderilla varustetun DVD:n kanssa p�rj�� ihan hyvin. Mutta jos raha riitt�� niin panosta k�ytt�mukavuuteen, ja osta DD-vahvistin, jossa 5.1-inputti, niin voit my�s liitt�� siihen tulevaisuudessakin muita laitteita, joissa 5.1 ulosmeno. Miksi joissain surroundvahvistimissa kuuluu CD-soitinta kuunnellessa voimakkailla ��nill� voimakasta s�r�� vaikka ei olla l�hell�k��n vahvistimen maksimitehoja ja ��nenvoimakkuus ei vaikuta s�r�n m��r��n ? Dolby surround -dekooderissa on tietty maksimiottoj�nnite, joka j�lkeen piiri yliohjautuu voimakkaasti s�r�ytyen. Yliohjautuminen tapahtuu jo ottopuolella, ennen ��nenvoimakkuus s��dint�. Siksi voimakkuusasetus ei vaikuta s�r�ytymiseen. Monissa CD-soittimissa on melko suuri antoj�nnite ja jos t�llainen soitin liitet��n sellaiseen Dolby Surround -vahvistimeen, jossa on alhainen s�r�ytymistaso, saattaa musiikkilevyill� synty� huippukohdissa voimakasta s�r��. Mist� johtuu, ett� videoilta tulevan elokuvan ��ni� kuunnellessa Dolby Surround -vahvistimen kautta kuuluu laitteesta piippaus (vihellys) tai voimakasta s�r�� ? Laitteen ��nenvoimakkuuss��t� ei vaikuta t�h�n ilmi��n. T�llaisen ilmi�n voi aiheuttaa, ett� vahvistimen Dolby Surround -piiri yliohjautuu kun videonauhurilta tulee sille liian voimakasta signaalia. T�m� ilmi� tulee esille vain voimakkaita huippuja sis�lt�viss� kohdissa, ei hiljaisessa puhekohdassa. Jos piipitysilmi� esiintyy hiljaisissa kohdissa, voi syyn� olla l�hetyksess� signaalin mukaan joutunut h�iri���ni. Se, ett� ��nenvoimakkuuss��t� ei vaikuta mit��n, viittaa juuri ennen ��nenvoimakkuuss��t�� olevan Dolby-piirin yliohjaantumiseen. T�st� syyst� asialle ei voi kovin helposti tehd� mit��n. Videon (tai muun ongelmallisen l�hteen) ja vahvistimen v�liin jonkin vaimentimen kytkeminen on toki mahdollista. T�llaisen vaimentimen voi rakentaa muutamasta vastuksesta esimerkiksi seuraavaan tapaan (oma kytkent� kummallekin kanavalle): VIDEOLTA ------R1----------+----- VAHVISTIMELLE | R2 | MAA ------------------+----- MAA R1 = 2.2 kohm R2 = 2.2 kohm Miten teen k�yh�n miehen surround -virityksen ? Periaatteessa surround-signaalin saa eroteltua stereo��nest� kytkem�ll� lis�kaiuttimet (takakaiuttimet) toistamaan normaalin stereosignaalin kanavien v�list� erosignaalia. T�m� saadaan aikaan kytkem�ll� sarjaan kytketyt takakaiuttimet vahvistimen kaiutinulostulon vasemman ja oikean kanavan "+"-napoihin kiinni. Kun yleens� n�in kytkettyn� takakaiuttimien signaali on liian voimakas, pit�� niiden kanssa sarjaan kytke� sopiva vastus vaimentamaan signaalia. Sarjavastuksena on parasta k�ytt�� 25-50-ohminen s��t�vastusta (tehonkesto v�hint��n muutamia watteja), jolloin takakaiuttimien ��nenvoimakkuutta voi s��t�� suhteessa etukaiuttimiin. Yksinkertainen kytkent� voidaan tehd� seuraavaan tapaan: Vasen l�ht� + ---+takakaiutin---+takakaiutin----s��t�vastus---+ Oikea l�ht� Tai sitten seuraavan tapaan: Vasenl�ht�+ ---- +vasentaka- ---- -oikeataka+ -- |s��t�vastus| --+Oikeal�ht� T�ss� j�kimm�isess� viirityksess� takakaiuttimet on kytketty eri p�in, jotta oikealla olevat etu- ja takakaiuittimet 'sykkisiv�t samaan suuntaan'. Kumpaakin kytkent�tapaa voi k�ytt�� ja kumpaakin on esiintynyt aihetta k�sitteleviss� keskusteluissa. K�yh�n miehen kuuntelunautinnolle asialla ei liene suurta merkityst� kumpaa k�ytt��. Jos intoa riitt�� voit kokeilla kumpi sopii k�ytt��si paremmin. T�m� yksinkertainen viritys ei sis�ll� mit��n oikean Dolby Surround Pro Logic systeemin hienouksista (takankanavien kohinanvaimennus, s��dett�v� viive), joten t�m� yksinkertainen systeemi ei toimi l�hesk��n yht� hyvin kuin oikea Dolby Surround j�rjestelm�. Takakaiuttimien kanssa sarjassa olevien vastuksien takakaiuttimiin aiheuttamat taajuustoiston virheet eiv�t ole t�ss� virityksess� yleens� h�iritsevi�. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [24]palautekaavakkeella. [25][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [26]Tomi Engdahl <[27]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/surround.html#perusteet 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/surround.html#vahvistinominaisuudet 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/surround.html#kaiuttimet 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/surround.html#sekalaiset 5. http://www.dolby.com/tech/whtppr.html 6. http://www.hometheaterhifi.com/volume_8_1/dolby-prologic2-3-2001.html 7. http://www.dolby.com/ht/co.br.0107.PLIIListenersGuide.html 8. http://www.dolby.com/tech/l.wh.0007.PLIIops.pdf 9. http://www.dolby.com/tech/co.br.0102.PLIIDemo.pdf 10. http://www.dolby.com/ 11. http://www.sennheiser.com/ 12. http://www.hifistudio17.fi/hifipalsta/lucas.html 13. http://www.thx.com/ 14. http://www.thx.com/ 15. http://www.lucasfilm.com/ 16. http://www.thx.com/ 17. http://cybertheater.com/Tech_Archive/THX_Plots/thx_&_pro_freq.html 18. http://www.dolby.com/ 19. http://www.dtstech.com/ 20. http://www.sdds.com/ 21. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html 22. http://www.dolby.com/ht/sound/sound3.html 23. http://www.dolby.com/ht/ 24. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 25. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 26. http://www.hut.fi/~then/ 27. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Kaiuttimet * [1]Perusteet * [2]Kaiuttimien sijoittamien huoneeseen * [3]Kaiuttimien suojaus * [4]Kaiuttimien johdotus * [5]Kaiuttimien korjaus * [6]Kaiutinrakentelu * [7]Subwoofer * [8]Subwooferien rakentaminen * [9]PA-��nentoisto * [10]Kaiutinmittaukset Perusteet Miksi ��nentoistossa k�ytet��n kahta kaiutinta ja riitt��k� kaksi kaiutintakunnon ��nentoistoon ? Yksi yksitt�inen instrumentti toistuu parhaimmin yhdest� kaiuttimesta. Yksi kaiutin ei kuitenkaan pysty kunnolla v�litt�m��n esityksen tilantuntua, joten t�h�n etsittiin parannusta monilla eri menetelmill�. Stereoj�rjestelm��n p��dyttiin kompromissiratkaisuna, koska se pystyi tarjoamaan monia etuja monoj�rjestelm��n verrattuna olematta kuitenkaan liian monimutkainen toteuttaa. Kaiuttimien m��r�n lis��minen tuo lis�� tilaa- ja suuntaa v�litt�v�� informaatiota, jos siis my�s kanavien m��r� lis��ntyy (yksi kanava per kaiutin). N�in k�y jo Dolby Surroundin kanssa. Kanavia lis�tt�ess� stereokuva stabiloituu ja muuttuu tarkemmaksi, koska todellisia ��nil�hteit� on enemm�n ja siten my�s todellista informaatiota, informaatiota, jota kaksikanavainen erikoistapaus, "stereo", ei koskaan pysty v�litt�m��n. Tilainformaatio tulee todella sivuilta ja takaa, mist� sen pit��kin tulla. Keskelt� tulevat ��net tulevat todella keskelt�, todellisesta ��nil�hteest�, jolloin mono��ni (esim. laulaja, joka on aina miksattu keskelle) on aina puhtaampi kuin kahden kaiuttimen muodostama "phantom"-mono��ni. Kaksikanavainen stereo on nimitt�in kaikkein huonoimmillaan taajuustoistomieless� juuri toistaessaan mono��nt�. Monikanavaisen systeemi tarjoaa laajemman kuuntelualueen. Kolme eteen-yksi tai kaksi taakse on jo ratkaisevasti parempi kompromissi kuin kaksikanavainen erikoistapaus. Elokuvissa t�m� kanavajako on k�yt�ss� ja t�h�n kanavajakoon tulevat tulevaisuudessa perustumaan my�s mahdolliset monikanavaiset musiikintoistosysteemit jos sellaisia tulee markkinoille. Miksi kaiutinta kutsutaan kaiuttimeksi ? On totta ett� kaiutin on tavallaan v��r� ilmaisu sill� "eih�n kaiutin mit��n kaiuta". Muita kaiuttimille mietittyj� ja joskus aikoinaan k�ytettyj�kin nimi� ovat esimerkiksi K�ykk�n k�ytt�m� "��ninen" sek� suoraan englannin kielisest� termist� "loudspeaker" v��nnetty "kovaapuhuja". Kaiutin termi vaan on j��nyt n�ist� el�m��n. Millainen on tavallisen kaiuttimen hy�tysuhde ? Tyypillisen kaiuttien hy�tysuhde on hyvin heikko. Isolla bassoelementill� tai torvidiskanteilla s�hk�akustinen hy�tysuhde (paljonko sis��n menev�st� s�hk�signaalista muuttuu ��ni-energiaksi) voi olla useita prosentteja, yleens� kuitenkin v�hemm�n. Normaalien, hifik�ytt��n tarkoitettujen kaiuttimien hy�tysuhteet py�riv�t jossain 1 % hujakoilla, joten ei ole mik��n ihme, ett� luukutettaessa esim. 100 W teholla kaiuttimet kuumenevat, kun 99 W s�hk�tehosta muuttu l�mm�ksi jo itse kaiuttimessa Mit� tarkoitetaan kaiuttimen impedanssilla ? Kaiuttimen impedanssi kuvaa kuinka paljon kaiutin ottaa virtaa vahvistimesta tietyll� vahvistimen ulostuloj�nnitteell�. Ideaalinen 8 ohmin kaiutin ottaa virtaa saman verran kuin 8 ohmin vastus ja ideaalinen 4 ohmin kaiutin tuplaten sen mit� 8 ohminen. K�yt�nn�ss� kaiuttimen impedassi ei ole mik��n vakio 8 tai 4 ohmia, vaan se vaihtelee voimakkaasti taajuuden mukaan. Tyypillisesti nimellisimpedanssi on m��ritelty niin, ett� kaiuttimen impedanssi on keskikm��rin tuota luokkaa ja se voi pienimmill��n olla 3/4 osaa nimellisimpedanssistaan joillain taajuuksilla (markkinoilla on tosin kaiuttimia, jotka rikkovat t�t� s��nt�� vastaan). Kaiuttimiin merkit��n nimellisimpedanssi ja vahvistimiin pienin sallittu impedanssi, jotta voitaisiin arvoidan vahvistimen sopivuuttaa kaiuttimen ohjaamiseen. Kun kaiuttimen nimellisimpedanssi on vahvistimen suositellulla niin vahvistimesta saadaan se teho kuin valmistaja on luvannut. Jos numellisimpedanssi on isompi, niin saadaan v�hemm�n tehoa. Jos kaiuttimen nimellisimpedanssi on pienempi kuin vahvistimen pienin sallittu impedanssi, niin t�ll�in olet ylikuormittamassa vahvistinta, mist� seuraa vahvistimen ylikuumenemista, toimitah�iri�it�, suojapiirien laukeamista tai pahimmassa tapauksessa vahvistimesi hajoaminen. Nimellisimpedanssi kertoo loppujen lopuksi aika v�h�n kaiuttimen todellisesta impedanssista, mutta jos impedanssi nyt olisi jotakuinkin vakio, niin 8 ohmin kuorma vaatii vahvistimelta huomattavasti v�hemm�n virtaa kuin matalampi ohminen kuorma. K�yt�nn�ss� kaiutitmen impedanssi on toistoaluuella kaikkea muuta kuin tasainen 8 ohmia. Kaiuttimien todellinen impedanssi on niin kompleksinen taajuuden mukaan muuttuva ilmi�, ett� pienist� heitoista ei kannata valittaa v�h��k��n. Toisinaan sanotaan ett� nimellinen impedanssi ei ole niink��n merkitt�v� vaan se kuinka tasainen impedanssi kaiuttimella on sen toistoalueella. K�yt�nn�ss� mink��n kaiuttimen impendassik�yr� ei ole mitenk��n tasainen, eik� t�m� aiheuta mit��n merkitt�vi� ongelmi vahvistimelle, kunhan kaituttimen impedassi ei p��se putoamaan jolla tietyll� taajuudella aivan kauhean matalaksi (hyvin paljon nimellisimpedanssia pienemm�ksi). Yleens� normaaleissa kotikaiuttimissa tuo impedanssi ei putoa kovin alas, mutta joissan huippuhifikaiuttimissa impedanssi joillakin taajuuksilla saattaa pudota hyvinkin alas, vaikka nimellisimpedanssi olisikin korkea. T�ll�isess� tilanteessa jotkut pieni� impedansseja huonosto hallitsevat vahvistimet voivat menn� "kyykkyyn". V�ltt�m�tt� t�t� ei voi pit�� vahvistimen ongelmana, koska kaiutinta suunnitellessa olisi pit�nyt mielest�ni ottaa huomioon se ett� sen impedanssi pysyy j�rkeviss� rajoissa ja merkit� siteen kaiuttimen nimellisimpedanssiksi sellainen arvo, joka kuvaa kaiuttimen k�ytt�ytymist� niinkuin se on eik� vaan jotain "v�r��" arvoa joka tulee suunnittelijalle mieleen tyypilliseksi impedanssiksi. Esimerkiksi IEC:n standardi IEC60268-3 kertoo kaiuttimien nimellisimpedanssista ett� kaiutimen todellisen impedanssi ei saisi laskea mill��n taajuudella alle 80% nimellisimpedanssiarvosta mutta standardi ei aseta rajoja kuinka suureksi kaiuttimen impedanssi saa kasvaa. Valitettavasti jotkin hifikaiuttimet standardin vastaisesti on merkitty niin suurille impedasseille ett� tuo 80% s��t� ei p�de (jos ne olisi merkitty standardin mukaisesti, niin silloin niihin olisi pit�nyt merkit� pienempi nimellis-impedanssi). N�ist� kaiuttimien impdansseista ja niiden sopivuuksista tunnutaan pit�v�n aivan liikaa meteli�. Normaaliolosuhteissa kaikki yli nelj� ohmiset normaalit dynaamiset kaiuttimet toimivat l�heskaikkien vahvistimien kanssa (varmasti jos vahvistin lupaa toimia 4 ohmin kuormaan saakka) ellei niit� luukuteta pitempia aikoja ihan s�r�rajalle. Jos s�r�rajalle joutuu luukuttamaan, on tullut hankittua liian pieni vahvistin. Halvoissa vahvistimissa, joiden voisi helposti kuvitella hajoavan helpoiten, on yleens� k�ytetty mikropiireill� toteutettuja p��teasteita joissa on aina sisaanrakennetut ylikuormitussuojat, jotka suojaavat vahvistinta yleens� hyvinkin rankkoja ylikuormituksia vastaan tehokkaasti. Mik� on sopiva kaiuttimen impedanssi vahvistimelleni ? Kaiuttimen impedanssin on oltava v�hint��n se mik� vahvistimessa on ilmoitettu alimmaksi sallituksi. Kaiuttimen impedanssi voi olla suurempi kuin mit� vahvistimessa on ilmoitettu suositelluksi kaiuttimen impedanssiksi. Suurempi kaiuttimen impednassi ei aiheuta ongelmia vavistimen toiminnalle, vahvistin pystyy vaan antamaan t�llaiseen suurempi-impedanssiseen kaiuttimeen v�hemm�n tehoa. Miksi kaiuttimessa tarvitaan jakosuodin ? ��nentoistoj�rjestelmiss� tarvitaan useita erilaisia kaiuttimia, koska yksi kaiutin ei voi toistaa koko ihmisen kuuloaluetta (16Hz - 16kHz). Diskanttikaiutin ei kest� matalia ��ni� ilman, ett� ��ni s�r�ytyy ja bassokaiutin toistaa korkeat ��net huonosti. Lis�ksi matalan taajuuden suuri energiam��r� my�s grillaa typillisesti bassoelementti� paljon pienemm�lle teholle mitoitetun diskanttielementin hetkess� jos sinne p��stet��n matalia taajuuksia. N�iden syiden takia ��ni on jaettava niin, ett� diskanttikaiuttimelle menee ainoastaan korkeat ��net (yli 4 kHz), bassokaiuttimelle ainoastaan matalat ��net (alle 100 Hz) ja keski��nikaiuttimelle ainoastaan keski��net (100Hz - 4kHz). T�h�n tarvitaan jakosuotimia. Jakosuotimia on kahdenlasia: aktiivisia ja passiivisia. Aktiivinen jakosuodin jakaa ��net eri kaiuttimille jo ennen vahvistimia. T�ll�in diskanttikaiuttimille on yksi vahvistin, jonka l�pi kulkee ainoastaan korkeita ��ni�, keskikaiuttimille on oma vahvistimensa ja bassoille on oma vahvistimensa. Kaiuttimet ovat t�ll�in kytketty suoraan omaa taajuusaluettaan vastaaviin vahvistimiin. Aktiivinen jakosuodin toimii linjatasoisilla signaaleilla tarvitsee tasavirtaa tuottavan virtal�hteen toimiakseen. Passiivinen j�rjestelm� (j�rjestelm�, jossa on passiiviset jakosuotimet) p�rj�� yhdell�kin vahvistimella, joka vahvistaa yksin koko taajuusalueen. T�m� toimii hyvin, koska vahvistimet toimivat usein koko ihmisen kuuloalueen kattavilla ��nill�. T�ll�in ��ni jaetaan eri kaiuttimille vasta, kun se on vahvistettu. T�m� tehd��n passiivisella jakosuotimella. Passivinen jakosuodatin koostuu keloista, kondensaattoreista ja vastuksista. N�iden avulla huolehditaan, ett� jokaiselle elementille p��sev�t vaan ne taajuudet, joita se pystyy kunnolla toistamaan. Et useinkaan n�e passivisia jakosuotimia, koska ne on tyypillisesti asennettu kaiutinkoteloiden sis��n. Mit� eroa on aktiivisella ja passiivisella jakosuotimella ? Aktiivinen jakosuodatin jakaa linjatasoisen signaalin eri alueille ja sitten ne signaalit vedet��n omille vahvistimilleen. T�m�n vahvistimen per��n on suoraan kytketty kyseisen taajuusalueen kaiutinelementti. Aktiivinen jakosuodatin sis�lt�� aktiivista elektroniikkaa (tyypillisesti operaatiovahvistimia) ja se vaatii oman k�ytt�j�nnitteen toimiakseen. Aktiivinen jakosuodatin pystyy vahvistamaan ja vaimentamaan signaalia tarpeen mukaan. Tyypillinen passivinen jakosuodatin on normaleissa hifikaiutitmissa oleva keloista, kondensaattoreista ja vastuksista koostuva jakosuodatin, joka jakaa vahvistimelta tulevan signaalin eri kaiutinementeille. Passivinen jakosuodatin toimii passiivisesti, eli ei tarvitse toimiakseen mit��n ulkoista erillist� tehol�hdett�. Passivinen jakosuodatin pystyy ainoastaan jakamaan signalin eri kaiutinelementeille ja vaimentamaan tarvittaessa joitain taajuuksia. Jos jokin taajuusalue on liian heikko tasoltaan, niin passiivijakosuotimella sit� ei voida voimistaa. Periaatteessa passiivisia vastuksista, keloista ja kondensaattoreista koostuvia suotimia voitaisiin k�ytt�� linjatasoisenkin signaalin suodattamiseen ja jakamiseen usean p��tevhavistimeen, mutt� t�ll�ist� ratkaisua ei yleens� k�ytet�, koska homma onnistuu paremmin aktiivisella suotimella. Mit� ongelmia on passivisuodatinratkaisussa ? Perinteisess� passiiviratkaisussa voimakkuss��timelt� saatava 0 - 1 V korkeaohminen signaali vied��n p��tevahvistimelle, joka vahvistaa sen esim. 100 W vahvistimessa 0-20 V suuruiseksi ja kaiutin saattaa sitten ottaa 0-5 A virtaa (4 ohmin kuorma). Diskanttikaiuttimille ei pid� p��st�� matalia taajuuksia (palaisivat) eik� bassokaiuttimille korkeita ��ni� (suuntaavuusongelmia jne.), joka toteutetaan keloista ja kondensaattoreista (ja mahdollisesti vastuksista) koostuvilla passiivisilla jakosuotimilla. Kelojen pit�� kest� useamman ampeerin virtoja, joten langan paksuuden pit�� olla v�hint�in 0,5 - 1 mm ja lis�ksi yleens� joudutaan k�ytt�m��n ilmasyd�misi� keloja, sill� muussa tapauksessa syd�naineen kyll�styminen voisi aiheuttaa ongelmia. T�m�n takia keloista tulee varsin isoja ja kalliita. Vastaavasti kondensaattoreiden tulee kest�� kymmenien volttien j�nnite ja kun tarvittavat kapasitanssit ovat alhaisten impedanssitasojen takia usein 1-300 uF, joten kondensaattoreista tulee varsin kookkaita ja kalliita. N�iden komponenttien toleranssit saattavat hyvinkin olla +/- 5 % luokkaa, jolloin vaarana on, ett� oikea ja vasen kaiutin kuulostaa erilaiselta. Huono toleranssi my�s aiheuttaa sen, ett� kovin jyrkki� suotimia on teollisessa mittakaavassa vaikea toteuttaa, t�m�n vuoksi kunkin elementin yhteydess� on usein vain yhdest� kelasta ja konden- saattorista koostunut suodin, jonka jyrkkyys on 12 dB/oktaavi. Jonkin 18 tai 24 dB / oktaavi jyrkkyyden toteuttaminen n�in laajan toleranssin omaavilla komponenteilla saattaa aiheuttaa todella pahoja virheit� taajuus- ja vaihevasteessa. Koska eri elementtien herkkyydet ovat erilaisia, joudutaan tasapainoisen soinnin aikaansaamiseksi herkimpi� elementtej� vaimentamaan vastuksilla, joilta vaaditaan useamman vatin tehonkestoja, eli osa vahvistimen tehosta muuttuu suoraan l�mm�ksi jo jakosuotimessa. Koska passivijakosuotimella on mahdollista ainoastaan p��st�� halutut taajuudet sellaisenaan l�pi tai vaimentaa niit� (liian heikkoa taajuut ei voi vahvistaa), ovat passivisuotimella tehdyt taajuuskorjaukset aika rajoittuneita. Jos tilanne on sellainen, ett� joku taajusalue on liian hiljainen muihin verrattuna, niin ainut mit� passivijakosuotimella voi tehd� asian hyv�ksi on vaimentaa niit� kaikkia muita taajuuksia (ja n�in synnytt�� tuntuvia tehoh�vi�it� jakosuotimeen). Lis�ksi jos esim. hyvin voimakas bassosignaali yliohjaa vahvistimen, katkaisee se samalla my�s kaikkien muiden taajuuksien (aina korkeimpia diskantteja my�ten) p��syn kaiuttimille, jolloin yliohjautuminen kuulostaa hyvin pahalta. Miten aktiivijakosuodatin toimii paremmin kuin passiivinen ? Aktiivisuotimessa voimakkuuss��timelt� saatava 0-1 V signaali vied��n operaatiovahvistimista, kondensaattoreista ja vastuksista koostuviin aktiivisuotimiin, josta saadaan 0-1 V signaalit esim. bassoille, keski��nille ja diskantille. Impedanssitasot voidaan aktiivisuotimissa valita melko vapasti, jolloin kondensaattoritkin j��v�t useimmiten alle 1 uF suuruisiksi. Aktiivisuotimissa k�ytett�vi� tarkkuusvastuksia ja tarkkuuskondensaattoreita on saatavilla jopa +/-1 % toleranssilla, joten korkeamman asteen suotimiakin (esim. 24 dB/oktaavi) pystyt��n valmistamaan ilman ett� joudutaan etsim��n sopivia komponenttipareja nimellisesti samankokoisista komponenteista. N�m� kolme 0-1 V signaalia vied��n sitten suoraan kolmeen p��tevahvistimeen, jotka vahvistavat ne esim. 0-20 V 0-5 A suuruisiksi, josta signaali johdetaan suoraan kaiuttimen puhekeloille ilman mit��n jakosuotimia. Aktiivinen jakosuodin ja p��tevahvistimet sijoitetaan usein itse kaiutinkoteloon tai on muuten kiinni kaiutinkotelosta, jolloin puhutaan aktiivikaiuttimista. K�yt�nn�ss� diskanttikanavaa varten ei kannata t�ysitehoista vahvistinta laittaa, ei diskanttielementti sit� kuitenkaan kest�isi, eik� musiikissa t�ystehoisia korkeita diskanttisignaaleja esiinny, joten diskanttivahvistin mitoitetaan yleens� pienemm�ksi. Kun on lukuisia rinnakkaisia p��teasteita, ei esim. bassokanavan yliohjautuminen katkaise diskanttikanavan signaalia, joten hetkellinen yliohjautuminen ei kuulosta l�hesk��n niin pahalta kuin passiivijakosuodatuksen kanssa. Eri kaiutinelementtien erilainen herkkyys voidaan huomioida yksinkertaisesti ajamalla v�hemm�n signaalia herkimm�n elementin vahvistimeen. Aktiiviratkaisu ei ole v�ltt�m�tt�n aivan ylett�m�sti passiviratkaisua kalliimpikaan, koska p��tevahvistin ei loppujen lopuksi ole kovin kallis valmistaa, jos tyydyt��n kohtuullisiin tehoihin. Integroituna piirein� l�ytyy ihan laadukkaita p��tevahvistimia noin 50 W tasolle asti. Monen nykyaikaisen aktiivikaiuttimen sis�lt� l�ytyy t�ll�isi�piirej� p��tevahvistimina. Toki aktiivikaiutinratkaisulla on ongelmansa, sill� koska aktiivinen jakosuodatus sijaitsee yleens� voimakkuuss��timen per�ss�, t�ll�in hiljaa kuunneltaessa suotimen oma kohina tulee suhteellisesti ottaen voimakkaammin kuuluville heikon hy�tysignaalin n�hden. T�m�n takia aktiivisuotimen oma kohina pit�isi olla pienempi kuin p��teasteen kohina tai sitten voimakkuuss�timien pit�isi olla aktiivisuotimien ja p��tevahvistimien v�liss� (vaatisi kolmoispotentiometrin). J�rkev�sti suunniteltu aktiivisuodatin ei huononna ��nenlaatua mitenk��n havaittavasti, mutta jotkut aktiivisuodattimet on pilattu sill�, ett� ne on yritetty totteuttaa liian halvalla (liina paljon suodatusta on yritetty tehd� yhden operaatiovahvistimen ymp�rille, mist� seuraa ��nenlaadullisia ongelmia). Miksi aktiivikaiutinratkaisut eiv�t ole yleistyneet kotik�yt�ss� ? Yksi syy ett� aktiivikaiuttimet eiv�t ole yleistyneet kotik�yt�ss� voi olla niiden korkeana pidetty hinta. Vaikka aktiivikaiutinratkaisu ei tyypillisest maksakaan mitenk��n tuntuvasti enemp�� kuin perinteinen hyv�laatuinen kaiutin ja vahvistin sille, tuntuu t�m�kin hintataso monesta kuluttajasta liian korkealle, kun eniten myydyt audiolaitteet ovat niit� parin tonnin muovisia ministereoita. Tyypillisesti hifik�ytt��n sopivien aktiivikaiuttimien hintaso on noin nelj�st� tonnista parilta yl�sp�in. Toinen suuri syy aktiivikaiuttimien harvinaisuuteen kotik�yt�ss� on s�hk�nsy�t�n j�rjest�minen yhdysrakenteisille aktiivikaiuttimille, sill� kullekin kaiuttimelle pit�� audiosignaalin lis�ksi vied� k�ytt�s�hk�t, joko niin, ett� kaiuttimelle vied��n erillist� verkkojohtoa pitkin verkkoj�nnite l�himm�st� pistorasiasta. T�m� on lis�nnyt lattialla risteilevien piuhojen m��r�� (hankaloittaen siivousta) ja lis�ksi virran kytkeminen ja katkaiseminen on hankalaa. Aktiivikaiuttimet ovat kotik�yt�ss� yleistyneet ainoastaan tietokoneen kaiuttimina, mutta valitettavasti useimmat luomukset ovat olleet jotain muovip�ntt�j� joiden ��nenlaatu on hyvin heikkotasoinen verrattuna mihink��n hifikaiuttimeen. Mist� johtuu, ett� kaiuttimeni eiv�t soi hiljaa yht� hyvin kuin sellaisella reiluhkolla ��nenvoimakkuudella ? Tyypillisesti kun laitteistoa kuuntelee mukavalla kuunteluvoimakkuudella, niin hyvill� laitteilla kaikki on kohdallaan, eli sointi on napakka ja taisainen. Mutta jos kuuntelee sellaisella iltamy�h� ��nenpaineella niin sointi muuttuu py�re�mm�ksi ja kohteliaaksi. Eli bassot vaimenevat ja korkeat ��nen menett�v�t ter�vyytens�. Tyypilliset kaiuttimet k�ytt��ytyv�t hyvin lineaarisesti eri ��nenvoimakkuuksilla (kunnes ne hyvin kovalla alkavat s�r�tt�m��n). T�m� soinnin muuttuminen johtuu siis p��sosin korvan ominaisuuksista: Suurella ��nenpaineella korva kuulee kaikki taajuudet l�hes yht� herk�sti, mutta kun ��nenpaine laskee, niin korvan suhteellinen herkkyys laskee sek� matalilla ett� korkeilla ��nill�. T�st� johtuen hiljaa kuunneltaessa bassot ja korkat ��nen kuullostvat vaimenevan. Esimerkiski 20Hz:n kuulokynnys ihmisill� on noin 70dB, joten t�t� pienemmill� voimakkuuksilla nuo matalillat ��net eiv�t yksinkertaisesti kuulu. Taajuuksien v�liset erot tasoittuvat, kun kuunnellaan kovempaa (erot ovat tasoittuneet aika hyvin pois noin 80-90dB ��nenpaineilla). Hyvin pienen� vaikuttavana tekij�n� saattaa pitk��n suurilla tehoilla ajettaessa puhekelan kuumeta niin paljon, ett� kaiuttimen Q arvo nousee, jolloin bassovasteeseen tulee pieni piikki. Joissakin simuloinneissa on saatu jopa 2-3 dB bassokorostuma keskitaajuuksiin verrattuna, kun puhekelan l�mp�tila on l�hemp�n� 200 astetta. Jos kaiuttimen Q arvo on kylm�n� melko alhainen (alle 0.7), niin bassot kuuluvat heikoilta ja vasta v�h�n korkeammalla puhekelan l�mp�tilalla saavutetaan mahdollisimman suora taajuusvaste. T�m� on varsin marginaalinen ilmi� verrattuna fysiologisiin seikkoihin. T�m� kaiutinparametrien l�mp�tilariippuvuus on kuitenkin hyv� pit�� mieless� yhten mahdollisena selityksen�. Hiljaisella ��nellenvoimakkuusilla tapahtuvaa matalien ja korkeiden ��nien vaimentumista kompensoimaan moniin laitteisiin on lis�tty loudness-kytkin, jonka on tarkoituksena juuri koristaa noita matalia ja korkeita ��ni� kun halutaan kuunnella hiljaa. Tuo loudness-kytkin on toiminnaltaan tyypillisesti hyvin karkea aproksimaatio eik� monestikaan anna toivottua apua, vaan saattaa luonnottomasti ylikorostaa bassoja ja diskantteja. Jos laitteistossasi on loudness-s��t�, niin voithan aina kokeilla parantaako vai huonontaako se sointia pienill� ��nenvoimakkuuksilla kuunnellessa. Jos loudnessin vaikutus on liian raju ja rahaa l�ytyy, niin voit osta muisteilla varustettun taajuuskorjaimen, mittauttaa kuulosi. Sitten voit tehd� taajuuskorjaimella hiljaisten tasojen kuulok�yr��si vastaavat korjaukset. Muutama muistipaikka riitt�nee jo kattamaan hiljaiset tasot. Kannattaako hankkia kaksi isoa kaiutinta vai subwoofer ja pienet sivukaiuttimet yhdistelm� ? Kaiuttimissa yleinen ongelma on matalien taajuuksien toistaminen tasapainoisesti alimpiin taajuuksiin saakka, joskaan ei ole mit��n syyt� v�h�tell� muun taajuusalueen t�rkeytt�. Bassoalueen ongelman voi ratkaista hankkimalla sellaiset p��kaiuttimet, jotka pystyv�t toistamaan hyvin my�s aivan ihmisen kuuloalueen alap��ss�. T�llaiset kaiuttimet ovat yleen� aika kookkaita ja kalliita. Toinen mahdollisuus on k�ytt�� subwooferia, jolloin p��kaiuttimien ei tarvitse toistaa matalimpia bassoja, koska subwoofer huolehtii niist�. Subwooferin toiston yhteensovittaminen p��kaiuttimien kanssa ei ole mitenk��n ongelmatonta, joten systeemin oikeaan viritt�miseen voi menn� paljonkin aikaa tai sitten tulos ei ole paras mahdollinen. Sisustuksen kannalta pikkukaiuttimet ja subwoofer voi olla helpommin sijoitettava ratkaisu kuin suuret p��kaiuttimet. Varsinkin kotiteatteriharrastus on saanut aikaan sen, et�t kaupoista l�ytyy aika k�tevi� ja edullisia pikkukaiuttimia ja subwoofereita. Mit� kaiuttimen luvattu taajuusvaste merkitsee ? Kaiuttimien taajuustoiston mittaamisessa aika vaihtelev� k�yt�nt�. Periaatteessataajuusvasteen yl�- ja alarajat ovat niill� taajuuksilla joissa signaali on vaimentunut 3 desibeli�. Monet kaiuttimien valmistajat kuitenkin (laatumerkitkin) mittaavat toistoa -6dB rajassa eik� -3 dB:lla. Joskus n�kee ilmoitettavan taajuustoisto -10 dB rajoissa (joillain kuulokkeilla, joillain PA-kaiuttimilla, halvoilla kotikaiuttimilla). Eri kaiuttimien taajuustoistorajat eiv�t ole vertailukelposia ellei niit� ole mitattu samalla tavoin, joten luvattu taajuustoiston alueen numerot ovat aika arvottomia jos ei ole kerrottu mittaus/ilmoitustapaa (kuinka paljon signaali vaimenee noilla annetuilla rajatuuksilla). Onko kaiuttimien taajuustoistossa oleva 3 dB rajat j�rkevi� ? 3 desibelin vaimennus tarkoittaa tehon puolittumista. Tehon puolittuminen on yleisen k�sityksen mukaan juuri ja juuri ihmiskorvalla erotettavissa, vaikka �kkiselt��n luulisi toista. T�m� on "vanha" k�sitys, jota on pidetty jonkinlaisena yleisesti paikkansa pit�v�n� totuutena. Mutta asia ei ole aivan n�in yksinkertainen. Korva on nimitt�in eri taajuuksilla eri tavalla herkk�. Bassotaajuuksilla ihminen ei havaitse yht� herk�sti taajuusvasteen mutkia kuin korkeilla taajuuksilla. Kolme desibeli� on kuunneltuna todella suuri muutos, jos pudotus tapahtuu v�lill� 10-20 kHz, eli kuuloalueen yl�p��ss�. Tuolla v�lill� jo 0,5 desibelin loiva pudotus kohti 20 kHz:i� on havaittavissa. Suorassa AB-vertailussa sopivalla materiaalilla huomaa heti toisen soivan tummemmin. Yksitt�iskuuntelussa taajuusvasteeltaan vaimentunut soi hiukan tylsemmin. T�st� kolmen desibelin nyrkkis��nn�st�, joka on luotu 70-luvulla ��nentoistolaitteiden suorituskyky� vastaavaksi sallituksi poikkeama-alueeksi taajuusvasteissa (niin sanottu hi-fi-normi), olisi jo tosin p��st�v� eroon. Kuluuko hifikaiutin ik��ntyess��n huonommin soivaksi ? Normaalissa kaiutinelementiss� on liikkuvia osia, mutta liike saadaan aikaan ilman, ett� likkuvat osat koskettavat toisiaan. Liikkuva kartio pysyy radallaan ulomman ja sisemm�n ripustuksen varassa. Ripustukset on pyritty tekem��n v�sym�tt�mist� materiaaleista, ja ne eiv�t normaalissa kotik�yt�ss� kulu sen enemp�� kuin CD-levytk��n. Suurempi ongelma kuin kuluminen on joidenkin kaiutinelementtien ik��ntyminen. Tieettyn� aikana 1970- ja 1980-luvuilla bassoelementtien kartion reunaripustukseen k�ytettiin vaahtomuovia. Osa n�ist� vaahtomuoviripustuksista haurastuvat vanhetessaan ja alkavat hajota. My�s perinteisest� kumista valmistetut kaiuttimen reunukset vanhenevat. T�m� tulee sille siten, ett� kumireunuksisten elementtien kumi "kuivuu", eli kovettuu ik��ntyess��n. Kumilaatuja kun on varsin monenlaisia, asiasta ei voi antaa mit��n yksityiskohtaista opastusta, mutta sit� voi kuitenkin pit�� melko itsest��n selv�n�, ettei 10-20 v. vanhojen elementtien liikerata/herkkyys vastaa en�� alkuper�ist� uutta. Kun kumi on j�ykistynyt riitt�v�sti (=bassot kateissa), se alkaa murtumaan liikuttelusta. Toki joitakin hyvinkin stabiileja kumilaatuja saattaa olla, mutta n�ihin t�rm�� melko harvoin. Korke��nielementiss� taas on saatettu k�ytt�� niin sanottua magneettista nestett� puhekelan raossa. T�m� magneettinen neste koostuu �ljyst� ja rautahileista. UUtena ja kunnolla toimiessaan t�m� ferrofluid-neste parantaa diskanttielementin impedanssik�ytt�ytymist�. Joissain tapauksissa �ljy vanhetessaan "kuivuu" ja elementti ei n�� toimi suunnitellulla tavalla. Vanhaa kaiutinta uhkaavat siis materiaalien ik��ntymisest� aiheutuvat vaivat, ei k�yt�n aiheuttama kuluminen. Mit� tarkoitetaan k�sitteell� "kaiuttimen herkkyys" ? Herkkyys on periaatteessa sama kuin kaiuttimen hy�tysuhde, silloin kun herkkyys ilmaistaan desibelein� ��nenpainetta per joku wattim��r� ja et�isyys kaiuttimesta. Tyypillisesti herkkyys ilmoitetaan kuinka monta desibeli� ��nt� kaiutin tuottaa metrin p��h�n kun siihen sy�tet��n 1 watin teho. Asia ei k�yt�nn�ss� ole ihan n�in helppo. Kaiuttimen suuntaavuus vaikuttaa siten, ett� suuntaavampi kaiutin antaa enemm�n desibelej� eteenp�in kuin hy�tysuhteeltaan samanlainen mutta v�hemm�n suuntaava kaiutin. Lis�ksi herkkyys ja/tai hy�tysuhde joskus ilmoitetaan puoliavaruuden (2Pii) kuormituksen mukaan, jolloin arvot ovat korkeampia. Joskus herkkyys ilmoitetaan desibelein� per tietty j�nnite (yleens� 2.83V joka tuottaa 1W tehon 8 ohmin kaiuttimeen), jolloin my�s impedanssi vaikuttaa lopputulokseen, mik�li herkkyydest� laskee hy�tysuhteen. Tyypillisten hifikaiuttimien hy�tysuhteet ovat alueella 85-95 dB 1 watin teholla metrin p��st�. PA-��nentoistoon tehdyiss� kaiuttimissa hy�tysuhde on yleens� parempi (tyypillisesti luokkaa 95-105 dN 1 watin teholla 1 metrin p��st�). Miten kaiuttimen herkkyys muuttuu kun niit� kytket��n rinnakkain ? Yleisen uskomuksen mukaan kaiuttimien kokonaisherkkyys lis�ntyy kolmella dB:ll� kun kytket��n kaksi elementti� rinnan, ja toisinp�in, jos kaksi elementti� kytket��n sarjan herkkyys tippuu kolmella dB:ll�. Todellisuudessa n�in ei tapahdu, eik� itse kaiuttinelementtien herkkyytt� ei voida mitenk��n muuttaa mink��nlaisilla kytkenn�ill�. Syy t�h�n yleiseen v��rink�sitykseen on seuraava: Kaiuttimien herkkyys ilmoitetaan desibeleiss� per yksi watti mitattuna yhden metrin et�isyydelt�(dB/1W/1m). Vanhan tavan mukaan kun kaikki elementit olivat 8 ohmisia niit� mitattiin 2,83V:n j�nnitteell� (joka vastaa yht� wattia 8ohmiin), ja moni k�ytt�� viel�kin n�it� samoja mittaustapoja t�n�p�iv�n� riippumatta siit� ovatko kaiutinelementit 2/4/6/8/16ohmisia. T�m� vaikuttaa huomattavasti mittaustulokseen: esim 4ohmin kaiuttimelle saadaan herkkyydeksi esim 93dB/W (vaikka t�m� todellisuudessa pit�isi olla 93dB/2,83V tai 90dB/1W, koska 2,83 voltin j�nnitteell� 4ohmin kuormaan saadaan tehoksi 2W!). Kun kaksi elementti� kytket��n rinnakkaiskytkenn�ll� toisiinsa impedanssi(Z) puolintuu, ja vastaavasti sarjakytkenn�ss� tuplaantuu. Nyt kun k�yteet��n tietty� kiinte�� j�nnitett� kun mitataan herkkyytt� n�ytt�� tosiaankin silt�, kuin herkkyys nousisi +3dB:i�, mutta t�m� johtuu seuraavasta: 2,83V / 8ohm = 1W 2,83V / 4ohm = 2W 2,83V / 2ohm = 4W....... T�m� tarkoittaa sit�, ett� herkkyys ei parane, vaan kaiuttimiin sy�tett�isiin 2 kertaa enemm�n tehoa mik� kyll� saa aikaan +3dB:n ��nepainelis�yksen. Oikeasti tapahtuu seuraavasti: jos sy�tet��n 1 watti siihen kuormaan mit� rinnakkaiskytketyt elementit esitt�v�t, niin kumpaankin elementtiin menee vain 0,5 wattia. Kahden elementin asentaminen aiheuttaa tietysti kartiopinta-alan kasvaminen, mik� ja sen aiheuttamasta akustisen hy�tysuhteen kasvamista. Vaikka t�ss� rinnankytkenn�ss pinta-ala kaksinkertaistuu, niin puolella teholla kartio liikkuu puolet v�hemm�n, eli Sd*Xmax pysyy vakiona! (Sd = kartion pintaala ; Xmax =linearinen liikerata). Mit� tarkoittaa jakotaajuus ? Jakotaajuudella tarkoitetaan kaiuttimessa tai kaiutinsysteemiss� olevien suotimien taajuuksia. Kaksielementtisess� kaiuttimessa k�ytet��n suodattimia jakamaan toistettavaa signaalia siten, ett� ainoastaan matalat taajuudet p��sev�t bassoelementille ja ainoastaan korkeat ��net diskanttielementille. Jakotaajuus ei ole miss��n kaiuttimessa mik��n absoluuttinen raja, vaan se on vaan rajataajuus, joka yl�/alapuolella ��nisignaali alkaa vaimenemaan vaimenee tasaisesti menness� kaumemmaksi jakotaajuudesta. Jakotaajuus ilmoittaa ainoastaan (yleens�) sen taajuuden, jolla ��ni on vaimentunut 3dB alkuper�isest� voimakkuudesta. Optimaalista olisi, ett� kaiuttimien jakotaajuudet asetetaan siten, ett� kun toisen elementin toisto alkaa vaimenemaan, niin samaan aikaan toisen elementin ��ni alkaa kuulumaan. T�ll�in kaikkien kaiutinelementtien yhteenlaskettu vaste olisi suora. Onko kaiuttimen suuri herkkyys hyv� vai huono asia ? Kaiuttimella jonka herkkyys on suurempi pystyt��n aikaansaamaan saman tehoisellla vahvistimella enemm�n ��nt� kuin heikomman herkkyyden omaavilla kaiuttimilla. Onko suuri herkkyys sitten hyv� vai huono asia riippuu siit�, miten se on saavutettu. Ilman laadullisia heikennyksi� saavutettu suuri herkkyys on hyv� asia kun kaiuttimesta saadaan enemm�n ��nt� v�hemm�ll� s�hk�ll�, ovat kaikki magneettipiirin muodostamat s�r�t pienempi�. My�s puhekelan l�mp�tilan nousu ja sen aiheittamat ongelmat ovat v�h�isempi�. Korkea hy�tysuhde (suuri herkkyys) pieness� kaiuttimessa on kuitenkin kyseenalainen juttu, sill� se tarkoittaa automaattisesti, ett� bassotoisto ei ulotu alas ainakaan samalla hy�tysuhteella. Mit� kaiuttimen tehonkesto merkitsee ? Tehonkestolla tarkoitetaan kuinka paljon kaiuttimeen voi sy�tt�� ��nisignaalia niin ett� se viel� kest�� t�t� vaurioitumatta (oletuksena tyypillinen musiikkisignaali jossa suurin osa energiasta bassoalueella). Tehonkestolla tarkoitetaan puhekelan s�hk�ist� kest�vyytt�. Kaiuttimen jatkuvaa tehonkestoa rajoittaa kuinka tehokkaasti tehoh�vi�iss� syntyv� l�mp� pystyt��n v�litt�m��n pois kaiuttimen puhekelasta. Liian suuri m��r� jatkuvaa tehoa saa aikaan puhekelan kuumenemisen liikaa, mik� aiheuttaa ett� k�ytetyn langan eriste alkaa sulaa. Jos kaiuttimella soitetaan tavallista musiikkia, eik� ��nt� p��stet� s�r�ytym��n, jatkuva teho p��see tuskin koskaan niin suureksi, ett� elementti vaurioituisi sen seurauksesta. Rakenteeltaan hyv� elementti voi siet�� huomattavastikin nimellistehoaan enemm�n tehoa musiikin huipuissa. Toisaalta elementin puhekela voi pohjata ja vahingoittua jo puolella nimellistehosta, jos sen mekaaninen liikerajoitus on huonosti toteutettu ja siihen sy�tet��n liian matalia taajuuksia. Kaiuttinelementin kartion liike eri taajuuksilla riippuu elementin ominaisuuksian lis�ksi my�s k�ytetyst� koteloinnista. 100W kaiutin voi hyvinkin hajota 20Hz 100W sinist�. Tyypillisesti kaiuttimet kest�v�t yleens� hetkellisesti tehoa paljonkin enemm�n kuin jatkuvaa tehoa (olettaen tietenkin ett� elementin liikealue ei tule esteeksi), koska pieness� hetkellisess� kuormituksessa tuo puhekela ei viel� ehdi l�mmet� liikaa (kunhan keskim��r�inen teho ei ylit� suurinta sallittua s�hk�ist� kest�vyytt�). Aika monessa kaiuttimessa nyky��n ilmoitetaan sek� jatkuva ett� hetkellinen tehonkesto. Mit� kaiuttimen herkkyys tarkoittaa ? Kaiuttimen herkkyydell� kuvataan kaiuttimen hy�tysuhdetta ja kuinka paljon siit� saa ��nenvoimakkuutta ulos. Yleens� kaiuttimen herkkyys ilmoitetaan desibelein� 1 watin teholla metrin p��st�. Tyypillisesill� hifikaiuttimilla t�m� herkkyyn on yleens� 85-95 dB/1W/1m luokkaa. PA-kaiuttimet ovat yleens� herkempi� ja herkkyys on usein 95-105 dB/1W/1m luokka. Herkkyys vaikuttaa tuntuvasti kuinka paljon ��nt� saat ulos kaiuttimesta tietyll� vahvistinteholla. Jos esimerkiksi sy�t�t 10W ��nitehoa ep�herkk��n hifikaiuttimeen (88 dB/1W/1m) saat ulos vain 98 dB ��nenpaineen metrin p��h�n kaiuttimesta, kun samalla vahvistimella saisit herk�ll� PA-kaiuttimella (103 dB/1W/1m) aikaan 113 dB ��nenpaineen. Mik� vaikuttaa kaiuttimen herkkyyteen ? Kaiutinelemnettien ominaisuudet vaikuttavate kaiuttimen herkkyyteen olennaisesti. Kevyt vaimentamaton kaiutinelementin kartio antaa tietynkokoiselle kaiutinelementille suuremman herkkyyden kuin raskas vaimea kalvo. Vaimentamattomuuudesta seuraa kuitenkin v�rittymi�. Kaiuttiment voimakertoimen (Bl) kasvattaminen lis�� my�skin kaiutinelementin hy�tysuhdetta mutta ei aiheuta toistoon ongelmia. Kaiuttimen herkkyyteen vaukuttaa lis�ksi k�ytetty koteloratkaisu ja jakosuotimen toteutus. Yleens� mit� monimutkaisempi jakosuodin on k�yt�ss� sit� enemm�n tehoa hukkuu jakosuotimeen. Joissain kaiuttimissa jakosuotimessa on kohttuullisen paljon tehoa kuluttavia vastuksia sovittamassa eri herkkyyksi� elementtej� toimimaan hyvin yhteen (herkemm�n elementin herkkyys pit�� sovittaa ep�herkemp��n vaimentamalla herkemp��n elementtiin menev�� signaalia vastuksella). Bassotaajuuksilla hy�tysuhdetta voi kuvata yht�l�ll�: hy�tysuhde = vakio * kotelon tilavuus * alarajataajuus^3. Vakion suuruus riippuu kotelointiperiaatteesta ja Q-arvosta. Refleksikotelo on tehokkaampi kuin suljettu kotelo ja korkeat Q-arvot ovat tehokkaampia kuin pienet. Yht�l� kertoo my�s, ett� on j�rkev�mpi tinki� alarajasta kuin hy�tysuhteesta, jos haluaa pienen kaiuttimen. Miten refleksikotelo toimii ? Kun kaiutinkotelon tilavuus ja refleksiputken ilmamassa menev�t resonanssiin, kaiutinelementti n�kee hyvin suuuren mekaanisen impedanssin. T�st� syyst� kaiutinelementin kalvon liikepoikkeama pienenee jyrk�sti. Kaiuttimen ��nis�teily voi siit� huolimatta olla voimakas, sill� refleksiputkessa heiluva ilmapatsas tekee varsinaisen likaisen ty�n. Viritystaajuuden tienoilla kaiutinkotelo toimii elementin kannalta akustisena vahvistimena. N�in saadaan kaiuttimen bassotoistoa voimakkaammaksi tuolla viritystaajuuden ymp�rist�ss�. ��nitaajuuksilla jotka ovat paljon refleksikotelon viritystaajuutta suurempia tuo refleksiputki ei merkitt�v�sti vaikuta toistoon. Taajuuksilla jotka taas ovat viritystaajuutta paljon pienempi� tuo refleksiputki ei pysty antamaan mit��n merkitt�v�� vastusta kaiutinelementille (on kuin reik� kotelossa) joten viritystaajuuden alapuolella kaiutinelementin liikepoikkeama pyrkii voimakkaasti kasvamaan, koska kotelossa oleva ilma ei pysty tarjoamaan sille riitt�v�� vastusta kun se p��see karkaanmaan refleksiputken kautta melko vapaasti ulos. Mik� on aktiivikaiutin ? Mitk� ovat sen edut ? Aktiivikaiuttimella tarkoitetaan p��s�nt�isesti yhdistelm��, jossa kaiutinelementit, tehovahvistimet ja jakosuodattimet on rakennettu samoihin kuoriin. Kun vahvistin on samassa kotelossa kaiuttimen kanssa niin syntyy k�tev� kokonaisuus johon tarvitsee vied� sis��n ainoastaan linjatasoinen ��nisignaali ja s�hk�nsy�tt�. T�m�n takia aktiivikaiuttimia k�ytet��n tietokoneiden lis�kaiuttimina ja silloin kun tarvitaan k�tev�sti siirret�v�� ��nentoistolaitteistoa. Joissin hyvin j�reiss� aktiivikaiutinj�rjestelmiss� vahvistimet joskus pakko rakentaa erilliseen yksikk��n (esim. paino- tai j��hdytyssyist�), mutta t�ll�inkin nimityst� aktiivikaiutin voidaan kuitenkin k�ytt��, kun tehovahvistimet sis�lt�v� elektroniikka yksikk� on suunniteltu k�ytett�v�ksi vain ja ainoastaan tietyn kaiuttimen yhteydess�. Aktiividella jakosuotimella varustetussa aktiviivikaiuttimissa on oma vahvistin jokaista kaiutinelementti� varten. ��nisignaalin suodatus tapahtuu elektronisesti linjatasoisella signaalilla ja kaiutinelementti� varten suodatettu signaali sitten vaan vahvistetaan vahvistinasteella ja sy�tet��n elementille. Koska suodatus tehd��n aktiivieletroniikalla linjatasoisena, niin momutkaisempikin korjailu on mahdollista ilman passiivisten kaiuttimien jakosuotimien ongelmia. Koska jokaisella kaiutinelementill� on oma vahvistimensa, niin jokaiseen n�ihin on helppo tehd� erillinen suojaus elementin ylikuormitusta vastaan. Jakosuodatin voi my�s aktiivikaiuttimessa olla toiminta periaatteeltaan passiivinen. Yleens� tuo jakosuodatin tehd��n kuitenkin aktiivisena, koska se on monesti aktiivikaiuttimen tapauksessa se paremman tuloksen antava ratkaisu ja voi jopa tulla passiivista jakosuodatin halvemmaksi. Aktiivikaittimia on hyvin monentasoisia halvoista PC:n multiediakiauttimista aina ��nitysstudioissa k�ytettihin aktiivikaiuttimiin. Halvimmissa aktiivikaiuttimissa (tietokoneiden multimediakaiuttimet) on ainoastaan pyritty aikaansaamaan kompaksilaite jossa on kaikki yksiss� kuorissa ja ��nenlaatu on j��nyt usein sivuseikaksi. Aktiivikaiutinratkaisun edut perinteisiin kaiuttimiin n�hden: * Kaapelointi kaiuttimen ja vahvistimen v�lill� mahdollisimman lyhyt (kun ovar aman kuoren sis�ll�) * Tehovahvistin voidaan suunnitella ihanteelliseksi k�ytetyn kaiutinelemntin kannalta. * Tiloissa, joissa k{ytet{{n aktiivikaiuttimia, voidaan koko signaalin siirto j{rjest�� linjatasoisena. T�m� yksinkertaistaa ��nentoistolaitteiston asennusta. * Laitteiston k�ytt��notto on nopeaa, koska kaapeliliit�nt�j� on mahdollisimman v�h�n. Aktiivikaiuttimien ainoana varsinaisena haittana voinee pit�� sit�, ett� kaiuttimille pit�� viel� aina ��nisignaalin lis�ksi my�s k�ytt�j�nnite (verkkos�hk�), joka voi joissain tapauksissa lis�t� johdotuksen m��r�� laitteistossa (ellei sopivaa s�hk�� ole saatavilla kaiuttimen asennuspaikan l�heisyydest�). Toinen haitta on toisinaan aktiivikaiuttimien perinteisi� ratkaisuita korkeampi hinta (pienemm�t markkinat). Mit� virkaa on kaiutinpiikeill� ? Piikkien tarkoitus on vain parantaa kaiuttimen sijoituksen mekaanista tukevuutta. Jos kaiutin on huonosti tuettu, se yleensa ilmenee bassojen tarkkuuden puutteina. Lattiakaiuttimiinkaan ei piikkeja valttamatta tarvitse, jos kaiutin on muuten tukevasti eika esim. keiku kun sormella kevyesti yrittaa heilutella koteloa. Mik� on koaksiaalielementti ? Koaksiaalielementti on kaiutinelementti, jossa samaan elementtin rakenteeseen on yhdistetty sek� basso- ett� diskanttielementit. Tyypillisesti koaksiaalielementti on toteutettu siten, ett� normaalin bassoelemenkin keskell� oleva p�lykuppi on korvattu sen paikalle asennetulla pienell� diskanttielementill�. Koksielementti on suuntaavampi kuin perinteinen torveton/suuntaimeton kaiutin diskantin osalta. Keski��nisen aluella rakenne ei suuntaa sen enemp�� kuin tavallinenkaan samankokoinen bassokeski��ninen. Koakasiaalielementin etuhin kuuluu, ett� koska sek� korkeita ett� matalampia ��ni� tuottavat ��nil�hteet ovat samassa paikassa, ei tule eri kaiutinelementtien et�isyydest� johtuvia toistovirheit� mukaan kuvaan. Ongelmapuoliakin l�ytyy ja joidenkin mielest� n�iden takia koksiaalirakenteiset kaiuttimet eiv�t kuulosta hyv�lt�. Diskanttielementin ja kartion v�liin j�� v�kisinkin rako, joka voi aiheuttaa resonansseja. Lis�ksi koaksiaalielementin kartio on sek� v��r�n muotoinen optimaaliseksi kartioksi ett� v��r�n muotoinen optimaaliseksi torveksi kun se yritt�� olla kohtalaisen k�yp�inen molemmissa. Lis�ksi diskantille ei ole hyv�ksi, jos torvi liikkuu koko ajan edestakaisin, koska liikkuva kartio-torvi aiheuttaa s�r�� korkeilla taajuuksilla. Miksi television kaiuttimet kuullostavat niin huonoille ? Yleens� televiasiovastaanottimien suunnittelussa ��nentoistoon ei tunnuta kiinnitett�v�n kovinkaan paljon huomiota. Televisioiden kaiuttimet on yleens� koottu hyvin halvoista elementeist� ja television kotelointy yleens� pilaa loputkin toistosta (muovikotelo ja kaiuttimien edess� oleva metalliverkko r�misev�t helposti). Lis�ksi stereotelevisioissa on ongelmana se, ett� yhden kohtuullisen kaiuttimen sijasta on sijoitettu kahtee huonoon kaiuttimeen jotka on sitten sijoitettu liian l�helle toisiaan ett� mit��n kunnollista stereokuvaa voisi synty� (l�hell� olevien kaiuttimien signaalit interferoivat kesken��n ja saavat taajuusvasteen liuskottaiseksi). Mik� aiheuttaa kaiuttimessa s�r�� kun soittaa kovaa ? Yleisi� syit� kauttimesta kuuluvalle s�r�lle voi olla vahvistimen s�r�ytyminen tai kaiuttimen elementin liikeradan loppuminen kuin kauttimeen sy�tet��n liikaa tehoa tai liian matalia taajuuksia. Jos kaiuttimessa jakosuodin jossa on ferrittisyd�misi� keloja, niin yksi selitys ilmi�lle voisi olla, ett� kuunteluvoimakkuus aiheuttaa ferriittikelan kyll�stymisen. T�ll�in syntyy s�r��, ja kelan induktanssi pienenee ratkaisevasti. Jos kelan kyll�styminen on ongelma, niin kelan voi vaihtaa enemm�n virtaa kest�v��n ferrittisyd�miseen kelaan tai ilmasyd�miseen kelaan. Miten kautinelementin rakenteelliset yksityiskohdat vaikuttavat sen ominaisuuksiin ? Kaiutinelementin moottorinen voimakkuus on riippuvainen magneetikent�n voimakkuudesta magneettvuossa puhekelan kohdalla (magneetin voimakkuus, magneettivuon rakenne) ja puhekelasta. Ripustuksen j�ykkyys m��r�� lepotilan ja siin� pysymisen. Ripustus m��r�� mekaanisen tehonkeston, eli kuinka herk�sti elementti pohjaa freeair-asennettuna (koteloiduissa kaiuttimissa kotelossa oleva ilma toimii jousen tavoin ja lis�� koko systeemin "j�ykkyyt�"). Termodynaamisen tehonkeston m��r�� puhekelan rakenne (kuinka kuumaksi puhekela saa tulla ja kuinka tehokkaasti l�mp� saadaan siit� pois). Ripustus, magneettivuon rakenne sek� puhekelan rakenne m��r��v�t kuinka suuria liikkeit� kaiutinkartio pytyy tekem��n ilman ett� mekaaniset rajat tulevat vastaan tai s�r� kasva liian suureksi. Kaiutinkartion pinta-ala ja kuinka paljon se voi liikkua m��r��v�t kuin paljon kaiutinkartio pystyy siirt�m��n ilmaa, eli millaisen ��nenpaineen se pystyy synnytt�m��n. Kaiutinelementin suuntaavuusominaisuuksiin vaikuttaa kaiutinkartion ja p�lykupin muoto (yleens� merkityksellisi� vain keski��ni- ja diskanttialueella). Kaiutinelementin taajuustoistoon vaikuttaa useita asioita kuten elementin muotoilu, resonassitaajuus, kartiossa syntyvien resonanssien vaimennus jne. Miten kaiutinelementtien tehonkesto ilmoitetaan ? Bassoelementteille ilmoitettu tehonkesto on se teho, jonka kaiutinelementti kest�� siihen sy�tett�v�� tehoa. T�t� tehoa rajoittaa kaiuttimen termodynaaminen kesto ja liikepoikkeaman mahdollinen loppuminen. Yleens� keski��ni- ja diskanttielementeille ei ei ilmoiteta tehonkestoa sellaisenaa, vaan IEC-268-normin mukaisella kohinalla kaiutinvalmistajan valitseman jakosuotimen l�pi mitattuna. T�ll�in valmistaja ilmoittaa itse elementin tehonkeston sijasta jakosuotimen sis��ntulonastoissa olevaa j�nnitett� vastaavan tehon. Kyseisell� kohinalla mitattuna voisi 100W sis��ntuloteho jakautua kolmitiekaiuttimen jakosuotimessa esimerkiksi seuraavasti (kuvitteellinen suuntaa antava esimerkki): 70W bassoelementille, 20W keski��nielementille ja 10W diskanttielementille. Jos pelk�n elementin tehonkesto ei tiedet�, niin hyv� arvaus tyypilliselle kalottidiskantille on noin 5-10W. Miten kaiutinelementin parametrit muuttuvat kun se l�mpe�� ? Kun kaiutinelementin puhekela l�mpe�� niin sen impedanssi nousee koska puhekelan materiaalin resistanssi nousee l�mp�tilan noustessa. Kun impedanssi nousee niin kaiutinelementtiin p��see v�hemm�n tehoa mik� johtaa termiseen kompressioon. Jos elementit viilenev�t kovasti (pakkasen puolelle), niin silloin elementtien kumiosat tuppavvat j�ykistym��n, mik� tekee elementtien liikkeen raskaammaksi. T�m� laskee ainakin kaiuttimen herkkyytt�. Hyvin kylm�� kaiutinta ei kannata luukuttaa kovasti, koska jotkin materiaaleista h�urastuva kylm�ss�, jolloin elementti on helpompi rikkoa. Jos diskanttielementeiss� on sis�ll� �ljy� (joissain on, yleen�s kutsutaan nimell� "ferrofluid"), niin silloin pakkanen tuppaa j�ykist�m��n t�t� �ljy� ja laskea diskanttielementin hy�tysuhdetta tuntuvasti ja muuttaa toisto-ominaisuuksia muutenkin. Mist� johtuu monien pikkukaiuttimien tukkoinen ja ponneton dynamiikka pienill� taajuuksilla ? Monien kaiuttimien tukkoinen ja ponneton dynamiikka matalilla johtuu siit�, ett� kun liikevara loppuu (joko ripustuksen pelivaran loppuessa tai puhekelan siirtyess� pois magneettikent�st�) ei enemp�� ��nt� bassoilla tule. Voihan sit� tehoa olla sitten keski��nialueella, jossa terminen tehonkesto m��r�� mekkalan, eik� liikevara. Jos haluaa todellakin �nenpainetta, on hyv� muistaa, ett� m�nt� joka aikaansaa painevaihtelun koostuu tekij�ist� pinta-ala kertaa iskunpituus. Tietysti jos riitt�� pienempi ��nenpaine (esim. kerrostalossa), toimii pienikin elementti. Miksi joillain kaiutitmilla kuuluu parempi ��nen syvyysvaikutelma ja stereokuva kuin toisilla ? Yksiselitteist� vastausta kauttimen syvyysvaikutelman toistoon ei ole. Kaiuttimen syyysvaikutelman toistoon vaikutavat sen suuntausominaisuudet. Kaiuttimen suuntavuus ei ole kuitenkaan automaattisessti autuaaksitekev� asia, kyse on my�s siit�, mill� tavalla suuntaus on toteutettu. Jos se on totetutettu tavalla, joka kompromissaa muita ��nenlaatuun vaikuttavia tekij�it�, voi k�yd� niin, ett� tila ei silti v�lityk��n. Ilmeisen t�rke�, joskin vaikeammin mitattava ja tulkittava ominaisuus on ns. vaihetoisto, eli se, kuinka tarkasti kaiutin toistaa eri taajuudet yhtaikaa kuulijan korviin. Siihenkin vaikuttaa moni asia, elementtivalinnat, suotimen jyrkkyys/loivuus, my�s kuunteluhuone ym. Hyv��n syvyysvaikutelman toistamiseen ei v�ltt�m�tt� tarvita suuria paneelikaiuttimia. Kyll� pikkukaiutinkin voi toistaa tilaa erinomaisen hyvin, jos siin� on asiat kunnossa Usein pikkukaiuttimessa moni asia onkin automaattisesti paremmin kuin isokokoisissa: etulevy on pieni, jolloin elementit ovat kuin luonnostaan mahdollisimman tarkasti etulevyn kokoisia ja l�hell� toisiaan. Se merkitsee v�hempi� reunaheijastuksia, jotka sotkisivat stereokuvaa ja kaiutin on my�s pistem�isempi ��nil�hde. Isokokoisissa kaiuttimissa t�m� asia on yleens� huonommin. Molemmat vaikuttavat stereokuvan ja syvyyden v�littymiseen. V�itteet pikkukaiuttimen paremmasta toistosta pit�v�t paikkansa kun kaiutinta kuunnellaan kohtuullisen l�helt�, koska pieni kaiutin ei tyypillisesti heikon suuntaavutensa takia "kanna" kovin kauas, eli sen stereokuvan ja tilanv�lityskyky heikkenee nopeammin kuunteluet�isyyden kasvasessa kuin vaikkapa miehekorkeuisessa yksitiepaneelissa. Samoin kaksitiekaiutin on usein parempi kuin kolmitie, koska se on helpompi saada vaihelineaariseksi ja puhtaammin ja ongelmattomammin soivaksi. Kolmessa tiess� on jo kaksi jakoa ja kolme elementti� joilla on erilainen suuntakuvio, ja t�m� kaikki pit�isi osata yhdist�� jakosuotimella. Suuntaavuuden tasaisuus vaikuttaa my�s. Jos kaiuttimen suuntaavuus eri taajuuksilla on tasaista ja muutokset taajuuden funktiona ovat "terveen" tasaisia ja loivia, on kaiuttimella selv�sti paremmat edellytykset v�litt�� kuulijan korviin ��nitteess� olevat eri taajuudet yhtaikaisesti ilman jyrkki� muutoksia vaihe- ja muussa toistossa. Kaiuttimen toisto-ominaisuuksia voi itse tutkia musiikilla tai vaikkapa kohinasignaalilla, nousee seisomaan ja k�velee kaiuttimien edess�, sivulla ja takana. Jos kuuluvat muutokset ��nens�vyss� ovat loivia, tasaisia eiv�tk� sis�ll� omituisia v��r�vaiheiselta kuulostavia osa-alueita tai kummia m�ykkyj� taajuustoistossa, on kaiutin n�ilt� osin ok. Eroja t�ll� testill� kaiuttimissa on paljon. Kaiutimen ��nentoisto joka suuntaan on t�rke�, koska korviin v�littyv� ��ni on aina kaiuttimen kokonaisvaste kaikkiin suuntiin, vaikka etusuunta painottuu eri verran suuntaavuudesta, sijoittelusta, huoneakustiikasta ja kuunteluet�isyydest� riippuen. Jos vaste tai jokin muu ominaisuus johonkin suuntaan on omituinen, kuuluu t�m� aina lopuksi my�s kuuntelupaikalle. Taajuusvasteen tasaisuus on yksi osa kaiutinta, mutta annetun taajuusvasteen mukaan ei voi p��tell� muuta, kuin ett� taajuusvaste on tasainen jollakin tavalla mitattuna. Taajuusvaste voidaan viritt�� viivasuoraksi, mutta se ei tarkoita, ett� kaiuttimessa asiat olisivat sitten kaikki hyvin. Monimutkaisella tavalla suoraksi viritetty vaste voi olla saatu aikaan kompromissaamalla pahasti vaihetoistoa, ja tila ei v�lity. Ja toisaalta kaiutin, jossa on virheit� vasteessa, mutta suodin on yksinkertainen, voi v�litt�� tilaa ja syvyytt� silti erinomaisesti, koska loivat yksinkertaiset suotimet eiv�t tuhoa vaihetoistoa. Taajuusvaste toki silti vaikuttaa tilan v�littymiseen. Esim. voimakas sopiva keskialuekorostuma saattaa tuoda tavallista enemm�n esiin jonkin ��nitteen tilavaikutelmaa siksi, ett� akustiikan "osuus" ��nessa sattuu korostuman alueelle. Onko kaiuttimien "sis��najossa" mit��n mielt� ? Jotkut hifilehdet suosittelevat kaiuttimien sis��najoa, eli voimakasta jatkuvaa toistoa niill� heti uutena. T�m�n sis��najon tarkoituksena on saada kaiuttinelementti "vanhennettua" sellaiseen tilaan, ett� se saavuttaa normaalik�yt�n suoritusarvot (joidenkin kaiutinelementtien suorituarvot muuttuvat ensimm�isten k�ytt�tuntien aikana, mink� j�lkeen ne tasaanuvat tehtaan lupaamiin normaalik�yt�n suorituarvoihin). Suurimmassa osassa tapauksista sis��najo on humpuukia tavallisen dynaamisen kaksitiekaiuttimen kohdalla. Musiikilla tehty sis��najo on l�hinn� omien korvien sis��najajoa uuden kaiuttimen soundiin tottumiseksi. Eli kaiutin tuntuu soivan paremmin siksi koska korvat tottuvat siihen, ei siksi ett� kaiuttimessa tapahtuu jotain muutoksia. Muutamilla harvoilla kaiutimilla bassoelementtien ominaisuudet muuttuvat jonkin verran parin ensimm�isen k�ytt�tunnin aikana, mutta monilla tehdastekoisilla kauttimilla ei kyll� t�ll� ole pahasti merkityst�, kun elementtien arvot eiv�t yleens� paljoa muutu ja kaiuttimia on jo "sis��najettu" tehtaalla sek� elementtien ett� valmiin kaiuttimien tuotantotestauksessa. K�yt�nn�ss� parin kymmenen tunnin break-in muuttaa kumiripusteista bassoa ainakin Qes ja Qms osalta suunnitlleen muutamia prosentteja sek� laskee Fs arvoa pikkuriikkisen. Muutman prosentin muutokset eiv�t ole kaiuttimen toiminnale mitenk��n oleellisia, ja tuntuvasti pienempia kuin kaiutinelementtien valmistustoleranssit. Eli sis��najossa ei puhuta mist�� merkitt�vist� muutoksista. Sis��najo ei ole mitenk��n v�ltt�m�t�nt� normaalissa hifikuuntelussa. Jos olet high-endisti, niin sitten saata tuntea t�ll�isen sis��najaon tarpeelliseksi, koska et "et tunnu saavan kaiuttimista ulos alussa maksimaalista ��nenlaatua". Paras sis��najo kaiuttimille on musiikin kuuntelu kaiuttimilla heti alussa. ��nentoisto voi hiukan muuttua ensimm�isten kuuntelutuntien aikana. Hyvin pieni osa t�st� muutoksesta on kaiuttimessa tapahtunivia muutoksia, suurin osa on muutosta joka tapahtuu p��si sis�ll� tottuessasi kaiuttimen sointiin. Mit� paremmin totut kaiuttimeen, sen paremmalle se kuullostaa. Ilman kuuntelua tapahtuvalle sis��najolle normaaleille hiikaiuttimille en n�� mit��n j�rkev�� syyt�. Jos kuitekin tunnet sen tarpeelliseksi, niin seuraavassa kappaleessa on muutamia vinkkej� miten t�ll�isen sis��najon voi tehd� "oikeaoppisesti": Sis��najon voi tehd� normaalilla musiikilla tai vaaleanpunaisella kohionalla kohtuullisella ��nenvoimakkuudella, vansinkin jos l�hell� ei ole h�iriintyvi� naapureita. Metelih�iri�t� voi yritt�� v�hent�� laittamalla kaiuttimet "kasvotusten" noin 5 cm p��h�n toisistaan ja k��nt�m�ll� toisen kaiuttimen vaihe. T�m� ratkaisu vaimentaa melko paljon ainakin bassotaajuuksia (ellei kyseeess� ole dipoli tai bipolaarinen kaiutin), joten n�in voi v�hent�� h�iri���ni� ymp�rist��n. Korkeampia taajuuksia voi yritt�� vaimentaa laittamalla kummakin kaiuttimen p��lle yhteisen ison pyhkeen. Tosin ihan tavallinen soitelu toimii sis��najona ihan hyvin jos ei heti tarvitse sit� parasta ��nt�. Tavallisessa kuuntelussa tulee my�s "sis��najettua korvat", kun samalla tottuu uuteen ��nentoistoon omassa mieless��n. Mist� saan selville kaiutinmerkin xxx maahantuojan ? Jos kyseisell� kaiutinmerkin valmistajalla on webbisivut, kannattaa katsoa josko Suomen edustaja olisi siell� mainittu. [11]HIFI-lehti pit�� webbisivuillaan listaa hifilaitteiden maahantuojista osoitteessa [12]http://www.hifilehti.fi/edustajat/. T�st� listasta l�ytyy niin valmistajan kuin maahantuojan www-sivut ja yhteystiedot. Mit� tarkoittaa kaiuttimessa oleva merkint� "Crossover frequency: 3500 Hz, 10000 Hz" ? Kyseess� on merkit�, joka kertoo kaiuttimessa k�ytety jakotaajuudet�. Kysymyksess� ollut merkint� tarkoittaa, ett� kauttimen bassoelementti toistaa kaikki alle 3500 Hz ��net ja keski��nikaiutin toistaa kaikki ��net v�lill� 3500 Hz - 10 kHz. T�m�n kaiuttimen diskanttielementti saa sitten toistaa kaikki yli 10 kHz ��net. Voiko valmistajan antamasta taajuusvasteesta p��tell� miten kaiutin soi huoneessani ? Valmistajan antamasta taajuusvasteesta ei voi kovin paljon p��tell� kaiuttimen lopullisesta soimisesta. Jos taajuusvaste on kovin terv�n kuoppainen, on oletettavissa, ett� sointi ei ole hirve� hyv�, mutta toisin p�in ei ole mit��n takeita. Taajuusvasteen ei tarvitse olla viivasuoja jotta kaiutin soisi hyvin. Valmistajan ilmoittama melko suora taajuusvasten on tyypillisesti suoraan edest� kaiuttomassa huoneessa mitattu vaste. T�m� on melko suora monissa kotikaiuttimissakin, se on helppo nakki. Ja esitteiss� t�rke��, ett� sen voi n�ytt��. Mutta riippuen kaiuttimen toteutuksesta, kaiuttoman huoneen vaste ei pid�k��n olla suora, ett� vaste olisi huoneessa suora. Sek� basson ett� diskantin toteutus, suuntaavuus jne. vaikuttavat kaiuttimen kokonaissointiin huoneessa. On vain isompia ja pienempi� kompromisseja. Kuunteluet�isyys ja huoneen akustointi vaikuttavat, mink�lainen vaste on kuuntelupaikalle. Eli paljon vaikeampaa on saada vaste suoraksi my�s kuunteluet�isyydell� normaalissa huoneessa. Kaksi studiokaiutinta, joissa on suora vaste molemmissa, soivat aivan eri tavalla huoneessa. Kuten kaksi ns. kotikaiutintakin. Elementtien koko, jakotaajuudet, suotimien jyrkkyydet, etulevyn koko, elementtien resonanssit, kotelon tukevuus ja vaimennus ja yleens� kaikenlainen suunnittelun onnistuminen vaikuttavat kaiuttimen toistoon. Se on hyvin kompleksinen yht�l�, ja kahta samanlaista kaiutinta ei siksi ole. Suoraa vastetta ei varsinkaan kaiuttimissa ole olemassakaan. Jos tuijotat niit� valmistajien tai lehtien mittaamia k�yri� kaiuttimista, eiv�t ne kerro aina l�hesk��n totuutta. Lis�ksi mittaus on voitu tehd� monella tavalla ja monenlaisissa oloissa, esim. "kaiuttoman huoneen mittaus" on voitu tehd� tietokonemittauksella tavallisessa huoneessa, eik� se aina olekaan totuudenmukainen. Voiko kaiuttimen taajuusvasteesta arvioida sen stereokuvan laatua ? Pelk�st� taajuusvasteesta ei juuri stereokuvaa voi arvioida. Jos taajuusvaste on oikein kuoppainen, niin voi arvoida ett� stereokuvakaan ei ole yleens� erinomainen. Mutta toisin p�in ei voi vet�� johtop��t�ksi�, eli vaikka taajuusvaste olisi miten suora, ei se tekaa mit��n stereokuvan laadusta. Tehovasteesta ja taajuusvasteesta kyll�kin voi jo jotain p��tell�. Edelleenkin siis olettaen ett� ei kuunnella 2m villoja sein�ss� huoneessa. Vaan ei n�ill�k��n tulokislla voi mit��n kovin varmaa stereokuvasta sanoa, vaan sen laatu selvi�� lopullisesti vasta kaiuttimia kuunnellessa. Mit� tapahtuu, jos kytken 4 ohmin kaiuttimet vahvistimeen, jonka minimi sallittu kaiuttimien impedanssi on 8 ohmia ? Jos vahvistimen sanotaan olevan suunniteltu 8 ohmin kaiuttimille, ei vahvistin ole 8 ohminen, vaan se on suositus siihen kytkett�vien kaiuttimien pienimm�ksi nimellisimpedanssiksi. T�t� kuitenkaan tarvitse ottaa t�ysin kirjaimellisesti, koska kyseess� on l�hinn� valmistajan pyrkimys kertoa kuluttajalle ett� ko. vahvistinta ei ole suunniteltu ohjaamaan matalaimpedanssisia kuormia, jotka vaativat enemm�n virtaa ja kuormittavat vahvistinta ehk� liikaa. Jos k�ytt�m�si vahvistimen ohjekirja tai laitteen takapaneeli sanoo, ett� minimi sallittu kaiuttimen impedanssi, jonka siihen saa liitt�� on 8 ohmi, ei siihen kannata 4 ohmin kaiuttimia liitt��. Jos t�ll�isen teet, on tulokseja huonompi ��nenlaatu sek� mahdolliset laitevauriot. Tyypilliset kotip��tevahvistimet ovat varsin rajallisia virransy�tt�kyvyss��n (hetkellisis� piikkej� lukuunottamatta), jolloin matalaimpedanssiset kaapit, jotka pyrkiv�t ottamaan vahvistimesta enemm�n virtaa samalla ulostuloj�nnitteell� 8 ohmiset, saavat aikaan vahvistimen l�mpenemist�. Mik�li vahvistin on oikein suunniteltu, osaa se laittaa itsens� hiljaiseksi ylil�mpenemisen my�t�, mutta toisinaan t�m� ominaisuus puuttuu ja seurauksena on enemm�n tai v�hemm�n hajallisia komponentteja. Lis�ksi matalaimpedanssinen kuorma saattaa aktivoida vahvistimen muita suojapiirej� (esimerkiksi ��ni loppuu kun k��nt�� nuppia v�h�n kovemmalle). Oikein huonossa tapauksessa vahvistimesta palaa sulakkeita, p��tetransistori tai vahvistimen verkkomuuntaja ylikuumenee kunnes sen sis�inen l�mp�sulake laukeaa. Mit� tarkoitetaan kaiuttimen herkkyydell� ? Kaiuttimen kerkkyys ilmoitetaan tyypillisesti desibelein�, joita kaiutin tuottaa yhden watin sis��nmenoteholla 1 metrin p��h�n kaiuttimen eteen. T�ll� lukemalla voi arvoida, kuinka paljon kautin tuottaa ��nenvoimakkuuttaa tietyll� vahvistinteholla. Mit� suurempi lukema, sen enemm�n ��nt� kaiutin tuottaa samalla tehom��r�ll� (eli sen parempi hy�tysuhde siin� on). Jos haluat oikein paljon ��nt�, niin valitsemalla herk�n kaiuttimen saat paljon ��nt� ulos pienitehoisella vahvistimella. Tyypillisien kotihifikaiuttimien herkkyydet liikkuvat tyypillisesti alueella 80..90 dB/1W/1m. Ammatti��nentoistossa k�ytettyjen isojen PA-kaiuttimien herkkyydet ovat tyypillisesti luokkaa 90-104 dB/1W/1m. Herkkyysarvot mitataan yleens� kaiuttimien keski��nialueella (1 kHz tms.). Monissa kaiutinesitteiss� nuo herkkyyslukemat saatetaan merkit� vain desibeleiyksik�ll� ja t�ll�in yleens� tarkoitetaan 1W antamaa ��nenpainetta 1 metrin p��st�, mutta kannatta varmistaa muualta mill� tavoin tuo luku on mitattu, koska t�ss� asiassa on hiukan erilaisia tapoja liikkeell� (jotkin valmistajat yeirtt�v�t saada numeronsa isommiksi vaikka mill� kepulikonsteilla). Kotikaiuttimissa riitt�� aika pienikin herkkyys (80-90 dB), kun niill� pystyy normaalihuoneeseen ihan tavallisella parinkymmenkin watin vahvistimella saamaan enemm�n ��nt� kuin mist� naapurit tykk��. Ammattiaudiopuolella tarvitaan herkki� kaiuttimia, ett� tarvittavan ��nenpaineen aikaansaamiseksi esimerkiksi isoihin yleis�tapahtumiin ei tarvitsisi menn� kokonaisvahvistintehossa ihan megawattiluokkaan. Kotikaiuttimet suunnitellaan yleens� ep�herkiksi, koska herkkyys ei ole niin oleellinen parametri kuin ��nenlaatu ja basson toistoalue. Kohtuullisen pienen kaiuttimen suunnitteleminen sellaiseksi ett� se toistaa ��nt� ilman v�rittymi�, toistaa bassoja alas ja on viel� hyvin herkk� on aika mahdoton yht�l�. Jostain noista t�ytyy tinki�. Tinkimisen kohde on kotivehkeiss� yleens� herkkyys ja PA-kaiuttimissa yleens� itse kaiuttimen taajuusvasteen suoruus. Mit� ��nentoistoon vaikuttaa, ett� vaihdan vanhat 90 dB herkkyyksiset kaiuttimet 84 dB herkkyyksisiin ? Kaiuttimen herkkyyden muuttuminen 90 dB:st� 84 dB:hen aiheuttaa sen, ett� samalla kaiuttimeen viedyll� s�hk�teholla t�st� ep�herkemm�st� kaiuttimesta saa ulos 6 dB v�hemm�n ��nt� kuin tuosta herkemm�st� (vanhempi). T�m� on selv�sti havaittavissa hiljaisempana ��nen�. Kuulon ominaisuuksien takia bassot saattavat kuulostaa entist� ohuemmilta, koska korvan herkkyys bassoilla putoaa tason pudotessa. Jos haluaa kaiuttimien soivan entisell� voimakkuudella, pit�� kaiuttimiin sy�tett�v�� tehoa kasvattaa 6 dB, eli s�hk�teho pit�� nelinkertaistaa. V�h�n riippuen voimakkuuss��timen rakenteesta, t�m� tarkoittaa, ett� voimakkuuss��dint� pit�� lis�t� pari pyk�l�� kymmenasteisessa voimakkuuden s��timess�. Jos t�m� onnistuu nykyisill� kaiuttimilla ilman ett� vahvistin yliohjautuu, ei uusien kauttimien kanssa pit�isi tulla ongelmia. Ainakin kerrostalok�yt�ss� tulee harvemmin kuunneltua yli 1 W tehoilla (2, 83 V 8 ohmiin) jolloin ep�herkempi kaiutin vaatisi 4 W tehon, joten parinkymmenenkin watin vahvistimellakin saat luultavasti uusillakin kaiuttimilla ihan tarpeeksi ��nt�, ellet sitten tyk�nnyt kuunnella edellisill� kaiuttimilla ihan "nupit kaakossa". Poikkeavatko studiokaiuttimet oleellisesti normaaleista hifikaiuttimista ? Studiomonitorikaiuttimet ovat useimmat aivan tavallisia kaksi- tai kolmitiekaiuttimia. Niiss� k�ytet��n usein samoja elementtej� kuin ns. kotikaiuttimissa. Niiss� k�ytet��n t�sm�lleen samoja periaatteita, jakotaajuuksia ym. ratkaisuja. Niiss� ei ole mit��n, mik� tekisi niist� oikeasti paremman kuin hyv�st� kotikaiuttimesta. Hyv� kaiutin on hyv� kaiutin, oli siin� pro-status tai ei. Studiokaiuttimien ongelmat ovat t�sm�lleen samat kuin kotikaiuttimissa, sill� niit� koskevat samat akustiikan lait kuin kaikkia kaiuttimia. Lis�ksi niit� ei v�ltt�m�tt� ole tehty yht��n sen paremmin mekaanisessa mieless� kuin kotikaiuttimia, joskus jopa p�invastoin. Pro-merkki ei takaa aina, ett� tuote olisi oikeasti pro. Alan tunnetuimman valmistajan merkki yleens� takaa, ett� tuote on ainakin kohtuullisen laatuinen, koska laatumaineessa oleva merkki ei mainettaan halua pilata. Sek� ammatti- ett� kotikaiutinpuolella on markkinoilla sek� hyv� ett� huonoja tuotteita. Ammattikaiuttimissakin s��stell��n osissa ja elementeiss� aivan kuten kaikkialla muuallakin, miss� pit�� saada voittoa myynnist�. Miten dipolikaiuttimella voidaan toistaa matalampia taajuuksia kuin kaiuttimen fyysiset mitat antavat ymm�rt�� ? Dipolikaiuttimen rakenne on sellainen, ett� riitt�v�n matalilla taajuuksilla tapahtuu akustinen oikosulku kun kaiutinelementin edest� ja takaa l�hetev�t erivaiheset ��nisignaalit kohtaavat levyn reunassa. T�m� tapahtuu allonpituuksilla, joissa aallonpituus on pienempi kuin levyn mitat. Dipolikaiuttimen saa kuitenkin toimimaan t�t� matalammalla hiukan "huijaamalla", eli korjaamalla akustisen oikosulun aiheuttama matalien ��nien vaimeneminen s�hk�isesti. Dipolikaiuttimen bassotoisto putoaa 6 dB/oktaavi eli korjaussuotimen pit�� olla ensimm�ist� astetta. S�hk�isen korjauksen haittana on hy�tysuhteen laskeminen. Voiko stere��nt� toistaa muutenkin kuin vain kahdella samanlaisella kaiuttimella ? Pari samanlaisia kaiuttimia ei ole ainut tapa toista stereo��nt�, vaikka se yleisin tapa onkin. Stereo��nt� voidaan toistaa my�s kolmella kaiuttimella, esimerkiksi Ortospektra ja Dolby 3 stereo menetelmill�. Ortoperspektassa (summa/erotusstereota) k�ytet��n yht� keskikaiutinta ja kahta sivukaiutinta. P��kaiutin toistaa stereo��nen summasignaalia ja ja sivukaiuttimet erotussignaalia. (ratkaisu on v�h�n samantapainen kuin MS-stereomikrofoni��nityksess�, jossa k�ytet��n yht� p�mikrofonia kanavien yhteisen ��nen tallentamiseen ja toista mikrofonia kanavien erojen tallentamiseen). Otrhospektra kytet��n siten, ettt� p��kaiuttimeen ajetaan (mahdollisisesti omalla vahvistimella) vasemman ja oikean stereookanavan summasignaali. Vasemman ja oikean puolen sivukaiuttimet kytket��n taas sarjaan "-"navat vastakkain ja vasemman kaiuttimen "+" napa erosignaalia toistavaan vahvistimeen plusnapaan ja oikean kaiuttimen "+" napa palaa t�m�n vahvistimen maihin. Alkupe�isess� Ortoperspektassa sivukanavien kaistaleveys oli rajoitettu 300 .. 3000 Hz, jolloin selvittiin yhdell� keski��nielementill� sivukaiutinta kohti. J�rjestely toimii my�s koko��nialueen kaiuttimilla, mutta analogia��nitteill� voi olla tarpeen rajoittaa sivukaiuttimien diskantteja, koska ��nitteen h�iti�t pyrkiv�t sijoittumaan niihin. Dolby 3 stereossa k�ytet��n taas hiukan Dolby Pro Logic Surround vahvistimesta muokattua signaalink�sittelyelektroniikkaa, joka jakaa ��nisignaalin tehokkaasti kolmelle etukaiuttimelle. Keskikaiutin toistaa sen ��nen, joka tulee sek� vasemmasta ett� oikeasta kanavasta. Jos taas ��ni kuuluu voimakkaasti vain toisesta ��nikanavasta, niin silloin kyseisen puolen kaiutin toistaa sen. Miten pit�isi suhtautua pieniss� kaiuttimissa oleviin hurjan suuriin teholukemiin ? Mainosmiehet mielell��n sotkevat kaksi arvoa; kaiuttimien hetkellisen tehonkeston ja sen, paljonko todellista tehoa vahvistimesta siirtyy (tai edes pystyy siirtym��n) kuormaan, eli kaiuttimiin. Kaiutinhan pystyy hukkaamaan l�mp�n� (kuten yleens� tapahtuukin, koska kaiutinten todellinen hy|tysuhde on muutaman prosentin luokkaa ja loppu muuttuu l�mm�ksi!) varsin suuria s�hk�tehoja, ainakin hetkellisesti. Tehonkesto viel� kerrotaan jollakin mainosmiehen keksim�ll�, varsin uskaliaalla indeksill�, ja t�st� saadaan varsin myyv�n n�k�isi� lukuja. Onneksi markkinoilla olevissa kunnon hifikaiuttimissa ja elementeiss� nuo tehonkestoarvot pit�v�t yleens� aika hyvin paikaansa. Miten voin testata kaiuttimeni napaisuuden (eli kumpi on plus- ja kumpi miinusjohto) ? Yksi helppo tapa testata kaiuttimen napaisuus on seuraava: Otat yhden 1.5V sormiparin k�teen. Kytket t�m�n pariston hetkellisesti kaiuttimen johtoihin ja katsot bassokartiota. Jos se liikahtaa pariston j�nnitten voimasta ulosp�in, niin pariston + napa on kiinni plussajohdossa ja - kiinni miinuksessa. Ja ei sitten muuta kun merkkaamaan johtojen napaisuus niihin jotenkin pysyv�sti (tussi, s�hk�teippi tai kutistemuovi on toimivia tapoja olemassaolevan kaapelin merkint��n). Jos liikkui kartio sis��n, niin voi t�st� p��tell� ett� kaiuttimen napaisuus oli vastakkainen edell� esitettyyn n�hden. Testiss� k�ytetty 1.5V paristo on turvallinen testiv�line lyhytaikaiseen testaukseen eik� vaurioita n�in k�ytettyn� normaaleita kaiuttimia. Onko vanhojen kaiuttimien ostossa joitain erityisi� riskej� ? Ensiksikin kaiuttimia ostaessa kannatta kuunnella ett� ne ovat kunnossa ostohetkell�. Lis�ksi kovin vanhoista kaiuttimista eu yleens� kannata maksaa kovin isoa hintaa, koska kaiuttimet vanhenevat. Perinteiset kaiutinelementit vanhenevat k�ytt�m�tt�min�kin, joten ei yleens� kannata koskaan kalliilla paljon yli kymmenen vuotiaita kaiuttimia, ellei varmistu _uusien_ elementtien saatavuudesta tai ett� kaiuttinen elementit ovat eritt�in pitk�ik�isi�. Er�s tyypillinen ilmi� vanhoille kaiuttimille on, ett� ne voivat hiljaa soida ihan hyivnkin, mutta vanhenneista elementeist� kovempaa bassoja soittamalla haurastuneet kumireunukset varisivat kartioiden reunoista pienin� palasina lattialle. Ajan hammas puree erityisesti bassokaiutinelementtien kumireunuksiin. T�m� johtuu siit�, ett� erilaisia pehment�vi� juoksuttieta sis�lt�v�t muovit tuppaavat haurastumaan (vaahtomuovit) tai kovettumaan (kumit) ja n�in altistuvat murtumille isommassa liikehdinn�ss� vanhempana. T�m� p�tee vuosikymmeni� vanhoihin kaiuttimiin ja t�n��nkin myyt�viin kaiuttimiin. Kaiuttimien sijoittamien huoneeseen Miten sijoitan kaiuttimet huoneeseen ? Kuunteluhuoneeksi kannattaa valita sellainen huone, jossa on mahdollisimman paljon pehmeit� materiaaleja, jotka vaimentavat heijastuksia. Kaiuttimet tulisi sijoittaa kuuneluhuoneeseen siten, ett� sijoittelu t�ytt�� seuraavat ehdot: * Kuuntelupaikalta on n�k�yhteys kaiuttimiin (eli kuuntelijan ja kaiuttimien v�liss� ei ole mit��n esteit� ��nelle) * Kaiuttimet on suunnattu kohti kuuntelijaa * Kaiuttimien elementit ovat melell��n kuuntelina korvien tasolla * Kaiuttimia tai kuuntelijaa ei kannata sijoittaa l�helle seini� * kaiuttimien sijoittamista seinien suuntaisesti tulisi v�ltt�� * Kuuntelupaikka ja kaiuttimet muodostavat mielell��n suunnilleen tasasivuisen kolmion. Kuuntelupaikka voi olla my�s jonkin verran kauempana kaiuttimista kuin t�m�n tasasivuisen kolmion k�rki. * Varsinkin jos huonetta ei ole kunnolla akustoitu voidaan saavuttaa merkitt�vi�kin parannuksia ��nenlaadussa kiinnitt�m�ll� huomiota kaiuttimien ja kuuntelupaikan oikeaan sijoitteluun huoneessa. Usein kannattaa kokeilla sijoittaa kaiuttimia useisiin eri paikkoihin ja j�tt�� ne siihen paikkaan joka kuullostaa parhaalle ja on sisustuksellisesti mahdollinen. T�ss� muutamia lis�vinkkej� optimaalisen sijoittelupaikan l�yt�miseen: * Kaiuttimista ja kuuntelupaikasta tulisi muodostua kuuntelukolmio, ilman sit� ei voi kuulla aitoa stereokuvaa. * Kuuntelijan tulisi istua t�sm�lleen kaiuttimien v�liss�, jolloin molempaan kaiuttimeen on my�s sama et�isyys. * Mit� kauempana kaiuttimet ovat toisistaan suhteessa kuuntelupaikkaan sit� laajempi on stereokuva mutta sit� heikommaksi ��nikuva muuttuu kaiuttimien v�liss� ja varsinkin keskipisteess�. * Kaiuttimien et�isyys seinist� vaikuttaa basson m��r��n. Mit� l�hemp�n� kaiuttimet ovat huoneen rajapintoja sit� voimakkaammin bassot toistuvat. Bassovahvistuksen m��r� riippuu jonkin verran kuunteluhuoneen akustiikasta. * Kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijainti vaikuttavat huoneen aiheuttamien resonanssien kuuluvuuteen. Er�it� suositel�tuja optimipaikkoja kaiuttimen et�isyyteen sein�st� ovat 1/3 ja 1/5 osa kuunteluhuoneen pituudesta. * Sein�n l�hell� olevien kaiuttimien toistama ��nikuvan syvyys on yleens� heikompi kun kauempana sein�st� olevilla kaiuttimilla. * Kuuntelukorkeus vaikuttaa keskialueen ja diskanttin toistoon eri tavoin eri kaiuttimissa. Tavallisesti kaiuttimessa diskantti on kirkkaimmillaan juuri silloin kun elementti on korvien korkeudella. * Kaiuttimien suuntaus kohti kuuntelupaikkaa vaikuttaa sen synnytt�m��n ��nikuvaan. Useimpien kaiuttimien toisto on yleens kirkkaimmillaan ja tarkimmillaan suoraan kaiuttimien edess� olevalla linjalla. Kannattaako stereokuuntelussa kaiuttimet suunnata suoraan eteenp�in vai kuuntelupaikkaa kohti ? Kaiuttimien suuntaus kohti kuuntelupaikkaa vaikuttaa tonaaliseen balanssiin (erityisesti diskantin m��r��n), ��nikuvan leveyteen ja paikallistumiseen. Kaiuttimien suuntaaminen kuutnelupaikkaa kohti lis�� yleisesti diskantin tasoa verratuna siihen ett� kaiutin on suunnttu kuuntelupaikasta sivuun. Kaiuttimien suuntaus kuuntelupaikalle voi lis�t� ��nikuvan tarkkuutta mutta voi v�hent�� sen laajuutta. Useimpien kaiuttimien toisto on kirkkaimmillaan suoraan kaiuttimien edess� olevalla linjalla, jolloin kaiuttimien suuntaus vaikuttaa korkeita ��ni� korostavasti. Kaiutinvalmistaja on voinut tilanteesta riippuen suunnitella kaiuttimen soivan omassa ihanneymp�ris�ss��n mielest��n parhaiten joko kuuntelupaikalle suunnattuna tai suoraan eteen suunnattuna. Yleisesti kaiuttimet soivat kirkkaimmin (ja monesti parhaimman kuuloisesti) suoraan kuuntelupaikkaa kohti suunnattuna. Toisinaan kaiutintesteiss� kerrotaan joidenkin kaiuttimien edellytt�v�n suuntaamista kohti kuuntelupaikkaa, toisten taas suoraan eteenp�in. Kaiuttimien suuntaus siis siippuu k�ytetyn kaiuttimen suunnittelusta, mutta lis�ksi siihen vaikuttaa jonkin verran kuunteluhuoneen akustiikka. Sopivin suuntaus selvi�� parhaiten kokeilemalla, yleens� aloittamalla ensin kaiutinvalmistajan suosittelemasta sijoittelusta jos sellainen on kaiuttimien mukan kerrottu. Ainoa tarkka ohje, jota kannattaa noudattaa on se ett� molempien kaiuttimien kulman kuuntelupaikka kohti tulee olla t�sm�lleen sama. Optimaalinen kaiuttimien suuntaus on normaalitilanteessa usein kompromissi tarkan ��nikuvan, sopivan diskanttitason ja sisustuksellisten n�k�kohtien v�lill�. Onko yleisi� ohjeita kaiuttimien sijoittamiseksi seisovien aaltojen kannalta katsottuna ? Yksiselitteisi� ohjeita kaiuttimien tai kuutelupaikan sijoitukseen seisovien aaltojen kannalta ei oikeastaan voi antaa. Ongelmana on se, ett� huoneessa on aina useita seisovia aaltoja (eli huoneresonasseja, eli moodeja). Kaiuttimen optimipaikka on se, jossa on sopiva m��r� moodeja niin ett� moodit ovat sopusuhteessa kaiuttimen taajuusvasteen kanssa. Parasta paikkaa on vain etsitt�v� kaiuttimia ja kuuntelupaikkaa vaihtamalla. Paras kohta on se miss� ��ni kuullostaa hyv�lt�. Kaikkien moodien maksimi on sein�n vieress�, joten kaiuttimen sijoittaminen sein��n kiinni aiheuttaa yleens� hillitt�m�n bassokorostuksen ja sumean bassotoiston ellei kaiutinta ole suunniteltu sein��n kiinnitett�v�ksi. Siksi kaiuttimet pit�isi vied� riitt�v�n et��lle sein�st�. Miksi kaiuttimia ei ole hyv� sijoitta kiinni sein��n ? Normaalin kotelokaiuttimen sijoittaiminen aivan kiinni sein��n voimistaa sen bassitoistoa luonnottoman paljon (ellei kyseess� ole sein�asennukseen tehty kaiutin). Sein��n kiinni asennuksessa siis kaiuttimen bassotoistosta tulee helposti liian voimakas ja kumiseva. Lis�ksi ongelmia aiheuttavat kaiuttimesta suoraan tulevan ja sein�st� heijastuneen ��nen keskin�inen interferenssi. Kun kaiuttimen akustisen keskipisteen ja sein�n v�linen et�isyys on 10 cm, on ensimm�inen interferenssikuoppa 1700 Hz alueella. T�m� kuoppa on todella laaja-alainen kuoppa, joka vaimentaa taajuksia t�m�n keskitaajuuden molemmilta puoliltakin. Jos interferenssikuoppa sijaitsee ylemm�ll� keskitaajuusalueella, niin se haittaa puheen ja laulun ymm�rret�vyytt�. Kun kaiutin on metrin p��ss� sein�st�, on interferenssikuoppa 170 hertsin aluella. Nyt ilmi� heikent�� basovastetta, mutta ongelmat t�ll� alueella ovat paljon v�hemm�n haitallisia ��nenlaadulle kuin keski��nialueella. N�in metrin tai reilun metrin p��ss� sein�st� sijoitus voi taata oikein hyv�n lopputuloksen, kunhan kaiutin asetetaan muuten huonenresonanssien kannalta ongelmattomaan paikkaan. Onko kaiuttimien suuntauksesta kuuntelupaikalle hy�ty� ? Kaiuttimien suuntauksesta kuuntelupaikalle on hy�ty� sek� taajuustoiston ja huoneheijastusten ostalta. Suunntauksessa edess� olevista kaiuttimesta tulevien ��nien sivuseinien huoneheijastukset v�henev�t. Jos kaiuttimet ovat kovin suuntaavat, niin kuuntelu joka tapahtuu poissa kaiuttimen keskilinjalta on taajuustoiston osalta v��ristynyt. Esimerkiksi diskankin osalta todella suuntaavat kaiuttimet on pakko suunnata kuuntelupaikalle, ettei ��ni kuulostaisi liian tummalta. T�st� syyst� oikea suuntaus periaatteessa parantaa stereokuvaa ja taajuustoistoa. Surroundkaiuttimissa taas suuntaaminen pois kuuntelupaikalta on joskus tarpeellista luomaan ep�m��r�inen vaikutelma ��nen tulosuunnasta. Miten p��sen eroon kuminasta ? Bassojen kuminalla yleensa tarkoitetaan jonkun bassoalueen luonnotonta korostumista. Todennakoisin syy kuminaan on kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijoittamisessa sek� huoneesi akustiikassa. Jokaisessa huoneessa on ominaiset resonanssitaajuudet jotka m��r�ytyv� huoneen mittojen perusteella. Tyypillisess� kerrostalohuoneessa l�ytyy ainakin yksi ominaisresonanssitaajuust noin 50-70 Hz taajuusalueella. T�m� aiheuttaa sen, ett� joku taajuus t�ll� alueella korostuu selv�sti. T�m�n korostumisen m��r� sitten riippuu kaiuttimien sijoittelusta (nurkkaan sijoittaminen her�tt�� kaikki resonassit) ja huoneessa olevasta vaimennuksesta (raskaat ja pehme�t huonekalut). Mit� pikkukaiuttimien toistoon vaikuttaa se, ett� ne on kirjahyllyss� tai omilla jalustoilla ? Jalustoille asennettuna pikkukaiuttimet sijoitetaan tyypillisesti terpeeksi kauaksi sein�st�, ett� sein�n l�heisyys ei p��se h�iritsem��n kaiuttimien bassotoistoa. Jos samaiset kaiuttimet laitetaan kirjahyllyyn, nin ne tulevat helposti hyvin l�helle sein��, joilloin bassotoisto korostuu joiltain taajuusluiltaan. Pahimmassa tapauksessa bassotoisto voi alkaa "jumputtamaan". Lyhyesti kaiuttimen bassotoisto korostuu jos se on l�hell� seini�, ja usein hyllyss� sen ymp�rill� on seini� joka puolella. Toinen seikka on sitten se, ett� heijastukset jotka summautuvat signaaliin melkein samantien heijastavien pintojen l�heisyyden takia pilaavat taajuustoiston lis�ksi my�s stereovaikutelman ja ��nikuvan. Hyllysijoitus on siis kaikin puolin mahdollisimman huono sijoitus kaiuttimille. Markkinoilla on hyvin v�h�n hyllyyn suunniteltuja kaiuttimia joten jostain sein�asennuskaiuttimista (esim. Miragelta (kruunuradio) l�ytyy) voi tilanpuutteen sattuessa saada huomattavasti parempaa ��nt� kuin tunkea tavanomaiset kaiuttimet seiniin kiinni. Jos kaiutin on suunniteltu eritt�in suuntaavaksi ja bassotoistoltaan miedoksi (yl�bassoiltaan varsinkin) niin kenties silloin taajuustoisto voi pysy� kelvollisena. Onko kaiutinjalustan painolla ja tukevuudella suurta merkityst� ? Teoria-asteella painavalla ja tukevalla jalustalla on monia hy�tyj�. Mit� massiivisempi jalusta sen alemmas saadaan kaiuttimen ja jalustan yhteinen resonanssitaajuus (mielell��n pois toistoalueelta). Toinen hy�ty raskaasta jalustasta on, ett� bassokartion energiaa menee sit� v�hemm�n jalustan liikuttamiseen mit� raskaampi jalusta on. Komanneksi, jos kaiuttimet ovat suuntaavat eli niiden sijoitus on tarkkaa niin raskaat jalustat eiv�t liiku paikoiltaan yhta helposti kuin kevyet kovempaa soitettaessa. Kayt�nn�n vaikutuksiin uskovat taas ne, jotka haluavat kuten niin useasti hifiharrastuksen parissa. Hifiarvojen lis�ksi raskailla kaiutinjaloilla on viel� ihan k�yt�nn�n etu siit� ett� ne pysyv�t vakaasti pystyss�. Varsinkin jos talossa on neli- tai kaksijalkaisia vipelt�ji� niin raskaat kaiutinjalat ovat aika mukavat olla olemassa. Kevyet puiset ja metalliset kun voi huitaista nurin helposti vaikka p�lynimurilla. Mist� voin ostaa kaiutinjalustoja ? Kaiutinjalustoja myyd��n hyvin varustetuissa hifiliikkeiss�. Yleens� noissa hintataso on noin luokkaa tonnista pari yl�sp�in. My�s joistain huonekalu/sisustusliikkeist� saattaa l�yty� kaiutinjalustoja tai muita huonekaluja, jotka sellaiseksi. Voinko kaiutinjalustan tehd� itse ? Kaiutinjalusta voi tehd� itsekin, jos on k�sist��n k�tev�. Materiaaliksi voi valita hyvin jonkin tuvevan ja kohtuullisen raksaan materiaaliin. Hyv� vaihtoehtoja ovat esimerkiksi paksu rautaputki tai puulevyt. Jos ulkon��ll� ei ole v�li�, voi jalustana tietenkin koettaa k�ytt�� vaikka joitain kevytsoraharkkoja (mm. leca, siporex). Itse teht�ess� puu k�y valmistusmateriaalina mainiosti. Pelk�ll� puurakenteella ei saada kovinkaan raskasta jalustaa aikaiseksi, mutta painoa voi kuitenkin lis�t� tekem�ll� jalustasta keskiosoaltaan ontto ja t�ytt�m�ll� t�m�n osan esimerkiksi hiekalla. Jos hitsaustaitia l�ytyy, niin kaiutinjalustan voi hyvin tehd� raskaasta rautaputkesta ti muusta tukevasta rautmateriaalista hitsaamalla. Onko bipolaaristen kaiuttimien sijoitelussa mit��n erityist� huomioon otettavaa ? Bipolaarisella kaiuttimella on tiettyj� eritysivaatimuksia sijoittelun ja heijastavan takasein�n suhteen. Liian hejastava takasein� ei ole ihanteellinen. Joku heijastava esine, esimerkiksi suuri ruukku, taulu ym sopii erinomaisesti hajoittamaan taaksesuunnattua ��nt�. Toisaalta liian vaimentunut tausta (esimerkiksi kirjahylly) ei ole yht��n parempi. Bipolaariset ovat parhaimillaan suurehkossa suorakulmaisessa huoneessa symmetrisesti sijoitettuna n. 30% - 40% et�isyydell� takasein�st� mitattuna kuuntelijan ja kaiuttimen v�lisest� et�isyydest�. T�ll�in heijastuvien aaltojen aika-ero on riitt�v�n suuri, jolloin korva ei sotke suoraa ja heijastunutta ��nt� kesken��n, mutta tarpeellinen tilavaikutelma p��see syntym��n. Kaiuttimien suojaus Mit� on magneettisuojaus ? Mit� hy�ty� siit� on ? Normaalit magneettisuojaamattomat kaiuttimet synnytt�v�t ymp�rilleen toisinaan aikan voimakkaankin magneettikent�n johtuen kaiutinelementeist� (etenkin bassoelementti) olevista voimakkaista magneeteista. Jos kaiuttimen laittaa liian l�helle esimerkiksi televisiota tai tietokonemonitoria, niin kaiuttimen magneettikentt� h�iritsee kuvaa. My�sk��n kasetteja ja muita magneettisia talleennusmedioita ei kannata s�ylytt�� aivan kiinni kaiuttimissa. Magneettisuojattu kaiutin on toteutettu siten, ett� se ei synnyt� t�llaista voimakasta magneetikentt�� ymp�rilleen. T�st� on se hy�ty ett� kaiutin voidaan sijoittaa aivan television tai monitorin l�heisyyteen. Magneettisuojaus on siis hy�dyllinen ominaisuus tietokoneiden kaiuttimissa ja kotiteatterien keskikaiuttimissa, mist� syyst� ne on yleens� magneettisuojattuja. Magneettisuojattu kaiutin on yleens� kasattu elementeist� joissa on magneettisuojaus tai valmistaja on lis�nnyt niihin magneettisuojauksen j�lkeenp�in. Magneettisuojaus toteutetaan useimmin asentamalla kaiutinementin magneetin taakse toinen samanlainen magneetti joka kumoaa kaiuttimen ulkopuolelle menev�� magneettikentt�� (mutta ei h�iritse itse kaiuttimen toimintaa). Lis�suojausta voidaan lis�ksi saada aikaiseksi laittamalla n�iden kahden magneetin ymp�rille viel� raudasta valmistettu kuppimainen suoja. Miten teen subwooferiini magneettisuojauksen ? Vastamagneetin tulisi olla samankokoinen tai hiukan pienempi elementiss� oleva. Isojen magneettien hankkiminen erikseen edullisesti on k�yt�nn�ss mahdotonta, joten kannattaa hankkiutua v�leihin subbarielementtej� kaupittelevien myyjien kanssa ja varata jo etuk�teen takaisin tuleva lauennut ja takuuseen vaihdettu elementti omaan k�ytt��n (saa yleens� ilmaiseksi tai nimelliseen hintaan). Kun olet onnellinen rikkin�isen subbarielementin omistaja, niin ei muuta kun magneettia irrottamaan. Osassa elementeist� tuo magneetti irtoaa kohtuullisell� ty�ll� (ruuvien avausta, ruuvimeisselill� v��nt��, koputtelua puupalikalla jne.). Jos magneetti on tukevasti liimattu kiinni, niin laita hellan s�hk�levy kuumaksi ja rapsi rikkin�isen subbasen takana olevat tarrat yms. pois. Aseta elementti kuumalle s�hk�levylle magneetti alasp�in. Hetken p��st� kuuluu rips-rapas kun liimasauma ratkeaa l�mp�laajenevasta metallista irti. Laita hanskat k�teen, nosta elementti pois levylt� ja nosta irtovat osat irti. Normaalisti magneetti on kiinni viel� etureunastaan. Varovasti puukalikan ja vasaran avulla sen saa irti. Jos kuitenkin onnistuit katkaisemaan magneetin kahtia niin lennokkikaupasta saatavalla vedenohuella pikaliimalla korjaaminen on helppoa. Paina/teippaa puoliskot tiukasti yhteen ja tiputa tippa pikaliimaa saumaan. Kapillaari-ilmi�n seurauksena liima imeytyy sinne minne sen pit�isikin ja magneetti on taas kokonainen muutamassa sekunnissa. T�m�n j�lkeen liimaat (esim. epoksilla, kuumaliimalla tai kontaktiliimalla) vastamagneetin kiinni niinp�in, ett� se hylkii suojattavan elementin magneettia kun ne asetetaan samankeskisesti ja vet�� kiinni silloin kun magneetit ovat kyljitt�in (t�st� ei voi erehty�). Anna liimasauman kuivua kunnolla ennen kuin k��ntelet elementti� tai asennat sen koteloon. T�ll�isell� ratkaisulla suojauksen tulos ei ole aivan t�ydellinen, jonkin verran hajamagnetistia tulee edelleen, mutta paljon enemm�n kuin ennen. Toimii kaiuttimen p��llyst�minen metallilla riit�v�n� magneetisuojana ? Kaiuttimen k��rimisell� alumiinifolioon tai ohueen peltiin ei ole mit��n mainittavaa vaikutusta t�h�n kaiuttimen magneettien synnytt�m��n staattiseen magneettikentt��n. Per�slevyjen lis��misell� kaiuttimen ja h�iriintyv�n laitteen v�liin voi olla apua, mutta ratkaisevampaa on, ett� kaiutinelementin hajakentt� kumotaan vastakkaisen magneettikent�n avulla. Jos kaiutinkotelon tekee paksusta raudasta tai mu-metallista (kallis magneettisuojauksessa k�ytetty metalliseos), niin sitten magneettikentt�� voi jonkun verran v�hent��, mutta t�llaisen suojauksen toteutus ei yleens� ole j�rkev��. Miten magneettisuojaan magneettisuojaamattoman kaiuttimen ? Kaiuttimen magneettisuojaus t�ytyy toteuttaa samalla tavalla kuin se on tehty kaupallisissa magneettisuojatuissa kaiuttimissa, koska se on ainoa kunnolla toimiva tapa. Paras tapa tehd� magneettisuojaus on edelleen laittaa kaiutinelementin taakse lis�magneetti kumoamaan kaiuttimen magneetin hajakentt��. Sopiva magneetin koko on kaiuttimen magneettia hiukan pienempi tai samankokoinen. T�m� lis�magneetti asennetaan magneettikent�lt��n vastakkaiseen suuntaan alkuper�isen magneetin kanssa ja voidaan kiinnitt�� esimerkiksi liimaamalla. T�m� vastakkaisuuntainen lis�magneetti vaimentaa ulos p��sev�� magneettikentt�� hyvin voimakkaasti mutta ei merkitt�v�sti vaikuta kaitinelementin sis�ll� oleviin magneettikenttiin. Yleens� muita lis�suojauksia ei en�� tarvitakaan. Samanlaisen magneetin mit� kaiuttimessa on saa esimerkiksi samanlaisesta hajonneesta kaiutinelementist�. Useinmiten p��st��n tyydytt�v��n suojaukseen kun bassoelementille ja keski��nielementille tehd��n magneettisuojaus ja diskantti j�tet��n suojaamatta koska se ei aiheuta yleens� kovinkaan voimakasta magneettikentt��. Hifi-lehti k�sitteli kaiuttimen magneettisuojausta numerossa 3/97. Mist� saan tarvikkeita magneettisuojaukseen ? Jos sinulla on hajonneita kaiutinelementtj� niin vit irrottaa niist� magneetit ja katsoa saatko niill� toteutettua magneettisuojausta. Ainakin [13]Suomen Hifi-Talo myy sarjaa, jossa on magneetti ja magneettim�ykyn p��lle tuleva suojakupu. Magneetteja voi kysell� muistakin kaiutinelementtej� myyvist� firmoista. Miten voin suojata kaiutinelementit mekaanisesti ? Hifikaiuttimissa k�ytett�n yleens� kaiuttimen edess� kehikossa olevaa kangasta suojaamaan kaiutielementtej� mekaanisesti. Jos tarvitaan vahvenpaa suojausta, niin voir ruuvata kaiutinelementtien eteen metallisen suojaritil�n (saatavana valmiina erikokoisilla kaiuttimille kaiutinelementtej� myyvist� liikkeist�). Metalliritil�n asentamisessa kannattaa olla huolellinen, koska v�h�nkin huonosti kiinnitetty metalliritil� rupeaa helposti resonoimaan ja aiheuttaa h�iri���ni�. Miten diskanttielementin voi suojata ylikuormitukselta ? Kaiuttimen diskanttielementin ylikuormitussuojaukseen on monia vaihtoehtoja, mutta t�ysin idioottivarmaa ��nenlaatuo hiuonontamatonta suojausta on hankala tehd� (ellei sitten suojaustasoksi aseta murto-osaa diskanttielementin tehonkesotsta). Suojaukseen on olemassa pari menetelm��, joista toisessa seurataan diskanttielementin l�pi menev�� virtaa ja toisessa rajoitetaan diskanttielementtiin p��sev�� j�nnitett�. Virran tarkkaitulapauksessa yksinkertaisin ratkaisu on diskanttielementin kanssa sarjassa oleva sulake, joka on mitoitettu siten, ett� se palaa kun diskanttielementtiin p��see enemm�n tehoa kuin pit�isi. K�yt�nn�ss� sulakkeen resistanssin merkitys toistoon on olematon. Sulakkeeksi kannattaa valita mielummin nopea kuin hidas sulake, koska pient� ylikuormitusta aiutin kest�� jonkin aikaa ja suurta v�hemm�n, kuten sulakekin. Jormaalin sulakkeen tilalla voi my�s harkita k�ytett�v�n jotain automaattisulaketta (esim. joku itsest��n palautuva malli). Toinen mahdollisuus on laittaa diskanttielementin rinnalle zenerdiodia matkiva elektroninen kytkent�, joka rajoittaa elementtiin p��sev�� j�nnitett�. T�ll�inen rakennusohje on julkaistu esimerkiksi Hifi-lehdess� 10/1997 sivulla 39. T�ll�ist� suojauskytkent�� k�ytett�ess� pit�� elementin ja vahvistimen v�liss� olla tarpeeksi vastusta (lis�tt�v�, jos jakosuotimessa ei ole), jotta rajoitinkytkent� ei ylikuormita vahvistinta kun se alkaa leikkaamaan signaalia "oikosulkemalla". Elektroninen suojauskytkent� ei mainittavasti muuta ��nt�, ennen kuin se alkaa leikkaamaan signaalia. Viimeisen� mahdollisuutena on diskanttielementin l�pi kulkevaa virtaa rajoittavat kytkenn�t. Klassisin n�ist� on joissain vanhoissa pienemmiss� PA-kaiutitmissa k�ytetty ratkaisu kytke� sopivankokoinen polttimo sarjaan diskanttielementin kanssa. Normaalista hiljaisesti soitettaessa polttimon resistanssi on pieni, joten diskantti saa t�yden signaalin. Kun kaiuttimella soitetaan turhan kovaa, alkaa polttimon hehkulanka l�mmet�, mik� nostaa sen resitanssia tuntuvasti ja n�in rajoittaa diskanttielementtiin menev�� tehoa ja samalla tarjoaa ilmaisun, ett� nyt soitetaan liian kovaa. T�ll�inen ratkaisu muuttaa ��nenlaatua selv�sti kovaa soitettaessa, koska se hiljent�� diskantteja ja pienent�� n�in niiden dynamiikkaa. Kaiuttimien johdotus Onko kaiuttimien oikea vaiheistus t�rke�� ? Kaikkien ��nentoistoj�rjestelmien kaiuttimien pit�� olla oikekeassa vaiheessa kesken��n kunnollisen ��nenlaadun aikaansaamiseksi. Esimerkiksi stereokuuntelussa on t�rke��, et� johdot on kytketty "oikein p�in" kummassakin kaiuttimessa. Jos kaiuttimet on vaiheistettu v��rin niin stereokuva on kyll� leve� mutta mit��n muuta sitten ei olekaan. Kaiuttimien vaiheistuksen tarkistus k�y helpoimmin katomalla ett� vahvistimen plus (+) napa menee kaiuttimen plus (+) napaan ja vahvistimen miinus (-) napa kaiuttimen miinus (-) napaan. Vaihtoehtoisesti voi vaiheistuksen oikeellisuuden kuunnella vaikkapa sopivalla testicd:ll�. Pit��k� kaikille kaiutimille menevien kaiutinpiuhojen olla saman mittaisia ? Normaalien muutamien metrien mittaisilla kaiutinpiuhoilla ei kaapeleleiden pituuksilla ole mit�� merkitt�v�� v�li�. Kaiutinkaapelien pituusero ei aiheuta mit��n ongelmia signaalien viiveiss� (1 metri kaiutinkaapeli vastaa viiveelt��n kaiuttimen liikutusta noim 1-2 mikrometri�). Ainakun mainittava ero mit� voi olla on erlaisten kaiutinjohtojen erilaisten resistanssien soinnin muuttuminen eri kaiuttimissa, mutta t�t�k��n ei mainittavasti tapahtu kun kaiutinpiuhat on j�rkev�n paksuksi mitoitettu. Jos jostain syyst� pelk��t mahdollisia kuvitteellisia tai todellisiakin eroja, ratkaisuja on kaksi: molempiin kaiuttimiin samanlaiset, yht� pitk�t piuhat, tai sitten lyhemm�ksi piuhaksi ohuempaa (!) jotenkin niin laskettuna, ett� resistanssipoikkipinta suhteessa pituuteen on samaa luokkaa sen pidemm�n kaapelin kanssa, joka taas saa olla paksumpaa. T�ss� kanttaa kuitenkin muistaan, ett� taajuusvaste- ja herkkyyseroja on todenn�k�isesti enemm�n kaiutinparin eri kanavien yksil�iss� kuin mit� kaapelit pystyv�t tuottamaan, elleiv�t pituudet ole tolkuttomia. Mitk� ovat toivottavia ominaisuuksia kaiutinkaapeleilta ? Seuraavat ominaisuudet olisi toivottavia huippulaatuiselta kaiutinkaapelilta: * Pieni resistanssi (huippuhifisteill� mielell��n alle 0.1 ohmia) * Pieni kaapelin impedanssi (mielell��n alle 2X resistanssi 20 KHz taajuudella) * Riitt�v� j�nnitekesto (isotehoisista vahvistimista tulee ulos jopa 100V) * Pitk� kestoik� (korroosion/hapettumisen suoja, eriste ei kovetu ja lohkeile i�n my�t�) Kaapelin poikkipinta on ratkaisevassa asemassa. Kaikki muu on v�hemm�n merkityksellist�. Siksi esim. 1 tai 1000 s�iett� ei tee mit��n eroa ��nenlaatuun. Sen sijaan 0,75 mm2 tai 5,0 mm2 poikkipinta-ala tekee varsinkin pitkiss� kaapeleleissa. Pitk� p�tk� ohutta kaapelia on resistanssiltaan suurempi kuin paksu kaapeli, joka on saman pituinen. Miten kaiutinjohdon resistanssi voi vaikuttavat kaiuttimen taajuusvasteeseen ? Kaiutinjohto on toiminta-alueellaan lineaarisesti k�ytt�ytyv� komponentti ja liitettyn� vahvistimeen syntyy lineaarinen j�rjestelm� (oletetaan vahvistin ideaaliseksi jolloin voidaan tarkastella vain kaiuttimen vaikutusta j�rjestelm��n). Tuomalla lineaariseen j�rjestelm��n ep�lineaarinen komponentti (kaiutin) muuttuu j�rjestelm�n toiminta ep�lineaariseksi. Ts. kaiuttimen kytkeminen aiheuttaa ep�tasaisen kuormituksen johtoihin (taajuuden fuktiona), mik� aiheuttaa johdossa j�nniteh�vi�n joka on suoraan verrannollinen virtaan (U=I*Z). Kaiuttimen tarvitsema virta taas riippuu kaiuttimen impedansista, mik� taas on (k�yt�nn�ss�)ep�lineaarinen ja aiheuttaa erillaisen virran tarpeen eri taajuuksilla, t�m� korreloi kaiutinjohdon yli olevan j�nnitteen kanssa. Koska kaiutinjohdossa on k�yt�nn�llisesti katsoen puhdas resistanssi, ei johto voi yksin aiheuttaa muutosta signaaliin vaan signaalin muutos aiheutuu kaiuttimen ep�lineaarisuudesta, mik� n�kyy kaiutinjohdon p��ss� olevasta v��ristym�st�. V��ristym� katoaa kun ep�lineaarinen komponentti poistetaan j�rjestelmast�. Syy ja seuraus => kaiuttimen ep�lineaarisuus aiheuttaa kauiutinjohdon ep�lineaarisuuden. Miksi kaiutinpiuhan hyvin suuri resistanssi vaikuttaa selv�sti kaiuttimen toistoon ? Jos kaiuttimen impedanssi olisi vakio ja resistiivinen koko taajuusalueella, ei poikkipinnalla (kaapeliresistanssilla) ole muuta vaikututa kuin, ett� saatava ��niteho pienenee tasaisesti kaikilla taajuuksilla (taajuusvaste edelleen suora). Kaiutitmen impedanssi ei pysy vakiona koko taajuusalueella k�yt�nn�ss� mill��n kaiuttimella, vaan impedanssi vaihtelee voimakkaasti signaalin taajuuden mukaan. Jos johdossa on tuntuvasti resistanssia, niin t�m� tarkoittaa, et�t eri taajuukilla kaiuttimeen menee eri m��r� ja johtojen h�vi�t rippuuvat taajuudesta. Tilanne muuttuu ongelmalliseksi, jos esimerkiksi diskanttielementin impdanssi putoaa rajusti, jolloin kaapelih�vi�iden suhteellinen osuus kasvaa, aiheuttaen diskanttien vaimennusta taajuusvasteessa. Varsinkin joillakin "eksoottisemmilla" diskanttirakenteilla, kuten pietsoilla ja s�hk�staattisilla elementeill� on melko suuri kapasitanssi. Kapasitiivinen reaktanssi pienenee taajuuden kasvaessa ja samoin k�y kokonaisimpedanssille, koska n�ill� elementeill� on yleens� hyvin pieni tai olematon sarjaresistanssi. Eli kaiutin, jonka impedanssi diskantissa on alhainen, vaimenee diskantista lis��, jos kaapelin vastus on liian suuri. Kaiutinjohdon poikkipnta vaikuttaa muuhunkin, koska kyseess� on vastus kaiuttimen kanssa sarjassa, ja riippuen jakosuotimesta, vaikutukset ovat vaihtelevat. Tyypillisesti ongelmia syntyy kaiuttimien jakosuotimen jakotaajuuden ymp�rist��n, koska siell� impedanssit yleens� muuttuvat voimakkaasti. Liian suuri sarjaresistanssi kaiutinjohdossa aiheuttaa bassoon kontrolloimattomuutta ja pehmeytt�. Mit� tarkoittaa kaksoisjohdotus (Bi-wiring) ? Kakasoisjohdotuksella tarkoitetaan j�rjestely� jossa kaiuttimen takana on erilliset liittimet sek� basso- ett� diskanttikaiuttimille meneville signaaleille. Normaalia johdotusta k�ytett�ess� n�m� liittimet on yksinkertaisesti yhdistetty kaiuttimen takana. Kaksoisjohdotuksessa kaikkiin liittimiin menev�t omat johtimensa, joitka sitten vahvistimen p��ss� yhdistet��n yhteen signaalil�ht��n. Kaksoisjohditusta suositaan eritoten Iso-Britannian hifipiireiss� ja sen v�itet��n v�hent�v�n kaiutinkaapelin resistanssin vaikutusta kaiuttimen toistoon. Alunperin kaksoisjohdoituksen idea oli "haistella" kaiutinterminaaliin menev�n signaalin vastetta ja korjata se vahvistimen parametrikorjaimella tasaiseksi kaiutinterminaalissa. Eli jos kaiuttimen kuormitus on ep�tasainen, esim. diskantti p��ss� induktanssi on pienenpi kuin muulla alueella, aiheuttaa se taajuusvasteeseen vaimentuman diskantehin kaiutinterminaalin p��ss�, mik� taas kaksoisjohdotuksella pysytt��n mittaamaan vahvistimessa ja automaattisesti korjaamaan vaste tasaiseksi korostamalla diskantteja vahvistimessa, niin ett� vaste suoristuu liitinterminaaleissa. Kiitos mainosmiehien kaksoisjohdotuksen tarkoitus on h�m�rtynyt... niit� ymp�t��n jos jonkin n�k�isiin laitteistoihin. Eli jos vahvistin ei ole tarkoitettu kaksoisjohdotukselle ainoa hy�ty kaksoisjohdotuksesta on johtimien poikkipinta-alan kasvaminen (joka sek��n ei ole huono asia). Nyky��n joissain laiteratkaisuissa k�ytet��n nimityst� kaksoisjohdotus my�s ratkaisusta, jossa signaalit vied��n eriksene kaiuttimessa olevan jakosuotimen basso- ja diskanttikaiutinosiin. N�iss� bassoelementti� ajetaan yleens� alip��st�suotimen l�pi ja diskanttielementin edess� on ylip��st�suodin. N�in v�itet��n esimerkiksi bassoelementin imepdanssin vaihtelun vaikuttavan v�hemm�n diskanssielementin ominaisuuksiin. J�rkev�n paksuisa piuhoja k�ytt�m�ll� erot t�ll�isen kaksoisjohdotuksen j� normaalin yks�isjohdotuksen v�lill� ovat k�yt�nn�ss� merkityksett�mi�. Mik� on kaiuttimien yhteisimpedansseille kun kytken niit� kaksi rinnakkain ? Kyn kytket kaksi kaiutinta rinnakkain, niin n�iden yhteiseksi impedanssiksi tulee pienempi kuin kummankaan kaiuttimen oma impedanssi. Jos kytket kaksi 8 ohmin kaiutinta rinnakkain, niin yhteisimpedanssiksi tulee 4 ohmia. Jos kaiuttimien impedanssit ovat muun suuruiset, niin kahden rinnankytketyn kaiuttimen impedanssi voidaan laskea kaavasta: 1 Z = ------------- 1 1 --- + --- Z1 Z2 Miss�: * Z on kaiuttimien yhteisimpedanssi rinnankytkenn�ss� * Z1 ja Z2 ovat rinnan kytkett�vien kaiuttimien impedanssit Mik� on kaiuttimien yhteisimpedanssi kun kytken kaksi kaiutinta sarjaan ? Kun kytket kaksi kaiutinta sarjaan, niin niiden yhteiseksi impedanssiksi tulee kaiuttimien impedanssien summa. Jos kaiuttimien impadassit ovat samat, niin teho jakautuu tasan n�idne kaiuttimien v�lille. Koska kaiuttimien impedanssit ovat vaan nimellisi� ja todelliset impedanssit vaihtelevat taajuuden mukaan, niin t�m� kaava pit�� tarkkaan paikkaansa vaan kun sarjaan kytkett�v�t kaiuttimet ovat identtisi�. Muita kuin identtisi� kaiuttimia ei kannata kytke� sarjaan, koska t�ll�in teho jakautuun kaiuttimien kesken miten sattuu eri taajuuksialla kun kaiuttimien impedanssit riippuvat taajuuksista ja tuskin riippuvat aivan samalla tavalla. Voiko kasvattaa kaiuttimen impedanssia kytkem�ll� vastuksen sen kanssa sarjaan ? Kun kytket kaiuttimen kanssa sarjana vastuksen, niin t�m�n systeemin impedanssiksi tulee kaiuttimen impedanssin ja sarjassa olevan resistanssin summa. T�m�n ratkaisun ongelmana on, ett� kaiuttimen impedanssi ei suinkaan ole vakio nimellisimpedanssi, vaan se voi vaihdella paljonkin taajuuden mukaan. Kun kaiuttimen impedanssi vaihtelee, niin sarjaan kytketty vastus saa aikaan sen, ett� kaiuttimelle menev� teho rupee vaihtelemaan kaiuttimen kulloisenkin impedanssin mukaan, niist� syntyy v��ristymi� kaiuttimen taajuusvasteeseen. Jos kuitenkin kaikesta huolimatta p��t�t laittaa vastuksen sarjaan kaiuttimesi kanssa, niin k�yt� tarpeeksi tehokasta tehovastusta ja sijoita se kauas kaikesta palavasta, koska kuumana hehkuva liian pienitehoinen vastus aiheuttaa palovaaran. Kuulokkeiden tapauksessa imepdanssin kasvattaminen sarjavastuksen lis��misell� on v�hemm�n harmillista. Kuulokkeiden impedanssit ovat luonnostaan suurempia kuin kaiuttimien ja ne eiv�t tyypillisesti vaihtele niin voimakkaasti taajuuden mukaan kuin kaiuttimien. Joidenkin p��tevahvistimien kuulokel�ht� on toteutettu siten, ett� kuulokel�ht� ohjaa sama p��tevahvistin kuin kaiuttimia, mutta kuulokel�hd�ss� on vaan sarjassa sopivat vastukset (yleens� noin parisataa ohmia). Miten voin kasvattaa 4 ohmin kaiuttimen impedanssin 8 ohmiin ? Perinteinen tapa sovittaa vahvistin ja kaiutin toisiinsa on muuntajan kytkeminen niiden v�liin, jolloin teho saadaan siirretty� pienin h�vi�in. Ongelmaksi tulee sellaisen muuntajan rakentaminen, joka toistaa koko 20 Hz .. 20 kHz taajuusalueen tarvittavalla tehotasolla. Noin matalan alarajataajuuden saavuttaminen edellytt�� suurta, raskasta ja kallista muuntajaa, jonka diskanttitoisto puolestaan k�rsii. Muutajakytketty ei siis ole oikein k�yt�nn�llinen normaaleissa hifiratkaisuissa, kun tuo muuntajaratkaisu sis�lt�� nuo rajoittewet ja on kallis. Periaatteessa siis tarvitaan muuntaja, jossa on ensi� 8 ohmia varten ja toisio 4 ohmia varten, jolloin impedanssisovitus onnistuu suoraan kytkem�ll� ensi� (8 ohmia) vahvistimeen ja toisio (4 ohmia) kaiuttimeen. T�llaisen muuntajan l�yt�minen voi olla hankalaa. Muuntajasovitusta k�ytet��n k�yt�nn�ss� nykyaikaisissa audiolaitteissa l�hinn� putkivahvistimissa ja ns. 100 V linjaan kytketyiss� kaiutinsysteemeiss�. Putkivahvistimessa hyv�n ��nenlaadun koko toistoalueella antava muuntaja on helposti laitteen kalleimpia komponentteja. Noissa 100V linjasy�tetyiss� j�rjestelmiss� k�ytet��n muntajasovitusta sek� vahvistimen ett� kaiuttimen p��ss�, mutta t�ll�inen systeemi ei sitten pystyk��n toistamaan matalia bassoja eik� korkeimpia diskantteja. Eli muuntajaratkaisut eiv�t ole oiken nykyhifihommissa suoteltavia osia, kyll� niill� homman saa hoidettua kohtuullisesti, mutta hintaa vaan tahtoo tulla kunnollisille muuntajille helposti enemm�n kuin kaiuttime/vahvistimen vaihtamisen sopivampaan (mik� tarjoaa paremman tuloksen). Jos ainoastaan haluat kasvattaa kaiuttimen impedanssin halvalla isommaksi, etk� v�lit� mist��n muutoksen sivuvaikutusista, niin laittamalla 4 ohmin kaiuttimen kanssa sarjaan 4 ohmin vastuksen saat yhteisimpedanssiksi 8 ohmia. Ratkaisu on yksinkertainen ja toimii joka kerta lis�ten impedanssin kuten halutaan. Jos tuloksen hyv� ��nenlaatu on t�rkee�, niin sitten edell� kerrottu menettely ei ole hyv�. Ensiksikin kytkem�ll� kaiuttimen kanssa sarjaan vastuksen, tuo vastus tuhlaa puolet vahvistimesta l�htev�st� tehosta. T�m� tarkoittaa, ett� vastukseksi on valittava riitt�v�n isokokoinen ja tehoa kest�v� vastus. Toiseksi kaiuttimen impedanssi vaihtelee voimakkaasti taajuuden mukaan (poikkeukset t�st�ovat harvassa), joten kun kytkent��n lis�t��n sarjavastus se aiheuttaa taajuusvasteeseen virheit�. Ne taajuudet, joissa kaiuttimen oma impedanssi on pienimmill��n soivat heljempaa kuin pit�isi ja ne taajuudet, joissa kaiuttimen impedanssi on suurimmillaan korostuvat. Kolmanneksi vastuksen resistanssi on niin suuri, ett� kysymyksi her�tt�� my�s koko systeemin vaimennuskertoimen huonontumisen vaikutukset bassotoistoon (sotin vaimennuskertoimen vaikutus t�ss� tilanteessa on pienempi kuin bassokaiuttimen resonanssipiikiss� sarjavastuksen aiheuttama taajuustoiston virhe). Eli jos vaan halua nostaa kaiuttimen imepdanssia, niin sarjavastuksella se k�y helposti. Mutta jos haluat tehd� sen oikein, niin ei ole mit��n helppoa tapaa (muuta kuin laittaa sarjaan kaksi aivan samanlaista kaiutinta). Kuinka pitk�n kaiutinkaapelin voin tehd� mink�kin paksuisesta johdosta ilman ett� johdon vaikutus haittaa ? T�rkein asia kaapelissa se s�hk�isen toiminnan kannalta on poikkipinta, eli kansanomaisesti kuparin paksuus. Pitkill� kaapeleilla (esim. 10 m) kannattaa harkita hiukan paksumman kuin "lamppujohdon" eli 0,75 mm2 poikkipintaisen kaapelin hankintaa. 2,5 mm2 tai jopa 4 mm2 poikkipintaisilla kaapeleilla varmistat varmasti t�ydellisen s�hk�n siirtymisen kaiuttimiin. Se mink� v�rinen ja mink� muotoinen kaapeli on, menee makuasioiksi. Jos t�st� estetiikkapuolesta v�litt��, voi siit�kin maksaa ekstraa. ��nenlaatua et kuitenkaan paranna kalliilla erikoiskaapeleilla. Erilaisille kaapeleille lasketut kaapelin maksimipituudet, joilla taajuusvasteen muutokset ovat alle 0.5db. Ohmiluku tarkoittaa kauittimen minimi-impedanssia. Kaiutin 8 6 4 3 2 1 ohm Johto 2x.75 10 8 5 4 2.5 1.3 m 2x1.0 14 10 7 5 3.5 1.7 m 2x1.5 21 16 10 8 5 2.6 m 2x2.5 35 26 17 13 8.5 4.4 m 2x4.0 56 42 28 21 14 7 m Taulukon tiedot ovat per�isin Pekka Tuomela: Rakekenna HIFI-kaiuittimet -kirjasta. Jotta taajuustoiston virhe pysyisi alle 0.5 desibeliss�, pit�� kaapelin resistanssin olla alle kuusi prosenttia kaiuttimen pienimm�st� impedanssiarvosta. Jos kaiuttimen minimi-impedanssiarvoa ei ole tiedossa, niin voit olettaa sen olevan 3/4 osan ominaisarvosta. Jani Pesonen tarjoaa seuraavaa jonkin verran paksumpia johtosuosituksia hifihaarastajille 4 ohmin kaiuttimiin (taajuustoistovirhe alle 0.1 dB): * yli 10m matkalle 6,0mm2 * 5-10m matkalle 4.0mm2 * ja alle sen 2,5mm2 Kaiutinjohtojen kanssa viritelless� kannattaa muistaa, ett� jokaisen kaiuttimen sis�ll� on: kymmeni� ja taas kymmeni� metrej� tavallista halpaa kuparilankaa keloissa ja jokaisen elementin puhekelassa. Vaikka sis�inen puolen metrin johdotus olisi tehty mill� tahansa huippupiuhalla, ovat matkalla viel� n�m� esteet ennen systeemin kaikkein ep�lineaarisinta ja heikointa osaa, kaiutinelementin mekanikkaa, kartiota, ripustusta ja koteloa. Kaapeli voi kyll� vaikuttaa ��neen, hiukan. Se riippuu kuitenkin kaiuttimesta ja vahvistimesta, siis siit� paljon puhutusta "kokonaisuudesta". Kaiuttimen kytken� saattaa olla sellainen, ett� esimerkiksi turhan ohuen johdon kanssa syntyy mutkia vasteeseen ja vahvistimesta riippuen my�s dynaamisi ongelmia. Huono (=turhan ohut) johto on osa t�t� kokonasuutta. Jos meinaat testata kaiutinkaapeleiden vaikutusta ��neen, niin kannattaa j�rjest�� testitilanne kunnolla, koska ��neen vaikuttavat muut seikata paljon enemm�n kuin kaiutinkaapelin osuus (olettaen ett� se on yll� olevan taulukon maksimimittoja lyhyempi). Kaiutinparin yksil�iss� on enemm�n ��nellisi� eroja kuin miss��n kaapelissa. Lis�ksi sijoitus vaikuttaa aivan huomattavan paljon. Vaikka kaiuttimet laittaisi aivan vierekk�in/p��llekk�in, ne soivat eri tavalla. Eroja kyll� varmasti kuuluu, mutta ne aiheutuvat em. seikoista. Kunnollinen testi tehd��n sokkotestin� ja vaihtamalla vain kaapelit, ei mit��n muuta. Kaiutinkaapeleita on vertailtu testin muodossa Tekniikan Maailman numerossa 11/1989 (sivu 76-77). Mukana testiss� olivat 0.35 ja 0.75 neli�millimetrin tavalliset piuhat ja Monster M1 "superkaapeli". Tuloksista lyhyesti: * Mittaamalla saatiin eroja kaikkien kesken paksuimpien ollessa parempia. * Kuuntelutestiss� ei saatu eroa 0.75 ja Monster kaapelin v�lill�, sensijaan ohuin erosi kuuntelutestiss� muista. Voiko kaiutinkaapeli olla liian paksua ? ��nenlaadullsielta kannalta kaiutinkaapeli ei voi olla liian paksua, mutta j�rkev�� pakuuttaa suremmat paksuudet eiv�t tuo mit��n mainittavaa parannustakaa, joten ei kannata maksaa turhasta. Muita seikkoja ajatellen kaapeli voi olla liian paksua seuraavissa tilanteissa: * Paksu kaapeli n�ytt�� rumalta sisustuksessa kun se n�kyy paljon eik� sit� saa n�tisti taivutettuakaan * Liian paksua kaapelia ei tahdo sellaisenaan sopia k�yt�ss� oleviin liittimiin tai kun se on niin j�ykk�� tai painavaa, ett� se kampeaa vahvistimen kaiutinliittimet irti painopiirilevyst�. Onko kaiutinkaapelin hyv� olla suojattua johtoa ? Kaiutinkaapelien suojauksesta kannattaa olla huolissan vain, jos kaiutinkaapelit kulkevat pidemm�n matkan s�hk�veturin tai vastaavan h�iri�pes�n sis�ll�, jolloin jouduttaisiin k�ytt�m��n tiukkaan kierretty� kaiutinkaapelia. Miss��n normaalioloissa ei ole j�rke� puhua mist��n suojatuista kaiutinkaapeleista (suojaamaton on muilta seikoiltaan parempi ratkaisu ja halvempikin). Jos suojatulla kaiutinkaapelilla (koaksiaalisella rakenteella) saadaan aikaan h�iri�iden v�henemist� normaalioloissa, alkaisin heti ep�ilem��n, ett� vahvistimen suurtaajuussuojaus on kelvoton (eli vahvistin on huonosti suunniteltu). T�ll�in esimerkiksi GSM puhelin aiheuttaisi h�iri�it� suojaamattomia kaiutinkaapelita k�ytett�ess�. T�ll�isess� tilanteessa juojattuja kaapeleita kokeilemalla siis pyrit��n kompensoimaan vahvistimien puutteita kaiutinkaapeiden rakenteella. Kuinpa paljon kaiutinkaapelissa h�vi�� tehoa ? T�ss� taulukko poikkipinnan ja tehoh�vi�n suhteesta 4 ohmin kaiuttimelle (luvut ovat desibelej�): mm^2 5m 10m 15m 20m 25m 0,5 -0,8 -1,3 -2,0 -2,5 -3,0 0,75 -0,6 -1,0 -1,3 -1,7 -2,1 1,0 -0,5 -0,7 -1,0 -1,3 -1,6 1,5 -0,4 -0,5 -0,7 -1,0 -1,2 2,5 -0,3 -0,4 -0,5 -0,6 -0,8 4,0 -0,2 -0,3 -0,4 -0,5 -0,6 Vertailuna lukuihin: 3 desibelin vaimennus tarkoittaa tehon puolittumista. Tehon puolittuminen on juuri ja juuri ihmiskorvalla erotettavissa, vaikka �kkiselt��n luulisi toista. K�yt�nn�ss� siis kotik�yt�ss� ja etenkin autok�yt�ss� et�isyydet ovat niin pieni�, ett� kaapeli ei juuri tehoa sy�. Puolen neli�millimetrin kaapelillakin kaapelin pituus pit�isi olla 25 metri� ennenkuin teho puoliintuisi (et�isyys vahvistimelta kaiuttimelle siis 12,5 metri�). Kuinka paksu pit�� kaiutinkaapelin olla, ett� se ei kuumene liikaa kaiuttimeen menev�n menness� siit� l�pi ? Seuraavassa taulukossa muutamien kuparikaapelien paksuuksien jatkuva virrankesto ja sit� vastaava kauttimen jatkuva teho: Paksuus Virta Tehot eri kaiutinimpedansseihin mm^2 A 8 ohm 4 ohm 2 ohm 0.375 2 32 W 16 W 8 W 0.5 3 72 W 36 W 18 W 0.75 6 288 W 144 W 72 W 1 10 800 W 400 W 200 W 1.5 15 1800 W 900 W 450 W 2.5 25 4800 W 2400 W 1200 W Johtimen virta-arvojen oletuksena on, ett� johdin on vapaassa ilmassa (ei rullalla tai rakenteiden sis�ll�). Jos kaapeli tulee jonkun rakenteen sis�lle, niin on parasta valita varman p��lle seuraavaksi paksumpi kun taulukon mukaan on riitt�v�. Annetut virta-arvot ovat konservatiivisia (suunnilleen s�hk�asennusm��ryksien vaatimusten mukaisia) ja t�ysin vapaassa ilmassa mainitun paksuinen johdin kest� virtaa noin tuplaten taulukossa annettuihin arvoihin, mutta l�mpenisi tuolloin jo tuntuvasti. Koska kohtuullisilla piuhojen paksuuksilal kulkee jo paljon virtaa, ei liene j�rkev�� tehd� optimointia ett� ottaa ohuimman kaapelin joka juuri ja juuri kest�� vaaditun virran. Miten paljon h�ivi�it� kaiutinkaapelissa tapahtuu ? Johtimessa tapahtuva j�nniteh�vi� riippuu johtimen resistanssista ja siin� kulkevasta virrasta. Johtimen j�nniteh�vi�n voi laskea kaavasta: U = I * R * U on j�nnitteen alenema voltteina * I on johtimessa kulkeva virta * R on johtimen resistanssi Tyypillisell� 0.75 mm^2 kaikutinkaapelilla 10 metrin resistanssi olisi noin 0.24 ohmia, joten yhdess� johdossa tulisi j�nniteh�vi�t� noin 0,24 volttia, ja jos sy�tt� on parikaapelin toisessa p��ss� ja kuorma toisessa, niin silloin menomatkalla h�vi�t� tulisi 0,24V ja paluumatkalla saman verran lis��, eli yhteens� noin 0,5 volttia jokaista kulutettua ampeeria kohden. Jos kaiutinkaapeli on jotain puolet ohuempaa (0,375mm^2) "narua" niin resistanssikin tuplautuu ja samalla j�nniteh�vi�kin tuplautuu. Miten suuria ovat kaiutinkaapelin induktanssit ja resistanssit ? Seuraavassa mittaustuloksia (Electronic World July/August 1996, sivu 571) 5.6 metrin mittaisista kaiutinkaapeleista (0.75): Johto C Johto J Resistanssi: 59 mohm 50 mohm Induktanssi: 3.5 uH 2,05 uH Kapasitanssi: 551 pF 1460 pF Johdot: Johto C = Normaali verkkojohto (50 kuparis�ikinen, 0.25 s�ikeet, noin 0.75 mm^2 ) Johto J = SupraPly (240 s�ikinen) Miten kaiuttimen j�nnitteet, tehot ja virrat suhtautuvat toisiinsa ? Seuraavat yht�l�t kuvaavat t�t� suhdetta: V = I*R P = IV = I^2*R = V^2/R Miss�: * P on teho * I on virta * V on j�nnite * R on resistanssi (kauttimen impedanssi) Kaiuttimen j�nnitteit� ja virtoja voit laskea k�tev�ll� [14]on-line laskimella. Esimerkki: Jos sinulla on vahvistin joka pystyy antamaan 100W tehoa 8 ohmin kaiuttimeen niin sen ulostuloj�nnite on: P = V^2/R --> V=sqrt( P * R ) --> sqrt( 100 * 8 ) --> V=~28.3V Virraksi tulee: V=I*R --> I=V/R --> I=28.3/8=~3.5A Eli vahvistimen t�ytyy pysty� tuottamaan 28.3V j�nnite ja 3.5A virtaa jotta se voisi sy�tt�� 100W 8 ohmin kaiutinkuormaan. Koska vahvistimessa on aina sis�isi� h�vi�it� kyseisen vahvistimen k�ytt�j�nnitteiden t�ytyy olla t�t� korkeampia (v�hint��n 33..35V). Kaiuttimien korjaus Miten saan korjattua kuopalla olevan diskanttielementin ? Kuopalla olevan diskanttielementin saa yleens� korjattua pullistamalla kalotin takaisin ulos. Turvallisin tapa on hoitaa t�m� operaatio ilmanpaineen avulla. Yksi tapa ruuvata elementti irti ja j�tt� johtojen varaan roikkumaan. Yleens� elementin takaa l�ytyy pieni ilmareik� ja puhaltamalla t�nne saa elementin kalotin pullahtamaan oikeaan asentoon. Toinen tapa korjata elementti on imeminen. T�ss� menetelm�ss� diskanttielmentti� ei tarvitse edes irroittaa kaiuttimesta. Imemisen voi suorittaa esimerkiksi p�lynimurilla. Viet vaan imurin putken (ilman suutinta) varovasti yha lahemmas diskanttia, koko ajan kadella etulevysta tukea ottaen ettei imu yllata ja imaise putkea kiinni kaiuttimeen. Kun imua on riittavasti, kartio vaan ponnahtaa ylos. Kannatta varoa ett� ei saa aikaan sellaista imua, ett� elementti vaurioituu. Joissain tapauksissa voi my�s kokeilla sulla ilmemist�, mutta kannatta varmistaa t�ss� tapauksessa, ett� diskanttielementti ei sis�ll� myrkyllist� berylliumia (k�ytett�ss� joidenkin kalliiden japanilaisten kaiuttimien diskanttikaloteissa). Hifi 50/3 kaiuttimessa oleville metallikaloteille on suositeltu seuraavaa menetelm��: Elementti irti etulevyst�. Irrota elementin etulevy (laippa, suojaverkko, ripustus, puhekela ja kalotti) varovaisesti. Huomioi, ett� puhekela on nesteess� joka muistuttaa tervaa (haju on erilainen). Kalotin takaa varovaisesti sormenp��ll� painaen korjataan muoto kohdalleen. Asenna elementin etulevy kiinni magneettiin puhekelaa varoen. Ruuvaa elementti kiinni etulevyyn. Miten korjaan sis��n painuneen kaiuttimen p�lykupin ? Useinmissa tapauksissa sis��n painuneen basso- tai keski��nielementin p�lykupin saa oikaistuksi ilman vaurioita (tosin operaatiossa on aina riski rikkoa p�lykuppi lopullisesti). Rippuen tilanteesta tapoja on useita, ja toiset toimivat toisille elemnteille paremmin ja toisen huonommin. Ei ole olemassa yht� hyv�� tapaa, vaan joukko tapoja jota toimivat toisille elementeille paremmin kuin toiset. Kohtalaisen umpinaisesta materiaalista tehty� p�lykuppia voi yrit�� oikaista imem�ll�. Operaatiossa tarvitset putken, jonka saat tiiviisti p�lykupin ymp�rille ja sitten voit ime� sen toisesta p��st� tuon p�lykupin takaisin ulos ilmanpaineen avulla. Imemisess� pit�� olla tarkkana. ett� ei rasia elementti� muuten mekaanisesti ja riko sit� n�in enemp��. P�lynimuri on tehokas, mutta saattaa olla tuhoisa taitamattomissa k�siss�. Pikeat otteet ja varovaisuus auttavat t�ss� operaatiossa: Vasemmalla k�dell� pid{tell��n sormet harallaan elementti� paikallaan ja imurin pienimm�ll� mahdollisella teholla oikealla k�dell� l�hestyt��n varovasti elementti� imurin suukappaleen suuaukon juuresta kiinni pidellen (varoen, ettei "nyk{ise" l�hiet�isyydell� kiinni siihen kupuun). Er�s tapa yritt�� on kiinnnitt�� p�lykuppiin teippi ja vet�� p�lykuppi t�ll� ulos. Teipin toimiminenkin riippuu aivan teipist�, p�lykupin materiaalista ja vamman vakavuudesta. Erityisesti teipin kiinnittim�nen kuppiin pit�v�sti saattaa pahentaa ongelmaa entisest��n. Er�s tapa oiko p�lykuppi on vet�� se takaisun oikeaan muoton neulalla. Nuppineula on paras. Pieni reik� ei haittaa elementin toimintaa. Operaatiossa kannattaa olla hyvin varovainen, koska neulalla saa pahimmassa tapauksessa revitty� isommankin rei�n, jos p�lykuppu ei kerralla l�hde oikenemaan ja sen materiaali on joko ohutta muovia, lakalla j�ykistetty� ohutta verkkoa tai hauraahkoa pahvia. Voiko rikkoutuneita kaiutinelemettej� korjata ? Kyll�. Kaiutinelementit koostuvat useasta osasta (runko, magneetit, puhekela, kartio, kartion reunukset, ripustus, p�lykuppi) jotka yleens� kaiutinvalmistajalle toimittaa joku t�h�n tuotteeseen keskittynyt alihankkija. Taitava korjaaja pystyy vaihtamaan osan noista kaiuttimen osista. Yleisimmin vaurioituvia osia ovat puhekela, kaiutinkartion reunus ja p�lykuppi. Puhekela vaurioituu useimmin liian suuresta kaiuttimeen sy�tetyst� jatkuvasta tehosta joka poltaa puhekelan. Puhekelan vaihtaminen tuleen yleens� kysymykseen vain isoissa PA-elementeiss� joihin saa varaosia. Muutamia vinkkej� isojen PA-elementtien puhekelan korjaamiseen l�ytyy osoitteesta [15]http://www.repairfaq.org/REPAIR/F_Speaker.html. Kaiuttimen kartion keskell� oleva p�lykuppi vaurioituu yleisimmin mekaanisesti vahingon seurauksena (pikkulapset, kotiel�mimet jne). Bassoelementin p�lykupin vaihtaminen on aika yksinkertainen operaatio: vanha p�lykuppi leikataan irti ja uusi liimataan tilalle. Vanhemmissa kaiuttimissa elementtien vaahtokumimaiset helmat tahtovat haurastua ja haurastuttuaan lohkeilevat helposti. Yleisimm�n kokoisille kaiuttinelementeille on saatavissa reunuksia varaosina, mutta niiden vaihtaminen on taitoa vaativa operaatio. Ohjeita t�h�n l�ytyy Hifi-lehden numerosta 3/1996 sivuilta 42-44. Kaiutinelementin korjaamisessa on t�rke�n� vaiheena puhekelan keskitt�minen niin ett� se kulkee magneettien v�liss� vapaasti. Puhekelan keskitys on tarkkaa puuhaa, koska vinossa oleva puhekela saa ��nen rahisemaan ja puhekelan hajoamaan hyvin nopeasti. Kaiutinelementin korjuttaminen ei yleens� kannata ellei kysess� ole kallis tai hankalasti saatavissa oleva elementti, koska korjaus maksaa helposti yht� paljon kuin uusi keskihintainen kaiutinelementti. Korjaako kukaan kaiutinelementtej� Suomessa ? Kaiutinelementtej� korjaa ainakin seuraava yritys: Accusound Speakers Oy PL 110 04401 J�RVENP�� Puh: 09-27947170 Kaiuttimen reunuksen vaihtaminen maksaa alkaen 250 mk. Sama yritys myy my�skin tarvikkeita kaiuttimien korjaukseen, kuten kaiuttimen joustavia reunuksia (50-150 mk/kpl) ja p�lykuppeja (15-50 mk/kpl). Hintatiedot ovat per�isin Hifi-lehdest� 3/1996. Kannattaako alle tonnin hintaista bassoelementti� korjata ? Jos elementin puhekela tai kartio on vaurioitunut, niin elementti� ei p��s��nt�isesti kannata korjata. Elementin korjaussarjat maksavet helposti useita satoja markkoja, ja kun t�h� tulee viel� ty�t� p��llen niin p��st�� helposti uuden elementin hintaan ellei jopa sen ylikin. Tyypillisess� elementin kalvosarjassa tulee kalvo, puhekela, p�lykuppi sek� yl�- ja alaripustus. T�ll�isen korjaussarjan asentaminen kaiuttimen runkoon vaatii osaamista ja tarkkuutta, tai muuten ei tule hyvin toimivaa ja pitk�ik�ist� korjausta. Kaiutinrakentelu Mist� l�yd�n ohjeita kaiuttimien rakentamiseen ? Hifi-lehti on julkaissut parikin suomenkielist� kirjaa aiheesta. N�ihin kannattaa tustua vaikka kirjastossa. Suuri joukko linkkej� verkosta l�ytyviin kaiutinrakennusohjeisiin l�ytyy osoitteesta [16]http://www.epanorama.net/audiospeakers.html. Miten voin helposti parantaa valmiiden kaiutinteni sointia ? Yleisin ongelma ainakin halvemmisa kaiuttimissa on, ett� kotelon sis�puolta ei ole kunnolla vaimennettu. T�t� vaimmenusta voi yleens� parantee lis��m�ll� kaiuttimen sis�ll� lis�� vaimennusainetta. Yleisohje on seuraava: * Bassoelementti irti ruuvimeisselill� (varo telomasta kartiota). * Laita kotelo noin 2/3 t�yteen huokoista vanua. J�t� kuitenkin bassoelementin puoleinen sein� ja mahdollisen refleksiputken suu vapaaksi. * Ruuvaa bassoelementti takaisin kiinni. Kirist� bassoelementti kunnolla paikalleen, mutta �l� ylikirist�. Sopiiko tyynyn t�yttein� k�ytetty vanu kaiutinkotelon t�ytteeksi ? K�yt�nn�ss� tyynyvanu (eli polyesterivanu) toimii mainiosti hifikaiutitmen kotelon t�ytemateriaaliksi. Kaiutinkoteloiden t�ytt�misene myyd��n my�s erikoisvanuja (mm. Sonofil), mutta n�m� eiv�t eroa ominaisuuksiltaen mitenk��n mainittavasti "perustyynyvanusta". Tulisiko useita elementtej� sis�lt�v�ss� kaiuttimessa jokaisella elementill� olla oma kotelon osa ? Paras tulos saavutetaan kun jokaiselle elementille laitetaan oma kotelonsa tai oma umpinainen osa isosta kotelosta. N�in eri alueilla toimivat elementit eiv�t p��se vaikuttamaan toistensa toimintaan ja jokaiselle elementilla voidaan optimoida sille sopivin kotelon tilan koko. Esimerkiksi bassoille viritetty refleksikotelo ei v�ltt�m�tt� sovi kunnolla keski��niselle (tai k��nt�en). Samaan koteloon asennetut elementit saattavat kyvinkin v�ritt�� toistensa sointia, kun esimerkiksi bassoelementin aikaansamat isot paineenvaihtelut kotelossa liikuttavat pakosti my�s samassa kotelossa olevaa keskik��nielementti�kin. Jos keski��ninen on taaksep�in avoin normaalin kartiolla oleva elementti, sille tulisi j�rjest�� erillinen kotelo parhaan tuloksen aikaansamiseksi. Joissain tapauksissa sama kotelokin toimii kohtuullisesti, mutta ei koskaan ideaalisesti. Miksi suljettua koteloa laskettaessa kotelon koko muuttaa elementin suorituarvoja ? Perustoiminnaltaan suljettu kotelo todellakin vastaa ��retonta levy�, joka est�� t�ydellisesti elementin edest� ja takaa tulevien ��nien akustisen oikosulun. T�m�n vuoksi suljetusta kotelosta k�ytet��n my�s nime� infinite baffle. Suljettu kotelo muuttaa kaiutinsysteemin parametreja elementin vapaan ilman parametreista, koska k�yt�nn�n kotelo ei ole ��rett�m�n suuri. Kotelossa olevan elementin j�ykkyyteen pit�� lis�t� kotelon ilmajousen j�ykkyys. T�m� aiheuttaa resonanssitaajuuden nousun ja Q-arvon kasvun. Miten refleksiputken tukkiminen vaikuttaa kaiuttimen taajuusvasteeseen ja muihin ominaisuuksiin ? Jos ylikorostunutta bassotoistoa ei saa kaiuttimen siojoittelulla kuriin, voi refeleksiputken tukkiminen olla varteenotetava vaihtoehto bassojen vaimentamisessa. Refeleksiputken tukkiminen vaikuttaa taajuusvasteeseen eniten kotelon viritystaajuuden ymp�rist�ss�. Jos kaiuttimen viritystaajuus on noin 50 Hz paikkeilla, vaikuttaisi putken tukkiminen eniten bassoihin noin taajuusalueella 35-79 Hz. Putken tukkimisella saatava bassovaimennus riippuu olosuhteista, mutta se voi olla jopa 6 desibeli�. Edell� mainitun taajuusalueen alapuolisten taajuuksien taso sen sijaan hieman kasvaa kun refeleksiputki suljetaan. Refelekiputken aukon voi tutkkia monella tavalla. Yksi hyv� tapa on kiert�� vaahtomuovista tiukka rulla, joka ty�nnet��n refeleksiputken sis��n. Miten refleksiputken sijoitus vaikuttaa kotelon toimintaan ? Refleksiputken tapauksessa on melkolailla sama onko putki sijoitettu kotelon etu- vai takapuolelle. Niill� taajuuksilla, joilla refleksiputkesta on jotain iloa on kaiutin kuitenkin melkolailla ym�ris�teilev�. Kun kaiuttimen mitat ovat aallonpituuden luokkaa tai sit� pienemm�t on suuntavuudella toki merkityst�. Kuitenkin esim. 100 Hz taajuudella yksi aallonpituus on 3,4 m ja k�yt�nn|ss� bassorefleksirakenne vaikuttaa vasta reilusti t�m�n taajuuden alapuolella, joten kaiutinkaapin pit�isi olla todella valtavan (pakettiauton kokoisen), jotta asialla olisi merkityst�. Refleksiputken toiminnan kannalta ei ole merkityst�, onko se kokonaan, osittain tai ei ollenkaan upotettu koteloonsa. Refleksikotelo toimii Helmholtz-resonaattorina, joka voidaan ajatella massa-jousi-systeemiksi, niin, ett� kotelossa kokoonpuristuva ilma vastaa jousta ja refleksiputkessa oleva ilma taas vastaa sit� massaa. Ainakin teoriassa, jos refleksiaukko on mitoitettu liian pieneksi ja siin� syntyy erilaisia korkeataajuisia (ja siten suuntaavampia) h�iri���ni�, voi jopa olla edullista suunnata refleksiaukko pois kuulijan suunnalta, jolloin korkeampien taajuuksien suuntaavuuden ansiosta niiden voimakkuutta saadaan vaimennettua. Kuinka paljon refleksiputken takana pit�isi olla tilaa ? Nyrkkisaant�na ainakin putken halkaisijan verran ja aivan minimiss��nkin ainakin s�teen verran. Kuinka paljon kaiutinkoteloon laitettu vaahtomuovi vaikuttaa sen teholliseen tilavuuteen subwooferissa ? Vaahtomuovi suurentaa kotelon tehollista tilavuutta, sit� mink� elementti tavallaan n�kee, eik� suinkaan pienenn� sit�. Subbari ei muuten tarvitse oikeasti mit��n vaimennusainetta, t�m� on yleisesti v�h�n tiedetty asia. Matalat taajuudet, joita subbari toistaa, eiv�t j�� kotelon sis��n seisovina aaltoina eiv�tk� heijastu kartion l�pi ym, mit� k�y keskitaajuuksille. Miksi subbarikotelon voi t�ytt�� vaahtomuovilla, on juuri se tilavuuden n�enn�inen kasvaminen. Refleksiputki ei tietenk��n saa menn� umpeen, jos kyse on refleksikotelosta. Mist� l�yd�n verkosta kaiutinrakennusohjeita ? Kaiuttimien ja subbareiden rakentelusta kiinnostuneiden kannattaa katsoa [17]JL Audion webbisivuja josta l�ytyy kattavat ohjekirjat kotelon kokoamiseen, johdotuksiin, eri kotelotyyppien hyv�t ja huonot puolet ja paljon muuta. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [18]http://www.jlaudio.com/. [19]Speaker Building Page sivulta osoitteesta [20]http://www.speakerbuilding.com/ l�ytyy paljon tietoa yksityisten henkil�iden omista kaiutinprojekteista. Miten voin tehd� helposti dipolimallisen takakaiuttimen surround-k�ytt�� varten ? Helpoimmin dipolikaiutitmen rakentaa kahdesta vanhasta kaiuttimesta. N�ist� saa dipolikaiuttimen kun asettaa kaiuttimet vastakkain ja k��n�� toisen johdon toisinp�in. Miten voin itse suunnitella oman hyv�n kaiuttimen ? Kaiutinsuunnittelu ei ole erityisen suoraviivaista puuhaa. Ensin pit�� ymm�rt� peruasiat ja saada ne kuntoon, mik� j�lkeen pit�� viel� viritt�� ja viritt�� ett� p��st�� hyv��n tulokseen. Hyvin onnistuneissa kaiuttimissa on eritt�in monta asiaa otettu huomioon. Esimerkiksi perinteisen vapaakentt�vasteen lis�ksi my�s teho- ja vaihevasteiden pit�� olla kunnossa. Heijastukset niin kotelon reunoista kuin sis�ll�kin pit�� saada minimoitua eik� itse kotelo saisi soida elementtien lis�n�. K�yt�nn�ss� hyv�n kaiuttimen saa aikaan ainoastaan ensin hyvin suunnittelemalla, kokeilemalla ja parantelemalla. Kokeilussa ovat tarpeen hyv�t mittalaitteet, jotta pystyy l�yt�m��n mik� oikeastaan kaiuttimessa on vialla ja korjaamaan sen seuraavassa versiossa. Ennen oman kaiuttimen suunnittelun aloittamista kannattaa tutustua valmiisiin kaiutinrakennuohjeisiin ja ymm�rt�� mill� perusteilla ne on suunniteltu. Pekka Tuomelan 'Rakenna Hifikaiuttimet' -kirjoja kannattaa palarata ahkerasti ja k�yd� katsomassa kaiuttimien rakennusohjeita osoitteesta [21]http://www.speakerbuilding.com/. Niist� l�ytyy my�s jonkin verran tietoa valmiiden rakennusohjeiden tueksi. Vance Dickansonin 'The Loudspeaker Desing Cookbook' on yksi alan tunnetuimpia teoksia - olkoonkin, ett� kertoo monesta asiasta sekin vain pintapuolisesti. Miten suunnittelen kaiuttimen jakosuotimen ? Passiivisuotimen rakentaminen on teoriassa hyvin yksinkertaista, mutta k�yt�nn�ss� aikamoista salatiedett�. Kaiuttimen k�ytt�ytyminen lopullisessa sijoituksessaan on aina jonkin verran erilaista kuin datalehdell� kerrottu ja ideaalitilanteessa on laskettu. Parasta on siis hankia aihetta k�sittelev�� kirjallisuutta ja varautua tustustumaan useisiin matemaattisiin kaavoihin sek� harrastamaa kokeilua. Jokosuotimen suunnittelussa riit�, ett� pelk�st��n jaat tietyt ��nialueet tietylle kaiuttimille, vaan eri elementeille menevien signaalien voimakkuussuhteet sek� vaiheet t�ytyy my�s olla kohdallaan. Lis�ksi kotelon t�ytyy olla oikeaoppisesti suunniteltu ja elementtien suuntaavuus t�ytyy ottaa huomioon. Peruskaavoillakin saa kuitenkin suojattua elementit palamiselta (diskantit jne.) ja jonkinlaista taajuusjakoakin. Jollet ole varautunut opettelemaan kaikkea t�t� (ja paljon lis��), niin hanki rakennussarja tai valmiit kaiuttimet. Mit� merkityst� vastuksilla on kaiuttimien jakosuotimissa ? Vastusten yleisin k�ytt| jakosuotimessa on elementtien herkkyyserojen tasaamisessa, mutta niit� saattaa l|yty� mm elementtien impedanssin tasauspiireist�, erillaisista taajuusvasteen tasaamiseen k�ytetyist� resonanssipiireist� tai viivepiireist�. Miten kaiuttimen etulevyn mitat ja elementtien sijoittelu siihen vaikuttaa toistoon ? Kaiutinkotelon etulevyn mitat vaikuttavat keski��ni- ja diskanttialueen toistoon. Etulevyjen mittojen lis�ksi tilanteeseen vaikuttaa voimakkaasti my�s etulevyss� olevien kaiutinelementtien sijoittelu siihen. Joissain kaiuttimien eulevyiss� k�ytetty kaiutinelementtien ep�symmetrisen sijoittelun tarkoituksena on diffraktion v�ltt�minen k�ytt�m�ll� erisuuruisia et�isyyksi� elementist� kotelon reunoihin, jolloin ne tasoittuvat. T�h�n tilanteeseen auttaa my�s kapea etulevy ja reunojen py�ristykset, mutta ei niin paljon kun elementtien sujoittelu. Elementtien keskin�inen et�isyys vaikuttaa elementtien yhteisesti toistaman taajuusalueen toistoon ja vaiheeseen. T�h�n vaikuttaa my�s jakotaajuus ja suodattimen jyrkkyys. Voiko 8 ohmin elementille suunniteltuun jakosuotimeen kytke� 4 ohmin kaiutinelementin ? Jakosuodin suunnitellaan elementtien impedanssien mukaan, eli elementit voivat olla eri impedanssisia kunhan suodatin on t�ll�ist� tilannetta varten. Jakotaajuus ei ole suunnitellun kaltainen, jos valmiiseen 4 ohm elementeille suunniteltuun suotimeen laitetaan 8 ohm elementti tai toisin p�in. Miten voin vaimentaa kaiuttimeni diskanttitoistoa ? Kaiuttimen diskanttitoistoa voi jonkin verran vaimentaa laittamalla diskanrttielementin kanssa sarjaan sopivan signaali vaimentavan sarjavastuksen. Pelkk� yksinkertainen sarjavastus kyll� vaikuttaa kaiutinsysteemin taajuusvasteeseen useallakin tavalla (mm. elkuper�inen jakosuodin on tehty toimimaan elementin imepdanssilla oikein, jos impedanssi kasvaa niin jakotajuudetkin muuttuu yleens� siin� samalla). Jos tavittava vaimennus on hyvin pieni (desibelin tai pari), niin yksinkertainen sarjavastus toimii yleens� ihan kivasti. Isommilla vaimennuksilla selv�sti parampaan tulokseen p��st��n seuraavanlaisella ratkaisulla: ----- diskantti /| |-----| |---|r1|---------| | (vahv.) |jako-| | \| |-----|suod.| |r2| | | ----- | | --- --- --- Kytkenn�n komponentit voidaan mitoittaa 8 ohmin elementille seuraavan taulukon avulla: vaimennus dB R1 ohm R2 ohm 1 0,87 66 2 1,65 31 3 2,34 19,4 4 2,95 13,7 5 3,5 10,3 6 4 8 7 4,4 6,5 8 4,8 5,3 9 5,2 4,4 10 5,5 3,7 T�ll�inen kytkent� pit�� jakosuotimelle n�kyv�n impedanssin vakiona ja pyrkii pit�m��n diskanttielementille n�kyv�t impedanssitkin mahdollisimman pienin�. 4 ohmin elementi� k�ytett�ess� edell� olevassa taulukossa esitetyt vastuarvot puolitetaan. Joistain kaiutintarvikeliikkeist� on my�s saatavana erikoispotentiometreja diskantin tason s��t��n. N�m�kin potentiometrit on tehty niin, ett� ne pyrkiv�t pit�m��n impedanssit mahdollisimman vakiona, mutta vaimennusta voi s��t�� laajalla alueella. Mitk� ovat hyvi� kaiutinsunnitteluohjelmia ja mist� saan ne ? Kaiutinten suunnitteluohjelmista on suositeltu ainakin seuraavia PC-ohjelmia (DOS tai Windows): * Perfect box 4.5 * Blaubox * [22]Winsub * [23]WinISD Kaiki n�m� on saatavissa ilmaiseksi verkosta, monet ohjelmista on ladattavissa useammaltakin hifiaiheiselta sivulta. [24]Ljudialla on sivuillaan on-line toimiva Javapohjainen ISD-niminen kaiutinkotelon mitoitusohjelma osoitteessa [25]http://www.ljudia.fi/fi/teknik/isd/index.html. T�ll� onnistuu ainakin subbarikotelon mitoittaminen n�pp�r�sti. Samaisella ohjelman tekij�ill� on omat kotisivut osoitteessa [26]http://www.linearteam.dk/, mist� l�ytyy my�s Windows-versio t�st� samasta ohjelmasta. Seuraavassa selityksi� ohjelmassa k�ytetylle lyhenteille, koska ne voivat h�mm�stytt�� ensikertalaista k�ytt�j��: * Vas = elementin ekvivalenttitilavuus (litroja) * * Fs = elementin ominaisresonanssitaajuus (Hz) * * Qts = elementin resonanssin hyvyysluku * * Driver = koteloon laitettavien bassoelementtien m��r� (yleens� 1) * Vb = Kotelon tilavuus litroissa * Qtc = Kotelon+elementin yhteisen resonanssin hyvyysluku * Fs = Refleksikotelon viritystaajuus * Vf = Bandpass-kotelon esimerkkikuvassa ylemm�n osan tilavuus litroissa * Vf = Bandpass-kotelon esimerkkikuvassa alemman osan tilavuus litroissa * Ff = Banpass-kotelon esimerkkikuvassa ylemm�n osan viritystaajuus (Hz) * Fr = Bandpass-kotelon esimerkkikuvassa alemman osan viritystaajuus (Hz) T�hdell� (*) merkityt kaiutinelementin ominaisuudet on tunnettava, tai muuten suunnitteluohjelmaa ei pysty k�ytt�m��n. Kun n�m� on annettu, voi suljetun, refeleksikotelon ja 4:n asteen banpass-kotelon tapauksessa painaa suoraan vaan optimikotelon laskemista ja ohjelma laskee optimaaliset. Jos saatu tulos ei miellyt�, niin voit sen j�lkeen itse muuttaa saatuja tuloksia, jote ohjelma p�ivitt�� muut tulokset ja taajuustoistok�yr�n muutosten mukaisesti. Lis�� linkkej� kaiutinsuunnitteluohjelmiin l�ytyy osoitteesta [27]http://www.epanorama.net/audiospeakers.html. Mit� kaiutinelementist� pit�� tiet��, ett� voi ruveta hy�dynt�m��n suunnitteluohjelmia ? Ennen kuin suunnitteluun ryhtyy pit�� tietenkin tiet�� mill� aluella kyseinen elementti toimii, eli onko kysess� basso, keski��ni vai diskanttielementti. Jos suunnittelet useamman elementin kaiuttimia, niin elementin impedanssien ja herkkyyksien arvot tulisi tiet��. Bassolementille koteloa suunnitellessa elementist� pit�isi tuntea mielell��n sen kaikki Thiele-Small-parametrit. V�hint��n pit�isi tuntea elementin ekvivalenttitilavuus (Vas), resonanssitaajuus (Fs) ja resonanssin hyvyysluku (Qts). Ilman n�it� tietoja suunnitteluohjelmia ja kaavoja ei pysty k�ytt�m��n. Jos elementtisi tietoja ei ole saatavana, niin sitten ne on selvitett�v� itse mittaamalla. Mit� ovat Vas, Fs ja Qts ? Vas, Fs ja Qts on kaiutinelementin ominaisparametrit, jotka on kaiutinelementiss� k�yt�nn�ss� tunnettava, jotten kaiutinelementille voisi ruveta mitoittamaan hyv�� koteloa mill��n suunnitteluohjelmalla tai muulla laskennallisella menetelm�ll�. * Fs on elementin resonanssitaajuus vapaassa tilassa (Hz). Periaatteessa t�st� arvost apystyy p��ttelem��n, kuinka alas elementti pystyy toistamaan. * Vas on elementin ekvivalenttitilavuus (litroja). Se kuvaa kaiutinelementin ripustusten joustavuutta. * Qts on elementin resonanssin kokonaishyvyysluku. Qts-arvosta voi osittain p��tell� soveltuuko kaiutinelementti paremmin refleksikoteloon vai suljettuun koteloon. Jos kaiuttimesta tunnetaan n�m� parametrit, niin monella kaiutinsuunnitteluohjelmalla tai kirjoista l�ytyvill� kaavoilla on mahdollista laskea sopiva kotelon koko t�ll�iselle elementille. Oikea kotelon koko on erityisen t�rke� bassoelementin kohdalla. Yleens� kaikista kunnollisista laatuelementeist� saa n�m� arvot joko elementin datalehdest�, elementtin edustajalta tai Hifi-lehdess� silloin t�ll�in julkaistuista subbarikaiutinelementtilistoista. Lis�ksi monista elementeist� kerrotaan viel� seuraavat ominaisuudet, joita tarvitaan joissain kaiutinlaskuissa: * Qms on mekaanisen resonanssin hyvyysluku * Qes on on s�hk�isen resonanssin hyvyysluku * Xmax on elementin maksimi liikepoikkeama * Revc on elementin puhekelan tasavirtaresistanssi * Sd on elementin kartion tehollinen pinta-ala Kaiutinelementin resonanssin kokonaishyvyysluku kuvaa l�hinn� kaiuttimen resonanssin voimakkuutta. Ekvivalenttitilavuutta (Vas) tarvitaan kotelon mitoituksessa, ja tyypillisesti mit� isompi Vas on, sit� isompi kotelo tarvitaan. Ilman koteloa auton hattuhyllyyn asennettavien elementtien Vas on yleens� suuri (yli 200 litraa). Sen sijaan pieneen suljettuun koteloon sopivan 10 tuuman elementin Vas ob yleens� 65-90 litraa. Elementin resonanssitaajuus kertoo elementille ominaisen resonanssitaajuuden vapaassa tilassa. Pieness� kotelossa yhdistelm�n kotelo+elementti resonanssitaajuus nousee. Resonanssitaajuuden alapuoliset taajuudet vaimenevat nopeasti (tyypillisesti noin 15 dB/oktaavi). Jos sinulla sattuu olemaan kaiutinelementti, jonka parametreja ei ole saatavissa, niin sitten ne on mitattava itse tai et muuten pysty k�ytt�m��n muuta kun yritys ja erehdys-menetelm�� kotelon suunnittelussa. Tietoa kaiutinelementin parametrien mittamisesta l�ytyy osoitteesta [28]/docs/audio/speaker_parameters.h tml. Mist� tied�n kannattaako elementti asentaa suljettuun koteloon vai refleksikoteloon ? Paras kotelotyyppi selvi�� kaiutinelementin Thiele-small-parametereista arvioimalla ja sitten suunnittleuohjelmalla kokeilemalla mik� on paras ratkaisu koteloksi. K�tev� nyrkkis��nt� saadaan laskemalla seuraava arvo: EBP = Fs / Qes Jos EBP on selv�sti yli 100, kannattaa tyypillisesti k�ytt�� refleksikoteloa tai bandpass-koteloa suljetun kotelon sijasta. Kuinka suuri tilavuus on kuutiojalka ? Amerikkalaisissa kaiutinelementeiss� ja kotelonmitoitusohjeissa kotelon tilavuudet ilmoitetaan yleens� kuutiojalkoina. T�m� tilavuus on helppo muuttaa litroiksi, kun tiedet��n, ett� yksi kuutiojalka on noin 28.3 litraa. Jos haluat laskea tarkempia arvoja, niin voi tehd� sen itse kun tied�t, ett� yksi jalka on 12 tuumaa eli noin 30.48 cm. Miten kartioon lis�tt�v� lis�massa vaikuttaa elementin arvoihin ja toisto-ominaisuuksiin ? Kartioon lis�tt�v� massa laskee elementin resonassitaajuutta (Fs), joten toisto saadaan ulottumaan alemmmaksi. Jos tarkoitus on saada elementti massaa lis��m�ll� pienemp��n koteloon, ratkaisu ei v�ltt�m�tt� toimi odotetusti. Massan lis��minen pudottaa my�s kaiutinelementin herkkyytt�, koska 'tehopainosuhde' heikkenee. Muutoksella on vaikutusta my�s muihin kaiutinelementin parametreihin: Qts arvo nousee kun massa kasvaa. Mit� takoittaa "viritystaajuus" ? Viritystaajuus voi olla monta asiaa. Useimmiten sit� k�ytet��n refleksikotelon yhteydess�. Silloin se tarkoittaa itse kotelon viritystaajuutta, joka on refleksiputken akustisen induktanssin ja kotelon tilavuuden akustisen kapasitanssin m��r��m�. Miten lasken millaisen viritystaajuuden saan aikaan mill�kin refleksiputken pituudella ? Refleksiputken mitat ja viritystaajuus noudattavat refleksikotelossa seuraavaa kaavaa: 22700 * d^2 l = ----------- - 0,79 * d f^2 * V Miss� * l=putken pituus * d=putken sis�l�pimitta (cm) * V=kotelon sis�tilavuus (dm^3) * f=kotelon viritystaajuus (Hz) Yleens� refleksikoteloissa k�ytetyt viritystaajuudet ovat 30 - 45Hz:n v�lill�. Sopiva viritystaajuus riippuu elementin parametreista ja halutusta kaiuttimen vasteesta. Laskemisessa voit k�ytt�� apuna [29]on-line refleksiputkilaskinta, jolla voit mitoittaa refelksiputken. T�m� laskin on JavaScriptiversio t��ll� esitetyst� kaavasta. Pit��k� refeleksiputken laskennassa kotelon tilavuudesta v�hent�� refleksiputken viem� osuus ? Refleksiputken tilavuus ei kuulu resonanssipiiriss� kotelon tilavuuteen, olipa se mink� kokoinen tahansa (se kuuluu refleksiputken "jousivakioon"), joten jos oikein tarkkoja haluttaisiin olla, niin putken tilavuus pit�isi putkea laskettaessa v�hent�� kotelosta. Refleksiputken tilavuus verrattuna kotelon tilavuuteen on useinmiten niin pieni, ett� viritystaajuus ei k�yt�nn�ss� muutu miksik��n, vaikka sen osuutta ei huomioitaisi mitenk��n. Eli jos putkesi on kovin iso, niin parasta huomioida sen tilavuus, muussa tapauksessa j�t� huomiotta. Mit� vaikutusta on refleksiputken halkaisijalla ? Refeleksiputken sis�l�pimitta vaikuttaa resonanssitaajuuteen. Jos kaksi eri kaiutinta on rakennettu eri kokoisilla refeleksoputkilla jotka on viritetty samalle taajuudelle, niin silloin ne toimivat pienill� ��nenvoimakkuuksilla samalla tavoin. Voimakkailla ��nenvoimakkuuksilla ja bassovoittoisella materiaalilla tuo ohuempi refleksiputki on huonompi, koska siin� liikkuvalle ilmalle tulee suurempi liikkumisnopeus, mik� voi aiheuttaa virtaus��nien syntymist� refleksiputkeen. Onko refleksiputken sijoituksella kaiutinkotelossa suurta merkityst� ? Jos kotelosi ei ole aivan valtavan suuri (p��mitat metrej�) ja viritystaajuutesi on alhainen (alle satoja Hz), niin refleksiputken paikalla elementtiin n�hden ei juuri ole merkityst�. Mittatikkuna merkitykselle voit pit�� ��nen aallonpituuden nelj�nnest� et�isyyten� refleksiputken ja elementin v�lill�. Jos et�isyys on t�t� luokkaa tai enemm�n, niin sitten sijoituksella voi olla jo merkitt�v�� vaikutusta. Pienemmill� et�isyyksill� ei refleksiputkensijoitus suuremmin vaikuta kaiuttimen toimintaan. ��nen aallonpituuden voit laskea yht�l�st� l = v / f, miss� v = ��nennopeus ilmassa (noin 340 m/s) ja f on ��nen taajuus. Mik� merkitys on refleksiputken sis�p��n sijainnilla kaiutinelementtiin n�hden ? Refleksiputken tulisi olla l�himm�st� sein�st� tai elementist� v�hint��n refelksiputken halkaisijan matkan p��ss�. Koska refleksiputken on tarkoitus esitt�� erillist� induktanssia (massaa) ja kotelo kapasitanssia (jousta) on t�rke��, ettei elementti hengit� aivan suoraan refleksiputkeen. Koska suuntaavuutta ei matalilla bassotaajuuksilla esiinny, riitt�� kun putken p��n ja kalvon v�liin j�� putken tai elementin halkaisijan verran matkaa (isomman mukaan). Jos et�isyytt�� elementin ja refleksiputken v�liss� on liian v�h�n on mahdollista, ett� takertunut massa p��see livahtamaan suoraan elementist� putkeen ja toisaalta putki alkaa lis�t� elementin liikkuvaa massaa. Onko refleksiputken p��n muodolla vaikutusta refleksiputken ominaisuuksiin ? Refleksiputken p��n muoto vaikuttaa ilman virtaukseen putken p��ss�. Normaalissa suorap�isess� putkessa putken efektiivinen pituus on noin itse putken pituus + suorissa p�iss� puolet putken halkaisijasta. Py�ristetyll� p��ll� pyrit��n v�hent�m��n turhia py�rteit� ilmavirrassa. Nuo py�rteet taasen aiheuttavat mm. sivu��ni�. Py�ristetyill� putken p�ill� voidaan v�hent�� refleksiputken p��ss� kovilla virtausnopeuksilla syntyv�� haitallista turbulenttista virtausta. Koska turbulenttista virtausta esiintyy refleksiputken kummassakin p��ss�, kannattaa py�ristys laittaa refleksiputken kumpaankin p��h�n, jos sit� meinaat k�ytt��. Jos putken p��t on py�ristetty, niin p�iden vaikutus efektiiviseen putken pituuteen on tyypillisesti efektiivist� putken pituutta lyhent�v�. Jos k�yt�t t�ll�ista py�ristetty� teollisesti valmistettua refleksiputkea, niin pyyd� tarkemmat tiedot tuotteen myyj�lt�, maahantuojalta tai valmistajalta. Yleensa putken valmistaja ilmoittaa miten putken pituus lasketaan. Miten lasketaan putkien pituus kun halutaan k�ytt�� yhden putken sijaan kahta tai useampaa refeksiputkea ? K�yt� samaa pituuden laskukaavaa kuin yhdellekin putkelle. Pienempien putkien poikileikkauspinta-alojen summan on oltava saman suuruinen, kuin mik� olisi yhden putken poikkileikkauspinta-ala. Eli lasket kuinka ison putken halkaisijaa kahden putken yhteenlaskettu poikkipinta-ala vastaa. Yhden putken sijaan voinee k�ytt�� nelj�� putkea ilman ongelmia. Kovin pienill� putkilla suhteellinen vastus kuitenkin kasvaa yhteen isoon putkeen verrattuna. Onko refleksiputken muodolla vaikutusta ? Refleksiputken poikkipinnan muodolla pieni merkitys. Surakulmaisen putken tehollinen pinta-ala on pienempi kuin py�re�n, joten putken pinta-alaa pit�� suurentaa hiukan. N�in ollen voit k�ytt�� suorakulmaiselle kanavalle samoja kaavoja kuin normaalillekin refleksiputkelle, kun pid�t pituuden pituuden samana ja my�s poikkileikkauksen pinta-alan samana. Jos kanavasta tulee hyvin littana tai ahdas, niin niin poikkeileukkausen muodon merkitys on hyvin mit�t�n. Yleisesti ottaen poikkileikkausta ei kannata tehd� litte�mm�ksi kuin yhden suhde yhdeks��n, jotta putki toimisi lasketulla tavalla. Mitk� seikat vaikuttavat refleksiputken ominaisuuksiin ? Refleksiputken ominaisuuksiin vaikuttavat sen pituus, (tehollinen) poikkipinta-ala sek� siin� virtaava kaasu (ilman ominaisuudet muuttuvat kosketuden ja l�mp�tilan mukaan). Miten viem�riputki sopii refleksiputken materiaaliksi ? Muovinen viem�riputki sopii oikein hyvin refleksiputken materiaaliksi. Uponalin viem�riputkea saanee ainakin noin 1,5" 2" 3" 4" 5" 6" halkaisijoilla tai vastaavilla (tarkista saatavuus ja tarkat mitat l�himm�st� rautakaupasta). Jos meinaat tehd� taivutetun putken, niin ei kannata k�ytt�� valmista viem�riputken kulmaa miss� on ter�v� kulma "sis�kaarteessa". Ter�v� kulma aiheuttaa, ett� putki suhisee isommilla ��nenpaineilla. Refleksiputkesta tulee laskemalla pidempi kuin koteloon mahtuu. Mit� teen ? T�ss� tilanteessa on muutamia mahdollisuuksi. Yksi mahdollisuus on laskea refleksiputken pituus pienemm�ll� putken halkaisijalla, jolloin putkesta tulee lyhyempi. Toinen mahdollisuus on taivuttaa refleksiputki sellaiseksi, sen saa mahtumaan koteloon. Putkea taivuttaessa kannattaa tehd� loivia taitoksia, ett� ei tule turhia turbulensseja refleksiputkeen aiheuttamaan h�iri���ni�. Voiko pitk� refleksiputki toimia siirtolinjana ? Jos refelksiputki on pitk� verrattuna toistettavan ��nen aallonpituuteen voi refelksiputki toimia siirtolinjan tavoin eik� siis toimi refleksiputkena kuten pit�isi. Yleens�kin kannattaa pit�� refleksiputken maksimipituus kahdeksasosa-aaltoa lyhyemp�n� basson k�ytt�alueella, mik�li suinkin mahdollista. Voiko refleksiputken sijoittaa siten ett� se tulee kotelosta ulosp�in ? T�llainen konstruktio on t�ysin mahdollinen. T�ll� j�rjestelyll� ei ole vaikutusta kotelon viritykseen, kunhan muistaa ett� putken ulkonema ei en�� vaikuta kotelon tilavuuteen (Se osa putkestahan joka menee kotelon sis�ll� pienent�� kotelon tilavuutta). Ulosp�in menev�� putkea sentaessa kannattaa ottaa huomioon, ett� refleksiputken toteutus on samaan tapaan kuin normaalissa refleksiputkessa, eli toinen putken p�� l�htee kotelon pinnasta (sama onko se sis�- vai ulkopinta. Millainen tulisi olla passivielementti� k�ytt�v�n kaiuttimen passivielementti ? Passivielementin tulisi olla pinta-alaltaan mahdollisimman suuri, mieluimmin suurempi kuin aktiivinen elementti. Laaja kartion liikerata on eduksi. N�m� asiat on yleens� otettu huomioon passivik�yt��n suunnitelluissa megneetittomissa ja puhekelattomissa elementeiss�, joita on tosin vain v�h�n markkinoilla. Passiivielementti� k�yytt�v�n kotelon suunnitteluperiaate on p��piirteitt�in sama kuin bassorefleksikotelossa: resonanssitaajuus on sijoitattava alueelle, jossa aktiivisen lementin vaste suljetussa kotelossa olisi jo selv�sti vaimentunut. Passivielementin viritystaajuus kannattaa olla yleens� matala, koska vaste laskee voimakkaasti viritystaajuuden alapuolella. Passiivielementin viritystaajuutta on mahdollista laskea kiinnitt�m�ll� kartioon lis�massaa. Miten kaiutinkotelo kannattaa pinnoittaa ? Kaiutinkotelon pinnoittaminen riippuu omista vaatimuksista, k�ytetyst� kotelomateriaalisja ja paljonko vaivaa hommaan on valmis pist�m��n vaivaa+rahaa. Valmiiksi puukuvioilla varustetun puumateriaalin (liimapuu, lauta, vaneri) voi hyvin tasoittaa ja pinnoittaa jollakin sopivalla pinnoitusmateriaalla. Hyv� vaihtoehtoja t�h�n ovat lakkaus, l�pikuultava maali, petsaaminen ja puuvaha. Jos puukuvioiden ei tarvitse n�ky�, niin umpinaisempikin maalaus toimii. Jos kotelon tekee MDF-levyst�, niin yksi hyv� pinnoitusmateriaali on maalata kotelo sopivalla maalilla. Lastulevylle on hankalampi tehd� siisti� maalausta, mutta voi senkin maalata jos ei vaadi ihan tasaista pintaa. Jos haluat puukuviot MDF- tai lastulevykoteloon, niin sitten hyvin� pinnoitusmahdollisuuksina on puuj�ljitelm�vuovin k�ytt� tai pinnan viiluttaminen. Helpoimmalla puun n�k�isen pinnan teet puuj�lmitelm�muovilla (t�t� monet halvemmat tehdaskaiuttimetkin k�ytt��). Liimapinnalla varustetta puuj�ljitelm�muovia saa rautakaupoista sek� joistain kirjakaupoista. T�ll�inen muovi pysyy hyvin kiinni jos vaan osaa taittaa sen reunat oikein. Puuj�ljitelm�muovin hintaluokka on noin 3-7 euroa metrilt� (saatavana yleens� 50-70cm levyisen�). Kotelon pinnan viiluttaminen on sitten oma taiteenlajinsa, joka vaatii oikeat tekniikat ja hiukan harjoittelua hyv�n tuloksen aikaansaamiseksi. Mik� on hyv� kaiuttimen kotelomateriaali ? Kaiutinkotelo kannattaa rakentaa siten, ett� sen sein�t eiv�t p��se v�r�htelem��n. Kaiuttimessa kaiutinelementin pit�isi tuottaa ��nt�, ei kotelon. Kannattaa tehd� sellainen kotelo, ett� nyrkill� koputtaessa se ei soi sitten patkaakaan (kun kalliota hakkaisi). Matalilla taajuuksilla kotelon sein�mien j�ykkyys on t�rkeint�. Subbari syntyy vaikka 22mm (tai paksummasta) vanerista tai lastulevyst�, kunhan sein�m�t j�ykistet��n riitt�v�ll� m��r�ll� tukia. Usein kaiutinkoteloihin suositellaan MDF-levyn (medium-density fibreboard) k�ytt�mist�, mutta MDF on yleisnimitys levyille ja niita on monenlaisia: Osa on parempaa vaneria ja osa taas on lastulevya. Yleisestiottaen MDF-levy on hyv� kotelomateriaali. Sit� on helppo ty�st�� ja huomattavasti kest�v�mp�� ja tiiviimp�� kuin lastulevy. Kuutio MDF-levy� painaa noin 800-900 kg. MDF-levy� ty�stett�ess� kannattaa huolehtia riitt�v�st� hengityssuojauksesta, koska hieno paljon liima-aineita sis�lt�v� puup�ly ei ole terveellist� hengitett�v��. MDF-levyn voi pinnoittaa hyvin monella tavalla. Tyypillisimm�t lienev�t maalaaminen, viiluttaminen tai kangasmateriaalilla p��llyst�minen (autok�yt�ss� subbarikotelo). Hyv� vaihtoehto on my�s Osmo (kirkas tai kirsikka) -puuvaha, joka antaa hyv�n pinnan MDF:lle, kunhan muistaa hioa ensin tarpeeksi hienolla hiontapaperilla. Hintaluokka 22 mm MDF-levylle puutavaraliikkeess� valmiiksi sahattua on noin 16 euroa/m^2. Monista puutavaraliikkeist� ei saa MDF-levy� pieniss� eriss� (pit�� ostaa koko noin 4 m^2 levy), joten varaudu pieneen etsint�kierrokseen oman alueesi puutavaraliikkeiss�. Lis�tietoa MDF-levyst� l�ytyy osoitteesta [30]http://www.diyloudspeakers.org/faqs/mdf.html. Halvin materiaali koteloon on lastulevy. Siit�kin saa tukevan kotelon kun k�yt�� riitt�v�n paksua levyj�. Lastulevykotelon pinnan saaminen siistiksi on hankalaa, ellei sit� villuta tai muuten p��llyst�. Lastulevy� ei oikein kannata ruveta maalaamaan, koska silla kun on paha tapa "nostaa karvat pystyyn". Lastulevy kannattaa aina suojata ainakin nurkista ja mielell��n my�s reunoistaan esim. metallilistalla, koska lastulevy on melko haurasta ja "purkaantumiselle" altista jos siihen tulee painuma. Vaneri sopii hyvin my�s kaiutinkoteloihin, ja sit� k�ytet��n paljon esimerkiksi PA-kaiuttimien kotoloissa, joiden pit�� kest�� kovaa k�ytt��. Vaneri on hyv��, koska se tarjoaa suuren jaykkyyden ja vaimennuksen. Vanerin huonona puolena on levyn aika kallis hinta. Perusperiaatteena on ett� kaiuttimien rakennusmateriaalin tulee olla mahdollisimman j�ykk�� painoonsa n�hden. T�m� siksi, ett� j�ykkyys pienent�� v�r�htelyn amplitudia ja massan v�hyys merkitsee v�hemm�n sitoutunutta energiaa, eli lyheyemm�t j�lkiv�r�htelyt. Jos aine viel� olisi h�vi�llist� olisi tietysti hyv�, mutta t�m� vaatimus on yleens� ristiriidassa j�ykkyysvaatimuksen kanssa. Mit� eroa on MDF, HDF ja tavallisella lastulevyll� ? Lastulevy on huomattavasti halvempa kuin MDF/HDF levyt, se lienee ensimm�inen suuri ero. MDF on selluloosakuidusta valmistettua suuressa paineessa (HDF hyvin suuressa) pr�ss�tty� levy�. MDF on tiukemmasta rakenteestan johtuen j�ykemp�� kuin lastulevy. Sek� MDF-levyst� ett� lastulevyst� saa molemmista saadaan tukeva kaiutinkotelon kun tehd��n kotelon rakenteesta tuleva (riitt�v� m��r� tukia sis�lle). Vaikka lastulevy ei olekaan yht� vahvaan kuin MDF-levy, niin sit� voi hyvin k�ytt�� subbariboksissa (ainakin kun k�ytt�� kunnollisia sein�m�vahvuuksia). Lastulevyn viimeistely tuottaa enemm�n t�it� kuin MDF-levyn, koska partikkeliboardilla on ihastuttava tapa 'nosta karvat pystyyn' kun siihen sutaisee maalia p��lle. Mik� on hyv� materiaali kitata MDF-levy� ? MDF-levyn kittaamiseen sopii liiman ja MDF-levyn hiontap�lyn sekoitus. Kun sekoitat puuliimaa ja MDF-hiontap�ly�, saat aikaan kitti�, joka muistuttaa kuivuttuaan ominaisuuksiltaan hyvin paljon MDF-levy�. Kannattaako kaiutinkotelo rakentaa m�nty-liimapuusta ? Puu soveltuu erinomaisesti kaiuttimien rakennusmateriaaliksi. Puu on hyvin j�ykk�� painoonsa n�hden ja siit� voi siksi valmistaa koteloita, jotka ovat j�ykki� ja samalla sitovat v�h�n energiaa. Rakennettaessa puusta on kuitenkin muistettava, ett� puu el�� kosteuden mukaan, mik� voi aheuttaa puun halkeilua jos kotelo ei ole oikein kasattu. Puun el�minen syitten poikkisuunnassa on voimakasta kun kosteusolot vaihelevat. El�minen syitten suunnassa on eritt�in v�h�ist�. Sis�tiloissa on tyypillisesti huomattavan paljon kuivempaa talvella kuin kes�ll�. Samoin kannattaa ottaa huomioon ett� kotelonrakentamisessa k�ytetty puumateriaali ei aina ole ostettaesssa aivan kuivaa. Kun tekee kaiuttimia (tai huonekaluja yleens�) kannattaa seurata s seuraavia ohjeita: * Osta vain tarpeeksi kuivaa liimapuulevy�. M�ntyliimapuulevyjen kohdalla t�m� tarkoittaa k�yt�nn�ss� vain ehj��n suojamuoviin pakattuja levyj�. * V�lt� liitoksia, joissa puu kulkee pitki� matkoja (parikymment� sentti� 18mm m�nnyll�) syilt��n erip�in. * Tee pitk�t saumat niin, ett� saumakohdassa puun syyt kukevat samaan suuntaan. Kaiuttimissa t�m� tarkoittaa ett� puun syyt kulkevat etu-, taka- ja sivuseiniss� alhaalta yl�s, joten pitkiss� seinien v�lisiss� nurkkasaumoissa ei ole odotettavissa ongelmia. * Puun el�miseen vaikuttaa ulkopinnan p��llystys. Esimerkiksi paksu lakkaus hidastuttaa puun kosteudenvaihtelua. * Isoissa koteloissa kannattaa kunhan huolehtii siit� ett� levy on tarpeeksi paksua resonanssien v�ltt�miseksi (esimerkiksi 28 mm). * Ruuviliitokset kannattaa nysv�t� sis�puolelle listojen kanssa ettei j�� ruuvinkantoja ulkopuolelle rumentamaan koteloa. Vaikka v�itet��n ettei m�nty sovellu sen kuivumisen, halkeamisen ja el�misen vuoksi kaiuttimiin, on siit� mahdollista tehd� toimivat kaiutinkotelot kun tekee ne oikein. Hyv��n tulokseen p��st�ksesi k�ytett�v�n puumateriaalin tulee olla rutikuivaa (kuivempaa kuin "huonekalukuiva"). Kannattaa my�s varmistaa, ett� koko k�ytett�v� puuer� on varastoitu riitt�v�n kauan yhdess�, jolloin sen kosteusprosentti on sama. Kannattaa varoa, koska rautakaupat ja jotkut puukaupatkin myyv�t liian m�rk�� puuta. Varminta on ostaa muoviin pakattua ensimm�isen luokan puuta. M�ntypuun kuivuminen on perin voimakasta, joten kostea liimalevy alkaa hetken p��st� k�pristell� ja edess� on loputon uusintahiomisten taival. Suurin heikkous m�nnyss� on sen pinnan arkuus kolhuille. Muista ett� puu el�� sit� enemm�n mit� enemm�n sen kosteus p��see vaihtelemaan,�l� j�t� kaiuttiimiasi sellaiseen s�ilytyspaikkaan jossa ne p��sev�t havaittavasti kostumaan (esimerkiksi talveksi m�kille). Olisiko koivu parempi kotelomateriaali kuin m�nty ? M�nty on ��nellisess� mieless� koivua parempi, koska se on j�ykemp�� painoonsa n�hden. Koivun etuja ovat kovempi pinta ja peinempi el�minen kosteuden takia. Suurin ongelma koivun k�ytt�misess� kaiutinkotelon materiaalian on hyv�n liimakoivun heikko saatavuus. Voiko kaiutinkotelon tehd� betonista ? Kaiutinkotelon voi tehd� aivan hyvin betonista. Betoni on painava ja j�ykk� materiaali, joten sit� syntyy helposti massiivinen kotelo. Betonin er��n� ongelmana kaiutinkotelomateriaalina on, ett� betonilla on aika korkea Q-arvo. T�st� syyst� sein�mist� tulisi tehd� todella paksu (ainakin 3-5 cm), ett� kotelo ei j�� soimaan. N�in kotelosta tulee helposti hyvin painava. Itse kotelon rakentamisen kannalta betonissa on monia haittapuolena vaike ty�st�minen: tarvitaa valumuotit, valaminen sottaista ja valun j�lkeen ty�st�minen ty�l�st�. Helpoin ehk� tehd� puolikkaasta muotti, valaa kahtena puolikkaana ja lopuksi yhdist�� puolikkaat juottamalla tms. luotettavalla menetelm�ll�. Toinen vaihtoehto on muotti jonka sis�ll� on sis�muotti joka sitten puretaan elementinrei�st� pihalle (tai liuotetaan pois jos sis�muotti on tehty styroxista). Koko betoninen kaiutinkotelo pit�� muistaa raudoitaa kunnolla, koska muuten koko komeus ei siirrossa pysy koossa. Raudoituksena voi k�ytt�� esimerkiksi 3-5 millist� rautaa rungoksi ja kanaverkkoa tms. muutama kerros muodon tekemiseen. Lis�ksi jos haluaa betonikotelostaan v�h�nkin kauniin n�k�isen, joutuu pinnoittamisessa n�kem��n paljon vaivaa. Jotkut kaiutinharrastajat ovat tehneet kaiutinkoteloita betonista, joten homma on toteutettavissa. Jos haluaa kohtuuty�ll� p��st�, niin kannattaa my�s harkita josko jotian valmista betonivalutuotetta pystyisi soveltamaan kaiuttinkotelona (esimerkiksi betoninen putken p�tk�). Mit� hy�ty� on vaimennusaineesta kaiutinkotelon sis�ll� ? Vaimennusaineesta on hy�ty� koska se vaimentaa koteloon sis�lle syntyvi� seisovia aaltoja jotka muuten v��rist�isiv�t kaiuttimen toistoa. Vaimennusainetta tarvitaan kaiuttimessa, jos sen kotelon sis��n mahtuu seisovia aaltoja sen toistamalla taajuusalueella. Mit� voin k�ytt�� kotelon vaimennusaineena ? Yleisesti k�ytettyj� ovat vaahtomuovit ja polyesterivanu. Monet kotirakentajat k�ytt�v�t t�h�n tarkoitukseen myyt�v�� polyesterivanua. Patjak�ytt��n tehty� vaahtomuovia voi my�s k�ytt�� vaimennusianeena. Lasivillaa/vuorivillaakin voi k�ytt�� hyvin suljetuissa koteloissa. Refeleksikotelossa lasi/vuorivilla ei ole terveyssyist� hyv�, koska villap�ly� p��see n�in helposti huoneilmaan. Esimerkiksi lasi/vuorivillaa ei saa ty�maillakaan k�sitell� ilman hengityssuojaimia. T�ll�inen lasivilla pit�isi pussittaa, ett� p�lin� ei k�visi refleksiaukosta tai lasinhippuset menisi huonolla s�k�ll� elementin ilmarakoon. Paljonko koteloon laitetetaan vaimmennusainetta ? Suljettu kotelo t�ytet��n yleens� mielell��n kokonaan vaimennusaineella. Refeleksikotelossa yleens� noin puolet kotelosta ja putken suun ymp�ris� pit�� j�tt�� kunnolla vapaaksi. Miten toteutan kaiuttinelementin upotuksen koteloon ? Yl�jyrsimell� voi tehd� sopivan upotuksen kaiutinelementille. Paras tulos syntyy k�ytt�m�ll� sopivaa sapluunaa jonka mallin mukaan jysrsint� suoritetaan, mutta voi tuon tehd� my�skin k�sivaraisesti kun kappaleeseen piirt�� selv�sti mist� pit�� jyrsi�. Kunnillisen yl�jyrsimen ja siihen tarvittavien lis�tarvikkeiden hinta on helposti pari sataa euroa, joten se on hiukan turhan kallis hankinta pelk�st��n yht� projektia varten. Markkinoilla on olemassa nyky��n my�s halpaversioita yl�jyrsimist� jopa selv�sti alle 100 eurolla, laatu n�iss� sitten vaihtelee. Jos tarvitset upotuksia yhteen kaiuttimeen, niin kannattaa kysell� puusep�nliikkeist� paljonko tarvittavien upostusten tekeminen meksaisi (t�llaiset pikkuhommat maksanevat ehk� satasen tai pari). Toinen tapa toteuttaa upotus: teet etulevyyn ensin rei�n, joka on samankokoinen kuin elementin vaatima l�pi ja sitten jostain ohuemmasta levyst� (samanpaksuinen kuin elementin upotussyvyys+tiiviste) etulevyn kokoisen palan jossa on upotuksen kokoinen reik� samalla kohtaa. Sitten vaan liimaat levyt yhteen. Mit� vaikutusta elementin upotuksella on kaiuttimessa ? Suurin merkitys upotuksessa on ett� kaiuttimesta saadaan ulkn��llisesti siisti. Mill��n muilla kuin korkeimmilla diskanteilla normaalilla elementin upotuksella ei ole mit�� merkitt�v�� vaikutusta ��nenlaatuun. Subwooferk�yt�ss� upotus ei vaikuta mitek��n ��nanlaatuun. Miksi silikoni ei ole hyv� kaiuttimen tiivistysaine ? Useimmat silikonilaadut ovat sellaisisa ett� niist� l�htee kuivuessa happamia h�yryj� (etikkahappoa), jotka haurastuttavat kaiutinelementti�. T�st� syyst� silikonia ei kannata k�ytt�� ainakaan kaiutinelementin reunojen tiivist�miseen. Muussa kotelon tiivist�misess� voi oman harkinnan mukaan yritt�� k�ytt��kin kunhan antaa silikonin kuivua kunnolla ennen elementtien asentamista paikalleen. Normaalista silikonista ei haihdu haitallisia m��ri� happoja kuin alle vuorokauden. Tuon aikaa kun jaksaa odotella, niin mit��n vaaraa ei en�� ole. Normaalia silikonia parempia vaihtoehtoja kaiuttimen tiivistysmateriaaliksi ovat esimerkiksi Acusto Seal ja vataavat kaiutinrakenteluun tehdyt aineet, jotka ovat tosin normaalisilikonia kalliimpia. Puukotelon saa usein halvemmalla tiiviksi ihan vaan Erikeeperill� (tai vastaavalla puuliimalla) ja ruuveilla. Mihin perustuu tarvittavan kotelon pienentyminen kahden elementin mekaanisessa sarjaankytkenn�ss� ? Kahden elementin asentamista per��kk�in k�ytet��n kun haetaan pienemp�� koteloa. Kaksi samanlaista kaiutinelementti� per�kk�in vaatii ainoastaan puolet siit� kotelotilavuudesta mit� yksi n�ist� elementeist� yksin��n. T�m�n kytkenn�n ajatuksena on ett� kalvon massa tuplaantuu mutta pinta-ala pysyy samana. Elementit kytket��n s�hk�isesti rinnan ja toistavat signaalin samassa vaiheessa. Alla kuva er��st� tavasta kytke� kaksi kaiutinta per�kk�in: ____________ | ____| | / / | || || elementit | \____\ | | |kaiuttimen | | sis�tila | |____________| Subwooferin bassoelementit voi my�s vaihtoehtoisesti kytke� kartiot tai magneetit vastakkain, mutta t�ll�in t�ytyy muistaa sy�tt�� signaalit kaiutinelementteihin vastakkaisvaiheisina (toiseen menev�t johdot k��nnet��n). Kotelon tilavuuden laskeminen t�llaiselle kahden elementin yhdistelm�lle on helppoa: laske kotelontilavuus yhdelle elementille ja puolita sitten saatu tulos. T�ll� kytkenn�ll� suurin saatava s�r�ytym�t�n ��nenpaine ei muutu koska t�m� viritys ei kasvata liikutettavan ilman m��r��. Mist� saan ostaa Hifi-lehden kaiuttimien rakennussarjoja ja osia ? Helsingiss� Suomen Hifi-Talo ja RadioDuo myyv�t Hifi-lehden kaiuttimien rakennussarjoja sek� komponentteja niihin (sek� liikkeest� ett� postimyyntin�). Ohessa liikkeiden yhteystiedot: RadioDuo Oy Iso-robertinkatu 12 Helsinki Puh. 09-601544 Suomen Hifi-Talo Liisankatu 29 00170 Helsinki Puhelin: 09-278 2028 URL: [31]http://www.hifitalo.fi/ Tarkemmat tiedot saatavista kaiuttimista ja hintatasosta l�yt�� Hifi-lehdess� olevista mainoksista. Hifi-lehden kaiuttimissa k�ytettyj� [32]Seasin elementtej� voi kysell� my�s maahantuojalta, [33]Gradient Oy:lt�, jolla on webbisivut osoitteessa [34]http://www.gradient.fi/. Muut yhteystiedot: GRADIENT OY Levysep�nkatu 28 04440 J�rvenp�� Puh 09 291 7875 Fax 09 291 6730 Miten MDF-levyn maalaus tulisi suorittaa ? Pelk�st��n maalia vet�m�ll� et saa hyv�� j�lke� MDF-levyn pintaan. Parempaan tulokseen p��set seuraavilla vinkeill�: * Hio pinnat aivan hienolla hiekkapaperilla (esim v�hint��n 320) * Kun pinta on mielest�si t�ysin sile�, pyyhi siit� kaikki p�lyt pois. Tekohas menetelm� on ensin harjata suurimmat pois ja sitten pyyhki� loput pois hieman nihke�ksi kastellulla pyyhkeell�. * T�m�n j�lkeen pienimm�tkin karvat nousevat pystyyn MDF:n pinnasta ja hio uudelleen 320:sell� hiekkapaperilla. * Poista kaikki p�lynrippeet levyn pinnasta. * Pohjamaalaa levy sopivalla liuotinohenteisella pohjamaalilla. K�yt� maalaukseen lyhytkarvaista maalaustyyny�. * Ensimm�isen maalauksen j�lkeen hio pinta hienolla paperilla, pyyhi p�lyt ja maalaa ainakin toinen kerros liuotinpohjaisella maalilla. Maalia valitessa kannatta muistaa, ett� himme� maali antaa enemm�n anteeksi maalaajan mokia kuin t�ysin kirkas. Muista varata ty�h�n riitt�v�sti aikaa ja hermoja, koska ty� on hidasta. Maalaukseen ja hiontoihin menee v�hint��n 4 p�iv�� aikaa. Liotinohenteisia maaleja k�ytt�ess�si homma on hoidettava jossain kunnollisella ilmanvaihdolla varustetussa paikassa. Maalaustyynyn sijasta maalauksessa voi my�s k�ytt�� spraymaalia. Esimerkiksi pohjamaalaus mustalla spraymaalilla ja sen p��lle vaikka marmorisprayta, jolla saat kuvoita pintaan. Spraymaalilla maalatessa valumien v�ltt�miseksi kannattaa muistaa hillitty maalink�ytt� ja ett� pinnan olisi hyv� olla vaakatasossa. Er�s laskutevykotelon maalaukseen annettu vinkki on seuraava: Jos rakennat kotelot lastulevyst�, niin kannttaa aluksi kitata kunnolla ja sen j�lkeen hioa pinta huolellisesti. Sitten pohjamaali pintaan, maali saisi olla mielell��n musta. Joistakin maalikaupoista ja tavarataloista saa Dupli Color merkkist� spraymaalia. Kyseinen spray on roiskemaali ja tekee pinnan rypyl�iseksi. N�in pieni� kotelon pinnassa olevia virheit� virheit� ei huomaa lainkaan ja kotelot n�ytt�v�t kauempaa katsottuna kivisilt�. Voiko jotenkin itse tehd� mustan, puuviilun n�k�isen pinnan jota k�ytt�v�t useimmat tehdastekoiset kaiuttimet? Viiluta kaiutin tavallisella viilulla, petsaa mustalla petsill� ja lakkaa lopuksi pinta. T�h�n operaatioon kannattaa varata kunnolla aikaa, koska viilutus ja laukkaus ovat aikaa vievi� operaatioita. Ja jos haluat tosihalvalla ja helposti tehdastekoisen n�k�iset kaiuttimet, osta rauta/maalikaupasta mustaa itseliimautuvaa puuj�ljitelm�muovia. Puuj�ljitelm�muovi ei ole yht� hienon n�k�ist� kuin oikea puupinta, mutta p��llyst�minen on suunnitelleen yht� helpoa kuin kirjan p��llyst�minen kontaktimuovilla. Tarvikkeita n�ihin operaatioihin saa hyvin varustetuista rautakaupoissa. Miten viilutan kaiutinkotelon kotikonstein ? Kokeiluhaluttomille kerrottakoon, ett� viilututtaminen ei ole kovin kallista eik� vaikeaakaan. Py�kki on tavallisin viilupuu, eksoottisemmat (tammi, teak, p�hkin�puu jne) ovat hiukan kalliimpia ja hiukan huonommin saatavissa. Tavallisesti viilu on noin 0.7 mm paksua. Ohuempia ja paksumpia on olemassa, mutta niiden k�sittely on hankalampaa ja vaatii kokemusta (ja kunnon laitteet). Py�kki- ja mahonkiviilu maksaa tyypillisesti noin 3-5 euroa/m2 kun taas kalliimat viilut (p�hkin�puu) voivat maksaa 15-20 euroa/m2. Puusenp�nliikkeess� ammattilaisen tekem� viilutus on nopea operaatio, mutta onnistuu se kotonakin jos on aikaa ja k�rsiv�llisyyt� harjoitella hommaa. Rohkeasti vain yritt�m��n. Taloudelliset tappiot ainakin j�� melko pieniksi. Itse kokeilevien kannattaa kysell� viiluja puutavaraliikkeist� tai alan verstaasta. Valitettavasti suomalaiset rautakaupat soveltuvat huonosti rakentelijalle, joka haluaa eritt�in hyv�� j�lke�, koska rautakaupat keskittyv�t talonrakentajille tarkoitettujen tuotteiden myymiseen eik� niist� tahdo yleens� l�yty� oikein kaiutinrakentajien tartisemia ty�kalyja, liimoja, lakkoja ja viiluja. Kotelot kannattaa paklata ja hioa tasaisiksi ennen viilutusta, koska ep�tasaiseen kotelon pintaa ei saa aikaiseksi kaunista ja kest�v�� viilutusta. Viilu myyd��n usein melko kapeina soiroina, joten niit� pit�� laittaa useampi rinnakkain. Jotta saumasta tulisi mahdollisimman huomaamaton viilut pit�� ensinn�kin valikoida syykuvioiltaan mahdollisimman toisiaan vastaaviksi ja leikata ne esimerkiksi siten, etta laittaa ne hieman limittain ja leikkaa molemmat saumat kerralla niin saa ainakin yhtenevan sauman. Viilut voi leikata ter�v�lla mattoveitsell� suorareunaisiksi. Viivaimena kannattanee k�yttaa ter�sviivainta. Suorareunaiset viilut teipataa sitten valmiiksi riitt�v�n leveiksi levyiksi esimerkiksi maalarinteipilla. (kannattaa varmistaa, ettei teippi ole liian voimakasliimaista!) Teippauksen j�lkeen voi saumaa tarkastella valoa vasten, jolloin n�kyy, kuinka suuret raot j��v�t viilujen valiin. Yhtenev�n sauman leikkaaminen kahteen viiluun vaikeaa, koska puun syyt tahtoo vied� veitsen ter�� mukanaan ja lis�ksi ter�n pit�isi olla koko ajan tasan samassa kulmassa. Yksi mahdollisuus leikata tarkkaan yhteensopivat kahteen viiluun on teipata kaksi viilua kiinni levyyn limitt�in mahdollisimman tiekasti. Sitten viivotinta apuna k�ytt�en leikataan varovasti saumakohta. Revit��n ylim��r�iset viilut pois, teipataan saumakohta yhteen. T�m�n j�lkeen sauman n�kyv�ksi puoleksi valitaan se puoli joka oli leikkausoperaation aikana alapuolella. Toinen mahdollisuus on tehd� yhdistett�vist� reunoista hiomalla t�r�vat siten, ett� viilu suppenee reunaa kohti vain toiselta puolelta. T�ll�in liimauksesssa suippenevat reunat laitetaan limitt�in p��llek�in. Sitten vain painoa p��lle ja kuivumaan. Kun viilut ovat kuivuneet hiotaan saumakohtaan j��nyt patti tasaiseksi jolloin pit�isi saada huomaamaton sauma. Viilutuksen p��vaiheet: * 1. Viilujen oikasu. * 2. Viilutettavien pintojen tasoitus (roskat ja kohoumat/kuopat pois) * 3. Levit� liima liimattavalle pinnalle. * 4. Laske viilu paikoilleen pikkuhiljaa yhdest� reunasta aloittaen (tarvittaessa "mankeloidaan" kotelon pintaan kiinni). Viilun saa hyvin kiinni kotioloissa k�yttam�ll� kontaktiliimoja tai epoksiliimaa. Puutteellisilla v�lineill� tekev�n kannattaa ilman muuta k�ytt�� kontaktiliimaa. Erikeepperi ei sovellu puutteellisin v�linein kotikonstein viiluttamiseen, vaikka muuten hyv� puuliima onkin, sill� liiman tulee tarttua heti. Lis�ksi erikeeperin vesi saa aikaan sen, ett� viilut rupeavat helposti kupruilemaan eik� liimaustuloksesta tule tasaista, vaikka miten yritt�� (tarvitaan kunnon puristimet, ett� tulee hyv�� j�lke�). Liimat ohennetaan tarpeen mukaan juokseviksi omilla ohenteillaan ja sivellaan koteloon ja viiluun. Esimerkiksi kontaktiliima kannattaa ohentaa aivan ohueksi, jolloin se levittyy helposti ohueksi kerrokseksi. Liiman levitys kannattaa tehd� nopeasti, sill� sen kuivumisaika on lyhyt. Heti kun pinta on kosketuskuiva, tulee viilut asetalla paikoilleen, sill� muuten pysyvyys ei ole kovin hyv�. Mit��n pr�ss�yst� ei v�ltt�m�tt� tarvita (auttaa jos sellainenkin on), kunhan liimaa on tarpeeksi (ei liikaa kuitenkaan) ja painaa viilun heti kunnolla kiinni. Liimauksessa sitten varotaan taittamasta viilujen saumakohtia, eli apumies voi olla tarpeen t�ss� ty�vaiheessa. Liiman annetaan kuivua kosketuskuivaksi. Sitten viilu naputellaa vasaralla ja palikalla koteloon kiinni. Kannattaa muistaa, ett� kontaktiliiman kanssa viilun asento on oltava kerralla kohdallaan. Sitten liimauksen annetaan kuivu rauhassa. Tarpeen mukaan laita viilujen p��lle tasainen paino, jos eiv�t meinaa muuten pysy� paikallaan kuivumisen aikana. Kotelon voi kaataa esimerkiksi juuri liimattu puoli alasp�in ja vaikka istua sitten hetki p��lla. Liiman levityksess� on sopiva lasta tarpeen. Liimajalkien poistoa helpottaa, jos laittat maalarinteippi� kulmien l�helle, ettei liima sotke aiemmin viilutettua sivua (kannattaa varmistaa, ett� k�ytetty teippi ei sitten vaurioita muuten viilua ennen kuin sit� rupeaa viilunsa liimaamaan). Kun viilut ovat kuivuneet riitt�v�n kauan, niin kulmille n�ytetaan puukkoa/mattoveist� ja hiomapaperia. Sitten lakkaat viilut t�h�n sopivallla puulakalla (kaksikomponenttilakat ovat parhaita t�h�n). Varsinkin ensimm�isell� kerralla kannattanee k�ytt�� ohennettua lakkaa. Aina ennen uuden keroksen lakkausta on myos syyta kevyesti hioa edellinen kerros esimerkiksi hienolla ter�svillalla tai hyvin hienolla hiomapaperilla. Lakkauksen vaihtoehtona tai lis�n� voi k�ytt�� my�s petsausta tai puupintojen k�sittelyyn tehtyj� vahoja. N�ill� menetelmill� s�ilyt� puun tunnun pinnassa paremmin kuin lakkauksessa. Petsaus on vaikeampaa kuin �kki� luulisi, sill� petsin v�ris�vy muuttuu kuivatessa ja toisaalta lakatessa. Siksi onkin syyt� aluksi tehd� koe petsauksia ylij��m�viiluille ja myos lakata ne. Petsauksessa kannattaa huomata, ett� pinta n�ytt�� m�rk�n� yhdenlaiselle ja kuivuttuaan toisenlaiselle. Jos p��dyt viel� lakkaaman petsatun pinnan, niin lakkauksen j�lkeen se n�ytt�� kolmannenlaiselle. Isojenkin pintojen viilutus onnistuu kotikonsteilla, kunhan ensin harjoittelee pinemmill�, kuten esimerkiksi hyllykaiuttimilla. Tuollaiset normaalin pienen hyllykaiuttimen kotelon p��llyst�� viiluilla noin tunnissa, kun homman hallitsee. T�m�n p��lle tulevat tietekin viel� lakkaukset. Mik� on helpon tapa tehd� viilutus kotioloissa ? Kotiverstaassa ehdottomasti helpoin on kontaktiliima viilutus. Eli liima viiluun ja viilutettavaan pintaan tasaisena kerroksena. Annetaan kuivua rauhassa (15-20min Kestopren liimalla esim. Tixo on hyytel�m�ist� eik� oikein sovi viilutukseen ilman huomattavaa ohennusta). Kun pinta on osapuilleen kuiva (mit��n ei saa tarttua sormiin ja pinta ei saisi pahemmin olla en�� tahmea) asetat pinnat yhteen. T�ss� vaiheessa on oltava tarkkana, sill� jos viilu menee vinoon niin siin�h�n sitten on eik� irti l�hde sitten mill��n en��. T�m�n j�lkeen jollain raskaalla rullalla voimakkaasti painaen jyr��t pintaa niin kauan ett� se on tasainen ja viel� pari minuuttia p��lle. Viilutukseen on olemassa kaksik�tinen painava rulla jolla tuo menee helposti, mutta esim kivikaulin on hyv� Muista j�tt�� reilusti varaa reunojen yli viilua ja tee rei�t viiluun elementtien kohdalle vasta viilun kiinnityksen j�lkeen. Voiko erikeeperi� k�ytt�� mitenk��n viilutuksessa ? Erikeepperi ei sovellu kotikonstein viiluttamiseen, vaikka muuten hyv� puuliima onkin, sill� liiman tulee tarttua heti. Lis�ksi erikeeperin vesi saa aikaan sen, ett� viilut rupeavat helposti kupruilemaan eik� liimaustuloksesta tule tasaista, vaikka miten yritt��. Jotta saat edes jotenkin kohtuullista laatua, pit�� liima laittaa vain viilutettavaan pintaan, ei itse viiluun. T�m�n j�lkeen laitetaan viilu suoraan liimapinnalle ilman odottelua ja k�ytet��n voimakasta laaja-alaista puristusta. Kunnollisen puristuksen saa aikaan, kun laittaa liimattavat viilut ja levyn vaikka kahden muun levyn v�liin ja k�ytt�� tarpeeksi k�sipuristimia. Puuviilu kupruilla aika pahasti jos ei saa lastulevyn ja viilun kosteutta samoiksi liimaus hetkella. Eli yleensa viilut kannattaa kastella suihkupullolla ennen liimausta (ovat yleensa rutikuivia). Ja liimauksen j�lkeen tarpeeksi painoa viilujen p��ll� tai sitten todella j�re�t puristimet. Usea kokeilija on suositellut erikeepperin tai vastaavan puuliiman k�ytt�mist� viiluttamiseen seuraavalla hiukan erikoisella menetelm�ll�: * Levit� liima viiluun ja laatikkon pintaan suhteellisen ohuelti * Anna liiman kuivua niin pit��n, ett� liima on melko kuivaa * Aseta viilut paikalleen ja paina pintaa vasten * Silit� viilut kiinni kuumalla silitysraudalla Voiko py�ritetetyill� nulkilla varustettua koteloa viiluttaa siististi ? Py�ritetyn nurkan viilutus onnistuu aika hyvin, mutta vain viilun pituussuunnassa. Viiden sentin s�de onnistunee hyvin normaaliviilulla, pienempikin ohuilla viilulla. Py�ristyksen viiluttaminen on tasaista pintaa hankalampaa, joten asiaa kannattaa harjoitella ja kokeilla ennen varsinaiseen kotelon p��llystykseen ryhtymist�. Mist� l�yd�n tietoa millaisia viiluja on saatavana ja mille ne n�ytt�v�t ? Ehk� paras tapa on k�ytd� paikallisessa puutavaraliikkeess� katsomassa, mit� viiluja heill� on saatavana ja valita niist� sitten sopivin. Ainakin seuraavilla yrityksill� on verkkosivuillaan kuvia erilaista viilumateriaaleista: * [35]Villukeskus * [36]Webforest Miten voin tehd� omaan kaiuttimeen pianolakatun pinnan ? Pianolakkaus ei tahdo onnistua kotioloissa vaikka kuinka yritt�� puhdistaa paikat p�lyst� ja kastella k�mp�n lattiasta kattoon, niin p�lyhiukkasia on yll�tt�en joka paikka t�ynn� kun pintaa tarkemmin tarkastelee. Jos haluat todella hyv�n lakkapinnan, kannattaa homma j�tt�� alan ammattilaisille kuten kaiutintehtaatkin tekev�t (esim. Virolaiset kaiutintehtaa teett�nev�t pianolakkauksia Tallinnan Flyygelitehtaalla). Jos kuitenkin meinaat kokeilla pianolakkausta kotona sill�kin uhalla, ett� tuloksena on pettymys kun p�ly pilaa tuloksen, niin seuraavassa muutamia vinkkej� hommaan: * 1. Lakattavan pinnan on oltava t�ysin puhdas ja viimeisen p��lle sile�. Viimeistely esim 320 hiekkapaperilla. Jos pinta ei ole alussa sile�, on turha odottaa hyv�� lopputulosta. * 2. K�yt� nitroselluloosalakkaa (juu ei r�j�hd�, vaikka nitroselluloosaa onkin joku osa-aine ;-), helpointa ty�st�� ja saa kovan kirkkaan pinnan. Lakka on tinneriohenteista ja k�ry sen mukainen. * 3. Lakkaa tasainen ohut kerros ja anna sen kuivua rauhassa kovaksi. * 4. Ota hienoa hiekkapaperia ja hio tuo lakattu pinta aivan sile�ksi (pinta menee sameaksi) kaikista ep�tasaisuuksista. Lopputulos on suoraan verrannollinen huolellisuuteen n�iss� vaiheissa. * 5 Toista vaiheet 3 ja 4 riitt�v�n monta kertaa. Alle 5:ll� kerralla ei kyll� j�lke� synny, mutta 10 pit�isi jo riitt��. Eli t�h�n lakkaukseen pit�isi huolla tehtyn� upota aikaa aika lailla (2-3 viikkoa helposti). Huomioitava on ilmanvaihdon lis�ksi lakkauspaikasta se, ett� huoneen on oltava t�ysin p�lyt�n, eik� saa olla ilmassa koirankarvoja tms. N�m� pilaavat hetkess� homman. Nitroselluloosalakan saa levitetty� pensselill�kin, mutta akryylilakka tarvitsee ruiskun. Ruiskulla muutenkin on helpompi saada hyv� j�lki aikaan. Aerosolilakoilla ei kannata edes yritt��. Voiko kaiutinelementin maalata kotelon v�riseksi ? Kaitunelementin maalaus ei ainkaan paranna elementin ominaisuuksia siit� mihin se on suunniteltu, mutta ei v�ltt�m�tt� varovasti tehtyn� paljoa huononnakaan bassoelementin ominaisuuksia (riippuu elementist�). Onhan maailmalla olemassa v�rillisi� elementtej� ja nekin on yleens� maalattu jossain ett� tuo v�ri saadaan aikaiseksi. Mik�li elementti on j�ykk�rakenteinen, eli ripustus on esim. "progressiivinen" ja kartio paksua esim. pahvia tai muovia, niin maalata voi ohuesti, ei siis monta kerrosta ja lakka p��lle. Mit� kevympirakenteinen elementti on kyseess�, sit� enemm�n maalin massalis� vaikuttaa elementin toimintaan. Pahkikartioon maali tarttuu melko todenn�k�isesti hyvin, mutta saattaa ime� maalia melkoisen tehokkaasti. Muovikartio tulisi karhentaa (esim. hioa karhunkiell�) ennen maalaamista. Maalatessa elementin joustava reunaosa kannattaa suojata sill� maali voi sy�vytt�� sen ja kuivuessaan j�ykistyv� maali ei tee hyv�� kaiuttimen toiminnalle. Muutenkaan maalin kanssa ei kannata liiotella, koska maali lis�� elementin kartion massaa ja liika maalin liuotinm��r� voi liuottaa joitain oleellisia liimauksia kaiutinelementiss�. Onko elektrostaattisen kaiuttimen itse rakentaminen mahdollista ? Elektrostaattinen kaiutin on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, mutta ty�l�s ja hintava toteuttaa. Hifi-lehden numerossa 1/1997 oli juttu elektrostaattisten kaiuttimien rakentamisesta. Kotikutoisen s�hk�staattisen kaiutimen ��nenlaatu on kiinni pitk�lle siin� k�ytetyst� audiomuuntajasta. Itse esl-elementti on rakenteeltaan yksinkertainen ja sit� on vaikea saada toimimaan huonosti (huonosti tehty ei yleens� toimi ollenkaan). Perusperiaatteita elektrostaattisista kaiuttimien suunnittelussa: * pinta-alan kasvu tuo lis�� herkkyytt� ja ja leveyden kasvu lis�� bassoa * Paneelin basso on hyv�laatuista, mutta herkkyys on kapealla elementill� heikko koska dipolitoiminta alkaa aikaisemmin kuin leve�mm�ll�. * Mit� kapeampi runko-osa eli mit� l�hemp�n� s�teilev�n pinnan leveys on koko kaiuttimen leveytt�, sit� siistimmin siirryt��n dipolitoiminnasta pinnan mukaan suuntaavaan ja v�ltet��n reunadiffraktiot. * Jotkut vannovat tasopaneelin nimeen, mutta kaarevalla on etunsa: rakenne on huomattavsti j�ykempi ja kaiutin ei ole diskanteiltaan niin pist�v�n suuntaava * S�hk�turvallisuus kannattaa huomioida kuunnolla, koska elektrostaattisissa kaiuttimissa k�ytett��n useiden kilovolttien j�nnitteit�. Kalvon j�nnite ei tee muuta kuin r�ps�ytt�� sormille koska virta on olemattoman pieni, mutta staattorien v�lill� on suuren j�nnitteen lis�ksi tarjolla paljon virta, helposti tappavan paljon. Mist� voin ostaa tarvikkeita elektrostaattisten kaiuttimien rakentamiseen ? Radioduo Helsingiss� myy tarvittavaa MYLAR-kalvoa (paksuus 6-10 um) pienissa eriss� (metritavaraa). Yhteystiedot: RadioDuo Oy Iso-robertinkatu 12 Helsinki Puh. 09-601544 Helsingiss� my�s Lectron Oy myy Mylaria. Yhteytiedot: Sampo Kolkki Lectron Oy Kaskenkaatajantie 5 02100 Espoo Puh: 09-439 27 427 email: [37]lectron@dlc.fi Romukaupoista l�ytyy kohtuullisella hinnalla rosterista reik�levy�. Toinen mahdollisuus on k�ytt�� mustaa ty�kalujen ripustukseen tarkoitettua reik�levy�. Muita mahdollisuuksia on k�ytt�� pingoitettuja metallilankoja tai muutaman millin rautatankoja. Kannattaa katsoa mita materiaalia saat edullisesti ja s�velt�� sen mukaan. Lectron Engineering Oy myy l�hes kaikkia osia elektrostaattisiin kaiuttimiin, tuo maahan alan kirjallusuutta ja myy akuustiikka-alan mittausohjelmia. Mist� johtuu, ett� tasomallisella paneelikaiuttimella ei saa suoraa taajuusvastetta ? Tasomainen paneeli alkaa suunnata diskanttia voimakkaasti. Kun diskantti ei juurikaan vaimene etaisyyden kasvaessa (kun on voimakkaasti suuntautunutta) ja matalammat taajuudet vaimenevat (koska paneelin leveys on pienempi aallonpituuteen nahden ja taten suuntaavuus vahaisempaa) tulee taajuusvasteesta diskantti voittoinen kauempaa kunneltaessa (parin metrin p��st�). Taajuusvasteongelmaa voi ratkaista joko telem�ll� paneelin sopivasti kaarevaksi ett� diskatit suuntautuvat sopivasti tai tekem�ll� sopivna s�hk�isen korjauksen. S�hk�isen korjauksen voi esimerkiksi tehd� kytkem�ll� sopiva vastus sarjaan muuntajan toisiopuolelle (suurjannitteinen) ja konkkaa rinnalle. Sopivat komponenttiarvot on parasta etsi� simuloimalla sopivalla ohjelmalla (esim. Spicell�). Passiivi suotimen etuna on pieni vaihevirhe (varsinkin keskiaanilla) ja muuntajan nakeman kapasitanssin pieneneminen diskantilla. Subwoofer Mit� hy�ty� on subwooferista ? Subfoofer on kaiutin, joka hoitaa ��nialueen matalimman osan toistosta (tyypillisesti 20..100 Hz). Subwoofer kehitettin paljon matalia ��ni sis�lt�v�n musiikin toistoa, joten alussa sellaisten markkinat olivat pieni�. Kotiteatterien kasvava suosio on lis�nnyt subwoofereidne kysynt�� koska elokuvien ��niraidoissa k�ytet��n paljon matalia basso��ni�. Nyky��n subwooferia k�ytet��n ehk� useimmiten korvaamaan pienten p��kaiuttimien bassotoiston puutteita. Subwooferin tarkoitus on ulosttaa hyvien p��kaiuttimien toistoa alemmaksi ja tuoda toistoon lis�� dynamiikkaa. Joissain tapauksissa alas ulosttuva basso tuo ��nitteisiin lis�� tilan tuntua. Monien subwooferien toisto olottuu ehk� 30-40 Hz saakka, mutta vaativa k�ytt�j� saattaa haluta toistoa joka ylt�� jopa 20 Hz alapuolelle luonnollisilla ��nenpaineilla. T�llaisten vaatimusten toteuttaminen ei sitten onnistukaan ihan halvalla subwooferilla. Tarvitseeko subwooferin toistaa alle 20 Hz ��ni� ? Alle 20 Hz toistolle ei ole yleens� mit��n tarvetta. L�hesl��n aina ei tarvitse p��st� edes kovinkaan l�helle edes tuota 20 Hz toistoa. Alle 40Hz, s�vyk�s, nopea, kumisematon ja ylempiin taajuuksiin saumaton bassotoisto riitt�� useimmille ��nitteille. Joillain harvoissa urku��nitteiss� tai elokuvien ��nitehostaissa saattaa kaivata noin 20 Hz tuntumassa olevia ��ni�. Mit� eroa on aktiivisella ja passivisella subwooferilla ? Aktiivisubwooferissa on sis�ll� oma vahvistin, joka ohjaa subbrielementti�. Eli aktiivisubbari vaatii oman virtapiuhansa. Aktiivisubbarit voidat ottaa signaalinsa joko linjatasoisesta vahvistimen subwooferulosta tai vahvistimen kaiutinl�ht�jen signaalista. Passiivista subwooveria ohjataan samalla p��tevahvistimella kuin p��kaiuttimia (yleens� kytket��n p��kaiuttimien rinnalle). Jos otat passivisen subwooferin ja kytket erillisen vahvistimen ohjaamaan sit�, niin t�m� yhdistelm� vastaa toiminnaltaa aktiivisubwooferia. Eli t�m�n systeemin joka koostuu passiivisesta subbarikaiuttimesta, erillisest� sit� ohjaavasta vahvistimesta ja aktiivisesta jakosuotimesta voi luokitellla koko j�rjestelm�n� aktiiviseksi subwooferiksi. Aktiivista subwooferia pidet��n yleens� parempana ratkaisuna kuin passivista subwooferia, koska se on helpompi sovittaa huoneen ja kaiuttimien toistoon kuin passiivinen subwoofer. Aktiisessa subwooferissa voidaan vahvistin ja suodatus voidaan optimoida k�ytetylle elementille ja kotelolle, joten aktiivisubwooferista voidaan haluttaessa tehd� pienempikokoinen kuin vastaavaan toistoon p��sev�sta passivisesta subwooferista. Passiivisubbarin pahin ongelma on s��t�jen puute. Bassoalueen sovitus p��kaiuttimien toistoon on helppoa kun erillinen vahvistin takaa tasons��d�n ja vaihe sek� suodatustaajuus s��timill� subwoofer voidaan hienos��t�� niin ettei se "kuulu" ollenkaan vaan sulautuu p��kaiuttimien toistoonsaumattomasti, lis�ten vain alap��h�n voimaa. Passiivisubbarin ongelma on nimenomaan se ett� sen voimakkuutta suhteessa p��kaiuttimiin on hyvin vaikeaa (l�hes mahdotonta) s��t�� erikseen. Kun p��kaiuttimien herkkyydet kun vaihtelevat suuresti, niin passiiviseen subwooferin kunnolla sovittaminen niihin ei oikein onnistu ellei niit� ole alunperin suunniteltu toimimaan yhteen. T�st� syyst� passiivisubwoofer toimii yleens� kohtuullisen hyvin tapauksessa jossa passivisubwoofer on erityisesti suunniteltu toimimaan k�ytettyjen p��akiuttimien kanssa. Esimerkkin� t�llaisista systeemeist� ovat niin sanotut satelliittikaiutinsysteemit joissa on yksi subwooferlaatikko ja kaksi pient� sivukaiutinta, jotka on helppo sijoittaa huoneen sisustukseen. Kun satelliitit ja passiivisubbari ovat suunniteltu toimimaan yhten� kokonaisuutena pit�isi oikeastaan puhua moniosaisesta p��kaiutinparista. Miten passivisubwooferin saa toistamaan sek� oikean ett� vasemman ��nikanavan basso��net ? Passiivisen subwooferin saa toistamaan molemmat kanavat vain siin� tapauksessa, ett� subwooferissa on erilliset s�hk�iset piirit molemmille kanaville. T�t� varten bassoelementtej� tulee olla kaksi kapppaletta (yksi kummallekin kanavalle) tai t�ytyy k�ytt�� yht� kahdella puhekella varustettua subwooferelementti�. Kaksi kanavaa toistavassa passivisubwooferissa t�ytyy olla omat erilliset jakosuotimet molemmalle toistettavalle kanavalle. Onko yksi vai kaksi subwooferia parempi ? Kahden subwooferin k�ytt|� puoltavat l�hes kaikki seikat lukuunottamatta lompakkoa ja mahdollisia sijoitusvaikeuksia. Monosubwoofer on vaikeampaa integroida ��nikuvaan yht� hyvin kuin kaksi ja lopputulos j�� parhaimmillaankin heikommaksi. Vaikka jakotaajuus olisi alhainenkin, subwoofer aina sotkee stereokuvaa enemm�n tai v�hemm�n (yleens� ei kuitenkaan hirve�n h�iritsev�sti suhteessa tuohon bassotoiston parantumiseen). Kaksin kappalein subwoofer ei erotu yht� helposti omaksi ��nil�hteekseen kuin monona ajettaessa. Stereokuvan paremman s�ilymisen lis�ksi kahden subwooferin etuna on se, ett� halutulla ��nenvoimakkuudella subbarin kuormitus puolittuu eli s�r| ja kompressio v�henev�t. N�m� murheet eiv�t edes ole lineaarisia vaan saattavat kuorman puoliintuessa v�henty� huomattavasti enemm�n. T�st� on merkitt�v�� etua ainakin suurilla ��nenpaineilla. Kolmas, mutta ehk� stereosubbareilla hieman kyseenalainen seikka, on ep�symmetrisell� sijoittelulla saatava mahdollisesti v�h�isempi seisovien aaltojen h�iritsevyys ja tasaisempi bassovaste huoneen eri osissa. Yhdell� subbarilla bassoalueen korostumien ja vaimentumien tuomat vasteen mutkat ovat joka kohdassa kuuntelutilaa erilaisia, mutta kahdella voidaan v�h�n tasoittaa tilannetta. Siit�, miten ep�symmetrinen sijoittelu yhdistettyn� bassop��n stereonapit�miseen ei ole hirve�sto kokemuksia. Kaksi subbaria voi jossain tapauksissa olla jopa helpompaa sijoittaa kuin yksi. Sivusein�lle sijoitus saattaa olla seisovien aaltojen kannalta edullinen paikka, mutta yhdell� subbrilla ��nikentt� puoltaa pahasti, jos yksi ainoa bassopalikka on voimakkaasti sivussa p��kaiuttimien sektorilta. Sopiiko autok�ytt��n tehty subwoofer kotik�ytt��n ? Jos puhutaan pelkist� elementeist�, niin vastaus on ett� autoelementti sopii hyvin kotisubwooferinkin rakentamiseen kun sen varustaa kotik�ytt��n sopivaksi mitoitetulla kotelolla. Jos kyseess� on valmiiksi koteloitu autok�yttoon tarkoitettu subbari on enemm�n kuin todennak�ist�, ett� kotelo on liian pieni kotikaytt��n (eli ei todenn�k�isesti soi kotona hyvin ainakaan alimpien bassojen osalta). Mutta muuten ei ole mit��n esteit� kaytt�� autosubbareita kotona. Tarvitseeko surrround-j�rjelm�ss� takakanaville laittaa subwooferia ? Jos systeemin 'p��' subbari on kunnollinen niin ei kannata. Kannattaa asettaa takakanavat small tilaan ja ohjata bassot subbarille. Jos subbari on oikein sijoitettu ei matalien ��nien suuntaa pysty havaitsemaan. Jos v�ltt�m�tt� haluat k�ytt�� erillist� subbaria takakanavissa niin se toimii kaiutintasoisia inputteja ja outputteja k�ytt�m�ll� aivan samalla tavalla kuin asettaisit subbarin p��kanaville. Miss��n perus-dolby-surroundsysteemiss� takanavan subwoofer on t�ysin turha kapistus, koska t�ss� j�rjestelm�ss� takanaviin ei koskaan l�hetet� matalia bassoja. Mik� vaikuttaa subwooferista saatavaan ��nenpaineeseen ? Subwooferista saatavaan ��nenpaineeseen vaikuttavat elementin kartion pinta-ala, kartion suurin liikepoikkeama, elementin herkkyys, vahvistinteho ja k�ytetty koteloratkaisu. Kaikilla n�ill� seikoilla on suuri merkitys lopputulokseen. On toki todenn�k�isemp�� ett� isolla elementill� saadaan enemm�n ��nenpaineita, mutta klopputulokseen vaikuttaa suuresti miten subwoofer on suunniteltu ja toteutettu. Toteutuksen taidokkuudesta on siis hyvin paljon kiinni millainen on lopputulos. Miten voin kytke� erillisen subwooferia ohjaavan vahvistimen omaan oleassaolevaan vahvistimeen ? Liitt�miseen on useita tapoja: Jos kyseess� surround-vahvistin, jossa on subbaril�ht�, niin subbaria ohjaavan lis�vahvistimen voi suoraan kytke� t�h�n. Normaalin stereovahvistimen tapauksessa jos laitteistossa on erillinen esivahvistin tai integroidussa vahvistimessa takana liit�nn�t etu- ja p��tevahvistinosien erottamiseksi, kytket��n sopiva jakuosuodatin esivahvistinosan ja p��tevahvistinosan v�liin. Jakosuodattimen ylip��st�puolen l�ht� kytket��n tuonne normaaleita kaiuttimia ohjaavaan vahvistimeen ja alip��st�l�ht� subbarivahvistimeen. Viimeisen� mahdollisuustena on subbarivahvistimen kytkeminen sopivan jakosuotimen (ainakin alip��st�toiminto) l�pi joko normaalikaiuttimien kaiutinl�ht�ihin tai kuulokel�ht��n. Jos jakosuodatin kytket��n kaiutinl�ht�ihin, pit�� jakosuotimesta l�yt� kaiutintasoisille signaaleille sopiva sis��ntulo. Kuulokel�ht� menee yleens� suoraan sopivalla v�likaapelilla kiinni jakosuotimen linjatasoiseen sis��ntuloon. Mit� merkityst� on subwooferista l�ytyv�ll� vaiheenk��nt�kytkimell� (0 tai 180 astetta) ? Vaiheenk��nt�kytkimen asennolla on vaikutusta ��nenlaatuun. Tuolla vaiheenk��nn�ll� pyrit��n saamaan p��kaiuttimista ja subwooferista, tuleva ��ni samaan vaiheeseen. Se mik� on mihinkin tilanteeseen oikein riippuu p��kaiuttimien sek� subbwooferin vaiheominaisuuksista sek� niiden sijoitamiseen huoneessa. Subbasen vaihetta on hankala saada samaan vaiheeseen yl�p��n kanssa kaikilla mahdollisilla taajuuksilla, vaikka subbasen asettaisi samalle kuunteluet�isyydelle kuin yl�p��kaiuttimet. Kaikilla taajuuksilla t�m� onneksi ei ole v�ltt�m�t�nt�. Vaiheen kannalta on kriittinen se taajuuskaista, jota molemmat (yl�p�� ja subbari) toistavat. T�ll� kaistalla subbari ja yl�p�� kannattaa saattaa mahdollisimman hyvin samaan vaiheeseen. Tyypilliset subwooferit tarjoavat t�h�n vaiheen asetteluun vain asennon o astetta tai 180 astetta vaiheenk��nt��. Oikea vaihes��d�n asento selvi� parhaiten kokeilemalla. Jos subbarin vaihe on v��r� verrattuna p��kaiuttimiisi basso kuulostaa ep�m��r�iselt�. Subbarin sovitus on aika problemaattinen juttu tason- ja vaiheens��t�ineen. Jos subbari sulautuu hyvin kaiuttimiisi, ei paljoa kannata sijoituksia ja vaiheita ruveta muuttelemaan. Jos yhteensovitus ei ole paras mahdollinen, kannattaa kokeilla parantaisiko vaiheenk��nt�s��d�n asettaminen toiseen asentoon ��nenlaatua. Yleens� toinen noista kytkimen asennoista kuullostaa selv�sti paremmalle kuin toinen. Millainen subbari kannattaa hankkia ? Kannattaa subwooferin ostamista kannattaa mietti�, mihin subbaria meinaa k�ytt��, millaiset ovat omat mieltymykset, millaisessa tilassa ja millaisten p��kaiuttimien kanssa sit� k�ytt��. Ihmisill� on musiikin kuuntelun ja elokuvien katselun suhteen erilaisia mieltymyksi�. V�ltt�m�tt� sama subwoofer ei toimi hyvin sek� elokuvak�yt�ss� ja musiikinkuuntelussa. Yleens� musiikinkuuntelussa halutaa tarkkaa toistoa, kun taas elokuvak�yt�ss� halutaan mielummin alas menev�� toistoa, joka ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla kaikkein tarkin. Jos satut kuuntelemaan paljon urkumusiikkia, niin tarvitset kuuloalueen alarajalel asti toistavan subwooferin, koska alimman oktaavin puute kyll� kuuluu urkumusiikisaa. Kannattaa my�s huomata, ett� kaikki eiv�t halua (tai voi) kuunnella musiikkia samalla volyymilla kuin live-konserteissa eiv�tk� kaikki halua (tai voi) k�ytt�� elokuvien katseluun samanlaisia ��nenpaineita kuin elokuvateattereissa. Jos suuriin ��nenpaineisiin ei ole mahdollisuuksia, niin ei v�ltt�m�tt� tarvitse massivisen suurta subwooferia. Hankinnoissa kannattaa muistaa, ett� ei ole olemassa hintarajaa musiikista nauttimiselle. Ei ole olemassa tietty� kynnyst�, jonka yli p��sty��n musiikkitoisto olisi kunnossa. Mit� subwooferin ominaisuuksista voi p��tell� valmistajan antamista teknisist� tiedoista ? Valmistajien ilmoittamat tiedot harvoin kertovat varsinaisesta ��nenlaadusta kamalan paljoa. Subbarien v�itettyihin alarajataajuuksiin ei juuri ole luottamista ja erottelukyky� on mahdoton selvitt�� elementin koon tai vahvistimen tehon perusteella (joista j�lkimm�inenkin saattaa olla liev�sti markkinointiosaston k�sittelem�� informaatiota). Jotain hyvin yleisluontoisia p��telmi� teknisist� tiedoista voi tehd�, mutta laadusta ei pysty oikein varmistumaan kuin itse kuuntelemalla miten hyvin tuo subwoofer tekee sen mit� valmistaja lupaa. Mik� rajoittaa subwooferin matelien ��nien toistoa ? Mit� fysiikan lakeihin tulee, niin ne eiv�t sin�ll��n rajoita alasulottuvaa toistoa tai sen m��r��. Yleens� rajoittavat lait liittyv�t rakenteisiin ja materiaalien hintojen mielekkyyteen. Basson ulottuvuuden ja sen m��r�n m��r��v�t karkeasti kaksi fysikaalista mittaa: kartion pinta-ala ja kartion liikepoikkeama. Eli ts. toisen arvon pienentyess� toisen on kasvettava jotta saavutettaisiin sama tulos. Kun palataan takaisin omaan maailmaamme, vaikuttaa basson ulottuvuuteen ja kaikkeen muuhunkin hyvin moni asia. Ihan kaikkiin asiaa k�sitteleviin juttuihin ei kuitenkaan kannata suoraa p��t� uskoa. Yleens�kin ��nentoistossa jos miss� on melkoisesti parkkiintuneita kuvitelmia, jotka ajan saatossa sitten muuttuvat "totuuksiksi". Miten kytken oman stereovahvistimen sy�tt�m��n tehoa passiviseen subbarilaatikkooni ? Jos subwooferisi elementiss� on vain yksi puhekela, niin voit kytke� toisen vahvistimen kanavan sy�tt�m��n tehoa t�ll� elementille. N�in tosin saat subwooferillesi vain vahvistimen yhden kanavan tehon. Jossa saisit sek� vasemman ett� oikean kanavan matalat ��nen toistumaan, pit�� ohjaavan signaalin olla monoa (signaali mahdollisesti teht�v� monoksi ulkoisella kytkenn�ll�). Jos vahvistimesi pystyy sy�tt�m��n pieni� impedansseja (puolet subwooferelementin nimellisimpedanssista), niin voit soveltaa my�s siltauskytkent�. Siltauskytkent�� varten vahvistimessasi pit�� olla kytkin t�t� varten tia sinun pit�� rakentaa ulkoinen signaalin 180 asteen vaiheenk��nn�st� huolehtiva kytkent�. Siltakytkenn�ss� elementille menev� signaali otetaan vahvistimen molempien kanavien plus-navoista. Miinukset j�tet��n kytkem�tt�. Tehoa siltakytkenn�ll� saat yleens� 3-4 kertaa enemm�n kuin mit� vahvistimen yksi kanava saisi sy�tetty� samaiseen elementtiin. Jos subwooferelementiss�si on kaksi puhekelainen kaiutinelementti, niin voit ajaa kumpaakin puhekelaa omalla vahvistimen kanavalla. Mit� tarkoitetaan subwooferin virityksell� ja miten se tehd��n ? Kaiutinkotelon virityksell� tarkoitetaan kotelotilavuuden valintaa ja mahdollisen refleksivirityksen taajuuden valitsemista siten, ett� saavutetaa k�ytett�v�ll� elementill� haluttu toisto. Kotelon mitoitus ja viritys on aina elementtikohtainen asia. Sopivna virityksen laskemiseksi pit�� tiet�� kaiutinelementin Thiele-Small parametrit (jos ei tiedossa, niin k�yt�nn�ss� pakko mitata jos haluaa jotain kunnollista). Jos sattumanvarainen elementti laitetaan sattumanvaraisen kokoiseen koteloon, jossa on sattumanvarainen putki, lopputulos on hyvin pienell� todenn�k�isyydell� edes hyv�. Jos elementien Thiele-Small ei ole mahdollista saada tietoon, niin ainoa vaihtoehto on tehd� jonkun kokoinen suljettu kotelo ja toivoa parasta. Suljetussa kotelossa elementti toimii yleens� jotenkuten, vaikka kotelon koko olisikin pieless�. Niinsanottu Butterworth-viritys antaa mahdollisimman alas t�ysin suorana ylettyvan vasteen (elementti+kotelo -yhdistelm�n 'hyvyysluku' Qtc on 0.707). Mik�li kotelotilavuutta t�st� pienennet��n (Qtc yli 0.707) alkaa vaste nousemaan loivasti matalia taajuuksia kohti, k��ntyy alasp�in jyrkemmin ja vaimenee nopeammin. Vastaavasti kotelotilavuutta suurennettaessa (Qtc alle 0.707) basson taso alkaa laskea hiljalleen jo ylemp��, mutta loivemmin. Bassotoiston laatu riippuu tuosta Qtc arvosta. Selv�sti yli Qtc 0.707 (1 tai suurempi) bassotoisto on pehme� ja erottelevuus k�rsii. Vastakkaiseen suuntaan ment�ess� ��ni muuttuu tiukemmaksi, mutta liian pienill� arvoilla my�s potku alkaa helposti olla mennytt�. Bassotaajuuksilla alkaa kaikkien kaiuttimien taajuusvaste jossain vaiheessa laskea vapaassa kent�ss� mitattuna. Refleksikotelossa refleksiputkessa oleva ilmapatsas alkaa resonoimaan tietyll� taajuudella elementin kanssa ja voimista toistoa. Jos tuo taajuus valitaan sopivasti alueelle, joss pelk�n elementin tuottama basson m��r� on jo vaimentunut, voidaan kokonaisuuden bassotoisto saada ylettym��n alemmas. Putken mitat ja kotelon tilavuus vaikuttavat siihen, mille taajuudelle resonanssi osuu. Jos refleksivirityksen taajuus on liian korkea, tulee bassovasteesta piikitt�v� ja toiston tarkkuus taas k�rsii. Liian matalalla viritystaajuudella ei my�sk��n saavuteta hyv�� toistoa. N�iden lis�ksi on olemassa viel� lukuisia muita kotelotyyppej� (bandpass, torvi, jne.), jotka vaativat omat virityksens� toimiakseen kunnolla. Kuinka sijoitan subwooferin huoneeseen ? Subwooferin sijoittamisohjeista on kaksi erilaista versiota: jotkut v�itt�v�t ett� subwooferin voi sijoittaa minne tahansa huoneessa koska bassojen suunta ei kuulu ja musiikin haarastajat taas ovat vakaasti sit� mielt� ett� suunta kuuluu. Yleinen kompromissi on sijoittaa subwoofer p��kaiuttimien v�liin. Jotkut kokeneet kuitenkin h�itt�v�t ett� stereokuva k�rsii jos kaiuttimien v�liss� on vain yksi subwoofer ja suosittelevat kahden subwooferin k�ytt�� (sijoitettuna p��kaiuttimien luokse). Subwooferin suunnan kuulemiseen vaikuttaa k�ytetty subwooferin jakotaajuus ja suodatuksen jyrkkyys (mit� korkeampia taajuuksia subwooferista kuulee sit� paremmin sen paikan kuulee ja sit� enemm�n se sotkee stereokuvaa). Jos k�yt�t yht� subwooferia niin aluksi kokeile sijoitettaa se keskelle p��kaiuttimien v�liin. Jos t�ll�in esiintyy jotain inhottavia resonasseja niin siirtele sit� l�hemm�s ja kauemmas seinist� sek� liikuttele tuossa kaiuttimien v�limaastossa. Nurkkaan subbaria ei kannatta sijoitaa. Vaikka nurkkaisjoitus lis��kin bassotoistoa niin se saa koko huoneen kumisemaan huoneen ominaisresonasitaajuuksilla. Jos hyv�� paikka ei satu oikein siirtelem�ll� sit� subwooferia hiukan paikasta toiseen kaiuttimien v�liss�, niin sitten suraavalla menetelm�ll voi helposti selvitt�� (huoneresonanssien suhteen) optimipaikan ilman ett� painavaa subwooferia tarvitsee kannniskella ymp�ri huonetta: * Sijoitaa subwoofer omaan kuuntelupaikkaasi ja anna siel� tulla musiikkia tai testisignaaleja * kuljeskele ymp�ri huonetta kuunelemassa miss� subwoofer soi luonnollisimmin * kun l�ysit t�m�n paikan, niin merkitse se * vaihda subwooferin ja itsesi paikka kesken��n Istutat subbarin tuolin paikalle jossa itse kuuntelet musiikkia ja ly�t sopivan testisignaalin (pistetaajuus tai pinkki kohina, v�h�n tilanteesta riippuen) soimaan repeatilla. Sen j�lkeen k�velet hissukseen ymp�ri huonetta etsien paikkaa jossa jytin� kuuluu kaikkein voimakkaimmin sill� taajuusalueella jota subbarin pit�isi ensisijaisesti toistaa. Kun sopivia paikkoja l�ytyy niin roudaat subbarin kuhunkin niist� vuorotellen, soittelet testi- signaaleita ja kuuntelet istuen 'omalla paikallasi'. Se sijoituspaikka mik� kuullostaa parhaalta on se oikea. Pieness� betonik�mp�ss� kannattaa suosia melko pieni� subwoofereita ihan senkin takia, ett� niiden sijoittaminen v�hiten huonolle paikalle on helpompaa kuin 200-300 litraisten j�rk�leiden. Mit� suurempi subwoofer on fyysisilt� mitoiltaan, sit� helpommin se tekee mieli sulloa nurkkaan, jossa yksik��n normaalikaiutin ei toimi tarkoitetulla tavalla. Pieni subbari voi siksi tuottaa k�yt�nn�ss� paremman ��nenlaadun kuin suurempi, se on mahdollista sijoittaa ongelmattomasti hyv�lle paikalle (toisin kuin tuo suurempi). Onko subbarin sijoittaminen huoneen nurkkaan hyv� ratkaisu ? Nessikeskustelujen USA:ssa on suosiossa subwooferin sijoittaminen nurkkaan. Selityksen� on ett� silloin (sen lis�ksi ett� bassot ovat voimakkaimmat) saadaan kaikki huoneresonanssit esiin ja sen pit�isi tasoittaa bassovaste. Ehk� jossain erikoistilanteessa, mutta ainakin tyypillisess� t�k�l�isess� kivitalossa tuollainen ykistt�isen subwooferin sijoittamin nurkaan tekee bassoista helposti jyrisev�� ep�tasaista puuroa. Kahden subwooferin kanssa voisi ehk� kokeilla, josko t�m� ratkaisu toimisi (jotkut subwoofervalmistajat suosittelevat). Jos subbari toistaa vain taajuuksia, jotka on alimman huoneresonanssin alapuolella, niin silloinhan nurkkasijoituksesta ei tule noita huoneresonanssiongelmia. Kun subbari pukkaa my�s huoneen resonanssitaajuuksia, niin tulee ongelmia. Pienten kaiuttimien (siis muiden kuin subbarin) yhteydess� joudutaan usein k�ytt�m��n korkeaa jakotaajuutta subbaselle jolloin nurkkasijoitus antaa huonon tuloksen. Puurakenteisessa talossa seisovat aallot ovat huomattavasti heikompia kuin kivikopeissa koska puu ei betonin tapaan heijasta kaikkea bassos�teily� takaisinp�in. Huokoinen puu imee osan energiasta itseens� resonoimalla ja p��st�� osan suoraan l�pi. N�in olleen vaikka nurkkasijoitus ei toimikaan betonitalossa, niin se voi olla ihan k�ytt�kelpoinen puutalossa. Voiko huoneen seisovien aaltojen ongelmasta p��st� eroon k�ytt�m�ll� suurta joukkoa subbareita ymp�ri huonetta ? Usean subwooferin ratkaisu ei valitettavasi toimi odotetulla tavalla. Huoneen resonanssitaajuudet ovat niin alhaalla, ett� kyse on (by definition) seisovista aalloista eik� mist��n heijastuksista. Jos ��nil�hteit� on useampi, syntyy vain useampia kuoppia ja huippuja huoneen eri kohtiin. Onko subwoofereissa eroja ? Subwoofereissaon hyvin paljon eroja, osa perusrakenteesta johtuvia ja osa rakenteen hyv�ksik�yt�n onnistuneisuudesta. ��nellisi� eroja on kokonaisuudessa muussakin kuin maksimi��nenvoimakkuudessa tai ulottuvuudessa. Hyvin harvalla lattian rajassa n�k�tt�v�ll� mustalla laatikolla akustiset instrumentit kuulostavat luonnollisilta. Leffak�ytt��n sopii helposti muukin kuin tarkin mahdollinen laite. Harva osaa sanoa kuulostiko elokuvan r�j�hdystehoste t�sm�lleen luonnolliselta, kun noissa elokuvan tehoaste��niss� ei edes l�hesk��n aina pyrit� luonnollisuuteen. Luonnonmukaista toistoa haettaessa on sek� subwooferin laatu, ett� sen eritt�in tarkka sovitus p��kaiuttimiin on hyvin t�rke�� hyv��n lopputulokseen p��semiseksi. Koska eri koteloratkaisuilla saadaan erilaisia etuja ja haittoja, on markkinoilla erilaisia subwoofereita erilaisiin makuihin (napakka toisto, hyvin alas asti ylettyv� toisto jne.) Hifi-lehdess�kin on testattu subbareita useaan otteeseen ja kun eroja on ollut, on niist� kerrottu. Mit� kompromisseja kaupallisissa subwoofereissa on yleens� tehty ? Kaupallisien subbareiden kotelo on yleens� jouduttu tekem��n mahdollisimman pieneksi markkinoinnin vaatimuksesta. Pient� koteloa suunnitellessa on mahdollista valita halutaanko matalalle ulottuvaa toistoa herkkyyden kustannuksella, vaiko enemm�n ��nenpainetta alarajataajuuden kustannuksella. Valmiissa subwoofereissa on yleens� tehty valinta jolla saadaan enemm�n ��nt� alarajataajuuden kustannuksella. Kaupallisissa ratkaisuissa on l�ht�kohtana yleens� muutakin kuin hyv� ��ni. Kotelon koko pit�� olla mahdollisimman pieni, voitto pit�� maksoimoida ja se onnistuu esimerkiksi tinkim�ll� mahdollisimman monessa kohdassa kuitenkin niin ett� subwooferista ei tule aivan surkeaa. Hyv� subbarin sovitus p��kaiuttimiin vaatii yleens�, ett� bassot leikataan pois p��kaiuttimilta. Monissa subwoofereissa t�t� suodatusta ei ole otetuettu mitenk��n optimaalisesti. Paljonko vahvistintehoa tarvitaan subwooferin ohjaamiseen ? Tarvittava vahvisitnteho riippuu subbarin herkkyydest� ja halutusta kuunteluvoimakkuudesta ja monesta muusta asiasta. Esimerkiksi subwoofer, jonka herkkyys on 96db:t� antaa 100W:n teholla yht� paljon ��nt� kuin herkkyydelt��n 90db:n subbari 400W:n teholla (olettaen ett� nuo herkkyyslukemat ovat vertailukelpoisia, eli mitattu bassotaajuuksilla ja samalla tavoin). T�ss� herkkyysasiassa kannattaa muistaa, ett� edell� esitetty p�tee tilanteessa, jossa kummankin subwooferin toisto bassoalueella on identtinen, tuo herkkyys on koko subwooferin (elementti+koteli) herkkyys eik� pelk�n elementin ja elementit kest�v�t nuo ilmoitetut tehot (lineaariset liikeradat eiv�t lopu kesken). Normaaleissa kotioloissa kohtuullisen herk�ll� elementill� voi hyvinkin p�rj�t� vaikka 30W vahvistimella ja oikein kovaa kuunteleva saattaa tarvita satojen wattien vahvistintehoa, ett� se ei lopu kesken. Miten subwooferia voi k�ytt�� kerrostalossa niin ett� naapuri ei h�iriinny ? Jos pid�t subwooferia vain jatkamassa p��kaiuttimien bassotoistoa alemmas ja tasons��din on asetettu niin, ett� matalimmat taajuudet eiv�t korostu, ongelmia harvoin tulee j�rkevill� kuunteluvoimakkuuksilla. Jos sen sijan ruuvaat subwooferin tasons��d�n 'demoasentoon' eli niin pitk�lle kuin ruuvia riitt��, hermostuu ymp�rist� huomattavasti helpommin. Kovempaa soitettaessa on kyll� totta, ett� matalat ��net helposti kuuluvat seinien l�pi, mutta kohtuullisilla kotikuunteluvoimakkuuksilla ei pit�isi tulla ongelmia, ellet ole niit�, joilla on aina bassos��din kaakossa. Illalla ja y�ll� on toki syyt� pit�� voimakkuudet kurissa, mutta p�iv�ll�, kun ymp�rist�ss� on paljon muitakin h�ly��ni�, reilumpikaan kuuntelu tuskin h�iritsee. Subwooferin ��nen kuuluminen huoneistosta vaihtelee talosta toiseen. Joissain on paremmat ��nieristykset, toisissa ei. Yleens� vanhemmissa raskaasti rakennetuissa taloissa paremmat kuin uudemmissa kevytrakenteisissa elementtitaloissa. Aktiivisubwooferin kytkeminen audiolaitteistooni synnytt�� voimakasta hurinaa kun antennikaapeli on kiinni. Miss� vika ja miten sen voi korjata ? Subbawooferit ovat suunnilleen ainoita kotistereolaitteita, jotka haluavat maadoittua s�hk�verkkoon (=maadoitettu pistoke). Vaikka ottaisit kaiken s�hk�n yhdest� pisteest�, ei tilanne luultavasti parane, koska toinen maadoituspiste on jossain talon kellarissa oleva antennivahvistin. Vaihtoehtoja ongelman ratkaisuun on oikeastaan kaksi, turvallinen ja turvaton. Turvallinen vaihtoehto on hankkia antennijohtoon erotusmuuntaja, joka tekee galvaanisen erotuksen toiseen maadoituspisteeseen (maksaa noin 10 euroa). Toinen turvallinen ratkaisu on kytket� subwooferi s�hk�verkkoon suojaeritusmuuntajan kautta (maksaa noin 100 euron luokkaa). Turvaton vaihtoehto on kytke� subbari maadoittamattomaan pistorasiaan tai teipata subbarin virtajohdosta maadoitusliuskat vaikka roudarinteipill� irti. Turvaton ratkaisu onkin sitten vikatilanteissa potentiaalisesti hengenvaarallinen, joten sit� en miss��n tapauksessa voi kenellek��n suositella. Mit� subwooferiin sy�tett�v�n tehon lis��minen vaikuttaa sen sointiin ? Mit� enemm�n subwooferiin sy�tet��n tehoa, sit� enemm�n subwooferin elementti liikkuu. Mit� suurempaa liiketta subbarielementti tekee, sita suuremmaksi kasvaa kaiuttimen tuottamat harmoniset s�r�t. Puhamattakaan tilanteesta jolloin puhekela liikkuu ulos lineaariselta alueeltaan. T�m�n lis�ksi tilanteeseen tulee viel� mukaan suuren tehon kaiuttimessa aiheuttama tehokompressio (puhekela kuumenee ja impedanssit kasvaa). Mit� subwooferin rakenteelta vaaditaan ett� sille saataisiin hyv� herkkyys ? Ensiksi tarvitaan kaiutinelementti, joka pystyy muuttamaan siihen tuodun signaalin hyv�ll� hy�tysuhteella ilman liikkeeksi. Toiseksi t�ll�iselle elemtille tarvitaan yleens� iso kotelo. Matalilla taajuuksilla kaiuttimen koko kasvaa nopeasti t�ysin �lyvapaaksi, jos herkkyytt� halutaan paljon. PA-k�ytt��n tehdyt subwoofer-elementit toimivat 200 litran ja suuremmissa koteloissa, eiv�tk� silti toista juuri alle 30Hz. Herkkyysk��n ei viel� nouse edes l�helle 100dB/W. Oikeasti herk�t kaiuttimet ovat puhtaasti torvirakenteeseen perustuvia. Valitettavasti bassotorvi on aina jumalattoman suuri, vaikkei sen alarajataajuus olisi viel� kummoinenkaan. Subwooferien rakentaminen Miten rakennan aktiivisubwooferin ? Aktiivisubwooferiin kuuluvat seuraavat osat: * Aktiivinen jakosuodatin * Vahvistin * Kaiutinelementti * Kotelo Aktiivisubwooferin toteutus antaa suunnittelijalle aika paljon vapauksia miten kokonaisprojektin suunnitellaan. Seuraavassa muutama mahdollinen l�hesytmistapa: Yleisin kotirakentajan vaihtoehto: * Valitaan sopiva kaiutinelementti ja mitoitaan sille sopiva kotelo, jotta saadaan halutut bassotoisto-ominaisuudet * Ostetaan subwooferille tarpeeksi tehokas erillinen vahvistin * Ostetaan aktiivinen jakosuodin subwooferia varten Vahvistimia jaa hifiliikkeist� ja samoin aktiivia jakosuotimia (jos v�h�n etsii). Verkkos�hk�k�ytt�iset jakuosuotimet ovat hifiliikkeiss� hiukan harvemmassa, mutta PA-puolella niit� kyll� l�ytyy 19" kotelossa hintaluokassa muutama tonni. Autok�ytt��n tehty aktiivinen jakosuodin toimii kotilaitteistossakin hyvin, kun sille sy�tt�� oikeanlaista k�ytt�j�nnitett�. Autok�ytt���n tehdyt jakosuotimet sy�v�t nimellisesti 12V tasaj�nnitett� (toimimimaan hyvin yleens� ainakin 11-15V j�nnitealueella). T�ll�isen jakosuotimen saa toimimaan hyvin tavallisella edullisella yleismuuntajalla, josta saat ulos 12V tasaj�nnitett� parisataa millampeeria tai enemm�n. Sopivia muuntajia l�ytyy marketeista ja kodinkonekaupoista aika hyv� valikoima hintaluokassa 6-15 euroa (tyypillisesti noita pistorasiaan menevi� malleja, joissa s��dett�v� j�nnite 3-12V, virtaa noin 500 mA ja johdossa kasa erilaisia liittimi�). T�ll�isen virtal�hteen saa kiinni muuntajaan seuraavilla ohjeilla: * Suotimen + napa kytket��n muuntajan + napaan * Suotimen maa kytket��n muuntajan - napaan * Suotimessa mahdollisesti oleva her�tevirran sis��ntulo kytket��n muuntajan + napaan Takempia ohjeita kytkemisest� ja t�ll�isen suodattimen k�yt�st� l�ytyy kirjoittamissani artikkeleissa [38]Kokemuksia Bilteman subwoofersuotimesta 31-386 kotik�yt�ss� ja [39]Kokemuksia Bilteman subwoofersuotimesta 31-387. N�iss� artikkeleissa on sek� tietoa kyseisist� suotimista ett� tietoa niiden johdottamisesta kotik�ytt��n sopivaksi. Joistain hifikaupoista l�ytyy my�s erityisesti subwiiferk�ytt��n tehtyj� vahvistinmoduuleita, jotka on helppo sijoittaa subwooferin koteloon sis��n ja ne sis�lt�v�t vahvistimen lis�ksi jakosuotimen elektroniikkan. Elektroniikka paremmin hallitseva kotirakentaja voi tehd� jakosuotimen jonkun rakennussarjan (seim. Hifi 100/1 jakosuodin) tai kirjan ohjeen (vaikka Rakenna HIFI Laitteita) mukaan. Edell� olevilla perusohjeilla ja j�rkev�ll� suunnitelulla voi tehd� oikein hyvin toimivan aktiivisubwooferin. Tyypillisesti edell� esitetyill� ohjeilla suunnitellusta subooferista tulee koteloltaan melko kookas jos sen haluaa toistaa bassoja hyvin alas. Monissa kaupallisissa subwoofereissa on kotelon koon pit�misen� pinn� k�ytet��n subwooferin toistossa s�hk�ist� korjausta, jonka avulla pieneenkin koteloon sijoitetulla elementill� saadaan aikaan hyvin matalle ulosttuva toisto (tosin t�m� tapahtuu maksimi��nenpaineen kustannuksella). T�ll�isen subwiiferratkaisun suunnittelu on hankalampaa, koska jousut suunnittelmaan sek� kotelon ett� tilanteeseen sopivan suotimen, joiden yhteisvaste sitten ratkaisee lopputuloksen. Hyv�n tuloksen aikaansaamiseksi pit�� k�yt�nn�ss� tuntea hyvin sek� subwoofersuunnittelua ett� elektroniikka ja varautua tekem��n muutama kotelo/suodinversio parhaan tuloksen aikaansaamiseksi. Jos l�hdet t�lle tielle, niin kotikonstein rakentaessa kannattanee pysy� suljetun kotelon k�yt�ss� sek� k�ytt�� jakosuodinta, jossa on s��dett�v� tasainen matelien ��nien korostusmahdollisuus sek� jyrkk� ali��nisuodin (kuuloalueen alapuolisten ��nien poistamiseksi sotkemasta tilannetta). Kuinka t�rke�� on subwooferkotelon oikea mitoitus ? Ylivoimaisesti t�rkeint� on subweeoferi rakentamisessa on mitoittaa kotelo oikein. Jos se ei ole kohdallaan niin mik��n elementti ei soi hyvin. Miksi subwoofer on hyv� kaiutinrakentelun kohde ? Subwoofer on harvinaisen kiitollinen rakennettava. Teoreettisen vasteen laskemiseen kaavoista tarvitaan vain muutama parametri, ja lis�ksi lopputulos vastaa haluttua yll�tt�v�n tarkasti. Yleens� kaupallisissa subwoofereissa on jouduttu tekem��n erilaisia kompromisseja, ja itse rakentaessaan voi paremmin yritt�� rakentaa omien mieltymysten mukaisen subwooferin. Henkil�kohtaiset vaatimukset saattavat vaihdella tottumusten tai k�ytt�tarkoituksen mukaan (napakka ja kuiva toisto tai paljon matalaa murinaa). Ja aina ei tarvitsekaan yritt�� itse suunnitella omaa subwooferia, sill� webist� ja alan lehdist� l�ytyy hyviksi havaittuja kokoonpanoja eri makuihin. Kunnolisella itse tehdyll� subwooferilla saa usein hyv�n vastineen siihen sijoitetulle rahasummalle. Esimerkiksi autok�yt�ss� subwooferin rakentaminen itse on ennemminkin s��nt� kuin poikkeus ja moni rakentelutaitoinen on tehnyt itse kotisubbarinsakin. Miksi joissain subwoofereissa k�ytet��n usemapia elementtej� ? Subwoofereissa k�ytet��n usempia elementtej� yleens� joistain seuraavista syist�: * Yksi elementti ei riit� tuottamaan riitt�v�n paljon ��nenpainetta * Sopivalla kahden elementin yhdistelm�ll� voidaan subwoofer toteuttaa pienemp��n koteloon kuin yhdell� elementill� * Joissian tapauksissa kahden tai sueamman elementin yhdistelm�ll� voidaan kumota elementtien aiheuttamia ep�lineaarisia s�r�komponetteja Elementtej� asennetaan joskus vierekk�in eri p�in, jotta mahdollisesta ep�symmetriasta johtuva s�r� kumoutuisi. V��rin p�in asennettu elementti alkaa olla vasteen kannalta ep�symmetrinen suurin piirtein silloin, kun kartio ja p�lykuppi alkavat vaikuttaa vasteeseen (yleens� keski��nialueella paristasadaste hetrsist� yl�sp�in). Mik�li elementit asennetaan per�kk�in, muttuvat lis�ksi elementin parametrit (t�m� mahdollista joskus pienemm�n kotelon k�yt�n kuin yhdelle elementill�). Per�kk�in asennuksessa elementtien v�limatka alentaa yl�rajataajuutta. Kannattaako k�ytt�� todella halvalla saatavia kaiuttimien bassoelementtej� subwooferprojektissa ? Vaikka halvoilla elementeill� olisikin lupaavan n�k�iset parametrit haluamasi k�ytt��n, ovat ne silti ��nenlaadultaan yleens� huonompia kuin kallis vastaavantyyppisest� asumuksesta pit�v�. S�r�� on enemm�n, kompressio voi olla suurta ja parhaimmillaan k�ytt�ik�kin voi olla v�h�inen. Halvimpien elementtien valmistajien laadunvalvonta on usein siin�m��rin tuntematon termi, ett� yksil�erot ovat suuria niin parametreissa kuin mekaanisessa rakenteessa (puhekelat hankaavat, kartiot vinossa). Jos olet aktiivista subwooferia rakentamassa, elementin hinta on vain osatekij� kokonaislovesta lompakossasi. Kokonaisummaa ei kamalasti heilauta, pist�tk� laatikkoosi (tai levyysi) halvimman mahdollisen elementin vaiko v�h�n j�re�mm�n, kunnollisen peruselementin. On teht�v� itselleen etuk�teen selv�ksi, onko tarkoituksena s��st�� rahaa vaiko rakentaa kunnollinen subbari. V��r�ss� paikassa s��st�minen yleens� pilaa koko projektin. Halpiselementit eiv�t yleens� ole hirve�n laadukkaita kokonaisuusisia ja niiden yleinen ongelma on, ett� niiden ominaisuudet tyypillisesti heittelee tuntuvasti valmistuser�st� toiseen (mm. thiele-small-parametrien arvot). Periaatteessa jokainen yksil� tulisi mitata suunnittelun perustaksi, jos elementeiss� on v�h�nkin isommat valmistustoleranssit. Kun k�ytet��n sopivaa taajuuskorjausta, lopputulos voi olla halpaelementill�kin tyydytt�v�. Vifalla, Peerlessill� ja monella muulla laatumerkill� on mallistossaan edullisia ja hyv�laatuisia subbarielementtej�, joilla on hintaa joku satanen enemm�n kuin Kenny Evereteill� ja vastaavilla halpaelementeill�. Hifi-lehdess� on julkaistu listoja bassoelementeist� (esimerkiksi numerossa 4-5/1996), joten kannattaa vilkaista noita vanhoja Hifi-lehti� vaikka l�himm�ss� kirjastossa. Miksi subwooferelementtien herkkyyslukemiin kannattaa suhtautua varauksella ? Yleensa elementtien herkkyydet on mitattu 1kHz:n taajuudella milla ei ole mitaan tekemista subbastaajuuksien kanssa. Tuo 1 kHz taajuudella mitattu herkkyys ei viel� paljoa kerro, miten tehokkaasti elementti toimii matalimpien ��nien toistamisessa. Herkkyyslukuja katsoessaan kannattaa olla tarkkana, ovatko mill� avoi nuo ilmoitetut herkkyydet on mitattu (eli onko kyseess� 1 kHz herkkyys vai bassotaajuuksien todellinen herkkyys). Saako Bebekin halpaelementeist� mit��n j�rkev�� subwooferia aikaiseksi ? Tuomas Juhola on kommentoinut seuraavaa: "Itsell�ni on 120 litrainen bassorefleksikotelo, johon on ripustettu bebekin 12 tuumainen vanha kunnon KENNY-elementti. Ja hyvin soi, kunhan muistaa ottaa p�lykupin preparointiveitsell� irti. Tosin jokin elementin parametri saattaa v�h�n muuttua. P�lykuppi on kielt�m�tt� ongelma, koska siit� tulee pahoja sivu��ni�. Vika saattoi kyll�kin minun versiossani olla kupin liimauksessa. My�skin elementtiin menevi� piuhoja voi joutua hieman lyhent�m��n etteiv�t ne resonoi jollain taajuudella." Eli tuon selostuksen perusteella kyseess� ei ole mik��n hirve�n korkealuokkainen elementti, mutta kyll� siit� jotain k�ytt�kelpoistakin saa jos on rakenteluintoa eik� tuloksen tarvitse olla kaikkein parasta hiuppuhifi�. Voiko subwooferin rakentaa sellaiseksi, ett� elementti on kotelon pohjassa osoittaen kohti lattiaa ? T�ll�inen konstruktion on mahdollinen ja sit� k�ytet��nkin joissain kaupallisissa subwoofereissa. T�ss�ratkaisussa pit�� subwooferkotelon pohjaan laittaa riitt�v�n korkeat ajalat, ett� ilma p��see vapaasto liikkumaan elementin ymp�rill�. Pohjasijoitus toimii, koska tavalliset subbarit ovat sen verran paljon ymp�ris�teilevi�, ett� elementin suunnalla ei ole suurtakaan merkityst�- Pohjasijoituksessa ei tarvitse p�hk�ill� elementin mekaanisen suojaamisen suhteen ja kokonaisuudesta saa helposti tyylikk��n kun elementti ei sojota suoraan silmiin. Jos refleksiputkikin sijoitetaan kotelon pohjaan, niin siin� tapauksessa tulee taata, ett� refeleksiputken p��n ymp�rill� on tarpeeksi vapaata ilmatilaa, ett� putki toimii kuten on laskettu (mielell��n v�hint��n putken paksuuden verran vapaata tilaa putken p��n ja lattian v�liin). Voiko subwooferin kotelo olla liian iso ? Tietynlaiselle elementille ei ihan mink�kokoinen kotelo sovi. Suljetun kotelon ilma toimi ik��nkuin kaiutinelementin takana olevana jousena joka vastustaa sopivasti sen liikett�. Paras vaste saadaan kun k�ytet��n sellaista koteloa, joka on elementin ominaisuuksiin n�hden optimaalinen. Suljetun kotelon kohdalla kotelon vaikutus elementtiin v�henee kotelon suurentuessa ja l�hestyt��n enemm�n "free air"-tyyppist� kotelointia, johon siis ei kaikki elementit sovellu. My�sk��n refleksikotelon koko ei voi olla ihan mit� sattuu jo senkin takia ettei koteloa saa viritetty� oikealle taajuudelle mill��n k�yt�nn�ss� kunnolla toimivilla ratkaisuilla. Mik� on paras subwooferkaiuttimen kotelon muoto ? Niin kauan kuin koteloon ei mahdu seisovia aaltoja on kulmikkaista muodoista kuutio paras. Kuutio on tilavuuteen n�hden lujempi kuin muut kulmikkaat muodot ja sen sein�m�pinta pienempi kuin muilla kulmikkailla kappaleilla. Py�re�t kappaleet ovat lujuusmieless� kuutiota paremmat, mutta niit� on kuitenkin paljon hankalampi rakentaa puusta. Py�reist� muodoista sylinteri on hyv� ja pallo on paras. Taajuusalueella, miss� koteloon mahtuu seisovia aaltoja kuutio ei ole hyv�, koska kaikki seisovat aallot kasautuvat samoille taajuuksille. Kun koteloon mahtuu seisovia aaltoja niin kotelon muodon merkitys kasvaa ja seisovien aaltojen ongelmien torjumiseksi on koteloon laitettava sopivaa vaimennusainetta. Subwooferin jakotaajuus kannattaa asettaa sen verran alhaiseksi, ett� subwooferkoteloon ei mahdu seisovia aaltoja (koteloon ei p��se taajuuksia joissa syntyisi seisovia aaltoja). Jos koteloon p��see taajuuksia jotka muodostava seisovia altoja tulee taajuusvasteeseen resonansseja ja vaimentumia noiden seisovien aaltojen taajuuksien kohdalle. Usein on my�s suositeltu ett� kotelossa pyritt�isiin elementti saamaan mahdollisimman kaukasi kotelon takasein�st�. Koteloa ei kuitenkaan kannata tehd� aivan pitk�n putken muotoiseksi koska silloin se alkaa muistutaa transmissiolinjaa joka k�ytt�ytyy eri tavalla kuin tavallinen kotelo. Miten mitoitan suljetun subwooferkotelon ? Suljetun kotelon mitoittamiessa voit k�ytt�� kaavaa: Vkotelo = Vas / (((Qtot*Qtot)/(Qts*Qts)) - 1) Miss�: * Vkotelo = kotelon tilavuus * Vas = kaiutinelementin Vas-arvo * Qts = kaiutinelementin Qts-arvo * Qtot = haluttu kotelon kokonaishyvyysluku Kotik�ytt��n suunnitellessa laita Qtot vaikka arvoon 0,71 (tyypillisesti jossain 0,7..0,8). Mit� isompi Qtot luku on, sit� jyrkemmin matalien taajuuksien vaste laskee. Luvun pienetess� vasteen lasku on taas loivempi. Kovin suuri Qtot-arvo synnytt�� havaittavan resonanssipiikin kotelon+elementin resonanssitaajuudelle. Ns. ihannekotelon (Qtot = 0,707) voi mitoittaa seuraavalla kaavalla: Vkotelo = Vas / ( 0.5/(Qts*Qts) - 1 ) Suljetun kotelon resonanssitaajuuden voi laskea kaavasta: F = fs * sqrt (1 + Vas/Vkotelo) Miss�: * F on kotelon+elementin yhteinen resonassitaajuus (Hz) * fs on elementin resonanssitaajuus (Hz) * sqrt tarkoittaa neli�njuurta * Vas on elementin ekvivalenttitilavuus * Vkotelo on kotelon tilavuus Miten lasken refleksiputken pituuden tietylle viritystaajuudelle ? Refleksiputken pituuden voi k�tev�sti laskea seuraavalla kaavalla: l=(22700*d^2)/(f^2*V)-0,79*d jossa: * l=putken pituus (cm) * d=putken sis�l�pimitta (cm) * V=kotelon sis�tilavuus (dm^3) * f=kotelon viritystaajuus (Hz) Pit��k� refleksiputken kotelon sis�lt� viem� tila ottaa huomioon kotelon kokoa mietitt�ess� ? Ihannekoteloa laskettaessa lasketaan ihanteellista tilavuutta, johon eiv�t kuulu refleksiputken tilavuus, elementin viem� tila ja kotelon sis�ll� olevat tukirimat. Eli kun lasket kaiutinmitopituskaavoilla tai sopivalla suunnitteluohjelmalla kotelon tilavuuden, niin varsinaista kotelon mittoja miettiess�si muisti lis�t� t�h�n saatuun tulokseen ne tilavuudet, jota releksiputki, elementti ja tuet kotelon sis�lt� viev�t. Eli rakennettavan kotelon kokonaistilavuuden voi laskea kaavalla: Vkotelo = Voptimi+Vrefleksiputki+Velementti+Vsis�tuet Miten saan rakennettua suorana 20 Hz saakka toistavan subwooferin ? Kotelon viritt�minen niin, ett� -3 dB piste on 20 Hz paikkeilla ei ole realistinen tavoite elementille, jossa Qts-arvo on alle 0.5:n. Ison Qts-arvon omaavat elementitk��n taas eiv�t ole oikein hyv� t�h�n, silla niiss� on heikkotehoiset magneetit elementin kokoon suhteutettuna (tuloksena on huono transienttitoisto). Kaytann�ss� kunnollisiin tuloksiin p��set vain s�hk�isell� korjauksella. Useimmilla elementeill� toteutettuna 20 Hz taajuus saadaan noin -10 dB tasolle viel� kohtuullisen kokoisella refleksikotelolla. Kun viritystaajuus on valittu tarpeeksi alhaiseksi, voidaan alap��st� vaimentunut vaste korjata s�hk�isesti 1. asteen alip��st�suotimella suoraksi tuonne 20 hertsiin saakka. Jotta kaiuttinelementtiin ei sy�tett�isi liian alhaisia taajuuksia voimakkaasti vahvistettuna, pit�� s�hk�isess� korjaimessa olla jyrkk� ylip��stsuodatin joka poistaa matala taajuudet hiukan 20 Hz alapuolelta. Hyvin suositussa Hifi 100/1 subwooferiohjeessa k�ytet��n s�hk�ist� korjausta, jotta se saadaan toistamaan alimmatkin taajuudet kunnolla (s�hk�inen korjaus tehd��n 100/1:n jakosuotimessa). Vastaako kaiuttinsuunnitteluohjelman subwooferille antama taajuusvaste oikeaa vastettu huoneessa ? Suunnitteluohjelmilla teht�viss� simuloinneissa kannattaa ottaa huomioon ett� yleens� suunnitteluohjelmat antavat toistok�yr�n kaiuttomassa huoneessa. Normaalissa huoneessa bassop�� korostuu, eli jos toisto menee kaiuttomassa 20Hz:iin suorana, on todellisuudessa tuloksena melkoinen korostuma alabassoalueella kun subbari tuodaan normaaliin huoneeseen. Korostuksen m��r� tietysti riippuu huoneesta, mutta subbarin simulointivaiheessa kannattaisi ottaa huomioon sellainen "sopiva" korostus alabassoilla. Miten rakennan alip��st�suodattimen subwooferkaiuttimelle ? Subwooferaiuttimissa k�ytetyt alip��st�suodattimet on perinteisesti LC-suodattimia joiden kytkent� on seuraavan tyyppinen: [vahvistin +] o-----(kela)---+----o [kaiutin +] | - - kondensaattori | [vahvistin -] o--------------+----o [kaiutin -] T�ll�isell� suotimella saavutetaan 12 dB/oktaavi suodatuksen jyrkkyys. Esimerkkikomponenttiarvot 100 Hz alip��st�duodattimelle 4 ohmin elementille: 12.8 mH kela ja 200 uF kondensaattori. Voit laskea omat komponenttiavot muille taajuuksille sueraavilla kaavoilla: C = 79577 / (Rw * Fc) L = 318.3 * Rw / Fc Miss�: * C = kondensaattorin arvo mikrofaradeissa (uF) * L = kelan arvo millihenryiss� (mH) * Rw = Bassolementin nimellisimpedanssi (ohm) * Fc = Jakotaajuus (Hz) Jos loivempi 6 dB/oktaavi suodatus riitt��, niin suodatuksen voi tehd� pelk�ll� elementin kanssa sarjaan kytketyll� kelalla: [vahvistin +] o-----(kela)--------o [kaiutin +] [vahvistin -] o-------------------o [kaiutin -] Esimerkkitapaus 100 Hz alip��st�suodatus 4 ohmin elementille: kelan arvo on 6.37 mH. Kelan arvo muille taajuuksille on laskettavissa kaavalla: L = 159.155 * Rw / Fc Miss�: * L = kelan arvo millihenryiss� (mH) * Rw = Bassolementin nimellisimpedanssi (ohm) * Fc = Jakotaajuus (Hz) Kelaa valitessa kannattaa huolehtia siit�, ett� valitsee sellaisen kelan jonka kelasyd�n ei p��se kyll�stym��n k�ytetyill� kaiuttimen tehoilla. Kun kelan syd�n kyll�styy, niin kelan induktanssi putoaa voimakkaasti ja t�m� aiheuttaa ��nen s�r�� ja muita h�iri���ni�. Kondensaattorin tulisi olla kaiuttimen jakuosuotimeen sopivaa tyyppi� (bipolaarielko tai polyesterikondensaattori) ja omata riitt�v� j�nnitekesto (suurempi kuin vahvistimen suurin ulostuloj�nnite). L�ytyyk� mist��n taulukkoa subwooferin alip��st�suodattimen komponenttiarvoista eri taajuuksille ? Valmiiksi laskettuja komponenttien arvoja l�ytyy osoitteesta [40]http://www.ljudia.com/fi/informa/tekninfo/delfilt.htm l�ytyv�st� taulukosta. 6 dB taulukosta l�ytyy kelan arvo pelk�ll� kelalla tapahtuvaan suodatukseen (kelan arvot millihenrein�). 12 dB taulukosta l�ytyy LC-suodattimen komponenttien arvot LC-suotimelle (kelan arvot millihenrein� ja kondensaattorien arvot mikrofaradeina). Miten lasken p��kaiuttimelle yhdell� kondensaattorilla tehdylle ylip��st�kondensaattorille oikean arvon ? Yksinkertaisin ylip��st�suodatin on kondensaattori sarjassa kaiuttimeen menev�n johdon kanssa. Jos kaiuttimet ovat 8 ohm nimellisimpedanssin, niin heit�t vain 220uF bipolaarielkon sarjaan kaiuttimen kanssa, tuloksena noin 90Hz ylip��st� jyrkkyydell� 6dB/oktaavi. Tuon kokoiset kondensaattorit tosin maksavat parikymppi� kappale, ja noitahan siis tarvitaan kummallekkin kaiuttimelle yksi. Ja tuon k�ytetyn kondensaattorin tulisi viel� olla bipolaarista mallia. [vahvistin +] o---(kondensaattori)---o [kaiutin +] [vahvistin -] o----------------------o [kaiutin -] Tarvittava kondensaattorin arvo on laskettavissa kaavalla: C = 1 / (6.28318 * Fc * Rt) Miss�: * C = kondensaattorin arvo faradeissa (F) * Rt = Elementin nimellisimpedanssi (ohm) * Fc = Jakotaajuus (Hz) Kaava voidaan kirjoittaa my�s muotoon: C = (1/Rt) / (2 * pi * Fc) Yll� esitetyss� kytkenn�ss� elektrolyyttikondensaattorin rinnalle kannattaa laittaa korkeiden ��nien toistoa parantamaan 100nF..10uF polyesterikondensaattori, koska elektrolyyttikondensaattorien ominaisuudet korkeilla ��nill� eiv�t ole polyesterikondensaattorien veroisia. Kondensaattorin k�yt�ss� kannatta huomioida, ett� t�ll�isell� sarjakondensaattorilla bassojen taso ei putoa aivan tasaisesti, koska kaiuttimen impedanssi ei ole taajuuden funktiona vakio. Refleksikotelossa olevalla kaiuttimella on kaksi impedanssipiikki� bassop��ss� ja umpikotelolla yksi. N�iden piikkien kohdalla taso ei putoa yht� paljon kuin niiden ymparist�ss�. Lopputuloksena on siis ainakin jonkin verran piikik�s toistok�yr�. Sama p�tee my�s muihinkin samalla periaatteela tehtyihin suodattimiin. Normaaleissa kaiuttimissa keski��ni- ja diskanttielemenit ovat tyypillisesti suljetussa kotelossa. Ensimm�isen asteen (siis t�m� pelkk� sarjakondensaattori) suodin ei toimi halutulla tavalla, ellei elementin impedanssia kompensoida tai valita riitt�v�n tasaisen impedanssivasteen omaavia elementtej� (esim. magneettinesteellinen diskanttielementti). Mist� l�yd�n subwooferien rakennusohjeita ? Hifi-lehti on kustantanut kirjan kaiuttimien rakentamisesta, ja t�st� kirjata l�ytyy my�s yksi ehk� kuulusii Hifi-lehden rakennusohje: Hifi 100/1 subwoofer. Verkossa on useita subwooferien rakentamiselle pyhitettyj� kotisivuja. Mit� eri menetelmi� on tehd� liiketakaisinkytkent� subwooferiin ? Liiketakaisinkytkent� vaatii subwooferiin sopivaa elektroniikkaa ennen p��tevahvistinta sek� sopivan anturin tunnistamaan kaiutinkartion todellista liikett�. Seuraavassa mahdollisia anturiratkaisuja: * Kiihtyvyysanturi mittaa kartion liikett�. Esimerkki t�st� l�ytyy osoitteesta [41]http://www.analog.com/iMEMS/markets/consumer/subwoofers/Subwoo f.html. * Philipsill� oli 70-luvun lopuss� myynniss� sek� liikeanturilla varustettuja kaiutinelementtej� ett� valmiita liiketakaisinkytkettyj� aktiivikaiuttimia. Kauppanimikkeess� yhten� osana oli MFB, joka johtui motional feedbackista. * Elektror Electronicsissa on kerran esitetty idea, ett� kaiuttimen runkoon kiinnitet��n elektreettimikrofoni ja sopivan suodatinkombinaation avulla korjattiin toisto 'suoraksi' tiettyyn rajaan asti. * Yksi mahdollisuus aihtoehto voisi olla elementin impedanssin muutokseen perustuva positiivinen takaisinkytkent�. Hartcourt esitteli sellaisen Wireless World -lehdess� vuonna 1980. * Otetaan kaksoispuhekelainen bassoelementti. Sy�tet��n signaali toiseen ouhekelaan ja otetaan toisesta puhekelasta takaisinkytkent�signaali. T�ll�inen ohje esitettiin Electronics World -lehden numerossa February 1997 sivuilla 104-109. * [42]Elektor Electronics-lehdess� on ollut viosien varrella liiketakaisinkytkettyjen subwoofereiden ohjeita. N�isss� ohjeissa takaisinkytkent�elementtin� on k�ytetty mikrofonia sek� piezodiskanttia. Liiketakaisinkytkenn�ss� kysyt��n elementilt� ripustuksen ja puhekelan kest�vyytt� sek� riit�v�� liikepoikeamaa. Samoin vahvistimelta vaaditana paljon tehoa, koska kasvaa suunnilleen taajuuksien suhteen k��nteisluvun neli�ss�. Eli, kun taajuus puolitetaan ja ��nen paineen pit�isi pysy� samana, tehoa tarvitaan nelinkertainen m��r�. Jyrkk� ylip��st�suodin sopivalle taajuudelle poistamaan liian matalat ��net suojaa vahvistinta ja elementti�. Liiketakaisinkytkent�� ei saisi pit�� min��n loppuratkaisuna tai itsetarkoituksena, koska huonosta subwooferin konstruktiosta saa taatusti viel� kehnomman k�ytt�m�ll� feedbackia. Eli subwooferein perustan pit�� olla kunnossa: laadukas elementti, tukeva kotelo (mieluummin Qtot=<0.5) ja tehoa PALJON. Oikein suunniteltu liiketakaisinkytkent�kokonaisuus tarjoaa paljon etuja suhteellisen edullisesti. Perinteisten" subbareiden vastetta oiotaan usein hyvinkin voimakkaalla s�hk�isell� korjauksella ja lopputuloksena s�r� vain lis��ntyy, samoin vaihevirhe. Liiketakaisinkytkenn�ll� vaste saadaan suoraksi, lis�ksi soiminen (s�r�, ohjaamaton tila) pienenee merkitt�v�sti. Eli ainakin kaksi k�rp�st� yhdell� iskulla. PA-��nentoisto Miten PA-kaiuttimet eroavat kotikaiuttimista ? Kotikaiuttimilla on tavoitteena saavuttaa mahdollisimman hyv� toisto haluttuun kuuntelupisteeseen. PA-��nentoistolla on taas tavoitteena aikaansaada riit�v� m��r� ��nt� halutulle alueelle sill� tavoin ett� ��ni on riitt�v�n hyv� joka paikassa kyseisell� kuuntelualueella. Koska kaiuttimilla tarvitsee tuottaa paljon enemm�n ��nt� kuin kotona, pit�� PA-kaiuttimilla olla suurempi herkkys kun kotikaiuttimilla ett� vahvistintehoa ei tarvita eivan kohtuuttomasti ja lis�ksi kaiuttimien tulee kest�� paljon jatkuvaa tehoa. Muita toivottavia ominaisuuksia ovat taisainen ��nikentt� koko taajuusalueella ja sellainen rakenne ett� useita kaiuttimia voi helposti yhdistell� uureksi kaiutinkokonaisuudeksi. Muita vaatimuksia ovat mekaaninen kest�vyys (kest�� kuljetukset, s��n, kaiuttimia t�niv�t ihmiset jne.) ja helppo siirrett�vyys (mm. kantokahvat vakiona, kooltaan j�rkev�sti liikuteltavissa). PA-kaiuttimissa joudutaan tekem��n kompromisseja taajuusvasteen suhteen jotta nuo muut yksityisohdat voitaisiin saada riitt�v�n hyviksi tarkoitukseen. Taajuusvasteiden virheit� jotka aiheutuvat sek� kaiuttimien virheist� ett� kulloisestakin sijoituspaikasta korjataan sitten erilaisilla elektronisilla taajuuskorjaimilla. Kaiutimet, taajuuskorjain ja mittalaitteet eiv�t korjaa huoneakustiikan ongelmia, mutta niill� voidaan hyv�ss� tapauksessa v�hent�� joitain ongelmista. Mitk� ovat torvikaiuttimien edut ja haitat ? Torvikaittumilla pystyt��n saamaan paljon normaaleja kaiutinratkaisuita parempia hy�tysuhteita, eli enemm�n ��nt� samalla teholla. Torvirakenne toimii er��nlaisena akustisena muuntajana joka sovittaa ��nil�hteen paremmin ilman ominaisuuksiin. Torvirakenteen suunnittelulla voidaan my�s vaikuttaa kaiuttimen suuntaavuuteen ja halutessa aikaan saada hyvinkin suuntaavia kaiuttimia. Torvirakenteiden haittana on ett� torvi on mekaanisesti paljon hankalampi toteuttaa kuin perinteinen kaiutinkotelo. Lis�ksi yksi torvi ei pysty toistamaan kovin laajaa taajuuskaistaa ilman suurempia v��ristymi�, joten jos kaiutin toteutetaan pelkill� torvielementeill� niin siit� pit�� tehd� monitieratkaisu jossa tulee sitten vastaan muita ongelmia. Erilaisia torviratkaisuja k�ytet��n yleens� PA-��nentoistossa, jossa on tarvetta suurien ��nenpaineiden tuottamiseen. Lis�ksi torvien suuntaavuudella kaiuttimien suutakuvioista voidaan tehd� sellaisia, ett� useita kaiuttimia voidaan pinota p��llekk�in ja vierekk�in ilman ett� ne h�iritsisiv�t toistensa toistoa. PA-puolella hy�tysuhde ja suuntaavuusasiat ajavat hifin edelle ja soundi on monesti aina kammottava. Tyypillisesti PA-��nentoistossa korkeiden ��nien toisto hoidetaan torvielementeill� ja keski��nien toisto torvikuormitetuilla normaaleilla kaiutinelementeill�. Bassoalueella on yleens� perinteiset bassorefleksikotelot. Bassotaajuuksilla toimivasta torvirakenne on k�yt�nn�ss� hanakalan kookas, joten alimpien bassojen toistossa ei yleens� k�ytet� torvirakenteita muuta kuin hyvin isoisssa systeemeiss�. Seuraavassa muutamien torvien perusteita exponetiaalitorville: * K�yt�nn�ss� exponentiaalitorvilla suuaukon ymp�rysmitta pit�� olla alimman toistettavan taajuuden aallonpituuden suuruusluokkaa. Eli subbaritorvet on se verran suuria, ett� sopivat vaan isoihin ulkokeikkoihin. * Toistettava taajuusalue on suhteessa suuaukon ja kurkun halkaisijaan, eli laajakaistaisella torvella pit�� olla pieni kurkun halkaisija. * Mit� suuremmat paineet, sit� suuremmat s�r�t ja paineethan ovat suurimmat juuri torven kurkussa. T�m�n vuoksi laajakaistaisella torvella, jolla pieni kurkku, on suurempi s�r� kuin samankokoisella kapeampikaistaisella torvella. * Yll� olevan perusteella ei yht� torvea kannata suunnitella paljoa 2-3 oktaavia laajemmalle taajuusalueelle, joten kotik�ytt�� ajatellen systeemiin pit�isi ahtaa monta torvea ja kuitenkin bassopuoli t�ytyy hoitaa perinteisell� bassokaiuttimella. Kotikaiuttimissakin ollaan taas hiljalleen menossa kohti jonkulaisia torvirakenteita, kun p��s��nt�isesti kaiuttimien diskanttielementtien edess� alkaa olla pieni torven nys� suuntamassa ��nt�. Mik� s��telee torvikaiuttimen torven suuntaavuuden ? Torvien teoria on pitk� juttu. Yleens� k�ytet��n exponentiaalisia torvia. Torven lajenemisvakio m��r�� suuntaavuuden korkeilla taajuuksilla ja suuaukon pinta-ala m��r�� suuntaavuuden alap��ss�. Suositeltuja kaiuttimia Mitk� ovat eniten suositellut kaiuttimet sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�ss� ? Hifi-lehden ohjeiden mukaiset rakennussarjoina saatavat kaiuttimet ovat yleinen puheenaihe sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�ss�. Suositelluin pikkukaiutin on ollut Hifi 12/2, josta on ollut l�hinn� vaan hyv�� sanottavaa. Muita mainittuja kaiuttimia ovat olleet Hifi 10/2, 6/2 ja 45/3. Hifi 100/1 subwooferia on vuoroin kehuttu hyv�ski kun toistaa kunnolla matalatkin ��nen ja haukuttu toisinaan l�ysyydest�. Kyseisten kaiuttimien rakennusohjeet on julkaistu Hifi-lehdess� ja Tuomelan Rakenna Hifikaiuttimet -kirjassa. Hifi-lehti� ja kyseist� kirjaa kannattaa etsi� l�himm�st� kirjastosta. Hifi 12/2 -kaiuttimen vapaakentta- ja tehovaste ovat erinomaiset, alimmat bassot luonnollisesti puuttuvat, erottelukyky on hyva. Herkkyys on kokoon n�hden alas ulottuvan toiston (-6 dB 38 Hz) vuoksi pieni. Normaalikuuntelussa pari Wattia tosin kylla riitt��, ainakin kerrostalossa. Hifi 12/2 on testattu Tekniikan Maailmassa vuoden 1992 kaiutintestiss�. Hifi 12/2 sopii hyvin stereokaiuttimiksi musiikinkuunteluun ja viidell� kappaleella (+subbarilla) tekee jo ihan laadukkaan kotiteatterisysteeminkin. Hifi 12/2 parihinnaksi tuli takavuosina noin 2000-2500 mk. [43]Suomen Hifitalo myy Hifi 12/2 kaiuttimista omia muunneltuja versoitaan 12/B ja 12/C, joissa kallis Dynaudion D-28 diskanttin tilalla k�ytet��n muita diskanttielementtej�. Basso/keski��nielementti on sama [44]Seas P17 REX. N�m� versiotkin ovat ihan hyvi� Tekniikan Maailman vuoden 1995 kaiutintestin mukaan. Halvoista valmiista pikkukaiuttimista [45]JPW Mini Monitor on ryhm�ss� hyvin usein mainittu hyv�ksi kaiuttimeksi hintaansa (70-100 euroa/kpl) n�hden esimerkiksi kotetatterik�ytt��n, koska kaiutinta on saatavissa ysitt�iskappalein ja my�skin magneettisuojattuna versiona. Kaiutin on my�skin p�rj�nnyt lehtien testeiss� kohtuullisen hyvin ja tarjoaa hintaluokassaan hyv�n vastineen rahoille. Ainakin kotiteattrik�yt�ss� Mini Monitorit vaativat bassop��ss� tuekseen kunnolisen subwooferin. JPW:t on sin�ns� aivan k�yv�t, mutta on niiss� joitain puutteitakin: niist� ei saa ulos kovin paljoa ��nt� (90 dB korvilla), basso ei mene kovinkaan alas ja toistoltaan hieman poissaolevan tuntuiset. K�yt�nn�ss� subbaria k�ytett�ess� jakotaajuus subbarin ja minimonitorien v�lill� joudutaan asettamaan noin 70 Hz tuntumaan, mik� ei takaa optimaalista tulosta musiikinkuuntelussa. Kaiuttimen tekniset tiedot: * Valmistaja: [46]JPW * Mitat (l*k*s): 178mm x 269mm x 169mm * Paino: 2.5 kg * Pintamateriaali: Musta vinyylist� tehty viiluj�ljitelm� (ollut markkinoilla my�s valkoisena ja kirsikkapuuj�ljitelm�ll� p��llystettyn�) * Impedanssi: 6 ohmia * Herkkyys: 87 dB * Tehonkesto: 70 W jatkuvaa * Taajuusvaste: n.70Hz-20kHz (+-3db) * Bassoelementti: 135 mm paperikartioinen, kumireunukset * Diskanttielementti: 14 mm dome, ferro-fluid-vaimennettu Lis�ksi ryhm�ss� on kehuttu OR:n mallia 130 Hi ��nenlaadultaan neutraaliksi ja hintaansa n�hden hyv�ksi. N�m� kaiuttimet maksavat noin 300 euroa pari. Niit� saa l�hes joka kaupasta Mustasta P�rssist� Expertteihin. Lopuksi kannattaa mainita, ett� kaiuttimia ei kannata ostaa vaan sekalaisten suositusten perusteella. Suositusten avulla voi saada vinkkej�, mihin kaiuttimiin kannattaa tutustua, mutta lopullinen valinta kannattaa tehd� kuuntelun ja omien mieltymysten perusteella (mik� kuulostaa hyv�lle omalla mielimusiikilla). Mit� ovat Hifi-merkill� myyt�v�t kaiuttimet ? Hifi-"merkkiset" kaiuttimet ovat aikoinaan , 80-luvun alkupuolella, olleet Hifi-lehden rakennussarjakaiuttimia. Eli hifi-lehdess� on ollut kotelon mitat, jakosuotimen kytkent�, ja mit� elementtej� kyseiseen kaiuttimeen tulee. Ja siit� sitten Niilo N�pp�r� on rakennellut omien taitojensa mukaan hyvin, tai hyvin huonosti, soivan kaiuttimen. Kaiuttimien rakennusohjeet on julkaistu my�s Pekka Tuomelan kirjassa "Rakenna hifikaiuttimet" (Helsinki Media Erikoislehdet, Tecnopress, 1993, 202 s.). T�m� kirja l�yty monesta kirjastosta. Kaiuttimien numeritunnuksiin on koodattu tietyt perustiedot kaiuttimesta. Ensimm�inen numero tarkoittaa kotelon basso-osan tilavuutta litroissa ja toinen elementtien lukum��r��. Hifi 45/3 on siis 45 litrainen kolmitiekaiutin ja Hifi 12/2 on 12 litrainen kaksitiekaiutin. Nyky��n Hifi-rakennussarjakaiuttimia myy [47]Suomen Hifi-talo, jolla on webbisivut osoitteessa [48]http://www.hifitalo.fi/. Heilt� saa my�s osia ja ohjeita kaikkiin aikoinaan Hifi-lehdess� esiteltyihin kaiuttimiin (mik�li kyseisi� elementtej� on yleens� saatavana). Hifi-lehden rakennussarjakaiuttimet ovat ilmeisesti olleet hinta/laatu suhteeltaan erinomaisia, koska niita on rakenneltu tuhansia kappaleita. Hifitalo myy my�s omia kaiuttimia valmiita Chorus-nimisi� kaiuttimia, joista osa on mukana my�s hiukan muunneltuja versoita Hifin rakennusarjakaiuttimista. Millaisia kaiuttimia ovat Hifitalon 12B ja 12C rakennussarjat ? Suomen Hifi-talo kehitti oman kaiutinmallinsa 12B Hifi-lehden jukaisemasta Hifi 12/2 kaiuttimen rakennusohjeesta. 12C on 12B-mallista edelleen kehitetty malli. Muutoksessaan Suomen Hifi-talo vaihtoi alkuper�isess� Hifi 12/2-kaiuttimessa k�ytetyn kalliin diskanttielementin nykytyylin mukaisesti (halvemmaksi) kalotiksi. Muutoksien lopputukoksesta on ristiriitaisia mielipiteit�. Tekniikan maailman kaiutintesti vuonna 1995 arvosteli Hifitalon versiot ihan kelpo kaiuttimiksi, mutta monet hifiharrastajat pit�v�t kalliimpaa alkuper�ist� 12/2 paremmin soivana kaiuttimena. Ovatko Ljudian kaiutinrakennusarjat mist��n kotoisin ? [49]Ljudian kaiutinrakennusarjoista ei ole ollut paljoa kommentteja sfnet.harrastus.audio+video-uutisryhm�ss�, vaikka niist� silloin t�ll�in kysyt��nkin. Kommenttien v�hyydest� johtuen ei t�ss� FAQ-listassa voi vet�� tuotteista mink��n suunnan johtop��t�ksi�. Ainut kommentti, jota niist� olen l�yt�nyt on kommentti marraskuulta 1998 nimimerkilt� "Jarkko", joka ei antanut viestiss��n oikeita yhteystietojaan. Alla kommentti lyhennettyn� ja uudelleen editoituna (sama asiasis�lt�): "Mulla on kaksi Zachry 3550 mk2 kaappia (n.1700 mk). Mukana tuli kokoamiseen tarvittavat osat, ruuviliittimet, ei ty�kaluja. Taajuusvaste lienee alaosasta liioiteltu. Oletan ett� noin 60 Hz on todellinen alaraja sitten vaimenee nopeasti. Jakosuodin erikoinen, mutta ��ni oli yll�tys. Ei hifi�, mutta k�ynee kaapeiksi, joita voi k�ytt�� ilman ett� korvat pyyt�v�t vaihtamaan heti kaiuttimet toisiin. En k�yt� noita kotona vaan juhlissa ym." Toinen kommentti: "Tuomelan uusimmassa kaiutinrakennuskirjassa mitattu muutama Ljudian rakennussarja. Taajuusvasteita voisi kuvata yhdell� sanalla: vuoristorata." Ovatko Acoustic 707 -kaiuttimet hyvi� ? Acoustic 707 -kaiuttimia on kaupiteltu ainakin eri puolla etel�suomea kadun varsilla ja parkkipaikoila suoraan paketiautosta. Niit� kehutaan kovasti maan parhaiksi ja v�itet��n myyv�n murto-osalla alkuper�isest� hinnasta. Yleens� myyntihinta on parin tonnin paikkeilla. Kyseisi� kaiuttimia on myyty samoin menetelmin ymp�ri maailman (hiukan eri nimill� tosin). Hifi-lehti testasi kyseiset kaiuttimet Helmikuun 1998 numerossa, ja totesi ett� kaiuttimet eiv�t ole hintansa arvoiset, vaan laadultaan halpojen pakettikaiuttimien luokkaa. Pakettiautoista myyd��n samaan tapaan my�s "Linear Phase"-nimisi� kaiuttimia. Lis�� tietoa n�ist� pakettiautosta myyt�vist� kaiuttimista l�ytyy my�s osoitteesta [50]http://www.frii.com/~rjn/audio/whitevan.htm. Ovatko Bosen kaiuttimet hyvi� ? Bose-kysymyshan on kansainvalisissa uutisryhmissa jo klassikko, jonka esittaminen saa ujossakin kirjoittajassa asustavan fleimaajan esille. Bosen-laitteilla on omat kannattajansa, joiden mielest� Bose tekee hyv� tuotteita ja hyv��n hintaan. Vastustajien mielest� taas Bosen tuotteet ova ylimarkkinoituja, ylihintaisia ja huonoja. Totuus on ehk� jossain tuossa v�liss�, kuten monella muullakin valmistajalla. Lis�tietoja aiheesta tarjoaa [51]The Bose FAQ osoitteessa [52]http://home.earthlink.net/~busenitz/bs.html sek� [53]Bosen webbisivut osoitteessa [54]http://www.bose.com/. Millaisia ovat Cervin Vegan kaiuttimet ? Cervin Vegan kaiuttimet on tyypillisesti suunniteltu sellaisiksi, ett� niist� l�htee todella paljon ��nt� ja paljon bassoa. Tyypillisesti n�iden kaiuttimien herkkyys on luokkaa 95-104 dB/w/1m, joten pienell�kin vahvistimella niist� l�htee paljon ��net�. Kun tehonksesta on ylees� reilusti, niin isommalla vahvistimmella niist� saa todella paljon ��nenpainetta. Cervin Vegan kaiuttimissa bassotoistolle on ominaista, ett� bassoalue on jonkin verran korostunut 60-100 Hz alueelta, joten tyypillisen pop/rock-musiikin bassoja tulee todella reilusti. Yleens� toisto kyll� vaimenee matalimmilla bassoilla. Johtuen n�ist� suunnitteluperusteista Cervin Vegan kaiuttimien ��ni ei ole niin hyv� kuin hyviss� hifikaiuttimissa. T�m� on havaittavissa monessa mallissa stereokuvassa ja ��nen puhtaudessa vaativammalla musiikilla. Cervin Vegan kaiuttimet ovat taas eritt�in sopivat kaiuttimet diskopopille ja ��nekk��lle rokille, miss� halua ett� bassoja tulee niin ett� tuntuu. Kaiutinmittaukset Voiko audiolaitteiden ja kaiuttimien mittauksia suorittaa kotona ? Riippuen kotioloista ja siell� olevista mittalaitteista voi hifiharrastaja suorittaa ainakin joitain laitteiston suorituskyvyn mittauksia. Suurimpaan osaan mittauksista tarvitaan ainakin joitain perusmittalaitteita, ett� mit��n j�rkevi� tuloksia voi saada aikaan. Vahvistimien ja vastaavien komponenttien mittaaminen onnistuu kotioloissa ehk� n�pp�rimmin ja edullisimmin sopivan testiCD:n ja sopivan yleismittarin avulla. Perusperiaatteena mittauksissa on ett� testi-cd:ll� voipi soitella eri taajuuksia ja sitten mittailla laitteen antamaa j�nnitett� sopivalla mittalaitteella (oskilloskooppi, yleismittari). Yleismittaria k�ytett�es�s kannattaa huomioida, ett� yleismittarit on yleens� suunniteltu n�ytt�m��n tarkasti oikein vain 50/60 Hz ymp�rist�ss�. Monien yleismittareiden taajuuvaste on selv�sti pudonnut jo 1 kHz kohdalla (se paljonko on pudonnut on mittarimallikohtaista). Yleismittarien kohdalla herkimm�ll� mitta-alueella taajuusvaste on yleens� paras. Jos luottaa siihen, ett� CD soittimen linjal�hd|n taajuusvaste on suora, silloin tietysti mittarin mittavirhe voidaan mitata ja kompensoida muissa mittauksissa. On huomattava, ett� t�m� kalibrointi pit�� suorittaa erikseen kullakin mittarin j�nnitealueella, koska taajuusvaste vaihtelee j�nnitealueittain. Edell� kuvattua mittaustapaa voinee soveltaa hyvin moneen taajuusvastemittauksen. Muita vaihtoehtoja vastaavien mittauksten suoritukseen on sitten tehd� homma samalla tapaa, mutta k�ytt�� j�nnitemittarina oskilloskooppia, joilla tuo taajuusvaste on selv�sti yleismittareita parempi. Mittauksia voi my�s suorittaa erikoismittalaitteilla (yleens� k�ytet��n audiolaitehuolloissa) sek� tietokoneella ��nikortin ja sopivien mittausohjelmien avulla (muunmuassa [55]Audio Speker Workshop ja [56]LoudSpeaker LAB ohjelmat sopivat t�h�n). Kaiutinmittauksien tekemiseen tarvitaan edell� kerrottujen lis�ksi sopiva mittamikrofoni ja sille sopiva esivahvistin. Sen j�lkeen mittaukset onnistivat edell� mainituilla tietokoneohjelmilla kunhan ymm�rt�� kaiutimittausten perusteet. Millainen mikrofoni kaiutinmittauksiin ? Audiomittaukseissa tarvittavalla mikrofonilla tulisi olla mahdollisimman suora taajuusvaste ja muutenkin hyvin tunnetut ominaisuudet. K�yt�nn�ss� mittamikrofonin siis pit�� olla suuntakuvioltaan pallokuvioinen (onmidirectional eli ottaa ��nt� yht� voimakkaasti joka suunnasta) ja mekaanisesti pienikokoinen. Edullinen, pienikokoinen pallokuvioinen kapseli voi olla erinomaisen hyv� taajuusvasteen tasaisuuden suhteen. Pallokapselissa ei oikein ole mit��n, mik� pahasti v��rist�isi toistoa. Tietokoneella mittauksia tehdess� ei ole olennaista, onko jonkin mikin vaste viivasuora vai ei, vaan se, ett� mikist� on olemassa riitt�v�n tarkka taajuustaste mitattuna. Silloin taajuusvirheet voidaan eliminoida mittaustuloksesta. Lis�ksi pit�isi mikin toiminnasta tiet��, onko odotettavissa jotain yll�tyksi� esim. suuntakuvioissa eri taajuusalueilla. K�yt�nn�ss� mahdolliset mikrofoniratkaisut ovat silloin pieni elektreetti tai kondensaattorimikrofonikapseli. Ketk� tekev�t mittamikrofoneja ? Valmiita mittamikrofoneja saa useilta eri mikrofoneja tekev�lt� valmistajilta. Hyvin monella valmistajalla on mallistossa tarpeeksi suoran ja muuten ongelmattoman vasteen antavia mikrofoneja. Ainakin seuraavia merkkej� kannattaa vilkaista jos olet mittamikrofonia etsim�ss�: Bruel&Kjaer, Earthworks, AKG, Neumann, Sennheiser, Audio Technica ja Behringer. Yleens� hyv�t mittamikrofonit maksavat useita tuhansia markkoja kappaleelta. Hyvin tunnettu mikrofonivalmistaja on aina varmempi valinta kuin halpamikki, mutta halpamikrofonistakin voi saada hyvin suoran taajuusvasteen. Sit� ei vain varmasti tied�, eik� yksil�st� toiseenkaan voi olla varma, mik� on heitto vasteessa. Kalliit mikrofonit on tuotettu tasalaatuisemmin, ja voi olla varmempi siit�, ett� saa mit� ostaa. Edullisista mittamikrofoneista voinee mainita esimerkiksi [57]Behringer valmistaa taajuusvastemittauksiin sopivaa mittamikrofonia ECM8000, jonka hintaluokka on noin 100 euora. Toinen halpa tapa on tehd� mikrofoni itse jostain edullisesta suoran vasteen antavasta mikrofonikapelista. Ovatko taajuusvasteet mittamikrofoneissa niin suoria kuin luvataan ? Eli yhdell�k��n huippumikill�k��n se ei ole sellainen suora, kuin valmistaja ilmoittaa. Valmistajan mittaus voi olla ihan todellinen, mutta on tehty yleens� metrin et�isyydell� kaiuttomassa huoneessa. Sellaisessa mittatilanteessa vaste on suora ja siihen voi "luottaa". Tultaessa tavalliseen huoneeseen, tilanne tosin muuttuu. Kyll�, yhdell�k��n mikill� ei ole naulan suoraa vastetta. Jokainen mikki on v�h�n� yksil�, erot tulevat kapselista, parhaimmissakin mikeiss� on aina pient� hajontaa. Sit� ei voi s��t�� jostakin ruuvista suoraksi. Kalliimmat mikrofonit on yleens� valmistettu tasalaatuisimmin kuin halvemmat, mutta on niiss�kin eroja. Mittausteknisesti olennaista ei ole, onko jonkin mikin vaste viivasuora vai ei, vaan se, ett� mikist� on olemassa riitt�v�n tarkka taajuustaste mitattuna. Silloin taajuusvirheet voidaan eliminoida mittaustuloksesta. Yleens� mittamikrofonit testataan ja kalibroidaan valmistajan tehtaalla huomattavasti paremmalla ja kalliimmalla mittalaitteella ja referensseill� kuin mit� tuo mikrofoni maksaa. Jos mittamikrofonisi valmistaja toimittaa kalibroidun vasteen paperilla, silloin tied�t mik� on sun mikin todellinen vaste (mitattu ja mahdollisesti s��detty valmistajan tehtaalla). Tehtaalla s��detyn mikin vasteella ei ole mit��n tekemist� sinun huoneen akustiikan kanssa, kun puhutaan mikin kalibroimisesta valmistajan tehtaalla. Ja kun mikin vaste on suora, silloin vasta tied�t ett� mikki n�ytt�� sinun huoneessa kaiuttimen vasteen niinkuin pit��, on se sitten suora tai v��r�. Mutta jos mikin vaste on pieless� (yleins� halvat), silloin kaiuttimen vaste n�ytt�� my�s v��r�lt�. Miksi suoran vasteen antavaa edullista mittamikrofonia ei k�ytet� ��nityksiin ? Mittamikrofoneja ei k�ytet�� yleisesti ��nityksiin siksi, ett� niiden pohjakohina on yleens� turhan voimakas vaativaan ��nitt�miseen. Lis�ksi mittamikrofonissa voi olla muitakin puuteita, vaikkapa diskantin transienttitoistossa ja s�r�arvoissa. Mutta mittauksiin sellainen k�y erinomaisen hyvin. Esimerkiksi tyypillisiss� mittamikrofoneilla teht�viss� vastemittauksissa suhteellisen voimakas pohjakohina ei ole mik��n ongelma, mutta ��nitystouhuissa t�m� kyll� h�iritsee. Miten saan tehty� hyvin halvan mittamikrofonin ? Yleisin mikrofonityyppi on pieni elektreettikapseli jollaisella saa helposti suoralla taajuusvasteella edulliseen hintaakin. Elektreettikapselien yleisin ongelma on suuri kohintaso, mutta se ei haittaa mittausk�yt�ss� kaiuttimia mitatessa. Halvin k�ytt�kelpoinen elektrettimikrofonikapseli on noin viiden euron hintainen Monacorin pieni MCE-2000 elektreettikapseli (saa monesta paikkaa, Helsingist� RadioDuosta). Valmistaja ilmoittaa MCE-2000-elektreettikapselin taajuusvasteeksi 20-20000Hz +- 2db. T�t� kapselia on k�ytetty Hifi-lehden desibelimittarin rakennusohjeessa (Hifi-lehti numerot 2/1991 ja 6-7/1991) yhten� mikrofonivaihtoehtona. Muita mahdollisia kapseleita ovat esimerkiksi [58]Sennheiserin pienet elektreettikapselit (esim. MKE2) joiden hinta l�htee muutamasta satasesta kappale. Kun l�hteen hankkimaan mikrofonikapselia, niin kaanttaa hankkia sellainen johon saa mukaan datalehdet joista selvi�� taajuusvaste ja muut ominaisuudet (kun tiet�� ominaisuudet niin joitain puutteita voi kompensoida tuloksia k�sitelt�ess� kun ep�ideaalisuudet tuntee). Millaiseksi itse tehty mittamikrofoni kannattaa rakentaa ? Jotta mikrofonin mekaaninen rakenne ei h�iritsisi mittauksia, niin mikrofonikapseli kannattaa sijoittaa ohuen metalliputken p��h�n, jolloin tuo mikrofonin runkona toimiva putki ei paljon h�iritse kapselin ymp�rist�n ��nikentt��. Tarvitseeko mittamikrofoni k�ytt�j�nnitett� ? Elektreetti- ja kondensaattorimikrofonit tarvitsevat toimiakseen k�ytt�j�nnitteen. Kondensaattorimikrofonissa k�ytt�j�nnitett� tarvitaan mikrofonissa toimintaan tarvittavien potentiaalierojen synnytt�misen mikrofonikalvon molemmin puolin. Elektreettikapselissa k�ytt�j�nnitett� tarvitaan mikrofonin sis�ll� olevaan pieneen vahvistinasteeseen. Kaupalliset mittamikrofonit tyypillisesti ottavat k�ytt�j�nnitteens� joko mikrofonikaapelia pitkin esivahvistimelta (tavallinen Phanton Power tyypillisesti j�nnitteell� 12-48V) tai sitten niiss� on oma paikka tehin antavalle paristolle. Itse rakennetuissa mittamikrofonisysteemeiss� on k�tevint� k�ytt�� erillsit� paristoa (3-9V). Millaisia mittausignaaleita tulisi k�ytt�� kauttimien kuuntelupaikassa olevan vasteen mittaamiseen ? Kaiuttimen vasteen mittauksessa vakiotaajuisella sinisignaalilla tehty mittaus on arvoton. Jos k�yt�t mittauksessa huojuvaa sini��nt� tai kaistakohinaa (tai kohinaa, riippuen mittaristasi), mittauksella on jotain arvoa, mutta suurin varauksin. Mittamikrofoni ja mittari vaikuttavat my�s tulokseen. Puhumattakaan kuunteluhuoneesta. Ennen mittausten tekemist� suosittelen tutustumaan mittausmikrofonin sijoittelun vaikutukseen mittaustulokseen. Siirr� mikki� vaikka sivusuunnassa tai jonnekin p�in muutama sentti, parikymment� sentti�, puoli metri�, metri ja ihmettele, miten ne mittaustulokset voivat olla niin erilaisia vaikka mit��n muuta ei tehty kuin siirrettiin v�h�n mikki�. Vasteen mittaus kuunteluhuoneessa on vaikeaa, ett� siit� olisi mit��n iloa. K�yt�nn�ss� tarvitsisit jonkin tietokonepohjaisen mittalaitteen ja riitt�v�n suorasti toistavan mittamikin, ett� saisit jotenkin j�rkevi� tuloksia. Eik� tietsikan tuloksiinkaan voi luottaa kuin osittain. Kaikkien akustitsen mittalaitteiden ja menetelmien rajoitukset t�ytyy tiet��, ennene kuin luottaa niihin sokeasti ja soveltaa tuloksia vaikkapa vasteen korjailuun. Akustiset mittaukset ovat karkeasti suuntaa-antavia, esimerkiksi kaiuttimen suotimen suunnittelu siten ett� tuijottaa vain mittarin kertomaa taajussvastetta siin� yhdess� pisteess� johtaa helposti t�ysin mets��n. Kokeneet korvat ovat kaiuttimen ��nenlaadun arvostelussa parhaimpina mittareina, tosin eiv�t aina aivan objektiivia. Kaiuttimissa on lukematon m��r� ominaisuuksia ja asioita, jotka eiv�t n�y taajuusvasteessa mutta kuuluvat ihan oikeasti. Akustisilla mittauksilla pystyt��n kattamaan n�ist� asioista vain harva, mutta mittauksetkin ovat tarpeellisia, koska jos kaiutin on mittausten perusteella joltain osin pahasti pieless�, ei se pysty soimaan hyvin. Toisin p�in tuloksia ei pysty soveltamaan, koska vaikka kaiutin olisi kaikkien mittausten mukaan hyv�, niin ei se takaa ett� se soi hyvin. Sen sijaan s�hk�isess� toistoketjussa mittarit taas antavat oikein k�ytettyn� laitteen laadusta luotettavan kuvan, ja kun perusmittaukset ovat kunnossa eiv�t korvatkaan kuule mit��n, kunhan tekee testin AB-sokkokuunteluna jossa on riitt�v�n monta vaihtokertaa, ett� ei huijaa itse��n tai kavereitaan. Miten mittaan kaiuttimia tietokoneen avulla ? Jotta voisit mitata kaiuttiesi ominaisuuksia tietokoneella, niin tietokoneessasi pit�� olla ��nikortti, siihen sopiva mikrofoni sek� sopiva ohjelmisto. Linkkej� kaiutinsuunnittelu- ja mittausohjelmiin l�ytyyy osoitteesta [59]http://www.epanorama.net/audiospeakers.html. ��nikorttia mittaukseen k�ytett�ess� kannattaa otta huomioon, ett� tietokoneiden ��nikorttien taajuusvaste (etenk��n mikrofonilinja) ei useinkaan ole aivan suora, ja t�m� aiheuttaa mittausvirhett�. Onneksi osassa ohjelmia on nyky��n mahdollisuus mitata my�s ��nikortin aiheuttamat virheet ja kompensoida ne (ihan huonolla kortilla ei sittenk��n kannata ruveva mittailemaan). Voitko antaa esimerkin millaisella laitteistolla kaiuttimen mittaus onnistuu tietokoneavusteisesti ? Mittaukseen tarvitset seuraavat vehkeet (er�s usean ihmisen ja itseni kokeilema j�rjestely): * Normaalin PC-koneen (150 MHz Pentium tai tehokkaampi k�y oikein hyvin), miss� on ��nikortti ja Windows 95/98-k�ytt�j�rjestelm� * LoudSpeaker LAB -mittausohjelman, jonka ilmaisen demoversion saa esimerkiksi osoitteesta [60]http://hem.passagen.se/johnygre/ENG/download.htm * Sopivan elektreettimikrofonikapselin jossa on suora taajuusvaste (esim. Monacorin myym� Panasonicin MCE-2000) * Sopivan mikrofoniesivahvistimen, jonka liit�t ��nikortin linjasis��ntulon ja mikrofonin v�liin. Yhden sopivan rakennusohjeet l�ytyv�t osoitteesta [61]/circuits/micamp.html * Sopivan telineen, jolla voit pit�� mikrofonia sopivassa mittauspaikassa ja helposti siirt�� sit� * Sopivan vahvistimen kaiuttimien ohjaamiseen (normaali hifivahvistin k�y) sek� soivan kaapelin ��nikortin linjal�hd�st� vahvistimeen. Ihan ensimm�iseksi mittausta aloitettaessa tulee huolehtia ett� ��nikortin asetukset on mittaukseen sopivasta ja mittaohjelma on kalibroitu eliminoimaan ��nikortin mahdolliset virheet (ja mikrofonin virheet, jos niist� on mittaustuloksia saatavana). Itse kaiuttimien mittaamiseksi kaiutin tulee asettaa riitt�v�n kauaksi kaikista ��nt� heijastavista pinnoista (mittaus paras tehd� ulkona jos mahdollista). Sitten mittamikrofoni sjoitetaan sopivan et�isyyden p��h�n (melkein kiinni elementist� parin metrin p��h�n riippuen mittaustavasta) kaiuttimesta ja aloitetaan mittaaminen. Millaisia ominaisuuksia ��nikortissa pit�isi olla, ett� se soveltuisi hyvin kaiutinmittauksiin ? Mahdollisimman suora taajuusvaste kaikissa liit�nn�iss� on eduksi ��nikortissa mittuastarkoituksissa, niin ei tarvitse ohjelmassa niin hirve�sti noita virheit� korjata. Monessa vanhemmassa ��nikortissa linjaliit�nn�t on suhteellisen tasaisia vasteeltaan, mutta mikrofiniliit�nt�jen vasteet on mit� sattuu (jopa l�hes puhelimen luokkaa ja automaattisella tasons��d�ll� pilattuna). Aina moni ��nikortti kelpaa linjaliit�nt�j� k�ytt�m�ll� mittauksiin ainakin pienen taajuusivirheiden korjailun ja kalibroinnin j�lkeen. Jotta mittamikrofonin kanssa voisit k�ytt�� linjaliit�nt�j�, niin tarvitset mittamikrofonille oman esivahvistimen. Taajuusvasteen huonous ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla mik��n este mittauksille, sill� mittauslaitteiston vasteen kompensointi loopback-kaapelilla keskiverto ��nikortteja ja mikrofoniesivahvistimia k�ytett�ess� on l�hes v�ltt�mt�n joka tapauksessa. Jopa 5 dB:n vasteenpudotuksen esim. diskanttip��ss� pystyy kompensoimaan t�ysin kivuttomasti monessa ohjelmassa (esim. Loudspeaker Lab:ssa). My�s ��nikortin fullduplex-ominaisuudet ovat ensiarvoisen t�rkeit�, jollei t�rkein asia. Usein nimitt�in kortin ominaisuudet huononevat radikaalisti k�ytett�ess� sit� fullduplexina. Vaikka kortin liit�nt�jen vasteet olisiva miten hyv�t, mutta jos fullduplex-toimintoa ei ole tuettu (raudassa tai drivereissa) tai fullduplex-tila on kovin h�iri�inen, on kortti k�ytt�kelvoton mittauksiin. ��nikortin signaali-kohinasuhteella ei ole pahemmin kaiutinmittauksissa merkityst�. Jo niinkin pieni lukema kuin 30 dB:� riitt�� normaalimittauksiin. Jos on tarvetta mitata huoneakustiikkaa ja tarkkoja visiputousk�yri�, niin sitten suurempi dynamiikka olisi tarpeen (60 dB tai enemm�n riitt�� moniin tarkoituksiin). Miten mittaan kaiutinelementtini Thiele-Small-parametrit ? Kaiutinelementin Thiele-Small parametreja tarvitaan sopivan kaiutinkotelon mitoittamiseen. Yleens� helpoin tapa on hankkia nuo tiedot kaiuttimen valmistajalta, maahantuojalta tai netiss� olevista parametrilistoista (sopivia linkkej� aiheeseen on osoitteesta [62]http://www.epanorama.net/audiospeakers.html#element). Joissain tapauksissa kun kaiutinelementtien parametreja ei saa muuten tietoon (esimerkiksi kaiutinelementti jonka valmistajasta ja typist ei ole tietoa), on nuo parametrit mitattava itse jos meinaa ihannekotelon mitoittaa. Ohjeita kaiutinelementin parametrien mittaamiseen l�ytyy osoitteesta [63]/docs/audio/speaker_parameters.h tml. N�iden ohjeiden hy�dynt�miseksi tarvitset sopivan signaaligeneraattorin (funktioneneraattori tai tietokoneen ��nikortti sopivalla ohjelmalla varustettuna), muutaman vastuksen ja sopivan yleismittarin (n�ytt�� j�nnitteit� suunnilleen oikein mitattavalla taajuusalueella). Kaiutinelementtien parametreja voi mitata my�s tietokonelle, muunmuassa osoitteesta [64]http://www.speakerworkshop.com/ l�ytyv�ll� Audua Speaker Workshopilla voi mitata osan kaiutinelementtien parametreista. Ihan ilman kolvausta t�m�k��n mittaus ei suju, koska elementin mittaamista varten pit�� rakentaan muutamasta vastuksesta ja liittimest� koostuva mittauskytkent�, joka kytket��n PC:n ��nikortiin. Miten voin mitata kaiuttimen ja huoneen yhteisvaikutuksessa syntyv�� sointia ? Markku Salonen on kirjoittanut joukon artikkeleja, joissa h�n tutkii huoneen vaikutusta kaiuttimien sointiin ja h�n esittelee jutuissaan my�s k�ytt�mi��n mittausmenetelmi�. N�m� artikkelit l�ytyv�t seuraavista osoitteista: * [65]http://www.mosaic.fi/markku/stepbystep.html * [66]http://www.mosaic.fi/markku/stepbystep2.html * [67]http://www.mosaic.fi/markku/speakers.html _________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [68]palautekaavakkeella. [69]Takaisin hakemistoon _________________________________________________________________ [70]Tomi Engdahl <[71]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#perusteet 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#sijoittelu 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#suojaus 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#johdotus 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#korjaus 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#rakentelu 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#subwoofer 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#sub_rakentelu 9. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#PA 10. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#mittaus 11. http://www.hifilehti.fi/ 12. http://www.hifilehti.fi/edustajat/ 13. http://www.hifitalo.fi/ 14. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/laskin_tehovirta.html 15. http://www.repairfaq.org/REPAIR/F_Speaker.html 16. http://www.epanorama.net/audiospeakers.html 17. http://www.jlaudio.com/ 18. http://www.jlaudio.com/ 19. http://www.speakerbuilding.com/ 20. http://www.speakerbuilding.com/ 21. http://www.speakerbuilding.com/ 22. http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Lab/7914/software.htm 23. http://www.linearteam.org/winisd.html 24. http://www.ljudia.com/ 25. http://www.ljudia.fi/fi/teknik/isd/index.html 26. http://www.linearteam.dk/ 27. http://www.epanorama.net/audiospeakers.html 28. /docs/audio/speaker_parameters.html 29. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/laskin_reflex.html 30. http://www.diyloudspeakers.org/faqs/mdf.html 31. http://www.hifitalo.fi/ 32. http://www.seas.no/ 33. http://www.gradient.fi/ 34. http://www.gradient.fi/ 35. http://www.viilukeskus.fi/ 36. http://www.webforest.fi/jalopuu/kuvat.htm 37. mailto:lectron@dlc.fi 38. /audiojuttuja/biltemajakari.html 39. /audiojuttuja/biltemajakari2.html 40. http://www.ljudia.com/fi/informa/tekninfo/delfilt.htm 41. http://www.analog.com/iMEMS/markets/consumer/subwoofers/Subwoof.html 42. http://www.elektor-electronics.co.uk/ 43. http://www.hifitalo.fi/ 44. http://www.seas.no/ 45. http://www.jpw.co.uk/ 46. http://www.jpw.co.uk/ 47. http://www.hifitalo.fi/ 48. http://www.hifitalo.fi/ 49. http://www.ljudia.com/ 50. http://www.frii.com/~rjn/audio/whitevan.htm 51. http://home.earthlink.net/~busenitz/bs.html 52. http://home.earthlink.net/~busenitz/bs.html 53. http://www.bose.com/ 54. http://www.bose.com/ 55. http://www.audua.com/ 56. http://hem.passagen.se/johnygre/ENG/ 57. http://www.behringer.de/ 58. http://www.sennheiser.com/ 59. http://www.epanorama.net/audiospeakers.html 60. http://hem.passagen.se/johnygre/ENG/download.htm 61. /circuits/micamp.html 62. http://www.epanorama.net/audiospeakers.html#element 63. /docs/audio/speaker_parameters.html 64. http://www.speakerworkshop.com/ 65. http://www.mosaic.fi/markku/stepbystep.html 66. http://www.mosaic.fi/markku/stepbystep2.html 67. http://www.mosaic.fi/markku/speakers.html 68. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 69. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 70. http://www.hut.fi/~then/ 71. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Tietokoneet Perusteet Miten tulee suhtautua tietokoneen multimediakaiuttimien paketeissa luvattuihin hurjiin teholukemiin ? Tietokoneka�uttimien mainoksissa ja paketeissa kerrottuihin teholukemiin ei kannata p��s��nt�isesti luottaa ollenkaan. Halpoja multimediakaiuttimia valmitavat yritykset ovat tunutneet keksiv�n aivan omat teholukemansa noiden tuotteiden teknisiin tietoihin, eik� n�ill� teholukemilla vaikuta olevan oikein mit��n tekemist� todellisuuden kanssa. Yleens� n�m� tiedoissa olevat tehot ovat kymmeni� tai satoja kertoja todellisia teholukemia suurempia! Esimerkkej� el�v�st� el�m�st�: * Multimedikaiuttimen paketti ja myyj� mainostaa isolla 160W teholukemaa, jostain ohjeen nurkasta l�ytyi sitten teholukema 10W RMS, joka sekin on luultabasti liioiteltu kun laitetta sy�tt�v�n verkkomuuntajan teho oli alle 10W * USB-v�yl�st� tehonsa saavalle kaiuttimelle mainostetaan 120W tehoa, vaikka USB-v�yl�n liittimest� ei saa ulos tehoa kuin pari wattia * 260W tehoa mainostavan multimediakaiuttimen tehol�hteess� lukee 9V 300mA, mik� kertoo ett� vahvistimeen p��see enimmill�nkin vain 3W tehoa sis��n Miten voin kytke� tietokoneeni kodin hifilaitteisiin ? Tietokoneen voi kytke� helposti sopivalla v�lijohdolla ��nikortin linjatasoisesta ulostulosta (line out, yleens� 3.5 stereojakki) sopivalla v�lijohdolla stereolaitteiston johonkin linjatasoiseen sis��ntuloon (CD,TAPE,AUX tai vastaava). T�m�n kytkenn�n tehty�si voit kuunnella ��nikortista ulos tulevaa ��nt� stereoidesi kautta. Jos ��nikortissa ei ole linjatasoista ulostuloa, niin voit tehd� kytkenn�n kuulokeulostuloliit�nn�n tai pienitehoisen kaiutinulostulon kautta. T�ll� tavoin kytkettyn� ��nenlaatu saattaa k�rsi� (mm. yleens� lis�� kohinaa ja s�r��). Jos tietokoneessa on DVD-purkukortti, jonka haluat liitt�� normaaleihin stereoihin, niin liitt�minen onnistuu normaalin stereovahvistimeen ainoastaan stereo��niulostulosta samaan tapaan kuin ��nikortinkin kohdalla. Moni DVD-purkukortti tarjoaa my�s digitaalista l�ht�� (yksi RCA-liitin), joka on tarkoitettu purkukortin yhdist�miseen Dolby Digital -ominaisuuksilla varustettuun surround-vahvistimeen (muihin t�m� liit�nt� ei k�y). Miksi tietokoneen kytkemisess� hifilaitteisiin pit�� olla varovainen ja mielell��n tehd� se vain kun tietokone ei ole kiinni verkkoj�nnitteess� ? Kun PC on kiinni maadoittamattomassa pistorasiassa, on sen rungossa n. 110 V vaihtoj�nnite verkkolaitteen h�iri�npoistokondensaattoreiden takia (kaksi kondensaattoria, joista toinen on vaihejohdosta runkoon ja toinen nollasta runkoon, jolloin rungon potentiaali asettuu jonnekin vaihej�nnitteen ja nollan v�lille). Normaalisti t�m� tilanne on ihmiselle vaaraton ja saattaa aiheuttaa "kutinaa" kun konetta k�dell� kevyesti koskettaa. T�llaisen maadoittamattoman PC:n vaarana laitteille on, ett� vahvistimen tai tietokoneen liit�nn�t saattavat vaurioitua, jos signaalikaapeleita kytket��n tietokoneen ollessa (sammutettunakin) suojamaadoittamattomassa pistorasiassa. T�st� voi seurata laitteistovaurioista kun tietokone kytket��n maadoitettuun hifilaitteistoon (esim. antennin kautta maassa kiinni olevaan) on useita esimerkkej� niin audio- kuin videoliit�nn�ist�. Jos tietokone on kiinni maadoitetussa pistorasiassa niin silloin ei ole vaaraa laitteistovaurioista (tosin maalenkkihurinan riski on olemassa mutta se ei yleens� laitteita pysty rikkomaan). Maadoittamattoman PC:n tapauksessa kun tietokoneen ja muun laitteiston v�liin laittaa galvaanisen erotuksen, tietokoneen runko on edelleen 110 V tasolla, mutta muu laitteisto on keskusantenniliit�nt�jen kautta 0 V potentiaalissa, eik� t�m� aiheuta mit��n ongelmia tai laitteistovaurioita. Laitteistovaurioiden v�ltt�miseksi ja oman turvallisuuden takia paras tapa on ensin tilata s�hk�mies asentamaan asianmukainen suojamaadoitettu pistorasia tietokonetta varten. Jos maalenkkiongelmia (sen aiheuttamaa hurinaa yleens�) t�m�n j�lkeen ilmenee, voi n�ihin ongelmiin sitten k�ytt�� erilaisia kikkoja, kuten antenniliitynn�n erottamista tai erottimia muissa paikoissa. Jos kaikesta varoittelusta huolimatta haluat k�ytt�� tietokonetta maadoittamattomassa pistorasiassa, silloin on syyt� kaikki tietokoneesta muihin audio- ja videolaitteisiin menev�t audio- ja videosignaalit luotettavasti galvaanisesti erottaa. Mit� tapahtuu jos kytken tietokoneen kaiutinliit�nn�st� johdon nauhurin mikrofoniliit�nt��n ? T�llaisella kytkenn�ll� saat jotain ��nt� siirtym��nkin nauhurille, mutta saat aika julmetusti s�r�� aikaan nauhurille menev��n tavaraan. Syy t�h�n s�r��n on, ett� ��nikortin linjaulostulosta tuleva signaali on aivan liian voimakasta nauhurin mikrofonisis��ntuloon. Jos ��nikortissa on linjaliit�nt�, kytke siit� piuha nauhurin linjasis��ntuloihin. Jos on pelkk� kaiutinliit�nt�, niin siit� nauhurin linjasis��ntuloihin. Onko tietokoneen kytkemisest� kodin audio- ja videolaitteisiin vaaraa n�ille ? Maadoitettuun pistorasiaan liitettyyn PC:n liitt�misess� sopivista liitimist��n kodin AV-laitteistoon ei ole vaaraa n�ille laitteille. T�llaisesta kytkenn�st� saattaa laitteistossa ruveta esiintym��n h�iritsev�� maalenkeist� johtuvaa hurinaa, joka on poistettavissa sopivilla maalenkin poistokomponenteilla (antennierottimet, audion erotusmuuntajat, brumminpoistomuuntajat videoginaalin). Maadoitetun PC:n kanssa neuvoisin vaan rohkeasti kokeilemaan ja kyselem��n sitten lis��, jos jotain h�iri�t� tulee kuvaan tai ��neen. Jos tietokone on liitettyn� maadoittamattomaan pistorasiaan, voi niiden liitt�minen kodin AV-laitteistoon aiheuttaa ep�miellytt�v�n yll�tyksen laitevaurioiden muodossa. Tyypillisen PC:n kuori ja sit� my�ten tuollaisten (DVD-purkukortin?) video- ja audiol�ht�jen maa killuu jossain sadan voltin nurkilla, jos laite ei ole maadoitetussa pistorasiassa. T�llainen j�nnite riitt�� huonolla tuurilla vaurioittamaan maadoitettujen elektronisten laitteiden audio- ja videosis��ntuloja. Televisio, videonauhuri ja radiovirittimell� varustettu stereolaitteisto ovat kaikki tyypillisesti on suojaeristettyj� laiteita, joten niiden maataso voi periaatteessa olla miss� vaan. K�yt�nn�ss� n�m� laitteet tulevat maadoitetuksi antennijohdon kautta, kun ne on liitettyn� antennijohdolla sein�ss� olevaan antennirasiaan. Useimmilta ongelmilta maadoittamattoman PC:n suhteen v�lttyy, kun noudattaa seuraavia ohjeita: * Tee audio- ja videokytkent�j� ainoastaan kun tietokone ja sen lis�laitteet on irrotettu s�hk�verkosta (pistoke irrotettuna pistorasiasta) * �l� turhaan irrottele ja kiinnittele piuhoja sen j�lkeen kun ne on kerran kytketty Olen kuullut, ett� mik�li PC on kytketty maadoittamattomaan pistorasiaan, ja TV sek� videot ovat antenniliit�nn�n kautta maassa kiinni, niin kun kytkee PC:st� video- tai audiosignaalin videoihin/tv:seen ne menn� rikki laitteiden v�lisen potentiaalieron takia. Onko asiassa per�� ? Asiassa on per��. Monta halpaa PC:n ��nikorttia on t�ss� maassa jo ehditty hajottaa maadoittamattoman PC:n kanssa. Hajonneista hifilaitteista ja videolaitteista olen kuullut vain muutamia raportteja, joten ongelma niiss� on pienempi, mutta ei t�ysin olematon. Monissa yleisiss� video- ja audioliittimiss� on sellainen ongelma, ett� niiss� liittimen signaalijohdin voi kytkeyty� ennen signaalimaajohdinta liitint� kytkett�ess�. N�in liittimen kytkent�hetkell� laitteiden kuorien v�linen potentiaaliero p��se laitteiden sis��ntuloihin ja ulostuloihin. Tuollainen tyypillinen reilun 100V j�nnite ja se energia, joka PC:n virtal�hteen h�iri�suodatuskondensaattoreihin on t�ll� j�nnitteell� varautunut on t�ysin riitt�v� hajottamaan herkk�� elektroniikkaa. Suurimmassa vaarassa ovat huonosti suojatut audioliit�nn�t, mutta voi tuo j�nnite rikkoa niin video- kuin laitteiden ohjausliit�nt�j�. Seuraavassa lista liitintyypeist� ja miten niiden ongelmista: * RCA-liitin: Keskinasta koskettaa laitteen liittimen keskiosaa ennen kuin maadoitus saa kosketuksen. Liit�nn�ss� potentiaaliero siis tuntuu sek� l�hett�v�n ett� vastaanottavan laitteen puolella, joten vaurioita voi synty� joko l�hett�v��n tai vastaanottavaan (todenn�k�isempi vikaantuja audiossa) laitteeseen. K�yt�nn�ss� tuo keskinasta saa kosketuksen ennen maata suunnilleen kaikissa normaaleissa RCA-liittimiss� (poikkeuksena muutamat erikoisrakenteiset ammattik�ytt��n tehdyt RCA-liittimet). * 3.5 mm jakki: Keskinasta kytkeytyy liittimen runkoon ennen kuin maat kytkeytyy. Eli potentiaaliero p��see laitteisiin ja voi rikkoa jotain. Vikaantuminen, jos sit� tapahtuu esiintyy siihen laitteeseen, mihin tuo johto on ensin kytketty kun sit� kytket��n toiseen laitteeseen. * 6.3 mm jakki: Sama tilanne kuin 3.5 mm jakilla. * SCART-liitin: Maat ja signaalit saattavat kytkeyty� miss� tahansa j�rjestyksess�. Todenn�k�isesti maa kytkeytyy ensin, mutta ei ole taattu. Eli jonkinlainen mahdollisuus laitteistovaurioihin jos on huono tuuri ja jokin signaalijohto kytkeytyy ennen moninaisia maajohtimia. * BNC-liitin: K�yt�nn�ss� hyv�ss� kunnolla olevilla liittimill� maadoitus kytkeytyy aina ensin ja signaali vasta sitten. Eli k�yt�nn�ss� vain hyvin pieni mahdollisuus laitteistovaurioihin jos k�ytt�� huonoja liittimi�. * S-video-liitin (4-napainen minidin): Signaalit ja maat voivat kytkeyty� miss� j�rjestyksess� tahansa. Eli laitteistovauriot mahdollisia jos on huono tuuri. ��nikortit Mik� on General MIDI ? General MIDI on er��nlainen standardi, jonka pit�isi varmistaa MIDI-laitteiden yhteensopivuus eri laitevalmistajien v�lill�. Siin� m��ritell��n ��nen lis�ksi my�s sen voimakkuus, panorointi, reverb, chorus, jne. "Normaali" MIDI m��rittelee ohjausv�yl�n ja sen komennot ilman mit��n sopimuksia laitevalmistajien v�lill� niiden toiminnasta, ja kun t�st� aiheutui se, ett� eri midi- laitteilla tuotetut esitykset eiv�t toimineet oikein kun niit� soitettiin toisella laitteella, otettiin General MIDI standardiksi, joka laitetaan l�hes kaikkiin MIDI-liit�nn�ll� varustettuihin uusiin laitteisiin. K�yt�nn�ss�, jos teet esimerkiksi tietokoneella omia midi- kappaleita, ja toistat niit� toisessa koneessa, niin lopputulos voi kuulostaa todella omituiselle, jos kummatkin laitteet eiv�t ole General MIDI mukaisia. Jos kummatkin laitteet ovat General MIDI -standardin mukaisia, niin sitten musiikin pit�isi kuulostaa aika paljon samansuuntaiselle. Eri laitteiden soundien eroja ei tietenk��n voi v�ltt��, joten erilaisilla laitteille toistettuna sama MIDI-musiikki kuulostaa jonkin verran erilaiselle. Mist� tiet�� onko ��nikortissa A/D- ja D/A-muunnin, vai ei? Jos ��nikorttiin voi suoraan liitt�� esim. tavalliset kuulokkeet (ja kuunnella niill� vaikka pelien ��ni�), on siin� D/A-muunnin. Jos taas kortilla voi ��nitt�� mikrofonista tai linjasis��ntulosta vaikkapa kovalevylle tavaraa, on siin� A/D-muunnin. Eli k�yt�nn�ss� melkein kaikista kaupassa myyt�vist� ��nikorteista nuo l�ytyv�t. Miksi PC:n ��nikortit on niin huonoja toistamaan ��nt� ? PC:n ��nikorttibisneksess� ainoastaan halvat tuotteet myyv�t hyvin ja halvalla ei pysty tekem��n yleens� hyv��. Kun pyrit��n halpaan hintaan, niin pit�� k�ytt�� niit� halvimpia komponentteja joilla sitten on huonommat suoritusarvot. Vaikuttaa ett� l�hesk��n kaikkien PC:n ��nikorttien suunnittelijoilla ei ole kunnollista audiopuolen kokemusta takanaan ja k�ytetyt analogiapuolenratkaisut eiv�t v�ltt�m�tt� ole mitenk��n optimaalisia. PC:n kotelon sisusta ei ole mitenk��n hyv� paikka herk�lle audioelektroniikalle, koska siell� on paljon h�iri�l�hteit� l�hell� ja saatavat k�ytt�j�nnitteet ovat h�iri�isi�. Toiset valmistajat ovat onnistuneet vaikeassa h�iri�suojauksessa paremmin kuin toiset. PC:n ��nikorteissa valitettavasti p�tee s��nt�, ett� tuotteen pit�� olla sikahalpa menn�kseen kaupaksi. Laadulla ei sitten ole niin v�li�, riitt�� kun tekee jotain sinne p�in mit� luvataan. Tekeek� noilla satasen ��nikorteilla mit��n ? Suurin ero on se, ett� halpojen ��nikorttien analogiapuoli on huonommin suunniteltu, samoin kun koko kortin painokytkent�levyn layout. My�s k�ytetyt piirisarjat ovat yleens� halvempia, ja syntetisaattori on yleens� vain FM-syntetisaattori tai pienell� (1 MB) ��nin�ytejoukolla varustettu wavetable -syntetisaattori. Lis�ksi halvimpien ��nikorttien ajurituki voi olla huonoa. P��asiallinen ero lienee halpojen ��nikorttien laadunvalvonnassa. Halpa kortti saattaa olla hyv� ja toimiva, tai sitten ei. Jos hinta on satasen luokkaa niin on turha ihmetell� niit� sihin�it� ja poksahduksia mit� ��nikortti toistaa. Halvoistakin ��nikorteista voi l�yty� hyvi�, esimerkiksi jos kortilla on CS4237B CODEC -piiri, on hyv� ��nenlaatu mahdollinen, jos piirilevy on edes kohtuullisesti suunniteltu. Miten saan kytketty� stereokaiuttimeni koneeni ��nikorttiin ? T�h�n kytkent��n on kaksi eri vaihtoehtoa: * Irrotat kaiuttimet stereoistasi. Hankit sopivan v�lijohdon/sovittimen jolla kaiuttimen kaapelit saa kiinni ��nikortin 3.5 mm liittimiin. Kytket ne kaiuttimet ��nikortin kaiutinl�ht��n. * 2. Ostat 3.5 mm stereojakki -> 2 x RCA-liitin kaapelin. Kytket ��nikorttisi linjatasoisen l�hd�n ��nikortista stereon linjasis��nmenoon (esim. CD, AUX tai TAPE sis��nmeno). Vaihtoehto 2 on suositeltavampi, koska se on k�yt�ss� k�tev�mpi ja antaa paremman ��nen. ��nikorttien sis�iset vahvistimet on j�rjest��n surkeita, joten suunnilleen mik� tahansa ulkoinen stereon vahvistin antaa enemm�n tehoa ja paremman ��nenlaadun. Miten saa tietokoneen kytketty� kotistereoiden vahvistimeen ? Varsin helposti, jos vahvistimessasi on vapaa linjasis��nmeno (tuner, tape, cd, aux, video, mutta EI phono). Tarvitset vain v�liin sopivilla liittimill� varustetun kaapelin (yleens� 3,5mm stereoplugi vastaan 2xRCA). Sopiva piuha l�ytynee hyvin varustelluista viihde-elektroniikkaa myyvist� liikkeist�. Jos tietokone on liitetty maadoittamattomaan pistorasiaan kannattaa tietokoneen liitt�minen vahvistimeen tehd� seuraavaa tapaa noudattaen (s��st�� mahdollisilta laitevaurioilta): * Irrota tietokoneen virtajohto * Liit� audiokaapeli tietokoneen ja vahvistimen v�lille * Kytke tietokoneen virtajohto takaisin kiinni Voiko maadoittamattomaan pistorasiaan kytketyn PC:n liitt�minen stereoihin rikkoa vahvistimen tai ��nikortin ? Laitteen rikkoontumisriski on ilmeinen, jos tietokone on suojamaadoittamattomassa pistorasiassa ja stereot on kiinni keskusantenniverkossa. Verkkopuolen h�iri�npoistokondensaattorien vaikutuksesta maadoittamattomaan pistorasiaan liitetyn tietokoneen rungossa on 100-130 V j�nnite, joka on ihmiselle vaaraton (virta alle 1 mA), mutta herkille audiovehkeille saattaa osoittautua tuhoisaksi. Keskusantenniverkkoon yhteydess� oleva stereolaitteisto on taas tiukasti maassa kiinni. K�yt�nn�ss� vaaravy�hykkeess� t�llaisessa tilanteessa ovat ��nikorttien audiosis��ntulot ja hyvin herk�t vahvistimen sis��ntulot. Nuo sis��ntulot saavat kokea tuon reilun saan voltin j�nnitteen kaapelien kytkent�hetkell�, koska t�llaisten laitteiden audioliittimiss� (3.5 mm jakki ja RCA-liitin) signaalijohto tuppaa kytkeytym��n ennen laitteen potentiaaleja tasaavaa kaapelin suojamaata. K�yt�nn�ss� RCA-kaapeleita kytkett�ess� k�y seuraavaa: * Liittimen keskitappi kytkeytyy ensin, joten noin 1V audiosignaali + tietokoneen rungossa vaikuttava 100-130 V vaihtoj�nnite menee suoraan audiolaitteen sis��ntuloon (audiolaitteen runko on edelleen l�hell� 0 V koska se on kiinni antenniverkon maassa). T�ss� tilanteessa hajoaa jotain jos on huonosti suojattu ja hajotakseen. * V�h�n my�hemmin audiokaapelin signaalimaakin kytkeytyy ja yhdist�� laitteiden rungot. Audiokaapelin signaalimassa alkaa kulkea tietokoneen suodatuskondensaattorien aiheuttama vuotovirta (noin 0.5 mA) ja tietokone sek� audiovahvistin pysyv�t melko tarkkaan samassa potentiaalissa. Jos teet t�llaisen kytkenn�n, kannattaa audio kaapelien kytkent� ja irrotus suorittaa siten, ett� t�ll�in tietokone on kokonaan irti verkkopistorasiasta (pelkk� virran katkaisu koneen virtakytkimell� ei riit�). Kun audiopiuhat on kytketty kiinni ja vasta sen j�lkeen kytket��n koko h�ss�kk� sein�pistorasiaan, niin asiat ovat periaatteessa kunnossa. Sek� tietokoneen ett� audiolaitteiden rungot ovat siten kesken��n samassa potentiaalissa. Muita mahdollisia ratkaisuja v�ltt�� laitevauriot: * Laitat galvaanisen erottimen tietokoneesta stereoon menev��n johtoon * K�yt�t sellaisia liittimi� ja johtoja, jotka takaavat ett� johtoja liitett�ess� signaalimaa kytkeytyy aina ensin ja irrotettaessa maa irtoaa aina viimeiseksi * Huolehdit ett� laitteiden rungot maadoittuvat muuta kautta vaikka audiokaapelit ovat irti (esim. tukeva erillinen maadoituskaapeli audiolaitteen ja tietokoneen runkojen v�lille jos s�hk�turva sallii). * Huolehdit, ett� stereolaite ei ole ollenkaan yhteydess� maahan (ei antennijohtoa eik� muita mahdollisesti maadoittavia laitteita kiinni) * Tilaa s�hk�mies vaihtamaan tietokoneen pistorasia maadoitettuun pistorasiaan (samalla menee huoneen muutkin pistorasiat vaihtoon) Maadoitettujen tietokonelaitteiden kanssa ohjeena on laittaa kaikki tietokoneen lis�laitteet yhteen maadoitettuun jatkojohtoon kiinni, jolloin jatkojohdon maadoitusliuskojen kautta laitteiden runkojen potentiaalierot tasoittuvat. T�m� vinkki toimii hyvin maadoitetulla pistokkeilla varustettujen laitteiden kanssa (jos vahvistin on maadoitettu, niin sitten toimii). Tyypilliset kotiaudiolaitteet on varustettu maadoittamattomalla EURO-pistotulpalla, joten audiolaitteiden liitt�misell� samaan jatkojohtoon tietokoneen kanssa ei ole maadoitustilanteeseen mit��n vaikutusta. Suojamaadoitetussa pistorasiassa olevan tietokoneen kanssa vaaraa laitteiden hajoamisesta potentiaaliarosta johtuen ei ole, joten uusien s�hk�turvam��r�ysten mukaan rakennetuissa taloissa asuvat ovat t�ss� suhteessa onnellisessa asemassa. Maadoitettuun rasiaankin kytketyn tietokoneenkin kanssa audiokaapelin kytkent� on syyt� tehd�, kun laitteet on sammutettu, niin v�ltet��n kytkenn�ss� mahdollisesti syntyv� r�tin� ja pauke. Maadoitettujen laitteiden ja antennikaapelin kanssa voi tulla hurinaongelmia maasilmukoista, jos stereot on kytketyt (keskus)antenniin ja sit� kautta maihin. T�h�n auttaa galvaaninen erotus joko audiolinjassa (jolloin stereot on maissa antennimaadoituksen kautta) tai antennilinjassa sopivalla erottimella (jolloin stereot ovat maissa tietokoneen kautta). Aiheuttaako 6-7 metrin mittainen v�lijohto tietokoneesta stereoihin ongelmia ? Pitk�n johdon mahdollisesti synnytt�m�t ongelmat ovat h�iri�herkkyys ja korkeiden ��nien vaimeneminen. N�m� ongelmat ovat yleens� olemattomia alle 10 metrin kaapelivedoissa kun k�ytet��n edes kohtuullisen laatuista kaapelia (=ei ihan halvinta paukkulankaa). Pitk� kaapeli on tyypillisesti herkempi h�iri�ille kuin lyhyt, mutta ei kyll� viel� n�ill� et�isyyksill� pit�isi tulla mit��n h�iri�ongelmia, ellei sitten sijoituspaikka ole hirve�n h�iri�inen ja kaapeli huonosti suojattua. Eli t�st� ei kannata huolestua. Kaapelin kapasitanssi aiheuttaa pient� korkeiden ��nien vaimenemista, jos sy�tt�v�n laitteen l�ht�impedanssi on suuri ja kaapelin kapasitanssi on suuri. ��nikorttien l�ht�impedanssit on tyypillisesti aika pieni� (satoja ohmeja), joten vaimeneminen on todella v�h�ist� n�in lyhyill� kaapeleilla. Jos korkeat ��net hiukan vaimenisivatkin, niin kaapelin aiheuttamat virheet ovat murto-osa siit� mit� ovat ��nikortin itsens� toistovirheet (korkeat ��net yleens� vaimentuvat kortissa ihan havaittavasi). Eli kaapelin vaimennuskaan ei ole ongelma. Miten korjaan hurinaongelman joka syntyy kun kytken tietokoneen stereoihin ? Kun tietokoneesi on kytketty oikein maadoitettuun pistorasiaan ja stereosi on yhdistetty keskusantenniverkkoon (joko suoraan tai yhteys syntyy jotain reitti�), niin hurina syntyy keskusantenniverkon ja pistorasian maadoituspotentiaalin eroista. Tyypillisesti hurinaa synnytt�v� virta kulkee antennijohdon maan kautta virittimen runkoon, siit� vahvistimen runkoon, ja siit� edelleen mikron runkoon. T�m� audiokaapelien kautta kulkeva virta voi helposti olla kymmeni�kin milliampeereja. Jos stereolaitteissa on maadoitetut pistokkeet saattaa hurinaa esiinty� my�s eri pistorasioiden maadoituspotentiaalien erosta johtuen. Eri pistorasioiden maapotentiaaliero-ongelmasta p��see eroon kun kytket kaikki laitteet samaan pistorasiaan (yhteen maadoitettuun jatkojohtoon). Hurinah�iri� vaimenee jos PC:n ja vahvistimen rungot yhdist�� toisiinsa audiokaapelien lis�ksi laitteiden rungot yhdist�v�ll� paksulla kuparijohdolla, mutta kokonaan ei h�iri�st� n�in p��se eroon. Hurinah�iri�ist� p��see varmimmin eroon asentamalla erotusmuuntajan tietokoneelta stereoihin. Toinen tapa on asentaa galvaaninen erotin stereon antennikaapeliin (samanlainen galvaaninen erotin my�s video/TV yhdistelm��n menev��n antennipiuhaan jos se on kytketty stereoihin kiinni). Tarvittavat tarvikkeet maksavat 10-20 euroa ja niit� myyv�t elektroniikkaliikkeet. Lis�tietoja hurinaongelmista ja niiden ratkaisemisesta l�ytyy osoitteesta [1]/docs/groundloop/. Mit� vaaraa maadoittamattomasta tietokoneesta on ��nentoistolaitteille ? Maadoittamattoman PC:n rungossa saattaa l�yty� 110 V vaihtoj�nnitett� johtuen verkkolaitteen h�iri�nsuodatuskondensaattoreista (p��st�v�t virtaa l�pi tyypillisesti noin 0.5 milliampeeria). Kun tuohon laittaa audiopiuhan kiinni, saattavat stereotkin huidella tuon saman j�nnitteen tahdissa, mik� saattaa aiheuttaa ep�m��r�isi� hurinoita. Jos stereot sattuu olemaan kiinni yhteisantenniverkossa, jolloin ne tulevat sit� kautta maadoitetuksi, voi tuo maadoitetun stereon ja PC:n kuoren v�linen 110V j�nnite voi vaurioittaa ��nisignaalin sis��ntuloja kun audiokaapeleita irrotetaan tai kytket��n. Miten huolehdin, ett� tietokoneeni on kunnolla maadoitettu ? Paras ratkaisu on kytke� tietokone maadoitettuun pistorasiaan, jos huoneesta sellainen l�ytyy. Jos huoneessa ei ole maadoitettua pistorasiaa, niin s�hk�turvallinen tapa on tilata s�hk�mies vaihtamaan kaikki huoneen pistorasiat maadoitetuiksi. Jos huoneessa ei ole maadoitettuja pistorasioita, laitteelle ei saa tuoda s�hk�� jatkojohdolla toisesta huoneesta, jossa sellaiset ovat. Jos tuot n�in maadoitetun pistokkeen maadoitettujen sekaan, teet k�ytt�ymp�rist�st� s�hk�turvallisuuden kannalta vaarallisen. On hyv� idea aina k�ytt�� tietokonelaitteiden kanssa suko-jatkojohtoa, jonka per��n liitet��n kaikki laitteet, n�in laitteet saavat potentiaalintasauksen jatkopistorasian maadoitusliuskojen kautta. Mutta se maadoitettu jatkojohto on ehdottomasti liitett�v� samassa huoneessa laitteiden kanssa olevaan pistorasiaan. Miksi tietokoneen maadoittaminen toisen huoneen maadoitettuun pistorasiaan on vaarallista ? T�m� m��r�ys johtaa juurensa vanhoista s�hk�turvam��r�yksist�: Aikoinaan maadoittamattomia pistorasioita sai asentaa tiloihin joita ei katsottu vaarallisiksi (eli esimerkiksi lattiat ovat erist�v�� materiaalia eik� huoneessa ole kosketeltavia isoja maadoitettuja metallipintoja). T�ll�in katsottiin, ett� vaikka laitteessa olisi vikaa hengenvaaraa ei olisi, koska l�hell� ei ole mit��n tukevaa maata. Oletetaan, ett� maadoittamattomassa pistorasiassa olevassa laitteessa on eristevika, joka aiheuttaa, ett� sen kuori tulee j�nnitteiseksi. Jos laitetta kosketetaan hyvin eristetyss� paikassa, ei t�st� saa viel� kovin pahaa s�hk�iskua. Mutta jos l�hettyvill� onkin metallikuorinen laite, joka on kiinni maadoitetussa pistorasiassa, niin sen kuoressa kiinte� maa. Yht�aikaa viallista maadoittamatonta laitetta ja kunnolla maadoitettua laitetta koskettaessa ollaankin sitten suoraan vaiheen ja maan v�liss�, mist� seuraa vakava s�hk�isku. Nyky��n uusissa asennuksissa ei k�ytet� kuin maadoitettuja pistorasioita. S�hk�turvam��r�ykset sanovat, ett� erilaisia pistorasioita ei saa sijoittaa samassa huoneessa 4m l�hemm�ksi (vaakasuora et�isyys) toisiaan (s�hk�tarkastuskeskuksen A1 1993). T�m� johtaa k�yt�nn�ss� yleens� siihen, ett� pistorasioita maadoitettuihin vaihdettaessa huoneen kaikki pistorasiat on yleens� vaihdettava. Miksi tietokoneen ��nikortin kytkeminen vahvistimeen mykist�� vahvistimeni ? Jotkut PC:n ��nikortit p��st�v�t DC-j�nnitett� ulos linjal�hd�st��n ja jotkut vahvistimet ovat herkki� sis��n tulevalle DC-j�nnitteelle (harvinainen ilmi� tosin). Keskustelussa on ongelmallisiksi korteiksi mainittu er��t Sound Blaster AWE32 kortin versiot ja jotkut Dolby Surround vahvistimet. Ongelma ei kuitenkaan ole mitenk��n yleinen vaan esiintyy vian muutamissa tapauksissa tietyill� harvoilla laiteyhdistelmill�. Jos j�rjestelm�ss�si on t�llainen DC-tasoista johtuva ongelma, niin DC-signaalista p��see eroon kytkem�ll� kondensaattorin sarjaan audiokaapelin keskijohtimen kanssa. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi 10 uF bi-polaarinen elektrolyyttikondensaattori tai vaikka 1 uF keraaminen kondensaattori. Miksi ��nikortistani kuuluu rutinaa kun kovalevy� k�ytt�� ? Tuo rutina viittaa siihen, ett� ��nikortti ottaa h�iri�it� kovalevyst�. Jos mahdollista, kokeile siirt�� ��nikortta kauemmaksi kovalevyst� ja testaa auttaako se ongelmaan (aika monessa tapauksessa siirt�minen kauemmaksi h�iri�l�hteest� auttaa). Tarkista my�s, onko ��nikortin mikrofonitulo aktivoitu, koska se ker�� helposti h�iri�it� tietokoneen sis�lt�, varsinkin jos mikrofonia ei ole kytketty. Varsinkin, jos mikrofonisis��ntulossa on automaattinen tasos��t�, niin se s��tyy automaattisesti herkimp��n kun varsinaista ��nt� ei tule. Kun vahvistusta on paljon, kaikki satunnaiset h�iri���nen, joita korttiin p��see tulevat tehokkaasti vahvistetuksi ja n�in kuuluville. Tyypillisesti tuon automaattisen tasons��d�n ja koko mikrofoniliit�nn�n voi kytke� p��lle sek� pois Windowsin mikserist� (tyypillisesti Advanced-toimintojen takaa). Miten saisi MiniDisk:sta ��nen tietokoneelle wav-muotoon edullisesti ilman analogimuunnoksia ? Ilman korttia, jossa on digitaalinen sis��ntuloliit�nt� et voi ��nt� koneelle digitaalisena minidiskilt� saada. T�t� ominaisuutta ei l�ydy halvoista perus��nikorteista, vaan on hankittava kalliimpi erikoiskortti t�t� varten. Mist� l�yd�n ��nikorttitestej� ? Eri tietokonelehdet testaavat aika-ajoin tietokoneiden ��nikortteja, joten jos olet sellaista ostamassa, niin katso vaikka kirjastossa alan lehti�. Linkkej� verkossa oleviin ��nikorttien testausartikkeleihin l�ytyy osoitteesta [2]http://www.epanorama.net/pc/sound.html. MP3 Mik� on MP3 ? MPEG audio layer 3 on digitaalinen, pakattu audioformaatti, jolla voidaan siirt�� l�hes CD-tasoista ��nt�. Formaatti pohjautuu rankkaan pakkaukseen, sek� ��ni-informaation karsintaan, jota ei normaalisti korvalla kuulla. T�ll� saavutetaan merkitt�v� s��st� ��nitiedoston koossa. Stereotoistossa MP3:n nopeus on 128 kbit/s ja tavallinen pakkaussuhde on 12:1. Pakkaussuhde vaihtelee tavallisesti v�lill� 10:1-14:1. Nyrkkis��nt�n� tiedostojen koolle voi k�ytt�� ett� yksi toistettu minuutti vastaa yht� megatavua. MP3 tiedostojen toistoon PC Windows ymp�rist�ss� tarvitaan Pentium 90 tai nopeampi, kunnon ��nikortti ja kaiuttimet. Kappaleita p��see tosin kuuntelemaan jo 486-pohjaisella koneella jos hiukan heikompi toiston laatu riitt��. Kaikki MPEG-1 audiokoodausmenetelm�t (MPEG audio layer 3 mukaan luettuna) ovat ep�symmetrisi� eli koodaus vaatii purkuun n�hden kertaluokkaa enemm�n laskemista. Koodauksessa etsit��n iteroiden tietyt laatuvaatimukset t�ytt�v�� esitysmuotoa muutamien millisekuntien pituisille ��nin�ytteille. Jos koodaukseen k�ytet��n enemm�n aikaa, laatua voidaan johonkin rajaan saakka aina parantaa. Osittain t�m�n rajan m��r�� k�ytett�viss� oleva psykoakustinen malli ('standardista' riippumaton). Mp3:n purkamisen reaaliaikavaatimus on noin 20MIPSi� kuvitteellisessa arkkitehtuurissa, jossa kertolasku vie yht� kauan kuin yhteenlasku. K�yt�nn�ss� tavallinen 150MHz Pentium k�ytt�� mp3-fileiden toistoon purkuohjelmalla (esim. WinAmp) alle puolet prosessoritehostaan (minimivaatimus on suunnilleen 100 MHz 486 prosessori). Enkoodaus eli pakkaus sen sijaan vaatii v��nt�� niin, ett� samaisella koneella yhden minuutin pakkaaminen uusilla ohjelmilla vie laadusta ja ��nen vaikeudesta riippuen tyypillisesti 3-10 minuuttia. K�yt�nn�ss� eri MP3 ohjelmissa on ��nenlaadullisia eroja. Soitto-ohjelmien ��nenlaadulliset erot ovat useimmiten kohtalaisen pieni�, mutta enkoodereissa ero on melkoinen. Lis�ksi er�s huomionarvoinen seikka on enkooderin ja dekooderin valitseminen samasta 'tuoteperheest�'. Pelkist�en enkooderi kvantisoi ep�lineaarisesti taajuusalueen n�ytteet - rekvantisoi ja sovittaa eroavaisuuden psykoakustiseen malliin. Kvantisoidut taajuusalueen n�ytteet, jotka ovat psykoakustisen mallin mukaan t�rkeit� koodataan l�hetett�v��n bittivirtaan. On siis t�rke��, ett� enkooderin muodostama malli dekooderista on mahdollisimman oikea. Lis�tietoa MP3:sta kannattaa etsi� osoitteesta [3]http://www.mp3.com/. Mit� ero on eri MPEG audiokoodauksilla ? Mpeg Layer1 (nimell� PASC, 384kbps) on DCC:ss� k�ytetty formaatti. Mpeg Layer2 on k�yt�ss�, kun puhutaan bittinopeuksista 192...256 kbps ja kompressiosuhteesta 1:6...1:8. Mpeg Layer3 tarkoittaa 112...128 kbps vauhtia ja kompressiosuhdetta 1:10...1:12. Useimmat puhuvat tuosta mp3:sta tarkoittaen k�yt�nn�ss� Layer3:ta tai Layer2:ta, joilla on siis ero bitratessa. Layer2 on "aito" stereo jossa molemmat kanavat pakataan erikseen. Fraunhoferin l�hdekoodiin perustuvissa Layer3-encodereissa k�ytet��n 128kbps bittivirroilla niin sanottua joint-stereota, mik� aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmi�it� varsinkin, mik�li ��nell� on vaihe-eroa kanavien v�lill� (voimakkaat akustiikan synnytt�m�t heijastukset tai alkuper�inen ��ni per�isin kasettinauhurilta). Dolby Surroundille tuo "joint-stereo" voi olla tuhoisa. Layer3 saatetaan pienimmill� nopeuksilla (<=96kbps) k�ytt�� intensity stereoa, joka h�vitt�� Dolby Surroundin tarvitsemaa informaatiota. Parempaa j�lke� stereokuvan kannalta saadaan aikaan k�ytt�m�ll� MP3:ssa isompaa datanopeutta (192 kbit/s) ja ISO:n l�hdekoodeja k�ytt�v�� encooderia. Esimerkki t�llaisesta ISO:n koodiin perustuvasta encooderista on ilmainen BladeEnc, joka on saatavana osoitteesta [4]http://home.swipnet.se/~w-82625/. Oikea stereo tarjoaa paremman ��nenlaadun kuin joint-stereo kun k�yt�ss� on riitt�v�n suuri datanopeus (192 kbit/s), mutta pienemmill� datanopeuksilla (128 kbit/s ja alle) joint-stereo antaa yleens� parempia tuloksia. Yleisimmin MP3 ��net on koodattu vakionopeuksista bittivirtaa tuottavilla koodereilla, mutta my�s muuttuvanopeuksinen koodaus on mahdollinen. Mitk� ovat MPEG audio layer 3:n yleisimm�t ongelmat ��nenlaadulle ? Layer3:ssa k�ytetty joint-stereo saattaa aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmi�it� varsinkin, mik�li ��nell� on vaihe-eroa. Toinen miss� saattaa kompression aiheuttamia ongelmia kuulla on nopeat transientit (esim. pellit, jazz-musiikin isku��net). MPEG audio layer 3 nopeudella 128 kbps matalaan p��h�n vaikuta, vasta yli 16kHz taajuuksilla tapahtuu muutoksia (akustiikassa tapahtuu kunnon n�ytteill� muutoksia). Suuressa osassa nykyist� kevytt� musiikkia ei noita pakkauksen aiheuttamia virheit� yleens� normaalilaitteilla kuule (ei ne levytk��n yleens� mit��n ��nenlaadullisesti t�ydellisi� ole) ellei sitten ole hyv�t laitteet ja kuuntele musiikkia hyvin tarkasti. 128kbps kelpaa vallan mainiosti nykyp�iv�n kevyelle musiikille ja kunnolla ��nitetty orkesterimusiikki saattaa vaatia 256kbps. Millaiset ��nisignaalit ovat ongelmallisia MP3-��nenpakkaukselle ? Helpoin tapa saada MP3:n sekaisin saamiseen (=huono ��nenlaatu) on vaihe-eroa taikka hyvin voimakasta kaikua sis�lt�v� ��nimateriaali. Vaihe-eroa syntyy erityisen helposti kasettinauhurilta tulevaan ��nimateriaaliin. Lis�ksi ongelmia voivat aiheuttaa sellaiset kohdat joissa on runsaasti soittimia yht�aikaa ��ness� ja mukana taustalla tasaisen jatkuva diskanttikuvio. ��nimateriaalissa jo valmiiksi olevat virheet ja h�iri�t huonontavat voimakkaasti MP3-tiedoston laatua verrattuna CD:lt� suoraan olevaan signaaliin. Esimerkiksi CD:lt� suoraan pakattu audiosignaali kuulostaa paljon paremmalle kuin esimerkiksi radion kautta tuleva musiikki, joka pakataan edelleen MP3-pakkauksella. Syy t�h�n ongelmaan on, ett� harmoninen s�r� lis�� l�hdemateriaaliin uutta informaatiota ja vaikeuttaa s��st�pakkausta: pakkaaja joutuu pakkaamaan my�s s�r�komponentteja, mik� tietenkin vie kapasiteettia muilta ��nkeksilt�, joiden pit�isi olla mukana mahdollisimman hyv�laatuisina. N�m� pakkausongelmat tulevat esille erityisen helposti hitailla (noin 128-192 kbit/s) nopeuksilla. Miten voin tietokoneella tutkia miten MP3-pakkaus muuttaa ��nt� ? Tietokone soveltuu erilaisten s��st�koodauksien (esim. MP3) ilmi�iden tutkimiseen, koska sopivilla tietokoneohjelmilla on helppo suorittaa ��nen pakkaus, muuttaminen takaisin WAV-muotoon sek� toistaminen halutun monta kertaa. Voit siis tehd� eri koodereiden "j��nn�ssignaaleista" ��nitiedostot ja vertailla niit� kuuntelemalla tai katsomalla j��nn�ssignaalin spektrej� editorin taajuusanalysaattori-ikkunassa. Tarkkaan ottaen koodereiden vertailussa tulisikin luoda mittasignaali digitaalisesti ja mitata sit� suoraan digitaalisesti, jotta ad- da-muuntimien mahdolliset virheet eiv�t olisi "ketjussa" mukana. Tutkittaessa h�vi�llisten ��nidatakoodereiden ja -dekoodereiden suorituskyky� yhteismitallisesti, k�ytet��n yleens� ns. monitaajuussignaaleilla, jossa on v�hint��n 10, tietyntasoista taajuutta yht� aikaa. Koodaus- ja dekoodaustulosta tarkastellaan FFT-analysaattorilla. Analysointitarkkuus tulee olla v�hint��n 4000 pistett�, mutta mielell��n enemm�n esim. noin 8000 pistett�. Jos analysaattorin "ikkunafunktion" (window) voi valita, Blackman-Harris on sopivin t�h�n hommaan. Alan lehdiss� k�ytet��n erilaisia monitaajuus- ja pulssisignaaleja mm. MiniDisc-laitteiden tutkimiseen. Samat periaatteet sopivat my�s MP-kolmoseen. Mainittakoon, ett� MP3 on ns. hybridikooderi, mik� tarkoittaa my�s koodattavan signaalin tason (ei pelk�st��n taajuussis�ll�n) mukaan muuttuvaa koodaustarkkuutta. Pelkk� monitaajuussignaali ei siis selvit� kooderin suorituskyky�. Miten saan tehty� vinyylilevyst� MP3-tiedoston ? Ensin levyll� oleva ��nisignaali pit�� digitoida tietokoneeseen ja sitten t�m� digitoitu ��ni pit�� muuttaa MP3-muotoon t�t� varten tehdyll� ohjelmalla (MP3 encoder -ohjelmia on useita). Kunnollinen digitointi vaatii tietenkin ensimm�iseksi kunnollisen vinyylih�yl�n, ja sitten tarvitaan asianmukaiset A/D-muuntimet. Jos ��nenlaadulla ei ole paljoa v�li�, niin yhdistelm�ll� normaali vinyylisoitin kytkettyn� levysoittimen esivahvistimeen (pakettistereon sis�ll�) joka on liitettyn� tavallisen ��nikortin (Sound Blaster) linjasis��ntuloon saa jo aikaan jonkunlaista tulosta. Oikein hyv�� laatua haluaville ongelmaksi tulee, ett� kunnolliset vinyylisoittimet, esivahvistimet ja ��nikortit ovat kalliita. My�s oikeiden ��nitystasojen l�yt�minen (jotta saadaan digitaalipuolen koko dynaaminen alue k�ytt��n) vaatii hirvitt�v�� h�yl��mist� ja levyn py�rittely� l�pi niin ett� l�ytyy ne ��nekk�imm�t kohdat. T�m�n j�lkeen kun roina on koneella .WAV- tai vastaavassa muodossa, voidaan sit� k�sitell� k�tev�sti tietokoneohjelmilla ja muuttaa haluttuun muotoon. ��nitett�v� musiikki on parasta digitointivaiheessa ��nitt�� ja tallentaa 44.1 kHz n�ytteenottotaajuudella, 16 bitin tarkkuudella ja ilman mit��n kompressiota. N�in saadaan paras laatu ��nitykseen ja MP3 lopputulokseen. CD-ROM ja CD-R kysymykset Millainen on joissain CD-ROM asemissa oleva digitaalinen l�ht� ? Joissain PC:lle tehdyiss� CD-ROM asemissa on aseman takapaneelissa normaalin linjatasoisen audiol�hd�n lis�ksi digitaalinen ��nisignaalin l�ht�liit�nt�. T�m� liitin on tyypillisesti kaksipiikkinen pikkuliitin. Liittimess� kulkeva signaali on dataformaaliltaan S/PDIF-muotoista, mutta signaalien s�hk�iselt� ominaisuuksiltaan erilaista. Standardi S/PDIF-liit�nt� k�ytt�� noin 1V j�nnitetasoja, kun taas tietokoneen CD-ROM-asemasta l�htee TTL-tasoinen ulostulo (0V ja 5V loogiset tilat). Tietokoneiden ��nikorteissa ja CD-ROM asemissa k�ytet��n TTL-tasoisia signaaleja siit� syyst�, ett� n�in v�ltyt��n turhalta elektroniikalta, jolla signaali ensin konvertoidaan koaksiaalikaapeliin sopivaaksi 1V signaaliksi ja kaapelin toisessa p��ss� vahvistetaan takaisin TTL-tasoiseksi kortin muun elektroniikan k�ytett�v�ksi. Lyhyill� et�isyyksill� (nuo parikymment� sentti� koneessa) TTL-tasoinen signaali siirtyy oikein hyvin yht� kierretty� parikaapelia pitkin. T�st� signaalien erosta johtuen CD-ROM-asemien (ja t�t� varten joissain korteissa olevan CD-ROM digitaaliliit�nn�n) signaalit eiv�t ole suoraan yhteensopivia standardien S/PDIF-laitteiden kanssa. [5]MiniDisc DIGITAL Recording FAQ osoitteessa [6]http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html sanoo seuraavaa: "If your source machine happens to be a CD-ROM drive or soundcard with a TTL digital output, you can connect it to a MiniDisc machine with a coax digital input, as the coax input will handle a TTL input as well. The 2-pin header on a TTL output consists of a DIGITAL pin, and a GROUND pin. The GROUND pin can connect to the outer shield of a coax input, and the DIGITAL pin can connect to the center pin of the coax input. Some hardware hacking may be required to do the connections. If your MiniDisc recorder only has a TOSLINK digital input, you will have to convert the TTL to TOSLINK (more on this further on in the FAQ)." Eli t�m�n FAQ-tekstin perusteella CD-ROM-aseman ulostulona tulevan TTL-tasoisen signaalin voisi kytke� suoraan esimerkiksi MiniDisc-soittimen s�hk�iseen digitaaliseen sis��ntuloon (S/PDIF). En ole itse kokeillut t�t� vinkki�, joten en voi varmistaa vinkin toimivuutta tai turvallisuutta laitteistolle. Miten saan tehty� MP3-tiedostoista normaalin CD-levyn ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema). CD:n poltto-ohjelmat vaativat tyypillisesti, ett� poltettava ��nimateriaali on 16-bittisen� 44.1 kHz n�ytteenottotaajuisina WAV-tiedostoina (jotkut poltto-ohjelmat kelpuuttaavat my�s muutamia muita tiedostomuotoja). Polttoa varteen siis MP3-tiedostot on ensin purettava poltto-ohjelman haluamiksi WAV-tiedostoiksi kovalevylle. T�h�n on olemassa monia erilaisia apuohjelmia, Windows-ymp�ris�ss� k�tevin lienee [7]Winamp, joka ainakin versiosta 1.9 alkaen osaa purkaa MP#-tiedostot WAV-muotoon levylle. Kun olet purkanut MP3-tiedotot WAV-tiedostoiksi kovalevylle, niin k�ynnist�t poltto-ohjelmasi. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Tunnistaako tietokoneen CD-ROM asema jotenkin onko se lukemassa dataa vai audiota ? Tietokoneen CD-ROM-asema tiet��, onko levyll� ��ni- vai muuta dataa heti kun asema on lukenut levyn hakemistovy�hykkeell� olevan sis�llysluettelon. CD-ROM-aseman on tiedett�v� kumman tyyppist� dataa levyll� olevilla raidoilla on, koska datalle ja audiolle k�ytet��n erilaista virheentunnistus- ja korjauskoodia. Sopiiko CD-R-asema CD-levyjen kopiointiin ? Data-polttimet tuottavat levylle sit� mit� ne k�sket��n tuottamaan. Audiolevyj� voi tuottaa joko perus-mallisia (raitojen v�lill� 2 sek� tauko) tai "oikeita" eli jollakin masterointisoftalla tehtyj�, jo hiukan n�pr��mist� vaativia levyj�. Suoria kopioita syntynee helpommin monenlaisilla ohjelmilla, joissa niiss�kin on eroja, pienempi osa tekee koipinnin CD:lt� CD:lle puhtaasti kaikilla laitteistoilla ja osa j�tt�� ��neen pohjalle heikko ritin��, siis kopio ei ole bitintarkka. Huonoilla cd-rommeillahan audion rippaus saattaa olla niin surkea, ett� ��neen tulee jatkuvasti risahduksia. Silti datan kopiointi saattaa olla virheet�nt� ja nopeaa, koska se on eri formaatissa ja t�m�n ominaisuuden kunnolla toimimaan saaminen on CD-ROM valmistajalla etusijalla (ja ��niominaisuudet tyypillisesti kaukana muiden j�ljess�). T�ll� hetkell� CD-levyjen kopiointi on tulossa hankalammaksi Onko CD-levyn kopiointi omaan k�ytt��n luvallista ? Tekij�noikeuslaki sanoo seuraavaa (12 �. (24.3.1995/446)): "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityist� k�ytt���n varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa k�ytt�� muuhun tarkoitukseen." Eli CD-levyn kopiointi omaan k�ytt��n on laillista, mutta tuota kopiota ei saa k�ytt�� muuhun kuin omaan k�ytt��n. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [8]http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak. Kannattaako audio-CD-levyn poltossa k�ytt�� track-at-once- vai disc-at-once-menetelm�� ? Jos ei ole varaa valita monen poltto-ohjelman v�lill� ja haluaa jotain tulosta nopeasti, niin kannattaa ainakin ensialkuun turvautua siihen menetelm��n mit� CD-R-asemasi mukana tullut poltto-ohjelma tukee. Toiset ohjelmat/asemat tekev�t polton track-at-once-menetelm�ll�, ja toiset puolestaan disc-at-oncena. Nimen mukaisesti edellisess� raidat poltetaan levylle yksitellen, ja j�lkimm�isess� taas koko levy kerralla. Track-at-once-menetelm� on sik�li disc-at-oncea huonompi, ett� sen avulla ei saa aikaiseksi esimerkiksi koko levyn mittaisia katkeamattomia miksauksia, jossa trackit vaihtuisivat suurin piirtein toisiinsa miksattujen biisien rajalta. Miten voin tehd� CD-audiolevyn, jossa ei ole 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen v�liss� ? Yleens� ottaen l�hes kaikilla uusilla CD:n poltto-ohjelmilla voi tehd� my�s levyj�, joissa ei ole oletusarvoista 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen v�liss�. Jos k�ytet��n "Track at Once"-polttotapaa, niin tuota 2 sekunnin taukoa ei voi v�ltt��. Jos asema sek� poltto-ohjelma tukee "Disc at Once"-polttotapaa, niin silloin raitojen v�lin voi vapaasti asetella haluamakseen. Tutki k�ytt�m�si poltto-ohjelman helppej� em. toiminnon osalta. Voiko kotipolttoisiin levyihin laittaa CD-text-toiminnon ? Kotipolttoiseen CD-levyyn on mahdollista saada my�s CD-text-tiedot. T�m� onnistuu helposti, mik�li polttava asema ja poltto-ohjelma tukee t�t� toimintoa. Tietoa miten t�m� tarkkaan ottaen tapahtuu kannattaa etsi� poltto-ohjelman mukana tulevista ohjeista. Miksi jotkut CD-R-levyt eiv�t toimi kunnolla kaikissa CD-soittimissa ? Kotipolttoisten levyjen data kirjoitetaan eri tekniikalla, kuin ns. valmiit CD:et. "Oikeat" levyt tehd��n maskilla, joka tuottaa levyn kiilt�v�n pintaan kuoppia, jotka n�kyv�t mustana laserlukup��lle. Itse poltetut taas k�rvennet��n valoherkk��n v�rikerrokseen, joten niiss� on huomattavasti heikompi kontrasti "kuoppien" ja tasaisen alueen v�lill�. Kun on tarkoitus polttaa CD-soittimessa soitettavaksi tarkoitettuja levyj�, kannattaa k�ytt�� mahdollisemman vaaleapintaisia levyj�, koska ne heijastavat parhaiten CD-soittimen lukup��n laserin valoa. Miten on mahdollista ett� CD-R-asemalla tehty CD-levyn kopio kuulostaa huonommalle kuin alkuper�inen CD ? Kunnon laitteilla ja naarmuttomilla l�hdelevyill� tulee t�ydellisi� kopiota. Kunnollisilla laitteilla tarkoitan t�ss�, ett� lukeva asema lukee audiolevyj� kunnolla (kaikki eiv�t sit� tee) ja kirjoittava asemasi tekee kunnollista polttoj�lke� k�ytt�millesi CD-R-levyille. Jos luvussa on ongelmia, ne kuuluu poltetulta levylt� sek� jo kovalevyll� olevalta wav-tiedostolta. CD-R-asemalla on mahdollista tehd� viallisia kopioita ja joissain CD-R-aihoissa on vikoja. Jotkin CD-R-aihiot eiv�t my�sk��n soi kaikissa CD-soittimissa kunnolla. Lis�ksi on mahdollista, ett� ��nenlaadun huonontuminen ei ole tullut CD-R-aseman aiheuttamana, vaan vika onkin siin� asemassa, jolla tuota kopioitavaa CD-levy� luet, koska kaikissa CD-ROM-asemissa audioCD:n luku ei toimi kunnolla ja virheett�. N�ytt�� silt�, ett� kuluttajak�ytt��n suunnattujen CD-tallentimien tekniikka vaatii viel� kypsymist�. My�s huolestuttavan moni "nopea" ja v�h�n hitaampikin CD-ROM-asema on kykenem�t�n CD-��nilevyn virheett�m��n dekoodaukseen (CD-wav-muunnos). Levy� lukiessaan asemat n�et kytkev�t perustason virheenkorjauksen pois, koska se hidastaa datansiirtoa yli 4-kertaisilla nopeuksilla. K�yt� mieluummin korkeintaan 4-kertaisella nopeudella toimivaa CD-asemaa vaativiin CD-��nilevyjen rippauksiin. Puutteita on my�s monessa "rippausohjelmassa". Tyypillisi� virheit� suurilla nopeuksilla ovat erilaiset ��nen p�tkimiset. Joissain tapauksissa ongelmallisista virheist� p��see eroon pudottamalla audiolevyn lukunopeutta (CD:n kopiointiohjelmasta tai CD-ROM:in driverista voi l�yty� t�h�n liittyvi� s��t�j�). Kunnollisella laitteistolla kunnollisille aihioille kunnolla tehdyn kopion ��nenlaatu on t�ysin sama kuin alkuper�isen CD-levyn. CD-levyn luvun onnistumisen voi tsekata ohjelmalla, joka verifioi luetun kappaleen, eli lukee ensin audiofileen kovalevylle ja sitten lukee sen uudelleen verraten kovalevylle talletettuun fileeseen. Jos eroja ei ole, mit� suurimmalla todenn�k�isyydell� kovalevyll� oleva tiedosto on yksi-yhteen kopio alkuper�isen kanssa ja poltetusta levyst� on edellytykset saada alkuper�isen kaltainen kopio. Kopion laadun voin testata seuraavasti: luet tietokoneella ja CD-ROM:ill� alkuper�isest� ja kopiosta saman kappaleen fileeksi, ja pist�t tietokoneen vertailemaan niit�. Jos todellisia eroja on niin se n�kyy heti. Helpoimmin eroista saa jonkinlaisen kuvan kun synkkaat ensin fileet samplen tarkkuudella, k��nn�t sitten toisesta vaiheen ja miksaat yhteen (onnistuu helposti melkein mill� tahansa ��nenk�sittelyohjelmalla). CD-levyn kopioinnissa musiikkidata pit�� lukea digitaalisena CD-ROM-asemalta. jos erehdyt siirt�m��n musiikin CD-levylt� tietokoneen kovalevylle ��nikortin kautta digitoimalla, niin sitten ��nenlaatu on aina selv�sti heikompi kuin CD-levyn ��nenlaatu, koska miss��n kohtuuhintaisessa ��nikortissa digitointipuolessa on toivomisen varaa (ei l�hesk��n CD-laatua) eik� moni CD-ROM-asemakaan ole CD-levyn soittamisessa hyv�n CD-soittimen luokkaa. Mist� johtuu, ett� tietokoneella tehdyn CD-levyn kopion ��ni napsuu ? Tyypillisin t�m�n ongelman aiheuttaja on, ett� se CD-ROM-asema, jolla kopiota tehdess� luit CD-levyn ��nen ei osaa audioCD:n lukemista kunnolla, vaan aiheuttaa tuota napsumista ��neen. Aseman toimivuutta voi testata esimerkiksi k�ytt�m�ll� kaappausohjelmaa, jolla ��net saa muutettua WAV-tiedostoksi kiintolevylle ja kuunnella tuleeko n�in jo lukuvaiheessa tuota napsetta. Jos syyn� on tuo lukemisessa k�ytetty CD-ROM-asema, niin sitten kannattaa kokeilla josko CD-R-asema tekisi homman paremmin (lue musiikki CD-R-asemalla kovalevylle WAV-muotoon ja polta sielt�). Se miten hyvin CD-ROM-asema korjaa mahdollisesti levylt� viallisesti luettua ��nidataa riippuu CD-ROM-aseman ominaisuuksista ja joissain tapauksissa my�s CD-ROM-aseman ajurin asetuksista. Joissain CD-ROM-asemissa voidaan s��t�� onko perustason virheenkorjaus (CD-��nilevyt) jossain CD-ROM-asemassa p��ll� vai ei, eli virheiden m��r� luettaessa voi riippua aseman ajuritiedostosta, puskurimuistin koosta tai aseman lukunopeudesta. Oikein tehtyn� kopiolevylt� luettu ��nidata toistuu t�sm�lleen samana kuin se on alkuper�islevyll�. Toisin sanoen kopio ja alkuper�inen eroavat toisistaan vain t�ydellisesti korjattavien pikkuvirheiden osalta. Toinen mahdollisuus napsumiseen on, ett� se CD-soitin, jolla tekem��si CD-R-kopiota soitat, ei saa kunnolla luettu CD-R-levy�. T�h�n voi olla syyn�, ett� CD-soitin alkaa olla vanha ja huonossa kunnossa (s��d�t alkaa olla pieless� tai laserlukup�� kulunut/likainen). Jos ep�ilet lukuongelmia, kannattaa kokeilla josko joku toinen CD-R-merkki toimisi paremmin CD-R-asemasi ja CD-soittimesi kanssa (eri merkeill� ja v�reill� on eroa, toiset toimivat toisissa systeemiss� paremmin kuin toisissa). Miksi monet nopeat CD-ROM-asemat lukevat audiodataa paljon hitaammin kuin tietokonedataa ? CD-ROM-datalevyjen virheenkorjaussysteemi on erilainen kuin audiolevyiss�. CD-ROM-asemien elektroniikka on optimoitu toimimaan nopeasti noilla datalevyill� ja yleens� audion lukemiseen ei ole kiinnitetty yht� paljon tuotekehitysresursseja (v�hemm�n tarvittu ominaisuus). Erin�isist� syist� johtuen, CD-��nilevyn virheentunnistus ja -korjaus hidastavat datansiirtoa "ylinopeuksilla". Onnistuuko audioCD:n lukeminen kunnolla IDE-asemilla ? Sopivalla lukuohjelmalla joka tekee jitter/sync-korjauksen useimmat IDE-asemat lukee datan oikein (ainakin l�hes oikein). Paremmilla asemilla selvi�� v�hemmill� korjauksilla, saa tarkan kopion ja lukunopeuskin on parempi. Hyvin t�llaisessa hommassa toimivan aseman l�yt�minen on vaan hankalaa, ,un n�ist� ominaisuuksista ei yleens� tietokoneliikkeiss� paljon ostata sanoa ja CD-ROM-asemien mallisto vaihtuu aika tihe��n. Mist� l�yd�n ohjelmia, joilla voin lukea CD-levyn musiikin kovalevylleni WAV-muotoon tietokoneen CD-ROM-asemalla ? AudioCD:n lukuohjelmia on saatavana muun muassa osoitteesta [9]http://www.mp3.com/. Voi vaatia muutaman ohjelman testaamista, ennen kuin l�yd�t sellaisen, joka antaa virheett�m�n tuloksen ja toimii muuten hyvin oman CD-ROM-asemasi kanssa. Miksi naarmuisista CD-levyist� tulee huonolaatuisia kopioita vaikka ne soivat viel� hyvin CD-soittimessa ? Tyypillisesti CD-ROM-asemissa on huonompi virheenkorjaus kuin tyypillisess� audiolle tehdyss� CD-soittimessa, koska CD-ROM-asemat on optimoitu datak�ytt��n Yleens� kopioitaessa CD:t� luetaan yleens� moninkertaisella nopeudella (yleens� noin 6X nopeudella nykyasemissa) kiintolevylle varastoon polttoa varten. Taikka sitten poltettaessa asemalta toiselle suoraan ja lukeva asema k�ytt�� suurta lukunopeutta, jotta se pysyisi varmasti kirjoituksen per�ss�. Yleens� mit� nopeammin levy� sitten luetaan, sit� heikommin tuntuu audiolevyjen virheenkorjaus toimivan. Jos CD-ROM-asemassa on mahdollista s��t�� lukunopeutta, niin kannattaa s��t�� se hitaammaksi (esim. 2x), jos ongelmia esiintyy suuremmilla nopeuksilla. Kopioitaessa kannattaa aina katsoa, ett� levyt ovat hyv�ss� kunnossa ja puhtaita jos haluaa h�iri�tt�m�n kopion. Mit� CD-R-kirjoituksen "dao" ja "tao" -moodit oikein ovat ? * DAO: Disc at once, levy kirjoitetaan kokonaisuudessaan yhdell� kirjoituksella * TAO: Track at once, levy kirjoitetaan kappale kerrallaan Standardin mukainen tauko TAO-moodissa (eli esim kahden audio trackin v�linen tauko) on 2 sekuntia. Joillain polttimilla ja ohjelmilla t�t� taukoa on mahdollista s��t�� pienemm�ksikin. Track at once soveltuu parhaiten datalevyjen polttoon. Levylle poltetaan yksi raita kerrallaan, jonka j�lkeen levyn voi vaikka poistaa polttimesta ja jatkaa my�hemmin. Soveltuu varauksella my�s musiikille, mutta nimenomaan varauksella, sill� levyist� ei tule t�ysin standardeja (ne saattavat paukkua kappaleiden v�leiss� joissain soittimissa). TAO-moodissa jokaisen biisin v�liin tulee v�kisin 2:n sekunnin tauko. Kun levylle on poltettu k�ytt�j�n mielest� tarpeeksi, se suljetaan jonka j�lkeen siit� tulee k�ytt�kelpoinen miss� tahansa lukimessa/ soittimessa. Halvat polttimet tukevat monasti vain TAO polttoa. Disc at once -moodissa koko levy poltetaan alusta loppuun yhdell� kertaa. Alkuper�iset CD:t masteroidaan aina t�ll� tavoin. Mahdollistaa "bitintarkan" kopion teon l�hes mist� tahansa CD:st�, lis�ksi kappaleisiin on mahdollista tehd� indeksimerkint�j�, merkit� IRSC/catalog numeroinnit (tarvitaan masteroinnissa) plus muita spesiaalijuttuja riippuen polttosoftasta. Kappaleet vaihtuvat joko tauolla tai ilman, my�s keskell� kappaletta jolloin voi itse m��ritell� framen tarkkuudella (1/75s) miss� kohtaa kappalenumero tai indeksi vaihtuu. Miten teen tietokoneellani CD-levyj� kaseteistani ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. Kasetin siirt�miseksi tietokonemuotoon tarvitset kasettisoittimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 melaa minuuttia kohti) sek� ��nikortin tietokoneeseen. Kasettinauhurin voi kytke� suoraan linjaulostulostaan kiinni ��nikortin linjasis��nmenoon. Musiikin voit ��nitt�� kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi mill� tahansa audion��nityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). K�yt� WAV-tiedostoa tehdess�si 44.1 kHz n�ytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereo��nityst�. Kun olet tallettanut musiikin mielest�si hyv�laatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Miten teen tietokoneellani CD-levyj� vinyylilevyist�ni ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. LP-levyn siirt�miseksi tietokonemuotoon tarvitset levysoittimen, levysoittimen etuvahvistimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 megatavua minuuttia kohti, eli vajaa gigatavu tunnin levylle) sek� ��nikortin tietokoneeseen. Yleens� helpoin tapa hoitaa tuo esivahvistinongelma on k�ytt�� stereolaitteistossasi olevaa levysoitinvahvistinta seuraavaksi: Kytket levysoittimen stereoidesi levysoitinliit�nt��n ja ��nikortin linjatasoisen sis��ntulon stereosi linjatasoiseen l�ht��n (TAPE record tms.). Musiikin voit ��nitt�� kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi mill� tahansa audion��nityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). K�yt� WAV-tiedostoa tehdess�si 44.1 kHz n�ytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereo��nityst�. Kun olet tallettanut musiikin mielest�si hyv�laatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirt�misest� CD-muotoon ja ��nen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Juttua LP-levyjen siirt�misest� CD-R-levylle sek� ��nen korjailuohjelmista l�ytyy my�s osoitteesta [10]http://homepages.nildram.co.uk/~abcomp/lp-cdr.htm. Onko olemassa ohjelmia, joilla ��nikaseteilta tai LP-levyilt� digitoidun ��nen saisi "puhdistettua" h�iri�ist� ? T�ll�isi ohjelmia ovat mm. CoolEdit 96/Pro, Dart, DC-Art(Diamond Cut), Ray Gun(Win/Mac), Sonic Foundry, Sound Laundry sek� EasyCD Creator Deluxen mukana tuleva Spin Doctor. T�ydellisen korjausohjelman hinnat ovat vajaasta sadasta eurosta tuhanteen euroon. Lis�ksi tarjolla on oman prosessorikortin vaativia ohjelmia, kuten Osiris. K�sitteeseen "mahdollisimman tehokkaasti" on ehdottomasti sis�llytett�v� prosessointinopeus, sill� t�ss� suhteessa ohjelmat eroavat toisistaan huomattavasti. Easy CD Creator Deluxen 3.0 version omistajille on tarjolla ilmainen p�ivitys (EasyCD Creator 3.5) joka monipuolistaa ja ennen kaikkea nopeuttaa Spin Doctorin korjaustoimintoja ratkaisevasti. Samalla ohjelmaan tulee mm. korjattavan ��nisignaalin esikuuntelu. Suhteellisen kallis CoolEdit Pro 1.0 on muuten hieno korjausohjelma, mutta toivottoman hidas automaattikorjauksissa (10-30 kertaa korjattavan ��nitteen kesto, voi olla nopeutunut uudemmissa versioissa). Kannattaa ehk� tutustua DC-Artin demo-versioon, jolla voi korjata 30 sekunnin wavefile-tiedostoja. DC-Art sis�lt�� p�tevi� levy- ja nauha��nitteiden korjaustoimintoja sek� on my�s lajinsa nopeimpia. Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirt�misest� CD-muotoon ja ��nen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Kannattaa tutustua jutussa esitettyihin alan tuotteita tekevien yritysten webbisivuihin (listassa ne jotka viel� toimivat): * [11]http://www.adaptec.com/ * [12]http://www.algorithmix.com * [13]http://www.arboretum.com/ * [14]http://www.diamondcut.com/ * [15]http://www.goldwave.com/ * [16]http://www.syntrillium.com/ * [17]http://www.tracertek.com/ Monella yrityksell� on sivuillaan saatavissa ilmaisia kokeiluversioita saatavilla olevista ohjelmista. N�iss� kokeiluversioissa on yleens� k�ytt�rajoituksia, kuten muokattavan ��nitiedoston aikaraja (tyypillisesti muutama minuutti). Millainen ��nikortti riitt�� kasettien ja LP-levyjen siirt�miseen tietokonemuotoon ? Vinyyli ja varsinkin C-kasetti on ��nil�hteen� niin vajavainen, ett� aivan maksimaalista ��nityslaatua et tarvitse, riitt�� kun kortin vasteet ja s�r�t ovat kohdallaan. Vanha kunnon SoundBlaster 16 tai vastaavaa kohtuullisen laadukas peruskortti riitt�� ihan hyvin LP-levyjen ja C-kasettien siirtoon tietokoneelle, kun vain katsoo, ettei j�t� kauheasti ��nikortin dynamiikasta k�ytt�m�tt�. HiFi-l�hteet ja tallennuslaitteet ovat sitten asia erikseen. Mit� tarvitsen oman CD-levyn tekemiseen tietokoneella ? Ensiksi tarvitset hyv�n ��nikortin, jolla voit siirt�� musiikin tietokoneelle. Jos haluat todellista CD-laatua, niin kannattaa j�tt�� v�liin kaikki pelik�ytt��n tehdyt massakortit (Sound Blaster jne.) ja hankkia suosiolla ammattik�ytt��n tehty kortti. Itse CD-levyn polttamiseen tarvitset sitten kirjoittavan CD-aseman ja audio-CD levyjen tekemisen osaavan poltto-ohjelman. Poltto-ohjelman lis�ksi tarvitset tietokoneeseesi k�ytt�j�rjestelm�n jossa systeemi toimii sek� yleens� riitt�v�sti levytilaa operaation suorittamiseen (CD-levyn image vie 640 megaa tilaa ja lis�ksi sinulla saattaa olla ty�kopio musiikista). Tyypillisesti levylle talletettava musiikki talletetaan ensin tietokoneen kovalevylle WAV-muotoon (44.1 kHz n�ytteenottotaajuus, 16 bittinen stereo). Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Jokaisesta WAV-tiedostosta tulee oma ��niraita syntyv��n audiolevyyn. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Tietokoneen kanssa levyjen koostaminen on n�pertely�. Tietokoneella ty�stett�ess� levyn sis�lt�� voi suunnitella rauhassa, katsoa pituuksia ja polttaa vasta sitten vaikka useampi kopio samasta materiaalista. Ja jos ei ole tyytyv�inen tulokseen, voi j�rjestell� sis�ll�n uudelleen ja polttaa taas. Polton voi tehd� kaksin- tai nelinkertaisella nopeudella verrattuna soivaan aikaan. Tuplanopeus toimii varmimmin ja antaa yleens� paremmin toimivan lopputuloksen. Luotettavan polttotuloksen aikaansaamiseksi on mahdollista, ett� joudut viritt�m��n k�ytt�j�rjestelm�si asetuksia siten, ett� CD-poltin saa varmasti luotettavasti dataa. CD-levy polton t�ytyy tapahtua yhten� operaationa ja jos se katkeaa kesken, niin levy on piloilla. Tietokone-CD-R-levyt ovat halvempia edelleenkin kuin audio-CD-R-levyt (jotka ovat siis oikeasti ihan samaa mediaa, toisessa vain on lis�tietoa siit�, ett� se on "vain" audiolevy). Tietokonelevyt tulevat pysym��nkin halvempina kuin "consumer"-CD-R-levyt, koska tietokonelevyjen markkinat ovat paljon suuremmat. Toimivat tietokoneella poltetut CD-levyt normaalissa CD-soittimessa ? CD-R-polttimella poltetut levyt eiv�t teknisesti poikkea mitenk��n audio-CD-R-polttimella tehdyist� levyist�. Et tarvitse uutta CD-soitinta sen enemp�� tietokoneella poltettujen kuin audiotallentimella poltettujen levyjenk��n kanssa ja jos tarvitset, se koskee molempia silloinkin. Joidenkin CD-soittimien kanssa voi tulla CD-R-levyjen kanssa ongelmia, koska CD-R-levy heijastaa valoa huonommin kuin normaali CD-levy. N�in CD-R-levy vaatii CD-soittimen levyn uran seuranta- ja lukuelektroniikalta luotettavampaa toimintaa kuin normaaleita painettuja CD-levyj� toistettaessa. CD-R-levyjen lukuongelmat ovat hyvin CD-soitinkohtaisia ongelmia, ja jotkut CD-soittimet eiv�t v�ltt�m�tt� soita kunnolla joitain CD-R-levyj� vaikka ne muilla soivatkin aivan virheett�m�sti. CD-R-levyjen soitto-ongelmat ovat hyvin soitinkohtaisia ilmi�it� joten se mik� soi yhdess� hyvin voi toisessa paukkua ja toisinp�in. Kyseess� ovat siis l�hinn� lukuongelmat, CD-R levy kyll� soi melkein soittimessa kuin soittimessa, mutta ei ihan aina puhtaasti. Tyypillisimm�t lukuongelmat joita esiintyy ovat lukuvirheiden mahdollisesti aiheuttamat h�iri�et�isyyden huonontuminen, r�tin� tai ��nen p�tkiminen (ilmi�t hyvin soitinkohtaisia). Onko alkuper�isess� CD:ss� ja CD-R-levylle tehdyss� kopiossa ��nenlaadullisia eroja ? Jos teht�v�ss� kopiossa on tarkkaan samat bitit kuin alkuper�isess� CD-levyss�, niin ��ness� ei ole mit��n eroja. Alkuper�isen CD-levyn ja CD-R-levyn erilaiset takaisin heijastaman valon m��r� ei vaikuta ��nenlaatuun, ellei informaatio ole tallentunut niin heikolla signaalilla, ett� CD-soittimen virheenkorjaus joutuu siirtym��n interpolointiasteelle, ja se kuuluu rutinana ja katkoina ��ness� eik� sill� ole mit��n tekemist� en�� pienten ��nenlaatuerojen kanssa. Siis itse CD-R-tekniiikka ei aiheuta kopioon ��nenlaatueroja. Kopiointiprosessissa voi tulla siirrett�v��n dataan kuitenkin virheit� alkuer�ist� CD-levy� luettaessa. L�hesk��n kaikki CD-ROM-asemat eiv�t pysty kunnolla lukemaan audiolevyjen dataa ainakaan virheett�m�sti. Jos lukeva asema tekee lukuvirheit�, niin silloin se kuuluu ��ness�kin usein p�tkimisen�. Lukeva CD-ROMA-asema saattaa my�s olla herkempi CD-levyn naarmuille kuin normaali CD-soitin, joten naarmuisen levyn lukemisessa tulee CD-ROM-asemalla enemm�n virheit� kuin normaalilla CD-soittimella soitettaessa. Jos lukeva CD-ROM-asema osaa lukee audiodataa CD-levylt� virheett�m�sti, niin CD-R-levylle teht�v�st� kopiosta saadaan identtinen alkuper�isen CD-levyn kanssa, joten ei ole ��nenlaadullisiakaan eroja. On viel� yksi seikka, joka voi vaikuttaa CD-levyn kopion erilaisuuteen (ei tosin ��nenlaatuun). Nimitt�in osa CD-levyn kopiointiohjelmista jotka kopioivat levy� kappale kerrallaan haluavat lis�t� jokaisen kappaleen v�liin lyhyen tauon, vaikka sellaista ei alkuper�isess� levyss� ollutkaan. Muuten n�m� ohjelmat eiv�t ��neen koske. Monet havaitut ��nenlaatuerot CD-R-levyjen ja alkuper�isten v�lill� aiheutuvat puutteellisista CD-lukijoista ja ��niraitojen siirtosoftista. T�ss� vaiheessa ilmestyneet ritin�t ja rutinat ovat monen mieless� muuttuneet CD-R-tekniikan tuottamiksi virheiksi, vaikka siit� ei tietenk��n ole kysymys. Useimmissa tapauksissa kannattaa aina ensin ep�ill� syylliseksi tietotekniikkaa ja sitten vasta muuta. Mink� v�riset CD-R-levyt ovat parhaita ? Kaikki CD-R-levyt heijastavat yht� paljon tietoa. "kullan"v�risiss� ja vihreiss� levyiss� on molemmissa kultapinnoite. Vanhanmallisin levy on vihre�pohjainen, Taiyo Yudenin kehitt�m� alkuper�inen CD-R-tekniikka. Kultapohjainen on Mitsui Toatsu Chemicalsin tekniikka, joka ensin esiteltiin massoille Kodakin Photo CD -levyiss�. Uusin tekniikka on hiukan sinert�v�, Mitsubishin kehitt�m� hopeapinnoitteinen levy. Eri v�ris�vyt aiheutuvat levyn informaation sis�lt�v�n orgaanisen kerroksen erilaisesta koostumuksesta. Selke�� tulosta ei edes ole siit�, mik� levytyyppi on "paras". Saatu lopputulos voi riippua miten hyvin polttava asema, levyn tyyppi ja lukeva laite kaikki sopivat yhteen. Poltin-levy-yhdistelm� ratkaisee, miten homma toimii. Jotkin lukijat ovat arempia tietylle tekniikalle kuin toiset ja p�invastoin. Yleist�� ei n�it� asioita voi mill��n. Signaalin laatu levyll� on kiinni polttimesta, ja jos se tekee huonoa j�lke�, on signaali huono riippumatta levyn v�rist�. On paljon legendaa ja huuhaatietoa liikkeell� varsinkin internetiss� n�ist� "parhaista" levyist�, mutta kannattaa aina ensin pohtia, tuleeko "tieto" valmistajalta itselt��n, innokkaalta n�rtilt�, joka on l�yt�nyt yhden ratkaisun vai kenties puolueettomalta taholta, joka on tutkinut asiaa oikeasti ja syv�lt�. T�t� viime mainittua tietotasoa on vaikea l�yt��, n�it� kahta muuta sen sijaan on tarjolla ihan riitt�v�sti. Mit� l�yd�n lis�tietoa CD-R-aiheisiin liittyen ? Moneen CD-R-aihepiirin kysymykseen l�ytyy apua osoitteesta [18]http://www.fadden.com/cdrfaq/ l�yt�v�st� [19]Andy McFaddenin [20]CD-Recordable FAQ:sta. Audiomittaukset tietokoneella Voiko tietokoneen ��nikorttia k�ytt�� signaaligeneraattorina ? Sopivan ohjelmiston avulla tietokoneen ��nikortti toimii oikein k�tev�n� audiotaajuisena signaaligeneraattorina. Linkkej� signaaligeneraattoriksi tehtyihin softiin sek� t�h�n hommaan sopiviin sample-editoreihin l�ytyy osoitteesta [21]http://www.epanorama.net/pc/sound.html. Monilla sample-editoreilla voi itse ty�st�� haluamiaan aaltomuotoja kuten esimerkiksi [22]GoldWavella suorana matemaattisella yht�l�ll�. Jos signaalimuodoiksi kelpaavat normaalit testiCD-levyjen signaalit, niin voit siirt�� nuo signaalit CD-levylt� koneeseesi (paras tulos luotettavalla ��niCD:n lukuohjelmalla). Esimerkiksi HiFi-lehden Test Effects levyll� on signaalit my�s suoraan CD-ROM muodossa WAV-tiedostoina valmiina k�ytett�v�ksi. Kun olet saanut mittaussignaalit kovalevylle, niin sitten niit� voit soitella ulos mill� tahansa WAV-tiedostot hallitsevalla soitto-ohjelmalla. Voisiko tietokoneen ��nikorttia k�ytt�� taajuusvasteen mittaukseen ? Periaatteessa kyll�. Ideaalisella ��nikortilla voitaisiin Sampalta n�yte signaalista, ja sen j�lkeen muuntaa signaali sopivalla ohjelmalla taajuustasoon analysointia varten. K�yt�nn�ss� markkinoilla olevien ��nikorttien ominaisuudet aiheuttaa rajoituksia saavutettavalle mittaustarkkuudelle. Rajoitukset tulevat siit�, ett� l�hesk��n kaikki ��nikortit eiv�t tue kunnolla sek� toistoa ett� ��nen digitointia yht�aikaisesti. Ja jos tukevatkin, niin sitten j�� viel� kysymysmerkiksi saatava mittaustarkkuus, koska ��nikorttien taajuusvasteet ei ole aina ihan suoria. Jotain korjausta vasteeseen saa mittaamalla ensin kortin vasteet ja niill� tuloksilla kalibroimalla mittausohjelman. Kysymysmerkeiksi j�� viel� t�m�n j�lkeen ��nikortissa syntyv�n s�r�n vaikutus mittaustuloksiin. Yleens� t�ll� tavoin kalibroimalla on mahdollista saada kohtuullisia mittaustuloksia linjaliit�nt�j� k�ytt�m�ll�, mutta usean ��nikortin mikrofonisis��ntulo on t�ysin sopimaton mihink��n kunnolliseen audiomittaukseen. Kunnollisilla ammattilais��nikorteilla, jotka on toteutettu kunnolla voi hyvin tehd� audiomittauksia ja saada tarkkoja tuloksiakin. Jos mittaus on kuitenkin t�rkein mit� ��nikortilta vaaditaan, on ehk� syyt� tutustua varsinaisiin mittauskortteihin, mit� PC:iin on tarjolla runsain mitoin. Ammattik�ytt��n tehdyt kortit ovat sitten hintaluokaltaan paljon kalliimpia kuin multimedia- ja pelik�ytt��n tehdyt halpakortit. Muut ��nikysymykset Voiko PC:n DAT-nauhurilla lukea ja kirjoittaa audio-DAT-nauhoja ? Tietokoneisiin myyt�v�t DAT-varmistimet p��s��nt�isesti eiv�t osaa lukea audio-DAT-nauhoja. Pirist�vi� poikkeuksiakin tosin l�ytyy, mutta harvemmassa (Sonyll� enemm�n kuin muilla). DAT-aseman lis�ksi tarvitset ainakin scsi-ohjaimen, koska PC-koneissa semmoista ei ole vakiovarusteena. ______________________________________________________________________ Tietokonevideo Mik� on helpoin tapa liitt�� tietokone televisioon niin ett� n�en tietokoneen kuvan televisioruudulla ? Helpoin ja my�s halvin on vaihtaa PC:ss� oleva nykyinen n�yt�nohjain TV-Outin sis�lt�v��n n�yt�nohjaimeen, joita on markkinoilla aika runsaasti. Toinen helposti ratkaisu on ulkoisen VGA-TV muuntimen hankinta. Halvimmatkin muuntimet vaan tuppaavat helposti maksamaan vajaa pari tonnia ja hyv��n tulokseen (vastaavaan kun hyv�ll� TV-outilla varustetussa kortissa) t�llaisella vehkeell� vaaditaan yleens� viel� selv�sti kalliimpi malli. Jos PC:ss� olevaa n�ytt�korttia ei ole k�tev� vaihtaa joistain muista syist� johtuen tai kone joka pit�� televisioon liitt�� on perinteinen kannattava, niin sitten ulkoinen muunnin on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Mik� on helpoin tapa saada televisiokuva antennipistokkeesta tietokoneen monitorille ? Helpoin ja yleisin tapa on ostaa PC-koneeseen lis�korttina TV-viritinkortti. N�m� kortit sis�lt�v�t antennisis��ntulolla varustetun TV-virittimen ja muuta elektroniikkaa, joiden avulla ne voivat ottaa vastaan TV-l�hetyksi� ja pist�� niist� tulevan videosignaalin halutun kokoisena tietokoneen n�yt�nohjaimesta tulevan kuvan mukaan. Onko tietokoneella mahdollista esitt�� videota hyv�ll� laadulla ? Videon esitt�minen tietokoneella hyv�ll� laadulla on mahdollista, k�ytet��nh�n tietokoneita nyky��n paljon televisio-ohjelmien tuotannossakin. Kunnollisen videon esitt�minen tietokoneen ruudulla on kuitenkin vaikeaa, joten harvoin sit� on toteutettu kunnolla. Jotta videokuvaa voitaisiin esitt�� kunnolla tietokoneruudulla pit�� t�ytt�� ainakin seuraavat vaatimukset: * Videosignaalin lomittelu pit�� poistaa * Kuvanopeus pit�� nostaa tietokoneen kuvanp�ivitystaajuudelle T�ss� vaiheessa videokuva on jo varsin hyv�� kunhan siin� tosiaan on k�ytetty riitt�v�sti bittej� eik� mit��n muita selvi� virheit� ole p��stetty peliin mukaan. Tarkalla tietokonemonitorilla tosin videokuvan pieni juovam��r� alkaa tulla helposti esille, mutta t�m� ongelmakin on v�hennett�viss� juova tuplauksella (keskiarvoistamisella voidaan poistaa juovien n�kyvyytt� ja piksellim�isyytt�). En�� ongelmaksi sitten j�� ett� tietokoneen kuvaruutu on yleens� pienempi kuin joka kodin televisio ja siit� ei v�ltt�m�tt� saa yht� paljon valovoimaa. Lomittelun poistaminen ja kuvanopeuden nostaminen kunnolla ovat vaikeita operaatioita. Jos tietokoneen kuvanopeus saadaan jotenkin k�tev��n suhteeseen videomateriaalin kanssa homma helpottuu paljon. Esimerkiksi 24 kuvaa sekunnissa NTSC-videolle (60 puolikuvaa sekunnissa) talletettu videoelokuva voidaan n�ytt�� oikein hyv�laatuisena 72 Hz p�ivitystaajuudella. 50 Hz PAL-signaalista taas on mahdollista saada hyv� tulos kun n�yt�n p�ivitystaajuus on 75 Hz. Jos n�yt�n ja videon p�ivitystaajuudet eiv�t ole n�tiss� suhteessa, niin kunnolliseen muutokseen tarvitaan kohtuuttoman raskasta interpolointia ja liikkeen approksimointia. Miten saan helpoimmin ja parhaimman kuvanlaadun kun haluan k�ytt�� televisiota tietokoneen n�ytt�n� ? T�llaisessa tilanteessa helpoin ja edullisin ratkaisu on hankkia tietokoneeseen televisiol�hd�ll� varustettu n�yt�nohjain. N�iss� n�yt�nohjaimissa on normaalin VGA-l�hd�n lis�ksi televisioon sopivat signaalil�hd�t (yleens� sek� komposiittivideo ett� S-video). N�ist� televisiol�hd�ist� tuo komposiittivideol�ht� toimii k�yt�nn�ss� kaikissa SCART:lla varustetuissa televisioissa ja S-videol�ht� antaa paremman kuvan niill� televisioilla, joista t�m� liit�nt� l�ytyy (jos televisio ei tue S-videota, niin t�m�n liit�nn�n k�ytt�� yritt�ess� kuvasta tulee v�rillisen sijasta mustavalkoinen). Televisio kelvannee ihan kohtuullisesti pelaamiseen, valokuvien katseluun sek� tietokoneella esitett�vien videoiden katseluun (animaatiot, videoCD, DVD). Televisiota on kuitenkin turha kuvitella k�ytt�v�ns� varsinaiseen tietojen k�sittelyyn (Windows tai vastaava ikkunoitu k�ytt�j�rjestelm�). Televisioissa k�ytett�v�n kuvaputken reik�levyn reikien v�li m��r�� viime k�dess� resoluution ja normaaleilla putkilla tuo resoluutio ei oikein tahdo riitt�� kunnolla edes 640 x 480 moodin esitt�miseen. Mill� ohjelmalla kannattaisi kaapata hyv�laatuisia videokuva kuvankaappauskortilla ? Ensiksi kannattaa ehk� kokeilla mink� laatuisia kuvia kortin mukana tulevilla vakio-ohjelmilla saa aikaan. Newssiryhm�ss� parhaaksi kehuttu muut ohjelma on Avery Leen VirtualDub -ohjelma, jonka voi ladata osoitteesta [23]http://www.geocities.com/virtualdub/index.html ja siihen suositeltuna lis�n� Donald Graftin "Smart Deinterlacer" -filtteri osoitteesta [24]http://www.geocities.com/Colosseum/Pressbox/8699/smart.html. Miten voin tehd� tietokoneesta �lykk��n videonauhurin korvikkeen ? Sopivalla n�yt�nohjaimella (TV-viritin ja TV-ulostoulo ominaisuuksia) varustettua PC:t� voivaan k�ytt�� videonauhrin tapaan. MikroBitiss� 8/2001 rakennettiin set-top-box eli kone, jolla voidaan pelata uusimpia pelej�, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja jopa nauhoittaa tv-l�hetyksi�. Osoitteessa [25]http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2001/08/settopbox/ esitell��n t�st� laitteesta er�s versio. Mist� johtuu ett� omassa koneessani hyvin n�kyv� AVI-tiedosto ei toistu kunnolla tai ollenkaan toisessa tietokoneessa ? AVI-tiedosto on vain "kotelointi" jollakin tapaa pakatulle ��nelle ja kuvalle (vaikka mp3-��ni ja MPEG4-video). Periaatteessa ��ni ja kuva voi olla mit� vaan formaattia jolle jostain laitteesta l�ytyy tuki (ja monet videonk�sittelykortit yleens� lis�� koneeseen omat formaattinsa tuettujen joukkoon). AVI-tiedostojen variaatioita on niin monta kuin eri formaatteja. AVI-tiedoston saa toistumaan jos koneessa sattuu olemaan tarvittavien tiedostomuotojen kodekit asennettuna. Miten kannattaisi editoida ja siirt�� kotivideo-otokset tietokoneella katsottavaksi CD-levyksi ? Aivan projektin alkuvaiheessa tulee p��tt��, haluaako homman tehd� k�ytt�en standardeja, hyvin speksattuja ja stand-alone-playereiss�kin tuettuja videontallennusformaatteja, vai riitt��k� pelk�st��n materiaalin arkistointi rompulle jossain ep�m��r�isess� muodossa, (jota kenties pystyy viel� viiden vuoden p��st� lukemaan ja toistamaan jollain platformilla - tai sitten ei). Valitulla tallennustavalla on merkitys siihen, millaisia v�lineit� hommaan tarvitaan. Standardeja vaihtoehtoja on l�hinn� kaksi: Video CD 2.0 (White Book) tai Super Video CD. Kumpikin n�ist� on jotensakin k�ytt�kelpoinen. N�ist� VCD 2.0 sopii ensisijaisesti leffojen varastointiin v�ltt�v�ll� laadulla, eik� ole laadultaan niin hyv�, kun lomitettua kuvaa tukemaan tehty Super Video CD. Viel� yksi lis�mahdollisuus on ep�standardi, mutta jollain tasolla future-proof MiniDVD. Super Video CD:st� l�ytyy tietoa osoitteesta [26]http://www.uwasa.fi/~f76998/videocd/svcd_overview.htm. Tietokonelaitteistona tarvitaan tehokas nykyp�iv�n PC (400 Mhz tai enempi), helposti toistakymment� gigaa levy� itse videomateriaalia varten ja sopiva videokaappauskortti (videoeditointikortti tai tarpeelliset ominaisuudet omaava TV-kortti). K�yt�nn�ss� prosessi on tyypillisesti sellainen, ett� ensin videokuva kaapataan kaappauskortilla levylle (mahdollisesti sen omalla kaappausformaatilla) ja sitten se muutetaan ohjelmallisesti CD-levylle talletettavaan tiiviisti pakattuun muotoon. Standardeissa formaateissa vaihtoehdot ovat MPEG-1 (VCD) tai MPEG-2 (SVCD, DVD ja MiniDVD). Ep�standardeista mainittakoon MPEG-4, joka on kyll� teknisesti korkealaatuinen, mutta t�ll� hetkell� (vuoden 2000 alussa) kovasti Microsoftiin ja Windows-platformiin sidottu formaatti. T�ll� saa kyll� videon puristettua pieneen tilaan, mutta sit� voi katsoa vain Windows-pohjaisella mikrolla (ei siis esim. DVD-soittimella, kuten noita standardeja formaatteja.). Lis�ksi on olemassa hyvin monia muitakin kuvanpakkauscodecceja, joista monet ovat tarjolla yksinomaan Windows- tai Macintosh-platformeille eik� n�ist� ole takeita kuinka kauan mikin yksitt�inen suljettu formaatti pysyy markkinoilla tuettuna. Karkeasti voisi sanoa, ett� Video CD on kuvanlaadultaan VHS:�� heikompi (tosin heikkoudet ilmenev�t eri tavalla kuin VHS:ss�, joten joissain suhteissa se on parempikin) ja yhdelle levylle mahtuu tavaraa 74 minuuttia. Super Video CD on kuvanlaadultaan l�hemp�n� S-VHS-tasoa, joskin yhden levyn kapasiteetti kutistuu t�ll�in n. 35-45 minuuttiin. MiniDVD:ss� voi laatua viel� t�st�kin parantaa tallennusajan kustannuksella. Miten teen MiniDVD-levyn ? MiniDVD:st� puhuttaessa kannattaa huomioida, ett� MiniDVD ei ole mik��n standardi, vaan l�yh�p�inen yleisnimitys kaikenlaisille sekalaisille "DVD-dataa CD:ll�"-viritelmille. Jos haet standardia CD-pohjaista "l�hes-DVD"-formaattia, niin suosittelen tutustumaan Super Video CD:hen. Jos oikein suurinopeuksista dataa (oikein hyv�laatuinen kuva), niin sitten nuo ep�standardit MiniDVD-ratkaisut on ainut tapa pist�� DVD-dataa CD-R-levylle niin, ett� DVD-soitin osaa sit� lukea. Ehk� paras tietol�hde MiniDVD:n tiimoilta on [27]www.dvdpiracy.com. Tietoa Super Video CD:st� l�ytyy osoitteesta [28]http://www.uwasa.fi/~f76998/video/svcd/overview/. S�ilyyk� videoni CD:ll� paremmin kuin VHS-nauhalla ? Itse tieto CD-levyll� s�ilyy paremmin kuin magneettinauhalla. VHS-nauha rappeutuu magneettisesti kaiken aikaa, vaikka sit� ei k�ytt�isik��n. CD ei n�in tee, vaikka siin�kin voi vanhenemista jokin verran esiinty�. CD:n er��n� etuna pidemm�n fyysisen keston lis�ksi on, ett� materiaali voidaan tarvittaessa kopioida t�ysin h�vi�tt�m�sti uudelle CD:lle taas kest�m��n pitk�� s�ilytyst�. Ehk� t�rkein p��t�s s�ilyvyyden kannalta on digitaalisen tallennusformaatin valinta. Jos valitset suljetun tai pelk�st��n yhden firman hallinnassa olevan formaatin, saat my�s varautua siihen, ett� sit� ei v�ltt�m�tt� kaikkialla tuetakaan tai ett� jopa kaikki tuki sille ja tieto siit� saattaa aikojen saatossa h�vit� kokonaan. Toistaiseksi vain MPEG-1- ja MPEG-2-pohjaiset ratkaisut ovat mielest�ni riitt�v�n avoimia ja yleisi�, ett� niill� voi uskoa varmasti olevan tukea vuosienkin p��st�. Miten voin s��t�� tietokoneen grafiikkakortin TV-ulostulon kuvaa paremmaksi ? Monen TV-ulostulolla varustetun PC:n grafiikakortin TV:lle sy�tt�m�n kuvan laatu on aika kehnoa johtuen osassa korteista huonosta konversioelektroniikasta ja joissain parempaa elektroniikkaa sis�lt�viss� korteissa siit� ett� kortin mukan tulevat ajurit eiv�t osaa hy�dynt�� kortin ominaisuuksia kunnolla. Koska hyvin monen kortin TV-ulsotulot on rakennettu pohjautuen muutamaan t�t� varten kehitettyyn piiriin joista tietoa on saatavilla, ovat jotkin harastajat kehitt�neet TV-ulostulon s��t�-ohjelmia, joilla kuvaa voi parantaa. Aika monella kortilla toimii yleens� TV-tool (tehty BT68x-piirisarjaa k�ytt�ville). T�m� TV-tool-ohjelma on saatavana osoitteesta [29]http://www.tvtool.de/english/tabelle_e.htm. Asus-korteissa on Chrontel-tv-out -piiri, jolle l�ytyy ohjelma "TVCC" osoitteesta [30]http://www.tvtool.de/index_e.htm. Osoitteesta [31]http://www.rivastation.com/tv-out_dvd_e.htm l�ytyy tietoa MX:n Riva-pohjaisista korteista ja niiden TV-ulostulosta. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [32]palautekaavakkeella. [33][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [34]Tomi Engdahl <[35]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. /docs/groundloop/ 2. http://www.epanorama.net/pc/sound.html 3. http://www.mp3.com/ 4. http://home.swipnet.se/~w-82625/ 5. http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html 6. http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html 7. http://www.winamp.com/ 8. http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak 9. http://www.mp3.com/ 10. http://homepages.nildram.co.uk/~abcomp/lp-cdr.htm 11. http://www.adaptec.com/ 12. http://www.algorithmix.com/ 13. http://www.arboretum.com/ 14. http://www.diamondcut.com/ 15. http://www.goldwave.com/ 16. http://www.syntrillium.com/ 17. http://www.tracertek.com/ 18. http://www.fadden.com/cdrfaq/ 19. http://www.fadden.com/ 20. http://www.fadden.com/cdrfaq/ 21. http://www.epanorama.net/pc/sound.html 22. http://www.goldwave.com/ 23. http://www.geocities.com/virtualdub/index.html 24. http://www.geocities.com/Colosseum/Pressbox/8699/smart.html 25. http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2001/08/settopbox/ 26. http://www.uwasa.fi/~f76998/videocd/svcd_overview.htm 27. http://www.dvdpiracy.com/ 28. http://www.uwasa.fi/~f76998/video/svcd/overview/ 29. http://www.tvtool.de/english/tabelle_e.htm 30. http://www.tvtool.de/index_e.htm 31. http://www.rivastation.com/tv-out_dvd_e.htm 32. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 33. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 34. http://www.hut.fi/~then/ 35. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Tietokoneet Perusteet Miten tulee suhtautua tietokoneen multimediakaiuttimien paketeissa luvattuihin hurjiin teholukemiin ? Tietokoneka�uttimien mainoksissa ja paketeissa kerrottuihin teholukemiin ei kannata p��s��nt�isesti luottaa ollenkaan. Halpoja multimediakaiuttimia valmitavat yritykset ovat tunutneet keksiv�n aivan omat teholukemansa noiden tuotteiden teknisiin tietoihin, eik� n�ill� teholukemilla vaikuta olevan oikein mit��n tekemist� todellisuuden kanssa. Yleens� n�m� tiedoissa olevat tehot ovat kymmeni� tai satoja kertoja todellisia teholukemia suurempia! Esimerkkej� el�v�st� el�m�st�: * Multimedikaiuttimen paketti ja myyj� mainostaa isolla 160W teholukemaa, jostain ohjeen nurkasta l�ytyi sitten teholukema 10W RMS, joka sekin on luultabasti liioiteltu kun laitetta sy�tt�v�n verkkomuuntajan teho oli alle 10W * USB-v�yl�st� tehonsa saavalle kaiuttimelle mainostetaan 120W tehoa, vaikka USB-v�yl�n liittimest� ei saa ulos tehoa kuin pari wattia * 260W tehoa mainostavan multimediakaiuttimen tehol�hteess� lukee 9V 300mA, mik� kertoo ett� vahvistimeen p��see enimmill�nkin vain 3W tehoa sis��n Miten voin kytke� tietokoneeni kodin hifilaitteisiin ? Tietokoneen voi kytke� helposti sopivalla v�lijohdolla ��nikortin linjatasoisesta ulostulosta (line out, yleens� 3.5 stereojakki) sopivalla v�lijohdolla stereolaitteiston johonkin linjatasoiseen sis��ntuloon (CD,TAPE,AUX tai vastaava). T�m�n kytkenn�n tehty�si voit kuunnella ��nikortista ulos tulevaa ��nt� stereoidesi kautta. Jos ��nikortissa ei ole linjatasoista ulostuloa, niin voit tehd� kytkenn�n kuulokeulostuloliit�nn�n tai pienitehoisen kaiutinulostulon kautta. T�ll� tavoin kytkettyn� ��nenlaatu saattaa k�rsi� (mm. yleens� lis�� kohinaa ja s�r��). Jos tietokoneessa on DVD-purkukortti, jonka haluat liitt�� normaaleihin stereoihin, niin liitt�minen onnistuu normaalin stereovahvistimeen ainoastaan stereo��niulostulosta samaan tapaan kuin ��nikortinkin kohdalla. Moni DVD-purkukortti tarjoaa my�s digitaalista l�ht�� (yksi RCA-liitin), joka on tarkoitettu purkukortin yhdist�miseen Dolby Digital -ominaisuuksilla varustettuun surround-vahvistimeen (muihin t�m� liit�nt� ei k�y). Miksi tietokoneen kytkemisess� hifilaitteisiin pit�� olla varovainen ja mielell��n tehd� se vain kun tietokone ei ole kiinni verkkoj�nnitteess� ? Kun PC on kiinni maadoittamattomassa pistorasiassa, on sen rungossa n. 110 V vaihtoj�nnite verkkolaitteen h�iri�npoistokondensaattoreiden takia (kaksi kondensaattoria, joista toinen on vaihejohdosta runkoon ja toinen nollasta runkoon, jolloin rungon potentiaali asettuu jonnekin vaihej�nnitteen ja nollan v�lille). Normaalisti t�m� tilanne on ihmiselle vaaraton ja saattaa aiheuttaa "kutinaa" kun konetta k�dell� kevyesti koskettaa. T�llaisen maadoittamattoman PC:n vaarana laitteille on, ett� vahvistimen tai tietokoneen liit�nn�t saattavat vaurioitua, jos signaalikaapeleita kytket��n tietokoneen ollessa (sammutettunakin) suojamaadoittamattomassa pistorasiassa. T�st� voi seurata laitteistovaurioista kun tietokone kytket��n maadoitettuun hifilaitteistoon (esim. antennin kautta maassa kiinni olevaan) on useita esimerkkej� niin audio- kuin videoliit�nn�ist�. Jos tietokone on kiinni maadoitetussa pistorasiassa niin silloin ei ole vaaraa laitteistovaurioista (tosin maalenkkihurinan riski on olemassa mutta se ei yleens� laitteita pysty rikkomaan). Maadoittamattoman PC:n tapauksessa kun tietokoneen ja muun laitteiston v�liin laittaa galvaanisen erotuksen, tietokoneen runko on edelleen 110 V tasolla, mutta muu laitteisto on keskusantenniliit�nt�jen kautta 0 V potentiaalissa, eik� t�m� aiheuta mit��n ongelmia tai laitteistovaurioita. Laitteistovaurioiden v�ltt�miseksi ja oman turvallisuuden takia paras tapa on ensin tilata s�hk�mies asentamaan asianmukainen suojamaadoitettu pistorasia tietokonetta varten. Jos maalenkkiongelmia (sen aiheuttamaa hurinaa yleens�) t�m�n j�lkeen ilmenee, voi n�ihin ongelmiin sitten k�ytt�� erilaisia kikkoja, kuten antenniliitynn�n erottamista tai erottimia muissa paikoissa. Jos kaikesta varoittelusta huolimatta haluat k�ytt�� tietokonetta maadoittamattomassa pistorasiassa, silloin on syyt� kaikki tietokoneesta muihin audio- ja videolaitteisiin menev�t audio- ja videosignaalit luotettavasti galvaanisesti erottaa. Mit� tapahtuu jos kytken tietokoneen kaiutinliit�nn�st� johdon nauhurin mikrofoniliit�nt��n ? T�llaisella kytkenn�ll� saat jotain ��nt� siirtym��nkin nauhurille, mutta saat aika julmetusti s�r�� aikaan nauhurille menev��n tavaraan. Syy t�h�n s�r��n on, ett� ��nikortin linjaulostulosta tuleva signaali on aivan liian voimakasta nauhurin mikrofonisis��ntuloon. Jos ��nikortissa on linjaliit�nt�, kytke siit� piuha nauhurin linjasis��ntuloihin. Jos on pelkk� kaiutinliit�nt�, niin siit� nauhurin linjasis��ntuloihin. Onko tietokoneen kytkemisest� kodin audio- ja videolaitteisiin vaaraa n�ille ? Maadoitettuun pistorasiaan liitettyyn PC:n liitt�misess� sopivista liitimist��n kodin AV-laitteistoon ei ole vaaraa n�ille laitteille. T�llaisesta kytkenn�st� saattaa laitteistossa ruveta esiintym��n h�iritsev�� maalenkeist� johtuvaa hurinaa, joka on poistettavissa sopivilla maalenkin poistokomponenteilla (antennierottimet, audion erotusmuuntajat, brumminpoistomuuntajat videoginaalin). Maadoitetun PC:n kanssa neuvoisin vaan rohkeasti kokeilemaan ja kyselem��n sitten lis��, jos jotain h�iri�t� tulee kuvaan tai ��neen. Jos tietokone on liitettyn� maadoittamattomaan pistorasiaan, voi niiden liitt�minen kodin AV-laitteistoon aiheuttaa ep�miellytt�v�n yll�tyksen laitevaurioiden muodossa. Tyypillisen PC:n kuori ja sit� my�ten tuollaisten (DVD-purkukortin?) video- ja audiol�ht�jen maa killuu jossain sadan voltin nurkilla, jos laite ei ole maadoitetussa pistorasiassa. T�llainen j�nnite riitt�� huonolla tuurilla vaurioittamaan maadoitettujen elektronisten laitteiden audio- ja videosis��ntuloja. Televisio, videonauhuri ja radiovirittimell� varustettu stereolaitteisto ovat kaikki tyypillisesti on suojaeristettyj� laiteita, joten niiden maataso voi periaatteessa olla miss� vaan. K�yt�nn�ss� n�m� laitteet tulevat maadoitetuksi antennijohdon kautta, kun ne on liitettyn� antennijohdolla sein�ss� olevaan antennirasiaan. Useimmilta ongelmilta maadoittamattoman PC:n suhteen v�lttyy, kun noudattaa seuraavia ohjeita: * Tee audio- ja videokytkent�j� ainoastaan kun tietokone ja sen lis�laitteet on irrotettu s�hk�verkosta (pistoke irrotettuna pistorasiasta) * �l� turhaan irrottele ja kiinnittele piuhoja sen j�lkeen kun ne on kerran kytketty Olen kuullut, ett� mik�li PC on kytketty maadoittamattomaan pistorasiaan, ja TV sek� videot ovat antenniliit�nn�n kautta maassa kiinni, niin kun kytkee PC:st� video- tai audiosignaalin videoihin/tv:seen ne menn� rikki laitteiden v�lisen potentiaalieron takia. Onko asiassa per�� ? Asiassa on per��. Monta halpaa PC:n ��nikorttia on t�ss� maassa jo ehditty hajottaa maadoittamattoman PC:n kanssa. Hajonneista hifilaitteista ja videolaitteista olen kuullut vain muutamia raportteja, joten ongelma niiss� on pienempi, mutta ei t�ysin olematon. Monissa yleisiss� video- ja audioliittimiss� on sellainen ongelma, ett� niiss� liittimen signaalijohdin voi kytkeyty� ennen signaalimaajohdinta liitint� kytkett�ess�. N�in liittimen kytkent�hetkell� laitteiden kuorien v�linen potentiaaliero p��se laitteiden sis��ntuloihin ja ulostuloihin. Tuollainen tyypillinen reilun 100V j�nnite ja se energia, joka PC:n virtal�hteen h�iri�suodatuskondensaattoreihin on t�ll� j�nnitteell� varautunut on t�ysin riitt�v� hajottamaan herkk�� elektroniikkaa. Suurimmassa vaarassa ovat huonosti suojatut audioliit�nn�t, mutta voi tuo j�nnite rikkoa niin video- kuin laitteiden ohjausliit�nt�j�. Seuraavassa lista liitintyypeist� ja miten niiden ongelmista: * RCA-liitin: Keskinasta koskettaa laitteen liittimen keskiosaa ennen kuin maadoitus saa kosketuksen. Liit�nn�ss� potentiaaliero siis tuntuu sek� l�hett�v�n ett� vastaanottavan laitteen puolella, joten vaurioita voi synty� joko l�hett�v��n tai vastaanottavaan (todenn�k�isempi vikaantuja audiossa) laitteeseen. K�yt�nn�ss� tuo keskinasta saa kosketuksen ennen maata suunnilleen kaikissa normaaleissa RCA-liittimiss� (poikkeuksena muutamat erikoisrakenteiset ammattik�ytt��n tehdyt RCA-liittimet). * 3.5 mm jakki: Keskinasta kytkeytyy liittimen runkoon ennen kuin maat kytkeytyy. Eli potentiaaliero p��see laitteisiin ja voi rikkoa jotain. Vikaantuminen, jos sit� tapahtuu esiintyy siihen laitteeseen, mihin tuo johto on ensin kytketty kun sit� kytket��n toiseen laitteeseen. * 6.3 mm jakki: Sama tilanne kuin 3.5 mm jakilla. * SCART-liitin: Maat ja signaalit saattavat kytkeyty� miss� tahansa j�rjestyksess�. Todenn�k�isesti maa kytkeytyy ensin, mutta ei ole taattu. Eli jonkinlainen mahdollisuus laitteistovaurioihin jos on huono tuuri ja jokin signaalijohto kytkeytyy ennen moninaisia maajohtimia. * BNC-liitin: K�yt�nn�ss� hyv�ss� kunnolla olevilla liittimill� maadoitus kytkeytyy aina ensin ja signaali vasta sitten. Eli k�yt�nn�ss� vain hyvin pieni mahdollisuus laitteistovaurioihin jos k�ytt�� huonoja liittimi�. * S-video-liitin (4-napainen minidin): Signaalit ja maat voivat kytkeyty� miss� j�rjestyksess� tahansa. Eli laitteistovauriot mahdollisia jos on huono tuuri. ��nikortit Mik� on General MIDI ? General MIDI on er��nlainen standardi, jonka pit�isi varmistaa MIDI-laitteiden yhteensopivuus eri laitevalmistajien v�lill�. Siin� m��ritell��n ��nen lis�ksi my�s sen voimakkuus, panorointi, reverb, chorus, jne. "Normaali" MIDI m��rittelee ohjausv�yl�n ja sen komennot ilman mit��n sopimuksia laitevalmistajien v�lill� niiden toiminnasta, ja kun t�st� aiheutui se, ett� eri midi- laitteilla tuotetut esitykset eiv�t toimineet oikein kun niit� soitettiin toisella laitteella, otettiin General MIDI standardiksi, joka laitetaan l�hes kaikkiin MIDI-liit�nn�ll� varustettuihin uusiin laitteisiin. K�yt�nn�ss�, jos teet esimerkiksi tietokoneella omia midi- kappaleita, ja toistat niit� toisessa koneessa, niin lopputulos voi kuulostaa todella omituiselle, jos kummatkin laitteet eiv�t ole General MIDI mukaisia. Jos kummatkin laitteet ovat General MIDI -standardin mukaisia, niin sitten musiikin pit�isi kuulostaa aika paljon samansuuntaiselle. Eri laitteiden soundien eroja ei tietenk��n voi v�ltt��, joten erilaisilla laitteille toistettuna sama MIDI-musiikki kuulostaa jonkin verran erilaiselle. Mist� tiet�� onko ��nikortissa A/D- ja D/A-muunnin, vai ei? Jos ��nikorttiin voi suoraan liitt�� esim. tavalliset kuulokkeet (ja kuunnella niill� vaikka pelien ��ni�), on siin� D/A-muunnin. Jos taas kortilla voi ��nitt�� mikrofonista tai linjasis��ntulosta vaikkapa kovalevylle tavaraa, on siin� A/D-muunnin. Eli k�yt�nn�ss� melkein kaikista kaupassa myyt�vist� ��nikorteista nuo l�ytyv�t. Miksi PC:n ��nikortit on niin huonoja toistamaan ��nt� ? PC:n ��nikorttibisneksess� ainoastaan halvat tuotteet myyv�t hyvin ja halvalla ei pysty tekem��n yleens� hyv��. Kun pyrit��n halpaan hintaan, niin pit�� k�ytt�� niit� halvimpia komponentteja joilla sitten on huonommat suoritusarvot. Vaikuttaa ett� l�hesk��n kaikkien PC:n ��nikorttien suunnittelijoilla ei ole kunnollista audiopuolen kokemusta takanaan ja k�ytetyt analogiapuolenratkaisut eiv�t v�ltt�m�tt� ole mitenk��n optimaalisia. PC:n kotelon sisusta ei ole mitenk��n hyv� paikka herk�lle audioelektroniikalle, koska siell� on paljon h�iri�l�hteit� l�hell� ja saatavat k�ytt�j�nnitteet ovat h�iri�isi�. Toiset valmistajat ovat onnistuneet vaikeassa h�iri�suojauksessa paremmin kuin toiset. PC:n ��nikorteissa valitettavasti p�tee s��nt�, ett� tuotteen pit�� olla sikahalpa menn�kseen kaupaksi. Laadulla ei sitten ole niin v�li�, riitt�� kun tekee jotain sinne p�in mit� luvataan. Tekeek� noilla satasen ��nikorteilla mit��n ? Suurin ero on se, ett� halpojen ��nikorttien analogiapuoli on huonommin suunniteltu, samoin kun koko kortin painokytkent�levyn layout. My�s k�ytetyt piirisarjat ovat yleens� halvempia, ja syntetisaattori on yleens� vain FM-syntetisaattori tai pienell� (1 MB) ��nin�ytejoukolla varustettu wavetable -syntetisaattori. Lis�ksi halvimpien ��nikorttien ajurituki voi olla huonoa. P��asiallinen ero lienee halpojen ��nikorttien laadunvalvonnassa. Halpa kortti saattaa olla hyv� ja toimiva, tai sitten ei. Jos hinta on satasen luokkaa niin on turha ihmetell� niit� sihin�it� ja poksahduksia mit� ��nikortti toistaa. Halvoistakin ��nikorteista voi l�yty� hyvi�, esimerkiksi jos kortilla on CS4237B CODEC -piiri, on hyv� ��nenlaatu mahdollinen, jos piirilevy on edes kohtuullisesti suunniteltu. Miten saan kytketty� stereokaiuttimeni koneeni ��nikorttiin ? T�h�n kytkent��n on kaksi eri vaihtoehtoa: * Irrotat kaiuttimet stereoistasi. Hankit sopivan v�lijohdon/sovittimen jolla kaiuttimen kaapelit saa kiinni ��nikortin 3.5 mm liittimiin. Kytket ne kaiuttimet ��nikortin kaiutinl�ht��n. * 2. Ostat 3.5 mm stereojakki -> 2 x RCA-liitin kaapelin. Kytket ��nikorttisi linjatasoisen l�hd�n ��nikortista stereon linjasis��nmenoon (esim. CD, AUX tai TAPE sis��nmeno). Vaihtoehto 2 on suositeltavampi, koska se on k�yt�ss� k�tev�mpi ja antaa paremman ��nen. ��nikorttien sis�iset vahvistimet on j�rjest��n surkeita, joten suunnilleen mik� tahansa ulkoinen stereon vahvistin antaa enemm�n tehoa ja paremman ��nenlaadun. Miten saa tietokoneen kytketty� kotistereoiden vahvistimeen ? Varsin helposti, jos vahvistimessasi on vapaa linjasis��nmeno (tuner, tape, cd, aux, video, mutta EI phono). Tarvitset vain v�liin sopivilla liittimill� varustetun kaapelin (yleens� 3,5mm stereoplugi vastaan 2xRCA). Sopiva piuha l�ytynee hyvin varustelluista viihde-elektroniikkaa myyvist� liikkeist�. Jos tietokone on liitetty maadoittamattomaan pistorasiaan kannattaa tietokoneen liitt�minen vahvistimeen tehd� seuraavaa tapaa noudattaen (s��st�� mahdollisilta laitevaurioilta): * Irrota tietokoneen virtajohto * Liit� audiokaapeli tietokoneen ja vahvistimen v�lille * Kytke tietokoneen virtajohto takaisin kiinni Voiko maadoittamattomaan pistorasiaan kytketyn PC:n liitt�minen stereoihin rikkoa vahvistimen tai ��nikortin ? Laitteen rikkoontumisriski on ilmeinen, jos tietokone on suojamaadoittamattomassa pistorasiassa ja stereot on kiinni keskusantenniverkossa. Verkkopuolen h�iri�npoistokondensaattorien vaikutuksesta maadoittamattomaan pistorasiaan liitetyn tietokoneen rungossa on 100-130 V j�nnite, joka on ihmiselle vaaraton (virta alle 1 mA), mutta herkille audiovehkeille saattaa osoittautua tuhoisaksi. Keskusantenniverkkoon yhteydess� oleva stereolaitteisto on taas tiukasti maassa kiinni. K�yt�nn�ss� vaaravy�hykkeess� t�llaisessa tilanteessa ovat ��nikorttien audiosis��ntulot ja hyvin herk�t vahvistimen sis��ntulot. Nuo sis��ntulot saavat kokea tuon reilun saan voltin j�nnitteen kaapelien kytkent�hetkell�, koska t�llaisten laitteiden audioliittimiss� (3.5 mm jakki ja RCA-liitin) signaalijohto tuppaa kytkeytym��n ennen laitteen potentiaaleja tasaavaa kaapelin suojamaata. K�yt�nn�ss� RCA-kaapeleita kytkett�ess� k�y seuraavaa: * Liittimen keskitappi kytkeytyy ensin, joten noin 1V audiosignaali + tietokoneen rungossa vaikuttava 100-130 V vaihtoj�nnite menee suoraan audiolaitteen sis��ntuloon (audiolaitteen runko on edelleen l�hell� 0 V koska se on kiinni antenniverkon maassa). T�ss� tilanteessa hajoaa jotain jos on huonosti suojattu ja hajotakseen. * V�h�n my�hemmin audiokaapelin signaalimaakin kytkeytyy ja yhdist�� laitteiden rungot. Audiokaapelin signaalimassa alkaa kulkea tietokoneen suodatuskondensaattorien aiheuttama vuotovirta (noin 0.5 mA) ja tietokone sek� audiovahvistin pysyv�t melko tarkkaan samassa potentiaalissa. Jos teet t�llaisen kytkenn�n, kannattaa audio kaapelien kytkent� ja irrotus suorittaa siten, ett� t�ll�in tietokone on kokonaan irti verkkopistorasiasta (pelkk� virran katkaisu koneen virtakytkimell� ei riit�). Kun audiopiuhat on kytketty kiinni ja vasta sen j�lkeen kytket��n koko h�ss�kk� sein�pistorasiaan, niin asiat ovat periaatteessa kunnossa. Sek� tietokoneen ett� audiolaitteiden rungot ovat siten kesken��n samassa potentiaalissa. Muita mahdollisia ratkaisuja v�ltt�� laitevauriot: * Laitat galvaanisen erottimen tietokoneesta stereoon menev��n johtoon * K�yt�t sellaisia liittimi� ja johtoja, jotka takaavat ett� johtoja liitett�ess� signaalimaa kytkeytyy aina ensin ja irrotettaessa maa irtoaa aina viimeiseksi * Huolehdit ett� laitteiden rungot maadoittuvat muuta kautta vaikka audiokaapelit ovat irti (esim. tukeva erillinen maadoituskaapeli audiolaitteen ja tietokoneen runkojen v�lille jos s�hk�turva sallii). * Huolehdit, ett� stereolaite ei ole ollenkaan yhteydess� maahan (ei antennijohtoa eik� muita mahdollisesti maadoittavia laitteita kiinni) * Tilaa s�hk�mies vaihtamaan tietokoneen pistorasia maadoitettuun pistorasiaan (samalla menee huoneen muutkin pistorasiat vaihtoon) Maadoitettujen tietokonelaitteiden kanssa ohjeena on laittaa kaikki tietokoneen lis�laitteet yhteen maadoitettuun jatkojohtoon kiinni, jolloin jatkojohdon maadoitusliuskojen kautta laitteiden runkojen potentiaalierot tasoittuvat. T�m� vinkki toimii hyvin maadoitetulla pistokkeilla varustettujen laitteiden kanssa (jos vahvistin on maadoitettu, niin sitten toimii). Tyypilliset kotiaudiolaitteet on varustettu maadoittamattomalla EURO-pistotulpalla, joten audiolaitteiden liitt�misell� samaan jatkojohtoon tietokoneen kanssa ei ole maadoitustilanteeseen mit��n vaikutusta. Suojamaadoitetussa pistorasiassa olevan tietokoneen kanssa vaaraa laitteiden hajoamisesta potentiaaliarosta johtuen ei ole, joten uusien s�hk�turvam��r�ysten mukaan rakennetuissa taloissa asuvat ovat t�ss� suhteessa onnellisessa asemassa. Maadoitettuun rasiaankin kytketyn tietokoneenkin kanssa audiokaapelin kytkent� on syyt� tehd�, kun laitteet on sammutettu, niin v�ltet��n kytkenn�ss� mahdollisesti syntyv� r�tin� ja pauke. Maadoitettujen laitteiden ja antennikaapelin kanssa voi tulla hurinaongelmia maasilmukoista, jos stereot on kytketyt (keskus)antenniin ja sit� kautta maihin. T�h�n auttaa galvaaninen erotus joko audiolinjassa (jolloin stereot on maissa antennimaadoituksen kautta) tai antennilinjassa sopivalla erottimella (jolloin stereot ovat maissa tietokoneen kautta). Aiheuttaako 6-7 metrin mittainen v�lijohto tietokoneesta stereoihin ongelmia ? Pitk�n johdon mahdollisesti synnytt�m�t ongelmat ovat h�iri�herkkyys ja korkeiden ��nien vaimeneminen. N�m� ongelmat ovat yleens� olemattomia alle 10 metrin kaapelivedoissa kun k�ytet��n edes kohtuullisen laatuista kaapelia (=ei ihan halvinta paukkulankaa). Pitk� kaapeli on tyypillisesti herkempi h�iri�ille kuin lyhyt, mutta ei kyll� viel� n�ill� et�isyyksill� pit�isi tulla mit��n h�iri�ongelmia, ellei sitten sijoituspaikka ole hirve�n h�iri�inen ja kaapeli huonosti suojattua. Eli t�st� ei kannata huolestua. Kaapelin kapasitanssi aiheuttaa pient� korkeiden ��nien vaimenemista, jos sy�tt�v�n laitteen l�ht�impedanssi on suuri ja kaapelin kapasitanssi on suuri. ��nikorttien l�ht�impedanssit on tyypillisesti aika pieni� (satoja ohmeja), joten vaimeneminen on todella v�h�ist� n�in lyhyill� kaapeleilla. Jos korkeat ��net hiukan vaimenisivatkin, niin kaapelin aiheuttamat virheet ovat murto-osa siit� mit� ovat ��nikortin itsens� toistovirheet (korkeat ��net yleens� vaimentuvat kortissa ihan havaittavasi). Eli kaapelin vaimennuskaan ei ole ongelma. Miten korjaan hurinaongelman joka syntyy kun kytken tietokoneen stereoihin ? Kun tietokoneesi on kytketty oikein maadoitettuun pistorasiaan ja stereosi on yhdistetty keskusantenniverkkoon (joko suoraan tai yhteys syntyy jotain reitti�), niin hurina syntyy keskusantenniverkon ja pistorasian maadoituspotentiaalin eroista. Tyypillisesti hurinaa synnytt�v� virta kulkee antennijohdon maan kautta virittimen runkoon, siit� vahvistimen runkoon, ja siit� edelleen mikron runkoon. T�m� audiokaapelien kautta kulkeva virta voi helposti olla kymmeni�kin milliampeereja. Jos stereolaitteissa on maadoitetut pistokkeet saattaa hurinaa esiinty� my�s eri pistorasioiden maadoituspotentiaalien erosta johtuen. Eri pistorasioiden maapotentiaaliero-ongelmasta p��see eroon kun kytket kaikki laitteet samaan pistorasiaan (yhteen maadoitettuun jatkojohtoon). Hurinah�iri� vaimenee jos PC:n ja vahvistimen rungot yhdist�� toisiinsa audiokaapelien lis�ksi laitteiden rungot yhdist�v�ll� paksulla kuparijohdolla, mutta kokonaan ei h�iri�st� n�in p��se eroon. Hurinah�iri�ist� p��see varmimmin eroon asentamalla erotusmuuntajan tietokoneelta stereoihin. Toinen tapa on asentaa galvaaninen erotin stereon antennikaapeliin (samanlainen galvaaninen erotin my�s video/TV yhdistelm��n menev��n antennipiuhaan jos se on kytketty stereoihin kiinni). Tarvittavat tarvikkeet maksavat 10-20 euroa ja niit� myyv�t elektroniikkaliikkeet. Lis�tietoja hurinaongelmista ja niiden ratkaisemisesta l�ytyy osoitteesta [1]/docs/groundloop/. Mit� vaaraa maadoittamattomasta tietokoneesta on ��nentoistolaitteille ? Maadoittamattoman PC:n rungossa saattaa l�yty� 110 V vaihtoj�nnitett� johtuen verkkolaitteen h�iri�nsuodatuskondensaattoreista (p��st�v�t virtaa l�pi tyypillisesti noin 0.5 milliampeeria). Kun tuohon laittaa audiopiuhan kiinni, saattavat stereotkin huidella tuon saman j�nnitteen tahdissa, mik� saattaa aiheuttaa ep�m��r�isi� hurinoita. Jos stereot sattuu olemaan kiinni yhteisantenniverkossa, jolloin ne tulevat sit� kautta maadoitetuksi, voi tuo maadoitetun stereon ja PC:n kuoren v�linen 110V j�nnite voi vaurioittaa ��nisignaalin sis��ntuloja kun audiokaapeleita irrotetaan tai kytket��n. Miten huolehdin, ett� tietokoneeni on kunnolla maadoitettu ? Paras ratkaisu on kytke� tietokone maadoitettuun pistorasiaan, jos huoneesta sellainen l�ytyy. Jos huoneessa ei ole maadoitettua pistorasiaa, niin s�hk�turvallinen tapa on tilata s�hk�mies vaihtamaan kaikki huoneen pistorasiat maadoitetuiksi. Jos huoneessa ei ole maadoitettuja pistorasioita, laitteelle ei saa tuoda s�hk�� jatkojohdolla toisesta huoneesta, jossa sellaiset ovat. Jos tuot n�in maadoitetun pistokkeen maadoitettujen sekaan, teet k�ytt�ymp�rist�st� s�hk�turvallisuuden kannalta vaarallisen. On hyv� idea aina k�ytt�� tietokonelaitteiden kanssa suko-jatkojohtoa, jonka per��n liitet��n kaikki laitteet, n�in laitteet saavat potentiaalintasauksen jatkopistorasian maadoitusliuskojen kautta. Mutta se maadoitettu jatkojohto on ehdottomasti liitett�v� samassa huoneessa laitteiden kanssa olevaan pistorasiaan. Miksi tietokoneen maadoittaminen toisen huoneen maadoitettuun pistorasiaan on vaarallista ? T�m� m��r�ys johtaa juurensa vanhoista s�hk�turvam��r�yksist�: Aikoinaan maadoittamattomia pistorasioita sai asentaa tiloihin joita ei katsottu vaarallisiksi (eli esimerkiksi lattiat ovat erist�v�� materiaalia eik� huoneessa ole kosketeltavia isoja maadoitettuja metallipintoja). T�ll�in katsottiin, ett� vaikka laitteessa olisi vikaa hengenvaaraa ei olisi, koska l�hell� ei ole mit��n tukevaa maata. Oletetaan, ett� maadoittamattomassa pistorasiassa olevassa laitteessa on eristevika, joka aiheuttaa, ett� sen kuori tulee j�nnitteiseksi. Jos laitetta kosketetaan hyvin eristetyss� paikassa, ei t�st� saa viel� kovin pahaa s�hk�iskua. Mutta jos l�hettyvill� onkin metallikuorinen laite, joka on kiinni maadoitetussa pistorasiassa, niin sen kuoressa kiinte� maa. Yht�aikaa viallista maadoittamatonta laitetta ja kunnolla maadoitettua laitetta koskettaessa ollaankin sitten suoraan vaiheen ja maan v�liss�, mist� seuraa vakava s�hk�isku. Nyky��n uusissa asennuksissa ei k�ytet� kuin maadoitettuja pistorasioita. S�hk�turvam��r�ykset sanovat, ett� erilaisia pistorasioita ei saa sijoittaa samassa huoneessa 4m l�hemm�ksi (vaakasuora et�isyys) toisiaan (s�hk�tarkastuskeskuksen A1 1993). T�m� johtaa k�yt�nn�ss� yleens� siihen, ett� pistorasioita maadoitettuihin vaihdettaessa huoneen kaikki pistorasiat on yleens� vaihdettava. Miksi tietokoneen ��nikortin kytkeminen vahvistimeen mykist�� vahvistimeni ? Jotkut PC:n ��nikortit p��st�v�t DC-j�nnitett� ulos linjal�hd�st��n ja jotkut vahvistimet ovat herkki� sis��n tulevalle DC-j�nnitteelle (harvinainen ilmi� tosin). Keskustelussa on ongelmallisiksi korteiksi mainittu er��t Sound Blaster AWE32 kortin versiot ja jotkut Dolby Surround vahvistimet. Ongelma ei kuitenkaan ole mitenk��n yleinen vaan esiintyy vian muutamissa tapauksissa tietyill� harvoilla laiteyhdistelmill�. Jos j�rjestelm�ss�si on t�llainen DC-tasoista johtuva ongelma, niin DC-signaalista p��see eroon kytkem�ll� kondensaattorin sarjaan audiokaapelin keskijohtimen kanssa. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi 10 uF bi-polaarinen elektrolyyttikondensaattori tai vaikka 1 uF keraaminen kondensaattori. Miksi ��nikortistani kuuluu rutinaa kun kovalevy� k�ytt�� ? Tuo rutina viittaa siihen, ett� ��nikortti ottaa h�iri�it� kovalevyst�. Jos mahdollista, kokeile siirt�� ��nikortta kauemmaksi kovalevyst� ja testaa auttaako se ongelmaan (aika monessa tapauksessa siirt�minen kauemmaksi h�iri�l�hteest� auttaa). Tarkista my�s, onko ��nikortin mikrofonitulo aktivoitu, koska se ker�� helposti h�iri�it� tietokoneen sis�lt�, varsinkin jos mikrofonia ei ole kytketty. Varsinkin, jos mikrofonisis��ntulossa on automaattinen tasos��t�, niin se s��tyy automaattisesti herkimp��n kun varsinaista ��nt� ei tule. Kun vahvistusta on paljon, kaikki satunnaiset h�iri���nen, joita korttiin p��see tulevat tehokkaasti vahvistetuksi ja n�in kuuluville. Tyypillisesti tuon automaattisen tasons��d�n ja koko mikrofoniliit�nn�n voi kytke� p��lle sek� pois Windowsin mikserist� (tyypillisesti Advanced-toimintojen takaa). Miten saisi MiniDisk:sta ��nen tietokoneelle wav-muotoon edullisesti ilman analogimuunnoksia ? Ilman korttia, jossa on digitaalinen sis��ntuloliit�nt� et voi ��nt� koneelle digitaalisena minidiskilt� saada. T�t� ominaisuutta ei l�ydy halvoista perus��nikorteista, vaan on hankittava kalliimpi erikoiskortti t�t� varten. Mist� l�yd�n ��nikorttitestej� ? Eri tietokonelehdet testaavat aika-ajoin tietokoneiden ��nikortteja, joten jos olet sellaista ostamassa, niin katso vaikka kirjastossa alan lehti�. Linkkej� verkossa oleviin ��nikorttien testausartikkeleihin l�ytyy osoitteesta [2]http://www.epanorama.net/pc/sound.html. MP3 Mik� on MP3 ? MPEG audio layer 3 on digitaalinen, pakattu audioformaatti, jolla voidaan siirt�� l�hes CD-tasoista ��nt�. Formaatti pohjautuu rankkaan pakkaukseen, sek� ��ni-informaation karsintaan, jota ei normaalisti korvalla kuulla. T�ll� saavutetaan merkitt�v� s��st� ��nitiedoston koossa. Stereotoistossa MP3:n nopeus on 128 kbit/s ja tavallinen pakkaussuhde on 12:1. Pakkaussuhde vaihtelee tavallisesti v�lill� 10:1-14:1. Nyrkkis��nt�n� tiedostojen koolle voi k�ytt�� ett� yksi toistettu minuutti vastaa yht� megatavua. MP3 tiedostojen toistoon PC Windows ymp�rist�ss� tarvitaan Pentium 90 tai nopeampi, kunnon ��nikortti ja kaiuttimet. Kappaleita p��see tosin kuuntelemaan jo 486-pohjaisella koneella jos hiukan heikompi toiston laatu riitt��. Kaikki MPEG-1 audiokoodausmenetelm�t (MPEG audio layer 3 mukaan luettuna) ovat ep�symmetrisi� eli koodaus vaatii purkuun n�hden kertaluokkaa enemm�n laskemista. Koodauksessa etsit��n iteroiden tietyt laatuvaatimukset t�ytt�v�� esitysmuotoa muutamien millisekuntien pituisille ��nin�ytteille. Jos koodaukseen k�ytet��n enemm�n aikaa, laatua voidaan johonkin rajaan saakka aina parantaa. Osittain t�m�n rajan m��r�� k�ytett�viss� oleva psykoakustinen malli ('standardista' riippumaton). Mp3:n purkamisen reaaliaikavaatimus on noin 20MIPSi� kuvitteellisessa arkkitehtuurissa, jossa kertolasku vie yht� kauan kuin yhteenlasku. K�yt�nn�ss� tavallinen 150MHz Pentium k�ytt�� mp3-fileiden toistoon purkuohjelmalla (esim. WinAmp) alle puolet prosessoritehostaan (minimivaatimus on suunnilleen 100 MHz 486 prosessori). Enkoodaus eli pakkaus sen sijaan vaatii v��nt�� niin, ett� samaisella koneella yhden minuutin pakkaaminen uusilla ohjelmilla vie laadusta ja ��nen vaikeudesta riippuen tyypillisesti 3-10 minuuttia. K�yt�nn�ss� eri MP3 ohjelmissa on ��nenlaadullisia eroja. Soitto-ohjelmien ��nenlaadulliset erot ovat useimmiten kohtalaisen pieni�, mutta enkoodereissa ero on melkoinen. Lis�ksi er�s huomionarvoinen seikka on enkooderin ja dekooderin valitseminen samasta 'tuoteperheest�'. Pelkist�en enkooderi kvantisoi ep�lineaarisesti taajuusalueen n�ytteet - rekvantisoi ja sovittaa eroavaisuuden psykoakustiseen malliin. Kvantisoidut taajuusalueen n�ytteet, jotka ovat psykoakustisen mallin mukaan t�rkeit� koodataan l�hetett�v��n bittivirtaan. On siis t�rke��, ett� enkooderin muodostama malli dekooderista on mahdollisimman oikea. Lis�tietoa MP3:sta kannattaa etsi� osoitteesta [3]http://www.mp3.com/. Mit� ero on eri MPEG audiokoodauksilla ? Mpeg Layer1 (nimell� PASC, 384kbps) on DCC:ss� k�ytetty formaatti. Mpeg Layer2 on k�yt�ss�, kun puhutaan bittinopeuksista 192...256 kbps ja kompressiosuhteesta 1:6...1:8. Mpeg Layer3 tarkoittaa 112...128 kbps vauhtia ja kompressiosuhdetta 1:10...1:12. Useimmat puhuvat tuosta mp3:sta tarkoittaen k�yt�nn�ss� Layer3:ta tai Layer2:ta, joilla on siis ero bitratessa. Layer2 on "aito" stereo jossa molemmat kanavat pakataan erikseen. Fraunhoferin l�hdekoodiin perustuvissa Layer3-encodereissa k�ytet��n 128kbps bittivirroilla niin sanottua joint-stereota, mik� aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmi�it� varsinkin, mik�li ��nell� on vaihe-eroa kanavien v�lill� (voimakkaat akustiikan synnytt�m�t heijastukset tai alkuper�inen ��ni per�isin kasettinauhurilta). Dolby Surroundille tuo "joint-stereo" voi olla tuhoisa. Layer3 saatetaan pienimmill� nopeuksilla (<=96kbps) k�ytt�� intensity stereoa, joka h�vitt�� Dolby Surroundin tarvitsemaa informaatiota. Parempaa j�lke� stereokuvan kannalta saadaan aikaan k�ytt�m�ll� MP3:ssa isompaa datanopeutta (192 kbit/s) ja ISO:n l�hdekoodeja k�ytt�v�� encooderia. Esimerkki t�llaisesta ISO:n koodiin perustuvasta encooderista on ilmainen BladeEnc, joka on saatavana osoitteesta [4]http://home.swipnet.se/~w-82625/. Oikea stereo tarjoaa paremman ��nenlaadun kuin joint-stereo kun k�yt�ss� on riitt�v�n suuri datanopeus (192 kbit/s), mutta pienemmill� datanopeuksilla (128 kbit/s ja alle) joint-stereo antaa yleens� parempia tuloksia. Yleisimmin MP3 ��net on koodattu vakionopeuksista bittivirtaa tuottavilla koodereilla, mutta my�s muuttuvanopeuksinen koodaus on mahdollinen. Mitk� ovat MPEG audio layer 3:n yleisimm�t ongelmat ��nenlaadulle ? Layer3:ssa k�ytetty joint-stereo saattaa aiheuttaa stereokuvaan ajoittain havaittavia lieveilmi�it� varsinkin, mik�li ��nell� on vaihe-eroa. Toinen miss� saattaa kompression aiheuttamia ongelmia kuulla on nopeat transientit (esim. pellit, jazz-musiikin isku��net). MPEG audio layer 3 nopeudella 128 kbps matalaan p��h�n vaikuta, vasta yli 16kHz taajuuksilla tapahtuu muutoksia (akustiikassa tapahtuu kunnon n�ytteill� muutoksia). Suuressa osassa nykyist� kevytt� musiikkia ei noita pakkauksen aiheuttamia virheit� yleens� normaalilaitteilla kuule (ei ne levytk��n yleens� mit��n ��nenlaadullisesti t�ydellisi� ole) ellei sitten ole hyv�t laitteet ja kuuntele musiikkia hyvin tarkasti. 128kbps kelpaa vallan mainiosti nykyp�iv�n kevyelle musiikille ja kunnolla ��nitetty orkesterimusiikki saattaa vaatia 256kbps. Millaiset ��nisignaalit ovat ongelmallisia MP3-��nenpakkaukselle ? Helpoin tapa saada MP3:n sekaisin saamiseen (=huono ��nenlaatu) on vaihe-eroa taikka hyvin voimakasta kaikua sis�lt�v� ��nimateriaali. Vaihe-eroa syntyy erityisen helposti kasettinauhurilta tulevaan ��nimateriaaliin. Lis�ksi ongelmia voivat aiheuttaa sellaiset kohdat joissa on runsaasti soittimia yht�aikaa ��ness� ja mukana taustalla tasaisen jatkuva diskanttikuvio. ��nimateriaalissa jo valmiiksi olevat virheet ja h�iri�t huonontavat voimakkaasti MP3-tiedoston laatua verrattuna CD:lt� suoraan olevaan signaaliin. Esimerkiksi CD:lt� suoraan pakattu audiosignaali kuulostaa paljon paremmalle kuin esimerkiksi radion kautta tuleva musiikki, joka pakataan edelleen MP3-pakkauksella. Syy t�h�n ongelmaan on, ett� harmoninen s�r� lis�� l�hdemateriaaliin uutta informaatiota ja vaikeuttaa s��st�pakkausta: pakkaaja joutuu pakkaamaan my�s s�r�komponentteja, mik� tietenkin vie kapasiteettia muilta ��nkeksilt�, joiden pit�isi olla mukana mahdollisimman hyv�laatuisina. N�m� pakkausongelmat tulevat esille erityisen helposti hitailla (noin 128-192 kbit/s) nopeuksilla. Miten voin tietokoneella tutkia miten MP3-pakkaus muuttaa ��nt� ? Tietokone soveltuu erilaisten s��st�koodauksien (esim. MP3) ilmi�iden tutkimiseen, koska sopivilla tietokoneohjelmilla on helppo suorittaa ��nen pakkaus, muuttaminen takaisin WAV-muotoon sek� toistaminen halutun monta kertaa. Voit siis tehd� eri koodereiden "j��nn�ssignaaleista" ��nitiedostot ja vertailla niit� kuuntelemalla tai katsomalla j��nn�ssignaalin spektrej� editorin taajuusanalysaattori-ikkunassa. Tarkkaan ottaen koodereiden vertailussa tulisikin luoda mittasignaali digitaalisesti ja mitata sit� suoraan digitaalisesti, jotta ad- da-muuntimien mahdolliset virheet eiv�t olisi "ketjussa" mukana. Tutkittaessa h�vi�llisten ��nidatakoodereiden ja -dekoodereiden suorituskyky� yhteismitallisesti, k�ytet��n yleens� ns. monitaajuussignaaleilla, jossa on v�hint��n 10, tietyntasoista taajuutta yht� aikaa. Koodaus- ja dekoodaustulosta tarkastellaan FFT-analysaattorilla. Analysointitarkkuus tulee olla v�hint��n 4000 pistett�, mutta mielell��n enemm�n esim. noin 8000 pistett�. Jos analysaattorin "ikkunafunktion" (window) voi valita, Blackman-Harris on sopivin t�h�n hommaan. Alan lehdiss� k�ytet��n erilaisia monitaajuus- ja pulssisignaaleja mm. MiniDisc-laitteiden tutkimiseen. Samat periaatteet sopivat my�s MP-kolmoseen. Mainittakoon, ett� MP3 on ns. hybridikooderi, mik� tarkoittaa my�s koodattavan signaalin tason (ei pelk�st��n taajuussis�ll�n) mukaan muuttuvaa koodaustarkkuutta. Pelkk� monitaajuussignaali ei siis selvit� kooderin suorituskyky�. Miten saan tehty� vinyylilevyst� MP3-tiedoston ? Ensin levyll� oleva ��nisignaali pit�� digitoida tietokoneeseen ja sitten t�m� digitoitu ��ni pit�� muuttaa MP3-muotoon t�t� varten tehdyll� ohjelmalla (MP3 encoder -ohjelmia on useita). Kunnollinen digitointi vaatii tietenkin ensimm�iseksi kunnollisen vinyylih�yl�n, ja sitten tarvitaan asianmukaiset A/D-muuntimet. Jos ��nenlaadulla ei ole paljoa v�li�, niin yhdistelm�ll� normaali vinyylisoitin kytkettyn� levysoittimen esivahvistimeen (pakettistereon sis�ll�) joka on liitettyn� tavallisen ��nikortin (Sound Blaster) linjasis��ntuloon saa jo aikaan jonkunlaista tulosta. Oikein hyv�� laatua haluaville ongelmaksi tulee, ett� kunnolliset vinyylisoittimet, esivahvistimet ja ��nikortit ovat kalliita. My�s oikeiden ��nitystasojen l�yt�minen (jotta saadaan digitaalipuolen koko dynaaminen alue k�ytt��n) vaatii hirvitt�v�� h�yl��mist� ja levyn py�rittely� l�pi niin ett� l�ytyy ne ��nekk�imm�t kohdat. T�m�n j�lkeen kun roina on koneella .WAV- tai vastaavassa muodossa, voidaan sit� k�sitell� k�tev�sti tietokoneohjelmilla ja muuttaa haluttuun muotoon. ��nitett�v� musiikki on parasta digitointivaiheessa ��nitt�� ja tallentaa 44.1 kHz n�ytteenottotaajuudella, 16 bitin tarkkuudella ja ilman mit��n kompressiota. N�in saadaan paras laatu ��nitykseen ja MP3 lopputulokseen. CD-ROM ja CD-R kysymykset Millainen on joissain CD-ROM asemissa oleva digitaalinen l�ht� ? Joissain PC:lle tehdyiss� CD-ROM asemissa on aseman takapaneelissa normaalin linjatasoisen audiol�hd�n lis�ksi digitaalinen ��nisignaalin l�ht�liit�nt�. T�m� liitin on tyypillisesti kaksipiikkinen pikkuliitin. Liittimess� kulkeva signaali on dataformaaliltaan S/PDIF-muotoista, mutta signaalien s�hk�iselt� ominaisuuksiltaan erilaista. Standardi S/PDIF-liit�nt� k�ytt�� noin 1V j�nnitetasoja, kun taas tietokoneen CD-ROM-asemasta l�htee TTL-tasoinen ulostulo (0V ja 5V loogiset tilat). Tietokoneiden ��nikorteissa ja CD-ROM asemissa k�ytet��n TTL-tasoisia signaaleja siit� syyst�, ett� n�in v�ltyt��n turhalta elektroniikalta, jolla signaali ensin konvertoidaan koaksiaalikaapeliin sopivaaksi 1V signaaliksi ja kaapelin toisessa p��ss� vahvistetaan takaisin TTL-tasoiseksi kortin muun elektroniikan k�ytett�v�ksi. Lyhyill� et�isyyksill� (nuo parikymment� sentti� koneessa) TTL-tasoinen signaali siirtyy oikein hyvin yht� kierretty� parikaapelia pitkin. T�st� signaalien erosta johtuen CD-ROM-asemien (ja t�t� varten joissain korteissa olevan CD-ROM digitaaliliit�nn�n) signaalit eiv�t ole suoraan yhteensopivia standardien S/PDIF-laitteiden kanssa. [5]MiniDisc DIGITAL Recording FAQ osoitteessa [6]http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html sanoo seuraavaa: "If your source machine happens to be a CD-ROM drive or soundcard with a TTL digital output, you can connect it to a MiniDisc machine with a coax digital input, as the coax input will handle a TTL input as well. The 2-pin header on a TTL output consists of a DIGITAL pin, and a GROUND pin. The GROUND pin can connect to the outer shield of a coax input, and the DIGITAL pin can connect to the center pin of the coax input. Some hardware hacking may be required to do the connections. If your MiniDisc recorder only has a TOSLINK digital input, you will have to convert the TTL to TOSLINK (more on this further on in the FAQ)." Eli t�m�n FAQ-tekstin perusteella CD-ROM-aseman ulostulona tulevan TTL-tasoisen signaalin voisi kytke� suoraan esimerkiksi MiniDisc-soittimen s�hk�iseen digitaaliseen sis��ntuloon (S/PDIF). En ole itse kokeillut t�t� vinkki�, joten en voi varmistaa vinkin toimivuutta tai turvallisuutta laitteistolle. Miten saan tehty� MP3-tiedostoista normaalin CD-levyn ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema). CD:n poltto-ohjelmat vaativat tyypillisesti, ett� poltettava ��nimateriaali on 16-bittisen� 44.1 kHz n�ytteenottotaajuisina WAV-tiedostoina (jotkut poltto-ohjelmat kelpuuttaavat my�s muutamia muita tiedostomuotoja). Polttoa varteen siis MP3-tiedostot on ensin purettava poltto-ohjelman haluamiksi WAV-tiedostoiksi kovalevylle. T�h�n on olemassa monia erilaisia apuohjelmia, Windows-ymp�ris�ss� k�tevin lienee [7]Winamp, joka ainakin versiosta 1.9 alkaen osaa purkaa MP#-tiedostot WAV-muotoon levylle. Kun olet purkanut MP3-tiedotot WAV-tiedostoiksi kovalevylle, niin k�ynnist�t poltto-ohjelmasi. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Tunnistaako tietokoneen CD-ROM asema jotenkin onko se lukemassa dataa vai audiota ? Tietokoneen CD-ROM-asema tiet��, onko levyll� ��ni- vai muuta dataa heti kun asema on lukenut levyn hakemistovy�hykkeell� olevan sis�llysluettelon. CD-ROM-aseman on tiedett�v� kumman tyyppist� dataa levyll� olevilla raidoilla on, koska datalle ja audiolle k�ytet��n erilaista virheentunnistus- ja korjauskoodia. Sopiiko CD-R-asema CD-levyjen kopiointiin ? Data-polttimet tuottavat levylle sit� mit� ne k�sket��n tuottamaan. Audiolevyj� voi tuottaa joko perus-mallisia (raitojen v�lill� 2 sek� tauko) tai "oikeita" eli jollakin masterointisoftalla tehtyj�, jo hiukan n�pr��mist� vaativia levyj�. Suoria kopioita syntynee helpommin monenlaisilla ohjelmilla, joissa niiss�kin on eroja, pienempi osa tekee koipinnin CD:lt� CD:lle puhtaasti kaikilla laitteistoilla ja osa j�tt�� ��neen pohjalle heikko ritin��, siis kopio ei ole bitintarkka. Huonoilla cd-rommeillahan audion rippaus saattaa olla niin surkea, ett� ��neen tulee jatkuvasti risahduksia. Silti datan kopiointi saattaa olla virheet�nt� ja nopeaa, koska se on eri formaatissa ja t�m�n ominaisuuden kunnolla toimimaan saaminen on CD-ROM valmistajalla etusijalla (ja ��niominaisuudet tyypillisesti kaukana muiden j�ljess�). T�ll� hetkell� CD-levyjen kopiointi on tulossa hankalammaksi Onko CD-levyn kopiointi omaan k�ytt��n luvallista ? Tekij�noikeuslaki sanoo seuraavaa (12 �. (24.3.1995/446)): "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityist� k�ytt���n varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa k�ytt�� muuhun tarkoitukseen." Eli CD-levyn kopiointi omaan k�ytt��n on laillista, mutta tuota kopiota ei saa k�ytt�� muuhun kuin omaan k�ytt��n. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [8]http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak. Kannattaako audio-CD-levyn poltossa k�ytt�� track-at-once- vai disc-at-once-menetelm�� ? Jos ei ole varaa valita monen poltto-ohjelman v�lill� ja haluaa jotain tulosta nopeasti, niin kannattaa ainakin ensialkuun turvautua siihen menetelm��n mit� CD-R-asemasi mukana tullut poltto-ohjelma tukee. Toiset ohjelmat/asemat tekev�t polton track-at-once-menetelm�ll�, ja toiset puolestaan disc-at-oncena. Nimen mukaisesti edellisess� raidat poltetaan levylle yksitellen, ja j�lkimm�isess� taas koko levy kerralla. Track-at-once-menetelm� on sik�li disc-at-oncea huonompi, ett� sen avulla ei saa aikaiseksi esimerkiksi koko levyn mittaisia katkeamattomia miksauksia, jossa trackit vaihtuisivat suurin piirtein toisiinsa miksattujen biisien rajalta. Miten voin tehd� CD-audiolevyn, jossa ei ole 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen v�liss� ? Yleens� ottaen l�hes kaikilla uusilla CD:n poltto-ohjelmilla voi tehd� my�s levyj�, joissa ei ole oletusarvoista 2 sekunnin taukoa musiikkiraitojen v�liss�. Jos k�ytet��n "Track at Once"-polttotapaa, niin tuota 2 sekunnin taukoa ei voi v�ltt��. Jos asema sek� poltto-ohjelma tukee "Disc at Once"-polttotapaa, niin silloin raitojen v�lin voi vapaasti asetella haluamakseen. Tutki k�ytt�m�si poltto-ohjelman helppej� em. toiminnon osalta. Voiko kotipolttoisiin levyihin laittaa CD-text-toiminnon ? Kotipolttoiseen CD-levyyn on mahdollista saada my�s CD-text-tiedot. T�m� onnistuu helposti, mik�li polttava asema ja poltto-ohjelma tukee t�t� toimintoa. Tietoa miten t�m� tarkkaan ottaen tapahtuu kannattaa etsi� poltto-ohjelman mukana tulevista ohjeista. Miksi jotkut CD-R-levyt eiv�t toimi kunnolla kaikissa CD-soittimissa ? Kotipolttoisten levyjen data kirjoitetaan eri tekniikalla, kuin ns. valmiit CD:et. "Oikeat" levyt tehd��n maskilla, joka tuottaa levyn kiilt�v�n pintaan kuoppia, jotka n�kyv�t mustana laserlukup��lle. Itse poltetut taas k�rvennet��n valoherkk��n v�rikerrokseen, joten niiss� on huomattavasti heikompi kontrasti "kuoppien" ja tasaisen alueen v�lill�. Kun on tarkoitus polttaa CD-soittimessa soitettavaksi tarkoitettuja levyj�, kannattaa k�ytt�� mahdollisemman vaaleapintaisia levyj�, koska ne heijastavat parhaiten CD-soittimen lukup��n laserin valoa. Miten on mahdollista ett� CD-R-asemalla tehty CD-levyn kopio kuulostaa huonommalle kuin alkuper�inen CD ? Kunnon laitteilla ja naarmuttomilla l�hdelevyill� tulee t�ydellisi� kopiota. Kunnollisilla laitteilla tarkoitan t�ss�, ett� lukeva asema lukee audiolevyj� kunnolla (kaikki eiv�t sit� tee) ja kirjoittava asemasi tekee kunnollista polttoj�lke� k�ytt�millesi CD-R-levyille. Jos luvussa on ongelmia, ne kuuluu poltetulta levylt� sek� jo kovalevyll� olevalta wav-tiedostolta. CD-R-asemalla on mahdollista tehd� viallisia kopioita ja joissain CD-R-aihoissa on vikoja. Jotkin CD-R-aihiot eiv�t my�sk��n soi kaikissa CD-soittimissa kunnolla. Lis�ksi on mahdollista, ett� ��nenlaadun huonontuminen ei ole tullut CD-R-aseman aiheuttamana, vaan vika onkin siin� asemassa, jolla tuota kopioitavaa CD-levy� luet, koska kaikissa CD-ROM-asemissa audioCD:n luku ei toimi kunnolla ja virheett�. N�ytt�� silt�, ett� kuluttajak�ytt��n suunnattujen CD-tallentimien tekniikka vaatii viel� kypsymist�. My�s huolestuttavan moni "nopea" ja v�h�n hitaampikin CD-ROM-asema on kykenem�t�n CD-��nilevyn virheett�m��n dekoodaukseen (CD-wav-muunnos). Levy� lukiessaan asemat n�et kytkev�t perustason virheenkorjauksen pois, koska se hidastaa datansiirtoa yli 4-kertaisilla nopeuksilla. K�yt� mieluummin korkeintaan 4-kertaisella nopeudella toimivaa CD-asemaa vaativiin CD-��nilevyjen rippauksiin. Puutteita on my�s monessa "rippausohjelmassa". Tyypillisi� virheit� suurilla nopeuksilla ovat erilaiset ��nen p�tkimiset. Joissain tapauksissa ongelmallisista virheist� p��see eroon pudottamalla audiolevyn lukunopeutta (CD:n kopiointiohjelmasta tai CD-ROM:in driverista voi l�yty� t�h�n liittyvi� s��t�j�). Kunnollisella laitteistolla kunnollisille aihioille kunnolla tehdyn kopion ��nenlaatu on t�ysin sama kuin alkuper�isen CD-levyn. CD-levyn luvun onnistumisen voi tsekata ohjelmalla, joka verifioi luetun kappaleen, eli lukee ensin audiofileen kovalevylle ja sitten lukee sen uudelleen verraten kovalevylle talletettuun fileeseen. Jos eroja ei ole, mit� suurimmalla todenn�k�isyydell� kovalevyll� oleva tiedosto on yksi-yhteen kopio alkuper�isen kanssa ja poltetusta levyst� on edellytykset saada alkuper�isen kaltainen kopio. Kopion laadun voin testata seuraavasti: luet tietokoneella ja CD-ROM:ill� alkuper�isest� ja kopiosta saman kappaleen fileeksi, ja pist�t tietokoneen vertailemaan niit�. Jos todellisia eroja on niin se n�kyy heti. Helpoimmin eroista saa jonkinlaisen kuvan kun synkkaat ensin fileet samplen tarkkuudella, k��nn�t sitten toisesta vaiheen ja miksaat yhteen (onnistuu helposti melkein mill� tahansa ��nenk�sittelyohjelmalla). CD-levyn kopioinnissa musiikkidata pit�� lukea digitaalisena CD-ROM-asemalta. jos erehdyt siirt�m��n musiikin CD-levylt� tietokoneen kovalevylle ��nikortin kautta digitoimalla, niin sitten ��nenlaatu on aina selv�sti heikompi kuin CD-levyn ��nenlaatu, koska miss��n kohtuuhintaisessa ��nikortissa digitointipuolessa on toivomisen varaa (ei l�hesk��n CD-laatua) eik� moni CD-ROM-asemakaan ole CD-levyn soittamisessa hyv�n CD-soittimen luokkaa. Mist� johtuu, ett� tietokoneella tehdyn CD-levyn kopion ��ni napsuu ? Tyypillisin t�m�n ongelman aiheuttaja on, ett� se CD-ROM-asema, jolla kopiota tehdess� luit CD-levyn ��nen ei osaa audioCD:n lukemista kunnolla, vaan aiheuttaa tuota napsumista ��neen. Aseman toimivuutta voi testata esimerkiksi k�ytt�m�ll� kaappausohjelmaa, jolla ��net saa muutettua WAV-tiedostoksi kiintolevylle ja kuunnella tuleeko n�in jo lukuvaiheessa tuota napsetta. Jos syyn� on tuo lukemisessa k�ytetty CD-ROM-asema, niin sitten kannattaa kokeilla josko CD-R-asema tekisi homman paremmin (lue musiikki CD-R-asemalla kovalevylle WAV-muotoon ja polta sielt�). Se miten hyvin CD-ROM-asema korjaa mahdollisesti levylt� viallisesti luettua ��nidataa riippuu CD-ROM-aseman ominaisuuksista ja joissain tapauksissa my�s CD-ROM-aseman ajurin asetuksista. Joissain CD-ROM-asemissa voidaan s��t�� onko perustason virheenkorjaus (CD-��nilevyt) jossain CD-ROM-asemassa p��ll� vai ei, eli virheiden m��r� luettaessa voi riippua aseman ajuritiedostosta, puskurimuistin koosta tai aseman lukunopeudesta. Oikein tehtyn� kopiolevylt� luettu ��nidata toistuu t�sm�lleen samana kuin se on alkuper�islevyll�. Toisin sanoen kopio ja alkuper�inen eroavat toisistaan vain t�ydellisesti korjattavien pikkuvirheiden osalta. Toinen mahdollisuus napsumiseen on, ett� se CD-soitin, jolla tekem��si CD-R-kopiota soitat, ei saa kunnolla luettu CD-R-levy�. T�h�n voi olla syyn�, ett� CD-soitin alkaa olla vanha ja huonossa kunnossa (s��d�t alkaa olla pieless� tai laserlukup�� kulunut/likainen). Jos ep�ilet lukuongelmia, kannattaa kokeilla josko joku toinen CD-R-merkki toimisi paremmin CD-R-asemasi ja CD-soittimesi kanssa (eri merkeill� ja v�reill� on eroa, toiset toimivat toisissa systeemiss� paremmin kuin toisissa). Miksi monet nopeat CD-ROM-asemat lukevat audiodataa paljon hitaammin kuin tietokonedataa ? CD-ROM-datalevyjen virheenkorjaussysteemi on erilainen kuin audiolevyiss�. CD-ROM-asemien elektroniikka on optimoitu toimimaan nopeasti noilla datalevyill� ja yleens� audion lukemiseen ei ole kiinnitetty yht� paljon tuotekehitysresursseja (v�hemm�n tarvittu ominaisuus). Erin�isist� syist� johtuen, CD-��nilevyn virheentunnistus ja -korjaus hidastavat datansiirtoa "ylinopeuksilla". Onnistuuko audioCD:n lukeminen kunnolla IDE-asemilla ? Sopivalla lukuohjelmalla joka tekee jitter/sync-korjauksen useimmat IDE-asemat lukee datan oikein (ainakin l�hes oikein). Paremmilla asemilla selvi�� v�hemmill� korjauksilla, saa tarkan kopion ja lukunopeuskin on parempi. Hyvin t�llaisessa hommassa toimivan aseman l�yt�minen on vaan hankalaa, ,un n�ist� ominaisuuksista ei yleens� tietokoneliikkeiss� paljon ostata sanoa ja CD-ROM-asemien mallisto vaihtuu aika tihe��n. Mist� l�yd�n ohjelmia, joilla voin lukea CD-levyn musiikin kovalevylleni WAV-muotoon tietokoneen CD-ROM-asemalla ? AudioCD:n lukuohjelmia on saatavana muun muassa osoitteesta [9]http://www.mp3.com/. Voi vaatia muutaman ohjelman testaamista, ennen kuin l�yd�t sellaisen, joka antaa virheett�m�n tuloksen ja toimii muuten hyvin oman CD-ROM-asemasi kanssa. Miksi naarmuisista CD-levyist� tulee huonolaatuisia kopioita vaikka ne soivat viel� hyvin CD-soittimessa ? Tyypillisesti CD-ROM-asemissa on huonompi virheenkorjaus kuin tyypillisess� audiolle tehdyss� CD-soittimessa, koska CD-ROM-asemat on optimoitu datak�ytt��n Yleens� kopioitaessa CD:t� luetaan yleens� moninkertaisella nopeudella (yleens� noin 6X nopeudella nykyasemissa) kiintolevylle varastoon polttoa varten. Taikka sitten poltettaessa asemalta toiselle suoraan ja lukeva asema k�ytt�� suurta lukunopeutta, jotta se pysyisi varmasti kirjoituksen per�ss�. Yleens� mit� nopeammin levy� sitten luetaan, sit� heikommin tuntuu audiolevyjen virheenkorjaus toimivan. Jos CD-ROM-asemassa on mahdollista s��t�� lukunopeutta, niin kannattaa s��t�� se hitaammaksi (esim. 2x), jos ongelmia esiintyy suuremmilla nopeuksilla. Kopioitaessa kannattaa aina katsoa, ett� levyt ovat hyv�ss� kunnossa ja puhtaita jos haluaa h�iri�tt�m�n kopion. Mit� CD-R-kirjoituksen "dao" ja "tao" -moodit oikein ovat ? * DAO: Disc at once, levy kirjoitetaan kokonaisuudessaan yhdell� kirjoituksella * TAO: Track at once, levy kirjoitetaan kappale kerrallaan Standardin mukainen tauko TAO-moodissa (eli esim kahden audio trackin v�linen tauko) on 2 sekuntia. Joillain polttimilla ja ohjelmilla t�t� taukoa on mahdollista s��t�� pienemm�ksikin. Track at once soveltuu parhaiten datalevyjen polttoon. Levylle poltetaan yksi raita kerrallaan, jonka j�lkeen levyn voi vaikka poistaa polttimesta ja jatkaa my�hemmin. Soveltuu varauksella my�s musiikille, mutta nimenomaan varauksella, sill� levyist� ei tule t�ysin standardeja (ne saattavat paukkua kappaleiden v�leiss� joissain soittimissa). TAO-moodissa jokaisen biisin v�liin tulee v�kisin 2:n sekunnin tauko. Kun levylle on poltettu k�ytt�j�n mielest� tarpeeksi, se suljetaan jonka j�lkeen siit� tulee k�ytt�kelpoinen miss� tahansa lukimessa/ soittimessa. Halvat polttimet tukevat monasti vain TAO polttoa. Disc at once -moodissa koko levy poltetaan alusta loppuun yhdell� kertaa. Alkuper�iset CD:t masteroidaan aina t�ll� tavoin. Mahdollistaa "bitintarkan" kopion teon l�hes mist� tahansa CD:st�, lis�ksi kappaleisiin on mahdollista tehd� indeksimerkint�j�, merkit� IRSC/catalog numeroinnit (tarvitaan masteroinnissa) plus muita spesiaalijuttuja riippuen polttosoftasta. Kappaleet vaihtuvat joko tauolla tai ilman, my�s keskell� kappaletta jolloin voi itse m��ritell� framen tarkkuudella (1/75s) miss� kohtaa kappalenumero tai indeksi vaihtuu. Miten teen tietokoneellani CD-levyj� kaseteistani ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. Kasetin siirt�miseksi tietokonemuotoon tarvitset kasettisoittimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 melaa minuuttia kohti) sek� ��nikortin tietokoneeseen. Kasettinauhurin voi kytke� suoraan linjaulostulostaan kiinni ��nikortin linjasis��nmenoon. Musiikin voit ��nitt�� kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi mill� tahansa audion��nityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). K�yt� WAV-tiedostoa tehdess�si 44.1 kHz n�ytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereo��nityst�. Kun olet tallettanut musiikin mielest�si hyv�laatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Miten teen tietokoneellani CD-levyj� vinyylilevyist�ni ? Itse CD-levyn valmistamiseen tarvitsevat kirjoittavan CD-ROM-aseman (CD-R tai CD-RW -asema) ja audiolevyjen tekemisen osaavan kirjoitusohjelman. LP-levyn siirt�miseksi tietokonemuotoon tarvitset levysoittimen, levysoittimen etuvahvistimen, tietokoneen jossa on tarpeeksi levytilaa (noin 10 megatavua minuuttia kohti, eli vajaa gigatavu tunnin levylle) sek� ��nikortin tietokoneeseen. Yleens� helpoin tapa hoitaa tuo esivahvistinongelma on k�ytt�� stereolaitteistossasi olevaa levysoitinvahvistinta seuraavaksi: Kytket levysoittimen stereoidesi levysoitinliit�nt��n ja ��nikortin linjatasoisen sis��ntulon stereosi linjatasoiseen l�ht��n (TAPE record tms.). Musiikin voit ��nitt�� kappale kerrallaan WAV-tiedostoksi mill� tahansa audion��nityysohjelmalla (vaikka Windowsin mukana tulevalla Sound Recorderilla). K�yt� WAV-tiedostoa tehdess�si 44.1 kHz n�ytteenottotaajuutta, 16 bitin tarkkuutta ja stereo��nityst�. Kun olet tallettanut musiikin mielest�si hyv�laatuisena kiintolevylle, niin voit aloittaa CD-levyn polttamisen. Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirt�misest� CD-muotoon ja ��nen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Juttua LP-levyjen siirt�misest� CD-R-levylle sek� ��nen korjailuohjelmista l�ytyy my�s osoitteesta [10]http://homepages.nildram.co.uk/~abcomp/lp-cdr.htm. Onko olemassa ohjelmia, joilla ��nikaseteilta tai LP-levyilt� digitoidun ��nen saisi "puhdistettua" h�iri�ist� ? T�ll�isi ohjelmia ovat mm. CoolEdit 96/Pro, Dart, DC-Art(Diamond Cut), Ray Gun(Win/Mac), Sonic Foundry, Sound Laundry sek� EasyCD Creator Deluxen mukana tuleva Spin Doctor. T�ydellisen korjausohjelman hinnat ovat vajaasta sadasta eurosta tuhanteen euroon. Lis�ksi tarjolla on oman prosessorikortin vaativia ohjelmia, kuten Osiris. K�sitteeseen "mahdollisimman tehokkaasti" on ehdottomasti sis�llytett�v� prosessointinopeus, sill� t�ss� suhteessa ohjelmat eroavat toisistaan huomattavasti. Easy CD Creator Deluxen 3.0 version omistajille on tarjolla ilmainen p�ivitys (EasyCD Creator 3.5) joka monipuolistaa ja ennen kaikkea nopeuttaa Spin Doctorin korjaustoimintoja ratkaisevasti. Samalla ohjelmaan tulee mm. korjattavan ��nisignaalin esikuuntelu. Suhteellisen kallis CoolEdit Pro 1.0 on muuten hieno korjausohjelma, mutta toivottoman hidas automaattikorjauksissa (10-30 kertaa korjattavan ��nitteen kesto, voi olla nopeutunut uudemmissa versioissa). Kannattaa ehk� tutustua DC-Artin demo-versioon, jolla voi korjata 30 sekunnin wavefile-tiedostoja. DC-Art sis�lt�� p�tevi� levy- ja nauha��nitteiden korjaustoimintoja sek� on my�s lajinsa nopeimpia. Leo Backman on kirjoittanut LP-levyjen siirt�misest� CD-muotoon ja ��nen korjausohjelmista jutun Tekniikan Maailman numeroon 2/1999 (sivut 112-115). Kannattaa tutustua jutussa esitettyihin alan tuotteita tekevien yritysten webbisivuihin (listassa ne jotka viel� toimivat): * [11]http://www.adaptec.com/ * [12]http://www.algorithmix.com * [13]http://www.arboretum.com/ * [14]http://www.diamondcut.com/ * [15]http://www.goldwave.com/ * [16]http://www.syntrillium.com/ * [17]http://www.tracertek.com/ Monella yrityksell� on sivuillaan saatavissa ilmaisia kokeiluversioita saatavilla olevista ohjelmista. N�iss� kokeiluversioissa on yleens� k�ytt�rajoituksia, kuten muokattavan ��nitiedoston aikaraja (tyypillisesti muutama minuutti). Millainen ��nikortti riitt�� kasettien ja LP-levyjen siirt�miseen tietokonemuotoon ? Vinyyli ja varsinkin C-kasetti on ��nil�hteen� niin vajavainen, ett� aivan maksimaalista ��nityslaatua et tarvitse, riitt�� kun kortin vasteet ja s�r�t ovat kohdallaan. Vanha kunnon SoundBlaster 16 tai vastaavaa kohtuullisen laadukas peruskortti riitt�� ihan hyvin LP-levyjen ja C-kasettien siirtoon tietokoneelle, kun vain katsoo, ettei j�t� kauheasti ��nikortin dynamiikasta k�ytt�m�tt�. HiFi-l�hteet ja tallennuslaitteet ovat sitten asia erikseen. Mit� tarvitsen oman CD-levyn tekemiseen tietokoneella ? Ensiksi tarvitset hyv�n ��nikortin, jolla voit siirt�� musiikin tietokoneelle. Jos haluat todellista CD-laatua, niin kannattaa j�tt�� v�liin kaikki pelik�ytt��n tehdyt massakortit (Sound Blaster jne.) ja hankkia suosiolla ammattik�ytt��n tehty kortti. Itse CD-levyn polttamiseen tarvitset sitten kirjoittavan CD-aseman ja audio-CD levyjen tekemisen osaavan poltto-ohjelman. Poltto-ohjelman lis�ksi tarvitset tietokoneeseesi k�ytt�j�rjestelm�n jossa systeemi toimii sek� yleens� riitt�v�sti levytilaa operaation suorittamiseen (CD-levyn image vie 640 megaa tilaa ja lis�ksi sinulla saattaa olla ty�kopio musiikista). Tyypillisesti levylle talletettava musiikki talletetaan ensin tietokoneen kovalevylle WAV-muotoon (44.1 kHz n�ytteenottotaajuus, 16 bittinen stereo). Poltto-ohjelmalla voit sitten valita mist� WAV-tiedostoista teet levyll�si olevat kappaleet ja miss� j�rjestyksess� laitat ne. Kun olet tehnyt n�m� m��rityksen, niin ei muuta kun polttamaan levy�. Jokaisesta WAV-tiedostosta tulee oma ��niraita syntyv��n audiolevyyn. Kun levy on valmis, niin voit tehd� sille kannet t�h�n tehdyill� ohjelmilla (tulee yleens� poltto-ohjelman mukana). Tietokoneen kanssa levyjen koostaminen on n�pertely�. Tietokoneella ty�stett�ess� levyn sis�lt�� voi suunnitella rauhassa, katsoa pituuksia ja polttaa vasta sitten vaikka useampi kopio samasta materiaalista. Ja jos ei ole tyytyv�inen tulokseen, voi j�rjestell� sis�ll�n uudelleen ja polttaa taas. Polton voi tehd� kaksin- tai nelinkertaisella nopeudella verrattuna soivaan aikaan. Tuplanopeus toimii varmimmin ja antaa yleens� paremmin toimivan lopputuloksen. Luotettavan polttotuloksen aikaansaamiseksi on mahdollista, ett� joudut viritt�m��n k�ytt�j�rjestelm�si asetuksia siten, ett� CD-poltin saa varmasti luotettavasti dataa. CD-levy polton t�ytyy tapahtua yhten� operaationa ja jos se katkeaa kesken, niin levy on piloilla. Tietokone-CD-R-levyt ovat halvempia edelleenkin kuin audio-CD-R-levyt (jotka ovat siis oikeasti ihan samaa mediaa, toisessa vain on lis�tietoa siit�, ett� se on "vain" audiolevy). Tietokonelevyt tulevat pysym��nkin halvempina kuin "consumer"-CD-R-levyt, koska tietokonelevyjen markkinat ovat paljon suuremmat. Toimivat tietokoneella poltetut CD-levyt normaalissa CD-soittimessa ? CD-R-polttimella poltetut levyt eiv�t teknisesti poikkea mitenk��n audio-CD-R-polttimella tehdyist� levyist�. Et tarvitse uutta CD-soitinta sen enemp�� tietokoneella poltettujen kuin audiotallentimella poltettujen levyjenk��n kanssa ja jos tarvitset, se koskee molempia silloinkin. Joidenkin CD-soittimien kanssa voi tulla CD-R-levyjen kanssa ongelmia, koska CD-R-levy heijastaa valoa huonommin kuin normaali CD-levy. N�in CD-R-levy vaatii CD-soittimen levyn uran seuranta- ja lukuelektroniikalta luotettavampaa toimintaa kuin normaaleita painettuja CD-levyj� toistettaessa. CD-R-levyjen lukuongelmat ovat hyvin CD-soitinkohtaisia ongelmia, ja jotkut CD-soittimet eiv�t v�ltt�m�tt� soita kunnolla joitain CD-R-levyj� vaikka ne muilla soivatkin aivan virheett�m�sti. CD-R-levyjen soitto-ongelmat ovat hyvin soitinkohtaisia ilmi�it� joten se mik� soi yhdess� hyvin voi toisessa paukkua ja toisinp�in. Kyseess� ovat siis l�hinn� lukuongelmat, CD-R levy kyll� soi melkein soittimessa kuin soittimessa, mutta ei ihan aina puhtaasti. Tyypillisimm�t lukuongelmat joita esiintyy ovat lukuvirheiden mahdollisesti aiheuttamat h�iri�et�isyyden huonontuminen, r�tin� tai ��nen p�tkiminen (ilmi�t hyvin soitinkohtaisia). Onko alkuper�isess� CD:ss� ja CD-R-levylle tehdyss� kopiossa ��nenlaadullisia eroja ? Jos teht�v�ss� kopiossa on tarkkaan samat bitit kuin alkuper�isess� CD-levyss�, niin ��ness� ei ole mit��n eroja. Alkuper�isen CD-levyn ja CD-R-levyn erilaiset takaisin heijastaman valon m��r� ei vaikuta ��nenlaatuun, ellei informaatio ole tallentunut niin heikolla signaalilla, ett� CD-soittimen virheenkorjaus joutuu siirtym��n interpolointiasteelle, ja se kuuluu rutinana ja katkoina ��ness� eik� sill� ole mit��n tekemist� en�� pienten ��nenlaatuerojen kanssa. Siis itse CD-R-tekniiikka ei aiheuta kopioon ��nenlaatueroja. Kopiointiprosessissa voi tulla siirrett�v��n dataan kuitenkin virheit� alkuer�ist� CD-levy� luettaessa. L�hesk��n kaikki CD-ROM-asemat eiv�t pysty kunnolla lukemaan audiolevyjen dataa ainakaan virheett�m�sti. Jos lukeva asema tekee lukuvirheit�, niin silloin se kuuluu ��ness�kin usein p�tkimisen�. Lukeva CD-ROMA-asema saattaa my�s olla herkempi CD-levyn naarmuille kuin normaali CD-soitin, joten naarmuisen levyn lukemisessa tulee CD-ROM-asemalla enemm�n virheit� kuin normaalilla CD-soittimella soitettaessa. Jos lukeva CD-ROM-asema osaa lukee audiodataa CD-levylt� virheett�m�sti, niin CD-R-levylle teht�v�st� kopiosta saadaan identtinen alkuper�isen CD-levyn kanssa, joten ei ole ��nenlaadullisiakaan eroja. On viel� yksi seikka, joka voi vaikuttaa CD-levyn kopion erilaisuuteen (ei tosin ��nenlaatuun). Nimitt�in osa CD-levyn kopiointiohjelmista jotka kopioivat levy� kappale kerrallaan haluavat lis�t� jokaisen kappaleen v�liin lyhyen tauon, vaikka sellaista ei alkuper�isess� levyss� ollutkaan. Muuten n�m� ohjelmat eiv�t ��neen koske. Monet havaitut ��nenlaatuerot CD-R-levyjen ja alkuper�isten v�lill� aiheutuvat puutteellisista CD-lukijoista ja ��niraitojen siirtosoftista. T�ss� vaiheessa ilmestyneet ritin�t ja rutinat ovat monen mieless� muuttuneet CD-R-tekniikan tuottamiksi virheiksi, vaikka siit� ei tietenk��n ole kysymys. Useimmissa tapauksissa kannattaa aina ensin ep�ill� syylliseksi tietotekniikkaa ja sitten vasta muuta. Mink� v�riset CD-R-levyt ovat parhaita ? Kaikki CD-R-levyt heijastavat yht� paljon tietoa. "kullan"v�risiss� ja vihreiss� levyiss� on molemmissa kultapinnoite. Vanhanmallisin levy on vihre�pohjainen, Taiyo Yudenin kehitt�m� alkuper�inen CD-R-tekniikka. Kultapohjainen on Mitsui Toatsu Chemicalsin tekniikka, joka ensin esiteltiin massoille Kodakin Photo CD -levyiss�. Uusin tekniikka on hiukan sinert�v�, Mitsubishin kehitt�m� hopeapinnoitteinen levy. Eri v�ris�vyt aiheutuvat levyn informaation sis�lt�v�n orgaanisen kerroksen erilaisesta koostumuksesta. Selke�� tulosta ei edes ole siit�, mik� levytyyppi on "paras". Saatu lopputulos voi riippua miten hyvin polttava asema, levyn tyyppi ja lukeva laite kaikki sopivat yhteen. Poltin-levy-yhdistelm� ratkaisee, miten homma toimii. Jotkin lukijat ovat arempia tietylle tekniikalle kuin toiset ja p�invastoin. Yleist�� ei n�it� asioita voi mill��n. Signaalin laatu levyll� on kiinni polttimesta, ja jos se tekee huonoa j�lke�, on signaali huono riippumatta levyn v�rist�. On paljon legendaa ja huuhaatietoa liikkeell� varsinkin internetiss� n�ist� "parhaista" levyist�, mutta kannattaa aina ensin pohtia, tuleeko "tieto" valmistajalta itselt��n, innokkaalta n�rtilt�, joka on l�yt�nyt yhden ratkaisun vai kenties puolueettomalta taholta, joka on tutkinut asiaa oikeasti ja syv�lt�. T�t� viime mainittua tietotasoa on vaikea l�yt��, n�it� kahta muuta sen sijaan on tarjolla ihan riitt�v�sti. Mit� l�yd�n lis�tietoa CD-R-aiheisiin liittyen ? Moneen CD-R-aihepiirin kysymykseen l�ytyy apua osoitteesta [18]http://www.fadden.com/cdrfaq/ l�yt�v�st� [19]Andy McFaddenin [20]CD-Recordable FAQ:sta. Audiomittaukset tietokoneella Voiko tietokoneen ��nikorttia k�ytt�� signaaligeneraattorina ? Sopivan ohjelmiston avulla tietokoneen ��nikortti toimii oikein k�tev�n� audiotaajuisena signaaligeneraattorina. Linkkej� signaaligeneraattoriksi tehtyihin softiin sek� t�h�n hommaan sopiviin sample-editoreihin l�ytyy osoitteesta [21]http://www.epanorama.net/pc/sound.html. Monilla sample-editoreilla voi itse ty�st�� haluamiaan aaltomuotoja kuten esimerkiksi [22]GoldWavella suorana matemaattisella yht�l�ll�. Jos signaalimuodoiksi kelpaavat normaalit testiCD-levyjen signaalit, niin voit siirt�� nuo signaalit CD-levylt� koneeseesi (paras tulos luotettavalla ��niCD:n lukuohjelmalla). Esimerkiksi HiFi-lehden Test Effects levyll� on signaalit my�s suoraan CD-ROM muodossa WAV-tiedostoina valmiina k�ytett�v�ksi. Kun olet saanut mittaussignaalit kovalevylle, niin sitten niit� voit soitella ulos mill� tahansa WAV-tiedostot hallitsevalla soitto-ohjelmalla. Voisiko tietokoneen ��nikorttia k�ytt�� taajuusvasteen mittaukseen ? Periaatteessa kyll�. Ideaalisella ��nikortilla voitaisiin Sampalta n�yte signaalista, ja sen j�lkeen muuntaa signaali sopivalla ohjelmalla taajuustasoon analysointia varten. K�yt�nn�ss� markkinoilla olevien ��nikorttien ominaisuudet aiheuttaa rajoituksia saavutettavalle mittaustarkkuudelle. Rajoitukset tulevat siit�, ett� l�hesk��n kaikki ��nikortit eiv�t tue kunnolla sek� toistoa ett� ��nen digitointia yht�aikaisesti. Ja jos tukevatkin, niin sitten j�� viel� kysymysmerkiksi saatava mittaustarkkuus, koska ��nikorttien taajuusvasteet ei ole aina ihan suoria. Jotain korjausta vasteeseen saa mittaamalla ensin kortin vasteet ja niill� tuloksilla kalibroimalla mittausohjelman. Kysymysmerkeiksi j�� viel� t�m�n j�lkeen ��nikortissa syntyv�n s�r�n vaikutus mittaustuloksiin. Yleens� t�ll� tavoin kalibroimalla on mahdollista saada kohtuullisia mittaustuloksia linjaliit�nt�j� k�ytt�m�ll�, mutta usean ��nikortin mikrofonisis��ntulo on t�ysin sopimaton mihink��n kunnolliseen audiomittaukseen. Kunnollisilla ammattilais��nikorteilla, jotka on toteutettu kunnolla voi hyvin tehd� audiomittauksia ja saada tarkkoja tuloksiakin. Jos mittaus on kuitenkin t�rkein mit� ��nikortilta vaaditaan, on ehk� syyt� tutustua varsinaisiin mittauskortteihin, mit� PC:iin on tarjolla runsain mitoin. Ammattik�ytt��n tehdyt kortit ovat sitten hintaluokaltaan paljon kalliimpia kuin multimedia- ja pelik�ytt��n tehdyt halpakortit. Muut ��nikysymykset Voiko PC:n DAT-nauhurilla lukea ja kirjoittaa audio-DAT-nauhoja ? Tietokoneisiin myyt�v�t DAT-varmistimet p��s��nt�isesti eiv�t osaa lukea audio-DAT-nauhoja. Pirist�vi� poikkeuksiakin tosin l�ytyy, mutta harvemmassa (Sonyll� enemm�n kuin muilla). DAT-aseman lis�ksi tarvitset ainakin scsi-ohjaimen, koska PC-koneissa semmoista ei ole vakiovarusteena. ______________________________________________________________________ Tietokonevideo Mik� on helpoin tapa liitt�� tietokone televisioon niin ett� n�en tietokoneen kuvan televisioruudulla ? Helpoin ja my�s halvin on vaihtaa PC:ss� oleva nykyinen n�yt�nohjain TV-Outin sis�lt�v��n n�yt�nohjaimeen, joita on markkinoilla aika runsaasti. Toinen helposti ratkaisu on ulkoisen VGA-TV muuntimen hankinta. Halvimmatkin muuntimet vaan tuppaavat helposti maksamaan vajaa pari tonnia ja hyv��n tulokseen (vastaavaan kun hyv�ll� TV-outilla varustetussa kortissa) t�llaisella vehkeell� vaaditaan yleens� viel� selv�sti kalliimpi malli. Jos PC:ss� olevaa n�ytt�korttia ei ole k�tev� vaihtaa joistain muista syist� johtuen tai kone joka pit�� televisioon liitt�� on perinteinen kannattava, niin sitten ulkoinen muunnin on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Mik� on helpoin tapa saada televisiokuva antennipistokkeesta tietokoneen monitorille ? Helpoin ja yleisin tapa on ostaa PC-koneeseen lis�korttina TV-viritinkortti. N�m� kortit sis�lt�v�t antennisis��ntulolla varustetun TV-virittimen ja muuta elektroniikkaa, joiden avulla ne voivat ottaa vastaan TV-l�hetyksi� ja pist�� niist� tulevan videosignaalin halutun kokoisena tietokoneen n�yt�nohjaimesta tulevan kuvan mukaan. Onko tietokoneella mahdollista esitt�� videota hyv�ll� laadulla ? Videon esitt�minen tietokoneella hyv�ll� laadulla on mahdollista, k�ytet��nh�n tietokoneita nyky��n paljon televisio-ohjelmien tuotannossakin. Kunnollisen videon esitt�minen tietokoneen ruudulla on kuitenkin vaikeaa, joten harvoin sit� on toteutettu kunnolla. Jotta videokuvaa voitaisiin esitt�� kunnolla tietokoneruudulla pit�� t�ytt�� ainakin seuraavat vaatimukset: * Videosignaalin lomittelu pit�� poistaa * Kuvanopeus pit�� nostaa tietokoneen kuvanp�ivitystaajuudelle T�ss� vaiheessa videokuva on jo varsin hyv�� kunhan siin� tosiaan on k�ytetty riitt�v�sti bittej� eik� mit��n muita selvi� virheit� ole p��stetty peliin mukaan. Tarkalla tietokonemonitorilla tosin videokuvan pieni juovam��r� alkaa tulla helposti esille, mutta t�m� ongelmakin on v�hennett�viss� juova tuplauksella (keskiarvoistamisella voidaan poistaa juovien n�kyvyytt� ja piksellim�isyytt�). En�� ongelmaksi sitten j�� ett� tietokoneen kuvaruutu on yleens� pienempi kuin joka kodin televisio ja siit� ei v�ltt�m�tt� saa yht� paljon valovoimaa. Lomittelun poistaminen ja kuvanopeuden nostaminen kunnolla ovat vaikeita operaatioita. Jos tietokoneen kuvanopeus saadaan jotenkin k�tev��n suhteeseen videomateriaalin kanssa homma helpottuu paljon. Esimerkiksi 24 kuvaa sekunnissa NTSC-videolle (60 puolikuvaa sekunnissa) talletettu videoelokuva voidaan n�ytt�� oikein hyv�laatuisena 72 Hz p�ivitystaajuudella. 50 Hz PAL-signaalista taas on mahdollista saada hyv� tulos kun n�yt�n p�ivitystaajuus on 75 Hz. Jos n�yt�n ja videon p�ivitystaajuudet eiv�t ole n�tiss� suhteessa, niin kunnolliseen muutokseen tarvitaan kohtuuttoman raskasta interpolointia ja liikkeen approksimointia. Miten saan helpoimmin ja parhaimman kuvanlaadun kun haluan k�ytt�� televisiota tietokoneen n�ytt�n� ? T�llaisessa tilanteessa helpoin ja edullisin ratkaisu on hankkia tietokoneeseen televisiol�hd�ll� varustettu n�yt�nohjain. N�iss� n�yt�nohjaimissa on normaalin VGA-l�hd�n lis�ksi televisioon sopivat signaalil�hd�t (yleens� sek� komposiittivideo ett� S-video). N�ist� televisiol�hd�ist� tuo komposiittivideol�ht� toimii k�yt�nn�ss� kaikissa SCART:lla varustetuissa televisioissa ja S-videol�ht� antaa paremman kuvan niill� televisioilla, joista t�m� liit�nt� l�ytyy (jos televisio ei tue S-videota, niin t�m�n liit�nn�n k�ytt�� yritt�ess� kuvasta tulee v�rillisen sijasta mustavalkoinen). Televisio kelvannee ihan kohtuullisesti pelaamiseen, valokuvien katseluun sek� tietokoneella esitett�vien videoiden katseluun (animaatiot, videoCD, DVD). Televisiota on kuitenkin turha kuvitella k�ytt�v�ns� varsinaiseen tietojen k�sittelyyn (Windows tai vastaava ikkunoitu k�ytt�j�rjestelm�). Televisioissa k�ytett�v�n kuvaputken reik�levyn reikien v�li m��r�� viime k�dess� resoluution ja normaaleilla putkilla tuo resoluutio ei oikein tahdo riitt�� kunnolla edes 640 x 480 moodin esitt�miseen. Mill� ohjelmalla kannattaisi kaapata hyv�laatuisia videokuva kuvankaappauskortilla ? Ensiksi kannattaa ehk� kokeilla mink� laatuisia kuvia kortin mukana tulevilla vakio-ohjelmilla saa aikaan. Newssiryhm�ss� parhaaksi kehuttu muut ohjelma on Avery Leen VirtualDub -ohjelma, jonka voi ladata osoitteesta [23]http://www.geocities.com/virtualdub/index.html ja siihen suositeltuna lis�n� Donald Graftin "Smart Deinterlacer" -filtteri osoitteesta [24]http://www.geocities.com/Colosseum/Pressbox/8699/smart.html. Miten voin tehd� tietokoneesta �lykk��n videonauhurin korvikkeen ? Sopivalla n�yt�nohjaimella (TV-viritin ja TV-ulostoulo ominaisuuksia) varustettua PC:t� voivaan k�ytt�� videonauhrin tapaan. MikroBitiss� 8/2001 rakennettiin set-top-box eli kone, jolla voidaan pelata uusimpia pelej�, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja jopa nauhoittaa tv-l�hetyksi�. Osoitteessa [25]http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2001/08/settopbox/ esitell��n t�st� laitteesta er�s versio. Mist� johtuu ett� omassa koneessani hyvin n�kyv� AVI-tiedosto ei toistu kunnolla tai ollenkaan toisessa tietokoneessa ? AVI-tiedosto on vain "kotelointi" jollakin tapaa pakatulle ��nelle ja kuvalle (vaikka mp3-��ni ja MPEG4-video). Periaatteessa ��ni ja kuva voi olla mit� vaan formaattia jolle jostain laitteesta l�ytyy tuki (ja monet videonk�sittelykortit yleens� lis�� koneeseen omat formaattinsa tuettujen joukkoon). AVI-tiedostojen variaatioita on niin monta kuin eri formaatteja. AVI-tiedoston saa toistumaan jos koneessa sattuu olemaan tarvittavien tiedostomuotojen kodekit asennettuna. Miten kannattaisi editoida ja siirt�� kotivideo-otokset tietokoneella katsottavaksi CD-levyksi ? Aivan projektin alkuvaiheessa tulee p��tt��, haluaako homman tehd� k�ytt�en standardeja, hyvin speksattuja ja stand-alone-playereiss�kin tuettuja videontallennusformaatteja, vai riitt��k� pelk�st��n materiaalin arkistointi rompulle jossain ep�m��r�isess� muodossa, (jota kenties pystyy viel� viiden vuoden p��st� lukemaan ja toistamaan jollain platformilla - tai sitten ei). Valitulla tallennustavalla on merkitys siihen, millaisia v�lineit� hommaan tarvitaan. Standardeja vaihtoehtoja on l�hinn� kaksi: Video CD 2.0 (White Book) tai Super Video CD. Kumpikin n�ist� on jotensakin k�ytt�kelpoinen. N�ist� VCD 2.0 sopii ensisijaisesti leffojen varastointiin v�ltt�v�ll� laadulla, eik� ole laadultaan niin hyv�, kun lomitettua kuvaa tukemaan tehty Super Video CD. Viel� yksi lis�mahdollisuus on ep�standardi, mutta jollain tasolla future-proof MiniDVD. Super Video CD:st� l�ytyy tietoa osoitteesta [26]http://www.uwasa.fi/~f76998/videocd/svcd_overview.htm. Tietokonelaitteistona tarvitaan tehokas nykyp�iv�n PC (400 Mhz tai enempi), helposti toistakymment� gigaa levy� itse videomateriaalia varten ja sopiva videokaappauskortti (videoeditointikortti tai tarpeelliset ominaisuudet omaava TV-kortti). K�yt�nn�ss� prosessi on tyypillisesti sellainen, ett� ensin videokuva kaapataan kaappauskortilla levylle (mahdollisesti sen omalla kaappausformaatilla) ja sitten se muutetaan ohjelmallisesti CD-levylle talletettavaan tiiviisti pakattuun muotoon. Standardeissa formaateissa vaihtoehdot ovat MPEG-1 (VCD) tai MPEG-2 (SVCD, DVD ja MiniDVD). Ep�standardeista mainittakoon MPEG-4, joka on kyll� teknisesti korkealaatuinen, mutta t�ll� hetkell� (vuoden 2000 alussa) kovasti Microsoftiin ja Windows-platformiin sidottu formaatti. T�ll� saa kyll� videon puristettua pieneen tilaan, mutta sit� voi katsoa vain Windows-pohjaisella mikrolla (ei siis esim. DVD-soittimella, kuten noita standardeja formaatteja.). Lis�ksi on olemassa hyvin monia muitakin kuvanpakkauscodecceja, joista monet ovat tarjolla yksinomaan Windows- tai Macintosh-platformeille eik� n�ist� ole takeita kuinka kauan mikin yksitt�inen suljettu formaatti pysyy markkinoilla tuettuna. Karkeasti voisi sanoa, ett� Video CD on kuvanlaadultaan VHS:�� heikompi (tosin heikkoudet ilmenev�t eri tavalla kuin VHS:ss�, joten joissain suhteissa se on parempikin) ja yhdelle levylle mahtuu tavaraa 74 minuuttia. Super Video CD on kuvanlaadultaan l�hemp�n� S-VHS-tasoa, joskin yhden levyn kapasiteetti kutistuu t�ll�in n. 35-45 minuuttiin. MiniDVD:ss� voi laatua viel� t�st�kin parantaa tallennusajan kustannuksella. Miten teen MiniDVD-levyn ? MiniDVD:st� puhuttaessa kannattaa huomioida, ett� MiniDVD ei ole mik��n standardi, vaan l�yh�p�inen yleisnimitys kaikenlaisille sekalaisille "DVD-dataa CD:ll�"-viritelmille. Jos haet standardia CD-pohjaista "l�hes-DVD"-formaattia, niin suosittelen tutustumaan Super Video CD:hen. Jos oikein suurinopeuksista dataa (oikein hyv�laatuinen kuva), niin sitten nuo ep�standardit MiniDVD-ratkaisut on ainut tapa pist�� DVD-dataa CD-R-levylle niin, ett� DVD-soitin osaa sit� lukea. Ehk� paras tietol�hde MiniDVD:n tiimoilta on [27]www.dvdpiracy.com. Tietoa Super Video CD:st� l�ytyy osoitteesta [28]http://www.uwasa.fi/~f76998/video/svcd/overview/. S�ilyyk� videoni CD:ll� paremmin kuin VHS-nauhalla ? Itse tieto CD-levyll� s�ilyy paremmin kuin magneettinauhalla. VHS-nauha rappeutuu magneettisesti kaiken aikaa, vaikka sit� ei k�ytt�isik��n. CD ei n�in tee, vaikka siin�kin voi vanhenemista jokin verran esiinty�. CD:n er��n� etuna pidemm�n fyysisen keston lis�ksi on, ett� materiaali voidaan tarvittaessa kopioida t�ysin h�vi�tt�m�sti uudelle CD:lle taas kest�m��n pitk�� s�ilytyst�. Ehk� t�rkein p��t�s s�ilyvyyden kannalta on digitaalisen tallennusformaatin valinta. Jos valitset suljetun tai pelk�st��n yhden firman hallinnassa olevan formaatin, saat my�s varautua siihen, ett� sit� ei v�ltt�m�tt� kaikkialla tuetakaan tai ett� jopa kaikki tuki sille ja tieto siit� saattaa aikojen saatossa h�vit� kokonaan. Toistaiseksi vain MPEG-1- ja MPEG-2-pohjaiset ratkaisut ovat mielest�ni riitt�v�n avoimia ja yleisi�, ett� niill� voi uskoa varmasti olevan tukea vuosienkin p��st�. Miten voin s��t�� tietokoneen grafiikkakortin TV-ulostulon kuvaa paremmaksi ? Monen TV-ulostulolla varustetun PC:n grafiikakortin TV:lle sy�tt�m�n kuvan laatu on aika kehnoa johtuen osassa korteista huonosta konversioelektroniikasta ja joissain parempaa elektroniikkaa sis�lt�viss� korteissa siit� ett� kortin mukan tulevat ajurit eiv�t osaa hy�dynt�� kortin ominaisuuksia kunnolla. Koska hyvin monen kortin TV-ulsotulot on rakennettu pohjautuen muutamaan t�t� varten kehitettyyn piiriin joista tietoa on saatavilla, ovat jotkin harastajat kehitt�neet TV-ulostulon s��t�-ohjelmia, joilla kuvaa voi parantaa. Aika monella kortilla toimii yleens� TV-tool (tehty BT68x-piirisarjaa k�ytt�ville). T�m� TV-tool-ohjelma on saatavana osoitteesta [29]http://www.tvtool.de/english/tabelle_e.htm. Asus-korteissa on Chrontel-tv-out -piiri, jolle l�ytyy ohjelma "TVCC" osoitteesta [30]http://www.tvtool.de/index_e.htm. Osoitteesta [31]http://www.rivastation.com/tv-out_dvd_e.htm l�ytyy tietoa MX:n Riva-pohjaisista korteista ja niiden TV-ulostulosta. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [32]palautekaavakkeella. [33][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [34]Tomi Engdahl <[35]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. /docs/groundloop/ 2. http://www.epanorama.net/pc/sound.html 3. http://www.mp3.com/ 4. http://home.swipnet.se/~w-82625/ 5. http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html 6. http://members.tripod.com/~Psych/digital-recording-faq.html 7. http://www.winamp.com/ 8. http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak 9. http://www.mp3.com/ 10. http://homepages.nildram.co.uk/~abcomp/lp-cdr.htm 11. http://www.adaptec.com/ 12. http://www.algorithmix.com/ 13. http://www.arboretum.com/ 14. http://www.diamondcut.com/ 15. http://www.goldwave.com/ 16. http://www.syntrillium.com/ 17. http://www.tracertek.com/ 18. http://www.fadden.com/cdrfaq/ 19. http://www.fadden.com/ 20. http://www.fadden.com/cdrfaq/ 21. http://www.epanorama.net/pc/sound.html 22. http://www.goldwave.com/ 23. http://www.geocities.com/virtualdub/index.html 24. http://www.geocities.com/Colosseum/Pressbox/8699/smart.html 25. http://www.mikrobitti.fi/nettijatkot/2001/08/settopbox/ 26. http://www.uwasa.fi/~f76998/videocd/svcd_overview.htm 27. http://www.dvdpiracy.com/ 28. http://www.uwasa.fi/~f76998/video/svcd/overview/ 29. http://www.tvtool.de/english/tabelle_e.htm 30. http://www.tvtool.de/index_e.htm 31. http://www.rivastation.com/tv-out_dvd_e.htm 32. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 33. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 34. http://www.hut.fi/~then/ 35. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Videotekniikka * [1]Digitaalinen televisio * [2]Kaapelitelevisio ja antennit * [3]Kuvalevy (Laserdisc) * [4]Liit�nn�t ja v�likaapelit * [5]Antenniverkko * [6]L�hetysstandardit * [7]Satelliittivastaanotto * [8]Televisiovastaanotin * [9]Videonauhurikysymykset * [10]Hifivideonauhurikysymykset * [11]Videoelokuvakysymykset * [12]Videokamerat * [13]Videoprojektorit ______________________________________________________________________ Televisiovastaanotin Mik� on sopiva television katseluet�isyys ? Er�s yleinen ohje on, ett� sopiva katseluet�isyys normaalille televisiolle on 3-4 kertaa kuvaruudun halkaisija. Siis esim 28" TV 2.35:1 elokuvalla: Leveys = 57 cm, korkeus = 24 cm. Halkaisija = 62 cm => katseluet�isyys 185..250 cm. Aikaisemmin annettiin ohjeita ett� TV:t� pit�� katsoa 3-4 metrin p��st�, mutta n�m� ohjeet ovat vanhentuneita. Edell� kuvattu 3-4 kertaa ruudun halkaisija-ohje p�tee ainoastaan normaalille 4:3 kuvamuodon omavalle tavalliselle televisiolle. Kun kuvasuhteet lis��ntyv�t (mm. 16:9), niin tulee tarpeen ryhty� k�ytt�m��n paremmin eri kuvamuodoillekin p�tev�� kaavaa: N�ytt�laitteen kuvan KORKEUS m��r�� katseluet�isyyden. Kun k�ytt�� kuvan korkeutta katseluet�isyyskaavassa niin elokuvael�mykset pysyv�t stabiilina, ihmiset saman korkuisina leffan kuvasuhteesta riippumatta. Kertoimen suuruus itsess��n on makuasia ja riippuu voimakkaasti n�ytt�laitteen pikselien erottuvuudesta eli sumeat erottumattomat pikselit mahdollistavat l�hemp�� katsomisen ilman ett� itse pikselit alkavat n�ky� erillisin�. Ideaalinen et�isyys siis riippuu mieltymyksest�. Kokeuteen suhteutettuna sopiva et�isyys voisi olla luokkaa 4-6 kertaa n�yt�n korkeus yleisohjeena, hyv�ll� televisiolla v�hemm�n. LCD-tykkien ja muiden 'steriili'pikselisten n�ytt�laitteiden katseluet�isyys pit��kin olla suurempi ettei pikselien v�liset mustat raot (kalaverkko tms.) h�iritse. Miksi televisioon valittiin alunperin 4:3 kuvakoko ? Televisiota kehitett�ess� ei ollut mit��n erityist� teknist� syyt� valita juuri t�m� kuvasuhde. Kuvasuhteen valintaan lienee vakuuttaneen enemm�nkin k�yt�nn�lliset ja tottumuskysymykset. 4:3 kuvan muoto sattuu olemaan k�tev� kuvan sommittelun kannalta. T�t� kuvakokoa k�ytet��n yleisesti taiteessa (maisemakuvat), valokuvauksessa ja vanhemmissa elokuvissa (ennen kuin siirryttiin laajakuvaformaattien k�ytt��n). Televisio siis haluttiin tehd� k�ytt�m��n my�s t�t� hyv�lt� vaikuttavaa kuvasuhdetta. Tuo 4:3 kuvasuhde tarjosi my�s aika tehokkaan kuvapinnan k�yt�n. Ensimm�iset televisiothan olivat kyll� kuvapinnaltaan l�hinn� py�reit�, ja niin olivat kameraputkienkin naamataulut niin kauan kuin niit� k�ytettiin, eli tuota laajempi kuvasuhde olisi merkinnyt huonompaa tilank�ytt�� siell� ja sit� my�ten kehnompaa kuvanlaatua samalla putkella. Eli neli� ei ole hyv�, saati sitten pystyss� oleva suorakaide, mutta kovin leveisiink��n kuvasuhteisiin ei ollut j�rkev�� menn�. Eli loppup��telm�n voidaan sanoa, ett� tuo television 4:3 kuvasuhde oli taiteellisessa mieless� hyv� kuvasuhde ja leveimpi�, mit� oli television alkuaikojen tekniikalla j�rkev�� k�ytt��. Olen kuullut ett� television kuva on lomitettu. Mit� se oikein tarkoittaa ja mit� sill� on vaikutusta kuvaan ? Television kuva muodostetaan sytytt�m�ll� kuvapisteit� elektronisuihkulla, periaatteessa piste kerrallaan alkaen yl�nurkasta, vaakajuova kerrallaan kunnes p��st��n alanurkkaan ja aloitetaan homma alusta. TV-kuvassa k�ytet��n lomittelua (engl. interlacing), jossa jokainen tv-ruutu on jaettu kahteen puolikkaaseen. Ensin kuvaruudulle piirret��n parittomat juovat ja sitten parilliset juovat. T�llaisia "kuvanpuolikkaita" esitet��n 50 kertaa sekunnissa ja niit� kutsutaan kentiksi (engl. field). Kaksi kentt�� muodostaa yhden kokonaisen kuvan (engl. frame). K�yt�nn�ss� n�m� kuvan puolikkaat voivat olla saman kokonaisen kuvan puolikkaita tai sitten puolikkaita eri aikaan valotetuista kuvista (esimerkiksi videomakera tyypillisesti valottaa kummankin kuvan puolikkaan erikseen, elokuvissa kummatkin kent�t ovat yleens� samasta filmiruudusta). Lomittelylla on yhteys kuvan v�lkynt��n. Television kuvaruudun kuvapisteen valoisuus rupeaa laskemaan v�litt�m�sti sytytyksen j�lkeen, eli kuva tummenee ja havaitaan v�lkkymist�. Vaikka yhden kuvan piirt�miseen k�ytetty aika on hyvin lyhyt, vain 1/25 sekuntia, niin ihmissilm� havaitsee v�lkynt�n� sen ett� juuri kun alaosa kuvasta valmistuu niin aloitetaan jo yl�osan piirt�mist�. Kuva ei ehdi olla kokonaisena n�kyviss� ollenkaan. Lomittelua k�ytt�m�ll� saadaan aikaan n�enn�isesti kaksinkertainen kuvataajuus. Yhden kent�n (field) piirt�miseen k�ytett�v� aika on 1/50 sek. N�in kuvan yl�- ja alaosat ovat molemmat osittain valmiina saman aikaisesti. 25Hz lomittamaton kuva v�lkkyy huomattavasti enemm�n kuin 50Hz lomitettu. Lomittelua voidaan k�sitell� my�s tiedon pakkaamisen n�k�kulmasta. Lomittelu v�hent�� siirrett�v�n tietom��r�n suuruuden puolee verrattuna kokonaisten kuvien p�ivitt�miseen 50 kertaa sekunnissa. Lopputuloksena on kuvan laadun huononeminen mutta niin ett� katsoja ei sit� v�ltt�m�tt� havaitse. T�ss� onkin ensimm�inen tilanne miss� TV-tekniikassa tietoa pakataan h�vitt�m�ll�. Lomituksesta on hy�tyj�, mutta se ei ole l�hesk��n haitaton ratkaisu. Lomituksen haitta on ensisijaisesti se, ett� ohuet vaakasuuntaiset yksityiskohdat (kuten yhden juovan paksuiset vaakaviivat tai kahden v�ri- tai kirkkausalueen kontrastikas vaakasuora raja) tuppaavat v�risem��n 25 Hz tahdissa. V�rin� johtuu siit�, ett� yksityiskohta esiintyy vain yhden juovan alueella, ja siten piirret��n ruudulle vain joka toisella pyyhk�isyll� (koska yksitt�inen scanline voi kuulua vain joko parillisten tai parittomien juovien kentt��n.) Nykyaikaisessa videotekniikassa lomitelu-ilmi�n havaitsemista pyrit��n yleens� hillitsem��n alip��st�suodattamalla kuvaa siten, ett� t�m�nkaltaiset yksityiskohdat pehmennet��n (k�yt�nn�ss� sutataan pystysuunnassa) useamman p��llekk�isen juovan alalle, jolloin ainakin osa yksityiskohdasta toistuu (heikosti) my�s sen edell� ja j�lkeen piirrett�viss� naapurikentiss� (melkein samassa kohdassa, mutta puolta scanline� ylemp�n� tai alempana), ja v�rin�k��n ei sitten ole en�� niin silmiinpist�v��. Lomittamatonta 50 hertsin kuvaa p��see ihailemaan tavallisesta televisiosta esimerkiksi useiden vanhempien kotimikrojen ja pelikonsolien (esim. Commodore 64 tai harmaa kenk�laatikko-Nintendo) tuottamana. N�m� laitteet l�hett�v�t kuvan lomittelemattomana, mik� rajoittaa kovasti n�iden laittiden tuottaman kuvan tarkuutta. Digitaalista videota ty�stett�ess� ja n�ytett�ess� voidaan tilanteesta riippuen kuvaa k�sitell� lomiteltuna tai lomittelemattomana (progressiivisena), jolloin kaikki juovat piirret��n kerralla j�rjestyksess� ylh��lt� alas. Tietokoneiden monitorit eiv�t k�yt� lomittelua vaan ne piirt�v�t kuvan kokonaisena, progressiivisesti. Monessa tietokonek�yt�ss� kuva halutaan muuttaa lomittelemattomaan muotoon, miss� sit� on helpompi k�sitell�. Lomituksen poisto taas tiet�� k�yt�nn�ss� sit�, ett� sek� kuvan pysty- ett� liikeresoluutiota joudutaan tiputtamaan puoleen alkuper�isest� (joskin pystyresoluutiosta voidaan paremmilla deinterlace-menetelmill� s�ilytt�� hieman enemm�n.) K�yt�nn�ss� monessa tapauksessa alkuper�isess� kuvamateriaalissa olleet pehme�t liikkeet ovatkin kaappauksen ja lomituksen poiston j�lkeen t�kkivi�, koska liikeresoluutio romahti lomituksen poistossa 50 kent�st� sekunnissa 25 kuvaan sekunnissa. Eri kentti� ei voida suoraan yhdist�� yhdeksi tarkaksi kuvaksi normaalissa videokuvassa, jossa on v�h�nkin liikett�, koska nuo kuvna puolikkaat on tyypillisesti otettu eri aikaan, joten kuvan eri puolikkaiden parittomien ja parillisten kuvan pisterivien kuvamateriaali ei sovi yhteen (suorasta yhdist�misest� seuraa helposti kamman piikeilt� n�ytt�v� h�iri� liikkuvien kohteiden reunoihin). Onko television kuvan p�ivitystaajuudella ja verkkos�hk�n taajuudella joku maagine yhteys ? Alunperin kuin TV-tekniikaa alettiin kehitell� 1900-luvun alkupuoliskolla, ensimm�ist TVj�rjestelm�t suunniteltiin siten, ett� ne on synkronoitu verkkos�hk�n taajuuteen. Tilanne on nykyp�iv�n� hyvin erilainen. TV-standardit eiv�t yli 60 vuoteen ole olleet synkroonissa s{hk|verkkoihin, mutta saman taajuuden k�yt�st� on joitain etuja. Varsinkin ennenvanhaan putkitelevisoiden aikakaudella kuvassa n{kyi usein leve� vaaleampi tai tummempi palkki, joka vaelsi hitaasti yl�s- tai alasp�in. T�m� johtui siit�, ett� verkkohurina vuoti virtal�hteist� signaaliin. Nyky��n verkkohurinan vuoto ei ole kovin suuri ongelma kuin joissain halvoissa matkatelevisioissa ja vastaavissa. Kyll�h�n verkkohurinaa voi edelleen p��st� videosignaaliin varsinkin jos laitteita on monissa huoneissa ja niiden suojamaat eiv�t ole t�ysin yhtenev�isi� ja samassa potentiaalissa. T�m� n�kyy verkkotaajuudella toimivassa videoj�rjestelm�ss� yleens� hitaasti liikkuvana palkkina, muun taajuisessa videokuvassa yleens� viel� selvemmin n�kyv�n� v�rin�n�. Lis�ksi kuvaustilanteissa keinovalot vilkkuvat 100 Hz tahdissa, joten on hyv� jos kamera on jossain harmoonisessa suhteessa valaistuksen v�lkkymiseen. (60 Hz kameralla kuvatessa 50H s�hk�ll� olevassa valaistuksessa voi lyhyen valotusajan asetuksilal kuva v�rist� paljonkin). Pit�isik� minun valita 100 Hz tai 50 Hz televisio ? Pit�isik� ostaa 50 Hz vai 100 Hz televisio on ikuisuuskysymys, joka jakaa mielipiteet kahtia. Kummassakin tekniikassa ovat omat etunsa ja haittansa. Jotkut valitsevat paremman kuvan v�lkynn�n kustannuksella ja jotkut haluavat v�lkkym�t�nt� kuvaa vaikka siin� olisi pieni� 100 Hz tekniikan ongelmia toisinaan n�kyviss�. Se katsoja, joka pit�� kuvan v�lkkym�tt�myytt� ja juovataajuusinin�n kuulumattomuutta riitt�vin� perusteina 100 hertsin n�yt�lle ja jota ei h�iritse kentt�taajuuden keinotekoinen (50->100 Hz) kahdentaminen omine ongelmineen vastaanottop��ss�, saa olla onnellinen, koska h�nelle satahertsinen on oikea ratkaisu. Jos 100 Hz kentt�taajuuden kahdentamisen lieveilmi�t h�iritsev�t selv�sti, niin sitten pit�� kovasti pohtia josko pit�isi valita 50 Hz tekniikalla tehty televisio. 50 Hz tekniikan etuja ja haittoja: * - kuvan v�lkynt� havaittavissa * + kuva on hyv�laatuinen kun ei mit��n turhaa mahdollisesti kuvaa huonontavaa prosessointia matkalla * + halvempi hinta 100 Hz tekniikka: * + television kuva v�lkkym�t�n ja rauhallinen katsoa * + televisiossa oleva digitaalitekniikka tarjoaa yleens� muitakin etuja kuin vain * - kuvan digitaalinen k�sittely voi huonontaa kuvanlaatua * - voimakkaasti liikkuvassa kuvassa voi n�ky� ongelmia (huntua, nykimist� tms.) * - kalliimpi hinta Jos verrataan 100 Hz televisiota perinteiseen 50 Hz televisioon, voidaan sanoa, ett� 100hz telkkarissa on pieni� "bugeja" verrattuna perinteiseen 50 Hz televisioon: vaakasuunnassa skrollaava teksti (ja miksei muukin kuva) muuttuu tietylla nopeudella rosoiseksi ja kohinanvaimennin voi aiheuttaa liikkuviin kirkkaisiin vareihin "vauhtiraitoja". Nuo saattavat haitata herkkia katsojia mutta monet "tavalliset katsojat" nautivat v�rin�ttom�st� 100hz kuvasta eiv�tk� edes huomaa edell� mainittuja ongelmia normaalissa katselussa. Mitk� ovat 100 Hz television tekniikan perusteellista laatua olevat ongelmat ? Sadan hertsin television tekniikan perusongelmana on kentt�taajuuden keinotekoinen (50-100 Hz) kahdentaminen vastaanottop��ss�, jota ei voi tehd� nykyisist� televisiol�hetyksist� automaattisesti niin ett� se koko ajan toimisi ideaalisesti. Perusongelmana on, ett� satahertsisess� n�yt�ss� on periaatteessa koko ajan puolet eriaikaista kuvasis�lt��. Eriaikaisuuden aiheuttamia virheit� voidaan suodattaa pois, mutta samalla liikkuvan kuvasis�ll�n ajallinen erottelu, joka ei ideaalitapauksessakaan ole riitt�v�, k�rsii n�kyv�sti. Liikkumattoman kuvan pystyerottelussa ei ole mit��n ongelmaa, koska n�k�aistimme summaa kaksi pystysuunnassa limitt�ist� kentt�� eli puolikuvaa yhdeksi kuvaksi, jonka pystyerottelu n�ytt�� vastaavan yhden kent�n juovalukua kerrottuna kahdella. Ja samalla tavoin voi 100 Hz televisio toimia liikkumattomassa kuvassa ilman ongelmia. Mutta heti kun kuvassa on liikett�, lomittaisten kenttien kuvasis�ll�n v�lille syntyy eroja ja liikkuva kuvasis�lt� "aliasoituu" eli alin�ytteistyy. Se ilmenee kuvassa liikkuvien hahmojen, rajapintojen ja ��riviivojen nykimisen�. 50 Hz:n n�yt�ss� lomitellaan vain ajallisesti tasav�lisi� kentti�, joten alin�ytteistys tuottaa symmetrisen valetoiston (nykimisen). 100 Hz:n n�yt�ss� sen sijaan lomitellaan ajallisesti ei-tasav�lisi� kentti�, jolloin alin�ytteistyskin on ep�symmetrist� ja tuplasti suurempi kuin 50 Hz:ll�. T�t� on sitten pakko vaimentaa erilaisilla liikkuvan kuvan erottelua pienent�vill� alip��st�suotimilla sek� kuvan liikesis�lt��n mukautuvilla lomittelualgoritmeilla. Mist� johtuu, ett� televisiokuvan kirkkaus vaihtelee sen mukaan onko ruudulla tekstitys vai ei ? Monet televisiot tekev�t t�t�, jos kontrasti on v��nnetty suuremmalle kuin mit� laitteen virransy�tt�puolen rahkeet kest�v�t. Vika parantunee v��nt�m�ll� kontrasti j�rkev�mpiin lukemiin. Miten television kuvan valoisuuss��din pit�� s��t�� ? Kun kuvan mustan tason (valoisuuss��din) pit�� s��t�� siten, ett� musta on juuri ja juuri mustaa (ei harmaata, eik� yht�k��n pyk�l�� liian mustaa), ovat kaikki muutkin harmaas�vyt kutakuinkin kohdallaan ellei l�hetyksess� ole selv�� vikaa. Optimi mustan taso vaihtelee katselupaikan valaistusolosuhteiden mukaan, joten s��t� kannattaa tehd� samoissa olosuhteissa kuin televisiota katsellaankin. Television testikuvan harmaas�vypalkisto on hyv� apu mustan tasoa s��dett�ess�. Jos mustatasot vaihtelevat kanavalta toiselle, niin s��t� kannattaa asettaa kohdalleen ennen ohjelman katselua, kun se ei uusissa televisoissa ole iso vaiva ja kest�� pari sekuntia. Uudemmilla televisioillahan s��t� on todella helppo tehd�, koska nk. valoisuuss��din onkin vain mustan tason s��t� ja nk. kontrastis��din s��t�� valkoisen tason. Kun valkoisen tason on kerran s��detty kohdalleen, niin ei siihen tarvitse koska vaikka mustatason s��t�� hiukan korjaisikin. Vanhemmilla romutelkkareissa s��timien teht�v�t eiv�t ole n�in selke�t, jolloin saattaa joutua r�pl��m��n molempia nappuloita ja ehk�p� jopa v�ris��dint� hyv�n kuvan saadakseen. Mist� johtuu, ett� joskus TV-ohjelmissa osta teksteist� menee n�kyv�n TV:n kuva-alan ulkopuolelle ? Televisiol�hetyksess� oleva kuva on isompikokoinen kuin televisiossa normaalisti n�ytet��n. TV:ss� harvoin n�ytet��n ihan koko kuvaa, vaan hieman siit� j�� reunojen taakse piiloon. M��r� vaihtelee TV:st� riippuen ja joissain tuota voi s��t�� huoltovalikon kautta. Televisio-ohjelmat on tarkoitettu teht�v�ksi siten, ett� kaikki oleellinen mahtuu sille ruutualueelle mik� kaikilla varmasti n�kyy, mutta joskus TV-ohjelmia tehdess�kin sattuu virheit� ja jotain voi menn� liian reunaan. Mist� voin tiet�� tukeeko televisioni S-videota ? Parhaiten S-video-tuen pit�isi selvit� television k�ytt�-ohjeista. Jos televisiosta l�ytyy py�re� nelipinninen S-video liitin (usein SVHS-nimell� vanhemmissa televisoissa) niin sitten tied�t ett� televisio tukee S-videota ainakin t�st� liit�nn�st�. T�llaisessa televisiossa SCART-liittimest� saattaa l�yty� S-video tuki tai sitten ei (jos l�ytyy niin ei yleens� kaikissa SCART-liittimiss�). Jos televisiossa ei ole erillist� S-video-liitint�, niin sitten on mahdollista ett� televisio tukee tai ei tue S-videota. T�ss� tilanteessa asia kannattaa selvitt�� manuaalista tai kokeilemalla (SCART-Svideo-sovitin tuotta mustavalkoisen kuvan televisiossa jossa ei ole S-video-tukea). Valmistusvuoden perusteella S-video-tukea ei voi k�yt�nn�ss� m��ritell�. S-video-tuki on nyky��n tullut yleisemm�ksi, mutta tuntuu vaihtelevan viela nyky��nkin varsin tapauskohtaisesti. Ylees� "perusmallisissa" televisoissa S-video on harvinaisempi kuin niinsanotuissa "paremmissa malleissa". S-video-tuki voi hyvinkin l�yty� yli kymmenkin vuotta vanhasta huppitelevisiosta, mutta ei v�ltt�m�tt� kaikista edes parin vuoden ik�ist� "perustelevisoista". Jos olet ostamassa uutta televisiota, niin kannattaa katsoa tarkkaan ett� l�ytyyk� siit� varmasti S-video-tuki (kuvanlaadulle eduksi mm. DVD-soittimen ja tietokoneen liitt�misess� televisioon). Mit� kaikkia TV:n s��t�misess� hy�dyllist� tietoa l�ytyy YLE:n testikuvasta ? TV:n viritystestikuva on elektronisesti synnytetty kuva, jonka avulla on mahdollista tarkistaa nopeasti PAL-v�rivastaaottimien ja mustavalkovastaanottimien toiminta. YLE:n testikuva sis�lt�� seuraavat testisignaalit: * Hilaristikko (konvergenssi ja kuvan koko) * V�ripalkit (videosiirtotien s��t�, vastaanottimen v�rikyll�isyys) * Harmaa-asteikko (kontrasti ja valkoisen tasapaino) * Asematunnus (kanavan tunnistamista varten) * Monitaajuussignaali (monik�ytt�inen signaali sopivien mittalaitteiden kanssa) * Valkoinen palkki (j��nn�skantoaalto ja signaaliheijastumat) * Signaalit �V, +U, +V, �U (v�ridekooderin toiminta) Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [14]http://www.yle.fi/ylelab/faq/viritys.htm. Mit� tarkoittaa kun televisiomainoksissa sanotaan, ett� televisiossa on "black matrix" kuvaputki ? Kuvaputka k�ytt�viss� televisioissa on aina metallinen reik�levy kuvaputken lasin sis�puolella, jonka rei'ist� pisteet muodostuvat (pl. Sony Trinitronissa hilamaski) kuvapinnalla olevaan loisteaineeseen. T�t� reik�levy� kutsutaan matriisiksi (matrix). Kun t�m� matriisilevy on k�sitelty mustaksi, kyseess� on black matrix. T�m� tarkoittaa ett� se kuvaputken valaisematon alue on mustaa, joka aiheuttaa sen, ett� kuvaputken pinta on tummempi ja kontrasti on parempi. Jos matriisi on kovinkin vaalea (vaikka ihan metallinv�rinen) on kuvaputken pinta aika vaalean harmaa. Miksi Trinitron-putkissa (erityisesti tietokonemonitoreissa) n�kyy l�helt� katsottaessa kaksi hyvin ohutta vaakasuuntaista juovaa kuvassa ? Trinitron-kuvaputken pinnassa olevaa hilamaskia (aperature grille) pit�� ryhdiss��n kaksi metallilankaa (damper wires). Niiden heijastukset n�kyv�t kahtena hyvin kapeana vaakaviivana. Ilmi� on normaali kaikissa Trinitron-putkissa. Lankojen v�h�isiin j�lkiin n�yt�ll� tottuu hyvin pian, joten ne eiv�t h�iritse kun muuten putkesta saatava kuva on paljon parempi kuin perinteisemmill� kuvaputkitekniikoilla. Miten kontrasti- ja kirkkauss��timet vaikuttavat television kuvaan ? Tarkastelemme s��t�j� seuraavien esimerkkien avulla: Esimerkki 1: pieni/huono kontrasti eli pieni dynaaminen s�vyalue, tumma kuva frekvenssi | | # | ## |#### ## |######## ---------------------- s�vy musta valkoinen Esimerkki 2: Kuvaa kirkastetaan valoisuuss��timell� frekvenssi | | # | ## | #### ## | ######## ---------------------- s�vy musta valkoinen Nyt kuva on ik�v�sti harmaa, joten katsoja venytt�� kontrastinappulalla mustan mustaksi ja valkean valkoiseksi (vanhan television tapaus): (suhteellinen) frekvenssi | | # | ### | ####### ### | ################# ---------------------- s�vy musta valkoinen Ideaalitapauksessa t�ll� tavoin saadaan kuva televisiossa kohdalleen. Koska s��t�minen vaikutus toisiinsa on s��t�misess� hankala, toimivat uusien televisioiden kontrastis��timet hiukan erilailla. Eli valoisuuss��din asettaa yksin mustimman mustan tason ja kontrastis��din asettaa kuinka paljon kirkkaammaksi valkoinen siten asetetaan. N�in mustien v�rien toisto ei muutu vaikka kontrastis��t�� muutettaisiinkin (kuva vaan kirkastuu tai tummenee). Yleens� kontrasti on (empiirinen tieto) liian korkealla, jolloin musta ja r�ike� kirkas valkoinen korostuvat, koska kaikki tummat s�vyt n�kyv�t mustana ja vaaleat valkoisina - eih�n TV voi n�ytt�� valkoisempaa kuin valkoinen tai mustempaa kuin musta joten s�vyt kumuloituvat k�ytett�viss� olevan s�vyalueen ��rip�ihin. Mist� johtuu se, ett� TV-vastaanottimet pit�v�t korkeaa "vinkumista" aina p��ll� ollessaan ? Tuo televisiosta kuuluva korkea ��ni on 15625 Hz taajuinen juovataajuus. Kuvaputkessa olevaa elektronisuihkua poikkeutetaan kyseisell� taajuudella, mist� johtuen kuveputkeen pit�� saada aikaan kyseisell� taajuudella muuttuva magneettikentt�. T�m� magneettikentt� synnytet��n kuvaputken kyljess� kiinni olevilla poikkeutuskeloilla, joihin johdetaan tuota 15625 Hz taajuista oikean aaltomuodon omaavaa virtaa, joka synnytt�� poikkeutuselektroniikkaa. T�h�n poikkeutuselektroniikkaan kuuluu itse poikkeutuskelan lis�ksi yleens� poikkeutusta ohjaava transistori, diodi, juovamuuntaja, poikkeutuksen lineaarisuutta s��t�v� kela sek� mahdollisesti muitakin komponentteja. Tyypillisesti tuo vaihtoj�nnite muuttuu enemm�n tai v�hemm�n kuuluvaksi poikkeutuskelassa, juovamuuntajassa tai muissa samassa piiriss� olevissa keloissa. Tyypillisesti kelat synnytt�v�t ��nt�, jos niiss� on jotain (johdin, kelasyd�n tms.) hiukan l�ys�sti paikallaan (huolto voi mahdollisesti v�hent�� vinkunaa eristelakkaa lis��m�ll�). Mik� on se kilahtava, jousimainen ��ni joka kuuluu avattaessa joitain televisioita ? T�llainen kilahtava jousimainen ��ni tai t�m�ht�v� vingahdus johtuu television tekem�st� kuvaruudun demagnetoinnista (degauss). ��ni syntyy, koska demagnetointikelaan johdetaan voimakas vaihtovirtapulssi, joka saa itse kelan ja ymp�rill� olevat metalliosat hiukan liikkumaan syntyneen magneettikent�n takia. Osa televisoista tekee t�m�n demagnetoinnin aina p��lle laitettaessa ja osa ainoastaan kun virta laitetaan p��lle p��katkaisijasta. Ajoittainen demagnetointi on tarpeellinen, jotta kuvaruudun v�rivirheit� aiheuttava magnetoituminen voidaan pit�� kurissa. Mist� johtuu, ett� televisioni kuvan koko muuttuu kuvan kirkkauden mukaan ? T�m� kuvan pumppaaminen kirkkauden mukaan on monien halpojen televisioiden ominaisuus. Niiss� virtal�hde on hieman alimitoitettu ja notkahtaa kirkkaalla kuvalla. Kontrastin v�hent�minen auttaa t�h�n ongelmaan. Miten projektiotelevisio toimii ? Projektiossa kuva muodostuu projisoinnilla kuvapinnan taakse. Heittomatkaa projektorilta kuvapinnalle kasvatetaan yhden tai kahden peilin avulla. Projisointimenetelm�n� on k�yt�ss� CRT, LCD ja DLP (mikropeili). CRT:n etuna on yleens� hyv� piirtokyky mutta huono valovoima. LCD:n etuna on hyv� valovoima (paneelin takana on lamppu) mutta halpisversioissa videokuvan laatu on yleens� aika heikko. DLP-tekniikka on parhaillaan (1998 alussa) tulossa. CRT-projektoritelevision k�ytt�ik� on yleens� lyhyempi kuin tavallisella televisiolla johtuen CRT-putkien suuremmasta rasituksesta. LCD-paneelin k�ytt�ik� on noin 10.000 tuntia, lampun k�ytt�ik� 2000-3000 tuntia. DLP:n k�ytt�ik� on t�t�kin korkeampi, tosin polttimon vaihto on tarpeellinen my�s DLT-laitteessa. Kuvanlaatu projektoritelevisioissa vaihtelee suuresti riippuen laitteen hinnasta. Halvimmilla LCD-laitteilla ei p��st� normaalitelevision kuvaan, mutta kalliimmilla laitteilla p��st�� parempaan kuvanlaatuun kuin normaalilla televisiolla. taustaprojisointipinnoissa on suuria eroja. Huonoimmillaan pinta on vain mattapintainen lasi, parhaimmillaan oikea fresnell-linssi. Jos joutuu ihan halpasarjassa valintaa tekem��n, kannattaa yleens� pysy� perinteisess� TV-tekniikassa. Mit� eroa on Suomen ja Saksan televisiol�hetysten ��nill� ? Suomessa on televisiol�hetyksiss� k�yt�ss� sek� analoginen mono��ni ett� digitaalinen Nicam stereo��ni (valtakunnalliset kanavat l�hett�v�t n�it� kumpiakin yht�aikaa, jotkut pienemm�t kanavat saattavat l�hett�� vain mono��nt�). Saksassa on taas televisiol�hetyksiss� k�yt�ss� A2 niminen analoginen stereo��nisysteemi. Saksassa myyt�v�t stereovastaanottimet (televisiot ja hifivideot) on tehty sik�l�iselle ��nisysteemille eik� niill� saa Suomessa kuulumaan stereol�hetteit�, koska t��ll� on k�yt�ss� hyvin erilainen NICAM ��nij�rjestelm�. Usein Saksassa myydyt laitteet ovat kutakuinkin samoja ominaisuuksiltaan kuin t��ll� myydyt (pl. tuo stereovastaanotto), joten NICAM:in lis�ys osaan n�ist� laitteista j�lkeenp�in voi olla hyvinkin mahdollista. Ongelmaksi voi tulla tuon muutosty�n hinta, nimitt�in se voi olla TODELLA kallis. Kannattaa kysy� valtuutetun merkkihuollon arviota muutosty�n kustannuksista ennen kun rynt��t Saksaan ostamaan edullisempia AV-laitteita. Jos l�yd�t laitteen jossa on jo valmiina my�skin NICAM ��nij�rjestelm� niin ei pit�isi tulla ongelmia. Pit��k� paikkaansa, ett� Suomessa on joskus k�ytetty A2-stereo��nij�rjestelm�� televisiossa ? Stereol�hetysten alkuaikoina YLE teki lyhyen aikaa koel�hetyksi� A2:lla, mutta t�t� j�rjestelm�� ei teknisten ongelmien (mm. kaksi��nil�hetykset) takia otettu k�ytt��n. Lyhyen koek�yt�n j�lkeen YLE p��tyi NICAM-stereo��nij�rjestelm��n, joka on k�yt�ss� nyky��nkin. Onko USA:n televisiol�hetyksiss� k�yt�ss� stereo��nt� ? USA:ssa televisiol�hetyksiss� (ainakin joillain kanavilla) on k�yt�ss� analoginen FM-stereo��nisysteemi, joka tunnetaan nimell� MTS. Mitk� ovat NICAM-��nen tekniset ominaisuudet ? NICAM-vastaanoton kehitti englantilainen BBC. Siin� k�ytet��n nopeaa companding-tekniikkaa, jossa 14-bittinen ��ni kompressoidaan 10-bittisiksi millisekunnin lohkoiksi. Kompressointi tehd��n tarvittavan datan siirtonopeuden v�hent�miseksi. ��nen n�ytteenottotaajuus NICAM-j�rjestelm�ss� on 32 kHz, mill� pystyt��n digitalisoimaan teoriassa 16 kHz :n ��nitaajuusalue (k�yt�nn�ss� noin 15 kHz). NICAM-j�rjestelm�n ��nen h�iri�et�isyys on suurimmillaan noin 84 desibeli�. NICAM-stereokoodekin bittinopeus on 728 kbit/s, mik� sis�lt�� my�s kehys- ja muuta sovelluskohtaista ohjausinformaatiota. Useimmat nykyiset TV-vastaanottimet sek� videot k�ytt�v�t stereovastaanottoon NICAM- j�rjestelm��. NICAM-j�rjestelm�� k�ytet��n normaalien televisiol�hetysten lis�ksi mm. D2MAC-satelliittil�hetyksiss� ja FM-ohjelmanjakelussa. Lis�� tietoa NICAM:ista l�ytyy seuraavista osoitteista: * [15]http://tallyho.bc.nu/~steve/nicam.html * [16]http://www.studio-systems.com/Broadcasting/julyAug2000/NICAM72 8/110.htm Miten kaksikielil�hetykset on toteutettu NICAM-j�rjestelm�ss� ? Kaksikielisiss� Nicam-stereol�hetyksess� selostus l�hetet��n kummassakin kanavassa eri kielell� (normaali mono��ni on "p��kieli" eli suomi. Videoista/televisiosta sitten valitaan laittamalla toisto vain halutulta kanavalta, kumpaa kuunnellaan. Kaksikielil�hetyksiin liittyi tunnistesignaali, jonka perusteella video/televisio voi automaattisesti siirty� toistamaan normaalin stereon sijaan vain toista kanavaa. Asetuksista pit�isi l�yty� tuolle s��t� (p��lle/pois & kumpaa kanavaa toistetaan). Jos kuuntelet Nicam-l�hetyst� ja kuulet stereolaitteistosi eri kanavista eri kieliset selostukset, niin silloin ongelma on, ett� laitteistosi on v��r�ss� kuuntelutilassa (yrit�t kuunnella stereol�hetyst� valitsemasi kaksikielil�hetyksen kielen sijasta). Miksi NICAM-��ni rutisee ja tekstitelevisiovastaanotossani on virheit� ? NICAM:n eli TV:n stereo- tai kaksi��nil�hetyksess� esiintyv� rutina ja virheet teksti-TV:ss� aiheutuvat heikkolaatuisesta vastaanottosignaalista. Tilanne korjaantuu yleens� etsim�ll� antennille uusi parempi paikka tai korjaamalla antenniverkon viat. Miten TV:n tuumakoko mitataan ? Televisioissa ilmoitettu tuumakoko on kuvaputken l�vist�j�, ei n�kyv� osa. Television kuvaputkesta on aina muutama senttimetri kotelon alla piilossa. Esimerkiksi 28" televisiossa n�kyv� kuvapinta-ala kulmasta kulmaan, voi olla vain 67cm eli 26,3 tuumaa. Puuttuvat tuumat on piilossa koteloinnin sis�ll�. N�keek� 16:9 televisiolla enemm�n kuin 4:3 televisiolla ? Nykyiset televisiol�hetykset on suunniteltu normaaleille 4:3 televisoilla (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta). Kun t�llaista 4:3 televisiolle tehty� kuvaa katselee 16:9 televisiossa, niin ei siin� mit��n uutta kuvaa n�y mit� 4:3 televisiolla ei n�y. Normaalitilassa 16:9 televisiossa tuo 4:3 muodon kuva t�ytt�� koko 16:9 ruudun korkeuden ja vaan osan leveydest�, joten kuvan oikealla ja vasemmalla puolella on mustat palkit. 16:9 televisioissa on yleens� my�s zoom/overscan-tila jossa 4:3 muodon kuva voidaan levitt�� koko kuvaruudun levyiseksi. Jotta mittasuhteet kuvassa eiv�t muuttuisi, joudutaan kuvasta j�tt�m��n osa yl�- ja alareunasta pois koska se ei en�� mahdu kuvaruutuun. Tuo pois j�tt�minen ei haittaa jos kuvassa ei n�ill� osin ole mit��n hy�dyllist� informaatiota (esimerkiksi TV:n n�ytt�m�t laajakangaselokuvat joissa on mustat palkit kuvan yl�- ja alareunoissa). Miten kuvasuhdeinformaatio (4:3 tai 16:9 kuvamuoto) voidaan v�litt�� ohjelmal�hteelt� televisiolle ? SCART-liit�nt�� k�ytett�ess� SCART-johdossa olevaa videokytkent�nastaa (nasta 8) voidaan k�ytt�� kuvasuhdeinformaation v�litt�miseen seuraavasti: * Ohjausj�nnite 4.5-7V tarkoittaa kuvasuhdetta 16:9 * Ohjausj�nnite 9.5-12V tarkoittaa kuvasuhdetta 4:3 Toisaalta kuvasuhdeinformaatio voidaan v�litt�� televisiolle videosignaalin juovalla 23 itse kuvasignaalissa k�ytt�en WSS-signaalointia. Miten anamorfinen 16:9 kuva n�kyy 4:3 muotoisessa televisiossa ? Anamorfinen 16:9 kuva n�kyy "normaalisti" 4:3 kuvaisessa televisiossa pystysuunnassa venytettyn� seuraavaan tapaan: ___________ | | | O O | | V | | \_/ | |___________| 16:9-napin painamisen (tai automaattisen tunnistuksen) j�lkeen kuva litistyy oikeisiin mittasuhteisiinsa ja kuvan yl�- ja alalaitaan ilmestyy musta palkki: ___________ |###########| | o o | | v | | `-' | |###########| Jos tuo anamorfinen 16:9 kuva tulee t�m�n muodon osaavasta videosta tai DVD-soittimelta, niin on hyvin todenn�k�ist�, ett� t�m�n 16:9 muodon osaava televisio osaa automaattisesti kytkeyty� 16:9 muotoon ilman katsojan apua (ei kuitenkaan v�ltt�m�tt� aina). V��rist��k� normaali 4:3 kuvamuodossa oleva televisio katsottavaa kuvaa kun 16:9 muodossa olevat digitaalil�hetykset alkavat ? Joissain widescreen-televisioiden mainoslehdyk�iss� pelotellaan 4:3 ostajia sill�, ett� kun 16:9 -muotoiset digitaalil�hetykset alkavat, 4:3 televisiot v��rist�v�t kuvan (ihmiset liian laihoja ja rengas ei py�re�). Edell� esitetyt v�itteet voivat pit�� paikkaansa joissain erikoistilanteessa, mutta aloitettavien digitaalil�hetysten toimivuuden kanssa niill� ei ole mit��n per��. Joskus tulevaisuudessa ohjelmat kyll� l�hetet��n aidossa 16:9 muodossa. Jos haluaa t�ll�in hy�dynt�� t�yden resoluution 4:3 televisiolla, siin� t�ytyy olla 16:9 tila kuten kaikissa uudemmissa jo alkaakin olemaan. Set top boxeissa tullee toki olemaan samanlainen valinta 16:9 / 4:3 televisioille kuin esim. dvd soittimissa, eli ne osaavat tarvittaessa muuttaa aidon 16:9 kuvan 4:3 letterboxiksi ja ovat n�in ollen yhteensopivia vanhempienkin 4:3 vastaanottimien kanssa (muunnettu kuva ei tosin ole ihan yht� tarkka kuin aidon 16:9 television tai 16:9 tilan osaavan television antama kuva olisi). Miksi television kuvasuhteessa halutaan siirty� 16:9 muotoon ? Laajakuval�hetykset TV:st� ovat tuiki harvinaisia viel� nykyisin. Syy siihen on kaiketi se, ett� suurimmalla osalla kuluttajista, eli TV:n katsojista on k�yt�ss��n tavallinen perinteinen 4:3 TV. Tulevaisuudessa standardi on kuitenkin 16:9 ja luultavasti 1940-luvulta per�isin olevasta 4:3 kuvasuhteesta p��st��n. Elokuvat tehd��n useimmiten laajakangasmuodossa. Yleisesti k�ytettyj� kuvasuhteita ovat 2.35:1 ja 1.85:1. Kun elokuvasta tehd��n videokasettiversio, leikataan yleens� kuvan laidoilta yleens� kaistaleet pois, jotta kuva saataisiin t�ytt�m��n tavallisen television laatikkomaisen kuvaruudun. T�t� menettely� kutsutaan Pan&Scan:iksi. Melko suuri osa elokuvan kuvainformaatiota menetet��n moisen saksimisen johdosta. Teatterikuvasuhteinen kuva saadaan tavallisessakin TV:ss� n�kym��n letterboxattuna kokonaisuudessaan siten, ett� kuvan yl�- ja alalaitaan j�� mustat palkit. T�ll�in kuvan koosta tulee melko pieni suhteessa television kuvaputken kokoon. 16:9 kuvaputkella p��st��n monilla elokuvilla paljon paremmin ruudun t�ytt�v��n kuvaan, kun tuo elokuvissa yleinen ja tutuksi tullut 1.85:1 kuvasuhde sopii hyvin 16:9 television ruutuun. Viel� 16:9 televisiollakaan ei p��st� kokonaan palkeista, sill� 2.35:1 kuva on viel� selv�sti 16:9 kuvaakin leve�mpi. Kuitenkin 16:9 televisiolla p��st��n elokuvissa paljon parempaan kuvaputken hy�dynt�miseen kuin 4:3 TV:ll�. 16:9 televisio on hyv� hankinta kotiteatterin n�ytt�laitteeksi, koska elokuvia on nyky��n hyvin saatavissa my�s t�ss� formaatissa. Vaikka kuva olisi jopa 32-tuumainen, ei kuvaputki ja itse TV ole korkeussuunnassa mitenk��n hirve�n iso. N�in televisiosta saadaan ulkomuodolta sirompi ja kotiteatterin keskikaiutin voidaan sijoittaa parempaan paikkaan kuin korkeassa normaalitelevisiossa. Televisiossa n�ytet��n viel� usein elokuvia 4:3 kuvasuhteella, mutta digitaali-TV:n tullessa 16:9 kuvasuhteesta pit�isi tulla standardi. T�ll� hetkell�kin kuitenkin laajakuvasuhteella olevaa materiaalia on saatavilla eritt�in paljon laserdisc-levyill� ja DVD-levyill�. Muun muassa l�hes kaikki julkaistut ja julkaistavat DVD video -levyt julkaistaan laajakuvamuodossa. Miksi on vain 16:9 kuvaruutuja, vaikka suurin osa uusista elokuvista on kuvattu reilusti leve�mm�ll� kuvasuhteella ? 16:9 televisioita on helpompi ja halvempi tehd� kuin esim. 2,35:1. 16:9 kuvasuhde on valittu aikoinaan ter�v�piirtotelevision kuvasuhteeksi, koska se sopii paremmin elokuvien kuin perinteinen 4:3 kuvasuhde. Kun televisiotekniikka on siirtym�ss� leve�mp��n 16:9 kuvaan, niin elokuvissa ollaan siirrytty viel�kin selv�sti leve�mpiin formaatteihin (jopa 1,85:1 ja 2,35:1) ja n�in voidaan taas saada elokuvateatterin kuvaan selv�� etua verrattuna televisioon. Miten laajakuvatelevisioiden ja normaalien televisioiden tuumakoot suhtautuvat toisiinsa ? Laajakuvatelevision (16:9) ja normaalin television (4:3) television tuumakoot eiv�t ole suoraan vertailtavissa johtuen kuvaruutujen erilaisesta muodosta. Televisioruudun tuumakoko mitataan kulmasta kulmaan, joten saman tuumamitan omaavissa eri muotoisissa televisioissa on eri korkeus ja leveys. Jos tuumamitta on sama, niin 4:3 television ruutu on korkeampi ja kapeampi kuin taas 16:9 ruutu on matalampi ja leve�mpi. Edell� olevasta voi vet�� seuraavat johtop��t�kset saman tuumamitan omaaville 16:9 ja 4:3 kuvasuhteen televisioille: * 16:9 televisiossa laajakuvaohjelmat n�kyv�t isompina, koska 4:3 televisiossa saatavan kuvan kokoa rajoittaa t�m�n ruudun pienempi leveys * 4:3 televisiolla saadaan suurempi kuva normaaleilla 4:3 ohjelmilla, koska se on ruudultaan korkeampi. 16:9 televisiossa kuva on matalampi kuin 4:3 televisiossa ja ei t�yt� 16:9 ruudun leveytt� kokonaan. Kuvaruutujen kokojen suhteet selvi�v�t seuravasta esimerkist�: Kuvaruudun mitta ilmaistaan tyypillisesti kuvaputken diagonaalin pituudella alla olevan kuvan tapaan: . | / | c / | / | b / | / | _____________________| a Jos tuo l�pimitta c on 32", saamme widescreen-ruudun leveyden esimerkiksi seuraavasti: b:n suhde a:han on 9:16, jolloin trigonometrian avulla tied�mme, ett� a:n ja c:n v�linen kulma B on arc tan (b/a), eli noin 30 astetta. Vastaavasti a / 32 = cos B, josta saamme a:n mitaksi tuollaiset 27.9 tuumaa korkeuden ollessa vastaavasti 15.7 tuumaa. 16:9:��n kuvalla t�m� on kuvan koko. Eli 32" 16:9 television kuva-alan koko on py�re�sti 28" x 16". Jos kyseess� taas on tavallinen 4:3 TV, kulma muuttuu, ja suhteet sit� my�den. Samalla tavalla saamme 32" ruudun leveydeksi tismalleen 25.6 tuumaa, ja korkeudeksi taas hulppeat 19.2 tuumaa. Mutta 16:9 kuva ei ilman venytyst� t�yt� koko ruutua korkeussuunnassa, ja simppeli lasku osoittaa, ett� sen korkeus j�� reiluun 14". Eli 32" wide:ss� 16:9 kuva on kooltaan sek� vaaka- ett� pystysuunnassa noin 8% suurempi. Noiden televisioruutujen kokojen vastaavuuksista voitaisiin vet�� seuraavat johtop��t�kset: Noin 26" 3:4 kuvasuhteen televisio on saman korkuinen kuin 32" 16:9 kuvasuhteen laajakuvatelevisio. Tuo 32" laajakuvatelevisio on taas yht� leve� kuin 35" normaali 4:3 kuvasuhteen televisio. Eli 4:3 kuvasuhteen ohjelmia katsellessa 32" 16:9 televisio vastaa kuvan kooltaan noin 27" normaalia televisiota (ellei kuvaa katsella zoom-tilassa jolloin kuvasta j�� osa ylh��lt� ja alhaalta pois). 16:9 ohjelmia katsellessa 32" 16:9 televisiolla saadaan aikaan saman kokoinen kuvan kuin 35" 4:3 televisiolla sen 16:9 tilassa. Eli jotta wide-screen televisiossa olisi v�hint��n yht� suuri 4:3-kuva kuin tavallisessa 4:3 televisiossa, wide-screenin tuumakoon pit�� olla noin 1.3 kertaa suurempi. N�in saadaan alla oleva taulukko: Tavallinen 4:3 TV | Wide-screen | Vaadittu diagon. v�himm�ispituus ___________________________________________________________________ | | 21 | 26 | 25.70 | | 24 | 32 | 29.37 | | 26 | 32 | 31.82 | | 28 | 36 | 34.27 | | 29 | 36 | 35.49 | | 32 | 40 | 39.16 | | Huomio taulukosta: Numerot ovat laskennallisia kokoja, eik� markkinoilla ole v�ltt�m�tt� kaikkia juuri taulukon mukaisia tuumakokoja. Eli esimerkin vuoksi: nyky��n perinteisen 28-tuumaisen television omistajan pit�� hankkia v�hint��n 36-tuumainen wide-screen televisio, jos h�n haluaa 4:3 -formaatissa n�kyv�n kuvan olevan v�hint��n yht� suuri kuin nykyisess� televisiossaan. Tosi koska 34.27 olisi ollut tuo kriittinen raja, ostaessaan uuden 36" widen h�n nauttii jopa hieman edellist� korkeammasta kuvasta. Jos nautit pelk�st��n 4:3 kuvan koosta, kannattaa siis kahdesti harkita miksi ostat 16:9 television. Millaisia "Letterbox"-kuvamuotoja voi televisioon tulevassa kuvasignaalissa olla ? "Letterbox"-l�hetteit� voi olla kolmea eri muotoa: * 1) Leffa on alun perin kuvattu 16:9-frameen ja se sovitetaan letterboxauksen avulla 4:3-frameen. T�llainen l�hete n�kyy 4:3-televisiossa letterboxattuna, mutta 16:9-televisiossa sen voi zoomata koko ruudun kokoiseksi, jolloin surureunat leikkautuvat pois ylh��lt� ja alhaalta. (L�hinn� kyseeseen tulisi tv-elokuva; oikeita Hollywood-elokuvia tehd��n leve�mm�ll� kuvasuhteella kuin 16:9.) * 2) Leffa on alun perin kuvattu leve�mp��n-kuin-16:9-frameen (kuten Hollywood-leffat yleens� ovat) ja se sovitetaan letterboxauksen avulla 4:3-frameen. T�llainen l�hete n�kyy 4:3-televisiossa letterboxattuna. 16:9-televisioissa sen voi zoomata suuremmaksi ja paremmin ruudun t�ytt�v�ksi, mutta surureunoista ylh��ll� ja alhaalla ei kuitenkaan p��st� aivan kokonaan eroon, koska kuva on alun perinkin ollut niin leve�, ettei se ilman niit� kokonaisuudessaan 16:9-ruudulle mahdu. * 3) Leffa on alun perin kuvattu leve�mp��n-kuin-16:9-frameen (kuten Hollywood-leffat yleens� ovat) ja se sovitetaan letterboxauksen avulla (anamorfiseen) 16:9-frameen. T�llainen l�hete n�kyy 4:3-televisiossa litistyneen� (ellei televisiosta voi valita kuvasuhdetta), mutta 16:9-televisiossa sellaisenaan oikein. Ala- ja yl�reunassa on 16:9-ruudullakin mustat palkit (tosin ohuemmat kuin 4:3-ruudulla), koska kuva on alun perinkin ollut niin leve�, ettei se 16:9-frameen kunnolla muuten mahdu. Kolmoskohdan mukainen l�hetysmuoto on kuvanlaadultaan kaikkein paras, koska siin� kuva-alaa ja resoluutiota k�ytet��n eniten itse kuvan (eik� mustien palkkien) l�hett�miseen. N�it� kaikkia l�hetysmuotoja voidaan teknisesti k�ytt�� jo nyt, analogisella aikakaudella. Tosin juuri tuo kolmas ja paras muoto on sik�li ongelmallinen, ett� kaikissa 4:3-vastaanottimissa ei viel� ole zoomaustoimintoja, eiv�tk� my�sk��n kaikki analogiset vastaanottimet tunnista l�hetyksess� mahdollisesti tulevia Wide Screen -signalointeja, jotka kertovat, mit� kuvakokoa milloinkin l�hetet��n. K�ytt�j� ei siis aina kykene zoomailemaan (koska TV ei sit� tue) tai sitten h�nen pit�� ainakin vaivautua tekem��n se k�sin. DVB-vastaanotin/set-top-box tekee asiat sik�li helpommaksi, ett� se hoitaa tarvittavat zoomailut ja skaalailut automaattisesti (my�s sellaisten vanhojen televisioiden puolesta joissa ei ollenkaan itsess��n ole mit��n zoomailutoimintoja tai kuvasuhteenvalinta-automatiikkaa). Mik� on PALplus ? PALplus on mm. Saksassa k�yt�ss� oleva j�rjestelm� jolla voidaan l�hett�� 16:9 formaatissa olevia ohjelmia niin, ett� ne n�kyv�t normaalissa televisiossa letterboxattuna (mustat raidat yl�- ja alareunassa) mutta PALplus vastaanotin pystyy muodostamaan signaalista tarkan 16:9 muotoisen kuva. PALplus j�rjestelm� perustuu siihen, ett� normaalissa televisiossa keskell� n�kyv�n kuvaosan lis�ksi kuvan yl�- ja alapuolisiin mustiin raitoihin on piilotettu informaatiota jolla 16:9 televisio pystyy muodostamaan tarkan 16:9 muotoisen kuvan. PALplus-j�rjestelm� koostuu kokonaisuudessaan seuraavista osista: * WSS-juova, jolla televisiolle voidaan kertoa kuvasuhde (kuvan muoto) ja muita lis�tietoja l�hetett�v�st� signaalista (jolla 100 Hz televisio voi optimoida toimintaansa). * ColourPlus / "Clean PAL" -l�hete: v�hent�� tavallisissa televisioissa luminanssi- ja v�risignaalin sekoittumista ja poistaa sen ColourPlus-dekooderilla varustetussa tv:ss� kokonaan. * Ghost Cancelling: haamukuvat saadan pois * Erityinen "helper signal", joka mahdollistaa 16:9-l�hetyksen l�hett�misen siten, ett� se n�kyy tavallisissa televisioissa letterboxattuna, mutta mustiin palkkeihin on kuitenkin piilotettu ylim��r�ist� kuvadataa, jolla kuva saadaan n�kym��n 16:9-kuvaputkella varustetuissa PALplus-vastaanottimissa tarkempana kuin miten se pelk�ll� kuvan yksinkertaisella zoomauksella n�kyisi. On hyvin todenn�k�ist�, ettei PALplussaa oteta Yleisradiossa k�ytt��n koskaan. Syyn� on mm. tekstitysvaikeudet ja digitaalitelevision (DVB) tuleminen. Onko 16:9-kuvasuhteen television kuva nykyl�hetyksiss� huonompi kuin tavallisen television? Oikea PALplus-vastaanotin toistaa normaali PAL-l�hetykset jopa tavallisia vastaanottimia paremmalla laadulla. Syyn� on parempi PAL-dekooderi, ns. ColorPlus. Kaikissa 16:9-vastaanottimissa t�t� ei kuitenkaan ole kovan hinnan vuoksi. 16:9 kuvasuhteen kuvaruudun sivuilla on tietysti mustat palkit normaalin PAL-kuvan muodon takia. Kannattaako 16:9-kuvasuhteen televisio hankkia nyt, vai olisiko viisaampaa ostaa viel� t�ll� kertaa perinteinen malli? PALplus-vastaanottimen hankkiminen taitaa olla turhaa, koska Suomessa ei ole suunnitelmia PalPlus l�hetysten aloittamisesta. Kokeiluluontoisesti Jyrki-ohjelmaa l�hetet��n PalPlus-standardilla, mutta se on ainoa ohjelma eik� kokeiluita ole suunnitelmissa laajentaa sen enemp��. 16:9-kuvaputkessa voisi olla ideaa, jos raha ei ole esteen� koska tulevat digitaalil�hetykset k�ytt�v�t my�s 16:9-muotoa. Lis�ksi elokuvia on saatavina eri tallennusmuodoissa my�s 16:9 formaatilla, joten 16:9 muodon televisio voisi olla perusteltu kotiteatteriharrastajalle jolla on 16:9 muodossa olevia elokuvia. Mist� johtuva joissain televisoissa 16:9 muodossa kuvan yl�reunassa n�kyv�t RGB-raidat ? Joissain televisioissa 16:9 kuvamuodon yl�reunassa n�kyy p��llekk�in kolme eriv�rist� vaakasuuntaista raitaa (punainen, sininen ja vihre�). V�riens� perustella n�it� kutsutaan RGB-raidoiksi. N�it� RGB-raitoja k�ytet��n television toiminnassa sen optimointiin. "RGB-raidoilla" mitataan television kuvaputken kuntoa, ts. katodivirtaa niiden raitojen piirtohetkell�. Katodivirran perusteella television RGB-prosessori p��ttelee kunkin tykin kunnon ja s��t�� ohjauksen tasoa tarpeen mukaan. T�m�n ideana on saada v�ritasapainoltaan samanlainen kuva laitteen i�st� riippumatta, sen ensimm�isest� k�ytt�p�iv�sta aina hamaan loppuun asti. Normaalia 4:3 kuvaa piirrett�ess� nuo RGB-raidat piirtyv�t n�kyv�n kuva-alan ulkopuolelle. Jos 16:9 kuva on yksinkertaisesti tehty pienent�m�ll� vaakapoikkeutiksen voimakkuutta televisiossa, tulevat nuo kuvaan n�kyv�lle alueelle. Eli jos television 16:9 tila on tehty hyvin yksinkertaisesti, nuo tulevat n�kyville kuvassa. Jos televisio halutaan toteuttaa niin, ett� RGB-raidat eiv�t n�y 16:9 tilassa, pit�� k�ytt�� monimutkaisempia menetelmi� elektronitykin ohjaamiseen. T�m� on mahdollista, jos nuo raidat piirret��n ensin kuvan ulkopuolelle ja sitten siirret��n s�de vasta normaalin piirtoalueen alkuun tai vaihtoehtoisesti televisio piirt�� my�s nuo musta palkit (tulee kyseeseen l�hinn� 100 Hz malleissa). Nuo raidat eiv�t kuitenkaan ole katoa mihink��n, siell� ne ovat edelleen piilossa kuvan yl�reunan alla, vaikka kuvatilaa vaihdettaisiinkin. Ovatko USA:ssa juuri aloitetut ter�v�piirtotelevisiol�hetykset analogisia vai digitaalisia ? USA:ssa maanp��llisiin ter�v�piirtotelevisiol�hetyksiin k�ytet��n digitaalista l�hetysstandardia, joka tunnetaan nimell� ATSC. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [17]http://www.atsc.org/. Mik� on televisiossa oleva aikavakion s��t� ? Tuo television aikavakio s��t�� kuinka nopeasti television elektroniikka reagoi sis��n tulevan videosignaalin muutoksiin. Hidas aikavakio on hyv� normaaleita televisiol�hetyksi� katsottaessa, koska signaali on hyvin tarkasti samana koko ajan (televisiokanavien signaali on hyvin vakaata). Normaali TV-vastaanottimen (juovatahdistus-)aikavakio on ep�optimaalinen toistettaessa kotikuvanauhurilta tulevaa kuvaa siksi, ett� kotivideon toistamassa kuvasignaalissa on jyrkk� ep�jatkuvuuskohta tv-kuvan alareunan ja kent�nsammutusjakson v�lill�. T�m� ep�jatkuvuus aiheuttaa kuvasignaalin juovataajuudessa (nim. 15625 Hz) pahimmillaan satojen hertsien yht�kkisen hypp�yksen. Hypp�ys n�kyy kuvan pystyviivojen yms. kontrastirajojen vaakasuuntaisena siirtym�n�. T�st� tuloksena on yleens� seuraavan n�k�inen ylh��lt� oikealla kaartuva ja/tai vipattava kuva: //////////////////////// |||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||| Yhden tai kahden kuvap��n viistopyyhk�isytallennukseen perustuvissa analogisissa kuvanauhureissa (CVC, Beta, VCR, VHS, V 2000, Video 8 jne.) joudutaan muutaman sadan mikrosekunnin jakso kuvasignaalia kuvap�iden vaihdon ymp�rist�st� (kuvakent�n viimeisten 5-10 juovan kohdalla) tallentamaan molemmilla kuvap�ill�. Toistossa tuplasti tallennettu kuvasignaalip�tk� leikataan pois s�hk�isesti. Kuvap��n vaihtokohta aiheuttaa jyrk�n taajuushypyn varsinkin jos toistettava nauha on tallennettu toisella laiteyksil�ll� (tai laitteen edellisell� kuvap��parilla). Tv:n juovatahdistin joutuu korjaamaan taajuushypyn aiheuttaman vaakasiirtyv�n (kuvaputken juovataajuuden) kent�nsammutusjakson aikana. Mik�li tahdistin siin� onnistuu (aikavakio pienempi kuin 2.5 millisekuntia), on ruudun yl�reunasta piirtym��n alkavan, seuraavan kuvan pystyviivat oikeilla paikoillaan. Jos juovatahdistimen aikavakio on liian pitk�, ei tahdistin yksinkertaisesti ehdi korjaamaan kuvanauhurin taajuushyppy�, vaan nauhalta toistuva kuva "kaatuu", "repii", "lepattaa", n�kyy kahtena tai v�lkkyy yl�osastaan osittain mustavalkoisena sek� mahdollisesti viel� katkoo tv:n ��nt�. Oireet ovat monet. Oireet tulevat yleens� voimakkaasti esille jos videoissa k�ytet��n jotain erikoistoimintoja (pys�ytyskuva, puolinopeus tai pikakelaus). Normaalissa TV-l�hetteen vastaanotossa, jossa ei ole kotivideon juovataajuushyppy�, tahdistimen optimiaikavakio on yleens� suurempi kuin 25 millisekuntia. Jos aikavakio on videolle sopiva, saattavat tv-l�hetteen pystyviivat n�ky� v�reilevin� varsinkin antennisignaalin ollessa tavallista pienempi. My�s satunnaiset s�hk�kipin�t n�kyv�t kuvassa tavallista herkemmin. Siksi uusimmissa televisioissa on nyky��n melkoisia automatiikoita, joilla vastaanotin valitsee kulloinkin optimaalisen aikavakion. Vanhoissa PAL televisioissa oli s��t�, jolla kuvan s�vy� sai s��detty� punaisen ja sinisen v�lill�. Mik� ihme oli t�m�n tarkoitus ? 70-luvulla ja viel� aika pitk�lle 80-luvulle asti televisioiden v�rit olivat kaikkea muuta kuin neutraaleja ja standardinmukaisia. Silloin erimerkkisiss� televisioissa kuvaputkien antamat kuvat poikkesivat perusv�rilt��n huomattavasti toisistaan. Japanilaiset TV:t olivat yleens� kuvaltaan sinert�vi�, kun taas eurooppalaiset mallit punersivat. Koska kuvan v�rit olivat v�h�n mit� sattuu, pantiin aika moneen televisioon s��din, jolla voi v��ntelem�ll� voi korostaa joko punaista tai sinist� v�ri�. Sill� sitten sai s��t�� kuvan mieleisekseen. L�ytyyp� t�mm�inen v�ril�mm�ns��din viel�kin joistain uudehkoista televisioista ("l�mmin", "neutraali", "kylm�"), vaikkei sille en�� tarvetta olekaan. Miksi standby-tilan jatkuva k�ytt�� ei suositella ? Ensiksikin television kuvaputken demagnetointi kun tapahtuu vain laitettaessa televisio "kylm�n�" p��lle. Jos televisio on jatkuvasti standby-tilassa saattaa kuvaan tulla magnetoitumisesta johtuvia v�riv��ristymi�. Ongelmien v�ltt�miseksi kannattaa opetella ottamaan televisiosta y�ksi kaikki virrat pois, niin tulee tuo putken demagnetointi tehty� s��nn�llisesti. Toinen syy miksi televisiota ei pit�isi j�tt�� standaby-tilaan on suurempi palovaara. Standby-tilassa osassa television elektroniikkaa on edelleen virta p��ll� (infrapunavastaanotto, mahdollisesti kuvaputken hehkun esil�mmitys), joten todenn�k�isyys, ett� standby-tilassa oleva likainen tai hiukan viallinen televisio aiheuttaa tulipalon on suurempi kuin tilanteessa, jossa virta on sammutettuna etulevyn katkaisijasta. N�ist� syist� televisioiden valmistajat nyky��n suosittelevat, ett� vastaanottimia ei j�tett�isi pitk�ksi aikaa seisomaan standby-tilaan. Miksi television kaukos��t� toimii huonosti tai sekoilee itsekseen kun huoneessa on p��ll� "energians��st�lamppu" ? Energians��st�loistelamput, jotka tulevat normaaliin hehkulampun kantaan, sis�lt�v�t loisteputkipolttimon ja sit� ohjaavan elektroniikan. Energians��st�lampuissa loisteputkipolttimoon johdetaan korkeataajuinen (noin 30 kHz) vaihtoj�nnite lampun kirkkauden lis��miseksi ja v�lkkymisen v�hent�miseksi. T�m� noin 30 kHz:n taajuus sattuu olemaan l�hell� kaukos��timien infrapunal�hettimess� k�ytetty� modulointitaajuutta (yleens� alueella 32..40 kHz). N�in television kaukos��timen vastaanotin saattaa luulla energians��st�lampun noin 30 kHz:n taajuudella tulevaa valoa kaukos��timens� l�hetyssignaaliksi ja toimia sen mukaan (eli sekoilee). Ongelmaan auttaa energians��st�loistelamppujen poistaminen television l�heisyydest�. Joissain tilanteissa saattaa auttaa lampun merkin tai yksil�n vaihtaminen sellaiseen joka toimii hiukan eri taajuudella (kauempana television kaukos��timen k�ytt�m�st� taajuudesta ja ei n�in aiheuta ongelmia). Hajoaako televisio, jos sen sivuilla k�ytet��n magneettisuojaamattomia kaiuttimia ? Jos television l�hell� on voimakas kestomagneetti (kuten kaiutin), niin television kuvaputki magnetoituu pikkuhiljaa, mik� aiheuttaa v�rivirheit�. Jos magneetti on tarpeeksi l�hell� kuvaruutua niin voivat v�rivirheet j��d� pysyviksi ja kuvaan tulla my�s geometriavirhett�. Magnetoitumisen aiheuttamat v�rivirheet eiv�t kuitenkaan yleens� ole ongelma, jos sammutat television virtakytkimest�, etk� j�t� sit� standby-tilaan. Kuvaputken demagnetointi kun tapahtuu vain laitettaessa televisio "kylm�n�" p��lle. Voit kokeilla kaiuttimen vaikutusta televisioon helposti: televisio p��lle ja liikuttelet kaiutinta sen ymp�rill�. Pieni kokeilu ei haittaa yht��n jos et vie kaiuttimen magneetteja ihan kuvaruudun viereen. Kokeilun j�lkeen kannattaa siirt�� kaiuttimet kauemmaksi, ja sammuttaa televisio, ettei kuvaan j�� h�iri�it�. Monilla tyypillisill� magneettisuojaamattomilla hifikaiuttimilla yli puolen metrin et�isyys riitt�� pit�m��n h�iri�t poissa. Hyvin voimakkaita magneetteja sis�lt�v�lle kaiuttimelle kannattaa sitten k�ytt�� isompaa turvav�li� (1 metri). Magneettisuojatut kaiuttimet voi laitta aivan television viereen. Television kuvassa n�kyy reunoissa pieni� v�riv��ristymi�. Miten p��sen siit� eroon kotikonstein vai p��senk� mitk��n ? Television putkelle tulee v�liaikaisia v�rivammoja, jos magneettikentt� muuttuu, mutta mik�li voimakas magneettinen kentt� ei vaikuta jatkuvasti itse poikkeutukseen (poikkeutuskelaan) tai hilamaskiin (putken pinnassa oleva rakennelma), poistuu v�rivika heti seuraavalla demagnetisoinnilla. Demagnetisointi suoritetaan seuraavasti: Sammuta television virta 20-30 minuutiksi ja laita televisioon virta uudelleen p��lle. Kun television on ollut poissa tuon mainitun ajan, niin seuraavan kerran virrat p��lle kytkett�ess� televisio demagnetoi (Degauss) kuvaputken kun siihen kytket��n k�ytt�j�nnite p��lle. Virta tulee katkaista television p��katkaisijasta. Kaukos��timen virtakatkaisija ei toimi, koska kun kaukos��timell� katkaisee virran televisiosta niin se ei katkaise virtaa kaikista television osista. Jos ole ep�varma katkaiseeko tuo virkakatkaisija nyt varmasti kaikki s�hk�t, niin voit ottaa television virtajohdon sein�st�. Sis��nrakennettu demagnetointi on TV:ss� siksi ett� magneettisten esineiden tuonti kuvaputken l�heisyyteen aiheuttaa usein kuvaputken magnetoitumista, mik� taas aiheuttaa v�rien v��ristymist�. Ruutuun voi tulla my�s itsekseen t�llaisia magnetoituneita kohtia (esimerkiksi television omat kaiuttimet voivat aiheuttaa niit� ajan mittaan). N�m� v��ristym�t poistuvat kun ruutu demagnetoidaan. Jos yksi kerta demagnetointia ei poista h�iri�t�, niin prosessin voi toistaa muutaman kerran. Jos kuvaruutu on magnetoitunut eritt�in voimakkaasti (esimerkiksi joku on laittanut magneetin kiinni sen ruutuun) niin television oma demagnetointi ei saata riitt�� poistamaan t�t� magneettisuutta. Kannattaa yritt�� muutamia kertoja television omalla demagnetoinnilla, ja jos ongelma ei selv�sti ala v�henty�, niin televisio pist�� kiikuttaa huoltoon ja toivoa ett� huollon voimakkaammat demagnetointilaitteet pystyv�t poistamaan t�m�n virheen. Mik� on televisiossa vikana kun se pimenee yht�kki� ? Yleisimpi� television vikojen syit� ovat huonot liitokset. Yleens� t�llaisen vian syyn� on joko irronnut juotos tai l�ys� liitin. Korjaaminen kannattaa j�tt�� asiantuntijalle, koska televisiossa on sis�ll� vaarallisen korkeita j�nnitteit� viel� pitki�kin aikoja television sammuttamisen j�lkeen. Miksi RGB-sis��ntulo on l�hes vakio-ominaisuus televisioiden SCART-liittimiss� mutta harvinainen muissa laitteissa ? Televisiovastaanottimessa kaikki signaalimuodot joudutaan joka tapauksessa muuttamaan RGB:ksi, koska kuva muodostetaan ruudulle kolmella elektronitykill�, joista kukin pommittaa pistehilan l�pi oman p��v�rins� mukaisia loistepisteit�. Tavallaan television kannalta RGB siis on se luontevin ja alkuper�isin signaali (ja my�s parhaimman laatuisien kuvan tuottava). T�m�n vuoksi l�hes kaikissa televisioissa, joissa on SCART-liitin, on my�s RGB-nastat kytketty. VHS-videot sen sijaan taltioivat kuvan nauhalle hiukan muunneltuna komposiittivideosignaalina, joten niiss� RGB-tuki vaatisi ylim��r�ist� elektroniikkaa joka muuttaisi RGB:n komposiittisignaaliksi. Yleens� massatuotetusta viihde-elektroniikasta pyrit��n karsimaan kaikki turhat osat pois, joten eip� tuollaista RGB-tukeakaan sitten videoista l�ydy. Mit� hy�ty� on RGB-liit�nn�n k�yt�st� ? Er�s suuri etu RGB-liit�nn�n k�yt�st� on kuvanlaatu. Tavallaan television kannalta RGB on se luontevin ja alkuper�isin signaali, joten kun tarvitaan v�hiten h�vi�llisi� muutoksia, saadaan paras kuvanlaatukin. Edut RGB:n hyv�ksi n�kyv�t eritoten tietokoneiden, videopelien ja DVD-soittimien tuottamassa kuvassa. Toinen hy�ty RGB liit�nt�� k�ytett�ess� ei levyn/soittimen/television v�rij�rjestelm�ll� (PAL, NTSC, SECAM) ole merkityst�. Kunhan televisio osaa synkronoitua 50 Hz ja 60 Hz kuvataajuuksiin (l�hes kaikki uudet osaavat), niin silloin on aivan sama mink� TV-standardin (PAL, NTSC, SECAM) mukaista signaalia kuval�hteen videoulostuloista tulee. Miten saan S-video-signaalin televisioni SCART-liittimeen ? Jos TV:ss�si on SCART-liitin josta l�ytyy S-VIDEO -sis��nmeno (katso ohjekirjasta), hoituu kytkent� pelk�n kaapelin ostamisella tai v�s��misell�. Useimmissa uusissa TV:ss� on 2 SCART-liitint� joista toinen ottaa RGB:t� ja toinen S-VIDEOTA muiden signaalien lis�ksi. Monissa uudemmissa televisioissa joutuu valitsemaan valikosta, mit� SCART:sta sis��n tuleva signaali on muodoltaan. Eli kannattaa tutustua television manuaaliin ja katsoa miten homma tehd��n oikein. Sen j�lkeen k�yt ostamassa kaupasta sopivan adapterin tai teet sellaisen itse. Alla tarvittavat nastat: MiniDIN SCART SIGNAALI 1 17 Luminanssi maa 2 13 Krominanssin maa 3 20 Luminanssai (Y-komponentti) 4 15 Krominanssi (C-komponentti) Jos televisio ei SCARTista s-videota (Y/C) sy�, pit�isi ruudulla silti n�ky� aivan vakaa, mutta mustavalkoinen kuva (SCART:n komposiittitulo on sama kuin s-videon luminanssi, ja signaalit yhteensopivat). Pystyyk� televisioon kytkem��n Y,Cr,Cb-komponenttivideol�hd�ll� varustetun videolaitteen ? Eurooppalaiset kuluttajamarkkinoiden televisiot eiv�t tue Y,Cr,Cb -komponenttil�ht�� (eik� Y,Pr,PB:t� sen kummemmin). YCrCb-sis��ntuloja olen n�hnyt vain joissain videoprojektoreissa ja ammattivideolaitteissa. YCrCb-signaali on muunnettavissa periaatteessa aika yksinkertaisella elektroniikalla RGB-muotoon, mutta n�it� muuntimia ei ole saatavana kuin ammattivideolaitteina (ja hinta sen mukainen). L�hetysstandardit Mit� l�hetysstandardia k�ytet��n Suomessa televisiol�hetyksiss� ? Suomessa analogisissa televisiol�hetyksiss� k�ytet��n PAL B/G-j�rjestelm��. Siin� jokaista sekuntia kohden l�hetet��n 50 puolikuvakentt�� (kussakin 312� juovaa), eli siis 25 kuvaa puolitettuina. Puolitus tehd��n siten, ett� ensimm�isen kuvan ensimm�isess� puolikuvassa on parittomat juovat ja toisessa puolikuvassa parilliset juovat. Siten saadaan lomiteltu 625 juovan televisiol�hete. ��nij�rjestelm�n� Suomen analogisessa televisiol�hetyksess� on analoginen FM-moduloitu mono��ni omalla apukantoaallollaan sek� lis�ksi digitaalinen Nicam-��ni (stereo- ja kaksikielil�hetyksi� varten). Digitaalisissa televisiol�hetykset perustuvat Eurooppalaisiin DVB-T-standardeihin. T�t� standardia tarkemmat pohjoismaisten digitaalil�hetysten ominaisuudet on m��ritelty [18]NorDig-normeissa. Mik� on television tarkkuus, harmaas�vyjen m��r� ja v�rien m��r� ? Analogisella PAL-j�rjestelm�ll� ei sin�ll��n ole mit��n m��r�tty� pikseliresoluutiota, juuri analogisuudesta johtuen. Kokonaisessa videoframessa (molemmat kent�t) tulee olla nuo 576 aktiivisen kuva-alan juovaa. Mit� tarkkuus sitten k�yt�nn�ss� on riippuu kuvan tuottamiseen k�ytetyst� kamerasta, kuvan siirt�miseen k�ytetyst� signaalimuodosta sek� kuvan tallentamiseen mahdollisesti k�ytetyst� videolaitteesta, miten n�iden juovien informaatiosis�lt� synnytet��n ja s{ilyy matkalla kohti kuluttajan televisiota. Yleens� siirtotiell� olevat muutokset vaikuttavat kuvan vaakaresoluutioon, mutta jotkut tallennus- ja muutosprosessit voivat vaikuttaa my�s kuvan pystytarkkuuteen. Monesti PAL-signaalin yhteysess� puhutaan resoluutista 768�576 tai jostain l�hell� olevasta resoluutiosta (esim. 720x576). 768�576 on sik�li k�tev� pikseliresoluutio PAL-kuvan tuottamiseen tietokoneella, ett� siin� on pystysuunnassa varattu resoluutiota riitt�v�sti, jotta jokainen scanline voidaann m��ritell� erikseen, ja toisaalta vaakasuunnassa pikselien leveydeksi on valittu sellainen, ett� piksellien voidaan katsoa olevan neli�n muotoisia T�m� helpottaa kuvan k�sittely� tietokoneen ruudulla, koska tyypillisesti nykyaikaisten tietokoneiden grafiikkatiloissa pikselien ajatellaan olevan neliskanttisia, ja erilaisia kuvank{sittelytoimenpiteit{ on helppoa tehd� t�m�n 1:1 pixel aspect ratio - oletuksen pohjalta. T�ysin eri asia on sitten se, mit� t�llaiselle tietokoneesta l�htev�lle kuvalle tapahtuu ja kuinka paljon alkuper�isest� resoluutiosta s�ilyy, kun kuva todella konvertoidaan tietokoneen muistista johonkin muotoon analogiseksi PAL-signaaliksi. Esimerkiksi perinteisess� taivaalta tulevassa TV-l�hetyksess� tapahtuu kuvasignaalin analogisesta esitysmuodosta johtuen tiettyj� kompromissej� v�riresoluution ja v�rien esityksen suhteen. Esimerkiski er��t v�riyhdistelm�t, jotka toistuvat tietokoneen ter�v�sti, voivat t�ydelliseksi m�ss�ksi television ruudulta analogista l�hetett� seurattaessa, johtuen PAL-j�rjestelm�n v�rien toiston rajoituksista (television mustavalkoresoluutio olisi voinut riitt�kiin jos kuva olisi ollut mustavalkoinen). Amerikkalaisesta 525/60i NTSC-j�rjestelm�st� voi sanoa, on ett� siin� on noin 480 n�kyv�� juovaa, muualla maailmassa k�yt�ss� olevasta 625/50i j�rjestelm�st� (sek� PAL ett� SECAM) ett� siin� on noin 576 n�kyv�� juovaa. Katselukelpoinen resoluutio on kuitenkin vain puolet tuosta, koska ainoastaan yhden juovan korkuinen yksityiskohta v�lkkyisi inhottavasti 30 tai 25 Hz taajuudella. Kaikki muu on sitten kiinni analogisten laitteiden s��d�ist�. Vaakasuuntainen mustavalkoinen resoluutio on kiinni pelk�st��n videosignaalin kaistaleveydest�. Meill� se Tv-l�hetyksiss� on 5 MHz, Englannissa 5.5 Mhz ja OIRT maissa (entinen it�blokki) 6 MHz. Kun n�kyv�n juovan kesto on n. 52 us, voisi hyvin s��detyll� mustavalko-TV:ll� p��st� 520-620 pikselin resoluutiota vastaavaan tarkkuuteen vaakasuunnassa. V�ri-TVss� mustavalkosignaalikin saattaa olla leikattu jossain 3 .. 3.5 MHz kohdalta (ellei k�ytet� kampasuodinta), jolloin ollaan runsaassa 320-360 pikseli� vastaavassa resoluutiossa. Kysymys siit�, mik� on v�riresoluutio, onkin jo hieman mutkikkaampi juttu. V�rierosignaalien kaistaleveys on 0.6 .. 1.5 MHz v�ri- j�rjestelm�st� riippuen, vastaten 60 .. 150 pikseli� vaakasuunnassa. Pystyresoluutio onkin viel� hankalampi laskea PALissa ja SECAMissa, koska t�ss� vaikuttaa saman kent�n kaksi per�kk�ist� juovaa eli esim. kaksi per�kk�ist� paritonta juovaa, jolloin v�rillinen pystyresoluutio on siten 160-300 juovaa v�h�n riippuen v�rinvaihdoksen suuruudesta. Vaakaresoluution kohdalla on hieman harhaanjohtavaa puhua pikseleist�, koska television vaakasuuntaisen analogisen rakenteen takia "pikseli" voi alkaa mist� kohtaa tahansa, kun se jossain tietokoneen LCD-n�yt�ll� alkaa aina kiinte�st� kohdasta. Jos esitet��n kameralla kuvattua kuvaa, saattaa 5 MHz kaistaleveydell� oleva mustavalkokuva (520 "pikseli�") n�ytt�� ter�v�mm�lt� kuin tietokonen�yt�ll�, jossa on 640 vaakapikseli�. Toisaalta taas jos televisiota k�ytet��n tietokoneen n�ytt�laitteena, kuten ensimm�isten kotitietokoneiden aikana, silloin 5 Mhz kaistaleveys vastaisi 520 pikseli� eli 65 merkki� 7x9 matriisilla (isot ja pienet kirjaimet) tai 85 merkki� 5x7 matriisilla (vain isot kirjaimet). Televisiokuvan harmaas�vyjen m��r� on t�ysin riippuvainen signaali/kohinasuhteessa. Jollain 40 dB S/N suhteella pystyisi luotettavasti erottamaan ehk� 70 harmaa- s�vy�, 50 dB ehk� 200 harmaas�vy� ja 60 dB S/N suhteella ehk� 500. V�rien m��r� huononee viel� nopeammin S/N suhteen huonontuessa. Eri asia sitten mit� n�ytt�laite pystyy n�ytt�m��n, t�m� tietysti koskee sek� televisiota kuin tietokonemonitoria. Se, miss� formaatissa kameralla tuotettua TV-signaalia pit�isi k�sitell� tietokoneella ei ole ihan niin selke� asia. Meill�p�in n�ytteistys tehd��n joko 13 tai 18 MHz taajuudella, vaikka periaatteessa 10 MHz pit�isi riitt�� 5 MHz kaistan digitoimiseen, johtuen juuri siit�, ett� analogisen television "pikseli" voi alkaa mist� kohdasta tahansa, eik� vain n�ytteytyspisteest�. K�yt�nn�ss� useimmat digitaaliset kuvantallennusj�rjestelm�t k�ytt�� tarkkuutta 720x576 PAL-kuvalle tai 720x480 NTSC-kuvalle. SECAM ei eroa PAL-kuvasta, kun kuva on RGB- tai komponenttimuodossa, kuten se digitaalisesti tallennettaessa on. Tyypillisesti digitaalisissa videokuvan k�sittelyj�rjestelmiss� kuvan komponenttit digitoidaan 8-12 bitin tarkkuudella. Vastaavasti mit� formaattia pit�isi k�ytt�� t�ysin tietokoneella kuvien k�sittelyyn, kun lopullinen esitysmuoto on television kautta, ei sek��n ole niin t�ysin suoraviivaista p��telt�viss�. Millaista kuvan resoluutiota pidet��n yleisradiotasoisena ? PAL-kuvaa speksaava CCIR 601 / ITU-R BT.601 -standardi m��rittelee t�yden TV-kuvan resoluutioksi (720, 704 tai 702) x 576 pikseli�. Vaikka vaakasunnassa resoluutio voikin speksin ja laitteen mukaan hiukan vaihdella (jopa 768x576 on mahdollinen, jos neli�m�isi� pikseleit� haetaan ja muutenkin vaakasuuntainen resoluutio on kuulemma hiukan kiistanalainen asia), pystysuunnassa PAL-kuva muodostuu aina 576 scanlinest�. Yleisradiotasoisena pidet��n laitteesta riippuen joko resoluutiota 702x576 tai 720x576. EBUn (European Broadcasting Unionin) suositusten mukaan aktiiviseksi kuva-alueeksi katsotaan tosin vain 702x576. Mik�li tulee tarvetta siirt�� 720x576-materiaalia 702x576-laitteille, ei (EBUn ohjeiden mukaan) kuvaa litistet� eri muotoiseksi, vaan kummastakin reunasta napsaistaan tylysti 9 pikselisaraketta pois. T�st� voidaan p��tell�, ett� kummassakin moodissa pikselit ovat t�sm�lleen saman muotoisia, mutta toisessa kuvalla on vain jonkin verran ylim��r�ist� kuva-alaa kummallakin reunalla. Tietokonek�yt�ss� t�rm�� my�s resoluutioon 768x576. T�t� resoluutiota k�ytet��n usein ep�lineaarisessa desktop-editoinnissa, l�hinn� sen vuoksi, ett� tietokoneen n�ytt�moodeissa pikselit ovat tyypillisesti yht� leveit� kuin ovat korkeitakin, ja ko. resoluutio n�kyy t�sm�lleen 4:3 muotoisena t�llaisessa n�ytt�tilassa. Samalla my�s erilaisten efektien ja tekstitysten lis�ys kuvaan helpottuu editointiohjelman tekij�n kannalta huomattavasti, koska ohjelmoijan ei tarvitse erikseen mietti� aspect-ratio-asioita. Yleens� 768x576-muodossa editoitu data talletetaan lopulta lopullista k�ytt�� varten jossain muussa resoluutiossa. V�rej� k�ytet��n luonnollisesti niin paljon kuin k�ytt��n saadaan. K�yt�nn�ss� v�rej� esitet��n tietokoneen muistissa useimmiten 24 bitill�. T�ll�in kukin yksitt�inen v�ripiste jakaantuu kolmeen 8 bitin tavuun, joita tietokoneen on helppo k�sitell�. Kukin tavuista esitt�� yht� p��v�rikomponenttia. Erilaisia v�ris�vyj� on t�ll�in k�yt�ss� n. 16.8 miljoonaa (tarkasti ottaen 16 777 216 kpl, mukaan lukien t�ysin musta ja t�ysin valkoinen). Jos puhutaan 32-bittisist� v�reist�, ei tarkoiteta ett� v�ris�vyjen m��r� sin�ll��n lis��ntyisi, vaan ett� kuvassa k�ytet��n nk. alpha- kanavaa. Alpha-kanava tarkoittaa sit�, ett� kutakin pikseli� kohti talletetaan tietokoneen muistiin nelj�skin 8-bittinen tavu, joka ilmaisee ko. pikselin l�pin�kyvyyden astetta (esim. alla olevaan toiseen videokuvaan n�hden). Sin�ll��n t�llaiset tekniset tiedot eiv�t kuitenkaan sano kuvanlaadusta viel� mit��n. Yleens� videokuvaa ei nimitt�in talleteta siten ett� joka pikseli saisi oman v�riarvonsa, vaan siten, ett� kuvan kirkkausarvot (luminanssi) ja v�riarvot talletetaan erikseen (n�ist� v�riarvot pienemm�ll� spatiaalisella tarkkuudella). Kuvanlaatuun vaikuttaa suuresti my�s se, millaisella vehkeell� alkuper�inen materiaali on kuvattu ja millaista signalointia k�ytt�en se on v�litetty kuvaa kaappaavalle laitteelle. Lis�ksi analogisen videosignaalin ihmeellisess� maailmassa on sitten kaikenlaisia mukavia aikavirhe- ja v�rikalibrointijuttuja. Mitk� kanavat n�kyv�t meid�n alueella ? Eri paikkakunnilla k�yt�ss� olevat kanavat selvi�v�t [19]Digitan sivulta "Kartat ja asemaluettelot", joka l�ytyy osoitteesta [20]http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm. Kanavia vastaavat taajuustiedot l�ytyv�t n�ill� sivuilla olevasta listasta. Kerrostaloissa k�yt�ss� olevat kanavatiedot on kysytt�v� is�nn�itsij�lt�. Mitk� ovat television k�ytt�m�t taajuusalueet ? Televisiol�hetyksiss� k�ytet��n Suomessa kolmea eri taajuusaluetta seuraavasti: * VHF I-alue on noin 45-65 MHz * VHF III-alue on 170-230 MHz * UHF alue on 470-860 MHz Kuvasignaali on amplitudimoduloitu kantoaaltoon ja t�st� signaalista on sitten alempi sivukaista vaimennettu. ��ni on 5.5 Mhz apukantoaallolla kuvataajuuden yl�puolella. Tarkempi kuvaus eri kanavilla k�ytetyst� taajuuksista l�ytyy osoitteesta [21]http://www.yle.fi/ylelab/faq/kanavarasteri98.htm. Onko televisiol�hetysten 50 Hz kuvataajuus synkronoitu 50 Hz verkkotaajuuteen ? TV-l�hetyksi� ei ole synkronoitu 50 Hz verkkotaajuuteen. TV-signaali ei ole lukittu verkkoj�nnitteen vaiheen sitten Bairdin mekaanisen television aikakauden, joka p��ttyi vuonna 1937. Yksi syy miksi kentt�taajuus on valittu samaksi kuin verkkotaajuus on se, ett� hurinaraidat (leve�t tummemmat vaakasuuntaiset kuva-alueet) joko pysyiv�t paikallaan tai vaelsivat hitaasti yl�s tai alasp�in riippuen kentt�taajuuden ja verkkotaajuuden erosta. T�m� oli katsojan kannalta huomattavasti mukavampaa, kuin jos taajuuksien ero olisi ollut 10 Hz, jolloin hurinaraita olisi v�p�tt�nyt 10 kertaa sekunnissa kuvan yli. Samanlaista v�rin�� taajuuksien erosta syntyy my�skin televisiokuvan sek� valaistuksen v�rin�n yhteisvaikutuksesta, varsisinkin televisiosignaalin kuvaustilanteessa. Vaikkakin hurinavy�t ovat t�n� p�iv�n� harvinaisia, l�hes kaikissa putkitelkkarissa niit� alkoi vanhenemisen my�t� ilmestym��n. Miten komposiittivideosignaali on moduloitu radiotaajuiseen kantoaaltoon ? Suomessa k�yt�ss� olevassa yleisradiostandardissa k�ytet��n negatiivista modulaatiota, jossa valkoisen taso on n. 10-15 % l�hettimen ohjauksesta, musta n. 70 % l�hettimen ohjauksesta ja tahtipulssit 100 % ohjaus. Samaa menetelm�� k�ytet��n suuressa osassa muitakin maita. Mit� eri l�hetysj�rjestelmi� k�ytet��n eri maissa televisiol�hetyksiin ? Maailmassa on k�yt�ss� kolme yleist� televisiol�hetysstandardia (PAL, NTSC ja SECAM) ja niist� jokaisesta on olemassa useita variaatioita pienin eroavaisuuksin. Suurin osa Eurooppaa k�ytt�� PAL B/G-l�hetysnormia joka on Suomessakin k�yt�ss�. Mm. Hong Kongissa ja Englannissa k�yt�ss� olevassa PAL I:ss� on eri kanavajako ja eri v�limatka kuva- ja ��nikantoaalloilla (6.0 MHz ) kuin t�k�l�isell� PAL B/G:ll� (5.5 MHz), eli ��nt� ei tule jos noita yritt�� k�ytt�� ristiin. Stereo��ness� on my�s eroja eri maiden v�lill�. Saksassa k�ytet��n Analogista A2-j�rjestelm�� ja Suomessa digitaalista NICAM-j�rjestelm�� stereo��nen v�litt�miseen. It�-Euroopassa ja Ranskassa on k�yt�ss� SECAM l�hetysnormi joka eroaa PAL j�rjestelm�st� v�rikoodauksen osalta. USA:ssa ja Kanadassa l�hetet��n televisio-ohjelmat NTSC standardin mukaisesti. N�m� kolme eri l�hetysstandardia aiheuttavat ongelmia televisio-ohjelmien ja videonauhojen siirrett�vyydelle. [22]Tenlab pit�� yll� listaa maista ja niiss� k�ytett�vist� televisiol�hetysj�rjestelmist� osoitteessa [23]http://www.tenlab.com/worldtv.htm. Mik� oikeastaan on NTSC- ja PAL-standardien ero ? Yleens� kun puhutaan NTSC-standardista tarkoitettaan USA:ssa k�yt�ss� olevaa NTSC-standardia ja Eurooppassa k�yt�ss� olevaa PAL-standardia. N�iden eroina ovat kuvataajuus, pystysuuntainen erottelukyky eli vaakajuovam��r�, vaakasuuntainen erottelukyky, v�rikoodaus ja v�rierottelukyky, v�rikantoaallon taajuus, mustan signaalin taso, ja loputtoman monta muuta pikkuominaisuutta. USA:ssa k�yt�ss� olevassa NTSC-j�rjestelm�ss� (system M) TV-kuvan p�ivitysnopeus on noin 60 puolikuvaa sekunnissa, kun se on eurooppalaisessa PAL-j�rjestelm�ss� (system B/G) 50 puolikuvaa sekunnissa. Tarkat taajuudet NTSC System M mukaan ovat 59.94/15734.25 Hz ja meill� virallisesti k�yt�ss� olevassa PAL System B/G mukaiset taajuudet ovat 50/15625 Hz. Periaatteessa tuo kuvan p�ivitysnopeus ja v�rikoodaus (NTSC/PAL/SECAM) eiv�t ole varsinaisesti toisistaan riippuvia. Kuvataajuus on yleens� melko tarkasti maassa k�ytettyyn vaihtos�hk�n taajuuteen Maissa joissa televisioj�rjestelm�n� on NTSC on k�yt�ss� my�s amerikkalaistyylinen 60 Hz vaihtos�hk�, usein 110-120 volttia. Niiss� maissa joissa televisioj�rjestelm� on PAL on k�yt�ss� my�s eurooppalainen 50 Hz ja usein 220-240 volttia. On olemassa my�s PAL/M jossa kuvanvaihtotaajuus on NTSC:n 60 Hz ja juovia 525 NTSC:n tapaan, mutta v�rij�rjestelm�n� on kuitenkin PAL. Onko NTSC- vai PAL-j�rjestelm� parempi ? Molemmilla j�rjestelmill� on omat hyv�t ja huonot puolensa. ��rimmilleen viritetty PAL p��see hiukan ��rimmilleen viritetyn NTSC:n ohi, mutta hyvill� laitteilla ero on yll�tt�v�nkin pieni (etenkin jos ei k�ytet� komposiittivideoliit�nt�j� laitteiden v�liss�). Pystyresoluutio on NTSC:ss� huonompi, mutta virkistystaajuus suurempi. V�rierottelukyky vaakasuunnassa on NTSC:ss� huonompi, mutta vastaavasti signaalia on helpompi kampasuodattaa. NTSC:n virkistystaajuudella on helpompi py�ritt�� elokuvia l�hestulkoon niiden oikealla nopeudella. Filmih�n kuvataan nopeudella 24 kuvaa/s. NTSC:ss� j�rjestelm�n kuvataajuus on sopiva, jolloin elokuvia voidaan esitt�� l�hes oikealla nopeudella (23.98 Hz), kun taas meill� PAL-maissa elokuvat esitet��n videolla 4 % nopeammin (25 Hz). Siksi elokuvat kest�v�t videolla tai televisiossa v�hemm�n aikaa kuin elokuvissa. 60Hz kentt�taajuudella elokuvan per�tt�isi� ruutuja n�ytet��n eri pituisia aikoja (2 kentt��, 3 kentt��, 2 kentt��...), mik� lis�� tasaiseen liikkeeseen ylim��r�ist� nykimist�. PAL-l�hetteen vastaanotossa television velvollisuus on keskiarvottaa kahden per�kk�isen juovan v�ri-informaatio. T�ll� (ja pienill� vaiheenk��nt�jipoilla) p��st��n eroon yhdest� NTSC:n perusongelmasta, eli siit�, ett� v�ris��timi� tarvitaan kaksi: toinen v�rikyll�isyytt� ja toinen v�rien s�vyj� varten. J�lkimm�ist� kun s��t�� NTSC-kuvalle, saa ihmisten kasvojen v�rit vaihtumaan kirkkaan vihre�st� yht� kirkkaan violettiin. Eri juovien v�rien keskiarvostaminen huonontaa kuva pystyresoluutiota, etenkin, kun otetaan huomioon, ett� lomitellun kuvan takia "per�kk�iset juovat" ovat jo jonkun matkan p��ss� toisistaan. Mustavalko-osuus signaalista toistetaan sellaisenaan. Miten voin katsoa toisen l�hetysstandardin mukaista l�hetett� tai videonauhaa ? Jos haluat katsoa ohjelmia jotka on tehty jollain muulla l�hetysj�rjestelm�ll�, niin sinulla pit�� olla itsell�si joko moninormilaitteet tai ohjelma on muutettava PAL standardin mukaiseksi. Useat videoalan firmat tarjoavat videonauhojen standardinmuutospalveluita. On olemassa erillisi� konverttereita, joilla voi muuttaa NTSC-standardin mukaisen kuvan PAL-standardin mukaiseksi. N�m� konvertterit eiv�t ole halpoja (tuhansia markkoja), koska muunnos NTSC-signaalista oikeaksi PAL-signaaliksi ei ole helppo. Aidossa muunnoksessa joudutaan interpoloimalla luomaan uusia kuvia sill� sek� juovaluku ett� kuvataajuus ovat erilaisia. Muunnoksen laatu joutuu koetukselle varsinkin silloin kun kuvassa on liikkuvia kohteita, jolloin aiemmin tasaiseen liikkeeseen saattaa tulla nykimist�. Oikein tehdyn muunnoksen etuna on, ett� n�in aikaansaatu PAL-signaali n�kyy varmasti hyvin televisiossa ja sen voi halutessaan nauhoittaa PAL-standardin videonauhurilla. Jos haluat vain katsoa NTSC-standardin mukaisia ohjelmia, niin halvin ratkaisu on televisiota ostettaessa valita malli oikein (sellaisen joka osaa n�ytt�� my�s NTSC-standardin). Useimmat moninormikuvanauhurit eiv�t tee aitoa muunnosta vaan ainoastaan nauhoittavat sit� mit� sy�tet��n ja toistavat sit� mit� kasetilla on. Lis�ksi saattaa l�yty� mahdollisuus toistaa NTSC-kasetteja Palatelevisiossa, mutta tuota signaalia on turha yritt�� nauhoittaa PAL-nauhurille, koska t�m�n "pseudo-PAL" signaalin kuvantaajuus on edelleen NTSC:n 60 Hz vaikka v�rikoodaus onkin muutettu PAL-standardin mukaiseksi. Yleens� t�t� ominaisuutta kutsutaan laitteissa nimell� "NTSC playback on PAL TV". Mist� l�yd�n hyv�n ja edullisen laitteen NTSC-videosignaalin muuttamiseksi 50 Hz PAL-signaaliksi ? Vastaus t�h�n on valitettavasti, ett� tuskin mist��n saat tuollaista kotik�ytt�j�lle sopivaan hintaan. Tuollaiset konvertterit maksavat halvimmillaankin useita tonneja, joten sen hankkiminen ei ole kannattavaa, ellei ole l�hinn� ammattik�ytt� mieless�. Lis�ksi nuo halvimmat konvertterit eiv�t ole konversion laadultaan yleens� mit��n maailman parhaita, joten hyv�st� ammattilaatuun pystyv�st� muuntimesta voi helposti joutua maksamaan kymmeni� tuhansia markkoja. Tuossa halpakonvertterihommassa voivat jotkut PC:n videokortit suoriutua formaattikonversiosta kohtuullisesti (mutta t�llaisetkin ovat helposti satojen eurojen hintaisia). Ainoat NTSC-PAL-muuntimet joita on edullisesti markkinoilla ovat pelk�n v�rikoodauksen muuntavat konvertterit. N�ill� kuvan saa yleens� konvertoitua sellaiseksi, ett� sen TV:ss� saa n�kyviin, mutta t�llainen konvertoitu signaali ei sitten kelpaa esimerkiksi videolla nauhoitettavaksi. Kun NTSC-signaalista konvertoidaan vaan v�rit PAL-standardin mukaiseksi, saadaan kuvasignaali, jota kutsutaan monessa dokumentissa nimell� PAL60. Miksi televisio n�ytt�� mustavalkoista kuvaa kun sinne sy�tt�� NTSC-signaalia ? Normaali Eurooppalaisten televisioiden k�ytt�m� PAL-v�risignaali k�ytt�� 4.43 MHz v�rikantoaaltoa ja 50 Hz kentt�taajuutta. Standardi NTSC-signaali k�ytt�� 3.58 MHz v�rikantoaaltoa, 60 Hz kentt�taajuutta ja PAL-signaalista eroavaa v�rikoodausta. Useimmat eurooppalaiset PAL TV:t osaavat kyll� syncata 60Hz NTSC kuvaan kun se tuodaan sis��n videoliittimest�, mutta etsiv�t v�rikantoaaltoa 4.43 MHz:n p��st�. Koska oikeanlaista v�rikantoaaltoa ei l�ydy kuva n�ytet��n mustavalkoisena. Tuo NTSC-signaalin v�rikantoaalto n�ytt�� kuvaa tarkkaan katsoen siin� olevalle pienelle h�iri�lle (saattaa n�ky� esimerkiksi rasterikuviona osassa kuvaa). Joissain moninormivideonauhureissa on sis��nrakennettuna muunnin joka siirt�� NTSC-signaalin v�rikantoaallon PAL-standardin mukaiseksi 4.43 MHz taajuudelle. T�ll�in normaali PAL-televisio joka hallitsee 60 Hz kentt�taajuuden pystyy n�ytt�m��n noiden videonauhureiden l�hett�m�n kuvan kunnolla v�rillisen� (t�t� signaalia on kuitenkin turha yritt�� nauhoittaa PAL-videonauhurille). Mit� eroa on NTSC 3.58 MHz ja NTSC 4.43 MHz j�rjestelmill� ? NTSC 3.58 MHz on USA:ssa televisiol�hetyksiss� k�yt�ss� oleva virallinen NTSC-l�hetysstandardi. NTSC 4.43 MHz on erikoisversio NTSC-standardista, jota k�ytett��n USA:ssa joissain studion sis�isiss� ohjelmansiirroissa. My�s jotkut laitteet (jotkut DVD-soittimet) tuottavat t�llaista signaalia ulos. Yleens� tavalliset televisiot eiv�t osaa n�ytt�� kuin standardin mukaisen NTSC 3.58 MHz kuvasignaalin oikein. Miten komposiittivideosignaalissa voidaan siirt�� v�ri- ja kirkkausinformaatiota samalla taajuusalueella ilman suuria h�iri�it� ? Sek� NTSC- ja PAL-j�rjestelmien kunnollisen toiminnan edellytyksen� on, ett� poikkeutustaajuuksien ja v�riapukantoaallon taajuuksien suhde on tarkkaan oikea. Jos mustavalkoista paikalla pysyv�st� kohteesta (esim. testikuvasta) saatua videosignaalia tarkastelee kapeakaistaisella spektrianalysaattorilla, n�ytt�isi siell� olevan melko ter�vi� "vuorenhuippuja" juovataajuuden (15625 Hz v�lein) v�lein. Kun yht� huippua tarkastelee tarkemmin, "vuorenhuipussa" ei suinkaan ole yhten�iset sein�m�t, vaan se koostuu kapeista spektriviivoista kentt�taajuuden v�lein, joiden amplitudi pienenee mit� kauemmas p��huipusta menn��n. Tilanne muistuttaa siis vuorenhuippua, jonka p��ll� kasvaa "puustoa" sen verran harvassa, ett� yksitt�iset puut n�kyv�t. N�iden "vuorenhuippujen" v�liss� on "tasankoja", joissa ei ole mit��n signaalia, jos kuvattava kohde ei liiku. V�ri-TVss� v�rierosignaaleilla on samanmuotoinen spektri ja sopivalla v�riapukantoaallon valinnalla koko v�rierosignaalin spektri� siirret��n yl�sp�in ja sen pit�� osua mustavalkosignaalien "tasankojen" kohdalle ja v�ri-TV signaali voidaan siirt�� samassa kaistaleveydess� kuin mustavalkosignaalit. Paremmissa vastaanottimissa kampasuotimella saadaan nuo eri "vuoristoihin" kuuluvat huiput erotettua toisistaan. Halvemmissa malleissa tosin tyydyt��n vain kaistap��st�/kaistanestosuotimien k�ytt��n v�riapukantoaallon kohdalla, joten t�ytt� resoluutiota ei saavuteta sen paremmin mustavalko kuin v�ri-informaation kohdalla. Edell� oleva kuvaus perustuu paikalla pysyv��n kuvaan, mutta jos kuvassa on liikett�, nuo "vuorenhuiput" levi�v�t tasangolle ja v�ri ja mustavalkosignaalit menev�tkin p��llekk�in, joka on helposti havaittavissa v�rivirhein�, jos haastateltavalla on esim. hyvin ohutraitainen solmio. Miksi television l�hetyksen ��ness� kuuluu joskus hyvin hiljaisessa ohjelman kohdassa korkea piippaus ? L�hetinten ohjelmansiirtotien valvontaa suoritetaan ohjelmataukoon perustuvalla j�rjestelm�ll�. Kun ohjelma on ollut 60 sekuntia alle - 26 dB verrattuna ohjelman huipputasoon niin ohjelmatielle l�het��n noin sekunnin mittainen piippi joka nollaa aikalaskurin. Piipin taajuus on jotain 14 kHz ja taso - 24 db alle huipun. Wanhat vaikkukorvat, eiv�t edes huomaa tuota piippausta ohjelman aikana. Jos t�m� piippi puuttuu pitk�st� hiljaisesta ohjelmakohdasta niin se tarkoittaa ett� ohjelmansiirtoyhteys on poikki ja silloin annetaan kaukovalvontaan h�lytys. Mit� tarkoittaa, kun 4:3 televisiossa sanotaan olevana 16:9 tuki ? 4:3 televisioissa 16:9 tuki tarkoittaa sit� ett� televisio osaa tarvittaessa puristaa sis��n tulevan videosignaalin 16:9 kuvamuotoon. T�llaista litistyst� tarvitaan anarphisessa 16:9 muodossa talletettujen elokuvien katseluun oikean muotoisena. Anamorhinen talletusmuoto toimii siten, ett� elokuvan kuva on tallennusvaiheessa venytetty pystysuunnassa normaalin televisiokuvan korkuiseksi ja katseluvaiheessa laajakuvan osaava vastaanotin litist�� sen taas oikean muotoiseksi. T�ll� menetelm�ll� pystyt��n saavuttamaan parempi kuvan pystytarkkuus tarkkuus sille n�kyv�lle alueelle, kun yht��n television juovista ei k�ytet� mustiin yl�- ja alapalkkeihin (kuten letterbox-kuvassa), vaan kaikki hy�dynnet��n n�kyv��n kuvaan. Kuvan litistys 16:9 muotoon tapahtuu vain, jos kuvan mukana tulee litistyst� k�skev� signaali (anamorphisessa muodossa l�hetett�v�t televisio-ohjelmat ja anamorphinen kuvan antavilla DVD-levylt� kuvasignaalissa on mukana litistyssignaali). Monessa televisiossa voi valita ihan valikosta litistet��nk� kuva, jos tuota ohjaussignaalia ei tule. Videot nauhoittaa kyseisen ohjelmat aneamorfisena ja jotkut videot (16:9 tuen omaavat) osaavat nauhoittaa my�skin kuvan litistyksen ohjaussignaalin. Onko olemassa johtoa, jolla S-videosignaalin saa televisioon sis��n SCART-liittimen kautta ? Hyvin varustetuista videotuotteita myyvist� liikkeist� on saatavissa kaapeleita, joilla S-videoliittimen saa sovitettua SCART-liittimeen. MUTTA! Tarkista, ett� televisiosi SCART liittimest� voi todella vied� S-VIDEO-signaalia sis�lle, sill� kaikista se ei onnistu. Jos SCART:eja on useampia, niin silloin todenn�k�isesti joku niist� ottaa S-VIDEO:ta sis�lle. Joissain tapauksissa on television menuista valittava, mit� signaalia liittimest� otetaan sis��n. Tarkista n�m� asiat televisiosi manuaalista ennen kuin rynt��t ostamaan tarvittavaa kaapelia. Johtoa ostettaessa kannattaa olla tarkkana, ett� ostaa oikean tyyppisen johdon, koska signaalin kulkusuunnalla on merkityst� SCART-johdoissa (eri suuntaiset kaapelit kytketty eri lailla). Televisioon kytkemist� varten tarvitset johdon, jossa signaalin on tarkoitus kulkea S-video-liittimest� SCART-liittimeen p�in. Miss� on tehd��n "suomalaiset" televisiomerkit kuten Finlux, Luxor ja Nokia ? Tilanne 1999 alussa (l�hde: Ari Huovinen Semi-Tech Oy:st�): Turussa sijaitsee tv-tehdas, jonka nimi on Akai (Turku) Oy, aikaisemmin Semi-Tech (Turku) Oy. Turun tv-tehtaalla valmistetaan Akai-, Finlux-, Luxor-, Nokia- ja Salora-merkkisi� televisioita. N�ist� merkeist� Suomessa ei myyd� Luxoria, jota myyd��n Ruotsissa. Asa on merkkin� poistunut uusien laitteiden markkinoilta jo vuosia sitten. Em. merkkien lis�ksi Turussa on jonkin verran my�s ns. OEM-tuotantoa tietyille muille merkeille. Akai kuuluu maailmanlaajuiseen Semi-Tech -konserniin ja Semi-Tech vastaa p��asiassa laitteiden markkinoinnista ja myynnist�. Suomessa laitteiden markkinoinnista ja myynnist� radioliikkeille vastaa Semi-Tech (Finland) Oy. Suomessa myyt�vi� Akai-, Finlux-, Nokia- ja Salora-televisioita valmistetaan my�s Englannissa Newcastlen tehtaalla ja muutamia malleja on tullut my�s Semi-Techin Kauko-Id�n tehtailta. Televisioiden valmistus on jaettu siten, ett� Turun tehdas suunnittelee ja valmistaa Semi-Techin merkeist� ns. high end-televisiot ja yksinkertaisemmat perusmallit tulevat p��asiassa Newcastlen tehtaalta. Eli esim. laajakuva-tv:t sek� paremmin varustellut suurikuvaiset 4:3-stereo-tv:t tulevat Turusta. Turun tv-tehtaalla on panostettu voimakkaasti tuotekehitykseen ja painopiste suuntautuu yh� enemm�n tulossa olevan digitaalisen television (DVB) kehitt�miseen. Turun TV-tehtaan webbisivut l�ytyv�t osoitteesta [24]http://www.semitechturku.com/ ja Akai/Semi-Tech (Finland) Oy sivut l�ytyv�t osoitteesta [25]http://www.akaifinland.com/. Virallinen Nokian telkkari sivu l�ytyy osoitteesta [26]http://www.nokiatv.com/, mutta suomalaisia palvelee paremmin [27]http://www.semitechturku.com/. TV:ss�ni ei ole S-video-liit�nt�� mutta tietokoneessani on S-video-ulostulo. Voinko ostaa pienen adapterin jossa on SCART- ja S-video-liittimet ja saada kuvan n�in hyvin n�kyviin ? Jos televisiossa ei ole S-video-liitint� (joskus virheellisesti SVHS-liittimeksi kutsuttu), niin hyvin todenn�k�isesti se ei tule S-videota (poikkeuksiakin t�h�n yleiss��nt��n voi olla, mutta ovar varmasti harvavassa, katso ohjekirjaa jos ep�ilet ett� S-video voisi toimia). SCART-SVIDEO-muunninpalikka sy�tt�� s-videosignaalin oikeisiin scart-liittimen pinneihin. Se tee mit��n muunnoksia signaaliin, joten jotta homma toimisi television tulee tukea S-videota. Yleistietoa aiheesta: Scart-liittimen kautta voi sy�tt�� RGB-, s-video- tai komposiittisignaalia, ja kukin noista signaalimuodoista toimii vain TV tukee niit�. Eri signaalimuodoille on omia nastojaan, ja ne my�s k�ytt�v�t osittain samoja nastoja eri tiloissa eri asioiden v�litt�miseen. Kytkin videol�hteen television SCART-liittimeen S-video-adapterillilla, mutta kuva on mustavalkoinen. Miss� vika ? Jotta S-video-signaali n�kyisi kunnolla v�rillisen�, niin seuraavien ehtojen pit�� t�ytty�: * Television pit�� tukea S-video-sis��ntuloa (tarkista ett� tukee) * Tuon S-video-v�likaapelin/adapterin pit�� olla kiinni siin� SCART-liittimess�, jossa S-video-sis��ntuloa tuetaan (yleens� vaan toisessa) * Television pit�� olla asetettu sellaiseen tilaan, ett� se hyv�ksyy S-video-signaalin sis��n * S-video-signaalin pit�� olla sellaista videoformaattia, jota televisio tukee (ei vain PAL-televisiossa ei NTSC-kuva n�y v�rillisen�) Tyypillisin ongelma, jos nuo ehdot eiv�t t�yty on, ett� videokuva n�kyy televisiossa mustavalkoisena. Miten tekstitelevisio toimi ? Tekstitelevisio toimii siten, ett� televisiol�hetyksen mukaan liitet��n sivujen tekstin sis�lt�v� data. Tekstitelevisio-ominaisuuksilla varustettu televisio osaa vastaanottaa t�m�n datan ja n�ytt��n sen ruudulla tekstitelevisiosivuna. Tekstitelevisio-sivuja l�hett�v�t kanava l�hett�v�t t�ss� datavirrassa kaikki tekstitelevisiopalvelunsa sivujen datat per�j�lkeen toistaen l�hetyksen aina uudelleen kun sivut on kerran l�hetetty. N�in televisio saa aina haluamansa numeroisen sivun ainakin hetken odottelun p��st�. Edell� hiukan teknisempi selitys t�k�l�isen tekstitelevision toiminnasta: Televisiokuva koostuu juovista (vaakasuora pyyhk�isy ruudun yli), joita kokonaisuudessaan on PAL-kuvassa 625, mutta n�ist� vain 576 kuuluu n�kyv��n kuvaan. Lis�ksi tahdistuspulssit sy�v�t juovista osan, jolloin kokonaisia kuvan ulkopuolella olevia juovia j�� 32 kappaletta per yksi freimi (16 per kentt�/puolikuva). Tekstitelevision l�hete on koodattu kuvan pystysammutusjaksoon, eli siis maanl�heisemmin selostettuna siihen kuvan osaan, joka j�� varsinaisen kuvan "yl�puolelle". Tekstitelevisiok�yt�ss� kullakin juovalla on dataa yhden tekstitelevision rivin verran, eli teoriassa voitaisiin l�hett�� 32 rivi� per kuva * 25 kuvaa sekunnissa = 800 rivi�/s ~= 30 kpl 24-rivisi� sivuja sekunnissa, jos kaikki nuo mahdolliset juovat otettaisiin tekstitelevisiok�ytt��n (k�yt�nn�ss� tyhji� rivej� ei tarvitse l�hett��, joten todellinen nopeus on tyypillisell� sivusis�ll�ll� laskennallista suurempi). Kaikkia pystypoikkeutusjakson juovia ei kuitenkaan k�ytet� tekstitelevisiol�hetyksiin, koska pystysammutusjaksosta kilpailevat muutkin tarpeet. N�it� tarpeita ovat muun muassa l�hetysvalvonnan testisignaalit (laadun automaattinen tarkkailu ja s��t�), l�hetyslaitteiden ohjaus (mm. mainoskanavien alueellisten mainosten ohjaus) sek� kaapelikanavien maksup��tteiden ohjaus. Lis�ksi juovin k�yt�n aloitteena ovat itse televisiovastaanottimet, koska l�hesk��n kaikki eiv�t selvi� kunnolla t�ydest� 16 juovaa/kentt� l�hetysnopeudesta virheitt�. Tyypillisesti tekstitelevisiok�yt�ss� on noin 8-12 juovaa/kentt�. Tuo k�ytetty juovam��r� n�kyy sitten suoraan tekstitelevision py�rimisnopeutena. N�kyv��n py�rimisnopeuteen vaikuttavat muutkin seikat; sill� vaikka tekstitelevisiosignaaliin olisi varattu paljonkin kaistaa, voidaan tekstitelevisiol�hetyksen mukana l�hett�� tekstisivujen lis�ksi muutakin dataa (mm. Data-tv ja PDC-signaalit). Tekstitelevisiosivujen l�hetyksen ei tarvitse tapahtua aina sivujen numeroj�rjestyksess�, vaan tarvittaessa joitain sivuja voidaan p�ivitt�� useammin kuin muita, mik� hidastaa n�kyv�� sivujen kokonaiskiertoa. Mik� on Data-TV ? Data-TV oli er�s Ylen kaupallisista palveluista, jossa hy�dynnettiin "kaappaamalla" teksti-tv:n juovia erilliseksi palveluksi. Data-TV:n palvelimeen ladataan tekstidataa, kuvamateriaalia, ohjelmista kertovia lyhyit� juttuja, jne. Tarkoituksena on, ett� n�m� viime hetken tiedot (esim. ohjelmanmuutos) ehtii seuraavan aamun sanomalehteen. T�m� palveli p��asiassa sanomalehti� toisellakin tavalla, eli tietylle lehdelle saatettiin siirt�� heid�n tilaamaansa uutiskuvamateriaalia. Periaatteessa jokainen, jolla on vastaanottoon tarvittava laite, voi vastaan ottaa l�hetett�v�n datan. L�hetett�v� data voi kuitenkin olla salatussa muodossa, jonka osaa avata vain oikea vastaanottaja. Ovatko tekstitelevisiol�hetykset kaikkialla samanlaisia ? Erilaisia tekstitelevisioj�rjestelmi� on tasan kolme: * T�k�l�inen * T�k�l�inen sama sovitettuna 525/60 -tv-j�rjestelmiin (ei yleisess� k�yt�ss� miss��n) * Ranskalaisten oma tekstitelevisiosysteemi (Antiope) Itse tekstitelevisioj�rjestelm� on kyll� t�ysin universaali sik�li, ett� jos t�k�l�inen vastaanotin yleens� saa jotain kiinni, kyll� se kaikki sielt� on vastaanotettavissa. Standardia on kyll� kehitelty eteenp�in siten, ett� siihen tulee lis�� v�rej�, parempaa grafiikkaa jne., mutta nuokin ominaisuudet ovat taaksep�in yhteensopivia, ja tuntuu silt� ett� laajamittaista k�ytt�� ei ehdi mihink��n synty� ennen kuin koko analoginen televisio katoaa. Mik� on "closed caption"-j�rjestelm� ? Closed captioning on NTSC-standardin mukainen tapa upottaa tekstitys osaksi videosignaalia. USA:ssa jokaisessa yli 18" tv:ss� on oltava laite, joka purkaa haluttaessa n�kyviin n�m� tekstit ja muut vihjeet. Captions eroa normaalista tekstityksest� sis�lt�ns� puolesta ainakin siin�, ett� captions on tarkoitettu kuulovammaisille (-rajoitteisille) eli mukana ovat kaikki "door slams", panting, screaming, yelling yms. "tehoste��net tekstin�". Eurooppalaisissa televisioissa ei Closed Caption -laitetta ei ole vaan se on ostettava erillisen�. Normaalien televisiol�hetysten kanssa t�ll� laitteella ei tee mit��n, koska t��ll� t�t� informaatiota ei l�hetet� normaaleissa televisiol�hetyksiss�. Joidenkin videoelokuvien ja DVD-levyjen (esim. USA:Sta per�isin olevissa) kanssa laitteesta saattaa olla jotain iloakin. Miten 100 Hz televisio toimii ? 100 Hz televisiossa nostetaan television normaali 50 puolikuvaa sekunnissa p�ivitysnopeus sataan ruudun p�ivitykseen sekunnissa. N�in voidaan normaalissa 50 Hz televisiossa n�kyv�� ruudun v�lkynt� poistaa l�hes kokonaan tai ainakin tuntuvasti v�hent�� sit�. 100 Hz television toteuttamiseen on monia erilaisia tekniikoita, joilla on erilaisia hy�tyj� ja haittoja. Kaikkia n�it� tekniikoita kuitenkin yhdist�� se, ett� sis��n tuleva televisiosignaali ensiksi digitoidaan televisiossa olevaan kuvamuistiin sis��ntulevan videosignaalin nopeudella ja t��ll� muistissa olevasta kuvadatasta sitten esitet��n ruudulle tarpeellinen m��r� kuvia tuolta muistista (mahdollisesti voimakkaasti digitaalisesti k�siteltyn�). Yksinkertaisin tapa on toteuttaa 100 Hz televisio on esitt�� televisiol�hetyksen puolikuvat j�rjestyksess� 1122 tuossa 100 Hz television ruudussa (t�ss� 1 on parittomat juovat sis�lt�v� puolikuva ja 2 on parilliset juovat sis�lt�v� puolikuva). T�ll� tavalla saadaan televisioruudussa n�kyv�n kuvan p�ivitysnopeus nostettua 100 Hz:iin, jolloin tyypillisen 50 Hz television koko kuvan v�lkynt� h�vi��. Kuvassa on kuitenkin ongelmana edelleen ns. juovav�lkynt��. Toinen tapa on k�ytt�� hieman tietokonetekniikkaa ja enemm�n muistia, jolloin saadaan seuraavanlainen vaihtoehto: Kuvaputkella n�ytet��n kuvat j�rjestyksess� 1 1' 2 2' jossa 1' ja 2' ovat laskettuja v�likentti� 1- ja 2-kentist� Tyypillisesti 1' sis�lt�� n. 60% 1-kent�st� ja 40 2-kent�st�, 2' samat toisinp�in. Eri valmistajilla on monia erilaisia ratkaisuja v�rin�tt�m�n kuva aikaansaamiseksi, mutta periaate on kuitenkin samankaltainen. Eri ratkaisujen v�linen ero tuleekin esiin tietynlaisissa tilanteissa, joista ehk� vaikein on sivuttain vieriv� teksti, jolloin kirjaimien pystyreunat usein hajoavat ja h�ntiv�t. Joissakin malleissa katsoja voi valita mit� "digitaalitilaa" k�ytet��n, joko 1122 tai 11'22' -tapaa. 1122-tilassa on se hyv� puoli, ett� tuo mainittu "vieritetty teksti"-tapaus toimii oikein, mutta esimerkiksi testikuva jossa on sek� muuttumaton kuva sek� vaakasuuntaisia viivoja, sitten v�risee hieman. T�m� johtuu televisiokuvan lomitellusta l�hetystavasta. Normaaleissa televisio-ohjelmissa lomittelusta johtuva v�rin� yleens� haittaa kun televisiosta katsellaan tyypillist� kuvaa, joka siis on liikkuvaa ja kun ruutua katsellaan riitt�v�n katseluet�isyyden p��st�. Juovav�rin� tulee selv�sti esille vain esimerkiksi testikuvassa ja videokuvassa olevassa pieness� tekstityksess� sek� jossain tietokoneella tuotetussa grafiikassa. Mist� johtuu joissain tapauksissa liikkeen ep�tasaisuus joissain 100 Hz televisoissa ? 100 Hz televisio piirt�� 100 puolikuvaa sekunnissa, joten se joutuu esitt�m��n normaalin televisiol�hetyksen puolikivat kahteen kertaan tai interpoloimaan kuva televisiol�hetyksess� tulevien kuvien v�lille. T�ss� prosessissa voi joillain kuvamateriaalilla esiinty� liikkeen nykimist�, koska silm� voi n�hd� ns. kaksoiskuvan. Ehdot kaksoiskuvan n�kymiselle ovat: * 1) TV-kuva t�ytyy olla kuvattu ei-progressiivisella menetelm�ll�, eli l�hinn� videokameralla, jossa jokainen per�kk�inen kentt� (PAL-maissa 50/s) on erilainen. * 2) Kuvassa on oltava jatkuvaa, mielell��n suurehkoa ja aika tasaista liikett� (yleens� vaakasuoraa). Mit� t�ss� tilanteessa tapahtuu on se, ett� kun silm� seuraa liikett�, piirt�� 50 Hz:n televisio kunkin kent�n vain kerran, kun taas 100 Hz:n televisio piirt�� (l�hes) samanlaisen kent�n kaksi kertaa. Kun silm� kohdetta seuratessaan kuitenkin ehtii hieman liikkua n�iden kahden l�hes saman kent�n v�lill�, muodostuu verkkokalvolle/tajuntaan kaksoiskuva. T�m� on siis ilmi�, jota ei 50 Hz:n televisioissa esiinny, eik� hitaammissa liikkeiss� my�sk��n 100 Hz:n malleissa. Jos l�hdekuva taas on progressiivista, kuten vaikkapa elokuvat, muuttuu tilanne: tavallinen TV n�ytt�� kaksi per�kk�ist� kentt�� samasta elokuvan ruudusta, kun taas 100 Hz:n TV ehtii samassa ajassa esitt�� nelj� kentt��. T�st� syyst� juuri vaakasuorat pannaukset n�ytt�v�t 100 Hz:n televisioissa oleellisesti paremmilta kuin 50 Hz:n malleissa, joissa pystysuorat viivat n�ytt�v�t l�hemp�� katsottuina hajoavan siivuiksi. Miksi joissain 100 Hz televisioissa on p��lle ja pois kytkett�vi� kuvan suodattimia ? Joihinkin 100 Hz televisioihin on normaalin 100 Hz toimintojen lis�ksi sis�llytetty erilaisia kohinanpoisto- ja kuvanparannusominaisuuksia. N�ist� ominaisuuksista on joissain huonon kuvasignaalin tapauksissa hy�ty� kuvanlaadulle, mutta yleens� hyv�laatuista signaalia katsottaessa n�ist� on paljon enemm�n haittaa kuin hy�ty�. Katseltaessa vaikkapa DVD:t� on syyt� kytke� pois p��lt� kaikenlaiset kuvakohinan vaimentajat ym. tehosteet joita saattaa olla tarjolla, koska DVD:lt� saatava kuva on laadultaan parasta mahdollista saatavissa olevaa, ett� sit� ei saada paremmaksi keinotekoisin keinoin. Ne ennemminkin pahentavat kuvan laatua. Normaalia televisiokanavaa tai videoita katseltaessa n�ist� onkin ehk� hy�ty�. Loppuvatko analogiset tv-l�hetykset kokonaan digitaalitelevisiol�hetysten alettua ? Eiv�t lopu. Analogisia l�hetyksi� jatketaan pitk��n rinnan digitaalisten kanssa. Ylimenokauden pituus on todenn�k�isesti 10-15 vuotta. Aikanaan analogiset l�hetykset tullaan kuitenkin lopettamaan. Miksi neloskanavan virityskuvan aikana oleva radio-ohjelma on j�ljess� normaaliin radioon verrattuna ? Nelosen l�hetysyksikk� on digitaalinen ja radiolta saatava ��ni muutetaan digitaaliseksi. Ohjelmareitill� digipaketti joudutaan purkamaan ja pakkaamaan uudestaan pariin kertaan ja viiv�st�m��n lis�� jotta kuva ja ��ni saadaan tahdistettua kesken��n. Kaikki t�m� prosessointi vie aikaa sen verran ett� radion ja tv:n ��niss� on selv� aikaero. Studiotekniikassa korjataan jo 50 millisekunnin aikaero kuvan ja ��nen v�lill� mik�li se on vain mahdollista. T�m�n lis�ksi jotkut vastaanottajat saavat kaapelillissa olevan ohjelmansa satelliitin kautta, mik� aiheuttaa v�hint��n nelj�sosasekunnin lis�viiveen. Videonauhurikysymykset Miten teen videonauhurin kytkenn�n televisioon oikein ? Jos kytket videonauhurin televisioon antennikaapelilla, niin sinun pit�� viritt�� television joku kanavapaikka (mielell��n AV-kanava) videon l�hett�m�lle kanavalle. Viritt�miselt� s��styy, hiukan paremman kuvanlaadun sek� paremman ��nen (hifi��ni stereona hifivideoista) kun k�yt�t kytkenn�ss� SCART-kaapelia (kannattava hankinta, maksaa muutaman kympin). K�yt� videoita t�lle varatulla kanavalla, koska t�m� kanava on yleens� videok�ytt��n optimoitu. Jos televisiossa on "video aikavakio"-asetus, niin kytke se videon katselun muistipaikassa p��lle (Esim. Finlux/Asa 1000 sarjan koneissa on luukun alla "T" n�pp�in). Tuon videoaikavakion p��lle laittaminen pit�� televisiossa n�kyv�n kuvan vakaampana huonoilla nauhoilla, puolinopeudella ja pys�ytyskuvassa. Mist� johtuu, ett� antennijohdon kautta televisioon yhdistetyss� videonauhurin kuvassa esiintyy kaikenmaailman aaltoilevia h�iri�raitoja ? T�llaiset h�iri�raidat aiheutuvat siit�, ett� videon l�hett�m�ll� kanavalla on jo sis��ntulevassa antennisignaalissa jotain l�hetett�. Jos olet kiinni keskusantenniverkossa tai kaapelitelevisiossa, niin videon l�hett�m�n kanavapaikan l�hettyvill� saattaa olla joku kanavista ja n�in h�irit� videolta tulevaa kuvaa. Ongelman voi korjata muuttamalla videon ulostulokanava eri taajuudelle. Kun olet muuttanut videon l�hetystaajuutta (kanavapaikkaa), niin joudut viritt�m��n televisiosikin t�lle uudelle taajuudelle. Videoissa tuo kanavan muutos onnistuu useimmiten takasein�ss� olevaa RF-channel s��t�ruuvia k��nt�m�ll� (tai joissain uudemmissa malleissa etupaneelin/kaukos��timen kautta, katso ohjekirjaa). Videon ulostulo on yleens� vakiona kanavalla 36. Jos antenniverkossa on joku l�hete t�ss� l�hell�, niin kannattaa yritt�� s��t�� videon l�hett�m�� l�hetett� hiukan alemmalle tai ylemm�lle kanavapaikalle. Miten kytken kuvan ja ��nen videonauhurini SCART-liittimest� toiseen videolaitteeseen, jossa on erilliset komposiittivideo- ja ��nisis��ntulot ? Helpoin ratkaisu on ostaa valmis kaapeli, jossa toisessa p��ss� on SCART ja toisessa p��ss� on 3 RCA:ta; oikea ja vasen ��ni sek� video ulos. Sitten vaan kytket n�m� ulostuloliittimet vastaaviin laitteiden sis��ntuloliittimiin (tarvittaessa k�yt�t videoliittimien sovittimia jos liittimet laitteessa tai kaapelissa eiv�t suoraan k�y yhteen). Miksi videonauhurin tekem�ss� RF-liit�nn�n signaalissa ��ni on aina monoa ? Normaalissa televisiol�hetyksess� on Suomessa kaksi eri ��nt�: normaali analogia mono��ni ja digitaalinen NICAM-stereo��ni. Tuo analoginen mono��ni on videonauhurin elektroniikalla helppo ja halpa laittaa tuonne RF-signaaliin. Teknisesti se olisi mahdollista l�hett�� my�skin NICAM-stereo��ni televisioon antennipiuhaa pitkin, mutta NICAM encooderi maksaisi tuntuvasti rahaa (niin paljon ett� sellaista videota ei kukaan ostaisi). Joten jos haluat ��nisignaalin stereona televisiolla asti, niin scart-liittimen avulla saat sen samoin kuin paremman kuvanlaadunkin (kuin RF-liit�nn�ll�). Televisiossani on NTSC-asetus, tarkoittaako se, ett� voin katsella videonauhurillani NTSC-kasetteja sen kautta ? NTSC-nauhojen katselu ei onnistu mill� tahansa normaalilla videonauhurilla, vaikka televisiosi tukeekin kyseist� standardia. Tarvitset v�hint��n videot, joissa on NTSC-toisto. Voiko normaali VHS-videonauhuri tallettaa anamorfista 16:9 videokuvaa ? Anamorfisen kuvan tallentaminen onnistuu kyll� normaalilla videonauhurilla (esim. VHS-nauhuri) ilman ongelmia. Videonauhurin kannaltahan on yhdentekev�� onko nauhoitettava kuva anamorfista vai ei; samanlaista videosignaalia se on teknisilt� ominaisuuksiltaan joka tapauksessa. Jos olet ��nitt�nyt anamorfista signaalia nauhalle, niin joutunet kuitenkin katselutilanteessa kjsin asettamaan television oikeaan moodiin, jotta kuva n�kyy oikean muotoisena. Mit� hy�ty� on videonauhurissa olevasta 16:9 tallennusmahdollisuudesta ? Normaaleissa VHS-videonauhureissa oleva 16:9 tuki tarkoittaa k�yt�nn�ss� ainoastaan sit�, ett� videonauhuri osaa lukea sis��n tulevasta materiaalista sen kuvasuhteen, tallentaa kuvasuhteen tiedon nauhalle ja l�hett�� sen toistettaessa. T�ll�in ohjelmaa katsottaessa TV osaa menn� 16:9 tilaan (tietysti edellytt�en ett� se tukee ko. tilaa) kun nauhalla on t�llaista materiaalia. Anamorfisessa 16:9 formaatissa l�hetetty itse kuva tallentuu yht� hyvin niin 16:9 tukevaan videonauhuriin kuin normaaliin VHS-nauhuriin ilman t�t� tukea. Normaalilla videonauhurilla toistettaessa televisio ei osaa menn� automaattisesti 16:9 tilaa nauhaa katseltaessa, vaan t�m� joudutaan erikseen tekem��n k�sin (ellet sitten halua katsoa sit� v��r�n muotoista kuvaa). Eli se 16:9 tuen etu videonauhurissa auttaa siihen, ett� TV:n valikosta tai kaukos��timen nappulasta ei tarvitse valita 16:9 tilaa erikseen t�llaisessa muodossa olevaa videonauhaa katsottaessa. Television ohjaamiseen 16:9 kuvamuotoon on eri menetelmi� (PalPlus WSS-informaatioraita ja SCART-liittimen ohjaussignaali)- Jos talletettavassa tv-l�hetyksess� on PalPlus-muotoinen WSS-informaatiojuova, se tarttuu oikein hyvin my�s VHS:lle - nauhurista riippumatta. Esimerkiksi jotkin DVD-soittimet osaavat PAL-levyj� toistettaessa luoda kyseisen WSS-signaalin ja sen kuvaa kun nauhoittaa, osaavat kaikki WSS:�� tajuavat televisiot n�ytt�� kuvan 16:9-moodissa. (DVD:n nauhoittamista varten on tietenkin ensin pit{nyt poistaa Macrovision-kopiointiesto, mutta se ei t�h�n 16:9 aiheeseen liity). Mik� on VHS-nauhurin kuvan resoluutio ? VHS:n resoluutiota (kuten PAL-kuvan maksimiresoluutiotakaan) ei voida mitenk��n yksiselitteisesti esitt�� pikselimuodossa, koska signaali on analoginen ja siin� v{reill� on toinen resoluutio kuin signaalin mustavalko-osalla. Usein esitetty arvaus VHS-nauhrin resoluutoksi on 320�240, mutta se on v��r� arvaus jo siit� syyst�, ett� VHS tallettaa videoframesta kyll� kaikki 576 juovaa, joten ainakin mustavalkokuvan pystyresoluutio on ihan muuta kuin 240 linjaa. Vaakasuunnan videonauhurin resoluutio voi olla hyviss� olosuhteissa l�hell� tuota 320 pistett�, mutta yleens� heikompi. VHS-nauhurin v�riresoliition pystysuunnassa on puolet mustavalkoresoluutiosta, koska kahden per�kk�isen juovan krominanssi summataan aina kesken��n, jotta nauhalla viereisen� olevien pyyhk�isyjen ylikuuluminen saadaan vaimennettua. Edell� olevan v�rien summauksen vaikutus kuvaan ei ole kovin ilmeinen, koska perinteinen PAL-dekooderi tekee suunnilleen saman homman televisiossa. Sen sijaan useamman polven (S)VHS-kopioissa alkaa tulla ongelmia, kun menetelm�n seurauksena suttaantumisen lis�ksi v�ri-informaatio siirtyy pystysuunnassa. Saako normaalista VHS-videonauhurista ulos RGB-signaalia ? Normaalista VHS-videonauhurista ei tule RGB:t� ulos. SCART-liit�nn�n RGB-nastat on tarkoitettu ainoastaan RGB-signaalin l�pivientiin satelliittitelevisiopurkin liit�nt��n liitett�v�n suojauksenpurkulaitteen signaalille. Videonauhaa toistettaessa ulostulo on normaalissa VHS-nauhurissa komposiittivideosignaalia. Joissain digitaalisilla muistilla varustetuissa VHS-nauhureissa saattaa olla RGB-ulostulo, mutta ei miss��n muissa. Mist� johtuu ett� saan VHS-videonaurillani ainoastaan mustavalkoisen kuvan kun kytken S-video-signaaliin videonauhurini SCART-liittimeen sopivalla S-video-adapterilla ? Kuvan mustavalkoisuus johtuu siit�, ett� VHS-videoissa ei yleens� ole mink��nlaista tukea Y/C-signaalille. Ne ottavat vastaan (ja ulostavat) vain CVBS-signaalia. Kun tarjoat Y/C:t� Scartin kautta t�llaiselle nauhurille, yhdistyy signaalin luminanssiosa CVBS-nastaan. V�rit (chroma-signaali) eiv�t sen sijaan mene minnek��n, joten kuva kyll� n�kyy, mutta vain mustavalkoisena. Ratkaisuna saada v�rit nauhalle on tyyty� k�ytt�m��n komposiittivideosignaalia tuossa v�liss�. Nauhoitettaessa kuvaa VHS-videolle et kyll� mitenk��n pystyisi havaitsemaan eroa oliko kuva alunperin komposiittivideo- vai S-video-muodossa, koska VHS-nauhurin vaatimattomalla erottelukyvyll� ei ihmeemmin Y/C-signaalin resoluutiota hy�dynnet�, vaikka videonauhuri sit� ymm�rt�isikin (yleens� ei ymm�rr�). Mik�li haluat nimenomaan nauhoittaa Y/C-signaalia VHS-nauhalle, on ainoa j�rkev� ratkaisu ostaa S-VHS-nauhuri. Tietysti voidaan k�ytt�� my�s Hi8/DV/D8-kameranauhuria, jossa on S-video-in-liitin, jos nauhan tyypill� mille ��nitet��n ei ole v�li�. Miss� on valmistettu "suomalaiset" videonauhurimerkit kuten Finlux, Nokia ja Salora ? Tilanne 1999 alussa (l�hde: Ari Huovinen Semi-Tech Oy:st�): Suomessa ei ole valmistettu videonauhureita. Finluxille, Nokialle ja Saloralle videoita ovat valmistaneet vuosien varrella lukuisat merkit, kuten Akai, Hitachi, Sanyo, Mitsubishi ja Sharp. Laitteita on valmistettu joko Kauko-Id�ss� tai Euroopassa. Turun tv-tehtaan sek� myynti/markkinointiyksik�n siirrytty� Semi-Techin omistukseen Nokialta pari vuotta sitten oli luonnollista, ett� videonauhureissa siirryttiin Akain tekemiin laitteisiin, eli kaikki uudet Finlux-, Nokia-, ja Salora (sek� tietysti Akai) -merkkiset videonauhurit ovat t�ll� hetkell� Akain valmistamia. Joissain radioliikkeiss� saattaa tosin viel� olla j�ljell� edellisen valmistajan eli Sharpin tekemi� Finlux-, Nokia- tai Salora-merkkisi� videonauhureita. Akai/Semi-Tech (Finland) Oy sivut l�ytyv�t osoitteesta [28]http://www.akaifinland.com/. Voiko viallinen videokasetti aiheuttaa videonauhurin vaurioitumisen ? Viallinen videokasetti voi aiheuttaa videonauhurin vaurioitumisen seuraavilla tavoilla: * Nauha on sotkeutunut aikaisemmin joihinkin videonauhuriin. Poiston yhteydess� nauha on venynyt ja magneettinen materiaali hiertynyt irralleen nauhan pintaan. Kun tuo sotkukohta menee uudelleen kuvarummulle, tukkii tuo magneettimateriaalin t�hk� kuvarummun. * Videonauha on ruttaantunut ja ruttujen reunasta irtoaa magneettimateriaalia kuvarummun pintaan ja tukkii sen. * Joku on liannut videonauhaa ja lika tarttuu kuvarumpuun. * Videokasettiin on tarttunut tupakansavussa olleesta videonauhurista tervaa. Nauhan pinnan kitkat ja muut ominaisuudet muuttuvat ja nauha voi esim. l�hte� menem��n vinoon koneistossa ja tulee ryppy�, magneettipinta voi irrota jne. Videonauha kulkee kuvarummun ymp�rill� ilmatyynyn p��ll�. Siis nauhan ja kuvarummun v�liss� on ilmarako. Jo hyvin pienikin lika h�iritsee ilmapatjaa ja nauha imeytyy rumpuun kiinni vet�en nauhan sykkyr��n. Mit� vuokrakasetit maksavat videovuokraamoille ? Videovuokraamojen vuokrausk�ytt��n hankkimat nauhat maksavat monta kertaa enemm�n kuin ostovideot johtuen siit�, ett� noiden kasettien hintaan kuuluu maksu oikeudesta vuokrata noita kasetteja. Videokasettien hintoja vuokraamoille eiv�t alan yritykset pahemmin levittele, mutta useissa eri l�hteiss� (newssit yms.) noiden kasettien hintaluokaksi mainitaan muutamasta satasesta jopa yli tuhanteen markkaan. K�yt�nn�ss� siis vuokraamo tekee sopimuksen videonauhan vuokrausoikeudesta elokuvan levitt�j�n kanssa, ja tuo sopimuksen maksu voi olla tuossa vuokraamolle myyt�v�n kasetin hinnassa tai sit� perit��n jotenkin muulla tavoin. Jos h�vit�t vuokraamon videokasetin, niin vuokraamon vaatima korvaus voi olla helposti useita satoja markkoja. Kuka maksaa jos vuokravideokasetti rikkoo tai likaa videonauhurini ? Jos vuokravideokasetti aiheuttaa videonauhuriin vaurion, kannattaa ottaa yhteytt� kasetin vuokranneeseen liikkeeseen. Yleinen periaate on, ett� kukin on vastuussa vahingosta, jonka aiheuttaa tahallaan tai tuottamuksellisesti. Siis jos vuokraamo on laiminly�nyt velvollisuutensa huolehtia siit�, ett� kasetit ovat kunnossa, on ko. liike vastuussa. Tulkinnanvaraista on se, miten pitk�lle liike on velvollinen varmistamaan, ett� kasetit ovat kunnossa. Tehdyll� sopimuksella voi selkeytt�� vastuukuvioita, mutta ei kokonaan vet�yty� kaikesta vastuustaan. Tilanteesta riippuen voinet yritt�� vaatia vuokraushinnan palauttamista tai videonauhurin puhdistuksen kustantamisen maksamista. Ovatko jotkut videomerkit todellakin kestoltaan niin huonoja kuin on newssijuttujen perusteella v�itetty ? Suosituista videonauhurimalleista ja niiden ongelmista kerrotaan newsseissa eniten, vaikka ne eiv�t hajoaisikaan sen useammin kuin muunkaan merkkiset videot. Jokainen video voi hajota ja nauhankuljetusmekaniikka on arka paikka joka koneessa. Muovia l�ytyy kaikkialta, my�s kalliista koneista. S��t�jen ei tarvitse olla paljon pieless� kun jo menn��n mets��n. Tai koneistossa on huonosta vuokrakasetista irronnutta likaa tms. Ei voi tiet��, mik� milloinkin nauhan sotkee tai koneen hajottaa. Yksil�- ja tyyppivikoja on kaikilla valmistajilla. Newssissa olevia yhden nauhurimallin haukkuja ei kannata yleist��, kun kuitenkin jollakin toisella on p�invastaisia kokemuksia. Miksi videokasetin alussa ja lopussa on l�pin�kyv�� muovinauhaa ? L�pin�kyv� osuus on videokasetin nauhassa sen takia, ett� videonauhureissa on valoanturi, jolla se tunnistaa nauhan olevan alussa tai lopussa. Normaalitilanteessa video valokennolla huomaa nauhan loppumisen juuri tuosta l�pin�kyv�st� osasta, ja kerinnee pudottamaan vedon pois ennen nauhan varsinaista loppumista. Lis�ksi tuo l�pin�kyv� nauhan osa on yleens� mekaanisesti vahvempaa, joten jos pys�ytys ei jostain syyst� toimi kunnolla, niin nauha ei katkea niin helposti jos videonauhuri yritt�� ajaa sit� v�kisin loppuun. Jos videonauhasta j�tt�� tuon l�pin�kyv�n osan pois, kasvaa nauhan katkeamistodenn�k�isyys, koska videonauhuri vet�� nauhan loppuun koko ajan veto p��ll�. Edell� mainitun katkeamisriskin kasvamisen lis�ksi tuon l�pin�kyv�n osan puuttuminen voi aikaansaada my�s sen, ett� kelatessaan nauhan t�ysin kierroksin alkuun, voi my�s nauhuri vaurioitua. Uudehkot laitteet kelaavat sellaisella vauhdilla, ett� mekanismin muoviosat eiv�t v�ltt�m�tt� kest� yht�kkist� pakkopys�hdyst�. Miten videosignaali on tallennettu VHS-videonauhalle ? Videosignaali on tallennettu videonauhalle viistopyyhk�isymenetelm�ll�. T�ss� menetelm�ss� toisto- ja ��nitysp��t on sijoitettu py�riv��n kuvarumpuun, joka huolehtii t�st� pyyhk�isyst�. N�in kuvap�iden suhteellinen nopeus nauhaan n�hden on yli 4 m/s. T�m� riitt�� jo videoginaalin tallentamiseen kohtuullisella laadulla magneettinauhalle. Viistopyyhk�isy on toteutetut siten, ett� jokaisessa pyyhk�isyss� on yhden puolikuvan videosignaali, ja pyyhk�isylt� toiseen siirryt��n aina television pystysynkronoinnin aikana. VHS-j�rjestelm�ss� magneettisignaali on talletettu nauhalle pitkitt�istallennuksena, jossa vaaditaan fyysinen kontakti. Jo mikrometrin et�isyys nauhan ja p��n v�lill� h�vitt�isi kuvasignaalin l�hes kokonaan. Kuvarummussa oleva toisto- ja ��nitysp�� on sijoitettu rumpuun sill� tavoin, ett� se juuri ja juuri koskettaa nauhan pintaa. VHS:ss� mustavalkoisen kuvasignaalin magneettivuo tallentuu FM-moduloituna vajaan mikrometrin paksuudelta nauhan n. 4 um paksun magneettikerroksen pintaan. Mustavalkosignaalin FM-modulaatiossa k�ytet��n noin 1 Mhz deviaatiota (syncin pohja 3.4 Mhz, valkoinen 4.4 MHz). T�ll� menetelm�ll� mustavalkosignaalin kaistaleveydeksi j�� pari megahertsi� (vastaa noin 240 linjan tarkkuutta). V�risignaali talletetaan samaan paikkaan mustavalkosignaalin kanssa, muuta v�rikantoaalto on taajuussiirretty taajuudeltaan matalammalle kuin mustavalkosignaalin FM-signaali. Kuvan lis�ksi videonauhan reunassa on pitkitt�issuuntainen ohjausraita, joka sis�lt�� synkronointimerkit, jolla tiedet��n, mist� kohdasta kukin kuvan viistopyyhk�isy alkaa. Miten ��ni on tallennettu VHS-nauhalle ? Perinteinen VHS-videon pitkitt�inen ��niraita on nauhan reunassa. ��ni talletetaan siihen samaan tapaan kuin normaalissa kasettinauhurissa. Johtuen videonauhan pienemm�st� nauhanopeudesta, ��nenlaatu on huonompi kuin normaalissa C-kasetissa. T�st� lineaarisesta ��niraidasta on joskus ollut olemassa stereoversio ja joissain videonauhureista on l�ytynyt my�s kohinanvaimennus. N�m� versiot ovat kuitenkin k�yt�nn�ss� kadonneet markkinoilta, ja j�ljell� on en�� perinteinen mono��niraita ilman kohinanvaimennuksia. Hifivideonauhureissa on normaalin lineaarisen mono��niraidan lis�ksi stereofonininen ns. "hifi-raita". T�m� Hifi-��ni on talletettu viistopyyhk�isymenetelm�ll� kuvarumpuun kiinnitetyill� hifi��nen toisto- ja lukup�ill�. Itse hifi��ni on talletettuna t�lle hifiraidalle FM-moduloituna (kummakin kanavalla oma modulaatiotaajuutensa). Miksi normaalissa videonauhurissa pys�ytyskuva n�ytt�� pienempiresoluutio�iselle kuin normaali nauhalta tuleva kuva ja siin� n�kyy joskus h�iri�it� ? VHS-nauhurin pys�ytyskuvassa on vain yhden kuvakent�n signaali, joten kuvan pystytarkkuus j�� puoleen normaalista liikkuvan kuvan tarkkuudesta. VHS-nauhurissa videokuvan molemmat kent�t tallentuvat nauhalle omille raidoilleen. Jos pys�yt�t nauhankulun (stil), niin tavallinen kotivideo voi toistaa nauhalta vain yht� raitaa toisin sanoen yht� kuvakentt��. Lis�ksi viistopyyhk�isytallennukseen perustuvissa videoissa (millainen normaali VHS-nauhurikin on) pys�ytyskuvan toistossa on pari muutakin ongelmaa. Ensinn�kin kuvap�iden pyyhint�kulma (nauhan kulkusuuntaan n�hden) jyrkkenee ja nopeutuu hieman, kun nauhankulku pys�ytet��n. Jos pys�ytyskuva poimitaan t�sm�lleen kuvasignaaliraidan (49 um) levyisell� magneettip��ll�, osuu kuvap�� aina osittain luettavaa raitaa seuraavan tai sit� edellisen raidan kohdalle. Seurauksena on leve�hk� h�iri�raita kuvan yl�- tai alareunassa (tai keskell�). Sama ilmi| n�kyy korostuneena kuvallisissa pikakatseluissa. Yksi tapa v�ltt�� pys�ytyskuvan kohinaraita on tehd� pys�ytyskuvan toistossa k�ytetyst� omasta kuvap��st� sen verran normaalia kapeampi, ettei se osu naapuriraidoille. P��n kaventaminen kuitenkin huonontaa sen h�iri�et�isyytt� eli lis�� kohinaa. Toinen tapa on lis�t� nauhakoneistoon ohjain, joka muuttaa nauhan ja kuvap��n v�list� kulmaa pys�ytyskuvan ajaksi (voidaan tehd� tekniikasta riippuen nauhan paikkaa siirt�m�ll�, koko kuvap��rumpua kallistamalla tai kuvap�iden asentoa s��t�m�ll�). Joissain videoissa voidaan k�ytt�� pys�ytyskuvan parantamiseen digitaalista v�limuistia, johon voidaan lukea muistiin yksi tai useampia kentti� pys�ytyskuvaa varten. Kuvassa voidaan n�ytt�� joko molemmat kent�t tai monesta kent�st� interpoloitu versio. Miksi hifivideonauhureissa ei ole yleens� ��nityksen tason s��t�� ? Nykyaikaisissa NICAM videoissa ��nitystaso (jos ei ole s��dett�v�) on kiinte� (poikkeuksia tosin l�ytyy, esim. jotkut Philipsin mallit), koska NICAM:lta tulevan ��nisignaalin maksimitaso tiedet��n tarkasti, jolloin maksimi nauhoitustaso voidaan s��t�� tehtaalla tarkasti sen mukaan. Voiko katkennutta tai ruttaantunutta korjata ? Videonauhan korjaus "keskelt�" nauhaa on ongelmallinen l�hinn� tuon viistopyyhk�isytekniikan vuoksi. *Jos* nauha olisi kurtussa pelk�st��n alusta, ei ongelma olisi kovin suuri. Silloin riitt��, kuin muistaa j�tt�� alussa olevan l�pin�kyv�n osan nauhasta entiselleen, ja poistaa sen j�lkeisen vioittuneen osan pois. Toimii kyll� hyvin, mutta nauhaa ei kannata k�ytt�� sen j�lkeen mihink��n el�m�� suurempaan tarkoitukseen. T�ll� tavoin korjatulla nauhalla on nimitt�in vaara katketa kelauksen yhteydess�, koska video ei osaa pys�ytt�� nauhaa ajoissa, kun siit� puuttuu tuo l�pin�kyv� nauhan p��tyosa. Keskiosassa olevan virheen "korjaus" on vaikea tehd� pelk�st��n senkin takia, ett� suoraan 90 asteen kulmassa tehty leikkaus sekoittaa synkronoinnin t�ysin joksikin aikaa. Sen takia nauha tulisi leikata samalla kulmalla kuin kuvap��n pyyhk�isykulma on, jolloin jatkoksesta tulee pienin h�iri�. Riitt�v�n hyv�n nauhan liitoksen tekeminen taitaa kotioloissa olla hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Nimitt�in liitoksen pit�� olla mekaanisesti riitt�v�n vahva sek� my�s sellainen, ett� se ei vaurioita herkk�� videon mekaniikkaa (mm. herk�sti rikkoutuvia kuvap�it� ja muuta nauhan reitill� olevaa). K�yt�nn�ss� erikoisliimaus/teippaus nauhan takapuolelle on oikeastaan ainoita vaihtoehtoja yritt�� korjata nauhaa. Jos sinulla ei ole absoluuttista varmuutta, ett� saat tehty� homman kuunnolla, niin videokasetin paikkausoperaatioon ei kannata ryhty�. Perustelu: VHS-videonauhaa luetaan kuvap�ill� (ja HiFi-videon tapauksessa my�s ��nip�ill�), jotka on sijoitettu kuvarumpuun siten, ett� p�iden suhteellinen nopeus nauhaan n�hden on yli 4 m/s. Kuvap��t ovat hyvin herkki�, ja ne on sijoitettu kuvarummun sis��n siten, ett� niiden ne juuri ja juuri koskettavat videonauhaan. Jos nauhassa on pahoja ryppyj� tai teipill� korjattu kohta, voi nauhan tai teipin reuna koskettaa kuvap��h�n, ja t�m� toistuu 25 kertaa sekunnissa per kuvap�� muutaman sekunnin ajan. T�m� saattaa huonolla tuurilla katkaista hauraan kuvap��n (vaihto-operaation hinta helposti melkein tonnin). Jos nauha on korvaamaton, voit tehd� teippikorjauksen varovasti, mink� j�lkeen laitat nauhan johonkin romuvideoon, jonka mahdollinen kuolema ei sureta ket��n, ja kopioit sen �kki� uudelle nauhalle. Kun videomateriaali on kopioitu uudelle kasetille, niin kannattaa heitt�� tuo vanha "korjattu" nauha roskikseen. Kuvanlaatu tietenkin heikkenee kopioinnissa, mutta t�m� on ainoa oikea keino. T�llaisella ep�m���risell� kasetilla ei kannata riskeerata videonsa kuntoa ja nauhan uudelleen hajoamista yht��n pidemp��n kun on pakosti tarpeen. Ja jos teipill� korjattu nauha rikkoo nauhurisi (ja se tulee tekem��n sen, jos toistat sen kovin monta kertaa), en ota siit� mit��n vastuuta. Mit� maksaa videonauhurin kuvap��n vaihto ? Videonauhurin kuvap��nvaihto ei ole mik��n halpa toimenpide, mutta voi olla kannattava korjaustoimenpide ainakin v�h�nkin kalliimmille videoille. Kuvap��n vaihdon hinnat l�htev�t nousevat helposti yli sadan euron. Vaihdon hinta riippuu videon merkist� ja mallista sek� videon huollon tekev�n yrityksen ty�n laskutuksesta. Tarkan tiedon mit� videonauhurin vaurioituneen kuvap��n korjaus maksaa, kun k�y arvioituttamassa laitteensa korjauskustannukset ammattiliikkeess�. Arvion hinta mik�li laitetta ei korjata on tyypillisesti joitakin kymmeni� euroja (hinta riippuu korjauspaikasta ja miten paljon laitetta on pit�nyt tutkia arvion tekemiseksi). Onko videonauhan kopiointi laillista ? Tekij�noikeuslaki sanoo seuraavaa (12 �. (24.3.1995/446)): "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityist� k�ytt���n varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa k�ytt�� muuhun tarkoitukseen." P��periaatteet: Videokasetin kopioiminen omaan k�ytt��n on laillista, mutta tuota kopiota ei saa k�ytt�� muuhun kuin omaan k�ytt��n. On sallittua my�s valmistuttaa toisella teoksesta kappale valmistuttajan yksityist� k�ytt�� varten. Jos tuo kopio menee myyntiin, niin silloin on syyllistytty piratismiin. Periaatteessa on hieman kyseenalaista, voiko kopion antaa kaverille. Videokaseteissa on yleens� alussa kielto kopioinnista yksityiseen k�ytt��nkin, mutta sen merkitys ei ole yksiselitteinen. Tekij� voi kielt�� kaiken kopioinnin (my�s yksityiseen k�ytt��n), mutta kiellolla ei ole oikeudellista p�tevyytt�, koska tekij�noikeus ja sen rajoitukset perustuvat lakiin, eik� tekij� voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan laajentaa tekij�noikeuttaan. Tilanne on toinen, jos joku sitoutuu noudattamaan kyseisenlaista kieltoa. T�ll�in ei kuitenkaan ole en�� kyse tekij�noikeusasioista vaan sopimusoikeudesta. Jos sitoumus rikotaan, kyseess� ei ole tekij�noikeuden loukkaus vaan sopimusrikkomus. Jos esimerkiksi videokasetin vuokraaja allekirjoittaa paperin, jossa sitoudutaan noudattamaan joitakin yleisi� vuokrausehtoja, h�n saattaa t�t� kautta tulla tehneeksi itse��n sitovan sopimuksen my�s siit�, ett� ei kopioi yksityiseen k�ytt��ns�k��n. Pelkk� teoksessa oleva kielto ei ole sopimus, vaikka se ilmaistaisiin miten jyrkin sanoin tahansa. Vuokrakasettien kopioiminen voi olla sopimusrikkomus, mutta laitonta se ei ole tekij�noikeuslain perusteella (muuten laitonta se voi olla, koska tarkoituksellinen sopimusrikkomus voi olla petos). Jos asia kiinnostaa enemm�n, niin kannattaa lukea [29]http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html, josta erityisesti omaan k�ytt��n kopioimisesta [30]http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak. Lis�ksi jutun lopussa on liuta muita tekij�noikeutta koskevia linkkej�. Miten p��sen eroon videolta toiselle antennijohdon kautta kopioidessani tulevista h�iri�ist� ? Antenniliit�nt�j� k�ytett�ess� h�iri�raidat tulevat kuvaan, mik�li k�ytt�m�si taajuus on l�hell� jotakin muuta vastaanottamaasi taajuutta (vastaanotettavat tv kanavat UHF alueella). T�ss� tapauksessa poistamalla ulkoantenniin menev�n antennijohdon p��set yleens� eroon raidoista. Joissakin tapauksissa my�s nauhoittavan videon l�hetystaajuus vuotaa l�pi (liian v�h�n erotusta ANT IN- TV OUT liittimien v�lill�). S��t�m�ll� nauhoittavan videon l�hetystaajuus toiseksi p��set t�ss� tapauksessa eroon raidoista. Paras ratkaisu on suora videotaajuinen kaapeli (scart, BNC, RCA etc.) on paras ratkaisu, sill� silloin signaalia ei muuteta radiotaajuiseksi eik� sit� my�sk��n oteta vastaan radiotaajuisena ja uudelleen ilmaista. Kuvan laatu t�ll�in on huomattavasti parempi, kuin RF-kaapelia k�ytett�ess�. Kaapeleita on saatavissa yleens� kaikista radio- ja TV-liikkeiss�, eiv�tk� ne maksa paljoa (4-20 euroa). Jos nauhoitan elokuva DVD-soittimesta VHS-videolle, niin huononeeko kuvanlaatu oleellisesti ? Kuvanlaatu huononee selv�sti johtuen siit�, ett� VHS-video ei pysty tallettamaan kuvaa l�hesk��n niin tarkasti kuin DVD-levy. S-VHS nauhurin kuva on jo siedett�v��, mutta sekin j�� selv�sti j�lkeen DVD:n kuvasta. Melkein kaikissa DVD-levyiss� on pyritty est�m��n levyn kopiointia videonauhalle [31]Macrovision-kopiointisuojauksen avulla. DVD soittimestasi pit�� olla Macrovision kopiosuojaus poistettu (modifioitu laite tai laitteen per�ss� suojauksenpoistaja), tai muuten kopioon tulee 'pumppaavaa' h�iri�t� kirkkaan ja tumman kuvan v�lill�. My�s muunlaiset h�iri�t ovat mahdollisia. Jos kuitenkin saat ilman [32]Macrovision-suojausta olevan kopion aikaan esimerkiksi area 2 PAL levylt�, niin kopion laatu on kunnollisella videolla nauhoitettuna parhaimpien myyntivideokasettien luokkaa. Eli videokuvaksi laadukasta, mutta DVD kuvaksi todella heikkolaatuista. Area 1 NTSC elokuvia et pysty nauhoittamaan, jos videosi eiv�t ole aitoa NTSC-mallia. PAL60-muotoon muutetun NTSC-kuvan kuvanlaatu on katselukelvotonta nauhoitettuna, jos video yleens� sit� suostuu edes tallentamaan. Yhdess�k��n ns. perus videossa, joissa on NTSC toisto ei ole NTSC nauhoitusmahdollisuutta. NTSC:� nauhoittavat moninormivideot maksavat monikertaisesti verrattuna kodinkoneliikkeiden myymiin videoihin. Ulkoiset NTSC --> PAL50 konvertterit maksavat viel� enemm�n. Eli k�yt�nn�ss� jenkki NTSC elokuvien kopioimisen voi unohtaa kokonaan. Kopiointia ei kuitenkaan kotikonsteinkaan kannata kokonaan unohtaa jos k�yt�ss� on tietokoneeseen sis�lt�v� DVD-systeemi. Monelle DVD-purkukortille (mm. Creative Labsin DXr2 ja monet muut) l�ytyy ohjelma (mm. remote selector [33]http://www.visualdomain.net/). , jolla ulostulon voi vaihtaa NTSC-levyjenkin tapauksessa "aidoksi" PAL50 signaaliksi (Macrovisioninkin saa pois). Frameraten muunnos toimii k�yt�nn�ss� melko hyvin, vaikka metodi onkin karu (j�tt�� framen/fieldin pois aina tarvittaessa.. silt� ainakin n�ytt��). Hieman hyppimist� on havaittavissa tasaisissa pannauksissa. Mit� tapoja on poistaa videomateriaalissa oleva Macrovision-kopiointisuojaus Er�s tapa hoitaa homma on, ett� viet videosignaalin erillisen Macrovisionin poistimen l�pi. N�m� laitteet maksavat sitten rahaa ja n�iden saatavuus on heikkoa ja ep�m��r�ist�. (koska Macrovision firma on patentoinut t�t�kin tekniikkaa ja vehkeiden laillisuus on joissain maissa kysymysmerkki) Toisinaan macrovision saa pois viem�ll� signaalin sopivan videonk{sittelylaitteen l�pi (TBC, digitaalinen videomikseri, videoedittikortti tms. joka k�yt�nn�ss� muodostaa videokuvan uusiksi). Tarvitset t�s�s operaatiissa sellaisen laitten, joka huolii Macrovision sis�lt�m�� signaalia sis��n ilman ongelmia (jotkut laitteet ei toimi kunnolla Macrovisionin kanssa, selvi�� kokeilemalla). Muunmuassa DVD-soittimen tapauksessa er�s tapa kiert�� Macrovision on ottaa kuvasignaali laitteesta ulos RGB-muodossa. Ainakaan t�h�n menness� eteen ei ole tullut yht�� laitetta, jossa RGB-signaalissa olisi ollut Macrovisionia mukana (voiko Macrovision-signaali edes olla kunnolla RGB-signaalimuodossa mukana on kysymysmerkki). Jotta saat t�m�n kuvan videonauhurille, t�ytyy jostain hankkia sopiva ulkoinen laite, joka muuttaa RGB-signaalin videoille sopivaan komposiittivideomuotoon (ammattipuolen tarkoitukseen on saatavana muuntimia tai sitten sellaisen voi itsekin rakentaa parista piirist� jos on elektroniikkataitaja, joka tiet�� mit� tekee). Joidenkin DVD-soittimien kanssa (jotkut DVD-soittimet modifioimalla ja monet tietokonepohjaiset systeemit) laitteistossa olevan Macrovision-signaalin lis�yksen voi kytke� p��lle. Miten t�m� tehd��n riippuu k�ytetyst� laitteistosta (voi vaatia laitteistomodifikaatiota tai lis�ohjelmia tietokoneeseen). Mit� hy�ty� videon kuvanparannuspiireist� on ? VHS-videon normaali kuvanlaatu ei ole mitenk��n erityisen hyv�, vaikka videotekniikka onkin vuosien saatossa kehittynyt. Jotta videonauhan kuvaa saataisiin hiukan paremman n�k�iseksi, useat valmistajat kehittiv�t videonauhureihinsa erilaisia kuvanparannuspiirej�, jotka lis��v�t kuvan tarkkuutta toistettaessa. Eri kuvanparannuspiirien toimivat hiukan eri tavoin, mutta yleens� ne tekev�t toistettavasta kuvasta kohinaisemman n�k�isen kuin se alunperin oli (eli kannattaa k�ytt�� hyv�laatuista nauhaa n�iden kanssa). Yleisi� kuvanparannuspiirej� ovat Panasonicin CVC, Sony TriLogic ja Akain Intellig-HQ, jotka ovat videonauhuritesteiss� p�rj�nneet suunnilleen yht� hyvin. Millainen on S-VHS-videonauhureiden kuvanlaatu normaaleita VHS-kasetteja toistettaessa ? S-VHS-nauhureiden VHS-toistokuva on tavallisesti sek� pehme� ett� hiukan kohinaisempi kuin sama tallenne hyv�ss� VHS-koneessa. T�m� ominaisuus johtuu S-VHS-kuvap��n suurtaajuusominaisuuksien ja VHS-nauhan magneettihiukkaskoon osittaisesta ep�sopivuudesta. Vaikka toistossa on n�it� pieni� ongelmiakin, niin hyv�n S-VHS-videon toistokuva on kyll� tyypillisesti ihan vertailukelpoinen keskitason VHS-nauhureiden kanssa (parhaat VHS-nauhurit vie yleens� kyll� VHS-toistossa S-video-nauhurista voiton). Mit� parempaa S-VHS:ss� on normaaliin VHS:��n verrattuna ? S-VHS-nauhuri on parhaimmillaan S-VHS-formaalilla ��nitett�ess� ja toistettaessa, mill� kuva on selv�sti normaalia VHS:�� ter�v�mpi. S-VHS on tai oli aikanaan perusteltu hankinta vain harrastajavideokuvaajalle, joka haluaa voida tunnistaa kuvaamansa henkil�t heid�n kasvonpiirteittens� perusteella (VHS tai Video8-kuvasta se ei onnistu) ja ehk� v�h�n editoidakin kuvaa. S-VHS:�� k�ytet��n kuvaushommien lis�ksi my�s joskus ei niin vaativan TV-l�hetysmateriaalin tallentamiseen esimerkiksi pieniss� kaapelitelevisioverkoissa. Varmuudella S-VHS:ll� saa vain ter�v�mm�n ja hiukan VHS:�� kohinaisemman kuvan. Kuvan lis�ter�vyys n�et lis�� my�s kuvakohinaa. Huojunnan osalta eli mekaniikaltaan S-VHS-koneet (ilman TBC:t�) ovat samanlaisia kuin VHS-koneet, mutta tarkemmassa kuvassa huojuntakin voi joskus n�ytt�� voimakkaammalle. Mit� videonauhurissani oleva EDIT-kytkin tekee ? Joissain videonauhureissa (mm. jotkut Sonyn nauhurit) oleva EDIT-kytkin vaikutta toistettavan nauhan kuvan ter�v�itt�miseen videonauhakopiointia ajatellen. Eli t�m�n toiminnan p��llelaitto toistavassa nauhurissa l�hinn� ter�v�itt�� kuvaa v�hent�en kuvan pehmenemist� kopiossa. EDIT-kytkin voi vaikuttaa muutenkin joidenkin videoiden toimintaan. Tarkempia tietoja kaipaavan kannattaa tutustua videonauhurinsa k�ytt�ohjeisiin t�m�n asian osalta. Mit� hy�ty� on kahdesta SCART-liittimest� videonauhurissa ? Jos toinen SCART-liitin on toteutettu j�rkev�sti (kaikissa videonauhureissa tilanne ei ole t�m�), niin toiseen SCART-liittimeen saat kytketty� toisen videon, DVD-soittimen tai satelliitinvirittimen samalla kun se ensimm�inen SCART-liitin on kytkettyn� televisioon. Montako kuvap��t� on riitt�v� m��r� ? Normaaleihin videotoimintoihin kaksi kuvap��t� riitt�� oikein hyvin. Lis�kuvap�it� tarvitaan ainoastaan erikoistoiminnoissa (hyv�laatuinen pys�ytyskuva, puolinopeus, hidastustoiminnot). Millaista signaalia tuottaa video, jossa on "NTSC playback on PAL TV" kun katsotaan NTSC-nauhoja ? "NTSC playback on PAL TV" ei vain ole puhdasta NTSC:t�, kaukana siit�. Se on NTSC:n kuva- ja juovataajuudella olevaa signaalia, jossa on PAL-v�rikoodaus. T�ist� signaalia hyvin monet televisiot n�ytt�v�t ihan hyvin, vaikka se ei ole t�ysin standardien mukaista. Koska signaali on er��nlainen "viritys", niin se ei v�ltt�m�tt� n�y kunnolla ihan kaikissa televisioissa. P��s��nt�isesti uudet televisiot n�ytt�v�t t�llaisen kuvan ongelmitta, mutta joissain vanhemmissa voi olla ongelmia. Miksi kuvanlaatu vaihtelee laitteesta toiseen NTSC-kasetin toistossa PAL-televisiossa ? Ei tosiaankaan ole mik��n suuri ihme, ett� kuvalaatu vaihtelee laitteesta toiseen, sill� sek� NTSC ja PAL perustuvat hyvin tarkkaan poikkeutustaajuuksien ja v�riapukantoaallon taajuuksien suhteeseen. Jos n�m� eiv�t ole tarkkaan oikeassa suhteessa (kuten esimerkiksi PAL-v�rit NTSC:n taajuuksilla), niin tuloksena on kuvanlaadun huonontuminen. Nuo NTSC-nauhoja PAL-televisiossa toistavat videonauhurit muodostavat nauhalla olevasta NTSC-signaalista ns. PAL60-signaaalia. Siin� NTSC v�riapukantoaallon (noin 3.57 MHz) on vain siirretty samaan kohtaan kuin PALissa (4.43 MHz) sek� v�rikantoaallon modulaatio muutettu PAL:n mukaiseksi, mutta poikkeutustaajuudet ovat silti System M mukaan, eli 59.94/15734.25 Hz. Meill� virallisesti k�yt�ss� olevan PAL System B/G mukaiset taajuudet ovat 50/15625 Hz. Hyv�ll� vastaanottimella ja komposiittiliit�nn�n kautta kytkettyn� aito NTSC antaa paremman tuloksen kuin PAL-60. T�m� sen takia, ett� NTSC on oikea ja suunniteltu signaali, josta pystyy kampasuodattamaan v�rih�iri�it� pois. PAL-60, joka on yksi nk. �p�r�formaateista, ei ole taajuusominaisuuksiltaan sellaista, ett� sit� voisi kampasuodattaa. Miksi videonauhurini ei nauhoita NTSC-kuvaa ? Suomessa myyt�v�t videot eiv�t nauhoita NTSC-kuvaa, ellei laite ole nimenomaan sill� ominaisuudella alunperin valmistettu. NTSC nauhojen toisto-ominaisuus on useissakin nauhureissa, mutta yksik��n perusmalli ei kyll� NTSC:� nauhoita. Eiv�t nauhoita my�sk��n PAL60:a. USA:ssa k�ytetty NTSC-j�rjestelm� ja Suomessa k�yt�ss� oleva PAL-j�rjestelm� eroavat toisistaan kuvataajuuden ja v�rikoodauksen osalta. Tuo erilainen kuvataajuus aiheuttaa suuria ongelmia, koska kuvarumpu ei pysty synkronoitumaan suurempaan kuvanopeuteen kun mihin se on suunniteltu. K�yt�nn�ss� jos nauhoitusta yrit�t, niin nauhaa katsellessa ruutua "halkoo" kokoajan 3 vaakasuoraa "s�r��", jotka nousevat kuvan alalaidasta ylemm�s. Kuvanlaatu on muutenkin todella surkea. Voipa joku videonauhuri kokonaan kielt�yty� nauhoittamasta t�llaista v��r�nlaista videosignaalia. Jos haluat nauhoittaa NTSC-kuvaa, niin tarvitset t�m�n osaavat moninormivideot (kalliit) tai USA:sta tuodut NTSC-standardin mukaiset videot (eiv�t sitten sovellu muuhun ja tarvitsevat 110V j�nnitteen). Miksi videonauhuri ei nauhoita PAL60-kuvaa kunnolla ? Normaalit PAL-standardin videonauhurit on suunniteltu toimimaan 50 Hz kuvataajuudella ja ne eiv�t pysty synkronoitumaan kunnolla 60 Hz kuvaan. Tuo erilainen kuvataajuus aiheuttaa suuria ongelmia, koska kuvarumpu ei pysty synkronoitumaan suurempaan kuvanopeuteen kun mihin se on suunniteltu. Mik� on videonauhan resoluutio ja miten se mitataan ? Kaikissa videoj�rjestelmiss� on vaakasuuntaisten juovien m��r� sama, ja sen m��rittelee videoj�rjestelm�. PALissa n�kyvien vaakajuovien m��r� on n. 575, ja se on samalla kaikkien PAL-standardin mukaisten laitteiden pystyresoluutio, ainoana poikkeuksena MPEG-1 -pohjaiset j�rjestelm�t kuten CD-I ja Video-CD, joiden pystyresoluutio on t�st� puolet. Vaakaresoluutio mitataan j�nnitt�v�sti: montako viivaa saadaan mahdutettua kolmelle nelj�sosalle kuvan leveydest�. Perverssin tuntuinen 3:4-kerroin tulee siit�, ett� resoluutiokoordinaatisto halutaan pit�� ortogonaalisena; jos pysty- ja vaakaresoluutioluvut ovat samat, on "pikseli" neli�n muotoinen. N�in ollen DVD, jossa on 720 vaakapikseli�, pystyy teoriassa maksimiresoluutioon, joka on 720*3/4, eli 540 viivaa. Tarvittavan alip��st�suodatuksen takia maksimi on k�yt�nn�ss� 500 viivaa. Sama muunnos voidaan tehd� my�s toisin p�in: jos hyv�n VHS-laitteen resoluutioksi ilmoitetaan 240 viivaa, voi se n�in ollen esitt�� vaakasuunnassa suunnilleen 240*4/3, eli 320 "pikseli�". Lis�tietoa aiheesta: * [34]http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/VideoFormats.html * [35]http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/ResolutionComparison/ Tallentavatko videonauhurit jokaisen TV-kuvan juovan ? Kaikki juovat (pystysuunta) ovat videonahalla, niit� ei mitenk��n interpoloida. Sen sijaan vaakatarkkuus tippuu koska kaistanleveys ei riit�. Vaakasuuntaankaan ei mit��n interpoloida. Signaalin kaista vain on talletusvaiheessa alentunut, joten yksityiskohdat ovat h�vinneet eik� niit� en�� takaisin saa. PAL VHS:n ja NTSC VHS:n kaistanleveys on kummassakin tapauksessa n. 3 MHz, joka riitt�� reiluun puoleen tavallisen TV-l�hetyksen mustavalkoresoluutiosta (vaakaresoluutio). Videokuvan vaakasuuntaista resoluutiota mitataan yksik�ll�, jota kutsutaan usein nimell� "viiva". Siis eroa on vain vaakasuuntaisessa erottelukyvyss�. Nauhalle ei voi laittaa 2D-informaatiota, kuten ei voi l�hett�� radiosignaalissakaan. Se sama 1d-stream, jota televisio n�ytt�� on l�hes sellaisenaan videonauhalla. Jos sielt� poistettaisiin juovia (pystysuunta siis), tulisi laitteista ik�v�n monimutkaisia kun ne joutuisivat puskuroimaan ja aika-venytt�m��n signaalia. Videonauhurin toistama kuva hyppii tai v�risee yl�reunasta televisiossa. Tracking-s��t� ei auta poistamaan ongelmaa. Miss� vika ja miten ongelman voi korjata ? Vierailla nauhoilla (laina-, vuokra- etc. kasetit) esiintyv� ilmi� johtuu ett� et k�yt� videoiden katseluun t�t� varten varattua kanavaa. Kuva yl�reunan h�iri�t johtuvat siit�, ett� televisio eri pysty kunnolla tahdistumaan videon antamaan huojuvaan videosignaaliin (noin yksinkertaistaen). Ongelma korjaantuu viritt�m�ll� TV:n videokanava sille varatulle muistipaikalle (l�ytyy k�ytt�ohjeesta tai merkin edustaja voi kertoa). Vanhemmissa TV:ss� se oli usein 8 tai 16 uusimmissa se voi olla 0. Joissain televisioissa tuo ominaisuus on asetettavissa kanavakohtaisesti. Jos k�yt�t antennijohtoa niin virit� videon kanavapaikka tuolle kanavavalle jossa on videon ajatukset. Jos k�ytt� SCART-johtoa niin kannattaa kokeilla onko kanavan valinnalla vaikutusta kuvan toistoon (joissain televisioissa pit�� olla AV-kanava p��ll� ett� menee videoajastukset p��lle). Joissain TV merkeiss� (mm. Finlux ja Salora) on erityinen aikavakion�pp�in mill� tuo my�s korjaantuu (mm. Finluxin 1000 sarjassa on T n�pp�in), oikea aikavakio pit�� my�s tallettaa sille kanavalle (ks. TV:n k�ytt�ohje). Ongelmana on, ett� pys�ytyskuva samoin kuin kuvan hidastus toimivat h�iri�itt� omilla nauhoituksilla, MUTTA myyntivideoitten alareunassa esiintyy runsaasti h�iri�it� hidastuksessa. Mist�h�n moinen ilmi� johtuu ? Videolaitteiden s��t�jen/mekaniikan eroista johtuen tracking on eri kohdassa eri laitteilla. Automaattinen tracking toimii ja s��t�� tyypillisesti kuvan kohdalleen vain play:lla joten jos haluat saada my�s hidastukset ja pys�ytyskuvan kohdalleen laita hidastus p��lle ja s��d� tracking kohdalleen k�sis��d�ll� (katso videon ohjekirjasta kuinka t�m� s��t� tehd��n). T�m� siis on teht�v� erikseen jokaiselle myyntikasetille ja joissain videomalleissa on viel� teht�v� erikseen s��t� taaksep�in hidastukselle. Kaikki videomerkit ei ole yht� herkki� pienille tracking eroille ja digitaalimuistilla varustetut videot useimmiten toistaa nuo puhtaana ilman s��t�j�. Mist� johtuu yhdell� videokasetillani n�kyv� videokuvan hyppiminen? Ongelma voi johtua useastakin seikasta. Jos nauha on nauhoitettu samalla laitteella, ja muut nauhat ovat OK, on mahdollista, ett� nauhassa on ns. reunavika. Voit tarkastaa reunavian mahdollisuuden seuraavasti: Avaa kasetin l�pp� viallisesta kohtaa ja tarkastele nauhaa. Sen pit�isi olla tasaisen kiilt�v� koko nauhan leveydelt�. Jos se sen sijaan "peilaa" jommasta kummasta reunasta, on kasetti piloilla. Mik�li itse nauha n�ytt�� hyv�lt�, on itse nauhoitus viallinen. Miksi videonauhan reunan ruttaantumisen saa kuvan ihan pilalle ? Videonauhan ala reunassa on kontrolliraita, jonka on tarpeellinen ett� kuva saataisiin nauhalta oikeanlaisena ulos. Kontrolliraidan krymppaantuminen taatusti sotkee sek� kuvan ett� ��nen. Jos oma nauhurisi ruttaa nauhan reunaa, niin nauhuri kannattaa vied� v�litt�m�sti huoltoon s��t�� ja kuluvien kumiosien vaihtoa varten, ennen kuin pilaat enemm�n nauhoja. Miten testaan helposti, ruttaako videonauhurina nauhoja ? T�ss� helppo testi: * Aseta nauhuriin joku nauha joka ei ole t�rke�, mutta jonka tied�t olevan kunnossa. * Sitten kuvakelaa nauhaa taaksep�in pari minuuttia * T�m�n j�lkeen kuvakelaa eteenp�in noin puoli minuuttia * Ota nauha ulos ja tarkista, tuliko ryppy� reunoihin tai muualle Mik�li tuli ryppy�, alkaa painotela olla vaihtokunnossa. Sen kuluminen ilmenee ensimm�isen� nimenomaan taaksep�in kuvakelatteassa, kun nauhan kulkusuunta vaihtuu. T�ss� "vaiheessa" oleva nauhuri ei v�ltt�m�tt� ryppy� nauhaa laisinkaan normaali playlla, mutta saattaa alkaa tehd� niin l�hiaikoina mik�li asiaan ei kohta puututa. Eli nauhuri vaan m��r�aikaishuoltoon jo t�ss� vaiheessa, niin ei tule pilattua t�rkeit� nauhoituksia. Miten se indeksihaku on toteutettu videossa ? Indeksimerkki on tallennettu kontrolliraidalle, siis samalle, josta tulee 25 hertsin pulssi, jolla tahdistetaan nauha kulkemaan niin, ett� kun kuvap�� 1 aloittaa pyyhk�isyn, nauhalta saadaan kontrollipulssi. Indeksimerkki on parin sekunnin (play-nopeudella) p�tk� muutettua kontrollipulssia. Indeksihaulla varustetussa nauhurissa on joko puoli-, tai t�yslatauskoneisto, eli nauha on kosketuksessa ��ni/kontrollip��h�n my�s kelausten aikana. Miten reaaliaikainen nauhalaskuri toimii ? Kontrolliraidalta tulee normaaliloistossa 25 hertsin pulssi, jolla tahdistetaan nauha kulkemaan niin, ett� kun kuvap�� 1 aloittaa pyyhk�isyn, nauhalta saadaan kontrollipulssi. Reaaliaikaa n�ytt�v� nauhalaskuri on toteutettu siten, ett� nauha on kosketuksessa ��ni/kontrollip��h�n my�s kelausten aikana ja nauhalaskuri laskee kontrollipulsseista kelatun nauhan m��r�n. Millaisia aikakoodeja k�ytet��n videoiden editoinnissa studioissa ? Ammattipuolella k�ytet��n yleisesti kahta aikakoodityyppi�: VITC (vertical interval time code) ja LTC (longitudinal time code). VITC on talletettuna videosignaalin mukaan normaalissa televisiossa n�kyv�n kuva-alan ulkopuolelle. VITC-k�yt�ss� olevat juovat ovat yleens� 19 ja 332, mutta ne voi yleens� laitteissa konffata muuallekin. VITC-aikakoodi toimii hyvin hitaan toiston ja pys�ytyskuvan aikana, mutta ei pikakelauksen aikana. Toinen profilaitteiden k�ytt�m� aikakoodi on LTC (longitudinal time code), joka majailee samalla osastolla kuin lineaari��niraidat, joten sit� voidaan lukea my�s pikakelausten aikana. Kuluttajalaitteissa voi sitten olla ties mit� systeemeit�, jos niiss� yleens� edes on mit��n aikakooditukea (yleens� ei ole). Miten VHS-videon puolinopeus toimii ? Puolinopeudella nauhoitettaessa nauhanopeus puolitetaan. Kuva kirjoitetaan nauhalle edelleen samalla tavalla py�riv�n kuvap��n pyyhk�isem�n� kuin normaalitallennuksena. Koska puolinopeudella nauha liikkuu puolet hitaammin, niin nuo kuvap��n pyyhk�isyraidat tulevat l�hemm�ksi toisiaan. Jotta t�m� toimisi pit�� raidat tallettaa hiukan kapeampina (kapeampi kuvap�� tekee t�m�n). Koska raidat ovat l�hemp�n� toisiaan ja ohuempia, niin videosignaalin kohinataso nousee. T�m� kohinan lis��ntyminen on sitten kuvassa havaittavissa sek� kohinana ett� joissain tapauksissa vaakatarkkuuden huonontumisena. Mik� on Macrovision ? Macrovision on [36]Macrovision Corporationin videonauhojen kopioinninestoon suunnittelema signaali, jonka on tarkoitus vaikeuttaa videonauhojen kopiointia. Normaalisti Macrovision suojauksella suojatun nauhan kopiointiyritys johtaa siihen ett� kopion kuvalaatu tulee todella huonoksi. Usein macrovision suojauksen h�iri�ss� kuva todella pumppaa noin sekunnin tahtiin, ollen vuoronper��n normaali ja vuoronper��n tumma, yliv�rittynyt, pystyviivatkin voivat 'aaltoilla'. Hetken pumpattuaan kuva menee jatkuvaksi tummaksi, hetken p��st� taas pumppaa.. jne jne... H�iri�t voivat hiukan vaihdella riippuen videonauhurista ja katselulaitteista. Macrovision perustuu voimakkaan h�iri�signaalin lis��miseen pystypoikkeutussignaalin yhteyteen. T�m� h�iri�signaali h�m�� ��nitt�v� videonauhurin automaattista kuvasignaalin ��nitystason s��t��, jolloin videosignaali tallettuu v��r�n voimakkuisena videonauhalle. Macrovision suojauksen ei pit�isi vaikuttaa television katseluun koska televisiossa ei ole t�llaista s��t�piiri�. Macrovision suojaus saattaa aiheuttaa ongelmia joidenkin videolaitteiden kanssa (jotkut videoprojektorit ja jotkut vanhat televisiot). Lis�tietoja Macrovisionista l�ytyy osoitteista [37]http://www.cs.tut.fi/~pam/macrovision/ ja [38]http://www.macrovision.com/. Miksi Macrosivision-suojauksen poistoon on niukalti saatavissa valmiita kaupallisia tuotteita ? Macrovision on itse patentoinut paitsi menetelm�n my�s yksinkertaisimmat sen purkuun/poistoon kykenev�t kytkenn�t. T�st� syyst� kaupallisia tuotteita on niukalti ja aina lyhyen aikaa samalla nimell� saatavissa. Mik� laite korjaa videosignaalista tahdistusvirheit� ? Aikavirheenkorjain on laite jota k�ytet��n videostudioissa korjaamaan videonauhurien huojunnasta johtuvia ajoitusvirheit� videosignaalissa. Markkinoilla olevat aikavirhekorjaimet on tehty ammattik�ytt��n, joten sellaista ei saa mist��n halvalla. Aikavirheenkorjaimen itse rakentaminenkaan ei tule halvaksi: toteutukseen tarvitaan nopeaa muistia, AD- ja DA-muunninta sek� muuta ohjauseleketroniikkaa. Mik� on aikavirheen korjain ja mihin sit� tarvitaan ? Aikavirhekorjainta k�ytet��n videotekniikassa parantamaan videosignaalin laatua ja saamaan sen ajastukset kohdalleen. Esimerkiksi videonauhurilta tuleva signaali aina hiukan huojuu, mutta aikavirhekorjaimella se signaali taas saadaan hyv�ksi. TV-l�hetykset aikavirhekorjataan jotta ulos l�htev� videosignaali saataisiin tarkkaan videostandardien mukaiseksi (YLE synkronoi l�hetteens� atomikelloon) vaikka studiosta tuleva signaali olisikin ajastukseltaa hiukan pieless�. Parhaat aikavirhekorjaimet digitoivat kuvan digitaaliseen kuvamuistiin ja toistavat sielt� tarkkaan kideoskillaattoriin tahdistettuna tavaraa ulos omassa tahdissaan (my�s tahdistus ulkoiseen signaaliin onnistuu). Millaisen videonauhurin tarvitsen, ett� voin katsella my�s NTSC-nauhoja ? Jos haluat pelk�st��n katsella ntsc-nauhoja, niin kohtuuhinnalla saa ntsc->pal60 toistavia nauhureita kun v�h�n etsii hyvin varustetuista videonauhureita myyvist� liikkeist�. Ongelma tuleekin vasta kun haluaa nauhoittaa ntsc-nauhan aitoon pal-muotoon videokasetille niin, ett� tavallinen pal-nauhuri osaa sit� viel� toistaa. Nuo t�m�n osaavat videot ovatkin sitten hyvin hintansa pitavi� laitteita ja keikkuvat yleens� hintaluokassa l�hemp�n� toista tuhatta euroa, ellei osta jostain elektroniikan kaukaisesta halpamaasta. Miksi videonauhuri ei pysty nauhoittamaan PAL-signaaliksi muunnettua NTSC-signaalia ? PAL ja NTSC j�rjestelmien alla olevat mustavalkostandardit ovat varsin erilaiset. NTSC on 525 juovaa 30 kuvaa sekunnissa ja PAL 625 juovaa 25 kuvaa sekunnissa. Kuvataajuuden muuttaminen t�ysin t�k�l�isen PAL-standardin mukaiseksi on niin monimutkainen prosessi ett� sit� ei pysty kohtuuhinnalla tekem��n mihink��n kuluttajalaitteeseen (ja kunnolla muutoksen tekev�t studiolaitteet ovat kalliita). T�st� syyst� laitevalmistajat tyytyv�t yleens� muuttamaan ainoastaan tuon NTSC-signaalin v�rikoodauksen PAL-normin mukaiseksi (valmistaja k�ytt�v�t t�st� erimerkiksi nimi� "modulated PAL" ja "modified PAL"). Joillain PC:n DVD-korteilla on tosin mahdollista tuottaa aitoa PAL-signaalia my�skin NTSC-standardin mukaisesta DVD-levyst� (muunnosmetodi on monessa t�llaisessa karu, eli se j�tt�� framen/fieldin pois aina tarvittaessa, mist� seuraa kuvan nykimist� joissain tilanteissa). Hyvin useat TV:t usein pystyv�t synkronoitumaan my�s tuohon NTSC-kuva taajuuteen, joten PAL-v�rikoodaukselle muunnetun NTSC-signaalin katsominen onnistuu tavallisella televisiolle. Normaali PAL-videonauhuri on suunniteltu toimimaan ainoastaan tarkalleen 25 kuvaa sekunnissa olevilla videosignaaleilla (kuvarummun py�riminen synkronoitu kuvataajuuteen). Tavalliset PAL-videonauhurit eiv�t pysty mill��n kunnolla synkronoitumaan NTSC-signaalin kuvataajuuteen, ellei niit� erikseen ole tehty NTSC-nauhoituksia varten (kuten esimerkiksi moninormivideot). Miksi moninorminauhurit ovat niin kalliita ? Moninorminauhureiden yksi monimutkaistava tekij� on l�hetysstandardi, joka vaihtelee runsaasti maasta toiseen. Vaikka itse videosignaali saattaa olla kahden eri maan v�lill� sama voi radiotaajuinen siirtotie olla t�ysin ep�yhteensopiva. Moninormivideoissa saattaa siten olla lukuisa m��r� erilaisia virittimi� ja mahdollisuus konfiguroida laite l�hes kaikkiin olosuhteisiin. Jotkut moninormivideonauhurit pystyv�t muuntamamaan standardista toiseen, mik� edelleen lis�� niiden monimutkaisuutta. Vain harvalla meist� on todellista k�ytt�� t�llaiselle laitteelle, joten hintakin muodostuu melko kovaksi kun n�it� moninormilaitteita ei valmisteta samanlaisena massatuotteina kun normaaleita videonauhureita. Mik� on PDC-signaali ? PDC on kotivideoiden nauhoituksen ohjausj�rjestelm� (engl. Programme Delivery Control), joka mahdollistaa ohjelmakohtaisen nauhoituksen. Esim. viiv�stynyt tai venynyt (suora) l�hetys tallettuu nauhalle kokonaisuudessaan, mik�li nauhaa riitt��. L�hetyssignaalin mukana l�hetet��n meneill��n olevasta ohjelmasta ohjaus/tilatietoa, jota nauhurin PDC-dekooderin vastaavasti pit�isi ymm�rt��. PDC-tieto l�hetet��n normaalin tekstitelevision signaalin mukana. K�yt�nn�ss� jos tekstitelevisio ei toimi kunnolla (v��r� kirjaimia, puutuvia rivej� tms.), niin PDC-systeemink��n ei voi odottaa toimivan kunnolla. PDC-signaali on k�yt�ss� Yleisradion televisiokanavilla TV1 ja TV2. My�s MTV3 kanavalla l�hetet��n PDC-signaalia. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [39]http://www.yle.fi/ylelab/faq/pdc_fa.htm. Mik� on S-VHS-video ? S-VHS on normaalista VHS-videotekniikasta edelleen kehitetty videonauhuri, joka tunnettaan my�s nimell� "super VHS". S-VSH-j�rjestelm� tarjoaa selv�sti normaalia VHS-videonauhuria paremman kuvanlaadun, koska k�yt�ss� on tuntuvasti enemm�n luminanssikaistaa. S-VHS-nauhureita k�ytet��n yleisesti erilaisissa puoliammattilaishommissa, joissa tarvitaan kuvanlaatua, jota kelpaa jonnekin l�hett��kin (esim. kaapelitelevisoissa). Laajempaa ammattik�ytt�� rajoittaa se, ett� my�s S-VHS-jestelm�n kuvanlaatu laskee nopeasti VHS:n tapaan kun nauhasta aletaan ottaa kopioita ja kopion kopioita. S-VHS-j�rjestelm�ss� k�ytet��n S-VHS-kasettia, joka on mekaanisilta mitoiltaan VHS-kasetin kokoinen. Siin� on vaan sis�ll� parempilaatuista (pienempirakeista) videonauhaa ja kotelossa tarvittavat tunnistusrei�t, ett� S-VHS-nauhuri pystyy tunnistamaan t�m�n nauhan. S-VHS-nauhurilla pystyy k�ytt�m��n my�s normaaleja videokasetteja, mutta silloin k�ytet��n normaalin VHS-videonauhurin tallennusmenetelm�� ja kuvanlaatu on sen mukainen. Eli normaaleitakin VHS-nauhoituksia voi katsella ja tehd� S-VHS-nauhurilla. S-videolla S-VHS-kasetille tehty� nauhoitusta ei voi normaalivideoilla katsoa. Ja jos nauhoittaa composite liittimest� pelkk�� videosignaalia S-VHS nauhalle, niin onko nauhoitus laadukkaampi jos sen olisi tehnyt pelkill� VHS-videoilla ? S-VHS-nauhuri nauhoittaa hyvin komposiittivideosignaaliakin. K�ytett�ess� S-VHS-nauhaa ja -nauhuria ei kuvan tallennus huononna signaalia yht� paljon kuin jos se nauhoitettaisiin tavallisella veehoo�ss�lle. Itse nauhalle kuva tallennetaan siten ett� kuva on pilkottu kahteen komponenttiosaan, kirkkaus- ja v�rikkyyskomponenttiin (luminanssi ja krominanssi). S-VHS-nauhurin tallennustapa eroaa tavallisesta VHS:st� siin�, ett� nauhalle saadaan talteen suurempi luminanssikaista (kuvan kirkkausinformaatio), krominanssiosan (v�rikkyysosa) ollessa samaa luokkaa tavallisessa VHS:ss�. Kun kirkkausinformaatio on "laajempi", saadaan ter�v�mpi toistokuva. Kuvan ter�vyys on kirkkausosan resoluution ansiota. S-VHS-nauhurissa v�risignaalit (krominanssi ja luminanssi) tallennetaan siis samalla tavalla kuin tavallisessa VHS-nauhurissa, paitsi kaistanleveys luminanssin osalta on laajempi. Siten S-VHS:n v�ritoisto ei ole oleellisesti parempi tavalliseen VHS:��n verrattuna. Tosin monissa nykyp�iv�n markkinoilla olevissa S-VHS-nauhureissa on t�h�n kiinnitetty huomiota tavalla tai toisella k�ytt�en erilaisia korjaimia, saadaan k�yt�nn�ss� kuvan v�riosankin laatua paremmaksi. Kun S-VHS-nauhalle tallennetut kirkkaus- ja v�rikkyyskaistat ovat erikokoiset ja eri paikassa tavalliseen VHS:��n verrattuna, ei sen toistaminen tavallisella videolla ole kovin kivaa katsottavaa. Parhaimpaan mahdolliseen tallennuslaatuun p��st�isiin jos sis��ntuleva videosignaali olisi mahdollista saada jo valmiiksi eroteltuna. T�ll�in videosignaalin kirkkaus- ja v�riosa olisivat toisistaan erill��n eik� kirkkauskomponentti h�iritsisi v�rikomponenttia, koska tavallisessa videosignaalissa (CVBS) n�m� osat ovat yhdess�. Miksi normaaleissa VSH-videoissa ei ole S-video-liit�nt�j� ? Koska VHS-nauhuri tallettaa kuvan v�ri- ja kirkkausinformaation erikseen nauhalle, voisi ajatella, ett� n�m� signaalit erikseen kuljettava S-video-liitin olisi luonnollisempi liit�nt� kuin komposiittivideo. K�yt�nn�n teknistaloudellisena ratkaisuna kuitenkin komposiittivideoliit�nn�t ovat olleet j�rkev�mpi� ja k�yt�nn�ss� joka tapauksessa pakollisia maailmalla olevien televisioiden liit�nt�valikoiman takia. Eli jos nauhuriin haluttaisiin my�s S-video-liitin, niin t�m� lis�isi nauhurin hintaa tuomatta k�yt�nn�ss� mit��n mainittavaa hy�ty� systeemin suorituskykyyn. VHS:n luminanssikaista ei yll� komposiittivideon v�risignaalin apukantoaallon taajuuteen asti, joten Y:n ja C:n erossa pit�misest� televisiolle ei savuteta mit��n hy�ty�, koska nuo signaalit eiv�t p��se toisiaan sotkemaan. Nauhoituspuolella taas samasta syyst� luma ja kroma voidaan erottaa simppeleill� ali- ja kaistanp��st�suotimilla toisistaan, joten siell�k��n puolella ei hy�ty� syntyisi. Ainoaksi eduksi j�isi siis ne Y/C-liittimet, joita ani harva kuluttajavideoissa kaipaa, joten sellaisia videoita ei tehd�. Komposiittiliit�nn�t pit�� joka tapauksessa olla, joten niiden vaatimasta lis�romusta ei voi s��st��. Mist� saan tietoa YLEn PDC signaalista ? Yleisradion [40]tekninen FAQ osoitteessa [41]http://www.yle.fi/ylelab/faq/ sis�lt�� tietoa yleisradion l�hett�m�st� PDC-signaalista ja ratkaisuja yleisimpiin ongelmiin. TV1:n PDC-tiedot l�ytyv�t osoitteeesta [42]http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdconln1.htm ja TV2:n PDC tiedot l�ytyv�t osoitteesta [43]http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdconln2.htm. Mainostelevision PDC-tietoja on n�ht�viss� osoitteessa [44]http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdcomtv3.htm. Miksi PDC ei toimi oikein ? PDC-signaali on hyvin herkk� antennisignaalin h�iri�ille, joten PDC ei toimi joissain paikoissa luotettavasti mill��n videomerkill�. Antennisignaalin h�iri�t tai haamukuva voivat saada aikaan virheit� PDC-signaaliin tai ett� tarvittavaa ohjaustietoa ei saada aina kunnolla vastaanotettua. Erityisesti ongelmia on kerrottu olevan joissain kaapelitelevisioverkoissa. Joissain ensimm�isiss� PDC-videoissa oli my�s ongelmana, ett� niiden PDC-toteutus oli puutteellinen eik� toiminut kunnolla yhteen Suomessa l�hetett�v�n PDC-signaalin kanssa (hiukan erilaista kuin jossain muualla, mutta edelleen PDC-standardin mukaista). Nykyisiss� videoissa pit�isi t�llaiset PDC-toteutuksen yhteensopivuusongelmat olla pitk�lti historiaa. Mik� on ShowView ? ShowView on [45]Gemstar kehitt�m� menetelm� videonauhurin ajastuksen helpottamiseksi. ShowView systeemi toimii siten, ett� osa sanomalehdist� painaa ohjelmatietoihin ohjelman viereen ShowView numerokoodin jonka sy�tt�m�ll� kyseist� toimintoa tukevan videonauhurin saa ajastamaan kyseisen ohjelman. ShowView koodi sis�lt�� tiiviss�� muodossa tiedot ohjelman alkamisajankohdasta ja muut nauhoituksessa tarpeelliset tiedot kuten kanava. ShowView on vain menetelm� helpottaa videon ajastimen ohjelmointia tarjoamalla kaikkiin sit� tukeviin videonauhureihin yksinkertaisen ja kaikissa videonauhureissa samalla tavalla toimivan tavan ohjelmoida ajastinnauhoitus lehteen painettujen ohjelmatietojen perusteella. Idea on ett� videonauhuri katsoo ohjelmatunnuksesta tuon Showview kanavakoodin ja sen perusteella katsoo kanavan muistipakan. Lis�tietoa l�ytyy [46]Gemstarin webbisivuilta osoitteesta [47]http://www.gemstarnet.com/ ja [48]http://www.gemstar.co.uk/. Kyseisen firman Euroopan showview-sivut l�yt�� osoitteesta [49]http://www.gemstar.co.uk/en/showview/. Miksi tekstitelevisiosignaali ei tallennu videonauhalle ? Teksti-TV:n data l�hetet��n kuvassa n�kym�tt�mill� juovilla, jolloin ne kyll� periaatteessa menev�t nauhallekin. Niiden toistaminen onkin eri juttu, koska VHS-nauhurista saatavan videosignaalin "ep�tarkkuus" tekee datan purkamisen l�hes mahdottomaksi, koska videohuojunta on liian suurta. Samoin resoluutiossa ei p��st� riitt�v��n tarkkuuteen. Teknisesti parempilaatuisella nauhaformaatilla (S-VHS, superbeta, Hi-8 jne.) on teksti-tv-signaalin tallentaminen ja toistaminen nauhalta mahdollista jos kyseinen nauhaformaatti tallentaa kuvasta my�s nuo normaalikuvassa n�kym�tt�m�t raidat. Joskus tosin teksteihin tulee hieman virheit� t�ll� menetelm�ll�, eiv�tk� kaikki televisiot osaa dekoodata nauhalta tulevaa dataa ollenkaan johtuen videonauhan signaalin huojunnasta. Digitaaliset videoformaatit tallentavat yleens� videokuvasta ainoastaan tuon n�kyv�n alueen ja j�tt�v�t kaiken muun pois. T�st� syyst� DVC-formaatin japanilaisessa ja eurooppalaisessa versiossa on varattu optio, jossa teletekstijuovien informaatio voidaan tallentaa erikseen nauhalle ns. alikoodilohkoon. Tekstitelevisiol�hetyksen tallentaminen edes kuvan television kautta ei yleens� onnistu. Vaikka monista televisioista saa SCART-liit�nn�st� ulos kyseisell� hetkell� katseltavan kanavan videosignaalin, mutta televisioiden scartista se tekstitelevisiokuva ei l�ydy, koska se yhdistet��n vasta videop��teasteille menev��n RGB-signaaliin jotta v�rillinen teksti saataisiin toistumaan tarkkana televisioruudussa. Televisioiden scarteissa ei ole RGB-l�ht�j�, eik� niiss� ole RGB:st� my�sk��n komposiittia tekev�� enkoodeeria koska sellainen lis�isi television hintaa eik� kiinnosta ostajia. Jossakin HTV:n vanhoista kotip��tetyypeist� oli teksti-tv -dekooderi, ja se kuva tulee komposiittivideona ulos, joten sellaisen kautta sen kulloinkin katseltavan tekstitelevisiosivun voisi nauhoittaa mill� hyv�ns� nauhurilla (esimerkkin� ohjelmien tekstitelevisiokanavilla olevat tekstitykset). Jos sinulla on videot, joissa on teksti-tv, on television tekstitysten tallentaminen l�hes poikkeuksetta mahdollista. Tosin tekstityksen laatu k�rsii aika paljon johtuen VHS-nauhan huonosta tarkkuudesta. T�ss� tapauksessa tekstityksen kuva tallennetaan nauhalle normaalina videokuvana. Oliko Beta-j�rjestelm�ss� todellakin parempi kuvanlaatu kuin VHS-j�rjestelm�ss� ? Beta sijoittuu VHS:n ja S-VHS:n v�limaastoon, paitsi ett� se on v�ritoistossa S-VHS:��kin parempi. Sek� Beta ett� VHS perustuvat kumpikin suoja-alueettomaan Azimuth tallennusj�rjestelm��n, jossa on olennaisena seikkana kuvap�iden kulmaeron lis�ksi v�risignaalin ylikuulumisen est�minen vierekk�isilt� raidoilta (kentilt�). VHS:ss� luminanssi on nauhalla FM-moduloituna taajuusalueella 3.8...4.8 MHz, eli FM-kaistanleveys on 1 MHz. Betassa taajuusalue on 3.8...5.2 MHz, joten kaistanleveydeksi saadaan 1.4 MHz. Mit� suurempi kaistanleveys, sit� parempi kontrasti & puhtaampi (kohinattomampi) eri tasoisten s�vyjen erottelu. Otetaan vertailun vuoksi mukaan viel� S-VHS. Siin� taajuusalue on 5.4...7 MHz ja kaistanleveys 1.6 MHz (!), joka on vain hieman Betaa parempi - Betan kontrastitoisto on varsin l�hell� S-VHS:��, mutta koska S-VHS k�ytt�� kuitenkin ylemp�� taajuusaluetta, saavutetaan S-VHS:ll� samalla huomattavasti normaalia tarkempi luminanssikuva (juovaerotteluksi jotkut haukkuvat). Vertailun vuoksi todettakoon, ett� Betan luminanssi- ja krominanssitallennuskaista ja -taajuus ovat samat kuin ammattik�ytt��n tarkoitetuissa U-Matic koneissa. U-Maticin erottaa vain Betasta ja VHS:st� se, ett� siin� k�ytet��n ihan fyysisesti tyhj�� suoja-aluetta raitojen v�liss�, josta johtuen U-Maticilla ei saada kuin tunnin verran tallennusta siihen mihin VHS tai Beta ajaa hyvin kolmekin tuntia. Kun sitten katsotaan krominanssi (v�ri) puolelle, tallennetaan VHS:ss� v�rit alaskonvertoituna 627 kHz:lle. Koska taajuus on n�in matala, ei azimuth-tallennusj�rjestelm� pelk�st��n kykene aikaansaamaan riitt�v�sti ylikuulumisvaimennusta raitojen v�lill�. Siksi parillisilla osakuvilla suoritetaan v�risignaalin vaiheensiirtoa joka juovalla, siten ett� siirtotasoja on nelj� (0, 90, 180 ja 210 astetta). V�risignaalin vaihe siis "py�rii" nelj�n juovan sykliss�. Betassa sen sijaan v�rit alaskonvertoidaan noin 688 kHz:lle. Merkitt�vin ero tuleekin jo heti t�ss�. Sana "noin" tahtoo sanoa, ett� taajuus ei ole Betassa sama parillisilla ja parittomilla osakuvilla. Sit� vaihdellaan kentt�tahdin mukaan n. +- 2 kHz. Pelk�st��n t�m� tehostaa ylikuulumisvaimennusta, mutta lis�ksi v�risignaalin vaiheen "py�ritys" toimii sekin tehokkaammin. Ensinn�kin vaiheensiirtotasoja on Betassa kahdeksan, ja vaihetta py�ritet��n sek� parillisilla ett� parittomilla osakuvilla, joka toisella raidalla my�t�p�iv��n, joka toisella vastap�iv��n. N�m� kaikki yhdistettyn� VHS:�� suurempaan azimuth-kulmaan (7 astetta) saavat aikaan VHS:�� edistyneemm�n v�risignaalin tallennuksen. K�yt�nn�ss� t�m� n�kyy selke�mp�n� v�rien toistona. Yhteenvetona voisi sanoa lyhyesti, ett� VHS on ik��nkuin riisuttu versio Betasta. Betan johdannaisia on yh�kin ammattik�yt�ss� (mm. YLE, MTV3 jne). Mik� on DVHS ? DVHS on formaatti joka tallentaa digitaalil�hetykset suoraan digitaalimuodossa VHS-nauhan malliselle kasetille (formaatti on tulossa USA:n markkinoille vuoden 1997 lopulla). DVHS-laitteissa ei ole videotuloja eik� videol�ht�j�, vaan digitaaliliit�nn�t, ja nauhoitus katsellaan saman set-top-boxin kautta kuin suora l�hetyskin. Videonauhojen yl�reunaan tulee noin 1 millin levyinen ruttaantunut alue. Mist� t�m� johtuu ? T�llaiset virheet johtuvat yleens� videonauhurin kulumisesta tai virheellisist� s��d�ist�. Oletettavasti painotelassa on muotovirhett� tai kovettumaa, mik� aiheuttaa nauhan nousun nauharadalla, jolloin se osuu rajoittimiin ja vaurioituu. Varsinainen ruttaantuminen tapahtuu usein ohjaavien tappien yl�- tai alareunassa. Tapeissa on laippa, p��llys tms. joka est�� nauhan liukumisen tapin reunan yli. Vian korjaus kannattaa j�tt�� alan ammattilaiselle joka osaa vaihtaa tuon painotelan uuteen ja asettaa s��d�t kuntoon. Kannattaako videoiden puhdistuskasetteja k�ytt�� ? Videoiden puhdistuskasettien k�ytt�misest� on ristiriitaisia mielipiteit�. Toiset v�itt�v�t, ett� puhdistuskasetti on hyv� videonauhurin puhdista kun taas toiset v�itt�v�t, ett� puhdistuskasetin k�ytt� saattaa vaan huonostaan tilannetta. Puhdistuskasettia voi k�ytt�� vaaratta, mik�li sen rakenne ja laatu on sopiva. Vanhanmalliset voimakkaasti hiovat puhdistusnauhat hiovat takuuvarmasti kuvarummun pilalle, mutta nykyiset nauhat ovat parempia. Videonauhurien puhdistuskasetti pystyy parhaimmillaan puhdistamaan ainoastaan videon kuvarummun ja paikallaan oleva ��nip��n. Puhdistuskasetti ei kuitenkaan puhdista kaikki paikkoja nauharadalta, joten aika ajoin videonauhuri olisi parasta vied� ammattilaisen puhdistettavaksi. Videoiden puhdistuskaseteista suositellaan k�ytett�v�ksi ainoastaan hyv�laatuisia m�rk�puhdistuskasetteja, koska kuivapuhdistuskasetit eiv�t yleens� puhdista kunnolla ja tahtovat hioa kuvarummun pintaa turhan voimakkaasti. N�it� m�rk�puhdistuskasettejakaan ei kannata k�ytt�� turhan montaa kertaa, koska lika tarttuu kasettiin ja usean k�ytt�kerran j�lkeen kasettiin j��nyt m�nj� saattaa tarttua uudelleen kuvarumpuun. Parhaita ovat kasetit, joissa tietyn nauhakohdan voi k�ytt�� vain kertaalleen sfnet.harrastus.elektroniikka uutisryhm�ss� on suositeltu turvalliseksi puhdistuskasetiksi AM:n elektronista m�rk�puhdistuskasettia, jossa k�ytetty� tekstiilipohjaista nauhaa ei voi kelata takaisinp�in, joten likainen nauha kelautuu ottokelalle ja j�� sinne. Monissa uusissa videonauhureissa on puhdistusautomatiikkaa, joka pyyhkii likaa automaattisesti pois kuvarummusta. T�llaisen videon kanssa puhdistuskasetista ei ole en�� mit��n hy�ty�. Jos haluat videonauhuristasi pitk�ik�isen ja ett� se toimii hyvin viel� vuosienkin p��st�, kannattaa k�ytt�� sit� aika-ajoin huollossa puhdistettavana ja s��dett�v�n�. Keskitasoa kalliimpaa videolaitetta kannattaa pit�� kunnossa, jottei tarvitsisi ostaa uutta joka toinen vuosi vanhan hajottua kunnostuksen puutteeseen. Ammattilaisk�ytt�j�t pit�v�t huolen ett� heid�n kalliit videolaitteensa puhdistetaan asiallisesti aika ajoin, jotta ne kest�v�t pitk��n ja toimivat luotettavasti. Kuinka usein puhdistusnauhaa tulisi k�ytt�� ? Riippuu k�yt�st�. Jos katselet usein vuokravideoita, likaantuu koneisto nopeammin, kuin tavallisesti. Ehk� ohjeena voisi suositella puhdistusta 50 tunnin v�lein. Nauha puhdistaa k�yt�nn�ss� vain kuvarumpua ja ��ni/kontrollip��t�. Kuvarummussa on ohuita ns. ilmauria, joita nauha my�s jonkin verran puhdistaa. Ilmaurien on oltava puhtaat, muuten sek� nauhojen, ett� kuvarummun kulutus nousee jyrk�sti. Puhdistusnauhan k�ytt� ei miss��n tapauksessa korvaa puhdistushuoltoa, koska se ei puhdista itse nauharataa, eli nauhaohjaimia, capstan-akselia, painorullaa eik� alarumpua. Itse kuvap��t voivat tukkeutua joskus niin pahoin, ettei m�rk�puhdistuskasetti avaa niit�. T�ll�in voi h�t�tapauksessa k�ytt�� kuivapuhdistusnauhaa, jos ei ole mahdollista suorittaa k�sinpuhdistusta. Puhdistushuoltoa voisi ehk� suositella n. 1000 tunnin v�lein, tai joka toinen vuosi. Kannattaa huomioida, ett� huollon yhteydess� tarkistetaan my�s lukuisten kuluvien osien kunto, ja vaihdetaan ne tarvittaessa. Mill� videonauhurin kuvarummun voi puhdistaa ? Videonauhurin kuvap��n puhdistus ei aina ole ihan "pala kakkua" -operaatio. V��rill� otteilla voi tehd� helposti lopullista tuhoa. Esimerkiksi pumpulipuikko (korvak�yt�vien putsaamiseen soveltuva malli) ei ole oikea puhdistusty�kalu. Ainoa oikea puhdistusv�line videonauhurin kuvarummun puhdistamiseen on huoltotarvikkeita myyvist� liikkeist� saatava s��misk�puikko. H�t�tilassa on mainittu 80 gramman A4 arkista leikattuna paperisuikaleenkin toimivan, mutta kannattaa suosia t�h�n tarkoitukseen tehtyj� oikeita puhdistustarvikkeita. Talouspaperi ja muut paperipyyhkeet ovat t�llaiseen puhdistusk�ytt��n liian pehmeit�. My�s puhdas ja nukkaamaton puuvillakangas (moneen kertaan pesty lakana) sopii kuvarummun puhdistamiseen. Puhdistettaessa puhdistusaineella (isopropanoli tai PRF Video Kontakt puhdistus-spray) kasteltu s��misk�puikko tai paperisuikale painetaan kuvarumpua vasten ja rumpua py�ritet��n muutama kierros. Rummun py�rityksen aikana s��misk�puikkoa tai paperia ei saa liikuttaa pystysuunnassa. Kun puhdistus on suoritettu, niin mahdollinen puhdistusv�lineest� rumpuun j��nyt nukka kannattaa puhaltaa pois joko paineilmalla tai paineilmasprayll�. Kuvap��t� puhdistettaessa puhdista my�s alarummun reuna ja ��ni/kontrolli/poistop��t sek� vetoakseli (johon usein k�kk�� ker��ntyy paljon). Huomaa my�s, ett� painorulla tulee puhdistaa. T�h�n soveltuu s��misk�puikko. Py�rit� rullaa k�sin samalla painaen isoplypyylialkoholiin kastettua puikkoa rullaa vasten. S��misk�st� voi j��d� pieni� kuituja rullan pintaan, mutta ne saa pois alkoholiin kastetulla sormella pystysuuntaan pyyhkien. Jos painorulla n�ytt�� kuluneelta (reunat r�pel�iset, kulunut ep�tasaisesti) tulee se ehdottomasti vaihtaa uuteen. Puhdistusaineina on suositeltu puhdasta isopropanolia ja t�t� varten tehtyj� erikoispuhdistusaineita. Puhdistuksessa on syyt� pit�� huoli, ett� puhdistusainetta ei p��se roiskumaan muualle koneistoon, sill� se pilaa helposti akseleiden laakerien voiteluaineet jos sit� joutuu laakereihin. Huomio: Videonauhurin kuvarummun puhdistamista ei kannata harkitakaan tehd� itse, ellet tarkaan tied� mit� teet. Puhdistusta varten videonauhuri pit�� avata ja virheet puhdistuksessa voivat rikkoa kuvap��t tai muuta herkk�� tekniikka videonauhurin sis�lt�. En suosittele videon puhdistusta jos sit� ei ole tehnyt koskaan aiemmin. En my�sk��n ota vastuuta, jos harjoitat videosi sit� puhdistaessasi. Mik�li puhdistusoperaatio tuntuu hiukankin vaikealta suosittelen sen teett�mist� asiantuntijalla - joko huoltoliikkeell� tai vaikka tutulla, joka varmasti osaa asian. Mik��n kun ei harmita enemp�� kuin itseaiheutettu vika, varsinkin kun korjaus on kallis. Videon puhdistus on syyt� tehd� silloin t�ll�in, vaikka kuvassa ei mit��n vikaa olisikaan. Samalla tulee tarkistettua mekaniikan kunto, kulumista on syyt� seurata. Huomio: �l� miss��n nimess� yrit� puhdistaa kuvarumpua pumpulipuikolla, koska sit� k�ytt�m�ll� voit helposti rikko herk�t kuvap��t, koska kuvap��n muoto on sellainen, ett� se kest�� huonosti pystysuuntaista rasitusta. Kuvap��t tarttuvat helposti vanuun ja lohkeavat rikki pienest�kin rasituksesta. Kuvap��n vaihto-operaatio maksaa helposti toista sataa euroa, eli ei kannata tehd� monelle nykyp�iv�n videonauhurille, koska uuden videonauhurin saa usein samalla hinnalla tai jopa halvellalla. Jos sinulla on hyv� tuuri, ett� kuvap��t ovat viel� vanupuikkopuhdistuksen j�lkeen kunnossa, niin kuvap�ihin j�� edelleen helposti vanus�ikeit�, eik� se ole hyv�ksi niiden toiminnalle. Kannattaako videonauhurin korjaus kun kuvarumpu pit�� vaihtaa ? Mutta kuvarummun vaihto-operaatio on sit� luokkaa, ett� jos videot on vanhemmat kuluttajamallit eik� takuuta ole voimassa, niin kannattaa ostaa uusi laite.. Hinnat ovat kuvarummun vaihdossa automaattisesti nelinumeroisia, eik� ensimm�inen numero ole edes v�lt�tt�m�tt� ykk�nen. Kuvarummun vaihtaminen on tyypillisesti kannattavaa ainoastaan ammattik�ytt��n tehdyiss� videolaitteissa (uusien hinnat l�hell� tuhansia euroja). Paljonko videokasetin hinnassa on tekij�noikeusmaksua ? Tilanne 1998 newssien perusteella: 3 tunnin nauhasta tekij�noikeusmaksuja on 8,1mk+ALV = 9,88mk. Nelj�n tunnin nauhalla noita on 10.8mk+ALV = 13,18mk. Itse asiassa, jos ostaa 20:mk:lla 3 tunnin nauhan, on hinnasta 3,60mk ALV ja 8,1mk tekij�noikeusmaksuja. Veroton hinta on siis 8,3mk. Onko videonauhureihin olemassa lukkoja, jotka est�v�t lasta ty�nt�m�st� sormia tai esineit� nauhurin kasettipes��n ? Hyvin varustetusta videotarvikeliikkeist� voi l�yt�� my�s t�llaisia tuotteita. N�m� lukkolaitteet on tehty sellaiseksi, ett� ne asetetaan videonauhurin kasettiluukun p��lle ja niiss� on sellainen lukitusmekanismi, joka aukeaa helposti aikuiselta, mutta pikkulapsi ei saa lukkoa pois. Mik� on D-VHS ? D-VHS on digitaalista videosignaalia k�ytt�v� VHS-nauhan kokoista nauhaa hy�dynt�v� videonauhuri. D-VHS-nauhuri on tehty digitaalitelevisio (satelliitti/maal�hete) l�hetteen digitaalisen bittivirran tallentamiseen ja my�hemmin katselemista varten. Digitaalinen bittivirta tallentuu nauhalle niin kuin se l�hett�j�lt� tulee ja toistettaessa sit� katsotaan sitten digitaalisen televisiovirittimen kautta. Monessa D-VHS-nauhurissa on t�m�n lis�ksi mahdollisuus katsoa ja tallentaa normaalia VHS-kuvaa. Digitaaliseen tallennukseen pit�isi k�ytt�� erityisi� DVHS nauhoja, mutta saattaa digitaalitallennus onnistua hyv�laatuiselle SVHS-kasetillekin (tosin t�m� lis�� nauhalla tapahtuvien bittivirheiden m��r�� joka saattaa huonon nauhan tapauksessa n�ky� kuvassakin). Normaaleja VHS-nauhoja ei voi k�ytt�� D-VHS-nauhurissa digitaalisignaalin tallentamiseen, koska niill� digitaalisignaaliin tulee liikaa virheit�. Hifivideonauhurikysymykset Mit� hy�ty� on hankkia hifivideonauhuri ? Hifivideonauhurin ainoana etuna normaaliin videonauhuriin n�hden on parempi ��nnelaatu. Kun normaali videonauhuri tarjoaa kasettinauhuria huonomman mono��nentoiston, niin hifivideonauhuri pystyy tarjoamaan hifilaatuisen stereo��nentoiston. Hifivideo on v�ltt�m�t�n, ett� Dolby Surround -��ni voitaisiin tallentaa videonauhalle ja toistaa sielt�. Miten hifivideo pystyy tallentamaan ��nen paremmin kuin normaali videonauhuri samaan tilaan videokasetilla ? HiFi-videoissa k�ytet��n kuvarummussa olevaa liikkuvaa ��nip��t�, jolla saavutetaan yli satakertainen liikkumanopeus nauhaan n�hden. T�ll� saadaan stereon lis�ksi ��neen paljon parempi laatu: kohinaet�isyys (90 vs 40 dB) ja taajuusvaste (20...20000 Hz vs. 80...11000 Hz) ovat paljon parempia ja huojuntaa ei ole k�yt�nn�ss� lainkaan. Hifivideon ��ni talletetaan videokasetille samalle alueelle kuin kuvasignaali sill� tavoin, ett� se ei h�iritse kuvasignaalia (��ni talletetaan ensin ja kuva ��nitet��n p��lle (eri ��nip�iden kulmat), ��ni on tuolloin tuolta alta luettavissa). Miten hifivideon ��nitystason s��d�t toimivat ? Hifi-videoissa on jo joitakin vuosia ollut sellainen k�yt�nt�, ett� niiss� ei ole mit��n tasons��t�� (ei automaattista tai manuaalista). Takavuosina noin 2000-6000 markan hintaluokassa, eli siin�, jota massat ostavat, ��nitystason s��timi� ei en�� ole pariin vuoteen ollut lainkaan. S��timet l�ytyv�t vasta kalliimmista malleista. Moni luulee siksi, ett� n�iss� hifi-koneissa on automaattis��t�, mutta se onkin vain "kiinte� k�sis��t�". T�m� j�rjestely toimii ihan hyvin, koska videot "tiet�v�t" Nicam-vastaanottimen maksimitason ja yleens�kin virittimest� tulevan ��nen voimakkuuden. Lis�ksi hifi-��ness� on kohtuullisesti yliohjausvaraa, joten kova��niset sateelliittikanavatkaan eiv�t p��se kuuluvasti yliohjaamaan s��d�t�nt� nauhuria. Nyky��n digitaalisten videotallenteiden tunkiessa markkinoille videonauhuri alkaa olla hitaasti v�istym�ss� olevaa tavaraa, jonka hinta on voimakkaasti laskeva. Nyky��n perushifivideonauhurin voi hyvinkin saada 150-200 eurolla, erikoistarjouksesta halvemmalla. Tasons��timist� olisi hy�ty�kin, jos tehd��n vaikkapa siirtoa kuvalevylt� tai satelliittivastaanottimesta stereona ja halutaan hyv� laatu. T�m�n takia joissain kalliimmissa hifi-videonauhureissa on manuaalinen ��nitystason s��t�mahdollisuus. Muutamissa harvoissa videonauhureissa (jotkut Philipsin ja Grundigin mallit) on k�yt�ss� huippujen mukaan automaattisesti alasp�in s��tyv� ja paikalleen "j�m�ht�v�" tasons��din joka toimii yleens� kohtuullisen hyvin mutta ei t�ydellisesti. Eli automaattis��t� pienensi ��nitystasoa, kun tuli liian voimakas kohta, mutta ei l�hde t�st� en�� uudelleen nostamaan ��nityssignaalin tasoa. Miss� on vika kun joissain ostovideokaseteissa Hifi��ness� kuuluu s�r�� ? Jos vika ilmenee kaikilla videoilla, on vika nauhoituksessa. Nauhoituksessa voi olla HiFi-puolen kantoaaltotaajuudet taikka deviaatio pieless�, taikka sitten ��nisignaali on ollut s�r�ll� jo ennen varsinaista nauhoittamista. Jos nauhoitus on kunnossa, niin sitten vika voi olla toistavan videonauhurin s��d�iss�. Kummallekin kanavalle on videonauhurissa yleens� erilliset s��d�t, joten on aika ep�todenn�k�ist� ett� kummatkin s��d�t olisivat juuri samalla tavalla pieless�. Jos siis vika on kummassakin kanavassa, lienee s�r� ollut mukana jo ennen nauhoittamista. Kuvalevy (Laserdisc) HUOMIO: T�m� osa k�sittelee vain Laserdisc-kuvalevy�. DVD-levyn kysymykset l�ytyv�t t�m�n FAQ:n [50]DVD osasta. Onko kuvalevy analoginen vai digitaalinen tallennusmedia ? Laserdisc (LD) kuvalevysoitin on t�ysin analoginen j�rjestelm�, jossa kuvasignaali on talletettuna levylle FM-moduloituna. Laserdisceiss� levyll� on vain kahta tilaa, kuoppaa tai nysty�, mutta niiden pituudet eiv�t ole diskreettej�. FM-modulaatiossa koko informaatio sis�ltyy kohtiin, jossa signaali ylitt�� "nollatason". Amplitudilla yms. ei ole mit��n merkityst�, ainoa merkitsev� asia ovat signaalin nollakohtien paikat. Koko informaatio sis�ltyy vain signaalin nollakohtiin (toisin sanoen taajuuteen, mist� tulee koko modulaation nimi). Siis Laserdiscin kuvaosuushan on ANALOGINEN. Laserdiscin ��niraidat sen sijaan ovat nyky��n sek� digitaalisena ett� analogisena. Miksi videonauhurilla ei pysty nauhoittamaan Laserdisc-soittimen NTSC-levyst� tekem�� PAL-signaalia ? NTSC ja varsinkin PAL tarkoittavat v�ristandardeja ja tuon v�ristandardin muutoksen useat Laserdisc-soittimet osaavat. Sensijaan PAL ja NTSC j�rjestelmien alla olevat mustavalkostandardit ovat varsin erilaiset. NTSC on 525 juovaa 30 kuvaa sekunnissa ja PAL 625 juovaa 25 kuvaa sekunnissa. TV:t usein pystyv�t synkronoitumaan my�s tuohon NTSC-kuva taajuuteen, mutta videot eiv�t mill��n, ellei niit� erikseen ole tehty NTSC-nauhoituksia varten (moninormivideot). Kuvataajuuden muuttaminen t�ysin t�k�l�isen PAL-standardin mukaiseksi on niin monimutkainen prosessi ett� sit� ei pysty kohtuuhinnalla tekem��n mihink��n kuluttajalaitteeseen. Videokamerat Millaisia s��nt�j� on olemassa miss� videokameralla saa kuvata ? Kirjoitettu laki ei s��tele asiaa paljoakaan. Yleinen suuntaus on kuitenkin kohti vahvaa yksityisyyden suojaa ja sellaista periaatetta, ett� ihmisell� on "oikeus omaan kuvaansa". Periaate, jonka mukaan kameravalvontaa saa harjoittaa vain siell�, miss� siit� on n�kyv�sti ilmoitettu, ei sek��n perustune lain kirjaimeen vaan kirjoittamattomiin oikeusperiaatteisiin. Erityistapauksissa on sitten voimassa erilaisia s��d�ksi� ja m��r�yksi� Esimerkiksi taiteellista esityst� (esim. runonlausunta, n�ytelm�, viulunsoitto) ei saa tallentaa ilman esiintyjien lupaa. Julkisella paikalla videoinnista ei ole mit��n erityist� kieltoa, mutta jos kuvataan l�helt� yksityisi� ihmisi�, on viisainta kysy� lupa. Julkisella paikalla kuvatun video julkisen esityksen luvallisuuten vaikuttaa, loukkaako esitt�minen jonkun yksityisyytt�. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [51]http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#valokuvat. Millainen videokamera tulisi valita ? Ensin tulee p��tt��, haluatko ostaa digitaalisen vai analogisen kameran. Oletettavasti tulet katumaan analogisen kameran ostoa (jollet sitten saa sellaista aivan pilkkahintaan), joten suosittelen digitaalivehkeen hankkimista heti alkuun jos olet vakava harrastaja ja rahat riitt��. Sitten tulee p��tt��, haluatko ostaa DV- vai D8-kameran. Sek� DV- ett� D8-kamerat tallettavat aivan samanlaista kuvadataa, mutta erilaisille nauhoille. Erot tiivistettyn�: * MiniDV-kasetit ja -kamerat ovat pienempi� kuin D8 vastaavat * Digital8-kasetit ja kamerat ovat halvempi kuin MiniDV vastaavat * Digital8-kamerat osaavat toistaa my�s vanhoja analogisia Hi8- ja Video8-nauhoja * Markkinoilla olevat Digital8-kamerat ja halvimmat MiniDV-kamerat on suunniteltu optiikkansa ja CCD-kennojensa puolesta ensisijaisesti kotik�ytt��n (MiniDV-markkinoilla on my�s tarjolla kalliimpia ammattilaismalleja) Kummastakin kameratyypist� voi kopioida kuvadataa digitaalisesti ja h�vi�tt�m�sti sek� tietokoneelle ett� toistensa v�lill� Firewire (IEEE-1394) -liit�nt�� k�ytt�en. Periaatteessa ei siis ole kuvadatan s�ilyvyyden kannalta mit��n merkityst�, kumman formaatin mukaisen kameratyypin hankit (jos vaihdat kameratyyppi�, niin sitten vaan kopioit materiaalin uuden tyyppiselle kasetille). Kameraa valitessa kannattaa ottaa huomioon, ett� kaikissa digitaalisissa videokameroissa ei ole mahdollisuutta nauhoittaa kuvaa sis��n kameraan muualta kuin kameralla kuvaamalla. Jos nauhoitusominaisuus ulkoisesta l�hteest� on tarpeen, niin kannattaa tutkia tarkkaan millaisen kameran hankkii. Kumpi on parempi formaattina VHS C vai 8mm ? VHS C edut: * Kasettiadapterin avulla VHS-C-nauhaa voi katsoa suoraan kotivideonauhurissa 8 mm videon edut: * Pienempi ja litte�mpi kasetti * Kaksinkertainen nauhoitusaika verrattuna VHS-C-j�rjestelm��n * Hifi��ni aina, paremmissa malleissa stereo Kun k�yt�nn�ss� kuvattu videomateriaali tulee aina editoida toiselle videolle, niin k�yt�nn�ss� monessa tapauksessa VHS-C:n adapteri k�ytt�mahdollisuudesta ei ole paljoa etua. Ihan samalla tavoin kummallakin kameratyypill� voi toistaa halutut videop�tk�t ��nitt�v�lle kotinauhurille. Miksi tietokonemonitorin kuva v�r�htelee hyvin selv�sti videokameran kuvassa ? Videokuvassa n�kyv� monitorikuvan v�r�htely johtuu laitteiden eri virkistystaajuuksista. Jos televisio paukuttaa esimerkiksi 50Hz ja monitori vaikka 90Hz, ne eiv�t ole synkronissa, jolloin videokamera 'n�kee' monitorin kuvanp�ivityksen jokaisella valotushetkell��n hiukan eri piirtovaiheesta. N�in jokaisessa valotuksessa eri monitorin kuvan pisteet ovat eri kirkkauksiset (sit� tummenpina mit� pidemp��n edellisest� pyyhk�isyst� sinne oli kulunut). Suurimmasta v�reilyst� voi p��st� eroon, jos laittaa monitorin virkistystaajuudeksi 100Hz tai 50Hz. T�ss� tapauksessa kuvan suurin v�rin� loppuu, mutta ongelmaksi voi tulla videokuvaan tietokonemonitoriin n�kyv� hitaasti liikkuva tummempi palkki, joka johtuu siit�, ett� monitorien piirrot eiv�t ole samassa vaiheessa videokameran kanssa ja p�ivitystaajuudetkaan eiv�t ole ihan tarkkaan samoja. Miksi television kaukos��timen signaali n�kyy videokameran kuvassa ? Useimmat mustavalkovideokamerat ovat hyvin herkki� IR-valolle, ja samoin osa v�rivideokameroista. Tyypillisen videokamerassa k�ytetyn CCD-elementin taajuusvaste ulottuu alhaalla noin 950 nm:iin, joten jos tuota IR:�� ei suodateta pois, se n�kyy. K�yt�nn�ss� normaalit v�rikamerat n�kev�t tuota IR:�� hieman heikosti, mustavalkoiset valvontakamerat sen sijaan varsin hyvin. Esimerkiksi hiillosta kuvattaessa voi tapahtua ylivalotusta pelk�n infrapunas�teilyn johdosta. Jos IR aiheuttaa ongelmia, kannattaa laittaa IR-suodin kameran eteen. Miksi monissa videokameroissa ei ole ��ni- ja videosis��ntuloja ? EU:n tullipolitiikan mukaan jos kameranauhurilla voi nauhoittaa muutenkin kuin objektiivin l�pi, se lasketaan kuvanauhuriksi, jolla on kovemmat tullit. T�st� syyst� videokameroissa on yleens� ainoana sis��ntulona mikrofoniliitin. Miten voin siirt�� kaitafilmej� videolle ? Laita valkokangas sopivalle et�isyydelle projektorista t�ysin pime�ss� huoneessa. Aseta videokamera jalustalle sopivalle et�isyydelle valkokankaasta. S��d� videokameran valotus ja aukko k�sis��d�ll� sopivaksi, jolloin kaitafilmin valoisuuserot s�ilyv�t. Videokamerassa on oltava t�ysi k�sis��t�mahdollisuus tai muuten homma ei onnistu kunnolla. Siirron onnistuminen hyvin pitk�lle videokamerasta kiinni, koska ollakin kameralla vilkkuminen voi olla todella paha ongelma. Yleisin ongelma videokameroissa on ettei niit� saa t�ysin k�sis��t�iseksi (iirist� my�ten). Jos siirt�minen omalla videokameralla ei onnistu, niin kalliin skannaamisen sijasta kannattaa ottaa yhteys l�himp��n media-alan kouluun ja kys�ist� betacam sp-kameran k�yt�n hintaa. Noin metrin p��st� valkoiselle kankaalle ammuttuna ja samalta et�isyydelt� mahdollisimman l�helt� projektoria kuvattuna kaitafilmi siirtyy betacamille vallan n�pp�r�sti. Ei muuta kuin sitten kopioimaan VHS:lle. Jos Betacam-kameraa ei saa, niin voi kokeilla hi-8-, DV- tai DVCam-kameran k�ytt�� oikeaksi s��detyill� ja lukituilla valotusasetuksilla. Koska televisiossa ja kaitafilmiss� on erilaiset kuvanopeudet (kaitafilmi 16 tai 18 kuvaa/s, normaali elokuva 24 kuvaa/s, PAL-televisio 50 puolikuvaa/s), niin suoraan kameraan oletusarvoilla kuvatessa voi kaitafilmin kuva n�ytt�� televisiossa vilkkuvalle tai kirkkaudeltaan pumppaavalle. Videokamera ottaa "n�ytteit�" eli kuvia 25 kpl/s (itse asiassa 50 puolikuvaa/s), ja filmiprojektori (ja siell� oleva suljin) ei ole sen kanssa synkassa. Sen takia kuva pumppaa, v�lill� suljin on kiinni juuri silloin kun videokamera ottaa kuvan. Projektorissa on py�riv� sektorisuljin sen takia, ettei filmin siirtyminen n�kyisi valkokankaalla. Kuva siis sammutetaan mekaanisella sulkimella siksi aikaa kun filmi liikkuu. Sektorisulkimia on my�s useampisiipisi�, tarkoituksena v�hent�� projisoidun kuvan subjektiivista v�lkkymist� nostamalla v�lkkymistaajuutta. T�ll�in suljin on joka toisen kerran kiinni vaikkei filmi liikukaan. Mit��n ihan varmaa keinoa v�lkkym�tt�m��n siirtoon normaalivideokameralla ei ole. Er�s mahdollisuus on kuvata filmit videolle vanhalla putkikameralla (siis sellaisella jossa ei ole CCD-kennoja kuvasensoreina kuten nyky��n). Varsinkin vanhojen kotikameroiden kameraputket ovat niin hitaita ett� ne eliminoivat tuon v�lkkeen/pumppaamisen melkein kokonaan "muistinsa" ansiosta. Ongelmana on se ettei toimintakuntoisia putkikameroita juuri en�� miss��n ole, ja jos on niin putkella toteutetun kotikameran kuvan laatu on muuten niin surkea ettei sit� monesti viitsi katsoa. CCD-kennoisella kamerallakin kuvaus voi hyv�ll� tuurilla onnistua s��t�m�ll� videokameran aukon pieneksi ja valotusajan pitk�ksi saattaa t�st� vilkkumisesta p��st� eroon. Toimii joillain kameroilla kohtuullisesti, joillain taas ei tunnu toimivan mitenk��n. Useita raportteja olen lukenut ja kuullut ett� homma on onnistunut usealla modernilla videokameralla ainakin pienen kokeilun j�lkeen (voit joutua kokeilemaan erilaisia kameran toimintatiloja l�yt��ksesi niist� sopivimman k�ytt��si). Joissakin uusissa jonkinlaista digitaalista kuvank�sittely� sis�lt�viss� videokameroissa (ainakin ammattilaitteissa) on s��t�, jonka avulla pystyy kuvaamaan videolle tietokoneen n�ytt��. S��d�n avulla voidaan TV-ohjelmistakin tuttu PC-ruudun v�lkkyminen eliminoida. T�m� soveltuu yht� lailla filmiprojektorin kuvan videoimiseen, perusongelmahan on sama (kuvattava kohde v�lkkyy eri tahdissa kuin videon kuvaustaajuus 50 puolikuvaa/s). Ongelmaksi t�ss� menetelm�ss� tulee se, ett� s�hk�moottorik�ytt�inen mekaaninen kotiprojektori ei py�ri aivan tasaista vauhtia, vaan sen nopeus vaihtelee hieman, joten t�llaista v�lkynn�nestos��t�� saattaa joutua s��t�m��n jatkuvasti. Menetelm� toimii kohtuullisen hyvin jos filmiprojektorin mekaniikka on kunnossa, eli se on tasak�yntinen. My�s projektoreissa on eroja miten hyvin ne toimivat. Suurin merkitys v�lkynn�lle projektorin puolelta on kuinka suuri on sektorisulkimen auki oleva sektorikulma. Hienommissa malleissa sit� on yritetty maksimoida valotehon maksimoimiseksi (t�m� asettaa filminsiirrolle kovia vaatimuksia, miksi n�m� ovatkin niit� kalliimpia malleja). T�llaisella projektorilla v�lkkyminen on v�h�isemp�� kuin perusprojektorilla. Kokeileminen kertoo t�ss�kin lopullisen tuloksen. Ammattilaitteillahan saadaan hyv� lopputulos, eli pumppaamista ei esiinny. Normaalia filmi� siirrett�ess� filmi yleens� esitet��n 24 kuvaa/s sijasta 25 kuvaa/s nopeudella synkronissa videosignaalin kanssa. 16 tai 18 kuvaa/s kuvatuista kaitafilmeist� joudutaan kuvaamaan joka kolmas filmin ruutu videolle kahteen kertaan. T�st� aiheutuu pient� liikkeen nykimist�, joka on kuitenkin v�hemm�n h�iritsev�� kuin ylenpalttinen nopeuttaminen. Mit� filmiss� olevan kuvan nykimiseen tulee, niin samahan on jo valkokankaalla n�ht�viss�, eik� asialle voi tehd� mit��n parannusta videolla siirt�misess�. Voi olla, ett� t�m� nykiminen hiukan lis��ntyy t�ss� siirto-operaatiossa ainakin kaitafilmien kohdalla. Koska videolla ja kaitafilmill� on erilaiset toisto-ominaisuudet olisi kotisiirrossa hy�dyllist� se, ett� kuvan s�vyj� p��sisi korjailemaan ennen kuin se tallentuu nauhalle. Kameran ja nauhurin v�liss� olisi hyv� olla joku yksinkertainen videosignaalin k�sittelylaite, jolla p��sisi vaikuttamaan kontrastiin ja valoisuuteen, mieluiten viel� gammak�yr��nkin. Hyvin tehty videoversio on k�yt�nn�ss� t�ysin vastaava kuin alkuper�inen filmiversio, joskin kuvanlaatu muilta osin tippuu melkoisesti kun siirret��n filmi� videolle. Kunnolla tehdyn siirron laatu on suunnilleen sama kuin materiaali olisi kuvattu videokameralla suoraan, mutta liike on vain nykiv�mp�� sek� kuvassa n�kyy v�lill� roskia ja jopa mahdollisia naarmuja, josta erottaa ett� materiaali onkin kaitafilmilt� siirretty�. Kannattaa kokeilla kun mit��n ei menet�k��n. Mik� on DV-j�rjestelm� ? DV-j�rjestelm� on digitaalinen kotik�ytt��n tehty videokameraj�rjestelm�. T�m� kamera tallettaa hyv�laatuista videokuvaa pienikokoiselle kasetille digitaalisessa muodossa. Digitaalisella tallennusmuodolla saadaan aikaan hyv� kuvanlaatu ja mahdollisuus kopioida videomateriaalia nauhalta toiselle h�vi�tt�m�sti. Lis�ksi digitaalimuoto tarjoaa hyv�t mahdollisuudet videon editointiin tietokoneella. Tietokone-editointia varten DV-kameroissa on nopea IEEE 1394 -sarjav�yl�, jolla videomateriaali voidaan h�vi�tt�m�sti siirt�� nauhalta tietokoneen kiintolevylle. DV-j�rjestelm�ss� videokuva on pakattu IEC 61834 standardin m��rittelem�ll� tavalla. K�yt�nn�ss� kuva on pakattu nauhalle v�h�n samaan tapaan kuin joukko per�kk�isi� JPEG-ruutuja. Ensin videokuva on kvantisoitu (4:2:0) ja sen per��n jokainen ruutu on erikseen DCT-pakattu noin suhteella 5:1. Miksi digitaaliset DV-videokameratkin k�ytt�v�t tallennusv�lineen� viel� kasettia ? Kasettitallennus on suurulla datam��rill� (kuten videokuvassa tuppaa olemaan) tila-, koko-, paino- ja kustannustehokkuudeltaan ylivoimainen muihin mahdollisuuksiin n�hden. Mit� eroa on D8- ja DV-kameroilla ? D8 ja DV ovat bitintarkasti sama digitaalinen kuvanpakkaus- ja tallennusformaatti, mutta fyysisesti ne ykk�set ja nollat on vain talletettu erilaisille kaseteille. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoittaa sit�, ett� kummankin tyyppisest� kamerasta voi kopioida tavaraa digitaalisesti ja h�vi�tt� IEEE-1394-liit�nn�n kautta tietokoneeseen ja sielt� takaisin kameraan (jos kamera tukee t�t�, halvat kuluttajakamerat eiv�t t�t� EU-alueella tue johtuen tullimaksusyist�). N�in voi tehd� my�s kahden D8- tai DV-kameran v�lill� sek� DV-kamerasta D8-kameraan tai D8-kamerasta DV-kameraan. Kuva- ja ��nidata pysyy kaikissa n�iss� kopiointiprosesseissa identtisen� alkuper�isen kanssa. D8/DV-kameroiden kuvanlaatu riippuu k�ytetyn kameran optiikasta ja CCD-kennoista, eik� lainkaan siit�, talletetaanko data 8-milliselle vai DV-kasetille. Puoliammattilaisk�yt�ss� DV-j�rjestelm�n etuna on, ett� DV on nauhoiltaan yhteensopiva ammattipuolen DVCPRO ja DVCAM nauhureiden kanssa, ts. ne pystyv�t suoraan toistamaan DV nauhalla DV muodossa olevan materiaalin. Miksi hyvin harvoissa videokameroissa on sis��ntulo videosignaalille ��nityst� varten ? Useimmista EU:ssa myyt�vist� videokameramalleista (tai ainakin kuluttajamalleista) on tullimaksuihin liittyvist� syist� poistettu tallennusominaisuus muuten kuin kameran linssin l�pi kuvaamalla. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoittaa sit�, ett� normaalien kotivideokameroiden EU-alueen markkinoille tarkoitetuista malleista ei l�ydy videosignaalin sis��ntuloa ja digitaalisilla malleilla ei voi sellaisenaan tallentaa dataa edes IEEE-1394-liittimen kautta. Digitaalisissa videokameroissa ��nitysmahdollisuuden poisto on ohjelmallinen (koska t�sm�lleen samaa kameraa voi muilla markkinoille myyd� tallennusominaisuuden kanssa). Joihinkin kameramalleihin on olemassa erityisi� jippoja (erikoiset n�pp�inyhdistelm�t s��d�ss� tai tietokoneohjelma) joilla tallennuksen saa toimimaan, toisiin taas t�llaista ei ole tiedossa (ja joudit itse etsim��n tiedot jostain esimerkiksi Internetist� ja kokeilemaan omalla vastuulla). Mink� kokoisia ovat videokameroissa k�ytetyt CCD-elementit ? Kuluttajakameroissa k�ytett�v�t CCD-elementit ovat yleens� 1/3" (my�s 1/2" ja 2/3" CCD-kennoja on). Tuo on sitten diagonaalisesti kulmasta kulmaan kuten televisioissakin. Tarkempia tietoja kannattaa etsi� laitteiden k�ytt�-ohjeista tai laitteen edustajalta. Jos videokamerassa on k�yt�ss� elektroninen kuvanvakaaja, niin koko tuon kuvaelementin ala ei ole k�yt�ss� n�kyv�ss� kuvassa. Voinko k�ytt�� tietokonetta videoeditoinnissa ? Videoeditointi tietokoneella on kivaa ja monipuolista. Aikaa ja levytilaa tosin kuluu runsaasti, mutta t�ll� systeemill� saat t�yden kontrollin ruuduntarkkoihin h�iri�tt�miin leikkauksiin ja ��nen j�lkity�st��n. Tietokone-editoinnin suuri etu on juuri joustavuus ja se, ett� kaiken voi muuttaa ja viilata kohdalleen ennen kuin ajaa tuloksen nauhalle. Tietokoneohjelmalla tekstien lis��minen onnistuu helposti. H�ivevaihdot, p��llekk�iskuvat ym. onnistuvat samoin helposti, joskin niit� kone jo usein laskee jonkin aikaa. Videoeditointia varten tarvitset tarpeeksi tehokkaan tietokoneen (v�hint��n tehokas Pentium) sek� videokortin, jolla saat videon siirretty� tietokonemuotoon ja takaisin videonauhurille. Tyypillisesti n�m� videokortit tallettavat video-ohjelman tietokoneeseen M-JPEG-muodossa. Halvimpia videokortteja (VHS-laatu) saa jo muutamalla tonnilla (mm. [52]Miro, [53]ATI, [54]http://www.matrox.com/, [55]Fast). N�iden lis�ksi tarvitse videoeditointiohjelman. Sellainen tulee yleens� tulee kortin mukana, muuta aina perusohjelma ei riit� tarpeisiin. T�ll�in kannattaa tutustua parempiin ohjelmiin (mm. Adobe Premiere lienee eniten k�ytetty t�ss� hommassa). Tietokonepohjaisessa videoeditoinnissa tarvitaan paljon levytilaa ja nopea kiintolevy, ett� homma onnistuu. Videokortin datavirta voi olla helposti luokkaa 100 megatavua tai enemm�n minuutissa. T�m� tarkoittaa, ett� 16 gigankaan levylle ei montaa tuntia materiaalia mahdu. Tyypilliset datanopeudet 4-5 megatavua sekunnissa lukemat koskevat h�vi�llisesti pakattua kuvaa. T�ysin pakkaamaton 720*576*24bit vie sellaiset 30 megaa sekunnissa. Kertaalleen pakkaaminen ei juurikaan vaikuta kuvanlaatuun, mutta jos erehtyy pakkaamaan kuvaa moneen kertaan, esim. efektien lis��misen takia, voi kuvanlaatu huonontua jo silmin havaittavasti. Nykyisill� nopeilla koneilla videon kasaaminen sujuu kohtuullisen vaivattomasti ja varsinkin kun ottaa huomioon joustavuuden. Oman elokuvan tekeminen on kuitenkin sellaista "k�sity�l�isen" hommaa. Otosten siirto ja laittaminen per�kk�in ei edes kuluta aikaa ja konetehoa, ainoastaan kovalevylt� tarvitaan vauhtia. Vasta erikoistehosteet vaativat laskentaa. Eli perusleikkaamisen tuloksetkin voi katsella heti oikeasti videomonitorilla ilman siirtoa nauhalle. Jos rahaa on k�ytett�viss� pari tuhatta euroa, saa tietokonepohjaisella ratkaisulla ihan ammattilais/puoliammattilaiskelpoista j�lke� aikaan. Kunnolliseen nauhaedittiin menee huomattavasti enemm�n rahaa, eik� sill� siltik��n saa viel� mit��n verrattavissa olevaa j�lke�. Tunnetuimpia kotik�ytt��nkin soveltuvien tietokonepohjaisten videoeditointiohjelmien valmistajia: * [56]Adobe - Premiere * [57]Ulead - Mediastudio Miksi videokameroissa ei ole liitint� videosignaalin nauhoittamista varten ? Euroopassa myyt�viss� videokameramalleissa ei ole tyypillisesti mahdollisuutta nauhoittaa videokuvaa muuten kuin kuvaamalla se. T�m� rajoitus johtuu siit�, ett� jos videokameralla voisi nauhoittaa videosignaalia, niin silloin sen katsottaisiin olevan videonauhuri, jolla on selv�sti suuremman tullimaksut kuin videokameralla. Monessa kameramallissa saattaa olla sis�ll� valmis mahdollisuus videosignaalin nauhoittamiseen, mutta Euroopassa myyt�v�ss� versiossa t�t� ominaisuutta ei ole joko johdotettu ulos tai sen toiminta on muuten estetty. Jotkin harrastajat ovat kehitelleet digitaalivideokameroille ja muutamille analogisillekin erilaisia menetelmi� noiden estojen ja rajoitusten kiert�miseen: * [58]http://www.cis.tu-graz.ac.at/wb/dvin/ * [59]http://www.computervice.com/dv-l/tricks.html * [60]http://members.telecom.at/~erpar/Lremote.htm * [61]http://www.ifrance.com/dv2000/ * [62]http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Hangar/1104/features5.h tml Liit�nn�t ja v�likaapelit Mik� videoliit�nt�tyyppi on paras kuvanlaadultaan ? Kuvanlaatujen mukaisessa paremmuusj�rjestyksess� parhaasta huonoimpaan: * 1. RGB ja muut komponenttivideomuodot * 2. Y/C (S-Video) * 3. Komposiittivideosignaali * 4. RF (antennisignaali) T�m� lista on tehty suoraan liit�nt�jen teknisten suoritusarvojen perusteella ja pit�� paikkaansa jos kaikki laitteet on hyvin suunniteltuja. Joissain tapauksissa eroja saattaa kuitenkin esiinty� niin ett� joku muu liit�nt� n�ytt�� silm�m��r�isesti jopa RGB:t� paremmalle. Yleisesti ottaen RGB on aina paras olettaen ett� kaapelit on kunnossa ja TV tukee RGB:t�. Monesti kuva RGB:ll� saattaa joissakin televisiomerkeiss� tuntua "pehme�lt�", koska RGB-signaali sy�tet��n suoraan putkelle ilman "ter�v�itt�mist�". Yleens�h�n televisoissa on videosignaalia varten erillinen ter�v�itt�mispiiri, joka joissakin tapauksissa tuottaa pahaa j�lke� ja toisinaan saa v�h�n pehme�mm�n signaalin n�ytt�m��n pikaisen paremmalle kuin mit� se olisi suoraan esitettyn�. Mit� erilaisia videoliit�nt�tyyppej� eri yleiset videolaitteet tukevat ? Eri laitteiden tukemat videoliit�nn�t poikkevat yleens� riippuen laitteen tyypist� ja mallista. Tarkat tiedot mit� laite tukee pit�isi l�yty� laitteen k�ytt�-ohjeista. Jotain voi my�s p��tell� laitteessa olevista liittimist� Seuraavassa yleiskatsaus eri laitteiden yleisimmin tukemista videoliit�nt�tyypeist�. Lista on tarkoitettu yleisohjeeksi normaaleille kotiteatterivehkeille (SCART:lla varustettu TV, normaalit videot jne). Ulostulot yleisimmiss� signaalil�hteiss�: antennisignaali komposiittivideo S-video RGB Joku muu Vanha televisio EI EI EI EI - (ei SCART) Televisio EI KYLL� EI EI - (SCART-liitin) Videonauhuri KYLL� KYLL� EI EI * - VHS Videonauhuri KYLL� KYLL� KYLL� EI - S-VHS tai Hi8 Videokamera EI ** KYLL� EI EI - VHS Videokamera EI ** KYLL� KYLL� EI - S-VHS tai Hi8 Videokamera EI ** KYLL� KYLL� EI - DV tai D8 DVD-soitin EI KYLL� KYLL� KYLL� # (Eurooppalainen) DVD-soitin EI KYLL� KYLL� EI YPrPb (USA malli) komponen tti PC-tietokone EI YLEENS� @ KYLL� EI % - (TV-ulostulo) Tietokone video- EI KYLL� KYLL� EI Joissai n editointikortilla Firewir e Videopeli YLEENS� KYLL� EI JOISSAIN - * = Yli 95% videooissa ei ole. Joissain hyvin harvoissa koti-VHS-nauhureissa on ollut RGB-ulostulo SCART-liit�nn�st� (mm. jotkut vanhat Philipsin videot) ** = Itse laitteissa ei ole kyseist� ulostuloa, mutta joidenkin videokameroiden mukana on toimitetettu erillinen kameraan liitett�v� RF-modulaattori antennisignaalin tuottamista varten. # = DVD-soittimissa on nykysin p��s��nt�isesti SCART-liittimess� my�s RGB-ulostulo (joitain harvoja poikkeuksia s��nt��n on). @ = Joissain koneissa sis��nrakennettu komposiittivideoulotulo, toisissa vain S-video-liitin, johon tarvitaan erityinen sovitinkytkenn�n sis�lt�v� kaapeli komposittivideosignaalin aikaansaamiseksi (osassa toimitetaan mukansa, osassa hankittava erikseen). % = PC-tietokoneissa on kyll� analoginen RGB-ulostulo normaalia monitoria varten, mutta siit� ulos tuleva signaali ei ole yhteensopiva normaalin television tai muiden normalien kotiAV-laitteiden kanssa. Sis��ntulot yleisimmiss� signaalien vastaanottolaitteissa: antennisignaali komposiittivideo S-video RGB Joku muu Vanha televisio KYLL� EI * EI EI - (ei SCART) Televisio EI # KYLL� JOISSAIN! KYLL� - SCART-liittimest� Videonauhuri KYLL� KYLL� EI EI - VHS Videonauhuri KYLL� KYLL� KYLL� EI - S-VHS tai Hi8 Videoprojektori EI KYLL� YLEENS� YLEENS� @ - Tietokone KYLL� YLEENS� YLEENS� EI - TV-viritinkortilla Tietokone video- EI KYLL� KYLL� EI Joissai n editointikortilla Firewir e # = Televisoissa antenniliitin on erillinen liitin eik� osa SCART:ia * = Jos televisiossa on joku vanhan mallinen AV-liitin (esim. DIN-liitin), niin siit� saa yleens� ainakin komposiittivideota sis��n. ** = Yleens� ei, mutta on olemassa joitain erikoismalleja, joissa on sis��nrakennettu TV-viritin. ! = S-video on SCART-liit�nt��n my�hemmin lis�tty ominaisuus joitka jotkut televisiot tukevat ja toiset taas eiv�t tue SCART-liittimiss��n. @ = Aika monessa videoprojektorissa on VGA-liittimen mallinen tai 4-5 BNC/RCA-liittimell� oeva RGB-sis��ntulo, joka ei ole v�ltt�m�tt� suoraan yhteensopiva SCART-liitt�nn�ss� liikkuvan RGB-signaalin kanssa. Jos videosignaalimuotoja pit�� konvertoida toiseen muotoon, niin seuraavat muutokset ovat kohtalaisen yksinkertaisia, ja muuta vaikempia: * S-video -> komposiittivideo: Tarvitset erikoisadapterin, joita saa valmiina ([63]http://www.svideo2rca.com/ valmistaa sek� myy) tai voit rakentaa sellaisen itse (ohjeet osoitteessa [64]http://www.epanorama.net/circuits/svideo2cvideo.html) * Komposiittivideo -> antennisignaali: Kytket videosignaalin kulkemaan videonauhurin l�pi (kun valitset AV-sis��ntulon videosta ja videonanavan TV:st� niin kuva n�kyy) tai kytket signaalin erilliseen RF-modulattoriin (saatavissa turvakameroita varten valmiina alan liikkeist�, saatvaana rakennussarjoina, saatavissa yhteisantennij�rjestelmiin lis�moduuleina) Kuinka pitk�n matkan voin siirt�� televisioon tulevaa videokuvaa ilman ett� kuvanlaatu mainittavasti huononee ? Videosignaalin siirrossa siirtoet�isyyteen vaikuttaa siirrett�v�n signaalin laatu jonkin verran. Yleisimm�t videosignaalin siirtotavat televisioon ovat antennisignaali ja komposiittivideo, joiden k�ytt�ytymisess� pitkiss� kaapeleissa on jonkin verran eroa, joten k�sittelen niit� seuraavassa erikseen. Muita toisinaan k�ytett�vi� signaalisiirtotapoja ovat S-video ja RGB, jotka k�ytt�ytyv�t k�yt�nn�ss� samaan tapaan komposiittivideon kanssa (siirrossa tarvitaan vain useampia samanlaisia kaapeleita kuin komposiittivideolle rinnakkain). Antennijohdon vet�misess� tuohon kuvanlaatuun vaikuttaa kun oikeaa kaapelityyppi� k�ytet��n ett� signaalitasot kaapelissa on kohdallaan. Eli jos antennirasiasta tai antennista tulee hyvin voimakas signaali, niin kyll� sit� hyvin 10-20 metri� vet��. Jos on signaali on turhan heikko, mist� johtuen alkaa lumisade n�ky� tuolla kaapelin p��ss�, niin sitten sinne kaapelin p��h�n vaan sopiva antennivahvistin kompensoimaan kaapelin h�vi�it� ja taas homma pellitt��. Usean kymmenen metrin kaapelivetoja esiintyy monissa yhteisantenniverkoissa sein�n sis�ll� ja homma toimii kun p�iss� on oikeanlaiset vahvistimet. Kyll� tuollaiset 10-20 metri� menee hyvin 75 ohmisella kunnollisella videokaapelilla komposiittivideota ilman ett� mit��n merkitt�v�� huomaa (sama p�tee my�s S-videon ja televisioon menev��n RGB-signaaliin). Kun aletaan menn� useisiin kymmeniin metreihin, niin sitten voisi ulkoisen kaapelikorjauksella olevan vahvistimen k�ytt� olla suositeltavaa (hyvin menee sopivalla korjauksella 100 metri� ilman ett� n�kyy pahemmin). Jos k�yt�t jotain muuta videokaapelia kuin ammattilaisten k�ytt�m�� RG-59-kaapelia, niin kuvan heikkeneminen tulee esille helposti jo paljon lyhyemmill�kin et�isyyksill�. Alle metrin matkalla kaapelin laadulla ei ole kovin suurta v�li�, mitta t�t� suuremmilla et�isyyksill� kannattaa mieluiten k�ytt�� sopivaa 75 ohmin koaksiaalikaapelia (RG-59 tai joku ohuempi 75 ohmin koaksiaalikaapeli). Ihmiset jaksavat jatkuvasti ep�ill� videosignaalin kantomatkaa, mutta totuus on, ett� kun k�yt�t kunnon RG-59:� etk� jotain h�p�h�p�kaapelia, voit huoletta siirt�� videosignaalia useita kymmeni� metrej� ilman, ett� kuvanlaadussa n�kyy mit��n heikkenemist�. Hyv�ll� kaapelilla satakaan metri� komposiittivideo siirtoa ei n�y oikein muualla kuin pienen� laadun heikkenemisen� (kuva pehmenee, mit� voi kompensoida sopivalla korjaavalla vahvistimella). S�hk�verkon maadoituksista kannattaa olla huolissaan kun tuollaisia pitki� vetoja tekee, koska maadoitusasiat saattavat synnytt�� harmillisia vaakasuoria h�iri�palkkeja kuvaan. S-video ei signaalin siirtymisen kannalta eroa komposiitista mitenk��n. Kaapeleita tarvitset tietysti kaksi ja niiden tulisi olla saman mittaisia. Televisioon menev�n RGB-signaalin tapauksessa noita samanpituisia koaksiaalikaapeleita tarvitaan 4 kappaletta (R, G, B ja sync). Mit� eroja RGB-, S-video, komposiittivideo ja RF-liit�nt�jen v�lill� on ? RGB = Red, Green, Blue. Punainen, vihre� ja sininen ovat valo-opin perusv�rej�. Videokamerassa (tai filmiskannerissa) CCD-kenno rekister�i v�rit juuri n�iden v�rikomponenttien muodossa. Televisiossa puolestaan kaikki sis��n tulleet signaalit - my�s Y/C - joudutaan aina lopulta muuttamaan RGB:ksi ennen kuin kuva voidaan piirt�� ruudulle. Kaikki videotuotanto siis alkaa RGB:st� ja p��ttyy RGB:hen. RGB on videosignaalin alkuper�inen perusmuoto. Kaikki videotuotanto siis alkaa RGB:st� ja p��ttyy RGB:hen. RGB on videosignaalin alkuper�inen perusmuoto. Jokainen RGB-kuval�hteen ja -kuvaputken v�lill� oleva signaalikonversio ja komponenttien yhdist�minen samaan piuhaan - mukaanlukien Y/C - vain heikent�� kuvan laatua, ei koskaan paranna tai pid� samana. RGB-liit�nn�ss� on 3 signaalijohdinta kuvan kuljettamiseen ja lis�ksi liit�nn�ss� kulkee synkronointisignaalit (joko vihre�n mukana tai erillisi� johtoja pitkin). Kuvan punainen, vihre� ja sininen v�rikomponentti l�hetet��n kukin erikseen televisioon, joka esitt�� kuvan sellaisenaan aivan kuin tietokonemonitori. Yleisimmin television tapauksessa k�yt�ss� olevissa RGB-liit�nn�iss� kuvan synkronointisignaali kulkee nelj�tt� johdinta pitkin. Tietokonepuolella (VGA-liitin) on RGB-johtimien lis�ksi erilliset johtimet sek� pysty- ett� vaakapoikkeutuksen synkronointisignaaleille. Y/C:ss� eli S-Videossa on 2 signaalijohdinta: Mustavalko-osa signaalista kulkee omaa johdintaan pitkin. Kaksi v�risignaalia alip��st�suodatetaan, moduloidaan yhdeksi signaaliksi nk. kvadratuutimodulaatiolla, ja l�hetet��n toisessa johtimessa. N�in menetet��n reilusti alkuper�isest� v�rikaistasta (=huonompi v�rien tarkkuus). Komposiitissa tehd��n ensin samat asiat kuin S-Videossa, mutta v�ri- ja mustavalkosignaalit summataan yhdeksi ainoaksi signaaliksi, jolloin TV:n teht�v�ksi j�� arvata, mik� osa komposiittisignaalista oli mustavalko-osaa ja mik� osa v�risignaalia. T�m�n ansiosta normaalissa TV-kuvassa ruutupaidat tuottavat moniv�risi� sateenkaari-ilmi�it�: TV luulee mustavalkoinformaatiota v�reiksi. Komposiittiliit�nn�ss� v�riresoluutio j�� k�yt�nn�ss� jonkin verran huonommaksi kuin S-video-liit�nn�ss� ja mustavalkoresoluutiosta menetet��n herkimpi� yksityiskohtia johtuen v�risignaalin erotuksessa k�ytett�v�st� suodatuksesta (usein nk. kampasuodatus). RF-liit�nt� on television tai videon normaali antennijohto. T�ss� johdossa komposiittivideomuodossa oleva kuva kulkee moduloituna suurtaajuiselle kantoaallolle aivan kuin normaaleissa televisiol�hetyksiss�. Koska normaaleissa kuluttajalaitteissa k�ytett��n halpoja modulaattoreita, ei moduloidun kuvan laatu ole l�hellek��n yleisradion l�hett�m�n televisiol�hetteen kuvan laatua. Millainen videosignaali kulkee SCART-liit�nn�ss� ? SCART-liit�nt� on standard 21-napainen liitin, joka pystyy kuljettamaan monenlaisia videosignaaleita sek� n�iden lis�ksi stereo��nen ja muutamia ohjaussignaaleita. SCART-liit�nt� on s�hk�inen liit�nt� eik� isommin m��rittele siell� kulkevien videosignaaleiden muotoja. SCART-liit�nt� tukee erilaisia signaaleja kuten composite, RGB ja S-video. On t�ysin laitteista kiinni, mit� se sy�tt�v�t ja mit� ne vastaanottavat SCART:n kautta. Jos haluaa enemm�n kuin compositen, pit�� piuhan olla t�ysin kytketty (tai ainakin enemm�n kuin normaali monien halpapiuhojen vain 9 pinni� kytketty). Mit� mik�kin laite tukee pit�isi selvit� laitteiden manuaaleista (eli ne kannattaa lukea). Yleinen virhek�sitys on, ett� SCART aina tukisi kaikkia siin� kulkevia signaaleja. N�in ei ole. Esim. tavalliset videot tunkevat sinne vain compositea. Ja l�hesk��n kaikki laitteet eiv�t tue RGB- tai S-video-muotoja. Onko RGB-liit�nt� aina paras liit�nt� kuval�hteen liitt�miseen televisioon jos kuval�hde tukee t�t� ? Kaikki televisioon tulevat signaalit joudutaan lopulta muuttamaan RGB:ksi ennen ruudulle piirtoa. Suoraan RGB:t� k�ytt�m�ll� v�list� j�� siis turhaa elektroniikkaa ja signaalimuunnoksia pois, josta syyst� my�s kuva on parempi. Jollei laitteiden suunnittelussa ole tapahtunut suoranaisia mokia, RGB on puhtain ja paras mahdollinen signaalimuoto mit� televisiolle voi tarjota. Mik�li jollakulla on huonoja kokemuksia RGB:n tarkkuudesta, johtuu se yleens� siit�, ett� televisio ei olekaan ollut testatessa RGB-moodissa (jolloin on n�hty m�ss�ist� komposiittikuvaa ja luultu sit� erheellisesti RGB:ksi), tai piuha on ollut kytkettyn� Scart-liittimeen, jossa ei ole RGB-tukea (yleens� kahden Scartin vehkeiss� vain toisessa liittimess� on RGB-linjat kytketty). Muita mahdollisuuksia RGB:n kokemiseen huonompana on, ett� joissain televisioissa on tv-virittimen, komposiitti- ja s-video sis��ntulojen kirkkaus s��detty RGB:t� kirkkaammaksi. N�in RGB:n ja virittimen v�lill� joudutaan vaihtelemaan jatkuvasti tv:n kirkkauss��t�j�, jos halitaan aikaa yht� kirkas kuva. Jos katsoja on tottunut katsomaan yliv�rik�st� kuvaa (v�rikkyys ylikirkkaalla), niin t�llaisesta katsojasta oikean kirkkauksiset v�rit toistava RGB-liit�nn�n kuva voi tuntua v�h�n hailakalle (yleens� RGB-liit�nn�n kanssa ei voi k�ytt�� kuvan v�rikkyyss��t��, vana v�rit toistetaan aina "oikean kirkkauksisina"). Viimeisen� mahdollisuutena (aika harvinainen mutta mahdollinen) on, ett� RGB-signaalia tuottavassa laitteessa tai kaapeloinnissa on jotain pieless�, joten kuvasignaali p��see v��ristym��n matkalla televisioon. Miksi S-videoliit�nt� (Y/C) on parempi kuin komposiittivideoliit�nt� ? S-videoliit�nn�n etu verrattuna "tavalliseen" videosignaaliin (composite video) piilee paremmassa kyvyss� v�litt�� tarkkaa kuvaa, koska v�ri- ja kirkkausinformaatio kulkevat toisistaan erill��n. Tavanomaisessa komposiittivideosignaalissa kuvan kirkkaus- ja v�rikkyysinfo on yhdess�. Huono puoli t�ss� onkin vain siin�, ett� kirkkausinformaatio saattaa menn� osittain v�rikkyysinformaation "p��lle", mik�li kuvassa on jotakin sopivaa materiaalia, vrt. uutistenlukijan pikkutakin ja kravatin tihe� viivoitus, jolloin t�h�n kohtaan tuleekin outoja v�rillisi� h�iri�it� joissa v�rit el�v�t kesken��n. Samoin v�rien el�mist� esiintyy kuvan kohdissa, jossa on voimakkaita v�rien muutoksia (esimerkiksi voimakaskontrastinen v�rillinen teksti). Kun v�ri- ja kirkkausinformaatio erotetaan toisistaan ja siirret��n erill��n, ei n�it� ilmi�it� tapahdu, joten kuvassa ei vastaavassa kohdassa esiinny mit��n siihen kuulumatonta. Lyhyesti: S-videoliit�nt�� k�ytt�m�ll� kuva siirtyy parempilaatuisena kuin jos k�ytett�isiin "tavallista" videoliit�nt��. T�st� on hy�ty� varsinkin editoitaessa ja kopioitaessa s-vhs-nauhoja sek� siirrett�ess� materiaalia s-vhs:lt� tavalliselle vhs:lle, koska kopion laatu on parempi kuin jos alkuper�inen materiaali olisi siirretty tavallisena komposiittivideona tai tallennettu tavalliselle vhs-nauhalle ja kopioitu. Onko S-videol�hd�ll� varustetusta S-SHS-nauhurista suurta etua normaaleja VHS-nauhoja katsottaessa ? Katseltaessa tavallista VHS-laatuista videota s-videoliit�nn�n kautta ei saada merkitt�v�� hy�ty�, koska tavallinen VHS ei yll� niin suureen resoluutiotarkkuuteen, ett� nuo komposiittivideoliit�nn�n puutteet tulisivat n�kyv�sti esille. Miten johdotetaan S-video-liitin television SCART-sis��ntuloon ? Seuraavalla johdotuksella voit kytke� S-video-liit�nn�n television SCART-sis��ntuloon, joka tukee S-videota: MiniDIN SCART Signaali 1 - 17 Kirkkaus maa 2 - 13 V�ri maa 3 - 20 Kirkkausignaali 4 - 15 V�risignaali S-videon k�ytt�m�n liittimen nastanumeroinnista l�ytyy kuva osoitteesta [65]/avkoulutus/1995/videoliitin.htm l. Alla kuva SCART-liittimen nastanumeroinnista: ------------------------------------- | 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 \-21 | 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 \ --------------------------------------- Onko RGB-liit�nn�n antama kuva aina selv�si parempi kuin S-video-liit�nn�n ? Teknisess� mieless� RGB-liit�nt� mahdollistaa paljon tarkemman kuvan kuin S-video-liit�nt� johtuen seikasta, ett� kaikilla v�rikomponenteilla on t�ysi (5 Mhz tai yli) kaistanleveys. S-videossa luminanssi (Y-kanava) on periaatteessa 5 MHz ja krominanssin (C kanava) on selv�sti t�t� pienempi (v�rit moduloitu 4.43 MHz kantoaallolle). K�yt�nn�ss� t�m� tarkoittaa, ett� S-videossa v�rit levi�� eli v�rilliset ��riviivat eiv�t erotu yht� tarkasti kuin RGB:ss�. Vaikka RGB-liit�nt� n�ytt�� paperilla selv�sti paremmalle kuin S-video-liit�nt�, niin k�yt�nn�n sovellutuksissa n�iden liit�nt�jen laatueroa ei monessa tilanteessa huomaa ollenkaan. K�yt�nn�ss� normaalin television putkella ei sanottavaa eroa normaalik�yt�ss� (esim. DVD:n katselu) RGB- ja S-videon v�lill� ole (todella pieni ero, ei siis mit��n verrattuna S-VIDEO:n ja komposiitin v�liseen). Hyv�ll� videotykill� ero on sitten jo niin selke�, ett� ehdottomasti kannattaa vet�� RGB-signaalina jos mahdollista (laitteet tukevat ja RGB-liit�nt� on laitteessa tehty kunnolla, huonojakin toteutuksia on liikkeell�). RGB-liit�nt�� k�ytett�ess� kannattaa S-videoon verrattuna ottaa huomioon, ett� monetkaan laitteet eiv�t tue mink��nlaista v�rikyll�isyyden s��t�� RGB-signaaleille, koska sellaista ei niiden kanssa tarvita. V�rikyll�isyys on RGB-signaaleilla aina oikeassa suhteessa kirkkauteen eik� signaalin siirto RGB:n� sit� muuta, joten s��t� on turha ja olisi teknisesti hankalampi toteuttaa kuin S-video-liit�nt��n. Joissain markkinoilla olevissa laitteissa on RGB-tilassa normaalien kirkkaus- ja kontrastis��t�jen lis�ksi k�yt�ss� my�s v�rikyll�isyyden ja v�rikulman s��t� (hue, joka vaikuttaa punaisen tai sinisen m��r�n lis�ykseen kuvassa). Jos haluat oikein tiirailla liit�nt�jen kuvan eroa ja n�hd� sen, niin tutkiminen kannattaa tehd� pienell� tekstill�, jolloin C-kanavan kaistaleveysrajoitus tulee armotta esille esim. tilanteessa jossa esim. punaisella pohjalla on pient� sinist� teksti�. Jos v�rien kirkkaus on suunnilleen sama, on kirjaimien piirto pelk�st��n C-kanavan varassa k�ytett�ess� S-videon Y/C-formaattia. Mist� johtuu ett� kytkiess�ni S-videon televisioni SCART-liittimeen sain aikaan huonomman kuvan kuin komposiittivideotuloa k�ytt�m�ll� ? S-video on teknisesti laadukkaampi tapa siirt�� videokuvaa kuin komposiittivideo, joten jos kaikki systeemin komponentit tukevat S-videota niin sill� pit�isi synty� komposiittivideota selv�sti parempi kuva. Jos S-videota yritet��n k�ytt�� sellaisten laitteiden kanssa, jotka eiv�t sit� tule (esimerkiksi kaikkien televisioiden SCART:eissa ei ole S-video tuloa tuettuna), voi tulos olla t�ll�in mit� sattuu. Yleisin ongelma jos S-videota yritet��n liitt�� SCART:iin joka ei t�t� tue on ett� kuvasta tulee mustavalkoinen, koska televisio ei saa t�ll�in v�risignaalia olleenkaan. Joissain tapauksissa voi kaapeleissa olla sen verran signaalien l�pikuulumista kirkkaus- ja v�risignaalijohtojen v�lill�, ett� mustavalkosignaaliin sekoittuva v�ri-informaatio saa t�m�n videosignaalin muistuttamaan niin paljon v�rillist� komposiittivideosignaalia ett� televisio yritt�� t�st� v�rej�kin kaivaa esiin yleens� tosin aika heikoin tuloksin. T�ll� tavoin sekoittunut v�ri-informaatio on tuntuvasti oikeaa v�risignaalia heikompaa ja muutenkin v��ristynytt�, joten v�rit ovat helposti eri tavoin v��ristyneit� ja voivat v�lill� h�vit� kokonaan. Kun kaikki laitteet on S-videota tulevia ja oikeassa tilassa sen k�ytt��n, niin silloin tuloksena on hyv� kuvanlaatu. S-video-SCART-adapterien kanssa kannattaa kytkiess� muistaa, ett� kytkee adapteriin kerralla vaan joko S-video tai komposiittivideojohdon (adaptereissa yleens� molemmat sis��ntulomahdollisuudet). Jos kytket kummatkin johdot jostain syyst�, niin tuloksena on kumpaakin liit�nt�tapaa k�ytt�en alkuper�ist� kuvaa heikompilaatuinen kuva, koska n�in kaksi johtoa yht�aikaisesti kytkem�ll� olet oikosulkemassa S-videon kirkkaussignaalia komposiittivideosignaaliin (molemmat liikkuvat SCART:issa samasta nastasta, joten sek� S-video- ett� komposiittivideon liittimest� on signaalikarva johdotettu suoraan t�h�n samaan nastaan). Miten YIQ-komponenttivideosignaali eroaa RGB-signaalista ? YIQ-komponenttivideo on er�s tapa siirt�� v�rillist� videokuvaa. T�ss� liit�nn�ss� on yksi kirkkautta siirt�v� signaali (Y=luminace) ja kaksi v�rikkyysinformaatiota siirt�v�� johtoa (I=in-phase ja Q=quadrature). N�m� I- ja Q-johdoissa kulkevat signaalit ovat samoja, jotka on moduloituna v�risignaalin kantoaaltoon komposiittivideo- ja S-videoliit�nn�iss�. YIQ (luminance, in-phase, quadrature) saadaan RGB:st� lineaarisella muunnoksella: / \ / \ / \ | Y | | .299 .587 .114 | | R | | I | = | .596 -.275 -.321 | | G | | Q | | .212 -.523 .311 | | B | \ / \ / \ / Huomannette, ett� YIQ on NTSC-hapatuksia. T��ll� on k�yt�ss� YUV, (hieman eri kulmat v�rierovektoreilla), jolloin kertoimetkin ovat hieman erilaiset. Y sama, U = 0.49 (B-Y), V = 0.88 (R-Y), laske loput itse. Tosin k�yt�nn�n kuvan kannalta noilla kerroineroilla ei juuri ole merkityst�. Mitk� pinnit pit�� olla SCART-liittimeen liitt�v�ss� RGB-kaapelissa olla kytkettyn� ? Kun j�tet��n ��nisignaalit huomiotta niin v�hint��n seuraavat pit�� kytke�: 7 ,5 => 7, 5 koaksiaalikaapelissa, 7 signaali, 5 suoja. (sininen) 11,9 => 11, 9 koaksiaalikaapelissa (vihre�) 15,13 => 15,13 koaksiaalikaapelissa (punainen) 19,17 => 20,17 koaksiaalikaapelissa (tahdistus) Yll� oleva riitt�� mik�li tv:st� saa asetettua Scart-portin RGB-tilaan k�sin. Mik�li RGB-tilalle ei ole k�sivalintaa tai halutaan varmistaa ett� kaapeli toimii muillakin kun omalla t�ll�ll� niin tarvitaan edellisten lis�ksi: 16,18 => 16,18 koaksiaalikaapelissa (RGB-kytkent�j�nnite, my�s blanking-signaal ina tunnettu) tunnetaan my�s nimell� fast blanking 8 => 8 tavallisessa kaapelissa Nasta 19&20 tunnetaan yleens� composite video nimell�. Itse asiassa siin� voidaan ajaa pelkkien tahdistussignaalien sijaan ihan tavallinen composite video. RGB-tilassa tv poimii nastasta 20 ainoastaan tahdistuspulssit ja j�tt�� kuvainformaation hy�dynt�m�tt�. Tuo tahdistussignaalinasta pit�� olla kytkettyn�, tai muuten ruudullasi n�kyy pelk�� v�rien vilin�� kun tv ei saa tahdistusinformaatiota. Usein D2MAC- ja DVB-satelliittivirittimet l�hett�v�t samaan SCART:iin composite- ja RGB-kuvat "yht� aikaa". RGB-kytkent�j�nnite on speksattu koaksalikaapelille siksi ett� tietyiss� k�yt�iss� signaali on videotaajuinen. (L�hinn� mieleen tulee ulkoinen teksti-tv dekooderi tekstitystilassa.) Muutkin laitteet voivat kytke� RGB-kytkent�j�nnitteen pois tahdistuksen ajaksi, joten kaapelina kannattaa k�ytt�� koaksiaalikaapelia ellei ole varmistautunut siit� ett� omat vehkeet antavat nastaan 16 tasaj�nnitett�. Miksi monissa televisoissa vain toinen SCART-liittimist� huolii S-videota ja vain toinen RGB-signaalia ? SCART-liit�nn�iss� voidaan kuljettaa kuvaa sek� RGB, komposiittivideo ett� S-video (Y/C) muodoissa. Noita kaikki tapoja ei voida k�ytt�� samanaikaisesti, koska ne k�ytt�v�t osin samoja nastoja eri tarkoituksiin. K�yt�nn�ss� laitteiden sis�isten valintojen ja muutettavien kytkent�jen v�hent�miseksi televisiovalmistajilla on ollut tapana tehd� televisoihin, joissa on kaksi SCART-liitint� sellainen ratkaisu, ett� toinen noista tukee RGB:t� + komposiittivideo (yleens� SCART 1, toimintapata valitaan menusta tai automaattisesti). Toinen liittimist� sitten tukee S-videota ja komposiittivideota (yleens� SCART 2, toimintatapa valitaan TV:n asetuksista tai joskus toimii automaattisesti). Miten homma on tehty eri televisoissa vaihtelee jonkin verran, joten jos liit�t RGB- tai S-video laitteita televisiosi, niin kannattaa lukea television ohjeet, mik� on se oikea SCART-liitin. V��r��n SCART-liittimeen kytkeminen ei mit��n riko, mutta ei tuota toivottua kuvaakaan (yleisin vika on ett� v�rit puuttuu, mutta aina v��r�st� SCARTista ei tule kuvaa ollenkaan). Miten television saa automaattisesti ohjattua SCART-liittimest� ottamaan ulkoisesta l�hteest� tulevaa signaalia ? SCART-liit�nn�n nasta 8 ohjaa television toimintaa. T�ll� nastalla on mahdollista pakottaa televisio ottamaan kuvan SCART-liittimest�. Esimerkiksi vanhimmat scartilla varustetut Finluxit tekev�t niin ett� jos nastassa 8 on s�hk�t niin sitten n�ytet��n vain ja ainoastaan scartin kuvaa. Kanavanvaihto voi n�ytt�� toimivan kaukos��timest�, mutta se vaikuttaa ainoastaan siihen mit� kuvaa tv ty�nt�� scartista ulos. Kuvaputkelle tulee kuva aina scartista. Monissa uudemmissa televisioissa televisio nastan 8 j�nnitteen nousevalla reunalla tv vaihtaa scartiin, mutta k�ytt�j� voi t�m�n j�lkeen valita kaukos��timell� vapaasti mit� haluaa katsoa. Tyypillisesti televisiot sitten palaavat takaisin katsomaan virittimen kuvaa, kun signaali laskee takaisin alas. Tarkka television toiminta t�m�n signaalin kanssa on valmistaja- ja vuosimallikohtaista. Jotta televisio alkaisi hyppim��n kanavalta SCART-liittimen signaaliin, pit�� scartiin sy�tt�� suojavastuksen kautta 12 V (tai 6 V jos haluaa samalla indikoida 16:9 tilan). Jos oman television scart-liit�nn�n k�ytt�ytymist� t�ytyy tutkia, voi 9 V neppariparisto olla k�tevin tapa sy�tt�� tv:lle s�hk�� mik�li ei omista sopivaa 12 V virtal�hdett�. T�ytyy vain olla huolellinen ettei sohi sit� 12 V muualle kuin nastaan 8. Muiden nastojen j�nnitteet ovat noin 1 V luokkaa joten 12 V voi tehd� tv:lle kipe��. Onko S-video (Y/C) liit�nn�n k�ytt�misess� mit��n etuja RGB-liit�nt��n n�hden ? Tyypillisess� televisiossa Y/C liit�nt� antaa enemm�n s��t�varaa kuin RGB, mm. v�rikyll�isyytt� voi s��t�� jos se ei jostain syyst� olisi sellaisenaan halutunlainen. T�st� syyst� moni haluaa k�ytt�� mm. D2MAC- satelliittivastaanotossa ennemmin CVBS tai Y/C -liit�nt�� vaikka RGB:n� saakin kaikista tarkimman kuvan. Kaikissa dekoodereissa/virittimiss� kun ei ole kuvan s��t�j�, jotka vaikuttaisivat RGB-kuvaan. Joissakin uusissa televisioissa voi kukaties olla v�rikyll�isyyden s��t� my�s RGB:lle, mutta ainakaan suurimmasta osasta televisioita ja monitoreja sit� ei l�ydy, koska normaalitilanteessa RGB-liit�nn�ss� t�llaista ei tarvita. Millaista kaapelia pit�isi k�ytt�� videosignaalin siirtoon ? Ammattiymp�rist�ss� vedet��n videolinjat tyypillisesti RG59:lla, eli 75 ohmin koaksiaalikaapelilla. Kotioloissa kannattanee ehk� etsi� ohuempia kaapeleita, koska RG59 on sellaista j��ti�, ett� sen k�sittely on aika hankalaa ahtaissa paikoissa, ja johtonipuista tulee �kki� paksuja. Kotona voi taasen k�ytt�� melkein mit� vain 75 ohmin koaksiaalikaapelia (esim. antennijohdon koaksiaalikaapelia). Tavallinen diodikaapeli (esim. audiokaapeli) sopii normaalin television videosignaalin siirtoon kohtuullisen hyvin, jos/kun johdot ovat ainoastaan muutaman metrin mittaisia tai lyhyempi�. Pidemmill� matkoilla kannattaa hankkia tuota oikean tyyppist� koaksiaalikaapelia, kun ei se hirve�n paljoa diodikaapelia kalliimpaakaan. Y/C kaapelitkin on helpointa tehd� diodikaapelista, paksumpaa kun ei saa mahtumaan siihen liittimeen, kunnon diodikaapelikin on v�h�n ty�l�s. Joistain hyvin varustetuista komponenttiliikkeist� saattaa l�yty� my�s hyvin ohutta 75 ohmin koaksiaalikaapelia (mm. nimell� RGB75), joka ei ole paljon diodikaapelia paksumpaa. T�llainen 75 ohmin koaksiaalikaapeli on tietenkin tarkoitukseen sopivampaa kuin diodikaapeli, joten sit� kannattaa k�ytt�� jos sit� on kohtuudella saatavana. Kuinka pitk�� johto voin k�ytt�� videosignaalil�hteen ja television v�liss� ? Kuvan laatu on kiinni kaapelin hyvyydest�. Mit� huonompaa piuhaa k�yt�t, sit� nopeammin kuva huononee. Jos k�yt�t kunnolla suojattua 75 ohmin koaksiaalialikaapelia (esim. 6 mm antennikaapeli tai RG-59), niin siin� tapauksessa kuvan laatu ei kovin suuresti heikkene viel� kymmenen metrin matkalla. 50 metri� alkaa olla jo varsin pitk� matka videosignaalin siirtoon. Kuvan huononeminen johtuu p��asiassa kaapelin vaimennuksesta, joka on sit� suurempi, mit� suurempi on taajuus. Jos videosignaali tarvitsee siirt�� useita kymmeni� metrej�, niin kannattaa harkita sitten sopivan videovahvistimen k�ytt�� apuna (osassa vahvistimista on korjausta suurten taajuuksien vaimenemista vastaan). Jos siirr�t normaalia komposiittivideosignaali ja ��nt� videonauhurista, niin tarvitset yhden koaksiaalikaapelin (esim. 4 mm tai 6 mm antennikaapeli) kuvaa varten sek� suojattua audiokaapelia ��nt� varten. Jos siirr�t kuvan RGB:n� tarvitset n�iden lis�ksi 3 koaksiaalikaapelia R, G ja B-signaaleille. Lopuksi kannattaa muistaa, ett� jos laitteet ovat eri huoneissa niin laitteiden maadoitusten v�lille muodostuu helposti maavirtaa, mik� aiheuttaa helposti brummia kuvaan ja ��neen. Jos brummi muodostuu ongelmaksi, niin kannattaa katsoa miten laitteet on maadoitettu ja tarvittaessa k�ytt�� sopivia erottimia poistamaan maalenkkiongelma. Onko videosignaalille olemassa samanlaisia erotusmuuntajia kuin audiosignaalille ? Videolle on muuntajia, mutta hintataso on ehk� kalliinpuoleinen harrastusk�ytt��n. Hum eliminator on taikasana, ja se on tehty vaimentamaan yhteismuotoisia h�iri�signaaleita kuten verkkotaajuista brummia. Sit� k�ytet��n silloin, kun ei ole aikaa kikkailla maasilmukoiden mets�styksen kanssa. Laatu on "riitt�v�" eli joka tapauksessa parempi kuin brumminen video. Yleens� tuollaisilla brumminppoistomuuntajilla videokuvan laatu ei mitenk��n n�kyv�sti huonone. Tyypilliset brumminpoistomuuntajat pystyv�t vaimentamaan brummih�iri�it� noin 40-50dB (riippuu muuntajasta ja sovellutuksesta), joten hyvin normaalitilan alle voltin brummit tuossa katoaa kuvakohinan alle n�kym�tt�miin. K�yt�nn�n AV-sovellutuksissa tuollaiset brumminpoistomuuntajat ovat ehdottomia apuv�lineit� kun rakennetaan erilaisia v�liaikaisia systeemej�, joissa ei ole aikaa k�yd� koko systeemi� l�pi maalenkkien varalta. Asennetaan vaan purkit h�iriintyviin piuhoihin ja homma on sill� selv�. Brumminpoistomuuntajien lis�ksi markkinoilla on my�s videolle tehtyj� t�ydellisi� erotusmuuntajia. N�iss� tyypillisesti kapeampi taajuuskaista kuin brumminpoistomuuntajilla ja huonontavat kuvaa, mutta toimivat isommilla brummij�nnitteill�kin sek� tarjovat suojaerotusta. Nyky��n ammattivideosovellutuksissa kiinteiss� asennuksissa k�ytet��n aktiivisia brumminpoistoratkaisuja, koska niill� saavutetaan parhaat tulokset. T�ll�isi� aktiivisia laitteita on tyypilt��n sek� differentiaalisella sis��ntulolla varustetut videovahvistimet (toimivat pienill� brummij�nnitetasoilla oikein hyvin) ja sek� optoerotuksella varustetut videovahvistimet (tarjoavat t�ydellisen galvaanisen erotuksen). T�llaisesta purkista joutuneenkin sitten helposti maksa pari sataa euroa. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [66]/docs/groundloop/video_isolation .html. Onko erilaisilla BNC-liittimill� jotain merkitt�v�� eroa videok�yt�ss� ? On olemassa kahdenlaisia BNC-littimi�: * 75 ohmista, joita k�ytet��n videoj�rjestelmiss� ja kaapelitelevisioverkoissa * 50 ohmista, jota k�ytt�� muu RF-tekniikka ja useimmat tietokoneverkot Periaatteessa 75 ohmin kaapeleissa pit�isi k�ytt�� 75 ohmisia BNC-liittimi� sovitusvirheiden v�ltt�miseksi, mutta toisaalta luminanssi- ja krominanssi- signaalien taajuus on sen verran pieni, ettei asialla ole juurikaan k�yt�nn�n merkityst�. Paljon t�rke�mp�� on huolehtia siit�, ett� sek� koiras- ett� naarasliitimet ovat kesken��n saman systeemin mukaisia. 50 ohmisessa koirasliittimess� on hiukan paksumpi tappi kuin 75 ohmisessa, jolloin 50 ohmisen koirasliittimen saa ty�nnetty� liev�� voimaa k�ytt�en 75 ohmiseen naarasliittimeen, mutta naarasliitin menee ennen pitk�� piloille. Vastaavasti liian ohut 75 ohmin koirasliittimen tappi ei v�ltt�m�tt� muodosta kunnon kontaktia 50 ohmisen naarasliittimen kanssa. Onko erilaisten SCART-kaapelien v�lill� k�yt�nn�n eroa kuvan laadussa? V�hiten merkityst� on sill� ovatko liittimet kullattuja vai eiv�t. Kultaus suojaa liitimi� paremmin hapettumiselta, mutta ei kerro mit��n kaapelin muusta laadusta. Videokaapelin laatu on t�rke�mpi, ja sit� on vaikea tutkia silm�m��r�isesti ainakin kaapelia katsomalla. Lyhyill� matkoilla kuten esimerkiksi noin metrin mittainen SCART-kaapeli tuolla johtimien laadulla ei ole mit��n havaittavaa vaikutusta kuvan laatuun varsinkin jos l�hteen� on kuvaltaan puutteellinen l�hde kuten videonauhuri. Alle muutamat metrin markoilla normaali audiokaapeli tai halvasta moninapakaapelista tehty SCART-johto antaa k�yt�n�ss� yht� hyv�n kuvan kuin oikea videokaapeli. Jos kaapelista tulee pidempi kuin pari metri�, niin sitten kannatta harkita sijoittamista kunnoliseen kaapeliin jossa video kuljetetaan pitkin 75 ohmin koaksiaalikaapelia. Kaapeleiden ominaisuudet perustuvat samoihin fysiikan lakeihin. High end-kaapeleista kannattaa vaatia samat tiedot kuin muistakin. Monet ostajat vakuuttuvat viimeist��n kuullessaan, ett� kaapeli on tehty "happivapaasta kuparista" tai jostain muusta eksoottisesta aineesta, vaikka tuolla valmistusmateriaalilla ei ole kaapeleihin mit��n merkitt�v�� vaikutusta kun kaapeli on muuten oikean tyyppinen. Miksi jotkut SCART-kaapelit synnytt�v�t joskus haamukuvia tai toisen kanava n�kyy heikosti kuvan taustalla ? Huonolaatuinen SCART-kaapeli saattaa aiheuttaa 'ylikuulumista' joka n�kyy kuvassa v�rih�iri�in� ja/tai haamukuvina. T�m�n ilmi�n esilletulo vaihtelee televisiosta toiseen (esimerkiksi joissain tapauksissa videoita katsellessa television ollessa videokanavan sijasta normaalin kanavan asetuksella, saattaa tuon toisen kanavan kuvaa n�ky� hiukan haamukuvana video-ohjelman taustalla). Jos t�llaisia ongelmia esiintyy, niin ongelman voi ratkaista joko aina k�ytt�m�ll� kanavaa joka ei aiheuta h�iri�t�, hyvin suojatuilla kaapeleilla tai modifoimalla olemassaolevaa SCART-kaapelia. Jos sinulla on haamukuvaongelmia, kannattaa katsoa onko SCART-kaapelissasi signaalijohtimet asianmukaisesti suojattu ERILLISILL� suojamailla. Huonolaatuisissa johdoissa on yleens� kaikki signaalit suojaamattomissa johtimissa kaikki samassa sekamelskassa yhden ulkoisen kaikille yhteisen suojakuoren sis�ll�. Kaapelin hinnalla ei ole v�ltt�m�tt� merkityst� sen laatuun, koska voit saada kunnollisen kaapelin kaapelin halvalla (4-5 euroa) ja toisaalta voidaan myyd� huonoa kaapelia kalliiseen hintaan (yli 20 euroa). SCART-kaapeleissa on todella suuria hintaeroja liikkeiden v�lill� ja t�ysin samaa tuotetta voidaan myyd� toisessa liikkeess� moninkertaiseen hintaan. Suojaamattomasta kaapelistakin saadaan k�ytt�kelpoinen tekem�ll� siit� yksisuuntainen katkaisemalla toinen videosignaalijohdin kaapelin kummastakin p��st�: SCART johdon toisesta liittimest� katkaistaan nastaan numero 19 (video out) menev� johdin, ja toisesta liittimest� nastaan numero 20 (video in) menev� johdin. T�m�n j�lkeen SCART johto toimii ainoastaan YHTEEN suuntaan, joten se kuuluu olla oikein p�in videon ja TV:n v�lill� (kokeile kummin p�in toimi). Kytkenn�t teet omalla vastuulla. Samalla kun tekee kannattaa merkata kaapeliin kumpi p�� on TV:n ka kumpi videon, jos sen joskus irrottaa. Aina ei edes hyvin suojattu kaapeli auta h�iri�iden poistossa, jos tuo signaalien l�pikuuluminen tapahtuukin kaapelin sijasta esimerkiksi toisessa p��ss� olevan video sis�isess� elektroniikassa (t�t�kin tapahtuu joskus). T�llaisen ongelman selvitt�� my�s edell� kuvatulla yksisuuntaisella SCART-johdolla. Joskus saman vaikutuksen kuin yksisuuntaisen SCART-johdin k�yt�ll� saa vaihtamalla televisioon menev�n SCART-johdon toiseen SCART-liittimeen (joissain SCART-liittimiss� signaalin ulostulo toimii eri tavoin kuin toisissa, joten kaikissa ei ongelmallista signaalia tule ulos videoita katsottaessa). Mist� voi aiheutua haamukuva kun katsotaan televisio-ohjelmia videon virittimell� mutta video on kiinni televisiossa vain antennijohdolla ? T�llainen haamukuva aiheutuu tyypillisesti siit�, ett� videon signaalia televisioon l�hett�miseen k�ytt�m�n kanavapaikan (tyypillisesti kanavapaikka 36 tai sen l�hell�) l�hell� on joku toinen kanava tai muu h�iri�signaali. T�m�n ongelman saa pois s��t�m�ll� videon k�ytt�m�� l�hetyskanaa toiseksi (sellaiseen paikkaan jossa ei ole h�iri�t� l�hell�). Katso videonauhurin ohjeesta kuinka s��t� tehd��n ja sitten korjaa televisiossa vastaanottokanava ottamaan vastaan signaalia t�st� uudesta paikasta. Miksi SCART-liitin on mekaanisesti niin huono liitin ? Kun laitteiston piuhojen m��r� kasvaa suureksi, kytkenn�t on helpompi tehd� moninapaliittimill�. Ongelmana on vain se, ett� todella laadukkaat moninapaliittimet ja kunnolla eristetyt moninapajohdot ovat varsin kalliita ja kuluttajalaitteiden kustannuspaineet johtavat siihen, ett� t�st� tingit��n ensimm�isen�. SCART-liitin suunniteltiin alunperin kuluttajalaitteisiin, joten se suunniteltiin olemaan mahdollisimman halpa, mist� tuloksena liittimen heikko mekaaninen rakenne. Voiko scartin jakaa ? Kaupasta saa SCART-jakojohtoja, joilla saa yhdest� SCART-liittimest� kaksi tai kolme SCART-johtoa. T�ll�inen passiivinen johto voi toimia hyvin, mutta on mahdollista, ett� sellaisen kanssa tulee joissain systeemeiss� ongelmia. Mahdollisia ongelmia ovat signaalien ep�sovitus, kun yhden l�hd�n signaali menee usean laitteen sis��ntuloon (kuva tummenee, pitkill� kaapeleilla mahdollisesti haamukuvia). Samoin jos laitteistossa on monolaitteita, saattaa monolaitteen kytkeminen t�ll�iseen jakajaan aiheuttaa tilanteen, jossa koko ��nentoisto tulee monoa, koska t�m� laite saattaa oikosulkea vasemman ja oikean ��nikanavan ��nisignaalit. Jos k�ytet��n aktiivista SCART-jakovahvistinta, niin t�llaisia ongelmia ei esiinny. Aktiivisen jakovahvistimen ongelmana on huonompi saatavuus ja tuntuvasti korkeampi hinta. Mist� l�yd�n SCART-liit�nn�n nastaj�rjestyksen ? SCART-liit�nn�n nastaj�rjestyksen kuvauksia l�ytyy web-muodossa ainakin osoitteesta [67]/avkoulutus/1995/videoliitin.htm l. Mitk� SCART:in nastat on oltava kytkettyn�, kun liitet��n VHS-videot televisioon? Minimiss��n riitt�� nastojen 1,3,4,17 ja 19 kytkeminen. Nasta 8 mahdollistaa automaattisen kytkeytymisen AV-kanavalle painettaessa PLAY. Samalla ko. nasta v�litt�� 4:3 / 16:9 tiedon j�nnitetasona 12V / 5V. Nasta 21 kytket��n kaapelin vaippaan toisesta p��st�. Videosignaaleille kannattaa k�ytt�� hyv�laatuista 75 ohmin koaksiaalikaapelia ja ��nisignaaleille suojattua audiokaapelia. T�ss� kaapelin johdotus Video TV Signaali 1 2 Audio R 3 6 Audio L 4 4 Audio Ground 8 8 AV control 17 17 Video Ground 19 20 Video 21 - Shield Mit� SCART-liittimen fast blanking -nasta tekee ? Tuo Fast Blanking (Scart Pin 16) kertoo televisiolle "kuunnellaanko" RGB-signaalia (fast blanking signaalin taso 1.0 - 3.0 V) vaiko normaalia komposiittivideosis��ntuloa (fast blanking signaalin taso 0.0 - 0.4 V) Lis�ksi fast blankingill� hoidellaan joissain laitteissa on-screen display (menut tms.) hoito: FB signaali on alhaalla kun juova piirt�� TV kuvaa, ja menun tms. grafiikan kohdalla switchataan lennossa RGB moodiin ja takaisin. Miten tavallinen videon ja television v�linen SCART-kaapeli on johdotettu sis�lt� ? Tavanomaisessa television ja videoiden v�lisess� scart kaapelissa on yleens� kytkettyn� vain nastat 1, 2, 3, 4, 6, 8, 17, 19 ja 20. ��nen ja videon tulot ja l�hd�t kytket��n kaapelissa ristiin. Nasta 8 johdotetaan toisessakin p��ss� nastaan 8. Nastat 4 ja 17 kytket��n molemmissa p�iss� kaapelin suojavaippaan. Mit� SCART-liittimen AV control -nasta tekee ? AV control -kytkent�j�nnitett� k�ytet��n television ohjaamiseen k�ytt�m��n SCART-liittimest� tulevaa videosignaalia. Sy�tt�m�ll� 9.5..12V j�nnitteen t�h�n nastaan (useissa televisoissa pienempikin j�nnite riitt��) saa television vastaanottamaan signaalia SCART-liittimest�. T�t� k�ytet��n esimerkiksi videonauhurin kanssa siten, ett� monet televisiot siirtyv�t videon katseluun kun SCART-johdolla liitetty videonauhuri laitetaan toistolle. Osa televisioista ei hyv�ksy mit��n videosignaalia SCART-liittimest� ellei AV control -kytkent�j�nnitett� sy�tet� SCART-liittimeen. ka 16:9 televisoissa AV control -nastaa k�ytet��n my�s kuvaruudun kuvasuhteen s��t��n. Eli kuvaa sy�tt�v� laite voi ohjata televisio 4:3 tai 16:9 kuvamuotoon. T�m�n ohjaussignaalin j�nnitetasot ovat seuraavat: 0..1V Scart ei k�yt�ss� 4.5-7V Scart-liittimest� tulee sis��n 16:9 kuvaa 9.5-12V Scart-liittimest� tulee sis��n 4:3 kuvaa Mik� on S-VHS-liitin ? Sellaista liit�nt�� kuin S-VHS ei ole olemassakaan. Monet sotkevat S-VHS -j�rjestelm�n ja S-VIDEO -liit�nn�n nimet kesken��n. S-VHS on nauhaformaattia tarkoittava merkint� (Super-VHS). S-VIDEO tarkoittaa "Separated Video", jonka merkityksen� on se, ett� videosignaalin kirkkaus- ja v�ri-informaatio on eroteltu erikseen. Tuolle nelipiikkiselle on tarjottu aikojen kuluessa monia eri nimi�. Yhteen aikaan se oli tuon liitintyypin kehitt�neen firman mukaan Hosiden D. Sitten se oli S-VHS, koska toinen sellaista tarvitseva laite, Hi8, tuli vasta hiukan my�hemmin. Nyttemmin se tunnetaan sek� Y/C ett� S-Video -liittimen�. Mik� on S-video liitin ? S-video (separated video) liitin on alunperin S-VHS videonauhureita varten kehitetty videoliitin jossa kuvan kirkkaus- ja v�ri-informaatio v�litet��n omia kaapeleitaan pitkin videonauhurilta videolle. Koska nauhalle erikseen tallennettua kirkkautta ja v�ritietoa ei tarvitse yhdistell� yhdeksi komposiittivideosignaaliksi jonka televisio purkaisi taas takaisin saavutetaan parempi kuvanlaatu. Monissa uusissa televisioissa ja videolaitteissa (muut kuin perus-VHS nauhurit) on olemassa S-video liit�nt�. Jos k�yt�ss�si olevissa laitteissa on t�llaiset liit�nn�t, niin yleens� kuvanlaatu paranee havaittavasti jos niit� k�ytet��n normaalin komposiittivideoliittimen sijasta. S-video liit�nn�n liittimen� k�ytet��n minidin-liitint�, jonka nastaj�rjestyksen kuvaus l�ytyy osoitteesta [68]/avkoulutus/1995/videoliitin.htm l. Voiko S-video-signaalia muuttaa yksinkertaisesti komposiittivideosignaaliksi ? S-video-signaalista saa komposiittivideosignaalia, kun Y-nastasta tulevaan mustavalkoiseen komposiittivideosignaalin summataan C-nastasta tuleva v�risignaali. Yksinkertaisen sovittimen voi rakentaa seuraavasti: * Kytke komposiittivideol�hd�n johto S-video-liittimen Y-nastaan * Kytke komposiittivideol�hd�n johdon maa Y-nastan maahan * Kytke 470 pF kondensaattori Y- ja C-nastojen v�liin N�in saat aikaiseksi muuntimen, josta saa ulos kohtuullisen hyv�laatuista komposiittivideosignaalia. T�t� samaa ideaa on sovellettu muun muassa muutamassa videokameran mukana tulevassa S-video-komposiittivideo-muuntimessa. Kondensaattorin arvona voi k�ytt�� kokeilla arvoa 100 pF (p��st�� v�hemm�n v�risignaalia, mutta pehment�� kuvaa hiukan v�hemm�n). S-video-liittimen nastaj�rjestyksen kuvaus l�ytyy osoitteesta [69]/avkoulutus/1995/videoliitin.htm l. Mit� eroa on erilaisilla RGB-liit�nn�ill� ? Ammattik�yt�ss� RGBst� on kolme erilaista "versiota", RGBHV, RGBS ja RGB. * RGBHV = erilliset vaaka, ja pystysynkronointisignaalit, R, G, B, HSYNC ja VSYNC kuljetetaan omia piuhojaan pitkin, tarvitaan 5 erillist� koaksiaalikaapelia * RGBS = synkronointi v�litet��n kompositetync-signaalina, R, G, B ja SYNC omina piuhoinaan, tarvitaan 4 erillist� koaksiaalikaapelia * RGB = synkronointi v�litet��n vihre�n v�rikomponentin mukana, R, G ja B v�litet��n omilla piuhoillaan, tarvitaan 3 koaksiaalikaapelia, ei erillist� synkronointisignaalin johdinta Usein laitteista l�ytyy kytkin, jolla synkka "riisutaan" tai lis�t��n, miten milloinkin tarvitaan. Kotipuolella television SCART-liittimen RGB-sis��ntulo on tyyppi� RGBS. PC:n VGA-kortin liittimen liit�nt� on taas tyyppi� RGBHV. Mik� on joissain videolaitteissa esiintyv� 8-nastainen suorakaiteen muotoinen liitin ? Joissain videolaitteissa esiintyv� 2 * 4 nastainen liitin (jossa kaksi nastoista v�h�n kauempana muista) on japanilaisen EIAJ-standardin mukainen monitoriliitin, jossa kulkee komposiittivideo ja ��ni sis��n sek� ulos. T�m� liitin on sovitettavissa sopivalla sovitinkaapelilla tutummiksi erillisiksi video- ja audioliittimiksi. Pystyyk� kahta tai useampaa videokuvaa miksaamaan helposti ? Ei, elleiv�t ne ole v�riapukantoaalloltaan ja synkronoinniltaan t�sm�lleen samassa tahdissa. Silloin kun n�in on, ne voi tosiaankin vain summata sopivassa suhteessa toisiinsa juovan aktiivisen osan (kuvainformaatio) osalta; synkronointia ja pursketta ei yleens� summata, vaan generoidaan uusiksi, tai otetaan suoraan jostain referenssisignaalista. Ammattivideovehkeet saa ruuvattua tahtiin ulkoisen referenssivideon mukaan ("genlock in" tai "ref video"), muita yleens� ei mitenk��n. On toki olemassa jotain himppavimppatasoisiakin kuvamiksereit�, jotka osaavat sis��nrakennettujen synkrojen/TBC:den ansiosta miksata my�s tahdistamattomia l�hteit�, mutta ne ovat kalliita (v�hint��n tonneja). Videoprojektorit Jos videotykin asettaa noin kolmen metrin p��h�n kankaasta, kuinka suuren kuvan se heijastaa ? Kuvan koko riippuu k�ytett�vist� linsseist�, mutta yleens� kolmen metrin matkalla tulee noin kaksi metri� leve� kuva (noin 100"). Millainen on videotykin kuvanlaatu verrattuna televisioon ? Kuvan laatu on pahimmillaan katselu-kelvoton ja parhaimmillaan huippuluokkaa. Tyypillisesti videotykkien valovoima on paljon televisiota heikompi, joten kunnollista katselunautintoa varten katseluhuoneen tulee olla kunnolla pimennetty. Onko 16:9 kuvaformaatin tukeminen videotykeiss� yleist� ? Useimmissa kolmeputkisissa CRT-tykeiss� on erikseen 4:3 ja 16:9 kuvasuhteet. Erityisesti anamorfisilla DVD-levyill� kuvan subjektiivinen laatu on 16:9 kuvasuhteella ylivoimainen 4:3 letterboxiin verrattuna. Monessa uudessa LCD-tykiss� (mutta ei kaikkissa) on my�s mahdollisuus 16:9 kuvan katseluun siten, ett� tykki skaalaa 16:9 kuvan k�ytt�m��n pystysuunnassa vain osan LCD-elementin kuvapisteist�. Jos 16:9 kuvaformaatti on v�h�nk��n t�rke�� videotykki� hankittaessa, kannattaa olla tarkkana ja tarkastaa ennen ostop��t�ksen tekemist� tukeeko kyseinen videotykki t�t� ominaisuutta ja miten hyvin se sen tekee. Voiko videotykin asentaa kattoon ? Hyvin monet ainakin ammattik�ytt��n tehdyt videotykit on tehty sellaisiksi, ett� ne voidaan asentaa joko p�yd�lle tai kattoon ja joko etu- tai takaheijastussysteemiin. N�it� toimintoja varten t�llaisissa tykeiss� on s��d�t, jolla kuva voidaan asennustavasta riippuen peilata pysty- ja vaakasuunnassa tarpeen mukaan (moderneissa tykeiss� menuissa, vanhoissa CRT-tykeiss� voi vaatia kytkinten k��ntely� tai irrotettavien johtojen kytkent�jen muuttoa sis�ll�). Ihan kaikissa videotykeiss� ei kuitenkaan n�it� asetuksia ole ja niill� voi olla rajoituksia k�ytt�asennon kanssakin, joten ennen tykin hankintaa kannatta varmistaa tykin soveltuvuus kattoasennukseen, jos sellaisen meinaa joskus tehd�. Kattoasennuksessa tyypillisell� LCD-tykill� oikea projisointikohta on tyypillisesti noin 10-20% kuvan alareunasta yl�sp�in ja suoraan kohti kangasta. Tykki� ei siis ole tarkoitus osoittaa keskelle projisointipintaa. Miten LCD- ja CRT-tykkien omainaisuudet erovat toisistaan ? Seuraavat erot ovat rankkoja yleistyksi� tyypillisist� ominaisuuksista: LCD-tykin edut: * Runsas valoteho * Helppo asentaa * Pienikokoinen * Helppohoitoinen LCD-tykin haitat: * Tuuletin humisee * LCD-paneeli falskaa valoa, joten musta ei ole ihan mustaa vaan harmaata (laatu vaihtelee tykkimallista toiseen) * LCD-paneelit ovat yleens� 4:3, joten 16:9 widescreen-kuvan kanssa palkit j��v�t yl�s ja alas * Halvoissa tykeiss� kuvan resoluutio huono ja n�kyy verkkomainen LCD-paneelin rasterikuvio CRT-tykkien edut: * Hyv� kuvan laatu ja kontrasti * Hiljaisuus * Kuvasuhteiden valinta CRT-tykin haitat: * Niukempi valoteho kun LCD:ss� (tarvitaan yleens� huoneen pimennyst�) * Laite on isokokoinen * Laite on hankala asentaa ja s��t�� (ammattimiest� tarvitaan ellet ole kokenut alan harrastaja) Se, mik� on itsellesi paras riippuu siit�, mik� on sinulle t�rke�t�. Katsele itse ja p��t� sitten. Onko mahdollista saada kunnollista videotykki� alle 1500 eurolla ? Alle 1500 euron hintaluokassa py�riv�t ja antavat tarpeeksi valotehoa kotik�ytt��n, mutta ovat yleens� vanhoja LCD-tykkej� tai uusia tosi halpoja tykkej�, joiden kummankin tarkkuus on heikko. Kannattaa mietti� haluatko kalliin lelun tai mahdollisesti ylituntisen k�ytetyn laitteen joka joskus on ollut ihan hyv�. Halvimmissa noin tuhannen eurotn videotykeiss� (sony,marantz) on kuvassa ollut perinteisesti seuraavat perusongelmaa: LCD-elementin kuvassa n�kyv� verkkokuvio, laitteissa on hyvin heikko valovoima ja huono kontrasti. K�yt�nn�ss� kuva on aivan pime�ss�kin huoneessa harmaa mustilta alueilta ja pieninkin m��r� valoa ulkopuolelta riitt�� tuhoamaan katselumukavuuden. Jos heit�t ison kuvan (2-metrisen), niin kuva n�ytt�� l�hinn� silt�, kuin katsoisit sit� kalastusverkon l�pi. T�ll�inen tykki on kannattava vaihtoehto ainoastaan, jos et vaadi huippulaatuista kuvaa ja katseluhuoneen saa t�ysin pime�ksi. Yleisk�ytt�iseksi television korvikkeiksi niist� ei ole, mutta elokuvia katsoessa voivat menetell�, jos kuvan koko on t�rke�mpi� kuin muut laatukriteerit eik� rahaa ole k�ytett�viss� enemp��. L�hes halpojen "lelutyukkien" hitnaluokkaan (1000-1500 euroa) alkaa nyky��n olla jo saatavissa ihan kohtalaisen laadukkaita 800x600 resoluutioon pystyvi� kotiteatteritykkej�. T�llaiset laitteet ovat ihan eri luokkaa laadultaan, kun takavuosine halpalelut. Yleens� t�llaisella tykill� saa ainakin kohtalaisen kuva, mutta jotkut ominaisuudet (valovoima, takkuus, ��nekkyys, kuvan laatu yleens�) voi j�tt�� jotain toivomisen varaa verrattuna v�h�n kalliimpiin vehkeisiin. Jos haluat jotain k�ytt�kelpoista, kannattaa tuplata k�ytett�v� raham��r�. Noin 3000-5000 euron sijoituksella voi jo realistisesti odottaa saavansa tykin jolla voi TV:n korvata. T�llaiselle tykille kannattaa sitten hankkia kunnollinen kangaskin, ett� siit� saa parhaan kuvan irti. Halvimpia pikkukankaita (alle 2 metri� sivu) saanee hyv�ll� tuurilla alle tonnilla. Kunnolliseen videotykin kankaaseenkin kuluu helposti parisataa euroa. Kannattaa siis tosiaan mietti�, ett� haluatko tuhlata rahasi "coolin" leluun vai odottaa kunnes olet saanut kasattua tarpeeksi rahaa k�ytt�kelpoisempaan videotykkiin. Mit� pit�� ottaa huomioon k�ytetty� LCD-tykki� ostaessaan ? K�ytettyj� LCD-tykkej� voi hyv�ll� tuurilla saada edullisestikin, koska esimerkiksi VGA- ja SVGA-tasoiset videotykit alkavat olla monelle firmalle melko turhaa tavaraa (XGA alkaa olla vaatimus datak�yt�ss�). K�yp�� hintaa tutkiskellessa tykin ovh. hinnalla ei ole mit��n tekemist� arvon kanssa, mutta jotakuinkin vga-tasoinen kone pit�� olla reilusti alle kympin, ja svga-tasoinen kympin paikkeilla, riippuen ominaisuuksista. 1-paneelisia svga-koneita on saanut uutenakin hyvinkin edullisesti, mutta kuvakin on sen mukainen. Halvimmat 3-paneeliset svga-tykit (800x600 resoluuto) maksavat t�ll� hetkell� uutena noin 1300-2000 euroa. Lcd-tykeiss� on videok�ytt�� ajatellen hyvinkin suuria eroja, koska melkein kaikki on tarkoitettu ensisijaisesti datak�ytt��n, ja videopuoli on tehty vain "siin� sivussa". Tuulettimissa ei vikoja pahemmin ole, mutta suodattimet kannattaa parinsadan k�ytt�tunnin v�lein puhdistaa. K�ytt�tuntilaskuri on melkein kaikissa lcd-tykeiss�. Mit� pit�� ottaa huomioon k�ytetty� CRT-tykki� ostettaessa ? K�ytetyn CRT-tykin kanssa kannattaa olla tarkkana siin� olevien putkien kunnon tutkimisessa, koska putket maksavat yleens� hyvin monia tuhansia markkoja kappaleelta. Kun kuvaputket vanhenevat, niin niiden valovoima laskee ja toistotarkkuus huononee. Sininen v�ri kuluu yleens� ensimm�isen�, eli putkien kunnon n�kee helposti siit� (tosin sininen levi�� jo vakiona monissa CRT-tykeiss� johtuen huonosta muovioptiikasta ja putken s��d�st�). Testikuva esiin, ja katsoo kuinka paljon eri v�riset viivat(tai pallerot) levi�v�t. Vihre�n ja punaisen voi laittaa pois p��lt� hetkeksi(tai peitt�� ne jollain jos ei nappulaa l�yd�). Jos tykki on asennettuna, voi saman n�hd� helposti esimerkiksi tekstityksen ter�vyydest�. Jos tekstitys n�ytt�� reunoilta siniselt� ja s��d�t ovat kunnossa, putket ovat valmiissa kunnossa. S��d�t tosin viruvat pikkuhiljaa, joten tarkistamaan joutuu pari kertaa vuodessa, jos haluaa ett� kuva on kokoajan "viimosen p��lle". Toinen tapa tarkistaa kuvan laatu on laittaa p��lle kokonaan valkoinen testiruutu, s��t�� kuvakoko (pystykorkeus/vaakaleveys) putkissa maksimiin, kontrasti/valoisuus alas ja katsoo optiikasta sis�lle putkiin onko siell� palanut kiinni joku kuvio ja miten suuri ero tummuudessa on k�ytetyn ja k�ytt�m�tt�m�n putken osan v�lill�. Tuo testi onnistuu my�s mustalla ruudulla jos valoisuutta saa nostettua tarpeeksi. Kuvahan ei yleens� ole s��detty putken reunoihin asti joten reunat ovat monesti l�hes uudenveroiset ja kulumisen toteaminen on aika helppoa. Kulumisen m��r�n arviointi tietty on v�h�n vaikeaa jos ei tied� miten suuri ero noissa yleens� on sill� jo muutama tuhat tuntia n�kyy selv�n� erona. Erityisesti k�ytetyn Crt:n ostaminen on kuin k�ytetyn auton ostaminen: kunnosta ei voi olla koskaan varma, mutta vaivalla ja k�rsiv�llisyydell� voi saada toimivan vehkeen pitk�ksi aikaa - ja viel� edullisesti. Mit� eroja on erilaisilla videotykkik�ytt��n tehdyill� kangastyypeill� ? Mattakangas toimii hyvin jos on riitt�v�n valovoimainen projektori ja kaikki katseluymp�rist�n on kontrolloitavissa. Helmi�iskangas heijastaa enemm�n - eli valotehovaatimus v�henee, mutta se heijastaa my�s hajavalon, joten t�ysi pimennys on t�ss�kin poikaa. Sitten on high-power tms kankaita, jotka antavat paremman heijastuksen tietyill� kulmilla ja vaativat istuinpaikalta tietty� sijaintia. Miten voin halvalla viritt�� kotitekoisen "valkokankaan ? Jos et meinaa valkokangaskauppaan menn�, niin yksinkertainen valkokankaasta k�yt�v� kotitekoinen viritys on laittaa sopivaa valkoista kangasta sopivana kehikkoon aivan suoraksi. Ensimm�isen� virityksen voinee kokeilla valkoista lakanaa, vaikka ei se kaikkein paras olekaan, mutta menettelee jossain v�liaikaisissa viritykiss�. H�t�tapauksessa voit kokeilla valkoista sein��kin heijastuspintana. Saako alle 3000 eurolla kunnollista videotykki� kotiin ? Alle 3000 eurolla ei oikein tahdo saada oikein kunnollista CRT- eik� Markkinoilla liikkuu halpojakin tykkej� ja niiden kuvakin on ihan kelvollinen, mutta v�h�inen valovoima ja putkien lyhyt k�ytt�ik� tekev�t k�yt�n usein kalliiksi. Halpisluokassa v�h�inen valovoima tarkoittaa sit�, ett� huone pit�� saada pime�ksi ja silti projisointipinta pit�� olla kohtuullisen hyv�. Aikaisemmin t�ss� hintaluokassa ei ollut tarjolla my�sk��n kelvollisia LCD-tykkej�, mutta tekniikan keittyess� ja halventuessa markkinoilla on tullut jo ihan hotalaisen kelvollisia LCD-tykkej� hintaluokassa 2000-3000 euroa. Mahtaisiko 3000-5000 eurolla saada kohtalaista tykki� kotik�ytt��n ? Tuossa hintaluokassa l�ytyy ainakin CRT-tykkej� jopa ihan kohtuullisia. Kolmiputkisen CRT:n ongelmana on heikko valovoima, 120-250 ANSI lumenia (huone on h�m�rrett�v�, jopa pimennett�v�) ja putkien rajallinen kestoik�. [70]Cinema Trading tuo Suomeen [71]Selecon tykkej�, joita on aika monessa kotiteatterissa. Kunnollisten LCD-tykkien valovoima on 700-1200 ANSI lumenia, kuva n�kyy normaalissa valaistuksessa valot p��ll�. Hintaluokassa 3000-5000 euroa l�ytyy laaja valkoima erilaisia LCD- ja mikropeilitykkej�. LCD-tykkien kohdalla on saatavilla iso m��r� merkkej� ainakin datatykkipuolella. Mit� pit�isi ottaa huomioon valkokangasta videoprojektorille hankittaessa ? Koska kunnolliseen valkokankaaseen menee helposti muutama tonni, kannattaa senkin hankinnassa harkita tarkkaan, ett� ei tule virhehankintoja. Periaatteessa valkokangas s�ilytt�� arvonsa pidemp��n kuin videotykki, koska se ei kotik�yt�ss� kulu kovinkaan nopeasti ja valkokankaat ovat vakiintuneempaa tekniikkaa kuin videoprojektorit. Hankinnassa kannattaa kuitenkin muistaa, ett� laitteiston kehittyess� saattavat esimerkiksi kokovaatimukset muuttua (esimerkiksi tykin vaihdon yhteydess�). Kankaan kokoa mietitt�ess� kannattaa my�s muistaa, ett� kuvan valovoima on aika suoraan verrannollinen kuvakokoon, joten ei kannata ahnehtia liikaa pienitehoisella projektorilla tai j�� kuva turhan himme�ksi. Kankaan tyyppi� valittaessa kannattaa my�s mietti�, mit� vaatimuksia sill� on. Normaali peruskangas toimii monessa tapauksessa, mutta joissain tapauksissa kuperan kankaan tarjoama valovoiman lis�ys on tarpeen. Suorasta noin 2mx2m laadukkaasta kankaasta joutuu helposti listahinnalla maksamaan 300 eurosta yl�sp�in. Puhdistamisen helppous on my�s kriteeri - pinnoitetut mattakankaat ovat n�ilt� osin hyvi�. Mik� on projektiokankaan v�rikorjaus ? V�rikorjauksella eliminoidaan kolmiputkisen tykin yhden putken projisointiet�isyyden kasvusta johtuva valovoiman v�heneminen (merkitt�v� pienill� projisointiet�isyyksill�). Ilman v�rikorjausta punainen on punaisempaa vasemmassa reunassa ja sininen sinisemp�� oikeassa. Mit� projektorin ominaisuuksia tulisi ottaa huomioon hankittaessa videoprojektoria kotiin ? Videoprojektorille on olemassa monia erilaisia vaatimuksia, ja ostaessa kannattaa tarkkaan harkita mitk� ovat omat vaatimukset ja paljonko laitteeseen haluaa sijoittaa rahaa. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi uusi minitykki, v�h�n k�ytetty takavuosien halpatykki tai paljon k�ytetty ik��ntynyt keskitason laite. Eri videoprojektorien ominaisuuksia: * Valovoima on noissa minitykeiss� on heikko. Jotta kuvaa pystyisi kunnolla katsomaan on pakko sijoittaa rahaa viel� kunnollisiin pimennysverhoihin. * 4-5 vuotta vanhat LCD halpatykit ovat valovoimansa puolesta yleens� OK mutta kuvan tarkkuus on heikko (legomainen) * 4-5 vuotta vanhat CRT halpatykit ovat valovoimansa puolesta heikkoja. * Ik�loput keskitasoiset CRT-tykit tarvitsevat k�yt�nn�ss� aina uudet putket ja kuva on vanhoilla eritt�in suttuinen ja pehme�. Uudet putket maksavat yleens� moninverroin enemm�n kuin laitteen reaaliarvo ja juuri siksi niit� n�kyy myyt�v�n usein. Hintaluokassa 1000-3000 euroa mahdollisuuksia ovat l�hinn� uusi halpatykki, v�h�n k�ytetty keskitasoinen tai vanha laatutykki. Nykyiset halpatykit ovat jo yll�tt�v�n hyvi� kuvanlaadultaan ja valovoimaltaan, ehk� fiksuin vaihtoehto television korvikkeeksi. Paremman kuvan saa keskitason laitteella jossa ei ole liikaa k�ytt�tunteja takana mutta sellaisen l�yt�minen voi olla vaikeaa. Ik��ntyneet laatuvehkeet ovat erinomaisia jos ovat kunnossa, mutta sellaisten l�yt�minen kohtuullisella hinnalla on vaikeaa. Hintaluokassa 3-8 tuhatta euroa hintaluokassa vaihtoehtoja ovat uusi keskitasoinen tai k�ytetty laatuvehje. N�m� alkavat olla riitt�v�n hyvi� toimiakseen TV:n korvikkeena kaikissa olosuhteissa ja kuvanlaatu on ihan hyv�. LCD- ja DLP-tykeist� saa reilusti valotehoa. CRT-tykit ovat valovoimaltaan vaatimattomampia mutta kuvanlaatu on erinomainen. T�ss� hintaluokassa alkaa l�yty� jo k�ytettyn� laatutykkej� jotka eiv�t ole remonttikunnossa Hintaluokassa 8-20 tuhatta euroa saa uuden laatutykin tai k�ytetyn huippulaitteen. Tykin hinnan lis�ksi on budjetoitava viel� v�hint��n muutama tonni hyv��n kankaaseen, koska kankaan laadulla on selv� vaikutus kuvanlaatuun. Iso kuva ei tule halvaksi mutta suuri kuva on elokuvien katseluun aivan loistava. Miten videotykki pystyy n�ytt�m��n anarmophista 16:9 kuvaa ? Kaikissa CRT-tykeiss� voi kuvaa litist�� pystysuunnassa, joten anarmophinen materiaali ei ole ongelma (toisin kuin LCD-tykeill�). Eri asia on sitten se, miten tykiss� on hoidettu tuo litistys. Nykyaikaisilla tykeill� (mm. Selecoissa) asetukset tehd��n kaukos��timell� ja ne tallennetaan tykin muistiin. Vanhemmilla tykeill� litistys tehd��n usein manuaalisesti jotain vipua (kuvan pystykoon s��t�) v��nt�m�ll� tykin sis�ll�. Mit� ominaisuuksia juovatuplaimen k�ytt� vaatii videotykilt� ? Juovatuplaimen k�ytt� vaatii, ett� videotykkiss� on RGB-sis��ntulota ja se pystyy v�hint��n 32kHz:n vaakapyyhk�isytaajuuteen. Mik� on laserilla toimivien videoprojektorien tilanne ? Laserprojektoritekniikka on uutta videoprojektoripuolella eik� ole viel� kunnolla tuotteistunut. T�ss� menetelm�ss� lasers�teet pyyhkiv�t valkokangasta kuvaa piirt�en samaan tapaan kuin elektronis�de pyyhkii kuvaputken pintaa. Lasertekniikka on viel� kallista ja sit� on k�ytetty ainoastaan muutamissa erikoissovellutuksissa (suurkuvaprojisointi). Schneider yritt�� kehitt�� kohtuuhintaista laserprojektoria normaalin videok�ytt��n. Lis�tietoa laserilla toimivista videoprojektoreista l�ytyy [72]Schneiderin kotisivulta osoitteesta [73]http://www.schneider-ag.de/laser/englisch/_f-inhalt.html. Mist� l�yd�n lis�tietoa videoprojektoreista ? [74]General Home Theatre Info/Advice -sivuilta osoitteesta [75]http://www.stwing.upenn.edu/~bjorn/ht/ l�ytyy paljon tietoa videotykeist�, televisioista ja muista kotiteatterituotteista. K�ytetyist� videotykeist� ja niihin liittyvist� asioista l�ytyy tietoa osoitteesta [76]http://www.hometheater1.com/. Miten saan SCART-liit�nn�st� tulevan RGB-signaalin videotykkiin, jonka RGB-sis��ntulossa on 5 BNC-liitint� ? Viidell� BNC-liittimell� varustetut videotykit on suunniteltu toimimaan sellaisen RGB-signaalin kanssa, jossa on erilliset vaaka- ja pystysynkronointisignaalit. Jos se tykki haluaa nimenomaan erilliset vaaka- ja pystysynkat, niin et saa SCART-liittimen signaalia suoraan kiinni, kun moisia erilaisia synkkisignaaleja ei SCART:issa ole. Lue sen tykin manuaalista, josko se kelpuuttaa komposiittisynkin jommassa kummassa niist� synkkaliittimist�. Silloin voit pist�� SCART:ista komposiittivideo ulostulon siihen. Jos saat synkronointiongelman ratkaistua, niin ei sitten kun vaan johdottamaan lis�ksi nuo RGB-nastat kiinni tykkiin omiin BNC-liittimiins�. SCAT-liit�nn�n nastaj�rjestys l�ytyy osoitteesta [77]/avkoulutus/1995/videoliitin.htm l. Kaapelitelevisio ja antennit Miksi televisiokuva on huono ja haamukuvainen televisiol�hettimen l�heisyydess� ? Monissa tapauksissa l�hettimen l�heisyydess� radiosignaali signaali on niin voimakas ett� TV-kanavat 'n�kyy l�pi'. Talon ollessa v�litt�m�ss� l�heisyydess� l�hetysantennin vieress� (kuten esimerkiksi Espoon Latokaskessa), tavallisesti vastaanotetaan alil�hettimen l�hetyst�. T�m� siit� syyst�, ett� p��l�hettimen kent�nvoimakkuuden taso on niin suuri, ett� se vuotaa koaksiaalikaapelin tai kanavat n�kyv�t jopa ilman antennia. T�m� johtaa haamukuvaan, koska signaali kulkee kahta eri reitti�: antennista talon antenniverkon kautta ja suoraan television ja sein�koskettimen v�lisen antennikaapelin kautta. Jos alil�hettimen taso onkin liian pieni, on ratkaisuna kanavanvaihtajan k�ytt�minen antennijakokaapissa. Siin�kin voi olla mahdollinen vikamahdollisuus, jos vahvistusten tasot on s��detty v��rin. Vikatapauksissa asukkaan tulee ensisijaisesti ottaa yhteytt� taloyhti��ns� ja pyyt�� antenniasennuksen tarkistusta. Mist� l�yd�n suojauksenpurkulaitteen ohjeet ? Aika-ajoin kuulee juttuja, ett� jonkun kummin kaima on hankkinut tai rakennuttanut itselleen dekooderin maksullisia kaapeli- tai satelliittikanavia purkamaan. Monet n�ist� jutuista ovat tosia ja verkosta todellakin l�ytyy ohjeita suojauksenpurkulaitteiden rakentamiseksi. N�iden laitteiden ongelmana on se, ett� pit�� ensin l�yt�� sopivan suojauspurkin ohjeet, kytkenn�n k�ytt�kuntoon saaminen on hankalaa ja k�ytt� sek� hallussapito on lain vastaista. Tarkennetaanpa hieman: laki kielt�� hallussapit�m�st� laitetta, jonka p��asiallinen tarkoitus on purkaa televerkosta l�hete jonka katseluun sinulla ei ole oikeutta. Lis�tietoja videosuojauksista ja linkkej� kytkent�ihin l�ytyy osoitteesta [78]http://www.epanorama.net/video.html. Ongelmaksi suojauksenpurkukytkenn�iss� kytkenn�iss� tulee se, ett� eri kaapelitelevisioyhti�t, eri satelliitit ja eri kanavat k�ytt�v�t erilaisia suojauksia, joten yksi purkki toimii vaan yhdelle suojaukselle. Lis�ksi n�m� t�llaiset harrastelijoiden tekem�t suojauksenpurkukytkenn�t ovat usein suunnittelultaan huonoja (vaikea saada k�ytt�kuntoon, ep�stabiileja ja voivat aiheuttaa h�iri�it� kaapeliverkkoon). Useinkaan n�m� itse tehdyt suojauksen purkulaitteet eiv�t ota kaikkea suojauksen piirteit� huomioon, joten kun kaapeliTV-operaattori voi vaihtaakin toisenlaiset suojausparametrit p��lle, niin t�m� itse tehty purkki ei toimikaan oikein, mutta lailliset purkin omistajat eiv�t huomaa mit��n. Jotkut suojauksen purkamiset tapahtuu siten, ett� satelliittivirittimeen laitetaan v��rennetty �lykortti, joka sallii kyseisen satelliittivirittimen alkaa purkamaan suojattuja kanavia. Maksullisten kanavien suojauksenpurkulaitteen luvaton rakentaminen, hallussapito ja k�ytt� on lainvastaista ja rangaistavaa. Verkosta kyll� l�yt�� suojauksen liittyv�� aineistoa, mutta ei ole mit��n varmuutta pit�v�tk� nuo paikkaansa ja onko samaa informaatiota en�� v�h�n ajan p��st� saatavissa samasta osoitteesta. Millaista kaapelia kannattaa k�ytt�� videosignaalin siirtoon ? Videosignaalia k�sittelev�t laitteet on suunniteltu k�ytt�m��n 75 ohmin koaksiaalikaapelia videosignaalin liitosjohtona. 75 ohmin koaksiaalikaapeli k�ytet��n sek� komposiittivideosignaalin ett� RF-signaalien (antennisignaali) siirtoon. Komposiittivideon siirtoon muutamien metrien et�isyydell� eiv�t kaapelin puutteet tule esille ja siksi halvasta kaapelista tehdyt SCART-johdotkin toimivat. Jos tarvitsee siirt�� videosignaalia v�h�nkin pidemm�n matkan kuin muutamia metrej�, niin kannattaa k�ytt�� kunnollista kaapelia kun ei se paljon maksakaan (esim. RG-59 koaksiaalikaapeli tai 75 ohmin antennikaapeli maksavat tyypillisesti vajaan euron metri irtotavarans). Antenniverkko Tuleeko sein�ss� olevaan antennirasiaan eri johdot televisiota ja radiota varten ? Keskusantennij�rjestelm�ss� on yleens� vain yksi koaksiaalikaapeli, jossa sek� radio- ett� TV signaalit ovat eri taajuuksilla. Huoneiston rasiassa on parhaimmillaankin yksinkertainen kaistanp��st� / kaistanestosuodin, joka p��st�� vain ULA taajuudet radioliittimeen ja muut signaalit TV-liittimeen. Kummankin liittimen rungot ovat yleens� suoraan kiinni rasian metallisessa rungossa ja sit� kautta koaksiaalikaapelin vaipassa, joka puolestaan on maadoitettu kiinteist�n s�hk�p��keskuksessa. Ne antennirasiat joihin on liitettyn� kaksi koaksiaalikaapelia ovat yleens� tyypilt��n ketjutettaviksi tarkoitettuja signaalin l�piviennill� varustettuja rasioita. Niiss� toisesta rasiaan liitetyst� johdosta tulee antennisignaali sis��n ja toisesta l�htee antennisignaali edelleen eteenp�in seuraavaan ketjussa olevaan rasiaan. Kuinka pitk� antennijohto voi olla television ja yhteisantenniverkon rasian v�liss� ? Maksimi kaapelin pituus riippuu t�ysin k�ytett�v�st� antennijohdosta (mik� on sen vaimennus / metri) sek� sekund��risesti television herkkyydest� ja antennirasiassa olevasta signaalin voimakkuudesta. Tyypillisess� tilanteessa miss� laitteet ja signaalitasot ovat kunnollisia ei 10 metrin kaapelilla pit�isi olla mit��n ongelmia. Antennikaapelissa aina voi kokeilla, koska sit� kohinaa tulee liikaa kuvaan. Ja jos tulee liikaa kohinaa, niin ei muuta kun asentamaan sopivaa antennivahvistinta antennirasian ja tuon kaapelin v�liin kompensoimaan tuota kaapelin vaimennusta. Kuinka huoneiston ainoaan antennipistokkeeseen saa kiinni useita televisioita ? Antennirasiaan voi kytke� 1:n laitteen suoraan. Mik�li haluaa liitt�� siihen 2 laitetta, on antennirasiaan kytkett�v� jakokappale (haaroitin, jonka ulostulojen m��r� on tarvittavan suuruinen). Jaon ongelmana on, ett� kahtia jako pudottaa tasoa n. 3,5 - 4 db ja 4-jako 8 db, joten antennij�nnite saattaa pudota liian pieneksi ja kuvaan tulla kohinaa jos antennirasian normaalisignaali ei ole voimakas. Jos on mahdollista, kannattaa kokeilla jaon kytkemist� vasta kuvanauhurin ulostulon j�lkeen, koska kuvanauhureissa on yleens� sis��nrakennettu pieni antennivahvistin. My�s erillist� antennivahvistinta voi yritt��, jos tuo jako vaimentaa signaalia liiaksi. Eih�n vahvistin tietenk��n mit��n vaimennusta poista, kun signaalia vahvistetaan vaimennuksen verran ennen se jaetaan tai sit� kuljetetaan h�vi�llisess� kaapelissa, saadaan ulostulosta sama signaalitaso kuin vahvistimeen tuotiin sis��n. Miten paljon TV:n antennisignaali vaimenee haaroitettaessa sit� ? Hyvin tehty jako vaimentaa pikkaisen p��lle 3dB. Jos tasot antennirasian ulostulossa ovat pikkaisen p��lle 60dBuV, mik� on aika yleist� isoissa vanhoissa jakoverkoissa, menee kuva kohinoille jaettaessa. T�ll�in jako, jossa on sis��nrakennettuna pieni vahvistin, saattaa toimia. Osviittaa signaalitasoista saa kuvan laadusta. Jos kuvassa on v�h�nkin kohinaa jakamattomana (tasot hieman 60dBuV alapuolella) huononee kuva ratkaisevasti jaettaessa. Voinko mitenk��n tunkea antenniverkkoon mukaan oman videoni tai DVD-soittimeni signaalia ? Oman signaalin sy�tt�minen itse hallittuun antenniverkkoon (esim. omakotitalon oma antenniverkko) onnistuu kun halutun RF-signaalin summaa mukaan antennijohdossa oleviin signaaleihin antenniverkon l�ht�p��ss� (antennivahvistimella yleens�). Kerros/rivi taloissa t�m� tarkoittaa yleens� jakokaappia jossain s�hk�keskuksen l�heisyydess�. Omakotitalossa voi olla my�s antennivahvistin ja jakokeskus, mutta yleens� rasiat on vain ketjutettu suoraan antennin per��n. Omakotitalossa voineen virityksen� ajatella ratkaisua, jossa siirt�� antennista tulevan johdon suoraan videoiden antennisis��nmenoon ja laittaa lopun rasiaketjun antenniulostuloon. T�m� tietenkin vaatii, ett� antenniverkkoon p��see k�tev�sti k�siksi ja videot saa sopivaan paikkaan. Kerrostalossa ei edell� olevaa pid� miss��n nimess� menn� tekem��, koska kiinte��n antenniverkkoon koskemalla sotket helposti puolen talon televisiokuvat ja rikot luultavasti yht� sun toista s��nt��kin. Kerrostalossa ei kannata my�sk��n yritt�� tunkea omaa kuvaa antennirasiasta sis��n muille, koska mink��n useamman talouden antenniverkko ei ole t�ll� tavoin kaksisuuntainen h�iri�iden v�ltt�miseksi (tyypillisesti v�hint��n 22 dB signaalivaimennus rasiasta toiseen). Mit� erikoista on niinsanotuissa 100 Hz television antennikaapeleissa ? Nimimerkill� "suojattu 100 Hz antennikaapeli" myyd��n antennikaapeleita, joissa on normaalin hyv�n koaksiaaliakapelimateriaalin lis�ksi johdon kumpaankin p��h�n asennettu h�iri�suodattimina toimivat ferriittirenkaat. Joissain olosuhteissa nuo ferriittirenkaat voidat olla hy�dyllisi� h�iri�suodattimia. Miksi t�llaista kaapelia myyd��n "100 Hz kaapelina", kun sill� ei ole mit��n erityist� yhteytt� 100 Hz tekniikkaan on sitten kysymysmerkki. Ehk� TV-kauppiaat haluavat myyd� kalliimpaa piuhaa kaliimmaan television kanssa tai sitten peruskaapelilla on ollut ongelmia jonkun tietyn 100 Hz television kanssa (100 Hz televisiossa on paljon digitaalitekniikkaa sis�ll�, joten se voi huonosti suunniteltuna s�teill� enemm�in h�iri�it� antenniverkkoon kuin perustelevisio) tai kyseinen televisiotyyppi tuo helpommin antennisignalain h�iri�t esiin. Mit��n pakottavaa tarvetta "100 Hz" antennikaapelille 100 Hz television kanssa, yleens� sellainen n�kyy hyvin kunnollisen "normaalin" antennikaapelinkin kanssa. Joissain h�iri�isiss� olosuhteissa edell� kuvattu ferriittisuodattimilla varutettu ja "100 Hz antennikaapeli"-nimell� myyty kaapeli voi olla hy�dyllinen tavallisen tai 100 Hz TV:n kanssa. Kuka saa tehd� antenniverkkoon liittyvi� t�it� ? My�s kiinteist�n yhteisantennij�rjestelm�n rakentamis- ja yll�pitoty�t� saa tehd� vain siihen valtuutettu teleurakoitsija, jos j�rjestelm� on liitetty tai tullaan liitt�m��n kaapelitelevisio- tai suuryhteisantennij�rjestelm��n. Yhteisantennij�rjestelmien suunnittelu ei edellyt� valtuutusta teleurakointiin. Sellaiset pienimuotoiset teleurakointity�t, jotka voidaan tehd� ilman valtuutusta, on esitetty Viestint�viraston m��r�yksen Viestint�virasto 23 D/2002 M pyk�l�ss� 11. T�ll� mainitaan muunmuassa ett� valtuutusta vaativaksi teleurakoinniksi ei katsota sellaisia v�h�isi� t�it� kuin enint��n kolmehuoneistoisen asuintalon antenni- tai yhteisantenni-j�rjestelm�n rakentaminen, muuttaminen tai yll�pito. Voiko digitaalitelevision kanavien lis��minen antenniverkkoon aiheuttaa sinne h�iri�it� ? Periaatteessa digiTV-akanvien lis��misen ei pit�isi aiheuttaa h�iri�it� tai ongelmia analogisille kanaville. Jos antenniverkossa signaalientasot on s��detty v��rin ja digil�hetyst� ajetaan liian suurella tasolla, niin heikkolaatuinen laajakaistainen vahvistin saattaa kuormittua liikaa aiheuttaen analogiakanaville kohinatyyppisen h�iri�n. N�it� ongelmia on ollut mm. kaapeliverkkojen runkovahvistinten yhteydess�. Digitaalisia paketteja siirret��n kaapeliverkossa n. 15 dB:t� analogisia kanavia pienemm�ll� tasolla, jolloin runkovahvistimille j�� pelivaraa ilman yliohjautumisen vaaraa. Mitk� m��r�ykset m��rittelev�t keskusantennivrkon ominaisuuset ? Standardi sfs-en 50083-7 m��rittelee antennijakoverkon suoritusarvot. Mit� eroa on keskusantenniverkossa olevilla haaroittimella ja jaottimella ? Haaroitin ja jaotin pyrkiv�t kummatkin jakamaan sis��n tulevan antennisignaalin kahteen tai useampaan ulostuloon. Jaotin pyrkii jakamaan sis��n tulevan signaalin ulostuloihin minimaalisella vaimennuksella. Haaroittin pytkii jakamaan antennisignaalin ulostulihin siten, ett� yhden ulostulon kuormitus tai siell� olevat h�iri�t hairitsev�t muita ulostuloja mahdollisimman v�h�n (tyypillisesti pyritaan luokkaa 20 dB h�iri�vaimennukseen). Haaroittimissa on yleens� selv�sti isompi signaalin vaimennus kuin jaottimissa. Mik� on kun keskusantenniverkkoon liitetyn television kuva huononee aina iltaisin aivan surkeaksi vaikka muuhun aikaan n�kyy hyvin ? Todenn�k�isimmin jollakin naapurillasi on ns. "viritetty" antennirasia ja kun t�m� pist�� televisionsa/videonsa p��lle, sen tuottamat h�iri�t valuvat sinun puolellesi. Valita is�nn�itsij�lle, jonka huolia yhteisantenniverkko tyypillisimmin on. Onko antennijohdon v�liin asennettavilla antennivahvistimilla mit��n virkaa ? Antennin sy�tt�johdon alap��ss� olevalla vahvistimella ei ole mit��n virkaa, ellei signaalia sen j�lkeen jaeta esim. useammalle vastaanottimelle tai vastaanotin on kovin vanhaa mallia (yli 20 vuotta, joiden varsinkin UHF-virittimet olivat melko kohinaisia, joten uusi, v�h�kohinaisempi vahvistin voi parantaa kuvaa). K�ytt�kelpoisia ovat sellaiset systeemit, jossa itse vahvistin on mastossa ja se saa sy�tt�virtansa antennikaapelia pitkin ja sis�ll� on ainoastaan verkkolaite, jossa on liittimet antennikaapelia ja televisiolle menev�� kaapelia varten. Miksi antennivahvistin tulisi aina sijoittaa pitk�n antennijohdon signaalin l�ht�p��h�n eik� vastaanottop��h�n ? Antennivahvistimella vahvistetaan signaalia, mutta samalla siin� kyll� aine vahvistetaan my�s signaalissa jo olevaa kohinaa samassa suhteessa sek� antennivahvistimen omaa kohinaakin. Kaikessa tietoliikenteess� oleellista on riitt�v�n signaali / kohinasuhteen yll�pit�minen, absoluuttinen signaalivoimakkuus ei ole itsetarkoitus, joten signaalivoimakkuuden kasvattaminen on hy�dyllist� vain, mik�li se parantaa signaali/kohinasuhdetta. Kun vahvistin sijoitetaan kaapelin alkup��h�n, niin silloin vahvistin saa mahdollisimman voimakkaan signaalin sis��ns�, joten signaali-kohinasuhde on mahdollisimman hyv� (vahvistimessa aina joku vakio pohjakohinataso). Vahvistettu signaali (se hy�tysignaali ja kohina) vaimenevat sitten kaapelissa saman verran. Jos vahvistin sijoitettaisiin kaapelin loppup��h�n, signaali-kohinasuhteesta tulisi huonompi, koska vahvistimen pohjakohina on edelleen saman suuruinen, mutta siihen sis��n tuleva antennisignaali on koko kaapelin verran vaimentunut. Onko standardia mink� napainen TV:n antenniliitin on sein�ss� ? Vuonna 1984 k�ytt��n tuli standardi antennirasiamalli jossa televisiolle on urosliitin ja radiolle naarasliitin. N�iss� uusissa rasioissa TV-alue on radiopuolella vaimennettu, joten radio ei toimi kunnolla TV-ulostulossa ja toisinp�in. T�t� vanhemmissa rajoissa saattavat sek� TV- ett� radioliittimet olla saman napaisia ja niihin saattoi tulla aivan sama signaali tai suodatettu signaali, jota toisen liittimen taajuusalue on suodatettu pois (riippuu rasiasta). Tuleeko niihin antennirasian TV- ja R-pistokkeisiin eri piuhat? Radio ja TV ulostuloilla ei ole omia piuhotuksia. Kaikki signaali tulee antennirasiaan yht� piuhaa pitkin ja ketjutettujen rasioiden tapauksessa suurin osa signaalista jatkaa sitten seuraavaan rasiaan sit� rasiassa kiinni olevaa toista piuhaa pitkin. Se osa signaalista joka j�� sun rasiaan tulee sitten ulos noista radio ja TV ulostuloista. Radioulostulon signaalia on radioh�iri�iden v�ltt�miseksi suodatettu siten, ett� l�pi p��see vaan radiokanavien taajuudet (tyypillisesti noin 80-165 MHz kaista). Televisiol�hd�st� tulee sitten ulos kaikki taajuudet paitsi nuo radiokanavat (suodatin hoitaa j�lleen homman). Tuo kaikki suodatus tapahtuu siell� sein�ss� antennirasian sis�ll� (siell� sis�ll� on pieni� keloja ja kondensaattoreita jolla suodatus on toteutettu). Mit� eroa on erilaisilla antennirasioilla ? Rasioiden tyyppi vaihtelee sen mukaan, mink�laisessa verkossa ne on, eli onko kyseess� t�htiverkko, vai rasiat sarjassa. Uudet kerrostalojen verkot pyrit��n tekem��n t�htiverkoiksi, jolloin kaikki rasiat ovat p��ttyvi�, eli niiss� on sis�ll� p��tevastus. Sarjaan johdotetussa verkossa on yhteen kaapeliin kytketty per�kk�in useita antennirasioita. Sarjaan kytketyt rasiat ovat l�pimenev�� tyyppi� ja sarjan viimeisen� on p��ttyv� rasia. L�pimenev�ss� rasiasta sis��ntuleva kaapeli jatkaa ulostulosta seuraavaan rasiaan. T�lleist� sarjakytkent�� k�ytet��n useimmissa kerrostaloissa (vanha kaapelointitapa, jota ei suositella en�� k�ytett�v�n). Antennirasioihin on yleens� merkitty rasian vaimennus desibelein�, koska erilaisissa antenniverkoissa ja eri paikoissa verkkoa tarvitaan erilaisen vaimennuksen omaavia antennirasioita. Antennirasian perusvaimennusarvoja ovat 1 dB (k�ytet��n haaroittimen yhteydess� ) ja tai 13 dB (k�ytet��n jaottimen yhteydess�). Mist� johtuu TV-kuvassa oleva lumisade ? Kun television kuvassa on lumisadetta, se tarkoittaa ett� kuvasignaalin signaali/kohinasuhde on heikko. T�m� voi johtua joko siit�, ett� antennisignaali on liian heikko tai siin� on mukana liian paljon kohinaa. K�yt�nn�ss� jos antennirasiasta tuleva kuva on lumisateinen, et pysty k�yt�nn�ss� sit� en�� parantamaan antennirasian ja television v�lille asennetulla antennivahvistimella seuraavista syist� johtuen: * Antenniverkossa jos antennisignaali on kovasti heikko, niin siin� on jo mukana tuntuvasti koko antennisysteemin pohjakohinaa, joka vain vahvistuu samassa suhteessa kuin signaali miss� vaan vahvistimessa jolla t�llaista kohinaista signaalia vahvistetaan. * Tyypillisen antennivahvistimen pohjakohina on tyypillisesti samaa luokkaa television antennitulossa olevan vahvistimen kanssa, joten k�yt�nn�ss� samaa luokkaa oleva m��r� kohinaa siihen signaaliin lis��ntyy vahvistettiin se sitten television antennisis��ntulon automaattisessa signaalitasos��timess� tai ulkoisessa vahvistimessa. K�yt�nn�ss� vahvistin pit�� laittaa jos sellainen laitetaan tuonne ennen signaali vaimentavaa kaapelia. Omakotitalon omassa antennisysteemiss� antennimastoon ja kerrostalojen yhteisantenniverkon antennirasian per��n ainoastaan jos on tarvetta jakaa signaali useammalle vastaanottimelle tai k�ytt�� hyvin pitk�� antennijatkokaapelia rasiasta vastaanottimeen. Joissain tapauksissa kun k�ytet��n hyvin ep�herkk�� televisiota ja antennirasiassa oleva signaalintaso on todellakin liian heikko (alle 60 dbuV) voi vahvistimen laittaminen parantaa kuvaa jonkin verran, van t�st� ei ole mit��n takeita eik� siit� mit��n kristallinkirkasta en�� mill��n saa. Jos antennirasian signaali on yhteisantenniverkossa liian heikko, niin oikea tapa on ottaa yhteytt� talonyhti��n/kaapeliyhti�lle, ett� signaali on liian heikko. Se on heid�n asiansa huolehtia siit�, ett� signaali on antennipistorasiassa riitt�v�ll� tasolla. K�yt�nn�ss� tilanne yleens� korjaantuu siten, ett� taloyhti�/kaapeliyhti� tilaa antennifirman miehet s��t�m��n vahvistimet ja korjaimet talon antennikaapissa kohdalleen. N�in asian hoitumisesta on hy�ty� kaikille. Mit� ero on haaroittimella ja jaottomella ? Haaroitin on laite joka jakaa signaalin osiin siten, ett� eri haarojen v�lill� on suuri h�iri�vaimennus. Haarojen lukum��r� voi olla jopa 8. Haaroitin sijoitetaan t�htipisteeseen ja sen haaroihin kytket��n antennirasioille menev�t kaapelit. Antennirasiat ovat perusvaimennukseltaan 1:n desibelin. Jaotin on laite joka jakaa signaalin yht� suuriin osiin mahdollisimman pienin h�vi�in. Jaottimessa ei ole eri haarojen v�lill� samanlaista h�iri�vaimennusta kuin haaroittimessa. Jos jaottimen haaroihin kytket��n antennirasioille menev�t kaapelit, on h�iri�suojaus varmistettava k�ytt�m�ll� antennirasioita, joiden perusvaimennus on 13 desibeli�. Onko keskusantenniverkko maadoitettu ? Turvallisuussyist� keskusantenniverkko on maadoitettu samaan potentiaaliin s�hk�verkon ja vesiputkistojen kanssa. K�yt�nn�ss� pieni� (ei vaarallisia) j�nnitteit� voi esiinty� s�hk�verkon ja antenniverkon maadoitusten v�lill� (aiheuttavat monesti hurinaa audiosysteemeiss�). Yleens� antenniverkkojen tilanne on se, ett� kun verkot on kerran maadoitettu, niin maadoitusten kuntoa ei sen j�lkeen en�� yleens� tarkisteta. Kerrostalojen yhteisantenniverkkojen maadoitus tehtiin aikoinaan vahvistimelta kylm�vesijohtoon vedetyll� kuparijohtimella ja luotettiin siihen, ett� maadoitus sit� kautta yhdistyy maahan. Eli maadoitusta ei asennettu kiinteist�n maadoitusten kokoojakiskoon, niin kuin nykym��r�ysten mukaan on tapana tehd�. Mill� tavoin nykyaikaiset antennij�rjestelm�t suunnitellaan ? Antennij�rjestelm�t suunnitellaan nykyisin t�htiverkoksi. Antennista signaali johdetaan antennikaapelia pitkin t�htipisteeseen, josta se haaroitetaan antennirasioihin eri puolelle taloa. T�htim�isess� jakoverkossa kullekin antennirasialle tulee erikseen oma kaapelinsa. T�llainen verkon rakenne takaa luotettavan toiminnan ja uusien palvelujen helpon lis��misen my�hemmin. Mist� l�yd�n perustietoa televisioantenneista ? [79]Digita Oy:n (oli ennen YLE Jakelutekniikka) sivuilla on teknist� neuvontaa televisioantenneihin liittyen. Televisioantennien perustekniikka esitet��n hyvin osoitteesta [80]http://www.digita.fi/neuvo/antenni.htm l�ytyv�ss� dokumentissa. Millaisia TV-antennityyppej� on olemassa ja mink� kanavien vastaanottoon n sopivat ? Antennit jaetaan kanavaryhmiin sen mukaan, mille taajuusalueelle ne on rakennettu. Alue Kanavat Taajuusalue VHF I E2 - 4 47 - 58 MHz VHF II ULA 87,5 - 108 MHz VHF III E5 - 12 174 - 230 MHz UHF IV ja V E21 - 69 470 - 862 MHz TV-antenneja on saatavana tyypillisesti joko kanavaryhm�antennina E5-8 tai laajakaista-antennina kanaville E5 -12. UHF- alueen antenneja saa joko laajakaista-antenneina kanaville E21 -64 tai kanavaryhm�antennina esim. kanaville E21 - 38. Useita eri antenneja k�ytett�ess� eri antennien signaalit yhdistet��n toisiinsa sopivilla yhdyssuotimilla. Miten p��st�n varmimmin hyv��n asennustulokseen TV-antennin asentamisessa ? Omakotitalon suunnitteluvaiheessa on k�ytt�jien pyritt�v� visioimaan mit� tarpeita tulevaisuudessa haluaa k�ytt�� ja mihin on syyt� varautua. Omakotitalon antennin suunnittelu perustuu samoihin periaatteisiin kuin mink� hyv�ns� yhteisantennij�rjestelm�n, kyse on vain pienemm�st� antennirasiam��r�st�. T�ss� muutamia yleisi� ohjeita ja vinkkej� antenniasennusten ymp�rilt�: Varmin tulos antennien minimivahvistuksia m��r�tt�ess� saadaan mittaamalla etuk�teen kyseisen asennuspaikan signaalitasot ja kuvien laatu. T�ll�in voidaan jo suunnitteluvaiheessa sijoittaa antenni mahdollisimman hyv��n paikkaan. Jos vastaan otto-olosuhteet voidaan katsoa normaaleiksi, m��r�t��n antennin minimivahvistus l�hetysaseman ja vastaanottopaikan ja v�lisen et�isyyden sek� vastaanotto taajuuksien perusteella. Mit� kauempana asemasta ollaan, sit� enemm�n tarvitaan vahvistusta. Vahvistusta tarvitaan enemm�n my�s paikoissa, joissa kentt�voimakkuus on heikentynyt maastoesteiden takia. Ennen antennimaston asentamista kannattaa tutkia saadaanko suunnitellussa asennuspaikassa paras mahdollinen kuvanlaatu. Kuvanlaatu on kokeiltava korkeussuunnassa sek� mahdollisuuksien mukaan vaakasuunnassa. Kriittisiss� paikoissa pienikin antennipaikan muutos voi tuoda huomattavan parannuksen. Antennij�nnite nousee yleens� antennia yl�sp�in siirrett�ess� (erityisesti maastoesteiden takana). Kun hyv� tv-kuva (kohinaton ja haamuton) on l�ytynyt, niin siirr� viel� antennia yl�s, alas ja sivuille noin antennisauvan mitta. Mik�li tv-kuva ei t�ll�in huonone, on paikka hyv�. Huomioi, ett� TV-ohjelmia l�hetet��n useilla kanavilla, joten kokeile antennin paikka kaikilla t�ll� antennilla vastaanotettavilla kanaville. Vaikeissa tai muuten ep�selviss� vastaanotto-olosuhteissa (maastoesteiden l�heisyydess�, kaukana l�hetysasemasta tms.) kannattaa kyseinen mittaus suorittaa aina. Vaikeissa olosuhteissa voi olla tarpeen kokeille useita eri antennin sijoituspaikkoja parhaimman (riitt�v�n hyv�n) l�yt�miseksi. Mik�li tyydytt�v�� kuvanlaatua ei l�ydet� katon alueelta, on syyt� tutkia, p��st��nk� parempaan tulokseen jossakin kohdissa tonttialuetta. Vastaanottopaikan ja l�hetysaseman v�liss� ollessa maastoesteit� (m�ki�, rakennuksia) tai antenni tihe�n puuston keskell�, tarvitaan varjottoman tai ainakin katseltavan kuvan saamiseen tarkkaa ty�t� ammattitaitoiseltakin antennialan asiantuntijalta eik� yleens� onnistu ilman mittalaitteita. ULA-alueelle tyypillisen ulkoantennin vahvistus on luokkaa 2 dB. Mik�li halutaan paikallisradiolle antennia taloudellisin silloin on ns Z antenni jolloin vahvistusta ei ole, mutta verrattuna sis�antenniin t�m� on kuitenkin merkitt�v�sti parempi. VHF III ALUE (kanavat 5 - 12 ) antenni vahvistus on tyypillisesti luokkaa 13 dB. T�ll� alueella ovat yleens� TV1 ja joskus my�s TV2. UHF ALUE (kanavat 21 - 60 ) antennin vahvistus on tyypillisesti 15 dB. T�ll� alueella toimivat yleens� TV2, MTV3, Nelonen ja SVT Ruotsi. UHF-antennin alue kannattaa valita siten ett� tv 4 (ruotsi) ja Nelosen vastaanotot n�kyvyysalueellaan on mahdollista. Mik�li jakoverkossa on useampia antennirasioita saattavat jakoverkon h�vi�t aiheuttaa "lumisadetta" TV-kuvaan. Ongelma ratkaistaan tavallisesti antennivahvistimella. Vahvistinta tarvitaan yleens� jakoverkon vaimennusten kumoamiseen. Huonon kuvan parantamiseen vahvistin k�y vain silloin kun kuvanlaatu on varjoton, mutta liev�� kohinaa (lumipyry�) on tv kuvassa. My�s antennin vahvistusta kasvattamalla voidaan TV-kuvan kohinaa pienent��. K�yt�nn�ss� ei ole mit��n haittaa siit� ett� valitaan suurempivahvistuksinen antenni kuin on tarpeen. antenneissa. Parhaiden UHF-antennien vahvistus on n. 17-18dB:t�, mutta ne ovat kooltaan t�ll�in suurikokoisia ja vaativat tukevan maston. Suurempivahvistuksisella antennilla saavutetaan yleens� parempia tuloksia, koska kasvaneen vahvistuksen my�t� paranevat my�s muut vastaanotto-olosuhteet: etu-takasuhde, avauskulma ja ristipolarisaatiovaimennus. Suuntakuviolla (avauskulma) on erityisesti merkityst� silloin, jos l�heisyydess� on kallioita, korkeita taloja tms. heijastavia pintoja. Monielementtinen "ter�v�n" suunta-kuvion omaava antenni pystyy antamaan t�ll�in parhaan tuloksen (v�hemm�n heijastuksia kuvaan mukaan). Varjoja kuvassa voidaan v�hent�� ja niitten h�iritsevyytt� minimoida ainoastaan antennin paikkaa ( sivusuunnassa / korkeudessa ) muuttamalla tai antennin tehokkuutta (vahvistusta) lis��m�ll�. Nykyaikainen antennisignaalin jakoverkko suunnitellaan ja tehd��n t�hteen. T�hteen teht�v� antenniverkko tarkoittaa ettei yht��n antennirasiaa; edes samassa huoneessa kytket� sarjaan (per�kk�in), vaan jokaiselta antennirasialta tulee oma antennikaapeli antenniverkon t�htipisteeseen. Antennivahvistimissa ei kannata s��stell� eik� kannata k�ytt�� ns. 1 dB antennirasioita. Niinsanotut 1 dB:n antennirasiat ( LARE 01 / APS 011 jne. ) eiv�t sovita (p��t�) linjaa olenkaan, mik� lis�� helposti varjoja kuvaan ja vaikeuttaa helposti teksti-tv:n sek� NICAM:in (stereon) vastaanottoa. Antennilkaapelointi tehd��n sis�asennuskaapelilla (TELLU 13 tai vastaavaa) normaaleissa kaapelipituuksissa (n. 40 m saakka). Mik�li kaapelipituus on eritt�in pitk� on k�ytett�v� pienempivaimennuksista kaapelia ( TELLU 7 tai vastaavaa ). Kaikki antennit maadoitetaan m��r�ysten mukaan v�hint��n 6 mm2 Cu maadoitusjohdolla talon maadoituskiskoon. Antennisignaalin jakoverkko maadoitetaan j�rjestelm�n (talon) ensimm�isest� yhteisest� t�htipisteest�. Lis�ksi verkon jokainen t�htipiste maadoitetaan. Miten voin varautua antennisysteemi� rakentaessani satelliittivastaanottoon ? Satelliittivastaanottoon on syyt� varautua ainakin kaapeloinnilla, koska kaapelointi j�lkik�teen on yleens� hyvin ty�l�st�. Valmiiseen taloon on monien uusien kaapeleitten asentaminen vaikeaa ja jopa mahdotontakin ilman suuria rakennust�it�, Asentamalla v�hint��n 4 antennikaapelia satelliittiantennille (tai arvioidulle paikalla) voi olla melko varma ett� ne eiv�t lopu kesken. Varaudu mahdollisuuteen t�htipisteeseen asennttavan monivalintakytkimen asentamiseen. Uuden talon suunnittelussa on mahdollista ottaa huomioon tulevaisuuden tekniikka ja n�in mahdollistaa samanaikainen satelliittivastaanotto useammassa talon eri huoneissa. Varaudutaan ainakin kaapeloinnilla ja rasioinnilla siihen, ett� satelliittivastaanottimen ohjelma voidaan jakaa kaikkiin antennirasioihin, N�in mahdollistetaan ohjelmien vastaanotto (katselu) koko talossa. T�m� tapahtuu oletetuista satelliittivastaanottopisteist� asennetuilla paluusuunnan kaapelilla ( toinen kaapeli antennivahvistimelle ja toinen rasia viereen). Satelliittivastanottopisteisiin asennetaan ns. kolmil�ht�inen antennirasia ( TV / ULA / sat, viimeksi mainitussa on kierteell� varustettu F-liitin ), ja paluusuuntaan tavallinen antennirasia. Talon t�htipistekytket��n siten, ett� kaikista satelliittivastaanottoon tarkoitetuista antennirasioista on mahdollista my�s ohjata satelliittivastaanottimella monivalitakytkint� (13 /18 V ja 22 000 kHz on / ei, Diseg on / ei). Miten voin jakaa AV-laitteeni (satelliittivastaanotin, videot, DVD-soitin tms.) signaalin kaikkiin omakotitaloni antennirasioihin ? Mik� vaan videol�hteen jakamiseen kodin antenniverkkoa my�ten tarvitaan sopiva RF-modulaattori jolla signaali muutetaan antenniverkon muotoon sek� mahdollisuus lis�t� signaali mukaan sopivaan paikkaan antenniverkkoa. Jos videosignaalia on sopiva RF-signaalil�ht�, voidaan signaali siit� vied� omalla kaapelillaan talon antennikaappiin. T��ll� antennisignaali sitten yhdistet��n talon muihin antennisignaaleihin sopivalla signalien yhdist�j�ll� ja mahdollisesti lis�vahvistimella. Esimerkiksi monessa satelliittivastaanottimessa on RF-modulaattori, josta saa suoraan ulos sopivaa talon antenniverkkoon sopivaa RF-signaalia. Signaali verkkoon yhdistett�ess� tulee huomioida ett� signaalia antavan laitteen l�hetystaajuus ei mene p��llekk�in jonkun muun jo verkossa valmiiksi olevan kanavan kanssa (t�st� syntyy vain kummallekin h�iri�it�). Tarvittaessa signaalia tuottavan laitteen RF-ulostulon taajuutta pit�� s��t�� sopivaksi. RF-signaalia antavan laitteen antennisis��ntuloa ei pid� kytke� antenniverkkoon (ettei tule signaalin kiertoa). Jos signaalia antavassa laitteessa ei ole RF-ulostuloa (esim. DVD-soitin), niin tarvitaan erillinen RF-modulaattori laitteen l�heisyyteen. Erilliset RF-modulaattorit tahtovat olla kalliita (yhteisantennivehkeet) tai hankalia k�ytt��/hankkia (erilaisia laitekohtaisia lis�tarvikkeita). Halpoja muutaman satasen modulaattoreita on tullut markkinoille, l�hinn� digitaalisatelliittivastaanottimien tarpeisiin, ja ne sopivat moneen omakotik�ytt��n kohtalaisesti. RF-signaaalia antavista laitteista normaali videonauhuri on poikkeustatapaus, koska videonauhuriin tulee sis��n antenniginaali ja se antaa samaa antennisignaalia ulos ulostulosta televisioon. Lis�ksi videonauhuri tarvitsee sis��n tulevaa signaalia omaan k�ytt��ns� (jos haluat nauhoittaa ohjelmia). Jos vidoenauhurin kytkisi suoraan huoneen antennirasiaan ja sen ulostulon antennikaappiin menev��n paluukaapeliin, syntyisi signalin kierto, joka tekisi signaalin katselusta kokonaan mahdotonta. Jos nauhuri halutaan antenniverkkoon, on se kytkett�v� antenniverkkoon joko kanavanvaihtajalla tai modulaattorilla. Kanavanvaihtaja ottaa nauhurin l�ht�kanavan signaalin ja muuttaa sen toiselle taajuudelle, joten haitallista signaalin kiertoa ei synny. Valitettavasti kanavanvaihtaja ei ole yleens� k�tev� laite omakotitalon antenniverkon rakentajalle, koska kanavanvaihtajia k�ytet��n yleens� vanhojen kerrostalojen antennij�rjestelmiss� niinp� niitten hinta liikkuu muutamassa tuhannessa ja on yleens� mekaanisesti+s�hk�isesti tehty johonkin tiettyyn antennilaitesarjaan. Kotik�ytt��n yleens� ulkoinen RF-modulaattori on k�tevin. ja toimivin ratkaisu. Sellaisessa erikoistapauksessa ett� videonauhuria k�ytet��n vain toistavana laitteena, voi video omaa RF-modulaattoria yritt�� k�ytt�� siten, ett� videon antennisis��ntuloa ei kytke ollenkaan talon antenniverkkoon tai muuhun antenniin (mielell��n 75 ohmin terminointiliitin sis��ntuloon pit�m��n h�iri�t poissa). T�ll�in videosta saa ulos puhdasta ja kiertovapaata RF-signaalia. Millainen antennivahvistin tulisi hankkia antennisignaalin vahvistamiseksi ? Antennivahvistimia on tyypillisesti kahdenlaisia: antennimastoon asennettavat antennivahvistimet ja sis�lle sijoitettavat pistorasiaan laitettavat antennivahvistimet. Jos k�yt�t omaa ulkoantennia ja sielt� tuleva signaali on liian heikko, niin sen vahvistamiseen kannattaa k�ytt�� antennimastoon sijoitettavaa vahvistinta, koska turha sill� vahvistimella on vahvistaa alastulokaapelin h�iri�it� ja kohinaa. Antennimastoon asennettavat vahvistimet saavat yleens� k�ytt�j�nnitteens� mastoon menev�� antennikaapelia my�ten. Vahvistimen virtal�hde sy�tt�� pienen turvallisen tasaj�nnitteen (esim. 12 V) antennijohtoa pitkin yl�s antennivahvistimelle. T�m�n vuoksi virtal�hteeseen liitet��n my�s antennijohto (alas tuleva TV-signaali ja yl�s menev� tasaj�nnite) ja televisiolle menev� johto (pelkk� TV-signaali). Kaupan on my�s "antennivahvistimia", jossa on vahvistinaste, t�llaisessa verkkopistorasiaan laitettavassa purkissa, mutta siit� on iloa l�hinn� vain jos signaali pit�� sis�tiloissa jakaa useamman television ja videonauhurin kesken. Siit� voi olla apua joidenkin vanhojen putkitelkkareiden kanssa, jossa varsinkin UHF-kanavanvalitsin on varsin kohinainen. Nykyaikaisen television tai videon kanavanvalitsijassa esiasteessa on periaatteessa ihan samanlainen vahvistinaste kuin erillisess� purkissa olevassa antennivahvistimessa, eik� se saa erilliseen purkkiin pakattuna mit��n ihmeellisi� ominaisuuksia, mit� kanavanvalitsijan esiasteella ei olisi. Kaikkien vahvistimien ongelmana on vahvistinasteen kohina, jolla on taipumus peitt�� heikko signaali. Samantyyppinen vahvistinaste kohisee yht� paljon oli se sijoitettu kanavanvalitsimen esiasteeseen tai erilliseen antennivahvistimeen. Antennivahvistin tietysti kohisee ihan paljon oli se sijoitettuna television viereen taikka yl�s antennimastoon. Erona vain on se, ett� ylh��ll� mastossa olevan vahvistimen sis��nmenosignaali on voimakkaampi koska antennikaapeli ei ole vaimentanut sit�. Olettakaamme, ett� antennikaapelin vaimennus on 10 dB, jolloin vain kymmenysosa hy�tysignaalin tehosta p��tyy kaapelin alap��h�n. Kun antennivahvistin vied��n kaapelin alap��st� kaapelin yl�p��h�n saa se siten 10 dB voimakkaamman signaalin ja kun kohinataso ei muuksi muutu, on vahvistimen ulostulosta saatava signaali/kohinasuhde kasvanut 10 dB. Antennivahvistimen vieminen yl�s parantaa siten saavutettavaa signaali/kohinasuhdetta tuon kaapelivaimennuksen verran. TV-kuvassa esim. 10 dB signaali/kohinasuhteen parannus n�kyisi jo selv�sti. Antennivahvistimen vahvistusta ei pid� tehd� liian suureksi, koska se kasvattaa hyvin nopeasti muita h�iri�it� muilta kanavilta tai NMT ja GSM puhelimista. Sen vuoksi on kaapelivaimennus tunnettava melko tarkkaan, jottei antennivahvistimen vahvistusta s��det� liian suureksi. Millainen antennin pit�isi hankkia neloskanavan katselemiseen ? Ihan ensimm�iseksi kannattaa katsoa nelosen n�kyvyyskartasta, ett� olet sellaisella alueella, ett� kuvan voi saada kunnolla n�kyviin ja samalla katsoa mik� l�hetin on se oikea. Osoitteesta [81]http://www.yle.fi/ylelab/faq/Nelos.gif l�ytyy kartta ja lista neloskanavan l�hettimist� n�kyvyysalueineen. Ensimm�isen� etsit��n l�hin l�hetin ja sen taajuus. Sitten menn��n tv-radio liikkeeseen ja pyydet��n kapeataajuisia ko. l�hettimen taajuudelle soveltuvia harava-antenneja kokeiltavaksi (liikkeest� saattaa l�yty� asiantuntemusta antennin valitsemiseen). Seuraavaksi asennetaan suora johto antennista televisioon ja antenni ulos. Asenna antenni kokeilua varten kepin (n. 3-30m) nokkaan ja etsi paikka, miss� saadaan paras kuva. Jos kuva j�� pelk�ll� antennilla kohinaiseksi, niin hanki antennin lis�ksi antennivahvistin. Sopivan antenni/vahvistin parin l�yt�miseen auttaa hyv� arvaus ja p�tev�n myyj�n l�yt�minen. Erityisesti noissa antenneissa on vara valita. Laajakaista-antennilla, jolla n�kyy kaikki kanavat, ei todellakaan n�e yht��n kanavaa heikossa kent�ss�. Toista ��rip��t� edustaa yhdelle kanavalle tehty antenni, josta l�ytyy sit� vahvistusta riitt�v�sti, mutta noita tarvitaankin sitten oma jokaiselle kanavalle. Antennin paikan etsimisell� on hyvin suuri merkitys lopputulokseen. Parin metrin siirto sivusuunnassa saattaa h�vitt�� ik�v�t varjot tai tuoda ennen n�kym�tt�m�n kanavan n�kyviin! Vahvistimia kannattaa hankkia sitten, kunhan se kuva yleens� jotenkuten l�ytyy. Paras vahvistintyyppi on mastovahvistin, jossa se vahvistin toimii samalla jakorasiana UHF ja VHF antenneille siell� jossain kepinnokassa. K�ytt�j�nnite sy�tet��n antennikoksia pitkin yl�s. N�in saadaan heikko signaali mahdollisimman lyhyell� siirtotiell� vahvistimelle. Miten p��sen eroon TV:n antennisignaalin h�iri�ist� ? Ensiksi kannattaa tarkistaa ett� antenni ja siihen menev�t kaapelit ovat kunnossa. Vankoilla sis�asennukseen tarkoitetuilla kaapeleilla on jatkuvassa ulkok�yt�ss� tapana vetty� ja n�in ollen siit� tulee verkkoon ylim��r�ist� vaimennusta, mik� huonontaa kuvanlaatua (lis�� lumisadetta). Halpa ja joskus jopa auttava konsti on tarkistaa antennirasian liitokset ja etenkin jos vaipan liitos on huono, niin antennijohto kokonaisuudessaan toimii antennina ja imee h�iri�it� matkan varrelta. Kannattaa tarkistaa ett� kytkenn�iss� k�ytetyt antennikaapelit ovat kunnollisia (kaksoissuojattua rakennetta). Mik�li t�ll� hetkell� k�yt�ss� olevassa antenniverkossa esiintyy h�iri�it� ja k�yt�ss� olevat rasiat ovat vanhoja, kannattaa harkita rasiaremonttia. Nykyiset rasiat ovat s�teilyominaisuuksiltaan huomattavasti parempia, eik� ketjun muiden vastaanottimien mahdolliset h�iri�t samalla tavalla h�iritse muiden TV-katselua. Antenniverkon ja siihen liittyv�t rasiat omistaa kiinteist�, joten kannattaisi keskustella is�nn�itsij�n kanssa, ennen kuin rupeat rasiaa vaihtamaan. Lis�tietoa antennih�iri�ist� l�ytyy osoitteesta [82]http://www.digita.fi/neuvo/hairio.htm, mist� l�ytyy hyv�t kuvat ja selityksi� erilaisista antennih�iri�ist�. Mik� on ongelmana kun videoiden l�pi televisiokuvaa katsottaessa n�kyy kuvassa toinen televisiokanava haamukuvana taustalla ? Jos ongelmaa ei esiinny kun videonauhuria ei ole television ja antenniliit�nn�n v�liss�, niin vika johtuu todenn�k�isesti liian kovasta antennisignaalista. Joissain videoissa on takana kytkin, jolla valitaan signaalin tulotaso, mallia HIGH / LOW. Jos se ei ole high-asennossa, k��nn� se, kytke johdot takaisin ja katsoa onko oire viel� tallella. Mist� johtuu, ett� jonkin toisen verkon tv-ohjelma n�kyy katseltavan ohjelman l�pi? T�llaisen h�iri�n syy on useimmiten huonosti suoritettu yhteisantennij�rjestelm�n s��t�. Toisin sanoen kanavien kesken on liian suuri tasoero ( = antennij�nnitteet ovat eri suuret). Yhteisantennij�rjestelm�n tapauksessa korjaus pit�� j�tt�� alan ammattilaiselle jolla on tarpeelliset mittalaitteet tasojen s��t�miseksi oikeiksi. Jos ilmi� esiintyy vain ajoittaa, ei vika v�ltt�m�tt� ole tasoltaan liian korkeassa antennisignaalin tasossa. Jos ilmi� esiintyy vain kovilla pakkasilla on kyseess� todenn�k�isesti toisen kaukana ja samalla kanavalla toimivan tv aseman signaali. N�ist� ongelmista YLE silloin t�ll�in tiedottaakin, ainakin silloin kun ne ilmenev�t keh� kolmosen sis�ll� (mm. Teksti-Tv:n sivulla 607). Ongelma voi johtua my�s siit�, ett� UHF-antennin p��lle ker��ntyy lunta, joka j��tyy. Kun lumi on j��ss�, se saattaa muodostaa antennille ns. toision, joka voi ilmet� mm. antennin suunnan olevan pieless� tai ohjautuvan uudelle kanava-alueelle tai sitten vaikka sitten signaalin voimistumisena. Mist� johtuu, ett� television ��ni surisee joillain televisiokanavilla kun teksti ilmestyy ruutuun ? Suomessa k�ytett�v�ss� TV-j�rjestelm�ss� musta kuva-alue edustaa suurta l�hetintehoa ja valkoinen melko pient� l�hetintehoa (kuvakantoaallon tasoa). Jos l�hetysketjussa tai TV-l�hettimess� tai v��rin s��detyn TV-vastaanottimen sis�ll� tapahtuu valkoisen tason yliohjaus, saattaa kuvakantoaalto katketa kokonaan t�m�n valkoisen tekstin kohdalla. Useimmissa televisioissa ��nen erotus perustuu siihen, ett� kuva- ja ��nikantoaaltojen ero on aina 5.5 MHz, joten ��nen erottamiseen tarvitaan molemmat kantoaallot. Jos kuitenkin kuvakantoaalto katkeaa yliohjautuneen valkoisen kohdalla, ei ��nen erotus onnistu vaan kaiuttimessa kuuluu t�st� aiheutunutta p�rin��, kun audiosignaali katkeaa satoja tai tuhansia kertoja sekunnissa. Joskus t�m� johtuu huolimattomasti s��detyst� tekstigeneraattorista, mutta yleens� h�iri� esiintyy vain esim. elokuvatekstityksess� tai uutisten tekstityksiss�, mutta ei molemmissa. Jos h�iri� on jatkuvaa, on syyt� ep�ill�, ett� vika on omassa vastaanotossa. Useimmiten auttaa kun kyseisen kanavan hienovirityst� hieman s��t��. Monitie-eteneminen (haamukuva) saattaa joskus aiheuttaa sen, ett� valkoisten kirjainten kohdalla (jolloin l�hetysteho muutenkin on matala) heijastunut signaali kumoaa suoraan tulleen signaalin, jolloin videosignaali katkeaa, katkoen samalla ��nen erotuksen. T�ll�in voi auttaa antennin uudelleen suuntaaminen tai kapeampikeilaisen (useampielementtisen) antennin hankinta. Kuvaruudussa n�kyy hetkitt�in kaksi kipin�vy�t� lyhyen ajan. Mist� t�m� voisi johtua? Syyn� t�m�n tyyppiseen h�iri��n on usein jokin termostaatilla varustettu laite esim. l�mminvesivaraaja, s�hk�l�mmityspatteri tms. H�iri�n paikallistamiseksi kannattaa ottaa yhteys Digita OY:hyn (entinen Ylen Jakelutekniikka). Lis�tietoja l�ytyy osoitteessa [83]http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm. Mik� on vika kun tietyn televisiokanavan kuvaan ilmestyy aina silloin t�ll�in staattista kipin�h�iri�t� ? Staattinen kipin�inti, jossa ruutu tulee t�yteen valkoisia kipin�it�, jotka saattavat liikkua tasaisesti, viittaisi s�hk�moottorin aiheuttamaan h�iri��n (esimerkiksi j��kaappi, pakastin, tuuletin). Er�s mahdollisuus on, ett� yhteisantennij�rjestelm�ss� johon olet kytkeytynyt ei ole tarpeeksi vapaita kunnollisia kanavia, vaan joidenkin televisiokanavien jakelu on jouduttu suorittamaan ns. I-alueella (kanavat 2-4). T�m� alue on valitettavasti hyvin h�iri�altis, jolloin esim. s�hk�laitteet ja polttomoottorit aiheuttavat herkemmin h�iri�t� n�ille kanaville, kuin ns. III-alueella (kanavat 5-12). Mist� saa tietoa antenniverkoista ja televisioantennin asentamisesta ? [84]Digitalta on saatavissa opas pientalon antenniverkon suunniteluun ja h�iri�tilanteissa heilt� saa neuvontaa. [85]Digita huolehtii siit�, ett� radio- ja televisio-ohjelmat n�kyv�t ja kuuluvat luotettavasti ja h�iri�tt� kaikille kaikkialla Suomessa. H�iri�tilanteissa kannattaa vilkaista Digitan [86]Yleis�neuvontasivua osoitteesta [87]http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm. [88]Telehallintokeskus on antaa m��r�ykset kaapelitelevisio- ja yhteisantennij�rjestelmien rakentamisesta ja yll�pidosta, joten kannattaa tutustua my�s heid�n verkkosivuihinsa. Mit� pit�� ottaa huomioon jos kytken useita laitteita sarjaan antennijohtojen kautta ? Usein RF-signaalin ketjutusta tukevat laitteet vahvistavat videosignaalia ja siten saattavat jopa parantaa heikosti n�kyvi� asemia. Toisaalta vahvistus voi my�s lis�t� joissain tilanteissa kuvan kohinaa tai aiheuttaa muita h�iri�it� (jos vahvistusta tulee liikaa tai laitteet tuottavat muita h�iri�it�). Ongelmia tulee l�hinn� silloin, kun laitteet lykk��v�t piuhaan oman signaalinsa kokonaan tai osittain jonkin olemassa olevan TV-kanavan (tai toisen ketjutuksessa mukana olevan boksin) l�hetteen p��lle. Jos n�ytt�� silt�, ett� kuvanlaatu huononee vain jollain tietyll� TV-kanavalla, on kyse todenn�k�isesti t�st�. T�ll�in kannattaa kaivaa laitteiden manuaalit esiin ja tarkastaa, onko niiss� mahdollista kytke� oma RF-l�hete kokonaan pois tai edes siirt��/trimmata se toiselle kanavalle. Vanhemmissa laitteissa RF-modulaattorin l�hetystaajuuden s��t� on yleens� jonkinlainen ruuvimeisselill� k��nnelt�v� trimmeri takapaneelissa tai pohjassa. Uudemmissa sama toiminto saattaa olla elektroninen ja piilotettu laitteen valikoihin (tai etupaneelista k�sin jollain h�m�r�ll� ja ep�loogisella ohjekirjasta l�ytyv�ll� n�pp�inyhdistelm�ll� s��dett�v�ksi.) Miksi kaapelitelevisiokaapelissa on kanavat eri paikassa kuin suoraan ilmasta vastaanotettaessa ? Kaapelitelevisiosysteemeiss� ja suurissa yhteisantennij�rjestelmiss� joudutaan k�ytt�m��n kanavapaikanmuuntimia joilla kanavat siirret��n toiseen kanavapaikkaan h�iri�iden v�ltt�miseksi. Jos kaapelissa ja ilmassa kulkisi ohjelma samalla taajuudella, niin ne saapuisivat hiukan eri aikaan vastaanottimeen ja sekoittuisivat siell� kesken��n (tyypillisten vastaaottimien h�iri�suojaus ei ole mit� parhain) aiheuttaen haamukuvia ja muita h�iri�it�. Lis�ksi tuollainen kaapelitelevisioj�rjestelm� ei ole ��rimm�isien tiivis ja siit� voi s�teill� ulos siell� olevaa signaalia (m��r�ykset sanoo kuinka paljon saa s�teill� ulos). Jos kaapelin kanavat olisivat samalla taajuudella kuin ilmassa olevat l�hetteet, niin t�st� syntyisi helposti h�iri�it� normaalisti antennilla vastaanottaville ihmisille. Eri taajuudet suojaavat my�s toisinkin p�in, koska vuotavaan kaapeliin p��see l�hetett� ulkoa, ja kun samalla taajuudella ei ole kaapelissa mit��n kanavaa, niin h�iri�it� ei tule my�sk��n kaapelin katsojille. Miksi kaapelitelevisiossa osa satelliittikanavaista tulee monona ? Kaapeliyhti� ottaa kanavat vastaan omilla lautasillaan sek� satelliittivirittimill��n ja siirt�v�t ne modulaattoreilla kaapeliin sopiville taajuuksille. ��ni laitetaan aina mukana normaalina taajuusmoduloituna (FM) mono��nen�, koska se kuuluu PAL-standardiin. NICAM on sitten optionaalinen, ei pakollinen lis� tuohon. NICAM-��nen laittamiseksi kaapeliverkkoon tarvitaan digitaalinen NICAM-modulaattori jotka ainakin aikaisemmin ovat olleet kalliita ja my�s mahtumiskysymys, koska t�yteen pakatussa kaapelissa seuraavan kanavan kuva saattaa tulla niin l�helle Nicam-kantoaallon taajuutta ett� vastaanottimista loppuu selektiivisyys. Kaapelitelevisioyhti� tarvitsee stereo��nelle oman Nicam-modulaattorin, koska satelliittikanavat eiv�t k�yt� tavallisesti NICAM-��nt�. Satelliittikanavat k�ytt�v�t ihan omia ��nisysteemej��n (ja joskus erilaista kuvan l�hetystapaa) joita satelliittiviritin osaa purkaa, ja sen j�lkeen nuo pit�� uudelleen moduloida kaapeliin t�k�l�isten systeemien mukaisiksi. Videoelokuvakysymykset Mik� on widescreen ? Widescreen kuvaformaatilla elokuvien yhteydess� tarkoitetaan laajakuvamallista kuvaa, jonka kuvasuhde on 16:9, 1.85:1 tai 2.35:1 eli kuva on leveyssuunnassa korkeussuuntaa huomattavasti suurempi. Yleisimmin k�ytettyj� kuvasuhteita ovat 2.35:1 ja 1.85:1. Koska elokuvat tehd��n leve�ll� kuvasuhteella, olisi tarkoituksenmukaista ett� ne katsottaisiin my�s kotona kokonaisina eli levein�. T�h�n ei kuitenkaan usein k�yt�nn�ss� p��st�, koska kotona olevan n�ytt�laitteen (useimmiten normaali 4:3 kuvasuhteen televisio) kuvan muoto ei ole sama kuin elokuvissa, vaan joudutaan k�ytt�m��n erilaisia konversiomenetelmi�, jotta elokuva saataisiin n�kym��n hyvin kotioloissa. Mit� ovat Pan&Scan- ja Letterbox-menetelm�t ? Television kuvan muoto on 4:3, joten normaalisti 1:1.8..2.35 formaatissa kuvattu elokuva ei suoraan sovellu televisiossa esitett�v�ksi. Jotta eri kuvasuhteen kuva saataisiin n�kyville normaalissa televisiossa, pit�� t�lle kuvamateriaalille sopiva muunnos, jotta saataisiin aikaan normaaliin televisioon sopivaa kuvaa. Letterbox-menetelm�ss� kuvaa pienennet��n siten, ett� televisiokuvaan j��v�t musta palkit ala- ja yl�reunaan. Pan&Scan-menetelm�ss� elokuva tavallaan kuvataan uudestaan, sill� alkuper�ist� kuvaa rajataan TV-ruutuun sopivaksi panoroimalla alkuper�ist� materiaalia. Kun elokuvasta tehd��n videokasettiversio, k�ytet��n useinmiten Pan&Scan-menetelm��, eli leikataan yleens� kuvan laidoilta yleens� kaistaleet pois, jotta kuva saataisiin t�ytt�m��n tavallisen television laatikkomaisen kuvaruudun. Viel� 16:9 televisiollakaan ei p��st� kokonaan eroon konversiotarpeesta, sill� 2.35:1 kuva on viel� selv�sti 16:9 kuvaakin leve�mpi. Kuitenkin 16:9 televisiolla p��st��n paljon parempaan kuvaputken hy�dynt�miseen kuin 4:3 TV:ll�. Mist� saa laajakuvaelokuvia ? T�ll� hetkell�kin kuitenkin laajakuvasuhteella olevaa materiaalia on saatavilla eritt�in paljon laserdisc-levyill� ja DVD-levyill�. Osalla DVD-levyist� on harrastettu anamorfista tallennusmuotoa, jolloin tavallisesta televisiosta katsottuna ko. levy n�ytt�� pystysuunnassa ven�ht�neelt�. Widescreen-televisiossa kuva litistet��n kuvaputken malliseksi, jolloin kuvan suhteet n�kyv�t oikeina. T�ll� tavoin saavutetaan suurempi resoluutio, kun mustiin palkkeihin ei tarvitse k�ytt�� hukkaan kuvan pystyresoluutiota. Litistettyn� anamorfinen DVD n�ytt�� eritt�in hyv�lt� laajakuva-TV:st�. L�hes kaikki julkaistut ja julkaistavat DVD video -levyt julkaistaan laajakuvamuodossa. Mit� videofilmej� on Suomesta saatavana widescreen-versiona ? [89]Suomalaisia widescreen VHS-julkaisuja lista osoitteessa [90]http://www.sci.fi/~jatt/widescreen/suomi_vhs.html on ep�t�ydellinen lista widescreen formaatissa saatavista VHS-videoelokuvista. Miten elokuvan 24 kuvaa sekunnissa nopeus muutetaan televisioon sopivaksi ? Normaalissa elokuvafilmiss� on 24 kuvaa jokaista sekuntia kohden. N�m� n�yte��n 24 kuvaa sekunnissa elokuvakankaalla. Jotta kuva ei v�lkkyisi elokuvakankaalla, niin jokainen ruutu v�l�ytet��n elokuvakankaalle tyypillisesti kolme kertaa (eli kankaalla n�kyy 72 v�l�yst� sekunnissa, jokainen kuva v�l�ytet��n kolmesti). Perinteisess� projektorissa on kolmisiipinen suljin, jolla v�l�ytys hoidetaan. Elokuvien muuntamisessa 50 Hz PAL-j�rjestelm��n ja 60 Hz NTSC-j�rjestelm��n k�ytet��n seuraavia menetelmi�: Elokuvafilmi� PAL-signaaliksi muutettaessa jokaista elokuvaruutua n�ytet��n kahden kent�n ajan, mist� nimitys 2:2-pulldown, eli joka ruutua n�ytet��n 2/50 s, eli 1/25 s. T�st� johtuen elokuvafilmi� joudutaan py�ritt�m��n noin 4% ylinopeudella, jotta alkuper�isest� 24 kuvaa sekunnissa tulisi televisioon sopivampi 25 kuvaa sekunnissa. Kuvassa t�t� ei huomaa, mutta ��nen taajuus nousee pikkaisen ja sen tarkkakorvainen kuulee. Toinen tapa olisi l�hett�� joka 24. kuva kahteen kertaan, mutta t�m�n huomaisi helpommin kerran sekunnissa tapahtuvana nykimisen�, joten sit� ei k�ytet�. NTSC:ll� ei voisi edes ajatella elokuvan ajamista 30 kuvaa sekunnissa. NTSC-televisiosysteemiss� k�ytet��n 3:2 pulldownia, joka k�yt�nn�ss� saa aikaiseksi sen, ett� joka toista kuvaa n�ytet��n 3 ruudun ajan (1/20 s) ja joka toista 2 ruudun ajan (1/30 s). Kahden elokuvaruudun n�ytt�miseen kuluu n�in 3/60 s + 2/60 s = 5/60 s = 1/12 s, eli yht� kuvaa kohden 1/24 s. N�in elokuvat voidaan esitt�� televisiossa oikealla nopeudella, mutta kuvan liikkeisiin tulee lis�� nykimist�. Useimmiten elokuvista tehd��n erikseen versiot 50 ja 60 Hz:n kuvalle. N�in noita valmiiksi muunnettuja elokuvia yleens� tarvitse yleens� uudelleen konvertoida muodosta toiseen, koska muunnos aina huonontaa kuvanlaatua. Miten toimivat videostandardimuunnokset NTSC:n ja PAL-j�rjestelmien v�lill� ? Kun videosignaali muunnetaan 60 Hz NTSC-j�rjestelm�st� 50 Hz PAL-j�rjestelm��n, niin muunnoksessa t�ytyy tehd� seuraavat asiat: * V�rikoodaus PAL-j�rjestelm�n mukaiseksi * Kuvatajuus sopivaksi: J�tet��n joka kuudes NTSC-kuvan ruutu pois * Resoluutio sopivaksi: Tuplataan joka kuudes juova Kun videosignaali muunnetaan 50 Hz PAL-j�rjestelm�st� 60 Hz NTSC-j�rjestelm��n, niin muunnoksessa t�ytyy tehd� seuraavat asiat: * V�rikoodaus NTSC-j�rjestelm�n mukaiseksi * Kuvatajuus sopivaksi: Tupataan joka viides PAL-kuva * Resoluutio sopivaksi: J�tet��n joka kuudes juova pois Periaatteessa joka kuudes frame n�ytet��n kahdesti ja hukataan joka kuudes juova, mutta tuollainen kuva n�ytt�� nykiv�lt� ja jossain tilanteessa my�s raidalliselta. Mik�li operaatio halutaan tehd� hyvin, niin k�ytet��n melko fiksua laitetta, joka analysoi kuvaa ja matemaattisesti yritt�� interpoloida puuttuvia frameja sek� generoi niist� 625 juovasta 525 fiksummin. Mik� s��telee elokuvien ennakkotarkastusta ? Elokuvien ennakkotarkastusta s��telee [91]Laki elokuvien tarkastuksesta (29.5.1965/299) joka l�ytyy osoitteesta [92]http://www.vet.fi/elokuva/elaki.html. Alla ote laista: "Elokuva saadaan esitt�� Suomessa, paitsi milloin se l�hetet��n televisiossa, vain, jos se on tarkastettu ja hyv�ksytty esitett�v�ksi siin� j�rjestyksess� kuin siit� lailla s��det��n. Elokuvana pidet��n optisen kuvanmuodotuksen avulla tai muulla menetelm�ll� tehty� tallennetta, jonka sis�llys voidaan teknillisin keinoin esitt�� liikkuvina kuvina." Lis�ksi "Edell� 1 �:ss� s��detyst� tarkastuksesta ovat vapautetut: [...] 7) video- tai muut ohjelmapelit, joissa pelaaja voi vaikuttaa n�ytt�laitteessa n�kyviin tapahtumiin.(6.3.1987/266)". Satelliittivastaanotto Miten satelliittivastaanotto toimii ? Sateellittivastaanottosysteemi on p��piirteiss��n seuraavanlainen: Antennissa (paraboli/offset) oleva mikrop�� ottaa antennin ker��m�t radiosignaalit ( 10-12 GHz) vastaan ja muuntaa ne v�litaajuuskaistalle (900-2000 MHz). Satelliittiviritin sitten ottaa vastaan t�m�n signaalin ja muuntaa sen video- ja ��nisignaaleiksi televisiolle. Montako ilmaista satelliittikanavaa n�kyy 1,6m moottoriohjatulla peilill� yhdistettyn� digitaalivirittimeen, ilman mit��n maksukortteja ? Tulos riippuu tietenkin siit�kin, mihin satelliitteihin on vapaa n�kyvyys. Jos kaikki satelliitit ovat esteett� n�kyviss� ja puhutaan vain 11-12 GHz:n alueesta (4 GHz:n alue vaatii isomman antennin ja muuta erikoista), "oikeita" kanavia n�kyy ehk� noin 250-300. Ja tietenkin paljon radioasemia p��lle. Eniten noita kanavia on Astroissa ja Hot Birdeiss�. Jos laskee kaikki mahdolliset v�lityskanavatkin, TV-kanavia on yhteens� noin 1000. Miss� muodossa satelliitista virittimelle tuleva l�hete on ? Satelliitista tuleva l�hete on mikroaaltotaajuiselle kantoaallolle moduloitua kuvasignaalia. L�hetysnormeja on Euroopassa yleisess� k�yt�ss� kolme: PAL, D2MAC ja MPEG. PAL-l�hete on normaalia videosignaalia moduloituna vaan satelliitin kantoaallolle. D2MAC on satellittil�hetykseen kehitetty videosignaalin muoto, jossa analogisen kuvasignaalin mustavalko- ja v�riosat l�hetet��n aikamultipleksoidusti samassa signaalissa. MPEG on digitaalinen tekniikka, jossa videokuva on muutettu MPEG2-muotoon ja tyypillisesti useiden kanavien ohjelmat on yhdistetty yhteen vastaanotettavaan datavirtaan. Tulisiko minun hankkia anloginen vai digitaalinen satelliittivastaanotin ? Digitaalinen vastaanotin on t�n� p�iv�n� ainoa reaalinen vaihtoehto. Jos olet vakava satelliittivastaanottaja, niin kannattaa ostaa vastaanotin, jossa on Common Interfacen eli digitaalisen salausj�rjestelm�n yhteisen rajapinnan liit�nt� maksukanavia varten. Tarjolla on my�s vapaitten kanavien (ohjelmien) digitaalivastaanottimia, sellaista harkittaessa on edullisemman hinnan vastapuolena huomioitava ettei sellaiseen ole my�hemmink��n mahdollista lis�t� salauksenpurkulaitteistoa tai sitten sellainen maksaa saman kuin uusi digitaalivastaanotin. Vastaanottimen ja peilipaketin kaapeleineen yms. hintaluokka on siin� 500 eurosta yl�sp�in. Analogiten PAL ett� PAL/D2MAC vastaanottimien valmistus on lopetettu ja ohjelmatarjonnan hiljalleen poistuminen. Analogiavastaanottimet ovat halvempia (jos jostain viel� l�yt��), joten p��see pienemm�ll� rahalla alkuun mutta puutteena on vastaanotettavien ohjelmien tarjonta tai paremminkin sen v�h�n kerrassaan pieneneminen. Digitaalisuuteen siirryt��n monesta eri syyst�, n�it� ovat muun muassa parempi kuvanlaatu (silloin kun sit� on) tehokas taajuusalueen k�ytt� ja tehokkaan salauksen helppo lis��minen signaaliin sit� tarvittaessa. Yhteen satelliitti kanavaan saadaan mahtumaan 6-8 digitaaliohjemaa k�ytett�v�st� v�lityskapasiteetista ja k�ytett�v�n rahanm��r�st� riippuen jopa enemm�nkin. Millainen on satelliittikanavien kuvan/��nenlaatu ? Kuvan ja ��nen laatu riippuva hyvin voimakkaasti k�ytetyst� virittimest�, lautasesta, systeemin s��t�jen hyvyydest� (lautasen suuntaus jne) sek� katsottavasta kanavasta. Tuo kuvanlaatu riippuu kovasti kanavasta ja jopa kanavan sis�ll� ohjelmista. . L�hetyksiss� (varsinkaan analogisissa) ei sin�ll��n ole kuvanlaadulle muita rajoitteita kuin normaalissakaan televisiol�hetyksiss�. Jos vastaanotin on huono ja lautaselta tulee heikko signaali, niin sitten kuvanlaatu voi olla mit� sattuu. Jos esimerkiksi PAL-kanavien kuvanlaatua verrataan maanp��llisiin TV-kanaviin, niin hyviss� vastaanotto-olosuhteissa kuvanlaatu on paljon parempi kuin normaaleissa maanp��llisiss� televisiol�hetyksiss�. Pelk�st��n PAL-virittimi� saa tosi halvalla (alkaen muutama satanen). Periaatteessa D2MAC-systeemin pit�isi tarjota PAL-signaalia parempi kuvanlaatu, mutta hyv�n D2MAC-vastaanottimen/dekooderin l�yt�minen voi olla kuitenkin l�hes mahdotonta. Yleens� viat liittyv�t kuvanlaatuun: kuva voi olla esim. vihert�v� (vanhemmat MAC-koneet), siin� voi olla vaakaraitoja, pohjas�vy voi olla harmaa, kuvassa voi olla todella paljon kohina tai pohjas�vy on liian tumma. Joissain laitteissa taas on ongelmia joidenkin maksukanavien katsomiseen tarvittavien korttien kanssa. Digitaalivirittimell� p��see viel� teoriassa parempaan kuvanlaatuun. Parhaimmillaan tuo kuva on erinomainen ja pesee ja linkoaa mink� tahansa "analogisen" l�hetyksen (sat/maan��linen). Toisaalta taas huonoimmmillaan se on varsin surkeaa katsottavaa. K�yt�nn�ss� monet l�hetykset pakataan pilalle (jotta saadaan mahdollisimman paljon kanavia), ja laatu voi olla huonoimmillaan jopa VHS:�� heikompi. Sateelliittil�hetysten ��nenlaadussa ei ole yleens� valittamista, jos k�yt�ss� on kunnollinen vastaanotin. D2MAC-kanavilla on NICAM-koodattu monikanava��ni (siis vain kahta voi tietysti kuunnella, mutta siell� voi olla useampia raitoja). PAL-kanavilla taas analoginen FM-moduloitu ��ni kohinanvaimennuksella varustettuna. Kannattaako hankkia digitaalinen vai analoginen satelliittiviritin ? Nykyp�iv�n� digitaalivirittimen hankinta tulle joka hetki kannattavammaksi analogiseen verrattuna. Maksukanavat ovat p��osin siirtyneet digitaaliseen l�hetystekniikkaan. Vaikka haluaisi vain ilmaisia kanavia niin digitaalinen viritin on jo melkein kannattavampi hankinta. Ilmaisia TV-kanavia on digitaalisena Astra/Hotbird/Sirius/Thor-satelliiteissa yhteens� yli 200. Radiokanaviakin on yli 100. Mit� etua on suuremmasta lautasen koosta ? Mit� suurempi satelliittilautasen koko on, eit� enemm�n se ker�� satelliitista tulevaa l�hetett� mikrop��h�n, eli mikrop�� saa voimakkaamman signaalin. Signaalin voimakkuudella on tyypillisesti taso, jota huonommalla signaalitasolla kuva huononee radikaalisti. Jotta aina voidaan pysy� hyv�ll� toiminta-alueella tarvitaan sit� isompi peili, mit� enemm�n ollaan sivussa satelliitin voimakkaimmasta s�teilykeilasta. Jos lautanen on suurempi kuin katselupaikalla olisi tarpeen, toimii t�m� ihan hyvin, mutta kuvanlaadussa ei ole mit��n radikaalia etua. Ainoa merkitt�v� etu "liian isossa" peiliss� on, ett� huonollakin s��ll� kuva n�kyy kohtuullisen hyvin (kun "juuri ja juuri riitt�v�ll�" huonolla s��ll� kuva huononee tuntuvasti). Suuren lautasen hankinnassa kannatta huomioida, ett� mit� isompi lautanen on k�yt�ss�, sen tarkempi t�ytyy sen suuntauksessa olla. Voiko yhteen satelliitin lautasantenniin asentaa montaa mikrop��t� ? Tavalliseen lautasantenniin voi toki asentaa 'vaikka kuinka monta' p��t�, mutta t�llaisessa sivusy�t�ss� signaalin taso heikkenee nopeasi kun menn��n kauemmaksi pois lautasantennin polttopisteest�. On olemassa my�s erikoisempia lautasantennityyppej�, jotka on erityisesti optimoitu useamman kuin yhden sivusy�tt�isen mikrop��n kanssa toimimiseen (mm. paraboloidiset peilit ja multifokus-antennit). Saako satellittilautasen asentaa omalle parvekkeelle ? Yleinen taloyhti�iden s��nt� on ollut: jos peili on kokonaan omalla parvekkeella, saa semmoisen laittaa. Jos lautanen on kokonaan omalla parvekkeella eik� aiheuta vaara tai h�iri�t� muille, niin vaikea sit� on lienee silloin kenenk��n kielt��. Kannattaa varmistaa miten tilanne on omassa taloyhti�ss�si is�nn�itsij�lt�si. Parvekesijoittamisessa tulee viel� kysymykseksi onko parvekkeesi sellaiseen suuntaan, ett� voit asentaa sinne lautasantennin ja saada sill� kunnollista signaalia (satelliitti siin� suunnassa jonne parvekkeelta on esteet�n n�kyvyys). Jos haluaa lautasen, joka ulottuu parvekkeen ulkopuolelle tai kiinnittyy rakennuksen ulkosein�lle, niin sitten tarvitaan lupia t�m�n asentamiseen (taloyhti�,mahdolliset julkisivuseikat jne.). Mihin suuntaan satelliittiantennin ? Yleens� satelliittipakettien mukana tulee semmoinen kartta, johon on piirretty kompassisuunnat ja korotuskulmat useimpiin satelliitteihin (Thor, Eutel, Sirius, Astra..). Kannattaa my�s kysell� n�it� tuotteita myyvist� ja asentavista liikkeist� koska heill� on tietoa n�ist� suuntausasioista. On hyv� ostaa satelliittitarvikkeet sellaisesta liikkeest�, jossa on my�s asennuspalvelu (jos oma asennus ei heti onnnistu niin saa sitten helposti apua). Karkeasti ottaen "t�rkeimm�t" maksulliset saa noin 60-90 cm:n lautasella ja analogisella tai digitaalisella virittimell� noin 30 ja/tai 23 asteen p��st� etel�st� l�nteenp�in. Maksuttomia saa k�tevimmin samanlaisella laitteistolla noin 14 tai 6 asteen p��st� etel�st� l�nteenp�in. Jos k�yt�ss� on analoginen viritin, 6 asteen p��st� etel�st� l�nteen vastaanotettavat ilmaiskanavat vaativat kuitenkin huomattavasti suuremman lautasen. Digitaaliset tulevat pienell�kin. Kaikki nuo satelliitit ovat noin 20 asteen korkeudessa. Satelliitteihin on oltava esteet�n n�kyvyys, eli edess� ei saa olla esimerkiksi puita. 90-senttinen antenni on suunnattava satelliittiin 2 asteen tarkkuudella ja 60-senttinen 3 asteen tarkkuudella. Jos et halua nimenomaan Sirius-satelliitissa asemassa 5�E olevia analogisia maksukanavia, sinun kannattanee hankkia digitaalinen viritin. Paikallinen alan liike osaa varmasti neuvoa tarkemmin. Katso [93]puhelinluettelon keltaisilta sivuilta, mit� kauppiaita/asentajia alueeltasi l�ytyy. Kanavatiedot n�et parhaiten osoitteesta [94]http://www.lyngsat.com/europe.shtml. Maksulliset kanavat ovat satelliiteissa, jotka ovat tuolla sivulla mainituissa asemissa 0,8�W ja 5�E. Maksuttomat ovat satelliiteissa, jotka ovat asemissa 13,0�E ja 19,2�E. Suomessa tilattavista maksullisista kanavista saat tietoja osoitteista: * [95]http://www.canaldigital.fi/ * [96]http://www.viasat.se/ * [97]http://www.tv1000.fi/ Millaisena satelliittivastaanton signaali liikkuu kaapelissa mikrop��st� satelliittivastaanottimeen ? Tyypillisesti sateellittisignaali tulee mikrop��lt� (LNB) 0.9-1.2 Ghz:n kaistalla (mikrop�� muuttaa usean gigahertsin taajuudella ilmassa olevan signaalin kyseiselle taajuudelle). Joissain sateellittibastaanottosysteemeiss� (usean mikrop��n systeemit tai muuten laajakaistaisemmat) saattaa mikrop��lt� tulla laajakaistaisempaakin signaalia alas (0.9 GHz - 2 GHz taajuusv�lill� kuitenkin). Edell� kuvattu signaali kulkee hyvin kunnollisessa antennikaapelissa. Kaapelien liit�nn�iss� tulee k�ytt�� F-liittimi� ja muut komponentit (haaroittimet ja vahvistimet) olla mitoitettu toimimaan k�ytetyll� taajuusalueella (normaalin antenniverkon perustavara ei toimi). Mit� mittalaitteita tarvitaan sateliittilautasen suuntaamiseen ? Satelliittilautasen oikea suuntaus (kun summittainen suunta tiedet��n) onnistuu parhaiten t�t� varten tehdyll� satelliittisignaalin voimakkuuden mittarilla. N�it� mittareita saa ostaa alan tarvikkeita myyvist� liikkeist�. Mittareiden hintaluokka liikkuu halvan perusmallin 20 eurosta parin sadan euron ammattilaismalliin. Suuntaus onnisuu my�s lainaamalla pienen telkkarin, jonka voi kantaa lautasen viereen. Televisiosta voi sitten katsella miten hyvin kuva n�kyy. Television kannattaa olla perusmalli, joka kytket��n virittimeen antenniliittimen kautta. N�in saadaan aluksi aikaan vain kohinaa, joista hiljalleen alkaa paljastua kuvaa, kun suuntaus alkaa olla kohdallaan (ja viritin oikein viritetty). SCART-liit�nt� television ja virittimen v�liss� ei yleens� toimi t�ss� hyvin, koska SCART:in kautta katsottaessa televisio ei n�yt� yleens� mit��n kuvaa ennen kuin signaali on riitt�v�n laadukasta katseltavaksi. T�m� edell� oleva television katseluohje oli analogiselle virittimelle. Digitaalisissa virittimiss� on yleens� signaalivoimakkuusmittari jossain valikoissa. Niiden edell� mainittujen lis�ksi tarpeellisia v�lineit� ovat melko varmasti my�s kompassi ja jonkinlainen kulmien arviointiin sopiva mitta, jotta antenni saadaan aluksi edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Satelliittialan ammattilaiset k�ytt�v�t mittalaitteina tyypillisesti signaalinvoimakkuusmittaria ylimalkaiseen s��t�n ja erityist� mittalaitteilla varustettua viritystelevisiota hienos��t��n. Sitten, kun se oikea suuntaus on l�ytynyt, kannattaa pist�� arvot yl�s, jotta ne voi palauttaa kohdalleen jos tulee tarvetta uudelleensuuntaukseen (esim. joku kattoty� tai syysmyrsky k��nt�� hiukan antennia). Mink� merkkinen satelliittiviritin kannattaa hankkia ? Tunnetuimpia ja hyvin p�rj�nneit� vehkeit� tekev�t esimerkiksi PACE, Nokia/Salora ja Echostar. Mit� mahdollisuuksia on satelliittikanavien jakamiseen rivitalossa useaan asuntoon ? Mahdollisuuksina on t�htijakeleluverkko tai satelliittikanavien lis��minen keskusantenniverkon signaaliin. Kun satelliittikanavat halutaan lis�t� olemassa olevaan keskusantenniverkkoon, niin antennivahvistinkaappiin asetetaan tarvittava m��r� satelliittivastaanottimia ja modulaattoreita, jotta jokainen j�rjestelm��n haluttu kanava saadaan omalle kanavapaikalleen antennikaapeliin. T�m� on sama j�rjestely kuin mit� normaalissa kaapelitelevisioverkossa k�ytet��n. T�ss� j�rjestelm�ss� siis tarvitaan yksi satelliittiviritin ja modulaattori (tai laite jossa on kummatkin samassa kuoressa) jokaista vastaanotettavaa satelliittikanavaa kohti. T�m�n j�lkeen satelliittikanavat n�kyv�t j�rjestelm�n televisioissa kuten normaalit televisiokanavat (asuntoihin ei tarvita en�� omia satelliittivirittimi�). T�htiverkkoratkaisussa satelliittiantennin signaali v�litet��n omaa kaapeliverkkoaan pitkin v�litaajuudella (n. 950...2100 MHz) jokaiseen asuntoon. T�t� varten t�ytyy k�yt�nn�ss� satelliittiantennin p��vahvistimelta vet�� oma uusi kaapeli jokaiseen asuntoon. T�ll� menetelm�ll� tuodaan satelliitin KOKO TARJONTA asuntoon ja asukas voi sitten valita t�st� tarjonnasta haluamansa kanava omalla satelliittivirittimell��n. Eli j�rjestelm� toimii kuten asukkaalla olisi kokonaan oma lautanen. Polarisaatiota voidaan viel� vaihtaa virittimest� k�sin, jolloin tuolle v�litaajuudelle saadaan mahtumaan kaksi kertaa enemm�n kanavia kuin yhteen kaapeliin muuten menisi. Sekalaiset videokysymykset Millainen kuva ja ��ni on VideoCD:ss� ? VideoCD oli j�rjestelm�, jossa CD-levylle talletettiin MPEG-1 standardin mukaan kompressoitua videota. T�m� j�rjestelm� ei saanut suurta suosiota Euroopassa. J�rjestelm� on edelleen voimissa Kaukoid�ss� (jossa on paljon halpoja videocd-piraattilevyj� liikkeell�). VideoCD:n kuva on rajusti bittiv�hennetty� MPEG-1 dataa, jonka enimm�isnopeus on 1150 kbit/s. Levyll� olevan kuvan resoluutio on 352x288. Jotkut m��rittelev�t Video CD:n kuvanlaadun "VHS-tasoiseksi", mutta vertailu ontuu, koska analogisen ja digitaalisen j�rjestelm�n toistovirheet ovat sen verran erilaiset. VideoCD:n ��ni on bittiv�hennetty� (MPEG-1/Layer-2) dataa (sama kuin DCC-nauhurissa), jonka nopeus on 224 kbit/s (stereo). Tiukassa katsannossa Video CD:n ��nenlaatu on hifin ja ei-hifin harmaalla rajalla. Ns. tavalliselle jalkineenkuluttajalle se riitt�� oikein hyvin. Yhdelle videoCD-levylle mahtuu noin tunnin verran video-ohjelmaa. VideoCD:st� on julkaistu nyt my�s edelleenkehitetty versio Super Video Compact Disc (SVCD), jossa kuvamateriaali on talletettuna CD:lle MPEG-2-muodossa. Lis�tietoa t�st� formaatista saa osoitteesta [98]http://www.licensing.philips.com/partner/data/sl00811.pdf. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [99]palautekaavakkeella. [100][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [101]Tomi Engdahl <[102]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/digitv.html 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kaapeli 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kuvalevy 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#liitannat 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#antenniverkko 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#lahetys 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#satelliitti 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#televisio 9. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#videonauhuri 10. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#hifivideo 11. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#elokuvat 12. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#kamerat 13. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/video.html#projektori 14. http://www.yle.fi/ylelab/faq/viritys.htm 15. http://tallyho.bc.nu/~steve/nicam.html 16. http://www.studio-systems.com/Broadcasting/julyAug2000/NICAM728/110.htm 17. http://www.atsc.org/ 18. http://www.nordig.org/ 19. http://www.digita.fi/ 20. http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm 21. http://www.yle.fi/ylelab/faq/kanavarasteri98.htm 22. http://www.tenlab.com/ 23. http://www.tenlab.com/worldtv.htm 24. http://www.semitechturku.com/ 25. http://www.akaifinland.com/ 26. http://www.nokiatv.com/ 27. http://www.semitechturku.com/ 28. http://www.akaifinland.com/ 29. http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html 30. http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#omak 31. http://www.macrovision.com/ 32. http://www.macrovision.com/ 33. http://www.visualdomain.net/ 34. http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/VideoFormats.html 35. http://www.cs.tut.fi/~leopold/Ld/ResolutionComparison/ 36. http://www.macrovision.com/ 37. http://www.cs.tut.fi/~pam/macrovision/ 38. http://www.macrovision.com/ 39. http://www.yle.fi/ylelab/faq/pdc_fa.htm 40. http://www.yle.fi/ylelab/faq/ 41. http://www.yle.fi/ylelab/faq/ 42. http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdconln1.htm 43. http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdconln2.htm 44. http://www.yle.fi/ylelab/pdc/pdcomtv3.htm 45. http://www.gemstarnet.com/ 46. http://www.gemstarnet.com/ 47. http://www.gemstarnet.com/ 48. http://www.gemstar.co.uk/ 49. http://www.gemstar.co.uk/en/showview/ 50. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/dvd.html 51. http://www.hut.fi/u/jkorpela/tekoik/tekoik.html#valokuvat 52. http://www.miro.com/ 53. http://www.atitech.com/ 54. http://www.matrox.com/ 55. http://www.fastfinland.fi/ 56. http://www.adobe.com/ 57. http://www.ulead.com/ 58. http://www.cis.tu-graz.ac.at/wb/dvin/ 59. http://www.computervice.com/dv-l/tricks.html 60. http://members.telecom.at/~erpar/Lremote.htm 61. http://www.ifrance.com/dv2000/ 62. http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Hangar/1104/features5.html 63. http://www.svideo2rca.com/ 64. http://www.epanorama.net/circuits/svideo2cvideo.html 65. /avkoulutus/1995/videoliitin.html 66. /docs/groundloop/video_isolation.html 67. /avkoulutus/1995/videoliitin.html 68. /avkoulutus/1995/videoliitin.html 69. /avkoulutus/1995/videoliitin.html 70. http://www.cinematr.fi/ 71. http://www.seleco.it/ 72. http://www.schneider-ag.de/ 73. http://www.schneider-ag.de/laser/englisch/_f-inhalt.html 74. http://www.stwing.upenn.edu/~bjorn/ht/ 75. http://www.stwing.upenn.edu/~bjorn/ht/ 76. http://www.hometheater1.com/ 77. /avkoulutus/1995/videoliitin.html 78. http://www.epanorama.net/video.html 79. http://www.digita.fi/ 80. http://www.digita.fi/neuvo/antenni.htm 81. http://www.yle.fi/ylelab/faq/Nelos.gif 82. http://www.digita.fi/neuvo/hairio.htm 83. http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm 84. http://www.digita.fi/ 85. http://www.digita.fi/ 86. http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm 87. http://www.digita.fi/neuvo/kehys.htm 88. http://www.thk.fi/ 89. http://www.sci.fi/~jatt/widescreen/suomi_vhs.html 90. http://www.sci.fi/~jatt/widescreen/suomi_vhs.html 91. http://www.vet.fi/elokuva/elaki.html 92. http://www.vet.fi/elokuva/elaki.html 93. http://www.keltaisetsivut.fi/ 94. http://www.lyngsat.com/europe.shtml 95. http://www.canaldigital.fi/ 96. http://www.viasat.se/ 97. http://www.tv1000.fi/ 98. http://www.licensing.philips.com/partner/data/sl00811.pdf 99. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 100. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 101. http://www.hut.fi/~then/ 102. mailto:tomi.engdahl@iki.fi DVD-levyt Yleiset kysymykset Mill� menetelm�ll� DVD-levyn kuva on pakattu ? DVD-levyn videokuvan pakkauksessa k�ytet��n MPEG-2 kuvanpakkausta. DVD-levylle saa yhdelle puolelle mahtumaan reilut kaksi tuntia videokuvaa 4.69 megabitti� sekunnissa kuvan datanopeudella. DVD FAQ kertoo DVD-levyll� olevasta videoformaatista seuraavaa: * DVD-levy sis�lt�� yhden vakionopeuksisen (CBR) tai vaihtuvanopeuksisen (VBR) MPEG-2 streamin * T�m�n MPEG-2 stramin formaatti on rajoitettu osajoukko MPEG-2 Main Profile at Main Level (MP@ML) standardista * Muita sallittuja muotoja ovat MPEG-2 SP@ML ja MPEG-1 (CBR ja VBR versiot) * Tyypilliset koodatut kuvanopeudet ovat: 24 kuvaa/s (filmimateriaali), 25 kuvaa/s (625/50 PAL) ja 29.97 kuvaa/s (525/60 NTSC) * K�ytetyt standardiresoluutiot ovat 720x480 (525/60 NTSC materiaalille) ja 720x576 (625/50 PAL/SECAM materiaalille) * DVD-standardi antaa tuen my�s muutamille pienemmille resoluutioille (kuten esim. 352x576, 352x480, 352x288 ja 352x240), joskaan niit� ei leffalevyill� k�ytet� k�yt�nn�ss� koskaan. * Kuvat on samplatty 4:2:2 ITU-R BT.601 tai 4:2:0 Y'CbCr-muodossa * Raakamateriaalissa jokaiselle pisteelle on allokoitu keskim��rin noin 12 bitti�, joten ennen videokompressointia datanopeus on luokkaa 99-125 Mbit/s * Levyll� oleva ��nidata on multipleksattu kuvadatan joukkoon DVD-formaatti k�rsii edelleen NTSC- ja PAL-formaattien erosta kuten muutkin videoformaatit (videokasetti, laserdisc), koska eri videostandardeille talletettu kuva on talletettu eri tavoin levylle. Vaikka materiaali on DVD-levyll� digitaalisessa muodossa, ei sit� voi helposti esitt�� monessa eri formaatissa ulos, johtuen n�iden eri formaattien erilaisista resoluutioista ja kuvataajuuksista. Tarkoituksena DVD:n kanssa ei n�yt� olleen tarkoituksena saada mit��n maailmankattavaa systeemi�, jossa levyj� voi helposti hankkia mist� tahansa. Jo aluekoodit osoittavat t�m�n. Jos filmimateriaali on talletettu levylle 24 kuvaa/s muodossa (yleisin tapa), niin NTSC-ulostuloon se esitet��n 2-3 pulldown-menetelm�ll� ja PAL-ulostuloon 4% nopeutettuna (standardit menettelyt filmien esitt�miseen televisiossa). Koska PAL-levyiss� elokuva esitet��n 4% nopeammin, on n�iden ��ni yleens� erikseen k�sitelty niin, ett� se ei k�rsi liikaa t�st� nopeuttamisesta. Eli jollain DVD-levyll� voi olla normaalin MPEG-2-kuvan sijasta MPEG-1-kuvaa. [1]DVD FAQ:ssa mainitaan lis�ksi seuraavaa: koska maailmalla on ennest��n jo runsaasti MPEG-1 pakkauksella tallennettua materiaalia, niin joillain halvoilla DVD-levyill� k�ytet��n t�t� vanhaa MPEG-1 dataa suoraan, joten tulos ei ole t�yden DVD-laadun mukainen (kuvanlaatu l�hinn� VHS-videon luokkaa). Miten DVD-levyn resoluutio ja TV-l�hetysten resoluutio suhtautuvat toisiinsa ? Television kuvassa olevaa resoluutiota on hiukan hankala muuttaa suoraan pikseleiksi, koska yleens� televisiosta katsotaan analogisia yleisradiol�hetyksi�. Hommaan vaikuttaa valtava m��r� erilaisia tekij�it�, kuten katsottavan signaalin laatu ja tyyppi, luminanssille ja v�rille varattu kaistanleveys, oman TV-vastaanottimen laatu, tuotantolaitteet, overscanin m��r� jne. Yleisesti televisiopuolen digitaalituotannossa studioissa k�ytet��n joko resoluutiota 720x576 tai sitten 704x576. Se, kuinka paljon tuosta informaatiosta sitten TV-ruudullasi lopulta n�et, onkin toinen juttu. Mill� menetelm�ll� DVD-levyn ��ni on talletettu levylle ? Mahdollisia ��nenkoodaustapoja ovat: * Dolby Digital (ennen tunnettiin nimell� AC-3) * LPCM * MPEG Audio * DTS DVD-soittimen Dolby Digital (AC-3) -dekooderipiiri osaa miksata Dolby Digital -��niraidan 2-kanavastereoksi (ja mahdollisesti viel� tehd� siihen samalla Dolby Surround-koodauksen). Levyll� ei siis tarvita erillist� 2-kanavaista ��niraitaa (vaikka kyll�h�n sekin mahdollista sinne on laittaa, samoin kuin erikieliset ��niraidat jne.). DVD-standardin mukaan kaikissa levyiss� tulee olla Dolby Digital -raita, paitsi Euroopassa joko MEPG tai DD. Eurooppalaisissakin DVD-levyiss� Dolby Digital -��niraita on k�yt�nn�ss� levyjen m��r�ss� murskaavan ylivoimainen MPEG-��nell� varustettuihin verrattuna. Mitk� ovat kaikki DVD-levyill� olevat ��niformaati DVD-levyill� voidaan k�ytt�� ainakin seuraavia ��nij�rjestelmi�: * PCM 44kHz 16bit (Pulse Code Modulation): Tavallinen CD audio levyilt{ tuttu pakkaamaton kaksikanavainen ��niraita * PCM 96kHz 24bit (Pulse Code Modulation): Tuloaan tekev�n Super audio ��nij�rjestelm�n dvd versio, jota dvd ymp�rist�ss� kutsutaan dvd-audioksi. * DD 5.1 (Dolby Digital 5.1): Erillinen (diskreetti) 5.1- kanavainen surround ��niraita koodattuna AC-3 bittivirraksi. Kuunneltuna Dolby Digital ��nij�rjestelm{n kautta ��ni kuullaan kaikista viidest� kaiuttimesta (vasen,keski,oikea,takavasen,takaoikea) ja erillisest� matalien ��nien kanavan subwooferista (.1 kanava). T�m� on yleisimmin DVD-levyll� k�ytetty monikanava��nen koodaus. Joissain DVD-levyiss� t�st� k�ytet��n my�s nime� Dolby Surround 5.1. * DD 4.1: Muuten samanlainen kuin Dolby Digital 4.1, mutta ilman keskikanavaa. * DD 1.0, DD 1.1, DD 2.0, DD 2.1, DD 4.0: Dolby digital-��nikoodauksen versioita v�hemm�lle kuin viidelle kaitinkanavalle. * DTS 5.1 surround (Digital Theater Sound): Surround-��nij�rjestelm�, joka vastaa kanavakokoonpanoltaan Dolby Digital 5.1:t�. K�ytt�� suurempaa bittivirtaa ja eri koodausta kuin Dolby Digital. JOtkut kultakorvat v�itt�v�t ��nelt��n Dolby Digital 5.1:t� paremmaksi. * Dolby Digital 5.1 EX: Dolby Digital 5.1:n variaatio, jossa kolme takakaiutinta (keskikanava muodostettu matrisoimalla kahdesta taka��nikanavasta). Yhteensopiva Dolby Digita 5.1:n kanssa. * DTS 6.1 ES: Vastaava kuin Dolby digital 5.1 EX, mutta DTS-��nelle. Takakeskikanavan irformaatio matriisikoodattuna kahteen muuhun takakanavaan. * DTS 6.1 discrete: DTS-��nikooduaksen versio, jossa on kolme diskreetti� takanavaa. Yhteensopiva muiden dts-variaatioiden kanssa. * MPEG-2 Multichannel 5.1: Euroopassa kehitetty digitaalinen surround-��nen koodaus, joka h�visi kamppailun Dolby Digital j�rjestelm�lle, jonka vuoksi suhteellisen harvinainen. * MPEG-2 stereo 2.0: MPEG-2 koodattu stereo��ni. * MPEG-2 Multichannel 7.1: MPEG-monikanava��ni seitem�lle kaiuttimelle. Eritt�in harvinainen. Mist� kuvasuhteita k�ytet��n DVD-levyss� ? Valtaosa leffoista on kaksipuolisia. Toisella puolella on Pan&scan ja toisella puolella WS, joista noin puolet on anamorfisia wide screenej�. Eli hyvin suuren osan elokuvista saa alkuper�isell� kuvasuhteella, mik� lienee leffaharrastajalle t�rkeint�. DVD-levyiss� tuntuvat k�ytt�v�n seuraavia merkint�j�: * 16:9 = anamorfinen kuva * LB = letterboxed wide screen * P&S = pan & scan Kannattaa huomioida, ett� kuvasuhteet voivat vaihdella samassakin elokuvassa riippuen mink� alueen levy on kyseess�. Miten DVD-soittimissa valitaan onko k�yt�ss� 16:9 osaava televisio ? DVD-soittimissa on kuvasuhteen valinta, jolla valitaan 16:9 tai 4:3 TV. 16:9 on kai useimmissa oletus. Mit� anamorphisuus tarkoittaa DVD-levyss� ? Anamorfisuus on tapa pist�� laajakangaselokuva DVD-levylle k�ytt�en hyv�ksi koko vertikaalinen resoluutio. T�m� operaatio on tehty uudelleen muotoilemalla levyll� olevaan kuvan muotoa (t�st� nimi anamorfinen, joka sanana tarkoittaa l�hinn� uudelleenmuotoiltua tai ep�muodostunutta). Eli anamorfisuudella ei ole mit��n tekemist� 'widescreen' -elokuvan kuvasuhteen kanssa, koska laajakangaselokuva voidaan laittaa DVD-levylle my�s muutenkin kuin anamorphisuutta hy�dynt�en. Jos takakannessa lukee 'Letterboxed' eli LB, niin kuva ei ole anamorfinen, vaan resoluutiota hukataan mustien palkkien esitt�miseen. Lis�� selityst� aiheesta l�ytyy osoitteista [2]http://www.dvdweb.co.uk/anamorphic.htm ja [3]http://www.ultimatum.demon.co.uk/pjh/homecinema/dvd_ld_comparison_2 .htm. Seuraavassa muutama vertailu eri kuvan formaateista DVD-levyll�: 16:9 elokuva Letterboxattu: 432 viivaa elokuvaa, 144 mustaa viivaa 16:9 elokuva Anamofinen: 576 viivaa, ei tallennettu mustaa 2.35:1 elokuva Letterboxattu: 328 viivaa, 248 mustaa viivaa 2.35:1 elokuva Anamorfinen: 435 viivaa, 141 mustaa viivaa (oikeastaan anamorphi nen ja letterboksattu yht�aikaisesti). Nimityst� 'anamorphic letterboxed' / 'letterboxed anamorphic' et l�yd� ensimm�isest�k��n dvd:st� (ellei tule vastaan joku tosi outo eurooppalainen) vaan k�ytet��n 'enhanced for widescreen' / 'enhanced for 16x9' / 'anamorphic widescreen'. Miten anamorfiset DVD-levyt n�kyv�t normaalissa 4:3 televisiossa ? Kun asetat DVD-soittimesi kuvasuhteen (aspect ratio) 4:3 tilaan, niin kaikki levyt n�kyv�t normaalitelevisioon sopivassa muodossa. T�ll�in anamorfiset levyt n�kyv�t aivan tavallisessa widescreen muodossa. Sen sijaan jos kuvasuhde on asetettu 16:9 moodiin DVD-soittimessa ja levy on anamorfinen, on tuloksena nuo laihat ja pitk�t ihmiset, jotka sitten puristetaan normaaliin kokoon tykill�/televisiolla. Miten DVD-levylle talletetaan elokuva, jonka kuvasuhde on leve�mpi kuin 16:9 ? Nykyisin elokuvat k�ytt�v�t viel� leve�mpi kuvamuotoja kuin DVD:n 16:9. N�iden kuvasuhteiden mahduttamiseen 16:9 kuvaan voidaan k�ytt�� sitten kaikkia samoja menetelmi�, kun on k�ytetty elokuvien mahduttamiseen normaalin television 4:3 ruutuunkin (letterbox, pan&scan, leikataan reunoista pois tms.). Er�s k�ytetty tapa eritt�in leveille elokuville on letterboksaus 16:9 muotoon. T�ss� prosessissa kuvan yl�- ja alareunaan j�� mustat palkit. Alla esimerkkikuva t�llaisesta ratkaisusta: 16:9 +-----------------+ |-----------------| | 2.35:1 | |-----------------| +-----------------+ Mik� on DVD-levyll� olevan kuvan tarkkuus ? NTSC DVD:n resoluutio on 720x486 pikseli� ja PAL DVD:n 720x576. Vertailukohtana PAL-VHS:n vastaava "pikseliresoluutio" on noin 320x576, on ero DVD:n hyv�ksi dramaattinen. PAL-l�hetykseen (n. 530x576 pikseli�) ero on pienempi, mutta DVD voittaa helposti sittenkin kokonaan puuttuvien haamukuviensa, komponenttimuotoisen kuvansa, ja puuttuvan v�rikohinan takia. Mik� on DVD-levyn datanopeus ? K�ytett�v� datanopeus voidaan m��ritell� levykohtaisesti, eik� siirtonopeuden tarvitse olla koko levyn ajan vakio. Tyypillinen datanopeus on luokkaa 3-6 Mbit/s ja maksimi datanopeus on 10.08 Mbit/s. DVD standardin mukaan soittimen pit�� pysty� dekoodaamaan 9.8Mbit/s bittivirtaa jatkuvasti (10.08 Mbit/s sis�lt�� my�s virheenkorjausinformaatiota). Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy [4]DVD FAQ:sta osoitteesta [5]http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html. Mill� kuvataajuudella kuva on talletettuna DVD-levylle ? Melkein poikkeuksetta alunperin filmill� oleva materiaali on talletettuna DVD-levylle alkuer�isell� filmin nopeudella 24 kuvaa sekunnissa (tosin puolikuviksi jaettuna, 48 puolikuvaa sekunnissa, kaksi per�kk�ist� puolikuvaa muodostaa yhden kokokuvan). Eli jokainen kuva on periaatteessa sellaisenaan talletettuna DVD-levylle. T�st� datavirrasta DVD-soitin sitten generoi ulos tarvittavan m��r�n kuvia (60 puolikuvaa sekunnissa) n�ytt�laitteelle sopivalla muunnoksella (joka toinen levyn kuva esitet��n 2 puolikuvan ajan, joka toinen levyn kuva kolmen puolikuvan ajan). PAL-formaatissa filmi� esitet��n tyypillisesti 25 kuvaa/s nopeudella (normaali tapa filmien esitt�miseen televisiossa). T�m� saadaan DVD-levyss� aikaan nopeuttamalla levyn toisto 4 prosenttia (24 kuvaa/s -> 25 kuvaa/s). Kun n�in on saatu aikaan 25 ruutua/s kuvamateriaali, se voidaan esitt�� televisiossa siten, ett� yht� filmiruutua n�ytet��n sitten television kummankin puolikuvan ajan. PAL levyill� masterointivaiheessa audiota t�ytyy nopeuttaa valmiiksi 4%, jotta se on edelleen syncissa kuvan kanssa. Audiota ei nopeuteta "lennosta". Jos kuvamateriaali sattuu taas alunperin olemaan videomateriaalia, niin se talletetaan levylle videokuvan normaalilla kuvanopeudella (noin 60 puolikuvaa/s NTSC:ll� ja 50 puolikuvaa/s PAL:lla). T�ten videokuvamateriaaleilla luonnolliset kuvanopeudet levyll� ovat 30 kuvaa/s (NTSC-levyt) ja 25 kuvaa/s (PAL-levyt). Mill� liit�nn�ll� DVD-soitin kannatta kytke� televisioon ? Nykyaikaiset DVD-soittimet tarjoavat yleens� monia eri liit�nt�vaihtoehtoja joilla sen voi liitt�� kiinni televisioon/videotykkiin. Yleisimmin tarjotut liit�nt�tyypit ovat komposiittivideo, S-video ja RGB. Joissain USA:sta hankituissa DVD-soittimissa on tuettu my�s komponenttivideo, mutta sill� ei ole k�ytt�� Eurooppalaisten televisioiden kanssa, koska niiss� ei ole normaalisti komponenttiliit�nt�j�. Liit�nt�jen signaalimuodoista komposiittivideo on kuvanlaadultaan heikoin. Sit� kannattaa k�ytt�� vain jos muita liit�nt�tyyppej� ei voii k�tev�sti k�ytt��. Jos vain mahdollista, niin DVD-soitin kannatta kytke� kiinni televisioon joko RGB- tai S-video-liit�nn�lla parhaan kuvan aikaansaamiseksi. Teknisess� mieless� RGB-liit�nt� antaa parhaan kuvan. Hyv�n RGB-kuvan saa yleens� helpoimmin aikaan kytkem�ll� DVD-soittimen SCART-liittimen kiinni kunnolla suojatulla t�ysin kytketyll� SCART-kaapelilla television siihen SCART-liittimeen, joka tukee RGB-signaaleita. S-video-liit�nt� on my�s hyvin varteenotettavan liit�nt� DVD-soittimelle. Vaikka teknisesti S-video h�vi�� paljon RGB-liit�nn�lle, niin k�yt�nn�ss� DVD-laitteen kuvan kanssa RGB- ja S-video-liit�nn�n kuvan laadun eroja voi olla hyvion vaikeaa n�hd� normaalin television ruudulla. Erot kuvanlaadussa on oikeasti v�h�isi� RGB:n ja S-Videon v{lill{. Kun RGB-liit�nt� menee telkkuun Scartin kautta, niin ohjausignaalien siirto automaattista DVD-valintaa tai kuvasuhdetta varten on merkitt�v� peruste RGB:n (Scartin) k�yt�lle. Eri laitteiden RGB- ja S-video-liit�nt�jen toteutuksessa on eroja, joten monesti s-videon ja RGB:n paremmuuden voi ratkaista vain kokeilemalla laitekohtaisesti. Yleens� RGB on parempi, mutta joissain tilanteissa s-videon kuva voi n�ytt�� paremmalle. Voiko DVD-soittimella soittaa CD-levyj� ? DVD-soittimella voi soittaa CD-levyj�. T�m� pit�� paikkaansa ainakin jokaisella DVD-soitinmallilla, mit� vuoden 1999 alkuun menness� on ollut myynniss�. Tehtaassa pr�ss�tty CD-levyt soivat n�tisti joka koneessa (jos ei soi niin laite on viallinen), mutta CD-R-levyjen kanssa voi tulla ongelmia, koska tehtaassa pr�ss�tyn ja CD-R-levyn urat eroavat DVD-soittimen lasers�teen kannalta (joka ei siis ole sama kuin audio-soittimen) ratkaisevasti toisistaan. Siksi ilman erikoisj�rjestelyj� DVD soitin ei CD-R-levyj� toista, oli siin� sitten mit� tahansa tavaraa. CD-soittamisesta kannattaa muistaa, ett� CD-R levyj� eiv�t DVD-soittimet soita varmasti kuin ne koneet, joissa on 2 laseria: toinen DVD:lle ja toinen CD:lle. Joillain yhden laserin DVD-soittimella saattaa pysty� tosin soittamaan joitain harvoja CD-R-levymerkkej� ilman ongelmia. Voiko DVD-soittimen kytke� kiinni normaaleihin stereoihin ? DVD-soittimen voi kytke� aivan tavalliseen linjatasoiseen ottoon, kuten kasetti tai minidisc soittimenkin. N�in saat ulos stereo��nen DVD levylt�. Toimiiko DVD-soitin Dolby Surround -laitteiston kanssa ? Kaikista dvd-soittimista saa ulos my�s perinteisen Pro-Logic koodatun kaksikanavaisen analogiasignaalin. DVD-standardi vaatii, ett� jokaisessa maailman DVD-soittimessa on oltava Dolbyn piiri, joka enkoodaa DD-raidasta kaksikanavaisen Dolby Surround -version "lennossa". Idea on se, ett� laitteen takana olevasta stereoulostulosta on aina tultava ulos ��nt�. CD-levyn tapauksessa siis normaalia kaksikanavaista stereo��nt�, DD-��nt� sis�lt�v�n DVD-levyn kohdalla Dolby Surround -koodattua stereo��nt�. Vanha surround-vahvistin toimii siis my�s DVD:n kanssa. Mik��n pakko ei ole vaihtaa vahvistintaan uudempaan. Vaikka ��ni ei olekaan yht� hyv� n�in pika-enkoodattuna, se on silti k�yt�nn�ss� riitt�v�n hyv�. Vakavammin asiaan suhtautuva voi hankkia DD-vahvistimen tai dekooderin, jolloin kaksikanavaista stereoantoa ja Dolby Surround -��nt� ei tarvitse k�ytt��, jos parempaakin on tarjolla. Mik� monikanavaj�rjestelm� on k�yt�ss� DVD-levyiss� ? DVD-levyill� olevat elokuvat sis�lt�v�t v�hint��n stereo��niraidan, joka elokuvien tapauksessa sis�lt�� yleens� normaalin Dolby Surround ��niraidan. USA:n markkinoille tarkoitettujen DVD levyjen moni��nistandardi on Dolby Digital. Eurooppalaisiin DVD-levyihin monikanavaiseksi ��nistandardiksi on yritetty saada monikanavaista MPEG-��nt�, mutta vaikuttaa ett� Dolby Digitalista tulee se maailmanlaajuinen DVD:n ��nistandardi koska se on nyt my�s mahdollinen ��niformaatti PAL DVD-levyiss�kin. Mit� merkityst� on sill�, ett� joissain DVD-soittimissa on valmiina Dolby Digital- ja DTS dekooderit? Aivan kaikissa DVD-soittimissa on DD dekooderi joka purkaa ��niraidan siihen analogiseen stereol�ht��n minimiss��n, sek� kaikkiin kuuteen kanavaan mik�li niihin analogiset l�hd�t laitteesta l�ytyy. Normaali oikea ja vasen l�ytyy jokaikisest� DVD-soittimesta. DVD-soittimessa oleva DD-dekooderi osaa aina purkaa DD-��net ainakin analogiseksi stero��neksi, koska se on DVD-soittimelle m��ritelty perusominaisuus, ei kaikissa DVD-levyiss� suinkaan ole erillist� 2-kanavaista stereo��niraitaa. Joissain DVD-soittimissa on nuo kuusi erillist� analogista l�ht�� ja deekooderi saattaa lis�ksi osata dekoodata DTS-��net. Kun DVD-soittimen yhteydess� mainostetaan sis��n rakennettua dekooderia, se tarkoittaa yleen� juuri laitetta jossa on dekooderi ja erilliset analogial�hd�t signaaleille. N�ist� DVD-soittimeen sis��n rakennetuista monikanava��nen dekoodereista jossa on l�hde�t erikseen eri ��nikanavilla on hy�ty� l�hinn� ainoastaan sellaisessa tilanteessa, ett� k�yt�ss�si on vahvistin monikanavaotolla (esim. 5.1) tai useampi tarpeettomana lojuva p��tevahvistin, etk� ole halukas investoimaan uuteen dekooderilla varustettuun vahvariin. Muuten idea soittimeen sijoitetusta dekooderista rahantuhlaus, mik�li se nostaa laitteen hintaa. Mit��n teknist� haittaa DVD-soittimessa olevasta dekooderista ei sin�ll��n ole, koska sit� ei ole pakko k�ytt�� ellei n�e siit� hy�ty�. Dekooderin oikea paikka on vahvistimessa koska monikanava��net joka tapauksessa yleistyv�t l�hitulevaisuudessa muuallakin kuin dvd:ll� (l�himp�n� luonnollisesti digi-tv). Miten elokuvien esitysnopeus DVD-levyll� suhtautuu alkuper�iseen elokuvaan ? PAL levyill� elokuvaa on nopeutettu noin 4%, jotta alkuper�isesti 24 kuvaa sekunnissa olevasta elokuvasta tulisi PAL-j�rjestelm��n sopiva 25 kuvaa sekunnissa. NTSC levyill� elokuvaa on hidastettu 0.1%, jotta se saataisiin paremmin sopimaan NTSC-j�rjestelm�n kuvataajuuteen. N�m� konversiota ovat aivan samoja kuin mit� k�ytet��n elokuvia normaalistikin televisioruudussa esitett�ess�. Miksi DVD-j�rjestelm�ss� on aluekoodit ? Aluekoodien takana ovat elokuvayhti�t. Aluekoodien avulla on mahdollista rajata "periaatteessa" levitysalue tietyille DVD-levyille, ja n�in elokuvat voidaan julkaista elokuvayhti�ille taloudellisesti j�rkevimm�ss� aikataulussa ymp�ri maailmaa. Eli levyt on aluekoodattu, jottei USA:ssa (alue 1) julkaistavat DVD levyt levi�isi ymp�ri maailmaa ennen kuin elokuvien teatterilevitys on ko. maissa alkanut (DVD/video levitys on jo t�ss� vaiheessa alkanut jenkeiss�). Laitevalmistajat on saatu jollain pakkokonstilla saatu laittamaan soittimiin aluekoodin tunnistuksen, jolloin soittimella ei pysty soittamaan kuin yhden alueen levyj� (sen alueen, jonka markkinoille soitin on tehty). Tietokoneessa liitett�viss� DVD-asemissa yleens� aluetta voi vaihtaa muutaman kerran ennen kuin se lukittuu. Mik� on CSS-suojaus ? CSS on hyvin monilla DVD-levyill� k�ytetty suojaus, jonka on tarkoituksena est�� DVD-levyll� olevan materiaalin suoraa kopiointia. Jos kopioit CSS-koodilla suojatulta DVD-levylt� vaikka yhden elokuvan sis�lt�v�n tiedoston tietokoneen kovalevylle, itse tiedosto kyll� kopioituu, mutta CSS-suojaus est�� sen n�ytt�misen sielt� (ainakin ilman alkuper�ist� levy�). CSS-suojaus perustuu siihen, ett� DVD-levyll� oleva data on kokonaan suojattu niin, ett� se aukeaa purkukortissa (tai softapurkajassa) ainoastaan DVD-asemasta ja DVD-levyst� l�ytyvien avauskoodien avulla. CSS on yksi DVD-levyille valittavissa oleva suojausominaisuus. Kukaan ei pakota k�ytt�m��n CSS:��, mutta monet varsinkin elokuvien tekij�t haluavat k�ytt�� sit� materiaalinsa suojaamiseen. CSS-suojaus ei ole mik��n erityisen vahva suojaus, joten hakkeripiirit ovat onnistunet murtamaan kyseisen suojauksen ja levitt�neet purkuohjelmia. Er�s tunnetuin n�ist� ohjelmista on nimelt��n DeCSS. Vuoden 2000 alussa on vireill� useita oikeusjuttu t�m�n ymp�rilt�, koska DVD-levyjen tekij�t haluavat t�llaiset ohjelmat pois levityksest�. Mik� DVD-levyn aluekoodi on k�yt�ss� miss�kin osassa maailmaa ? Kartta johon on merkitty DVD-levyjen aluekoodialueiden rajat l�ytyy [6]CyberTheater-sivustosta osoitteesta [7]http://www.cybertheater.com/Tech_Archive/DVD_Specs/dvd_code610x401. jpg. Toinen kartta l�ytyy osoitteesta [8]http://www.unik.no/~robert/hifi/dvd/world.html. Yleisimmin k�yt�ss� olevat aluekoodit lienev�t Pohjois-Amerikassa k�yt�ss� oleva aluekoodi 1 ja L�nsi-Euroopassa k�yt�ss� oleva aluekoodi 2. Mit� ovat alueen 0 DVD-levyt ja soittimet ? Aluekoodilla 0 (region 0) merkityt levyt ovat koko maailman markkinoille tehtyj� DVD-levyj�, jotka n�kyv�t kaikissa DVD-soittimissa riippumatta mink� alukekoodin levyjen katseluun ne on tehdyt. T�m� aluekoodi 0 levyss� tarkoittaa siis samaa kuin ett� kyseess� on aluekooditon levy. Joidenkin modifioitujen monen aluekoodin levyj� soittavien DVD-soitinten sanotaan olevan aluekoodin 0 soittimia. N�iss� soittimissa laitteen aluekoodinumeroksi on m��ritelty 0, joka sai jotkut laitteet n�ytt�m��n mink� vaan aluekoodialueen levyj�. T�llainen soitin ei kuitenkaan soita kaikkia uusia DVD-levyj�, koska niihin on normaalin aluekoodisuojauksen lis�ksi sijoitettu DVD-soittimen ajamaan koodiin k�skyj�, jotka tarkastavat ett� laitteen sis�ll� oleva aluekoodi on oikea. Mit� etua on tilata alueen 1 levyj� USA:sta Eurooppalaisiin alueen 2 levyihin verrattuna ? Alueen 1 levyjen etuja: * Yleens� halvempia kuin alueen 2 levyt (tosin rahtikuluja saattaa tulla tuntuvasti p��lle tilatessa) * Leikkaukset tiedossa, ei tarvitse kokeilla kantap��n kautta mit� on sensuroitu * Ainakin 1999 alkupuoliskoon asti ainakin paremmat ekstrat levyill�, kun ei tarvitse kuluttaa levytilaa useille teksteille ja kielille. * Ilmestymisajankohdat: Monissa tapauksista elokuvat saa jenkeist� DVD:ll� ennen kuin ne tulevat Suomessa elokuvateattereihin. * Suurempi valikoima levyj� * Paljon tarjouslevyj� jo myynniss� Alueen 1 levyjen haittoja: * Levyt pit�� itse tilata USA:sta (vaatii k�yt�nn�ss� luottokortin ja tietoa mist� tilaa) * Postikulut ja mahdolliset tulli/ALV-maksut nostavat hintaa joskus tuntuvastikin verrattuna USA:ssa hintalistassa olevaan hintaan * Elokuvaan ei ole saatavana suomenkielist� tekstityst�. Miten tilaan DVD-levyj� USA:sta ? K�yt�nn�ss� tilaamisen edellytyksen� on, ett� maksuv�lineen� on k�yt�ss� VISA tai muu yleismaailmallinen luottokortti (esim. Mastercard ja American Express). Monet ulkomailla toimivat liikkeet saattavat toki hyv�ksy� maksuv�lineen� my�s esimerkiksi kansainv�lisen rahaosoituksen (International Money Order, IMO), mutta sill� maksaminen on selv�sti hankalampaa ja kalliimpaa. Tilaaminen onnistuu parhaiten joko k�ytt�m�ll� liikkeiden nettisivuilla olevaa on-line tilausj�rjestelm�� tai faksaamalla tilaus perille. Nettitilauksen kanssa kannattaa huomioida luottokorttiyhti�n mahdolliset rajoitukset luottokorttitietojen v�litt�misess� Internetin kautta. Nettitilauksessa kannattaa huolehtia, ett� tekee tilauksen luotettavan toimittajan kanssa. Kun ostetaan mit� tahansa tuotteita EU:n ulkopuolelta, on niist� maksettava aina kohdemaan lakien mukaiset tullimaksut ja arvonlis�vero. Tullimaksu riippuu ostoksen hinnasta. Postikulut sis�lt�v��n loppusummaan lasketaan p��lle tulli ja arvonlis�vero. Tullimaksut voi laskea tarkasti seuraavalla kaavalla: X = tilauksen loppusumma (mukaan lukien postikulut) muunnettuna markoiksi Y = loppusumma tullin ja verojen j�lkeen Z = tullimaksut X * 1,035 * 1,22 = Y 1,035 on kerroin tullimaksuille ja 1,22 viittaa 22 % arvonlis�veroon, joka lasketaan viel� tullimaksujen p��lle. Y - X = Z T�m�n summan siis joutuu tullia ja veroja maksamaan aina kun ostetaan DVD-levyj� ja vastaavaa tavaraa EU:n ulkopuolelta. Ihan pieni� (alle 10 euroa) tullimaksuja ei perit�. Osoitteesta [9]http://www.hohto.to/osoitteet/tilausfaq.shtml l�ytyy hyv� FAQ t�st� aiheesta. Onko region 1 DVD-soitin automaattisesti NTSC-normin mukainen ? Kyll�. USA:ssa, jossa tuo region 1 on DVD:ss� k�yt�ss�, on televisioj�rjestelm�n� NTSC. T�st� syyst� kaikki laitteetkin on tehty NTSC-normin mukaisiksi. Vaatiiko NTSC-ulostulolla varustetun DVD-soittimen kytkeminen televisioon jotain erityist� ? Jotta homma toimisi, on television on pystytt�v� n�ytt�m��n aitoa jenkki NTSC -kuvaa, eli television olisi oltava moninormimallia. Sen, ett� onko televisiosi t�llainen saat selville teknisist� tiedoista television manuaalista. Mist� tied�n onko Euroopassa myydyss� DVD-levyss� elokuvasta saksittu p�tki� pois ? T�st� asiasta ei saa tietoa kuin elokuvaharrastajien yll�pit�mist� listoista. Esimerkiksi [10]Dark Fantasy Ry yll�pit�� omaa listaansa osoitteessa [11]http://www.darkfantasy.mork.net/sensuuri/dvd.htm. Onko markkinoilla olevissa DVD-laitteissa suuria eroja ? Kaikki DVD-soittimet ovat monta kertaa sek� ��nenlaatunsa ett� kuvanlaatunsa puolesta parempia kuin VHS-videot. Laitteiden keskin�iset erot ovat melko pieni�, ainakin suorituskyvyn osalta (puristit kyll� l�yt�v�t viel� pikkueroja). Eroa l�ytyy p��asiassa liit�nn�iss� ja k�ytt�mukavuudessa. Voiko DVD-laitteissa olevaa aluekoodisuojausta ohittaa ? DVD-laitteissa on suojaus, ett� tietyn katselualueen laitteella voi katsella vain kyseiselle alueelle tehtyj� DVD-levyj�. Suojaus on tarkoitettu sellaiseksi, ett� sit� ei voisi helposti ohittaa. Joissain DVD-laitteissa tuo laitteen aluekoodin asetus on toteutettu siten, ett� sen vaihtaminen on onnistuu melko helpostikin kun tiet�� mit� tekee. Euroopassa toimii jo useita yrityksi�, jotka myyv�t alue koodittomia DVD-soittimia ja tarvikkeita joilla tuon aluekoodin saa poistettua ainakin joistain DVD-soitinmalleista. Saako Suomesta ostettua aluekoodivapaita DVD-soittimia tai tarvikkeita aluekoodisuojauksen ohittamiseen ? Nyky��n alkaa saada hyvin varustetuista kaupoista jo DVD-soittimia, joihin ei tarvita mit��n monimukaisia modifikaatioimenpiteit�. Tunnetuinpia t�llaisia lienev�t LG:n valmistamat soittimet, vaikka eiv�t olekaan ainoista markkinoilla olevia t�llaisia. Moneen LG:n DVD-soitinmalliin saa DVD-levyjen aluekoodien ohituksen pelkill� "salaisilla" kaukos��timen koodeilla. N�ist� ja muista LG:n DVD-soittimien asioista l�ytyy lis�tietoa osoitteesta [12]http://www.lgdvd.co.uk/. Saman valmistajan soittmia myyd��n my�s muilla nimill� (mm. Finlux-nimell�). Jos kaipaat soittimeesi aluekoodimodifikaatiota, niin kannatttaa turvautua Extreme AV Oy:n puoleen jos laitteen myyj�/maahantuoja ei tarjoa modifiointipalvelua jo valmiiksi. Extreme AV Oy:lt� ([13]http://www.dlc.fi/~cinema/) Helsingist� saa tarvittavia modifikaatiokomponentteja Denonin, Panasonicin ja Pioneerin DVD-soittimiin. Extreme AV Oy my�s asentaa modifikaatiopiirej� DVD-soittimiin. Miksi DVD-asema ei v�ltt�m�tt� lue CD-R levy� ? DVD ja CD-asema k�ytt�v�t eri aallonpituuksia: DVD-laserin aaltopituus on 630 - 650 nm ja CD-soittimen laserin aaltopituus on 780 - 830 nm. Monissa DVD-soittimissa on vain yksi, DVD:lle optimaalinen lasers�de. Sill� voidaan kuitenkin lukea CD:n lukea fyysiset merkkinystyr�t, mutta ei CD-R:n ymp�rist�st��n tummina erottuvia merkkilaikkuja, joilla ei ole fyysist� korkeuseroa merkkej� ymp�r�iv��n alueeseen verrattuna. Jotkut DVD-valmistajat ovat t�st� syyst� asentaneet DVD-asemiinsa toisen laserlukup��n, jotta CD-R levyjen lukeminenkin onnistuisi luotettavasti. Voinko k�ytt�� MPEG-1 purkukorttia DVD-levyjen toistamiseen ? DVD:n kuva on MPEG-2:t ja MPEG-1-kortti ei t�t� pura. ��nt� DVD:sta ei saa k�yt�nn�llisesti katsoen laisinkaan ulos, mik�li AC-3:ea ei saada purettua edes kaksikanavaiseksi, koska DVD-levyiss� ei yleens� ole mukana mit��n erillist� stereo��niraitaa, kun kaikki DVD-soittimet hallitsevat tuon AC-3-��nen. Nyky��n yleens� DVD-romputtimen kanssa tulee mukana my�s DVD-toistoon sopiva MPEG-2 -purkukortti. Mill� liit�nn�ll� DVD-soitin kannattaa liitt�� televisioon ? PAL-DVD kannattaa ehdottomasti yhdist�� televisioon v�hint��n S-VIDEO-liittimell�, koska DVD-l�hteen kanssa normaalin komposittivideoliit�nn�n rajoitukset tulevat selv�sti esille. Jotta n�m� rajoitukset eiv�t tule esille, kannattaa DVD-soitin kytke� televisioon v�hint��n S-video-tasoisella liit�nn�ll� (jos vaan televisio n�it� liit�nt�j� tukee). Suunnilleen kaikissa Eurooppaan tarkoitetuissa laitteissa on nyky��n RGB-l�ht� SCART-liittimen ja t�ll� saavutetaan teknisess� mieless� viel� S-video-liit�nt��kin parempi kuvanlaatu. RGB tarjoaa suorimman mahdollisen signaalitien, koska kuvaputkea ohjataan l�hes suoraan sis��ntulevalla RGB-signaalilla ilman mit��n ylim��r�isi� muunnosvaiheita. Ero S-videon ja RGB:n v�lill� tullee selv�sti esiin vasta normaalitelevisiota selv�sti isommalla kuvakoolla (esim. videotykki). Toistaalta joissain tapauksissa S-video saattaa n�ytt�� joissain televisioissa paremmalle, koska RGB-liitynt�� k�ytett�ess� signaali ohittaa tavallisesti telkkarin kuvan ter�v�ityspiirit, mink� vuoksi RGB-kuva saattaa n�ytt�� joissain televisoissa pehme�mm�lt� kuin S-video. S-video-liit�nt� tarjoaa yleens� my�s RGB:t� enemm�n kuvans��t�mahdollisuuksia (mm. v�rikyll�isyys), jos sellaisia kaipaa (RGB:n kanssa n�it� ei tarvita koska kuvan v�rikyll�isyystaso on aina automaattisesti oikein eik� sit� tarvitse j�lkikorjata). RGB-liit�nt�� on turha yritt�� etsi� mist��n region 1 USA-import -soittimesta (USA-soittimissa on yleens� S-video ja (Y,Cb,Cr) komponenttil�ht� eik� Eurooppalaisissa televisioissa ole vastaavaa komponenttisis��ntuloa). Ellei laitteistossa ole selvi� suunnittelu- tai toteutusvirheit�, niin RGB perii ilman muuta voiton kuvanlaadussa. RGB:ll� saat kuvan koko resoluution n�kyviin, eik� osa kuvan tarkkuudesta h�vi� muiden videosignaaleiden rajoituksiin. Jos k�yt�t RGB-liit�nt��n SCART-liittimess� ja kuva ei n�yt� niin hyv�lle, kuin sen pit�isi olla, niin kannattaa tarkistaa ett� televisiosi todellakin vastaanottaa RGB-signaalia eik� esimerkiksi sit� komposiittivideota jota yleens� l�hetet��n RGB-kuvaakin l�hetett�ess� tuosta video/sync-nastasta (RGB:lle riitt�isi pelk�st��n nuo synkit, mutta moni laite l�hett�� tuolta koko komposiittivideota, niin toimii systeemi ei RGB:t�kin tukevien vehkeiden kanssa suoraan). Joissain televisoissa tuo RGB:n vastaanottaminen pit�� erikseen m��ritell� laitteiden menuista. Y/C:ss� mustavalkosignaalin osuus on yht� hyv� kuin RGB:ss�, mutta v�rit on koodattu selv�sti huonommalla resoluutiolla. V�rien huonompi resoluutio ei ole hirve�n suuri ongelma, koska kuva on DVD-levyll� koodattu Y,Cb,Cr-muotoon miss� v�reill� on pienempi resoluutio kuin mustavalkosignaalilla (t�ll� tavalla on mahdollista pakata kuva h�vi�llisesti 66%:iin alkuper�isen RGB-muodon viem�st� tilasta niin ettei silm� n�e k�yt�nn�ss� mit��n eroa). Eli yksinkertaisesti: Parhaan mahdollisen kuvan saa aikaiseksi RGB:n avulla. Toiseksi paras S-videon kautta ja komposiittivideo on huonoin. RGB-liit�nt�� SCART-liittimen kanssa k�ytett�ess� arvostelussa kannattaa muistaa, ett� l�hes aina kun RGB osoittautuu "huonommaksi" kuin Y/C, on kyse siit�, ett� k�ytt�j� luulee katselevansa RGB-kuvaa, kun todellisuudessa katseleekin kuvaa Scartin CVBS-nastan Mill� tavoin DVD-levyss� on estetty elokuvien kopiointi DVD-soittimesta videonauhurille ? DVD-soittimissa on vakiovarusteena videoelokuvakaseteista tuttu [14]Macrovision-kopiosuojaus. Kun DVD-levyll� on p��ll� DVD-kopiosuojausbitti, niin DVD-soitin lis�� ulostulevaan signaaliin Macrovision-suojaussignaalin. T�m� tapahtuu kytkem�ll� kyseinen ominaisuus p��lle videoulostuloa hoitavasta piirist�, joka tuottaa komposiittivideo- ja S-videosignaalin. DVD-soittimissa k�ytetyss� Macrovision-suojauksessa k�ytet��n suojauksena sek� pystypoikkeutuspulsseihin laitettuja h�iri�pulsseja (sotkee videonauhurin ��nityksen automaattisen tasons��d�n) sek� v�ripurskeen modulointia (aiheuttaa v�rillisi� raitoja kun kuva toistetaan videolta). Nykyisten USA:ssa myyt�vien DVD-soittimien komponenttil�ht��nkin (YCrCb) on lis�tty Macrovision-suojaus. Vanhimmissa DVD-soittimissa ei ollut komponenttil�hd�ss� Macrovisionia, mutta sen lis��minen tuli pakolliseksi vuonna 1997. Euroopassa myyt�vien DVD-soittimien RGB-l�hd�ss� ei tarvitse olla mit��n kopiointisuojausta, koska ei ole olemassa mit��n kuluttajalaitteita joilla voisi tallentaa RGB-signaalia. Macrovision on alunperin suunniteltu sellaiseksi, ett� sen pit�isi pilata DVD-levylt� videolle kopioidun kuvamateriaalin tekninen laatu, mutta ei vaikuttaa normaalilla televisiolla tapahtuvaan DVD-levyjen katseluun. Suurin osa televisioista ja videoprojektoreista ei h�iriinny Macrovision-signaalista, mutta joukossa on joitain jotka eiv�t n�yt� Macrovision-signaalia sis�lt�v�� videomateriaalia kunnolla. Macrovision-suojaus on tehty kotivideonauhureita varten, ja ammattilaisnauhurit yleens� ��nitt�v�t yleens� Macrovision-suojatun materiaalin ilman ongelmia ja toiset eiv�t suostu toimimaan sen kanssa ollenkaan. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [15]http://www.macrovision.com/. Kuinka p��sen eroon muita laitteitani h�iritsev�st� Macrovision-kopiosuojauksista ? Macrovision kopiosuojaus on alunperin videonauhojen suojaukseen tehty systeemi, jonka tarkoituksena on est�� suojatun materiaalin ��nitt�minen videonauhurille. T�st� syyst� t�m� menetelm� on suunniteltu alunperin toimimaan komposiittivideosignaaleilla, mutta sit� voidaan k�ytt�� my�s S-video -liit�nn�ss�. RGB-signaalilla ei ole m��ritelty Macrovision-suojausta (eik� t�ss� olisi mit��n j�rke�k��n), joten k�ytt�m�ll� RGB-liit�nt�j� saat aina parhaan kuvanlaadun ja p��set eroon Macrovisionin ongelmista. Jos katselulaitteesi h�iriintyy Macrovision-singalaista ja laitteistasi l�ytyy RGB-liittimet, niin suosittelen sopivan RGB-v�likaapelin hankintaa. Jos joudut pysym��n komposiittivideo- tai S-video -liit�nn�iss�, niin sitten Macrovision-suojauksen pystyy poistamaan joko laitteeseen teht�v�ll� modifikaatiolla (saatavana joihinkin laitteisiin samoista liikkeist� jotka myyv�t maakoodisuojauksen poistopiirej�) tai sitten ulkoisella Macrovision suojauksen poistajalla (ei tiet��kseni myyd� miss��n Suomessa). Jso DVD-soittimeen tehd��n Macrovisionin poistomuutos, niin Macrovisionia ei "pureta" DVD-soittimessa, vaan homma toimii juuri p�invastoin: normaali DVD-soitin generoi Macrovision- h�iri�signaalia, jos levyll� niin k�sket��n, ja modifioitu soitin ei generoi. Levyll� ei siis itsell��n ole mit��n Macrovision-signaalia, vaan vain k�sky sen tuottamisesta, jota soittimesta ja sen s��d�ist� riippuen joko noudatetaan (normaali DVD-soitin) tai ei noudateta (modifioitu DVD-soitin). Toimiiko USA:sta tuotu DVD-soitin Suomessa ? USA:sta tuotu DVD-soitin toimii Suomessa, kun sen liitt�� s�hk�verkkoon sopivan j�nnitemuuntimen (230-110V muuntaja) kautta, katselee sill� vain USA:sta tuotuja DVD-levyj� ja kytkee sen NTSC-standardia hallitsevaan televisiovastaanottimeen. Suomessa myyt�v�t levyt eiv�t py�ri jenkeist� ostetussa soittimessa. Jenkeist� ostettuun soittimeen pit�� tehd� koodimuunnos ennen kuin sill� voi Suomessa myyt�vi� levyj� katsella. Mik� on VideoCD ja miten se liittyy DVD-soittimiin ? VideoCD on standardi tapa pakata dvd:t� huomattavasti huonommassa MPEG1 formaatissa cd-levylle liikkuvaa kuvaa ja ��nt� 74 min verran. K�yt�nn�ss� l�hes kaikki dvd-soittimet toistavat my�s VCD-levyj� (tosin poikkeuksiakin on). VideoCD-formaatti kehitettiin about -94 ja siit{ ei koskaan tullut suosittua l�nsimaissa, mutta Aasiassa se l�i tuolloin itsens{ l�pi elokuvien esitysformaattina (erityisesti piraattelivevyja l�ytyy kaukoid�st� paljon VideoCD-formaatissa). VideoCD voi olla varteenotettava formaatti, jos haluat omia videoita DVD-soittimella toistettavaan muotoon halvalla, mutta ensilaatuinen kuvanlaatu ei ole hirve�n t�rke�. VCD:n teko on periaatteessa varsin vaivatonta sopivalla tietokonelaitteistolla. Kaikki tarpeellinen lis�info aiheesta l�ytyy osoista [16]http://www.vcdhelper.com/vcd.htm, [17]http://www.vcdhelp.com/ ja [18]http://www.digivideo.org/UKK/. Mik� on DVD-levyn tuotantoprosessi ja mit� se maksaa ? Tarvittavat ty�vaiheet DVD-levyn tekemisess� (Visio-lehti 1/1998 sivu 52): * Materiaali skannataan tietokoneelle * Kuva kompressoidaan MPEG-2-formaattiin * ��ni koodataan Dolby AC-3-muotoon (tai muuhun DVD:n ��niformaattiin) * Audio ja videodata yhdistet��n samaan datavirtaan * Levyn toiminta simuloidaan masterointij�rjestelm�ss� * Luodaan datanauha, joka kuvaa DVD-levy� * Tehd��n master-levy * Monistetaan masterlevyst� tarvittava m��r� DVD-levyj� Ty�vaiheiden summittainen hinta (1998 alussa): * Masternauhan valmistus maksaa keskim��rin 150 000 mk * Lasimasterin valmistus maksaa 5000 euroa * Levyjen puristus maksoi joitakin vuosia sitten noin 3-5 euroa kappaleelta, ja on varmasti t�st� pudonnut. [19]DVD FAQ tarjoaa seuraavia [20]hintatietoja DVD-levyn tuotantoprosessille: Warnerin pakkaustaksa on $120/min videokuvalle, $20/min audiolle, $6/min tekstityksille ja formatointi + testaus suunnilleen $30/min. Suuntaa-antava arvio kahden tunnin DVD-elokuvalle olisi noin $20,000. Itse DVD-levyjen valmistamisen hinta pudonnee jonnekin CD-levyn valmistuksen hintaluokkaan (muutamia markkoja). Kaksikerros- tai kaksipuoleisten levyjen kopiointi maksaa vain hieman enemm�n kuin yksikerroksisten, koska lis�ksi tarvitaan vain toisen kerroksen painaminen ja l�pin�kyv� liimaus. Mit� tarkoittavat DVD-levyiss� olevat lyhenteet DS-DL, DS-RSDL, DS-SL, SS-DL, SS-RSDL ja SS-SL? DVD-levyyn voidaan tallettaa dataa kahteen kerrokseen. DVD:n er�s mielenkiintoinen ominaisuus mahdollistaa sen, ett� toinen datakerros voidaan lukea sek� levyn keskelt� ulosp�in ett� ulkoa sis�lle. Data tallennetaan aina keskelt� ulosp�in, mutta toiselle kerrokselle data voidaan tallentaa 'takaperin' (reverse spiral track). T�t� ominaisuutta hy�dynt�m�ll� linssin uudelleenkohdistaminen kerrokselta toiselle lyhenee huomattavasti. Kun yhdistell��n eri kerrosten m��r� ja datan tallennussuunnat saadaan aikamoinen kasa lyhenteit� aikaiseksi: SS-SL Single Sided Single Layer; 4,7 GB SS-DL Single Sided Dual Layer; 9,4 GB SS-RSDL Single Sided Reverse-Spiral Dual Layer; 9,4 GB DS-SL Double Sided Single Layer; 8,56 GB DS-DL Double Sided Dual Layer; 17 GB DS-RSDL Double Sided Reverse-Spiral Dual Layer; 17 GB Edell� olevat yleisesti ilmoitetut gigatavuarvot (merkitty GB) ovat t�ss� yhteydess� miljardeja tavuja, ei v�h�n toista miljardia tavua kuten tietokonemaailmassa (1024^3). N�in 4.7 miljardia tavua sis�lt� DVD-levy sis�lt�� tietokonetermein vain 4.38 gigatavua tilaa. Ja tuo suurin 17 miljardin tavun levy vain 15.90 gigatavua tilaa. Eri tyyppien yleisyydest� l�ytyy tietoa osoitteesta [21]http://us.imdb.com/Sections/DVDs/DiscFormats/. Mist� kannattaa tilata ulkomailta DVD-levyj� ? Jos katselulaitteistosi osaa n�ytt�� jenkkistandardin DVD-levyj�, niin sielt� l�ytyy laajin valikoima DVD-levyj�. Seuraavia hankintapaikkoja on uutisryhm�ss� suositeltu: * [22]www.kencranes.com - kovat postikulut $19,95/ paketti alle 6 levy� paketissa, riippumatta m��r�st� * [23]www.justlaserdiscs.com - pieni firma, mutta luotettava, ei aina uusimpia levyj� varastossa * [24]www.dvdexpress.com - suurin ja kaunein, varma ja luotettava paikka, kohtalaiset l�hetyskulut K�tevin maksutapa jenkkifirmojen kanssa on Visakortti, ja numeron voit l�hett�� faksilla jos verkko on liian turvattoman tuntuinen ja luottoyhti� kielt��. Postiennakolla tai muilla maksukeinoilla levyjen tilaaminen ei onnistu. K�yt�nn�ss� voi olla mahdollista tilata my�s maksamalla tilille maksum��r�yksell�, mutta sille tulee hintaa n.70mk / kerta, joten saman tien voi hakea levyns� kotimaisista alan liikkeist� (esimerkiksi Filmifriikki). Tulleissa kannattaa ottaa huomioon se, ett� tulli on 3,8% ALV 22% ja kun n�iden osuus on yli 50mk, niin perit��n tullikulut koko summalta. Tullimaksuihin lasketaan MY�S postikulut. Tullimaksut lasketaan prosentit prosentille periaatteella. Voiko DVD-levyj� vuokrata videovuokraamosta ? Muutamat suuret videovuokraamot ovat aloittaneet vuoden 1998 loppupuolella DVD-levyjen vuokraustoiminnan. Videovuokraamosta vuokrattavat levyt ovat vuokrak�ytt��n tehtyj� versioita DVD-levyist� (ei vuokrauksen kielt�v�� teksti�, vuokraamo maksaa levyst� elokuvan tekij�lle tuntuvasti enemm�n kuin normaalista ostettavasta DVD-levyst�). Mille DVD-kuvalevyn sis�lt� n�ytt�� tietokoneen DVD-asemalla sit� tarkasteltaessa ? Kun katsoo DVD-ROM-asemalla DVD-videolevyn sis�lt��, niin siell� on hakemistot ja hakemistot ihan kuin mill� tahansa kovalevyll� tai rompulla. Sielt� voi ihan ongelmitta kopioida vaikka koko leffan (joka on yleens� jaettu muutamaan ISOON tiedostoon) kovalevylle jos haluaa ja soitella sitten sielt�. Ainoa ongelma on se, ett� useimmilla DVD-levyill� on joku kopiointisuojaus joka ei kuitenkaan est� itse kopiointia, vaan vain sen ettei tiedosto toimi en�� kovalevylt� soitettuna (ainakaan ilman ett� alkuper�inen DVD-levy olisi asemassa). DVD-soittimelta videonauhurille kopioidun kuvan kirkkaus vaihtelee satunnaisesti muutaman sekunnin v�lein. Miss� vika ? Olet juuri tehnyt tuttavuutta keksinn�n nimelt� Macrovision kanssa. Macrovisionin tarkoitus on est��, ett� DVD-levyll� olevia elokuvia ei saa k�tev�sti kopioitua normaalille videonauhalle. Macrovision toimii hyvin kopioinnin estossa, ja useat DVD-k�ytt�j�t k�rsiv�t siit�, kun tuo h�iritsee jopa toisia telkkareita. Ainoat mahdollisuudet t�ss� tilanteessa saada kunnollinen videokuvan laatu on hankkia DVD-soitin, joka ei l�het� ulos Macrovision-signaalia (modifioitu DVD-soitin) tai hankkia erillinen Macrovision-suojauksen poistolaite. Miten pystyn tallettamaan DVD-levyll� olevan videomateriaalin onnistuneesti kotivideonauhurilleni ? Jos DVD-levyss� ei ole kopiosuojausominaisuutta pistetty p��lle, niin kuvan kopiointi videonauhalle onnistuu oikein hyvin kytkem�ll� DVD-soittimen videoulostulon kiinni videonauhurin sis��nmenoon (normaalin VHS-videon tapauksessa liit�nt�tyyppi on komposiittivideo, S-VHS videoiden kanssa S-video) . T�ll�in kuvanlaatu on niin hyv�� kun VHS-systeemi antaa my�ten. Useimmat DVD -levyt on tosin "Macrovision copy protection"-j�rjestelm�ll�, jonka tarkoitus on nimenomaan est�� levyjen kopiointi kotivideonauhurille. Kopiosuojauksella varustetusta levyst� tehty kopio VHS-nauhalle on enemm�n tai v�hemm�n huonolaatuista ja h�iri�ist�, kuten kopiosuojauksen on tarkoituskin homma tehd�. K�yt�nn�ss� kaikissa DVD-laitteissa on sis��nrakennettuna Macorovision-kopionesto-ominaisuudet sis�lt�v�t videoulostulon tekev�t piirit, joiden Macrovision-ominaisuudet voidaan ohjelmallisesti kytke� p��lle tai pois riippuen DVD-levyll� olevista kopiointisuojaustarpeesta kertovista biteist�. Eli jos levyn tekij� on pist�nyt levyyn merkinn�t ett� t�t�h�n ei saa saada kopioida normaalivideoille (ja maksanut t�m�n suojauksen k�yt�st� lisenssimaksuja), niin sitten kuvaa et kunnollisena normaalivideoille kopioi. Jos taas levyss� ei ole Macrovision-bitti� asetettuna, niin sitten kuva menee nauhalle oikein n�tisti. Mahdollisuudet saada Macrovision-suojausbitill� varustettu levy kunnollisena talletettua VHS-nauhurille on l�hinn� seuraavat (mik� vaan menetelmist� kelpaa): * 1. K�yt� modifioitua DVD-soitinta, joka ei koskaan aseta tuota Macrovisionia p��lle ulostulossaan vaikka levy n�in k�skeekin tehd� -> vaikeutena l�yt�� mist� l�ytyy sopiva modifioitu soitin tai soittosofta tietokonepohjaiseen laitteistoon * 2. Ota kuva ulos DVD-soittimen RGB-liit�nn�st� (t�h�n ei tiet��kseni ole olemassa Macrovision-suojausta) ja muuta sitten t�m� kuva videoille kelpaavaan komposiittivideomuotoon sopivalla muuntimella -> vaatii virittelyj� ja lis�vehkeit� * 3. Ota kuva normaalista DVD-soittimesta komposiittivideona ja aja se Macrovision-poistimen l�pi ennen videoille menoa -> ongelmana mist� saat t�llaisen laitteen joka luultavasti rikkoo Macrovisionin alaa k�sittelevi� patentteja mik� ajaa monet tuotteet usein aika nopeasti pois markkinoilta * 4. K�yt� videokuvan tallennukseen sellaista videonauhuria, joka ei Macrovision-suojauksesta v�lit� ollenkaan -> tarvitset ammattivehkeen tai modifioidun koti-VHS-nauhurin * 5. Kopioi se elokuva tietokoneen kiintolevylle, jossa siit� on ainakin teoriassa mahdollista poistaa tuo makrovisionbitti, ja sitten kytket videot n�yt�nohjaimen TV-ulostuloon tai purkukortin ulostuloon. Tarjoaako S-videoliit�nt� parhaan kuvanlaadun DVD-soittimen television liitt�misess� ? RGB parhaan kuvan laadun antava vaihtoehto (t�ll� hetkell�) vied� kuva televisioon. Televisiokoossa kuvanlaadun ero S-videoon on l�hinn� marginaalinen, mutta videotykki� k�ytett�ess� kuvanlaatu on selv�sti parempi RGB:ll�. Eli mit� suurempi kuva sen paremmin eron huomaa. Jos DVD tulee telkkariin kiinni niin mielest�ni on kuvan kannalta aika samantekev�� meneek� signaali RGB:n� vai S-videona. Jos jostain syyst� p��t�t k�ytt�� komposiittivideoliit�nt��, niin t�ll� kuvanlaatu on selv�sti heikompi kuin S-videolla tai RGB:ll�. Mit� kannattaa ottaa huomioon DVD soitin ja kotiteatterivahvistin yhdistelm�� hankittaessa ? Kannattaa katsoa tarkasti mit� ominaisuuksia haluaa ja mit� on hankkimassa. Monet mainokset hieman sekoittaa kun DVD-soittimissa mainostetaan sis��nrakennettu Dolby Digital, DTS,MPEG-2 dekooderit ja taas vahvistimissa lukee yleens� mainoksissa samat kyseiset lyhenteet. Mit� DVD-soittimeen tulee, kannattaa se valita (oma mielipide) vahvistimen mukaan. Jos vahvistimessa on jo DD / DTS -dekooderit, ei sit� v�ltt�m�tt� tarvitse olla itse DVD-soittimessa. Kun k�ytet��n vahvistimen omaa dekooderia, niin DVD-soittimessa tulee olla digitaalinen vahvistimeen sopiva l�ht� (koaksiaalikaapeli tai valokuitu). Mutta jos vahvistin on "normaali" Pro Logic-vahvistin miss� ei siis ole DD-dekooderia, n�it� ��ni� kunnolla toistamista varten t�ytyy vahvistimesta l�yty� 5.1-liit�nn�t sek� DVD-soittimesta oman dekooderin ja 5.1-��niulostuloliit�nn�t. Mist� l�yd�n lis�tietoa DVD:st� ? Internetist� l�ytyy lukematon m��r� DVD-aiheisia sivuja. Linkkej� hyviin aiheeseen liittyviin sivuihin l�ytyy osoitteista [25]http://www.selonen.org/arto/dvd/ ja [26]http://www.epanorama.net/video.html. Onko Alueen 1 DVD-levyjen myynti sallittua Suomessa ? Elokuva- ja musiikkitallenteiden levitt�mist� s��telev�t monet lait ja s��d�kset. Perusperiaatteena on, ett� elokuva ja musiikkitallenteiden levitt�minen myym�ll� Euroopan talousalueella on sallittu vain, jos ko. kappale on tuottajan suostumuksella myyty tai muuten pysyv�sti luovutettu Euroopan talousalueella. Varsinaisen tekij�noikeuden (tekij�it� ovat ohjaaja, k�sikirjoittaja ja s�velt�j�) tuollaista rajoitusta ei ole, mutta tuottajalla on tekij�noikeutta muistuttava l�hioikeus, joka on sidottu siihen ett� teoskappale on myyty ETA:lla. T�m� ei mitenk��n koske erityisesti DVD:it� vaan kaikkia tallenteita. Jos joku myy luvatta t�llaista kuva- tai ��nitallennetta, niin kyseess� on asianomistajarikos, joten tuottajan pit�� aktiivisesti vaatia toimenpiteit� t�llaisen myynnin lopettamiseksi. Lis�ksi Suomessa my�s videolaki vaikuttaa asiaan, koska kaikki videotallenteet pit�� ennakkotarkastaa ennen myynti�. Lis�tietoa: * Tekij�noikeuslaki 5. luku: Er��t tekij�noikeutta l�hell� olevat oikeudet (sielt� erityisesti pyk�l�t 46, 19 ja 12) * Videolaki Miten ulkomailta ostettua DVD-levy� kohdellaan tullissa maksujen osalta ? Likim��r�inen hinta DVD-levyn ostamiseen on: hintakotona = (hintakaupassa+postikulut) * 1.035 * 1.22 Tuo 3.5% on tullimaksu, joka 22% arvonlis�veron lis�ksi tyypillisesti vaaditaan. DVD-levyn tulliasia tuolta 3.5% maksun osalta ei ole ihan yksioikoinen asia, koska aina ei voi aivan varmasti sanoa mihin tuoteryhm��n DVD-levy oikein kuuluu ja eri ryhmill� voi olla erilaiset tullimaksut. Mahdollisia tuoteryhmi� mihin DVD-levyll� oleva materiaali voi kuulua: * Nimikkeell� 8524390000 kulkevat ainoastaan ��nen toistoon tarkoitetut laserlevyt. Tulli: 3.5% * Nimikkeell� 8524391000 kulkevat laserlevyt: "konekielisess� binaarimuodossa tallennettujen ohjeiden, tietojen, ��nen ja kuvan, joita voidaan k�sitell� ja joita voidaan k�ytt�� interaktiivisesti, toistoon automaattisen tietojenk�sittelykoneen avulla tarkoitetut" Tariffin mukainen tulli: 0% * Nimikkeell� 8524399000 kulkevat muut laserlevyt. Tulli: 3.5% Tullilaitoksen tulkinnan mukaan he saattavat tilanteesta ja paikasta riippuen katsoa DVD-levyn kuuluvan tyypillisimmin joko tuotenimikkeen 8524391000 tai 8524399000 alaisuuteen. Creative DVD-encore kysymykset Creative Labsin myym� PC:hen asennettava DVD-encore paketti on her�tt�nyt niin paljon kysymyksi�, ett� sille on t�ss� FAQ-listassa oma osionsa. T�ss� olevat vastaukset koskevat hyvin yleist� Creative DVD Encore Dxr2 -systeemi�. Nykyisin t�m�n on korvannut uudempi Dxr3-malli, joka on ohjelmiston ja laitteiston osalta hyvin erilainen. Millaisen koneen vaatii DVD? Suositus DVD-paketeissa on jonkunlainen Pentium. Koska purkukortilla varustetussa koneessa tuo purkukortti tekee suurimman osan hommista, niin periaatteessa homma voisi pelatakin jopa pienempitehoisella prosessorilla kuin Pentium. 486-koneissa homma kaatuu siihen ett� purkukortit tuppaa olemaan PCI-v�yl�isi�, eik� PCI-v�yli� pahemmin 486-koneissa ollut. Voiko DVD-levyn materiaalin kopioida helposti tietokoneella ? Levyn kopioitavuus riippuu suuresti k�ytetyst� DVD-levyn suojaustasosta. Levyll� oleva materiaali n�kyy tietokoneella levyn sis�lt� katsottuna joukolle tiedostoja. N�it� tiedostoja voi tietenkin yritt�� kopioida kiintolevylle, mutta ne eiv�t v�ltt�m�tt� toimi sielt� ajettuna johtuen levyjen mahdollisista suojauksista. Lis�ksi kaikki data-liikenne koneen ja aseman v�lill� salataan aina. Se aukaistaan koodilla joka ei ole vakio vaan lasketaan aina erikseen aseman ja k�ytett�v�n levyn mukaan. Toisin sanoen kopioiminen olisi periaatteessa mahdollista, mutta todella hankalaa ellei per�ti ainakin toistaiseksi mahdotonta "tavalliselle" k�ytt�j�lle. Voiko DVD-Encorella soittaa monen eri alueen DVD-levyj� ? Alkuper�iset DVD-Encoren mukana tulevat ohjelmat mahdollistavat laitteen maakoodin vaihtamisen vain muutaman kerran. Verkosta on saatavissa ohjelma t�m�nkin ongelman kiert�miseen osoitteesta [27]http://www.visualdomain.net/. Ohjelma tekee my�s kaikkea muuta hauskaa. Saako DVD-Encoresta Macrovisionin pois ulostulosta ? Normaaleilla DVD-Encoren ohjelmilla Macrovisionia ei saa pois p��lt�. Verkosta on kuitenkin saatavissa ohjelmat selector ja dxr2mode, jolla voi s��t�� DVD-Encoren videoulostulon parametreja (kuten onko Macrovision p��ll� vai ei). Selector on mainittu hiukan helpommaksi ohjelmaksi k�ytt�� ja dxr2mode taas sis�lt�� enemm�n optioita. Dxr2mode-ohjelmaa voi etsi� osoitteesta [28]http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html ja Selectorin saa osoitteesta [29]http://www.visualdomain.net/. TSC levylt� ei tosin saa Selector tai Dxr2mode ohjelmilla puhdasta PAL signaalia vaan PAL60, eli normaalin 50 Hz kuvataajuuden sijaan tulee 60 Hz. Nykyiset televisiot yleens� n�ytett�v�t 60Hz kuvankin ongelmitta, mutta PAL-videoille sit� ei saa nauhoitettua. Kannatta huomioida, ett� Remote Selector on tehty Creativen Dxr2 2x DVD laitteistoa varten. T�ss� laitteessa laitteen sis�ll� olevan aluekoodien muuttamislaskurin voi nollata softalla, mutta uudemmissa (5x DVD:ss�) t�llaisen ominaisuus saattaa olla poistettu, joten ohjelmalla ei pysty muuttamaan aluekoodia kuin muutamia kertoja, koska aseman firmwaressa oleva laskuri kasvaa aina v��j��m�tt�m�sti yhdell� jokaisesta vaihtokerrasta. Lis�� tietoa aiheesta ja mahdollisia patcheja kannattaa etsi� osoitteista [30]http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html ja [31]http://www.visualdomain.net/. Mist� johtuu, ett� purkukortilta televisioon tuleva kuva n�kyy v�ritelevisiossani mustavalkoisena ? Mustavalkoinen kuva tarkoittaa yleens�, ett� DVD:n kuva on NTSC:t� ja ett� tv:si ei osaa sit� n�ytt��. Koeta saada purkukortille tarkoitettu softa joka osaa muuntaa NTSC:n PAL60:ksi jonka useimmat TV:t osaavat n�ytt��. Ilman softaa ei auta kuin hankkia NTSC:t� osaava tv. PAL-standardin mukaisia DVD-levyj� katsottaessa t�llaista v�riongelmaa ei esiinny, ellei sitten televisiossa tai kortissa ole jotain vikaa. Voiko NTSC-levy� katsoa PAL-televisiolla DVD-encorella ? Normaalit tuotteen mukana tulevat ohjelmat eiv�t tarjoa t�h�n mahdollisuutta. Joku viisas kaveri koodasi ohjelman jolla voi vaihtaa Encoren videosignaalin formaattia riippumatta leffasta, eli NTSC-leffastakin saa PAL60-signaalin ulos ja yleens� vanhatkin TV:t osaavat t�t� PAL60:st� n�ytt��. Tarvittavan dxr2mode-ohjelman saa osoitteesta [32]http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html. Joissain tapauksissa dxr2moden tekem� NTSC->PAL-konversio n�ytt�� huonontavan kuvan pystytarkkuutta ja lis�t� v�rin��. Selector-ohjelman versio 2.01 on mainittu tekev�n tuon NTSC->PAL-konversion paremmin kuin dxr2mode-ohjelma. Selectorin saa osoitteesta [33]http://www.visualdomain.net/. Millaisella videopiuhalla voin korvata kortin mukana tulevan kaapelin jos haluan pidemm�n videopiuhan ? Encore-purkukortin liittimeen sopii suoraan tavallinen kaupasta ostettava S-Video -piuha, kunhan katkaisee siit� p��st� jonka aikoo kiinnitt�� purkukorttiin sen muovisen piikin liittimien alareunasta. Voiko DVD-levyn sis�ll�n kopioida kovalevylle ja toistaa sielt� ? T�m� riippuu DVD-levyn toteutuksesta ja suojauksesta. Tyypillisesti DVD-levyn materiaalin saa n�kyviin DVD-asemalla kuten tiedostot. Jos vaan kovalevytilaa riitt��, niin n�it� voi kopioida kovalevylle. Toimivuus kovalevylt� riippuu sitten siit�, onko materiaali suojattu kopiointia vastaan vai ei. Kopiosuojaamattoman materiaalin pit�isi n�ky� kovalevylt�kin ilman isompia ongelmia. Kopiosuojatun materiaalin n�ytt�misen suoraan kiintolevylt� est�� niiss� mukana oleva CSS-suojaus. Suojatuissa levyiss� on levyss� ja lukevassa asemassa koodattuna avain, joka avaa levyn datan luettavaksi. Jos t�llaisen levyn materiaalin kopioi kovalevylle, niin sit� kovalevyll� olevaa materiaalia voi toistaa ainoastaan, kun aidon DVD-levyn k�ytt�� ensin koneen DVD-asemassa. Hakkeripiirit eiv�t ole tyk�nneet n�ist� suojauksista, joten ne ovat tehneet aiheeseen olevia kopionpurku-ohjelmia, joista kuuluisin on nimelt��n DeCSS. Voiko DVD-levyn kopion tehd� DVD-RAM-asemalla ? Ensimm�inen ongelma monien DVD-levyjen kanssa on, ett� DVD-RAM-levyn antama tallennustila on pienempi kuin valmiina myyt�v�n DVD-levyn ja n�m� DVD-RAM-levyt ovat kalliita (noin 500 mk/kpl 1998 syksyll�, nyt 10-20 euroa). Lis�ksi ongelmia aiheuttaa kopiosuojatut DVD-levyt, joissa olevaa kopiosuojauskoodia ei tiett�v�sti pysty DVD-RAM-asemalla levylle kirjoittamaan. Lis�ksi poltettavat levyt voi kotelomallinsa takia lukea vain polttoasemilla. Haluan vaihtaa Encoreeni pidemm�n S-video-kaapelin, mutta standardipiuha ei mene suoraan kortin p��h�n. Mit� voin tehd� ? Normaalissa S-video-liittimess� on pieni muovinen pinni. Jos poistat sen saksilla tai pihdeill�, niin saat normaalinkin S-videokaapelin k�ym��n korttiin. Toinen mahdollisuus on k�ytt�� kortin mukana tulevaa kaapelia sovituskappaleena ja sitten t�m�n per�ss� normaalia S-videokaapelia. Lis�tieto aiheesta l�ytyy osoitteesta [34]http://www.spaceports.com/~apexdvd/fixsvhs.html. Miten voin ottaa ��net suoraan Encore DVD:st� viem�tt� niit� kohisevan ��nikorttini kautta ? DVD Encore -kortilla olevat audiol�ht�liit�nn�t ovat linjatasoisia ja niiss� olevat signaalit voi suoraan vied� lintajatasoa sy�v��n vahvistimeenkin kierr�tt�m�tt� niit� ��nikortin kautta. Lis�tietoa tarvittavista muutoksista l�ytyy osoitteesta [35]http://www.spaceports.com/~apexdvd/fixaudio.html. Muita tietokone-DVD-paketteja koskevat kysymykset Mik� on Hollywood+ kortin 7-nastaisen S-video-liittimen nastaj�rjestys ? Sigma Designsin Hollywood Plus -kortissa on normaalin 4-napaisen S-video-liittimen tilalla 7-nastainen liitin. T�h�n liittimeen voidaan liitt�� joko normaali 4-nastainen S-video-kaapeli tai adapterikaapeli, jolla kuva saadaan komposiittivideomuodossa. T�m�n 7-reik�isen liittimen nastaj�rjestys on seuraava: _______ / \ | 7 6 5 | | 4 3 2 1 | | | \ OOO / ------ 1:GND 2:Composite 3:GND 4:GND 5:Luma 6:n.c. 7:Chroma ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [36]palautekaavakkeella. [37][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [38]Tomi Engdahl <[39]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html#1.3 2. http://www.dvdweb.co.uk/anamorphic.htm 3. http://www.ultimatum.demon.co.uk/pjh/homecinema/dvd_ld_comparison_2.htm%0A 4. http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html 5. http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html 6. http://www.cybertheater.com/ 7. http://www.cybertheater.com/Tech_Archive/DVD_Specs/dvd_code610x401.jpg 8. http://www.unik.no/~robert/hifi/dvd/world.html 9. http://www.hohto.to/osoitteet/tilausfaq.shtml 10. http://www.darkfantasy.mork.net/ 11. http://www.darkfantasy.mork.net/sensuuri/dvd.htm 12. http://www.lgdvd.co.uk/ 13. http://www.dlc.fi/~cinema/ 14. http://www.macrovision.com/ 15. http://www.macrovision.com/ 16. http://www.vcdhelper.com/vcd.htm 17. http://www.vcdhelp.com/ 18. http://www.digivideo.org/UKK/ 19. http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html 20. http://www.videodiscovery.com/vdyweb/dvd/dvdfaq.html#5.1 21. http://us.imdb.com/Sections/DVDs/DiscFormats/ 22. http://www.kencranes.com/ 23. http://www.justlaserdiscs.com/ 24. http://www.dvdexpress.com/ 25. http://www.selonen.org/arto/dvd/ 26. http://www.epanorama.net/video.html 27. http://www.visualdomain.net/ 28. http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html 29. http://www.visualdomain.net/ 30. http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html 31. http://www.visualdomain.net/ 32. http://www.bgnett.no/~ethulin/frame.html 33. http://www.visualdomain.net/ 34. http://www.spaceports.com/~apexdvd/fixsvhs.html 35. http://www.spaceports.com/~apexdvd/fixaudio.html 36. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 37. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 38. http://www.hut.fi/~then/ 39. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Hifilaitteiden ja tarvikkeiden ostaminen Perusteet Millaisia neuvoja olisi stereoiden ostoon ? Ensiksi ennen laitteiden ostamista kannattaa mietti�, mihin laitteistoa meinaa k�ytt��. Esimerkiksi kotiteatteriharrastajilla, klassisen musiikin ja popin kuuntelijoilla on hiukan erilaisia vaatimuksia laitteiston suhteen. Kaiuttimen valinnassa vaikuttavat sek� kuunteluhuoneesi akustiikka, miten voit sijoittaa kaiuttimet ja millaisia ominaisuuksia kaiuttimelta halua. Toiset haluavat kaiuttimelta mahdollisen puhtaan keski��nialueen toiston, ja toisille taas laadukkaat bassot ovat t�rkeimm�t asiat. Hifilaitteita kannattaa rohkeasti menn� kyselem��n oikeisiin hifiliikkeisiin, koska niist� l�ytyy ammattitaitoa alalta. Kodinkoneliikkeiden myyj�t eiv�t yleens� ymm�rr� MIT��N ��nentoistosta (poikkeuksiakin kyll� on). Ennen kuin l�htee ostamaan kaiuttimia on hyv� selvitt�� tietoja kuunteluhuoneesta (mm. koko, onko kivi- via puutalo), mihin kaiuttimet voisi siell� sijoittaa ja mink� tyypist� musiikkia meinaa niill� kuunnella. Kun n�m� tiedot ovat selvill�, osaa hifiliikkeen myyj� antaa hyvi� neuvoja, mitk� olisivat mahdollisesti sopivia kaiuttimia. Lopullinen valitan kannattaa tehd� itse kuuntelemalla kaiuttimia omalla mielimusiikilla (ota CD-levy mukaan liikkeeseen). Parhaan kuvan kaiuttimien toiminnasta lopullisessa ymp�rist�ss� saa kun kuuntelee niit� rauhallisesti kotona (monesta hyv�st� hifiliikkeest� saa kaiuttimia my�s kotiin asti kuunneltavaksi, joten kannattaa kysy� t�t� kun on l�yt�nyt liikkeess� hyvin soivan kaiuttimen). Tyypillisi� laitteiden hintoja: * Viritinvahvistimet l�htev�t noin 1500 markasta * Perusmallisen CD-soittimen saa 700-800 markalla * Hifikaiuttimien parihinnat l�htev�t noin tonnista pari, mutta v�h�n parempiin menee helposti useampi tonni parilta Peruslaitteiston saa siis hankittua hiukan reilulla 3000 markalla. Jos haluaa paremman laitteiston ja enemm�n ominaisuuksia, niin sitten hintaakin tulee enemm�n. Esimerkiksi 1997 vuoden lopussa Hifilehti testasi hifiliikkeiden kasaamia noin 6000 markan hifilaitteistoja ja kaikki olivat hyvi�. Jos olet itse kasaamassa 5000-6000 markan hintaluokassa olevaa stereolaitteistoa, niin laitteisiin sijoitettavat rahat kannattaa yleens� sijoittaa suunnilleen seuraavassa suhteessa: * CD-soitin 1000 mk * Viritinvahvistin 1500 mk * Kaiuttimet 2500-3500 mk * Kaapelit yhteens� 100-200 mk V�h�n reilun kolmen tonnin systeemin voi kasta vaikka seuraavan suuntaisella hintajaolla: * CD-soitin 900mk * Vahvistin 1200mk * Kaiuttimet 1200mk J�rjestelm�� ostaessa kannattaa panosta ennemmin kohtalaiseen vahvistimeen ja cd-soittimeen ja hyviin kaiuttimiin kuin tasaisesti kaikkiin. 1000 ja 2000mk vahvistimien (saati cd-soittimien) ��nenlaadut eiv�t tyypillisesti eroa merkitt�v�sti toisistaan (poikkeuksiakin) on, mutta 1000 ja 2000mk kaiuttimilla on tyypillisesti jo eroa todella paljon ��nenlaadussa. Ainakin halvimmissa pieniss� kotistereopaketeissa j�lleenmyyj�t ja maahantuojat jakavat usein harhaanjohtavaa informaatiota, koska niin tekev�t kaikki muutkin. Eli esitteiss� oleviin teknisiin tietoihin tai myyj�n kertomuksiin ei kannata sokeasti luottaa. Kotiteatterivillitys k�y nyt niin kuumana, ett� monet valmistajat tuovat markkinoille halpoja paketteja vaikka niiden laatu olisikin v�h�n niin ja n�in. Ostoksiin p�tee sama s��nt� kuin aina ennenkin: p�� kylm�n� ja mit��n ei kannata kuuntelematta ostaa. Lehtien laitetesteist� voi saada lis�vinkki� ostamiseen, mutta ostop��t�st� ei kannatta tehd� pelk�st��n testituloksen perusteella, koska sinun mieltymyksesi laitteiden ominaisuuksien suhteen on luultavasti erilainen kuin testin tekij�iden. Vaikka se HiFi-lehden mies kuinka pit�isi jostain mist� sin� et pid�, niin �l� hemmetiss� osta sit�. Sen sijaan osta sellainen, joka miellytt�� sinua. Ostotilanteessa rahaakin t�rke�mpi osa on maalaisj�rjen k�ytt� ja laitteiden kuuntelu. Mist� l�yd�n audiolaitteiden testej� verkosta ? Osoitteista [1]http://www.audiophilia.com/ ja [2]http://www.audioshopper.com/archive.htm l�ytyy monia audiolaitteiden testej�. Verkkok�ytt�jien mielipiteit� erilaisista audiolaitteista l�ytyy osoitteesta [3]http://www.audioreview.com/. Onko laitteissa aina takuu ? Ensiksikin takuu on t�ysin vapaaehtoinen. Valmistajan tai maahantuojan ei ole mik��n pakko antaa takuuta tuotteelle. T�st� voi siis p��tell�, ett� my�s takuuehdot ovat t�ysin valmistaja- tai maahantuojakohtainen asia. Takuuehdot vaihtelevat hyvin yksinkertaisista todella mutkikkaisiin. Suomessa tehdyiss� yksityishenkil�iden kaupoissa on voimassa kuluttajansuojalaki, joka takaa perusturvan. Lis�tietoa t�st� saa kuluttajaviraston sivuilla osoitteesta [4]http://www.kuluttajavirasto.fi/. Jos tuotetta ei koske Suomen kuluttajansuojalaki, voi valmistaja antaa mink�laisia takuuehtoja tahansa (tietenkin kaupantekomaan lakien rajoissa). Kuka vastaa laitteiden takuusta ? Kauppa on ostajan ja myyj�n v�linen, ei ostajan ja valmistajan. Kuluttajasuojalain mukaan myyj� vastaa laitteen tms. virheett�myydest�. Takuu sin�ns� ei merkitse mit��n, vaan laki l�htee siit� ett� tuotteen on kestett�v� kohtuullinen aika. Kohtuullisen k�ytt�ajan m��ritt�minen on tapauskohtaista ja mit��n normaalia kulumista ei korvata. Kuluttajansuojalailla ja takuuehdoilla ei ole sin�ns� mit��n tekemist� toistensa kanssa. Kannattaa my�s muistaa, ett� kuluttajansuojalaki koskee vain yksityisten ihmisten tekemi� ostoksia Takuu on ns. aftersales-palvelua, jonka tarkoituksena on vakuuttaa ostaja tuotteen hyvyydest�. Juridisesti takuuehdot sitovat myyj�� tai valmistajaa sen j�lkeen, kun kauppasopimus on tehty; ne kuuluvat osana kaupan ehtoihin. Takuuehdoista n�kee, kuka vastaa laitteen toimittamisesta takuuhuoltoon ja miss� t�m� takuuhuolto on. Mit��n yleisp�tev�� nyrkkis��nt�� t�h�n ei siis ole. Erityisen tarkkana kannattaa olla maailmalta ostetuissa tuotteissa, joiden takuuehdoissa on myyj�n vastuu saatettu ohittaa kokonaan. Kansainv�lisiss� takuuehdoissa on aika usein maininta Limited Warranty - Rajoitettu Takuu. Jos saat s��st�� ostaessasi laitteen muualta ja olet samalla maksanut laitteen myyjille rahaa (katteen muodossa) mahdollisista takuukorjauksesta, etk� siis voi vaatia paikallista j�lleenmyyj�� huolehtimaan laitteesi takuista. Jotkut laitevalmistajat huoltavat paikallisesti mink� tahansa laitteensa ostopaikasta riippumatta tai/ja maksavat sen takuusta vastaavalle j�lleenmyyj�lle. Monissa tapauksissa toimitaan my�s aivan p�invastoin, eli maahantuoja huoltaa ja vastaa j�lleenmyyjille vain itse tuomistaan laitteista suojaten n�in samalla omia markkinoitaan. Kun tuotetta valitaan, kannattaa mietti� haluaako tuotteen, joka vian l�ytyess� korjataan nopeasti vai tuotteen, johon vikoja ei yleens� ei edes tule. Mik� on kasettimaksu ? 80-luvun puoliv�liss� Suomeen tuli kasettimaksu. Jokaisessa tyhj�ss� C-kasetissa, tyhj�ss� videokasetissa ja vastaavassa tallennusmediassa on minuuttien mukaan laskettu vero. Maksu kasettimaksu tekee noin 2 markkaa kasettia kohti ja videokasettimaksu noin 8 markkaa videokasettia kohden. Tietokoneissa ja ��nitt�viss� cd-soittimissa k�ytett�vist� tallentavista cd-levyist� perit��n hein�kuun 1998 alusta alkaen vastaavaa kasettimaksua kuin tyhjin� myyt�vist� kaseteista ja ��ninauhoista. T�m� veroluonteinen maksu sis�llytet��n tallennusmedian v�hitt�ismyyntihintaan. Kasettimaksun suuruus riippuu tallennusmedian tyypist�. Maksut (vuoden 2000 kev�t tilanne) ovat seuraavan suuruiset: * 3 penni�/minuutti ��nikasetilta * 4,5 penni�/minuutti kuvakasetilta * 1 penni/minuutti tietokone CD-R & RW * 3 penni�/minuutti audio CD-R & RW * 3 penni�/minuutti MiniDisc Noihin maksuihin tulee lis�ksi viel� mukaan ALV-vero. Eli n�m� maksut lis��v�t siis audiok�ytt��n myyt�v�n audio-CD-R:n hintaa reilulla kahdella markalla ja tietokonelevyjen hintaa melkein markalla. Tarkemmat tiedot aiheesta l�ytyv�t aiheen virallisilta webbisvuilta osoitteesta [5]http://www.teosto.fi/info1.html. Lis�ksi kasettimaksua perit��n erillisist� MP3-tallentimista 3 penni� minuutilta keskim��r�isen tallennuspituuden mukaan. Maksun suuruuden vahvistaa vuosittain opetusministeri� neuvoteltuaan sek� maksuvelvollisten tahojen ett� oikeudenhaltijoita edustavien j�rjest�jen kanssa. Kasettimaksua perustellaan sill�, ett� medialle kuitenkin ��nitet��n jotain sellaista, jonka takia jokin muusikko menett�� rahaa, koska ��nitett� ei ostettu vaan kopioitiin. Kasettikorvaukset muodostavat merkitt�v�n osan suomalaisen audiovisuaalisen kulttuurin tukiverkostoa. Kasettimaksu on tuottanut vuosittain yhteens� noin 50 miljoonaa markkaa. K�yt�nn�ss� Teoston perim�t maksut tilitet��n erillisen kasettimaksutoimiston kautta alan j�rjest�ille ja taiteilijoille. Kasettimaksukorvauksia saavia yhteis�j� ovat esimerkiksi [6]Teosto, [7]Gramex, Esek, Luses, [8]Kopiosto, Suomen elokuvas��ti� ja AVEK. Mainittakoon, ett� VHS-C ja kasimiliisisiss� videokaseteissa sek� DAT-kaseteissa ei ole hinnassa kasettiveroa. Ei my�sk��n "pro" CD-R-levyiss�, ne kun ovat tietokonelevyj�, eik� musiikkilevyj� (vaikka niille voikin musiikkia tallentaa). Lis�� tietoja l�ytyy [9]Teoston sivuilta osoitteesta [10]http://www.teosto.fi/. Miksi musiikki-CD-R-levyt maksavat paljon enemm�n kuin datak�ytt��n tehdyt levyt ? Vaikka levyt ovat periaatteessa samaa pohjatavaraa (musiikkik�ytt��n tehdyss� levyss� on vain tunnistuskoodi lis�tty), on monia asioita, jotka tekev�t musiikki-CD-R-levyist� kalliimpi. Musiikkik�ytt��n tehdyss� CD-R-levyiss� kasettimaksu nostaa levyn hintaa hiukan yli markalla. T�t� maksua ei kuitenkaan lis�t� levyn hintaan hifiliikkeess�, vaan jo levyn tullessa maahan, joten maksun aiheuttamat kustannuksen kertautuvat levyn kulkiessa useamman jakeluportaan l�vitse (maahantuoja, j�lleenmyyj�). Lis�ksi yksi merkitt�vimmist� levyjen hintaan vaikuttavista tekij�ist� on myyntim��r�t; audio-CDR -levyjen volyymit ovat huomattavasti pienemm�t kuin data-levyjen, joten luonnostaankin levyjen hinta on korkeampi. Mist� l�yd� hifiliikkeiden webbisivuja ? Alla on lista muutamista Suomessa toimivista hifiliikkeist� joilla on verkossa sivut (lista ei ole t�ydellinen Suomen liikkeiden lista): * [11]Extreme AV osoitteessa [12]http://www.extremeav.fi/ * [13]Hifi Krug osoitteessa [14]http://www.hifikrug.fi/ * [15]HifiStudio-17 osoiteessa [16]http://www.hifistudio17.fi/ * [17]Highend Studio osoitteessa [18]http://www.highendstudio.fi/ * [19]Kruunuradio osoitteessa [20]http://www.kruunuradio.fi/ * [21]Megafonia osoitteessa [22]http://www.megafonia.fi/ myy autohifi�, sek� Audesin kaiutinelementtej� ja Radiotechnican kaiuttimia * [23]MR Hifi osoitteessa [24]http://www.mrhifi.fi/ * [25]Suomen Hifitalo osoitteessa [26]http://www.hifitalo.fi/ Laajempia listoja hifiliikkeist� l�ytyy osoitteista [27]http://www.fi/haku/linkkihakemisto/Harrastukset_ja_vapaa-aika/Hifi / ja [28]http://www.geocities.com/testeri/hifi_linkit.html. Miten laitteita voi tilata Saksasta ? Helpoin tapa on varmasti etsi� saksalaisten hififirmojen webbisivuja ja katsoa sielt� tilausohjeet. Ainakin seuraavia on uutisryhm�ss� kehuttu: * [29]Hifi Components * [30]HIFInesse * [31]Hifi-Regel Ennen kuin rupeat kysym��n toimituksista mit��n newssiryhm�ss�, niin lue tarkkaan sivujen ohjeet l�pi. Lis�ksi kannattaa muistaa, ett� kuvauksia tilauskokemuksista on vaikka kuinka paljon newsseihin postattuna, joten parasta on kun haet ensin k�siisi aihetta k�sittelevi� newssiartikkeja ennen kuin rupea kysym��n samaa aihetta uudelleen ja uudelleen. Vanhoja newssiartikkeja voi k�tev�sti hakea vaikka [32]Dejanews-palvelun kautta (t�m�n helpottamiseksi t�ss� FAQ:ssa on [33]yksinkertaistettu Dejanews hakusivu sfnet.harrastus.audio+video.* ryhmille). Yleens� tilaukset onnistuvat helpoimmin, jos k�yt�ss� on joku kansainv�linen luottokortti. Nyky��n Saksasta voi tilata my�s postiennakolla, joten jos et omaa VISA-korttia tai vastaavaa, niin kannattaa kysell� t�t�kin mahdollisuutta. Toimituskuluja tulee tyypillisesti luokkaa 150-600mk riippuen tavaran painosta ja firmasta. Kannattaa kysell� tilauksen yhteydess� ne tarkat hintatiedot ja toimitusehdot, niin ei tule yll�tyksi� koska toimitushinnat vaihtelevat aika suuresti firmasta toiseen. Laitteiden tilaus Saksasta on EU-alueen sis�ist� kauppaa, joten ALV-verot maksat Saksaan sik�l�isen tason mukaan (katso ovatko jo mukana listahinnoissa) ja mit��n tulleja tai maksuja Suomeen ei tarvitse maksaa. Onko verkossa liikkeit�, jotka myyv�t k�ytettyj� hifilaitteita ? Seuraavat k�ytettyyn hifin liikkeet on uutisryhm�ss� mainittu ja linkki edelleen toimii: * [34]Mr Hifi vaihtolaitteet osoiteessa [35]http://www.mrhifi.fi/ Onko verkossa k�ytetyn audion osto- ja myyntipalstoja ? [36]Keltaisessa p�rssiss� osoitteessa [37]http://www.keltainenporssi.fi/ on oma alueensa audiolaitteille. Keltaisen p�rssin uusimman lehden osto- ja myynti-ilmoitusten lukeminen on maksullinen palvelu, mutta vanhempia ilmoituksia voi lukea ilmaiseksi. [38]Audiopolilla on Espoon Otaniemess� oma pienimuotoinen osto- ja myyntipalsta osoitteessa [39]http://www.tky.hut.fi/~audio/source/markkinat.html. Osoitteesta [40]http://hifitori.dhs.org/ l�ytyy [41]Hifitori niminen ilmainen hifilaitteiden osto- ja myyntipalsta. Miten hifilaitteet tulisi pakata postissa kuljettamista varten ? T�rkein asia pakkaamisessa on se, ett� sis�lt� ei saa p��st� liikkumaan paketin sis�ll�, seuraavaksi tulee se, ett� paketissa ei saa olla "tyhj��" (Siis paketin sis�ll�n tulee tukea pakettia sis�lt�p�in) ja vasta sen j�lkeen tulee iskunvaimennus pehmusteita lis��m�ll�. Hyvin pakattu ei v�ltt�m�tt� tarkoita tonnikaupalla pehmusteita. Hifilaitetta l�hetett�ess� pakettiin tulee ehdottomasti laittaa my�s s�rkyv�� merkinn�t, jotta posti k�sittelee sit� muita paketteja varovaisemmin lajittelussa ja kuljetuksessa. Suurin osa postissa rikkoontuneista paketeista johtuu siit�, ett� l�hett�j� on pakannut ne v��rin. Hyvin pakattuna (esimerkiksi alkuper�inen tehtaan laatikko siin� olevien styroksien kanssa) hifilaitteet kulkevat hyvin postipaketteina. Kalliita laitteita l�hetett�ess� kannattaa my�s kovasti harkita postin vakuuttamista, koska postipaketin vakuuttaminen on edullista johtuen siit�, ett� vahinkoja sattuu harvoin, mutta auttaa kyll� jos vahinko sattuu omalle paketille. Mist� saa maalenkkien poistossa k�ytett�vi� antennierottimia ? Seuraavassa muutamien kohtuuhintaisten antennierottimien ostopaikkoja: * [42]Partco (Puh: 09-5876960) Helsingiss� myy "ANT EROTIN" (JEBSEE EU-634) hintaluokkaan 50 mk + ALV (eli noin 60 mk). Toimittavat my�s postin kautta (toimituskuluja tulee noin 40 mk) * [43]Suomen Radioamat��ritarvike myy tuotetta "J A-A Junction h�iri�adapteri televisioon" hintaluokkaan noin 50 mk. * [44]Yleiselektroniikan komponenttiliikkeest� Helsingist� saa ostaa antennijohdon erottimia nimell� "JEBSEE EU-634 CABLE/VCR GROUND BREAKER FEED THRU SURGE PROTECTOR". Hintaluokka on noin 60 mk. Listassa olevista tuotteista olen havainnut JEBSEE EU-634 sek� "J A-A Junction h�iri�adapteri televisioon" hyvin toimiviksi. Kummatkin noista on varustettu normaaleilla TV:n antennijohdon liittimill�, joten ne voi helposti kytke� antennijohdon v�liin. JEBSEE EU-634 vaikuttaa perustuvan kondensaattoreille tehtyyn erotukseen ja "J A-A Junction h�iri�adapteri televisioon" taas vaikuttaa sis�lt�v�n pienen muuntajan. N�iden paikkojen lis�ksi antennierottimia voi kysell� antennitarvikkeita myyvist� ja antenniasennuksia tekevist� liikkeist�. N�iss� tosin t�llaiset erikoistuotteet tahtovat maksaa noin 200 mk ja ovat monesti F-liittimill� varustettuja, joten eiv�t suoraan k�y "normaalin" antennijohdon v�liin ellei liittimi� vaihda tai sovita. Mist� saa maalenkkien poistossa k�ytett�vi� erottimia linjakaapeliin ? Radioduosta (Isoroballa Helsingiss�, puh (09) 601 544, fax (09) 644 466) saa ostaa RCA-johtoon menevi� audiosignaalin erotusmuuntajia. Hintaluokka on noin 100 mk. Bilteman luottelosta l�ytyy (tuote 31-441 vuoden 1998/1999 luettelossa sivulla 33) noin 40 mk maksava audioerotusmuuntaja RCA-liittimin varustetuna. N�iden paikkojen lis�ksi t�llaisia erotusmuuntajia kannattaa kysell� l�hinn� autohifiliikkeist�. Mist� voin ostaa sovittimen optisen ja koaksiaalisen S/PDIF-liit�nn�n v�liin ? N�it� sovittimia on kaupoissa muutaman valmistajan tekem�n�. Newssiryhm�ss� on mainittu ainakin seuraavat tuotteet: * [45]Midiman CO3 * [46]Fostex COP-1 * [47]Fostex COP-2 Laitteita kannattaa kysell� musiikkiliikkeist�. Tyypillinen hintaluokka tuollaiselle soittimelle on muutamia satasia. Jos haaveilet ostamisen sijasta itse rakentamista, niin Elektor Electronicsin kirjasta 306 Circuits l�ytyy kytkent� nimelt� "Splitter for S/PDIF coax/optical output", joka osaa muuttaa signaaleita optisesta koaksiaaliseksi ja toisin p�in sek� jakaa yhden l�hd�n signaalin useammalle laitteelle. Vinkkej� muuntimen rakentamiselle l�ytyy my�s osoitteesta [48]/docs/audio/spdif.html. Mist� voin ostaa elektroniikan komponentteja, kaapeleita ja liittimi� omiin projekteihin ? Elektroniikan komponentteja myyv�t t�h�n erikoistuneet liikkeet, joista l�ytyy yleens� my�s hyv� valikoima erilaisia kaapeleita ja liittimi�. [49]sfnet.harrastus.elektroniikka FAQ sis�lt�� listan elektroniikkaliikkeiden yhteystiedoista osoitteessa [50]/faq/sfnet.harrastus.elektroniik ka/liikkeita.html. Mist� voin ostaa materiaalia kaiutinkoteloiden rakentamiseen ? Kaiutinkoteloiden rakentamiseen sopivaa puulevy� kannattaa kysell� oman alueen puutavaraliikkeist�. Yleens� lastulevy�, vaneria ja liimapuuta on noissa saatavana. Monessa kaiutinrakennusohjeessa mainittu MDF-levy on hiukan hankalampaa hankittavaa. kyseist� levy� ei ole saatavissa l�hesk��n jokaisesta puutavaraliikkeest�, ja harvasta sit� saa pienemmiss� eriss� kuin koko levyn (noin 5 m^2, hinta tyypillisesti noin 300-600 mk riippuen paksuudesta). Seuraavista liikkeest� p��kaupunkiseudulla saa MDF-levy� mittoihin sahattuna (tiedot kes� 1999): STARKKI Herttoniemi Sahaajankatu 6 00810 HELSINKI Puh. 759 859 Fax. 7598 5859 Levyt pit�� tilata etuk�teen ja ne saa parin p�iv�n toimitusajalla. MDF-levy� saatavilla ainakin 25 mm paksuuteen saakka. 25mm levy on noin 120 mk/m^2 hintaluokassa valmiiksi sahattuna. Puusep�nliike P. Myllykoski Oy Viertolantie 3 01800 Klaukkala Puh. 8794656 Fax. 8797083 Liike tekee keitti�kalusteita sek� komeroita ja myy rakennuslevy� mittoihin sahattuna. Liikkeest� l�ytyy MDF-levy� paksuuksilla 12, 16 ja 19 mm. Hintaluokka noin 100 mk/m^2. Levy� saa mittoihin sahattuna, kun tilaa levyt pari p�iv�� etuk�teen. Liike sijaitsee Klaukkalassa (noin 30 km Helsingist� pohjoiseen). ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [51]palautekaavakkeella. [52]Tomi Engdahl <[53]Tomi.Engdahl@iki.fi> [54][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon References 1. http://www.audiophilia.com/ 2. http://www.audioshopper.com/archive.htm 3. http://www.audioreview.com/ 4. http://www.kuluttajavirasto.fi/ 5. http://www.teosto.fi/info1.html 6. http://www.teosto.fi/ 7. http://www.gramex.fi/ 8. http://www.kopiosto.fi/ 9. http://www.teosto.fi/ 10. http://www.teosto.fi/ 11. http://www.extremeav.fi/ 12. http://www.extremeav.fi/ 13. http://www.hifikrug.fi/ 14. http://www.hifikrug.fi/ 15. http://www.hifistudio17.fi/ 16. http://www.hifistudio17.fi/ 17. http://www.highendstudio.fi/ 18. http://www.highendstudio.fi/ 19. http://www.kruunuradio.fi/ 20. http://www.kruunuradio.fi/ 21. http://www.megafonia.fi/ 22. http://www.megafonia.fi/ 23. http://www.mrhifi.fi/ 24. http://www.mrhifi.fi/ 25. http://www.hifitalo.fi/ 26. http://www.hifitalo.fi/ 27. http://www.fi/haku/linkkihakemisto/Harrastukset_ja_vapaa-aika/Hifi/ 28. http://www.geocities.com/testeri/hifi_linkit.html 29. http://www.hificomponents.de/ 30. http://www.hifinesse.de/ 31. http://www.hifi-regler.de/ 32. http://www.deja.com/ 33. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/dejanews.html 34. http://www.mrhifi.fi/ 35. http://www.mrhifi.fi/ 36. http://www.keltainenporssi.fi/ 37. http://www.keltainenporssi.fi/ 38. http://www.tky.hut.fi/~audio/ 39. http://www.tky.hut.fi/~audio/source/markkinat.html 40. http://hifitori.dhs.org/ 41. http://hifitori.dhs.org/ 42. http://www.partco.fi/ 43. http://www.sral.fi/srat/srat.htm 44. http://www.yeoy.fi/ 45. http://www.midiman.com/ 46. http://www.fostex.com/ 47. http://www.fostex.com/ 48. /docs/audio/spdif.html 49. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ 50. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html 51. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 52. http://www.hut.fi/~then/ 53. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 54. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html Hifilaitteiden hankkiminen ulkomailta T�ll� sivulla olevat tiedot on ker�tty sfnet.harrastus.audio+video uutisryhm�n artikkeleista syksyll� 1997. Er�iden tuttujen kokemusten perusteella n�m� tiedot vaikuttavat pit�v�n paikkaansa. T�m� ei ole mik��n virallinen sana, joten jos tilaat jotain v�h�nkin kalliimpaa ulkomailta niin kannattaa varmistaa maksujen tarkat suuruudet ennen tilausta jostain luotettavasta l�hteest� ett� ei tule kalliita yll�tyksi�. Perusteet Mihin maksetaan EU:n sis�lt� hankittujen tavaroiden arvonlis�vero ? Euroopan Yhteis�n (EU) maissa tuotteiden arvonlis�vero maksetaan siihen maahan mist� tuote on ostettu. Kohdemaassa ei ostajan tarvitse maksaa arvonlis�veroa. Jos esimerkiksi tilaat Saksasta hifilaitteita, niin maksat Saksaan kyseisen maan mukaisen arvonlis�veron. Kun tavara tulee Suomeen niin sinun ei tarvitse maksaa t��ll� mit��n tulleja tai veroja. Periaatteessa EU haluaisi yhten�ist�� ALV:n koko EU:n alueella. T�ll� hetkell� (vuosi 2002 loppu) k�yt�nt� on sellainen, ett� yritykset, joista toimitetaan yli 35 kiloeuron summalla tavaraa, maksavat ALV:n kohdemaahan kohdemaan prosentin mukaan. Jos yritys toimittaa t�t� pienemm�ll� summalla tavaraa Suomeen, maksavat he ALV:n l�ht�maan mukaan l�ht�maahan. N�ist� eri maiden ALV-prosenttien erojen takia monissa EU-alueen verkkokaupoilla sis��n kirjoittautuessa valitaan maa, jotta yritys osaa n�ytt�� oikeat hinnat (hinnat joissa on mukana oikea prosentti veroa). EU-alueella ei ole tulleja joten ALV on ainoa mink� maksat ja senkin vain kerran eli kun saksasta tilaat niin kunhan kuitissa lukee ett� ALV:a on maksettua x-markkaa niin ei ole ongelmia muuten maksat sen t��ll�. Mihin maksetaan arvonlis�vero EU:n ulkopuolelta tilatuissa tavaroissa ? Kun tuote hankitaan jostain EU:n ulkopuolisesta maasta Suomeen, niin silloin kyseisest� tuotteesta t�ytyy maksaa arvonlis�vero sek� mahdollinen tulli. Suomeen maksettavat maksut perit��n tuotteen rajahinnan (tuotteen ostohinta+rahtikulut) mukaan. Jos tullin perim�t maksut (tulli+ALV) ovat alle 50 markkaa niit� ei perit�, koska n�in pienien summien laskuttamisesta aiheutuu suhteettoman suuret kulut. Tullin lyhyt oppim��r� maksujen perinn�st� koskien cd:it� ja tietokonetarvikkeita: tullivero-% = 4,1 alv-% = 22 hinta = hankintahinta + rahtikulut hinta Suomessa = hinta x 1,041 x 1,22 Jos oletetaan, ett� hinta on vaikka 300 mk, niin hinnaksi Suomessa saadaan n�in 381 mk. Kun n�iden erotus on 81 mk joka on yli 50 mk, niin vero ja tullit pit�isi peri�. Jos tilaat esimerkiksi USA:sta tavaraa, niin hinta ylip��t��n arvioidessa voit k�ytt�� valutan kertoimena esimerkiksi 1 dollari = 7.5 markkaa (sis�lt�� t�ll�in tyypilliset tulli 4% alv 22% rahti xx%) (laskettu dollarin kurssilla 1 dollari = 5.5 markkaa). Jos tuotteessa on 22% arvonlis�veroa ja tulli on 4.1%, niin t�ss� tapauksessa tulevan tilauksen arvon ja rahtimaksun yhteism��r�n j��dess� summaan 184,90 mk, tulisi verollinen kokonaishinta Suomessa 234,82 mk. T�ss� verojen ja tullin osuudeksi j�isi 49,92 mk, joka on alle peritt�v�n pienimm�n maksun 50 mk. Eli alle 184 mk normaalituotteissa (rahti+tuote) ei tule siis tullia maksettavaksi. P��ss�laskua varten voi karkeasti laskea, ett� tullin perimien maksujen osuus on noin nelj�nnes tilauksen (tavarat+rahti) hinnasta. Yleinen k�yt�nt� noissa tullausasioissa on, ettei alle 200-300mk:n tilauksiin yleens� puututa ollenkaan, koska tuo tullimaksu j�� niiss� usein alle tuon 50 markan. Kannattaa varmistaa nuo tarkat hinnat ja toimituskulut tuolta liikkeest� ennen tilausta, ett� ei tule yll�tyksi�. Jos tuotteesi kuuluu 22% arvonlis�veron piiriin ja p��lle tulee viel� muita tulleja, niin elektroniikkaan saattaa tulla jopa noin 35% tullimaksuja sis�ll�n ja postikulujen summasta. Jos meinaat tullata ulkomailta tavaraa, niin varminta on, ett� soitat tullipostiin ja kysyt heilt� millaisia tullimaksuja tuotteisiin tulee (ennen soittoa ota selv�� kokonaissummasta l�hetyskulujen kanssa). Se on ihan sama l�hett��k� liike paketin "lahjapakettina", koska ne ovat silti velvoitettuja laittamaan tuotteiden arvon paketin p��lle ja Suomi perii lahjoista samalla tavalla verot kuin normaaleista tilauksista. Jos tuotteiden arvoa ei paketissa n�y, niin se avataan tullissa silmiesi alla. Jos sinulla ei ole esitt�� kuittia tavaroiden todellisesta arvosta niin voit joutua vaikeuksiin. Lis�tietoja tulliasioista voit katsoa osoitteesta [1]http://www.tulli.fi/ tai soittaa tullin neuvontaan (puh: 09 6143 150). Mit� pit�� ottaa huomioon DVD-levyj� ulkomailta tilatessa ? DVD-levyiss� on aluekoodit, joten USA:sta tilattu DVD-levy ei toimi eurooppalaisessa soittimessa (ellei siihen ole tehty muutoksia, jotka poistavat tuon aluekoodisuojauksen). DVD-levyist� menee ensin tullia 3.8%, mink� p��lle tulee viel� arvonlis�vero (22% sek� sis�ll�st� ett� rahdista). Tullia ja arvonlis�veroa ei perit�, jos niiden yhteissumma on alle 50 mk (rajoittaa paketin arvon noin 200 mk:aan rahteineen jos haluat sen ilman lis�maksuja). Lis�tietoja tulliasioista voit katsoa osoitteesta [2]http://www.tulli.fi/ tai soittaa tullin neuvontaan (puh: 09 6143 150). Mist� saan Saksalaisten hifikauppojen yhteystietoja ? T�ss� alla pieni lista Saksalaisista hifiliikkeit� joista voi koettaa tilata tavaraa: * Hifi Mueller webbisivut l�ytyv�t osoitteesta [3]http://www.hifi-mueller.de/ * Hifi Components Bernhard Vehns webbisivut l�ytyv�t osoitteesta [4]http://http://www.hificomponents.de/ * Thomann webbisivut l�ytyv�t osoitteesta [5]http://www.thomann.de/. Sivujen kielivalikoimasta l�ytyy my�s suomen kieli. * Hifi Video Fahversand * [6]Hifinesse webbisivut l�ytyv�t osoitteesta [7]http://www.hifinesse.de/ (t��lt� saa my�s autohifi�) * [8]The Musicians Gear Direct Shop myy ammattiaudiolaitteita sek� musiikkitarvikkeita osoitteessa [9]http://www.musicians-gear.com/ Kauppaa voi tehd� sek� yleens� VISA:lla, ett� C.O.D, eli postiennakko tai rahtiennakko. Kannattaa jokaisen liikkeen kohdalla katoa mit� maksutapoja heill� voi k�ytt��. Suurilla l�hetyksill� k�ytet��n rahtilaskutuksessa kuutiorahtia joka on kallista. Jos Saksan kieli ei ole kamalan hyvin halussa, niin kannattaa hy�dynt�� verkossa osoitteesta [10]http://babelfish.altavista.digital.com/ l�ytyv�� [11]Balbelfish ilmaista automaattista tekstin ja webbisivujen k��nn�spalvelua. Valuuttakursseissa auttaa osoitteesta [12]http://www.oanda.com/converter/classic l�ytyv� valuuttakurssikonvertteria. Mit� kannattaa ottaa huomioon laitetyyppi� ulkomailta valittaessa ? Ulkomailta laitetta hankittaessa kannattaa ensiksi varmistaa ett� laite sy� t�k�l�ist� verkkoj�nnitett� (230V) ilman ongelmia. Euroopan alueella t�m�n kanssa ei tule ongelmia, mutta joissain maissa k�ytetyt erilaiset verkkojohdon pistokkeet saattavat tuottaa ongelmia ellet ole valmis vaihtamaan niit�. USA:ssa on k�yt�ss� 110V 60 Hz verkkoj�nnite, joten sik�l�isi� laitteita et v�ltt�m�tt� saa toimimaan suoraan 230V 50Hz verkkoj�nnitteell� (monet laitteet saa toimimaan muuntajan kautta, mutta ei kaikkia). Ennen mink��n s�hk�ll� k�yv�n laitteen tilaamista Amerikoista on syyt� selvitt��, sopivatko laitteet varmasti t�k�l�iselle verkkotaajuudelle ja -j�nnitteelle. Pelkk� j�nnitteen valitsin 125V/230V ei v�ltt�m�tt� riit�. 60 hertsille tarkoitettu muuntaja k�y 50 hertsin verkossa kuumempana ja pit�� kovempaa hurinaa, vaikka j�nnite olisi asetettu valintakytkimell� sopivaksi. Seuraavaksi kannatta ottaa huomioon ett� varsinkin televisiol�hetyksien tekniikoissa on eroja eri maiden v�lill�. Euroopassa k�ytet��n sek� PAL ett� SECAM j�rjestelmi�. Television ��nij�rjestelmist�kin on useita erilaisia variaatioita eri maissa. Saksasta esimerkiksi videolaitteita tilattaessa kannattaa tarkistaa niiden stereovastaanottimen laji, koska Saksassa kun ei ole NICAM:ia k�yt�ss� (k�ytt�v�t analogista A2 nimist� stereo��nij�rjestelm��). Mit� vaikutusta on kun 110V 60Hz j�nnitteelle suunniteltua laitetta yritt�� ajaa 50 Hz taajuisella muuntajasta saadulla 110V vaihtoj�nnitteell� ? Suoraan verkkoj�nnitteell� toimivalla s�hk�moottorilla varustettujen laitteiden kanssa ongelmaksi tulee helposti, ett� s�hk�moottori py�rii v��r�� nopeutta. Onneksi nykyaikaisissa hifilaitteissa k�ytet��n p��asiassa matalaj�nnitteisell� tasaj�nnitteell� toimiva moottoreita, joten verkkoj�nnitteen taajuus ei vaikuta niiden toimintaan. Jos laitteessa on kello, niin kannattaa varmistaa, ett� se ei ota taajuusreferenssi��n s�hk�verkosta, koska se toimisi t�ll�in v��r�ll� nopeudella. K�ytett�ess� 60 Hz laitetta 50 Hz j�nnitteell� kannattaa varautua mahdollisiin hurinaongelmiin, jotka voivat johtua laitteen verkkomuuntajasta tai suodatuskondensaattorien riitt�m�tt�myydest� 50 Hz taajuudelle. Jos muuntaja on hyvin tarkkaan optimoitu 60 Hz toiminnalla, niin on mahdollista ett� 50 Hz j�nnitteell� muuntajan syd�n alkaa osittain saturoitumaan, mik� aiheuttaa muuntajaan voimakasta hurinaa, muuntajan voimakasta l�mpenemist� ja ulkoisia magneettih�iri�it�. Mik�li hankkimasi laite k�ytt�� ulkoista muuntajaa (tai siihen on mahdollisuus), niin paras ratkaisu on hankkia laitteen vaatimaa k�ytt�j�nnitett� tuottava 230V 50Hz verkkoj�nnitteell� toimiva muuntaja ja k�ytt�� laitetta sill�. N�in v�ltyt 230V->110V muuntajan hankkimiselta ja mahdollisilta laitteen oman muuntajan ongelmilta toimia 50 Hz j�nnitteell� kunnolla. Mit� pit�� ottaa huomioon 220V->110V muunninta hankittaessa ? Kannattaa kiinnitt�� huomiota, ett� 220V->110V j�nnitemuuntimia on kanta eri tyyppi� jotka on tehty eri k�ytt�tarkoituksiin. Oikeat muuntajat sek� isompitehoisille peruslaitteille (leiv�npaahdin ja hiustenkuivaaja) tehdyt elektroniset muuntimet. Nuo muuntajat todellakin muuntavat 220V->110V, joten niill� saa melkein laitteen kun laitteen toimimaan t�k�l�isell� s�hk�ll� kunhan ostaa riitt�v�n tehokkaan muuntajan. Yleisimmin ulkomailta saatavat edulliset 220V->110V muuntajat ovat teholuokassa 50W. Noiden muuntajien kanssa kannattaa huomioida pari seikkaa, jotka saattavat hiukan haitata k�ytt�� Suomessa: * Pistorasiaan suoraan laitettavien muuntajien nastat saattavat l�hte� ihan suoraan kotelon pinnasta, jolloin t�llainen muuntaja ei k�y mihink��n maadoitettuun tai syvennyksess� olevaan pistorasiaan eik� my�sk��n pysy kunnolla kiinni matalammissakaan pistorasioissa. * Halvat muuntajat on toteutettu s��st�muuntaja-periaatteella joten ne eiv�t yleens� tarjoa mit��n erotusta 110V ja 220V puolien v�lill�. Riippuen muuntajan asennosta pistorasiassa toinen noista 110V laitteeseen menevist� nastoista on siis joko 220V tai 0V potentiaalissa ja toinen siin� 110V potentiaalissa. Eli laitteen eristyksen tulisi sitten kest�� t�k�l�inen 220V eristys eik� laite saa olettaa ett� toiseen laitteeseen nastaan tulee aina nollajohto. Turvallisempi vaihtoehto on ostaa Suomesta oikea erotusmuuntaja, joka tarjoaa 110V l�hd�n. * Osa USA:ssa myyt�vist� 220V->110V muuntajista on hiukan heikosti suunniteltu (varmaankin 60 Hz kaavoilla). Ne tahtovat kuumentua aika voimakkaasti kun niit� pit�� jonkin aikaa sein��n kytkettyn� vaikka niiss� ei olisi kuormaakaan (tarkoitettu alunperin kai vian lyhytaikaiseen k�ytt��n tai jotain). S�hk�turvallisuus muutenkin vaikuttaa joskus hiukan arveluttavalle. * Muuntajat ovat muuntajia, joten ne voivat aiheuttaa magneettisia h�iri�it� l�hell� oleviin laitteisiin ja kaapeleihin. Halvat muuntajat yleens� synnytt�v�t suuremmat h�iri�t kuin parempilaatuiset kalliimmat muuntajat. Jos pelk�� hurinaongelmia kannattaa ehk� hankkia erillisen virtajohdon p��ss� oleva isompi muuntaja, jonka voi tarvittaessa siirt�� kauas herkist� laitteista. Elektroniset j�nnitemuuntajat ovat pienikokoisia ja kevyit� ja v�itt�v�t kest�v�n jopa yli 1000W tehoja. N�m� muuntimet on tehty ainoastaan l�mmityskuormia ja yksinkertaisia yleismoottoreita varten. Elektronisten j�nnitemuuntajien toimintaperiaate on yleens� joko tasasuuntain joka p��st�� vaan toisen puolen 220V j�nnitteen vaiheesta l�pi tai paremmin tehdyt toimivat samalla periaatteella kuin valohimmentimet, eli p��st�v�t vain osa s�hk�n vaiheesta l�pi. N�in saadaan laitteelle n�kyv� keskim��r�inen j�nnite puolitettua, joten yksinkertaiset l�mmittimet toimivat ihan hyvin. Koska ulostuloj�nnite ei ole en�� ollenkaan sinimuotoista ja sen huiput saattavat olla edelleen samalla tasolla kuin 220V sein�j�nnitteess�, niin t�llaisen elektronisen muuntimen per��n ei pid� laittaa mit��n muuntajia tai muuta herkk�� elektroniikkaa sis�lt�vi� laitteita, koska ne yleens� hajoavat t�st�. Eli t�llaisen elektronisen muuntimen per��n ei kannata yritt�� kytke� mit��n audio, video tai tietokonelaitteita, koska menev�t melko varmasti t�ss� kokeilussa rikki Mit� ongelmia voi tulla vastaan jos tuon radion USA:ta ? Periaatteessa radio toimii t��ll�kin. Digitaaliviritteisten radioiden kanssa ongelmaksi voi tulla, ett� FM-radion kanavarasteri USA:ssa on 200 kHz, kun se on Suomessa 100 kHz. USA:ssa ei ole k�yt�ss� parillisia desimaaleja FM:ll�, joten radio ei mahdollisesti osaa viritty� niille taajuuksille. Eli esim. 100.1 MHz ja 100.3 MHz l�ytyy, mutta 100.2 MHz ei. Useimmat jenkkiradiot hyppiv�t yli nuo parilliset desimaalit, koska niill� ei ole radioasemia. Joissakin radioissa voi dipin tms. k��nt�m�ll� tai jollain erityisell� n�pp�inyhdistelm�ll� saada rradion kanavavirityksen tarkkuudeksi 100 kHz, joten nuo parillisetkin desimaalit tulevat mukaan. T�m� s��t� on radiokohtainen viritys eik� ole saatavissa l�hesk��n kaikissa laitteissa. Analogiselle virityksell� (py�ritett�v� nuppi) varustetuissa radioissa ei ole t�t� parillisten taajuuksien ongelmaa, koska ne voidaan vapaasti viritt�� mille tahansa taajuudelle viritysalueellaan. Taajuusjaon lis�ksi USA:ssa k�ytet��n hiukan erilaista esikorostusta FM-radioissa kuin t��ll�. Jos kuuntelet jenkkiradiolla t�k�l�ist� radiol�hetyst�, niin taajuusvasteesta ei tule ihan vaakasuoraa (ei yleens� h�iritse). Lis�ksi huollon suhteen olet maahantuojan armoilla. CD-radiot ovat edullisia Euroopassa, mm. Suomessa, joten ainakin niiden tuonnin kannattavuus on usein kyseenalaista. Miten takuuasiat toimivat ulkomailta hankitussa laitteessa ? Takuiden toimivuus riippuu miten kyseinen laitemerkki on asiat j�rjest�nyt. Kuluttajasuojan perusteiden mukaan myyj�liike vastaa ensisijaisesti takuusta asiakkaalle ja maahantuoja myyj�lle. Suomessa olevasta liikkeest� ostetulle tavaralle saat takuun Suomessa olevan liikkeen kautta ja Saksassa taas sik�l�isen liikkeen kautta. Takuukorjausta varten voit siis joutua l�hett�m��n laitteen Saksaan, ellet se sitten sovittua jotain keinoa, jolla takuukorjaus hoidetaan Suomessa t�k�l�isen maahantuojan kautta. Suomalaisen maahantuojan pit�isi korjata laite kunhan se on ollut alunperin tarkoitettu EU-alueelle ja takuun maksaja on selvill�. Osalla laitemerkeist� on maailmanlaajuinen takuu, jolloin takuun alaisen laitteen korjauksen pit�isi onnistua ongelmitta laitteen paikallisen maahantuojan kautta (saattaa vaatia paperisotaa ja ett� myyj�liike on laitteen myynnin yhteydess� t�ytt�nyt kansainv�lisen takuun paperit). Kannattaa varautua, ett� paikallinen maahantuoja ei ole kamalan innostunut ulkomaisen laitteen takuuasioiden hoitamisesta, vaikka se homma sille laitteen kansainv�listen takuuehtojen mukaan kuuluisikin. Osalla laitteista ei ole kansainv�list� takuupalvelua, joten jos laite vikaantuu, niin se pit�� l�hett�� ostomaan edustajalle jos mielii saada takuukorjausta. L�hesk��n kaikilla merkeill� ei ole edes edustajaa Suomessa. Olkaa siis varovaisia kun ostelette Hifi� ulkomailta, kannattaa selvitt�� takuuasiat ennen laitteen ostamista ulkomailta ainakin v�h�nkin arvokkaampien laitteiden kanssa. Toimivatko Englannista ostetut videolaitteet ja videokasetit Suomessa ? Englannista ostetut televisiot ja videonauhurit eiv�t oletusarvoisesti toimi Suomessa t�ysin kunnolla, koska taivaalla liikkuva kuvasignaali on hieman eri lailla toteutettu. Suurimmat erot ovat k�ytetyiss� kanavapaikoissa ja miten videosignaalin ��ni on l�hetetty. Vastaanoton j�lkeen videoj�rjestelm�t ovat yhteensopivat, joten Englannista ostetut videokasetit ovat toiminnaltaan tarkalleen samoja kuin Suomessakin ja yhteensopivia Suomessa myyt�vien videonauhureiden kanssa. Toimivatko Saksasta ostetut videolaitteet ja videokasetit Suomessa ? Saksasta ostetut televisiot ja videonauhurit toimivat toimivat Suomessa normaalin kuvan ja mono��nen osalta. Taivaalla liikkuva stereo��ni on Saksassa toteutettu A2-nimisell� j�rjestelm�ll� ja Suomessa NICAM-nimisell� j�rjestelm�ll�, joten Saksasta ostettu stereovideo/stereoTV eiv�t toista Suomessa stereo��nt�, ellet osta Saksasta sellaista mallia, jossa on mukana NICAM-tuki (joissain laitteissa on, monissa vain Saksan markkinoille tehdyiss� laitteissa ei ole kuin A2-stereo��nituki. Vastaanoton j�lkeen videoj�rjestelm�t ovat yhteensopivat, joten Saksasta ostetut videokasetit ovat toiminnaltaan tarkalleen samoja kuin Suomessakin ja yhteensopivia Suomessa myyt�vien videonauhureiden kanssa. Toimivatko USA:sta ostetut videolaitteet ja videokasetit Suomessa ? USA:sta ostetut televisiot ja videonauhurit eiv�t toimi Suomessa t�k�l�isten televisiol�hetysten kanssa. USA:ssa k�ytetty NTSC-televisioj�rjestelm� ei ole yhteensopiva Suomessa k�yt�ss� olevan PAL-j�rjestelm�n kanssa. Lis�ksi USA:ssa laitteet on tehty toimimaan 110V j�nnitteell�, joten niit� ei voi liitt�� t�k�l�iseen s�hk�verkkoon ilman j�nnitett� sovittavaa muuntajaa. USA:n videokasetit eiv�t ole yhteensopivia Suomessa myyt�vien PAL-standardin mukaisten videoiden kanssa. Jos laitat Suomessa olevaan videoon sis��n USA:sta ostetun kasetin, et saa televisiolle mit��n j�rkev�� kuvaa, ellet satu omistamaan ns. moninormivideota, jota tukee my�s NTSC-kuvaa. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [13]palautekaavakkeella. [14][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ [15]Tomi Engdahl <[16]Tomi.Engdahl@iki.fi> References 1. http://www.tulli.fi/ 2. http://www.tulli.fi/ 3. http://www.hifi-mueller.de/ 4. http://www.hificomponents.de/ 5. http://www.thomann.de/ 6. http://www.hifinesse.de/ 7. http://www.hifinesse.de/ 8. http://www.musicians-gear.com/ 9. http://www.musicians-gear.com/ 10. http://babelfish.altavista.digital.com/ 11. http://babelfish.altavista.digital.com/ 12. http://www.oanda.com/converter/classic 13. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 14. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 15. http://www.hut.fi/~then/ 16. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Elokuvat ja elokuvateatterit ��nentoisto Miten on huolehdittu, ett� elokuvateatterin valkokangas ei pilaa sen takana olevien kaiuttimien toistoa ? Elokuvateatterin valkokankaan tulee p��st�� l�pi sen takana olevista kaiuttimista tuleva ��ni. T�ysin tiivis kangas ei sovellu t�h�n hommaan, koska se el�isi helposti kaiuttimien ��niaaltojen tahdissa ja h�iritsisi korkeiden ��nien toistoa tuntuvasti. T�m�n takia elokuvateattereissa k�yt�ss� olevassa valkokangasmateriaalissa on reiki�, joista ��ni p��see hyvin kankaan l�pi. Mikroperforoidussa valkokankaassa on noin 300 000 reik�� neli�nmetrill�. N�ist� rei'ist� ��ni p��see hyvin l�pi, mutta ne huonontavat kankaan heijastavuutta noin 25 prosenttia t�ysin tiiviiseen kankaaseen verrattuna. Mik� on elokuva��nentoiston historia ? Elokuva��nentoiston historia lyhyesti: * 1889 Ensimm�iset elokuvat * 1926 Vitaphone: Ensimm�iset ��nielokuvat, elokuvat "Don Juan" and "The Jazz Singer", ��ni oli talletettu erilliselle levylle * 1928 Ensimm�inen ��nielokuva, jossa ��ni oli talletettu filmille, ��ni monoa * 1940-luku Stereoj�rjestelm� tulee kaupalliseen k�ytt��n, ensimm�inen monikanava��nell� varustettu elokuva Disneyn "Fantasia" * 1950-luku Cinerama: Kokeilua usean projektorin tekem�ll� leve�ll� kuvalla ja monikanava��nell� (5 eteen ja 2 taakse) * 1953 Cinemascope: 4-kanavainen magneetti��ni, 3 kanavista edess� ja 1 takana * 1955 Todd-AO 70mm: 6-kanavainen ��nentoisto, 5 kanavaa edess� ja 1 takana * 1970-luku 70 mm filmij�rjestelm� otettiin laajasti k�ytt��n, "Star Wars," "Close Encounters of the Third Kind" ja "Apocalypse Now", ruvettiin k�ytt�m��n my�s ��niformaattia, jossa 3 etukanavaa ja 2 takakanavaa * 1990-luku Digitaali��ni tulee elokuvateattereihin, otettiin k�ytt��n 5.1 kanavaformaatti (3 eteen, 2 taakse, subwoofertehoste) * 1994 Sony kehitt�� 8-kanavaisen digitaalisen SDDS-��nisysteemin, jossa on 5 kanavaa eteen 2 taakse sek� subwoofer Lis�tietoja l�ytyy osoitteesta [1]http://www.sdds.com/whatis/8channel/chrono.html, mihin edell� ollut historiikkikin perustuu. Miss� ��ni sijaitsee elokuvafilmill� ? Elokuvafilmill� voi nykyp�iv�n� olla useampiakin kuin yht� ��niformaattia. Perinteinen analoginen optinen ��ni sijaitsee kuvan vasemmassa reunassa kuva-osan sek� filmin reit'iyksen v�liss�. Dolby Digital ��ni on talletettu digitaalimuodossa filmille filmin reikien v�liin. SDDS-��ni on talletettu filmille kumpaankin reunaan reikien ulkopuoliselle alueelle. DTS-��nt� k�ytett�ess� filmi sis�lt�� vain ulkoista ��nil�hdett� ohjaavan aikakoodin, joka sijaitsee normaalin analogisen ��nen ja kuvan v�liss� ohuena raitana. Kuva eri ��nisignaalien sijaintipaikoista l�ytyy osoitteesta [2]http://www.thx.com/theatres/sound_digital.html. Miten elokuvafilmien analoginen ��ni on talletettu filmille ? Perinteinen elokuvafilmin optinen ��niraita on talletettuna filmin reunaan kuvan viereen. Niit� on kaksi rinnakkain, vasen ja oikea kanava. T�m� optinen ��niraita muistuttaa silmin katsottuna "syd�nk�yr��". Optisilla raidoilla on normaali stereo��ni. ��ni on filmill� 24 ruutua kuvaa edell� koska ��nen lukija on projektorissa kuvaportin j�lkeen (joissain filmeiss� voi olla my�s 15 ruudun p��ss�). Jos elokuvafilmi ei ole kovin vanha, niin sen ��niraita on suurella todenn�k�isyydell� Dolby A- tai SR-koodattu. K�yt�nn�ss� t�m� tarkoittaa sit� ett� kahdelle raidalle on ymp�tty 4 kanavaa (vasen, keski, oikea, tehoste) jotka erotellaan toisistaan Dolbyn dekooderilla (vastaava kuin Dolby Surround). Dekooderi hoitaa my�s A- tai SR-tyyppisen kohinanpoiston. Optiselta raidalta ei kuitenkaan saa kovin moneen esitykseen virheet�nt� ��nt�, koska kun filmi kiert�� muutamassa teatterissa siihen tulee likaa joka kuuluu ��ness�. K�yt�nn�ss� kaikissa filmeiss� olla t�m� optinen ��niraita siksi, ett� ne olisivat yhteensopivia my�s sellaisissa teattereissa joissa ei ole digitaalilaitteistoa. Joissain filmiformaateissa (70 mm filmit) k�ytet��n filmin reunassa magneettista ��niraitaa. Mik� on Dolby Digital ? Dolby Digital on Dolby laboratorion kehitt�m� digitaalinen monikanava��nisysteemi, josta yleens� k�ytet��n 5.1-kanavaista versiota (3 eteen, 2 taakse ja subwoofer). Dolby Digitalin data sijaitsee filmin reikien v�leiss�, mist� se luetaan optisesti. Mik� on DTS-��ni ? DTS on amerikkalaisen Digital Theatre Systemsin (alkujaan Universal Studioiden perustama yhti�) kehitt�m� digitaalinen 5.1-kanavainen surround��nisysteemi. DTS-��ness� on 3 etukanavaa, 2 takakanavaa ja subwooferkanava. DTS-��ni on esitet��n teatterissa erillisilt� DTS-levyilt�, jotka toimitetaan filmikelojen ohessa. Itse filmin laidassa optisten ��niraitojen ja kuvan v�liss� kulkee aikakoodiraita (muistuttaa morsekoodia), jota luetaan projektoriin kytketyll� optisella lukijalla samaan tapaan kuin optinen "valo��nikin" (lukija voi olla kuitenkin erillinen, j�lkeenp�in asennettu). T�m� aikakoodi sitten tahdistaa CD:lt� tulevan ��nen siten ett� se on kuvan kanssa synkassa. Joskus saattaa DTS-��ni pudota filmikelan (projektorin) vaihdon yhteydess� hetkeksi pois ja ��ni tulee optiselta raidalta Dolby stereona - teattereissa on toki my�s Dolby Surround dekooderi joka l�htee mukaan automaattisesti jos DTS ei toimi. Eron huomaa helposti jos se tapahtuu ja sen osaa ennakoida ja kuunnella (filmikelan vaihdon aikanahan on aina enemm�n roskaa ja naarmua kuvassa). Mik� on SDDS-��ni ? SDDS-��ni on Sonyn kehitt�m� digitaalinen elokuvien monikanava��nisysteemi. Sill� on mahdollista saada aikaan hyv�laatuinen 5.1 tai 7.1 -kanavainen elokuva��nentoisto. SDDS-raidat ovat filmin molemmissa ulkoreunoissa rei'ityksen ulkopuolella. Toinen on toisen varmuuskopio ja ne on viiv�stetty hiukan toisistaan. Vasta kun molempien luku ep�onnistuu, kytket��n Dolby Stereo valo��ni p��lle. Lis�tietoja aiheesta l�ytyy osoitteesta [3]http://www.sdds.com/. Voiko digitaali��nen lukua lis�t� vanhaan elokuvaprojektoriin ? Dolby Digital, DTS ja SDDS voidaan lis�t� my�s vanhaan elokuvaprojektoriin, sill� kaikkia luetaan optisesti. Tarvitaan vain pieni lis�luuppi filmille jossakin kohdassa. Sijainti ei ole tarkka, sill� j�rjestelmiss� on viives��t�, jolla huulisynkka siirret��n kohdalleen. Miksi suomessa ei n�ytet� SDDS-��nell� varustettuja elokuvakopioita ? Finnkinolla on t�ll� hetkell� (1999 alussa) vain yksi teatteri (Bristol), joka kykenee SDDS ��nentoistoon ja siell�kin vain 5.1-kanavaisena. Toinen syy siihen miksi SDDS kopioita ei n�ytet� Suomessa on niiden mielet�n hinta: * Ensinn�kin SDDS kopio on kallis * SDDS-filmiin ei voida tehd� tekstityksi� perinteisesti tyylill�, jossa tekstityksen p��lle vedet��n ohut vaha kerros. T�m� vahakerros riitt�� kuitenkin tuhoamaan SDDS ��niraidan, joten tekstitt�miseen joudutaan k�ytt�m��n laseriin perustuvaa tekniikkaa. (noin 200 000 markkaa/filmi). N�ist� taloudellisista syist� elokuvista ei ole otettu SDDS kopioita Suomen levitykseen. Miten 70 mm filmin ��nikanavat on jaettu ? 70 mm filmille on mahdollista tallettaa 6 analogista ��niraitaa. Perinteisesti 70 mm:n filmin tyypillinen kanavajako on viisi eteen ja yksi taakse tai kolme eteen ja yksi taakse, riippuen filmist� ja teatterista. Uusissa 70 mm filmille kopioiduissa elokuvissa voidaan k�ytt�� my�s nykyisille digitaalisista surroundsysteemeist� tuttua kanavajakoa 3 eteen ja 2 taakse. Kuva Mik� on elokuvateattereissa k�ytetty kuvanvaihtotaajuus ? Elokuva-alan standardi kuvataajuus on 24 kuvaa sekunnissa. K�yt�nn�ss� kaikki normaalit elokuvat k�ytt�v�t sit�. Miten on mahdollista, ett� elokuvan nopeus 24 kuvaa sekunnissa ei n�yt� hirve�n v�lkkyv�lle katselijan silmiss� ? 24Hz vilkuntaa ei tavallisen ihmisen silm�t kest� v�h�� aikaa kauempaa, mink� takia elokuvaprojektoreissa on "mekaaninen frame doubler": suljin n�ytt�� kutakin filmiruutua kahdesti jolloin vilkuntataajuus on 48Hz (joskus k�ytet��n my�s kolmesti n�ytt�mist�). T�ll� menettelyll� saadaan kuvan v�lkynt�taajuus j�rkev��n luokkaanm mutta haittana t�st� on elokuva-kuvan nykiminen, joka isolla kankaalla n�kyy toisinaan eritt�in selv�sti. Jokaista elokuvaruutua n�ytet��n siis teatterista riippuen kaksi tai kolme kertaa. T�m� on helppo tarkistaa seuraavan kerran, kun k�yt katsomassa esimerkiksi scifi-leffaa. Odota kohtausta, jossa t�htitaivasta rullataan hitaasti. Jos t�hdet n�kyv�t kahtena, on suljin 48-hertsinen; jos ne n�kyv�t kolmena, on taajuus 72 Hz. Syy, miksi 48 Hz ei elokuvateattereissa yleens� n�yt� kovin v�lkkyv�lt� tavallisen katsojan silmiin on yksinkertaisesti siin�, ett� kuva on tavattoman himme� verrattuna h�m�r�ss�k��n huoneessa katsottuun tv-ruutuun. Samasta syyst� 35-millisen filmin rakeisuus ei n�yt� h�iritsev�lt�. Millaisia erilaisia filmij�rjestelmi� ja kuvasuhteita elokuvissa k�ytet��n ? Alla taulukko erilaisista filmiformaateilta (per�isin Tekniikan Maailmasta 3/99 sivulta 113): J�rjestelm� K�yt�ss� Kuvasuhteet Tekniikka Cinemarama ei 3:1,2.77:1,2.75:1,2.59:1 kuvataan kolmella kameral la Cinemascope ei 2.66:1,2.55:1,2.35:1 CinemaScope-linssi Vistavision kyll� 1.96:1,1.85:1,1.66:1 kamera kyljell��n Todd-AO ei 2.35:1,2.20:1 70 mm filmi rajattu 65 mm kokoon IMAX kyll� 2.35:1 70 mm filmi, j�ttikankaal le Technirama ei vaihtelevat kamera kyljell��, erikois linssi Ultra Panavision 70 ei 2.76:1 70 mm filmi rajattu 65 mm kokoon Panavision kyll� 2.35:1,1.85:1 suosituin j�rjetelm� nyky ��n Super 35 kyll� 2.35:1 rajattu kokoonsa Pan and Scan kyll� 1.33:1 rajattu television kuvasu hteeseen Kuvat eri formaattien kuvion muodoista l�ytyy osoitteesta [4]http://www.spaceports.com/~apexdvd/aspect.html. Kuinka paljon elokuvia on kuvattu 70 mm filmille ? 70mm systeemi� suosittiin elokuvaformaattina 1970-luvuilla. 65mm negatiiville on kuvattu parisataa elokuvaa. T�h�n lukemaan kaikki SuperPanavision, UltraPanavision, Todd-AO, Dimension-150, IMAX, ym. tekniikoilla kuvatut filmit, joissa on k�ytetty 65mm negatiivia. Suurin osa noista 200 on ep�ilem�tt� IMAX-leffoja. Vaikka moni elokuva kuvattiin 65mm:lle, ei niist� koskaan tehty kuin muutama 70mm esityskopio isoimpia saleja varten. 65mm negatiivista tehtyjen 35mm printtien kuvanlaatu oli kuitenkin niin hyv�, ett� tavallisia teattereja ei kannattanut varustaa 70mm kalustolla. Nyky��n t�m�n filmaustavan k�ytt� on v�h�ist�, koska se on hyvin kallis. Varsinkin kun elokuvasta on k�yt�nn�ss� pakko tehd� my�s 35mm versio, koska valtaosassa maailman teattereita ei 70mm kopioita voi n�ytt��. Lis�ksi 35mm filmien laatu on parantunut huomattavasti 70mm filmien kulta-ajoista, eik� esimerkiksi rakeisuus ole en�� syy kuvata isommalle negatiiville. 70mm blow-up kopioita tehd��n nyky��n l�hinn� isoimpia saleja ja varsinkin drive-in -teattereita varten, sill� 35mm projektorin valovoima ei yksinkertaisesti riit� valaisemaan em. paikkojen valtavia kankaita. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa k�yd� tutustumassa American WideScreen Museumin webbisivuihin osoitteessa [5]http://www.simplecom.net/widefilm/. Miss� Helsingin elokuvateattereissa on voitu/voidaan esitt�� 70 mm elokuvia ? 70 mm:n filmi� taidettiin pysty� esitt�m��n Helsingiss� Bristolin lis�ksi vain edesmenneess� Savoyssa sek� Maxim 1:ss�. N�ytet��nk� elokuvia Suomessa viel� 70 mm formaatissa ? Kannattaa sitten katsoa ensi-iltansa ulkomailla, jos mielii n�hd� 70 mm version, sill� Suomeen ei 70mm printtej� ainakaan Finnkino en�� tuo (ja sama on kuulemma Sandrewsin kanta). Filmin laatu on kuulemma kehittynyt niin paljon, ett� kuvanlaatu ei en�� h�vi� ainakaan 70mm blow-up versioille. Super 70mm tekstitys on lis�ksi niin t�rke�n kallista, ett� ei kannata Suomeen niit� tuoda. Leffoista luonnollisesti tehd��n aina my�s 35mm versiot, koska valtaosassa maailman elokuvateattereita ei pysty esitt�m��n 70mm printtej�. Er�iss� erikoisteattereissa esitet��n viel� 70 mm elokuvia. Esimerkiksi Oulun Tietomaassa ([6]www.tietomaa.fi) esitet��n viel� 70 mm filmej�. Esitett�v�t elokuvat ovat IMAX-dokumentteja maailmalta. Mit� etuja ja haittoja 70 filmeill� on ? 70 elokuvaformaatti on kuvanlaadultaan perinteist� 35 mm filmi� parempi johtuen suuremman filmikoon tarjoamasta paremmasta resoluutiosta. 70 mm filmikopio pystyy tarjoamaan analogisen 6-kanavaisen ��nentoiston, joten ennen digitaali��niaikaa se oli ainut formaatti, jolla saatiin aikanaan todellinen monikanavatoisto. 70 mm ��nentoisto perustuu filmin reunassa olevaan 6-raitaiseen magneetti��neen, jossa k�ytet��n Dolby NR-kodinanvaimennusta. Valtava filmin tarjoama nauhanopeus pystyy tarjoamaan todella korkealaatuisen ��nentoiston, jos kopio on kunnossa. 70 mm formaatti on h�vi�m�ss�, koska hinnan takia oli teht�v� kompromissi, valo��ni/digitaalikopio kun maksaa murto-osan monikanavaiselle analogisella magneetti��nell� varustetusta 70 mm:n kopiosta. Millaisia resoluutioita k�ytet��n elokuvien digitaalisia efektej� tehdess� ? Koska elokuvien lopullinen esitysmedia t�n� p�iv�n� on kuitenkin 35 mm filmi, ei jotain 3000x1500 -resoluutiota kummempaa tarvita, jotta filmin rakeet peitt�v�t digitaaliartifaktit. Efektituotanto ja j�lkik�sittelyh�n on elokuvissakin ollut digitaalista jo i�t ja ajat, etk� sin� niit�k��n pikseleit� kankaalla n�e. Digitaalikuvaa filmille tulostettessa k�ytet��n tyypillisesti tarkkuutta 4000 pystyjuovana 35mm negatiiville. Eli niin tihe�sti ettei se ole selke�sti n�ht�v�n� filmin rakeisuuden vuoksi. Menetelm� on samantapainen kuin filmiskannerien teknologia, jossa parhaimmillaan skannataan 2000 juovaa/tuuma. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [7]palautekaavakkeella. [8][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[9]tomi.engdahl@iki.fi> References 1. http://www.sdds.com/whatis/8channel/chrono.html 2. http://www.thx.com/theatres/sound_digital.html 3. http://www.sdds.com/ 4. http://www.spaceports.com/~apexdvd/aspect.html 5. http://www.simplecom.net/widefilm/ 6. http://www.tietomaa.fi/ 7. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 8. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 9. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Lehdet ja uutisryhm�t Lehdet Mit� audiovisuaalin alan lehti� ilmestyy Suomessa ? Suomessa ilmestyy ainakin seuraavat mainitsemisen arvoiset audiovisuaalisen alan lehdet: * [1]HIFI on hifiharrastajille suunnattu lehti. * Visio audiovisuaalisen alana ammatti-ihmisille tarkoitettu. * [2]Riffi k�sittelee b�ndi- ja tuottaja-studiopuolen n�k�kulmaa audioasioihin. * [3]Auto Sound Technical Magazine on autohifiharrastajulle suunnattu lehti. Onko HiFi-lehdell� webbisivuja ? HIFI-lehdell� on kotisivut osoitteessa [4]http://www.hifilehti.fi/. Hifi-lehden toimitukseen saa yhteyden verkon kautta l�hett�m�ll� s�hk�postia osoitteeseen [5]toimitus@hifilehti.fi. Seuraako Hifi-lehden toimitus sfnetin audio+video-aluetta ? HIFI-lehden toimitus seuraa sfnetin audio+video-aluetta s��nn�llisesti, mutta ei ota kovin aktiivisesti osaa keskusteluun, koska lehden toimittaminen ty�llist�� tehokkaasti toimituksen. Toimitus vastaa mielell��n Hifi-lehte� koskeviin kysymyksiin, jos ne l�hetet��n s�hk�postina toimitukseen osoitteeseen [6]toimitus@hifi-lehti.net. Onko verkossa suomenkielisi� hifi- ja videoalan verkkojulkaisuja ? Suomenkielisi� aktiivisesti julkaistavia verkkojulkaisuja ei paljon l�ydy. T�ss� kuitenkin muutamia l�yt�mi�ni: * [7]Jani Pesonen yll�pit�� sivuillaan kasvavaa [8]kokoelmaa hifilaitteiden arvosteluista * [9]High-end-uutiset on l�hes p�ivitt�in p�ivitett�v� suomenkielinen High-end-uutispalvelu ______________________________________________________________________ Kirjat Mist� kirjoista l�yd�n tietoa kaiuttimien rakentamisesta ? Suomenkielisest� alan kirjallisuudesta kannattaa mainita Hifi-lehden julkaisemat kaiutinrakennuskirjat: * Tuomela, Pekka: Rakenna Hifi kaiuttimet, Technopress 1992 * Tuomela, Pekka: Rakenna Hifikaiuttimet, 2. tarkistettu painos, Tecnopress 1993, ISBN:951-832-034-9 * Tuomela, Pekka: Tee itse Hifi kaiuttimia, Helsinki Media Erikoislehdet 1998 Mist� l�yd�n kirjan jossa on hifilaitteiden rakennusohjeita ? Suomenkielisi� moderneja hifilaitteiden rakennusohjeita l�ytyy kirjasta * (useita kirjoittajia): Tee Itse HIFI Laitteita, Helsinki Media Erikoislehdet 1998, ISBN 951-832-045-4 ______________________________________________________________________ Usenetin uutisryhm�t Tiet�isik�h�n kukaan uutisryhm��, jossa k�yt�isiin asiallista keskustelua hyv�st� ��nentoistosta, mill� tahansa kielell� ? Seuraavat kotimaiset uutisryhm�t k�sittelev�t t�t� aihepiiri�: * [10]sfnet.harrastus.audio+video * [11]sfnet.harrastus.audio+video.autohifi * [12]sfnet.harrastus.audio+video.kotihifi * [13]sfnet.harrastus.audio+video.kotiteatteri Kannattaa kokeilla my�s seuraavia englanninkielisi� kansainv�lisi� uutisryhmi�, keskustelun asiallisuudesta p��tt�k��n jokainen lukija itse (vaihtelee ryhmitt�in ja ajoittain): * [14]rec.audio.tech * [15]rec.audio.opinion * [16]rec.audio.pro * [17]rec.audio.highend * [18]rec.audio.misc Onko olemassa audioaiheisia webbipohjaisia keskusteluryhmi� ? * [19]Hometheater Forums on suomenkielinen kotiteatteriaiheisiin keskittyv� keskusteluryhm� ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [20]palautekaavakkeella. [21][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[22]tomi.engdahl@iki.fi> References 1. http://www.hifilehti.fi/ 2. http://www.riffi.com/ 3. http://www.auto-sound.net/ 4. http://www.hifilehti.fi/ 5. mailto:toimitus@hifilehti.fi 6. mailto:toimitus@hifi-lehti.net 7. http://audio.uiah.fi/ 8. http://audio.uiah.fi// 9. http://msnhomepages.talkcity.com/StudioRow/highendnews/index.htm 10. news:sfnet.harrastus.audio+video 11. news:sfnet.harrastus.audio+video.autohifi 12. news:sfnet.harrastus.audio+video.kotihifi 13. news:sfnet.harrastus.audio+video.kotiteatteri 14. news:rec.audio.tech 15. news:rec.audio.opinion 16. news:rec.audio.pro 17. news:rec.audio.highend 18. news:rec.audio.misc 19. http://trabant.dna.fi/ 20. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 21. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 22. mailto:tomi.engdahl@iki.fi S�hk�verkko T�ss� sfnet.harrastus.audio+video FAQ k�sitell��n audio- ja videosysteemin s�hk�nsy�tt��n liittyvi� asioita, joista on ollut keskustelua sfnet.harrastus.audio+video -uutisryhm�ss�: Peruskysymykset Onko oma s�hk�nsy�tt�systeemi tarpeen ��nistudiolle ? Oma s�hk�nsy�tt�ryhm� on studiossa v�ltt�m�tt�myys vanhoissa rakennuksissa, joissa on nelijohdinj�rjestelm�, eli nolla ja suojamaa yhdess�. Omalla ryhm�ll� saadaan virta ja siten PEN johdon j�nniteh�vi�t pidetty� minimiss� ja siten laitteen kuoret edes suurin piirtein vakiopotentiaalissa. Uudemmissa rakennuksissa, jossa on k�yt�ss� viiksijohdinj�rjestelm� ovat PE ja N erill��n ja PE johdin virraton, joten laitteiden rungot ovat samassa potentiaalissa ja balansoimattomiakin signaalilinjojenkin kanssa voi tulla toimeen. N�iss� uudemmissa rakennuksissa se oma ryhm� ei ehk� ole niin v�ltt�m�t�n. Miksi s�hk�laitteen maadoittaminen toisen huoneen maadoitettuun pistorasiaan on vaarallista ? T�m� m��r�ys johtaa juurensa vanhoista s�hk�turvam��r�yksist�: Aikoinaan maadoittamattomia pistorasioita sai asentaa tiloihin joita ei katsottu vaarallisiksi (eli esim lattiat ovat erist�v�� materiaalia eik� huoneessa ole kosketeltavia isoja maadoitettuja metallipintoja). T�ll�in katsottiin, ett� vaikka laitteessa olisi vikaa hengenvaaraa ei olisi, koska l�hell� ei ole mit��n tukevaa maata. Oletetaan, ett� maadoittamattomassa pistorasiassa olevassa laitteessa on eristevika, joka aiheuttaa, ett� sen kuori tulee j�nnitteiseksi. Jos laitetta kosketetaan hyvin eristetyss� paikassa, ei t�st� saa viel� kovin pahaa s�hk�iskua. Mutta jos l�hettyvill� onkin metallikuorinen laite, joka on kiinni maadoitetussa pistorasiassa, niin sen kuoressa kiinte� maa. Yht�aikaa viallista maadoittamatonta laitetta ja kunnolla maadoitettua laitetta koskettaessa ollaankin sitten suoraan vaiheen ja maan v�liss�, mist� seuraa vakava s�hk�isku. Nyky��n uusissa asennuksissa ei k�ytet� kuin maadoitettuja pistorasioita. S�hk�turvam��r�ykset sanovat, ett� erilaisia pistorasioita ei saa sijoittaa samassa huoneessa 4m l�hemm�ksi (vaakasuora et�isyys) toisiaan (s�hk�tarkastuskeskuksen A1 1993). T�m� johtaa k�yt�nn�ss� yleens� siihen, ett� pistorasioita maadoitettuihin vaihdettaessa huoneen kaikki pistorasiat on yleens� vaihdettava. Mit� ovat erilaiset s�hk�laitteiden suojausluokat ? Standardin SFS-EN 60950 "Tietotekniikan laitteiden ja s�hk�k�ytt�isten toimistokoneiden turvallisuus" mukaiset suojausluokat ovat: * Luokka "I": Kosketeltavat johtavat laiteosat on peruseristetty j�nnitteisist� osista, ja lis�ksi suojamaadoitettu. * Luokka "II": Kosketeltavat johtavat laiteosat on eristetty j�nnitteisist� osista peruseristyksen lis�ksi lis�eristyksell�, tai vahvistetulla eristyksell� * Luokka "III": Laite liitet��n suojaj�nnitteeseen, eik� siin� synny vaarallisia j�nnitteit�. Huomio: K�yt�ss� on viel� suojausluokan "0" laitteita joissa on vain peruseristys. N�m� ovat tarkoitettu k�ytett�v�ksi vain maasta ja muusta johtavasta ymp�rist�st� eristetyiss� tiloissa, jolloin eristyksen pett�ess� ei viel� synny v�lit�nt� vaaraa. Erikoistapauksissa laitetta voi k�ytt�� my�s suojaerotusmuuntajaan liitettyn�. Suojausluokan 0 asennuksia ja laitteita ei hyv�ksyt� en�� ty�- ja toimistok�ytt��n. Mit� s�hk�t�it� saa tavallinen s�hk�nk�ytt�j� tehd� itse ? S�hk�alan t�it� tekev�n henkil�n tulee olla teht�v��n ja sen s�hk�turvallisuutta koskeviin vaatimuksiin perehtynyt tai opastettu. Riitt�v�� huolellisuutta noudattaen on sallittua tehd� seuraavia s�hk�alan t�it�: * 1) enint��n 250 voltin nimellisj�nnitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotusta ja kiinnityst�, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltot�it� sek� n�ihin rinnastettavia t�it�, * 2) nimellisj�nnitteelt��n enint��n 50 voltin vaihtoj�nnitteisiin tai 120 voltin tasaj�nnitteisiin laitteistoihin kohdistuvia s�hk�t�it�, * 3) k�ytt�t�it� s�hk�laitteistossa, jonka j�nnitteiset osat on suojattu tahattomalta koskettamiselta, sek� * 4) omaan k�ytt��n rakennettujen s�hk�laitteiden korjaamista, jos t�m� liittyy s�hk�alan harrastustoimintaan. L�hde: Kauppa- ja teollisuusministeri�n p��t�s [1](516/1996) s�hk�alan t�ist� [2]Turvatekniikan keskus tarjoaa [3]kysymyspalstallaan seuraavan kuvauksen mit� saa tehd� itse: Tavallinen s�hk�nk�ytt�j� voi tehd� ainoastaan er�it� v�h�isi� t�it�, jos varmasti osaa tehd� ne oikein ja on riitt�v�sti perehtynyt ty�h�n liittyviin ohjeisiin ja s�hk�turvallisuuteen. T�llaisia t�it� ovat esimerkiksi * asunnon sulakkeen vaihtaminen * valaisimen liitt�minen katossa olevaan "sokeripalaan" * s�hk�laitteen rikkoutuneen pistotulpan, johdon ja johdossa olevan v�likytkimen vaihtaminen * yksivaiheisen jatkojohdon valmistaminen ja korjaaminen * pistorasian ja valaisinkytkimen kannen irrottaminen ja kiinnitt�minen esim. tapetoinnin ajaksi * enint��n 50 voltin vaihtoj�nnitteisiin tai 120 voltin tasaj�nnitteisiin laitteistoihin kohdistuvat ty�t, esim. aurinkokennoasennukset ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [4]palautekaavakkeella. [5][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[6]tomi.engdahl@iki.fi> References 1. http://www.tukes.fi/sahkoturvallisuus/saadokset/516-96.htm 2. http://www.tukes.fi/ 3. http://www.tukes.fi/sahkoturvallisuus/kys-vas/kys-vas.htm 4. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 5. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 6. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Laitetelineet Perusteet Onko hifitelineen mainostetuilla t�rin�nvaimennusomaisuuksilla mit��n vaikutusta ��nentoistoon ? Hifilaitteista pahemmin t�rin�lle arkoja (niin ett� pieni t�rin� vaikuttaisi ��nenlaatuun) ovat tavalliset levysoittimet ja putkivahvistimet. Jos satut k�ytt�m��n t�llaisia laitteita, niin on mahdollista, ett� telineen mainostetuista ominaisuuksista on jotain hy�ty� tai sitten ei. Muut hifilaitteet eiv�t ole arkoja t�rin�lle, joten hifitelineen t�llaisiin ominaisuuksiin ei kannata kiinnitet��n huomiota. Valintaperusteeksi modernille CD-soittimista ja transistorivahvistimista koostuvalle sopivasta telineest� voinee pit�� ett� teline on j�rkev�n tukeva (ei hajoa laitteiden painon alla eik� kaadu helposti), laitteet saa mahtumaan telineeseen, laitteet saavat riitt�v�sti tuuletusta (riitt�v� ilmatila laitteiden p��ll� ja sivuilla), johdot saa jotenkin j�rkev�sti kulkemaan ja koko systeemi sopii huoneen sisustukseen. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [1]palautekaavakkeella. [2][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon ______________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[3]tomi.engdahl@iki.fi> References 1. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 2. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html 3. mailto:tomi.engdahl@iki.fi Elektroniikan rakentaminen ja korjaus Rakennusohjeet Mist� l�yd�n audiolaitteiden rakennusohjeita ? Suuri joukko linkkej� verkosta l�ytyviin audioaiheisiin rakennusprojekteihin l�ytyy osoitteesta [1]http://www.epanorama.net/audiocircuits.html. Suomenkielisi� rakennusohjeita kaipaavien kannattaa tutustua Hifi-lehden vuosikertoihin vaikka kirjastossa. Hifi-lehti on my�s julkaissut kirjan "Tee itse HIFI laitteita", josta l�ytyy koko joukko lehdess� julkaistuja kytkent�j�. Mit� ty�kaluja tulisi olla itse tehtyjen hifikytkent�jen rakentamisessa ? Seuraavalla ty�kaluvalikoimalla p��see hyvin alkuun rakentelussa: * Pienet ter�v�t sivuleikkurit (johdon katkaisuun ja kuorimiseen) * Juottokolvi (noin 25W kapeak�rkinen perusjuotin tai parempi) * Pieni talttap�inen ruuvimeisseli * Ristip��meisseli Lis�ksi t�h�n ty�kaluvalikoimaan kannattaa lis�t� jonkunlainen yleismittari, joka on aika v�ltt�m�t�n v�line miss� tahansa kytkent�jen testaamisessa ja vikojen etsinn�ss�. L�hes kaikissa hommissa p�rj�� oikein hyvin halvalla digitaalisella yleismittarilla (hintaluokka 50-100 mk). Miten lasken komponenttiarvot linjasignaalin vaimentimelle ? Linjasignaalin vaimennuskytkent� on seuraavanlainen SIS��N ------R1----------+----- ULOS | R2 | MAA ------------------+----- MAA Ulostuloj�nnite t�llaisessa kytkenn�ss� on laskettavissa seuraavasta kaavasta: ulostulo = sis��ntulo * R2 / (R1 + R2) Kytkenn�n synnytt�m� vaimennus desibelein� on laskettavassa kaavasta: vaimennus = 20 * log ( (R1+R2) / R2 ) Sopivat vastusarvot t�ll�iseen kytkent��n liikkuvat tyypillisesti alueella parista kilo-ohmista pariinkymmeneen kilo-ohmiin. Sis��ntulosta n�kyv�n impedanssin (R1+R2) tulisi olla mielell��n selv�sti isompi kuin pari kilo-ohmia ja ulostulon impedanssi ei mielell��n muutamaa kilo-ohmia paljon isompi (R2). Er�s toimiva kytkent� noin 6 dB vaimentamiseen syntyy komponenttiarvoilla R1=2.2 kohm ja R2=2.2 kohm. Jos sy�tt�v�n laitteen ulostuloimpedanssi on suuri, niin sitten edell� mainittu kytkent� vaimentaa signaalia enemm�n kuin 6 dB. Noin 20 dB vaimennuksen saa aikaiseksi komponenttiarvoilla R1=10 kohm ja R2=1 kohm. On olemassa my�s rakenteeltaan yksinkertaisempi 6 dB vaimenninkytkent�: selvit�t vastaanottavan laitteen sis��ntuloimpedassiin ja kytket signaalin kanssa sarjaan suunnilleen saman suuruisen vastuksen. Tasrvittava vastuksen arvo (yleens� luokkaa kymmeni� kilo-ohmeja) rippuu vastaanottavasta laitteesta ja t�ytyy selvitt�� laitteen teknisist� tietoista. T�ll� mentel�m�ll� they vaimennin tulee sijoittaa aivan vastaanottavan laitteen l�helle (esimerkiksi liittimen sis�lle). Miten teen helposti oman r�kin stereolaitteilleni ? Ehk� helpoin tapa tehd� juuri sopiva stereor�kki on k�ytt�� kirjahyllysarjojen tarvikkeita (mm. Lundia, Puupeli jne.). Esimerkiksi Lundian komponenteista saa rakennettua my�s laitetelineen helposti. Esimerkiksi k�ytt�m�ll� 50*100cm tai 50*50cm hyllyj� ja sitten sopivan korkuisia tikkaita. Hyllyin� kannattaa k�ytt�� puuhyllyj�, koska ainakin Lundian lasilevyjen ripustus on niin heppoista, ett� niit� ei voi kyll� k�ytt�� painavia laitteita sis�lt�v�n hifitason rakentamiseen ja lasilevyj�k��n ei saa valmiiksi edell� mainituissa mitoissa. Valitettava tosiasia on kuitenkin, ett� Lundian systeemit eiv�t ole halpoja (helposti melkein tonni). Mist� l�yd�n ohjeet desibelimittarin rakentamiseen ? HIFI-Lehden numerossa 2/1991 on julkaistu ohje desibelimittarin rakentamiseksi. Kyseisess� ohjeessa k�ytett��n Sennheiserin kapselia, mutta se on korvattavissa helpommin saatavalla ja edullisemmalla Monacorin elektreettikapselilla. Ohjeet mikrofonin korvaamiseen l�ytyv�t HIFI-lehden numerosta 6-7/1991. Desibelimittarin rakennusohjeet l�ytyv�t my�s HIFI-lehden kirjasta "tee itse hifilaitteita". Elektor Electronics 1/1998 numerossa on julkaistu ohje LED-n�ytt�iselle desibelimittarille joka k�ytt�� tuota Monacorin elektreettimikrofonikapselia. Mist� l�yd�n Hifi-lehdess� julkaistujen hifilaitteiden rakennusohjeita ? Paras tapa on etsi� k�siins� vanhat Hifi-lehdet joissa nuo kytkenn�t on julkaistu. Hifi-lehti tulee aika moneen kirjastoon, joten kannattaa ensin k�yd� katsomassa josko paikallisesta kirjastosta l�ytyisi vanhempia Hifi-lehti� luettavaksi. Kirjastosta voit sitten laitana haluamasi lehdet tai valokopioida tarvitsemasi artikkelit. HIFI-lehdess� vuosina 1980 - 1995 julkaistut elektroniikkalaitteiden (ei kaiuttimet) rakennusohjeet on koottu kirjaksi "Tee itse hifilaitteita", jonka julkaisijana on Helsinki Media ja ohjehinta on 175 mk (tilata voi esimerkiksi [2]http://www.tietokone.fi/ kautta). Kirjaan on valittu 53 ohjetta, joiden alkuper�iset virheet on korjattu ja komponenttityyppej� on tarvittaessa vaihdettu uudempiin helpommin saataviin vastaaviin osiin. T�t� kirjaakin voi tietenkin etsi� paikallisesta kirjastosta, jos et halua ostaa omaa kappaletta. Mist� l�yd�n HiFi-lehden 50W vahvistimen piirin datalehdet ? Kytkenn�ss� k�ytetyn TDA7294-piirin datalehdet l�ytyv�t osoitteesta [3]http://www.st.com/stonline/books/ascii/docs/1057.htm. Hifi-lehdess� ollutta kytkent�� myy rakennussarjana RadioDuo (puh (09)601 544). Jos t�m�n vahvistimen rakentaa kokonaan kaupan komponenteista (komponentit, piirilevyt, muuntajat, kotelot jne.) tulee 50W vahvistimelle hintaa arviolta noin 700 markkaa. Hifilehden artikkelin lukijoiden kannatta muistaa, ett� tekstin ja vahvistimen toiminnan v�lill� on ristiriita, josta artikkelin kirjoittaja Leo Sahlsten kertoi sfnet.harrastus.elektroniikka uutisryhm�ss� seuraavaa: "Mute" ja Standby" toiminnat ovat aktiivisia, kun vastaavien ohjausnastojen j�nnite on alle 3,5V. Jos et tarvitse kyseisi� toimintoja, kytke molemmat ohjaukset sarjavastusten kautta positiiviseen k�ytt�j�nnitteeseen. Mist� l�yd�n putkivahvistimen rakennusohjeita ? Jukka Tolonen on suunnitellut 35 W A-luokan putkip��tteen, jonka rakennusohje on julkaistu HIFI-lehden numerossa 5/1993, sivulla 30. Kytkenn�n rakennusohje on my�s saatavana verkosta osoitteesta [4]http://www.megabaud.fi/~jtolonen/hifi/samuli/samuli1.html. Mist� l�yd�n hyv�lle kuulostava vahvistimen rakennusohjeen ? Vahvistimien rakennussarjoissa tai muissa rakennusohjeissa on yleens� se vika, ett� etuk�teen ei tied�, mink� laatuista tavaraa saa. [5]The Leach Amp on useissa yhteyksiss� ��nenlaadullisesti kehuttu ohje, joka l�ytyy osoitteesta [6]http://www.ee.gatech.edu/users/207/lowtim/. Mist� l�yd�n tehokkaan autovahvistimen rakennusohjeet ? Hifi-lehti julkaisi numeroissaan 8/1996 ja 9/1996 tehokkaan (100-200W) autovahvistimen rakennusohjeen. Rakennusohje on alunperin per�isin Elektor Electronics -lehdest�. Autovahvistimen rakennusohje l�ytyy my�s HIFI-lehden kirjasta "Rakenna HIFI laitteita". Rakentaminen ei v�ltt�m�tt� kannata rahallisesti, koska komponenttien hinnaksi tulee helposti edullisen kaupallisen vahvistimen hinta. Sitten kun viel� huomioi k�yt�n ja asennuksen helppouden sek� takuun, joka noissa tehdastekoisissa on, niin ei siihen homman yleens� kannata ellet satu olemaan rakentelufriikki joka tykk�� v�s�t� kaiken itse. Hifi 100/1 subwooferin rakentaminen Mist� l�yd�n Hifi 100/1 subwooferin rakennusohjeet ? Hifi 100/1 rakennusohjeet on julkaistu Hifi-lehden numerossa 11/88. Lehden saattaa l�yt�� kirjastosta. Sama ohje l�ytyy my�s kirjasta Rakenna Hifi- Kaiuttimet (Tuomela 1992). Mit� ominaisuuksia l�ytyy Hifi 100/1 jakosuotimesta ? Hifi 100/1 jakosuodin on aktiivinen subwooferin jakosuodin seuraavin ominaisuuksin: * S��dett�v� ylip��st� p��kaiuttimille, portaittain s��dett�viss� * S��dett�v� alip��st� subwooferkanavalle, portaattomasti s��dett�viss� * Subwooferkanava mono * Vaiheenk��nt�mahdollisuus 0 ja 180 asetta subwooferl�hd�lle * Subwooferl�hd�ss� ali��nisuodatin, jolla suodatetaan pois alle 16 Hz ��net * S�hk�inen s��dett�v� bassokorjaus Liit�nn�t: * Linjatasoinen sis��ntulo (RCA) * Linjatasoiset l�hd�t p��vahvistimelle ja subwooferim vahvistimelle (RCA) * Kaiutintasoinen sis��ntulo Jakosuodin on hyv�, mutta herkk� h�iri�ille, joten sen rakentamisessa itse pit�� olla todella tarkka melkeinp� kaikessa, varsinkin muuntajan sijoituksessa ja laitteen koteloinnissa. Millaista johtoa tulisi k�ytt�� huoneesta toiseen kulkevaan linjatasoiseen audiokaapeliin ? Normaaleissa kotioloissa on kohtuullisen helppoa tehd� kaapelointin parin eri huoneen v�lisiin hifilaitteiseisiin. Jos kaapelointi ei ole kohtuuttoman pitk� eik� ole pahoja h�iri��l�hteit� yteydess� (radioh�iri�t, s�hk�kaapeleita ihan l�hell�, maalenkit), niin s�ilynee ihan hyv�n�. T�llaiseen kaapelointiin on yleens� parasta k�utt�� ohutta suojattua kaapelia, esimerkiksi ns. diodikaapelia. Stereosignaalin siirtoon sellaista kaapelia, jossa on kaksi "diodikaapelia" rinta rinnan. Joissain tilanteissa (varsinkin kun systeemiss� on maadoitettuja laitteita ja yhteyksi� antenniverkkoon) saattaa esiinty� hurinah�iri�it�. Ehdotukseni on et, ett� kokeile toimiiko johdotus suoraan ilman ongelmia. Jos toimii, niin hyv�. Jos tulee hurinaongelmia tai vastaavia, niin lis�� v�liin galvaanisen erotuksen hoitava audiomuuntaja. Kuinka voin siirt�� audiosignaaleita suojaamtonta parikaapelia pitkin ? Kierratty parikaapeli toimii ihan hyvin balansoitujen audiosignaalien siirtoon, mutta balansoimattomattomien signaalien (mm. kaikki RCA-liittimin tehdyt hifilaitteiden kytkennt�) kanssa kierretyn parikaapelin h�iri|suojaus on heikko. Eli jos suoraan kytket yhden signaalin per pari, niin ��neen tulee mit� todennak�isimmin erilaisia hurinoita ja muita h�iri�it� mukaan. Toki parikierre kumoaa h�iri�it�, mutta kun useampia balansoimattomia yhteyksi� kulkee paikasta A paikkaan B tai kun kummatkin laitteet ovat suojamaadoitetussa pistorasiassa, k�yt�nn�ss� tuolloin parin toinen johdin oikosulkeutuu, joten h�iri�t eiv�t kunnolla kumoudu. Eli jos laitteissa ei ole balansoituja tuloja ja l�ht�j�, niin tavallinen CAT5 UTP kaapeli ei v�ltt�m�tt� ole kovin hyv� ratkaisu. Kierretyill� pareilla signaali tietysti kannattaa siirt�� balansoidussa muodossa ja mielell��n viel� alhaisella impedanssitasoilla. Jos balansoimattoman audiosignaalin muuttaa balansoiduksi ennen kierrettyyn parikaapeliin kytkemist� ja takaisin balansoimattomaksi linja toisessa p��ss�, audio kulkee jo ihan kivasti. T�m�n muutoksen balansoitu-balansoimaton voi tehd� k�tev�sti esimerkiksi audiomuuntajilla. Esimerkiksi galvaaniseen erotukseen tehdyt audiomuuntajat toimii t�ss�, kunhan kummallekin kanavalle on varmasti t�ysin oma muuntajansa. Eli jos kummallekin stere��nen kanavalle on omassa kotelossaan erillinen olevan erotusmuuntaja, niin homma toimii varmasti. Stereosignaalien erotukseen myyt�vist� galvaanisista erottimista osassa kummatkin kanavat on joko t�ysin erilliset tai sitten niill� on yhteiset maat. N�ist� laitteista ensimm�inen malli toimii oikein hyvin, j�lkimm�inen ei ole oikein sopiva (ellei n�it� osta kaksi ja k�yt� kummastakin vain toisen kanavan). Kaupossa olevista adaptereista on v�h�n tuurin kanssa kummanlaisia kaupassa olevat on (yleens� tuota j�lkimmist� tyyppi� tosin). Mm. Bilteman galvaanisissa erottimissa on vuosien varrella saman koodin alla myyty kummankinlaisia versioita (nykyiset tuota j�lkimm�ist� miss� vasemman ja oikean kanava maat yhdess� mallia). N�pp�r� elektroniikkataitoinen ihminen voi yleismittarilla selvitt�� kumman mallinen adapteri on kyseess�, ja jos on v��r�� mallia voi RCA-RJ-45 adapteria rakentaessaan joko modifoida olemassa olevaa erotinta tai k�ytt�� ainoastaan sen sielt� l�ytyv�t muuntajat. Miten videota voi siirt�� parikaapelia pitkin ? Videosignaalia voi siirt�� parikaapeloinnissa k�ytt�m�ll� kaupallisia muunninpurkkeja koaksiaalikaapelin ja parikaapeloinnin v�liss�. N�it� sovittimia on saatavana erityisesti valvontakamerak�ytt��n sopivina versioina. Miksi subwooferlaitteistot ovat monesti hurinaherkki� ? Syy miksi tuo 100/1 suodin ja subbarisuotimet yleens� ovat melko herkki� hurinoille, johtuu useista tekij�ist�, joista verkkomuuntajan l�heisyys ei yleens� edes ole se pahin aiheuttaja (hyvin suunnitellussa kytkenn�ss� muuntaja voi olla hyvinkin l�hell� ilman ongelmia). Monesti er��ksi syyksi 100/1 alkuper�isen piirilevyn hurinaherkkyydeksi annetaan ett� piirilevy maataso kiert�� ymp�ri piirilevy�, mik� on ominaan lis��m��n siihen p��sevi� h�iri�it�. Toinen syy on ett� joissain hurinaherkiss� 100/1 suotimen kappaleissa virtal�hde on v��rin kasattu. On muistettava, ett� kun k�ytet��n aktiivista subbaria, t�ll�in t�ss� kytkenn�ss� on mukana ainakin kolme, mahdollisesti nelj� tai useampia verkkomuuntajia eli esivahvistimen, itse ulkoisen subbarisuotimen, subbarikanavan tehovahvistimen ja mahdollisesti p��kanavien p��tevahvistimen verkkomuuntaja (jos eri kuin esivahvistin). Verkkomuuntajissa ensi�- ja toisiok��mit ovat melko l�hell� toisiaan, usein vain muutaman millimetrin p��ss� toisistaan, jolloin k��mien v�lill� on hyvin pieni 10-100 pF kapasitanssi, joka kaiken lis�ksi yleens� on erilainen toisaalta verkon vaiheen ja toisiok��min v�lill� ja toisaalta verkon nollan ja toisiok��min v�lill� riippuen muuntajan k��mimistavasta. T�m�n takia t�st� muodostuu ep�m��r�inen kapasitiivisen j�nnitejakajan, jonka takia jos toisiok��mi kelluu t�ysin vapaasti (laite ei ole kytketty mihink��n) jossain ep�m��r�isess� potentiaalissa verkon vaiheen ja nollan v�lill�. Tuo audiolaitteen muuntajan hajakapasitanssista aiheutuva haamuvirta on yleens� hyvin pieni ja vaaraton asiallisilla muuntajilla. Kun sitten kaksi omalla verkkomuuntajalla varustettua laitetta kytket��n verkkoon erill��n toisistaan, asettuvat n�iden rungot joihinkin ep�m��r�isiin potentiaaleihin 0 ja 230 V v�lille ja on varsin ep�todenn�k�ist�, ett� ne olisivat samassa potentiaalissa. Kun laitteet yhdistet��n toisiinsa, kulkee hyvin pieni tasoitusvirta toisen laitteen vaiheen puoleisesta hajakapasitanssista laitteen runkoon ja siit� edelleen signaalikaapelin vaippaa pitkin toisen laitteen runkoon ja t�m�n laitteen verkkomuuntajan hajakapasitanssia pitkin verkon nollaan. T�m� hyvin pieni (mikroampeerien vuotovirta) aiheuttaa hyvin pienen j�nniteh�vi�n kaapelivaipassa ja liittimiss�, joka summautuu audiosignaaliin, aiheuttaen hurinaa. Kun v�liin kytket��n esim. 100/1 suodin, kulkee t�m� virta suotimen maiden l�vitse, aiheuttaen siin�kin j�nniteh�vi�it� lis�ten hurinaa. Kaiken lis�ksi alkuper�isess� suotimessa t�m� maatasossa kulkeva tasoitusvirta tekee "kunniakierroksen" koko kytkenn�n ymp�ri k�yden etupaneelin potikoilla asti k��ntym�ss�, joten ei ihme, ett� hurinoita saattaa esiinty�. Lis�ksi jos esivahvistin on esim. virittimien tai videon kautta yhteydess� keskusantennin maahan, kulkevat bassovahvistimen ja suotimen muuntajien tasoitusvirrat esivahvistimen kautta maihin, aiheuttaen hurinaa. Kaikki edell� kuvatut mekanismit aiheuttavat l�hinn� 50 Hz hurinaa. Lis�ksi 50 Hz hurinaa voi systeemiin tulla viel� kytkent�� l�hell� olevien verkkomuuntajien magneettikentist�. Ja jos laitteisto kelluu kokonaisuudessaan (ei mist��n maadoitettu) ja suodin on l�hell� jotain maatasoa esimerkiksi muovikoteloon koteloituna, voi siihen kytkeyty� kapasitiivisesti h�iri�t�. Jos taas laitteisto on maadoitettu ja maadoituspaikkoja on enemm�n kuin yksi, voivat maadoitukset synnytt�� maalenkkej�, jotka synnytt� 50 Hz hurinaa. 50 Hz hurinan lis�ksi laitteistoon saattaa synty� my�s 100 Hz hurinaa johtuen virtal�hteen j�nnitteen suodatuksen ratkaisuista (eri kokoisia suodatuskondensaattoreita kaksipuolisissa j�nnitel�hteiss�, liian pieni� suodatuskondensaattoreita tms.). Koska subwooferlaitteet pystyv�t tehokkaasti toistamaan 50 Hz taajuuksissa ��ni, tulevat normaalisti t�ysin kuulumattomissa olevat hurinat t�llaisessa laitteistossa helposti esille. Miten 100/1 jakosuotimen s�hk�inen bassokorjaus toimii ? 100/1-jakosuotimessa on 24dB/okt ylip��st�suodin, jonka q-arvoa muuttamalla tehd��n s�hk�inen korjaus. Suodin siis piikitt�� ennen kuin alkaa varsinaisesti vaimentaa matalimpia taajuuksia. Tuo 16Hz taajuudella oleva noin 12dB korostus on nimenomaan ylip��st�suotimen piikin huippu. Laitteessa oleva alarajataajuuden s��din paremminkin bassokoristuksen s��din. 'Alarajataajuus' s��din vaikuttaa korostuksen m��r��n eli bassosuotimen q-arvoon. Kun 'alaraja' on 32Hz on korostus minimiss��n ja 16Hz-asennossa korostus on suurin eli vaste ylettyy alkuper�isess� kotelorakenteessa 16Hz saakka. Sopiva korostuksen m��r� ja maksimin kohta riippuvat rakennekohtaisesti. K�ytetty elementti ja sen kotelointi vaikuttavat ja touhu pit�� suunnitella sen mukaan. Kun s�hk�ist� korjausta k�ytet��n, pit�� sen olla samalla taajuudella kuin kotelon viritystaajuus - ei alempana. Viritystaajuuden alapuolella kotelo ei en�� kuormita elementti� ja voimakas s�hk�inen korjaus tuottaa turhaa lepatusta ja s�r��. Esimerkiksi [7]www.speakerbuilding.comista sharewarena l�ytyv�ll� Perfect Boxilla voi tutkia omalla koneellaan s�hk�isen korjauksen ja koteloinnin yhteisvaikutuksia. Ik�v� kyll� ryhm�viiveit� ym. asioita ohjelma ei osaa laskea, vain taajuusvasteen. Miten voin nostaa Hifi 100/1 suotimen alarajataajuutta ? Helppo tapa nostaa suotimen alarajataajuutta on vaihtaa nelj� jakotaajuutta s��t�v�� 9.1kohm vastusta pienempiin. 6.5kohm arvolla ylip��st�suotimen rajataajuudeksi tulee 22Hz, 5.8kohm antaisi 25Hz. Alemmalla viritystaajuudella s�hk�isell� korjauksella saadaan loivemmin laskeva vaste. Py�re�mpi vasteen lasku tarkoittaa mm. parempaa isku��nitoistoa. Lis�tietoa alarajataajuuden muuttamisesta l�ytyy osoitteesta [8]http://personal.inet.fi/koti/ipa/Hifisivut/hifisivu.html. Miten poistan paukkeen Hifin 100/1 jakosuotimesta ? Hifi 100/1 jakosuotimen kanssa saattaa ongelmaksi tulla kaiuttimista kuuluva voimakas paukahdus, jos p��tevahvistimen kytkee ensin p��lle ja vasta sitten jakosuotimen. Mit��n ongelmaa ei esiinny, jos virtojen p��alelaitossa noudattaa PA-piireist� tuttua hyv�� s��nt�� laittaa p��tevahvistimet p��lle viimeiseksi. Rakennusohjeessa on ainakin maininta ett� ko. suodatin on tarkoitettu olemaan aina p��ll�. Jos suodatinta pit�� p��ll� koko ajan, ei paukeongelmaa esiinny. Jakosuotimen s�hk�nkulutus on sen verran pieni, ett� ei se s�hk�laskussa tunnu. Hifi 10/94 lehdess� olevaan jakosuotimeen on suositeltu seuraavia muutoksia: Virtal�hde kannattaa sijoittaa muualle kuin samalle piirilevylle suotimen kanssa ja laittaa tarpeeksi isot suotokondensaattorit, jotta kytkent� sammuu hitaammin ja siten vasta p��tevahvistimen j�lkeen. Jos laite tulee kotik�ytt��n, voi regulaattorit muuttaa +/- 15V tyyppeihin ja unohtaa autok�ytt��n tarkoitettu 12V sy�tt�. Viel� tehokkaampaan paukkeen poistoon p��see laittamalla ulostuloihin pikkureleet ja viivepiirin ohjaamaan niit�. Releen ohjauskytkent� tekee alussa pienen viiveen ennen kuin kytkee 100/1 suotimen ulostulon auki, ja heti jos verkkos�hk� katkeaa, menee tuo ulostulo kiinni salamannopeasti. Millainen on Hifi 100/1 jakosuotimen aktiivinen bassokorjaus ? Taajuutta korjataan potentiometrill�, minimiasennossa taajuutta ei korjata ja maksimiasennossa seuraavasti: vakiokokoonpanolla se korostaa eniten 16 Hz:n taajuutta (12dB), korostus pienenee taajuuden kasvaessa ja 30 Hz:ss� korostus on 5dB ja 60 Hz:ss� 0dB. Muutamaa kondensaattoria vaihtamalla voidaan vaikuttaa alarajataajuuteen ja samalla taajuuteen, jolla korostus on suurimmillaan. Hyvin matalia bassoja ei korosteta tolkuttomasti, koska 100/1 leikkaa pois alle 16 Hz ��net jyrkkyydell� 24 dB/oktaavi. Mist� l�yd�n rakennusohjeen diskanttielementin ylikuormitussuojalle ? Hifi-lehti julkaisi t�llaisen alunerin Elektor Electronicsista per�isin olevan ohjeen numerossaan 10/1997 sivuilla 39-41. Kuinka poistan hurina 100/1 jakosuotimesta ? Alkuper�isen ohjeen mukainen Hifi 100/1 jakosuodatin on varsin nirso suojauksistaan. Laite kannattaa ehdottomasti rakentaa suojaavaan metallikoteloon. Jos hurina on verkkotaajuista, niin ongelmana on mit� todenn�k�isimmin muuntajan magneettikent�n aiheuttamat h�iri�t, joista p��see eroon vain muuttamalla muuntajan sijoitusta (kauemmaksi piirilevyst�, eri asentoon) tai vaihtamalla muuntajan sellaiseen joka synnytt�� v�hemm�n magneettisia h�iri�it� ymp�rilleen. Magneettikentti� voit my�s v�hent�� laittamalla metallisen v�lisein�n muuntajan ja piirilevyn v�liin. Piirikortissa on my�s mainittu hurinaherkkyytt� aiheuttava suunnitteluvirhe. Piirilevyn maataso muodostaa tulon ja l�hd�n v�lille l�hes t�yden kierroksen kelan ja t�h�n maatasoon kytkeydyt��n useasta paikasta. Silmukka ei haittaisi mutta kun suodatinosat kytkeytyy t�h�n silmukkaan useasta kohdasta joten suotimen eri osien maapotentiaalien v�lill� n�kyy t�m� indusoitunut j�nnite. H�iri� on sit� pahempi mit� voimakkaampi 50Hz magneettikentt� on (mit� l�hemp�n� ja mit� enemm�n magneettikentt�� synnytt�v� verkkomuuntaja on k�yt�ss�). Kytkenn�ss� olevat potentiometrit ovat herkki� hurinoille, joten jos olet kytkenyt potentiometrin johtimilla piirilevylle, niin koeta lyhent�� n�it� kytkent�johtoja ja parantaa niiden suojausta. Millaisia pit�isi olla jakosuotimen komponenttien tarkkuudet ? +/- 5 % yhden komponentin arvossa ei toisen asteen suotimilla viel� mahdottomia m�ykkyj� toistok�yr��n tee, mutta jos suotimen useammassa komponentissa on virheit�, voi kerrannaisvaikutus olla merkitt�v�. Kolmannen asteen suodin on paljon kriittisempi. Sit� ei kannata l�hte� rakentamaan mist��n halpakomponenteista. Sama p�tee hybrideihin, joissa on toisen ja kolmannen asteen haarat. Mitk� olisivat hyvi� audiok�ytt��n sopivia operaatiovahvistimia ? Audiok�ytt��n suositeltuja operaatiovahvistimia ovat mm. seuraavat: * TL074: Aikamoinen ihan hyv� yleispiiri * NE 5532: Vanha ja tunnettu miksereiss� k�ytetty ty�juhta * MC33079: Laadukas erityisesti audiok�ytt��n suunniteltu pienikohinainen laadukas moderni operaatiovahvistin Miten kytket autok�ytt��n tehdyn jakosuotimen kotistereoihin ? Autok�ytt��n tehty aktiivinen jakosuodatin toimii kotistereoiden kanssa, kun k�ytt�� sen linjatasoisia liit�nt�j�. T�ll�inen autojakosuodatin tarvitsee toimiakseen 12V tasaj�nnitett�, jonka saa k�tev�sti pienest� yleismuuntajasta, josta saa ulos 12V tasaj�nnitteen. Yleens� t�llaiset jakosuotimet sy�v�t maksimissa parisataa milliampeeria, joten pienell�kin muuntajalla yleens� p�rj�� (mit��n akkulatureita ei kannata viritell�). Jos jakosuotimen j�nnitesy�tt�liittimien vieress� on sis��ntulo her�tevirran, niin my�s t�h�n liittimeen t�ytyy kytket� +12V, jotta tuo jakosuodatin l�htee toimimaan. Miksi autojakosuotimeni hurisee voimakkaasti kun kytken sen HIGH-sis��ntulon stereoihini kaiuttimiin ? Joissain autok�ytt��n tehdyiss� jakosuotimissa on kaiutinsignaalitasoinen sis��ntulo (HIGH-sis��ntulo) toteutettu siten, ett� suotimessa on tulopuolella sek� maa ett� signaalijohto erotettuna kondensaattoreilla. T�m� ratkaisu toimii hyvin autok�yt�ss�, mutta aiheuttaa joissain tapauksissa kotik�yt�ss� hurinaa. Oikosulkemalla/ohittamalla maatason erottava kondensaattori, saadaan tulo ja l�ht�puolen maat yhdistetty� ja hurina katoaa useimmissa tapauksissa. Tuon oikosulkemisen maahan voi tehd� yleens� my�s erillisell� johdolla jakosuotimien rungosta vahvistimen runkoon. Toinen mahdollisuus on v�ltt�� tuon kaiutintasoisen sis��ntulon k�ytt�� k�ytt�m�ll� pelk�st��n linjatasoisia sis��nmenoja. Miten teen yksinkertaisen s��dett�v�n alip��st�suodattimen linjatason signaalille aktiivista subwooferia varten ? Seuraava kytkent� toimii yksinkertaisena ja s��dett�v�n� alip��st�suodattimena linjatasoisille signaaleille (alip��st�n jyrkkyys 6 dB/oktaavi): Sis��n o-----+ | | | P1 | |<-+ |_| | | | +---+ +----+---o Ulos subwooferille | P2 | | | | | | | | R1 | | +->| | | |_| R3 | |_| | | ____ | | | +----|____|------+---+ | | | | | --- R2 | | C1 --- |_| | | | Maa o------+-------------------------+---o Maa Komponentit: P1 10k P2 2.2k R1 1k R2 180 ohm R3 820 ohm C1 1 uF T�ss� alip��st�kytkenn�ss� potentiometri P1 s��t�� kytkenn�n ulostulosignaalin voimakkuutta (kytkenn�n vaimennusta). Vaimennus on s��dett�viss� suunnilleen alueella 6 - 25 dB. Potentiometri P2 s��t�� jakotaajuutta noin taajuusalueella 50 - 150 Hz. Miten voin rakentaa suodattimen joka ottaa sis��ns� kaiutinsignaalin ja antaa ulos linjatasoisen subwooferl�hd�n ? Alla oleva Hifi-lehden 4-4/2000 kytkent��n perustuva jakosuodin ottaa sis��ns� kaksi kaiutintasoista signaalia ja antaa ulos yhden suodatetun linjatasoisen subwooferl�hd�n. Kytkent� voidaan kytke� olemassa olevien kaiuttimien rinnalle eik� se k�yt�nn�ss� muuta sit� ohjaavan vahvistimen kaiutinl�hd�n kuormitusta ollenkaan. ____ Vasen + o-|____|--+ 2k | ____ | ____ ____ Oikea + o-|____|--+-----+---|____|--+---|____|--+------o + Ulos sub 2k | | 316 | 1k | | | | | | 100 | | --- --- --- |_| --- C1 --- C2 --- C3 Yhteinen | | | | Miinus o---------+-----+-----------+-----------+------o Maa ulos Esimerkkikytkenn�n komponenttiarvot 60 Hz jakotaajuudelle: C1 = 10 uF C2 = 3.16 uF C3 = 1 uF Voinko rakentaa jyrk�n aktiivisen jakosuotimen kytkem�ll� monta loivempaa suodatinta per�kk�in ? Suotimien vastetta voi jyrkent�� kytkem�ll� niit� useamman per�kk�in. Per�kk�in kytkemisess� pit�� kuitenkin muistaa muutamaa asia. Jos k�ytetyiss� suotimissa k�ytet��n Butterworth taajuusvastetta, niin jos kummatkin suotimet mitoittaa erikseen samalle rajataajuudelle (-3 dB piste), onkin yhdistelm�n vaste t�ll� taajuudella jo -6 dB. Muut suodatintyypit k�ytt�ytyv�t t�ss� tilanteessa samaan tapaan tai paremmin (riippuu suodatintyypin vasteesta). Sarjaankytkenn�ss� yhten� vaihtoehtona on mitoittaa toinen suodin Butterworthina (Q=0,7) ja toiseen suotimeen pieni +3 dB piikki t�lle taajuudelle (Q=1,4), jolloin yhdistelm�n vaste pysyy pidemp��n suorana, alkaen t�m�n taajuuden j�lkeen jyrk�sti putoamaan. Miten saan rakennettua systeemin, jolla saan kaikkiin hifilaitteisiini s�hk�t p��lle ja pois yhdest� katkaisijasta ? Useissa hifivahvistimissa on takana 230V l�ht�liit�nn�t, joihin voi kytke� muita hifilaitteita ja saada n�in kaikki laitteet vahvistimen virtakatkaisijan taakse. N�m� l�ht�liit�nn�t oin yleens� suunniteltu vain pienille kuormille (100-200W max.), joten t�m� menetelm� toimii vain pienitehoisten laitteiden kuten CD-soittimen, kasettinauhurin ja vastaavien laitteiden kanssa. Jos haluat kytke� suuritehoisempia laitteita, niin pit�� turvautua muihin ratkaisuihin. Helpoin ratkaisu on ostaa katkaisimella varustettu jatkojohto/jakorasia ja kytke� kaikki laitteet siihen. N�in kaikista laitteista saa virrat p��lle ja pois yhdell� katkaisijalla. Katkaisijalla varustettuja jatkojohtoja saa s�hk�liikkeist�, rautakaupoista ja tavarataloista tyypillisesti hiukan alle sadalla markalla. Yksi vaihtoehto on laittaa hifilaitteiden s�hk�nsy�tt� releiden taakse, mutta t�ss� joudut rakentamaan verkkos�hk�ll� toimivan laitteen. T�m� ratkaisu on tarkoitettu ainoastaan niille, jotka omaavat tarvittavat taidot ja valtuudet t�m�nlaisen ty�n tekemiseen. Laitteiden virran kytkemiseen ja katkaisuun tarvitset releen, joka kest�� 230V verkkoj�nnitett� ja tarvittavan m��r�n virtaa (mielell��n t�ydet 16A mink� pistorasiasta maksimissaan saa). Kytket releen koskettimen sarjaan sis��n tulevalta pistokkeelta ulostuloihin menev��n johtoon. Varminta on k�ytt�� kaksikoskettimista relett�, jolloin katkaistaan yhteys kummastakin johdosta (vaihe ja nolla). Lis�� johtoihin my�s tarvittavat sulakkeet. _____ ~230V o------o : o-------o : : Kulutuslaitteet _____ 0 V o------o : o-------o : o---+ : | : ohjaus |�����|.. ��|�� o---+ Releen k��mi� on k�tevint� ohjata matalaj�nnitteell�, jota saa k�tevimmin pienest� valmiista verkkolaitteesta (parinkympin yleisvirtal�hde). Riippuen sovellutuksesta voit joko kytke� t�t� matalaj�nnitett� p��lle tai pois pienell� katkaisijalla tai sitten laittaa tuon pienen virtal�hteen vaikka audiovahvistimen takana olevaan ulostuloon (n�in saat ohjauksen vahvistimen katkaisijalla). N�in saat k�tev�n kytkent�boksin, jolla saa tarvittavan m��r�n laitteita n�pp�r�sti kytketty� yhdell� ohjaussignaalilla. Halutessasi voit tehd� kytkenn�n my�s siten, ett� k�yt�t relett�, jossa on 230V AC k��mi (kontaktori tms.) ja voit j�tt�� tuon pienen matalaj�nnitel�hteen pois. Esmill� on ainakin ihan n�pp�ri� releit� jotka kest�v�t verkkoj�nnitteen, virtaa 16A ja niiss� on n�pp�r�t ruuvikiinnikkeet johdoille. (maksavat noin 100 markkaa s�hk�liikkeess�). T�llaisella releell� k�ynnist�� isommankin m��r�n laitteita. 230V AC k��mill� varustetussa releess� on hifisysteemiss� olemassa sellainen ��nenlaadullinen riski, ett� rele saattaa pit�� kuuluvaa hurinaa ollessaan p��ll� (ei v�ltt�m�tt� aina, mutta esimerkiksi l�mmitty��n). Muista ett� mik�li kytket��n yht�aikaisesti useita j�reit� laitteita, saattaa sulake paukahtaa johtuen suuresta hetkellisest� kuormituksesta kun kaikki laitteet saavat s�hk�n yht�aikaisesti. T�llaisessa tilanteessa pit�� kytkent� tehd� niin, ett� eri laitteet kytket��n omilla releill��n eriaikaisesti p��lle tai j�rjest�� joku muu tapa rajoittaa laitteiden k�ynnistyess��n ottamaa virtapulssia. Miten teen sohvant�ristimen ? Sohvat�ristimen tarkoituksena on saada sohva tai tuoli t�risem��n voimakkaiden bassojen mukaan, joten matalat bassot tuntuvat voimakkaille. T�ll�inen t�ristin voi olla hauska elokuvissa, joissa on todella matalaa ��nt�, mutta musiikinkuuntelussa sill� ei tee mit��n. Sohvant�ristin k�ytt�ytyy kuin tavallinen kaiutin, ainoastaan sill� erotuksella, ett� se tuottaa v�r�htely� kiinteisiin esineisiin (tuoli, sohva) eik� ilmaan niin kuin tavallinen elementti. T�ristinlaitteita saa kaupoista valmiina, esimerkiksi nimell� Bass Pump tai sellaisen voi tehd� itse. Yksi valmistustapa on seuraava: * 1. Otetaan elementti ja siit� leikataan kartio ja yl�ripustukset (se kumirengas) pois. * 2. Vahvistetaan j�ljelle j��nyt p�lykuppi (puolipallo) esim. Aralditilla ja liimataan siihen pystyyn pultti. * 3. Leikataan sopivasta (kokeile) lattaraudasta hieman elementin halkaisijaa pienempi p�tk� ja porataan siihen keskelle (sen pultin kohdalle) reik�. * 4. Kiinnitet��n lattarauta pulttiin kahdella mutterilla (yl�- ja alapuolelle). * 5. Lattarauta kiinnitet��n elementtiin p�ist��n esim. elementin kiinnitysreist�. * 6. Viritet��n elementti sopivilla painoilla (esim. k�sipainoista l�ytyvill� 500g l�tyill�) "soimaan" alle 20Hz taajuuksilla. * 7. Rakennetaan yksinkertainen jakosuodin (kela sarjaan) elementille, ettei lattarauta toista korkeita taajuuksia. Aiheeseen liittyv� rakennusohje l�ytyy osoitteesta [9]http://www.sdinfo.com/volume_4_2/tactile.html ja aiheeseen liittyv� FAQ osoitteesta [10]http://www.best.com/~eriko/www/bass/tactile_faq.html. Seuraavia asioita pit�� ottaa huomioon kun rakentaa systeemi�, joka t�rist�� sohvaa matalien ��nien mukaan: * J�rjestely ei poista varsinaisen subbarin tarvetta * + Tulet huomaamaan, ett� "t�ristimen" jakotaajuus on asetettava hyvin alas + Tulet huomaamaan, ett� "t�ristin" tarvitsee varsin v�h�n tehoa verraten tavalliseen subbariin * Varsin halpa elementti riitt�� * + "T�ristimell�" ei kannata yritt�� toistaa matalia ��ni� kuultavalla voimakkuudella + Elementin ominaisuuksissa ratkaisevat hinta, kartion massa ja herkkyys * Jos jostain syyst� haluat koteloida elementin, niin umpikotelo on hyv� ratkaisu tehonkestonsa takia. Kotelo kannattaa yritt�� saada "oikean" kokoiseksi sen vuoksi, ett� kaikki halutut taajuudet toistuvat ("t�ristyv�t"??). Kannattaa pit�� tasot riitt�v�n matalana, koska jatkuva t�rin� ei ole mukavaa. Kaupasta saa my�s varsinaisia tarkoitukseen tehtyj� t�ristimi�, jotka kiinnitet��n t�risytett�v��n esineeseen (esim. "bass shaker" tai "Sinus Live BassPump" nimell� hintaluokassa 500 mk). Oma kokeileminen ei tule kovin kalliiksi jos nurkisssa lojuu joku vanhan ep�m��rinnen bassoelementti, siin� on l�hinn� tekemisen vaiva. Miten rakennan vaiheenk��nt�kytkenn�n linjasignaalille ? Kytkent�kaavioksi kelpaa mik� tahansa operaatiovahvistinkytkent� jonka vahvistus on -1. Kytkent�esimerkkej� l�ytyy esimerkiksi osoitteesta [11]http://home.eunet.cz/rysanek/opamp_en.html T�ysin valmista rakennusohjetta tuolla ei ole, joten elektroniikan osaamista tarvitaan hiukan toimivan kytkenn�n aikaansaamiseksi. T�ss� pieni esimerkkikytkent� vaiheenk��nt�piirille. T�m� kytkent� vaatii kaksipuolisen virtal�hteen (esim. jotain +-5V..+-15V v�lilt�). Sopivan tehol�hteen saa esimerkiksi kahdesta 9V paristosta: Alla olevassa kuvassa on esitetty tarvittava kytkent�. Kytkent��n ei ole merkitty operaatiovahvistin + ja - k�ytt�j�nnitteit� eik� piirin nastanumeroita (joudut katsomaan piirien nastojen numerot piirin datalehdest�). +------R2-----+ C1 | |\ | Input --||-R1----+--|-\ | C1 | >-------+--||- Output GND------|+/ |/ Op Amp Komponettiarvoja: R1 47 kohm R2 47 kohm C1 10 uF C2 100 uF Valmista kytkent�� jossa mukana piirilevykuvatkin etsiv�n kannattaa katsoa Hifi-lehden numerossa 3/1995 julkaistu vaiheenk��nt�kytkent�. Audiosignaalin vaiheenk��nn�n voi tehd� my�s passiivisella audiomuuntajaan perustuvalla kytkenn�ll� seuraavasti: Sis��n ------------/ II /----------- Ulos 1 / II / / II / / II / / II / / II /------------ Maa / II / / II / / II / / II / Maa ------------/ II /------------ Ulos 2 Yll� olevassa kuvassa audiosignaali (linjatasoinen monosignaali) vied��n audiomuuntajan sis��ntuloon. Keskiulosotolla varustetusta audiomuuntajan ulostulosta saadaan kytkenn�n j�lkeen kaksi ulostuloa "Ulos 1" ja "Ulos 2", joista tulevat signaalit ovat 180 asteen vaihe-erossa toisiinsa verrattuna. Toisessa n�ist� ulostuloista (riippuu muuntajan johtojen j�rjestyksest� kummassa) on sis��n tuleva audiosignaali samanvaiheisena kuin se tuli ja toisessa signaali vaihe k��nnettyn�. Audiomuuntajaksi t�h�n kytkent��n sopinevat erilaiset audiomuuntajat, jotka ovat nimellisimpedanssiltaan 600 ohmia tai suurempia eik� sis��n- ett� ulostuloltaan (mielell��n nuo sis��n ja ulos suunnilleen samaa luokkaa). Mielell��n muuntajan impedanssi saisi olla hiukan tuota 600 ohmia suurempi. Muuntajan perustuvia kytkent�j� haittaa bassotaajuisilla monien ainakin halvempien muuntajien aiheuttama bassovaimentuma ainakin alimmilla bassoilla. Mit� ongelmia on fet-operaatiovahvistimilla audiok�yt�ss� ? Monet nykyaikaiset FET-operaatiovahvistimet (esim. OP275) ovat audio-ominaisuuksi erinomaisia, mutta ne sopiva vain kytkent�ihin, joissa ei ole yliohjauksen vaaraa. FET-ottoiset operaatiovahvistimet k��nt�v�t signaalin vaiheen maksimitason ylitt�vill� signaaleilla. Vain NPN-ottotransistoreilla toteutetut tyypit, kuten vanha kunnon NE5534 eiv�t k�ytt�ydy n�in. FET-operaatiovahvistimien yliohjausilmi� on selvin j�nniteseuraajaksi kytketyss� ei-k��nt�v�ss� kytkenn�ss�. Yksi tapa v�ltt�� vaiheen k��nt�misest� aiheutuva pulssi on kytke� ei-k��nt�v�n oton kanssa sarjaan vastus. Monissa sovellutuksissa yliohjausongelma ei tule esille, koska k�ytt�j�nnite on yleens� +/-15 volttia ja linjataso ainoastaan muutamia voltteja. Mist� voin ostaa elektroniikan komponentteja hifirakennusprojekteihini ? [12]sfnet.harrastus.elektroniikka usein kysytyt kysymykset -listaan on ker�tty my�s elektroniikkakomponentteja myyvien liikkeiden yhteystietoja. T�m� lista l�ytyy osoitteesta [13]/faq/sfnet.harrastus.elektroniik ka/liikkeita.html. Mist� l�yd�n lis�� tietoa elektroniikkalaitteiden rakentamisesta ? Paljon tietoa elektroniikkarakentamisesta l�ytyy [14]sfnet.harrastus.elektroniikka usein kysytyt kysymykset (FAQ) -listasta, joka l�ytyy osoitteesta [15]/faq/sfnet.harrastus.elektroniik ka/. Jos kysymykseesi ei l�ydy t��lt� vastausta, niin sitten kannattaa kysy� asiaa [16]sfnet.harrastus.elektroniikka-uutisryhm�st�. L�ytyyk� mist��n rakennusohjeita High-End-liitoskaapelien tekoon ? Osoitteesta [17]http://www.tnt-audio.com/clinica/diyce.html l�ytyy muutama erikoisrakenteisen liit�nt�kaapelin rakennusohjeet. Jos erikoiskaapelien virittely kiinnostaa, niin kannattaa vilkaista noita sivuja ja katsoa josko n�m� ratkaisut miellytt�v�t. Huolto ja korjaaminen Mist� saan tiet�� mik� on omistamani hifilaitteen merkkihuolto ? Varmin tapa jos se onnistuu helposti on kysy� t�t� huoltoasiaa joko laitemerkki� myyv�st� liikkeest� tai sen maahantuojalta mik� on laitteen merkkihuolto. Osoitteesta [18]http://www.oppaat.fi/W3/huolto/huolto.html l�ytyy lista eri kodinkone ja hifilaitteiden laitemerkeist� ja niiden merkkihuolloista. Miten Sonyn televisiossa p��see huoltotilaan ? Ep�viralliset tiedot Sonyn televisioiden huoltotilasta l�ytyv�t osoitteesta [19]http://members.accessus.net/~090/awh/sonypal.html. Jokainen k�ytt�k��n n�it� omalla vastuullaan, koska huoltotilan s��d�ill� voi helposti sekoittaa television toiminnan ja joissain tapauksissa rikkoakin laitteen. Kannattaa muistaa ett� edell� mainitut ohjeet huoltotilasta eiv�t toimi kaikissa Suomessa myyt�viss� Sony-televisioissa. Omat r�vellykset omalla vastuulla! Kannattaa sitten todella katsoa ja tiet��, mit� tekee siell� huoltotilassa, koska siell� saa kyll� tehty� parantumatonta tuhoa, jos ei tied� mit� tekee. Jos meinaatte tehd� mit��n s��t�j� huoltotilassa, niin ottakaa kaikkein ensimm�iseksi asetusten alkuarvot yl�s. Jos ne on hukassa ja joku menee pieleen niin laitteen saattaminen takaisin alkuper�iseen kuntoon on melko toivotonta. Miten puhdistan television/videon/stereoiden kaukos��timen ? Jos kaukos��timen n�pp�imist� on kumia, niin puhdistus on melkoisen helppoa. Perusteellinen puhdistus on syyt� tehd� jossain vaiheessa, koska sill� voi pident�� kaukos��timen toimivuusaikaa. Kaukos��timen puhdistaminen on tosin hieman vaivalloista, koska t�m� vaatii kaukos��timen purkamisen. Tee n�in: * Avaa s��timen kuoret erilleen. T�m� voi olla vaikeaa koska kaikkia s��timi� ei ole tarkoitettu avattavaksi kuluttajan toimesta. Yleens� kaukos��timien kotelot on kasattu muutamalla ruuvilla ja kotelon reunassa mahdollisesti olevilla kynsill� (varo ettet katkaise niit� tai menee liimaushommiksi). * Irrota piirilevy varovasti kannesta. Kiinnitys on yleens� toteutettu ruuveilla tai muovikynsill�. * Jos kannen ja levyn v�liss� on irto-osia niin laita ne talteen ja huomaa, miten ne oli alunperin paikallaan. * Piirilevyn yl�puolella on silikonikuminen n�pp�imist�matto, joka irrotetaan joko piirilevyst� tai kannesta, kumpaan se nyt sitten onkaan tarttuneena. * Puhdista kumimatto sek� kaukos��timen yl�kansi erimerkiksi vedell� ja astianpesuaineella l�mpim�ss� vedess�. �l� hankaa liian kovalla voimalla ! * Huuhtele ja kuivaa kansi sek� matto niin hyvin kuin se on mahdollista talouspaperilla ja j�t� ne kuivumaan. * Jos piirilevyss�kin on selv�sti likaa, niin voit puhdistaa sen esimerkiksi isopropanolilla. * Kun kaikki kaukos��timen osat ovat kuivuneet, aloita kokoonpano p�invastaisessa j�rjestyksess� kuin purkaminen. Lopputulos on l�hes uutta s��dint� vastaava ja toimii taas kauan. N�pp�imist�n puhdistamisessa ei kannata k�ytt�� alkoholia, koska pirtu liuottaa n�pp�imiss� olevan johtavan materiaalin pois, jolloin n�pp�imist� ei toimi en��. Kaukos��din toimii yleens� hyvin muutaman alkoholilla puhdistuksen j�ljilt�, mutta useamman kerran j�lkeen kontakti alkaa kadota. Mik�li kaukos��timess� on muovin�pp�imet, niin ne on yleens� toteutettu siten, ett� kumimaton p��ll� on muovisia painikenappeja. Ennen kaukos��timen avaamista kirjaa jokaisen painetulla symbolilla kuvioidun n�pp�imen paikka tarkkaan yl�s ett� pystyt saamaan ne takaisin oikeille paikoilleen. Muuten puhdistaminen onnistuu samoin kuin kumin�pp�imisiss� kaukos��timiss� kuten on edell� kerrottu. Mist� johtuu ett� televisioni kaukos��din ei toimi kun huoneessani on p��ll� kirkkaat valot ? Vian hakemiseksi kannattaa ensin kokeilla toimiiko kaukos��din hyvin pime�ss� huoneessa. Jos kaukos��din toimii pime�ss� paljon paremmin, niin kannattaa mets�st�� se valol�hde mik� tuuppaa infrapunalilaan vastaanottimen tukkoon tai vastaavasti peitt�� alleen kaukos��timen infrapunal�hetteen. T�llaisen h�iritsev�n IR-s�teilyn voi saada aikaan esimerkiksi joku voimakas valaisin (esim. kirkas halogeenivalo). Toinen mahdollinen ongelman aiheuttaja voi olla pieneen loisteputkeen perustuva "energians��st�polttimo", joka saattaa tuupata ulos valoa joka v�r�htelee hyvin l�helle kaukos��timen IR-s�teilyn modulaatiotaajuutta. Kun ongelmallinen valonl�hde on l�ytynyt, niin se pit�� joko poistaa tai sijoittaa siten, ett� se ei ole h�iri�ksi infrapunakauko-ohjattavaa laitetta. Mik� on vikana "hakkaamalla" korjaantuvissa televisioissa ? Hakkaamalla korjattavissa telkkareissa on katkos jossakin. Useimmiten vika on kylm�juotos, mutta vika voi olla my�s liittimiss�. Harjaantunut set� sanoo 5 minuutin vilkaisulla, mitk� juotokset kannattaa tinata uudelleen. Mit� osia videonauhurin sis�ll� pit�� puhdistaa ? Videonauhurin nauharata pit�� pit�� puhtaana, joten kaikki nauhaohjaimet pit�� aina puhdistaa huolellisesti. Nauharadan osat puhdistetaan alkoholilla ja pumpulipuikolla, mutta kuvarumpuun pumpulipuikolla ei pid� menn� koskemaan. Kuvarummun puhdistuksessa k�ytet��n pehme�� nukkaamatonta kangasta tai t�t� varten tehtyj� s��misk�ll� p��llystettyj� puhdistuspuikkoja. Varsinkin kuvarumpu on niin herkk� osa, ett� sen puhdistaminen kannattaa ehdottomasti j�tt�� jollekin sellaiselle ihmiselle, joka varmasi osaa sen (kuvarummun vaihto on kallis operaatio). Nauharadalla olevan kumisen painorullan kunto kannattaa tarkistaa puhdistuksen yhteydess� ja jos se on huonossa kunnossa, niin se kannattaa vaihtaa uuteen. Painorullia myyv�t videoiden varaosia myyv�t liikkeet (esimerkiksi Suomen Huoltopalvelu Oy Puh: 09-560500 Hki). Miten korjaan hajonneen kaukos��timen ? Mit��n yksiselitteist� vastausta t�h�n ei voi antaa, koska mahdollisia vikoja on monia erilaisia. Aika yleinen vika kaukos��timiss� on IR-LED:in irtoaminen juotoksesta tai piirilevyn liuskojen katkeaminen siit� l�hist�lt� kun koko juotospiste irtoaa piirilevylt�. T�m�n vian saa yleens� kuntoon kolaamalla IR-LEDin kunnolla kiinni piirilevyyn. Joskus kaukos��timen pudotessa on voinut joku muukin juotos irrota tuolta sis�lt�. Muita mahdollisia vikoja kaukos��timiss� on ett� kaukos��timen sis�ll� oleva resonaattorikide on hajonnut mekaanisessa t�r�yksess�. Uusia resonaattorikiteit� saa varaosana televisioiden varaosia myyvist� liikkeist�. Toinen yleinen vika on nuo n�pp�imist�n huono toimivuus, mink� voi yleens� korjata kunnollisella puhdistamisella ellei n�pp�imist� ole kulunut ihan loppuun. Miten voin poistaa televisioon ilmestyneen voimakkaan sirityksen ? Jos koneessa on takuuta j�ljell�, niin vie se kyseisen merkin huoltoliikkeeseen. Sirin� tulee todenn�k�isesti juovap��teasteen jonkun kelan v�r�htelyst�. Se voidaan poistaa lakkaamalla juova-asteen kelat erikoislakalla muutamaan kertaan. Auttaa noin 90% varmuudella. Muita syit� siritykseen voi olla vaakapoikkeutuskelojen v�r�htely tai suurj�nnitteen vuoto laitteessa olevan p�lyn tai eristevian takia. Mik� vika on kun Nokian/Saloran/Finluxin/Akain 100 Hz televisio menee pime�ksi ? N�iden Semitecin valmistamien televisioiden alkusarjan mallien tyyppikiva oli vertikaalip��tteen IC:n hajoaminen (eri l�hteiss� syyksi esitetty v��r�� suunnittelua tai alihankkijoiden komponenttivikaa). Nyky��n ongelmallisen sarjan laitteisiin tehd��n takuuna muutos, joka poistaa ongelman. Mik�li vertikaalip��te hajoaa takuuajan j�lkeen ja koneessa ei ole muutoksia tehty, ne on mahdollista saada tehty� takuuseen. Muilta ominaisuuksiltaan Semi-Techin 100Hz kone on eritt�in hyv�. Uudemmissa tuotantosarjoissa ongelmia ei t�t� hajoamisongelmaa en�� pit�isi olla. Kasettidekkini p��tti ryhty� soittamaan c-kasetteja liian nopeasti. Miss� vika ? Yksi syy ongelmaan voi olla, ett� ettei kuminen painerulla paina tarpeeksi lujaa nauhaa kasetin nopeutta s��telev�� py�riv�� tappia vasten. Saattaa olla, ett� kumi on jo aikansa el�nyt ja kovettunut. Jos kasettinauhuri on tuplapes�malli, jossa on tuplanopeuskopiointi, niin silloin syyn� voi olla my�skin tuplanopeuden kytkimen j��minen jumiin tuplanopeusasentoon. Kaiuttimeni bassoelementti rupesi pit�m��n kummallista ��nt� silloin t�ll�in, mit� voin tehd� asian korjaamiseksi ? Kaiuttimen bassoelementti voi olla t�llaisessa tilanteessa rikki tai se on huonosti kiinni. Ensimm�isen� kannattaa katsoa onko kaiutinelementti kunnossa olevan n�k�inen (kartiossa ei naarmuja tai repe�mi� ja kartion reunat kunnossa). Jos bassoelementist� tulee viel� jotain ��nt� ulos, niin silloin voisi olettaa kaiutinelementin olevan kunnossa ja kannattaa vilkaista mahdollista ongelmaa elementin kiinnityksess�. Kiinnitysongelmaa voi koittaa ratkaista l�ys��m�ll� bassonelementin kiinnitysruuveja ja varovasti nitkuttelemalla elementti�, kunnes resonanssi h�vi�� ja lopuksi kirist�m�ll� ruuvit takaisin tiukalle. Mihin perustuu kylm�sprayn k�ytt�minen elektroniikan vianhaussa ? Elektroniikkavikojen tyypillisin ongelma on ns. kylm�juotokset ja huonot kontaktit, jotka saadaan havaittua antamalla kyseisille paikoille l�mp�shokkeja. L�mp�laajeneminen aiheuttaa huonoissa juotoksissa kontaktikatkoksia saadessaan kylm�� (-50C) ja toimii taas l�mmetty��n (+20C). N�in kylm�spraylla saa monia vikoja paikallistettua. Kylm� huonontaa my�s puolijohteiden ja elektrolyyttikondensaattoreiden johtavuutta, joten l�mpim�n� melko oikosulussa oleva komponentti ei en�� olekaan oikosulussa kun se on tarpeeksi kylm�. Mist�h�n se mahtaa johtua kun vahvistimen ��nenvoimakkuutta s��t�ess� kaiuttimista kuuluu s�rin��/ratinaa ? Voiko ongelmaa jotenkin korjata kotikonstein ? N�m� h�iri�t johtuvat tyypillisesti siit�, ett� ��nenvoimakkuuden s��d�ss� k�ytetty potentiometri p�tkii. Se saattaa olla sis�lt� kulunut, hapettunut tai likainen. T�m� on tyypillinen ilmi� vanhoissa laitteissa, joissa potentiometreja on k��nnelty paljon vuosien varrella. Jos laite on uudehko, potikka tuskin on viel� loppu, kuten vanhemmissa laitteissa taas rahinan syy usein on. Potikka vaan on likainen tai muuten v�h�n kulunut rahisevaksi. Silloin jokin sopiva puhdistusaine (contact spray tai vastaava elektroniikkaliikkeest�) ruiskutettuna potentiometriin saattaa antaa jopa vuosia taas toimivaa volumes��t��. T�m� on eritt�in yksil�llist�, mutta ennen kallista ja ty�l�st� potikan vaihtoa suihkeita kannattaa kokeilla. Suosittelen ns. voitelevaa puhdistusainetta, ei pelkk�� puhdistavaa. Voiteleva aine my�s voitelee potikan liukua paremman kontaktin lis�ksi ja kitka ja siten kuluminen v�henee. Sopivia aineita ovat elektroniikkakaupoista saatavat voitelevat puhdistusaineet (Kontakt 60, Kontakt PRF 7-78 jne.). Tavallinen CRC ei ole suositeltava, koska se tekee potikasta usein j�yk�n ja vinkuvan, kun pinta todella puhdistuu ja voiteluaineet siin� samassa mukana. Potentiometrissa oleva voiteluaine est�� hapettumista, kun ilma ei p��se kosketuksiin kontaktien kanssa. Lis�ksi CRC:n pullo, erityisesti punainen (onko se nyt 5-56 tjsp) ei kuitenkaan ole kovin terveellinen aine joutuessaan elektroniikan sekaan, koska t�lle aineelle on ominaista sen tunkeutuminen joka paikkaan (jopa komponenttien sis��n). Tuo puhdistusaineen tulee ruiskuttaa potentiometrin sis��n. Puhdistusaineen suihkuttamisen j�lkeen ��nenvoimakkuuden s��dint� kannattaa liikutella edestakaisin. Kannattaa muistaa, ett� ��nip�ihin, videon koneistoihin tms. t�llaista voitelevaa puhdistusainetta EI SAA miss��n nimess� suihkuttaa, muuten k�y k�pel�sti. Toinen mahdollisuus on puhdistaa jollaiin ei voitelevalla ja sitten laittaa potentiometriin sopivaa voiteluainetta (esim. "LPS-1 Rasvaton voiteluaine" on suositeltu). Riippuen tuurista t�llaisella suihkeella teht�v�ll� "korjauksella" laite saattaa toimia pitk��n oikein hyvin. Huonommalla tuurilla samat ilmi�t tulevat hyvin pikaisesti esille (lyhytaikainen "korjaus") ja sitten ei auta paljon muuta kuin harkita potentiometrin vaihtamista uuteen. Miten voisin korjata vanhan miksausp�yd�n, jossa potentiometrit rahisevat ? Oikea korjaus riippuu siit�, mit� meinaat tehd� sill� mikserill�. Jos meinaat ihan omaksi iloksesi puuhailla jotain pient�, niin sitten voit selvit� suhteellisen v�h�ll� - kontaktisprayt� potikoihin ja kytkimiin, jolloin ne saattavat toimia hyvin v�h�n aikaa oikein hyvinkin. Mutta jos meinaat k�ytt�� mikseri� v�h�nk��n rankempaan tarkoitukseen, niin sitten sielt� pit�isi kaikki liikkuvat osat uusia, liu'ut ym. vaihtaa uusiin varmasti hyvin toimiviin. Jos mikseri on ollut enimm�kseen k�ytt�m�tt�, niin sitten kontaktit ainakin tuottavat v�lill� yll�tyksi�, joten vaihtoon ne menev�t, riippuen tietysti laitteen laadusta. ______________________________________________________________________ Palautetta t�st� sivusta voi l�hett�� [20]palautekaavakkeella. [21]Tomi Engdahl <[22]Tomi.Engdahl@iki.fi> [23][takaisin.gif] Takaisin hakemistoon References 1. http://www.epanorama.net/audiocircuits.html 2. http://www.tietokone.fi/ 3. http://www.st.com/stonline/books/ascii/docs/1057.htm 4. http://www.megabaud.fi/~jtolonen/hifi/samuli/samuli1.html 5. http://www.ee.gatech.edu/users/207/lowtim/ 6. http://www.ee.gatech.edu/users/207/lowtim/ 7. http://www.speakerbuilding.com/ 8. http://personal.inet.fi/koti/ipa/Hifisivut/hifisivu.html 9. http://www.sdinfo.com/volume_4_2/tactile.html 10. http://www.best.com/~eriko/www/bass/tactile_faq.html 11. http://home.eunet.cz/rysanek/opamp_en.html 12. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ 13. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html 14. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ 15. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ 16. news:sfnet.harrastus.elektroniikka 17. http://www.tnt-audio.com/clinica/diyce.html 18. http://www.oppaat.fi/W3/huolto/huolto.html 19. http://members.accessus.net/~090/awh/sonypal.html 20. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/palaute.html 21. http://www.hut.fi/~then/ 22. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 23. /faq/sfnet.harrastus.audio+video/index.html