Elektroniikan työkalut

Juottimet

Mikä on hyvä ja edullinen juotin ?

Hyvää ja edullista tuskin saat mistään. Reilusti alle satasella saa pienitehoisia juottokolveja, jotka soveltuvat satunnaiseen elektroniikkajuotteluun. Jos meinaat vähänkin vapavampaa harrastusta ja piirilevyjä juotella, niin suosittelen heti kättelyssä termostaatilla varustetun kolvin ostamista (halvimmat jonkin verran toistasataa ja paremmat siitä ylöspäin), sillä se maksaa itsensä takaisin nopeasti käyttömukavuudellaan (=aina sopivan lämpöinen, ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa kilvin lämpötilaa).

Kunnolliset ammattikäyttöönkin soveltuvat termostaatilla varustetut juotosasemat maksavatkin sitte paljon enemmän. Ostamalla tällaisen saa käyttöönsä hyvin toimivan ja pitkäikäisen työkalun, johon saa hyvän vaihtoterävalikoimankin.

Vakavalle harrastajalle suosittelen ehdottomasti kunnon kolvia. Jos vaan rahat riittää, niin hanki ehdottomasti termostaatilla varustettu malli, koska termostaatiton lämpiää inhottavan hitaasti ja lopulta lämmittyään kuumenee helposti liian kuumaksi.

Tunnetuin ammattilaisten kolvimerkki lienee Weller, jonka halvimmat mallit (WTCP-S) maksavat noin 700 markkaa. Muita tunnettuja merkkejä ovat esimerkiksi Antex, Pace ja Metcal.

Onko kaasukolvi hyvä kolvi elektroniikkahommiin ?

Kaasukolvi sopii piuhojen/liitinten yms. korjaamiseen "kentällä" se kyllä sopii mainiosti. Kuumailmapuhallin-päällä vielä kutistesukatkin saa tarkasti lämmitettyä. Kaasukolvi on hyvä apuväline esimerkiksi auton sähköasennuksissa ja työkalupakissa hätävarakolvina. Tyypillissä kaasukolveissa on yleensä riittävästi tehoa paksummankin johdon kuumentamiseen, mutta niiden lämpötilasäätö ei ole mitenkään tarkka, joten elektroniikan piirilevyhommissa ne eivät ole oikein hyviä.

Kohttullisen laadukkaiden kaasukovien hintaluokka alkaa 200-300 markasta. Halpistavaratalkoista saattaa toisinaan löytää kaasukolveja jopa alle 100 markan hintaan, mutta nämäeivät ole noiden kalliimpien veroisia.

Jos olet ensimmäistä "kunnon" kolvia hankkimassa työpöytäkäyttöön, niin unohda nuo halpis/kaasu-viritykset ja osta kunnon kolvi kerralla. Ero on TODELLA suuri tinausten laadussa. Oleellinen juttu on myös erilaisten kärkien saatavuus - nyt ja tulevaisuudessa.

Miksi Weller-juottimen kärkeä ei pidä viilata ?

Wellerin juttimien kärjissä käytetään erikoispinnoitetta, jotka antavat juottimen kärjelle pitkän iän. Pitkän iän takaa kärjen päällä oleva syöpymätön. Jos kärkeä menee viilaamaan, niin sen ikä muuttuu kovin lyhyeksi, koska terää suojaava kuumaa juotostinaa hyvin kestävä suojakerros lähtee pois. Sama pätee myös muihin uudempiin elektroniikkajuottimiin. Älä siis mene pilaamaan arvokkaan juottimesi kärkeä viilalla, vaan osta valikoima eri kokoisia juottimen kärkiä eri hommiin.

Millä tavoin voin juottaa tiheänastaisia pintaliitoskomponentteja ?

Seurravilla menetelmillä voi juottaa tiheänastaisia pintaliitospiirejä (esim. SOIC-koteloisia):

Esimerkiksi 1.27 mm rasterilla olevat SOIC:t menee pastalla ja terävällä kolvilla. jos nyt puhutaan QFT/TQFT-kotelot ovat jo vähän hankalampia, niissä kun jalkojen väli on luokkaa 0.5mm.

Mittalaitteet

Mitä eroa on kalliilla merkkimittarilla ja halvalla yleismittarilla ?

Suurimmat erot halvempien ja kalliimpien mittarien välillä liittyvät kalibrointiin ja vaihtovirtamittauksiin. Vaihtovirtamittauksissa yleensä nuo halvat näyttävät tehollisjännitettä oikein vain sinisignaaleille, kun kalliit osaavat myös ei-siniset signaalit.

Jos mittarin tarvitsee olla virallisesti kalibroitavissa, nuo halvat eivät käy. Tällaiseen tarkoitukseen Fluke on erinomainen vaihtoehto, muita hyviä merkkejä ovat mm. HP ja Yokogawa. Eivätkä taatusti ole mitään halpoja laitteita.

Mitä yleismittarissa kerrottu tarkkuuslukema tyyliin +/- (0,2% +2) tarkoittaa ?

Prosenttiluku (tässä 0,2%) tarkoittaa prosentuaalista virhettä mittauslukemasta. Digits (tässä +2) tarkoittaa kyseisen alueen näytön viimeisen numeron virhettä. Eli tuossa tapauksessa mittaustakkuus on +-0.2% lukemasta + 2 numeroa viimeisen numeroon mittarin näytössä. Tuo tarkkuus annetaan yleensä jokaiselle jännite/virta/ym. alueelle erikseen.

Mistä löydän ohjeita yleismittarin käyttöön ?

Vähänkin isommista kirjastoista l|ytyy useitakin sähkönmittaustekniikoita käsitteleviä kirjoja. Ei välttämättä löydy pelkästään yleismittareista kertovaa, mutta laajemmasta kirjasta ei tarvitse lukea kuin tarvitsemansa osat. Useimmat harrastelijoille yms. suunnatut alan yleisteokset käsittelevät myös perusmittaukset. Ei muuta kuin kirjastoon sen hyllyn ääreen, jossa sijaitsevat elektroniikka ja sähköalan kirjat.

Miten elektroninen pH-mittaus tapahtuu ?

Kun pH:ta mitataan sähköisesti, niin käytössä on lasimembraanianturi tai vastaava, jossa mitataan tiettyjä kemiallisia reaktiopotentiaaleja. Tuloksena on 58 mV/°pH signaali, jonka impedanssi on suuri tai älyttömän suuri (tyypillisesti satoja megaohmeja).

Elektrodin tekeminen itse voi osoittautua hankalaksi, vaikka ei se aivan mahdotonta ole. pH-mittari vaatii kuitenkin jatkuvaa ylläpitoa ja huoltoa toimiakseen luotettavasti. Tarkkuuskin jää parhaimmillakin mittareilla luokkaan 0.2 pH. Vaikka siellä sitten olisikin niitä numeroita enemmän näytössä.

Elektrodeja saa kyllä ostaa kaupastakin, joten jos pH innostaa, ja haluaa näperrellä, mahdollisuuksia on. Jos jostain löydät teollisuuden instrumentointia käsitteleviä hakuteoksia, niistä pitäisi löytyä pH-mittauksesta tietoa.

Elektroniikan tietokoneohjelmat

Onko verkosta saatavissa ilmaisia elektroniikan suunnitteluohjelmia ?

Suraavista osoitteista löytyy ilmaisia elektroniikan suunnitteluohjelmia:

Mistä verkosta löytyy tietoa kaupallisista elektroniikan ohjelmista ?

Suraavat ohjelmat tai yritykset on mainittu sfnet.harrastus.elektroniikka uutiryhmässä:

Lisää linkkejä löytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/software.html.

Miten saan elektroniikkakytkentäni julkaistua WWW-sivuilla ?

Elektroniikkakytkentöjen julkaisemiseen webbisivuilla on tarpeen konvertoida käyttämsi ohjelmiston oma kytkentäkaaviokuva johonkin verkossa yleisesti luettavaan muotoon. Parhaimmat tiedostomuodot elektroniikkakytkentöjen jakeluun WWW-sivuilla ovat GIF-kuva ja PDF-dokumentti (Adobe Acrobat).

GIF-kuva sopii erittäin hyvin pienten sivujen kuvina olevien kytkentäkaavioiden esittämiseen, ja tuki tälle löytyy kaikista graafisista webbiselaimista. Ja kun tarvitaan isompia ja tarkasti tulostuvia kuva, niin PDF-muoto on hyvä (sitä käytetään yleisesti muunmuassa komponenttien datalehtien jakeluuun, joten se sopii kytkentöjenkin jakeluun hyvin). PDF-muoto sopii sekä monimutkaisiin kytkentöihin että piirilevyn syövytyskuviin (tulostuu tarkasti samankokoisena).

Myös Postscript ihan toimiva, mutta läheskään kaikilla ei ole tälle katseluohjelmaa (Ghostscript/Ghostview) asennettuna koneeseensa. Postscipt sopii piirilevyjen syövytyskuviin hyvin (tulostuu saman kokoisena) sekä myöskin kytkentäkaavioihin.

JPEG-kuvat sopivat kytkennästä otettuihin valokuviin, mutta ei ole mitenkään parhaimmillaan kytkentäkaaviopiirrustusten talletusmuotona, johtuen JPEG:in pakkausalgoritmeista.

Postscript-mutoisia tiedostoja voi tuottaa suhteellisen helposti monesta piirikaavio-ohjelmasta. Hyvin monessa vanhassa ohjelmassa on mahdollisuus postscript-tulostukseen ja tulostuksen ohjaamiseen printterin sijasta tiedostoon. Näillä keinoin kytkentökaavioista ja piirilevykuvista saa hyvät Postscript-tulosteet. Jos käytät jotain Windows-pohjaista suunnitteluohjelmaa, niin asenna koneeseesi joku sopiva Postscript-kirjoittimen ajuri ja tulosta sen kautta levylle tiedostoon. Postscriptia tulostettaessa kannattaa sitten valita joku mahdollisimman perusajuri, jossa ei ole merkkikohtaisia virityksiä jota muut eivät ymmärrä (mm. QMS-PS 810 ja Applen Postscript-kirjoittimien ajureita suositeltu). Esimerkiksi HP:n ajuri tunkee yleensä tiedoston alkuun muutaman PCL-käskyn ennen varsinaista Postscript-koodia (joi poistaa käsin tai katsoa olisiko driverissa optio tuon poistamiseen). Virittämiseen: Printer setupista (printtausvaiheessa laatikosta "Properties") l|ytyy sivu, josta pääsee määräämään asetuksista (otsikolla "Device Settings"). Tuolta l|ytyy puusta kohta "PostScript Options", jonka alta l|ytyy kolme kohtaa: "Generate Job Control Code", "Send CTRL-D Before Each Job" sekä "Send CTRL-D After Each Job". Noihin kaikkiin voi laittaa "No", jolloin tuo PJL-sössö jää lähettämättä samoin kuin CTRL-D:t tiedoston alkuun ja loppuun (tosin noista taitaa ainkin GS selvitä). Edellä olevat viritysohjeet driverille oli Windows NT 4.0:lle, Windows 95:ssä on erilaiset asetukset (katso josko löytyisi ""Optimize for compatibility" kuten vanhassa HP 5M:n ajurissa). Puhdasta postscriptia tuottava ajuri on saatavana myös Adobelta.

Postscript-tiedoston voi sitten tarvittaessa konvertoida PDF-muotoon joko Adoben kaupallisilla työkaluilla (Adobe Acrobat Distiller) tai ilmaisella Ghostscriptillä (ps2pdf-filtteri). Myös Adoben sivuilta (www.adobe.com) löytyvä heidän tuotteidensa on-line demo on käyttökelpoinen konvertoija kaikkien yleisimpien tiedostomuotojen konvertointiin PDF-muotoon (demoa voi käyttää muutaman tiedoston muuttamiseen kokeilumielessä).

GIF-kuvien tekeminen onnistuu usealla tavalla. Jos piirilevykuva näkyy nätisti esimerkiski Windows-ruudulla kokonaan, niin siitä saa kuvan seuraavasti:

Näin sait helposti aikaan GIF-muotoisen piirilevykuvan. Muita mahdollisuuksia hoitaa homma:



Takaisin hakemistoon