[1]Denne side er hosted af Wannafind.dk References 1. http://www.wannafind.dk/ sfnet.harrastus.elektroniikka usein kysytyt kysymykset _________________________________________________________________ Hakemisto Valitse t�st� aihealue jolle kysymyksesi kuuluu tai k�yt� [1]hakukonetta. Perusteita * [2]ASCII merkkitaulukko * [3]Elektroniikan peruskaavoja * [4]Elektroniikkan termej� ja lyhenteit� * [5]Vastusten ja kondensaattoreiden kokojen vakiosarjat Yleiset asiat [6]Aihealueen kysymyslista * [7]Laitteiden k�ytt�j�nniteet * [8]Laitteiden kotelointi * [9]Elektroniikan komponentit * [10]Laitteiden tehol�hteet * [11]Mikrokontrollerit * [12]Radiokysymykset Kodintekniikka [13]Aihealueen kysymyslista * [14]Puhelintekniikka * [15]Kaapelointikysymykset * [16]Kodinkoneet * [17]Ulkomailta tuodut s�hk�laitteet * [18]Tietokoneeseen liitett�v�t kytkenn�t Ty�menetelm�t [19]Aihealueen kysymyslista * [20]Piirilevyjen valmistus * [21]Ty�kalut * [22]Ty�menetelm�t S�hk�asennukset [23]Aihealueen kysymyslista * [24]Kiinte�t s�hk�asennukset * [25]Kolmivaihes�hk� * [26]Ei kiinte�t s�hk�ty�t * [27]S�hk�turva * [28]S�hk�moottorit * [29]S�hk�verkko * [30]Valot ja valaistus * [31]Verkkoj�nnitteen ohjaus Audio ja video [32]Aihealueen kysymyslista * [33]Audio * [34]Videotekniikka Tiedonhaku * [35]Artikkelien etsint� sfnet.harrastus.elektroniikka uutiryhm�st� * [36]Kysymysten etsiminen hakusanojen avulla t�st� FAQ-listasta Muut usein kysytyt aiheet * [37]Elektroniikkaliikkeiden yhteystietoja * [38]Suomenkielisi� elektroniikka-aiheisia WWW-sivuja * [39]Kirjasuosituksia * [40]Sekalaiset aiheet Muuta hy�dyllist� * [41]Kaapelien tyyppimerkinn�t * [42]Ohjeita t�m�n uutisryhm�n kirjoittajille ja lukijoille * [43]sfnet.harrastus.elektroniikka ryhm�n lukeminen webin kautta (k�ytt�en [44]deja.com palvelua) * [45]T�m�n FAQ-listan versionumero HUOMIO: FAQin kokoaja ei vastaa vastausten oikeellisuudesta. Jos sivussa on toimintaongelmia tai asiavirheit� niin niist� voi l�hett�� minulla s�hk�postia osoitteeseen [46]Tomi.Engdahl@hut.fi. Kerro palauteviestiss�si tarkasti miss� t�m� virheellinen asia on ja mik� on tarkkaan otten pieless�. Jos tied�t korjauksenkin, niin kerro sekin palautteessasi. Peruskysymykset Mist� sfnet.harrastus.elektroniikka-uutisryhm�ss� voi keskustella ? [47]sfnet.harrastus.elektroniikka on tarkoitettu elektroniikan harrastajille. Sen aihepiirej� ovat elektronisten laitteiden, vimpaimien ja hilavitkuttimien rakentelu, k�ytt� ja ker�ily. T�ll�isi� laitteita ovat esimerkiksi tietokoneet, radiot, ��nen/kuvantoisto-, teko- ja muokkauslaitteet sun muut elektroniset h�rvelit ja komponentit hardwareharrastelijan kannalta. Ryhm�n usein kysytyt kysymykset l�ytyv�t osoitteesta [48]/faq/sfnet.harrastus.elektroniik ka/. Virallinen kuvausteksti kuvaa ryhm�n seuraavasti: "Elektronisten laitteiden, vimpaimien ja hilavitkuttimien rakentelu, k�ytt� ja ker�ily. Tietokoneet, radiot, ��nen/kuvantoisto-, teko- ja muokkauslaitteet sun muut elektroniset h�rvelit ja komponentit hardwareharrastelijan kannalta. Ryhm�n usein kysytyt kysymykset l�ytyv�t osoitteesta /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ Huomaa ett� sulautetuille j�rjestelmille on oma ryhm�ns� sfnet.harrastus.sulautetut." Miten voin lukea vanhoja sfnet.harrastus.elektroniikka artikkeleja ? [49]Dejanews-palvelu arkistoi newssiartikkeja tietokantaansa, ja niit� voi etsi� sielt� hakusanojen ja uutisryhm�n nimen avulla. Hakujen helpottamiseksi olen tehtyt [50]sfnet.harrastus.elektroniikka artikkelien hakusivun. Voinko ladata t�m�n FAQ-listan omalle koneelleni ? T�st� FAQ-listasta on omalle saatavana konelle ladattavat sek� [51]tekstiversio (my�s [52]zipattuna) sek� [53]HTML-versio. Jos k�ytt� omassa koneessa olevaa versiota, kannattaa aika ajoin p�ivitt�� se, koska FAQ-listaan tulee jatkuvasti lis�yksi� ja tarkennuksia. References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/haku.html 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ascii.html 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kaavat.html 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/termit.html 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/vakiosarjat.html 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kys_yleiset.html 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/teholahteet.html 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kotelointi.html 9. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html 10. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/teholahteet.html 11. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/mikrokontrolleri.html 12. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/radio.html 13. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kys_kodintekniikka.html 14. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/puhelin.html 15. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kaapelointi.html 16. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kodinkoneet.html 17. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ulkomaisetlaitteet.html 18. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/tietokone.html 19. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kys_tyomenetelmat.html 20. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/piirilevyt.html 21. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/tyokalut.html 22. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/tyomenetelmat.html 23. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kys_sahkoverkko.html 24. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#kiinteatasennukset 25. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#kolmivaihesahko 26. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#eikiinetatsahkotyot 27. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#sahkoturva 28. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#sahkomoottorit 29. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#sahkoverkosta 30. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#valaistus 31. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sahkoverkko.html#verkkojanniteohjaus 32. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kys_audiovideo.html 33. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/audio.html 34. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/video.html 35. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/dejanews.html 36. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/haku.html 37. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html 38. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/suomilinkit.html 39. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kirjat.html 40. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/sekalaiset.html 41. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/kaapelimerkinnat.html 42. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/netiketti.html 43. http://www.deja.com/group/sfnet.harrastus.elektroniikka 44. http://www.deja.com/ 45. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/versio.html 46. mailto:tomi.engdahl@hut.fi 47. news:sfnet.harrastus.elektroniikka 48. /faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/ 49. http://www.deja.com/ 50. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/dejanews.html 51. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/elektroniikkafaq.txt 52. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/elektroniikkafaq.zip 53. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/efaqhtml.zip Elektroniikan kaavoja Peruskaavoja Mill� kaavoilla voin laskea tehot ja j�nniteh�vi�t johdoissa ja vastuksissa ? T�m� elektroniikkarakentelijan yleisimm�t kaavat antava kuvio tunnetaan nimell� "Puimuri". / \ / \ / P \ / U \ /-----\ /-----\ / U * I \/ R * I \ /------------------\ Yll� olevaa kaaviota k�ytet��n siten, ett� peit�t sormella halutun suureen ja saat tarvitsemasi kaavan samasta kolmiosta mist� peitit tuon yhden suureen. Esimerkiksi j�nnite saadaan kaavalla: U = I * R _________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[1]tomi.engdahl@iki.fi> [2]Takaisin hakemistoon References 1. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Audiotekniikka Miten teen yksinkertaisen ��nenvoimakkuussa��d�n linjatasoiseen audiopiuhaan ? Kokeile seuraavaa: + ------1 + In 2-------- Out - ------3-------- - Potikka: ___ / \ | O | |_____| | | | | | | 1 2 3 Potentiometriksi on hyv� valita noin 10 kohm logaritminen potentiometrikin (lineaarinenkintoimii muta s��t�alue ei ole sitten niin kiva). Miten korjaan naarmuuntuneen CD-levyn ? Levyn alapinnalle tulleita naarmuja voi yritt�� hioa pois esimerkiksi hammastahanaa hioma-aineena k�ytt�en. Otetaan hammastahnaa, laitetaan vaikka sormenp��h�n ja hangataan naarmun kohdalla levyn keski�st� ulosp�in ja takaisin (siis s�teen suuntaisesti). Toimii jos vaurio on l�hinn� iso yksitt�inen naarmu. Hankaaminen on suoritettava keski�st� ulosp�in jotta hankauksessa mahdollisesti syntyv�t pienet lis�naarmut eiv�t aiheuta lis�� virheit� (CD-soittimen virheenkorjaus pystyy helposti korjaaman s�teen suuntaisten naarmujen virheit�, mutta uran suuntaisten narmujen aiheuttamien pitkien virheiden korjaus ei onnistu). K�yt�nn�ss� jo CD-levyss� sis�ll� oleva kiilt�v� metallikalvo p��see vaurioitumaan CD-levyst� ei saa en�� toimivaa. Miten kaiuttimen j�nnitteet, tehot ja virrat suhtautuvat toisiinsa ? Seuraavat yht�l�t kuvaavat t�t� suhdetta: V = I*R P = IV = I^2*R = V^2/R Miss�: * P on teho * I on virta * V on j�nnite * R on resistanssi (kauttimen impedanssi) Esimerkki: Jos sinulla on vahvistin joka pystyy antamaan 100W tehoa 8 ohmin kaiuttimeen niin sen ulostuloj�nnite on: P = V^2/R --> V=sqrt( P * R ) --> sqrt( 100 * 8 ) --> V=~28.3V Virraksi tulee: V=I*R --> I=V/R --> I=28.3/8=~3.5A Eli vahvistimen t�ytyy pysty� tuottamaan 28.3V j�nnite ja 3.5A virtaa jotta se voisi sy�tt�� 100W 8 ohmin kaiutinkuormaan. Koska vahvistimessa on aina sis�isi� h�vi�it� kyseisen vahvistimen k�ytt�j�nnitteiden t�ytyy olla t�t� korkeampia (v�hint��n 33..35V). Miten pystyn mittaamaan audiovahvistimesta ulos tulevan tehon ? Audiovahvistimen tehomittausta varten kytket vahvistimen sille sopivan suuruisen resistiivisen keinokuorman (4 tia 8 ohmia yleens�). T�m�n j�lkeen suoritat vahvistimen antaman maksimin ostuloj�nnitteen ennen kuin vahvistin alkaa leikkaamaan. T�m� mittaus tapahtuu helpoimmin siniaaltosignaalil�hdett� ja oskilloskooppia k�ytt�en. Tehomittaukset tehd��n usein sek� pistetaajuudella (yleens� 1 kHz), ett� pyyhk�idem�ll� koko toistettavan taajuuskaistan yli. Kun j�nnite ja kuorman resistanssi tiedet��n, tulee laskukaavaksi U�/R (eli j�nnite potenssiin kaksi, jaettuna resistanssilla) ja tulokseksi saadaan teho watteina. T�m� teho on sitten vahvistimen RMS-teholukema. Jos mittaat oskilloskoopilla j�nnitteen sinisignaalin huippukohdan j�nnitteest�, niin tehoa laskettaessa t�ytyy ottaa huomioon ett� keskim��r�inen j�nnite ei ole tuon huippuj�nnitteen suurinen, vaan se jaettuna kahden neli�njuurella. J�nnitteen mittauksen voit suorittaa my�s yleismittarilla (saat suoraan kaavaan sopivan arvon), mutta ennen mittausta kannattaa varmistaa mik� on yleismittarin mittaustarkkuus k�ytetyll� mittaustaajuudella (vaihtelee kovasti mittarimallista toiseen). Tuossa tehon mittauksessa edell� kuvatussa mittaustavassa on ongelmana maksimij�nnitteen ennen liikaa s�r�� havaitseminen. S�r�n havaitseminen skoopilla onkin hankalampi juttu. Leikkautumisen voi kyll� helposti havaita, mutta mahdollisten muiden, pieniamplitudisten taajuuskomponenttien syntymisen havaitseminen on vaikeampaa. N�in ollen s�r�n m��r�st� mitatulla teholla on vaikea sanoa oikein mit��n ilman vahvistimen antaman signaalin spektrianalyysi�. N�it� mittaustulosta tulkittaessa tulee kuitenkin huomata, ett� todellisessa tilanteessa kaiuttimen n�enn�inen kuormitus vahvistimelle muuttuu taajuuden mukaan ja mukana on sek� induktiivista ett� kapasitiivista kuormaa. Tietysti silloin kun on tarkoitus saada vain vahvistimen huipputeho mitattua, ei t�ll� liene merkityst�. Miten rakennan alip��st�suodattimen kaiuttimelle ? Kaiuttimissa k�ytetyt alip��st�suodattimet on perinteisesti LC-suodattimia joiden kytkent� on seuraavan tyyppinen: [vahvistin +] o-----(kela)---+----o [kaiutin +] | - - (kondensaattori) | [vahvistin -] o--------------+----o [kaiutin -] Esimerkkikomponenttiarvot 100 Hz kaiutinalip��st�duodattimelle: 12.8 mH kela ja 200 uF kondensaattori. Kelaa valitessa kannattaa huolehtia siit�, ett� valitsee sellaisen kelan, jonka kelasyd�n ei p��se kyll�stym��n k�ytetyill� kaiuttimen tehoilla. Kun kelan syd�n kyll�styy, niin kelan induktanssi putoaa voimakkaasti ja t�m� aiheuttaa ��nen s�r�� ja muita h�iri���ni�. Miten rakennan vaiherenk��nt�kytkenn�n linjasignaalille ? Kytkent�kaavioksi kelpaa mik� tahansa operaatiovahvinkytkent� jonka vahvistus on -1. Kytkent�simerkkej� l�ytyy esimerkiksi osoitteesta [1]http://home.eunet.cz/rysanek/opamp_en.html T�ysin valmista rakennusohjetta tuolla ei ole, joten elektroniikan osaamista tarvitaan hiukan toimivan kytkenn�n aikaansaamaiseksi. T�ss� pieni esimerkkikytkent� vaiheenk��nt�piirille. T�m� kytkent� vaatii kaksipuolisen virtal�hteen (esim jotain +-5V..+-15V v�lilt�). +------R2-----+ C1 | |\ | Input 4 --||-R1----+--|-\ | C1 | >-------+--||- Output GND------|+/ |/ Op Amp Komponettiarvoja: R1 47 kohm R2 47 kohm C1 10 uF C2 100 uF Kaiuttimeni bassoelementti rupesi pit�m��n kummallista ��nt� silloin t�ll�in, mit� voin tehd� asian korjaamiseksi ? Kaiuttimen bassoelementti voi olla t�llaisessa tilanteessa rikki tai se on huonosti kiinni. Ensimm�isen� kannattaa katsoa onko kaiutinelementti kunnossa olevan n�k�inen (kartiossa ei naarmuja tai repe�mi� ja kartion reunat kunnossa). Jos bassoelementis� tulee viel� jotain ��nt� ulos, niin silloin voisi olettaa kaiutinelementin olevan kunnossa ja kannattaa vilkaista mahdollista ongelmaa elementin kiinnityksess�. Kiinitysongelmaa voi koittaa ratkaista l�ys��m�ll� bassonelementin kiinnitysruuveja ja varovasti nitkutelemalla elementti�, kunnes resonanssi h�vi�� ja lopuksi kirist�m�ll� ruuvit takaisin tiukalle. Miten rakennan audiomikserin ? Audiomikserin koostuu sis��ntulokanavakohtaisista vahvistimista, kanavat summaavasta vastusverkosta ja ulostulovahvistimesta alla olevan kuvan mukaisesti: |--\ In1 O----|A1 ---|RRR|---+ |--/ | | |--\ | In2 O----|A2 ---|RRR|---+ |--/ | |--\ +----|Ae -----O Out |--\ | |--/ In3 O----|A3 ---|RRR|---+ |--/ | | |--\ | In4 O----|A4 ---|RRR|---+ |--/ Sis��ntulovahvistimet (A1..A4) ovat s��dett�vi� vahvistimia joilla sis��ntulosignaalit saadaan vahvistettua linjatasoisiki signaaleiksi. Sis��ntulovahvistimen voimakkuuss��d�ill� voidaan s��t�� kanavien keskin�ist� tasapainoa. Yksinkertaisimmillaan sis��ntulovahvistin voi olla yhdest� operaatiovahvistimesta tehty s��dett�v� invertoiva vahvistin. Vastukset (merkitty RRR) muodostavat signaalien sekoitusverkon joka yhdist�� kaikista sis��ntulovahvistimista tulevat signaalit yhteen. Ulostulovahvistin (Ae) puskuroi ulostulevan signaalin. Ulostulovahvistin voi olla yksinkertaisimillaan invertoiva vahvistin jonka vahvistus on sama kuin vastuskerkon vaimennus. Ulostulovahvistimen vahvistus voi olla my�s s��dett�v� (ns. master volume s��t�). Mitk� ovat pienikohinaisia ja edullisia audiok�ytt��n soveltuvia operaatiovahvistimia ? NE5532, LM833, MC33078 edullisemmasta p��st� v�h�kohinaisia operaatiovahvistimia. Olisiko jollakin hyv�n dolby pro logic -kooderin rakennus ohjeita tai valmiita piirej� t�h�n ? Dolby Surround on [2]Dolby Laboratories yhti�n kehitt�m� ja patentoima menetelm�, joten sen kaupallinen valmistaminen ja myynti on kielletty� ilman Dolbyn lupaa (lisenssi�). Pro logic on parannettu painos alkuper�isest� Dolbyn Surround dekooderista ja pro-logic laitteet toteutetaan useinmiten ainakin osittain digitaalisesti. Valmiita pro-logic dekooderikytkent�j� ei ole elektroniikkalehdis�� n�kynyt (julkaistut kytkenn�t ovat olleet yksinkertaisia perus surround dekoodereita). Dolby Surround dekooderipiirej� l�ytyy usealtakin valmistajalta, toteutus vaihtelee t�ysin analogisesta t�ysin digitaaliseen ja kaikkea silt� v�lilt�. Niiden hankinta on vain mahdotonta ilman tuota lisenssi�, koska muuten rikotaan patenttilains��d�nt��. inut tapa kiert�� tuo lisenssi on tehd� itse oma piiri omaan k�ytt��n. Ainoaksi vaihtoehdoksi kotirakentajan vaihtoehdoksi j��nee oman DSP-systeemin kyh��minen t�h�n tarkoitukseen. Tarvittavat perustiedot voi kaivaa vaikka [3]Dolbyn webbisivuilta ja vaikka Dolbyn patenteista. Rakennellessaan kannatta muistaa etta jos kuvassa on mukana kaupallinen toiminta, niin siihen tarvitaan Dolbyn lisenssi. Mik� olisi k�tev� hyv�laatuinen p��tevahvistinpiiri ? Yksi hyv� vaihtoehto on [4]Nationalin ML12, jolla saa aikaiseksi 150W hyv�laatuisen vahvistimen. Piirin ainoa huono ominaisuus on sen kova hinta (kymmeni� euroja). Ohjeet ja muut paperit l�ytyv�t osoitteesta [5]http://www.national.com/ hakusanalla lm12. Hifi-lehti julkaisi vuoden 1997 lopussa rakennusohjeen yhden piirin 50W vahvistimelle. Kyseisen TDA7294-piirin latalehdet l�ytyv�t osoitteesta [6]http://www.st.com/stonline/books/pdf/docs/1057.pdf. Ja koko vahvistimen kytkent�kaaviot l�ytyv�t osoitteesta [7]www.st.com/stonline/books/pdf/menu/05040200.htm. Hifi-lehdess� ollutta kytkent�� myy rakennussarjana RadioDuo (puh (09)601 544). Miten tehokkaan verkkomuuntajan tarvitsen rakentamaani p��tevahvistimeeni ? Tarvittavan muuntajan koko riippuu vahvisitnkytkent�si ottotehosta. Sen pit�� antaa ainakin niin paljon tehoa kun tuo kytkent� kuluttaa (ulostuloteho+kytkenn�n h�vi�t). Nyrkkis��nt�n� normaaleille vahvistinkytkenn�ille on, ett� tarvittava muuntajan l�ht�teho saadaan kertomalla vahvistimen antoteho 1.5:ll�. Itsetehdyss� p��tevahvistimessa muuntaja hurisee ja hurina kuuluu my�s kaiuttimista. Miten t�m�n hurinan saisi poistetutua ? Muutajan itse aiheuttama hurina ja kaiuttimista kuuluva hurina ovat kaksi eri ongelmaa. Ne on ratkaistava erikseen ja eri tavoin. Melkein kaikki muuntajat hurisevat enemm�n tai v�hemm�n. Muutajan hurinaa saa v�hemm�ksi, kun valitsee sopivan muuntajan ja kiinnitt�� sen sill� tavoin, ett� hurina ei p��se etenem��n laitteen muihin rakenteisiin, jotka vahvistavat hurinaa paljon voimakkaammaksi kuin mit� pelkk� muuntaja saisi aikaan. Kaiuttimista kuuluva hurina taas viittaa ongelmiin vahvistimen elektronisissa kytkenn�iss�. K�ytt�j�nnitteen hurina aiheuttaa helposti hurinaa, joten kannattaa tarkistaa ett� k�ytt�j�nnitteet on kunnolla suodatettu tai vakavoitu. Seuraavaksi kannattaa tarkistaa, ett� laitteen signaalitien maadoitukset on hoidettu kunnolla (t�htimaadoitus), jotta ei synny maalenkkej� jotka aiheuttavat helposti hurinaongelmia muuntajien l�heisyydess�. Loppuksi kannattaa katsoa, ett� mit��n herkki� kytkenn�n osia ei satu olemaan muuntajan synnytt�m�ss� voimakaassa magneettikent�ss�. Elektroniikan siirt�minen kauemmaksi muutajasta, peltilevyn laittamisella muutnajan ja elektroniikan v�liin tai muuntajan asennon muutamisella voit saada hurinoita merkitt�v�sti v�hentym��n (parhaimmassa tapauksessa niin hiljaiseksi, ett� eiv�t kuulu). S�hk�isesti syntyv� hurina voisi kytkeyty� vaikkapa joillakin seuraavista perustavanlaatuisista mekanismeista: * muuntajan tasasuuntaussillan ja suotokondensaattorin maatie ei k�ytt�isi oikeaoppisesti ikiomaa johdinta, yleinen hurinaj�nniteen l�hde * (toroidi)muuntajan hajakentt� kytkeytyy magneettisesti vahvistimen sis�ll� johdotukseen aiheuttaen hurinj�nnitteen * k�ytt�j�nnitteen hurinaj�nnitekomponentti p��see vuotamaan jollain mekanismilla liiallisesti itse hy�tysignaalitielle * 230V 50 Hz kytkeytyy kapasitiivisesti etuvahvistinasteeseen Onko Kemon 200W vahvistimen rakennussarja hyv� ? Kyseisen vahvistimen rakennussarja ei edusta hyv�� suunnittelua. Se hurisee helposti. Vahvistin oskilloi itsens� helposti rikki, jos kahdella vastuksella toteutettu virtuaalinen maa p��see heilumaan. Ei laitteen laatua ole sfnet.harrastus.elektroniikka-ryhm�ss� muutenkaan kehuttu ��nenlaadultaan. Ennemmin kannattaa rakentaa Hifi-lehdess� (ja bebekin lehdess�) esitetty 50W vahvari TDA7294-piirill�. Se on luultavasti oikeasti tehokkaampi, ja my�s todella hyv�laatuinen. Lis�ksi kytkent� vaatii niin v�h�n ulkoisia komponentteja, ett� sen voi kasata johonkin reik�levylle tms. Mist� l�yd�n usean sadan watin tehoisen audiovahvistimen rakennusohjeet ? Kannattaa tutustua osoitteesta [8]http://www.vision.net.au/~anthony/symmetric.htm l�ytyv��n Anthony Holtonin suunnittelemiin vahvistimiin. Perusmalli pystyy antamaan 230W tehon 8 ohmin kuormaan ja 400W 4 ohmin kuormaan. Noista saa my�s fettim��r�� ja poweripuolta kasvattamalla aina tuonne 1kW asti puskevan p��tteen (miksei ylikin) suhteelisen yksinkertaisesti. Osoitteesta [9]http://www.profsoundsystem.com/english/technic.htm l�ytyy paljon tietoa [10]Professional Sound Systems nimisen ranskalaisen PA-firman vahvistimien kytkent�kaavioita ja piirilevykuvia. Miten voisin tehd� audiosignaaleille sopivan spektrianalysaattorin ? Audiospeaktrianalyysaattori koostuu suuresta m��r�st� (yht� monta kuin kanavia) bandpass-suotimesta ja n�iden l�ht�ihin kytketyist� signalitason ilmaisimista. Spektrianalysaattorin voisi kasata esimerkiksi 16 bandpass suotimesta ja tasonilmauspiireist� seuraavaan tapaan: +----------------- | 1 of 16 mux +----------------- +----+ +----+ +----------+ +------+ | | | | | | +---| BP |-----| LD |----|1 | | |---O-O-O-O-O-O... | +----+ +----+ | 16ch MUX | |LM3914| | | | | | |... | +----+ +----+ | | |tms. |---O-O-O-O-O-O... Sigin --+---| BP |-----| LD |--- |2 C|-----| | . . | +----+ +----+ | | | | . . . . . . . yht 16 kpl . . . T�ss� BP on kaistap��st�suodin. Kaistap��st�suodattimen taajuudet voit valita vaikka puolen oktaavin v�lein, esimerkiksi (25),35,50,71,100,141,200,282,400,566,800,1131,1600,2263,3200,4525,640 0, (9050),(12800),(18102) hertsi�. Kaistap��st�suotimista kannattaa tehd� aktiivisia ja tarpeeksi jyrkki� (riippuu kuinka kapeita kaistoja haluaa mitata ja mik� on tarkkkuusvaatimus). LD on signaalin huipun ilmaisupiiri eli yksinkertaisimmillaan diodi, kondensaattori ja vastus. Ledej� voidaan ohjata siteen vaikka LM3914 (lineaarienen) tai LM3915 (logaritminen) -piirill� tai vastaavilla. MUXeilla valitaan mitattava taajuuskomponentti ja valitaan mille ledirivist�lle sen tulos n�ytet��n. Eli kumpaakin kelataan samaa vauhtia sen verran nopeasti, ett� n�ytt� ei liikaa vilku. Millainen on kuulokojeisiin ��nisignaalia l�hett�v�n induktiosilmukka-l�hettimen toimintaperiaate ? Induktiosilmukalla pystyt��n v�litt�m��n ��nisignaalia suoraan kuulokojelaitteisiin ja t�t� ratkaisua k�ytet��n muunmuassa julkisissa pieniss� tiloissa. Induktiosilmukka on yksinkertaisesti johtosilmukka, joka kiert�� alueella, jossa kuulokojeeseen pit�� l�hett�� ��nt�. Kun kuulokojeeseen halutaan l�hett�� ��nt�, niin ��nisignaali ohjataan vahvistimen kautta tuohon induktiosilmukkaan, joten kuulokoje pystyy "kuulemaan" ��nen sis�ll� olevalla induktiosilmukallaan. Yksinkertaisimmillaan otetaan tavallien audiopaatevahvistin joka kestaa ajaa matala impedanssista kuormaa. Sopivia ovat esim CROW:nin ja CRESTIN seka LAB GRUPPENin mallit. Sitten otetaan sahkojohtoa esim tavallista yksinapaista kytkentajohtoa. Tehdaan siita silmukka joka levitellaan halutulle alueelle ja johdot kytketaan vahvistimen kaiutinlahtoon. Tassa on meilla perin yksinkertainen induktiosilmukka. Tietysti voidaan kayttaa valmista induktiosilmukkavahvistinta mutta ne taitavat olla varsin arvokkaita. Induktiosilmukassa tyypillinen resistanssi on muutama ohmi, kapasitanssia ja induktanssia saisi olla mahdollisimman vahan. Miten teen elektronisesti ohjatun ohjelmavalitsimen vahvistimeeni ? Nykyp�iv�n� homma hoidetaan monissa hifi-laitteissa k�ytt�m�ll� puolijohdekytkimi�. Sopivia kytkimi� ovat CMOS-tekniikalla tehdyt DA-kytkimet. Ne ovat digitaalisella signaalilla (0 tai 1) ohjattavia kytkimi�, jotka pystyv�t kytkem��n my�s vaihtovirtasignaaleita (audiosignaalia). N�ill� virrankulutus saadaan pienemm�ksi, koko pienemm�ksi ja hinta alemmas kuin perinteisill� releill�. Sopivia piirej� omaan rakenteluun ovat 4051-sarjan piirit (4051, 4052, 4053). My�s 4066:n datalehte� kannattaa silm�ill�. Hintaa piireill� on alle euro kappaleelta. Puolijohdekytkimill� on pari huonoa puolta. Ensinn�kin niiss� ohjaussignaali ja ohjattava signaali eiv�t ole galvaanisesti erotettuja, joten ohjaussignaalin r�pel� voi kapasitiivisesti kytkeyty� ohjattavaan signaaliin. Toisekseen kytkinten impedanssi on merkitt�v�sti suurempi kuin releill� (80 ohmia vs. milliohmeja). K�yt�nn�n piiriratkaisuissa n�ist� hankaluuksista on mahdollista p��st� eroon melko helposti, joten ongelmat ovat monesti enempi teoreettisia. Jos tarkoituksena on rakentaa "viimmesen p��lle" valitsin, kannattaa k�ytt�� Analog Devicesin SSM2402/SSM2412 analogisia kytkimi�. Niill� saa pehme�n valinnan, ne eiv�t ei r�tise ja eiv�tk� ritise. Datalehti l�ytyy osoitteesta [11]http://www.analog.com/pdf/ssm2402.pdf. Jos kuitenkin kuulut kultakorvien joukkoon, niin satat haluta k�ytt�� releit�, ett� kaikki olisi mahdollisimman t�ydellist�. ��nen laadun kannalta parhaita ovat metallikoteloidut audio ja suurtaajuusk�ytt��n tarkoitetut erikoisreleet. Nuo tosin tuppaavat olemaan varsin kalliita. Tosin suunnilleen mik� tahansa signaalirele eli sellainen, jolla on tuplakontaktit (bifurcated) ja virrankytkent�kyky menee alle 1 mA:n, sopii audiosignaalin kytkemiseen. Aivan tavallisia piirilevyreleit�kin voi k�ytt��, mutta silloin saattaa tulla verkkohurinat ja vastaavat l�pi helpommin. Jos verkkohurina h�iritsee normaaleilla releill�. niin kannattaa tarkistaa, ett� releiden kelan k�ytt�j�nnite on kunnolla suodatettu. Releisiinkin l�ytyy sitten todellinen hi-tech-ratkaisukin. [12]Siemens valmistaa mikromekaanisia releit�, jotka on paketoitu mikropiirikoteloon. Niitten suoritusarvot vastaavat p��osin tavallisia releit�, joskaan niiden virransieto ei ole mitenk��n valtavan hyv� (ei tehokytkimiksi). Hinnasta ja saatavuudesta saanee tietoa Siemensin webbisivuilta osoitteesta [13]http://www.siemens.de/ec/ecr/index.htm. _________________________________________________________________ [14]Tomi Engdahl <[15]Tomi.Engdahl@iki.fi> [16]Takaisin hakemistoon References 1. http://home.eunet.cz/rysanek/opamp_en.html 2. http://www.dolby.com/ 3. http://www.dolby.com/ 4. http://www.national.com/ 5. http://www.national.com/ 6. http://www.st.com/stonline/books/pdf/docs/1057.pdf 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/www.st.com/stonline/books/pdf/menu/05040200.htm 8. http://www.vision.net.au/~anthony/symmetric.htm 9. http://www.profsoundsystem.com/english/technic.htm 10. http://www.Profsoundsystem.com/ 11. http://www.analog.com/pdf/ssm2402.pdf 12. http://www.siemens.com/ 13. http://www.siemens.de/ec/ecr/index.htm 14. http://www.hut.fi/~then/ 15. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 16. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Elektroniikan ty�kalut Juottimet Mit� juottimen valinnassa tulisi ottaa huomioon ? Juottimet ovat elektroniikkaty�n perusty�kaluja. Juottimen valinnassa on huomioitava mm. seuraavia seikkoja: Yleisk�ytt�inen elektroniikajuotin on teholtaan 40 - 60W. Sill� voidaan juottaa sek� tavanomaisia l�pireik�komponentteja ett� juotettavia pintaliitoskomponentteja valitsemalla sopiva k�rki. paksujen johtojen juottamiseen ja massiivisiin komponentteihin monikerroslevyill� t�ll�inen juotin ei riit�, vaan n�ihin tarkoitukseen tarvitaan tehokkaampia erikoisjuottimia. Kunnoliseen elektroniikkaty�skentelyyn tarkoitetussa juottimessa tulisi olla termostaattiin perustuva l�mp�tilans��t�. Juottimen l�mp�tila-asetuksen tulee olla helposti asetettavissa ja luotettava. Juotettaessa juottimen k�rjen l�mp�tila laskee jokaisen juotoksen yhteydess� hetkellisesti. Juottimen tehon ja k�rjen l�mm�njohtuvuuden on oltava sellaisia, ett� juotin ehtii saavuttaa takaisin asetetun l�mp�tilan juotosten v�liss�. Pienell�kin juottimella voidaan juottaa suhteellisen suuria juotoksia valitsemalla suurimassainen k�rki, mutta jatkuvassa juottamisessa juottimen tehon on oltava riitt�v� k�rjen l�mp�tilan pit�miseksi asetetussa arvossa. Juotoksen laadunkin kannalta on olennaista ett� juottimen k�rki on ohjattavissa hyvin ty�skentelyn aikana. T�m�n kannalta on edullista kun juottimen k�rki on mahdollisimman l�hella kahvaa josta pid�t juotinta k�inni. Ty�ergonomian takaamiseksi juottimen kahva ei saisi mielell��n l�mmet� juuri ollenkaan, koska varsinkin jatkuvassa ty�ss� kuuma kahva ja k�rjen s�teily tuntuvat inhottavilta. Juottimen tulee olla kevyt ja sen kaapeleiden sellaisia, ett� ne eiv�t aiheuta juottimeen h�iritsevi� voimia. Juottimen k�ytt�� helpottaa kun juottimelle on olemassa helppok�ytt�inen juottimen teline, Eri t�it� varten tarvitaan rakenteeltaan ja massaltaan erilaisia k�rki�, joten k�rkien saatavuus kannattaa tarkistaa jo juotinta hankittaessa. Millaisia erilaisia juottimia on k�yt�ss� ? Tavallinen kontaksijuotin (normaali juottokolvi) sopii hyvin moneen k�ytt�tarkoitukseen valitsemalla sopivan tehoinen juotin ja siihen sopiva k�rki. Juottimia on saatavissa tyypillisesti teholtaan 5 watista reilusti yli sadan watin tehoon saakka. Yleisk�ytt�inen elektroniikajuotin on yleens� teholtaan 40 - 60W. Pihtimallisen kontaktijuottimien erikoisrakenne soveltuu erityisesti palakomponenttien irroittamiseen. Komponenttien kiinnitt�miseen ne eiv�t sovi. Siit� syyst� pihtijuotin on tarpeellinen vain komponentteja sarjaty�n� irroitettaessa. Puhallinjuottimia on k�ytett�v� tapauksissa joissa kontaktijuottimen kosketuksen aiheuttama l�mp�shokki vahingoittaa komponentteja. Ilma- tai kaasusuihkuun perustuvissa juottimissa voi olla joko putkimainen k�rki, jolla ilma voidaan tarkasti suunnata juotettavaan paikkaan tai komponentin kotelon mukaan mitoitettu k�rki. Komponentin mittojen mukaan suunniteltu k�rki ohjaa ilmavirtauksen tarkkaan komponentin juotosalueille. Puhellinjuotin sopivilla j�rjestelyill� sopii jopa BGA-piirien irroittamiseen. Imujuottimilla poistetaan l�pireik�komponenttien juotostina komponentteja irroitettaessa, lis�ksi imujuotinta voidaan k�ytt�� pintaliitoskomponenttien juotosalueiden puhdistamiseen ennen uuden komponentin asennusta. Laitteissa voi olla alipainepumppu tai alipaine voi olla muodostettu ejektorilla paineilmasta. Imujuottimien t�rkeimpi� ominaisuuksia ovat imuteho, imukahvan ergonomia, k�rkien vaihdettavuus, pitk�ik�isyys ja yll�pidon helppous. Hyv�laatuinen imujuotin toimii luotettavasti eik� tarvitse puhdistusta usein. Mit� muita ty�kaluja ja tarvikkeita on hyv� olla juottimen lis�ksi juotettaessa elektroniikkakomponentteja ? Kunnollinen juottimen teline helpottaa ty�skentely� ja s��st�� p�yt�tilaa kun aina juotinta k�dest� laskettaessa ei tarvitse mietti� minne sen laskisi. Vedell� kostutettu juottimen sieni on tarpeen juottimen k�rjen puhdistamisessa. Sieni l�ytyy yleens� juottimien telineist�. Jotta tinaus onnistuu tarvitaan juottimen lis�ksi tinalankaa. Elektroniikkaty�h�n sopivaa tinalankaa on saatavina erilaisina paksuuksina, Noin millimetrin paksuinen juoksutetteella t�ytetty elektroniikajuotostina Ohuempia tinalangat sopivat hyvin pienten juotosten tekemiseen paksua paremmin. Tinalankaa ostettaessa kannattaa tarkistaa ett� ostaa elektroniikkaty�skentelyyn tehty� tilalankaan. Esimerkiksi rautakaupoissa myyt�v�t yleisiin metallit�ihin tarkoitetut tinalangat eiv�t ole sopia elektroniikkaty�skentelyyn, koska niiss� voi olla sy�vytt�v�� juoksutetta, joka vaurioittaa ajan kansse sek� elektroniikkalaitteen piirilevy� ett� juottimen k�rke�. Juotospasta on juotostinaa ja juoksutehartsia sis�lt�v� juotosmassa, jota k�ytet��n pintaliitoskomponenttien juottamiseen. Juotospastoja on erilaisia eri k�ytt�tarkoituksiin. Juotospastoja k�ytet��n p��asiassa elektroniikan teollisessa valmistamisessa. Imupumppu on edullisin tapa poistaa l�pireik�komponenttien juotokset komponenttien irroittamista varten. Impupumppuun perustuvien juottimien sovellusalueet ovat l�hinn� korvata varsinainen umujuotin harrasteluk�yt�ss� ja kent�ll� tapahtuvassa korjausty�ss�. Kannattaa pyrki� valitsemaa pumppu joka on mahdollisimman rekyylit�n, imee tilaa kunnolla ja jolla ei vahingoita helposti piirilevy�. Sivuleikkureita tarvitaan erilaisten johtojen ja kompoenttien jalkojen katkaisuun juotosten yhteydess� ja komponenttien irroittamisessa. Kapeak�rkiset, ilman ulkopuolista viistett� olevat sopivat em. teht�v��n hyvin. Elektroniikkalaitteiden korjauksessa juotost�iss� tulisi mielell��n k�ytt�� antistaattisia leikkureita staattisten s�hk�n aiheuttamien ongelmien minimoinniksi. Antistaattisia ty�kaluja ei miss��n tapauksessa saa k�ytt�� muihin s�hk�t�ihin. Atuloita ja pinsettej� tarvitaan l�hinn� komponentteja irroituksen j�lkeen pois otettaessa. Pisettej� voi k�ytt�� my�s komponenttien asettamiseen paikalleen, mutta t�ss� ty�ss� on oltava tarkkana, koska komponenttien mekaaninen vaurioituminen on mahdollista pinsettej� k�ytett�ess�. Parhaiten pintaliitoskomponenttien k�sittely tapahtuu imuottimilla. Jatkuvaan k�ytt��n sopivat parhaiten pumpulla tai ejektorilla varustetut imuottimet. Tinaumusukalla voidaan poistaa juotostina poistettujen komponenttien reiist� ja juotosalueilta. Tilaimusukalla on rajoituksensa ja sen k�yt�ss� on oltava varovainen. Juottimella ja imusukalla ei pid� yritt�� poistaa l�pireik�komponentteja kuin h�t�tapauksessa, kosk seurauksena on usein piirilevyn vaurioituminen liian pitk�aikaisesta l�mmityksest� johtuen. Juoksute on juottamista auttava aine. Juoksutetta voidaan k�ytt�� korjattaessa esim. juotospastan tai normaalissa juotoslangassa olevan juoksutteen lis�n�. Juoksutetta on saatavana nek� nestem�isen� ett� hyytel�m�isen�. Ty�n j�lkeen juoksu on pest�v� pois, jollei kysymyksess� ole ei-pest�v� juoksute. Erilaisten komponenttien irroittimet ovar tarpeen hankalien komponenttien irrottamisessa. Juotossavunpoistilatteisto on tarpeen kun tehd��n juotost�it�, koska juotoksesta nouseva savy/k�ry sis�lt�� myrkyllisi� aineita. Kunnoliset juotosk�ryn poistimet koostuvat jonkulaisesta puheltimesta/imurista jolla juotosk�ryt sadaa imetty� juotospaikalta ja johdettua ne sopivaa aktiivihillisuodattimeen joka suodattaa vaaralliset yhdisteet pois ilmasta. Joissain tapauksissa k�ytet��n tehokkaaseen ilmanvaihtoon yhdistett�vi� j�rjestelmi�, jotka ohjaavat k�ryt ulos ty�skentelytilasta. Harrastajan perusty�kalupakettiin kuuluu ainakin kunnollinen juottimen teline jossa on mukan juottimen puhdistukseen sopiva sieni, noin millin paksuista elektroniikkat�ihin sopivaa juotostonalankaa, pienik�rkiset pinsetit komponenttien k�sittelyyn, pienik�rkiset sivuleikkurit ja tinaimusukkaa. N�ill� ty�kaluilla p��see hyvin juottamisessa alkuun. Mik� on hyv� ja edullinen juotin ? Hyv�� ja edullista tuskin saat mist��n. Reilusti alle satasella saa pienitehoisia juottokolveja, jotka soveltuvat satunnaiseen elektroniikkajuotteluun. Jos meinaat v�h�nkin vapavampaa harrastusta ja piirilevyj� juotella, niin suosittelen heti k�ttelyss� termostaatilla varustetun kolvin ostamista (halvimmat jonkin verran toistasataa ja paremmat siit� yl�sp�in), sill� se maksaa itsens� takaisin nopeasti k�ytt�mukavuudellaan (=aina sopivan l�mp�inen, ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa kilvin l�mp�tilaa). Kunnolliset ammattik�ytt��nkin soveltuvat termostaatilla varustetut juotosasemat maksavatkin sitte paljon enemm�n. Ostamalla t�llaisen saa k�ytt��ns� hyvin toimivan ja pitk�ik�isen ty�kalun, johon saa hyv�n vaihtoter�valikoimankin. Vakavalle harrastajalle suosittelen ehdottomasti kunnon kolvia. Jos vaan rahat riitt��, niin hanki ehdottomasti termostaatilla varustettu malli, koska termostaatiton l�mpi�� inhottavan hitaasti ja lopulta l�mmitty��n kuumenee helposti liian kuumaksi. Tunnetuin ammattilaisten kolvimerkki lienee [1]Weller, jonka halvimmat mallit (WTCP-S) maksavat v�h�n toistasataa Euroa. Muita tunnettuja merkkej� ovat esimerkiksi [2]Antex, [3]Pace ja [4]Metcal. Onko kaasukolvi hyv� kolvi elektroniikkahommiin ? Kaasukolvi sopii piuhojen/liitinten yms. korjaamiseen "kent�ll�" se kyll� sopii mainiosti. Kuumailmapuhallin-p��ll� viel� kutistesukatkin saa tarkasti l�mmitetty�. Kaasukolvi on hyv� apuv�line esimerkiksi auton s�hk�asennuksissa ja ty�kalupakissa h�t�varakolvina. Tyypilliss� kaasukolveissa on yleens� riitt�v�sti tehoa paksummankin johdon kuumentamiseen, mutta niiden l�mp�tilas��t� ei ole mitenk��n tarkka, joten elektroniikan piirilevyhommissa ne eiv�t ole oikein hyvi�. Kohtuullisen laadukkaiden kaasukovien hintaluokka alkaa noin 40-50 eurosta. Halpistavaratalkoista saattaa toisinaan l�yt�� kaasukolveja jopa 10-20 euron hintaan, mutta n�m� eiv�t ole noiden kalliimpien veroisia. Jos olet ensimm�ist� "kunnon" kolvia hankkimassa ty�p�yt�k�ytt��n, niin unohda nuo halpis/kaasu-viritykset ja osta kunnon kolvi kerralla. Ero on TODELLA suuri tinausten laadussa. Oleellinen juttu on my�s erilaisten k�rkien saatavuus - nyt ja tulevaisuudessa. Miksi Weller-juottimen k�rke� ei pid� viilata ? Wellerin juttimien k�rjiss� k�ytet��n erikoispinnoitetta, jotka antavat juottimen k�rjelle pitk�n i�n. Pitk�n i�n takaa k�rjen p��ll� oleva sy�pym�t�n. Jos k�rke� menee viilaamaan, niin sen ik� muuttuu kovin lyhyeksi, koska ter�� suojaava kuumaa juotostinaa hyvin kest�v� suojakerros l�htee pois. Sama p�tee my�s muihin uudempiin elektroniikkajuottimiin. �l� siis mene pilaamaan arvokkaan juottimesi k�rke� viilalla, vaan osta valikoima eri kokoisia juottimen k�rki� eri hommiin. Mill� tavoin voin juottaa tihe�nastaisia pintaliitoskomponentteja ? Seurravilla menetelmill� voi juottaa tihe�nastaisia pintaliitospiirej� (esim. SOIC-koteloisia): * Isoihin tuotantosarjoihin teollisuudessa k�ytetty menetelm� on piirilevyn pastoitus, komponenttien ladonta siihen ja lopuksi koko levyn uunitus sopivassa uunissa. * V�h�n pienempiin sarjoihin piirilevyn pastoitus, komponenttien ladonta ja pastan sulatus sopivalla kuumailmapuhaltimella (=kuumailmakolvi) piireitt�in. * Yksitt{isiin piireihin voi k�ytt�� vetojuotostekniikoita. Kunnollisiin vetojuotoshommiin tarvitaan sopivaa tinajuoksutetta (flux) ja kolviin erikoisk�rki. * Tosi satunnaisia juotoshommia voi tehd� k�ytt�en tavallista juotoskolvin k�rke�, johon ottaa reilun tinatipan, joka sitten levitet��n vet�m�ll� sopivaa vauhtia koipia pitkin. T�m� vaatii harjoittelua ja sopivan juoksutepastan (flux) levitys juotospaikkaan ennen homma aloittamista voi olla avuksi. * Jos ei tarvitse edell� mainittua pintaliitosjuotostaitoa jatkossa, voi mikropiiriin koivet juottaa ihan tavalliseen tapaan yksitellen, jos k�yt�ss� on tarpeeksi kapeaa tinalankaa ja hyvin kapea kolvin k�rki. Kapean tinalangan tilalla voi k�ytt�� my�s sopivaa juotospasta. Esimerkiksi 1.27 mm rasterilla olevat SOIC:t menee pastalla ja ter�v�ll� kolvilla. jos nyt puhutaan QFT/TQFT-kotelot ovat jo v�h�n hankalampia, niiss� kun jalkojen v�li on luokkaa 0.5mm. Onko lyijy� sis�lt�v�ll� tinalla juottaminen vaarallista ? Perinteist� lyijypitoista juotetta on turvallista k�ytt�� elektroniikan valmistusteollisuudessa, mik�li turvallisuusn�k�kohdat, k�sittelytavat ja suojaus on huomioitu oikealla tavalla. Elektroniikkaharrastajalle t�m� tarkoittaa, ett� kun olet k�sitellyt lyijy� sis�lt�v�� tinalankaa (eli nyky��n mit� vain juotostinaa), muista pest� ty�skentelyn j�lkeen k�det hyvin saippualla ja vedell�. N�in saat k�teen tarttuneen lyijyin pois. Puhdista my�s ty�skentelypaikka jos teet siell� muutakin (lyijy� tarttuu helposti p�yt��n, tinaroisketa levu�� p�yd�lle jne.). �l� sy� samassa tilassa kun juotat. N�in est�t mahdollisen lyijyn kulkeutumisen ruoan mukana elimist��si. Lyijyn lis�ksi juotettaessa tulisi ottaa huomioon juotosk�ryjen haittavaikutukset, joita tulee v�ltt�� kunnollisella tuuletuksella tai muulla savukaasujen poistolla. Teollisessa tuotannossa on k�ytett�v� juostok�ryjen poistajaa. Mit� vaatimus lyijyst� luopumisesta elektroniikkalaitteissa vaikuttaa juottamiseen ? T�m�n hetken (vuosi 2003 alku) elektroniikan juottamisesta p��osa tehd��n tinaseoksilla josta on suunnilleen puolet lyijy� (typyillisisess� tinaseoksessa 40-60% lyijy�). Lyijyt�n elektroniikka on jo pitk��n ollut ajankohtainen aihe elektroniikkateollisuudessa. Perinteist� lyijypitoista juotetta on turvallista k�ytt�� elektroniikan valmistusteollisuudessa, mik�li turvallisuusn�k�kohdat, k�sittelytavat ja suojaus on huomioitu oikealla tavalla. Sen sijaan kaatopaikalle sijoitettuna lyijy� sis�lt�v� elektroniikkalaite muodostaa ymp�rist�riskin, sill� elektroniikkaromusta saattaa liueta ja huuhtoutua lyijy� pohjaveteen. EU:ssa on hyv�ksytty RoHS-direktiivi, joka vaatii korvaamaan lyijyn p��s��nt�isesti s�hk�- ja elektroniikkalaitteissa nykyisen ehdotuksen mukaan hein�kuun 2006 alusta lukien. Elektroniikkatuotteiden ymp�rist�vaikutusten minimoimiseksi EU:ssa on annettu my�s WEEE-direktiivi, jolla pyrit��n tehostamaan elektroniikkalaitteiden talteenottoa, purkua ja materiaalien kierr�tyst�. Lyijyst� poistumista nopeuttaa se, ett� ymp�ris�yst�v�llisyys, kierr�tett�vyys ja vihre�t arvot ovat markkinavaltteja my�s elektroniikkateollisuudessa. Lyijytt�mi� juotostuotteita on jo markkinoilla, vaikkakin v�hemm�n kuin lyijyllisi�. Lyijytt�m��n juotokseen siirtyminen ei valitettavasti yleens� onnistu pelk�st��n vaihtamalla juotoksen tinaseos lyijytt�m��n, koska lyijytt�mill� tinoilla on erilaisia ominaisuuksia kuin lyijy� sis�lt�vill� tinaseoksilla joita elektroniikkatiotanto on tottunut k�ytt�m��n. Lyijytinajuotteen k�yt�ll� on pitk� historia ja sen ominaisuudet tunnetaan hyvin. Korvaavien lyijytt�mien juotteiden ominaisuudet ja yhteensopivuus tunnettaan yleens� heikommin. Merkitt�vin ero perinteisiin juotostinoihin on, ett� lyijytt�m�t juotteet vaativat tyypillisesti korkeampia juotosl�mp�tiloja, mik� lis�� komponenteille ja juotosprosessille asetettavia vaatimuksia. Lyijytt�m��n juottamiseen siirtymist� hidastaa osaltaan lyijytt�m��n juotosprosessiin soveltuvien komponenttien rajoitettu saatavuus. Lyijytt�mien juotteiden ja muiden elektroniikan osien yhteensopivuus tulee mahdollisuuksien mukaan tuntea hyvin, jotta esimerkiksi liitosten pitk�aikaisluotettavuudessa ei my�hemmin esiinny odottamattomia ongelmia. Perusmetalliseoksen lis�ksi juotteen ominaisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti k�ytett�v� fluksi. Mittalaitteet Mit� eroa on kalliilla merkkimittarilla ja halvalla yleismittarilla ? Suurimmat erot halvempien ja kalliimpien mittarien v�lill� liittyv�t kalibrointiin ja vaihtovirtamittauksiin. Vaihtovirtamittauksissa yleens� nuo halvat n�ytt�v�t tehollisj�nnitett� oikein vain sinisignaaleille, kun kalliit osaavat my�s ei-siniset signaalit. Jos mittarin tarvitsee olla virallisesti kalibroitavissa, nuo halvat eiv�t k�y. T�llaiseen tarkoitukseen Fluke on erinomainen vaihtoehto, muita hyvi� merkkej� ovat mm. HP ja Yokogawa. Eiv�tk� taatusti ole mit��n halpoja laitteita. Mit� yleismittarissa kerrottu tarkkuuslukema tyyliin +/- (0,2% +2) tarkoittaa ? Prosenttiluku (t�ss� 0,2%) tarkoittaa prosentuaalista virhett� mittauslukemasta. Digits (t�ss� +2) tarkoittaa kyseisen alueen n�yt�n viimeisen numeron virhett�. Eli tuossa tapauksessa mittaustakkuus on +-0.2% lukemasta + 2 numeroa viimeisen numeroon mittarin n�yt�ss�. Tuo tarkkuus annetaan yleens� jokaiselle j�nnite/virta/ym. alueelle erikseen. Mist� l�yd�n ohjeita yleismittarin k�ytt��n ? V�h�nkin isommista kirjastoista l|ytyy useitakin s�hk�nmittaustekniikoita k�sittelevi� kirjoja. Ei v�ltt�m�tt� l�ydy pelk�st��n yleismittareista kertovaa, mutta laajemmasta kirjasta ei tarvitse lukea kuin tarvitsemansa osat. Useimmat harrastelijoille yms. suunnatut alan yleisteokset k�sittelev�t my�s perusmittaukset. Ei muuta kuin kirjastoon sen hyllyn ��reen, jossa sijaitsevat elektroniikka ja s�hk�alan kirjat. Miten elektroninen pH-mittaus tapahtuu ? Kun pH:ta mitataan s�hk�isesti, niin k�yt�ss� on lasimembraanianturi tai vastaava, jossa mitataan tiettyj� kemiallisia reaktiopotentiaaleja. Tuloksena on 58 mV/�pH signaali, jonka impedanssi on suuri tai �lytt�m�n suuri (tyypillisesti satoja megaohmeja). Elektrodin tekeminen itse voi osoittautua hankalaksi, vaikka ei se aivan mahdotonta ole. pH-mittari vaatii kuitenkin jatkuvaa yll�pitoa ja huoltoa toimiakseen luotettavasti. Tarkkuuskin j�� parhaimmillakin mittareilla luokkaan 0.2 pH. Vaikka siell� sitten olisikin niit� numeroita enemm�n n�yt�ss�. Elektrodeja saa kyll� ostaa kaupastakin, joten jos pH innostaa, ja haluaa n�perrell�, mahdollisuuksia on. Jos jostain l�yd�t teollisuuden instrumentointia k�sittelevi� hakuteoksia, niist� pit�isi l�yty� pH-mittauksesta tietoa. Elektroniikan tietokoneohjelmat Onko verkosta saatavissa ilmaisia elektroniikan suunnitteluohjelmia ? Suraavista osoitteista l�ytyy ilmaisia elektroniikan suunnitteluohjelmia: * [5]http://www.geda.seul.org/review.html * [6]http://www.gnu.org/software/electric/electric.html * [7]http://www.staticfreesoft.com/ Mist� verkosta l�ytyy tietoa kaupallisista elektroniikan ohjelmista ? Suraavat ohjelmat tai yritykset on mainittu sfnet.harrastus.elektroniikka uutiryhm�ss�: * [8]Circuitmaker - hyv�, joskin ei helppok�ytt�inen elektroniikan suunnitteluohjelma, ilmainen testiversio saatavissa * Orcadin testiversion saa tilattu osoitteesta [9]http://www.orcad.com/products/, riitt�nee kotisuunnitteluun, sis�lt�� simulointiohjelmaa ja piirilevynsuunnitelua * [10]Circad - hiukan askeettinen, shareware versio saatavana osoitteesta [11]http://www.holophase.com/ * Protel 98:sta on saatavissa kokeiluversio osoitteesta [12]http://www.protel.com/ Lis�� linkkej� l�ytyy osoitteesta [13]http://www.epanorama.net/software.html. Miten saan elektroniikkakytkent�ni julkaistua WWW-sivuilla ? Elektroniikkakytkent�jen julkaisemiseen webbisivuilla on tarpeen konvertoida k�ytt�msi ohjelmiston oma kytkent�kaaviokuva johonkin verkossa yleisesti luettavaan muotoon. Parhaimmat tiedostomuodot elektroniikkakytkent�jen jakeluun WWW-sivuilla ovat GIF-kuva ja PDF-dokumentti (Adobe Acrobat). GIF-kuva sopii eritt�in hyvin pienten sivujen kuvina olevien kytkent�kaavioiden esitt�miseen, ja tuki t�lle l�ytyy kaikista graafisista webbiselaimista. Ja kun tarvitaan isompia ja tarkasti tulostuvia kuva, niin PDF-muoto on hyv� (sit� k�ytet��n yleisesti muunmuassa komponenttien datalehtien jakeluuun, joten se sopii kytkent�jenkin jakeluun hyvin). PDF-muoto sopii sek� monimutkaisiin kytkent�ihin ett� piirilevyn sy�vytyskuviin (tulostuu tarkasti samankokoisena). My�s Postscript ihan toimiva, mutta l�hesk��n kaikilla ei ole t�lle katseluohjelmaa (Ghostscript/Ghostview) asennettuna koneeseensa. Postscipt sopii piirilevyjen sy�vytyskuviin hyvin (tulostuu saman kokoisena) sek� my�skin kytkent�kaavioihin. JPEG-kuvat sopivat kytkenn�st� otettuihin valokuviin, mutta ei ole mitenk��n parhaimmillaan kytkent�kaaviopiirrustusten talletusmuotona, johtuen JPEG:in pakkausalgoritmeista. Postscript-mutoisia tiedostoja voi tuottaa suhteellisen helposti monesta piirikaavio-ohjelmasta. Hyvin monessa vanhassa ohjelmassa on mahdollisuus postscript-tulostukseen ja tulostuksen ohjaamiseen printterin sijasta tiedostoon. N�ill� keinoin kytkent�kaavioista ja piirilevykuvista saa hyv�t Postscript-tulosteet. Jos k�yt�t jotain Windows-pohjaista suunnitteluohjelmaa, niin asenna koneeseesi joku sopiva Postscript-kirjoittimen ajuri ja tulosta sen kautta levylle tiedostoon. Postscriptia tulostettaessa kannattaa sitten valita joku mahdollisimman perusajuri, jossa ei ole merkkikohtaisia virityksi� jota muut eiv�t ymm�rr� (mm. QMS-PS 810 ja Applen Postscript-kirjoittimien ajureita suositeltu). Esimerkiksi HP:n ajuri tunkee yleens� tiedoston alkuun muutaman PCL-k�skyn ennen varsinaista Postscript-koodia (joi poistaa k�sin tai katsoa olisiko driverissa optio tuon poistamiseen). Viritt�miseen: Printer setupista (printtausvaiheessa laatikosta "Properties") l|ytyy sivu, josta p��see m��r��m��n asetuksista (otsikolla "Device Settings"). Tuolta l|ytyy puusta kohta "PostScript Options", jonka alta l|ytyy kolme kohtaa: "Generate Job Control Code", "Send CTRL-D Before Each Job" sek� "Send CTRL-D After Each Job". Noihin kaikkiin voi laittaa "No", jolloin tuo PJL-s�ss� j�� l�hett�m�tt� samoin kuin CTRL-D:t tiedoston alkuun ja loppuun (tosin noista taitaa ainkin GS selvit�). Edell� olevat viritysohjeet driverille oli Windows NT 4.0:lle, Windows 95:ss� on erilaiset asetukset (katso josko l�ytyisi ""Optimize for compatibility" kuten vanhassa HP 5M:n ajurissa). Puhdasta postscriptia tuottava ajuri on saatavana my�s Adobelta. Postscript-tiedoston voi sitten tarvittaessa konvertoida PDF-muotoon joko Adoben kaupallisilla ty�kaluilla (Adobe Acrobat Distiller) tai ilmaisella Ghostscriptill� (ps2pdf-filtteri). My�s Adoben sivuilta ([14]www.adobe.com) l�ytyv� heid�n tuotteidensa on-line demo on k�ytt�kelpoinen konvertoija kaikkien yleisimpien tiedostomuotojen konvertointiin PDF-muotoon (demoa voi k�ytt�� muutaman tiedoston muuttamiseen kokeilumieless�). GIF-kuvien tekeminen onnistuu usealla tavalla. Jos piirilevykuva n�kyy n�tisti esimerkiski Windows-ruudulla kokonaan, niin siit� saa kuvan seuraavasti: * Aktivoit piirikaavio-ohjelman ikkunan * Teet ruutukaappauksen aktiiviselle ikkunalle (CRTL-Printscreen) * Otat t�m�n kaappauskuvan mielipiirto-ohjelmaasi (Paste-toiminto) * Leikkaat t�st� kuvasta oleellisen osan j�ljelle * Tallennat piirikaaviokuvan GIF-muodossa N�in sait helposti aikaan GIF-muotoisen piirilevykuvan. Muita mahdollisuuksia hoitaa homma: * Tulostat piirikaavio-ohjelmastasi Postscript-tiedoston, jota katselet Ghostviewill�. Teet ruudulla n�kem�st�si kuvast GIF:n yll� kerrotulla tavalla * K�yt�t Ghostscriptia muuttamaan Postscriptin bittikarttakuvaksi, jonka sitten konvertoin GIF-muotoon sopivalla apuohjelmalla (Linux/UNIX miehen tapa) * Tulostat piirikaavio-ohjelmasta kuvan ulos HPGL-muodossa levylle (HP-plotterin muoto). Lataat sitten t�m�n HPGL-tiedoston t�t� tiedostomuotoa osaavaan piirto-ohjelmaan, josta talletat sitten GIF-kuvan. * Tulostat piirto-ohjelmastasi HPGL-tiedoston, jonka konvertoit PCX-kuvaksi ilmaiseksi ladattavalla DOS:issa toimivalla PrintGL-ohjelmalla. Sitten lataat PCX-kuvan piirto-ohjelmaan ja talletat sen GIF-muotoon. _________________________________________________________________ [15]Takaisin hakemistoon References 1. http://www.coopertools.com/ 2. http://www.antex.co.uk/ 3. http://www.paceusa.com/ 4. http://www.metcal.com/ 5. http://www.geda.seul.org/review.html 6. http://www.gnu.org/software/electric/electric.html 7. http://www.staticfreesoft.com/ 8. http://www.microcode.com/ 9. http://www.orcad.com/products/ 10. http://www.holophase.com/ 11. http://www.holophase.com/ 12. http://www.protel.com/ 13. http://www.epanorama.net/software.html 14. http://www.adobe.com/ 15. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Elektroniikan ty�menetelm�t S�hk�turva Mitk� ovat yleiset turvaohjeet elektroniikkalaitteiden rakentamiseen ? Yleisi� s�hk�turvaohjeita elektroniikkahommiin: * K�ytt��n hankitaan vain hyv�ksyttyj� Standardien mukaisia s�hk�laitteita. (Esim. SFS-EN 60950). * Kiinteiss� s�hk�asennukissa ei tehd� mit��n omia muutos- tai korjaust�it�. * Verkkoj�nnitesy�tt�iset laitteet pidet��n aina kunnossa. Viallinen laite on v�litt�m�sti irrotettava verkosta ja korjattava/korjautettava. Erityisesti on kiinnitett�v� huomiota verkkojohdon, pistotulpan, verkkokytkimen, sulakepes�n yms. kuntoon. Vedonpoistajasta irronnut verkkojohto on kiinnitett�v� v�litt�m�sti ja samalla on tarkistettava johtimien kiinnitys. * Laitteen kotelointia ei saa avata k�yt�n aikana. * Laitteen suojausluokkaa ei saa muuttaa "viilaamalla" tai vaihtamalla pistotulppa tai liit�nt�johto. My�sk��n verkkokytkint� ei saa vaihtaa kytkimeen, jossa on metallivipu. * Suojajohdinta (keltavihre� maadoitusjohdin) ei saa irrottaa pistotulpansta tai laitteesta. Jos mittalaitteen (esim. oskilloskooppi) runko joudutaan irrottamaan s�hk�verkon maadoituksesta on se teht�v� suojaerotusmuuntajan avulla. Koekytkent�jen rakentamisen turvallisuus (max. 120V tasa- ja 50V vaihtos�hk�): * SELV-virtal�hteen on oltava hyv�ksytty ja standardin mukainen (esim. SFS-EN 60950) * Kytkent� on suojattava oikosulkuvirroilta, joko sopivalla virtarajoitetulla virtal�hteell�, tai kytkent�johtojen mukaan mitoitetulla sulakkeella. * Virtapiirien kytkent�ty�t on teht�v� j�nniteett�min�. * Yli 24V:n j�nnitteell� on k�ytett�v� kosketussuojaisia mittausjohtoja (esim. "banaanijohdot") * Kytkent�jen on oltava kosketussuojaisia kaikilla j�nnitteill�, jos piiriss� kulkee kymmenien ampeerien virtoja. Verkkoj�nnitteiset koekytkenn�t ja korjaus: * Mittauskytkenn�t onm teht�v� j�nnitteet�m�n�. * Mittalaitteiden ja kojeiden liittimien ja johtoliitosten tulee olla kosketussuojaisia. * Mittajohdon eristyksen pit�� olla ritt�v� tarkoitukseen. Mittajohtojen tulee olla taipuisia (esim. lajia MKEM) ja eristyksen nimellispaksuuden tulee olla v�hint��n 0,7 mm. Ns. banaani-koskettimissa ei saa olla sellaista haaroitusta, joka kytkettyn� ei ole kosketussuojainen. * Kokekytkenn�n sy�tt� on p��s��nt�isesti teht�v� suojaerotusmuuntajalla tai suojaerotetulla s��t�muuntajalla. * Oskilloskooppi on erotettava verkon maadoituksesta suojaerotusmuuntajalla aina, kun mitataan verkkoj�nnitteist� piiri�, vaikka mittapiiri olisi suojaerotettu. Mittalaitteille on k�ytett�v� mittapiirist� erillist� omaa erotusmuuntajaa. * Mittauskytkent� on teht�v� j�nnitteett�m�ksi, kun ty�t� suosittanut henkil� poistuu. * Korjattava verkkoj�nnitteinen laite on erotettava verkosta suojaerotusmuuntajalla, jos sen suojakotelo joudutaan avaamaan. Miten m��ritell��n erilaiset k�ytt�olosuhteet ? Seuraava perustuu vapaasti Turvatekniikan keskuksin tiedonantoon T49-84 "S�hk�korjaamot ja s�hk�laboratoriot": Vaarattomat k�ytt�olosuhteet Olosuhteet korjaamoissa ja vastaavissa tiloissa katsotaan vaarattomiksi seuraavin samaikaisin edellytyksin: * Ty�skentelyalueen lattia ja ty�p�ytien kosketeltavat alueet reunoineen ovat erist�vi�. Muut ty�p�ytien kehikko- ja tukirakenteet saavat olla metallisia, mutta eiv�t johtavassa yhteydess� maahan. * Ty�skentelypaikat on sijoitettava siten, ettei ty�skennelt�ess� voi tahattomasti koskettaa maadoitettua tai maahan muuten johtavassa yhteydess� olevaa metalliosaa. Vaaralliset k�ytt�olosuhteet K�ytt�olosuhteet korjaamoissa ja vastaavissa tiloissa katsotaan vaarallisiksi mm. seuraavissa tapauksissa: * Vaarattoman k�ytt�olosuhteen edellytykset eiv�t t�yty. * Ty�skentelypaikoilla joudutaan k�ytt�m��n k�sitelt�vien laitteiden takia maadoitusta, esim. h�iri�iden vaimentamiseksi. * Ty�skentelypaikoilla on antennipistorasioita, joiden liittimi� ei ole eristetty kosketussuojakondensaattoreilla. * Ty�skentelypaikoilla on luokan I pistorasioita (maadoitetty pistorasia). Luokan I pistorasiana pidet��n my�s nelinapaista voimapistorasiaa. Mitk� ovat elektroniikkalaboratorion turvallisuuden perusvaatimukset ? Seuraava perustuu vapaasti Turvatekniikan keskuksin tiedonantoon T49-84 "S�hk�korjaamot ja s�hk�laboratoriot": * Ty�skentelyalueen lattian ja p�ytien on oltava eristettyj�. * Laboratorion ty�skentelyalueelta on voitava katkaista j�nnitteet p��kytkinvaatimukset t�ytt�v�ll� kytkimell� tai kytkimill�. Kytkimen on oltava ohjattavissa n�kyv�ll�, helposti luoksep��st�v�ll� paikalla ja se on merkitt�v� selv�sti. * Tilap�iskytkent�jen sy�tt��n k�ytett�v�ss� virtapiiriss� on kytkent�jen l�heisyydess� oltava p��kytkimen vaatimukset t�ytt�v� yksiselitteisell� asennonosoituksella varustettu kytkin, jolla kytkenn�t voidaan tehd� j�nnitteett�miksi. Tilap�iskytkenn�iss� erillist� kytkent� ei tarvita, jos tilap�iskytkenn�t liitet��n enint��n 16A pistokytkimell�. * Vaarallisissa k�ytt�olosuhteissa on k�ytett�v� luokan I (maadoitettu) pistorasioita suojaj�nnitteisi� piirej� ja suojaerotusta lukuunottamatta. * Vaarattomissa tiloissa, joissa korjataan my�s luoka 0 laitteita, saa k�ytt�� luokan 0 (maadoittamaton) pistorasioita. T�ll�in ty�skentelyalueella k�ytett�vien sy�tt�j�rjestelmien virtapiirien kaikkien osien sek� maan v�linen k�ytt�j�nnite saa olla enint��n 250V. * Luokan I ja luokan 0 pistorasiat eiv�t saa sijaita ty�skentelyalueella siten, ett� niit� voidaan k�ytt�� samassa ty�pisteess�, ellei luokan 0 pistorasia ole suojaerotetussa virtapiiriss�. * Vaarallissa k�ytt�olosuhteissa on s�hhk�laitteiden j�nnitteelle alttiit kosketeltavat osat suojamaadoitettava, ellei k�ytet� suojaj�nnitett� tai suojaerotusta. Muita turvallisuusn�k�kohtia: * Kytkenn�t ja kytkent�jen purkuty�t on teht�v� virtapiirien olleessa j�nniteett�min�. * Mittauspiirin suoraa kytkent�� virtapiiriin, jossa on suuri oikosulkuvirta (yli 16A sulakkeet) on v�ltett�v�. * J�nnite- ja erotyskokeita teht�ess� on valvottava, ett� koestuslaitteista ja -piireist� ei aiheudu vaaraa. * Laitteiden k�ytt�paikalla suoritettavissa huolto- ja korjaust�iss� suositellaan k�ytett�v�ksi siirett�v�� suojaerotusmuuntajaa tai vikavirtasuojakytkint�. Erist�v�n alustan k�ytt� lis�� turvallallisuutta. * Muiden kuin suojaj�nnitteill� k�ytett�vien kytkent�johtimien on oltava taipusia (esim. lajia MKEM) ja eristyksen nimellispaksuuden otava v�hint��n 0,7 mm. Kytkent�ihin k�ytett�viss� ns. banaanikoskettimissa ei saa olla sellaista haaroitusta, joka kytkettyn� ei ole kosketussuojainen. Turvallisuutta voidaan lis�t k�ytt�m�ll� banaanikoskettimia, jotka ovat kosketussuojaisia irrotettuna. * elektroniikkalaitteiden yhteydess� on teknisist� syist� tarkoituksenmukaista k�ytt�� suojamuuntajalla varustettua juotinta. Staattiset varaukset voidana purkaa esim. 1 Mohm vastuksen kautta. Miten s�hk�nsy�tt� puutteellisesti kosketussuojattuun ja j�nnitteisen� k�sitelt�v��n laitteeseen pit�� tehd� vaarallisissa olosuhteissa ? K�yt�ss� on seuraavat mahdollisuudet: * K�ytet��n suojaerotusta, jossa suojaerotusmuuntajan toisiopiiriss� olevaan yhteen luokan 0 postorasiaan laite liitet��n. Kiinte�sti asennettavassa laitteessa mahdollisesti oleva nollais on poistettava ennen kytkent��. * K�ytet��n maasta erotettua virtapiiri�, jota sy�tet��n suojaerotusmuuntajalla tai erillisell� generaattorilla. Piiri on varustettava maasulkulaukaisulla tai -h�lytyksell� ja piirin saa kytke� useita kojeita. Virtapiiriin saa kytke� vain luokan I pistorasioita. * Mik�li muiden suojaustapojen k�ytt��n liittyy haittaa, saa k�ytt�maadoitetun j�rjestelm�n sy�tt�piiriss� k�ytt�� pienj�nnitteell� (alle 250V) vikavirtasuojakytkint�, jonka toimtavirta on enint��n 30 mA. Huomio: Kaikissa olosuhteissa on laitetta, jossa kosketussuojauksen poistamisen j�lkeen verkkoj�nnitteinen laiterunko tia vastaava j�� helposti tahattomasti kosketeltavaksi, on sy�tett�v� omalla erillisell� suojaerotusmuuntajalla. Esimerkiksi televisiovastaanotin katsotaan t�ll�iseksi laitteeksi. Miten s�hk�turva-asiat on otettu huomioon kaupallisissa elektroniikkaty�p�ydiss� ? Esimerkiksi Teklabin ty�p�yd�ss� on korjattaville laitteille erikseen suojaerotettu "tavallinen" pistorasia, joten sille ei tule lainkaan suojamaata. Maan saa puolestaan liitetty� kyll� sitten erikseen ja sen kanssa on sarjassa 1 M vastus. Mittalaitteille yms. on taas maadoitetut rasiat, joiden suojamaat ovat kesken��n yhdess� mutta kytketyt 1 M vastuksen kautta varsinaiseen suojamaahan (taas suojaerotettu). Tuo 1M vastus suojamaan kanssa sarjassa on hyvin tavallinen ratkaisu, koska se est�� vahingossa tehdyt v��r�t kytkenn�t ja toisaalta se on kuitenkin edes jonkinlainen maa eli siit� on apua monesti kun sit� tarvitsee. Korjaajap�yd�n rakentajan kannattaa samalla laittaa p�yt��n muitakin hy�dyllisi� omaisuuksia. Esim. joku pohjaan lukittuva painonappi (h�t�kytkin) voi olla ihan k�tetev�, jos joku laite yll�tt�en vauhkoontuu pahasti. Ison h�t�kytkimen nappi on �kki� l�tk�isty alas. Lis�ksi kannattaa j�tt�� ainakin tila riitt�v�lle pistoke- ja sulakepatteristolle. Esim. pienitehoisilla laitteilla on ihan kiva laittaa ne vaikka 0,5A pistokkeeseen. Ei roiskaise silmille sisuksiaan yht� pahasti kuin jos toimimaton laite kytket��n johonkin 16A rasiaan. Kokonaisuutta kannattaa toki pohtia hyvin etuk�teen, niin saa ratkaisun jota ei tarvitse my�hemmin rakentaa uudestaan! Miten s�hk�turvaolot erovat kotona ja elektroniikkakorjaamoissa ? Vanha S�hk�tarkastuskeskuksen tiedonanto kehottaa my�s varustamaan suojaerotetun virtapiirin valvontalaitteella, joka kytt�� sen maadottamista. Laitteen teht�v�ksi j�� katkaista virta piirist� heti, jos resistanssi toision puolelta maahan laskee esim. alle 50kohm. Moiset pelit ovat vaan tosi vaikeita l�yt�� kaupallisina (ja hankala tehd� itse turvalliseksi). Korjaamoja koskeva S�hk�tarkastuskeskuksen tiedontanto kertoi, ettei suojaerotetun pistorasian l�hell� saa olla maadotettuja pistorasioita eik� helposti kosketeltavia maadotettuja kappaleita. Mittalaitteiden on siis syyt� olla kellumassa my�s ihan kuin mitattavat laitteetkin ovat. Harrastelijan kotipajoissa on vain monesti tilanne toinen. Esim. johtamattomat p�yd�t (mukaan lukien metalliset jalat) ovat kalliita eliminoida. Tilatkin voivat olla niin pienet ett� l�hell� on pakko olla muita maatettuja laitteita. Voi synty� my�s tapauksia, joissa tarvitsee nimenomaan verkossa olevia pistorasioita. Kotioloissa kannatta pit�� maat (esim. l�mp�patteri, betonilattia) kaukana ty�skentelypaikasta. Vikivirtasuoja p��sy�tt��n ei ole mitenk��n hassumpi ajatus. Korjattaville laitteille kannatta hankkia suojaerotusmuuntaja. Komponenttien irroittaminen Miten irroitan monijalkaisen mikropiirin l�pijuotetulta piirilevylt� ? Helpoin tapa monijalkaisia osia levylt� irrotettaessa (laitteita huollettaessa) on sopivilla sivuleikkureilla ensin kylm�sti katkaista kaikki jalat ja irottaa levylle j��neet osat yksitellen. T�ll� samalla menetelm�ll� saa helposti irrotettua vastuksia ja muita komponentteja piirilevy� rikkomatta. Jos mikripiiri pit�� saada irti toimivana mutta levyll� ei ole niin v�li�, niin sitten pit�� k�ytt�� muita menetelmi�. Esimerkiksi joitain seuraavista: * Osta juottimeen tarkoitukseen sopiva erikoisk�rki, jolla saa kuumennettua kerralla kaikki mikropiirin jalat. Kun tina on sulaa, niin ved�t mikropiirin irti levyst� esimerkiksi pinseteill� tai t�t� varten tehdyll� vetoraudalla. Ainakin Wellerin juottimiin on myyt�v�n� k�rki, joka on mikro-piirin levyinen ja kuumentaa kaikki pinnit samanaikaisesti. * L�mmit� kuumailmapuhaltimella piirin kohdalta levy� juotospuolelta ja pudota piiri niin pian, kuin mahdollista! N�in kaikki juotokset sulavat varmasti kerralla. L�mp�tila on kova, joten nopeus on valttia. Kuumailmapuhaltimen suri l�mp� tuhaa melko varmasti piirilevyn ja piirinkin, jos ty�skentely ei ole tarpeeksi nopeaa. Kuumailmapuhallin, jonka l�mp�tilaa voi s��t��, taitaa olla paras vaihtoehto. L�mp�tila s��det��n n. 350 asteeseen, l�mmitet��n hetki ja nostetaan piiri pinseteill� irti. J�� sek� piiri ett� levy ehj�ksi, ne kest�v�t kyll� hetkellist� kuumuutta (yleens�). Voiko pintaliitoskomponentteja juotella kotikonstein ? Pintaliitoskomponenttien juottaminen kotikonstein on mahdollista. Ei niiden juottamiseen todellakaan tarvita mit��n rakettiteknologiaa, ainoastaan vakaa k�si, ohut juottimen k�rki ja ohutta tinaa. Tavallisella 60/40 tinalla p�rj�� ihan hyvin jos on hyv� kolvi ja tina on ohutta. Wellereihin l�ytyy neulan mallinen k�rki, jolla pintaliitoshommat hoituu mukavasti ja Multicore tekee millin paksuista tinaa. Pintaliitoskomponenttien (varsinkin monijalkaiset piirit) juottamista tavallisella juottimella auttaa valtavasti se, ett� levitt�� hyv�� fluksia sek� piirilevyyn ett� komponentin jalkoihin. Fluksi on aine, joka v�hent�� juotteen ja juotettavan pinnan v�list� kitkaa/pintaj�nnityst�. N�in tina levi�� paremmin juottuville pinnoille ja j�� palloiksi soldermaskin p��lle. Fluksia l�ytynee kaikista elektroniikka-alan myym�l�ist�. Joissain tapauksissa monijalkaisia piirej� voi juotelle leve�mm�ll� k�rjell� seuraavilla tavoilla: * Ensin juotetaan piiri paikalleen miten ikin� se sitten onnistuukaan, ja sitten lopuksi poistetaan liika tina tuolla sukalla. Jos piirilevyll� on hyv� juotosmaski, niin mahdolliset tinasillat yleens� l�htev�t samalla. * Leviet��n piirilevyn juotettavalle alueelle ja mikropiirin jalkoihin fluxia. Sitten otetaan paksuun juottimen k�rkeen tinatippa, joka vedet��n piirin jalkojen yli. Jos olosuhteet ja ty�skentelytapa on kunnossa, niin tina menee sinne minne pit�� eik� paljon tinasiltoja tee. T�m� vaatii hiukan harjoittelua, ennen kuin onnistuu hyvin. PLCC-koteloiden (jalat taittuu kotelon alle) tinaukseen voi kokeilla seuraavaa menetelm��: Kannattaa l�mmitt�� enemm�n piirilevy� kuin piirin jalkaa, hipaisu tinalla jalkaan, piirilevyyn ja kolvin k�rkeen yht�aikaa ja kapillaari-ilmi� imaisee sen perille, tuloksena kaunis juotos. Juottajan k�tisyydest� riippuen kannattaa edet� niin p�in, ett� kun k�rki on jalkojen v�liss�, molemmilla puolilla on juottamaton jalka, ja pyyhk�ist� kolvin k�rki kuivaksi joka v�liss�. Jos saat aikaan muutaman tinasillan, niin ne saa pois sulatus-kopautus -menetelm�ll�. Juottokolvin l�mp� ei ole yleens� mik��n ongelma, kest�v�t ne lutikat infrapunauuninkin. Mist� saan sopivaa vuoksutetta tinalle ? Tyypillisess� elektroniikkatinassa on hartsipohjaista juoksutetta sis�ll�. Jos tarvitset lis�juoksutetta, niin sit� on saatavana elektroniikkaliikeist� pieness� tuubissa. Kotikonsteina ei niin vaativissa hommissa voi kokeilla sitruunamehun k�ytt�� juoksutteena. Keltaisessa sitruunan muotoisessa pullossa oleva sitruunamehu on melko hyv{ juoksute tinalle. Tai sitten sitruunasta puristettu menu. Miten irrotan pintaliitoskomponentteja ? Monet l�pijuotettujen komponenttien irroitusmenetelm�t ovat sopimattomia pintaliitoskomponenttien irroittamiseen, koska pintaliitospiirien pienet juotost�pl�t kun eiv�t kest� k�yt�nn�ss� mink��nlaista mekaanista v��nt�� irtoamatta piirilevyn lasikuitulaminaatista. PLCC- ja SO-kotelot l�htev�t helpoimmin kuumailmapuhaltimella: kortti yl�salaisin ja l�mp�� piiriin. Jos piiri ei meinaa tippua heti kun tina on sulanut, voi levy� hiukan napauttaa piirin irrotamiseksi levyst�. Piirien irroittaminen onnistuu ihan rautakaupan kuumailmapuhaltimella, mutta kannattaa varoa ett� ei tule vahingossa irrottaneeksi tai kuumennuksella tuhonneeksi kaikkia muitakin komponentteja sielt� piirin ymp�rilt�. Jos teet t�t� irroitusta ensimm�ist� kertaa, niin todenn�k�isesti ensimm�isissa harjoitteluissa tuhoat kortin. Mit� apuneuvoja on saatavissa mikropiirien irrottamiseen ? Perinteiset tinaimusukat ja tinaimurit ovat hy�dyllis� ty�kaluja tinan poistamiseksi juotosrei�st�. Niit� k�ytt�ess� kannattaa olla kuitenkin varovainen, koska taitamattomalla k�sittelyll� saa helposti tuhoa aikaiseksi. Perinteist� tinaimuria parempi mutta paljon kalliimpi ty�kalu tinan poistamiseen on tinaimuasema. [1]Service �stling myy ChipQuick sarjaa, joka sis�lt�� juoksutetta, alhaisen sulamispisteen tinaa sek� tinaimusukkaa. T�ll� sarjalla voi helpottaa piirien irroittamista piirilevylt�. Ensin juoksutet�hn�� laitetaan piirin jalkoihin, sitten tinaa per��n ja l�mmitell��n juottimella ymp�rilta ja kammetaan yl�s niin kauan, kuin tina on sulaa. Miten saan irrotettua syanoakrylaattiliimalla liimatut komponentit toisistaan ? Jos komponentit kest�v�t kuumuutta, niin l�mmityst� voi kokeilla. Syanoakrylaatti-liima ei kest� juotoskolvilla l�mmitt�mist�. L�mmmittett�ess� kannattaa huolehtia tuuletuksesta, koska syanoakrylaattiliimasta l�htee kumennettaessa pahanjuisia h�yryj�, jotka eiv�t ole luutlavasti mitenk��n terveellisi�k��n. Syanoakrylaateille on saatavilla liuottimia, jotka pehmitt�v�t liimaa. N�it� liuottimia kannattaa kysell� askarteluliikkeist�. N�iss� liuottimissa on t�rkein� vaikuttava ainesosa asetoni. Jos nurkissa sattuu olemaan asetonia, niin sill�kin voi yritt�� josko liima pehmenisi. Liitokset Miten suojaan metallien v�lisen liitoksen hapettumiselta ? Ykisinkertaisin liitoksen suojaus helposti hapettuviin liitoksiin (esim. liitos alumiiniin) on puhdistaa liitett�v�t pinnat ensin kunnolla hapettumista ja sitten liitokseen laitetaan liitosrasvaa, joka voi olla yksinkertaisemmillaan pelkk�� vaseliinia. Sen toiminta perustuu siihen, ettei liitos p��se hapettumaan ollessaan rasvalla suojattu. T�ll�ist� menetelm�� kanntaa k�ytt�� erityisesti kosteissa, kuten veneess�. Voimavirtapuolella alumiinikiskoihin k�ytett�v� rasva on nimelt��n TK-PENETRAL ja tyyppi TK 40900. T�ll�iset ter�vi� sinkkipartikkeleja sis�lt�v�t liitosrasvat ovat hiukan sotkuisia ja ehk� turhiakin v�hemm�n vaativiin liitoksiin. T�ll�isi� tuotteita on ainakin isommissa s�hk�asennustarvikkeita myyviss� liikkeiss�. _________________________________________________________________ [2]Tomi Engdahl <[3]Tomi.Engdahl@iki.fi> [4]Takaisin hakemistoon References 1. http://www.servcat.com/ 2. http://www.hut.fi/~then/ 3. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Piirilevyjen valmistus Perusteet Mit� kaupallinen piirilevyjen valmistuttaminen maksaa ? Taskurahalla levyj� ei todellakaan teetet�. Filmien tulostus maksaa helposti kymmeni� euroja kappale (2-puoleinen levy tinamaskeilla = nelj� filmi�), ja kiinte�t kustannukset muuten voivat olla helposti 200 euroa. Sen j�lkeen onkin sitten melkein sama, tilaako levyj� 2 vai 20 kpl, mutta v�hint��n pari-kolmesataa kappale niille joutuu v�kisinkin piensarjoissa hintaa laskemaan (noin 12x20 cm levyt). Yksitt�iskappaleiden tekoon on olemassa prototyyppilevyjen tekoon erikoistuneita piirilevyvalmistajia, joilla syntyy yksitt�inen piirilevy edullisemmin. Edelleenkin hintaa tulee helposti l�hes 100 Euroa kaikkine kuluineen kaksipuoliselle eurokortille. Kaupallisen piirilevyjen valmistuksen saa suunnilleen unohtaa, jos ei ole toimittaa joko valmiita filmej� tai Gerber-tiedostoja niist�, ja valmista poratiedostoa, eli ne pit�isi tuottaa jollakin oikealla piirilevy-CAD:ill�. Rei�npaikkojen digitointi k�sipelill� se vasta kallista onkin. Mist� l�yd�n ohjeita piirilevyjen valmistamiseksi kotona ? Piirilevyjen yleisi� valmistusohjeita l�ytyy seuraavista osoitteista: * [1]http://www.hut.fi/~then/mytexts/syovytys.html * [2]http://www.htk.fi/public/kah/ele/index.htm * [3]http://www.cs.tut.fi/~pam/pcb/ Miten piirilevyn valotuksessa filmin� k�ytett�v� kalvotulostus kannattaa tehd� laserkirjoittimella ? T�ss� pari vinkki� laserilla valotuskalvon tulostamiseen: * Tulosta kalvo hyv�ll� laserkirjoittimella (miel. 600 dpi laser) ja uudella v�rikasetilla suoraan kalvolle. N�in saat saat takuulla tumman ja tasalaatuisen tulostusj�ljen. * Tulosta kuva peilikuvana! N{in saat musteen levy� vasten, jolloin saat valotuksessa paremman resoluution. Millaiseen tarkuuteen p��see kotona tehdyll� piirilevyn valmistuksella ? Yksi karva IC:n pinnien (2.54 mm v�li) v�list� ja smd:t on suhteellisen helppoa, ainakin valottamalla. Kaksi karvaa on jo kinkkisempi. Kahden karvan veto vaatii sitten jo hyv�laatuiset kalvot (pelk�t laserilla tulostetut ei en�� toimi yleens�). My�s valotuslaitteen on syyt� olla kohtuulaatuinen. Jos et tarvitse alle 10mil vetoja, niin k�yt�nn�ss� hyv�laatuinen laserkirjoitin riitt�� pitk�lle. Ongelma kahden karvan vedossa on ett� joutuu v�kisinkin johonkin 8mil vetoihin, joiden v�liss� ei ole tilaa paljon. T�st� seuraa heti ett� sy�vytysvehkeen pit�� olla riitt�v�n hyv�, jotta levy sy�pyy tasaisesti. Sekoittamaton kippo on ihan out, samoin huonot kuplasekotteiset. Jos j�lki pit�isi sitten olla tosi hyv�, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ohentaa sy|vytett�v�� kuparia. Levyh�n sy�pyy my�s kuparin reunoja pitkin suojalakan alle. Tavallinen 70um kuparipinta laittaa rajan jonnekin tuonne 8mil huiteille. K�ytt�m�ll� esim. 35um kuparia (toinen suht. hyvin saatavilla oleva vakiolevy) voi vet�� ohuempiakin. Joudut vaan todenn�k�isesti sitten j�lkik�teen kasvattamaan levyyn lis�� kuparia pintaan, jottei johde j�� hirmu ohueksi. Miten poraan rei�t piirelevyyn ? Harrastelija k�yt�ss� paras v�line reikien porailuun on suurella nopeudella (jopa 20 000 kierrosta minuutissa) py�riv� pienoispora, joita saa elektroniikka-alan liikkeist� sek� askarteluliikkeist�. Minipora, jossa holkeilla ter�n kiinnitys, ja mieluusti laakerointi karalla, maksaa noin 20-100 euroa (saatavana mm. merkeill� MiniDrill, Minicraft, Dremel jne.). N�ille miniporille kolpaavat tyypillisesti ter�t noin puolesta millimetrist� aina 3,2 millimetriin saakka. T�ll�iset miniporat toimivat tyypillisesti noin 12V j�nnitteell�, joten poran lis�ksi tarvitset sille sopivan muuntajan (monelle kelpaa akkulaturi tai muu sopivan teholuokan halpa muuntaja). Jotkut porat py�riv�t ihan mukavasti paristoillakin, joskin on pitemm�n p��lle aika kallis ratkaisu. Poraaminen onnistuu tuollaisella pinoisporalla ihan k�sivaraltakin, mutta hyv� porateline nopeuttaa kyll� ty�t� melkoisesti. Piirilevyjen poraamisessa tarvitset sopivankokoisia poranteri�. Yleisimm�t poranter�koot pienille komponenteille ovat 0,7mm ja 1mm. Suuremmille komponenteille (paksummat koivet) voi sitten k�ytt�� vaikkapa 1,5mm:n ter��. Piirilevyn reikien porauksessa 0.6, 0.8, 1.0, 1.2 ja 1.5 millimetrin ter�t on jo hyv� valikoima Pieni� poranteri� saa elektroniikka-alan liikkeist�, rautakauppojen poranterist� ei alle millisi� juuri l�ydy. Koska poranter�t ovat hyvin ohuita, ne katkeavat varsinkin k�sivaralla hyvin helposti. Sopivalla kiinete�ll� jalustetulla poratelineell� poraushomman voi hoitaa hiukan nopeammin ja v�hemm�n teri� katkomalla. Poranterien valintaa vaikuttaa jonkin verran my�s k�ytetty piirilevymateriaali. Pertinaxia (semmoista ruskeaa piirilevymateriaali) voi porata normaaleilla metalliporilla suhteellisen tuskatta, tosin kovametalliter�t ovat t�h�nkin parempia. Pertinaxia ei tosin paljon kykyp�iv�n� k�ytet� muuten kuin joissain valmiissa viihde-elektroniikan laitteissa. Kunnollinen lasikuitulevyn poraaminen vaatiikin jo v�hint��n kovametalliter�t, jos halua kunnon j�ke� pidemm�n p��lle. Normaalit metalliter�t tahtovat tylsy� hyvin nopeasti (parisataa reik��) lasikuitulevyn porauksessa, eli niit� pit�� vaihtaa aina kun porausj�lki alkaa heikkenem��n. Tylsyys n�kyy usein siin�, ett� pora alkaa repi� reikien reunoja porauspuolla ja pahimmillaan toiselle puolelle levy� muodoistuu tyls�ll� ter�ll� pahat j�ysteet tai pieni juotost�pl� voi repeyty� irti. Jos poraa yksipuoleisia levyj� niin ei tuosta ole pahemmin haittaa. Tavalliset metalliter�t maksavat 50 sentist� kappaleelta yl�sp�in. Halvat esimerkiksi HSS-ter�t eiv�t paljon maksa, joten ne ovar harrastajalle hyv� vaihtoehto. Ammattilaisten k�ytt�mill� kovametalliterill� poraa helposti tuhansiakin reiki� piirilevyyn. T�ll�iset kovametalliter�t maksavat pari kymppi� kappaleelta. Kovametalliteri� k�ytett�ess� pit�� k�yt�ss� olla kunnollinen porausteline tai piirilevynporauslaite, koska muuten ter�n katkoo turhan helposti. K�sin poratessa naksaus kuuluu helposti, vaikka k�yt�ss� olisi hyv�kin pora. Telineess� poratessa pora keskitt�� itsens� juotost�pp��n jos sen keskell� olevassa kuparissa on jo juotuoskuvassa reik�, kun jaksaa olla k�rsiv�llinen. Pylv�sporakoneen kanssa porauksen voi hyvin suoritaa vaikka seuraavasti: pora on mahdollisimman tukevasti paikallaan ja piirilevy vain kevyesti sormilla paikalla pit�en (alla mahdollisesti pehme�hk� muovilevy). Liian tiukka kiinnitys katkoo ohuita teri� helposti, kun ter� hakeutuu t�p�n keskelle. Jos juotit�piss� ei ole valmista keskireik�� kuparissa, niin voit porauksen helpottamiseksi tehd� pistepuikolla reikien alut. T�m� voi tosin joskus rypist�� kuparia pienemmiss� t�piss�. Pieniss� projekteissa pitepuikon k�ytt� on ihan hyv� homma, mutta osommmissa hommissa ei v�ltt�m�tt� niin hyv�, koska t�plien tekeminen vie helposti melkein yht� paljon aikaa kuin itse poraaminen. Jos meinaat tehd� muutaman levyn, niin saattaa olla hyv� idea tehd� sabluuna pistepuikolla tehtyjen reikien asemointia varten (ohut l�pin�jyv� mupvilevy, johon on porattu rei�t oikeisiin kohtiin mallina vaikka vero-levyn sopivia riekien paikkoja apuna k�ytt�en). Isommissa piirilevyprojekteissa kannattaa olla valmiina sellainen sy�vytyskuvio, jossa rei�t ovat mukana. Miten voin leikata piirilevymateriaalista sopivankokoisia paloja ? Yksi perinteinen tapa leikata piirielevyj� on sahata ne pienemm�ksi rautasahalla tai vastaavalla sahalla. Lasikuitulevy sahautuu ihan hyvin ja tulos on k�ytt�kelpoinen kun reunaa tasoittelee v�h�n sahauksen j�lkeen. Pertinaxlevy�kin voi sahata, mutta t�t� tehdess� pit�� olla erityisen varovainen, ett� levy ei p��se lohkeamaan sahauksessa. Lasikuitulevy� voi my�s leikata isoilla peltisaksilla tai peltileikkurilla. Tulos on ihan hyv�. Lasikuitulevyn leikkaaminen tylsytt�� helposti tuollaisia peltileikkausvehkeit�, joten kun n�it� piirilevyj� sellaisella alkaa leikkailemaan, niin v�h�n ajan p��st� leikkuri ei v�ltt�m�tt� ole oikein hyv� pellin leikkaamiseen. Pertinaxlevyj� voi my�s p�tk�ist� siten, ett� porataan vieriviereen reiki� ja sitten taivutetaan levy t�st� kohtaa poikki esimerkiksi p�yd�nreunaa vasten. T�m� menetelm� on eritt�in sopiva pertinaxista valmistettujen valmiiksi reitettyjen reik�levyjen (verolevyjen) katkaisuun. Voiko kyn�piirturilla tehd� piirlevyn sy�vytysmaskin ? Piirilevyn sy�vytysmaski on mahdollista tehd� suoraan kuparipinnalle kyn�piirturin avulla. Jos sinulla on k�yt�ss� HPGL:�� suoltava piirto-ohjelma homma onnistuu seuraavasti: * Osta, lainaa tai varasta plotteri, t�m� on usemmiten "tumppikynill�" varustettu Hewlett-Packard. * Laita tavallinen paperi piirturiin ja tulosta piirikortin ��riviivat. * Teippaa hieman ��riviivoja isompi piirilevy paperiin ja tulosta koko kortti hitaalla nopeudella. * Kun kortti on valmiiksi piirretty, sy�vyt� se happokylvyss� (esim 3 osaa vett�, 1 osa suolahappoa ja 1 osa vetyperoksidia). Koko homman vaikein osa on sopivan kyn�n l�yt�minen, koska plotterin vakiokyn� ei v�ltt�m�tt� toimi. Voit kokeilla esimerkiksi Staedtler Lumocolor 313 kapeak�rkist� huopakyn�� (sekin on pitk�), joten valmistin adapterin poraamalla vanhaan tumppikyn��n isomman rei�n. Voit k�ytt�� Windowsissa esimerkiksi HP ColorPro piirturii ajureita. DOS:issa HPGL-tiedoston voi sy�tt�� piirturille suraavasti: type tiedosto.xxx > com2 Edellytt�en ett� com2 on k�yt�ss�si oleva sarjaportti. Muista t�ss� tapauksessa lis�t� kyn�n nopeus tiedostoon, joka on helposti muutettavissa mill� tahansa tekstieditorilla. Lis�� rivi vs 1 ennen ensimm�ist� PD rivi�. PD tarkoittaa Pen Down ja vs 1 ilmoittaa nopeuden senttimetri/sekunti, eli velocity 1 cm/sec. Saatat joutua tappelemaan plotterin kanssa jonkun verran jolloin ksikirja on hyv� apu. Tyypilliset tietoliikenneasetukset: siirtonopeus 2400, 8 bitin sanaleveys, 1 stopbitti, ei pariteettia, ja konek�ttely. Miten teen kotikonstein l�pivientej� kaksipuoleisiin piirilevyihin ? Yksinkertaisin l�piviennin korvike on laittaa paikkoihin joissa l�pivienti� tarvitaan johto ja juottaa tuo kummaltakin levyn puolelta kiinni kupariin. T�ss� menetelm�ss� piirilevy kannattaa suunnitella siten, ett� l�piviennit tehd��n kohdissa miss� on komponentin johdon reik�, joten l�pivientikohdassa tarvitsee vian juottaa komponentin johdin tai jalka piirilevyn kummankin puolen kupariin kiinni. Levyn kahdelta puolelta juottaminen on ongelmallinen jos laitetta on tarvetta korjata my�hemmin, koska kahden puolen juotettu holkiton komponentti on kelju irrottaa. Varsinkin l�pijuotettujen liitinten tai IC:itten irrottamisessa tahtoo ainakin jokin folio revet� irti levyst�. Jos rei�ss� on l�pivientiholkki tai l�pikuparointi niin kaiken tinan saa yhdell� imaisulla pois rei�st� ja komponenti irtoaa helposti. Joskus on vaan jopa ihan pakko tehd� piirilevylevy niin ettei sit� juoteta molemmin puolin ja t�ll�in pit�� k�ytt�� l�pivientiholkkeja l�pikuparointia. L�pivientiholkki on periaatteessa siis metalliholkki joka puristetaan siihen reik��n (joka on aluksi hieman iso) ja joskus lis�ksi juotetaan oikein hyv�n liitoksen saamiseksi. Holkkien painelu ja puristelu on aika hidasta eik� holkkeja myyd�k��n ihan joka puolella. Mitne voin paloitella piirilevyn pienempiin paloihin ? Piirilevyn voi paloitella hyvin monella tavalla. Yksi perinteisin on sopiva saha, joko k�sisaha tai esimerkiksi moottoroitu pistosaha (pit�� valista sopivan pienihanpainen ter� joka kest�� piirielvymateriaalia). Kun laittaa levyn kahden lastulevyn v�liin puristuksiin ja sahaa sitten rautashalla levyn reunaa seuraten, tulee ihan hyv�� j�lke�. Helppo tapa saada lasikuitulevy pienemmiksi palasiksi siististi on vet�� mattopuukolla ter�sviivaimen kanssa viillot molemmille puolille (kuparin l�pi) ja sitten laittaa levy puristuksiin viillon molemmin puolin.. Esim. tasaiset vanerinpalat (4 kpl) k�y hyvin, kun vuolee viillonpuoleiset sivut viistoiksi. Nyt kun levyn taittaa viillon mukaisesti, levy katkeaa TODELLA siististi viiltoa my�ten. Ilman noita puristuksia (tasotukia) levy v��ntyy jonkinverran. Levyn tarkkuudeksi saa n�in +- 0.5mm helposti. Toinen tapa on k�ytt�� kulmahiomakonetta (r�ll�kk��) ja ihan normaalia katkaisulaikkaa. Toimii mainiosti, mutta on ik�v�n brute-force menetelm� tohon yll�kuvattuun verrattuna. Piirilevymateriaalia voi my�s katkaista peltisep�n levygiljotiinilla. mutta se on iso ja maksaa paljon. T�ss� k�yt�ss� ter�n pit�� todellakin olla kunnossa. Sy�vytys Millaisessa astiassa sy�vytys pit�� tehd� ? Piirilevyjen sy�vytys tulee tehd� lasi- tai muoviastiassa. Metalliastiat eiv�t sovi sy�vytyshommiin, koska ne sy�pyv�t. Edes mit�� pinnoitettuja metalliastioita ei kannata k�ytt��, koska hyvin helposti pinnoitteissa on pieni� helkeamis joista astia p��see sy�pym��n. Tuleeko piirilevyj� sy�vytett�ess� vaarallisia kaasuja ? K{yt{nn|ss{ kotona teht�v�ss� pienimuotoisessa sy|vytyksest{ tulevat kaasu- m{{r{t ovat sen verran pieni{, ett{ pelkk{ tuulettaminen ulko- ilmaan riitt{{. Ferrrikloridilla ei varsinaisia kaasua tule, mutta ilmaan tulee kuitenkin hento dispersio rauta- ja kupariyhdisteit=E4. Tuon huomaa l�hinn� siit�, ett=E4 pitk=E4 oleskelu huoneessa tuo liev�n metallisen maun suuhun. T�m� riippuu tietysti siit=E4 millainen kuplitussysteemi kippoon on j�rjestetty. Suolahappo + vetyperoksidi -liuoksella vapautuu pieni� m��ri� HCl ilmaan. Ei noista haittaa ihmiselle ole, m��r�t ovat ihan olemattomia. Sen sijaan erin�iset metalliset objektit kuten vesihanat yms. sy�pyv�t kyll� pidemm�n p��lle aika hyvin. Korroosio-ongelmien takia on v�ltt�m�t�nt� j�rjest�� ilman kohdepoisto tuolla menetelm�ll�. Korroosio-ongelmista p��see eroon, jos k�ytt�� suolahapon sijasta esimerkiksi rikkihappoa. Rikkihappo + vetyperoksidi on sy�vytysaineena suunnilleen samaa luokkaa suolahappoliuoksen kanssa. Muut prosessit voivat tuottaa typen oksideja. Ainakin ammoniumpersulfaattia k�ytett�ess� huomaa heikosti tuuletetussa huoneessa selv�n = (suht. hennon) typen oksidien tuoksun. Ainakin kuplitetulla systeemill�, joka oli l�mmitetty oli tuo selv�sti havaittavissa. K�ytett�ess� natriumpersulfaattia ei typen oksideja pit�isi tulla ja kuulemma litkun kestoik�kin on huomattavasti pidempi kuin ammoniumpersulfaatin kanssa (ammoniumpersolfaattilius kest�� vain 1-2 viikkoa). Laitosmaisessa prosessissa kaasujen puhdistaminen on varmasti tarpeen, mutta kotik�yt|ss� pienill� ainem��rill� pelkk� tuulettaminen (tai parvekkeella tekeminen) riitt��. Noilla kaasuilla on yleens� kolme haittavaikutusta. Ne voivat olla ihmiselle haitallisia, kiinteist|�/irtaimistoa sy|vytt�- vi� tai luonnolle vaarallisia. Pieniss� m��riss� l�hinn� tuo terveyspuoli on ongelma. Eli oman turvallisuuden vuoksi nuo on kyll� hyv� tuulettaa pihalle. Onneksi sek� kloori ett� ammoniakki ilmaisevat olemassaolonsa herk�lle nenulle ennen kuin ovat vaarallisia. Noiden kaasujen lis�ksi sy�vytysliuosten kanssa kannattaa my�s muistaa liuosten muut vaarat, koska nuo sy�vytysliuoksen ovat sy�vytt�vi� sek� tahraavia (ainakin kun niit� on k�ytetty). K�sill� tai silmiss� v�kev� happoliuos (tai em�s) liuos tekee pahaa j�lke�. Suojahanskat samoin kuin roiskeilta suojaavat suojalasit ovat v�ltt�m�tt�m�t turvavarusteet ainakin �rh�k�mpien sy�vytyslitkujen kanssa. Miten h�vit�n piirilevyn valmistuksessa k�ytetyt kemikaalit ? Valoherkkien levyjen kehityksess� k�ytett�v�n natriumhydroksidin kanssa ei mit��n suurempia ongelmia pit�isi olla koska putket kest�v�t em�ksisi� aineita hyvin ja pienet m��r�t natriumhydroksidim��r�t reilun vesim��r�n kanssa eiv�t aiheuta mit��n haittoja j�teveden PH-arvossa. Natriumhydroksidia k�ytet��n useissa puhdistushommissa ja viem�riputken avausaineet ovat suurimmaksi osaksi juuri tuota samaa natriumhydroksidia v�kev�n� liuoksena. K�ytetty ferrikloridiliuosta ei kannata kaataa viem�riin. Ongelmana ei ole sen pH, vaan muu kemiallinen koostumus. Sy�vytysvaiheessa ferri-ionit muuttuvat ferroioneiksi (eri hapetusluku), ja piirilevyn kupari tulee kupari-ioneina liuokseen. Nuo kupari-ionit (samoin kuin monet muutkin metalli-ionit) ovat melkoisen myrkyllisi� solukemialle. Nykyinen j�tevedenpuhdistus perustuu bakteereihin, jotka tykk��v�t huonoa tietyist� myrkyist� (orgaaniset liuottimet, raskasmetallit). Tarpeeton myrkkyjen viem�riin kaataminen kannattaa j�tt�� v�liin. Ainakin p��kaupunkiseudulla py�riskelee YTV:n j�teauto, jonne nuo k�ytetyt litkut voi vied�. Mit� tarvikkeita tarvitsen piirilevyn sy�vytykseen ? Piirilevyn sy�vytykseen tarvitaan v�himmill��n sy�vytysastia ja sy�vytyskemikaali. Yleisin ja turvallisin harrastajien sy�vytyskemikaali on Ferkkikloridi. Muita vaihtoehtoja tosiaan on, ainakin persulfaatit (natrium- ja ammoniumpersulfaatti) sek� nuo happo/vetyperoksidi-seokset. Happoliuosten etu on kupliva liuos. Liuos kuplii reaktiokohdassa (kuparin pinnalla) eli erillist� sekoitusta ei v�ltt�m�tt� tarvita tiheillek��n levyille. Sy�vytyksess� kannattaa sitten huolehtia riitt�v�st� tuuletuksesta, ett� happoh�yryt ei tule hengitykseen eik� sy�vyt� paikkoja. Turvallisuuden vuoksi kannattaa k�ytt�� suojalaseja ja suojak�sineit�. Ihan yksinkertaisia levyj� voi sy�vytt�� ihan sekoittamattomassa muovikipossa. T�ll�in on syyt� liikutella levy� v�h�n edes likipit�en tasaisen sy�pymisen saamiseksi. Normaalissa avoimessa sy�vytysastiassa voit yritt�� v�ltt�� sekoituksen tarvetta tekem�ll� piirilevvyn teipist� "kahvat" ja asettamalla piirilevy varovasti kahvasta kiinni pit�en kellumaan ferrikloridin pinnalle Kaupallisissa sy�vytysastioissa yleens� piirilevy on pystyss� ja sekoituksesta huolehtii joko pumppu tai ilmakuplat joita tehd��n ilmapumpulla. Sy�vytyst� voi nopeuttaa l�mmitt�m�ll� ferrikoridiliuosta (vesihaude, IR-lamppu tai t�t� varten tehty l�mmitin valmiissa sy�vytysastiassa). Jos haluat tehd� hyv�laatuisia levyj�, niin tasaisesti sekoittuva l�mmitetty sy�vytysallas on ihan pakkohankinta. Kaupalliset sy�vytylaitteet k�ytt�v�t kierr�tyst�/sekoitusta tai jopa spray-tankkeja taatekseen tasaisen sy�pymisen joka puolella piirilevy�. Pohjimmiltaan sy�vytyksen ongelma on ep�taisainen sy�pyminen joka johtaa maskin alta sy�pymiseen. T�m�n efektin takia ei paljon alle 10mil leveisiin kupareihin p��se normaalilla 0.075mm paksuisella kuparilla. Sy�vytyksen j�lkeen levy pit�� sitten pest� kunnolla ja kuivata. Seuraavaksi valotuslakka pois levyst�. Lopukse levy kannattaa suojata jollain suojalakalla (alan liikkeist� saa useitakin), koska suojaamaton levy sy�pyy aika nopeasti pilalle. Juotettavat lakat (kuten "Plastic Spray") voi ruiskaista levylle heti porauksen j�lkeen, ennen tinausta ja levyn kasausta. Muut kannattaa laittaa vasta tinaamisen j�lkeen. K�ryj� tulee v�hemm�n kaikilla jos suojalakan laittaa viimeiseksi. Miss� suhteessa kannattaa annostella vett� ja Ferrikloridia ? Jos et halua odottaa montaa tuntia levyn sy�pymist�, niin kannattaa tehd� liuoksesta niin vahvaa kuin saa vaan veteen liukenemaan. Ferrikloridia liukenee veteen tehokkaasti, joten sit� saa kaataa reilusti aina tilavuussuhteeseen puolet ja puolet saakka. Yleisiss� ohjeissa on monesti suositellaan 500 grammaa ferrikloridia 1 litran sy�vytysliuokseen, mutta ferrikloridia voi laittaa t�h�n verrattuna melkein tuplam��r�nkin jos haluat nopeampaa sy�pymist�. Voiko piirilevy� sy�vytt�� suolahapolla ? Piirilevyjen sy�vytys onnistuu suolahapolla esimekiksi seuraavalla seoksella: * 200ml 37% suolahappoa * 700ml:aan vett� * 50ml 30% vetyperoksidia T�t� seosta valmistaessasi suolahappo pit�� kaataa veteen, ei miss��n nimess� toisin p�in. Toinen nopeampi sekoitussuhde on seuraava: * 2 osaa suolahappoa * 1 osa vetyperoksidia Suolahappo maksaa apteekissa luokkaa 15-20 euroa/litra. Isommissa m��riss� teollisuuskemikaalifirmoista paljon v�hemm�n. Suolahapot kannattaa unohtaa, jollei ilmastointi ole kunnossa. Ensin ei huomaa mit��n, mutta v�h�n ajan p��st� kaikki metalliobjektit on sy�pyneit�. Eik� tuota ilmaan levi�v�� huurua kannata hengitell�. Miten neutraloin Ferrikloridiliuoksen ? Halvin tapa on laittaa se pulloon ja toteuttaa kunnan j�rjest�m��n j�tehuoltopisteeseen sellaisenaan. Kunnillahan on nykyisin velvolllisuus j�rjest�� kuntalaisten ongelmaj�tteiden h�vitys. T�m�n joutuisit muutenkin tekem��n, jollet ajatellut heitt�� vaan kylm�sti kuparipitoista lient� viem�riin. (Haitallista vesist�ille ja pieneli�ille.) Periaatteessa oikea m��r� natriumhydroksisia pystyy neutraloimaan ferrikloridiliuoksen. Tuo neutralointi ei viel� tee tuosta ferrikloridiliuoksesta vaaratonta j�tevett�. Neutralointi huolehtii ainoastaan siit�, ettei tuo ferrikloridi sy� metallista tehtyj� viem�reit� menness��n. Lis�ksi NaOHilla on kovin vaikea neutraloida mit��n, koska kyseess� on vahva em�s. Tuosta "neutraloidusta " liuoksesta tulee hyvin em�ksinen, jos neutralointia ei tee titraamalla. K�yt�nn�ss� t�m� ei kuitenkaan viem�reit� haittaa, ovathan tiskikoneenkin j�tevedet em�ksisi� ja viem�riputkenavaajat natriumhydroksidiuosta. Yleens� neutralointi tulee helpommaksi ruokasoodalla. Sy�vytysliuoksen todellinen sy�vytykseen k�ytetyss� ferrikloridissa on mukana se kupari, jota sill� on sy�vytetty. Kupari-ionit ovat puolestaan kohtuullisen vahvoja bakteerimyrkkyj�, jotka voivat suurempina m��rin� sotkea biologisen j�tevedenpuhdistuksen. On totta, ettei tuo yksitt�isen harrastajan viem�riin p��st�m� kuparikonsentraatio ole kovinkaan suuri puhdistamolle tullessaan. On silti hyv� opetella hoitamaan homma oikein eli toimittaa tuo k�ytetty ferrikloridi ongelmaj�tteisiin. T�m�n pit�isi olla ilmaista yksityishenkil�ille. Valotusmenetelm� Millaisella valoherk�ll� lakalla kannattaa valotuskokeilut aloittaa ? K�yt� aluksi valmiiksi valoherk�ll� lakalla p��llystettyj� levyj�. N�m� ovat tasalaatuisempia, joten p��set helpommin hyv��n tuloseen. Alussa yleens� menee pari korttia suteen. Eli ensimm�isiss� testauksissa yee tarpeeksi pieni� levyj�, koska suden n�kee jo parin neli�sentin alueelta, joten ei kannata liikaa levy� tuhlata alkuparametrien etsimiseen. My�hemmin voit kokeilla tehd� noita itse, jos n�et homman vaivan arvoiseksi.V�ltt�m�tt� homma ei ole kannattavaa. Levyn puhdistaminen, k�sittely siihen sormin koskematta, p�ly ym. ym aiheuttavat liikaa ty�t� varsinkin jos tekee paljon isoja kortteja. Suurin osa piirilevynvalmistusongelmista tuppaa helposti olemaan lakkausongelmia. Miten kuivaan oikein valoherk�n Positiv20-lakalla valotetun piirilevyn ? Positiv-laskan voi kuivata uunissan noin 70 asteessa niin pitk��n kunnes on kuiva (noin 10-15 minutissa p��see valottelemaan). I sitten kannata v�ltt�m�tt� k�ytt�� levyjen kuovaamiseen sit� samaa uunia jossa tekee ruokaakin. Kuivaamisen voi tietenkin yritt�� tehd� j�tt�m�ll� levyn y�ksi pime��n ja p�lytt�m��n paikkaan kuivumaan. Millainen pit�� olla piirilevyn valotusvalon ? Valotus kannattaa tehd� mieluiten UV-valottimella, koska tavallisilla lampuilla tulee l�hinn� vain vihaiseksi. Valotuslaitteeksi paras on 365nm aaltopituutta tuottava UV-polttimo. Ainakin jotain hommaan tarkoitettuja elohopeah�yrylamppuja on kaupan (aika kalliita, noin 50 euroa). Solariumien kaltaiset uv-putket on toinen tapa (n�m�kin valitettavasti hiukan hinnakkaita, esimerkiksi Merval Oy:ss� noin 15-20 euroa/kpl). UV-putkia tekee ja tuo maahan ainakin Philips, Osram jne. Aika moni solarium-putki on ok, erot vaan ovat aika huomattava. Noin 15W putkilla on valoteho/putken pituus maksimissa (hintaluokka 15-25 euroa/kpl). Paras systeemi on sellainen, jossa on useita lamppuja yhdell� puolella hoitamassa tuota valotusta. N�it� piirilevyn valotukseen sopivia UV-putkia ei kannata sotkea diskoissa k�ytettyihin UV-putkiin, koska n�ist� saatava UV-valo on aallonpituudeltaan pidemp�� eik� oikein sovuellu piirilevyjen valmistukseen. Jos etsi halpaa ratkaisua muutamaan viritykseen, niin seuraavassa vinkkej� t�h�n: Tavallisen hehkulampun voi unohtaa, koska tulos sellaisella on huono ja valotusaika helposti tunteja. Jos on pakko, loisteputki on paljon hehkulamppua parempi. Tavallisen p�yt�lampun loisteputkilla voin jotain tulosta synty�kin, mutta valotusaika taas voi olla luokkaa pari tuntia. Muita mahdollisuuksia ovas sitten erilaiset kasvinhoitolamput (yleens� kalliita nekin) tai "sekavalo"-tyyppist� UV-valoa antavat lamput, kuten "ultra vitalux". Esimerkiksi Osram Vitalux 300W mahdollistaa piirilevyn valotuksen vlaotusajalla noin 5 minuuttia kun polttimo on noin 30 cm p��ss� piirilevyst�. Jotkut ovat suositelleet ty�maahalogeenia (8-15 euroa 500W lampusta rautakaupassa), mutta se ei ole hyv� ajatus. Tuollaisesta lampusta ei saa kovin paljoa UV-valoa normaalitilassa ja etulasin irrotaminen tekee siit� vaarallisen (s�hk�iskuvaara ja kuuman polttimon r�j�ht�misen vaara). Jotkut ovat my�s suositelleet katuvalon polttimoa, josta on uloin kuori rikottu, mutta t�m�kin on aika vaarallinen viritys ja vaatii oikeanlaisen kuristimen toimiakseen (eik� v�ltt�m�tt� anna tehokkaasti tuota haluttua aallonpituuttakaan). Piirilevyn valotusta voi yritt�� my�skin tehokkaalla piirtoheittimell� laittamalla fimin ja piirilevyn normaalin piirtoheitinkalvon tilalle (valotusaika ehk� noin 5-10 minuuttia). Kirpputoreilla kannattaa pit��silm�ns� auki josko l�yt�isi valotusk�ytt��n sopivan vanhan aurinlamppun. Piirilevylakat ovat yleens� herkki� 350-400nm aallonpituuksille ja epromit taas yleens� 254nm aallonpituudelle. Eri valotusputket/laitteet tarvitaan kunnon tulokseen. Molemmat ovat yleens� tosin per�isin elohopean resonansseista eli jonkun verran tulee aina 365, 254 ja 184nm yms. aallonpituuksia. Odottelemalla huimasti *saattaa* lampun kuoresta tulla tarpeeksi l�pi ett� piirilevylampulla saa EPROM-piirin tyhj�ksi tai toisin p�in. Ryhm�ss� on my�s suositeltu ett� va�miiksilakattujen levyjan kanssa voi valotuksen hoitaa my�s tavalliseslla loisteputkea k�ytt�vll� p�yt�valaisimelle. Esimerkiksi Bebekin levylle 11W p�yt�loistelampulla noin 5 sentin p��ss� levyst� valotusajaksi riitt�� noin 15 minuuttia. Onko muovi vai lasi parempaa pit�m��n valotusfilmi� kiinni piirilevyss� ? Sek� l�pin�kyviss� muovilevyiss� ja lasissa on kummassakin ongelmansa. Kumpikaan ei p��st� kaikkea UV-valoa hirve�n tehokkaasti l�pi, ja muovilevy naarmuuntuu lis�ksi helposti. Tuon UV-vaimennuksen takia ei kannata kamalan paksuja levyj� joka tapauksessa k�ytt��. Yleisimmin k�ytetty lasi on borosilikaattilasia. Sen tuotantovolyymit ovat eritt�in suuria, siit� tehd��n mm. ikkunoita ja kuumuudenkestoa vaativia laseja. Optiikassa se kulkee yleisimmin kruunulasin tai BK-7:n nimell�. Valoa se l�p�isee eritt�in hyvin v�lill� 350 nm - 1000 nm. Lyhyess� p��ss� (UV) tuo l�p�isy hyytyy eritt�in tehokkaasti tuonne 300 nm:n tienoille. Ihan ikkunalasina ostettavaa tavaraa on saatavilla useasta eri materiaalista, ja eri laseilla on erilaiset ominaisuudet. Jos lasin UV-l�p�isy on t�rke� parametri, kannattaa katsoa lasilevy� reunasta; jos levy n�ytt�� kovin vihre�lt�, se tuskin l�p�isee UV:ta kovin hyvin. Kannattaa my�s muistaa, ett� ohut levy vaimentaa v�hemm�n kuin paksu. Optisissa tarkoituksissa k�ytet��n UV-hommiin usein materiaalia, joka kulkee nimell� "fused silica". Se on puhdasta silikaa (SiO2), ja sen l�p�isy ulottuu noin v�lille 150 nm - 4000 nm. Tuo sana "fused" tarkoittaa, ettei kyseess� ole yksikiteinen kvartsi (my�s SiO2). My|s kvartsia voidaan k�ytt��, mutta se on varsin hinnakasta, ja lis�ksi sill� on er�it� mielenkiintoisia optisia ominaisuuksia. Arkikieless� tuo "fused silica" kulkee joskus kvartsilasin nimell�. Todellisuudessa kvartsilasi (fused quartz) on valmistettu luonnosta l�ytyv�st� kvartsihiekasta, joka on ep�puhtaampaa kuin synteettinen silika. T�m� ep�puhtaus n�kyy nimenomaan UV-l�p�isyss�. Aivan ylivoimainen materiaali kovaan k�ytt��n UV-puolella olisi safiiri (yksikiteinen Al2O3), mutta se on hinnaltaa hyvin kallista. Muovit ovat yleisesti UV-k�ytt��n eritt�in huonoja, koska niill� on taipumus muuttaa kemiallista rakennettaan UV:n vaikutuksesta. Yleisimmin pleksiksi kutsuttu tavara on polykarbonaattia, joka kellastuu ja haurastuu lyhytaaltoisessa UV:ssa. Toinen yleisesti saatavilla oleva l�pin�kyv� muovimateriaali PMMA (akryyli) taas haurastuu. Kumpikaan n�ist� ei p��st� kunnolla l�pi edes syvimpi� violetteja (< 390 nm). Ilmeisesti sellaista muovia ei l�ydy, joka p��st�isi alle 300 nm s�teily� l�pi. Onni onnettomuudessa on se, ett� oikeastaan nuo piirilevyill� k�ytett�v�t fotoresistit ovat yleens� herkki� v�lill� 350 nm - 430 nm olevalle valolle. T�m� mahtuu viel� hyv�laatuisesta ikkunalasista l�pi. Itse asiassa saattaa olla hyv�kin, ett� tuo korkeaenergisempi 254 nm hyytyy, koska sill� saattaa olla ei-toivottujakin efektej�. Yleens� kaikki erikoislasit ovat niin kalliita, ett� tulee paljon halvemmaksi lis�t� vaan uv-tehoa ja antaa osan j��d� ikkunalasiin. Mill� kehit�n piirilevyss� olevan valoherk�n lakan ? Piirilevyjen valmistuksessa k�ytett�v� valoherkk� lakka kehitet��n natriumhydroksiliukosessa (NaOH). Yleisimmin suositeltu kehitysliuos on 7 grammaa NaOH:ta litraa vett� kohti. Joillain valmiiksi lakatuilla levyill� tuo tuntuu vaan toimivan heikohkosti, joten voi my�s k�ytt�� hiukan vahvempia seoksia (10-15g NaOH litraan vett�). Natrumhydroksidia (kiteinen NaOH) saa ampteekista ja litraan tarvittava m��r� maksanee luokkaa alle euron. Yhdell� litralla kehitysliuosta kehitt�� hyvin muutaman kappaleen EURO1 (160x100 mm) kokoisia piirilevyj�. Pienien NaOH m��rien h�vitt�misen voi suorittaa viem�riin runsaan veden kanssa (NaOH on samaa ainetta kuin viem�riputken anavausaineet). Natriumhydroksidia (NaOH) saa apteekista. Jos halvempaa ainetta etsit, niin jotkut ovat suositelleet viem�rinavausaineen kokeilua (useat ovat esim. 20% NaOH-liuosta). Natriumhydroksidia k�ytet��n my�s pesuaineena, joten jos jostain onnistut l�yt�m��n kiteist� natriumhydroksidia pesuaineena tai viem�rinavausaineena, niin viel�kin parempi sek� tulee edullisemmaksi. Miten saan selville piirilevylle sopivan valotusajan ? Oikea valotusaika vaatii kokeilua. Nyrkkis��nt�n� voi sanoa, ett� jollei levy kehity 10-15g/l NaOH-liuoksessa alle 1-2min on valotusaikaa lis�tt�v� ehk�. Jos kehitysaika on yli 5min on valotus selv�sti liian pieni. Kokeilu p�yt�lampun loisteputkella (~2h ajat) ei olekaan ihan nopea ja kiva juttu. Kannattaa siis hankkia unnon lamppu piirielevyjen valotukseen, niin p��see kohtuullisiin valotusaikoihin. Valottaessa muista painaa maski *mustepuoli levy� vasten* ja kiinni siihen kunnolla, vaikka lasilevy painoksi. Miten p��sen hyv��n tulokseen k�ytt�m�ll� kopiokalvoa valotusmaskina ? Kopiokalvon valinta vaikuttaa paljon tulokseen. Kannattaa valita sellainen, jolle tulee tumma kopiotulos ja koka p��st�� kuitenkin UV-valon kunnolla l�pi (ei selvi� oikein kuin kokeilemalla). Jos kopiokalvon tulos ei ole ihan musta, niin sitten ei auta muuta kun yritt�� valotusta kahdella kopiokalvolla p��llek�in. Valottaessa kopikalvo kannattaa pit�� siin� asennossa, ett� mustepuoli on levy� koti ja kavo tarkkaan kiinni levyss� (esimerkiksi lasilevy p��ll� pit�m�ss� kalvon kiinni levyss� ett� v�liin ei j�� ilmaa). Laserkirjoittimeen kunnolla sopivalla kopiokalvolla pit�isi p��st� ihan hyv��n tulokseen yhdell�kin kalvolla. Mist� l�yd�n lis�tietoja piirilevyjen valmistamisesta valotusmentelm�ll� ? Osoitteesta [4]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art01.htm l�ytyy [5]Kari Huhtaman kirjoittama suomenkielinen kuvitettu selostus piirilevyjen valmistamisesta valotusmentelm�ll�. My�s osoitteesta [6]http://www.hut.fi/~then/mytexts/piirilevyt.html l�ytyy yksi valotusohje sek� lis�� aiheeseen liittyvi� yleisohjeita osoitteesta [7]http://www.hut.fi/~then/mytexts/syovytys.html. L�mp�siirtokalvot Onko kell��n kokemusta Press-n-Peel l�mp�siirtokalvoista? Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia Press-n-Peel kalvoista. Newsseissa olleet kokemukset ovat olleet ett� pinell� harjoitellulla syntyy ihan k�ytett�vi� protolevyj� tai ett� samah homman voi tehd� yht� hyvin tavallisella kopiokalvolla. Press-n-Peel kalvoa saa Radioduosta. Kuinka k�yt�n l�mp�siirtokalvoa ? Tulosta tai kopioi piiri kopiokonekalvolle, kalvon mustepuoli levy� vasten ja silitet��n silitysraudalla. Rauta saa olla aika kuuma ja silittey� kest�� noin pari minuuttia painaen joka puolelle piiri�. Annetaan j��hty� ja revit��n kalvo varovasti irti taivuttaen kalvoa aika jyrk�sti ja maski on valmis. Muste on sulanut kiinni kupariin ja pysyy. Sitten vain sy�vytykseen! Muste l�htee hyvin asetonilla ja etyylimetyyliketonilla. Menetelm�ll� saa aikaan tosi tarkkoja levyj�! DIL-jalkojen v�list� p��see komeasti. Liian pitk� silitys levitt�� mustetta, joten pit�� l�yt�� lyhin aika jolla muste on siirtynyt mutta ei viel� ala levit�. Se on ollut minulla noin 2-3min. Miten voin k�ytt�� normaalia kopiokalvoa l�mp�siirtokalvona piirilevynvalmistuksessa ? Useiden raporttien mukaan tavallista kopiokalvoa voisi k�ytt�� t�h�n tarkoitukseen tehtyjen arikoiskalvojen tapaan hyviss� olosuhteissa. Seuraavia vinkkej� t�h� hommaan on anntetu: * Kalvoja kannattaa ainakin ensimmisell� kerralla varata riitt�v�sti (5 - 10) ja rarjoitella muutaman kerran esimerkiksi jollekin muulle pinnalle kuin se paras piirilevymateriaali * Kopioitaessa on kopiokoneen v�rim��r�n s��t� laitettava maximiasentoon * Puuvilla on sopiva raudan l�mp�tila, kuumempi (pellava) sulattaa kalvon. * Laita piirilevy tasainen laudan tai vanerinkappaleen p��lle (silityslauta on liian pehme� alusta) * Kalvoa on painettava suoraan raudalla * Rautaa ei saa liikuttaa kalvon p��ll� vaan sill� on vain painettava tai muuten kalvo venyy ja suttaa layoutin * Yksi kalvo ei riit� v�ltt�m�tt� saamaan t�ysin tummaa tulosta. Joit koettaa siirt�� useammaan kalvon (jopa 4) v�rit tarkkaan samaan paikkaan. * Kalvo on vedett�v� irti piirilevyst� kuumana. Toiset sanovat, ett� t�m� on teht�v� kylm�n�, mutta kannattaa kokeilla kumpi tapa toimii paremmin. * Tee kalvosiirron j�lkeen viel� pieni� tussikorjauksia paikkoihin joissa siirto ei t�ysin onnistunut * Hommaan ei sulamisvaaran takia kannata k�ytt�� huushollin parasta silitysrautaa (voit koettaa k�ytt�� paperia kalvon ja silitysraudan v�liss� v�hent�m�ss� sotkeutumisvaaraa) Homma on siis mahdollista saada toimimaan jos piirilevy ei ole ratkaisevasti silitysrautaa suurempi eik� se ole liian tihe� tai kapeajohtoinen. Kopiokonetta parempaan tulokseen pit�isi p��st� laserkirjoittimen tulosteella, koska se on yleens� tummenpi. Silitysraudan tilalla jotkut k�ytt�v�t uunil�mmityst�. Levy ja kalvo uuniin, kalvon p��lle sopiva paino (esim. lasilevy). Uunin l�mp� runsas 100 astetta (musteen sulamisl�mp�tila). Paketin saavutettua riitt�v�n l�mm�n ota se ulos uunista. Anna paketin j�hty� rauhassa ja ota kalvo varovasti irti. Protokorttien valmistamisesta l�mp�siirtometelm�ll� on ollut juttua Prosessori-lehden numerossa 3/95 (s. 26). T�ss� per�ss� lyhyt referaatti artikkelin kyseisest� osasta: Kyseiss� artikkelissa mainittiin t�h�n tarkoitukseen tehdyt amerikkalaiset TEC-200-kalvot. Piirikortin johdotuskuva tulostetaan suunnitteluohjelmistosta kalvolle lasertulostimella (tavallinen 300 dpi laser on riitt�v�n tarkka). Kuva tulostetaan kortin komponenttipuolelta katsottuna oikein p�in (kalvon on oltava tulostettaessa t�ysin puhdas). TEC-200-kalvot ovat tarkkoja k�ytetyn kirjoittimen tai kopiokoneen suhteen ja hitailla koneilla saavutetaan parempi tulos kun nopeammilla. Musteen levi�minen kalvolla johtuu usein liian kuumasta l�mp�p��st�. Piirikorttimateriaaliksi sopii kuparip��llysteinen lasikuitulevy (normaali 35 mikrometrin kuparip��llys). Piirikortin pinta on puhdistettava huolellisesti esimerkiksi hankausjauheella ja liuottimella, jotta muste saataisiin tarttumaan kunnolla kupariin. Piirikortti l�mmitet��n silitysraudalla, keittolevyll� tai uunissa noin 140 asteen l�mp�iseksi TEC-200-kalvoa k�ytett�ess� (muille sopiva l�mp� etsitt�v� kokeilemalla). Kalvo asetetaan mustepuoli alasp�in kuuman piirilevyn pinnalle ja muste siirret��n painamalla kalvoa kevyesti esimerkiksi valokuvausliikkeest� saatavalla kumitelalla. Liika painaminen aiheuttaa musteen levi�mist�. Silitysrautaa k�ytett�ess� raudan alle kannattaa asettaa tavallinen kopiopaperi suojaksi ja est�m��n kalvon liikkumista silityksen aikana. Kortin j��hdytty� kalvo voidaan irrottaa ja piirilevy on valmis sy�vytett�v�ksi. L�mp�siirtotekniikka soveltuu yksinkertaisten protokorttien valmistukseen (PLCC-kannan vaatima v�lys on menetelm�n ��rirajoilla). TEC-200-materiaalin ongelma on liiallinen herkkyys tulostimelle. Tavallista l�mp�kalvoa k�ytett�ess� tulostus onnistuu helpommin, mutta muste irtoaa heikommin ja levi�� helpommin. Voiko paperia k�ytt�� l�mp�siirtomenetelm�ss� ? Paperia voi yritt�� k�ytt�� kalvon tapaan. Paperia k�ytett�ess� sit� ei uritet�k��n repi� kuumennuksen j�lkeen irti, vaan paperi irrotetaan levyst� veden avulla. Paperin saa prthaiten irti kun liottelen sen vedess� muusiksi ja pehme�ll� harjalla putsailen loput. Paras puoli paperissa on sen el�m�tt�myys l�mmitett�ess�. Elektroniikkaliikkeist� (ainakin RadioDuo) on saatavana my�s erikoispaperia t�h�n hommaan. J�lki printteripaperi-metodilla saattaa vajavainen, himme� ja melkoisen suttuinen (riippuu printterist�, paperista jne.). Jos peprimentelm� ei kelpaa piirilevyhisi, niin paperil�mp�siirtomenetelm�� voi kutenkin k�ytt�� esimerkiksi komponenttisijotteluiden siirt�miseen valmiille piirilevylle (suttuinenkin j�lki riitt�� t�h�n). Sekalaiset Miten juottamatta toimivassa kokekytkent�levyss� (breadboard) nuo sis�ll� olevat kytkenn�t on j�rjestely ? Tyypillisesti t�ll�iset pienet koekytkent�levyt on sis�isesti kytketty suunnilleen seuraavaan tapaan (o = reik�, - | kuvaavat metalliliuskoja levyn sis�ll�): o-o-o-o-o-o-o-o-o-o---o-o-o-o-o-o ... o-o-o-o-o-o-o-o-o-o---o-o-o-o-o-o ... o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... iso v�li (2 rivi�) o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... | | | | | | | | | | | | | | | | o o o o o o o o o o o o o o o o ... o-o-o-o-o-o-o-o-o-o---o-o-o-o-o-o ... o-o-o-o-o-o-o-o-o-o---o-o-o-o-o-o ... Muuta Mist� l�yd�n hyv�n piirilevycadin ? T�h�n kysymykseen ei ole oikein yksielitteist� vastausta, varsinkin jos se ei saa paljon maksaa. Seuraavia vinkkej� on ryhm�ss� suositeltu: * PADS on tunnettu kaupallinen tunnettu elektroniikkasuunnitteluohjelmisto, josta on saatavana ilmainen rajoitettu demoversio. Suomen edustaja l�ytyy osoitteesta [8]http://www.designsystems.fi/ ja sielt� voit tilata rajoitetun demoversion. PADS ohjelman valmistajan kotisivu l�ytyy osoitteesta [9]http://www.mentor.com/pads/ * Protel on yksi vaihtoehto. Demoversio l�ytyy osoitteesta [10]http://www.protel.com/. Samaisesta paikasta voi ilata my�s 30 p�ivn demoversiot sis�lt�v�n CD-levyn. * Suurin osa netiss� saatavilla olevien kytkent�jen piirilevyist� on tehty Easytraxilla, [11]Protelin DOS ohjelma. Se on ilmainen ja saatavana esimerkiksi osoitteesta [12]http://www.edfac.usyd.edu.au/staff/fletcher/Files/Electronics_ CAD_Software_F.html. * Osoitteesta [13]http://www.cadsoftusa.com/ l�ytyy Eagle-niminen piirilevynsuunnitteluohjelmist, jonka ilmaisellakin versiolla suunnittelee pienet levyt ja maksamalla lis�� isommat. * Ares Lite on sharewareohjelma. Tietoa ohjelmasta ja sen rekister�innist� l�ytyy osoitteesta [14]http://www.kolumbus.fi/technode/areslite.htm. Yksinkertaisen piirilevyn suunnittelu ARES Lite -ohjelmalla esimerkki l�ytyy osoitteesta [15]http://www.kolumbus.fi/kblinnik/elektro/aresohje.htm _________________________________________________________________ [16]Tomi Engdahl <[17]Tomi.Engdahl@iki.fi> [18]Back to home page References 1. http://www.hut.fi/~then/mytexts/syovytys.html 2. http://www.htk.fi/public/kah/ele/index.htm 3. http://www.cs.tut.fi/~pam/pcb/ 4. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art01.htm 5. http://www.htk.fi/public/kah/ 6. http://www.hut.fi/~then/mytexts/piirilevyt.html 7. http://www.hut.fi/~then/mytexts/syovytys.html 8. http://www.designsystems.fi/ 9. http://www.mentor.com/pads/ 10. http://www.protel.com/ 11. http://www.protel.com/ 12. http://www.edfac.usyd.edu.au/staff/fletcher/Files/Electronics_CAD_Software_F.html 13. http://www.cadsoftusa.com/ 14. http://www.kolumbus.fi/technode/areslite.htm 15. http://www.kolumbus.fi/kblinnik/elektro/aresohje.htm 16. http://www.hut.fi/~then/ 17. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 18. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Elektroniikan komponentit * [1]Yleista * [2]Vastukset * [3]Kondensaattorit * [4]Diodit * [5]Transistorit * [6]Tyristorit ja triackit * [7]LED * [8]Optoelektroniikka * [9]Vastukset * [10]Kiteet * [11]Kelat * [12]Muuntajat * [13]Digitaalipiirit * [14]Analogiapiirit * [15]Sekalaiset piiri * [16]Laserkomponentit * [17]Elektroniputket * [18]Releet Yleist� Mit� yleisimm�t elektroniikkakomponentit maksavat ? Useimmat peruskomponentit maksavat muutamasta sentist� vajaaseen euroon kappaleelta yksin kappalein ostettuna. Ihan karkeat alkaen hinnat pieniss� eriss� ostetuille halvoille peruskomponenteille: * vastukset 5-10 sentti�/kpl * diodit 10-20 sentti�/kpl * transistorit 10-20 sentti�/kpl * kondensaattorit 50 sentti�/kpl * elektrolyyttikondensaattorit 50 sentti�/kpl Suurissa eriss� vastusten, pienten konkkien ja transistorien hinnat ovat senttej�. Tavalliset 0,25 wattiset hiili- ja metallikalvovastukset maksavat ostopaikasta riippuen yksitt�iskappalein noin 5-10 sentti� kappale. Tehovastukset ovat sitten kalliimpia, puolesta eurosta kymmeniin euroihin, tehonkestosta riippuen. Transistorit maksava tyypillisesti parista kymmenest� sentist� aina jopa yli kymmeneen euroon. L�hinn� riippuu tehonkestosta ja tyypin yleisyydest� (ja laadusta). Pienitehoiset muovikoteloiset transistorit, esimerkiksi hyvin yleinen BC 547 maksaa parikymment� sentti�. Useita ampeereita kest�v�t tehotransistorit maksavat yleens� euron tai muutaman euron. Potentiometri maksavat huokeimmillaan 1-2 euroa tavallisena mono mallina. Stereomallit maksavat suunnilleen tuplahinnan perusmalliin verrattuna. Laadukkaammista saa vastaavasti pulittaa enemm�n. Useimmat eletroniikkakomponenttiliikkeet myyv�t kaikka peruskomponentteja ihan vaikka yhden kappaleen, mutta suuremmissa eriss� hinta putoo jonkin verran. Sopivien elektroniikkaliikkeiden yhteystietoja l�ytyy t�m�n FAQ-listan [19]elektroniikkaliikelistasta. Millainen on Eurooppalainen puolijohdekomponenttien merkint�tapa ? Eurooppalaisen puolijohteiden merkitsemisj�rjestelm�n tunnistaa siit� ett� tyyppimerkint� alkaa kahdella tai kolmella kirjaimella, joiden j�lkeen seuraa kahdesta kolmeen numeron mittainen numerokoodi. Merkint�j�rjesttelm� tunnetaan my�s Pro-Electron-j�rjestelm�n�. Ensimm�inen kirjain kertoo puolijohdemateriaalin: A Germanium (Ge) B Pii (Si) C Galliumarsenidi (GaAs) tai muu Ga-yhdiste D Indiumantimonidi (InSb) R Hall-elementtien ja valokennojen materiaali Toinen kirjain kertoo komponentti tyyppin: A Pienitehoinen ilmaisin- tai kytkindiodi B Kapasitanssidiodi C Pientaajuustransistori D Pienitaajuinen tehotransistori E Tunnelidiodi F Suurtaajuustransistori G Erikoistyyppi (useamman komponentin kokonaisuus tms.) H Magneettisesti herkk� diodi, kentt�anturi K Hall-elemetti (avoin, ohjaus ulkoisella magneetilla) L Suuritaajuinen tehotransistori M Hall-elementti (suljettu, ohjaus sis�isell� magneetilla) N Optoeroitin P Fototransistori (tai muu valolle herkk� komponentti) Q Valoa tai muuta s�teily� l�hett�v� komponentti R Pienitehoinen liipastava kytkinkomponentti S Pienitehoinen kytkintransistori T Tyristori U Suuritehoinen kytkintransistori X kertojadiodi Y Tasasuuntausdiodi Z Zenerdiodi Mik�li merkinn�ss� on viel� kolmaskin kirjain, on se yleens� merkkin� erikoiskomponentista, joka on esim. tarkoitettu vaativiin olosuhteisiin. T�m�n kirjaimen merkitys k�y selville datakirjoista. Loput tiedot komponentista selvi�v�tkin sitten numerokoodin ja datakirjan avulla. Numerokoodin per�ss� saattaa viel� olla yksi kirjain, jolla eroitellaan saman komponentin eri versiot toisistaan, esim. samasta transistorista voi olla eri varsioita joissa on eri suuruiset tasavirtavahvistuskertoimet tai max. kollektori-emitteri j�nnitteet. Tutusta BC547B transistorista siis selvi�� ilman datakirjoja seuraavaa: Kyseess� on pienitehoinen pientaajuustransistori, jonka puolijohdemateriaalina on pii ja transistorista on olemassa useampia versioita. Vastukset Miten lasken tarvittavan vastuksen suuruuden, kun tied�n j�nnitteen ja virran ? vastukset mitoitetaan ohmin lain avulla: U = I * R jossa: * U = j�nnite voltteina * I = virta ampeereina * R = resistanssi ohmeina T�ll� kaavalla voidaan laskea mik� tahansa noista suureista. Edell� mainituista kaavasta voidaan johtaa seuraavat valmiit kaavat eri tilanteisiin: U / I = R U / R = I R * I = U Vastuksia mitoittaessa t�ytyy resistanssin (ohmien) lis�ksi huomioida my�s toinen t�rke� suure, eli tehonkesto. Vastuksessa syntyv� tehoh�vi� on laskettavissa kaavalla: P = U * I Miss�: * U = j�nnite vastuksen yli voltteina * I = vastuksesta kulkeva virta ampeereina * P = vastuksen tehoh�vi� watteina Soveltamalla ohmin lakia, on johdettavissa seuraavat kaavat erilaisin tilanteisiin: P = I * I * R P = U * U / R Miss�: * U = j�nnite vastuksen yli voltteina * I = vastuksesta kulkeva virta ampeereina * P = vastuksen tehoh�vi� * R = resistanssi ohmeina Kun tarvittava vastuksen tehonkesto on saatu selville, niin sitten pit�� vaan valita sopiva vastus, jossa on tehonkestoa v�hint��n tarvittava m��r�. Tavallisien hiilikalvovastusten meksimi tehonkesto on yleens� 0,25W. Tehovastuksia on yleens� helposti komponenttiliikkeist� saatavissa parinkymmen watin tehoon saakka. Miten menev�t vastuksissa ja kondensaattoreissa k�ytetyt v�rikoodit V�rikoodien numeroarvot: 0 Musta 1 Ruskea 2 Punainen 3 Oranssi 4 Keltainen 5 Vihre� 6 Sininen 7 Violetti 8 Harmaa 9 Valkoinen Kertoimien v�rikoodit: hopea 0,01 kulta 0,1 musta 1 ruskea 10 punainen 100 oranssi 1 000 keltainen 10 000 vihre� 100 000 sininen 1 000 000 violetti 10 000 000 Muistis��nt�: Numeroiden per��n niin monta nollaa kuin v�ri� vastaava numero osoittaa. Miten tulkitsen vastusten v�rikoodeja ? Vastusten v�rikoodien tulkintaohjeet: Nelj� v�rirengasta: 1. rengas ensimm�inen numero 2. rengas toinen numero 3. rengas kerroin 4. rengas tarkkuus Viisi v�rirengasta: 1. rengas ensimm�inen numero 2. rengas toinen numero 3. rengas kolmas numero 4. rengas kerroin 5. rengas tarkkuus Kuusi v�rirengasta: 1. rengas ensimm�inen numero 2. rengas toinen numero 3. rengas kolmas numero 4. rengas kerroin 5. rengas tarkkuus 6. rengas l�mp�tilakerroin Tarkkuuden v�rikoodit: hopea 10% kulta 5% ruskea 1% punainen 2% vihre� 0,5% sininen 0,25% violetti 0,1% Esimerkki: Vastuksessa on nelj� v�rirengasta: keltainen, violetti, punainen ja kulta. Selvitet��n kummasta p��st� tulkinta aloitetaan --> kultaa k�ytet��n vain tarkkuuksissa, joten se on viimeinen. Aloitetaan alusta, keltainen on 4, violetti on 7. Seuraava v�ri tarkoittaa kerrointa, eli punainen on 100. Siis 47 * 100 = 4700. Vastuksen arvo on siis 4,7 kilo-ohmia ja sen tarkkuus on 5%. Mill� arvoilla vastuksia yleens� kaupasta saa ? Saatavilla olevien vastusten arvot noudattavat [20]vastusten ja kondensaattoreiden kokojen vakiosarjoja. N�ist� yleisin on E12. Tyypillisesti kaupasta saa my�s 1% yleisvastuksia E96-sarjan mukaan ja muita vastuksia (mm. tehovastukset) jonkun harvemman (esim. E12) sarjan mukaan. Sarjoihin kuuluvat numeroarvot on esitetty [21]vastusten ja kondensaattoreiden kokojen vakiosarjot -taulukossa. Mik� on vastusten j�nnitekesto ? Vastusten j�nnitekestot vaihtelevat vastusten mallista ja valmistajasta toiseen, joten varmimman tuloksen saa valmistajan antamista teknisist� tiedoista. Tyypillisen 1/4W vastuksen j�nnitekesto on 250Vrms (350V peak). Mik� on palamaton vastus ja voiko sen korvata tavallisella vastuksella ? Palamaton vastus on turvakomponentti, jota ei saa korvata mill��n muulla kuin t�ysin vastaavat arvot omaavalla palamattomalla. Palamattomuus tarkoittaa, ett� ko. komponentti ei syty palamaan vikatilanteessa vaan menee siististi poikki ja n�in katkaisee vikaantuneen virtapiirin. Palamaton vastus on siis ik��nkuin er��nlainen vastuksen ja sulakkeen yhdistelm�. Toisin p�in korvaaminen on sallittua, eli tavallisen vastuksen tilalle voi toki laittaa palamattoman. Mit� tarkoittavat potentiometrien merkinn�t tyyliin ALPS 182D ACT-128-0 250KA5X2 ? T�m�n merkinn�n voisi tulkita seuraavalla tavalla: 250K - 250 kOhm A - Logaritminen 5 - ??? x2 - stereo Mit� eroa on logaritmisilla ja lineaarisilla potentiometreilla ? Linearinen potentiometri tarkoittaa potentiometria, jonka vastus muuttuu lineaarisesti potnetiometrin asennon muutoksen mukaan. Logaritmisessa potentiometrissa taas logaritmifunktion mukaan. * Lineaarinen funktio y=ax+b * Eksponenttifunktio y=a^x * Logaritminen funktio y=log(x) (eksponenttifuktion k��nteisfunktio) Logaritmisia potentiometreja k�ytet��n usein audiotekniikassa, koska ihmisen korva toimii logaritmisesti ja n�in saadaa potentiometrin liike paremmin vastaamaan aistittavaa ��nenvoimakkuuden muutosta. Onko olemassa s�hk�moottorilla ohjattavia potentiometrej� ? T�ll�isi� potentiometrej� on saatavissa, koska monessa kauko-ohjatussa hifivahvistimessa on sellainen. Esimerkiksi ALPS valmistaa 6VDC moottorilla py�ritett�vi� potentiometreja. Kondensaattorit Mit� tarkoittavat eri kondensaattorityypit ? Kondensaattorityypeist� puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten elektrodien v�list� materiaalia, esim polyesteri, mylar, elektrolyytti, tantaali tai keraaminen aine. T�m� n.s. dielektrinen "eriste" vaikuttaa mm. kondensaattorin kapasitanssiin ja vaihtovirtaominaisuuksiin. N�in esim. keraamiset kondensaattorit soveltuvat hyvin suurtaajuusk�ytt��n kun taas elektrolyyttej� k�ytet��n usein virransy�tt�puskureina suurehkon varauskykyns� takia. Miten luen kondensaattorien v�rikoodeja ? Osassa kondensaattoreista k�ytet��n viiden v�riraidan koodia. Koodin luetaan ylh��lt� alasp�in (alap��st� l�htev�t kondensaattorin johdot). T�m� koodin tulkinta on seuraava: 1. raita ensimm�inen numero 2. raita toinen numero 3. raita kerroin 4. raita tarkkuus 5. raita j�nnitekeston koodi V�rikoodien numeroarvot: 0 Musta 1 Ruskea 2 Punainen 3 Oranssi 4 Keltainen 5 Vihre� 6 Sininen 7 Violetti 8 Harmaa 9 Valkoinen Kertoimien v�rikoodit: hopea 0,01 kulta 0,1 musta 1 ruskea 10 punainen 100 oranssi 1 000 keltainen 10 000 vihre� 100 000 sininen 1 000 000 violetti 10 000 000 Muistis��nt�: Numeroiden per��n niin monta nollaa kuin v�ri� vastaava numero osoittaa. Saadun kapasitanssinumeroarvon yksikk� on pikofaradeita. Tarkkuusraita tulkitaan polyesterikondensaattoreilla seuraavasti: v�ri tarkkuus kirjaintunnus musta 20 % M valkoinen 10 % L vihre� 5 % J 2,5% H 2 % G 1 % F 0,5% D J�nnitekestoisuuden v�rikoodit: v�ri j�nnite ruskea 100V punainen 250V keltainen 400V sininen 630V Miten luen kondensaattoreiden kolminumeorisia koodeja, kuten esimerkiksi 121 ? Kolminumeroiset koodit tulkitaan samaan tapaan kuin v�rikoodejakin tulkitaan. Kaksi ensimm�ist� numeroa otetaan suoraan, ja per��n laitetaan kolmannen numeron osoittama m��r� nollia. Saatu tulos on kapasitanssiarvo pikofaradeina. Esimerkiksi 121 merkitsee 120 pikofaradia. Numeron per�ss� voi olla tarkkuudesta kertova kirjainmerkint�: K=10%, J=5%, L=15% ja M=20% (muita kirjaimia k�ytet��n pikofaradeina annetuissa toleransseissa). Keraamisissa kondensaattoreissa on yleens� my�s merkint� l�mp�tilakertoimesta. Se on merkitty litteiden kondensaattoreiden yl�p��ss� olevaan "v�rihattuun". Musta NP0 (+/- 0 miljoonasosaa/Celsius), ruskea N030/N033, punainen N075/N080, oranssi N150, keltainen N220, vihre� N330, sininen N470, violetti N750 (-750 ppm/Celsius), valkoinen P 100 (+100 ppm/C). Mit� kondensaattorien kaksi- ja kolmikirjaimiset tyyppikoodit tarkoittavat ? Seuraavassa joukko yleisimpi� tyypikoodeja, jotka kertova kondensaattorin eristemateriaalin typin: MKC = polycarbonate MKT = polyester MKP = polypropylene MKS = polystyrene PPS = polyphenylene sulfide PEN = polyphenylene naphthalate PET = polyester PC = polycarbonate PP = polypropylene Miten lasken kondensaattorin rekatanssin eri taajuuksilla ? Ideaaliselle kondensaattorille p�tee seuraava kaava: reaktanssi = 1 / (2*pii*taajuus*kapasitanssi) Mit� tarkoittaa hyvin vanhoissa kirjoissa k�ytetty kapasitanssin yksikk� cm ? Ennen maailmansotaa k{ytettiin radiotekniikassa kapasitanssin yksikk�n� cm:i�. Se on pallokondensaattorin l�pimitta. Kondensaattorin yksikk� cm saadaan muutettua nykyaikaisek yksik�ksi kaavalla 1 cm = 1.11 pF. Mit� tarkoittavat termit elko ja polko ? * elko = elektrolyyttikondensaattori * polko = polyesterikondensaattori Voiko eri kondensaattorityyppej� korvata toisillaan ? Korvaamisen onnistuminen riippuu kytkenn�st�. P��s��nt�isesti elkon voi korvata polkolla, mutta ei v�ltt�m�tt� p�invastoin. Elko sopii oikeinp�in kytkettyn� mainiosti tasaj�nnitt� sis�lt�viin piireihin. Elektrolyyteill� on tyypillisesti paljon huonommat suoritusarvot kaiken muun paitsi kapasitanssin suhteen: tarkkuus, sis�iset h�vi�t, l�mm�nkesto, ik�, vuotovirta, suurtaajuusominaisuudet, eiv�t kest� v��rinp�in olevaa tasaj�nnitekomponenttia. Etuja polkoihin n�hden on oikeastaan vain kapasitanssiin n�hden pieni fyysinen koko ja hinta. Jos kytkent��n on speksattu polko (tai mik� tahansa muovieristeinen kondensaattori), niin kyll� siihen on joku syy. My�sk��n keraamisia ei pid� menn� laittamaan asiaa ajattelematta muovikonkkien paikalle. Yleens� kondensaattorien hyvyysj�rjestys menee osapuilleen n�in: Tyhji�kondensaattori Ilmaeristeinen Silver-mica Keraaminen Muovi (polystyreeni, -eteeni, -propyleeni) Tantaali Elektrolyytti Listalla alempana olevan voi l�hes aina korvata ylemp�n� olevalla, jos kapasitanssiarvo on oikea, ja jos j�nnite- kesto riitt��. Signaalitiell� pit�isi v�ltt�� tantaaleja ja elektrolyyttej� niitten eritt�in ik�v�n k�yt�ksen vuok- si. K�yt�nn|ss� valitettavasti lista on my�s jonkinlainen kapasitanssij�rjestys; ylimp�n� olevat ovat kapasitanssiltaan pieni�. Edell� oleva lista on yleistys, ja kondensaattorikohtaisia eroja voi olla laadun mukaan, esimerkiksi keraaminen kondensaattori voi olla ominaisuuksiltaan surkea (halpa) tai sitten todella erinomainen pulssikonkka (sikakallis) - keraameja on paljon erilaisia. Samoin muovikonkat riippuen dielektreetista voi olla hyv{ (pulssipolypropyleeni on paras yleisesti saatavista (ja kallis), yleens�kin ominaisuudet vaihtelee rakennustavan (foliot, metallisoitu, end-foil, yms.) ja dielektreetin mukaan. Jos konkkia pit�� (t�ss� tapauksessa eritoten vanhan vehkeen rakentamisessa) korvata toisentyyppisill�, list� on jotain tuohon suuntaan. Toki konkkalajien sis�ll� on isoja eroja, erityisesti induktanssi ja siihen liittyv�t ilmi|t vaihtelevat rakennustavan mukaan, rulla k�ytt�ytyy eri tavalla kuin pakka. On toki joitakin erityissovelluksia (er��t RF-hommat, ter�vi� pulsseja vaativat sovellukset), joissa tyypill� on paljonkin merkityst�. N�m� ovat kuitenkin harvinaisia, harrastelijalle viel� harvinaisempia. Ja jos t�llaiseen on rakennusohje, siell� kyll� varmasti muistetaan kertoa tarkka tyyppi. Aina voi todella olla niin huonosti suunniteltuja piirej�, ett� konkkien induktansseja on k�ytetty hyv�ksi, tmv. T�ll�in voi jopa elkon korvaaminen polkolla tehd� outoja. Mutta ei hyvin suunnitellussa piiriss�. Voinko korvata kytkenn�ss� olevan kondensaattorin samanarvoisella mutta isomman j�nnitteen versioolla ? Kondensaattorin voi aina turvallisesti korvata isompij�nnitteisell� muuten samanlaisella kondensaattorilla. Ainut ongelma mit� korvaamisessa voi k�yt�nn�ss� tulla on, ett� isompij�nnitteinen kondensaattori isompikokoisena ei mahdu tuon pienemm�n kondenaattorin paikalle mekaanisesti. Eli korvaus kyll� toimii, eik� hajoita mit��n, ellet survo konkkaa niin, ett� viereiset komponentit hajoavat mekaanisesti. Nyky��n ei oikein tahdo en�� saada elkoja pienille j�nnitteille. Elektrolyyttikondensaattori toimii parhaiten juuri sill� j�nnitteell�, mille se on suuniteltu. Mit� enemm�n k�ytt�j�nnite on kondensaattorin suunniteltua k�ytt�j�nnitett� pienempi, sit� huonommin konkka vastaa kapasitanssiarvoaan. Yleens� kuitenkin nuo isompij�nnitteisetkin n�ytt�v�t toimivan pienemmill� j�nnitteill� l�hes aina. Miten eri kondensaattorityypit erovat toisistaan ? Polkot muistuttavat ominaisuuksiltaan hyvin l�heisesti elektroniikan oppikirjoista l�ytyvi� ideaalisia kapasitansseja. Ne voi kytke� kummin p�in hyv�ns�, niitten vuotovirta on eritt�in pieni, ne kest�v�t pitk��n, niill� on suhteellisen pieni induktanssi... Polkoja on tyypillisesti saatavissa nanofaradeista muutaman mikrofaradin kokoon saakka. Elkot ja tantaalit perustuvat kemiallisiin ilmi�ihin, ja ne pit�� kytke� oikein p�in. K�yt�nn�ss� elkoja k�ytet��n l�hinn� k�ytt�j�nnitteen tasoittamiseen, signaalitiell� niit� pit�� v�ltt��. Niill� ei todellakaan ole mit��n muita hyvi� puolia kuin edullinen hinta ja suuri kapasitanssi. Elektrolyyttikondensaattoreita on nykysin saatavissa helposti kokoluokassa 0.1 mikrofaradista kymmeniin tuhansiin mikrofaradeihin. Lis�ksi yleisess� k�yt�ss� on ainakin keraamisia kondensaattoreita. Niill� on muuten eritt�in hyv�t ominaisuudet, mutta niitten kapasitanssi on tyypillisesti pieni (pikofaradeja). Konkkien kuningas on tyhji�konkka; se on k�yt�nn�ss� ideaalinen elementti ilman merkitt�vi� ep�ideaalisuuksia. Kapasitanssi on pieni (pikofaradeja) ja hinta hyvin suuri. Sit� k�ytet��n l�hinn� RF-puolella. My�s muitakin kondensaattoreita on olemassa. Mik� on bipolaarielko ? Elektrolyyttikondensaattorista on olemassa my�s erikoisversio, bipolaarielko, jonka voi kytke� kummin p�in tahansa k�ytt�j�nnitteeseen. Bipolaarielkoja k�ytet��n yleens� ainaoastaan audiokytkenn�iss�, joissa muut kondensaattortyypit eiv�t ole varteenotettavia vaihtoehtoja (mm. useiden kymmenien tai satojen mikrofaradien kondensaattorit kaiuttimien jakosuotimissa). Mist� l�ytyisi bibolaarikondensaattoreita, kokoluokkaa 200-1000 mikrofradia ? N�in suuria bipolaarielektrolyyttikondensaattoreita ei tahdo tavallisista komponenttiliikkeist� l�yty�, koska niit� k�ytet��n yleens� vain kaiutinten jakosuotimissa (voit kokeilla kaituntarvikkeit myyv�� hifiliikett� jos heill� olisi). Periaatteessa tehd� omia suuria bipolaarikondensaattoreita piist�m�ll� kaksi kappaletta 400uF...2000uF elkoa sarjaan samanmerkkiset navat vastakkain. Kokonaiskapasitanssi on C1*C2/(C1+C2) eli samanarvoisilla osilla tasan puolet. J�nnitekestoksi tulee samaa luokkaa kuin yhden kondensaattorin j�nnitekesto. Edell� kuvatut menetelm� ei ole oikein ideaalinen ja ei suositella millek��n isoille virroille tms. Kytkenn�n ongelmana on my�s tt� sarjakytkenn�n kapasitanssi tulee riippumaan j�nnitteest� askelmaisesti. Joten edell� luvattu viritys on kaukana optimaalisesta ja voi tilanteesa riippuen kuormittaa jompaa kumpaa kondensaattoria tuntuvasti normaalia k�ytt�� enemm�n. Edell� kuvattu koskee tietysti my�s bipolaarielkoja. Miss��n vaativissa ac-kytkenn�iss� niit� ei pit�isi koskaan k�ytt��. Miten j�nnitteenkesto, kapasitanssiarvot ja muut suoritusarvot muuttuvat, kun kaksi samanlaista elektrolyyttikondensaattoria kytket��n sarjaan ? Kapasitanssi puoliintuu (jos kondensaattorit olisivat risisuuruisia niin yhteisen arvon voi laskea kaavasta Ctot = 1 / ( 1/C1 + 1/C2 )). Kondensaattoriyhdistelm�n sis�inen resistanssi on sama kuin siin� olevien kondensaattoreiden sis�isten resistanssien summa. J�nnitteenkesto ep�m�r�istyy. Yhden kondensaattorin oleva j�nnite on konkan varaus Q jaettuna konkan kapasitanssilla C. Molemmissa konkissa on aluksi sama varaus Q = U * Ctot Mik�li konkkien vuotovirrat kapasitanssit ja ep�lineaarisuudet olisivat t�sm�lleen samat niin j�nnitteenkesto kaksinkertaistuisi mik�li kondensaattorit on kytketty polariteetiltaan samansuuntaisiksi. Jos kondensaattorit on kytketty erip�in (bipolaarokytkent�) niin j�nnitekesto ei kesva. K�yt�nn�ss� kondensaattorien vuotovirrat ovat erisuuruisia. T�ll�in "parempi" kondensaattori latautuu huonomman vuotovirrasta, jolloin sen yli oleva j�nnite kasvaa arvosta U/2 niin kauan, ett� vuotovirrat ovat yht� suuria. T�m� voi k�yt�nn�ss� tarkoittaa l�hes kaiken j�nnitteen j��mist� toisen kondensaattorin yli mik� johtaa sen hajoamiseen ennemmin tai my�hemmin. Elektrolyyttikondensaattori vikaantuun yleens� oikosulkuun, joten kun ensimm�inen kondensaattori hajoaa, niin samalla menee toinenkin. Tilannetta voi yritt� helpottaa asentamalla kondensaattorien rinnalle vastukset jotka huolehtivat j�nnitteen tasaisesta jakaantumisesta. Pulssij�nnitteill� t�m� ei kyll� takaa tasaista jakoa koska elektrolyyttikondensaatoreilla on yleens� aika isot toleranssit (tyypillisesti -20/+50 %). Voiko elektrolyyttiikondensaattori r�j�ht�� ? Elektrolyytiikondensaattoreissa on nestem�ist� elektrolyytti� sis�ll�. Jos elektrolyytiss� p��see kulkemaan virta l�pi (kondensaattori v��rinp�in tai kondensaattori vioittuu muuten), niin h�yrystyv� elektrolyytti voi synnytt�� sellaisen paineen, joka rikkoo r�j�hdym�isesti kondensaattorin alumiinikuoren. Vanhoissa elkoissa on yl�p��ss� kumikalvo joka joustaa kun elektrolyytti l�mmetess��n laajenee ja lyytiss� on rei�t yl�p��ss�, joista ilma p��see ulos. Nykyaikaisissa elektrolyyteiss� on yleens� kumista tehty pohja ja paremmin painetta kest�v� kuori. Elkoja k�ytt�ess� kannattaa olla varovainen, koska vaurioitunut tehol�hteen elko (esimerkiksi litistynyt) voi hyvinkin r�j�ht��. Rj�j�ht�v� elko syyt�� sitten ymp�rilleen sit� sis�ll� olevaa elektrolyytti�, kipin�it� ja alumiinin palasia, joten kannattaa olla varovainen. Muutama VAROITUKSEN SANA: Elkot sis�lt�v�t aineita jotka vapautuessaan kaasuuntuvat pahimmillaan tappaviksi hermomyrkyiksi. Tuuleta siis hyvin posauksen j�lkeen varsinkin jos kondensaattori oli iso. R�j�ht�neen elkon haju voi muistuttaa pipareiden hajua, mutta sit� ei ole terveellist� hengitt��. Mit� tarkoittaa kameran salamalaitteen konsensaattorin merkint� 160MFD 330W V ? Kyseess� on 160�F 330V toimitaj�nnitteelle tehty elektrolyyttikondensaattori (WV= working voltage). V�ltt�m�tt� mik� tahansa kondensaattori ei sitten toimi kunnolla tuon alkuper�isen tilalla, koska salamanvalok�yt�ss� kondensaattorilta toivotaan hyvin pient� sis�ist� resistanssia ja induktanssia. Mit� vinkkej� voi hy�dynt�� kondesaattorin oikean arvon tunnistamiseen siin� olevista merkinn�ist� ? Kondensaattorin ervon tunnitaminen ilman mittlaitteita voi olla turhauttavaa, mutta vallitettavasti tuohon ei ole oikein oikotiet�. Saman valmistajan samantyyppisille kondensaattoreille on yleens� johdonmukainen koodaus, mutta varmuudella ei v�ltt�m�tt� paljon muuta uskalla sanoa. On syyt� oppia tunnistamaan erilaisia kondensaattorityyppej� ja tyypilliset kapasitanssialueet, jota kutakin tyyppi� yleens� valmistetaan. Konkan koosta voi sitten p��tell�, onko se tyypillisen kapasitanssialueen yl�- vaiko alap��st� jne. T�m�n perusteella yleens� pystyy p��ttelem��n, onko arvo, pikoissa, nanoissa vaiko mikrofaradeissa. Lis�ksi on muistettava, ett� kapasitanssit ovat yleens� E6 tai E12 sarjasta, joten jos ensitulkinta antaa jonkin kovin omituisen arvon, joka ei sovi edes E12 sarjaan, on syyt� ep�ill�, ett� oma tulkinta on v��rin (ellei kyseess� ole joku tarkkuuskonkka), siten 122 pF konkka on varsin ep�todenn�k�inen, mutta 1200 pF paljon todenn�k�isempi. Langallisten komponenttien merkinn�t ovat jokseenkin j�rkevi�, mutta pintaliitosluteiden kanssa se vasta ongelma onkin. Monissa on vain tehtaan sis�isen tuotenumeron pari viimeist� merkki�, josta ei v�ltt�m�tt� voi edes p��tell�, onko kyseess� vastus, konka, tai per�ti diodi. N�it� komponentteja ei tosiaan kannata p��st�� karkuun s�ilytyslokerikoistaan, koska edess� on hurja mittausurakka niiden tyyppien uudelleen lajittelemiseksi Digitaalisesta yleismittarista, jossa on kapasitanssi (ja induktanssialueet) on paljon apua kaikkien ep�ilytt�vien tapausten selvitt�miseksi. Miksi suuren kondensaattorin purkaminen suoraan oikosulkemalla ei ole hyv� ajatus ? Jos tuo oikosulku todella on t�ydellinen, niin silloin ainoa purkausvirtaa rajoittava tekij� on kondensaattorin sis�inen resistanssi (tyypillisesti reilusti alle ohmin luokkaa) ja pieni sis�inen induktanssi. Putkautumisen ikavakio on siten muutamien millisekuntien luokkaa, jonka aikana tuo kondensaattoriin varastoitunut energia muuttuu l�mm�ksi, eli piikiteho voi isoilla kondensaattoreilla olla 3-300 kW ja hetkellinen virtakin kiloamppeereja. T�ll�inen virta j hetkellinen teho pystyy h�yrystytt�m��n matkalla olevia johtimia ja kondensaattorin napoja. Miten s�hk�laitteessa olevan vaarallisia j�nnitteit� sis�lt�v�n kondensaattorin purkuvastus on mitoitettava ? Jos laitteessa olevassa kondensaattorissa on vaarallisia j�nnitteit� tai vaarallisia energitoita, niin sill� pit�� olla puruvastus. Purkuvastus pit�� mitoittaa siten, ett� kondensaattori purkautuu vaarattomalle tasolle korkeintaan 30 sekunnin aikana sen j�lkeen kuin virta on katkaistu. Kun purkuvastuken koko on n�in mitoitettu, pit�� seuiraavaksi laskea paljonko sille tulee tehoh�vi�t� normaalissa laitteen toiminnassa ja t�m�n j�lkeen valita muutamia kertoja enemm�n tehoa kest�v� vastus, ett� tuo purkuvastus ei k�y kovin kuumana. Mit� pit�isi ottaa huomioon pitk��n k�ytt�m�tt� olleen suurj�nniteisen elektrollyttikondenssattorin ensimm�isess� latauskerrassa ? Pitk��n k�ytt�m�tt�m�n� olleen elektrolyyttikondensaattorin kytkeminen suoraan suurj�nnitteeseen saattaa aiheuttaa aikamoisen possahduksen. Kondensaattorin j�nnite on syyt� nostaa pikkuhiljaa ja tarkkailla vuotovirtaa. Jos s��dett�v�� j�nnitel�hdett� ole k�ytett�viss�, kondensaattorin lataamisen voi tehd� vaikka suurj�nnitteeseen kytketyn megaisen vastuksen l�vitse, jolloin j�nnitteen nousu kest�� muutaman tunnin (isoilla kondensaattoreilla), samalla j�nnitett� tarkkaillen. J�nnitteen nousu pys�htyy vuotovirran kasvaessa, mutta kun vuotovirta taas rauhoittuu, rupeaa j�nnite taas nousemaan. Suuria suurj�nnitekondensaattoreita k�ytett�ess� on kytkenn�ss� syyt� olla kiinte� purkausvastus, joka purkaa kondensaattorin kohtuullisessa ajassa sy�tt�j�nnitteen katkaisemisen j�lkeen. T�llainen purkausvastus toki kuluttaa muutaman milliamppeerin verran virtaa normaalik�yt�ss�, joten sen tehonkesto pit�� mitoittaa vastaavasti (ja mieluiten rajusti ylimitoittaa, jottei se k�visi kuumana). Voivatko vanhat kondensaattorit sis�lt�� PCB:t� ? Vanhat kondesaattorit voivat sis�lt�� PCB:t�. PCB:t� k�ytettiin yleisesti vain suurj�nnitekondesaattoreissa ( 10kV ja yli), koska ne eiv�t hajoa, eik� yhdy muihin aineisiin luonnossa. Helppoa tapaa kondensaattorin PCB-pitoiduuden selvitt�miseen ei kai ole, joskin yleens� alle 100 V kondensaattoreissa PCB:t� ei k�ytetty. PCB-�ljy� k�ytettiin ennen suurj�nnitekondensaattoreissa eristeen�, ja n�m� olivat yleens� alle 100 uF ja yli 100 V, noin nyrkkis��nt�n�. Toki poikkeuksiakin on. Mutta niin kauan kun �ljy pysyy konkan sis�ll� ja ei pala, ei siit� ole harmia. Kymmeni� vuosia vanhat kondensaattorit eiv�t ehk� ole muutenkaan kaikkein parhaasta p��st�, joten jos tuntuu ep�ilytt�v�lt�, niin ongelmaj�tteisiin vaan. Ei siin� suurta rahallista menetyst� tule. PCB (PolyChlorinated Biphenyls) ovat kemikaaliryhm� joita k�ytettiin hyvien palo- ja eristysominaisuuksiensa takia muun muassa muuntajien ja kondensaattoreiden eristein�. PCB:t� sin�ns� ei pidet� juurikaan myrkyllisen�. Sen tarkoitus on nimenomaan olla mahdollisimman inertti (= reagoimaton), jolloin se ei voi olla juuri myrkyllinenk��n. Useimmat niist� eiv�t sin�ll��n ole myrkyllisi� (tosin niiden sekaan joskus laitettiin bentseeniyhdisteit� jotka eiv�t ole yht� inerttej�), mutta uudempi tutkimus on osoittanut ett� PCB:t saattavat luonnossa j��d� ravintoketjuun. Isoin ongelma on kuitenkin ett� 200-1000C l�mp�tilassa tapahtuvassa PCB:n palamisessa syntyy eritt�in vaarallisia furaaneja ja dioksiineja (n�m� ovat niit� jotka saastuttivat Seveson alueen Italiassa), eli vanhat konkat joissa saattaa olla PCB:t� ovat hankaliksi luokiteltua ongelmaj�tett�. Ongelmaj�tteeksi PCB:n tekee se, ett� nimenomaan matalissa l�mp|tiloissa poltettuna (= tuli- paloissa) savukaasujen joukossa on eritt�inkin myrkyllisi� aineita. Korkeissa l�mp�tiloissa t�t� ongelmaa ei ole, ongelmaj�te- laitoksessa PCB poltetaan riitt�v�n korkeassa l�mp|tilassa, jolloin savukaasuissa on vain suhteellisen harmittomia yksinkertaisia yhdisteit�. PCB:st� puhuttaessa kannattaa huomioida, ett� noita PCB-lajikkeita on parituhatta erilaista ja vain muutama saattaa sopivassa l�mp�tilassa poltettuna muodostaa dioksiinia. PCB ei kuitenkaan sellaisenaankaan ole luonnolle aivan harmitonta, sill� on ilmeisesti estrogeenityyppisi� hormonaalisia vaikutuksia ainakin vesiel�imiin ja niit� popsiviin karva- ja sulkakasoihin (viakutukset samansuuntaisia kuin DDT:ll�, mutta ei niin pahoja). Eli ei noitten PCB-konkkien kanssa tosiaan kannata heitt�yty� hysteeriseksi. Kun se aine on kondensaattorissa sis�ll�, se ei ole luonnossa aiheuttamassa ongelmia. PCB:t� ei haihdu ilmaan, ja kunnossa oleva konkka on t�ysin vaaraton. Ongelmia tulee l�hinn� tulipaloissa ja sitten, kun konkasta hankkiutuu eroon. Jos ep�ilee konkan sis�lt�v�n PCB:t� (t��ll� onkin n�kynyt vinkkej� siit�, mit� kannattaa ep�ill�), kannattaa huolehtia, ett� se p��tyy mieluummin Ekokemille kuin kaatopaikalle. Mik� pintaliitoskomponentti voisi olla sellainen, jossa on pari mill� kanttiinsa ja p��ll� lukee 10 16C ? Kyseess� on 10uF 16V tantaalielko. Kuoresssa oleva harmaa/hopea viiva on polariteettimerkki (+ napa). Voiko kondensaattorin korvata suuremmalla mallilla ? Kondensaattorin voi yleisesti korvata samanlaisella tyypilla, joka on mekaanisesti suurempi ilman ongelmia (kunhan se mahtuu siihen paikkaan). Samoin kondensaattorin voi korvata suuremman j�nnitekeston omaalavalla samantyyppisell� konsensaattorilla ilman ongelmia. Se voiko kondensaattorin korvata suuremman kapasitanssiarvon omaavalla mallilla riippuu t�ysin kytkenn�st�. Sopivasti yleist�en mikrofaradiluokan konkat (elkot yleens�) ovat kytkenn�iss� poweripuolella (tai yleist�en k�ytt�j�nnitteen ja maan v�lill�, energiaa varastoimassa) ja siten vaikka konkka olisi isompikin, ei siit� mit��n haittaa ole, vaan hy�ty�. [�rimm�isess� tilanteessa (konkan latausvirtapiikki suurenee liikaa) sitten alkaa olla haittaa. Sitten muut pienemm�t konkat. Todenn�k�isyys, ett� ovat kytkenn�ss� jossain ajoitus tms. tarkoituksessa, nousee ja n�it� ei voi vaihtaa muuttamatta kytkent�� muuten alkuper�isen toiminnallisuuden s�ilytt�miseksi. Yleisesti kuitenkin poweripuolen pienet konkat, jotka ovat elkon rinnalla, voi huoletta vaihtaa isommiksi. Eli yhteenvetona: elkot ja niiden rinnalla olevat muut konkat voi vaihtaa isompiin (ei kuitenkaan tolkuttomasti isompiin), kun ovat k�ytt�j�nnitteen ja maan v�lill�. T�m� on kuitenkin yleistys, eli poikkeuksia voi tulla vastaan, mutta vaatii harvinaisen systeemin. Joissain laitteissa n�kee sis��ntulossa kondensaattorin suoraan nollan vaihejohtimen v�liss�. Mit� erityisvaatimuksia n�ill� kondensaattoreilla on ? T�ll�isten kondensaattoreiden tulisi olla v�hint��n luokan X2 kodensaattoreita, jotka ovat j�nnitekestoltaan v�hint��n 250V AC, jotta ne turvallisesti kest�v�t kyseisess� paikassa. Tyypillisi� arvoja t�ll�iselle nollan ja viheen v�liss� olevalle suodatuskondensaattorille on 0.1 - 0.33 uF. Jos X-kondensaattorit ovat kytkimen ulkopuolella on ne hyv� varustaa purkausvastuksilla, jottei k�ytt�j� saa n�peilleen kondensaattoreiden varausta verkkojohdon pistotulpasta. Mit� ovat niinsanotut X- ja Y-kondensaattorit ? X- ja Y-kondensaattorit ovat kondensaattorityyppej�, joita k�ytet��n s�hk�laitteiden verkkoj�nnitesuotimissa. X-kondensaattorit ovat tyypillisesti kytekettyn� suoraan vaihe- ja nollajohtimen v�liin, joten niiden pit�� olla sellaisia, ett� ne kest�v�t verkkos�hk�n hetkitt�iset ylij�nnitteet hajoamatta. Standardin EN 132400 mukaan X-kondensaattorien tulee kest�� 1,2/50 us surge-pulssi seuraavasti: X1 4 kV X2 2,5 kV Y-kondensaattoreita k�ytet��n verkkoj�nnitesuotimissa siten, ett� ne on kytketty nollan ja suojamaan sek� vaihejohtimen ja suojamaan v�liin. T�ll�isiss� sovellutuksissa kondensaattoreiden pit�� olla rakenteeltaan sellaisia, ett� ne kest�v�t s�hk�verkon ylij�nnitteet sek� ne eiv�t mene vaurioituessaan herk�sti oikosulkuun. Mit��n tavallisia yleiskondensaattoreita ei kannata yritt��k��n tunkea t�ll�iseen paikkaan, jossa kondensaattorin vaurioituminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilanteen. Standardin EN 132400 mukaan Y-kondensaattorien tulee kest�� 1,2/50 us surge-pulssi seuraavasti: Y1 8 kV kaksoiseristetty tai vahvennettu eristys Y2 5 kV normaali eristys Diodit Mit� eroa on diodeilla 1N4001...1N4007 ? Kaikki t�ss� listassa olevat diodit ovat 1 ampeerin virran kest�vi� tasasuuntausdiodeita. Niiden ainoanan erona on diodin estosuuntaisen j�nnitteen suurin sallittu (hetkellinen) arvo. Seuraavasta taulukosta selvi�v�t eri tyyppien j�nnitekestot: 1N4001 50 V 1N4002 100 V 1N4003 200 V 1N4004 400 V 1N4005 600 V 1N4006 800 V 1N4007 1000 V Mit� ovat schotky diodit, miten ne eroavat tavallisista diodeista ? Schottkyjen t�rkein ominaisuus lienee pienempi kynnysj�nnite. Piidiodilla 0.7 V ja schottykyll� noin 0.3. Pienmpi kynnysj�nnite v�hent�� tehoh�vi�it� (merkityst� etenkin suurilla virroilla). Schottkyt ovat my�s nopeita, joten niit� k�ytet��n usein hakkuritehol�hteiss� miss� diodeilta vaaditaan paljon nopeutta. Ovatko diodit valoherkki� ? Tavallinen lasikuorinen estosuuntainen piidiodi (esim. 1N4148) toimii foto-diodina, joten ainakin suurimpedanssisiss� kytkenn�iss� kannattaa k�ytt�� mustassa tai muuten valoa l�p�isem�tt�m�ss� pakkauksessa olevia diodeja. Mit� ovat Zener-diodit ? Zenerdiodeissa estosuunnassa tapahtuu tietyll� zener-j�nnitteell� hallittu l�pily�nti. Estosuuntaisen virran ollessa j�rkeviss� rajoissa (muutamasta milliampeerista maksimivirtaan) zenerin yli vaikuttava j�nnite on melko vakio. Zenerdiodeita k�ytet��n j�nnitteiden vakavoimiseen pienitehoisissa virtal�hteiss� ja j�nnitereferenssin� suurempitehoisissa. Miten zener-diodin kapasitanssi k�ytt�ytyy j�nnitteen mukaan ? Kynnysj�nnitteen alapuolella zeneri k�ytt�ytyy kuten estosuuntainen diodi, eli sen kapasitanssi kasvaa j�nnitteen pudotessa. 1N746 zenerille (0.4W, 3.3V) ja sen tyypillinen kapasitanssi 1 V estosuuntaisella j�nnitteell� on 350 pF. Samaan sarjaan kuuluvalla 1N758 (0.4 W 10V) tuo kapasitanssi oli noin 150 pF samaisella 1 V estosuuntaisella j�nnitteell�. Matalammalla j�nnitteell� (esim. 0.1V) kapasitanssi saattaa kaksinkertaistua. T�m� kapasitassi saattaa olla ongelma, jos zeneri� k�ytet��n suojauskomponenttina siten, ett� signaalin kanssa on sarjassa iso sarjavastus. Virtaa rajoittava vastus ja zenerin kapasitanssi muodostavat alip��st�suotimen, jonka rajataajuus on riippuvainen j�nnitetasosta, mik� hankaloittaa mitoitusta, jos tarvetta on p��st�� l�vitse v�h�nk��n suurempia taajuuksia. Jos tarkoitus on k�sitell� audiota (20 kHz) ja j�nnitealue ulottuu l�hes 0 volttiin asti, voi tuon edell� olleen 10 V zenerin kapasitanssi olla enimmill��n 300 pF, saa sarjavastus olla enint��n 27 kiloinen. Transistorit Mik� on transistorin tyyppi kun kotelossa lukee vaan C ja joitain numeroita ? Jos kotelon merkint� on tyyppi� cXXXX miss� XXXX merkitsee ne�j�� numeroa, niin silloin transistorin t�ydellinen tyyppimerkint� on muotoa 2scXXXX. T�m�n t�ydellisen tyyppimerkinn�n perustella voi sitten ruveta etsim��n uutta tai vastaavaa transistoria. Miten fetit eroavat normaaleista transistoreista ? Nykyaikainen MOS-FET on hauska ja helppok�ytt�inen komponentti. Bipolaaritrankkuun verrattuna peruserot ovat: * T�t� ohjataan j�nnitteell�, ei virralla * Johtavassa tilassa FET on kuin eritt�in pieniohminen vastus MOS-FET on siis kerrassaan mainio kytkin moneen k�ytt��n. Esimerkiksi 12 V DC-moottorin ohjaukseen riitt��, ett� kytket FETin sourcen maahan ja kuorman drainille, ja ohjaat hilaa (gate) 0 V / 5 V j�nniteell�. T�ss� FETiksi on syyt� valita ns. "logic level" -tyyppi, joka on tarkoitettu 5 V ohjausj�nnitteelle. Perinteisemm�t mallit vaativat 7 - 8 V hilaj�nnitteen. Suurista j�nniteist� eiv�t FETitk��n pid�, joten diodi moottorin yli on kyll� paikallaan. Lis�ksi kannattaa huomata suurehko hilakapasitanssi (luokkaa nF), josta on harmia suurta nopeutta haetaessa. Lis�ksi FETej� joi k�ytt�� myos virran ohjaamiseen. FETin l�pi menev� virta riippuu neli�llisesti ohjausj�nnitteest�: ID = K * (VGS - VT)^2 T�ss� VGS on hilalta l�hteeseen (gate-source) oleva j�nnite, VT FETin kynnysj�nnite, K vakio ja ID nielun (drain) ja l�hteen (source) v�lill� kulkeva virta. Etumerkit riippuvat siit�, onko kyseess� n- vai p-kanava FET. K�yt�nn�n FETeiss� tuo VT vaihtelee kohtuullisen paljon, mutta yleens� se lienee tuolla voltin nurkilla. K vaihtelee my�s saman lajin FETtien eri yksil�itten kesken, joten aivan suoraan datakirjasta ei tuota virran ja j�nnitteen suhdetta saa luettua. Sen sijaan siell� usein annetaan minimivirta jollain tietyll� j�nnitteell�. Annettu arvo voi olla, ett� ID > 250 mA, kun VGS = 10 V. Varsin monelle FETille tuo virta on annettu viidell� voltilla, jolloin lukua voi k�ytt�� suoraan hy�dyksi. Aina n�in ei ole, jolloin tuon virran p��tteleminen viidell� voltilla ei sitten sujukaan aivan helposti. Lis�� tietoa l�ytyy runsaasti valmistajien sivuilta, esim. International Rectifiers osoitteessa [22]http://www.irf.com/. Mik� on unistori ? Unistori (unijunction transistor)on kaksoiskantatransistori tai kaksoiskantadiodi, josta k�ytet��n my�s lyhennett� UJT. Unistori on varsin yleinen komponentti liipaisupiireiss� ja oskillaattoreissa (ainakin oli aikaisemmin). Nimess� esiintyv�st� transistori sanasta huolimatta unistori on l�hemp�� sukua diodille, kuin transistorille. Joidenkin mielet� unistori on n�pp�r� ja yksinkertainen liipaisupiireihin ja oskillaattoreihin mainiosti soveltuva komponentti, joidenkin mielest� mokomalla vanhahtavalla hilavitkuttimella voisi heitt�� vesilintua. Lis�tietoa unistorista l�ytyy osoitteesta [23]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml06.htm. Tyristorit ja triackit Mik� on tyristori ? Lyhyesti: Tyristori on ohjattava diodi jossa anodin ja katodin lis�ksi hila. Liipaistaan hilalla johtavaksi ja johtaa niin kauan kuin anodivirta on riitt�v�n iso. Sitten sammuu ja pit�� liipaista uudelleen. Pidemmin: Tyristori on kolminapainen puolijohde, jonka navat ovat anodi(A), katodi(C) ja hila(G). Tyristorin voidaan ajatella olevan diodi, joka liipaistaan p��lle hilalta. Liipaisuvirta kulkee hilalta katodille. Liipaisun j�lkeen tyristori johtaa niin kauan kun virta t�ss� 'diodissa' kulkee anodilta katodille. Tyristoria k�ytet��nkin vaihtovirtakytkenn�iss�, miss� se liipaistaan verkkojannitteeseen synkronoituna johtavaksi. Takaisin johtamattomaan tilaan tyristori menee automaattisesti virran nollakohdassa (resistiivisell� kuormalla sama kuin verkkoj�nnitteen nollakohta, induktiivisella kuormalla virran nollakohta eroaa jonkin verran j�nnitteen nollakohdasta). Tyristoria voidaan k�ytt�� tasavirtakytkennoiss� my�s er��nlaisena muistina. Katodi kytket��n maahan. Anodille kytket��n kuorma ja kuorman toinen napa tehol�hteen positiiviseen j�nnitteeseen. Kun hilalle nyt tuodaan virtapulssi (vastuksella liipaisuj�nnitteest�), johtaa tyristori hamaan tulevaisuuteen asti. Jotta tyristori saadaan johtamattomaksi pit�� kuorma ottaa irti, kuormanj�nnite katkaista tai tyristorin katodi ja anodi oikosulkea (jolloin tyristorin l�pi ei kulje virtaa vaikka kuormassa se viel� kulkeekin). Tyristorin kuormavirta kulkee aina anodista katodille, joten vaihtovirtakytkenn�iss� t�ytyy k�ytt�� tasasuuntaajaa. Yleens� vahtovirtasovellutuksissa k�ytet��n Triacia. Mit� tarkoittavat lyhenteen Igt ja Ih tyristorin dalehdiss� ? Igt on liipaisuvirta ja Ih on pitovirta (holding current). Jos tyristorin datalehsis� sanotaan, ett� Igt < 200 mA ja Ih < 5 mA se tarkoittaa, ett� 200 mA liipaisuvirta saa sen varmasti liipaistuksi ja 5 mA kuorma pit�� liipaistun tyristorin varmasti johtavana. Mink�lainen komponentti on Triac? Triac on toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin tyristori, mutta kaksisuuntainen. Virta saa kulkea triakin l�pi kumpaan suuntaan tahansa liipaisun j�lkeen, kun tyristori on liipaistavissa johtamaan vain toiseen suuntaan. Triaceita k�ytet��n yleens� vaihtovirran ohjaamiseen esimerkiksi puolijohdereleiss� ja valohimmentimiss�. Triakin navat ovat MT1, MT2 ja G. Liipaisuvirta kulkee G:n ja MT1:n v�lill�. Triakeja on 2- ja 4 modessa toimivia. Kaksimodetriakin liipaisuvirran tulee olla samansuuntainen tulevan kuormavirran kanssa. Ts. jos j�nnite johtamattoman triakin MT2 navalla suhteessa MT1:een on positiivinen, pit�� liipaisuvirta sy�tt�� sis��n hilaan (positiivisesta j�nnitteest� vastuksen kautta). Jos MT2:n j�nnite on negatiivinen , pit�� liipaisuvirta ottaa hilalta (vastuksella negatiiviseen j�nniteeseen). Kaksimodetriakia on varsin hankala ohjata esim. logiikkapiirill� Nelimodetriak puolestaan voidaan liipaista aina samansuuntaisella virralla, joten sit� voidaan paremmin k�ytt�� logiikkapiirien kanssa. Mik� on diac ?/H3> Diac kaksinapainen komponentti, joka on matalalla j�nnitteell� johtamaton. J�nnitteen sen napojen yli noustessa tiettyyn rajaan se muuttuu �kisti johtavaksi ja johtaa kunnes virta sen l�pi laskee tiettyyn arvoon. Diacia voidaan yhdess� kondensaattorin kanssa k�ytt�� triakin tai tyristorin liipaisupulssin luomiseen. Kondensaattorin toinen napa kytket��n katodille (tai MT1:een) ja kondensaattorin toinen napa tyristorin tai triakin hilalle. Kun kondensaattori nyt ladataan jonkun suurohmisen vartuksen kautta, nousee sen j�nnite. Kun kondensaattorin j�nnite (=diacin yli oleva j�nnite) kasvaa tarpeeksi suureksi, purkautuu kondensaattoriin varautunut energia hilalle diacin kautta. Purkausvirtaa rajoittamassa diacin kanssa sarjassa on syyt� olla virranrajoitusvastus. Optoelektroniikka Mik� on SFH 505 IR-vastaanottimen mastaj�rjestys ? Nastat vasemmalta oikealle edest� katsottuna (linssin puolelta) +, Maa , ulostulo. Mik� on SFH 5110 IR-vastaanottimen mastaj�rjestys ? SFH5110 on SHR506:n parannettu malli, jonka nastaj�rjestys on seuraava: .-----. | OOO | | OOO | |_____| | | | | | | 1 2 3 (1) Vo = data ulos (aktiivisena "nollalla") (2) GND = maa (3) Vcc = k{ytt|j{nnite 5V 5mA Mist� l�yd�n UV-valolle herk�n valotransistorin ? Pitk�-aaltoisella vlaolla saattaa viel� normaali n�kyv�ll� vlaolla toimiva valotransistori toimia tarpeeksi hyvin. Jos tuo UV- valo on kovin lyhytt� (< 300 nm), alkavat fototransistorit olla v�hiss�, koska puolijohdemateriaalit alkavat muuttua l�pin�kyviksi noilla aallonpituuksilla. Eri materiaaleilla tuo raja on eri aallonpituuksilla, mutta k�yt�nn�ss� kovaa UV:ta joudutaan mittaamaan muilla menetelmill�. Esimerkiksi valomonistinputki (PMT, photomultiplier tube) toimii varsin hyvin, koska elektronil�hteeseen osuva fotoni potkii siit� elektronin irti, vaikka kyseinen fotoni olisikin kohtuullisen korkeaenerginen. Toinen mahdollisuus on k�ytt�� jotain sopivaa materiaalia, joka muuttaa UV:ta n�kyv�ksi valoksi. T�llaisia loisteaineita on saatavissa melkoisen moneen k�ytt��n ja monelle aallonpituudelle, mutta kovin pienten valom��rien mittaaminen on vaikeaa, koska loisteaineitten hy�tysuhde ei v�ltt�m�tt� ole kovinkaan hyv�. Mitk� komponentit saa toimimaan valossa s�hk� tuottavina osina ? Aika moni puolijohdekomponentti on valoherkk� ja synytt�� pienen j�nnitteen puolijohdeliitoksensa yli jos siihen suunnataan valoa. T�st� syyst� monet puolijohdekomponentit pakataan l�pin�kym�tt�miin koteloihin. Lasikuoristien diodien kanssa valo saattaa saada aikaa aike kummallisia ilmi�it� jo kuoren suojalakka on p��ssyt irtoamaan pois. Aito fotodiodi on hyv� mittausvalokenno. Kuormittamaton fotodiodi antaa suoraan valaistuksen logaritmisella asteikolla ja l�ht� oikosulussa olevan fotodiodin virta puolestaan on suoraan verrannollinen valon m��r��n. Omissa kokeiluissa optokomponentit ovat yleens� parhaita tuottamaan s�hk�� valosta. Esimerkiksi tavallisella LEDill� saa aikaan j�nnitett� kun siihen suuntaa valoa. T�m� on helppo todeta esimerkiksi kytkem�ll� yleismittari tasaj�nnitealueella LEDin johtimiin ja viem�ll� LEDin l�hellle kirkasta valoa. Esimerkiksi kytkem�ll� useita LEDej� sarjaan saat jopa volttien j�nnitteit�, vaikka virtaa ei irtoa paljoakaan. Yksinkertaisen kaukos��dintesterin saat rakennetteua kiinnitt�m�ll� infrapunaledin BNC-liittimeen ja kytkem�ll� sen oskilloskooppiin. LEDin laittaminen BNC-liittimeen mittaa pikemmin virtaa kuin j�nnitett�, koska LED on l�hinn� virtal�hde. Jo skoopissa oleva megaohmin tulovastus riitt�� oikosulkemaan tavallisen LEDin noin kymmenen megaohmin sis�isen resistanssin aika hyvin. Vanha kunnon 2N3055 tehotransistori toimii yll�tt�v�n hyv�n� valokennona, kun siit� villaa kannen auki johtuen suuresta piipinta-alasta. Pist�m�ll� useita t�ll�isia transistoreja sarjaan om mahdollista saada niin paljon virtaa kirkkaassa ausingonvalossa, ett� pienen piezosummerin saa soimaan. Jos haluat todella k�ytt�kelposen m��r�n tehoa valosta, niin kannattaa sitten tutustua oikeisiin aurikokennoihin. Millaista s�hk� pit�� sy�tt�� elektroluminenssiperiaatteella toimivalle LCD-n�yt�n taustavalolle ? EL valot ruokitaan aina vaihtos�hk�ll�, koska varaustilan muuttuminen saa aikaan fosforin virittymysen, ja laukeamisen, joka n�kyy valona. Tyypillisesti t�m� sy�tt�j�nnite on tyypillisesti noin 100V vaihtoj�nnite ja sen taajuus 50 Hz:sta jonnekin pariin kHz asti. Tarkat arvot vaihtelevat sovellutuksesta toiseen. Tyypillisesti t�m� 100V sy�tt�j�nnite muodostetaan t�t� varten tehdyll� hakkuripiirill�, joita saa valmiina moduuleina. Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [24]http://www.supertex.com/Products/App_Notes/app_notes.htm. Mit� ovat vanhoissa laskukoneissa olevat tyji�putkissa olevat n�yt�t ja miten niit� k�ytet��n ? Nuo vanhoissa 1960- ja 1970-luvun laskukoneissa k�ytettiin yleisesti n�ytt�laitteena Nixie-putkia. Niiden k�ytt�j�nnite on siin� 150-200 voltin tienoilla, joten tarvitset sellaisen ohjaamisen sopivan 150V j�nnitett� tuottavan hakkurin ja riitt�v�sti j�nnitett� kest�v�t transistorit niit� ohjaamaan. Noiden Nixie-putkien toimintaperiaate on sama kuin merkkivaloina k�ytetyill� hohto- eli glimlampuilla (eli riitt�v�sti j�nnitett� virtarajoitettuna sis��n niin alkavat loistaa). T�ss� dataa er��st� tyypist� (SM1040): Vign = max 170V Vm = 140V Ik = min 3mA Ik = max 6mA Vext = min 120V Ikp = 20mA tbulb = 0-70 deg C Numerot syttyv�t loistamaan kun anodij�nnite on noin 170V ja sammuvat noin 120V:lla. 'Ty�j�nnite' tai yll�pitoj�nnite eli j�nnite, joka vaikuttaa anodin ja katodin v�lill� silloin kun putki sytytyksen j�lkeen j�� loistamaan, on tuo 140V (Vm = Maintenance Voltage). Putken anodille t�ytyy siis sy�tt�� anodivastuksen kautta j�nnite, joka ylitt�� syttymisj�nnitteen. Anodivastuksella rajoitetaan k�yntivirta 3-6 mA:iin ja huippuvirta 20mA:iin. Nixie-putkia varten on valmiita TTL-ohjainpiirej� joista 74141 on varmaankin tunnetuin (hinta 2 euron luokkaa Partcosta tai Bebekilt�). 74141 on BCD-to-Decimal Decoder/Driver -piiri ja se voidaan kytke� suoraan Nixie-putken katodeille. Totta kai ohjauksen voi hoitaa irtotransistoreillakin (10 kpl/putki jos kaikki numerot k�yt�ss�). Lis�� tietoa aihepiirist�: * [25]http://www.netcomuk.co.uk/~wwl/count.html LED Miten LED toimii ? LEDiss� valoa tuottava mekanismi on suhteellisen monimutkainen, ja emittoidun valon v�ri riippuu nimenomaan tuosta LEDiss� olevan diodiliitoksen rakenteesta. Perusidea on se, ett� puolijohteessa elektroni p��tt�� lopsahtaa aukkoon (ts. paikalle, johon se voi sitoutua). T�ss� reaktiossa vapautuu energiaa, joka sitten tietyiss� olosuhteissa vapautuu n�kyv�ll� alueella olevana fotonina. Mit� suurempi energia tuolle fotonille halutaan, sit� hankalam- pi homma on. Punaisella fotonilla on puolet siit� energiasta kuin sinisell� fotonilla, joten sinisen aikaansaaminen on paljon hankalampaa. Oikeastaan vasta viimeisen kolmen tai nelj�n vuoden ajan on ollut saatavina kelvollisia sinisi�. Ultimaattinen raja LEDien kirkkaudelle tulee silloin, kun niitten kvanttihy�tysuhde on yksi. T�m� tarkoittaa sit�, ett� Jokainen LEDiin sy�tetty elektroni tuottaa liitoksessa fotonin. Aluksi nuo hytysuhteet olivat naurettavan ja hupaisan v�limailla, nyky��n taidetaan olla parhailla puolijohteilla jo 0,2:n nurkilla. LED-tehtailijan pahin vihollinen on ep�t�ydellinen kiderakenne LEDin liitoksessa. Jos liitoksessa on murtumia tai ep�puhtauksia (dislokaatiota), valoa tulee v�hemm�n ja liitos on herkempi hajoamaan. Erityisesti sinisess� p��ss� ongelmat ovat nimenomaan t�ll� alueella. Miksi siniset LEDit ovat paljon muita v�rej� kalliimpia ? Mit� suurempi energia tuolle fotonille halutaan, sit� hankalam- pi homma on. Punaisella fotonilla on puolet siit� energiasta kuin sinisell� fotonilla, joten sinisen aikaansaaminen on paljon hankalampaa. T�ll� hetkell� (1999) k�ytetyt siniset LEDit (GaN, SiC) ovat jokseenkin hankalia tehd�. Sin�ns� prosessi ei ole kummoisempi kuin muis- sakaan v�reiss�, mutta siniset ovat huomattavasti herkempi� virheille, joten hylkyprosentti on varmasti melkoisen suuri. Lis�ksi tuossa tietysti otetaan vuosien tuotekehityspanosta takaisin, joten se lis�� hintaa melkoisesti. Mutta on sit� tuotekehityst� kyll� noissa kirkkaissa vihreiss�kin, eiv�tk� nek��n aivan ilmaisia ole. Onko olemassa valkoista valota tuottavia LEDej� ? Valkoista valoa tuottavia LEDej� on olemassa. N�m� koostuvat eri aallonpotuuksia tuottavista osista. Yksi mahdollisuus tehd� t�ll�inen on pseudovalkoiset ledit (R+G+B samassa kuoressa) k�ytt�minen, mutta ne ovat erikoistuotteina aika hintavia. T�ll�isess� LEDiss� on helposti mahdollista s��t�� valon v�ria� ohjaamalla noita eri v�risi� LEDej� erikseen eri voimakkuuksille. Jos haluat kohtuullisen kirkkaan valkoisen valon LEDist�, kannattaa mieluummin k�ytt�� valevalkoisia LEDej� (sininen LED, jonka p��ll� on keltainen fosfori). Niist� l�htee melkoisesti enemm�n valoa pienemm�ll� rahalla. Tosin v�rs�vyn s��t�minen on sitten mahdotonta. V�hitt�ishinta muutaman euron kappale. Mist� tunnistan LEDin napaisuuden ? Ledeiss� pidempi jalka on aina anodi (plussa). Jos LEDin jalat on katkottu niin sitten pit�� hy�dynt�� seuraavia tunnistusmentelmi�: Py�reiss� LEDeiss� katodi (miinus) on usein viisteell� merkitty. Kun katsoo ledi� valoa vasten, n�kyy muovin sis�ll� kaksi metallista "juttua". Isompi kuppimainen "juttu" on yleens� plussa ja pienempi miinus, mutta eksoottisemmissa LEDeiss� n�m� navat saattavat olla kummin p�in tahansa. LEDin napaisuutta ei niin vain kannata ruveta kokeilemaan, koska v��r�ll� anapaisuudella voi tuhota LEDin. Tyypillisesti LEDin estosuuntaisen j�nnitteen kesto on vain muutamia voltteja ja LEDiss� tapahtuva estosuuntainen l�pily�nti voi tuhota LEDin. Ledin kytkeminen v��rinp�in viiden voltin j�nnitteeseen ei yleens� aiheuta yht��n mit��n ongelmia, jos kytkenn�ss� on etuvastus. Ledien zener-j�nnite on kyll� yleens� varsin matala, joten ne saat- tavat ly�d� l�pi jo varsin pienill� vastaj�nnitteill� (noin 5 volttia), mutta vastus rajoittaa virtaa niin, ettei LEDin puolijohdeliitos k�rsi l�pily�nnist� liikaa. Ainoa LED-turvallinen tapa taitaa olla mitata LED yleismittarin diodimittausalueella. Estosuuntaan mittaus n�ytt�� katkosta, p��st�suuntaan tyypillisesti noin 1.4..1.7 volttia, ja LED hohtaa aavistuksen verran. Kun p��st�suunta on n�in saatu selville, LED kytket��n p��st�suuntaan kytkent��n. Voiko tavallisen LEDin kytke� suoraan paristoon ? Tavallisten ledien kytkeminen suoraan paristoon ei ole hyv� idea - koosta, muodosta tai v�rist� riippumatta. Ledill� (ja diodeilla yleens�kin) on niinsanottu kynnysj�nnite. Jos ledin k�ytt�j�nnite on t�t� kynnysj�nnitett� pienempi, niin ledin l�pi ei kulje juuri ollenkaan virtaa, eik� se palakaan. Kynnysj�nnitett� suuremmille j�nnitteille ledi yksinkertaistaen rautanaula - paitsi ett� rautalanka on ohut ja se palaa helposti poikki. Tavallisten ledien l�pi kulkevaa virtaa pit�� siis rajoittaa. Yleisimmin t�h�n k�ytet��n tavallista vastusta. Ledien kynnysj�nnitteet riippuvat ledin materiaalista (siin mit� v�ri� ledi s�teilee). T�ss� tyypillisi� arvoja: Infrapuna 1,2V; punainen 1,6V; oranssi 1,75V; keltainen 2,0V; vihre� 2,2V ja sininen 2,5V. K�ytt�kelpoinen virta nykyisille ledeille on tyypillisesti 10mA-20mA. Maksimivirrat selvi�v�t datakirjoista tai vaikkapa valmistajan nettisivuilla. Jos et kaikkea kirkkautta halua ulosmitata niin 10mA on hyv� nyrkkis��nt�. Joissain pieniss� LED-valaisimissa k�ytet��n ratkaisua jossa niiss� oleva LED on kytketty suoraan paristoihin. T�llaisissa tuotteissa sek� LED ett� paristo on valittu ominaisuuksiltaan sellaisiksi ett� t�m� yhdistelm� toimii kunnolla eik� riko LEDi�. Valitsemalla pariston j�nnitteen sopivasti v�h�n LED:in nimellisj�nnitteen yl�puolelle (voltin osia enemm�n) sek� huolehtimalla ett� virtapiiriss� on muuten sopivaa vastusta (LED:in sis�inen vastus, pariston vastus) tai muuta virrantahjoitusta niin homma on mahdollista saada toimimaan. Tavallisten ledien lis�ksi on olemassa esimerkiksi vilkkuledej�, joissa on sis�inen virtarajoitus. N�m� kest�v�t sellaisenaan noin kymmenen voltin k�ytt�j�nnitteen. Ja kyll� markkinoilta l�ytyy valmiita merkkivaloyksik�it�kin, joissa on etuvastus asennettu valmiiksi jotakin tietty� k�ytt�j�nnitett� varten. Millaista s�hk�� LEDille sy�tet��n ? LED tarvitsee toimiakseen my�t�suuntaisen virran kulkemaan LEDin l�pi. LEDeille saa tyypillisesti sy�tt�� maksimissaan noin 20 mA virtaa, joskin nykyledit ovat aivan riitt�v�n kirkkaita jo kymmenekin milliampeerin virralla. LED sy� j�nnitett� kynnysj�nnitteens� verran (tyypillisesti 1..2V) ja loput pit�� hukata sarjavastuksessa tai muussa virtaa rajoittavassa komponentissa. Esimerkki: Jos halutaan kytke� punainen LED 5 voltin k�ytt�j�nnitteeseen ja halutaan sen l�pi kulkevan 20 mA virta, niin vastukselle j�� hukattavaksi 5 - 1.7 = 3.3 V. Ohmin laki sanoo ett� vastukseksi tulee silloin 3.3 V / 20 mA ~= 165 ohm ja l�hin isompi vakiokoko on 180 ohmia. LED ei komponenttina vaadi milliampeerilleen oikeaa virtaa, vaan sen kirkkautta voi s��dell� etuvastuksella. Ja jos/kun tarkoitus on yleens� aikaansaada LEDill� vain p��ll�/pois tieto jostain asiasta, ei kirkkaudella ole mit��n merkityst� kunhan se vaan n�kyy jotenkin. Siten LEDin kynnysj�nnitteeksi voi antaa karkeasti 2V, ja virraksi 20 mA, t�ss� kaikki. N�ill� arvoilla LED loistaa kirkkaasti, menem�tt� kuitenkaan rikki. N�kyy hyvin my�s p�iv�ll� mik� on suotavaa useissa sovellutuksissa. N�inollen saamme helpon laskentakaavan etuvastukselle: K�ytt�j�nnite - 2V Etuvastus ohmeina = ------------------ 0.02A Vastukseksi voi sitten valita seuraaksi l�himm�n standardisarjan suuremman vastusarvon. Sitten jos LEDej� on useampi sarjassa, lasketaan vain niiden kynnysj�nnitteet yhteen (eli 2V per LED), ja v�hennet��n se k�ytt�j�nnitteest�. Vastuksen tehonkulutuksen voi laskea karkeasti kaavasta (antaa arvot v�h�n yl�kanttiin, mutta pieni turvamarginaali on aina hyv�st�): Teho = K�ytt�j�nnite * 0.02A Sitten vaan valitset vastuksen jonka tehinkesto varmasti riitt��. Normaaleilla 1/4W vastuksilla tulee toimeen noin 10V k�ytt�j�nnitteille ja sit� isommilla k�ytt�j�nnitteill� tarvitsee jo 0.5W tehonkestoisia vastuksia. Mit� tapahtuu kaksi LEDej� kytket��n rinnakkain ? Jos t�ysin samanlaisia LEDej� laittaa rinnan, virta jakautuu niiden kesken tasan ja kynnysj�nnite pysyy samana. Virta jakaantuu tasan vain, jos kynnysj�nnitteet ovat t�ysin samat, eli LEDit ovat saman typpisi� ja samanlaisia. Eri v�risten LEDien kynnysj�nnitteet vaihtelevat seuraavasti: Infrapuna noin 1.0 V Punainen noin 1.8 V Vihre� noin 2.1 V Keltainen noin 2.0 V Sininen noin 3..3.5 V Jos pist�� rinnakkain kaksi eriv�rist� ledi�, niin pienemm�n kynnysj�nnitteen omava LED toimii hyvin, mutta suuremman kynnysj�nnitteen omaava LED tuskin palaa ollenkaan. Ledin l�pi menev� virta nousee eksponentiaalisesti j�nnitteen noustessa, joten jo pieni ero rinnankytkettyjen ledien kynnysj�nnitteiss� riitt�� tekem��n melkoisen intensiteettieron niitten v�lille. Kannatta muistaa, ett� LEDeill� s�hk�iset ja optiset parametrit voivat vaihdella huimasti, joten yleisesti ottaen ei siis ole hyv� idea kytke� ledej� rinnan. Esimerkiksi optisen kirkkauden vaihteluv�li voi olla jopa 1:4, jos joku valmistaja sen sattuu ilmoittamaan. Mik� vaikuttaa LEDin kynnysj�nnitteeseen ? LEDin kynnysj�nnite riippuu sen emittoimien fotonien energiasta, joten infrapunaledien kynnysj�nnite voi olla voltin luokkaa, kun taas sinisill� se on yli kolme volttia. K�yt�nn�ss� ledin kynnysj�nnitteeseen vaikuttaa tuon varsinaisen fotoninmuodostusprosessin lis�ksi joukko muita tekij�it�, ja n�m� tekij�t vaihtelevat lediyksil�st� toiseen. Samasta valmistuser�st� olevissa ledeiss� kynnysj�nnite on kohtuullisen l�hell� toisiaan, mutta samanlaisetkin eri valmistuserist� olevat ledit voivat olla sadankin millivoltin p��ss� toisistaan kynnysj�nnitteilt��n. Miten valkoista valoa tekev�t LEDit on tehty ? Aiemmin valkoisen valon LEDej� pyrittin tekem��n yhdist�m�ll� sininen, punainen ja keltainen LED samaan koteloon. T�ss� on kuitenkin kaksi ongelmaa. Kun valo lopulta tulee kolmesta tai nelj�st� erillisest� puolijohteenpalasesta, sen fokusoiminen mihink��n on hyvin hankalaa. K�yt�nn�ss� joudutaan menem��n siihen, ett� ledin kotelo on diffuusi (mattalasin tyyppinen), jolloin taas hy�tysuhde on heikko. Toinen ongelma on se, ett� sininen ja vihre� ovat helposti pahasti alakynness� punaiseen n�hden, jolloin kirkkaan valkoisen tekeminen on vaikeaa. K�yt�nn�ss� helpommaksi on osoittautunut ainakin japanilaisen Nichian k�ytt�m� menetelm�, jossa l�hdet��n sinisest� ledist�. Kirkkaan sinisen (430 tai 450 nm) ledin p��lle laitetaan loisteainetta, joka muuttaa osan s�teilyst� pidemm�lle aallonpituudelle. T�ll�in ledin spektriss� on ter�v� piikki sinisess� ja loiva kukkula keltaisessa, jolloin tulos n�ytt�� valkoiselta. Valaistukseen t�m� valo tuskin kovin hyvin sopii, erityisesti punaiset ja turkoosit s�vyt ovat kovin tummia. Mutta indikaattorina toimii hyvin. Mit� tarkoitetaan kirkkaalla LEDill� ? Kirkas voi tarkoittaa joko intensiteetilt��n voimakasta tai sitten sellaista, ledi� jonka kotelo on kirkas (siis ei samea eli diffusoiva). Intensiteetilt��n voimakkaat ledit aloittivat esiinmarssinsa vuosikymmenen alkupuolella. 1990-luvun alkupuoliskolta l�htien alkoi olla saatavissa suhteellisen kirkkaita punaisia ledej�. Kirkkaassa kotelossa olevia ledej� on ollut saatavilla pidemp��n. Miten eri LEDien v�rej� on ollut markkinoilla satavilla ? punaisia ledej� on ollut saatavilla jo aikojen alkuh�m�rist� (70-luvulta) alkaen. Seu- raavaksi tulivat keltaise ja vihre�t, tosin varsin himmein�. Sinisi�kin ledej� on ollut toistakymment� vuotta, mutta nuo 80-luvun siniset olivat varsin himmeit� sinivihreit�. Kirkkaat siniset ovat tulleet markkinoille viime vuosina. Ensimm�iset todell siniset (450 nm tai alle) suuri-intensiteettiset LEDit tulivat markkinoilla 1990-luvun puolessav�liss�, jolloin ne maksoivat useita kymppej� kappaleelta. Valkoiset ledit tulivat markkinoille vasta 1990-luvun loppuvuosina. Aiemmin tuo ei ollut mahdollista, koska valkoiseen lediin tarvitaan sininen pohjalle. Aiemmin tosin oli ns. RGB-ledej� saatavilla, mutta niitten intensiteetti oli surkean ja kurjan v�limailla, koska sininen oli melko vihre� ja melko himme�. Nyt valkoisissa ledeiss� on menossa jo toinen sukupolvi, joka tuottaa valkoisempaa (ja enemm�n!) valoa kuin ensimm�inen. N�m� ovat jo sellaisia, ett� ihmettelen, viitsiik� kukaan en�� pient� hehkulamppua k�ytt��. Eiv�t ledit tosin viel� hehkulamp- puja ja loisteputkia uhkaa yleisvalaistuksessa, koska niitten tuottama spektri on kaksikyttyr�inen. Suomeksi sanottuna valo vain n�ytt�� valkoiselta, se ei ole spektraalisesti valkoista. Kolmas sukupolvi on tulossa Vastukset Mitk� ovat vastusten tarkkuuden v�rikoodit ? Vastusten tarkkuus kerrotaan sit� vasten olevassa v�raidassa. Yleisimm�t v�rikoodit ovat seuraavat: * Ei rengasta �20% * Hopea �10% * Kulta �5% * Punainen �2% * Ruskea �1% Kiteet Mit� eroa on sarja- ja rinnakkaisresonanssikitelill� ? Kiteit� on monenlaisia eri k�ytt�tarkoituksia varten. Mainitsemasi sarja- tai rinnakkaisresonanssi on er�s kiteen ominaisuus. Riippuu k�ytetyst� oskillaattorikytkenn�st� kumpaa kidetyyppi� siin� pit�isi k�ytt��. Tarkkaan ottaen sarja- ja rinnakkaisresonssikiteet ovat ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia, mutta niiden ero liittyy kiteen kalibrointiin: Sarjaresonassikiteet on kalibroitu (viritetty) sarjaresonassipiiriss�. Sama kide toimii my�s rinnakkaisresonanssipiiriss�, mutta hieman eri taajuudella. Nyky��n l�hes kaikki digitaalivehkeiden kiteist� on juuri perustaajuudella v�r�htelevi� rinnakkaisresonanssikiteit�, eik� yleens� komponenttikaupoista muuta saa. Miksi pienitaajuiset kiteet ovat monesti kalliimpia kuin suurempitaajuiset kiteet ? Pienell� taajuudella vaaditaan isompi kide jotta sen mekaaninen resonanssi saataisiin kohdalleen. Iso kide on tietenkin kalliimpi. Toinen syy kiteen hinnoitteluun voi olla kiteen valmistusm��r�t (harvinaisempi kide on tyypillisesti kalliimpi). Miten teen kideoskillaattorin digitaalipiireist� ? Periaatteessa kideoskillaattorin saa kasattua mist� tahan invertterist�, oskillaattorikiteest� ja parista kondensaattorista, mutta se silti helppo saada ryssitty� v�r�htelem��n v��r�n kertaluokan resonanssilla (esim. noin 14Mhz alueella kiteet toimivat yleens� 3. harmonisella) tai prosenttitolkulla pieless� olevalla taajuudella (kiteen yliohjauksesta johtuen). Luotettavasti toimiva konstruktio (noin 14 MHz kide) on t�llainen: _ HCU04 +----|_|o-----+ C = 22-33p | | +---R2--------+ R2 = 1M | | _ +--|X|--+--R1-+---|_|o---> R1 = 1k5 | | HCU04 C C _|_ _|_ Kytkenn�ss� pit�� olla mahdollisimman lyhyet johdotukset. R1 on est�m�ss� kiteen yliohjautumista, jolloin taajuus ei olisi tarkka. T�ss�kin j�� sovittamatta kiteen haluama kapasitiivinen kuorma (riippuu tyypist�), mutta ei yleens� haittaa, sill� heitolla on v�li� l�hinn� kellopiirien kanssa. 74HCU04 pit�isi olla aivan yleisesti saatavissa, muita piirej� HCU-sarjassa ei taida juuri ollakaan. HCU-sarjan piirit ovat suunnilleen samanlaisia kuin HC-sarjan piirit, mutta siit� puuttu l�hd�ist� puskurointiaste, joten ne toimivat my�s analogisissa kytkenn�iss� jossain m��rin lineaarisina. Invertterih�n on vain vahvistin... Kannatta sitten muistaa, ett� HCU ei sitten kovin isoa kuormaa jaksa puskea juuri puskuroinnin puuttumisen takia. Mutta 74HCU04 jos ei l�ydy, niin kyll� siin� luultavasti HC:kin v�ltt��. Kannattaa vaan tarkistaa, ett� kytkent� l�htee aina k�yntiin ja katsoa skoopilla, ett� taajuus ja aaltomuoto ovat jokseenkin oikeat. Kelat Miten lasken kelanreaktanssin eri taajuuksilla ? Ideaaliselle kelalle p�tee seuraava kaava: reaktanssi = 2*pii*taajuus*induktanssi Miten radiok��mien merkinn�t pit�isi ymm�rt�� ? Tyypillisiss� radiokeloissa ei yleens� (kuristimia lukuunottamatta) ole mit��n varsinaisia induktanssi tms. merkint�j�, vaan ovat laitekohtaisia sarja tms. osanumeroita. Tai sitten voivat olla valmistajan koodeja, joiden merkitys selvi�� yleens� valmistajan luetteloista - jos semmoisia sattuu l�ytym��n. Mist� saan helposti muutaman ampeerin kest�vi� hakkurikeloja ? Perinteinen tapa on ottaa k�teen ferriittirunko ja lankaa - sitten vaan rullaamaan. Jotta runko ei kyll�sty, siin� pit�� olla ilmarako. Jos k�ytett�viss� on vain ilmaraottomia rungon puolikkaita niin raon voi tehd� pist�m�ll� valiin eristelevyn, jotain 0.5 - 1 mm luokkaa. N�in isoilla virroilla ei kannata k�ytt�� mit��n pieni� ferriittirenkaita, koska ne kyll�styv�t hyvin helposti. Toimiva saman n�k�inen rengas on tehty rautapulverista, siin� on ilmaa joukossa sen verran ett� syntyy er��nlainen hajautettu ilmarako. Miten voin laskea itse tehdyiss� keloissa tarvittavat kierrosm��r�t ja muut ominaisuudet ? Ilmasyd�misen kelan induktanssin saa laskettua seuraavalla kaavalla: L = (r^2 * n^2)/(9r + 10l) Miss�: * L = induktanssi mikrohenrein� (uH) * r = kelan s�de tuumina (keskis�de monikerroksissa keloissa) * n = kelan kierrosten lukum��r� * l = kelan pituus tuumina Kaava p�tee hyvin ainakin kun l ja r suunnilleen samaa suurusluokkaa ja kelan induktanssi luokassa 1-2000 mikrohenry�. T�ll� kaavalla laskeskelee n�pp�r�sti vaikka kaiuttimen jakosuotimen kelojen kierrosm��r�t. Jos laskukoneen naputtaminen kyll�stytt��, niin k�yt� [26]on-line-laskinta, jolle voit antaa kelan mitat sek� kierrosm��r�n ja saat vastaukseksi induktanssin. Miten hakkurin kela pit�isi toteuttaa ett� se voi varastoida hyvin energiaa kyll�stym�tt� ? Umpinaiseen rautaan tai ferriittiin ei energiaa saa varastoitumaan oikeastaan ollenkaan, koska umpinaiseksi tehty kelarunko ottaa ja kyll�styy heti k�ttelyss�. Jos ferriittirungolle tehd��n varastointikela niin siin� on oltava ilmarako. Energia varastoituu juuri tuohon ilmaraon kohdalla olevaan magneettikentt��n. Jos k�sill� ei satu olemaan ilmaraollista runkoa (esim. E-syd�mess� keskitolppa v�h�n lyhennetty), vanha mutta toimiva kikka on pist�� v�liin paperi tai muu vastaava t�yte. Miksi rautapulverista tehdylle toroidisyd�melle tehty kela toimii hyvin kuristuskelana eik� kyll�sty helposti ? Rautapulveri on sen verran harvaa tavaraa, ettt siint on ik��n kuin hajasijoitettu ilmarako raudan seassa. Niinp� rautapulveritoroidista saa toimivan kuristimen, toisin kuin ferriittitoroidista. Muuntajat Mit� tapahtuu jos 120V j�nnitteelle suunniteltu verkkomuuntaja kytket��n 230V j�nnitteeseen ? Teoriassa muunatajan toision j�nnite tuplautuu siihen asti kunnes ensi�n k��mi palaa. K�yt�nn�ss� muuntaja mitoitetaan tavallisesti toimimaan hyvin l�hell� rautasyd�men kyll�stymist�. Tuplaj�nnitett� sis��ntuloon t�ll�inen muuntaja ei kest� mill��n samalla tai matalammalla taajuudella mille muuntaja on alunperin suunniteltu. Korkeamman j�nnitteen tuominen kuuntajan ensi��n aiheuttaa muuntajan syd�men kyll�stymisen, mik� kasvattaa ensi�n virtaa voimakkaasti, koska syd�men kyll�stymisen j�lkeen ensi�n virtaa rajoittaa ainoastaan ensi�k��min resistanssi. Moninkertaistunut tehoh�vi� ensi�ss� polttaa t�m�n k��min hetkess�, ellei sitten laitteen sulake pala ennen t�t�. Tuossa samassa kun ensi�n virta kasvaa rajusti esiintyy my�s muuntajan toisiossa ylij�nnitepiikki, joka tekee pajoja huonolla tuurilla. K�yt�nn�n tilanteissa kun muuntaja kytket��n selv�sti liian isoon sy�tt�j�nnitteeseen, tuloksena on savua, valoshow, palaneita sulakkeita tai vastaavia ilmi�it�. Miten rengassyd�nmuuntajat erovat perinteisist� muuntajista ? Regnassyd�nmuuntajat ovat nimens� mukaisesti renkaan muotoisia. Niiss� k��mit on kelattu renkaan muotoisen kelasyd�men ymp�rille. Kel�syd�men rakenteesta johtuen rengassyd�nmuuntajalla on pienempi h�iri�kentt� ja suurempi k�ynnistysvirta kuin tavallisella. Monelle rengassyd�nmuuntajalle on tyypillist�, et�t ne voivat k�ynnityess��n ottaa melko voimakkaankin virtapulssin s�hk�verkosta. Ainakin isompien (satoja watteja) kanssa voi olla tarpeen k�ytt�� sopivaa virranrajoitusta k�ynnistyshetkell� ett� ei laitteen sulakkeet pala. Useimmat muuntajan valmistajat tekev{t my�s virtarajoitukseen sopivia komponentteja (mm. [27]Trafox myy t�ll�isi� komponentteja). Miten voin itse tehd� pehmok�ynnistyksen muuntajalle ? Suurilla rengassyd�nmuuntajilla k�ytet��n etuvastusta ja relett�, joka vetoaikansa (kymmeni� millisekunteja) j�lkeen oikosulkee kyseisen sarjavastuksen. Pikkukytkenn�iss� k�tevin lienee sopiva pieni NTC-vastus. Kun se l�mpenee, resistanssi pienenee, ja lamppu saa sen j�lkeen normaalit volttinsa. Voiko muuntajia kytke� rinnakkain tehon lis��miseksi ? Periaatteessa muutajien tai toisik��mien rinnankytkent� onnistuu, ja monesti varmasti k�yt�nn�ss�kin. Jos muuntajat kytkee suoraan rinnan, ja viel� OIKEAAN VAIHEESEEN, niin sittenkin muuntajien, vaikka kesken��n samanmallisten, yksil�eroista johtuen, alkaa kulkea pieni taikka suuri turha virta, joka n�kyy muuntajien kuumenemisena ja lopulta s�hk�laskussa. Virtaan vaikuttaa viel� muuntajien asettelu, eli vierekk�in olevien muuntajien magneettihajakentt�. Verkomuuntajien rinnankytkenn�ss� kannattaa muistaa ett� t�llaisen rinnkankytkenn�n k�ytt�� ei sitten pit� k�ytt�� kuin laitteiden sis�ll� tai muussa systemeiss� jossa muuntajat on kiinte�sti johdotettu kiinni toisiinsa. Kahta pistokkeella varustettu vaihtovirtamuuntajaa ei pid� johdottaa yhteen, koska jos vain toinen on kiinni verkkos�hk�ss�, niin vapaana olevassa pistokkessa onkin hengenvaarallinen verkkoj�nnite ! Tasaj�nnitel�hteit� rinnan kytkentt�ess� homma on helpompi hoitaa niin ett� ei synny mit��n ongelmia. Kun kummankin tasaj�nnitel�hteen ulostuloon kytket��n didodit, jota huolehtivat ett� virta p��see ainoastaan tehol�hteest� ulos, saadaan tehol�hteet toimimaan rinnan ilman isompia ongelmia. Kahden sinnankytketyn tehol�hteen kuormittamisessa kannattaa muistaa, ett� vaikka tehol�hteet antavat nimellisesti samaa ulostuloj�nnitett�, niin yleens� niiden ulostuloj�nnitteiss� on pient� eroa, mist� johtuen ehol�hteiden kuormitus ei jakaudu tasaisesti rinnankytkettyjen tehol�hteiden kesken. Kun muuntajan toisioita on tarkoitus kytke� rinnakkain, varmin tapa testa kytkent�jen oikeellisuus on sy�tt�� sis��n vaihtos�hk�� esim. signaaligeneraattorista ja katsoa toisiok��mien vaiheistus samaksi. Jos ei ole singnaaligeneraattoria, niin sopivat virtaa rajoittavat vastukset johtojen p�ihin, sitten arviolta kytkent� rinnan. Jos onnistui niin vaihtoj�nnitealueelle asetettu volttimittari n�ytt�� haluttua j�nnitett�. V��r�ll� kytkenn�ll� mittari n�ytt�� l�hes nollaa. Onko muuntajien johtojen v�rityksiin joitain standardeja ? Mit��n yleisi� standardeja ei ole. Seuraavassa yksi Muuntos�hk�n k�yttm�� standardi toisiok��mien piuhojen v�reist�. Jos muuntajasi piuhojen v�ritovat muunlaiset, on k��mien alku- ja loppup��t selvitett�v� kokeilemalla tai mittailemalla. sininen = 1 toision alkup�� vihre� = 1 toision loppup�� keltainen = 2 toision alkup�� punainen = 2 toision loppup�� Voiko muuntajan yht� l�ht�� kuormittaa nimellistehoa enemm�n kun muita ei ole kjuormitettu ? Yht� muuntajan l�hd�ist� voi todenn�k�isesti kuormittaa ainakin jonkin verran enemm�n kuin siit� nimellisesti saa jos muita l�ht�j� ei kuormiteta. Normaalisti muuntaja mitotetaan siten, ett� ratkaiseva mitotuksen perusta on l�mm�n p��sy pois muuntajasta. Yleens� l�mm�n siirtyminen tekee muuntajan sis�lle ehk� n. 10-15 astetta l�mp�tilaeron (kuumimman ja kylmimm�n kohdan v�lill�). Ratkaiseva on siis l�mm�n johtuminen ja s�teily ulkopinnalta. Kokonais l�mm�ntuotto on siis kriittinen, jos muuntajan l�mp�tila halutaan pit�� samana. Jos muuntajassa on vaikka 2 k��mi� ja molemmat tuottavat 2W l�mp�� (mitoitus) voi vain yht� k��mi� k�ytt�en tuottaa my�s saman n. 2W. (K�yt�nn�ss� v�h�n v�hemm�n koska k��mi on paikallisesti v�h�n kuumempi). T�st� vaan sitten soveltamaan ohmin lakia yms niin saat selville todellisen kuormituksen keston. Ensi�puolella sy�tetty teho on likimain sama erilaisella kuormituksella, joten sit� ei tarvitse pohtia (kunhan ei ylit� mitoitettua kokonaistehoa!) Kannattaa muistaa ett� ohmiset h�vi�t nyt kasvavat. Isommalla kuormalla muuntajan ulostuloj�nnite onkin h�vi�iden takia v�h�n alhaisempi kuin normaalilla kuormalla. Muuntajasta riippuen ero voi olla tuntuva tai sitten ei. Voiko muuntajan tehoa arvoida mitenk��n muuntajan rakenteesta kun tarkkaa tyyppi� ei ole tiedossa ? Jonkunn�k�isen arvion muuntajan tehosta ja muista ominaisuuksista voi tehd� seuraavilla menetelmill�: Muuntajan syd�men poikki-pinta-ala riippuu muuntajan tehosta, ja pit�isi olla normaaleilla E-runkoisilla muuntalla v�hint��n suurudeltaan v�hint��n tehon neli�njuuren suuruinen (teho wateissa, pinta-ala neli�senteiss�). Voit k�ytt�� seuraavaa menetelm�� perinteisen pakkamuuntajan koon silm�m��r�iseksi arvioimiseksi: Jos muuntajaraudan leveys on esim. 3 cm ja muuntajan keskipalkki n�ytt�isi olevan neliskanttinen, olisi muuntajaraudan poikkipinta-ala 9 cm2. Kun poikkipinta-ala (neli�senteiss�) korotetaan toiseen potenssiin, saadaan n�enn�isteho, t�ss� tapauksessa 81 VA. Menetelm� ei ole kovin tarkka yli 100 VA muuntajille ja lis�ksi se riippuu muuntajaraudan laadusta sek� muuntajan l�mp�kestosta. Ainakin t�ll� saa jonkunlaisen arvion teholle. Ulostulovirtaa voi arvioida ulostulojohtojen paksuudesta. Ainakin tiedet��n mit� suurempi se ei voi olla. T�ss� hiukan taulukkoa virroista ja johtojen paksuuksista: Virta Johdo paksuus (mA) (mm) 100 0,25 300 0,37 500 0,48 1000 0,7 3000 1,2 5000 1,54 10000 2,24 Toision j�nnitteet selvi�v�t hepoimmin mittaamalla ne kun ensi��n on kytketty siihen sopiva j�nnite. T�ll� tavalla tehdyss� arviossa ei ole mitenk��n tarkka, mutta sill� voi p��st� edes jonkinlaiseen arvioon mink�laisesta muuntajasta on kysymys. Miten teen oman verkkomuuntajan ? Vaikka valmis verkkomuuntaja viel� nyky��nkin on varsin kallis murikka, ei muuntajien itsek��mimist� voi kuitenkaan miss��n mieless� pit�� taloudellisesti j�rkev�n� toimintana. Ensiksikin muuntajan k��miminen on aika ty�l�s projekti eik� tarvikkeita ole aina helposti saatavilla. Toiseksi v��rin mitoitettu, v��rin k��mitty, v��rin eristetty, tai v��rin k�ytetty verkkomuuntaja on hengenvaarallinen. Normaalin 50Hz s�hk�ll� toimivan verkkomuuntajan mitoittamisen perusvaakaava tavalliselle E-syd�miselle pakkamuuntajalle on seuraava: ensi�n kierrokset = 45 * ensi�j�nnite / SPPA toision kierrokset = 48 * toisioj�nnite / SPPA SPPA >= sqrt ( muuntajan teho wateissa ) Miss� SPPA on muuntajan syd�men poikki-pinta-ala neli�senteiss�. T�m�n poikki-pinta-ala riippuu muuntajan tehosta, ja pit�isi olla v�hint��n suurudeltaan v�hint��n tehon neli�njuuren suuruinen (teho wateissa, pinta-ala neli�senteiss�). K�yt�nn�ss� kannattaa vaan ratkistaa, ett� k�ytt�m�si muuntajasyd�n on taatusti riitt�v�n paljon tehoa kest�v�, Kun tarkastus on tehty, niin sitten suorita kierrosten laskut k�ytt�m�ll�si syd�mell�. Lis�ksi k��mijohdot pit�� mitoittaa riitt�v�n paksuiksi. Peruspeukalos��nt� on maksimi 2,5 ampeeria virtaa neli�millimetri� kohti. Alla olevasta taulukostea selvi�v�t johtojen minimipaksuudet. Kannattaa k�ytt�� varmasti tarpeeksi paksua johtoa. Virta Johdo paksuus (mA) (mm) 10 0,05 25 0,13 50 0,17 100 0,25 300 0,37 500 0,48 1000 0,7 3000 1,2 5000 1,54 10000 2,24 T�ll� tavoin mitoitettu muuntaja pit�� sitten testata huolellisesti, ennen kuin sit� uskaltaa kytke� mihink��n. Sittenkin miettisin useita kertoja, ennen kuin uskaltaisin k�ytt�� t�ll�ist� omaa virityst�. Kaavoja kannattaa k�ytt�� l�hinn� olemassa olevien muuntajien mitoituksien arvioinnissa esimerkiksi omia modifikaatioita teht�ess� (esim. uusi oma toisik��mitys). Lis�tietoa verkkomuuntajan tekemisest� l�ytyy osoitteesta [28]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml08.htm mist� osa edell� kuvatuista muuntajaohjeistakin on per�isin. Digitaalipiirit Mitk� ovat 74-sarjan TTL-piirien nopeudet ? Eri piiiren nopeudet riippuvat piirien i�st� ja valmistajasta. Porttiviive tp on suunnilleen luokka: 74LXX 40 ns 74XX 20 ns 74LSXX 20 ns 74HCXX 20 ns 74HXX 10 ns 74SXX 10 ns Mink� nopeuksisia ovat 4000-sarjan CMOS-piirit ? N�iden piirien nopeudet on eritt�in ep��m��r�isesti speksattuja datakirjassa. Tyypilliset nopeudet ovat muutaman megahetsin luokkaa. Jos virrankulutuksen tai k�ytt�j�nnitteitten suhteen ei ole mit��n omituisia vaatimuksia, kannattaa ehdottomasti k�ytt�� 74HC4xxx-sarjasta l�ytyvi� vastineita. Niiss� maksimitaajuus ob kymmeni� megahertsej�, ja niit� on ylip��t��n helpompi saada kuin noita alkuper�isi�. Pinnij�rjestys on sama. Mill� tyhjenn�n EPROM-piirin ? Eprom-piirin tyhjent�miseen tarvitaan lyhytaaltoista UV-s�tely� jota saa t�t� tarkoitusta varten valmistetuista polttimoista. Kaupallisissa EPROM-piirien tyhjennyslaitteissa k�ytet��n pieni� loisteputkia tuottamaan lyhytaaltoista UV s�tely�. EPROM muistin tyhjent�misess� tarvittavaan muistisolujen varauksien potkimiseen eristekerroksen yli tarvitaan tietty s�teilykvantin energia, m��r� ei auta. Jos lyhytaaltoista UV-valoa ei l�hteess� ole, niin piirik��n ei tyhjenny vaikka k�yttisi paljon tehoa ja pitki� aikoja. Varsinaisella "kovaa" UV:t� s�teilev�ll� lampulla (yleens� mallia muutaman watin loisteputki ilman fluoresoivaa pinnoitetta, joka muuttaa aallonpituuden n�kyv�ksi) keskiverto-EPROM on 10 minuutissa tyhj�. Noita tekee mm. Philips, Farnellilta ainakin l�ytyy jos ei muuten. Niiden kanssa ei sitten ole leikkimist�, jos tyhjennysvehkeen tekee itse - sen pit�� olla sellainen, ett� lamppu ei pala, jos kansi on auki! Hyvin varustetut lamppukauppiaat kyll� myyv�t UV-loisteputkia, jotka ovat omiaan EPROM tyhjennykseen. Tuollainen putki menee mihin tahansa tavallisen loisteputken tilalle. Aallonpituus n�ytt�� kaupallisilla tuotteilla olevan 253.7 nm ja putkia myy ainakin Yleiselektroniikka / RS-Component:n luettelo, hintaluokka parikymment� euroa. Jos teet koko tyhjennyslampun itse, niin osien hintaluokka on seuraava (1999 hintataso): * UV-putki 15-30 euroa (esim. 4W malli 15 cm pitk�) * Lampun s�h�iset osat (sytyttimen pes�, kuristin ja putken pitimet) maksavat yhteens� noin 15-30 euroa * Loisteputken sytytin 1 euro Newssien perusteella edullinen Philipsin UV-lampun, joka k�y tavalliseen lampun kantaan on tyyppi Philips 6 W 57416 E/40. Usein suositeltu tyhjennyslaitevaihtoehto on alppiaurinkolamppu (saa kirpputoreilta halvalla). Alppiaurinkolamppu l�hett�� UV-s�teilyn lis�ksi infrapunaa eli l�mp��. Sellainen monen sadan watin aurinkolamppu ei ole kovin hyv�, kun se kuumentaa piirej� eik� aallonpituuskaan v�ltt�m�tt� ole ihan paras mahdollinen. Liikea l�mpe�minen voi tuhota piirin jos se on liian l�hell� lamppua. UV-s�teily on vaarallista silmille ja suurempina annoksina my�s iholle. Eli ei kannata olla samassa huoneessa kun k�ytt�� noita UV-l�hteit� eik� varsinkaan katsoa tuohon lamppuun. Miten voin ohjata pienj�nnitteist� parin ampreerin kuormaa TTL-tasoiselle digitaaliulostulolla ? Logiikkaohjattu fetti on usein helpoin ratkaisu. Jos maan kytkeminen k�y (eli positiivinen k�ytt�j�nnite tulee kiinte�sti), sopiva voisi olla vaikka IRF7103 (2 kpl logiikkaohjattuja FETtej� SO8, virtakesto useita ampeereja). Maksaa luokkaa viitosen kappale. Toinen vaihtoehto on esim. IR6210, joka on 5 ampeerin �lyk�s high-side- kytkin logiikkaohjauksella (kytkee siis positiivista j�nnitett�, jolloin maa voi olla kytkettyn� jatkuvasti) TO220-kotelossa. Maksimik�ytt�j�nnite on 50 V. T�m� komponentti maksaa noin pari kymppi�, mutta helppok�ytt�isyydell� ratkaisee useita ongelmia helposti. Datat molemmista l�ytyv�t International Rectifierin kotisivulta [29]www.irf.com. Muita mahdollisuuksi toteuttaa t�m� ohjaus on k�ytt�� maan kytkemiseen jotain suurenvahvistuksen omaavaa darlington-transistoria ja logiikkal�ht� sitten ohjaa kantavirtaa sopivan vastuksen l�pi (t�t� varten logiikkal�hd�st� pit�� tulla jonkin verran virtaakin ulos). Analogiapiirit Mit� pit�� ottaa huomioon operaatiovahvistimien korvaamisesta toisella tyypill� ? Operaatiovahvistin vaatii yleens� sit� suuremman kompensointikondensaattorin, mit� pienempi _suljetun_ silmukan vahvistus on. Standardi-opparit kuten 741, TL071 jne. ovat yleens� kompensoitu niin, ett� ne ovat stabiileja my�s ykk�svahvistuksella sis�isen kompensoinnin ansiosta. On kuitenkin huomattava, ett� jotkut korkealukkaiset audiok�ytt��n tarkoitetut vahvistimet ovat stabiileja vain jos suljetun silmukan vahvistus on suureempi kuin 5 (tai 10), joten piiri alkaa v�r�hdell�, jos sen laittaa kytkent��n, jossa suljetun silmukan vahvistus on 1. Jos kytkenn�n osasijoittelu on huono, esim. tihe�si pakattu yksipuolinen painopiirilevy, saattaa kytkent� ruveta v�r�htelem��n, jos siihen laittaa muutaman kerran nopeamman opparin. Kaksipuolisissa painopiirilevyiss�, joissa toinen puoli on yhten�ist� maatasoa, ei t�llaista ongelmaa yleens� ole. Jos kytkent� kaikesta huolimatta alkaa v�r�hdell�, chippikonkka k�ytt�j�nnitteiden ylitse yleens� rauhoittaa tilanteen. FET-oppatia ei pid� menn� korvaamaan bipolaari-opperilla (eik� p�invastoin), sill� kasvanut biasvirta voi pist�� DC-l�ht�j�nniitteen poskelleen, jos invertoivassa ja ei-inveroivassa otossa on kovin erisuuruiset impedanssit. My�skin virta- ja/tai j�nnitekohina- ominaisuudet saattavat k�rsi�, jos oppari laitetaan v��r��n "ymp�rist��n" kytkenn�n impedanssitasojejen puolesta. Miten teen DC-tason siirt�v�n vahvistinkytkenn�n operaatiovahvistimilla ? Esimerkkikytkent� tapaukseen, jossa pit�� tehd� nollatason siirto 4 voltista 0 volttiin ja viisinkertainen j�nnitevahvistus. Kytkent� perustuu seuraavaan differentiaalivahvistinkytkent��n: R1 R2 Voffset +-------/\/\/\----+-----/\/\/\-----+ | | \ | +---|- \ | | \-------+-----+ Vout +---|+ / | | / | 4V - 5V +-------/\/\/\----+-----/\/\/\-----+ R3 R4 | | --- Kun R4 = R2 ja R3 = R1, saadaan kytkenn�n vahvistukseksi G = 1 + R2/R1. Voffset tuloon asetetaan 4v:n j�nnite esimerkiksi j�nnitteenjaolla k�ytt�j�nnitteest�. Komponenttien arvot voisivat olla esim R2 = R4 = 50k, R1 = R3 = 10k, mutta niiden arvot kannattaa valita muun sovelluksen mukaan. Sekalaiset mikropiiri Miten SC-tekniikkaa perustuvat suodinpiirit toimivat ? SC-suodatimessa vastus/vastukset korvataan kondensaattori/kytkin h�ss�k�ll�. Kondensaattoria C varataan/puretaan taajuudella T, jolloin SC-piirin navoissa n�hd��n ekvalenttinen resistanssi R=T/C. Kytkimin� toimivat fetit ja tavallisesti kellon on oltava kaksivaiheinen, jolloin eri kytkimet eiv�t saa olla auki samaan aikaan (eiv�t saa laskostua). Lis�ksi kytkimien toimintataajuuden pit�� olla niin paljon suodatettavan signaalin taajuutta suurempi, et�t varsinainen signaali ei p��se laskostumaan. SC-tekniikkaa k�ytet��n l�hinn� siksi, ett� IC-tekniikassa on vaikeaa toteuttaa tarkkoja vastuksia ja varsinkin niiden tunaaminen ei oikein onnistu. Koska SC-tekniikassa ekvalenttinen "vastus" voidaan viritt�� kohdalleen kellotaajuutta muuttamalla, voidaan toteuttaa juuri halutunlaisia ja helposti s��dett�vi� vastuksia. Mik� olisi hyv� digitaalol�hd�ll� varustettu l�mp�tilanmittaupiiri ? Uutisryhm�ss� on suositeltu seuraavia piirej�: * [30]Dallas Semiconductorin DS1820 on yleisesti k�ytetty ihan n�pp�r� piiri t�h�n hommaan. (hinta muutaman euron) * Nationalin LM75 on I2C v�yl�inen l�mp�tila-anturi * DS75 on Dallasin valmistama LM75 vastine (hintaluokka pari euroa) Mik� olisi n�pp�r� pieni A/D-muunninpiiri ? [31]Maxim MAX187 on k�tev� pieni sarjav�yl�liit�nn�ll� varustettu 12-bittinen A/D-muunnin. Piirin saa kiinni PC:n rinnkkaisporttiin esimerkiksi t�ll� seuraavalla Jari Lehtisen ehdottamalla kytkenn�ll� ja ohjelmalla: lpt max187 11 (busy) - 6(dout) 2 (data0) - 8(sclk) 3 (data1) - 7(-cs) 18 (gnd ) - 5(gnd) Virrat ja suodatus- ym. konkat pit�� lis�t� kytkent��n datalehden mukaan. Seuraavalla QBASIC-ohjelmalla on mahdollista lukea muuntimen mittausdata: REM P��ohjelma DECLARE FUNCTION adio () FOR n = 1 TO 100 PRINT adio NEXT n END REM P��ohjelma loppu REM Varsinainen lukufunktio FUNCTION adio DEFINT A-Z REM Luetaan lpt2:sta addr = &H278 result = 0 REM -cs alas OUT addr, 0 REM odotetaan muunnoksen valmistumista conv: inbit = INP(addr + 1) AND &H80 IF inbit = 1 THEN GOTO conv: REM odotetaan muunnoksen valmistumista conv: inbit = INP(addr + 1) AND &H80 IF inbit = 1 THEN GOTO conv: REM luetaan bitit & lasketaan tulos FOR byte = 11 TO 0 STEP -1 apu = 2 ^ byte OUT addr, 1 OUT addr, 0 IF (INP(addr + 1) AND &H80) THEN ELSE result = result + apu END IF NEXT byte REM valmista, -cs yl�s ja tulos ulos OUT addr, 2 adio = result END FUNCTION T�ss� koodissa k�ytetty operaatio 2^ on monessa koneessa hida, joten koodia voi optimoida seuraavaan tyyliin: REM luetaan bitit & lasketaan tulos result = 0 FOR i = 1 TO 12 result = result SHL 1 OUT addr,1 OUT addr,0 IF (INP(addr + 1) AND &H80) THEN result = result + 1 END IF NEXT i Aluksi tulos alustetaan nollaksi. Sen j�lkeen joka kierroksella tulosta siirret��n SHL-operaattorilla yhden bitin verran vasemmalle. Siirron j�lkeen luetaan seuraava bitti ja ynn�t��n ykk�nen, jos tarvetta ilmenee. Onko olemassa piiri�, joka pystyisi dekoodaamaan MPEG Audio Layer (MP3) -��nt� ? [32]Micronas valmistaa piiri� [33]MAS3507D, joka pystyy dekoodaamaan MPEG Audio Layer 2 ja 3 mukaista datavirtaa tuottamaan siit� D/A-muuntimelle sopiva I2S-v�yl�signaalin. Lis�tietoja piirist� l�ytyy osoitteesta [34]http://www.micronas.com/products/documentation/consumer/mas3507d/i ndex.php. Pit��k� piirin toiminnassa tarvittavien konkkien olla elkoja, kuten datalehden esimerkkikytkenn�ss� ? MAX232A:n esimerkkikytkenn�ss� ei mit��n elkoja ole, se toimii jo 100n kerkoilla. Aaton versio (perus MAX232) tarvitsee enemm�n kapasitanssia (v�hint��n 1 uF), joten sen kanssa ei juuri muita kuin elkoja kannata k�ytt��, mieluummin tantaalisellaisia. V�h�n isommasta konkasta ei toki ole haittaa mutta pienemm�st� voi jo ollakin. MAX232-piirej� k�ytett�ess� kannatta muistaa, ett� tuonne k�ytt�j�nnitteisiin suositellut ohituskonkat kannattaa sinne my�s laittaa. Tuo invertterikytkent� on melkoinen roskageneraattori. Mist� l�yd�n esimerkkikytkent�ja ja ohjeita 555-ajastinpiirin k�ytt��n ? Osoitteesta [35]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml10.htm l�ytyy hyv� suomenkielinen esittely 555 ajastinpiirist�. Itse pirin datalehdet l�ytyvat osoitteesta [36]http://www.national.com/pf/LM/LM555.html. Miten saan 555-ajastinpiirist� 50% pulssisuhteella olevaa ulostulosignaalia ? Seuraavalla kytkenn�ll� saa aikaan melko tarkkaan 50% pulssisuhteen: +--------+ | | | 7555 | | | +----|2 | | | 3|--+---> output +----|6 | | | +--------+ | | | +-----/\/\/------+ | R ----- ----- C | | gnd Jos pulssisuhteen pit�� olla absoluuttisen tarkasti 50%, niin varmempi ratkaisu on tehd� 555-piirist� oskillaattori tuplataajuudelle ja sitten jakaa taajuus kahdelle jollain sopivalla kytkenn�ll�/piirill�. N�in pulssisuhteesta saa varmasti tarkkaan 50%. Mik� on 556-piiri ? 556 on piiri, jossa on samassa kuoressa kaksi 555-ajastinpiiri�. Alla on kyseisen piirin jastaj�rjestys: Ensimm�inen yksikk� Toinen yksikk� 1. discharge = 13 2. thereshold = 12 3. control voltage = 11 4. reset = 10 5. output = 9 6. trigger =8 7. ground 14. Vcc Mist� mikropiirist� syntyy helposti funktiogenerattori ? Esimerkiksi [37]Exar 2206 piirin ymp�rille tehty funktiogeneraattori on todella yksinkertainen. Tarvitaan vain yksi mikropiiri ja v�h�n vastuksia ja konkkkia ja potikat. Piirist� saa ulos kaikki yleisimmin tarvittavat aaltomuodot (kantti, sini, kolmio, ramppi, pulssi) taajuusalueella 0.01 Hz...1 MHz. Toinen tunnettu vanha funktiogeneraattoripiiri on Intersil 8038. Er�s n�pp�r� piiri on MAX038. Laserkomponentit Mit� lasereiden luokitukset tarkoittavat ? Pieni tietopaketti lasereiden luokituksista: * Class 1 laserit voivat vaurioittaa silm��, mutta niihin ei p��se k�yt�nn�ss� k�siksi (CD soittimet, laserkirjoittimet) * Class 2 laserit ovat turvallisia, jos normaalireaktiot toimivat (l. kirkas valo => silm�luomet kiinni). Teholuokka alle 1 mW. * Class 3 ja 3b laserit vaurioittavat silm�� jo noin 0.025 sekunnissa (nopeammin kun silm�n refeksi normaalisti toimii) * Class 4 lasereilla leikataan metallia ja suoritetaan kirurgisia operaatioita Miksi Suomesta ei saa yli 5 mW laserosoittimia ? Suomessa voimassa oelvat turvam��r�ykset kielt�v�t yli 5 mW laserosoittimien vapaan myymisen, koska yli 5 mW tehoilla saa helposti aikaan silm�vaurioita. Terveysministeri� suosittelee ettei laserkyniss� k�ytett�isi yli 3 milliwatin tehoja. 5 mW laserin tehorajalle on fysiologinen syy: silm�n r�pytysrefleksin nopeus. Raja on noilla main siksi, ett� kun saat s�teen silm��si, luomi l�ps�ht�� suojaksi ennenkuin suurempaa vahinkoa syntyy. Usko tai �l� - joka kerta kun saat vajaan 5mW laserst�een silm��si, menet�t pienen osan n�k��si. Terveess� silm�ss� koherentti valo kohdistuu niin pienelle alueelle, ett� teholukemat fokuksen kohdalla ovat kamalat/neli�metri ja siell� tappi & sauvasolut k�r�ht�v�t ja niin on pieni osa n�k�� pysyv�sti menetetty. Suurennuslasi & aurinko ovat hyv� analogia yll�mainitulle. Miten laserin allonpituus vaikuttaa silm�n havaitsemaan sen kirkkauteen ? N�kyv�n aallonpituuden lasereilla nytkkis��nt�n� on, ett� mit� pienempi luku, sen kirkkaampi s�de. Eimerkiksi vihre� laser on monta kertaa kirkkaampi kuin punainen juuri n�k�kyvyn rajoilla oleva s�de. Esimerkiksi 1mW vihre� n�ytt�� monta kertaa kirkkaammalta kuin 15mW / 670nm punainen HeNe. Jos menn��n viel� lyhyempiaaltoisiin lasereihin, kun vihere�, niin sitten silm�n herkkyys alkaa taas laskea niin kuin muullakin valolla. Silm�n herkkyysk�yr� aallonpituuksille muistuttaa Gaussin k�yr��, ja herkkyys punaiselle on "jyrk�ss� kohdassa" - siis siten ett� 10-20nm ero "eri punaisten" aallonpituudessa aistitaan moninkertaisena kirkkauserona. Mill� alueella (nm) ihmissilm� havaitsee laserin ? Standardivastaus ihmissilm�n toiminnasta: silm� havaitsee s�teily� v�lill� 380 nm - 780 nm. Tuo on sitten vain standardivastaus, totuus on hieman toisen- lainen. Raportoituja tapauksia tuolta pitk�st� p��st� (siis punaisesta) on ainakin 900 nm:��n asti, joskin noilla aallon- pituuksilla intensiteetin t�ytyy olla melkoinen (mahdollisesti jo selm�� vaurioittava). Kaikkein kirkkaimpana ihmissilm� n�kee noin 550 nm:n kellan- vihre�n. Eli jos riviin laitetaan 1 mW:n lasereita, tuonv�rinen n�ytt�� kirkkaimmalta. Laserdiodeja on saatavilla pitk�st� punaisesta hieman kellanpunaiseen (siis lyhimmill��n noin 630 nm). Halvimmat pointterit ovat tuolla 670 nm:n nurkilla. Paljon paremman ja n�kyv�mm�n pointterin saa, jos hankkii 630 nm:n vehkeen. Hinta tosin on sitten jo ainakin kaksin- kolminkertainen. N�kyv� kirkkauskin on sitten samalla teholla kaksin-kolminkertainen. Mille v�risin� puolijohdelasereita on saatavana ? Laserdiodeja saa helposti tuonne infrapunan puolelle (900 nm ymp�rist�). T�m�n lis�ksi on punaisia (vanhemmat 700 nm, uudemmat 630 ymp�rist�ss�) ja nyky��n my�s rajoitetusti sinisi�. Siniset ovat aivan uusia ja mak- savat hunajaa. Niitten saatavuus on my�s mit� sattuu. Lasermoduleina on saatavana my�s vihreit�, mutta niiss� on hieman toinen toimintaperiaate (laserdiodeilla pumpataan energiaa laseroivaan kitee- seen). Hintaa on enemm�n, koska komponentti on monimutkaisempi. T�llaisen pumpatun laserin s�teen laatu on huomattavasti pelkk�� diodia parempi. K�yt�nn�ss� siis laserdiodipuolella n�kyv�t puolijohdelaserit ovat punaisia. Onko markkinoilla UV-valoa tuottavia puolijohdelasereita ? Sinisi� tai sit� lyhyempi� aaltoja tuottavia puolijohdelasereita ei ole markkinoilla viel�. Siniset ovat tulossa, mutta UV:ta saadaan odottaa. Taajuuden kahdentavilla ep�lineaarisilla kiteill� tuota UV:ta saadaan kyll� sopivasta punaisesta laserista aikaan (esimerkiksi 680 nm antaa 340 nm ulos), mutta hy�tysuhde on kurja ja hinta hurja. Miten toimii valkoista valoa antava valoshossa k�ytetty laser ? Valkoisia lasereitakin on tehty. Tosin t�ss� m��ritteleminen on hankalaa, mutta showpuolen ihmiset todella puhuvat valkoisista lasereista. N�m� ovat yleens� kaasu- tai v�riainelasereita, jotka emittoivat kolmea tai useampaa aallonpituutta, jolloin tuloksena on tiukka valkoiselta n�ytt�v� s�de. Toinen vaihtoehto on k�ytt�� kolmea erillist� laseria, joitten s�teet yhdistet��n jollakin optiikalla. T�m�k��n ei ole vallan helppoa. Miten saan kiinnitetty� laserosoittimen aseen lasert�ht�imeksi ? RS-componentsilla on myynniss� (ainakin 1999 luettelossa) tuollainen laser pidike. Kaikki s��d�t tapahtuu kuusiokoloavaimella. Kiinnitys ruuveilla. Suunniteltu halkaisialtaan 15 millisille lasereille, mutta pienell� virittelyll� siihen saa ohuempiakin, koska tuo reik� laserille on s��dett�v�. Miten voin hy�dynt�� laserosoittimesta irrotettua laserdiodia ? Lasrdiodiohjaimen tekeminen on hieman tarkkuutta ja kokemusta vaativaa puuhaa, koska laserdiodit ovat huvin herkki� hajoamaan ylivirrasta tai stattisista s�hk�purkauksista. K�yt�nn�ss� nuo diodit kannattaa pit�� yhdess� ohjauselektroniikkansa kanssa. Lis�ksi tuollainen diodi on keskim��rin varsin tyls� vehje ilman kollimoivaa optiikkaa, joten useimpii tarkoituksiin kannattaa pit�� viel� optiikkakin mukana. K�yt�nn�ss� jos lasers�dett� haluat, kannattaa ottaa se koko lasermoduuli sellaisenaan ja korvata ainoastaan laserosoittimen paristot jollain j�rkev�mm�ll� saman j�nnitteen antamalla tehol�htell�. Kuinka tehokas laseri tarvitaan paperin polttamiseen ? Karkea arvio paperin sytytt�miseen tarvittavasta teholuokasta: Auringon s�teilyn intensiteetti on noin 1 kW/m2. Suurennuslasin (= polttolasin) halkaisija on 3 cm. T�m� tuottaa pinta-alaksi noin 7 cm2, joten suurennuslasin alueelle tulee s�teilytehoa noin 700 mW. Kun t�m� fokusoidaan paperinpalalla, kyll� k�r�ht��. Itse asiassa tuohon syttymiseen vaikuttaa ainoastaan l�mp|tila ja sytytett�v� materiaali. L�mmitysteholla ei ole niink��n suoranaista merkityst�, pienempi teho riitt��, jos se on fokusoitu pienelle alueelle. Tosin t�ss�kin tulee raja vastaan l�mm|njohta- vuuden kautta. Parhaiten syttyy s�teily� hyvin absorboiva (= musta) materiaali, jolla on matala leimahduspiste ja huono l�mm�njohtavuus. Toisaalta kiilt�v� materiaali, jolla on korkea leimahduspiste ja hyv� l�mm�njohtavuus, on huono syttym��n. Eli se tarvittava teho riippuu paljon millaisessa sovellutuksessa tuota laseria k�ytet��n. Elektroniputket Mist� saa ostaa osia putkivahvistimiin ? Putkivahvistien komponenttien saatavuus on hiukan heikohko verrattuna muihin elektroniikan komponentteihin. Seuraavia putkituotteiden hankinpaikkoja uutisryhm�ss� on mainittu: * [38]Antique Electronics Supply on USA:ssa toimiva putkialaitteiden tarvikkeita myyv� liike, jolla on webbisivut osoitteessa [39]http://www.tubesandmore.com/ * [40]Yleiselektroniikasta saat ainakin 33+33uF/450V yhdistelm�konkondensaattoria ja heill� on luettelossaan aksiaalisia Panasonicin 450 V elkoja, webbisivut osoitteessa [41]http://www.yeoy.fi/ * [42]Salon Yhteishuolto Oy pit�� varastoissaan joitain yleisimpi� putkityyppej�, webbisivut osoitteessa [43]http://www.salonyhteishuolto.fi/ * RS Electronics katalogissa on yksi pieni p��temuuntaja (3.5W, 15-20 euroa), saatavana esimerkiksi Yleiselektroniikan kautta tilaamalla * Tampereella T:mi K Salminen (03-2550343 arkisin 13- 16.30) myy kaikenlaisia putkitarvikkeita, my�s p��temuuntajia * Turussa [44]Intertrafo tekee muuntajia tilauksesta, webbisivut osoitteessa [45]http://www.intertrafo.fi/ * [46]Bebekill� on myynniss� muutamia verkkomuuntajamalleja, joista saa ulos putkilaitteissa tarvittavia k�ytt�j�nnitteit�, webbisivuit osoitteessa [47]http://www.bebek.fi/ * Radio-Duo Helsingiss� myy putkia (kohtalainen valikoima) ja heid�n kauttaan saa audiomuuntajia (mittatilauksenakin) sek� putkilaitteiden kondensaattoreita * Kananadalainen [48]Hammond Manufacturing valmistaa p��temuuntajia, webbisivut osoitteessa [49]http://www.hammondmfg.com/, tuotteiden tilaamista voinee kysell� LECTRON ENGINEERINGin kautta (e-mail: lectron@dlc.fi, puh (09) 548 1548) Vanhoista putkilaitteista voi l�yt�� k�ytt��n sopivia p��temuuntajia. Kitaravahvistimienkin p��temuuntajia voi yritt�� soveltaa, jos paras hifilaatu ei ole vaatimuksena. Miten on tullien kanssa kun tilaa elektroniikkakomponentteja ulkomailta ? Elektroniikkakomponenttien tulliprosentti ei ole vakio, vaan riippuu komponenttityypist�. Nyrkkis��nt�n� voi sanoa, ett� kun tilaa tavaraa lentopostilla ja maksaa ALV:n ja virkailijan t�m�n p��lle m��r��m�t tullit, niin loppuhinta markkoina on noin 8 * ostoksen dollarihinta. Toisille komponenteille tulli on jopa 0% ja toisille taas 3 %. T�m� riippunee hyvin paljon siit� millaista komponettiteollisuutta kotimarkkinoillamme on ja mit� ei. Komponentteja tilatessa on mahdollista, ett� joudut tullissa etsim��n tulliluettelosta kyseisen komponenttityypin, jotta tullivirkailija pystyy osoittamaan maksettavan tullin m��r�n. Kauanko kitaravahvistimien putket kest�v�t ? Yhden p��teputken soitinvahvistime (esim. Fender Champ) ovat tyypillisesti puhtaasti A-luokassa toimivia. Harva n�it� laitteita niin aktiivisesti keikoilla k�ytt��, ett� putkien kulutus kovin suureksi kasvaisi. P��teputkihan n�iss� on yleens� se mit� tarvitsee vaihtaa. Soundi on paras mittari n�iss� koneissa putken vaihdon suhteen. Kun rupinen soundi muuttuu viel� rupisemmaksi ja se alunperinkin v�h�inen h�nk� tosissaan loppuu niin vaihdon aika on koittanut. Miten biasoinnin s��t� on tehty putkivahvistimissa ? Biasointi on suomeksi toimintapisteen s��t�. K�yt�nn�ss� se tarkoittaa putken lepovirran s��t��. Lepovirran s��t� on ik��nkuin auton tyhj�k�ynnin s��t�; kun putken virta on liian ��ni on v�h�n ep�musikaalinen (ylimenos�r��) eik� oikein syty hyvin. Jos tyhj�k�yntivirta on liian suuri (ik��nkuin A-luokkaan p�in) p��teaste reagoi herk�sti signaaliin, mutta putkien kuluminen on nopeampaa. BIAS-s��d�ist� on tehty numeroa, sill� jotkut el�v�t ko. duunia tekem�ll� (leve�stikin USA:ssa) . On luonnollisesti selv��, ett� putkista saa parhaan hy�dyn, kun toimintapiste on optimaalinen, mutta vaikka asetukset eiv�t olisikaan ihan optimaalisia, niin yleens� homma toimii viel� aika hyvin. P��teputkilla biasointihomma hoituu taloudellisesti siten, ett� k�ytt�� samannumeroisia p��teputkia kuin mihin kone on s��detty. T�ll�in voi saada kaupasta vaihtoputket jopa reissun p��ll�. Fendereiss� ja Marshalleissa p��teputkien lepovirta tavallisesti on 28-35 mA per putki. On eduksi, mik�li putkien tai parien virrat ovat mahdollisimman yht�suuret. Silloin anodij�nnitteen brummi kumoutuu p��temuuntajassa. Katodibiasoiduilla vahvistimilla toimintapisteen s��t� tapahtuu tyypillisesti katodivastuksen arvoa muuttamalla. T�h�n ei yleens� ole tarvetta sill� katodibiasoiduissa p��teasteissa toleranssit ovat melko suuret. Kiinte�� hilaetuj�nnitel�hdett� k�ytt�vill� vahvistimilla toimintapiste s��det��n hilaetuj�nnitett� muuttamalla (fixed-bias). T�t� varten voi vahvistimessa olla potikka tai sitten t�ytyy vaihdella yleens� yht� vastusta. Nyrkkis��nt�n� voi pit��, ett� kun anodit alkavat hehkumaan (ne p��limm�iset elektroidit) niin silloin putket k�yv�t ihan liian kuumana ja niiden elin ik� on todella lyhyt. Kaikki t�m�n alle vaikuttaa l�hinn� vahvistimen s�r�ytymiseen sek� maksimi tehoon. Putkityypille on datalehdiss� m��ritelty maksimi anodih�vi�teho wateissa. Kun mitataan anodin ja katodin v�linen j�nnite-ero ja sijoitetaan t�m� ja anodih�vi� kaavaan I=P/U saadaan maksimi lepovirta. Putkea ei kannata s��t�� kitaravahvistimissa n�in suurelle lepovirralle vaan johonkin 0.6*I tienoolle. HiFi vahvistimet ovat asia erikseen. Putkivahvistimien biasoinnista l�ytyy lis�� juttua osoitteesta [50]http://duncanamps.simplenet.com/technical/scopebias.html. Releet Mist� l�yd�n verkkovirran ohjaamiseen sopivia releit� ? Esmi on tehnyt sopivia releit� laajalla kelan j�nnitealueella (ainakin 12, 24, 48, 110 ja 230V, sek� AC ja DC). Releille on saatavissa DIN-kiskoon sopiva kantakin. K�rkien virtakestoja n�iss� on yleens� 10 tai 16A ja varustetut yhdell� tai kahdella vaihtokoskettimella. N�it� lienee saatavissa s�hk�asennusliikkeist�, tosin satavilla olevat mallit voivat olla p��asiassa noita 230V ja 24V malleja, mutta tilaamalla saa muutakin. Millaisella kytkenn�ll� voin pistaa releen koskettimien kipin�inti� ? Pieni kondensaattori tarpeeksi suurella j�nnitekestoisuudella (1500 V) releen kontaktien yli voi auttaa est�m��n kipin�inti�. Pelkk�� kondensaattoria parempi ratkaisu on kuitenkin k�rkien yli sarjassa olevia kondensaattoria (100nF..470nF, 250VAC, X) ja vastusta (50R..100R, 1/2W), jotta uusia h�iri�it� ei esiintyisi latautuneen kondensaattorin purkautuessa k�rkien sulkeutuessa. N�it� kondensaattoreita k�ytett�ess� kannattaa muistaa, ett� nuo kondensaattorit p��st�v�t jonkin verran virtaa l�vitseen kun releen koskettimet ovat auki, joten ne eiv�t sovellu k�ytett�v�ksi kaikkiin sovellutuksiin. Mist� l�yd�n releen, joka napinpainalluksesta menee p��lle ja seuraavasta sammuu ? Esimerkiksi Esmi on tehnyt sys�ysreleiksi kutsuttuja releit� v�h�n joka j�nnitteelle (ainakin 12, 24, 48, 110 ja 230V) sek� vaihto- ja tasaj�nnitteille. Jos haluat tehd� saman toiminnon elektronisesti ja k�ytt�� ulostulossa tavallista relett�, niin kokeile seuraavaa kytkent�ideaa: GND Vcc | | +------------+ [COIL] | __|___ | | | | s | | C +--|D Q|----[R]--B NPN ohjauspulssi -------|ck | | E | Q-|--+ | |__r___| GND | 4013 GND T�ss� [COIL] on releen kela, jossa rinnalla tarvittava suojadiodi. _________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[51]tomi.engdahl@iki.fi> [52]Back to home page References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#yleista 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#vastukset 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#kondensaattorit 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#diodit 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#transistorit 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#tyristori 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#led 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#opto 9. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#vastukset 10. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#kiteet 11. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#kelat 12. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#muuntajat 13. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#digitaalipiirit 14. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#analogiapiirit 15. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#sekalaisetpiirit 16. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#laser 17. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#putket 18. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/komponentit.html#releet 19. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html 20. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/vakiosarjat.html 21. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/vakiosarjat.html 22. http://www.irf.com/ 23. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml06.htm 24. http://www.supertex.com/Products/App_Notes/app_notes.htm 25. http://www.netcomuk.co.uk/~wwl/count.html 26. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/laskin_kelat.html 27. http://www.trafox.fi/ 28. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml08.htm 29. http://www.irf.com/ 30. http://www.dalsemi.com/ 31. http://www.maxim-ic.com/ 32. http://www.micronas.com/ 33. http://www.micronas.com/products/documentation/consumer/mas3507d/index.php 34. http://www.micronas.com/products/documentation/consumer/mas3507d/index.php 35. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml10.htm 36. http://www.national.com/pf/LM/LM555.html 37. http://www.exar.com/ 38. http://www.tubesandmore.com/ 39. http://www.tubesandmore.com/ 40. http://www.yeoy.fi/ 41. http://www.yeoy.fi/ 42. http://www.sci.fi/~salyhhuo/ 43. http://www.salonyhteishuolto.fi/ 44. http://www.intertrafo.fi/ 45. http://www.intertrafo.fi/ 46. http://www.bebek.fi/ 47. http://www.bebek.fi/ 48. http://www.hammondmfg.com/ 49. http://www.hammondmfg.com/ 50. http://duncanamps.simplenet.com/technical/scopebias.html 51. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 52. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Kaapelointikysymykset Perusteet Miten saa laskettua kuparijohdon vastuksen kun tiedet��n pituus ja poikkipinta-ala ? Laskemiseen voi k�ytt�� seuraavaa kaavaa: R = L * roo / A Miss�: * Johtimen tasavirtavastus per metri = R * Johtimen pinta-ala (neli�metri�) = A * Johtimen pituus (metri�) = L * kuparin ominaisvastus (ohmimetri�) = roo = 1.67E-8 Esimerkiksi kuparijohtimella, jonka pituus on 9 m ja poikkipinta-ala 1.5 neli�millimetri� (eli 1.5E-6 neli�metri�) on 9 * 1.67E-8 / 1.5E-6 =0.1 ohmin resistanssi. Kannattaa huomioida, ett� roo riippuu l�mp�tilasta. Kuinka paljon tulee j�nniteh�vi�t� 100 metrist� 6mm^2 kuparikaapelia 10A tasavirran siirrossa ? Seuraavassa laskelma lyhyesti: * Kuparin "roo" eli ominaisvastus on 0,01786 ohm * m/mm2 (+20 ast.l�mp�tilassa) * Elikk� siirtotien resistiivinen vastus R = "roo" * (100 + 100) / 6 = 0,5953333.... eli n. 0,6 ohm. * J�nnitteen alenema johdossa Uh = Rj * I, jossa Rj = johtovastus ja I = johdossa kulkeva virta. Elikk� j�nnitteen alenema 10 A virralla on 0,6 * 10 = 6 V. * Tehoh�vi� Phj = I * Uhj, jossa Uhj = h�vi�j�nnite kaapelissa. Elikk� kaapelissa katoaa tehoh�vi�n� 10 * 6 = 60 W. Miten voin arvioida paljonko virtaa mink�kin paksuisesta kaapelista saa vied� l�pi turvallisesti ? Suurimmalle osille normaaleista kaapeleista p�tee summittainen nyrkkis��nt� 10A/mm^2. Kaapelia valittaessa kannattaa valita varman p��lle riitt�v�n paksu ja ottaa huomioon kyseisen sovellutuksen turvam��r�ykset. Mit� materiaalia k�ytet��n telekaapelin johtimissa ? Yleisin johtimien raaka-aine on hehkutettu kupari. Joissain 1- ja 2-parisissa ilmajohdoissa k�ytet��n kuparoitua ter�st�. Mik� on signaalin nopeus kaapelissa ? Signaalin etenemisnopeus kaapelissa riippuu kaapelin ominaisuusksista ja on yleens� luokkaa 0.5-0.8 kertaa valon nopeus. Nopeus on siis yleens luokkaa parisataa metri� mikrosekunti eli 220 000 km/sek. Erikoiskaapeleissa etenemisnopeus saattaa olla paljon t�t�kin pienempi. Signaalin eteneminen pupinikaapeleissa (keloja sis�t�v�t puhelinkaapelit joita ei pahemmin en�� Suomessa k�ytet� miss��n) signaalin etenemisnopeus on murto-osa valon nopeudesta (1/10 osa ?). Piirilevyn vedoissa signaalinopeuksista k�ytet��n joskus nyrkkis�nt�� 10 sentti� per nanosekunti. Mit� k�yt�nn�ss� tarkoitetaan esim. 75 ja 50 ohmisilla koksiaalikaapeleilla ? Koaksiaalikaapeleissa kaapelille ilmoitetaan nimellinen impedanssi, joka on yleisimmill� koaksiaalikaapelityypeill� 50 tai 75 ohmia (riippuen kaapelityypist�). Kaapelin nimellinen impedanssi kuvaa kaapelin omaisuuksia suurtaajuisille signaaleille. T�ss� tapauksessa suurtaajuisena signaalina voidaan pit�� kaikkia signaaleita, joiden aallonpituus ei ole paljoa kaapelia pidempi. Esimerkiksi 50 ohmin kaapeli n�ytt�� sy�tt�v�n laitteen kannalta 50 ohmin kuormalle. K�yt�nn�sn sovellutuksissa koaksiaalikaapeilit tyypillisesti p��tet��n kummastakin p��st� kaapelin impedanssin suuruisilla p��tevastuksilla, joiden avulla voidaan v�ltt�� haitalliset signaalin heijastumiset kaapelin p�ist� (signaali heijastuu aina paikasta, jossa impedanssi muuttuu). Tyypillisesti kaapelien p��tt�minen tapahtuu siten, ett� sy�tt�v�n laitten ulostuloimpedanssi suunnitellaan saman suuruiseksi kaapelin kanssa ja sis��ntuloihin laitetaan tarpeellinen p��tevastus (kaapelin impedanssin suuruinen). Jos kaapelin p�ihin liitetyt laitteet on suunniteltu toimimaan toisenlaisilla impedansseilla kuin mit� kaapelissa on sek� kaapeli on pituudeltaan v�hint��n signaalin suurimman taajuuskomponentin aallonpituuden luokkaa, aiheuttaa impedanssien ep�sovitus ei-toivottuja signaalih�vi�it� sek� signaalin heijastumista kaapelissa edestakaisin (sotkee l�hetett�v�n signaalin aaltomuotoa tai aiheuttaa "kaikua" riippuen kaapelin pituuden suhteesta signaalin nopeuteen). Yleisin radiotekniikassa k�ytetty kaapelin impedanssi on 50 ohmia. T�t� samaa kaapelin impedanssia k�ytet��n my�s tietokonesovellutuksissa (mm. koaksiaalikaapelia k�ytt�v� Ethernet). 75 ohmin koaksiaalikaapelia k�ytet��n yleisesti videotekniikasta. T�t� kaapelia k�ytet��n muunmuassa videokaapeleissa, PC:n VGA-monitorin kaapeleissa (siell� on useita 75 ohmin koaksiaalijohtimia sis�ll�) sek� yhteisantenniverkoissa. T�m�n lis�ksi 75 ohmin koaksialikaapelia k�ytet��n digitaaliaudiossa (S/PDIF-liit�nn�n kaapeli) sek� teletekniikassa. L�hiverkot Miten teen parikaapeliethernettiin (10Base-T) koneen ja HUB:in v�liin kaapelin ? HUBiin koneita kytkett�ess� k�ytet��n suoraa kaapelia. Eli johdot menee suoraan saman numeroisiin nastoihin kummankin p��n liittimiss�. On Hyv� Tapa(tm) pit�� parit yhdess�. 10BaseT:ss� k�ytett�v�t parit menev�t pinneihin 1+2 ja 3+6. Ja jos kerran kaapelin meinaa itse tehd� niin se kannattaa tehd� ihan virallisten v�rien mukaan (EIA/TIA 468B) ja kytke� oikein kaikkin nelj� paria. T�ss� v�rij�rjestys (kumpaankin p��h�n t�ss� j�rjestyksess�): 1. vih-va 2. vih 3. ora-va 4. sin 5. sin-va 6. ora 7. rus-va 8. rus Tarkoitus olisi liitt�� kaksi vierekk�isiss� taloissa olevaa PC:t� toisiinsa. Mink�lainen kaapeli/verkkotyyppi olisi sopivin ? Jos et�isyys koneiden v�lill� on alle 100 metri�, niin normaali ethernet-verkko toimii ainakin et�isyyden puolesta ihan hyvin. Edullisian mahdollisuuksina tulevat mieleen ohutethernet (10Base-2) ja parikaapeliethernet (10Base-T). Jos et�isyytt� on enemm�n, niin pit�� tyyty� hitaampiin kiinte�n linjan modeemeihin jotka sitten kytket��n tietokoneiden sarjaporttiin. Periaatteessa verkkokorteiksi kelpaavat mitk� tahansa halvat BNC-liittimelliset ethernet-kortit. Alle tonnilla pit�isi saada 2 ethernet-korttia, tarvittava m��r�n kaapelia (alle euron metri) liittimin varustettuna, T-palat ja terminaattorit. Ohutethernetkortissa on sellainen ongelma, ett� ne eiv�t kest� kovinkaan hyvin j�nnitepiikkej�, joita saattaa t�llaisessa sennuksessa synty� (hajoavat parinsadan voltin j�nnitepiikill� helposti). Jos rakennusten v�lille meinaa kaapeloida, niin k�ytt�sin v�hint��n 10Base-T kortteja, koska niiden muuntajaerotus takaa paremman eristystason (l�hes samaa luokkaa modeemien kanssa). Parikaapeliethernetille tarvitaan pariakaapelia (verkkoa varten tehty kaapeli maksaa alle euron metri pieniss� eriss�, sata metrin rulla maksaa noin 30-50 euroa) mutta ethernetsignaali saatta kulkea ihan hyvin hyv�laatuisessa puhelinkaapelissakin (kannattaa testata varmasti ennen kuin upottaa kaapelin maahan). Varoituksen sana tosin: Kun asennat l�hiverkon ulkotilojen kautta, asetat molemmat koneet alttiiksi h�iri�ille ja/tai jopa vaurioille, jos pahasti k�y. Ukonilmalla tarpeeksi l�helle iskev� salama saattaa aiheuttaa vakavat vauriot koneisiin tai v�hint��n rikkoo verkkokortit. Ukkosvaaran takia kaapelia ei kannata sijoittaa korkealle ilmaan, vaan mielummin kaivaa maahan. Kaapeloinnissa kannattaa k�ytt�� kaapelia joka on suunniteltu ulkok�ytt��n tai muuten verkon ik� voi j��d� hyvin lyhyeksi. Jos kaivat kaapelia maahan, niin kaapeli kannattaa sijoittaa jonkunlaisen putken sis��n ja kannattaa sitten haudata tup putki maan sis�lle riitt�v�n syv�lle, ett� se ei heti huhtikuussa ole routinut pinnalle. Talojenv�lisess� kaapeloinnissa kaannattaa muistaa ett� knell� tahansa ei ole oikeutta kaivella toisten maata ja vet�� kaapelia minne vaan. Jos kummatkin rakennukset sijaitsevat samalla tontilla ja omistat maa-alueen tai saat maanomistajalta luva, niin kaapelin asentamisessa ei ole mit��n ongelmia. Jos kaapeli kulkisi kahden eri tontin v�lill�, niin silloin kyseess� olisi telelinja jollaisia saa asennella vaan teleyhti�t. Vuokrataan puhelinyhti�lt� kiinte�sti kytketty johtopari talojen v�lille ja laitetaan p�ihin kiinte�n linjan modemit. Mit� telekaapelointit�it� saan tehd� itse ? Kiinteist�n puhelinsis�johtoverkon rakentamis- ja yll�pitoty�t� saa tehd� vain siihen valtuutettu teleurakoitsija. Puhelinsis�johtoverkoksi katsotaan my�s t�llaisena k�ytett�v� muu televerkko, esimerkiksi ns. avoin kaapelointij�rjestelm�. Valtuutusta teleurakointiin haetaan Viestint�virastolta. Yleiseen televerkkoon liitettyyn erillisverkon rakentamis- ja yll�pitoty� edellytt�� valtuutuksen t�m�n verkon teleurakointiin. Valtuutusta ei kuitenkaan tarvita, jos liitt�minen tapahtuu liit�nt�ominaisuudet t�ysin m��rittelev�n telep��telaitteen avulla (esim. dataverkot). Puhelinsis�johtoverkkojen ja yhteisantennij�rjestelmien suunnittelu ei edellyt� valtuutusta teleurakointiin. Sellaiset pienimuotoiset teleurakointity�t, jotka voidaan tehd� ilman valtuutusta, on esitetty Viestint�viraston m��r�yksen Viestint�virasto 23 D/2002 M pyk�l�ss� 11: 11 � Valtuutuksenvaraisuudesta vapaat ty�t Telemarkkinalain 12 �:n 2 momentissa tarkoitetuksi valtuutusta vaativaksi teleurakoinniksi ei katsota seuraavia v�h�isi� t�it�: * 1) yhden haltijan k�yt�ss� olevan kiinteist�n puhelinsis�johtoverkon raken-taminen tai yll�pito, kun pistorasioiden tai pistorasiayhdistelmien m��r� ver-kossa on enint��n kymmenen; * 2) huoneiston tai muun tilan haltijan tiloissaan puhelinsis�johtoverkkoon verkon omistajan luvalla tekem�t v�h�iset muutos- ja korjausty�t kuten kytkent�muutoksen tekeminen t�h�n tarkoitetussa kalusteessa ja puhelinpisto-rasian vaihto, siirto tai lis�ys; * 3) enint��n kolmehuoneistoisen asuintalon antenni- tai yhteisantenni-j�rjestelm�n rakentaminen, muuttaminen tai yll�pito; sek� * 4) teleurakointiin sis�ltyv�t, televerkon ominaisuuksiin vaikuttamattomat ty�t, joita teht�ess� ei voi saada tietoa televiestinn�n sis�ll�st�. Edell� kuvattu m��r�ys on tullut voimaan vuonna 2002 ja on voimassa vuoteen 2007 saakka. Valokaapeli Mit� valokaapeleissa olevat kirjainmerkinn�t tarkoittavat ? Helkama-Kaapelin painattama kirjanen "Helkama valokaapelit tiedonsiirrossa 1997" kertoo, ett� kalokaapeleissa k�ytet��n SFS 5648:n mukaista merkint�j�rjestelm��. Esimerkiksi valokaapelin FYMS 4 GKL merkint� tarkoittaa seuraavaa: F = valokaapeli F = valokaapeli Y = syd�nrakenne: ontelo M = rakenneosat sis�lt� ulosp�in (n�it� kirjaimia voi olla useita): muovi S = k�ytt|tarkoitus: sis�asennus 4 GK = nelj� monimuotokuitua tyyppi� 62,5/125 mikrometri�... L = ...joissa kussakin 250 mikrometrin p��llyste. Eri kuitujen v�ritunnukset on my�s standardoitu. Nelikuituisessa kaapelissa kuitujen v�rien pit�isi olla sininen, valkoinen, keltainen ja punainen. T�ss� sitten tarkemmin tuo tunnusj�rjestelm�: Valokaapelin tunnuksen alussa on aina F. Syd�nrakennevaihtoehdot: T = tiukka kerrattu Z = v�lj� kerrattu X = urarunko Y = ontelo Rakenneosien tunnukset: A = alumiini B = laminoitu D = poimutettu F = litte� ter�slanka G = sinkitty ter�slanka H = metallisuojaus J = juutti K = kannatink�ysi L = lyijy M = muovi O = t�ytemassa P = py�r�lanka V = ter�snauha K�ytt�tarkoitus: S = sis�tiloissa U = ulkotiloissa W = vesist�iss� T�m�n j�lkeen tulee kuitujen lukum��r�t ja tyypit: SM = yksimuotokuitu (ITU-T G.652) DS = dispersiosiirretty yksimuotokuitu (ITU-T G.653) GI = monimuotokuitu 50/125 um GK = monimuotokuitu 62,5/125 um GN = monimuotokuitu 100/140 um Kuitujen p��llystetunnukset: L = 250 um V = 400 um W = 500 um T = 900 um R = kuitunauha Kuitujen tunnistusv�rit (kuidun p��llysteess�): Ensimm�inen kuitu on aina sininen ja viimeinen aina punainen huolimatta muista v�ris��nn|ist�. Toinen, kolmas, nelj�s ja viides kuitu ovat v�reilt��n j�rjestyksess� valkoinen, keltainen, vihre� ja harmaa. Jos kuituja on samassa ryhm�ss� enemm�n kuin 6, v�rit toistuvat siten ett� 6. kuitu on valkoinen, 9. on harmaa, 10. on taas valkoinen jne. T�ss� tapauksessa k�ytet��n lis�ksi jotain toista merkint�� (lis�v�ri� tai vastaavaa). Jos kuidut on jaettu ryhmiin, ryhm�t tunnistetaan vastaavan j�rjestelm�n mukaisista merkkilangoista. (Jos on kyseess� urarunkokaapeli, voi olla ett� vain ensimm�inen ja viimeinen ryhm� on varustettu merkkilangoilla: n�m� tiet�en voi p��tell� loput.) _________________________________________________________________ [1]Tomi Engdahl <[2]Tomi.Engdahl@iki.fi> [3]Back to home page References 1. http://www.hut.fi/~then/ 2. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Laitteiden kotelointi Perusteet Miten saan omille kytkenn�illeni sopivan kotelon ? Helpoin ja yleens� tyylikk�in ratkaisu on valmiiden koteloiden k�ytt�minen. Valmiita koteloita on monen hintaisia, joten mukana on kohtuullisen edullisia (parilla kympill� saa ja ihan hyv�n pienen muovikotelon). Varsinkin jos laitteen pit�� olla hyvon n�k�inne ulkoap�in tai kunnolla suojattu, niin itse rakentaminen ei ole j�rkev� vaihtoehto jollei ole oikein taitava muovin tai metallin k�sittelyss�. Joskus vahoista hajonneista laitteista saa k�tevi� koteloita kun ottaa pois vanhat sisukset ja laittaa tilalle oman elektroniikka. Mitk� ovat toivottavia ominaisuuksia elektroniikkalaitteen kotelossa ? Laitekotelon tarkoituksen on suojata kytkent�� ulkoisilta mekaanisilta rasituksilta, joten sen tulisi olla mekaanisesti riitt�v�n kest�v� k�ytt�ymp�rist�n rasituksille. Moneen pukkukytkent��n riitt�� halpa muovikotelo, mutta jos laite joutuu kovaan k�sittelyyn, niin silloin metallikotelo on ainut oikea ratkaisu. Jos s�hk�laitteessa on sis�ll� vaarallisen suuria j�nnitteit� (yleens� verkkoj�nnite), niin silloin kotelon tulee suojata ett� n�m� j�nnitteet eiv�t ole k�ytt�j�n kosketeltavissa. Yhten�inen muovikotelo laitten ymp�rill� tarjoaa hyv�n eristyksen ja suojauksen. Metallikotelokin tarjoaa mekaanisen suojauksen, mutta jos laitteessa on vaarallisia j�nnitteit�, niin laitteen sis�elektroniikka on rakennettava niin ett� se ei p��se kosketuksiin metallikotelon kanssa ja metallikotelo on turvallisuuden vuoksi maadoitettava. Jos laitteen sis�osissa on voimakkaasti l�mpevi� osia, niin metallikotelo on hyv� ratkaisu koska se p��st�� l�mp�� helposti ulos ja kest�� l�mpenemist� hyvin. Metallikoteloa voi my�s k�ytt�� tarvittaessa kuumenevien osien j��hdytysprofiilina (jos niiss� ole ole vaaralliisia j�nnitteit� ja ne on eristetty kotelosta) ja on olemassa metallikoteloita jotka on muotoiltu j��hdytysproviilin mallisesti j��hdytysominaisuuksien parantamiseksi. Jos laitteessa on sis�ll� j��hdytysripoja tai muuten kuumenevia osia, niin j��hdytysaukot ovat toivottavia kotelossa. Jos laitteessa syntyy v�h�nkin enemm�n l�mp�� tai sit� voi synty� vikatilanteessa, on laitekotelon oltava sellainen ett� se ei synnyt� palovaaraa. Sopivia materiaaleja ovat silloin metallit ja itsest��n sammuvat muovit (esim. PVC, koteloissa k�ytetty ABS jne). Jos laitteesi k�ytt�� suuritaajuisia signaaleita (radiolaitteeet, tietokonelaitteet) ne on hyv� sijoittaa tiiviiseen metallikoteloon joka suojaa et�t laitteen h�iri�t eiv�t p��se laitteen ymp�rist��n. Jos laitteesi on herkk� mittalaite tai audiokytkent� niin metallikotelo tarjoaa sille hyv�n suojauksen ulkoisia h�iri�it� vastaan. Miten teen oman alumiinikotelon ? Romukaupoista saa edulliseen hintaan melkein mink� muotoista alumiinikappaletta vain, josta pienell� vaivalla syntyy laitelotelo. Suurempiin sarjoihin voi ostaa priimaprofiiliakin, niit� l�ytyy metallikaupan luettelosta hyvin monen muotoisina. Alumiini on kiitollinen materiaali, sen muokkaaminen onnistuu k�sity�kaluilla riitt�v�sti. Ohuesta alumiinilevyst� saa k�tev�sti taivuttamalla pieni� ja isompiakon koteloita. Alumiinia koneilla ty�stett�ess� kannattaa muistaa k�ytt�� leikkuunestett� (leikkuuviina). Miten teen oman muovikotelon ? Bulkkimuoveja voi toki k�ytt�� kotelon aineena. Yksinkertaisinta, ellei koneita ole k�yt�ss�, on leikata sivujen muotoiset palat ja ruuvata ne toisiinsa muovi- tai alumiinilistoilla. Useissa muoveja myyviss� liikkeiss� on leikkauspalvelu, joten voi tilata sopivat muovinpalat valmiiksi leikattuina sopivan kokoisiksi. Muovista voi my|s l�mp�� hyv�ksi k�ytt�en v��nt�� halutun muotoisia kansia ja muita osia. Kun muovia rupeilee k�sittelem��n on hyv� tiet�� k�ytetyn muovin ominaisuuksista. Esimerkiksi pleksiin j�� hyvin helposti l�mmitett�ess� tai porattasessa j�nnityksi� joista kappale yleens� murtuu. PVC-muovilevy on kiitollinen kotelomateriaali kun se ei lohkeile mitenk��n helposti. PVC-muovi on lis�ksi hyv� s�hk�eriste (k�ytet��n mm. kaapelien eristeaineena) ja itsest��n sammuva (toivottava paloturvan kannalta). Miten teen erikoisen muotoisia koteloita ? Erikoisen muotoisia koteloista saa tehty� lasikuidusta, eli eli k-laitunauhasta ja epoksi- tai uretaanihartsista. Kotelo tehd��n samalla tavalla laminoimalla kuin muutkin lasikuiturakenteet. Mist� saan 19 tuuman r�kkikoteloita ja mit� ne maksavat ? R�kkikotelot ovat kaupassa ammattielektroniikan hintatasossa, eli tuollaiset halvimmat 19 tuuman kotelot maksavat helposti l�hes 60-100 euroa ja v�h�nkin paremmat enemm�n. L�hes jokaisella ammattielektroniikkaa myyv�ll� (tukku) liikkeell� noita on. Miten teen siistit tekstit ja merkinn�t laitekotelon etulevyyn ? Ehk� yksinkertaisin on ohut spriitussi tai maalikyn� ja vakaa k�si. Tulos on t�ysin kiinni tekij�n k�den taidoista ja taiteellisesta silm�st�. Jollei kotelo kuumene hirve�sti voisi tarra olla hyv� vaihtoehto. Yksi mahdollisuus saada aikaan tekstit on joidenkin valmiiden tarrakirjainten k�ytt� (isoihin teksteihin) tai omien tarrojen teko (sopiva tulostin tai teett�minen tarrafirmassa). Esimerkiksi Brotherilla on erilaisia tarratulostimia, joihin saa eriv�risi� tarranauhoja (mm. valkoinen teksti mustalla pohjalla l�ytyy). Jos pinta on oikeanlainen ja v�rit sopivat yhteen, niin lopputulos tarrakirjoittimella on aika hyv�, tosin hiukan protomaisen n�k�inen. Mik�li tekstit eiv�t ole aivan pieni�, voit k�yd� teett�m�ss� (ikkuna)mainoksia tekev�st� firmasta juuri sellaiset tarratekstit kuin haluat, ja liimata ne sitten koteloon. Hinta riippuu todella paljon paikasta, kympeist� satasiin. Leikkureilla ei yleens� voi leikata kuin nimenomaan niihin tarkoitettua tarraa (dc-fix tms). Yksi mahdollisuus on siirtokirjaimien k�ytt�. Siirtokirjaimia on saanut sek� mustina, ett� valkoisina. Voi olla vaan nykyisin vaikeampia hankkia, kun k�ytt� on v�hentynyt. Jotta nuo pysyv�t pit�� vet�� lakkaus (aerosolilla) p��lle. Tarrakirjaimet voi suojata lakan sijasta my�s kontaktimuovilla. Siisteimpi� tapoja on silkkipainaminen. Itse tekeminenkin onnistuu, mutta vaatii harjoittelua ja kalustoa. Painofirmat painavat melkein mille pinnalle vain, kunhan on tasomainen (ja joku saattaa hallita kaarevatkin muodot). Kaupallinen maksaa parista sadasta eteenp�in. Suomessa jonkinlainen monopoliasema silkkipainov�lineiss� on Seriv�ri Oy:ll�. Heill� on kyll� monipuolinen valikoima tarvikkeita, ja samasta paikasta saa ohjeita itseopetteluun. Perusv�lineet eiv�t maksa paljoa. Painokehikko/viira/seula ja kumilasta v�rin levitt�miseen riitt�v�t opetteluun, yhteens� pari sataa. Satanen v�reihin ja kemikaaleihin. Laitekoteloiden yms. tekemiseksi pit�� opetella originaalin valottaminen seulalle, muistuttaa hyvin paljon piirilevyjen tekemist�. Sopiva UV-lamppu maksaa jokusen satasen. Kalvot voi tehd� laserilla, tai huippulaatua halutessa graafiselle filmille (tulostusfirmassa). Mit� tarkempaa j�lke� haluaa, sit� enemm�n vaaditaan k�sity�taitoa (tai kalliita koneita). Metallikoten kuviot voi my�s sy�vytt�� levyn pintaan. Ensiksi ruiskuta kotelon pinta piirilevyjentekoon tarkoitetulla valoherk�ll� lakalla. Sen j�lkeen valota lakka halutuilla kuvioilla ja kehit� se. Lopuksi sy�vyt� kuviot ferrikloridilla. T�m� menetelm� toimii ainakin alumiiniin ja kupariin. Voi olla, ett� sy�vytt�misen sijaan eloksointikin onnistuisi tekstien kohtiin. Tietokone, sopiva piirto-ohjelma ja laserrkirjoitin tarjoavat monia mahdollisuuksia tyylikk�iden etulevyjen tekoon. Kun olet sunnitellut kuvion, tulostat sen lasertulostimella sopivalle parerille, jonka laminoit muovin sis��n (tarvitset laminointilaitteen tai sopivaa kotik�ytt��n tehty� laminointikalvoa). Laminoitu lasertulostus n�ytt�� varsin hyv�lt� ja on kest�v�. Graafiselle filmille (tai piirtoheitinkalvolle tai kalvotarralle) tulostamalla saa alla olevan metallipinnan n�kym��n, tai alle voi laittaa halutun v�risen paperin/muovin. Kun tulostaa kaman negatiivina, n�kyy tekstien kohdalla alusta l�pi ja muu on mustaa. Jos kotelon pinta on vaalea, yksi hyv� mahdollisuus on k�ytt�� mattapintaista laserkirjoittimeen sopivaa l�pin�kyv�� tarrakalvoa. Tulostat halutut tietokoneella suunnittelemasi tekstit kalvolle ja liimat sen sitten laitteen etulevyyn. Lopuksi lakkaus t�m�n kalvon p��lle suojaa laserin tulostusj�ljen kulumiselta. Tummenpiin kotelonpohjiin voi k�ytt�� menetelm��, jossa kuviot tulostetaan ihan normaalille A4 kokoiselle paperiselle tarra-arkille, jonka p��lle vedet��n lopuksi kerros l�pin�kyv�� itseliimautuvaa kirjamuovia - toimii hyvin ja on asiallisen n�k�inen. Mit� ovat IP-suojausluokat ? IEC529 m��rittelee laitteiden sis�ll� olevien osien suojauksen ulkopuolelta tulevaa likaa, vedelt� ja ihmisen kosketusta vastaan. Suojaustaso ilmoitetaan useinmiten kirjaimilla IP ja niit� seuraavilla kahdella numerolla. N�ist� numeroista ensimm�inen kertoo suojauksen ihmiskosketusta ja vieraita esineit� vastaan. Toinen numero kertoo suojaustason vett� vastaan. Mit� suurempia n�m� numerot ovat, sit� paremmin laire on suojattu. Ensimm�inen numero: Numero Suojaustaso Suurin koskettavan halkaisija 0 Ei suojausta 1 Suojaus k�mmenselk�� vastaan 50 mm 2 Suojaus sormikosketusta vastaan 12.5 mm 3 Suojaus johtimilta ja ty�kaluilta 2.5 mm 4 Suojaus ohuilta johdoita ja ty�kaluilta 1 mm 5 T�ysi kosketussuojaus, p�lysuojaus 6 T�ysi kosketussuojaus ja t�ysi p�lysuojaus Toinen numero: Numero Suojaustaso 0 Ei suojausta 1 Suojaus pystyst� tippuvaa vett� vastaan 2 Suojaus tippuuvaa vett� vastaan, aina 15 asteetta pystyst� saakka 3 Suojaus tippuuvaa vett� vastaan, aina 60 asteetta pystyst� saakka 4 Kest�� vesiroiskeet ja spraysuihkun 5 Kest�� vesiruiskun joka suunnasta 6 Kest�� suuripaineruiskun 7 Kest�� v�liaikaisen upotuksen 8 Kest�� pysyv�n upotuksen Esimerkiksi joihinkin pinta-asennusrasioihin merkitty suojauluokka IP44 tarkoitta, ett� sis�ll� olevat kykenn�t on suojattu niin, ett� yli 1 mm paksuiset esineet eiv�t voi koskettaa sis�ll� olevia kytkent�j� ja kotelo siet�� joka puolelta tulevia vesiroiskeita. Kotelointiluokat ja tavallisimmat k�ytt�paikat (Finnpartia luettelosta 2001): IP 20 tavallinen kosketussuojainen kuiva tila jossa ei mainitavasti p�ly� IP 22 tippuvedenpit�v� kostea tila, katoksen alla ulkona IP 23 sateenpit�v� ulkona yli 50 cm korkeudella IP 34 roiskevedenpit�v� kostea tila, m�rk� tila tai palovaaralli nen tila IP 54 p�lysuojainen p�lyinen tila IP 55 suikuvedenpit�v� m�rk� tila IP 67 veden- ja p�lynpit�v� m�rk� tila tai sy�vytt�vi� aineita sis�l t�v� tila IP 68 painevedenpit�v� veden alla Miten voin suojata elektroniikka kosteudelta ? Elektroniikan kosteussuojaukseen on monia menetelmi�. Jos tied�t, ett� kytkent��si k�ytet��n kosteassa, niin kaikki piirilevyn kupariosat tulee lakata kunnolla suojalakalla, jotta kupari ei hapettuisi kosteassa. Peitt�m�ll� valmiin kytkenn�n muoviseen suojalakkaan, voit suojata my�s komponentteja ja niiden jalkoja. Sopivia suoja/eristyslakkoja saa elektroniikkaliikeist� spraypullossa. Itse laitteen kosteussuojauksessa yksi perusratkaisu on k�ytt�� riittt�v�n tiivist� metallikotelo, joka ei p��st� kosteuta sis�lle. Hyvi� koteloita v�h�n kosteaan tilaan ovat esimerkiksi kumitiivisteill� varustetut valumetallikotelot. T�ysin ilmatiivill� kotelolla voidaan pit�� kosteus ihan hyvin ulkona. T�ysin tiiviss� kotelossa pit�� huomioida, ett� ilmanpaineen vaihtelut eiv�t saa vett� menem��n sis��n koteloon- Jos laite on kosteissa oloissa, eik� t�ytt� tiiveytt� voida saada aikaan on yksi mahdollisuus laittaa metallikotelon sis�lle pieni l�mmitin (esim. tehovastus), joka pit�� laitteen l�mp�tilan sen verran ymp�rist�� korkeampana, ett� vett� ei p��se haitallisesti tiivistym��n laitteeseen. T�t� menetelm�� k�ytet��n monissa ulos sijoitettavissa laitteissa, esimerkiksi videovalvontakameroiden suojakoteloissa. Hyv�n kosteussuojauksen pienelle elektroniikkalaittelle saa tehty� sijoittamalla sen pieneen muovikoteloon, joka valetaan sitten t�yteen epoksihartsia tai t�ytet��n sopivalla silikonilla. Kotelosta tulevat sitten vaan ulos johdonp�tk�t tai ymp�rist�olot kest�v�t liittimet. T�ll�isell� ratkaisulla saadaan vesitiivis elektroniikkapaketti, jota ei valitettavsti voi en�� korjata, jos se rikkoutuu. T�ll�ist� umpivalua k�ytet��n monissa elektroniikkamoduuleissa, kuten autoelektroniikan konetilaan sijoitettavassa elektroniikassa ja esimerkiksi DC-DC-muuntimien koteloissa. Jos ei halua valuhommiin ryhty�, niin joissain tapauksissa kotelon t�ytt�minen tai ainakin kytkent�jen suojaaminen sopivalla vaseliinilla voi tarjota hyv�n ratkaisun. Suojarasvaksi k�ynee auton akun napojen suojaksi tarkoitettu rasva. Se est�� ilmankosteuden p��syn akkukengille eli k�yt�nn�ss� hapetumisen. T�t� suojarasvaa l�ytyy autotarvikeliikkeist�. Miten teen vesitiiviin suojauksen l�mp�tila-anturille ? L�mp�tila-anturin voi suojata ulko-oloja vasten joillain seuraavista menetelmist�: * Kaksinkertainen kutistesukka anturin ymp�rille ja tarvittaessa liimatiivisrys p�ihin. * Peitet��n anuri sopivaan silikonimaiseen aineeseen. Sanitettisilikoni ei tarjoa tarpeeksi hyv�� kosteussuojaa pidemm�n p��lle. Sikaflex voisi toimia peremmin. * Pist�t pieneen koteloon/metalliputken sis��n ja valat kotelon t�yteen hartsia. * Dippaat anturin useita kertoja hartsissa tai sopivassa suojalakassa. * Valat anturin kuumaliiman sis��n. Eli kuivissa ja ei-kondensoivissa olosuhteissa moni l�mp�tilanmittauslutikka hyvin pitk��n. Ulkol�mp�tilan mittaaminen on kuitenkin niit� vaativamman p��n sovelluksia. Tuskin mik��n muovikoteloinen anturi kest�� pitk�n ��lle luotettavasti t�k�l�isiss� s��olosuhteita. Hermeettinen metallikannu kest��, mutta hintakin on sitten toisenlainen helposti. Hyv�ll� tuurilla itse suojatun anturin saa kest�m��n vuosikausia, huonolla tuurilla se alkaa ry�mi� tuntuvasti jo kuukausien tai vajaan vuoden k�yt�n j�lkeen. Mit� tulisi otaaa huomioon verkkolaitteen s�hk�turvallisessa koteloinnissa ? Seuraava ohje koteloinnista perustuu perustuu osittain osoitteessa [1]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm esitettyy materiaaliin: Verkkoj�nnitteell� toimivat elektroniikkalaitteet on aina koteloitava erityisen huolellisesti. Verkkok�ytt�isen elektroniikkalaitteen koteloinnissa tulisi ottaa huomioon, ett� kotelointi on s�hk�turvallinen, mekaanisesti kest�v� ja on paloturvallinen. Kotelon rakenteen on oltava sellainen ett� verkkoj�nnitteisiin osiin ei p��se k�siksi koteloa avaamatta. Tuuletusaukkojen ja j�nnitteisien osien sijoitus kannattaa mietti� sellaiseksi ett� tuuletusaukoista mahdollisesti sis��n tunkeutuvat metalliesineet eiv�t ainakaan ensimm�iseksi kosketa verkkoj�nnitteisi� osia. Kotelon on my�s syyt� olla sellainen ett� sen avaaminen ei onnistu ilman ty�kaluja. K�yt�nn�ss� harrastelijoiden verkkok�ytt�isiss� laitteissa j�rkev�t kotelovaihtoehdot ovat metallikotelo tai elektroniikkak�ytt��n tehty valmis muovikotelo. Valmiit kotelot ovat useimmiten muovisia, joskus my�s metallisia. Koko vaihtoehtoja on melko runsaasti ja useimmissa koteloissa, varsinkin muovisissa, on reunoissa valmiit uritukset joissa piirikortit pysyv�t paikallaan. Koteloiden hinnat vaihtelevat muutamista euroista kymmeniin euroihin, ja niit� myyd��n useimmissa elektroniikka-alan liikkeiss�. Jos koteloitavassa kojeessa on runsasta j��hdytyst� vaativia komponentteja, niin on parasta k�ytt�� metallista j��hdytysaukoilla varustettua koteloa. Metallikotelon tapauksesa kaikki verkkoj�nnitteiset osat tulee erist�� kunnolla kotelosta ja/tai pit�� riitt�v�n kaukana siit�. Lis�ksi metallikotelo tulee maadoittaa verkkopistokkeen maahan. Mekaanisesssa toteutuksessa tulee ottaa huomioon, ett� laitteen tulee kest�� normaali k�ytt� (ja pieni v��rink�ytt�kin) normaalissa k�ytt�olosuhteissa. Eli kotelon tulisi olla sen verran vahva ett� pieni pudotus ei sit� riko ja komponenttien kotelon sis�ll� niin tukevasti kiinni, ett� ne eiv�t irtoa tuossa pudotuksessa. Kotelointiin liittyy my�s muita turvallisuuseikkoja, erityisesti liittyen verkkojohtoon. Pistotulppaliit�nt�isten kojeiden liitosjohtona on aina k�ytett�v� t�h�n tarkoitukseen hyv�ksytty�, kaksoiseristetty� kaapelia, jonka johtimet ovat monis�ikeiset. Johtimia verkkokaapelissa tulee olla kaksi tai kolme riippuen siit�, onko koje maadoitettu. Tavallisissa kuivissa sis�tiloissa k�ytett�v�n laitteen verkkokaapeliksi soveltuu muovieristeinen kaapeli. Kun kaapeli tulee koteloon, tuleen sen vedonpoistosta huolehtia asiallisesti (ellei k�ytet� jotain koteloliitint�, jolloin verkkohto on irrotettava). Vedonpoistossa on parasta k�ytt�� t�h�n tarkoitukseen tehtyj� tarvikkeita, koska muuten asiaa on hankalahko tehd� turvallisesti. Vedonpoistajan on oltava riitt�v�n tukeva, jotta se ei vaurioidu kovemmastakaan johtoon kohdistuvasta nyk�isyst� tai jatkuvasta vedosta. My�s vedonpoistimen kiinnitys laitteen runkoon on oltava tukeva. Vedonpoistimen rakenteen on oltava my�s sellainen ett� se ei miss��n tilanteessa vaurioita johdon eristeit�. Vedonpoistimen materiaalina on yleens� muovi, mutta my�s metallisia rakenteita voidaan k�ytt��. Helpoimmata tuntuuvaa jatusta solmun k�ytt�misesti� vedonpoistoon ei tule k�ytt��, koska se ei ole luotettava eik� t�yt� s�hk�tuvam���ryksi�. Verkkokaapelin reik� laitteen kotelossa on hyv� varustaa jonkinlaisella l�pivientikumilla tai muulla johtoa suojaavalla rakenteella, esim. kumisella taivutussuojalla. Muovi- ja puurakenteisissa koteloissa t�m� ei ole v�ltt�m�t�nt�, metallikuorisessa kotelossa suojaus on sen sijaan teht�v� erityisen huolellisesti. Metallikoteloiden kanssa monesti p��see helpoimmalla, kun k�ytt�� muovista valmistettua yhdysrakenteista vedonpoistajaa ja l�pivienti�. Verkkokytkimen� kannattaa omatekoisissa laitteissa k�ytt�� aina kaksinapaista kytkint�, siis sellaista joka katkaisee sek� nolla- ett� vaihejohtimen (sinisen ja ruskean). Suojamaadoitus johdinta (kelta-vihre�) ei saa vied� kytkimen kautta. Kytkimen j�nnitteen kestoksi on oltava merkitty 250 volttia vaihtoj�nnitett� (250 VAC), ja virrankestoa kytkimess� tulee olla mieluiten puolet enemm�n kuin on laitteen ottama maksimivirta. Kytkimen runkorakenteen on olisi hyv� olla sellainen, jonka kuorirakenteissa on mahdollisimman v�h�n metallisia osia. T�m� v�hent�� s�hk�iskun riski�, jos kytkimeen tulee mekaaninen vika. Parasta on siis k�ytt�� muovirunkoista kytkint�, mielell��n viel� sellaista joka on varmasti turvallista rekennetta (esim. FI-merkill� varustettu tia muun tunnetun testaulaboratorion testaama). Omatekoiset laitteet on aina syyt� varustaa verkkosulakkeella. Huokein ja t�llaisessa k�yt�ss� paras ratkaisu, ovat tavalliset 5*20 millimetrin lasiputkisulakkeet. Ehk�p� parhaana voisi pit�� laitekoteloon kylkeen teht�v��n reik��n kiinnitett�v�� pidint�, jossa sulakkeen pystyy vaihtamaan koteloa avaamatta. Verkkosulakkeen kotelon tulisi olla sellaista rakennetta, ett� siin� ei ole avattunakaan mit��n helposti kosketeltavissa olevia j�nnitteisi� osia esill� avattunakaan. T�llaisen sulakkeen pystyy varsin turvallisesti vaihtamaan j�nnitteellisen�kin, joskin verkkojohdon irrottaminen pistorasiasta on eritt�in suositeltavaa AINA sulakkeita vaihdettaessa. Kotelon sis�lle tulevia sulakekotelovaihtoehtoja ovat pienll� ruuvilla kotelon sis�lle kiinnitett�v� sulakepidin ja piirilevylle juotettava sulakepidin. Pienell� ruuvilla koteloon kiinntett�v�n sulakepitimen voi ruuvata suoraan muovikoteloon, joskin pitimen kiinnitysruuvi on syyt� erist�� siten ett� sit� ei pysty koskettamaan kotelon ulkopuolelta. Mik�li t�llaista pidint� k�ytet��n metallisessa kotelossa, on pitimen ja metallisen kotelon sein�m�n v�liin syyt� laittaa jonkinlainen eristelevy. Kotelon sis�ist� s�hk�turvallisuuttta parantamaan (korjauksen varalta) joihinkin pidintyyppeihin on lis�ksi saatavilla erillinen suojahattu, jonka voi painaa sulakkeen p��lle. Verkkosulake riitt�� toiseen verkkojohdon virtajohtimista, siis vaihejohtoon tai nollajohtoon. Kaiken taiteen s��nt�jen mukaan sulake tosin on asennettava vaihejohtoon (ruskea), mutta pistotulppaliit�nt�isess� laitteessa t�ll� ei ole k�yt�nn�n merkityst�, koska nolla ja vaihe menev�t ristiin, kun tulpan k��nt�� pistorasiassa. Yleisten v�rikoodiohjeiden mukaan sulakkeen asentaminen sinne ruskeaan johtoon on se paras vaihtoehto. Suojamaadoitusjohtimeen (kelta-vihre�) sulaketta ei saa asentaa miss��n tapauksessa! Virtal�hteiss� ja muissa vastaavissa tapauksissa joissa muuntajasta l�ytyy paljon tehoa, on suositeltavaa asentaa sulake my�s muuntajan toisio virtapiiriin. Periaatteessahan ensi�n sulake, eli verkkosulake tulisi t�ss� tapauksessa mitoittaa siten ett� se palaa silloin jos toisiok��mi oikosuljetaan. K�yt�nn�ss� t�llaisen optimimitoituksen l�ytyminen voi kuitenkin olla vaikeaa, jopa mahdotonta, joten toisiopuolen sulakesuojaus on n�in ollen suositeltava. Laitteen verkkomuuntajan tulee olla hyv�ksytty� mallia oleva verkkomuuntaja, eik� mik� tahansa rautasyd�men ymp�rille kietaistu langanp�tk�. Verkkomuuntajan tyypin valintaan vaikuttavat l�hinn� k�ytt�tarkoitus ja tehontarve. Pienille tehoille soveltuvat pienet pakkamuuntajat, jotka kiinnitet��n kahdella tai nelj�ll� ruuvilla kotelon runkoon. Metallikotelon kyseess� ollessa muuntajan rungon on syyt� olla luotettavassa yhteydess� kojeen runkoon, jolloin muuntajan maadoitus tulee hoidettua samalla. Siis esim. t�htiprikat ruuvien alle. Puu- tai muovirakenteisissa koteloissa muuntajan runkoon kannattaa tuoda maadoitus, mik�li muuntajassa on liit�nt�ruuvi t�t� varten. Pienille theoille soveltuvat my�s p�iirilevymuuntajat, joiden tehot ovat yleens� v�lilt� 1 - 10 VA. Piirilevymuuntaja on aina asennettava piirilevylle, sit� ei pid� l�hte� virittelem��n kotelon sein�mille. Piirilevymuuntajaa k�ytett�ess� on my�s huomioitava piirilevyn ja sen kiinnityksien mekaaninen tukevuus. Folioinnissa on huomioitava se ett� verkkoj�nnitteiset foliot tulevat riitt�v�n et��lle hituvirta puolen folioista. Suositeltava et�isyys on pari sentti�, alle sentin et�isyyksiin ei parane menn� kuin aivan erityistapauksissa. J��hdytys Miten mitoitan j��hdytysrivan ? Perusl�ht�kohtana j��hdytyksen mitoituksessa on suurin sallittu tehokiven piipalan l�mp�tila. T�m�n j�lkeen katsotaan k�ytt�ymp�rist�n l�mp�tila ja lasketaan koko ketjun piipala-kotelo, kotelo-ripa, ripa-ilma l�mp�resistansit. T�sm�llisi� ohjeita t�h�n l�ytyy osoitteesta [2]http://www.thermalloy.com/. Miten asennan komponentin j��hdysripaan ? J��hdytysrivan oikeaan kiinnitykseen on tasan kolme vaihtoehtoa: * 1) ripa suoraan tai kiillelevyll� kiinni komponenttiin ja lis�ksi riitt�v� puristus (pulttaus tms) * 2) ripa suoraan kiinni komponenttiin ja v�liin ohuesti piitahnaa, nyt riitt�� pienempi puristus(jousipuristin tms). T�h�n "sottaavaan" kategoriaan kuuluu my�s l�mp�johtavat liimat. * 3) rivan ja komponentin v�liin l�mp��johtava matto. Sopivalla alkupuristuksella pysyy t�rin�tt�m�ss� ymp�rist�ss�, pidike kuitenkin suositeltava. Parhaiten toimii piitahna/l�mp��johtava matto. Mit� tarkoittaa terminen resistanssi (yksikk� K/W) ? Terminen vastus kuvaa j��hdystysprofiilin kyky� haihduttaa l�mp�tehoa. Jos j��hdytysrivan arvo on vaikka 10 K/W, niin kun siihen tuodaan 5W teho komponentista, niin tuo komponentti l�mpe�� 5W * 10K/W = 50K ymp�rist�n l�mp�tilaa kuumemmaksi. Mit� tehokkaampi j��hdytysripa (isompi tai tehokkaammin muuten toimiva), sit� pienempi tuo temrinen vastus. _________________________________________________________________ [3]Tomi Engdahl <[4]Tomi.Engdahl@iki.fi> [5]Takaisin hakemistoon References 1. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm 2. http://www.thermalloy.com/ 3. http://www.hut.fi/~then/ 4. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Tehol�hteet Laitteiden k�ytt�j�nniteet Millaisia j�nnitteit� pidet��n pienj�nnittein� ? Nyky��n pienoisj�nnitteen raja on 50 VAC ja 120 VDC. 50 VAC kytkenn�iss�kin pit�� olla kosketussuojaus. N�it� edell� esitettyj� j�nnitteit� isommilla j�nnitteill� systeemit pit�� todellakin rakentaa kun mitk� vain verkkoj�nnitteiset asennukset tai viel� paremmin suojatuiksi. K�yt�nn�ss� turvallisina j�nnitein� voitaneen pit�� vaihtoj�nnitteit� aina 24V asti ja tasaj�nnitteit� aina 40V asti. Mik� on yleisvirtakone ? Suoraan t�pselist� k�ytt�s�hk�t ottavia verkkomuuntajattomia laitteita kutsutaan yleisvirtakoneiksi. Esimerkkej� t�ll�isit� ovat esimerkiksi vanhat televisiot. T�ll�isten rakentelu ei s�hk|turvallisuuden nimiss� ole ollenkaan suositeltavaa. Millaiset m��r�ykset on verkkos�hk�n k�yt�st� piirilevyll�? Piirilevy� koskevat samat eristys ja ry�mint�v�lis��nn�t kuin muitakin s�hk�laitteita. Tiedot l�ytyv�t standardeista, joita l�ytyy eri laiteryhmille. Erilaisissa laitteissa ja erilaisissa k�ytt�olosuhteissa on erilaisia vaatimuksia vaadittaville eristysv�leille. Moneen laitteeseen tarpeelliset tiedot l�ytyv�t esimerkiksi EN60950 normista (koskee mm. tietokoneita ja vastaavia konttorilaitteita). Eli yrit� saada k�siis tuo esim iec950 tai en60950 (saa kyll� esmes fimkosta rahalla). Jos standardeja ei ole k�sill� niin hyv� l�ht�kohta on purkaa jostain laitteesta jossa on CSA leima ja mitata asioita verkko-osan piirilevylt�. CSA leimatuissa laitteissa ne tarkistetaan viranomaisten toimesta. CSA m��r�ykset ovat yleisesti ottaen hankalampia kuin eurooppalaiset. Yleisohjeena voi antaan, ett� jos l�ytyy v�hint��n 8mm j�rkk�� pinta-v�li� verkkoj�nnitteisen muuntajan ensi�st� toisioon, niin ollaan kohtuu varmalla pohjalla. Ensi�puolella v�lill� vaihe - nolla riitt�� v�hempikin. Kun tekee johdotuksia, muuntajia yms. niin t�ytyy muistaa etta on v�hint��n kaksi eristekerrosta v�liss�. Ja eristemateriaalit t�ytt�� vaadittava paloluokitukset. Piirilevyn materiaali vaikuttaa jonkun verran vaavittaviin eristev�leihin. Mist� johtuu joidenkin pienten muuntajien suhteellisen voimakas l�mpeneminen tyhj�k�ynnill�kin ? Muuntajan l�mpenemisen tekninen syy on selke�. Muuntaja on induktiivinen komponentti, joka on tyhj�k�ynnill� k�yt�nn�ss� kela. Sen l�pi kulkee jatkuvaasti virtaa (magnetointivirta) joka sitten langan resistanssissa muuttu l�mm�ksi. Todenn�k|isesti n�m� halvat kaukoid�n pikku muuntajat ihan tarkoituksellisesti alimitoitetaan niin l�helle kest�vyysrajaa kuin vain mahdollista. K�yt�nn|ss�h�n muuntaja on sit� halvempi tehd�, mit� v�hemm�n ja mit� ohuempaa kuparilankaa, kuparihan on kallista. Langan ohentaminenhan tietenkin v�hent�� sen menekki� ja samalla lis�� resistiivisi� h�vi�it�. Langan lyhent�minen (kierrosten v�hent�minen nesi�st�) taas kasvattaa magnetointivirtaa. K�yt�nn�ss� rajana toimii oikeastaan vain juuri l�mpeneminen ja lopulta muuntajan k��min palaminen. Onko tavallista ett� pienill� verkkomuntajilla ilman kuormaa ulostuloj�nnite on tuntuvasti nimellisj�nnitett� suurempi ? T�m� on ihan normaalia tyypillisist� tasaj�nnitett� antavilla verkkolaitteilla. Neh�n koostuvat vaan muuntajasta, tasasuuntaussillasta, suodatuskondensaattorista ja kotelosta. Kun l�ht�� ei kuormiteta ollenkaan, niin laitteesta ulos tuleva j�nnite on muuntajan antama huippuj�nnitteen suuruinen, eli noin 1.4 kertaa nimellinen j�nnite, koska tuo tasasuuntaussilta ja kondensaattori toimivat niin ett� kondensaattoriin latautuu kunkin verkon aallon huippuj�nnite. Kun laitetta aletaan kuormittaa, niin kondensattorinkin kesim��r�inen j�nnite kyll� laskee, koska se ehtii ositain purkautua jokaisen latausjakson v�liss�. Jo t�m�n seikan johdosta, esimerkiksi 6V muuntajasta tulisi jo yli 8 voltin j�nnite. Ilmi�t eiv�t kuitenkaan rajoitu t�h�n. Nuo itse muuntajat on suunniteltu siten, ett� ne antavat 6 voltin j�nnitett� ulos nimelliskuormallaan (virtal�hteen t�ysi kuorma). Koska muuntajan johdoissa tapahtuu aina j�nniteh�vi�it� kuorman mukaan, pit�� muuntajan ulostulon kelan olla mitoitettu isommalle j�nnitteelle kuin ulostulo, ett� t�ydenkin kuorman muuntajan sis�isill� h�vi�ill� ulos saadaan viel� tarvittava j�nnite. Tyypillisiss� muuntajissa lepoj�nnite (j�nnite ilman kuormaa) on noin 15% suurempi kuin nimellisj�nnite (j�nnite kuormitettuna). Halvoissa muuntajissa on yleens� paljon h�vi�it�, joten j�nnite tyhj�k�yntij�nnite pit�� olla toisinaan tuntuvasti isompi kuin kuormitettu j�nnite, jotta h�vi�t saataisiin kuriin. Esimerkiksi moni pienempi 6V nimellist� j�nnitett� antava muuntaja antaa helposti 8V ulos ilman kuormaa. Jos tuohon 8V j�nnitteese kerrotaan tuolla 1.4 kertoimella, niin p��st��kin jo yli 11V tyhj�k�yntij�nnitteeseen virtal�hteen ulostulossa. Miten muutan muuntajasta saamani pienij�nnitteisen vaihtoj�nnitteen tasaj�nnitteeksi ? Muutanajasta tulevan vaihtoj�nnitteen muuntaminen tasj�nnitteeksi tapahtuu tasasuuntaamalla. Mahdollisia tapoja tasasuuntaukseen ovat puoli- ja kokoaaltotasasuuntaus, joista kannattaa valita kokoaaltotasuuntaus. Mit� Vcc tarkoittaa ? Micronin sanakirja osoitteessa [1]http://www.micron.com/mti/msp/html/glossary.html antaa seuraavan selityksen t�lle termille: Vcc = collector common voltage Yleens� siis laitteen positiivinen k�ytt�j�nnite. Mik� kokoinen suodatuskondensaattori pit�� laittaa tasasuuntaussillan per��n ? Tarvittavan kondensaattorin suuruus riippuu siit� kuinka paljon tuota l�ht�� kuormitetaan ja paljonko rippleli� j�nnitteess� saa olla (eli paljonko se saa laskea yhden puolijakson aikana). Moniin yleistarkoituksiin v�hint��n 1000 mikrofaradia jokaista virran amppeeria kohti on aika hyv� nyrkkis��nt� josta voi l�het� suurentelemaan tarpeen mukaan. Jos haluaa tarkemmin laskea kondensaattorin pienemmille rippeleille, niin sen koon voi johtaa seuraavasti: C=(I*t)/U Miss�: * C= vaadittava kapasitanssi * I=kuormavirta * t=aika mik� virtaa otetaan konsendaattorista * U=sallittu maksimirippeli. Jos esim. 100Hz:n kokoaaltotasasuunnattu sis��nmeno (tasasuunnattu 50Hz AC) tungetaan suotokondensaattorille, voidaan "worst case"-tilanteessa ajatella ett� kondensaattorin pit�� antaa virtaa 10ms:n ajan (todellisuudess� hiukan v�hemm�n aikaa). Jos kuormavirta on vaikka 1A, ja haluttu maksimirippeli 1V, tulle suotokonkan minimikooksi C=1A*10ms/1V=10000uF. Jos k�ytet��n puoliaaltotasasuuntausta, niin aikajaksoksi laitetaan 20 millisekuntia. Lis�tietoja aiheesta l�ytyy osoitteesta [2]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml04.htm. Miten voin tehd� laitteeseeni suojauksen, ett� se ei mene rikki jos siihen kytket��n k�ytt�j�nnite v��rin p�in ? Klassinen kytkent� t�t� varten on k�ytt�� virransy�t�n kanssa sarjassa diodia, joka p��st�� virran laitteeseen vaan oikeaan suuntaan: + ---|>|---- + Sis��n Laitteeseen - ----------- - T�h�n kytkent��n sopiva diodi aina 1A virtoihin saakka ovat esimerkiksi diodit sarjasta 1N4001..1N4007. Suuremmille virroille pit�� valita joku enemm�n virtaa kest�v� diodi- T�m� kytkent� toimii oikein hyvin k�yt�nn�ss�. Ainao haittapuoli t�s� on, ett� tu suojadiodi aiheuttaa aina noin 0.7V j�nniteh�vi�n, joten laite ei saa aivan t�ytt�� sy�tt�j�nnitett�. Monissa laitteissa t�m� ei ole kuitenkaan ongelma. Joissain tilanteissa suojadiodin joi korvat P-kanavaisella FET:ill�, jolloin p��st��n pienempiin j�nniteh�vi�ihin. Kytkem�ll� P-kanavaisen FETin source-nastan positiiviseen sis��ntul�j�nnitteeseen, drain-nastan positiivideen ulostuloon ja gate-nastan negatiiviseen sis��ntuloon kyseinen FT toimii diodin tavoin. FET taytyy valita siten, ett� se kest� ohjausj�nnitteen� laitteen k�ytt�j�nnitteen ja avautuu t�ll� t�ysin. Jos haluat suojasukytkenn�n, joka ei aiheuta merkitt�vi� j�nniteh�vi�it�, niin voit k�ytt�� seuraavaa kytkent��: + ---[sulake]---+----- + _|_ Sis��n /_\ kytkent��n | - --------------+----- - T�ss� kytkenn�ss� normaalik�yt�ss� virta kulkee sulakkeen l�pi eik� siin� tahapdu merkitt�vi� j�nniteh�vi�it�. Kun k�ytt�j�nnitte on kytketty v��rin p�in, niin suojadiodi alkaa johtaa, mist� seuraa sulakkeen palaminen. V��rinp�in kytkett�ess� suojadiodi rajoittaa laiteeeseen p��sev�n v��rinp�in olevan j�nnitteen tyypillisesti alle volttiin, joten sen elektroniikka ei p��se hajoamaan. Kytkenn�n sulake pit�� mitoittaa siten, ett� se kest�� laitteen normaalin toiminnan ja diodi pit�� mitoittaa siten, ett� se kest�� mahdollisesti suuren oikosulkuvirran sen aikaa ett� sulake palaa. Jos laitteeseesa liikku isoja virtoja, niin silloin voi olla hankala toteuttaa edell� olevia suojakytkent�j�. T�ll�in yhdenksi mahdollisuudeksi voi rakentaa kytkenn�n, jossa laitteen k�ytt�j�nnite kytket��n p��lle releen kautta. Relett� ohjataan sis��ntuloj�nnitteell� siten, ett� se kytkee k�ytt�j�nnitteen p��lle ainoastaan kun se on oikean suuntainen. Seuraavaa ktkent�� voi k�yt�� releen kelan ohjaamisen vet�m��n kun k�ytt�j�nnite on oikeansuuntainen: + ---|>|------+ | Sis��n releen kela | - ------------+ T�m� kytkent� kytket��n suoraan k�ytt�j�nnitteen sis��ntuloliittimiin. Releen kiinni menev� kosketin kytket��n t�m�n j�lkeen johtamaan k�ytt�j�nnite sis��ntulosta laitteelle. Jos k�ytt�j�nnite kytket��n oikeinp�in, niin rele vet�� ja p��st�� k�ytt�j�nnitteen laitteelle sakka. Jos k�ytt�j�nnite on v��rin p�in, niin per�ss� oleva laite ei saa k�ytt�j�nnitett�, koska rele ei sulje kontakteja (kela on virraton). Millainen verkkojohto tulisi laittaa tehol�hteelle ? Seuraava ohje verkkojohdoista perustuu osoittessa [3]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm esitettyy materiaaliin: Pistotulppaliit�nt�isten kojeiden liitosjohtona on aina k�ytett�v� t�h�n tarkoitukseen hyv�ksytty�, kaksoiseristetty� kaapelia, jonka johtimet ovat monis�ikeiset. Johtimia verkkokaapelissa tulee olla kaksi tai kolme riippuen siit�, onko koje maadoitettu. Tavallisissa kuivissa sis�tiloissa k�ytett�v�n laitteen verkkokaapeliksi soveltuu muovieristeinen kaapeli. Jos sen sijaan kyseess� on roiskevesitiivis laite, tai kaapeli joutuu alttiiksi �ljylle tai muille kemikaaleille, tai pakkaselle, kannattaa kaapeliksi valita kumikaapeli. Muovieristeinen kaapeli tunnetaan useimmiten MSK tyyppimerkinn�st�. Esimerkiksi MSK 2*0,75 tarkoittaa muovieristeist� verkkokaapelia, jossa on kaksi 0,75 mm� poikkipinta-alaista johdinta. VSK ja VSKB puolestaan ovat kumieristeisi� kaapeleita. Esimerkiksi VSKB 3*1,5 tarkoittaa kumikaapelia jossa on kolme kappaletta, 1,5 mm� poikkipinta-alaista, johdinta. Pistotulpan ja verkkokaapelin j�lkeen, on seuraavaksi aika tulla sis�lle laitekoteloon. Vedonpoistajan on oltava riitt�v�n tukeva, jotta se ei vaurioidu kovemmastakaan johtoon kohdistuvasta nyk�isyst� tai jatkuvasta vedosta. Vedonpoistimen rakenteen on oltava my�s sellainen ett� se ei miss��n tilanteessa vaurioita johdon eristeit� ja vedonpoistin voidaan tukevasti kiinnitett�� laitteen runkoon. Vedonpoistimen materiaalina on yleens� muovi, mutta my�s metallisia rakenteita voidaan k�ytt��. Verkkokaapelin reik� laitteen kotelossa on hyv� varustaa jonkinlaisella l�pivientikumilla tai muulla johtoa suojaavalla rakenteella, esim. kumisella taivutussuojalla. Millainen tulisi olla verkkolaitteeni virtakytkin ? Seuraava ohje verkkokytkimist� perustuu p��sosin osoittessa [4]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm esitettyy materiaaliin: Verkkokytkimen� kannattaa omatekoisissa laitteissa k�ytt�� aina kaksinapaista kytkint�, siis sellaista joka katkaisee sek� nolla- ett� vaihejohtimen (sinisen ja ruskean). Kytkimen j�nnitteen kestoksi on oltava merkitty 250 volttia vaihtoj�nnitett� (250 VAC). Virrankestoa kytkimess� tulee olla mieluiten puolet enemm�n kuin on laitteen ottama maksimivirta, mielummin viel�kin enemm�n varsinkin jos laite ottaa kovasti virtaa k�ynnityess��n. Kytkimen runkorakenteen on olisi hyv� olla sellainen, jonka kuorirakenteissa on mahdollisimman v�h�n metallisia osia (v�hent�� s�hk�iskun vaaraa jos kytkin vaurioituu). Metallirunkoisia halpojaa vipukytkimi� kannattaa siis v�ltt�� turvallisuussyist�. S�hk�kytkimeksi kannattaa mielell��n valita sellainen kytkinmalli, jossa on elektroniikan testilaboratorioiden merkint�j� sopivuudesta t�ll�iseen k�ytt��n (FI-merkki tms.). Suojamaadoitus johdinta (kelta-vihre�) ei saa miss��n tilanteessa vied� kytkimen kautta. Miten on sulakkeiden laite omissa tehol�hteiss� ? Seuraava ohje verkkojohdoista perustuu p��sosin osoittessa [5]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm esitettyy materiaaliin: Omatekoiset laitteet on aina syyt� varustaa verkkosulakkeella. Huokein ja t�llaisessa k�yt�ss� paras ratkaisu, ovat tavalliset 5*20 millimetrin lasiputkisulakkeet. Sulakepitimeen on olemassa seuraavat ratkaisut: * Moneen k�ytt��n paras on laitekotelon reik��n kiinnitett�v� sulakepidin, jossa sulakkeen pystyy vaihtamaan koteloa avaamatta. * Hiukan edullisempi vaihtoehto on avonainen sulakepidin, joka kiinnitet��n pienell� ruuvilla kotelon sis�lle. Avonaisen rakenteen takia on muistettava irrottaa verkkojohto pistorasiasta aina ennen kotelon avaamista. Jos k�yt�t metallista koteloa, on syyt� huolehtia riitt�v�st� erityksest� t�ll�isen sulakepitimen ja kotelon v�liss�. * Jos verkkoj�nnite tuodaan piirielvylle, niin on mahdollista k�ytt�� my�s piirilevyyn juotettava sulakkeenpidint�. Verkkosulake riitt�� toiseen verkkojohdon virtajohtimista, eli vaihejohtoon. S��nn�t sanovat n�in, vaikka t�k�l�isiss� olosuhteissa normaaleilla pistokkella varustetuissa laitteissa sill� onko sulake kummassa johdossa ei ole niin v�li�, koska, koska nolla ja vaihe menev�t ristiin, kun tulpan k��nt�� pistorasiassa. Yleens� pienitehoisissa laitteissa riitt�� yksi sulke muuntajan ensi�puolella. Virtal�hteiss� ja muissa vastaavissa tapauksissa joissa muuntajasta l�ytyy enemm�n tehoa, on suositeltavaa asentaa sulake my�s muuntajan toisio virtapiiriin. Oman ja muiden turvallisuuden takia laitteessa olevaa sulaketta ei saa korvata isomman virran sulakkeella, johdinp�tk�ll� tai rautanaulalla. Suojamaadoitusjohtimeen (kelta-vihre�) sulaketta ei saa asentaa miss��n tapauksessa! Millaisia vaatimuksia on verkkomuuntajalla ? Omatekoisen tehol�hteen muuntajan tulisi turvallisuuden vuoksi olla hyv�ksytty� mallia oleva verkkomuuntaja. Verkkomuuntajan toki voi purkaa jostain vanhasta laitteestakin, t�llaisen turvallisuus kannattaa kuitenkin aina tarkastaa (maalaisj�rjesn k�ytt� i�st� ja ulkon��st� sek� jonkinlaiset mittaukset). Verkkomuuntajan tyypin valintaan vaikuttavat l�hinn� k�ytt�tarkoitus ja tehontarve. Pienille tehoille soveltuvat pienet pakkamuuntajat, jotka kiinnitet��n kahdella tai nelj�ll� ruuvilla kotelon runkoon. Jos muutajassa on paljaana oleva metallisyd�n, niin se tulisi yhdist�� luotetavasti laitteen maadotettuun metallikuoreen tai maadoittaa muuten mahdollisuuksien mukaan (mik�li muuntajassa on liit�nt�ruuvi t�t� varten). Toinen pienille tehoille soveltuva ratkaisu ovat piirilevymuuntajat, joiden tehot ovat yleens� v�lilt� 1 - 10 VA. Piirilevymuuntaja on aina asennettava riitt�v�n tukevalle piirilevylle, sit� ei pid� l�hte� virittelem��n kotelon sein�mille. Suuremmilla tehoilla (yli 20 VA) on vaihtoehtoina pakkamuuntajat ja rengassyd�nmuuntajat. Rengassyd�nmuuntajat ovat s�hk�teknillisesti parempilaatuisia kuin pakkamuuntajat, ja lis�ksi hy�tysuhteeltaan parempia. My�s hintakin on vastaavasti korkeampi. Ja muuntajaa rakentaessa kannattaa muistaa, ett� verkkoj�nnitteell� toimivat elektroniikkalaitteet on aina koteloitava erityisen huolellisesti. Kotelon rakenteen on oltava sellainen ett� verkkoj�nnitteisiin osiin ei p��se k�siksi koteloa avaamatta. Millaista j�nnitett� saa auton tupakasytytt�j�n liit�nn�st� ? Auton tupakansytytt�j�n liittimest� saa nimellisesti 12V j�nnitett� (auto akkuj�nnite) ja virranantokyky on tyypillisesti rajoitettu 10 amppeerin sulakkeella. Todellisuudessa tyypillinen akkuj�nnitteen (ja siis tuosta lit�nn�st� saatavan j�nnitteen) arvo on alueella 12-14.4 volttia. Auton s�hk�j�rjestelm� ei ole niit� kaikkein satabiileimpia ja silloin t�ll�in sielt� saatava j�nnite voi suurestikin vaihdella. Esimerkiksi kylm�k�yynnistyksess� j�nnite voi laskea aina 5 voltintiet�mille ja lyhytaikaiset j�nnitetransientit voi menn� jopa yli sadan voltin. Auton s�hk�laitteistoon liitett�v�n laitteen suunnitelussa kannattaa siis ottaa huomioon ett� j�nnitteen aleneminen ei aiheuta mit��n vaarallisia virhetoimintoja ja ett� laiten on kunnolla suojattu hetkellisi� ylij�nnitepiikkej� vastaan. Hei, Onko kukaan tutkinut mahdollisuutta rakentaa PC-tietokoneen powerista 12 voltin 200w virtal�hdett� ? Radioamat��rilehdiss� on muutaman kerran ollut kytkent�ideoita t�llaisiin muutoksiin. Tuossa muuttamisessa tulee kyll� useita ongelmia eteen: * Pit�isi saada virtal�hteen kytkent�kaavio ja ymm�rt�� sen toiminta * Virtal�hteet on suunniteltu niin, ett� niist� otetaan tehoa tietyss� suhteessa +5V ja +12V l�hd�st�. J�nnitteiden s��t� tapahtuu yleens� pelk�st��n +5V l�hd�n j�nnitteen perusteella. * +12V l�hd�n komponentit eiv�t ole suunniteltu kuin rajoitetulle tehom��r�lle (eiv�t kest� koko 200W aulostuloa) * PC-powerit ovat pitk�lle optimoituja kytkent�j�, jossa kaikki osat on mitoitettu tarkalleen, ett� ne t�ytt�v�t vaatimukset, mutta eiv�t enemp��. N�in ne on saatu hinnaltaan edullisiksi. Periaatteessa saattaisi onnistua tai sitten kaatuisi johonkin virtal�hteen erityisominaisuuteen, kuten esimerkiksi muuntaja ei kest� +12V l�hd�st� t�ytt� virtaa tai koko virtal�hde vaan sekoaa kun muita l�ht�j� ei kuormiteta tasaisesti. Miten teen tehol�hteen tietokoneen emolevylle niin, ett� se toimii autosta tulevalla 12V j�nnitteell� ? Er�s mahdollisuus tehd� asia normaalista "hyllytavarasta" on ostaa 12V->230V vaihtosuuntaaja, jonka ulostulo vied��n normaaliin PC:n tehol�hteeseen. T�m� ratkaisu on kookas ja hukkaa tehoa melkoisesti. Toinen kaupallinen ratkaisu on hankkia jostain 12V j�nnitteell� toimiva PC:n tehol�hde (kallis, hankala l�yt��, kannattaa kysy� sulautettuja PC_ j�rjestelmi� myyvist� firmoista). Lis�� tietoa aiheesta l�ytyy seuraavista osoitteista: * [6]http://www.epanorama.net/psu.html * [7]http://utter.chaos.org.uk/~altman/mp3mobile/#Techie. * [8]http://come.to/mp3audio Mik� on hyv� piiri positiivisen j�nnitteen vakavointiin ? Helpoin ratkaisu on yleisesti k�ytetyj� 7800-sarjan regulaattoripiirej�, joita saa eri j�nnitteille alueella 5 volttia..24V. N�iss� piireiss� on sis��nrakennettu ylivirta- ja ylil�mp�suojaus. Piirien maksimivirta on 1 ampeeri, ja t�h�n p��semiseksi pit�� k�ytt�� ulkoista j��hdytysripaa parantamassa j��hdytyst�. Piiri toimii hyvin kun ottovirta siit� on muutaman millampeerin ja tuon yhden ampeerin v�lill� sek� piirin yli j�� v�hint��n kolmen voltin j�nniteh�vi� (sek� tietenkin j��hdytys on riitt�v�). Piirien datalehden saa osoitteesta [9]http://sps.motorola.com/cgi-bin/get?/books/dl128/pdf/mc7800rev*.pdf ja sielt� l�ytyv�t tarpeelliset tekniset tiedot sek� esimerkkikytkenn�t. Ehk� yleisin 8700-sarjan regulaattoripiiri on 5 voltin j�nnitett� antava 7805. Muita yleisi� ovat 12 voltin 7812 ja 15 voltin 7815. Alla esimerkkikytkent� 9V j�nnitett� antavalle 7809-piirille (voi solvetaa my�s muille piirimalleille): +-------+ sis��n +12V ----+-----| 7809 |---+------- +9V ulos | +---+---+ | | | | --- | --- --- 220 | --- 220 | nF | | nF | | | sis��n - ----+---------+-------+------- - ulos Kytkenn�ss� mainitut regulaattorin kummallakin puolella oleva kondensaattorit ovat tarpeellisia. Sis��ntulossa oleva kapasitanssi pienent�� sy�t�n impedanssia. Kapasitanssin puute voi johtaa kytkenn�n v�r�htelyyn. Kondensaattorien on syyt� olla l�hell� regulaattoria, mielell��n aika lailla jaloissa kiinni. Yleens� noin 100 nF on minimi pienill� kuormilla, isot ja ilke�t tarvitsevat enemm�n. Luokkaa 100 - 470n kerkot ovat k�yp�iset melkein kytkent��n kuin kytkent��n. Tarvittava konsensaattorien arvo riippuu my�s jonkin verran k�ytetyst� regulaattoripiirin versiosta (jotkin toimivat hyvin v�hemm�ll� kuin toiset, mutta ei minmivaatimusta isommasta niillek��n ole haittaa). Jos kytkenn�n k�ytt�j�nnite otetaan jostain muutajasta, jonka per�ss� on vain tasasuuntaussilta, pit�� kytkenn�n sis��ntuloon lis�t� viel� siell� olevan kondensaattorin rinnalle tarpeeksi suuri elektrolyyttikondensaattori, joka takaa ett� regulaattorin sy�tt�j�nnite ei miss��n tilanteessa p��se putoamaan alle regulaattorin tarvitseman pienimm�n sis��ntuloj�nnitteen (ulostulo + 3V), tai muuten ulostuloj�nnitekin tippuu siin� samalla. Jos menn��n k�ytt�m��n my�s elektrolyyttikondensaattoeita noiden keraamisten kondennsaattorien rinnalla, niin silloin voi my�s soveltaa seuraavaa s��nt��: SUORAAN regun jalkoihin v�hint��n 10nF polkot, ensi�puolelle lyytti kuormitusvirran mukaan mitoitettuna ja toisiopuolelle lyytti kapasitanssilla ensiolyytti/10. 78xx-sarjan regulaattorit toimitetaan yleisimmin suunnilleen alla olevan kuvan n�k�isess� TO220 kotelossa, jonka johdinj�rjestys menee n�in: +-------+ | O | +-------+ | | | 7809 | | | +-------+ | | | | | | sis��n ulos maa Regulaattori on hyv� kiinnitt�� jonkinmoiseen j��hdytyslevyyn. T�ss� on syyt� muistaa ett� regulaattorin kuoren metalliosa on kytketty maanastaan. Jos tarvitset s��dett�v�� ulostuloj�nnitett�, tai sellaista j�nnitett�, jolle ei ole olemassa sopivaa vakioj�nniteregulaattoria, niin sitten kannattaa tutustua s��dett�v�� ulostuloj�nnitett� antavaan LM317 regulaattoripiiriin. Sen ulostuloj�nnite on s��dett�viss� alueella 1.2-37V ja ulostulovirta voi maksimissaan hyvin j��hdytetyll� piirill� 1.5 ampeeria, tosin ei kannata yritt�� ottaa normaalik�yt�ss� yli 1 A tulosutlovirtoja. Alla on esitetty yksi k�yt�nn�llinen esimerkkikytkent� LM317 regulaattoripiirille: I +-------+ O Vin (+) o-----+---| LM317 |---+--------------+-----o Vout (+) | +-------+ | | | | A / | | | \ R1 = 240 | | | / | ___ _|_ C1 | | +_|_ C2 |_0_| LM317 --- .01 +-------+ --- 1 uF | | 1 - Adjust | uF | - | |___| 2 - Output | \ | ||| 3 - Input | / R2 | 123 | \ | | | | Vin(-) o------+-------+----------------------+-----o Vout (-) Vastuksen R2 arvo ohmeissa lasketaan halutun ulostuloj�nnitteen (Vout) mukaan kaavalla: R2 = (192 x Vout) - 240 LM317 datalehti on saatavana osoitteesta [10]http://www.national.com/search/search.cgi/design?keywords=LM317. Jos tarvitset enemm�n virtaa kuin piirien tarjoama noin 1 ampreeri, niin voit rakentaa isompivirtaisen regulaattorin tehotransistorista, jota ohjaat t�ll�isella regulaattoripiirill�. Edell� mainittuista datalehdist� l�ytyy t�h�nkin kytkent�esimerkki. Mik� on hyv� piiri negatiivisen j�nnitteen vakavointiin ? Helpoin ratkaisu on yleisesti k�ytetyj� 7900-sarjan regulaattoripiirej�, joita saa eri j�nnitteille alueella 5 volttia..24V. N�iss� piireiss� on sis��nrakennettu ylivirta- ja ylil�mp�suojaus. Piirien maksimivirta on 1 ampeeri, ja t�h�n p��semiseksi pit�� k�ytt�� ulkoista j��hdytysripaa parantamassa j��hdytyst�. Piirien datalehden saa osoitteesta [11]http://sps.motorola.com/cgi-bin/get?/books/dl128/pdf/mc7900rev*.pd f ja sielt� l�ytyv�t tarpeelliset tekniset tiedot sek� esimerkkikytkenn�t. Negatiivisilla regulaattoreilla kannatta huomioida, ett� ottaaa varmasti virtaa ulos ainakin tuin regulaattorille datalehdess� kerrotun minimivirran verran, tai saattta tulla ongelmia. Joidenkin valmistajien NEGATIIVISILLA 7908 piireill� voi kuormittamattomana tullakin -14 V, katso [12]http://www.hw.cz/english/docs/stabil79/stabil79.html. Miten voin reguloida 60V j�nnitett�, kun n�in osolle j�nnitteelle ei tahdo l�yty� regulaattoripiirej� ? Jos et l�yd� regulaattoripiir� tarpeeksi suurelle j�nnitteelle, niin sitten monesti t�ytyy rakentaa regulaattorikytkent� erillisist� komponenteista. Yksinkertaisimman regulaattorin saa zenerdiodista ja transistorista seuraavaan tapaan: +60V o-------+------+---\ _/-----+--------o +40V | | \ /| | +--- R ------- --- --- R | --- C1 | | | C3 | | +------+ | | | | | | +--- |_|_ | | --- / \ | | C2 | Z1 -|- | GND o--------+------+------|--------+--------o GND Q1 NPN darlington tehotransistori (oletus hfe=1000) C1 6800�F (se suodatuskonkka tasasuuntaajan j�lkeen) C2 22..100�F/63V C3 100...330nF polko R 680 ohmia Z 42V/1W T�m� kytkent� ei ole regulointiominaisuuksiltaan regulaattoripiirien veroinen eik� si�ll� ylikuormitusssuojauksia, mutta on muuten ihan k�ytt�kelpoinen tapa toteuttaa tuo regulointi. T�ll� tavoin tehdyn kytkenn�n l�ht�j�nnite on noin zenerj�nnite - kantaemitteriliitosj�nnite. Kytkent� ei ole stabiiliuudessaan kaikkein parhaimpia. Paras hy|ty saadaan silloin kun zenervirta pidet��n l�hes maksimissaan. Silloin zenerj�nnitekin pysyy l�hes paikallaan kuormasta riippumatta. J�nnitett� muutettaessa t�ytyy zenerdiodi vaihtaa sopivamman j�nnitteiseen arvoon. Zenerin j�nnitett� muutettaessa t�ytyy vastuksen arvo laskea uudelleen, koska virratkin muuttuvat... Samaten t�ytyy silloin tarkastaa, ett� transistori saa riitt�v�sti ohjausvirtaa, jotta saadaan tarvittavat tehotkin ulos. Elikk� jo yll� olevasta kytkenn�st� halutaan max. 40V/4A ulos, niin silloin kantavirran ollessa 4mA olisi R=3,3kohmia. Tehoa hukkuisi noin 53mW. Zenerin tehonkestoksi riitt�isi seuraavaksi suurempi arvo kuin 170mW. Mit� taas transistoriin hukkuu, niin se on tulo- ja l�ht�j�nnitteen erotus kerrottuna l�pi menev�ll� virralla, (55,4-40,8)V x 4A = 58,4W. Miten saan negatiivista -5V ja -12V j�nnitett� kytkent��ni ? Jos k�yt�ss�si on ainoastaan yksi positiivinen +5V tai +12V tasaj�nnite, niin tarvitset DC-DC muunninkytkenn�n joka tekee tarvittavaa negatiivista j�nnitett� tuosta positiivisesta k�ytt�j�nnitteest�. DC-DC muuntimia on saatavana valmiina moduuleina tai sellaisen voi kasata sopivasta muunninpiirist�. Seuraavat Maximin piirit sy�v�t + 3...16 V ja antavat MAX 764 - 5 V min. 150 mA MAX 765 -12 V min. 50 mA Lis�tietoja piireist� l�ytyy osoitteesta [13]http://www.maxim-ic.com/ ja piirej� myy mm. Yleiselektroniikka ja [14]Farnell. Mist� l�yd�n tietoa hakkuritehol�hteen suunnitelusta ? Osoitteesta [15]http://www.smpstech.com/ l�ytyy [16]Switching-Mode Power Supply Design joka on lukemisen arvoinen dokumenttikokoelma kaikille hakkuritehol�hteit� suunnitteville. Jos jostain l�yd�t [17]Unitroden application note kirja niin lue se. [18]Unitroden webbisivuilta osoitteesta [19]http://www.unitrode.com/ l�ytyy my�s hakkuritehol�hteisiin liittyv�� tietoutta. [20]Maxim valmistaa hyvin suurta valikioimaa aika k�tevi� hakkuripiirej� etenkin pienitehoisiin hakkurikytken�ihin ja lis�tietoja voi etsi� osoitteesta [21]http://www.maxim-ic.com/ sek� Maximin datakirjoista. My�skin [22]Motorola ja [23]National Semiconductor valmistavat mikropiirej� hakkuritehol�hdesovellutuksiin, joten n�idenkin yritysten datakirjojen ja webbisivujen selailu voi olla avuksi suunnittelussa. Miten rakennan laboratoritehol�hteen ? Mik�h�n kumma siin� on ett� ensimm�iset elektroniset laitteet ovat aina n�it� labrapowereita, kun ne eiv�t ole niit� helpoimpia kytkent�j�. Jos sunnittelet omaa kytkent�� niin seuravat vinkit on paikallaan: * �l� yrit� tehd� kytkent�� toimimaan yhdell� k�ytt�j�nnitteell�, koska s��t�piirit on helpompi saada toimimaan kunnolla jos niille on oma j�nnitel�hteens�. * �l� kuormita p��teltransistoreja liikaa, koska ylikuormittuessaan ne voivat k�ytt�yty� omituisesti tuhoisin seurauksin (3055 tai vastaava saattaa toimia hyvin, mutta muuttaa koko powerin muutaman Mhz oskillaattoriksI v�h�n ennen hajoamistaan.) * Tehoh�vi�it� voi v�ltt�� seuraavin keinoin: + K�ytt�m�ll� muuntajassa v�liottoja, joita kytket��n mukaan sopivalla hystereesill� halutun l�ht�j�nnitteen mukaan. + K�ytt�m�ll� tyristoria tai transistoria heti tasasuuntauksen j�lkeen ja leikkaaman sis��n tulevan sinij�nnitteen huippuosa pois kun sit� ei tarvita + K�ytt�m�ll� jotain hakkuriregulaattoria lineaarisen edess�. T�ll� saa pienet h�vi�t ja hyv�laatuisen ulostuloj�nnitteen. + * S��t�aluetta ei kannata tehd� liian suureksi, koska t�m� vaikeuttaa kytkenn�n saamista kunnolla toimivaksi kaikissa olosuhteissa. Esimerkiksi ei kannata yritt�� saada samasta tehol�hteest� tarvittaessa sek� 5 mA vakiovirtaa ja sitten tarvittaessa >10A maksimisrtaa. * Lankavastus virranmittauksessa ei v�ltt�m�tt� ole hyv�ksi (induktanssia!) * Laita ainakin yksi ylil�mposuoja j��hdytyslevyyn tai muuntajaan, mieluummin molempiin. * Konkat kuumenevat (+r�j�ht�v�t sitten) isoilla virroilla. Katso maksimi rippelivirta konkan datalehdest�, laita mieluummin useampi rinnan. * K�yt� valmiiksi hyv�ksi todettuja kytkent�j� tuossa ohjauspiiriss� niin v�lt�t monia ongelmia. Akkulaturi->akku->regulaattori on hyvin halpa ja melko turvallinen harrasteluhommiin kunhan muistaa laittaa akun l�ht��n sulakkeen ja ohjata akusta mahdollisesti ulos tulevat "h�yryt" ulos. Ilman l�ht�sulaketta ja kunnolla suojttuja napoja varustettu akku on vaarallinen, koska akusta saavava maksimissaan parin sadan amppeerin virta kuumentaa johtimia niin paljon ett� paksummastakin kaapelista sulaa eristeet ja pienempi sulaa poikki ! Miten saan L200-regulaattoripiirill� ulostuloj�nnitteen s��d�n alkamaan nollasta ? Mik�li haluaa L200-regulaattoripiirist� tehdyn kytkenn�n s��dett�v�n j�nnitteen olevan 0:sta yl|sp�in, pit�� tehd� pieni� virityskytkent�j�, sill� L200:sen referenssij�nnite on 2,85 volttia. Piirin nelosnastan j�nnitett� verrataan t�h�n jolloin minimi ulostuloj�nnite on 2,85V Huijaus onnistuu mm. asettamalla L200:sen maataso 2,85 volttia l�hd�n maatasoa alemmaksi. Tosin t�ll�in voi k�yd� niin, ett� regulaattorista tulee ep�stabiili, riippuen kuinka hyvin negatiivinen huijausmaataso pysyy kohdallaan. Miten voin tehd� oman verkkomuuntajan ? Verkkomuuntajan tekeminen ei itse ei ole mahdotonta. Perustietoja verkkomuutajan mitoittamisesta l�ytyy osoitteesta [24]http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml08.htm. Verkkomuuntajan tekeminen itse ei ole kovinkaan suositeltavaan s�hk�turvallisuuden takia. Muuntaja pit�� nimitt��in suunnitella tarkkaan oikein ja kasata asiallisesti, ett� se toimisi turvallisesti. Lis�ksi muuntaja tulisi testata perusteellisesti ennen k�ytt��nottoa. Jos on tarvetta itse tehd� muutaja (tarvitset esimerkiksi sellaisia j�nniteit�, joita ei valmiina saa), niin silloin on parasta turvautua johonkin muuntajanrakennussarjaan. Esimerkiksi [25]Yleiselektroniikka myy RS:n muuntaja-sarjoja, joissa ensi| on jo k��mirungolla (eli mitoitettu/k��mitty valmiiksi) ja sen lis�ksi tilaa k�ytt�j�n omille k��meille. Tuohon on helppo k��mi� tarvittavat k��mit, kun kierrosta/V on tiedossa (l�ytyy sarjan teknisist� tiedoista). Akut ja paristot Miten voin helpoiten mitata pariston kunnon ? Ensimm�isen arvion pariston kunnosta voi tehd� mittaamalla sen navoissa esiintyv�n j�nnitteen. Jos se on tuntuvasti pariston nimellisj�nnitteen alapuolella, niin silloin paristo on varmasti lopussa. Jos paristo antaa selv�sti nimellisj�nnitteen tai enemm�n, niin sitten seuraavassa testiss� paristoa voi kuormittaa jollain sopivalla polttimolla ja tarkkailla josko pariston j�nnite rupeaa tuntuvasti laskemaan (hyv�ll� paristolla muuttuu paljon v�hemm�n kuin huonolla). Ehk� luotettavin tapaus selvitt�� pariston kunto on tehd� se oikosulkumittauksella. T�m� mittaus tehd��n sopivalla yhdistelm�ll�, jossa on kiinni sek� pieniresistanssinen vastus (p��st�� useita ampeereita virtaa pariston nimellisj�nnitteell�) sek� sopiva ampeerimittari. T�ll�inen h�rveli pit�� sitten "kalibroida" tekem�ll� taulukon millaisia virtoja eri paristotyypit antaa t�yten�. Millaisia ominaisuuksia on erilaisilla akkutyypeill� ? Lyijyakku * Sis�lt�� lyijylevyj� sek� happoa * K�ytet��n yleisesti moottoriajoneuvoissa ja puhelinkeskuksissa * Edullinen * Painava * Ladatessa tuottaa vety� * Vett� pit�� lis�s� silloin t�ll�in * Ei hirve�n tarkka latuaksien kanssa * Oikein huollettuna pitk� k�ytt�ik� * Toimii pakkasessakin Lyijyhyytel�akku * Kuten lyijyakku, mutta happo on hyytel�ity * Tarkempi latauksen suhteen kuin normaali lyijyakku Nikkelikadmiumakku (NiCd) * Tuli markkoinlle 1950-luvuilla * K�ytet��n melkein kaikissa akuilla varustetuissa pieniss� elektroniikka- ja s�hk�laitteissa * Edullinen * Akkua voidaan ladata ja purkaa oikein k�ytettyn� noin 1000 kertaa * Yhden akkukennon volttim��r� on yleens� 1.25V. * Uudempiin akkutekniikoihin verrattuna ongelmina pieni kapasiteetti sek� ns. muisti-ilmi�. * Cadmium on myrkyllist� * Kest�� pakkasta kohtuullisen hyvin * Hidas peruslataus kest�� noin 14 tuntia * itsepurkautuminen tyypillisesti noin 1% / p�iv� Nikkelimetallihydridi akku (NiMH) * Nikkelikadium akusta kehitetty "parannettu painos" * Tuli yleiseen k�ytt��n vuonna 1970 * Akkua voidaan ladata ja purkaa tyypillisesti noin 500 kertaa. * Yhden akkukennon volttim��r� on yleens� 1.25V. * Kevyempi kuin NiCd-akku ja kapasiteetti suurempi * Pakkasenkest�vyys on heikko * Purkaantuu tyhj�ksi itsekseen k�ytt�m�tt�m�n� varsin nopeaan tahtiin (n.3 -10% / p�iv�). Litium-ionakku (Li-ion) * Yleisesti k�yt�ss� olevista akkutyypeist� uusinta ja kehittyneint� teknologiaa. * Ensimm�iset Li-ion-akkutyyppi� k�ytt�v�t sovellukset tulivat markkinoille vuonna 1990. * Akkua voidaan ladata ja purkaa tyypillisesti 300-500 kertaa. * Yhden akkukennon volttim��r� on yleens� 3.6V. * Kevyt * Reilusti suurempi kapasiteetti verrattuna NiCd ja NiMH akkuihin * Selv�sti kalliimpi valmistaa kuin vanhemmat akkutyypit * Pakkasessa toimivuus ei kamalan hyv�. * V�h�ine itsepurkaus (n. 1 - 2% / kuukausi). Litium-akkuaja ei yksin kennoin myyd� yksityisille, Litiumin ongelma on se, ett� elektrolyytti on tulenarkaa. Jos litiumakun kennon l�mp�tila nousee yli 150 asteen, alkaa itsest��nkiihtyv� eksoterminen reaktio, joka synnytt�� r�j�hdyst� muistuttavan ilmi�n. Lithiumkenno yliladattaessa truuttaa elektrolyyttins� pihalle, ja n�m� kosketuksissa kuuman kennon ja ulkoilman kanssa syttyv�t samantien. Sama tapahtuu my�s pahassa oikosulussa. Kaikissa litium akuissa on (pit�� olla) tuo piirilevyll� oleva kytkin-ic/puolijohdesulake, joka suojaa akkuja pahoilta ylikuormituksilta. Esiintyyk� NiMH-akuilla NiCd-akuilla tuttua harmillista "muisti-ilmi�t�" ? Monien ohjeiden mukaan NiCd- ja NiMH-akkujen k�ytt�minen kunnolla tyhj�ksi silloin t�ll|in on j�rkev� huoltotoimenpide silloinkin, kun akkua k�ytet��n kaikin puolin oikein. S��nn|llisell� purkamisella ehk�ist��n muisti-ilmi�t� eli isojen kiteiden muodostumista akkuun. 'Muisti-ilmi�ss�' NiCd akuissa on tapahtunut cadmiumin kiteytymist�, joka aiheuttaa kennoston sis�isen resistanssin kasvamisen suuremmaksi kuin 'ehj�ss�' akussa. Joten muistiefekti akusta ei saa yht� paljon virtaa, ilman ett� kennoj�nnite tippuu => ts. kun puhelin ottaa akusta virtaa, akun j�nnite tiippuu niin alas, ett� puhelin luulee akun olevan tyhj�. NiMH akuissa ei tosin ole tarpeen purkaa akkua muisti-ilmi�n takia, koska akuista puuttuu tuo kiteytymist� aiheuttava cadmium. Joidenkin l�hteiden mukaan muisti-ilmi�t� aiheuttaa joku muukin seikka, koska se my�s havaittavissa joissain NiMH-akuissa. NiMH akuille on erityisen vahingollista alkaa ladata sit� jos akku on 't�ysi', ts. NiMH akkua saa alkaa lataamaan vasta kuin siit� on k�ytetty yli 4% sen kapasiteetista (eli akku ei ole aivan t�ynn�). Miten akkulaturi toimii ? Yksinkertaisimmissa kaupallisissa latureissa on yleens� ainoastaan muuntaja, tasasuuntaaja (diodisilta), l�mp�sulake ja mahdollisesti virtamittari. Laite toimii siten ett� muuntajan resistanssit rajaavat oikosulkutilanteessa virtaa ja jos virtaa menee ihan liikaa niin l�mp�sulake katkaisee latauksen. Muuntajan sis�isten resistanssien pit�� toki olla sopivan suuret ett� ne rajoittavat virtaa ja ohuet kytkent�kaapelit voivat tarjota lis�vastusta. Muuntaja antaa tyhj�k�ynnill� tuntuvasti enemm�n j�nnitett� kuin t�ysin kuormitettuna, joten akkulaturin tyhj�k�yntij�nnite voi olla 16-18V luokkaa ja putoaa tuonne 12V tuntumaan nimelliskuormalla. Voiko lyijyakin latautumista nopeuttaa kasvattamalla latausvirtaa ? Suuri virta ei lyhenn� lineaarisesti latausaikaa. Suurella virralla akku saadaan vain osin t�yteen ja lis�ksi akun ik� lyhenee. Jos 100Ah akkua ladataan esim. 20A virralla, alkaa akku "kiehumaan", eli napaj�nnite nousee liian korkealle jo noin 70% varaustilassa. Jonnekin 14.5-15V napajannitteeseen asti voinee k�ytt�� kapasiteetin (C) viidesosan virtaa (100Ah "viideosa" on 20A, eli C/5), mutta loppu pit�� ladata pienemm�ll� virralla. 100Ah akulla se kannattaisi olla vaikkapa n. 2-4A. Voiko tavallisella akkulaturilla ladata turvallisesti pieni� lyijyhyytel�akkuja ? Tavallienen autonakun laturi ei ole sopiva lyijyhyytel�akkujen lataamiseen, koska siit� tule liian paljon virtaa ja antoj�nnite ei ole tasainen. Normaalilla auton akkulaturilla tuhoat helposti pienen (esim 12V/6Ah) lyijyhyytel�akun. Oikea laite on virtarajoituksella varustettu vakioj�nnitelaturi. Perusprobleemi, joka tuhoaa hyytel�akkuja lienee (viisaampien mukaan) verkkolaitteesta j��v� "ripple" elikk� v�r�htely j�nniteess�, mille hyytel�akku on kovasti allerginen. Akulle pit�� antaa hyvin suodatettua, 14,4 voltin j�nnitett�, ja virtaa maksimissaan pari-kolmesataa milliampeeria. Tavalliset akkulaturit, samoinkuin halvat verkkolaitteet eiv�t suodata sy�tt�j�nnitett� kunnolla. Jos k�yt�t enemm�n lyijyhyytel�akuja, niin kannattaa investoida oikeaan hyytel�akun laturiin. 12V lyijyhyytel�akulle tehty latauslaite toimiii vakiovirtalaturina, joka antaa j�nnitteen nousta jonnekin 14.2-15V paikkeille. Kun akku saavuttaa asetetun j�nnitetason, alkaa virta putoamaan pikkuhiljaa. Siihen asti virranrajoitus on toiminut ja pit�nyt virran "vakiona". Jos akkua k�ytet��n jatkuvasti ladattavana standby-akkuna, eli jonkinlaisena varavoimana, on maksimi latausj�nnite alempi, tyypillisesti 13.5-13.8V. Syklisen k�yt�n akku (purku, lataus, purku, jne) ladataan n. 14.2-15V ja irroitetaan laturista sen j�lkeen tai pudotetaan j�nnite standby-akun arvoihin ja j�te- t��n laturi pit�m��n varausta yll�. Miten lyijyhyytel�akkua tulisi ladata ? Jos lataat lyijyhyytel�akkua vakioj�nnitteell� niin akun t�yttyess� sen napaj�nnite nousee, jolloin latausvirta pienenee akun t�yttyess� olemattomiin. Akku ei tule aivan t�yteen n�in, mutta vajauksen voi kompensoida hommaamalla isomman akun. Lyijyhyytel|akkua voi ladata jatkuvasti yll�pitolatauksella, esim. 12V akkua 13,6 - 13,8V j�nnitteell�. Usein akulle on m��ritelty erikseen latausj�nnitteet yll�pito- ja pikalataukseen. Nen�n alla on akku jossa sanotaan pikalatausj�nnitteeksi 14,4V. Ykis esimerkkikytkent� aiheesta l�ytyy osoitteesta [26]http://www.cl.cam.ac.uk/users/mvi20/bike-stories/charger.html. Mit� akulle tapahtuu ylilatauksessa ja miten voin v�ltt�� sen ? Kun tavallista lyijyakkua lataa liikaa, se alkaa hajottamaan akussa olevaa vett� vedyksi ja hapeksi. T�st� syyst� kun akkua pidet��n pitk��n standby-latauksella, sinne pit�� s��nn�llisesti lis�ill� vett�. Jos tarkoituksena on pit�� akkua kestovaraustilassa jatkuvasti, on hankittava akku jonka kestovarausj�nnite eri l�mp�tiloissa on speksattu. Jos akkua ladataan "ammattilaturilla" ilmoitetulla j�nnitteell�, vesitysv�li voi olla 1-4 vuotta. Suljetun akun kanssa on toimittava , jos mahdollista, viel� tarkemmin kuin avoimen akun kanssa. Muuten latausperiaatteeet ovat osapuilleen samat kuin avoimella akulla. Hyytel�akussa veden lis��minen hyytel��n on melko mahdotonta, joten akku menee uusiksi kun veden osuus hyytel�ss� on laskenut liikaa pitk��n jatkuneen latauksen takia. Laturipiirien valmistajien papereista l�ytyy hyvi� selostuksia akunlatausperiaatteista. Katso lis�tietoja esimerkiksi seuraavista osoitteista: * [27]http://www.unitrode.com/ * [28]http://www.maxim-ic.com/ Miten voin ladata NiCD-akkuja yksinkertaisesti ? Nikkelikadmiumakkuja ladataan tyypillisesti vakivirtallatauksella, jossa latausvirta s��det��n suunnilleen akun kapasiteetti jaettuna kymmell� tunnilla. Eli 1000 mAh latausvirraksi saataisiin n�in 100 mA. T�ll� virralla akun t�yteen latautuminen kest�� noin 14 tuntia, eik� akku vaurioidu vaikka sen j�tt�isi latauslaitteeseen v�h�n pidemm�ksikin aikaa. Suurinosa halvoista ja hitaista NiCd-akkujen lataajista toimii t�ll� tavoin. Virran rajoittaminen on yksinkertaisinta tehd� sarjavastuksella. Voit soveltaa esimerkiksi seuraavanlaista kytkent��: 120 ohm LED +--/\/\----|>|-+ | | + o------+---/\/\-------+--------o + s��dett�v� 33 ohm ladattava verkkolaite 5 W paristo - o------------------------------o - S��dett�v�n� j�nnitel�hteen� voi hyvin k�ytt�� halpaa s��dett�v�j�nnitteist� verkkolaitetta (ulostulovirta ainakin 200 mA, j�nnite s��dett�viss� ainakin alueella 4.5-12 volttia). Verkkolaitteen ulostuloj�nnite tulee s��t�� 3-4 volttia ladattavan NiCd-akuston j�nnitett� suuremmaksi (4.5V yhdelle kennolle, 6V kahdelle kennolle jne.). Latausvirraksi tulee noin 100 mA, joten 1000 mA kennon latatuminen kest�� noin 12-14 tuntia. Kytkenn�ss� on LED, joka osoittaa ett� latausvirta kulkee paristolle, kuten kaupallisissakin NiCd-pariston lataajissa. Pikalataus: Nykyisten akkujen (NiCd, NiMH) kanssa p�tee nyrkkis��nt|, ett� huoleti voi latailla puolta kapasiteettia (0.5 C) vastaavalla virralla. Eli 1000 mAh akkua voi ladata 500 mA:lla. MUTTA: lataus on lopetettava kun akku on t�ynn� ! T�ynn� oleva akku ei sied� kovinkaan paljoa latausvirtaa vaurioitumatta. Automaattisessa pikalatauksessa akkuja ladataan ensin suurella irralla, ja kun akku havaitaan olevan t�ynn� (j�nniten mutokset, l�mp�tilamuutos tms.), niin siirryt��n pieneen yll�pitovirtaan (esim. 1/100 osa akun kapasiteetista). T�h�n on olemassa valmiita mikropiirej� (katso vaikka [29]http://www.maxim-ic.com/). Edistyneemm�t NiCD-akkujen pikalaturit ovat toiminnaltaan sitten paljon monimutkaisempia. Maximilta l�ytyy piirej� automaattisia piirej� NiCd/NiMh-akujen lataamiseen (esim. max713 tai max712). Miten teen alykk��n lataavan ja purkavan NiCd-akkujen latauslaitteen ? Yksi n�kemys aiheeta l�ytyy osoitteesta [30]http://www.iki.fi/jlehtine/charger/index.html. Laite liitent��n PC:n rinnakkaisporttiin ja PC huolehtii tuosta laitteen alykkyydest�. Haittaako nimellisvirtaa pienempi latausvirta NiCd-akkujen latauksessa ? Pienemm�ll� virralla lataaminen ei haittaa, on itseasiassa yleens� parempikin. Latausaika tietysti kasvaa virran pienenemisen suhteessa. Sopiiko alyk�s NiCd-laturi NiMH-akkujen lataamiseen ? Akut kyll� latautuvat, mutta akkujen ik� todenn�k�isesti on aika lyhyt. Latauksen lopettamisehto on erilainen NiMH:lle kuin NiCd:lle. Ongelmaa ei tule, jos laturi osaa tunnistaa NiMH:n l�mp�tilak�ytt�ytymisen. Tuo l�mp�tila juttu kannattaa tarkistaa valmistajan spekseist� ja katsoa mist� parhaiten pystyy m��ritt�m��n t�yden kapasiteetin/milloin on aika lopettaa lataus. dT/dt kertoo aikaisemmin lopetustilanteen kuin dV/dt. Parasta on huomioida molemmat. Yleens� NiMH akkua on jo yliladattu kun j�nnitteen kasvu pys�htyy tai k�y laskuun. (Tuo kannattaa tarkistaa k�ytettyjen akkujen spekseist�.) Tuohon k�ytt�ytymiseen vaikuttaa latausvirta, pienemmill� virroilla erot ovat pienempi�. Toisaalta pienill� virroilla aiheutetaan v�hemm�n vahinkoa, joskin ylilataamisesta on silti haittaa akuille. Voinko korvata vanhat NiCd kennot NiMh kennoilla, k�yk� sama laturi edelleen? Kun laitteissa joka toimii alunperin NiCd-akuilla k�ytt�� NiMh-akkuja ei laitteen toiminnassa pit�isi olla mit��n eroa. NiMh-akut antavat samaa j�nnitett� ja ovat muutenkin kovasti samanlaisia, omaavat vain suuremman kapasiteetin (mahtuu enempi virtaa sis��n). Latauksessa pit�� v�h�n mietti�. Jos kyseess� on tavallinen hidas laturi (noin 14h latausaika), joka antaa rajoitettua ja sopivaa j�nnitett�, niin NiCd kennot voi korvata NiMH kennoilla aivan hyvin t�ss� tapauksessa. Nopeampien �lykk�iden laturien kanssa kannattaa varmistaa ett� laturi tukee NiMh-akkuja, koska kaikki �lykk�� NiCd-laturit eiv�t toimi v�ltt�m�tt� oikein NiMh-akkujen kanssa. Pahastuuko litiumakku, jos sit� lataa ei-tyhj�n� ? Litiumakku ei pahastu ainakaan samassa m��rin kuin NiCd tai NiMH. Ilmeisesti ainoa todellinen Li-akun huono puoli on se hinta. Mutta kai tuonkin saa ylilataamisella rikki, joten oman laturin tekeminen vaatii varovaisuutta (varoitus: Litiumakku voi vioittuessaan sytyt� tuleen!) _________________________________________________________________ [31]Tomi Engdahl <[32]Tomi.Engdahl@iki.fi> [33]Takaisin hakemistoon References 1. http://www.micron.com/mti/msp/html/glossary.html 2. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml04.htm 3. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm 4. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm 5. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/art02.htm 6. http://www.epanorama.net/psu.html 7. http://utter.chaos.org.uk/~altman/mp3mobile/#Techie 8. http://come.to/mp3audio 9. http://sps.motorola.com/cgi-bin/get?/books/dl128/pdf/mc7800rev*.pdf 10. http://www.national.com/search/search.cgi/design?keywords=LM317 11. http://sps.motorola.com/cgi-bin/get?/books/dl128/pdf/mc7900rev*.pdf 12. http://www.hw.cz/english/docs/stabil79/stabil79.html 13. http://www.maxim-ic.com/ 14. http://www.farnell.co.uk/ 15. http://www.smpstech.com/ 16. http://www.smpstech.com/ 17. http://www.unitrode.com/ 18. http://www.unitrode.com/ 19. http://www.unitrode.com/ 20. http://www.maxim-ic.com/ 21. http://www.maxim-ic.com/ 22. http://www.mot.com/ 23. http://www.national.com/ 24. http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/ml08.htm 25. http://www.yeoy.fi/ 26. http://www.cl.cam.ac.uk/users/mvi20/bike-stories/charger.html 27. http://www.unitrode.com/ 28. http://www.maxim-ic.com/ 29. http://www.maxim-ic.com/ 30. http://www.iki.fi/jlehtine/charger/index.html 31. http://www.hut.fi/~then/ 32. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 33. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Mikrokontrollerit Perusteet Mist� mikrokontorollerista kannattaisi aloittaa mikrokontrollerien kokeilu ? Yleens� aloittelijan vaatimukseno on ett� kontrollereiden pit�isi olla mahdollisimman halpoja, niiden ohjelmoimiseen ei tarvita mit��n kalliita ohjelmointilaitteita, ja niiden ei pit�isi vaatia paljonkaan oheiskomponentteja toimiakseen. Yksi vaatimuksesi t�ytt�v� on Motorolan 68HC11 perheen piirit. Niit� voi k�ytt�� ihan single-chip modessa sis�isell� (E)EPROM:illa tai ulkoisella muistilla. Piirit eiv�t tarvitse mit��n erillist� ohjelmointilaitetta, vaan ne voidaan ohjelmoida suoraan PC:n sarjaportista. Hinta riippuu sitten mallista. Saa my|s versioita, joissa on 8..10bit ADC. Toinen kiva on, ett� HC11 prosessorille l�ytyy vapasti saatava ihan toimiva C-k��nt�j�. K��nt�j� l�ytyy vaikkapa nic.funet.fi:st� osoitteesta [1]ftp://nic.funet.fi/pub/microprocs/68hc11/. Prossori-lehdess� on joitain vuosia sitten julkaistu 68HC11 exaluointikortin rakennusohjekin. 68HC11 aiheisia linkkej� l�ytyy osoitteesta [2]http://www.epanorama.net/microprocessor.html. Toinen helppo mikrokontrollerisarja ovat [3]Microchipin PIC-sarjan mikrokontrollerit. Monissa PICeiss� on sis�inen ohjelmamuisti, ja k�skykannan pit�isi olla helposti opittavissa (vian parikymmetnt� konekielik�sky�). Lis�ksi netist� l�ytyy paljon esimerkkiprojekteja PIC-mikro-ohjaimille. Harrastajalle ehk� suositeltavin PIC on PIC16F84, koska se on monta kertaa ohjelmoitava (flash-ohjelmamuisti), sen saa toimimaan hyvin pienell� m��r�ll� oheiskomponentteja ja se maksaa vaan pari kymppi�. PIC prosessorien ohjelmoimiseen tarvitaan ohjelmointilaite mutta sen voi helposti itse rakentaa (ohjeita allut mm. Elektorissa ja useilla PIC aiheisilla webbisivuilla). Ilmaisia ohjelmointity�kalujakin PIC prosessoreille l�ytyy verkosta ihan kivasti. PIC aiheisia linkkej� l�ytyy osoitteesta [4]http://www.epanorama.net/microprocessor.html. 8051-pohjaiset mikrokontrollerit ovat edelleenkin yksi kaikkein suosituin mikrokontrolleriryhm�. Erityisesti [5]Atmelin valmistamat mallit ovat halpoja ja aiheeseen liityvi� rakennusohjeita l�ytyy useilta webbisivuilta. Aiheeseen liittyvila linkkej� l�ytyy osoitteista [6]http://www.epanorama.net/microprocessor.html. Lis�ksi on olemassa [7]Atmelin AVR-risc-mikro-ohjaimet, joissa on sis�inen flash-muisti ja ohjelmointi tapahtuu SPI-tyylisell� sarjalinkill�. Alla pieni vertailu eri mikrokontrolliperheist�: Motorola 68HC11 + yleisess� k�yt�ss� + softaa l�ytyy + C-k��nt�j� l�ytyy ilmaiseksi - v�h�n uudelleenohjelmoitavia malleja - vanha arkkitehtuuri - heikohko suorituskyky Microchip PIC + paljon erilaisia malleja + softaa l�ytyy paljon + harrastelijoitten suosiossa - v�h�n uudelleenohjelmoitavia malleja - paljon erilaisia malleja - ei-niin-viisas arkkitehtuuri Intel MCS51 + yleisess� k�yt�ss� + softaa l�ytyy paljon + harrastelijoittenkin suosiossa + monta valmistajaa, esim. Atmelilla kaikki uudelleenohjelmoitavia - ei kovin suorituskykyinen - vanha arkkitehtuuri - ei ilmaista C-k��nt�j�� Dallas 8051-perhe: + (katso Intel) - (katso Intel, ei kuitenkaan hitaus) - hinta Atmel AVR + suorituskykyinen + edullinen + uusi arkkitehtuuri + assembler + s�l�� valmistajalta ilmaiseksi + kaikki mallit SPI:n kautta ohjelmoitavia (ISP) + ilmainen C-k��nt�j� l�ytyy - toistaiseksi v�h�n k�ytetty Jos aiot kirjoittaa ohjelmasi konekielell�, k�yt�nn�ss� kaikkiin edell� mainittuihin prosessoriperheisiin l�ytyy assembler ilmaiseksi. Sen sijaan toimivaa C:t� l�ytyy harvemmin. Motorolaan l�ytyy ilmainen C-k��nt�j� ja samoin PICiin. Inteliin ja AVR:��n sen ainakin joutuu ostamaan. Tosin esimerkiksi Micro-C l�htee kolminumeroisella hinnalla (markoissa). Korkeamman tason kieli� ajatellen kaikki vanhemmat prosessorit ovat varsin tuskallisia (Intel, Motorola, PIC). Jos meinaat kirjoittaa ohjelmasi C-kielell� ja tarvitset paljon v��nt��, niin sitten 68000-pohjainen kontrolleri on harkinnan arvoinen, koska sopii hyvin C-ohjelmointiin ja ilmainen gcc tukee ainakin 68k-pohjaisia prosessoreja. Esimerkiksi 68332 on eritt�in mainio peli moneen tehoa vaativaan sovellukseen. Haittana n�iss� on harrastelijan kannalta ik�v�t kotelot (TQFP jne). Miten mikrokontrollerin ohjelmointi tapahtuu ? Ensiksi mikrokontrollerille kirjoitetaan ohjelma tarvittavilla ohjelmointity�kaluilla, joista yleisimm�t ovat assembler- ja C-k��nt�j�t. N�ill� ohjelmointity�kaluilla muodostetaan l�hdekoodista itse mikro-ohjaimelle ladattavan binaarikoodin. Tuon binaarikoodin lataamiseen mikro-ohjaimelle on tyypillisesti kaksi menetelm��: * 1. Jos mikro-ohjaimessa k�ytet��n ulkoista ohjelmamuistia, kuten EPROM-muistia, ohjelmointi tapahtuu muistipiirien ohjelmointilaitteella. Tyypillisesti t�llaiset laitteet maksavat tuhannesta tai parista yl�sp�in. * 2. Jos mikro-ohjaimessa on sis�inen ohjelmamuisti EPROM, OTP-EPROM, EEPROM- tai Flash-muisti on olemassa yleens� kaksi tapaa. + a) Ohjelmointilaitteella: o Yleisk�ytt�iset ohjelmointilaitteet (ovat yleens� kalliita) o Mikro-ohjainperhe kohtaiset (halpoja, hinnat alkaa satasita, joihinkin rakennusohjeita Internetist�). N�ill� perhekohtaisilla ei voi tietenk��n ohjelmoida kuin tiettyj� piirej�. + b) mikro-ohjain osaa tehd� ohjelmoinnin itse: Joissain mikro-ohjaimissa on nykyisin yleens� sarjaliit�nt� (asynkroninen tai synkroninen), jonka avulla ohjelma siirret��n mikro-ohjaimen muistiin. Mikro-ohjain huolehtii varsinaisen ohjelmoinnin. T�llaisissa systeemeiss� tarvitaan yleens� vain ohjelma PC-mikroon, joka hoitaa tiedonsiirron mikro-ohjaimeen. Mist� l�yd�n tietoa PIC-ohjelmoinnin aloittamiseen ? Kannattaa tutustua seuraaviin webbisivuihin: Osoitteesta [8]http://samengstrom.com/elec/pic/index.html l�ytyy yksinkertainen yhteenveto, kuinka PIC:n ohjelmointihommat kannattaa aloittaa. Millaisen kytkenn�n tarvitsen PC:n RS-232 signaalien sovittamiseksi PIC:n sis��n- ja ulostulonastoihin ? PC:n sarjaportti k�ytt�� RS-232 signaalitasoja (+9V, -9V) kun taas PIC haluaa CMOS-tasoista (0V, +5V) signaalia. Helppo standardiratkaisu on k�ytt�� v�liss� esimerkiksi MAX232 driveripiiria sovittamaan 5V signaalit ja RS-232-signaalit toisiinsa. Jos ei yrit� hirveit� nopeuksia, piuha ei ole pitk� eik� masiinan tarvitse toimia kuin yhden tietyn PC:n kanssa, niin virityksi�kin voi kokeilla. Yksisuuntaisen liikenn�inbub PIC->PC saa toimimaan ihan kelvollisesti suoraan (1200 bps), useimmille PC:n sarjaporteille riitt�� 0/+5V vastaanottotasoiksi, ei toki kaikille. Vastaavasti vastaanottoa Vastaavasti sit� toista suuntaa voisi kokeilla virityksell� vastus (virranrajoitus) - signaalidiodi nurinp�in maihin (-9V -> ~0V) - 4.7V zeneri (+9V -> ~5V). Jopa ilman diodeita jos vastus on riitt�v�n iso ja luottaa PIC:n sis��ntulonastojen sis�isiin suojauksiin. Eli yksinkertaisesti: * PC:lt� l�htev� data -> vastus -> pic sis��n * PICilt� l�htev� data -> pc data sis��n Kannattaa lukea, onko k�ytt�m�si PIC:in datalehdiss� jotain varoituksia latch-upista tms. ennen kuin alkaa viritell�. Viritelless� kannattaa muistaa, ett� suorassa kytkenn�ss� signaalitilat menev�t juuri vastakkain siit� mit� ne ovat puskuripiirin kanssa (MAX232 invertoi signaalit). Mit� eroa on PIC 16F84:ll� ja PIC 16C84:ll� ? PIC 16F84 on PIC 16C84:n korvaava malli. 16C84:ss� oli bugi, joka aiheutti sen, ett� mikrokontrollerissa olevan ohjelman sai k�ytt�j�nnitteiden kanssa temppuilemalla luettua vaikka suojausbitti oli p��ll�. Ohjelmointiprotokolla molemmissa samanlainen. Muutaman konfiguraatiobitin merkitys on erilainen, mutta t�st� ei kannata huolestua, kunhan vaan valitsee ohjelmointiohjelman, joka hallitsee kummatkin piirityypit. Ainoa ongelama PIC16F84 on se, ett� jotkut vanhaemmat ohjelmointiohjelmat eiv�t tunnista PIC16F84 ja sulakebitit menev�t v��rinp�in. Miten PIC:in ohjelmointi onnistuu Linuxin alaisuudesta ? Linuxiin on saatavana koko ty�kalut PIC:in ohjelmointia varten. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteesta [9]http://www.yty.net/pic/. Onko olemassa k�tev�� PIC-piiriin liitett�v�� UART-piiri� ? [10]Maximilta saa melkoisen hyvin PIC:ille sopivaa UART:ia MAX3100. Kyseinen piiri k�ytt�� SPI Microwire -yhteensopivaaa sarjav�yl�� mikroprosessorin kommunikoinnissa ja tarjoaa sis�ll��n pienen FIFO:n. PIC-softa tulee datasheetin takana valmiina k�ytett�v�ksi. Datalehti l�ytyy osoitteesta [11]http://www.maxim-ic.com/quick_view2.cfm/qv_pk/1731/ln/en. Mist� saa ostaa ohjelmointilaitteen PIC16F84:lle ? Probyte ([12]http://www.kolumbus.fi/probyte/) myy PIC-ohjelmointilaiteita ohjelmineen. Osaava voi tietysti kolvata kytkenn�n itse ja etsi� ilmaiset ohjelmointity�kalut verkosta. Mist� l�yd�n suomenkielist� opastata Atmelin AVR-mikro-ohjaimien k�ytt�miseen ? Osoitteesta [13]http://www.vaoltl.edu.hel.fi/paattot/MakelaJussi_LangTommi/indextl .html l�ytyy Tommi L�ngin p��tt�ty� [14]AVR MIKRO-OHJAIMET: K�YTT� JA OHJELMOINTI TUTUKSI. Mit� on vialla PIC:n ohjelmoimisessa, kun kaiken pit�isi olla pip-02 ohjelmassa oikein asetettu, mutta ohjelmointi ei vaan onnistu kunnolla ? Tarkista tuon PIP-02-ohjelman asetukset. Sen asetustuedostoissa voi asettaa eri ohjelmointihommien viiviet�, ja nuo viideasetukset pit�� koneeis nopeuden mukaan asettaa sellaiseksi, ett� piiri� ei yrit� ohjelmoida liian nopeasti. Viiveet m��ritell�n ohjelman .ini tiedostossa (ascii-tiedosto). Laitteen pit�isi l�hte� toimimaan kunnolla, kun asetat viiveet koneesi nopeuteen sopiviksi. Tuo viive m��ritell��n Pip02.ini tiedoston asetuksella DELAY100NS=xx Jossa xx on sopiva viivearvo. Monesti suositellaan arvoa 30, mutta nopeammilla koneilla knnataa kokeilla arvoa kokoluokassa 300 tai jopa enemm�n. Delay ei toimi PIP02:sen vanhemmilla versioilla. Ver. 1.25 n�ytt�� jo tukevan tuota. Ennen pip-02 ohjelman k�ynnistymist� kannattaa varmistaa, ett� sen tarvitsema com84- driveri on kunnolla lautuatunut muistiin. PIP02 paketeissa tulee vaihtelevasti COM84.EXE:� ja JDM84.EXE:� mukana, JDM tuntuu toimivan paremmin. Oheispiirit Mill� piirill� ohjaisin k�tev�sti pariakymment� LEDi� ? MAX7219 on aika k�tev�, siihen saa 64 ledi�, ja niit� piirej� voi kytke� per�kk�in periaatteessa niin monta kuin haluaa. Piirin datalehti� kannattaa etsi� osoitteesta [15]http://www.maxim-ic.com/ ja kytkent�esimerkki l�ytyy osoitteesta [16]http://www.neutech.fi/~raipe/kello.html. Mik� olisi k�tev� 8 bittinen D/A muunnin mikrokontrollerin jatkoksi ? Sarjamuotoisella liit�nn�ll� varustetuista piireist� voisiko kokeilla seuraavia: * MAX517, MAX550A ovat 8 bitin , DIP8 piirej�, 5V * MAX515CPA on 10 bitin 5V:n DIP8 DA-muunnin * MAX538 on 12 bitin 5V:n DIP8 DA-muunnin TLC7524 on 8 bittinen rinnkkaissis��ntulolla varustettu D/A-muunnin. _________________________________________________________________ Tomi Engdahl <[17]tomi.engdahl@iki.fi> [18]Takaisin hakemistoon References 1. ftp://nic.funet.fi/pub/microprocs/68hc11/ 2. http://www.epanorama.net/microprocessor.html 3. http://www.microchip.com/ 4. http://www.epanorama.net/microprocessor.html 5. http://www.atmel.com/ 6. http://www.epanorama.net/microprocessor.html 7. http://www.atmel.com/ 8. http://samengstrom.com/elec/pic/index.html 9. http://www.yty.net/pic/ 10. http://www.maxim-ic.com/ 11. http://www.maxim-ic.com/quick_view2.cfm/qv_pk/1731/ln/en 12. http://www.kolumbus.fi/probyte/ 13. http://www.vaoltl.edu.hel.fi/paattot/MakelaJussi_LangTommi/indextl.html 14. http://www.vaoltl.edu.hel.fi/paattot/MakelaJussi_LangTommi/indextl.html 15. http://www.maxim-ic.com/ 16. http://www.neutech.fi/~raipe/kello.html 17. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 18. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Tietokoneeseen liitett�v�t kytkenn�t Mit� ovat joissain tietokoneiden kaapeleiden ymp�rill� olevat muoviset pallukat ? N�m� tietokonejohtojen ymp�rill� olevat muovipallukat silt�v�t h�iri�npoistossa k�ytettyn johdon ymp�rill� olevan ferriittirenkaan. Tuon ferriittirenkaan tarkoitus on suodattaa johtoa pitkin etenev�t korkeat taajuudet eli t�ss� tapauksessa h�iri�taajuudet pois. Suojatun tietokonekaapelin ymp�rill� ferriittirengas toimii siten, ett� se ei merkitt�v�sti vaikuta kaapelin sis�ll� oleviin signaaleihin, mutta torjuu tehokkaasti johdon kuorta pitkin etenev�t suurtaajuush�iri�t. Elektroniikkallaitteita varten on olemassa standardit, kuinka paljon ne saavat h�iri�it� s�teill�. PC:n tai muun tietokonelaitteen kotelon sis�ll� on semmoinen korkeitten taajuuksien vilske ett� on monesti n�hty paremmaksi minimoida s�teily ulkomaailmaan ettei jotkut herk�t laitteet ottaisi h�iri�it� tuosta korkeasta s�teilyst�. Esim. n�pp�imist�iss�, monitoreissa jne. k�ytett��n tuota puristettua ferriittirengas systeemi� jotta piuha ei toimisi l�hett�v�n� antennina ja kyseinen r�pellys ei k�vellisi laitteen luokse. Miten voin ohjata tietokonetta infrapunakaukos��timell� ? Tietokonetta voi hallita esimerkiksi television tai hifilaitteiden infrapunakauko-ohjaimella, kunhan tietokoneeseen liitent��n sopivan infrapunan vastaanotinkytkent� ja teitokoneessa ajetaan t�t� laitetta tukevaa ohjelmaa, joka tekee tarvittavat toiminnot tai v�litt�� komennot muille koneessa py�riville ohjelmille. Webist� l�ytyy monia erialaisia ja eritasoisia infrapunakytkent�j�, jotka eiv�t ole toistensa kanssa yhteensopivia. Joukko alan kytkent�j� l�ytyy osoitteesta [1]/opto.html#irremote. Osoitteesta [2]http://www.geocities.com/SiliconValley/Sector/3863/uir/index.html l�yd�t rakennusohjee toimivaksi kehutulle infrapunavastaanottimelle. Kyseinen laite toimii RemoteSelectorin, GenIRn (winamp plugin), LIRCn ja kaikkien IRMANia tukevien softien kanssa. Kyseess�h�n on siis sama laite kuin IRMAN, joka on valmiina kaupattava infrapunavastaanottomoduuli. T�m� kytkent� on toteutettu PIC12C509 mikro-ohjaimella (my�s PIC12C508 toimii). Tarvitset siis v�lineet tuollaisen mikro-ohjaimen ohjelmointiin projektin rakentamiseksi. Kytkenn�ss� k�ytetty� IRmodulia ei ole en�� oikein saatavissa, joten se pit�� korvata jollain vastaavalla saatavana olevalla 36-41KHz carrieria k�ytt�v�� IRmodulimallilla (saatavavan usealta valmistajalta, eri valmistajilla erilainen nastaj�rjestys). Kaupallisesta IRMAN-tuotteesta l�ytyy lis�tietoa osoiteesta [3]http://www.evation.com/irman/ ja sit� myy ainakin [4]http://www.arctecho.com/. Valmiin laitteen hintaluokka on noin 30-40 euroa. Miten voin hiljent�� tai kokonaan poistaa PC:n kaiuttimen h�iritsev�n kovan ��nen ? PC:n kaiuttimen ��nien kokonaan poistamiseen vopit k�ytt�� joitain seuraavista menetelmist�: * Irrota PC:n kaiuttimen johto emolevyn liittimest� * Revi koko kaiuitinkalvo irti siit� kaiuttimesta * Katkaise kaiuttimen menev� johto (huolehdi ett� vapaana roikkuva johto ei saa aikaan oikosulkuja) * Katkaise toinen kauttimen johdoista ja ja asenna siihen katkaisija, jolla voit kytke� kaiuttimen p��lle ja pois haluttaessa (jos etulvyss� on ylim���risen� mihink��n kytkem�tt�m�n� esimerkiksi turbo-kytkin, voit k�ytt�� t�t� kaiuttimen katkaisijana) * Jos vanha romu py�rii MS-DOSilla, kokeile residentti� hiljennysohjelmaa, esimerkiksi [5]ftp://garbo.uwasa.fi/pc/sysutil/silence.arc PC:n kauttimen ��nenvoimakkuutta voit hiljent�� ainakin seuraavin tavoin: * Juotat toisen kaiuttimeen menev�n johdon v�liin sopivan vastuksen (esim. 200-500 ohm). Vastus kannattaa suojata esimerkiksi kutistemuovilla, ett� se ei synnyt� PC:n sis�ll� vahingossa mit��n oikosulkuja. * Jos kaiutin on emolevyll� oleva pieni musta py�re� purkki, jossa reik� p��ll�, niin teippamalla tuyo reik� umpeen ��nenvoimakkuus pienenee huomattavasti. S��dett�v�n kaiuttimen ��nevoimakkuuden saat aikaan seuraavalla kytkenn�ll�, joka asennetaan kaiutinjohtoon emolevyn ja kaiuttimen v�liin: ---------------+ | Emolevylle | |470 ohm linear | |<---------------- |_| kaiuttimelle | ---------------+------------------ Ainut kytken�ss� tarvittava komponentti on 470 ohmin lineaarinen potentiometri. Mitk� ovat RS-232-liit�nn�n s�hk�iset ominaisuudet ? The Interface Circuits Data Book 1986, Texas Instruments, p.5-8 kertoo seuraavaa RS-232C standardista vuodelta 1962: Mode of operation: single-ended Number of drivers & receivers: 1 driver, 1 receiver Max cable length: 50 feet Max data rate: 20kb/s Max voltage applied to driver output: +-25V Driver output signal (loaded): +-5V Driver output signal (unloaded): +-15V Driver load: 3kohms to 7kohms Output slew rate: 30V/us max Receiver input voltage range: +-15V Receiver input sensitivity: +-3V Receiver input resistance: 3kohms to 7kohms Signaalien siirtoet�isyyksist� speksit puhuvat 15 metrist�, mutta useimmiten p��st��n aika paljon pidemm�lle. K�yt�nn�ss� lyhyill� et�isyyksill� toimii nopeammin ja pitemmill� hitaammin. Hyvin pitki� RS-232-vetoja kannattaa v�ltt��, koska v�h�nkin pidemmiss� vedoissa eri ryhm�keskusten ja viel� pahempaa, jopa eri rakennuksiin, ongelmaksi muodostuu eri laitteiden poikkeavat (suoja)maa potentiaalit, jolloin kaapelin vaipassa ja signaalimaassa alkaa kulkea suuria 50 Hz tasoitusvirtoja aiheuttaen h�iri�it� ja pahimmillaan piirien (ja jopa painokytkent�levyjen) tuhoutumisen. T�m�n takia RS-232 on k�ytt�kelpoinen yleens� vain saman ryhm�keskuksen alueella. Pidemmill� matkoilla kannattaa k�ytt�� virtasilmukkaa, RS-422 linjoja, RS-485-linjoja, optista kuitua, parikaapelietherneti� tai vastaavia siirtotapoja. Jos pidemm�n siirron pit�isi olla 232:ta, kannattaisi harkita 232->485- tai virtasilmukka-muuntimia p�ihin. Varmasti luotettavampi kuin 232 pitkien et�isyyksien yli. Kaapelin on syyt� olla kierretty� paria h�iri�itten eliminoimiseksi. Mist� l�yd�n PC:n liittien nastaj�rjestyksi� ? Nastaj�rjestysdokumentteja l�ytyy [6]Hardware Bookista osoitteesta [7]http://www.hardwarebook.net/. Miten teen Windowsin suorakaapeliyhteydess� tarvittavan sarjakaapelin ? Windowsin sarjaportin kautta tapahtuvassa suorakaapeliyhteydess� tarvitaan normaali nollamodeemikaapeli, jonka voi ostaa valmiina kaupasta tai rakentee seuraavan kuvan mukaisesti: DTE (9 napainen) DTE (9 napainen) RD 2 ---------\ /------------- 2 TD 3 <--------/ \------------> 3 RTS 7 ---------\ /------------- 7 CTS 8 <--------/ \------------> 8 DSR 6 <---, ,----> 6 DCD 1 <---+----\ /-------+----> 1 DTR 4 ---------/ \------------- 4 SG 5 ------------------------- 5 Millainen kaapeli tarvitaan Windowsin rinnakkaisportin kautta toimivassa suorakaapeliytheydess� ? Rinnakkaisportin kautta toimiavssa suorakaapeliyhteydess� k�ytet��n rinnakkaisportin kautta tapahtuvassa tiedonsiirrossa muodostunutta de-facto standardikaapelia (mm. Laplink ja DOSin Interlin k�ytt�� samaa kaapelia). Seuraavalla kytkent�ohjeella voi rakentaa tarvittavan kaapelin. 1 - 1 2 - 15 3 - 13 4 - 12 5 - 10 6 - 11 7 nc 8 nc 9 nc 10 - 5 11 - 6 12 - 4 13 - 3 14 - 14 15 - 2 16 - 16 17 - 17 18 nc 19 nc 20 nc 21 nc 22 nc 23 nc 24 nc 25 - 25 (ground) Mit� erikoista on IEEE 1284 mukaisella kaksisuuntaisella rinnakkaiskaapelilla ? Kaksisuuntaisen rinnakkaisportin teri syntyi siit��, ett� kaikki markkinoilla olleet rinnakkaisporttikaapelit eiv�t toimineetkaan sellaisten uusien kirjoittimien (mm. HP Laserjet) kanssa, jotka kommunikoivat kaksisuuntaisesti koneen kanssa. Periaatteessa suunnilleen kaikkien normaalikaapelien olisi pit�nyt toimita (mit� ehk�� jotkut huonoimmat eiv�t olisi pysyneet mukana nopeimmissa IEEE 1284 toimintatiloissa), mutta suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui, ett� er��t halpamaiden kaapelivalmistajat olivat keksineet tavan tehd� normaaleja halvempia rinnakkaiskaapeleita j�tt�m�ll� "turhat" k�ttely- ja maadoitusjohdot pois. Kun HP- alkoi myyd� uusia rinnakaisporttitulostimiaan (LaserJet 5 jne.), niin nep� eiv�t toimineneetkaan n�iden edullisten kaapelien kanssa. Siksi HP nyky��n vaatii, ett� kaapelit pit�� olla kaksisuuntaisia eli kaikki jodhot pit�� olla kytketyt. Millainen on nastaj�rjestys emolveyn piikkirimasta kotelon takana olevaan 9-napaiseen sarjaliit�nt��n ? T�t� liitosjohtoa ei ole standardoitu, joten k�yt�ss� on useita erilaisia ratkaisuita t�h�n sovellutukseen. Ilman emolevyn tain I/O-kortin ohjekirjan nastakuvauksia on hankala sanoa millainen on oikea kaapeli. Ehk� yleisin kytkent�tapa on sellainen, ett� lattakaapelin toiseen p��h�n on puristettu 9-napainen lattakaapeliin tehty D-liitin ja toiseen p��h�n 10-napainen lattakaapeliliitin siten, ett� ykk�snastat kummassakin liittimess� menev�t samaan johtimeen ja kymmenes johto j�tet��n D-liittimen p��ss� kytkem�tt�. Toinen yleinen kytkent�tapa on, ett� k�yt�ss� looginen suora j�rjestys (1-1, 2-2, 3-3 jne). Miten voin siirt� sarjaportin liikennet�� infrapunavalolla ? Sarjamuotoista tietoa voi siirt�� infrapunalla kunhan data moduloidaan sopivalle kantoaallolle. Yksinkertaisin menetelm� on laittaa datavirta katkomaan l�hettimen kantoaaltoa (esimerkiksi 1= kantoaalto p��ll�, 0=ei kantoaaltoa). T�ll� menetelm�ll� pystyy sopivalla l�hetin- ja vastaanottokytkenn�ll� liikuttamaan dataa paikasta toiseen. Maksimi datanopeus t�ll� menetelm�ll� j�� murto-osaan kantoaallon taajuudesta. Yksinkertaisissa infrapunahommissa kannatta huomata, ett� laitteen itsens� l�hett�m� infrapunsignaali heijastuu takaisin my�s laitteen omaan vastaanottimeen, joten t�ysin kaksisuutainen tiedonsiirto k�ytt�en samoja kantoaaltotaajuksia ei toimi. K�yt�nn�ss� siis IR-linkki toimii vain yhteen suuntaan kerrallaan eli vain toinen p�� saa l�hett�� kunakin hetken�. L�hetyssuunnan vaihtuessa on my�s pidett�v� pieni tauko IR-palikoista riippuen. Infrapunatiedonsiirto ei siis v�ltt�m�tt� onnistu suoraan infrapunaksi muutettuna, jos sarjaportin p�iss� olevat laitteet kuvittele- vat juttelevansa suoran kaapelin yli. Seuraavassa vinkkej� omaan virittelyy: Yksinkertaisin homma on laittaa normaalit IR-kaukos��dinpalikat esim Siemens SFH506 vastaanotin (t�m�n osan vlamistus lopetettu, k�ytett�v� jotain muuta vastaavaa), joka sis�lt�� jo kaiken. L�hetin voi olla melkein mik� tahansa IR-LED, mutta sen modulointi vaatii saman taajuuden kuin vastaanotin ( 38-40 kHz). Jos k�yt�t valmista vastaanotinta ei saa kuin 2400 baudia l�pi ( nimimerkki kokeiltu on). Vastaanottimen suotimet est�v�t nopeammat muutokset. L�hetysp��n l�hetyskytkenn�n voi kasata vaikka 555-ajastimen ymp�rille. N�iden kytkent�jen ja RS-232-portin v�lill� signaalien tasot voi konvertoida vaikka MAX232-piirill�. Nykyaikainen tapa on k�ytt�� IrDA:ta, joka on kannnettaviin teitokoneisiin suunniteltu ja yleistynyt infrapunaliit�nt�. Sen modulointi/demodulointi ovat sitten v�h�n vaikeampia (nnattaa soveltaa tapauksiin, joissa ainakin toisessa p��ss� on joku standard PC tai vastaava). Miten IrDA-liit�nt� toimii ? IrDA-liit�nn�n rautatoteutus on periaateessa yksinkertainen. Se muodostuu l�hetyssignaalia koodaavasta enkooderista, infrapunavaloa l�hett�v�st� emitterist� ja vastaanottimesta. Hitailla nopeuksilla (<= 115 kbit/s) liikenn�inti tapahtuu normaalin UART:in kautta, mutta yli megabitin nopeuksill� k�ytet��n omaa kontrolleria. Normaalissa hitaassa IrDA-liikenteess� (IrDA-SIR-standardi) asynkronine sarjamutoinen bittivita koodataan siten, ett� "0" merkit��n pulssilla ja "1" tarkoittaa "ei pulssia". Pulssin pituus riippuu datan nopeudesta, mitta minimipituus aina v�hint��n 1.6 mikrosekuntia. Infrapunaemitterin aallonpituus on spesifioutu 850-990 nm alueelle. 4 Mbit/s IrDA-portissa k�ytet��n modulaationa pulssinpaikkamodulaatiota (Pulse Position Modulation). Voinko rakentaa itse IrDA-liit�nns� tarvittavan l�hetinmoduulin ? Jos tietokoneen emolevyll� on oma liit�nt� IrDA:n l�hetys- ja vastaanottomoduulille, niin silloin kyseisen osan rakentaminen on aika yksinkertaista jos k�ytet��n t�h�ntehtyj� erikoiskomponentteja. Esimerkiksi [8]Agilent:n valmistama (liek� en�� valmistuksessa) HSDL-1000 l�hetinkomponentti sis�lt�� melkein kaiken tarpeelliset, ja tarvitset vaan muutaman vastuksen ja kondensaattorin itse moduulin lis�ksi. Kytkenn�n ykistyisohdat l�ytyv�t HSDL-1000:n datalehdest�, Ainut kotirakentajan isompi ongelma on, ett� HSDL-1000 on pintaliitoskomponentti. Mahdollisesti jotkut uudemmat piiriversiot ova my�s k�ytt�kelpoisia. Hinaluokka t�llaisille irda-piireille yksin kappalein on yleens� 8-10 Euroa (suurissa m��riss� muutama euro). Jos itse rakentaminen ei kuunnosta, niin kohtuuhintaisia modulleita saatta l�yty� joistain ATK-liikkeist�kin. Jos tietokoneen emolevyll� ei ole IrDA-liitint�, niin sitten vaihtoehdoksi j�� ainoastaan sarjaporttiin liitett�v� adapteri, joka kannattaa ehk� ostaa valmiina koska se on selv�si monimukaisempi kuin tuo emolevyn liittimeen menev�. Jossain takavuosien Elektor Electronicsissa on tosin ollut sarjaporttiinkin liitett�v�n IrDA-moduulin rakennusohje, jos haluat itse yritt�� sellaisen rakentamista. Voiko IrDA-portin kautta ohjata infrapunakauko-ohjaimelle varustettuja audio- ja videolaitteita ? Irda-rautaa voidaan k�ytt�� ohjelmallisesti "tavalliseen kaukos��t��n" mutta ei yleens� p�invastoin (joissain piireien datalehdiss� olen joskus n�hnyt tukea vastaanotollekin). Oleellisin ero Irda-normin mukaisen siirron ja "tavallisten" kaukos��timien v�lill� on se, ett� kaukos��timiss� l�hetet��n "kantoaaltona" noin 36 kHz signaalia , jota p�tkit��n. Eli ykk�set ja nollat muodostuvat noista purskeista. Irda-normin mukainen siirto paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa�, ja tietysti my�s ep�luotettavampaa. Mit�in yleisk�ytt�ist� tukea muiden laitteiden kauko-ohjaukseen en ole IrDA-portilla varustetuissa koneissa n�hnyt. Osoitteesta [9]http://hp.vector.co.jp/authors/VA005810/remocon/remocone.htm l�ytyy yksi kauko-ohjausohjelma, joka toimii japanilaisten laitteiden kanssa jos vain tunnistaa koneen IrDA portin. Voiko viivakoodin lukijan tehd� itse ? Viivakoodin lukijan pystyy periaatteessa rakentamaan my�s itse, sill' kaikki n�m� tehdastekoisetkin ovat ihmisten tekemi�! Periaate on sama kuin CD:n lukup��ss�. Viivat ja niiden v�lis� olevat alueet heijastavat eri tavalla valoa. Kyn��n vain laserdiodi ja sen viereen heijastuman vastaanotinj�rjestelm�. T�st� saatu pulssijono ohjataan mikroprosessorille, jossa oleva ohjelma tunnistaa k�ytetyn koodij�rjestelm�n ja avaa koodin sek� toimittaa datan sarjamuodossa edelleen k�sitelt�v�ksi joko sarjaporttiin, josta se voidaan lukea tavallisella tiedonsiirto-ohjelmalla tai n�pp�imist�koodeina koneen ja n�pp�imist�n v�liin kytkett�v�n adapterin kautta. Magneettikortin lukijat toimivat samalla tavalla, vaikkakin laserdiodon tilalle tulee mankan ��nip��n tapainen tunnistin. Vaikka homma olisikin periaatteessa toteutettavissa kotikonsteinkin, niin ei siin� palkoille p��se. Kaupalliset viivakoodin lukijat pystyv�t tunnistamaan mallista riippuen toistakymment� eri koodij�rjestelm�� pyyhk�isyhetkell� (siis ilman asetusten muuttamista = ohjelmointia, joka tapahtuu tietenkin k�sikirjan viivakoodikomentoina). Kaupallisia viivakoodinlukijoita voit testata lukijan esim. tavallisella tetoliikenneohjelmalla. Kokeile eri siirtonopeuksia, esim. 9600 baudia, 7 bitti�. Oikeilla asetuksilla koodi tulee (pit�isi tulla) ruudulle. Yleismmin k�yt�ss� olevia viivakoodij�rjestelmi� ovat seuraavat: * CODE 39 on todellinen yleiskoodi jota on hyvin monessa sovellutuksessa teollisuudessa * Code 128 on k�yt�ss� muunmuassa viivakoodeilla varustetuissa laskuissa * UCC/EAN-128 k�ytet��n kaupan tuotteissa olevissa viivakoodeissa Miten voin suojata tietokonemonitoria ulkoisen magneettikent�n aiheutamita h�iri�ilt� ? Magneettikentilt� suojaantuminen on hankalampaa kuin s�hk�kentilt� suojaantiminen. K�yt�nn�ss� kunnoliseen magneettikent�lt� suojaamiseen tatrvitaan monitorin ymp�r�imist� jollain sopivalla metallimateriaalilla. Myymetalli (nikkelirauta) on tehokas magneettikent�n vaimentaja, mutta kallista. Tavallinen rautalevy toimii my�s ihan hyvin, vaikka sit� tarvitaankin enemm�n. Fysiikan kirja vaan p�yd�n jalan alta esiin ja laskemaan, paksuko levy tarvitaan, ettei magneettikent� kyll�st� ja "l�p�ise". Tai kokeilemaan - levy� saa rauta- tai romukaupasta. Magneettikenttien etenemisen perusasiat on syyt� hallita, ett� tiet��, mink� kokoinen levy tarvitaan. Huomaako kuvanlaadussa mit��n (positiivista) jos tekee tietokoneen n�ytt�kortin ja monitorin johdon ohuista 75 ohmisen koaksilaalikaapelin p�tkist� ja p��tt�� ne monitorin p��ss� BNC-liittimin.? Kuvanlaatuun kunnolliseen kaapeliin verrattuna ei ole havaittavaa muutosta, mutta johonkin roskaletkuun mahdollisesti paljonkin, jos k�ytt�t suuria virkistystaajuuksia. Nykyist� kunnollisen laatuista kaapelia suurempi riesa on ne kirotut D-liittimet, joista pit�isi p��st� eroon ja vaihtaa johonkin koaksiaaliseen n�ytt�kortin p��ss�. Niin kauan kuin impedanssisovitus on mainitun liittimen ansiosta perseill��n jo l�htiess� ja pahassa tapauksessa monitorinkin p��ss�, ei tuollaisilla metrin-parin matkoilla mit��n merkitt�v�� eroa kaapeleilla saa aikaan, ellei se l�ht�kohta ole jotain mit� sattuu -impedanssista paukkulankaa. Yleens� noissa kunnolisissa monitorikaapeleissa k�ytet��n minikoaksiaalikaapelia (ei sinne tihe��n liittimeen paksumpaa mahdu), mutta t�ll�kin kaapelilla ongelmat alkavat tyypillsesti reilun sadan MHz taajuuksilla. Ty�asemissa yms. paremmissa laitteissa k�ytettiin BNC- tai 13W3-liittimi� jo i�t ja ajat sitten. Nykypeeseet k�ytt�v�t paljon isompia virkistystaajuuksia ja resoluutioita kuin nuo aikanaan, ja yh� vaan pit�� tunkea se s��litt�v� kutistettu D15 n�ytt�kortille, jotta s��styy muutama sentti ja taaksep�in yhteensopivuus. Jos n�ytt�kortissa olisi tukevan BNC-liitimet, voisi kaapeloinnin tehd� vaikka RG-59:ll�, ja kunnon liittimill�, joten isotkaan taajuudet eiv�t olisi ongelmallisia. PC:n n�ytt�kortin liittimien analogiasignaaliomonaisuuksia on paranneltu sitten uudemmissa liitinversioissa (DVI- ja EVC-liittimet), joissa analogia signaaalin v�litys on toteutettu 75 ohmiin sovitelulla suojatulla rakentella analogiasignaalien osalta (nelj� signaalinastaa ristin muotoisen suojamaaliuskan ymp�rist�ss�). Miten voin s��t�� tietokoneeni monitorin kuvaa paremmaksi ? Jos aiot s��t�� jotain monitorin sis�ll�, oletan ett� tied�t tarpeeksi suurj�nniteturvallisuudesta. Tietokoneen monitorin sis�ll�n on monessa paikkaa tappavan suuria j�nnitteit�. Toinen seikka on paloturvallisuus, joka voi vaarantua jos s��telet v��ri� asioita monitorin sis�ll�. Kytkent�kaavio tai huolto-ohje olisi kova sana kaikessa monitorin s��t�misess�. Tietokonnen monitorin sis�ll� on monia s��t|j�, joten jos ihan kokeilemalla haet jotain tietty� s��t��, niin siin� monia mahdollisuuksia menn� pieleen. Kaikissa omissa s��d�iss� kannattaa ehdottomasti pysy� erossa einakin seuraavista s��d�ist�: * B+ (karkeasti ottaen koneiston k�ytt�j�nnitte) * HV (suurj�nnitteen s��t�) Monitorin kiihdytysj�nnites��t��n (HV) ei miss��n nimess� kannata koskea kuvan s��t�miseksi kirkkaammaksi. T�h�n s��t��n ei kannata koskea, ellei k�yt�ss� ole tarpeellisia huolto-ohjeita ja suurj�nnitemittalaitteita. Jos vahingossa s��d�t kiihdytysj�nnitett� isommaksi, niin silloin kuva pienenee (reunoille j�� mustat alueet), koska iihdytysj�nnitteen kasvaessa elektronisuihkun nopeus suurenee ja eiv�tk� poikkeutuskelat ehdi k��nt�� suihkua riitt�v�sti. Samalla kuva muuttuu ep�tarkaksi kun focus-j�nnite muuttuu samalla. Liian suuri kiihdyysj�nnite voi hajottaa monitorin ja/tai synnytt�� r�ntgens�teily�. Ja tuota B+ j�nnitet� pahasti s��t�m�ll� voi rikkoa paljon elektroniikkaa monitorin sis�lt�. +B-j�nnite on tavallisesti jotakin 115-145 VDC, k�ytet��n mm. juovap��teasteen ja juovamuuntajan k�ytt�j�nnitteen� ja usein moneen muuhunkin paikkaan). Tyypillisimm�t s��d�t tietokonemonitorin sis�ll� (sellainen jota ei saa valikoista) ovat focus ja screen. N�m� potentiometrit sijaitsevat tyypillisesti juovamuuntajan vieress� tai ne on valettu juovamuuntajan kanssa yhteen (n�m� s��d�t voivat tosin sijaita my�s muuallakin). K�yt� s��t�miseen jotakin eristeaineesta tehty� meisseli�, koska noissa potentiometreiss� on liikku aika isot j�nnitteet (tyypillisesti ainakin satoja voltteja). Eristeainaisella ruuvimeisselill� est�t kytkem�st� itse�si mihink��n mahdolliseen j�nnitepotentiaaliin, mik�li potikan s��t|nuppi on jotakin muuta materiaalia kuin muovia tms. Pieni vinkki muutenkin: On hyv� tapa pit�� toinen k�si aina taskussa tutkittaessa/s��dett�ess� jotakin laitetta, jossa on suuria j�nnitteit� tai virtoja. Kuvan peruskirkkautta voi kuvaltaan tummassa monitorissa periaatteessa nostaa s��t�m�ll� kaskadin screenpotikkaa, mutta ei kovin paljon. Jos s��d�t v�h�nkin liikaa, niin herk�sti saat paluujuovat n�kyviin. Hirve�sti screen-j�nnitett� ei kannata s��t��, koska joissain monitoreissa tuo suurj�nnitepotikka saattaa ruveta ylikuumenemaan (mahdollisen kipin�innin tai ylikuormituksen takia). �l� s��d� screen-s��t�� liian nopein ja yht'�kkisin liikkein, koska muutoin voi tulla ongelmia liiallisen virrankulutuksen aiheuttamien vikojen muodossa, mik�li monitorin s�devirranrajoitus ei ole kunnossa. Mik�li kuvan kirkkaus ei ole kelvollisella tasolla s��t�misen j�lkeen, ei vialle ole teht�viss� juurikaan mit��n vaihtamatta isompia komponentteja uusiin, joista t�m�nkaltaisissa tapauksissa voisi potentiaalisia vaihtoehtoja olla kuvaputki tai juovamuuntaja. Jos monitorin kuva on ep�selv�, niin kuvan tarkuutta voi yritt�� parantaa hiukan monitorin Focus-j�nnitett� s��t�m�ll�. Kuv�n v�reihin voi vaikuttaa R-,G- ja B-bias potikat sek� R- ja B-drive potikoilla. N�m� sijaitsevat monesti kuvaputken p��ss� olevalla piirilevyll�. Kuvan v�rien suhteellista voimakkuutta voi s��t�� R-, G- ja B-drive potikoilla. R-,G- ja B-bias-s��d�ill� s��det��n v�rien pohjataso siten, ett� ruudulla harmaas�vyj� sis�lt�v�n kuvan harmaas�vyt eiv�t eiv�t muutu v�rillisiksi. Kun t�m� peruss��t� on kohdallaan, niin sitten niist� drive-potikoista s��det��n v�rikk��mm�t v�rit kohdalleen. Monitorin geometriaan voi vaikuttaa muunmuassa trap ja pin-s��d�ill� ((tynnyri/trapetsis��d�t). N�ihin ei kannata koskea ellei tarkkaan tied� mit� tekee ja k�yt�ss� ole sopiva testikuva. Monessa uudemmassa monitorissa t�ll�iset s��d�t hoidetaan jo elektronisesti monitorin valikoiden kautta. Jos monitorin jotkut s��d�t tehd��n keloja s��t�m�ll�, niin on k�ytett�v� ei-metallista ty�kalua ettei kelan induktanssi muutu ty�kalun takia. Metallinen pikkuruuvari voi my�s kuumentua voimakkaasti, jos se vied��n kiinni esimerkiksi vaakapoukkutuksia s��t�v��n kelaan. Miten voin k�ytt�� CD-ROM-asemaa CD-soittimena ? ��nisignaalien saaminen CD-ROM-asemasta stereoihin on helppoa: Kolvi vaan k�teen ja CD:n ��nikorttiliittimest� l�htien juottelet L:ll� merkityn navan vasempaan kanavaan menev�n RCA plugilla varustetun johdon keskikarvaan R:n oikeaan ja GND vaippaan. N�in saat k�tev�sti CD-ROM-asemastasi linjatasoisen RCA-liittimill� varustetun ulostulon. Toinen tapa on kytket� CD-ROM-aseman kuulokel�ht� sopivalla adapterikaapelilla stereoihin kiinni. Miten voin tehd� vanhasta tietokoneen CD-ROM-asemasta erillisen CD-soittimen ? CD-ROM-aseman k�ytt�minen ilman tietokonetta onnistuu, jos cd-asemassasi on play -nappi. Silloin helpoin tapa tehd� siit� cd-coitin on hankkia tietokoneen poweri, josta saat sopivan virran asemalle sis��n, ja siten kuulokeulostulosta ��nen ulos. My�s muu sopiva +5V ja +12V j�nnitteit� antava virtal�hde on sopiva. Jos CD-ROM-aseman etupaneelista ei l�ydy kaikkia tarvitsemiasi ohjausn�pp�imi�, niin niiden lis��minen onkin sitten hankalaa, koska tuota CD-ROM-asemaa voi olemassaolevien n�pp�imien lis�ksi ohjata ainoastaan takapaneelissa olevasta IDE-v�yl�n (IDE-asemissa) liit�nn�n kautta, eik� t�m� ole ihan yksinkertaista. Helpoin ohjaustapa t�h�n on k�ytt�� vanhaan PC:t�, johon olet sitten ladannut tarvittavat ajurit ja jonkun ohjaus-ohjelman. Jos meinaat tehd� systeemin ilman tuota PC:t�, niin homma menee paljon hankalammaksi: Ensin pit�� jostain j�rjest�� CD-ROM-asemalle +5V ja +12V j�nnitesy�tt� (joillekin riitt�� tosin pelk�st��n +5V sy�tt�). T�m�n j�lkeen (ellei asemassa ole edess� sopivia painikkeita valmiina) sinun pit�� rakentaa joku mikrokontrollerista tehyt kytkent�, joka osaa emuloida IDE-v�yl�n signaaleita ja l�hett�� IDE-v�yl�� pitkin oikeat ATAPI-komennot, jolla CD-ROM asemaa ohjataan. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy seuraavista osoitteista: * [10]http://www.nomad.ee/micros/ * [11]http://www.epanorama.net/links/pc/storage.html#cdrom Mitk� ovat PC:n virtal�hteen emolevylle menev�n liittimen j�nnitteet ja merkitykset ? Nykysin yleisess� k�yt�ss� olevan ATX-tehol�hteen nastojen kuvauset ovat seuraavat: 1 =3,3 V 2 =3,3 V 3 =COM 4 =5 V 5 =COM 6 =5 V 7 =COM 8 =PW-OK 9 =5 V SB 10 =12 V 11 =3,3 V 12 = -12 V 13 =COM 14 = PS-ON 15 =COM 16 = COM 17 = COM 18 = -5 V 19 = 5 V 20 = 5 V Miten pit�� kytke� AT-tehol�hteest� tietokoneen etulevyyn tulevat johdot ? AT-tehol�hteess� etupaneeliin meneviss� johdoissa kulkee verkkoj�nnite. Toisiin johtopareista tulee sis��ntuleva j�nnite takapaneelin s�hk�n sis��ntuloliittimest� ja toista l�htee s�hk� itse tehol�hteelle. Lis�ksi samassa johtonipussa saattaa olla mukana erillinen keltavihre� maadoitusjohto joka kiinnitet��n PC:n kuoreen. Johtojen v�rit ovat ihan sit� mit� valmistaja on sattunut keksim��n, koska tuo johto on periaatteessa virtal�hteen sis�inen asia. (Normaalisti AT-virtal�hteen kytkin kulkee virtal�hteen mukana.) Ensiarvoisesti mallia noiden kytkent��n kannattaa katsoa virtal�hteen dokumentaatiosta. Jos dokumentteja ei ole, niin johtoja voi yritt�� tunnistaa seuraavilla vinkeill�: Erilaisella liittimell� varustettu johto (jos sellainen on) on todenn�k�isesti juuri suojamaadoitus (jonka kuuluisi olla kelta- vihre� jos standardeja noudatettaisiin). J�ljelle j�� nelj� johtoa, joista kaksi kulkee k�yt�nn|ss� suoraan 230V virtajohdon liittimeen virtal�hteen takana. Jos k�ytett�viss� vain on jonkinlainen mittari tai koetin, n�m� on helppo tunnistaa. Koska n�iden kahden merkitys (vaihe tai nolla) vaihtuu sen mukaan kummin p�in pistoke laitetaan pistorasiaan, n�iden keskin�isell� j�rjestyksell� ei ole merkityst�. Viimeiset kaksi johtoa menev�t sitten virtal�hteen siihen osaan joka varsinaisesti huolehtii 230 voltin verkkovirran muuntamisesta sarjaksi tasaj�nnitteit� v�lill� -12...+12 volttia. (N�m� ovat ne varsinaiset virtal�hteeseen menev�t johdot: muut ovat virtal�hteen kotelon sis�ll� periaatteessa vain l�pikulkumatkalla) Virtakytkimen teht�v� on sitten yhdist�� pistokkeelta tulevat johdot virtal�hteen aktiiviseen osaan meneviin johtoihin. Miten voin helposti laittaa kaikki tietokonlaitteeni tietokoneen katkaisijalla toimiviksi ? Perinteisiss� PC-koneissa k�ytetyiss� AT-mallisissa tehol�hteiss� on takana s�hk�ulostulo monitorille. T�st� 3-napaisesta IEC-liittimest� saa ulos 230V verkkoj�nnitteen ja sen ulostulo on tyypillisesti kytketty tietokoneen p��virtakytkimen kautta. Jos et ole kytkem�ss� t�h�n monitoriasi, niin voit hyvin rakentaa siihen sopivan jatkojohdon, johon sitten kytket tietokoneesi oheislaitteet (katso kuitenkin ennen kytkent�� ett� noiden laitteiden ottama virta ei ylit� t�st� liit�nn�st� suurinta sallittua virtaa). Mik� on ATX-tehol�hteen emolevyn liit�nn�n nastaj�rjestys ? ATX Power Suplly Connections: Pin Signal 1 +3.3v 2 +3.3v 3 GND 4 +5v 5 GND 6 +5v 7 GND 8 Power_Good 9 +5VSB (Standby) 10 +12v 11 +3.3v 12 -12v 13 GND 14 PS_On 15 GND 16 GND 17 GND 18 -5v 19 +5v 20 +5v Tuota nastaa 14 k�ytet��n tehol�hteen k�ynnistyn�pp�imelle siten, ett� vet�m�ll� sen kiinni maanastaan saat tehol�hteen k�ynnistym��n. Miten voin tehd� ATX-virtal�hdett� k�ytt�v��n koneeseen samanlaisen tietokoneen kytkimen ohjaaman s�hk�l�hd�n kuin l�ytyy monista AT-tehol�hteist� ? ATX-tehol�hteist� ei l�ydy katkaisijan takana olevaa monitoril�ht��, joten ongelma on ratkaistava muuten. Jos haluat tietokoneen virtakytkimen ohjaavan s�hk�l�hd�n t�ll�iseen koneeseen, niin monesti j�rkevin ratkaisu on rakentaa erillinen releboksi, joka kytkee s�hk�t oheislaitteisiin kun tietokoneessa on s�hk�t p��ll�. K�yt�nn�ss� tuo releboksi sis�lt�� yhden releen, joka kytkee ja katkaisee verkkos�hk�n oheislaitteille. Releeksi tulee valita 230V verkkoj�nnitett� ja v�hint��n 10-16A kest�v� relemalli, jossa on kaksi kosketinparia. N�ill� kahdella koskettimella hoidetaan se, ett� rele katkaisee sek� maan ett� vaihejohtimen (kun t�k�l�isess� s�hk�asennuskulttuurissa ei koskaan voi olla varma kumpi pistokkeen johdoista on nolla ja kumpi vaihe, kun pistoke menee rasiaan kumminkin p�in). Suojamaajohto vied��n suoraan s�hk�sis��ntulosta ulostuloon. Releen kelan k�ytt��j�nnite valitaan sellaiseksi, ett� sopivan k�ytt�j�nnitteen saa tietokoneesta suoraan (eli 5V ja 12V on sopivia). Sopivaksi ohjaussignaaliksi ja k�ytt�j�nnitteksi sopivat vaikka seuraavat paikat: +5V on saatavissa seuraavista paikoista: * Peliohjainportti * USB-liitin * Levyaseman virtaliitin +12V saa seuraavista paikoista: * Levyaseman virtaliitin Kaikista edell� mainituista paikoista tulee j�nnitett� ulos silloin kun koneessa on virta p��ll� ja ei tule kun virta on sammutettu. Releen kelan rinnalle tule asentaa tarvittavia suojakomponentteja ennen kuin sen kytkee noihin tietokoneen s�hk�l�ht�ihin (ainakin sopivat suojadiodit). Miten voin lis�t� j��hdytyst� PC:ni koteloon ? PC:n kotelon aukipit�minen ei yleens� auta ylikumenemisongelmiin. Kotelon avaaminen lis�� yleens� l�mp�� ongelmapaikoissa est�m�ll� normaalin tuuletustoiminnan. Listuulettimen asentamine lis��m��n ilmankiertoa kotelossa auttaa usein l�mp�ongelmiin (joissain isommissa koteloissa on jo valmis paikka toiselle tuulettimelle). Kun t�rm��t l�mp�ongelmiin kanttaa PC:n sisus ja virtal�hteen tuuletin puhdistaa liialta p�lylt�, koska runsas p�lym��r� aiheuttaa sen ett� koneen j��hdytys ei toimi kunnolla. Kannattaako itse rakennella PC:n lis�kortteja ? Yleens�kkin, jos PC:n kortteja alkaa rakentaa itse, niin jo pelk�t piirit maksavat moninkertaisen hinnan valmiiseen korttiin verrattuna. Homma kannattaa vain, jos aikoo rakentaa jotain sellaista erikoiskortia, mit� ei tusina-pc kaupoista saa. Mik� on ongelmana kun kannettavassa tietokoneessa sarjaporttiin liitett�v� PIC-ohjelmointilaite ei toimi ? Monissa uusissa kannettavissa laitteissa on EIA-562 -speksien mukaiset sarjaportit, joissa on alennetut j�nnitetasot. N�m� alemmat j�nnitetasot Toimivat hyvin niin kauan kuin toinen p�� on standardi RS-232 tai EIA-562 -laite. Jos toisen p��n laite on joku ep�standardinmpi viritys (kuten sarjaportista s�hk�ns� ottava pieni ohjelmoija), niin saattaa olla ett� syteemi ei toimikaan en�� kunnolla n�ill� alhaisemmilla j�nnitteill�. Ratkaisu voisi olla sarjaporttitoistin, jollaisen voi rakentaa esim. kahdesta MAX232(A) -h�kkyr�st� vastakkain. Sen j�lkeen on ainakin toimivat tasot kummallakin puolella. Yksi mahdollinen ongelma voisi piill� viel� sen kannettavan virrans��st�ominaisuuksissa, jotka voisi kokeilla s��t� v�hint��n sarjaporttien osalta kokonaan pois. Onko kellaan tietoa tietokoneen powerin kytkentakaaviosta ja kuinka sellaisen voi korjata ? Mit�� yleisp�tev�� PC:n powerin kytkent�kaaviota ei ole, jokaisella powerivalmistajalla on omat mallinsa. Prosessori-lehdess� vuosina 1996-1997 julkaisussa PC vianhakuartikelisarjassa on ollut oma osansa virtal�hteen vianhakua varten sis�lt�en yhden virtal�hteen kytkent�kaavion. P��piirteit�in noiden kaikkin PC virtal�hteiden toimita on perinteinen hakkurikytkent��n perustuva virtal�hde (yleens� aika l�helle virtal�hteess� k�ytetyn ohjauspiirin esimerkkytkent��). PC:n virtal�hteet ovat inhottavia korjaajan kannalta, koska niiss� kaikki asiat on optimoitu hyvin tarkasti ett� powerista saataisiin mahdollisimman halpa. Kun hakkuritehol�hteest� on joku osa rikki, niin se tyypillisesti aihauttaa muiden osien vaurioitumisen tai laitteen t�yden toimimattomuuden suojauspiirin pys�ytt�ess� virtal�hteen toiminnan. VOit solveltaa seuraavaa ohjetta hakkurivital�hteen korjaamisessa: * 1. Ota poweri koneesta pois * 2. Tarkista -5v voltin regulaattorin oikosulut ( usein 7905) * 3. Tarkista onko +12 ja +5 voltin suodatinkelat sulaneet yhteen. * 4. Mittaa diodit, erityisesti +5 kaksoistehodiodi. Joudut irroittamaan toisen p��n jos et k�yt� AC-l�hdett� * 5. Mittaa 220V diodit, fet ja PTC vastus * 6. Kytke ulkoinen j�nnitel�hde ohjauselektroniikkaan ja mittaa hakkurin ohjainpulssit * 7. Kytke jokaiseen l�ht��n oma j�nnitteens� ja katso onko oikosulkuja * 8. Piirr� kytkent� ja tee lis�� testej� * 9. Jos ei ole apua niin hanki uusi �l� syyt�, jos k�yt�t laitetta ilman koteloa ja henki l�htee! �l� tee t�t� jos et ymm�rr�. Verkkoj�nnitteisis� mittauksia varten kytke hakkuritehol�hde verkkoon suojaerotusmuuntajan kautta. Yleisi� hakkuritehol�hteen korjausohjeita l�ytyy verkosta osoitteesta [12]http://www.repairfaq.org/. PC:n virtal�hde on nykyisell��n niin edullinen (alle 50 euroa) ett� sellaisen korjaaminen ei yleens� rahallisesti kannata, koska korjausfirman tuntilaskutus on helposti suurempi kuin laitteen arvo. Hajonnut normaalin mallien PC:n virtal�hde kannattaa suosiolla vaihtaa uuteen samanlaiseen. Korjaaminen tulle kannattavaksi ainoastaan erikoisempien virtal�hteiden kohdalla (PC:n virtal�hdett� vastaava muu virtal�hde maksaa tyypillisesti 2-5 kertaa enemm�n !). Mik� hakkurtehol�hteess� yleens� hajoaa ylij�nnitteest� ? Jos hakkuri saa ylij�nnitett� piikin muodossa siit� usein hajoaa joko ohjauspiiri ja/tai hakkuritransistori. Joskus hakkurietehol�hteiden korjaamisesta p��see helpolla mutta joskus joutuu k�ytt�m��n aikaa ihan liikaakin ja osista joutuu vaihtamaan melkein kaikki puolijohteet. Yleismittarin avulla homma helpottuu hieman, silloin selv�sti vialliset komponentit on helppo l�yt�� mittaamalla. Joskus ukkosen vaurioittamien laitteiden korjaus voi olla arpapeli�. Koskaan ei voi olla ihan varma ett� kaikki rikki mennyt on tullut vaihdettua eik� laitteeseen ole j��nyt joitain piilevi� vikoja. Miten k�yt�n PC:n tehol�hdett� omien kytkent�jen virtal�hteen� ? PC:n virtal�hde saattaa vaikuttaa k�tev�lle virtal�hteelle kaikenlaisille kokeilukytkenn�ille koska vanhoja PC:n powereita l�ytyy vanhoista PC:n raadoista ja uudetin maksavat vain pari sataa (murto-osa mit� muuhun tarkoitukseen tehty vastaava tehol�hde maksaisi). PC:n virtal�hde antaa PC:lle k�ytt�j�nnitteet: +5V k�ytt�j�nnitett� parikymment� ampeeria, +12V j�nnitett� muutaman ampeerin sek� -5V ja -12V j�nnitteit� v�hemm�n. Kannattaa muistaa, ett� PC:n powereissa se p��asiallinen l�ht� on +5V ja kaikki muut ovat enemm�n tai v�hemm�n siivell� ja huonommin reguloituja. Jos +5:ss� ei ole kunnon kuormaa, muutkin voivat olla mit� sattuu tai poweri ei edes k�ynnisty. Hakkuritehol�hteiss� on se ik�v� puoli, ett� v�hint��nkin yht� t�rke�� on tiet�� l�ht�jen minimikuormat kuin maksimikuormat...t�m� usein tuleekin sitten yll�tyksen� kun laite ei pelaakaan. Typpillinen PC:n virtal�hde vakavoi ulostuloj�nnitteen +5V ulostulon j�nnitteen mukaan. T�ll�in +12V tulee sitten mit� tulee (normaalilla kuormitukslla +-10% sis�ll�). Jos +5V ulotuloa ei kuormita, niin sen j�nnite nuosee liian korkeaksi ja virtal�hteen suojauskytkent� yleens� sammuttaa virtal�hteen. Jos +5V:ssa ei ole kuormaa, se nousee oikeaan arvoonsa hyvinkin pienin ponnistuksin. Samalla +12V nousee oikeaan lukemaan, mutta tipahtaa heti kuormitettaessa. Tietenkin, jos laitat muutaman kymmenen watin keinokuorman siihen +5V.n linjaan, voi vaikka toimiakin. Miten vois suodattaa pois h�iri�it� PC:n virtal�hteist� tulevista k�ytt�j�nnitteist� ? Tehokkaimpia suodatustapoja on niisanottu pi-suodatin, joka koostuu kahdesta kondensaattorista ja kelasta. Kytkent� on seuraavanlainen: +12 ---+--kela--+--- suodatettu +12 ulos | | C C | | Maa ---+--------+--- maa ulos Kondensaattoreina tulee k�ytt�� keraamisia tai muovikondensaattoreita. Kondensaattorin ja kelan arvot on optimoitava torjuttavan h�iri�m taajuuden ja luonteen mukaan. Jos uksi suodain ei auta, niin n�it� voi tehd� useampiasteisenakin (useita suodattimia per�kk�in). Muista huolehtia ett� suodattimen maadoitus on kunnossa. Sama suodatinraktkaisu toimii my�s tarvittaessa +5V k�ytt�j�nnitteellee sek� negatiivisille k�ytt�j�nnitteille. Muista huolehtia, ett� k�ytett�v� kela kest�� kuorman ottaman virran. Jos teet h�iri�herkki� kytkent�j� PC:n sis�lle, niin kanattaa my�s muistaa kunnollienen kotelointi (metallikotelo). Jos halua oikein h�iri�t�nt� j�nnitett� PC:st�, niin voit muodostaa melko h�iri�tt�m�n 5-9V j�nnitteen PC:n 12V l�hd�st� seuraavasti: +12v linjaa edell� esitetty suodatin ja t�m�n per��n lineaarinen regulaattoripiiri, joka pudott�� j�nnitteen haluttuun ulostuloj�nnitteen arvoon. Miten saan lis�laitteisiin virrat p��lle ja pois yht� aikaa kuin tietokoneeseenkin ? Melkein kaikissa koteloissa on katkaisijan takana oleva pistoke monitoria varten. (ns. kojeliitin) Helpointa on tehd� seuraava: Ota siihen sopiva pistoke, p�tk� piuhaa ja ihan tavallinen pistorasia (mielell��n joku 3-osainen tms). Rakenna n�ist� monella ulostulolla oleva maadoitettu "jatkojohto". Kytke sitten monitori ja lis�laitteet t�h�n. Jos kuormat eiv�t ole isoja, ei ongelmia tule. Joidenkin koneiden katkaisijat ja piuhat on mitotettu tosin onnettoman pienille virroille. Kannattaa katsoa mit� laitevalmistaja lupaa ett� takana olevasta kojeliittimest� voi ottaa virtaa. Uusissa AT-X koteloissa virtaulostuloa ei yleens� ei ole, ilmeisesti koska niiden powereissa on soft power switch ja isovirtaisen s�hk�ulostulon tekeminen olisi kallista. Kaiketi ajatellaan ett� kaikilla AT-X -k�ytt�jill� on my�s virrans��st�monitorit jotka osaavat itsekseen menn� pois p��lt�. Miksi tietokoneen takan olevassa 230V virtal�hd�ss� mainitaan yleens� ett� sielt� saa ottaa vain rajoitetun m��r�n virtaa (yleens� luokkaa 1-2A) ? Yleens� powerissa on ulosl�htev�n 230 voltin liittimen vieress� ilmoitettu max. virta tai teho, jota ei kannata ylitt�� jos mielii pit�� laitteensa kunnossa. Virta kulkee yleens� kytkimen ja powerin kotelon sis�ll� olevan h�iri�npoistosuodattimen l�pi, ja todenn�k�isesti t�m� mainittu virta johtuu juuri t�m�n h�iri�npoistosuotimen sis�ll� olevien kelojen maksimivirrasta (siit� kulkee l�pi sek� powerrille itselleen ett� ulostuloon menev� virta). Kertokaas miten pystyn ohjaamaan tietokoneella jotain laitetta? Helpoin tapa on rakentaa kytkent� rinnakkaisporttiin tai k�ytt�� jotain valmiiksi saatavaa I/O korttia jossa on 24 tai 48 I/O-linjaa. Rinnakkaisportista l�ytyy 12 ohjattavaa digitaalista ulostuloa ja 5 sis��nmeno ja lis�tietoa sen k�ytt�misest� l�ytyy osoitteesta [13]http://www.epanorama.net/pc/interface.html. Sarjalliikenneportista saa muutaman ulkostulolinjan ja useampia siis��ntuloja sek� lis�tietoa t�st� portista l�ytyy osoitteesta [14]http://www.epanorama.net/pc/interface.html. Jotta voisit k�tev�sti ohjata omia laitteitaisi rinnakkais- ja sarjaliikenneportin avulla ohjelmasi t�ytyy ohjata n�it� portteja suoraan ohittaen k�ytt�j�rjestelm�kutsut. T�m� toimii helposti DOSssa ja 16 bittisiss� Windows-ohjelmissa, mutta aiheuttaa ongelmia moniajoak�ytt�jestelmiss� (Windows95, Windows NT, OS/2, Linux). Millaisella yksinkertaisella kytkenn�ll� voisin ohjata relett� jonkun tietokoneen ulostuloportin kautta ? Oletusarvona voidaan pit��, ett� tietokoneen ulostulo (rinnakkais- tai sarjaportti) ei jaksa suoraan ohjata relett (saattaisi jaksaa joitain hyvin pienivirtaista mallia). Seuraavalla yksinkertaisella kytkenn�ll� saa ohjattu esimerkiksi relett�: j�nnitesy�tt� o------+--KUORMA-+ ! ! +----! kapea pulssi ulos kantti >------o--| R |--o--|inv|---| _|_ _C_ | _|_ T�m�n kytkenn�n ideana on siirt�� nandin toiseen tuloon sama signaali kuin toiseen, mutta invertoituna ja viiv�stettyn�. Pulssin leveys m��r�ytyy RC-piirin aikavakiosta, karkean arvion voit laske t = R*C , eli sadasosasekunnille esim. 100k / 100n. Noiden muodostaman impedanssin sy�tt�misess� ei pit�isi CMOS-piirill�k��n olla ongelmia. N�ill� vippaskonstipiireill� pystyy tekem��n kaikenlaista, mm. pulssin toisen reunan viiv�styksi� kunhan k�ytett�v�t taajuudet eiv�t ole kovin suuria. Miten teen elektronisen l�mp�tilakytkimen ? Yksinkertaisen l�mp�tilakytkimen voi kastata seuraavasti: Otapa vaikka LM358 operaatiovahvistin l�ht�kohdaksi, tee sen NTC:n ja muutaman kanssavastuksen avulla komparaattorikytkent�. Haluamasi v�r�htelyneston saat aikaiseksi kehittelem�ll� laitteeseen hystereesin takaisinkytkenn�n avulla. Kytkent� on seuraavan tapainen: (+)--+----+---------------------- | | | R |\ N +-------|-\ T | | \ C R | >--+------- ulostulo | | | / | +----|-----+-|+/ | | | | |/ | R | | | R | +---RRR--+ | | (-)--+----+---------------------- Jos haluat toimivan eik� mielenkiintoista rakenteluprojektia, niin perinteinen termostaatti lienee ylivoimainen anturi. Hintaa valmiille termostaatille saattaa sitten tulla jopa muutamiakin satasia. Mittarit ja laskimet Mill� periaatteella voin tehd� moottorin kierroslukumittarin ? Mittari periaatteessa syntyy monostabiilista, jonka per��n laittaa alip��st�suodatuksen, jonka j�lkeen mittaa j�nnitett� joko analogisesti tai sitten digitaalisesti. T�ll�isen kytkenn�n antoj�nnite seuraa aika hyvin sis��n tulevien pulssien taajuutta. Pulssit moottorista saa otettua esimerkiksi katkojank�rjist� tai tulpan johdon ymp�rille kierretyst� eristetyst� johdosta (huomioi tarpeelliset suojaukset). Kun sy�t�n koskettimen l�pi j�nnitt� digitaalisen laskuripiirin kellonastaan, mutta digitaalikytkent� ei kuitenkaan laske noita pulsseja oikein. Miss� vika ? Digitaalipiirien sis��ntulon ohjausessa signaalin pit�� olla sellainen, ett� siin� on luotettavat nolla- ja ykk�stilat. Eli jos kytkenn�st� puuttuu tarvittavat yl�s- tai alasvetovastukset niin kytkent� ei voi toimia kunnolla Digitaalipiirien kellonastan heiluttelu mekaanisella kytkimell� suoraan ei ole oikein hyv� ajatus. Kytkimien sek� releiden k�rjet tuppaa usein v�r�htelem��n auetessaan ja/tai sulkeutuessaan ja laskuripiirit tulkitsevat sen monena pulssina. Ylim��r�iset kytkinv�rin�t pit�� poistaa jotta digitaalipiirit toimisit kunnolla tuolla kytkimell� tuotetulla kellosignaalilla. Yleens� kytkimen tai releen tuottamat pulssit py�ristet��n alip��st�suodattimella ja tuosta py�ristetyst� signaalista tuotetaan sitten kunnollinen kanttiaalto schmitt-triggerin sis�lt�v�ll� portilla. Miten elektroniset sykemittarit toimivat ? Ns. pulssioksometrit toimivat seuraavalla tavalla: sormen tahi korvanlehden (tai mik� muun ruumiinosan hyv�ns�) l�pi valaistaan yht� aikaa infrapuna- ja tavallisella punaisella valolla. Ledit k�yv�t hyvin. Toisella puolella tutkittavaa ruumiinosaa l�pi tuleva s�teily vastaanotetaan vastaaville aallonpituuksille soveltuvilla kapineilla, esim. fototransistoreilla. Veren happea sitoneet hemoglobiinimolekyylit imev�t eri tavalla infrapunaa kuin hapettumattomat, vertailukohtana k�ytet��n sit� punaista valoa. Pulssiaallon tullessa hapettuneita molekyylej� on valon tiell� enemm�n ja valoa p��se l�pi v�hemm�n. Loppu onkin sitten vaan kikkailua operaatiovahvareilla. Periaatteessa. Periaatteessa siis helppo nakki, mutta k�yt�nn�ss� ei. Mittausosan aallonpituudetkaan muuten ei voi olla mit� sattuu. Miksi nesteen resistanssin mittaus pit�� tehd� vaihtovirralla ? Vesiliuoksen johtokyvyn mittauslaitteessa taytyy kaytt�� vaihtovirtaa jotta saa oikeita tuloksia: muuten elektrodit polarisoituvat ja sy�pyvat. Miten teen veden korkeuden ilmoittavan kytkenn�n ? Seuraavassa er�it� mahdollisia ratkaisuja: * Laita termistoreita tasaisin v�lein kiinni tikkuun ja upota tikku pystysuoraan vesiastiaan. Aloita l�mmitt�m��n termistoreita niin etta pidat ne vakiol�mp�tilassa. Tarvittava l�mmitysteho kertoo sen onko termistori vedess� vai kuivana. T�m� sama periaate toimii myos virtauksen mittaukseen nesteill�. * Liimaa elohopekytkimi� kiinni styroksikappaleisiin joihin laitat painon toiseen p��h�n. Laitat n�it� styroksisia virityksi� tasaisin et�ysyyksine p��h�n mitattavaan astiaan. Kun vesi nousee, kytkin kallistuu kun styroksi nousee yl�sp�in. * Laitat kellukkeen kellumaan vedenpintaan ja mittaat siihen kiinnitetyn langan liikkeit� (esimerkiksi lanka py�r�n ymp�ri ja py�r�n akseliin py�rimisenilmaisin) * Mittaa kahden l�hekk�in olevan metallivevyn v�list� kapasitanssia. Ilman k=1 ja veden k=81 eli ero on huomattava. Laitteeseeni tulee 10V j�nniteviesti, miten suojaan sis��ntulon ylij�nnitteilt� ? Yksi mahdollisuus on laittaa esimerkiksi 10V zenerdiodi rinnan sis��ntulon kanssa ja sis��ntulojohtoon sarjaan sopiva vastus rajoittamaan virtaa ylij�nnitetilanteessa. T�ss� kytkenn�ss� zeneri alkaa johtaa kun sis��ntuloj�nnite ylitt�� 10 V tai jos menee alle nollan. Ja zenerih�n kytket��n t�ss� niin p�in ett� katodi tulee mittausarvon puolelle. T�ll�isess� kytkenn�ss� kannattaa komponenttiarvot mitoittaa siten, ett� t�m� suojaus ei aiheuta pahoja mittavirheit� alueen yl�p��ss�. Toinen mahdollisuus on klassiset suojadiodit: Jos laitteessa on 10V k�ytt�j�nnite saatavilla, niin kytke yksi diodi mittausarvosta diodi sinne 10V:iin ja toinen diodi nollaan. Diodit kytket��n niin p�in ett� katodi (se merkitty p��) tulee +10V:iin siin� ekassa diodissa ja mittausarvoon p�in toisessa. T�ll�in diodit ohjaavat yli 10 V:n ja alle 0 V:n j�nnitteet k�ytt�j�nnitteeseen ja maahan. J�nnitel�hteen pit�� olla riitt�v�n 'tukeva' ett� se jaksaa niell� ne ylim��r�iset ylij�nnitepulssit. Yhten� mahdollisuutena voisi harkita my�s MOV:in (metallioksidivaristori). Se kytket��n niinik��n j�nnitteest� nollaan. MOVeja saa useille eri j�nnitteille, t�ss� tapauksessa tarvitaan 10V malli. MOV kest�� isompia ylij�nnitepulsseja kuin zenerdiodi, mutta ei ole niin nopea. MOV ei ole my�sk��n hyv� jatkuvan ylij�nnitteen tapauksessa. Paras suojaus saadaan kun laitetaan ensin MOV, sitten per��n vastus ja sen per��n zenerdiodi. T�m� suojaa sek� isoilta ett� pienemmilt� ylij�nnitteilt�. Ja kun viel� laittat vaikka 250 mA sulakkeen ihan ekaksi siihen johtoon niin suojaus alkaa ollakin aika varma. Muistettakoon kuitenkin Murphyn lain elektroniikkaa koskevista pyk�list� mm. seuraavat suojauksia koskevat kohdat: * Ylij�nnitesuojakytkenn�iss� puolijohdekomponentit suojelevat nopeaakin sulaketta palamalla itse ensin. * Riippumatta ylij�nnitesuojauksen toteutusperiaatteesta, ylij�nnitepulssin tullessa kalleimmat komponentit palavat ensiksi. Zeneri� k�ytett�ess� kannattaa muistaa, ett� se on ylij�nnitesuojana korkeintaan v�ltt�v�. Vaativissa sovellutuksissa kannattaa k�ytt�� erityisesti ko. tarkoitukseen suunniteltuja puolijohteita, jotka kulkevat Transil, Tranzorb ym. nimill�. Suurj�nnitelaitteet Mik� on teslamuuntaja ? Teslamuuntaja on v�r�htleypiiriksi viritetyst� suurj�nnitemuuntajasta koostuva laite jolla pystyt��n tuottamaan hyvin korkeita suuritaajusia j�nnitteit�. Teslamuuntajalla pystyy saamaan esimerkiksi voimakkaista s�hk�purkausia ilmaan. Muuntajan nimi tulee siit�, ett� Nikolai Testa viritteli tuollaisia laitteita noin sata vuotta sitten. Systeemiss� on k��mi ja konkka kytkettyn� kipin�v�lin kanssa sarjaan. Konkkaa ladataan suurj�nnitteell� virtarajoitetusta powerista. Kun konkan j�nnite on riitt�v�, kipin�v�li ly| l�pi, ja muodostuu LC piiri, joka v�r�htelee ominaistaajuudellaan, kunnes kipin�v�li lakkaa johtamasta. K��mi on induktiivisesti kytkettyn� toiseen k��miin, jonka resonanssitaajuus on sama kuin LC-piirin. Resonaattorissa muodostuu/tapahtuu 1/4-aallon resonanssi ja j�nnitehuippu k��min toiseen p��h�n, kun toinen p�� on maadoitettu. Siin� koko systeemi - kaikki muu on sitten engineeringi�, ett� saa todellisen systeemin toimimaan. Eri teslamuuntajien j�nnitteet ja taajuudet vaihtelevat. Taajuudet ovat yleens� luokkaa v�h�n yli audio ja yl�p��n� muutama MHz. Muuntajan taajuuden voi suunnitella haluamakseen. Teslamuuntajan tuottamat j�nnitteet ovat korkeita, luokkaa v�hint��n kymmeni�, yleens� ehk� 100kV. Paljon tuonkin yli menevi� (luokkaa 1MV) on mitattu. Miten teen oman teslamuuntajan ? Osoitteesta [1]http://www.eskimo.com/~billb/tesla/tesla.html l�ytyy teslamuuntajille pyhitetyt webbisivut. Kuvause er��st� teslamuuntajaprojektista l�ytyy osoitteesta [2]http://users.utu.fi/slaur/. Rakennusohjeita ja tietoa l�ytyy osoitteista [3]ftp://ftp.funet.fi/pub/sci/electrical/tesla ja [4]http://www.nic.funet.fi/pub/sci/electrical/tesla/. Lis�� teslamuuntajalinkkej� l�ytyy osoitteesta [5]http://www.epanorama.net/psu.html. K�yt�nn�ss� pieni noin 500 watin systeemi aikaansaa noin puolen metrin purkauksia ilmaan. Tuommoisen resonaattoriin kannattaa k�ytt�� 11cm dia PVC viem�riputkea, johon noin tuhat kierrosta noin 0.5mm dia k��milankaa, ja metrinen toroidi p��h�n - tuo resonoi jossain 200kHz paikkeilla. HV-konkka syntyy polypropyleenilevyst� ja kuparifoliosta, josta k��ritty paketti muuntaja�ljyyn. Powerina neonmuuntajia (8kV) tai �ljypoltinmuuntajia (10kV). Ensi�k��mi kannattaa tehd� hehkutetusta 10/12mm dia kupari(vesijohto)putkesta. RF-maaksi maadoitustanko maahan (vaikka 1.5 metrinen) ja siit� kaapeli resonaattorin alap��h�n kiinni. Teslamuuntaja on hyvin vaarallinen, jos ei ymm�rr� mit� on tekem�ss�. Lue osoitteesta [6]http://members.misty.com/don/tcsafe.html l�ytyv� dokumentti saadaksesi jonkunlaisen idean vaaroista. Ensimm�inen virhe voi olla viimeinen. Miten paljon teslamuuntaja tuottaa radioh�iri�it� ? Teslamuuntajan toiminta perustuu suuritaajuuksisiin suurj�nnitteisiin jotka synnytt�v�t kipin�purkauksia ilmassa, joten kyll� tuollainen laite radioh�iri�it� tuottaa ihan tuntuvasti. Ainakin isommille laitteille suositellaan h�iri�suojattuja huoneita ja kaikki h�iri�herk�t laitteet kannattaa pit�� kaukana tuollaisesta teslamuuntajasta. Radioh�iri�iden m��r� riippuu muuntajan toteutuksesta, mutta pikku RFI:t� ei kannata h�mm�stell�. Laite pit�� tietysti tehd� riitt�v�n matalalle taajuudelle, jotta tuolla yli 30MHz alueella ei tule paljon mit��n harmonisia. Miten Kirlian-kuvaus toimii ? Kirlian-kuvauksen periaattena on, ett� sy�t�t suurj�nnitteen metallilevyyn, jonka p��ll� on valokuvauspaperi, vaikkapa mustassa pussissa. V�liss� ei saa olla liikaa eristyst�, ett� s�hk�purkaus yleens� syntyy. Kun ly�t k�tesi levyn ja filmin p��lle, ja pid�t levy� j�nnitteellisen� muutaman sekunnin, syntyy paperille kuva k�dest�si. Kuvan laatuun vaikuttaa k�den kosteus ( hikisyys...), tai oma johtavuutesi yms. Ei kannata itse��n kovasti maadoittaa, ettei tule n�peille ja suurij�nnitel�hteen tulee olla turvallinen (turvallinen taajuus, rajoitettu virta jne). Kuva syntyy koronapurkauksista, ja otsoni ja muut ilmassa olevat kaasut aiheuttavat siihen erilaisia kauniita v�rej�. N�it� huuhaaihmiset kuvittelevat auraksi. Muulla tavoin, esim polaroid kameralla tuotetut "aura" kuvat ovat huijausta, niiss� k�ytet��n vain kaksoisvalotuskikkailua. Kirlian-kuvaus ei ole niin erikoienn asia, ett� kannatta leikki� hengenvaarallisten suurj�nniteviritysten akanssa. Jos et tunne kuinka suurj�nniteit� voi k�ytt�� vurvallisesti, �l� harkitsekaan yritt�v�si t�t� itse. Lis�� tietoa aiheesta ja rakennusohje l�ytyy osoitteesta [7]http://www.cebunet.com/kirlian/mkcameras.htm. Miten saan helpoimmin suurj�nnitett� ulos TV:n juovamuuntajasta ? Helpoin tapa (varsinkin jos muuntajan tarkkaa johdotusta ei tunneta) on k��mi� rungolle uusi ensi�, ja ajaa sit� omalla elektroniikalla. Esimerkiksi viritys, jossa on centertapatty ensi�, jota ajetaan push-pull-kytkenn�ll�. Aiheeseen liittyvi� esimerkkikytkent�j� l�ytyy seuraavista osoitteista: * [8]http://www.repairfaq.org/REPAIR/F_samschem.html#SAMSCHEM_004 * [9]http://members.misty.com/don/samflyhv.html S�hk�moottorin ohjaus Miten ohjaan RC-autojen ja lennokkien servomoottoreita ? RC-laitteissa k�ytetyt servomoottorit k�ytt�v�t 4.8 voltin k�ytt�j�nnitett� ja ne liitet��n normaalisti radio-ohjauslaitteisiin kolmijohtimisella liit�nn�ll�. Tyypillisesti musta johdin on maa, punainen johdin on k�ytt�j�nnitteelle ja valkoinen johdin on ohjaussignaalille. Servolle l�hetet��n 1..2 millisekunnin mittaisia pulsseja noin 50 kertaa sekunnissa. Pulssin leveys m��r�� mihin paikkaan servon pit�� siirty�: 1 millisekunnin pulssit siirt�v�t servon toiseen reunaan ja 2 millisekunnin pulssit taas vastakkaiseen laitaan. Alla olevasta kuvasta selvi�� servoille menev�n signaalin muoto: ____ ____ +4.8V | | | | | | | | ____| |_____________________________| |____ GND |<-->| 1..2 ms |<-------------------------------->| 18-25 ms Perusperiaatteena on, ett� RC servoa on helppo ohjata 1-2 ms 5 V noin 50Hz pulsseilla. Pulsseja pit�� tulla noin 18ms v�lein, muutoin servo j�� siihen miss� se on viimeksi ollut. RC-ervojen johdotus on yleisimmin seuraavan "standardin" mukainen: Musta johto on maa, keskimm�inen 5-6 V k�ytt�j�nnite ja viimeinen oranssi tai keltainen johto on servonohjausnasta. Jos servo on Futaban, Hitecin tai muun valmistajan "vakioservo", niin niiden v��nt�voima on noin 3 kg/cm. Normaali servo sy� tavallisesti virtaa luokka alle sata milliampeeria, mutta maksimikuormituksela se voi vide� jopa kaksi ampeeria. On olemassa my�s voimaservoja, joiden v��nt�voimat on ainakin 3-8 kg/cm. RC-servossa normaali servopy�r�n koko on sellainen, ett� reunimmainen reik� keskitapista on 1,5 cm matkan p��ss� t�st� (jolloin 3 kg/cm servo nostaisi t�st� paikasta 2 kg painon). Jos servon antama voima ei suoraan riit�, niin kannattaa soveltaa joissain servopaketeissa olevia "servorieskoja", jotka ovat py�reit� kiekkoja t�htim�isen muovil�pysk�n tilalle vaihdettavaksi. Jos n�ist� ottaa isoimman ja ty�st�� sen ep�keskoksi ja ottaa liikkeen rieskan reunasta, niin parin sentin voimakas liike lienee mahdollinen. T�st� saa sitten tarvittavaa lineaariliikett� sopivalla ty�nt�tangolla. __ / \ | @ /=======<---> liike \_ _/ Monesta RC-servosta voi rakentaa my�s jatkuvasti py�riv�n pienen moottorin jos muokkaa sen toimintaa. RC-servosta saa moottoriohjaimen, joka kulkee eteen tai taakse prosessorin ohjauksessa, kun poista takaisinkytkent�potentiometrin ja korvaa se vastaavalla kahdella vastuksella. Yleens� potentiometrit ovat noin 5kilo-ohmia, joten vastukset voivat olla esimerkiksi 2.2 kilo-ohmia kumpikin. Jos servossa on mekaanisia rajoittimia est�m�ss� muuten sen py�rimist� ymp�ri, pit�� nekin poistaa samassa operaatiossa. RC-servojen hintaluokka halvimmille perusservoille on noin 20 Euroa. Kalliimmat erikoisservot maksavat enemm�n. RC-servoja saa ostaa RC-autojen/lenkkokkien tarvikkeit� myyvist� askarteluliikkeist�. Lis�tietoja RC-servojen ohjauksesta l�ytyy osoitteeista [10]/docs/motor/rcservos.html ja [11]http://www.repairfaq.org/filipg/RC/F_Servos.html Kellokytkenn�t Mist� saan tarkan kello-oskillattorin ja kellonajan kytkent��ni ? Valmiita kiteit� ja kideoskillaattoreita l�ytyy aina +- 20-30 ppm tarkkuuksille saakka. Kiteen taajuuteen vaikuttaa l�mp�tila: nimellisresonanssi on 25C l�mp�tilassa ja tippuu siit� molempiin suuntiin ment�ess� melko selv�sti. Tietysti my�s tyypillisen oskillaattorikytkenn�n komponenttitoleranssit vaikuttavat kiteeseen. Kun halutaan ett� kideoskillaattori toimii tarkasti riippumatta ymp�rist�n pienist� l�mp�tilanmuutoksista, niin silloin k�ytet��n kideuunia joka pit�� kiteen aina tarkkaan halutun l�mp�isen�. Uunioskillaattorit (OCXO, oven controlled crystal oscillator) ovat tarkimmasta paasta, niilla p��st��n 150-200 Euron hintaluokasaa luokkaan 1ppm ja vanheneminen on siina luokkaa 5-10 ppb/vuosi. Lis�tietoja tarkoista oskillattoreista l�ytyy osoitteesta [12]http://www.piezotech.com/ ja [13]http://www.wenzel.com/. Jos tarvitse kellokalenterin antamia tietoja (kellonaika ja p�iv�m��r�), niin kannattaa k�ytt�� valmista kellokalenteripiiri�. Esimerkiksi Dallasin kellopiiri DS1302 sis�lt�� kellon + muistia + akunlatauspiirit + akunlatausvirranohjelmoiti. T�m� kaikki on 8-napisessa DIL-piiriss�. Ainoa asia on, ett� kellokide pit�� olla oikea, juuri t�lle piirille tehty. Jos tarkempaa kelloa tarvitsee, niin sitten kello kannattaa ottaa jostain ulkoisesta referenssist� joka on tarkka. S�hk�verkko on speksattu olemaan pitk�ll� aikav�lill� hyvinkin tarkkaan 50 Hz mutta lyhyen ajan heilahteluja kyll� esiintyy. On olemassa aikamerkkej� antavia radioasemia. Saksassa toimii DCF77 aikamerkkiasema joka l�hett�� 77,5kHz:n taajuudella atomikellon aikaa. DCF77 aseman signaalien vastaanottoa varten ollut elektroniikkalehdiss� (mm. Elektor Electronics) kytkent�j�kin. Verkostakin l�ytyy DCF77 materiaalia kuten [14]DCF77 for Linux sivut. Temicill� on piirisetti DCF77 vastaanottamiseta varten (U4224B jota myy [15]Farnell) ja [16]Conrad Electronics myy DCF 77 vastaanotinsarjaa. Usein helpoimmalla selvi�� kun ostaa valmiin tuohon radioasemaan synkronoidun kellokoneiston (hinta noin satasen luokkaa). Valmiista kellokoneistosta ei saa he�posti tuota aseman l�hett�m�� dataa ulos ja radiol�hete ei vl�tt�m�tt� kuulu kunnolla kaikkien rakennusten sis�ll�. Valmiita moduuleitakin ja PC-kortteja ajan vastaanottamiseen on saatavissa (niit� myy mm. [17]Conrad Electronics). Yleisradion televisiol�hetett�kin voi k�ytt�� tahdistukseen. Yleisradion TV-l�hetyksen juova on tahdistettu rubidium oskillaattoriin joka on tahdistettu atomikelloon. Televisiol�hetyksen juovataajuus on 15.625khz ja juovataajuus on vastaanotettavissa melko helposti suhteellisen yksinkertaiseen oskillattoriin tv:n ulkopuolelle. Tahdistus voi tapahtua esimerkiksi television synnytt�m�st� magneettikent�st� tai televisiosta ulos tulevasta videosignaalista (SCART-liittimest�). Telelevision tekstitelevisiosivuilla l�hetet��n my�s kellonaikatiedot. Ylen radiol�hetysten RDS antaa kellon antaa ajan sekunnin tarkkuudella, tosin aika l�hetet��n vain joka toinen minuutti. Tarkka kellon tahdistus voidaa hoitaa my�s GPS-paikannuj�rjestelm�n signaalien avulla. Koko GPS j�rjestelm�n toiminta on lukittu USA:ssa olevaan atomikelloon ja vastaanottimet lukittuvat sitten satelliteista tulevaan signaaliin. Tyypillisesti GPS-vastaanottomoduuleista saa ulos tarkan pulssin sekunnin v�lein ja muuten luettuna kellonajan. GPS:n kellonajasta kannattaa mainita, ett� kyseinen kello ei ole tarkkaan samassa ajassa virallisen ajan kanssa, koska GPS:n kellonaika on jatkuvasti juossut tarkkaan atomikellon mukaan eik� siin� ole otettu huomioon silloin t�ll�in viralliseen aikaan tehtyj� korjaukssekunteja (korjauksia tarvitaan kun maapallon py�riminen hidastuu hiljaa). Vaikkakin GPS-kello ei seuraa karkaussekunteja, NAV-sanoma sis�lt�� offsetin jonka vastaanottimen pit�� lis�t� GPS-aikaan, jotta saadaan oikea UTC-aika. Hin�kuun 1. 1997 GPS-aika oli 12 sekuntia edella UTC-aikaa. Lis�ksi GPS-aikaan annetaan muitakin nanosekuntiluokan korjauksia. Seuraavssa katsomisen arvoisia GPS-sivuja: * [18]http://www.nls.fi/kartta/muut/gps.html Miten GPS-laite voidaan liitt�� tietokoneeseen ? GPS-laitteiden yleiseksi liit�nt�standardiksi on muodostunut MNEA-protokolla. Kyseess� on normaalia sarjaliikennett� (yleens� 9600 bps) k�ytt�v� ASCII-pohjainen yksinkertainen protokolla. Eli dataa daat tietokoneelle kyn kytket GPS-vastaanottimen sarjal�hd�n tietokoneeseen ja arvauksena baudinopeudeksi 9600 bps. Mit��n erityisi� drivereita ei tarvita, datan pit�isi saada n�kyville suoraan vaikka terminaaliohjelman ruudulle. Esimerkkin� NMEA dataa t�ss�: $GPGGA,212510.00,6217.4661,N,02545.0347,E,1,08,1.0,192.9,M,20.3,M,,*63 $GPGSA,A,3,27,17,03,19,02,10,18,13,,,,,1.6,1.0,1.3*36 $GPGSV,3,1,10,02,12,180,24,03,18,051,18,10,53,254,34,13,76,223,29*7B $GPZDA,212510.00,05,06,1999,00,00*68 Jos tuollaisen tapaista tulee ulos, niin shareware/freeware ohjelmia l�ytyy monenlaisia, mill� voit hy|dynt�� laitetta. K�yt�ss� on my�s joitain laitevalmistajakohtaisi protokollia, joita hy�dynt�v�� softaa on v�hemm�n. Monessa laitteessa on kuitenkin mahdollisuus asettaa laite tuottamaan haluttaessa MNEA-standardin mukaista dataa. Sekalaiset aiheet Mit� on silikoni ? Piin ja silikonin sekoittaminen on tavllinen k��nn�songelma, koska pii usein virheellisesti k��nnet��n silikoniksi. Silikoni on kuitenkin aivan toisenlaista tavaraa kuin pii. Pii (engl. silicon) on puolijohtava alkuaine, jonka valenssi on nelj�. Sen k�ytt�kelpoisuus perustuu kahteen asiaan. Toisaalta siit� on suhteellisen mahdollista tehd� eritt�in suuria kiteit� (esimerkiksi muutama metri pituudeltaan ja > 30 cm halkaisijaltaan), ja toisaalta se on puolijohde. Piill� on samantyyppinen rakenne kuin hiilell�kin. T�m� samankaltaisuus n�kyy monessa asiassa. Piin kiderakenne on sama kuin timantilla. Rakenne on eritt�in kest�v�, ja piill� on joitakin yll�tt�vi� mekaanisia ominaisuuksia t�m�n ansiosta. Piin lujuus on samaa luokkaa ter�ksen kanssa, eik� mit��n v�symisilmi�it� ole todettu. Ohuen piikiekon (50 um) voi hauraasta olemuksestaan huolimatta k��ri� rullalla. Jos rullasta p��st�� irti, kiekko palautuu t�sm�lleen entiselleen! Samankaltaisuus hiilen kanssa n�kyy my�s piin kemiassa. Pii muodostaa joitakin ep�orgaanisia yhdisteit� (vaikkapa SiO2 vrt. CO2) ja eritt�in suuren m��r�n orgaanisia yhdisteit�. N�itten orgaanisten yhdisteitten joukosta l�ytyy silikoniksi nimettyj� polymeerej�. Toisin sanoen piin ja silikonin yhteys on samaa luokka kuin hiilen ja muovin. Silikonimuovit (silikonikumit) ovat k�ytt�kelpoisia monessa paikassa, mutta mit��n suuri� l�mm�njohtajia ne eiv�t yleisesti ole. Piitahnassa on k�sitt��kseni jotain piin ep�orgaanisia yhdisteit�, joten sill� on merkitt�v�sti parempi l�mm�njohtavuus, vaikka esimerkiksi Si02:n l�mm�njohtavuus on heikohko (lasi, silikapohjainen keramiikka). Niin ett� t�llainen ero. Mihin perustuvat autovarashalyttimet ja voiko sellaisen rakentaa itse? Kaupallistenkin on melkoisen yksinkertainen. H�lyttimelle pit�� j�rjest�� signaalit sytytysvirrasta, ovikytkimilt�, takaluukun kytkimelt�, konepellin kytkimelt� ja mahdollisilta liikeantureilta ja lasin s�rkymisen tunnistimilta. Ylens� anturit on toteutettu seuraavaan tapaan: * Ovikytkinten signaali on l�hes poikkeuksetta saatavilla ovivalokytkimelt�. Ainoa ongelma on se, ett� jos autossa on viiv�stetty valaistus, h�lyttimen t�ytyy ottaa t�m� huomioon. * Liikeanturi ja lasien s�rkymisen havaitseva mikrofoni t�ytyy tuoda h�lyttimen mukana * Konepellin kytkin voidaan lis�t� yleen� aike helposti j�lkik�teen * H�lyttimen p��lle/poiskytkeminen on tietysti eleganteinta tehd� langattomalla kauko-ohjauksella, mutta k�yt�nn�ss� t�llaisen rakentaminen ei kannata h�lytinten nykyisill� hinnoilla. * K�ynnistyksenesto voidaan tehd� p�tkim�ll� k�ynnistysmoottorin solenoidille menev�� virtaa. Omiin virityksiin kannattaa pohtia, ett� lis�isi jonkinlainen huoltokytkin johonkin hankalasti havaittavaan paikkaan. Huoltokytkimell� voisi varmistaa sen, ett� auton saa itse liikkeelle, vaikka h�lytin irtisanoisikin ty�ehtosopimuksensa keskell� mets��. Omatekoisen h�lyttimen huono puoli on se, ettei vakuutusyhti�lt' heru alennuksia vakuutuksista. Toisaalta oma kunnolla tehty h�lytin on sik�li turvallisempi, ettei varkaalla ainakaan ole mit��n valmista resepti� sen eliminoimiseksi. Mill� toimii sis�- ja ulkomikroautojen ajanottoj�rjestelm� PC:lle ? AMB:n vehkeet l�hett�v�t koko ajan pienitehoista induktiivista signaalia. Radan yli on vedetty ihan tavallisesta johdosta tehty silmukka upotettuna asfalttiin muutaman sentin syvyyteen. Silmukka kuuntelee ponderien l�hett�mi� signaaleja ja rekister�i l�hetetyn signaalin perusteella (eri taajuus ?) ohi kulkeneen auton. AMB:n vekottimissa on erillinen purkki, jota k�sket��n RS-piuhan l�pi ja joka my�s antaa ajat sekunnin tuhannesosan tarkkuudella jos valoporttia on k�ytet��n lis�ksi. Mikroautohommeleissa (ja my�s toisinaan crossipy�riss�) k�ytetyt ponderit toimivat alta metrin matkoilla ja tukee sit�, ett� mittauspaikan ohittaa useita ajoneuvoja samanaikaisesti. Kaupallinen AMB:n j�rjestelm�n hintaluokka on kymmennentuhatta euroa ja siit� saa lis�tietoja osoitteesta [19]http://www.amb.nl/. Miten metallinilmaisin toimii ja voiko sellaisen kytkenn�n tehd� itse ? Metallinilmaisimessa on metallilangasta tehty kela, jossa kulkee suuritaajuinen vaihtovirta. Kun kelan l�hettyville tuodaan metalliesine, kelan induktanssi tai h�vi�kerroin muuttuvat. N�it� pieni� muutoksia havainnoidaan sitten sopivalla elektroniikalla. K�yt�nn�n kytkenn�iss� kela on melko suurikokoinen, jotta saavutettaisiin tarvittava herkkyys. Kelaan johdettavan vaihtovirran taajuus on yleens� kilohertseist� satoihin kilohertseihin. Yksi yleinen toteutustapa on tehd� tuosta ilmaisinkelasta, parista kondesaattorista ja vahvistimesta LC-oskillaattori. Kun kela on l�hell� metalliesinett�, niin v�r�htelypiirin taajuus muuttuu tai siin� syntyv�t h�vi�t kasvavat. Taajuuden muutos on helppo havaita esimerkiksi johtamalla tuo oskillaattorista tuleva signaali kapean kaistap��st�suodattimen l�pi (LC-v�r�htelypiiri), jolloin muutokset havaitaan heti tuon suotimen j�lkeisen signaalin voimakkuudesta. Toinen mahdollisuus on verrata oskillaattorin taajuutta toiseen oskillaattoriin, jonka taajuus ei muutu ymp�rist�n vaikutuksesta. Oskillattorissa tapahtuvat h�vi�t on helppo havaita tekem�ll� oskillattori- kytkenn�n vahvistus s��dett�v�ksi ja s��det��n se aina sill� tavoin ett� kytkent� juuri ja juuri v�r�htelee. T�ll�in pienikin lis�h�vi� on helposti havaittavissa. Miten toimivat kauppojen laserviivakoodinlukijat ? Kauppojen viivakoodinlukijoissa on yleens� on 45 asteen v�lein laserjuovat, jotka saavat alkunsa laserista ja jostain prisma/peilih�ss�k�st�. Ideana kuitenkin on se ett� s�de 'heilahtaa' vakionopeudella viivakoodin yli ja lukija tahdistuu parin ekan juovan aikana tai sitten p��ttelee koko koodin luettuaan lukunopeuden (viivakoodin omainaisuuksia on, ett� lukunopeus on helppo tunnistaa viivakoodilukijan signaali). T�m� tahdistuminen mahdollistaa melko laajan kulman esimerkiksi 3 cm leve�lle ja 2 cm korkealle viivakoodille - ainoa kriittinen juttu on se ett� viivakoodin molemmat p��t ovat 'lukujuovan' kulkutiell�. Miten tutkanpaljastin toimii ja onko sellainen vaikea rakentaa itse ? Nopeusvalvontatutka laskee nopeuden tyypillisesti kolmella pulssilla (kolme per�kkaista et�isyysmittausta ja niist� lasketaan keskiarvotettu & tarkistettu nopeus). Tutkanpaljastimen ideana on yksinkertaisesti ottaa vastaan tutkan l�hett�m� signaali. Se on paljon helpompaa kuin tutkan itsens� mittaama autosta HEIJASTUNUT signaali. Siksi paljastin n�kee tutkan helposti 10 kertaa kauempaa kuin tutka itse auton. Kunnollista tutkanpaljatinta ole helppo tehd� itse. Suurena ongelma on antenni, sill� gigahetsien taajuudet k�ytt�ytyv�t pitk�lle valon tavoin paitsi antennissa niin my|s itse piirilevyll�. Komponenttien paikat, et�isyydet ja laatu ovat eritt�in tarkkoja. T�h�n lis�t��n sitten melkoinen annos suodatinlogiikkaa virheh�lytysten eliminoimiseksi ja laite alkaakin olemaan valmis. Miten lasetutkan paljastin toimii ? Noissa poliisin k�ytt�miss� nopeustutkissa on hieman n�kyv�� valoa pidemmill� aalloilla toimiva laserdiodi. T�llaisesta diodista l�htev� s�teily l�htee tyypillisesti noin 10 * 30 asteen kulmassa, joten eteen tarvitaan melkoisesti optiikkaa tekem��n tuosta viuhkasta kollimoitu s�de. K�yt�nn�ss� diodilaserista on vaikea tehd� mitenk��n erityisen tiukkaan fokusoitua s�dett�, joko s�de hajaantuu nopeasti tai sen pienin poikkileikkaus on melko suuri. Tutkissa pyrit��n kohtuullisen suuripintaiseen s�teeseen, joka hajaantuu melko hitaasti. T�m� kannattanee jo turvallisuussyst�kin. Lasetutkissa laseria hajotetaan linssill� niin, ett� sen koko auton kohdalla on noin 20-40cm, jolloin saadaan suurempi heijastuspinta ja osuminen autoon (yleens� k�sivaralta) on helpompaa. Lasertutkan paljastimelle taas riitt�� eritt�in pieni v�l�ys laserista, sill� sit� ei esiinny luonnossa ja siten selektiivisyys on automaattista. Mihin Peltier-j��hdytyselementti sopii ? Peltier-elementti on omiaan silloin kun ymp�rist�l�mp�tila on kovin suuri, tai tila on hermeettinen ja puhallinj��hdytyst� ei voi k�ytt��. (esim. tropiikissa joutuu my�s muut komponentit lujille) J��hdytys vaatii tasavirtaa suhteellisen paljon saavutettuun hy�tyyn n�hden (1W l�mm�n siirt�misest� syntyykin useita watteja l�mp�� kuumalla puolelle). J��hdytyksess� l�mp�energian siirtymiseen tarvitaan, ett� sis�pinta on kylmempi kuin kotelo ja elementin ulkopinta kuumempi kuin ymp�rist�. S�hk�virta saa aikaan tuon l�mp�eron elementin puolien v�lille. K�ytt� on paikallaan kun halutaan kes�t talvet pit�� huoneenl�mp� esim. mitta-anturin ymp�rille. Elementti toimii sek� l�mmittimen� ett� kylment�j�n�, riippuen siit� miten p�in virtaa johdetaan sis��n. Itse elementist� viilennyshommissa kuumalta puolelta l�htev� l�mp� on parasta poistaa kunnollisella j��hdytysrivalla. Aina idea ��nett�m�st� tuuletuksesta Peltier-elementeill� ei v�ltt�m�tt� toimi, sill� ne ainoastaan siirt�v�t l�mp�energiaa muutaman millin matkan elementin puolelta toiselle, ja lis�ksi melko kehnolla hy�tysuhteella. K�yt�nn�ss� Peltier-elementtien k�ytt�minen on j�rkev��n vaan sovellutuksissa, joissa pit�� p��st� vallitsevan ymp�rist�l�mp�tilan alapuolelle. Lis�� tietoa Peltier-elementeist� l�ytyy esimerkiksi [20]MelCorin sivuilta osoitteesta [21]http://www.melcor.com/. Miten h�lyttimien ja valojen liikeilmaisimet toimivat ? Usiemmissa h�lytyslaitteissa ja ulkovaloissa k�ytet��n liikeilmaisinta, joissa on noin tulitikkuaskin kokoisella pinnalla varutettu liikeanturi. T�m� liikeanturityyppi on PIR eli Passive Infrared motion Detector. Siin� on sis�ll� yksi l�mp|s�teilylle herkk� anturi (bolometri?) ja sen edess� linssi, joka fokusoi laitteen n�k|kent�st� tulevan s�teilyn anturiin. Linssi (Fresnelin linssi) on rakennettu siten, ett� liikkuminen laitteseen n�hden aiheuttaa anturille tulevan l�mp�s�teilyn voimakkuuden nopeita vaihteluita. "Passive" tarkoittaa sit�, ett� laite toimii ymp�rist�n l�mp|s�teilyn avulla: Liikkuminen laitteen ohitse peitt�� hetkeksi erilailla s�teilevi� pintoja (emissiviteettiero *, l�mp�tilaero), jolloin my�s ymp�rist�n kanssa samanl�mp�iseen talvitakkiin pukeutunut hiippari tai kylm� auto havaitaan. Muita mahdollisesti k�ytettyj� tekniikoita (harvemmin k�yt�ss�) ovat ultra��neen tai mikroaaltoihin perustuvat "tutkat", jotka toimivat doppler-ilmi�n avulla. * Pinnan terminen s�teilyteho on suoraan verrannollinen pinnan emissiviteettiin ja absoluuttisen l�mp�tilan (yksikk� K) nelj�nteen potenssiin. Emissiviteetti pitk�aaltoisella IR-s�teilyll� (=l�mp�s�teily huoneenl�mp�tilassa) on usein varsin erilainen kuin emissiviteetti (=absorptio) n�kyv�lle valolle. Esimerkkin� lumi, joka heijastaa suuren osan n�kyv�st� valosta (pieni absorptio/emissiviteetti) ja jonka IR-emissiviteetti on suuri (l�hes 1). Mist� l�yd�n theremin-soittimen rakennusohjeita ? Theremin-soittimen rakennusohjeita l�ytyy seuraavista osoitteista: * [22]http://www.obsolete.com/120_years/machines/theremin/index.html Miten voin tehd� ilotulituksen s�hk�sytyksen ? Ilotulituksen s�hk�sysytssysteemeiss� kaannattaa aina pit�� ensimm�isen� mieless� turvallisuusasiat. Nyt ollaan tekemississ� r�j�hteiden kanssa, joita koskevat monenlaiset turvam���r�kset (ihan syyst�). Ammattimaisessa ilotulitustoiminnassa k�ytet��n yleisesti nallin sytykep�it�. Sytykep��t kytket��n joko tulilankaan tai t�htipommin ajopanokseen. Kaupallisina ammattitarvikkeina on olemassa kaupallisia s�hk�sytyttimi� sek� s�hk�sytytteisi� r�j�hteit�. Nyky��n ostamiseen tarvittaan R�j�ytt�j�n paperi (e-kirja eli tehostepuoli) tai yrityksen lupa heid�n tuotteisiinsa. K�yt�nn�ss� ilotulitustoimintaan tarvitaan A ja E -luvat koska s�hk�nallit, ase/mustat -ruudit, sytytyslangat ovat hajautettu eri lupien alaisuuteen S�hk�systyksen perusperiaatteena on, ett� laukaisuun k�ytetty s�hk�virta kuumentaa nallin sytykep��t�, joka sytytt�� ilotulitusapauksessa ilotulitteen tulilangan tai suoraan ruudin. Tyypillisesti ammattipuolella k�ytet��n matalaa j�nnitett� (12V akku yleinen). Koska nallin resistnassi on pieni, niin r�j�hdehetkell� sytytin saattaa ottaa useiden ampeerien virran. Tyypillisesti vaadittu virta otetaan suoraan akusta tai isosta ladatusta kondensaattorista. Virta kuljetetaan r�j�hteeseen r�j�ytyslaitteesta johtoja pitkin (paukkulankaa tms.). Nallien laukaisemiseen tarkoitetussa laitteessa on oltava lukittava p��virran kytkent�. Itse r�j�ytyksess� pit�� olla joko lukkiutuvat kytkimet ja tulta -painike tai ns. kuolleen miehen nappi jota on pidett�v� pohjassa nallia laukaistaessa. R�j�ytyssysteemeiss� laukaisulaitteissa on yleens� mahdollisuus testata, ett� johdotus nallille on kunnossa. Mittaustapoja on useita. Nallipiirin eheys tarkistetaan yleisimmin resistanssimittauksella tai ledikytkenn�ll�, joka p��st�� v�h�n virtaa (paljon r�j�ytysvirtaa pinemm�n virran johtoon sen tarkastamiseen). Mittavirrat sytykep�ille ovat valmistajakohtaisia mutta 99% p�ist� voidaan mitata speksien mukaan alle 10mA virroilla. 12V sy�tt�j�nnitteell� eheydentestauskytkent� koostuisi t�ll�isessa tapauksessa ledist�, jokna rinnalla on 560 ohminen vastus sek� koko systeemin kanssa sarjassa 2.2k vastus. Tuo 2.2 kohm vastus rajoittaa virran tuonn 5 mA tuntumaan. Osoitteesta [23]http://www.diamondfireworks.com/elec_ign/index.htm l�ytyy yksinkertainen tulitusp�yd�n rakentamisohjem josta saa pienell� modifikaatiolla ihan hyv�n. R�j�hteiden kanssa toimiessa pit�� ottaa huomioon turvallisuusasiat, koska virhetoiminto voi aiheuttaa hengenvaaran tai ruumillisia vammoja. Kaiken r�j�hdehommiin liittyv�n pit�� olla hyvin varmatoimista tekniikkaa ja kunnolla varmistettu. Tyypillisesti ammattipuolen r�j�ytyslaitteistoissa on moninkertaiset varmistukset: avaimella toimiva p��kytkin, l�ht�kohtainen p��lle/pois/testi kytkin ja itse r�j�ytysnappi. Hyvin tehty johdotettu r�j�ytyssyteemi on aina varma ratkaisu. Radioitten k�ytt� on kielletty louhintat�it� koskevassa s��d�ksess�. Radiosysteemien luvallisuudesta tehostepuolella on ollut liikkeell� erilaista tietoa (toisten mielest� ei saa k�ytt��, joidenkin mielest� s��nn�t eiv�t kiell�). Itse en ainakaan mit��n ep�varmaa radiosysteemi� k�ytt�isi. Suomessa ilotuliteyrityksi� ovat t�ll� hetkell� (1999 lopulla) Raikka oy, Ilotulitus oy ja T�htiraketti oy. Raikka oy sek� Ilotulitus oy voivat my�nt�� lupia tuotteidensa k�ytt���n, koska ovat r�j�hdysaineiden valmistajia. T�htiraketti on vain ulotulitetuotteiden maahantuoja. Miten metallinpaljastin toimii ? Metallinpaljastimen perusperiaate on seuraava: Otetaan kaksi oskillaattoria, jotka toimivat korkealla taajuudella (esim. 250 kHz). Ensimm�inen rakennetaan toimimaan vakiotaajuudella, toisen taajuuden m��r�� virityspiiri, jonka osa se laitteeseen kuuluva kela on. Kelan induktanssi (ja samalla oskillaattorin resonanssitaajuus) muuttuu hieman, kun kelan l�helle tulee metallia. Oskillaattoreiden ulostulot sekoitetaan kesken��n ja sekoituksen tuloksena (taajuuksien erotus) on laitteesta kuuluva vinkuna. ��nen korkeuden muutos kertoo metallin m��r�st� ja laadusta. Metallinpaljastimen kytkent�kaavioita l�ytyy ainakin seuraavista osoitteista: * [24]http://home.clara.net/saxons/diy.htm * [25]http://www.detection.com/Build/ckt1.html * [26]http://ohmslaw.com/metal.htm Lis�� tietoja aiheesta ja valmiista laitteista l�ytyy verkosta mill� tahansa yleishakukoneella hakusanoilla "Metal detector" ja hakusanalla "metallinilmaisin" l�ytyy suomalainen laitteiden maahantuoja ja esitteit� laitteista. Miten voin tehd� t�rin�n tunnistavan anturin helposti ? Yksinkertainen t�r�hdysanturi syntyy k�ytt�m�ll� kaiutinta mikrofonina ja liimamalla kartioon sopiva massa, jonka hitaus liikuttaa kartiota kaiuttimen rungon liikkumisen suhteen. Korkeaimpedanssinen muovikartioinen kaiutin lienee sopivin, koska antaa yleensa pieni-impedanssista enemman jannitetta ja muovi kestaa hyvin erilaisa ymp�ris�olosuhteita. Signaali voidaan vahvistaa ja johtaa komparaattorin kautta halytyksen suorittavalle komponentille. Mik� olisi hyv� kytkent� tutkanpaljastimelle ? utkanpaljastimen tekeminen elektroniikkaharrastuksen puitteissa on eritt{in vaikeaa johtuen siihen tarvittavasta suhteellisen hankalasta mikroaaltotekniikasta. Jos kysymys koskee valmiina ostettavia tutkanpaljastimia, parempi palsta olisi joku autoilia k�sittele�v palsta, koska valmiilla tutkanpaljastimella ei ole juurikaan tekemist� elektroniikkaharrastuksen kanssa. Ja siit� valmiista tutkanpaljastimestakin kannattaa huomioida, ett� ne ova laittomia vehkeit� ainakin autossa. Mihin perustuu talon rakenteista kosteutta mittavien mittarien toiminta ? J�rkev�sti toimivat rakenteiden kosteusmittarit mittaavat kapasitanssia, joka muuttuu, kun dielektrinen vakio muuttuu. Ilman dielektrinen vakio luokkaa 1, veden luokkaa 80 eli muutaman prossan vesim��r�n lis�ys rakennusmateriaaleissa erottuu oikein kivasti. Mihin perustuu s�hk�moottorien nopeuden s��d�ss� k�ytetty PWM-tekniikkan ? PWM-s��d�n ideana muuttaa pulssin leveytt�, jolloin moottorin nopeutta voidaan s��t�� ilman ett� momenttia menetet��n oleellisesti. Hy�tysuhde PWM-s��timiss� on siis eritt�in hyv�. Py�rint�nopeuden m��r�� pulssisuhde, joka ilmoitetaan yleens� prosenteina. Yksinkertainen PWM-s��din voidaan tehd� esim. mikro-ohjaimella ja sopivalla logic-level fetill� tai vahtoehtoisesti l�hes mill� tahansa s��dett�v�n pulssisuhteen antavalla oskillattorilla ja sen ohjaamalla tehotransistorilla/fetill�. Onko eri tarkoitukseen tehdyill� s�hk�moottoreilla suuriakin keskin�isi� eroja ? S�hk�moottorit voidaan akaa karkeasti kahteen luokkaan k�ytt�tarkoituksen mukaan: jatkuvak�yntisiin ja hetkellisk�yntisiin. Kummatkin moottorityypit suunitellaan siten ett� ne vastaavat parhaiten tarkitustaan. Hetkellisk�yntiset, kuten starttimoottorikin on ovat suunniteltu yleens� kest�m��n suuria virtoja pienen hetken ja t�ll|in moottorin fyysist� kokoa on saatu pienemm�ksi j��hdytysominaisuuksien kustannuksella. Jatkuva k�yntiset ovat yleens� kookkaampia (samassa teholuokassa) tarpeellisen j��hdytyksen aikaansaamiskeksi. Lis�ksi DC-moottoreissa on erilaisia k��mien kytkent�tapoja: rinnan- ja sarjaankytkent�. Sarja-DC moottorissa on staattori- ja roottorik�mit kytketty sarjaan. Roottorivirran kasvaessa kasvaa my�s staattorivirta ja p�invastoin. Virran suuruuden taas m��r�� j�nnite ja py|rimisnopeus. Py|rimisnopeus siis siten ett� kommuntaattori on mekaaninen hakkuri ja sen hakkaustaajuus roottorin induktanssiin kasvaa py�rimisnopeuden mukaan. Taasen staattorin tuottaman kentt�magneettikentt�n voikammuuden alentaminen kasvattaa py�rimisnopeutta mutta alentaa samassa suhteessa momenttia virran neli�ss�. K�yt�nn|ss� siis varsinkin moottorin nimellisj�nnitteell� alkaa momentti ylikierroksilla olla aika olematon, joten jos moottorilla on v�h�nkin kuormaa ei t�ll�inen moottori yleens� ota aivan �lytt�mi� kierroksia. Er�s edell� kuvatun moottorin etu on, ett� py�rimisnopeuden pienentyess� moottorin ottama virta alkaa kasvaa kohti ��ret�nt� (rajana moottorin k��mien DC-resistanssi). Tarkemmmin ottaen resistanssin rajoittamaa arvoa ja momentti kasvaa virran neli|ss� ( kunnes kentt� kyll�styy ). Juuri t�h�n perustuu starttimoottorin kyky k�yynnist�� kylm� moottori pakkasessa. Virta "stall" tilassa on satoja ampeereja. Samanlaista sarja-DC-moottoria, jossa staattorin magnetointik��mi ja roottori on kytketty sarjaan, kutsutaan my�s nimell� universaalimoottoriksi. T�m� moottorityyppi on yleinen verkkok�ytt|isiss� s�hk�ty�kaluissa juuri sen takia ett� se py�rii k�ytt�j�nniteen polariteetista riippumatta aina samaan suntaan. Se siis toimii sek� vaihto- ett� tasavirralla. Suunnan saa k��nnetyksi k��nt�m�ll� magnetointik��min suunnan p�invastaiseksi. _________________________________________________________________ [27]Tomi Engdahl <[28]Tomi.Engdahl@iki.fi> [29]Takaisin p��hakemistoon References 1. http://www.eskimo.com/~billb/tesla/tesla.html 2. http://users.utu.fi/slaur/ 3. ftp://ftp.funet.fi/pub/sci/electrical/tesla 4. http://www.nic.funet.fi/pub/sci/electrical/tesla/ 5. http://www.epanorama.net/psu.html 6. http://members.misty.com/don/tcsafe.html 7. http://www.cebunet.com/kirlian/mkcameras.htm 8. http://www.repairfaq.org/REPAIR/F_samschem.html#SAMSCHEM_004 9. http://members.misty.com/don/samflyhv.html 10. /docs/motor/rcservos.html 11. http://www.repairfaq.org/filipg/RC/F_Servos.html 12. http://www.piezotech.com/ 13. http://www.wenzel.com/ 14. http://www.muc.de/~hm/linux/dcf77.html 15. http://www.farnell.co.uk/ 16. http://www.conrad.de/ 17. http://www.conrad.de/ 18. http://www.nls.fi/kartta/muut/gps.html 19. http://www.amb.nl/ 20. http://www.melcor.com/ 21. http://www.melcor.com/ 22. http://www.obsolete.com/120_years/machines/theremin/index.html 23. http://www.diamondfireworks.com/elec_ign/index.htm 24. http://home.clara.net/saxons/diy.htm 25. http://www.detection.com/Build/ckt1.html 26. http://ohmslaw.com/metal.htm 27. http://www.hut.fi/~then/ 28. mailto:tomi.engdahl@iki.fi 29. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Elektroniikkaliikeiden yhteystietoja * [1]Suomalaisia elektroniikkaliikkeit� + [2]P��kaupunkiseudun liikkeit� + [3]Muu Suomi + [4]Elektroniikan postimyyntiliikkeit� + [5]Muita liikkeit� * [6]Ulkomaan elektroniikkaliikeit� * [7]Muita liikkeit� mitk� saattavat olla hy�dyksi * [8]Piirilevyvalmistajia _________________________________________________________________ Suomalaisia elektroniikkaliikkeit� T�m� lista suomalaisista elektroniikkakaupoista perustuu [9]sfnet.harrastus.elektroniikka uutisryhm��n l�hetettyihin newssiartikkeleihin, niist� tehtyyn samaan uutisryhm��n l�hetettyyn yhteenvetoon sek� minulle erikseen l�hetetyihin kommentteihin. Yrit�n mahdollisuuksien mukaan pit�� listaa ajantasalla, mutta en aktiivisesti tarkasta, josko tiedot muuttuvat. Jos l�yd�t listasta pahoja virheit� tai puutteita, niin [10]l�het� palautetta ja kerro mit� pit�� korjata. T�h�n listaan on lis�tty my�s muutama liike joita ei voi laskea varsinaiseksi elektroniikkakaupoiksi, mutta niist� saa jotain elektroniikkarakentelussa hy�dyllist� tavaraa. P��kaupunkiseudun elektroiniikkakomponenttiliikkeit� Radioduo Oy Ruosilankuja 3 00390 HELSINKI puhelin: 09-601544 FAX 09-644466 e-mail: [11]myynti@radioduo.inet.fi WWW: [12]http://personal.inet.fi/yritys/radioduo/ Legenda joka ei esittelyj� kaipaa. Hyv� valikoima elektroniikan komponentteja. Lis�ksi l�ytyy tavaraa Vellemanin ja Monacorin luetteloista (tavaraa n�ist� voi tilata liikkeen kautta jos ei ole vakiovalikoimassa). Laaja valikoima Vellemanin rakennussarjoja. Tyypillisten elektroniikkaharrastustavaroiden lis�ksi liikkest� l�ytyy mm. valvontakameroita ja discopuolen valo- sek� ��nilaitteita. Liike on muuttanut Helsingin keskustasta (Isolta robalta) Konalaan kes�ll� 2004. Uusi liike on paljon entist� tilavampi, ja monia tuotteita l�ytyy hyllyst� valintamyym�l�tyyppisesti, eli kaikkea ei tarvitse pyyt�� tiskilt�. Yleiselektroniikka Oy Teollisuuskatu 1 00510 HELSINKI Puh: 09-774290 Fax: 09-7538004 WWW: [13]http://www.yeoy.fi/ Elektroniikan komponenttiliike, joka on suunnattu p��asiassa pienyritysten tarpeisiin, mutta kyll� t�ll� yksityisiakkaillekin myyd��n. tilava liike, jossa suurin osa elektroniikkatarvikkeista on valintamyym�l�tapaan esill� ja voit itse etsi� sopivimman osan hyllyn valikoimasta. Yleiselektroniikan liikkest� voi my�s tilata tuotteita RS-componentsin luettelosta. Yleiselektroniikka Oyj Luomannotko 6 PL 73 02201 ESPOO Puh: (09) 452 621 Fax: (09) 4526 2202 e-mail: [14]yeoy@yeoy.fi WWW: [15]http://www.yeoy.fi/ Yleiselektroniikka on tekninen tukkukauppa joka myy elektroniikan komponentteja, s�hk�mekaniikka, kaapeleita, ty�kaluja (weller ja fluke) ja tehol�hteit�. Luomanotko 6:sta l�ytyv�t yleselektroniikan p��konttori, keskusvarasto ja elektroniikkamyym�l�. Keskuvarastossa olevan komponenttiliikkeen valikoima on jonkin verran pienempi kuin Helsingin komponenttiliikkeen. Bebek Electronic Ky S�rn�isten Rantatie 6 Helsinki puh. 09 - 726 1041 ja 09 - 726 1043 fax 09-726 1045 WWW: [16]http://www.bebek.fi/ Liikkeen valikoima sis�lt�� p��soin postimyyntiluettelon tuotevalikoiman, tosin ihan kaikkea ei ole saatavilla. Laaja valikoima Kemon rakennussarjoja. Partco Oy TEUVO PAKKALAN TIE 9 00400 HELSINKI puh (09) 587 6960 fax (09) 587 6990 WWW: [17]http://www.partco.fi/ Partcon toiminta on keskittynyt elektroniikan komponenttien maahantuontiin ja j�lleenmyyntiin. Partco julkaisee luetteloa, joka sis�lt�� melkoisen valikoiman vaikeasti saatavia japanilaisia erillispuolijohteita ja mikropiirej�. Liettoloa voi selata yrityksen WWW-sovilla ja koko luettelon voi ladata PDF-muodossa. Parto tarjoaa palveluna my�s [18]BIOS piitien ohjelmointia. Suomen Huoltopalvelu Oy Karvaamokuja 1 00380 Helsinki WWW: [19]http://www.shp.fi/ Suomen Huoltopalvelu Oy on komponenttien, huoltotarvikkeiden ja mittalaitteiden tukkuliike. T�m� liike on keskittynyt tukkuliiketoimintaan myym��n tuotteita yrityksille. Noutomyym�l�st� kuluttaja-asiakkaat voivat ostaa akkuja, paristoja, antenneja sek� kodin elektroniikan kaukos��timi�. T�m�n normaalin kuluttajavalikoiman ulkopuolisten komponenttien hankintaan tulee ostajan tiet�� haluamansa tuotteen tarkka luettelokoodi ja olla yritys (hinnat kallimpia kuin yrityksille luettelossa mainitut yritysten hinnat). BAUHAUS Valimotie 19 01510 Vantaa Puh. 09-875 851 WWW: [20]http://www.bauhaus.fi/ Bauhaus ei ole varsinainen elektroniillakomponenttiliike, vaan l�hinn� rautakauppa. Elektroniikkaharrastaja l�yt�� t��lt� ainakin ty�kaluja ja erilaista verkkos�hk�tavaraa (piuhaa, pistokkeita, asennuskoteloita jne.), antennitarvikkeita ja ty�kaluja. Bauhausin Saksan p��firmalla on WWW-sivut osoitteessa [21]http://www.bauhaus-ag.de/. Clas Ohlson Mannerheimintie 6 00100 Helsinki Puh: 09 576 022 00 Fax: 09 576 022 01 WWW: [22]http://www.clasohlson.fi/ e-mail: [23]info@clasohlson.fi Clas Ohlson ei ole varsinainen elektroniikkakomponenttiliike, mutta sen laajastasta tavararavalikoimasta l�ytyy my�s elektroniikahommissakin hy�dyllist� tavaraa. Liike myy atk- ja matkapuhelintarvikkeita, elektroniikkaa, tarvikkeita ja laitteita kotiin ja konttorille, ty�kaluja ja koneita, keitti�- ja taloustarvikkeita, vene-, auto- ja polkupy�r�tarvikkeita, kellokoneistoja ja paljon muuta. Liikkeess� on pieni valikoima elektroniikkakomponentteja, mutta enemm�n l�ytyy s�hk�tarvikkeita, ty�kaluja ja muita oheistarpeita. Liikkeell� on my�s postimyyntitoimintaa Ruotsissa ja Norjassa (toimittavat Suomeenkin). Muu Suomi SP-Elektroniikka Ky Merikoskenkatu 12 90500 OULU Puh: 08 - 5565 858 Fax: 08 - 5565 860 WWW: [24]http://www.spelektroniikka.fi/ SP-Elektroniikasta saatavana komponenttiluettelo joka julkaistaa kerran vuodessa. Asiallinen palvelu, l�ytyy my�s alan ammattitaitoa. Valikoimassa paljon RF komponentteja. Vaasan Elektroniikkakeskus Pitk�katu 42 65100 VAASA tai PL275 65101 VAASA puh (06) 312 1707 tai (06) 361 6311 WWW: [25]http://www.vekoy.com/ Kiinte� yhteisty� YE:n kanssa, Vaasan Elektroniikkakeskuksesta voi tilata komponentteja RS-Componentsin luettelosta. J�lleenmyy Elfan, Farnellin, RS:n ja YE:n tuotteita yksityishenkil�ille, my�s tuoteluettelot on mahdollista tilata heid�n kauttaan. Myyntihinta n�ytt�� pysyv�n samana kuin alkuper�isluettelossakin. K-S Elektroniikka Sep�nkatu 4 40720 JYV�SKYL� puh (014) 33 99 800 fax (014) 621 822 Palvelee p��asiassa teollisuutta, mutta ei kuulemma hyljeksi yksityisi� asiakkaitakaan. Suomen Elektori Oy Takojankatu 1 33540 Tampere puh (03) 255 0669, fax (03) 255 0665 WWW: [26]http://www.elektori.com/ e-mail: [27]et@elektori.com Suomen Elektori Oy on vuonna 1994 perustettu tamperelainen elektroniikan ja s�hk�alan komponenttien, tarvikkeiden ja ty�kalujen erikoisliike. Elektorin kautta voi tilata komponentteja YE:n, RS-Componentsin ja Radioduo Oy:n valikoimista. Hyv� palvelu ja laadukkaat komponentit. RF-Com Ky Maaherrankatu 23 50100 MIKKELI puh (015) 162 160, fax (015) 163 260 WWW: [28]http://www.rf-com.fi/ E-mail: [29]info@rf-com.fi Hyv� komponenttivalikoima ja jos jotain ei l�ydy, niin tilataan. Ja kauppias on kuulemma tarjonnut kahvit aina kaupanteon p��tteeksi. Triopak Kalevantie 35, PL 16 20521 TURKU puh (02) 237 6400 fax (02) 237 6460 email: triopak@triopak.fi Turun Komponenttipiste Oy L�ntinen pitk�katu 8 20100 TURKU tai PL161 20101 TURKU puh (02) 251 1222, fax (02) 250 0121 Elektrolinna Oy Turuntie 22 13100 H�MEENLINNA puh (03) 647 070 fax (03) 647 0720 WWW: [30]http://www.elektrolinna.fi/ L�ytyy kohtuullinen valikoima tavallisimpia komponentteja ja tilaamalla saa nopeasti mit� ei l�ydy hyllyst�. Komponentteja saa tilata my�s postin kautta. Eletrolinnan kautta voit tilata my�s [31]Farnell luetteloiden tuotteet luettelohintaan. Tietokonenurkka Oy H�meenkatu 3 Lahti puh 03-7830577 Tietokonekr��s�myym�l�n lis�ksi on elektroniikan komponenttien myynti. Kouluelektroniikka OY PL 37, (Karjalankatu 12) 26101 RAUMA Puhelin: (02) 822 1760 Fax: (02) 825 1645 E-mail: [32]ke@kouluelektroniikka.fi www: [33]http://www.kouluelektroniikka.fi/ Liike on erikoistunut rakennussarjojen valmistukseen/myyntiin kouluille, mutta liikkeesta l�ytyy my�s hyv�t peruskomponenttivalikoimat Hintataso on parempi kuin edullinen. Valikoimaan kuuluu my�s muuta pieneen puuhasteluun elektroniikan ohella. Elstar OY Pajukontie 11 33430 Vuorentausta Suomi , Finland Liike: Teollisuustie 1, Yl�j�rvi Puhelin: 03 3483 920 FAX: 03 3483 922 WWW: [34]http://www.elstar.fi/ Elstar on erikoistunut toimittamaan tuotteita ammattimaiseen digitaliseen ja radioviestint��n. P��paino on digitaalisella radioviestinn�ll� , antenni mittalaitteilla , antenni- ja mastotuotteissa sek� elektroniikan ty�kaluissa ja auomaatiossa. My�s RF filtterit ja vahvistimet , verkkokortit ja kaikki tietokoneisiin liittyv� hardware ja softwarekuuluu aktiiviseen myyntiin. Komponenteista l�ytyy mm. Amidon ferriittirenkaita ja muta komponentteja. Rakennussarjapuoli on keskittynyt tietokoneisiin liittyviin RF- ym. moduleihin ja releohjauksiin sek� automatiikkaan. Valkeakosken Elektroniikka Tmi Apiankatu 4, 37600 Valkeakoski Puhelin 0400 741679 Fax (03) 5847420 Yksitt�isten komponenttien myynti ja laitteiden korjauspalvelu. Kommenttien mukaan asiantuntevaan ja hyv��. Tietoa erilaisista kodinelektroniikan perusvioista l�ytyy paljon, ja niist� my�s kerrotaan kysytt�ess�. Tricomp Petri Pykil� Vuorimiehenkuja 9 21420 LIETO GSM:040-739 4655 Fax:02-487 4396 Email: [35]petri.pykila@tricomp.fi WWW: [36]http://www.tricomp.fi Tricomp keskittyy l�hinn� audioelektroniikkaan, mutta liikkeen kautta saa my�s muut elektroniikan komponentit. Porvoon Mikrokulma Oy Ty�pajatie 13 06150 PORVOO Puhelin: 019-521 9500 Faksi: 019-584 351 Liike on "kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan v�hitt�ismyyntikauppa" jossa myyd��n rantalelujen, primus-keittimien kaasupullojen, ty�kalusettien, lampunvarjostimien, k�nnykk�- ym. tuotteiden lis�ksi my�s jonkin verran elektroniikan komponentteja (kaapeleita, ledej�, vastuksia, kytkimi�, koekytkent�levyj� jne.). Liike sijaitsee Mannerheiminkatua Loviisaan p�in ajettaessa vasemmalle puolelle j��v�ll� teollisuusalueella. Jomec Components WWW: [37]http://www.jomec.tk/ e-mail: [38]jussi.kurola@kotinet.com Jomec Components myy poistoer�komponentteja, kuten laitevalmistajilta tuotannosta ja tuotekehittelyst� tuotannon vaihtumisen takia k�ytt�m�tt� j��neit� komponentteja. Laitevalmistajien tuotannon vaihtumisesta johtuen vaihtelee sivun tarjontakin. Jomec sanoo myyv�ns� komponentit todella halpaan hintaan, jopa selke�sti alle tukkuhintojen. BEBEK liikkeet: Bebek Electronic Ky Rautatienkatu 16 15110 LAHTI puh (03)734 0666 fax (03) 751 4066 Bebek Electronic Ky Kuninkaankatu 5 33210 TAMPERE puh (03) 222 4664 fax (03) 222 4994 Bebek Electronic Ky Kuninkaankatu 30 70100 KUOPIO puh (017) 261 7667 fax (017) 261 7347 Bebek Electronic Ky S�rn�isten Rantatie 6 Helsinki puh. 09 - 726 1041 ja 09 - 726 1043, fax 09-726 1045 WWW: [39]http://www.bebek.fi/ Liikkeiden valikoimassa elektroniikan komponentteja, liittimi�, kaiutintarvikkeita, [40]Kemon rakennussarjoja, [41]Kemon moduuleita ja erilasta elektroniikan "ylij��m�tuotteita". Elektroniikan postimyyntiliikkeit� T�ss� pieni luettelo postimyynnill� tai tilausmyynnill� toimintaa harjoittavista elektroniikkaliikkest�. Melko varmasti monet muukin elektroniikkakauppa myy tuotteitaan postitse jos kysyt heilt�, mutta heilt� ei v�ltt�m�tt� l�ydy laajaa luetteloa josta komponenttivalikoiman n�kisi. T�ss� listassa ei ole ainoastaan yrityksille myyvi� komponenttitoimittajia. Bebek Electronic Ky Elektroniikan postimyynti Hirsimets�ntie 26 15200 LAHTI puh (03) 733 9933 fax (03) (03) 733 9947 WWW: [42]http://www.bebek.fi/ Luettelosta l�ytyy mm. elektroniikan komponentteja, kaiutintarvikkeita sek� [43]Kemon rakennussarjoa ja moduuleita. Bebek on saanut paljon arvostelua optimistisesta postimyyntiluettelosta. Useiden kommenttien mukaan liian usein myyd��n "eioota". ELFA Tilauspuhelin: 0800 111 827 WWW: [44]http://www.elfa.se/ Todella laaja vuosittain ilmestyv� luettelo, jossa yli tuhat sivua tuotteita. Tuoteluettolo l�ytyy my�s netist� osoitteesta [45]http://www.elfa.se/. Tilattu tavara tulee tavallisesti muutamassa p�iv�ss�. Yrityksen p��paikka Ruotsissa, v�livarasto my�s Suomessa. Elektroniikkakomponentteja myyv�ll� ELFAlla ei ole tiet��kseni mit��n tekemist� kaappien korihyllyj� myyv�n Elfa nimisen yrityksen kanssa. EL-Kama Kreetankuja 6 Pirkkala Puhelin liike : 03-3699393 Taskupuhelin : 0400-489678 Puhelin kotiin : 03-3685775 Fax : 03-3685775 WWW: [46]http://www.el-kama.fi/ Postiosoite : Harjutie 2B, 33960 PIRKKALA Komponentteja radioamat��reille ja kaikenlaista s�l�� muille nikkareille. Liike avoinna vain sopimuksen mukaan. Tavaraa toimitetaan postimyyntin�. Ky Service �stling Kb PL 23, 66200 KORSN�S Puh. 06-3641034 Fax 06-3641444 WWW: [47]http://www.servcat.com/ WWW-sivut l�ytyv�t osoitteesta [48]http://www.servcat.com/ ja niiden kautta voi tehd� tilauksia. Liikkeen valikoimasta l�ytyv�t tavallisimmat elektroniikan komponentit sek� elektroniikkalaitteiden ja kodinkoneiden varaosat. Probyte Oy Nirvankatu 31 33820 Tampere Puh: (358)-(0)3- 2661885 Fax: (358)-(0)3- 2661886 WWW: [49]http://www.kolumbus.fi/probyte/ Probyte Oy kehitt��, valmistaa ja maahantuo mikroprosessorituotteita. Elektroniikan komponentit: PIC, ATMEL, DALLAS, NS,MAXIM, LINEAR, anturit, mootoriohjaimet, mittauslaitteet. Hyv� valikoima kikrokontrollereja sek� niiden ohjelmointiv�lineit�. Tietomyrsky Tietomyrsky Oy Utinkatu 12 A 5 45200 KOUVOLA E-mail: [50]tietomyrsky@tietomyrsky.fi Puhelin: 0400 447 180 Fax: (05) 371 1440 WWW: [51]http://www.tietomyrsky.fi/ Tietomyrsky kehitt��, valmistaa ja myy opetusk�ytt��n suunniteltuja mikrotietokonekortteja sek� j�rjest��n koulutusta laitel�heisest� ohjelmoinnista C- ja assembly-kielell� 51- ja AVR-mikro-ohjain ymp�rist�ss�. Tietomyrsky myy muunmuassa Atmelin mikro-ohjaimia ja mikropiirej�. Muita liikkeit� Merval Oy PL 38 68601 PIETARSAARI Puh keskus: 06 781 3300 Fax: 06 781 3333 e-mail: sales@merval.fi WWW: [52]http://www.merval.fi/ Merval Oy myy muunmuassa tarvikkeita piirilevyjen valmistamiseen, elektroniikan tuotantoon, juottamiseen ja protonvalmistamiseen. Lis�ksi Merval myy mekatroniikkaa. Mervalin verkkokauppa l�ytyy osoitteesta Biltema WWW: [53]http://www.biltema.fi/ Liikeet: Helsinki: Tikkurilan autopalatsi Keh� III Puh: 09-3464414 Fax: 09-263520 Espoo: Martinsillantie 10 Puh: 09-25393300 Fax: 09-25393350 Tampere: Lakalaiva Automiehenkatu 9 Puh: 03-3671166 Turku (Kaarina): Piispanristi (Helsingintien varrella) Puh: 02-5151130 Fax: 02-5151150 Postimyynti: PL 43 20761 Piispanristi Puh: 02-5151100 Fax: 02-5151150 Bilteman luettelosta suurinosa on autotarvikkeita, mutta t�m�n lis�ksi sielta l�ytyy my�s ty�kaluja, kaiutintarvikkeita (mm. keloja, kondensaattoreita), audioliittimi� ja s�hk�tarvikkeita. Finpartia Oy S�hk�tukku puh. 02-727202 E-mail: fpst@dlc.fi Vahvas�hk�- ja s�hk�asennustarvikkeita edullisesti postimyyntin� tavalliselle v�hitt�isostajallekin. Ei myy varsinaisia elektroniikkakomponentteja. WWW-sivut l�ytyv�t osoitteesta [54]http://www.finnparttia.fi/ Ziehl-Ebm Oy Puistotie 1 02760 Espoo Puh. +358-9-8870220 E-mail: [55]Mailbox@ZIEHL-ebm.fi Ziehl-Ebm Oy myy hiljaisia Papst-tuulettimia. Jos tilaa postiennakolla niin pieniin tilauksiin tulee pienlaskutuslis�. Suomen radioamat��ritarvike Oy Kaupinm�enpolku 9 00440 HELSINKI email: srat@sral.fi PUH 09-562 1080 FAX 09-562 3987 WWW: [56]http://www.srat.fi/ Radioamat��ritarvikkeita, antennitsarvikkeita ja erikoiskiteit�. Prodi Oy Elektroniikka Kirkonkyl�ntie 35 00700 Helsinki Puh. (09) 35187170 Fax. (09) 35187177 E-mail: prodi@prodi.fi WWW: [57]http://www.prodi.fi/ Pace juotos- ja korjauslaitteiden sek� monien muiden korjaustarvikkeiden edustaja ja maahantuoja. RPM Developments Oy Rakuunantie 10 00330 HELSINKI, Finland Puhelin: +358 9 4540 160 Telekopio: +358 9 4540 162 E-mail: iquire@rpm.fi WWW: [58]http://www.rpm.fi/ RPM Developments Oy on elektroniikan komponenttien, elektroniputkien, kondensaattoreiden, muuntajien, liittimien, kytkimien, kaapeleiden, puolijohteiden testi- ja mittalaitteiden, audiolaitteiden ja ty�kalujen maahantuoja ja j�lleenmyyj�. Ulkomaan elektroniikkaliikeit� Goodfellow on Englannissa sijaitseva yritys, joka myy melkein mit� vaan liittyen erikoisiin materiaaleihin. Se on juuri oikea paikka ostaa beryllium p|ly�, terbiumfoliota ja puhdasta hopeaa. Pyyd� vaikka ilmainen kataloogi - ihan jo referenssiksi, sill� siin� on kivat perustiedot kaikista materiaaleista mit� myyv�t. Liikeen webbisivut ovat osoitteessa [59]http://www.goodfellow.com/. Ja GoodFellow ON kallis - l�hinn� viimeinen toivo jos mist��n muualta ei erikoista materiaalia l�ydy RS-Components RS-components on Englannissa p��paikkaansa pit�v� kansainv�linen elektroniikan komponentteja myyv� yritys. Yrityksen tuoteluettelo on laaja puhelinluettelon kokoinen kirjanen (saatavana my�s CD-muodossa). Suomessa RS-componentsin tilaukset hoidetaan [60]Yleiselektroniikan kautta (tilatut tuotteet toimitetaan parissa p�iv�ss�). RS-componentsin WWW-sivut l�ytyv�t osoitteesta [61]http://www.rs-components.com/. Farnell Farnell on maailman suurimpia elektroniikan, s�hk�mekaniikan, mekaanisten komponenttien ja teollisuuselektroniikan edustajia. Yrityksen tuoteluettelo on muutaman puhelinluettelon suuruinen paketti ja tavarat toimitetan nopeasti kuriirin v�lityksell� tilaajan ovelle. Farnell myy ainoastaan yrityksilla ja vastaaville yhteis�ille suoraan, joten se ei sovellu yksityisen elektroniikkarakentelinjan hankintapaikalle, mutta yritysk�yt�ss� on eritt�in toimivaksi havaittu (tuotteet tulevat p��s��nt�isesti tilausta seuraavan p�iv�n aikana). Farnell:in valikoima on laaja ja tuotteet tulevat nopeasti, mutta se ei ole mik��n halpa ostopaikka (osa tuotteista selv�sti kalliimpia kuin muualla). WWW-sivut l�ytyv�t osoitteesta [62]http://www.farnell.co.uk/. Surplus Sales of Nebraska Surplus Sales of Nebraska on putiikki, josta l�ytyy mielenkiintoista vanhempaa tavaraa (komponentteja, elektroniikka/s�hk�laitteita jne.) Yritys sijaitsee USAssa. Yrityksen sivut l�ytyv�t osoitteesta [63]http://www.surplussales.com/. Muita liikkeit� mitk� saattavat olla hy�dyksi Ljudia Sound Tech Puh. 019-2412900 (arkisin 11-17, muulloin automaattinen tilauspalvelu nauhoite) WWW: [64]http://www.ljudia.com/ Ljudia myy p��asiassa ��ni- ja valolaitteita. Valikoimassa on my�s kaiutinrakennussarjoja sek� muita kaiutintarvikkeita (mm. elementtej�). Tuotteita voi tilata postimyyntiluettelon koodeilla tai webbikaupasta. Thomann Cyberstore Puh. +49 (9546) 9223-65/-66 E-mail: [65]info@thomann.de ja [66]informaatio@thomann.de WWW: [67]http://www.thomann.de/ Thomann on Saksassa toimiva musiikkitarvikeliike. T��lt� saa edullisesti muunmuassa tavaroita ��nentoisto- ja valaistustekniikkaa. Joukossa on sen verran edullisia valmiita laitteita, ett� l�hesk��n kaikkea t�ll� sektorilla ei kannata ruveta rakentamaan itse. _________________________________________________________________ Piirilevyvalmistajia Seuraavassa listassa on listattu piirilevynvalmistajia, joilta saa pieni� piirilevyeri� "harrastajayst�v�lliseen" hintaan. PCB Service Finland puh: 045-638 1868 fax: 08-336 567 WWW: [68]http://www.pcbservice.fi/ e-mail: [69]pcbservice@pcbservice.fi Yrityksen p��toimiala on piirilevyjen valmistuspalvelun myynti, sek� piirilevyjen layout-suunnittelu. Yritys lupaa tarjota yrityksille ja yksityishenkil�ille kustannustehokkaan mahdollisuuden toteuttaa idea kytkent�kaaviosta laadukkaaksi piirilevyksi. Yritys toimittaa piirilevyj� yksitt�isist� proto-levyist� keskisuuriin sarjoihin. Harrastajille on tarjolla yhteistilaus, jossa useamman tilaajaan tilaukset yhteen, ja n�in p��st��n listahintaa edullisempaa toimitukseen. Yhteistilauksen toimitusaika vaihtelee riippuen tilauksien ajoituksista. Yhtyestilausmahdollisuus on normaalisti tarjolla 1- ja 2-puolisille piirilevyille (tarpeen mukaan my�s monikerroslevyille). Yhteystilauksessa layout-kuvien tulee olla k��nnettyn� Gerber-muotoon Proteus - tai Eagle - ohjelmalla. Sivulla on laskuri hinnan laskemiseksi. Prinel Piirilevy Oy Telitie 2 B 04300 TUUSULA Puh 09 - 2745 320 Fax 09 - 2747 0500Telitie 2 B WWW: [70]http://www.prinel.fi/ Prinel Piirilevy Oy on protopiirilevyj� ja pieni� tuotantosarjoja (alle 15 aihiota) valmistava yritys. Prinelin tehdas on erikoistunut pienien m��rien nopeaan valmistukseen kohtuukustannuksin. Elektroniikkaharrastajille on tarjolla kimppalevy. Hinnaltaan edullinen kimppalevy syntyy, kun piirilevyvalmistaja yhdist�� samaan aihioon useamman asiakkaan tilaukset. T�ll�in s��st�� syntyy niin filmipuolella kuin levyjen tekemisenkin osalta. Luonnollisesti kimpan ker��minen vie jonkin aikaa, joten toimitusaika on 10 ty�p�iv��. My�s levyn koon ja speksien osalta on rajoituksia. Yrityksen WWW-sivulta l�ytyy hintalaskuri piirilevyn hinnalle. Tuetut tiedostoformaatit ovat gerber 274-X ja gerber 274. OLIMEX Ltd. 89 Slavjanska St., P.O.Box 237, Plovdiv 4000 BULGARIA WWW: [71]http://www.olimex.com/ ja [72]http://run.to/pcb Yritys on erikoistunut nopeiden protopiirilevyjen valmistamiseen (3-5 p�iv��). Koska yritys toimii edullisessa maassa, hinnat ovat edullisia. Tilaus onnistuu yrityksen WWW-sivun kautta ja piirilevyt toimitetaan postitse perille. Yritys suosittelee protopiirilevyjen olevan Eagle-ohjelmalla suunniteltuja (hyv�ksyy suoraan Eaglen .BRD tiedostot). Monet k�yt�j�t ovat kehuneet hyv�ksi ja edulliseksi yksi- ja kaksiopuolisten piirilevyjen toimittajaksi. M & V Leiterplatten WWW: [73]http://www.mvpcb.de/ Yritys valmistaa piirlevyj� Saksassa. Yritys kelpuuttaa suoraan Eaglen *.BRD-tiedostot. My�s Gerber-muotoiset tiedostot kelpaavat. WWW-siivut vain Saksaksi. _________________________________________________________________ [74]Takaisin hakemistoon References 1. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#suomi 2. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#paakaupunki 3. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#muusuomi 4. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#postimyynti 5. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#smuut 6. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#ulkomaat 7. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#muita 8. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/liikkeita.html#piirilevy 9. news:sfnet.harrastus.elektroniikka 10. mailto:tomi.engdahl@hut.fi?subject=sfnet.harrastus.elektroniikka_liikelista_palautetta 11. mailto:myynti@radioduo.inet.fi 12. http://personal.inet.fi/yritys/radioduo/ 13. http://www.yeoy.fi/ 14. mailto:yeoy@yeoy.fi 15. http://www.yeoy.fi/ 16. http://www.bebek.fi/ 17. http://www.partco.fi/ 18. http://www.partco.fi/bios.html 19. http://www.shp.fi/ 20. http://www.bauhaus.fi/ 21. http://www.bauhaus-ag.de/ 22. http://www.clasohlson.fi/ 23. mailto:info@clasohlson.fi 24. http://www.spelektroniikka.fi/ 25. http://www.vekoy.com/ 26. http://www.elektori.com/ 27. mailto:et@elektori.com 28. http://www.rf-com.fi/ 29. mailto:info@rf-com.fi 30. http://www.elektrolinna.fi/ 31. http://www.farnell.fi/ 32. mailto:ke@kouluelektroniikka.fi 33. http://www.kouluelektroniikka.fi/ 34. http://www.elstar.fi/ 35. mailto:petri.pykila@tricomp.fi 36. http://www.tricomp.fi/ 37. http://www.jomec.tk/ 38. mailto:jussi.kurola@kotinet.com 39. http://www.bebek.fi/ 40. http://www.kemo-electronic.com/ 41. http://www.kemo-electronic.com/ 42. http://www.bebek.fi/ 43. http://www.kemo-electronic.com/ 44. http://www.elfa.se/ 45. http://www.elfa.se/ 46. http://www.el-kama.fi/ 47. http://www.servcat.com/ 48. http://www.servcat.com/ 49. http://www.kolumbus.fi/probyte/ 50. mailto:tietomyrsky@tietomyrsky.fi 51. http://www.tietomyrsky.fi/ 52. http://www.merval.fi/ 53. http://www.biltema.fi/ 54. http://www.finnparttia.fi/ 55. mailto:Mailbox@ZIEHL-ebm.fi 56. http://www.srat.fi/ 57. http://www.prodi.fi/ 58. http://www.rpm.fi/ 59. http://www.goodfellow.com/ 60. http://www.yeoy.fi/ 61. http://www.rs-components.com/ 62. http://www.farnell.co.uk/ 63. http://www.surplussales.com/ 64. http://www.ljudia.com/ 65. mailto:info@thomann.de 66. mailto:informaatio@thomann.de 67. http://www.thomann.de/ 68. http://www.pcbservice.fi/ 69. mailto:pcbservice@pcbservice.fi 70. http://www.prinel.fi/ 71. http://www.olimex.com/ 72. http://run.to/pcb 73. http://www.mvpcb.de/ 74. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html Suomenkielisi� elektroniikka-aiheisia WWW-sivuja Elektroniikan perusteet S�hk�opin perusk�sitteit� Paimion Ammatillinen Aikuiskoulutuskeskus tarjoaa osana OpinNet on projektia S�HK�oppi kokonaisuuden. Sivuilta l�ytyv�t selitykset s�hk�n perusteista, s�hk�tekniikan peruslait, vaihtos�hk�tietoutta sek� puolijohdekomponenttien perusteet. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [1]http://www.pakk.fi/opinnet/sahkooppi/ Elektroniikan virtuaalilaboratorio Elektroniikkan virtuaalilaboratori on Timo Haikon ker��m� kokoelma elektroniikan opetusmateriaali. Materiaalia l�ytyy eri tasoisiille ihmisille ja ne on kastattu opiskelujaksoiksi. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [2]http://www.evlab.com/. Kytkent�j� ja niiden rakentamista Elektroniikka yl�asteella ja lukiossa Ky�sti Blinnikkan ker��milt� elektroniikkasivuilta l�ytyy joukko kytkent�j� ja ohjeita elektroniikka-alan harrastusta aloittavalle. Ohjeita voi k�ytt�� hyvin yl�asteen tai lukion elektroniikkakurssien suunnittelussa ja toteutuksessa. Sivuilla on ohjeita piirilevyn valmistuksesta ja laitteiden rakenteluohjeita. Monet kytkenn�ist� ovat elektroniikan harjoituskirjoista tuttuja. Kytkenn�iss� k�ytetyt komponentit ovat p��asiassa halpoja standardikomponentteja, joten niiden hankkimisessa ei pit�isi olla ongelmia. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [3]http://www.kolumbus.fi/kblinnik/elektro/. Ideaport Ideaport-sivut on suunnattu yl�asteen teknisen ty�n opettajille sek� tekniikan alan oppilaitosten opettajille ja my�s muille tekemisest� kiinnostuneille. Tietoa l�ytyy mm. elektroniikasta, metalli- ja puut�ist� sek� ty�turvallisuudesta. Aiheista l�ytyy sek� piirustuksia, artikkeleita, ett� ty�ohjeita. Erilaisia projekteja toteutettaessa kohtaa l�hes aina vaikeuksia. Kysymyspalstalla ratkotaan ongelmia liittyen elektroniikkaan yleisesti. Puu- ja metallisivuilla keskityt��n l�hinn� ala- ja yl�asteen materiaaliin sivuaviin aiheisiin. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [4]http://welcome.to/ideaport. Karin elektroniikkaisivut [5]Kari Huhtaman elektroniikkasivuilta l�ytyy monenlaista elektroniikkaharrastajalle hy�dyllist� tietoa. Esimerkkein� t�st� muunmuassa tietoa elektroniikan komponenteista sek� liittimien nastajaj�rjestyksi�. N�iden lis�ksi sivuilta l�ytyy tietoa s�hk�turvasta sek� piirilevyjen valmistamisesta. Sivuilta l�ytyy my�s muutaman kytkenn�n rakennusohjeet. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [6]http://www.htk.fi/public/kah/ele/. SP-elektroniikka [7]SP-elektoniikan WWW-sivuilta l�ytyy oikein hyv� kokoelma erilaisia elektroniikkaakytkent�j�. Kytkenn�ist� l�ytyy muunmuassa valonvilkuttimia, vahvistimia, pulssilaskureita sek� kauko-ohjaimia. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [8]http://www.spelektroniikka.fi/. Radiotekniikkaa Ilpo J. Lepp�sen kotisivut [9]Ilpo J. Lepp�sen kotisivujen sis�lt� koostuu p��asiassa DX-kuuntelijoille suunnatusta teknisest� materiaalista. Jotkut osuudet saattavat kiinnostaa my�s radioamat��rej� sek� muitakin elektroniikkaharrastajia. Tietoa l�ytyy mm.vastaanottimien lis�laitteista, modifioinneista, RF-liittimist� ja my�s vanhoista liikennevastaanottimista. Muille kuin radioharrastajille hy�dyllisint� materiaalia ovat h�iri�suojaukseen ja ylij�nnitesuojauksiin liittyv�t sivut. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [10]http://koti.mbnet.fi/~ijl/. Mikro-ohjaimet PIC-ohjelmointia Osoitteesta [11]http://koti.mbnet.fi/catapult/16f84.htm l�ytyv�st� [12]Ohjelmia 16f84:j��n sivustosta l�ytyy k�ytt�vinkkej�, koekytkent�levyn kuva yksinkertaisia esimerkkiohjelmia kyseiselle mikro-ohjaimelle. Audio- ja videotekniikka Audioasiaa Teletekniikkaa Tietoliikennetekniikan perusteet Internetixin sivuilta l�ytyy tietoliikennetekniikan perusteiden opintojakso, jonka laajuus on yksi opintoviikko (1 ov). Opintojakso on suunniteltu ammattikorkeakoulun johdantokurssiksi tietoliikennetekniikan ihmeelliseen maailmaan, mutta se soveltuu my�s ammatillisten oppilaitosten k�ytt��n. Kokonaisuuden on laatinut Mikkelin koulutusyhtym�n tietoj�rjestelm�p��llikk� Matti Koivisto. Kokonaisuus k�sitt�� muunmuassa puhelinverkon, matkapuhelinverkot, datasiirtoverkot, kaapelitelevisioverkot ja transmissioverkot. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [13]http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/6tekniikkatalous /tietoliikenne/index.htm. Valokaapelitietopaketti Paimion Ammattikorkeakoulun sivuilta l�ytyy hyv� tietopaketti valokaapelien tekniikasta sek� asentamisesta. Sivulta l�ytyy alan sanasto, optisen tiedonsiirron perusteet, tietoka valokaapelien rakenteesta ja standardoinnista sek� ohjeita valokaapelien asentamiseen. Sivut l�ytyv�t osoitteesta [14]http://www.pakk.fi/opinnet/valokaapelit/default.htm. Muuta IRC:iss� k�yd��n toisinaan elektroniikka-aiheista keskustelua kanavalla #elektroniikka. _________________________________________________________________ Muita hy�dyllisi� elektroniikkasivuja Kun suomenkielisten sivujen tarjonta ei en�� riit�, niin Englanninkielisty� materiaalia l�ytyy vaikka kuinka paljon osoitteesta [15]http://www.epanorama.net/. _________________________________________________________________ [16]Takaisin hakemistoon References 1. http://www.pakk.fi/opinnet/sahkooppi/ 2. http://www.evlab.com/ 3. http://www.kolumbus.fi/kblinnik/elektro/ 4. http://welcome.to/ideaport 5. http://www.htk.fi/public/kah/ 6. http://www.htk.fi/public/kah/ele/ 7. http://www.spelektroniikka.fi/ 8. http://www.spelektroniikka.fi/ 9. http://koti.mbnet.fi/~ijl/ 10. http://koti.mbnet.fi/~ijl/ 11. http://koti.mbnet.fi/catapult/16f84.htm 12. http://koti.mbnet.fi/catapult/16f84.htm 13. http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/6tekniikkatalous/tietoliikenne/index.htm 14. http://www.pakk.fi/opinnet/valokaapelit/default.htm 15. http://www.epanorama.net/ 16. file://localhost/m/www/data/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.elektroniikka/index.html