Takaisin hakemistoon
N�m� tietokonejohtojen ymp�rill� olevat muovipallukat silt�v�t h�iri�npoistossa k�ytettyn johdon ymp�rill� olevan ferriittirenkaan. Tuon ferriittirenkaan tarkoitus on suodattaa johtoa pitkin etenev�t korkeat taajuudet eli t�ss� tapauksessa h�iri�taajuudet pois. Suojatun tietokonekaapelin ymp�rill� ferriittirengas toimii siten, ett� se ei merkitt�v�sti vaikuta kaapelin sis�ll� oleviin signaaleihin, mutta torjuu tehokkaasti johdon kuorta pitkin etenev�t suurtaajuush�iri�t.
Elektroniikkallaitteita varten on olemassa standardit, kuinka paljon ne saavat h�iri�it� s�teill�. PC:n tai muun tietokonelaitteen kotelon sis�ll� on semmoinen korkeitten taajuuksien vilske ett� on monesti n�hty paremmaksi minimoida s�teily ulkomaailmaan ettei jotkut herk�t laitteet ottaisi h�iri�it� tuosta korkeasta s�teilyst�. Esim. n�pp�imist�iss�, monitoreissa jne. k�ytett��n tuota puristettua ferriittirengas systeemi� jotta piuha ei toimisi l�hett�v�n� antennina ja kyseinen r�pellys ei k�vellisi laitteen luokse.
Tietokonetta voi hallita esimerkiksi television tai hifilaitteiden infrapunakauko-ohjaimella, kunhan tietokoneeseen liitent��n sopivan infrapunan vastaanotinkytkent� ja teitokoneessa ajetaan t�t� laitetta tukevaa ohjelmaa, joka tekee tarvittavat toiminnot tai v�litt�� komennot muille koneessa py�riville ohjelmille.
Webist� l�ytyy monia erialaisia ja eritasoisia infrapunakytkent�j�, jotka eiv�t ole toistensa kanssa yhteensopivia. Joukko alan kytkent�j� l�ytyy osoitteesta /opto.html#irremote.
Osoitteesta http://www.geocities.com/SiliconValley/Sector/3863/uir/index.html l�yd�t rakennusohjee toimivaksi kehutulle infrapunavastaanottimelle. Kyseinen laite toimii RemoteSelectorin, GenIRn (winamp plugin), LIRCn ja kaikkien IRMANia tukevien softien kanssa. Kyseess�h�n on siis sama laite kuin IRMAN, joka on valmiina kaupattava infrapunavastaanottomoduuli. T�m� kytkent� on toteutettu PIC12C509 mikro-ohjaimella (my�s PIC12C508 toimii). Tarvitset siis v�lineet tuollaisen mikro-ohjaimen ohjelmointiin projektin rakentamiseksi.
Kytkenn�ss� k�ytetty� IRmodulia ei ole en�� oikein saatavissa, joten se pit�� korvata jollain vastaavalla saatavana olevalla 36-41KHz carrieria k�ytt�v�� IRmodulimallilla (saatavavan usealta valmistajalta, eri valmistajilla erilainen nastaj�rjestys).
Kaupallisesta IRMAN-tuotteesta l�ytyy lis�tietoa osoiteesta http://www.evation.com/irman/ ja sit� myy ainakin http://www.arctecho.com/. Valmiin laitteen hintaluokka on noin 30-40 euroa.
PC:n kaiuttimen ��nien kokonaan poistamiseen vopit k�ytt�� joitain seuraavista menetelmist�:
PC:n kauttimen ��nenvoimakkuutta voit hiljent�� ainakin seuraavin tavoin:
S��dett�v�n kaiuttimen ��nevoimakkuuden saat aikaan seuraavalla kytkenn�ll�,
joka asennetaan kaiutinjohtoon emolevyn ja kaiuttimen v�liin:
---------------+
|
Emolevylle | |470 ohm linear
| |<----------------
|_| kaiuttimelle
|
---------------+------------------
Ainut kytken�ss� tarvittava komponentti on 470 ohmin lineaarinen potentiometri.
The Interface Circuits Data Book 1986, Texas Instruments, p.5-8 kertoo seuraavaa RS-232C standardista vuodelta 1962:
Mode of operation: single-ended Number of drivers & receivers: 1 driver, 1 receiver Max cable length: 50 feet Max data rate: 20kb/s Max voltage applied to driver output: +-25V Driver output signal (loaded): +-5V Driver output signal (unloaded): +-15V Driver load: 3kohms to 7kohms Output slew rate: 30V/us max Receiver input voltage range: +-15V Receiver input sensitivity: +-3V Receiver input resistance: 3kohms to 7kohmsSignaalien siirtoet�isyyksist� speksit puhuvat 15 metrist�, mutta useimmiten p��st��n aika paljon pidemm�lle. K�yt�nn�ss� lyhyill� et�isyyksill� toimii nopeammin ja pitemmill� hitaammin.
Hyvin pitki� RS-232-vetoja kannattaa v�ltt��, koska v�h�nkin pidemmiss� vedoissa eri ryhm�keskusten ja viel� pahempaa, jopa eri rakennuksiin, ongelmaksi muodostuu eri laitteiden poikkeavat (suoja)maa potentiaalit, jolloin kaapelin vaipassa ja signaalimaassa alkaa kulkea suuria 50 Hz tasoitusvirtoja aiheuttaen h�iri�it� ja pahimmillaan piirien (ja jopa painokytkent�levyjen) tuhoutumisen.
T�m�n takia RS-232 on k�ytt�kelpoinen yleens� vain saman ryhm�keskuksen alueella. Pidemmill� matkoilla kannattaa k�ytt�� virtasilmukkaa, RS-422 linjoja, RS-485-linjoja, optista kuitua, parikaapelietherneti� tai vastaavia siirtotapoja. Jos pidemm�n siirron pit�isi olla 232:ta, kannattaisi harkita 232->485- tai virtasilmukka-muuntimia p�ihin. Varmasti luotettavampi kuin 232 pitkien et�isyyksien yli. Kaapelin on syyt� olla kierretty� paria h�iri�itten eliminoimiseksi.
Nastaj�rjestysdokumentteja l�ytyy Hardware Bookista osoitteesta http://www.hardwarebook.net/.
Windowsin sarjaportin kautta tapahtuvassa suorakaapeliyhteydess� tarvitaan normaali nollamodeemikaapeli, jonka voi ostaa valmiina kaupasta tai rakentee seuraavan kuvan mukaisesti:
DTE (9 napainen) DTE (9 napainen)
RD 2 ---------\ /------------- 2
TD 3 <--------/ \------------> 3
RTS 7 ---------\ /------------- 7
CTS 8 <--------/ \------------> 8
DSR 6 <---, ,----> 6
DCD 1 <---+----\ /-------+----> 1
DTR 4 ---------/ \------------- 4
SG 5 ------------------------- 5
Rinnakkaisportin kautta toimiavssa suorakaapeliyhteydess� k�ytet��n rinnakkaisportin kautta tapahtuvassa tiedonsiirrossa muodostunutta de-facto standardikaapelia (mm. Laplink ja DOSin Interlin k�ytt�� samaa kaapelia). Seuraavalla kytkent�ohjeella voi rakentaa tarvittavan kaapelin.
1 - 1 2 - 15 3 - 13 4 - 12 5 - 10 6 - 11 7 nc 8 nc 9 nc 10 - 5 11 - 6 12 - 4 13 - 3 14 - 14 15 - 2 16 - 16 17 - 17 18 nc 19 nc 20 nc 21 nc 22 nc 23 nc 24 nc 25 - 25 (ground)
Kaksisuuntaisen rinnakkaisportin teri syntyi siit��, ett� kaikki markkinoilla olleet rinnakkaisporttikaapelit eiv�t toimineetkaan sellaisten uusien kirjoittimien (mm. HP Laserjet) kanssa, jotka kommunikoivat kaksisuuntaisesti koneen kanssa. Periaatteessa suunnilleen kaikkien normaalikaapelien olisi pit�nyt toimita (mit� ehk�� jotkut huonoimmat eiv�t olisi pysyneet mukana nopeimmissa IEEE 1284 toimintatiloissa), mutta suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui, ett� er��t halpamaiden kaapelivalmistajat olivat keksineet tavan tehd� normaaleja halvempia rinnakkaiskaapeleita j�tt�m�ll� "turhat" k�ttely- ja maadoitusjohdot pois.
Kun HP- alkoi myyd� uusia rinnakaisporttitulostimiaan (LaserJet 5 jne.), niin nep� eiv�t toimineneetkaan n�iden edullisten kaapelien kanssa. Siksi HP nyky��n vaatii, ett� kaapelit pit�� olla kaksisuuntaisia eli kaikki jodhot pit�� olla kytketyt.
T�t� liitosjohtoa ei ole standardoitu, joten k�yt�ss� on useita erilaisia ratkaisuita t�h�n sovellutukseen. Ilman emolevyn tain I/O-kortin ohjekirjan nastakuvauksia on hankala sanoa millainen on oikea kaapeli.
Ehk� yleisin kytkent�tapa on sellainen, ett� lattakaapelin toiseen p��h�n on puristettu 9-napainen lattakaapeliin tehty D-liitin ja toiseen p��h�n 10-napainen lattakaapeliliitin siten, ett� ykk�snastat kummassakin liittimess� menev�t samaan johtimeen ja kymmenes johto j�tet��n D-liittimen p��ss� kytkem�tt�.
Toinen yleinen kytkent�tapa on, ett� k�yt�ss� looginen suora j�rjestys (1-1, 2-2, 3-3 jne).
Sarjamuotoista tietoa voi siirt�� infrapunalla kunhan data moduloidaan sopivalle kantoaallolle. Yksinkertaisin menetelm� on laittaa datavirta katkomaan l�hettimen kantoaaltoa (esimerkiksi 1= kantoaalto p��ll�, 0=ei kantoaaltoa). T�ll� menetelm�ll� pystyy sopivalla l�hetin- ja vastaanottokytkenn�ll� liikuttamaan dataa paikasta toiseen. Maksimi datanopeus t�ll� menetelm�ll� j�� murto-osaan kantoaallon taajuudesta. Yksinkertaisissa infrapunahommissa kannatta huomata, ett� laitteen itsens� l�hett�m� infrapunsignaali heijastuu takaisin my�s laitteen omaan vastaanottimeen, joten t�ysin kaksisuutainen tiedonsiirto k�ytt�en samoja kantoaaltotaajuksia ei toimi. K�yt�nn�ss� siis IR-linkki toimii vain yhteen suuntaan kerrallaan eli vain toinen p�� saa l�hett�� kunakin hetken�. L�hetyssuunnan vaihtuessa on my�s pidett�v� pieni tauko IR-palikoista riippuen. Infrapunatiedonsiirto ei siis v�ltt�m�tt� onnistu suoraan infrapunaksi muutettuna, jos sarjaportin p�iss� olevat laitteet kuvittele- vat juttelevansa suoran kaapelin yli.
Seuraavassa vinkkej� omaan virittelyy: Yksinkertaisin homma on laittaa normaalit IR-kaukos��dinpalikat esim Siemens SFH506 vastaanotin (t�m�n osan vlamistus lopetettu, k�ytett�v� jotain muuta vastaavaa), joka sis�lt�� jo kaiken.
L�hetin voi olla melkein mik� tahansa IR-LED, mutta sen modulointi vaatii saman taajuuden kuin vastaanotin ( 38-40 kHz). Jos k�yt�t valmista vastaanotinta ei saa kuin 2400 baudia l�pi ( nimimerkki kokeiltu on). Vastaanottimen suotimet est�v�t nopeammat muutokset. L�hetysp��n l�hetyskytkenn�n voi kasata vaikka 555-ajastimen ymp�rille. N�iden kytkent�jen ja RS-232-portin v�lill� signaalien tasot voi konvertoida vaikka MAX232-piirill�.
Nykyaikainen tapa on k�ytt�� IrDA:ta, joka on kannnettaviin teitokoneisiin suunniteltu ja yleistynyt infrapunaliit�nt�. Sen modulointi/demodulointi ovat sitten v�h�n vaikeampia (nnattaa soveltaa tapauksiin, joissa ainakin toisessa p��ss� on joku standard PC tai vastaava).
IrDA-liit�nn�n rautatoteutus on periaateessa yksinkertainen. Se muodostuu l�hetyssignaalia koodaavasta enkooderista, infrapunavaloa l�hett�v�st� emitterist� ja vastaanottimesta. Hitailla nopeuksilla (<= 115 kbit/s) liikenn�inti tapahtuu normaalin UART:in kautta, mutta yli megabitin nopeuksill� k�ytet��n omaa kontrolleria.
Normaalissa hitaassa IrDA-liikenteess� (IrDA-SIR-standardi) asynkronine sarjamutoinen bittivita koodataan siten, ett� "0" merkit��n pulssilla ja "1" tarkoittaa "ei pulssia". Pulssin pituus riippuu datan nopeudesta, mitta minimipituus aina v�hint��n 1.6 mikrosekuntia. Infrapunaemitterin aallonpituus on spesifioutu 850-990 nm alueelle.
4 Mbit/s IrDA-portissa k�ytet��n modulaationa pulssinpaikkamodulaatiota (Pulse Position Modulation).
Jos tietokoneen emolevyll� on oma liit�nt� IrDA:n l�hetys- ja vastaanottomoduulille, niin silloin kyseisen osan rakentaminen on aika yksinkertaista jos k�ytet��n t�h�ntehtyj� erikoiskomponentteja. Esimerkiksi Agilent:n valmistama (liek� en�� valmistuksessa) HSDL-1000 l�hetinkomponentti sis�lt�� melkein kaiken tarpeelliset, ja tarvitset vaan muutaman vastuksen ja kondensaattorin itse moduulin lis�ksi. Kytkenn�n ykistyisohdat l�ytyv�t HSDL-1000:n datalehdest�, Ainut kotirakentajan isompi ongelma on, ett� HSDL-1000 on pintaliitoskomponentti. Mahdollisesti jotkut uudemmat piiriversiot ova my�s k�ytt�kelpoisia. Hinaluokka t�llaisille irda-piireille yksin kappalein on yleens� 8-10 Euroa (suurissa m��riss� muutama euro).
Jos itse rakentaminen ei kuunnosta, niin kohtuuhintaisia modulleita saatta l�yty� joistain ATK-liikkeist�kin.
Jos tietokoneen emolevyll� ei ole IrDA-liitint�, niin sitten vaihtoehdoksi j�� ainoastaan sarjaporttiin liitett�v� adapteri, joka kannattaa ehk� ostaa valmiina koska se on selv�si monimukaisempi kuin tuo emolevyn liittimeen menev�. Jossain takavuosien Elektor Electronicsissa on tosin ollut sarjaporttiinkin liitett�v�n IrDA-moduulin rakennusohje, jos haluat itse yritt�� sellaisen rakentamista.
Irda-rautaa voidaan k�ytt�� ohjelmallisesti "tavalliseen kaukos��t��n" mutta ei yleens� p�invastoin (joissain piireien datalehdiss� olen joskus n�hnyt tukea vastaanotollekin). Oleellisin ero Irda-normin mukaisen siirron ja "tavallisten" kaukos��timien v�lill� on se, ett� kaukos��timiss� l�hetet��n "kantoaaltona" noin 36 kHz signaalia , jota p�tkit��n. Eli ykk�set ja nollat muodostuvat noista purskeista. Irda-normin mukainen siirto paljon yksinkertaisempaa ja nopeampaa�, ja tietysti my�s ep�luotettavampaa.
Mit�in yleisk�ytt�ist� tukea muiden laitteiden kauko-ohjaukseen en ole IrDA-portilla varustetuissa koneissa n�hnyt. Osoitteesta http://hp.vector.co.jp/authors/VA005810/remocon/remocone.htm l�ytyy yksi kauko-ohjausohjelma, joka toimii japanilaisten laitteiden kanssa jos vain tunnistaa koneen IrDA portin.
Viivakoodin lukijan pystyy periaatteessa rakentamaan my�s itse, sill' kaikki n�m� tehdastekoisetkin ovat ihmisten tekemi�! Periaate on sama kuin CD:n lukup��ss�. Viivat ja niiden v�lis� olevat alueet heijastavat eri tavalla valoa. Kyn��n vain laserdiodi ja sen viereen heijastuman vastaanotinj�rjestelm�. T�st� saatu pulssijono ohjataan mikroprosessorille, jossa oleva ohjelma tunnistaa k�ytetyn koodij�rjestelm�n ja avaa koodin sek� toimittaa datan sarjamuodossa edelleen k�sitelt�v�ksi joko sarjaporttiin, josta se voidaan lukea tavallisella tiedonsiirto-ohjelmalla tai n�pp�imist�koodeina koneen ja n�pp�imist�n v�liin kytkett�v�n adapterin kautta.
Magneettikortin lukijat toimivat samalla tavalla, vaikkakin laserdiodon tilalle tulee mankan ��nip��n tapainen tunnistin. Vaikka homma olisikin periaatteessa toteutettavissa kotikonsteinkin, niin ei siin� palkoille p��se.
Kaupalliset viivakoodin lukijat pystyv�t tunnistamaan mallista riippuen toistakymment� eri koodij�rjestelm�� pyyhk�isyhetkell� (siis ilman asetusten muuttamista = ohjelmointia, joka tapahtuu tietenkin k�sikirjan viivakoodikomentoina). Kaupallisia viivakoodinlukijoita voit testata lukijan esim. tavallisella tetoliikenneohjelmalla. Kokeile eri siirtonopeuksia, esim. 9600 baudia, 7 bitti�. Oikeilla asetuksilla koodi tulee (pit�isi tulla) ruudulle.
Yleismmin k�yt�ss� olevia viivakoodij�rjestelmi� ovat seuraavat:
Magneettikentilt� suojaantuminen on hankalampaa kuin s�hk�kentilt� suojaantiminen. K�yt�nn�ss� kunnoliseen magneettikent�lt� suojaamiseen tatrvitaan monitorin ymp�r�imist� jollain sopivalla metallimateriaalilla. Myymetalli (nikkelirauta) on tehokas magneettikent�n vaimentaja, mutta kallista. Tavallinen rautalevy toimii my�s ihan hyvin, vaikka sit� tarvitaankin enemm�n. Fysiikan kirja vaan p�yd�n jalan alta esiin ja laskemaan, paksuko levy tarvitaan, ettei magneettikent� kyll�st� ja "l�p�ise". Tai kokeilemaan - levy� saa rauta- tai romukaupasta. Magneettikenttien etenemisen perusasiat on syyt� hallita, ett� tiet��, mink� kokoinen levy tarvitaan.
Kuvanlaatuun kunnolliseen kaapeliin verrattuna ei ole havaittavaa muutosta, mutta johonkin roskaletkuun mahdollisesti paljonkin, jos k�ytt�t suuria virkistystaajuuksia.
Nykyist� kunnollisen laatuista kaapelia suurempi riesa on ne kirotut D-liittimet, joista pit�isi p��st� eroon ja vaihtaa johonkin koaksiaaliseen n�ytt�kortin p��ss�. Niin kauan kuin impedanssisovitus on mainitun liittimen ansiosta perseill��n jo l�htiess� ja pahassa tapauksessa monitorinkin p��ss�, ei tuollaisilla metrin-parin matkoilla mit��n merkitt�v�� eroa kaapeleilla saa aikaan, ellei se l�ht�kohta ole jotain mit� sattuu -impedanssista paukkulankaa. Yleens� noissa kunnolisissa monitorikaapeleissa k�ytet��n minikoaksiaalikaapelia (ei sinne tihe��n liittimeen paksumpaa mahdu), mutta t�ll�kin kaapelilla ongelmat alkavat tyypillsesti reilun sadan MHz taajuuksilla.
Ty�asemissa yms. paremmissa laitteissa k�ytettiin BNC- tai 13W3-liittimi� jo i�t ja ajat sitten. Nykypeeseet k�ytt�v�t paljon isompia virkistystaajuuksia ja resoluutioita kuin nuo aikanaan, ja yh� vaan pit�� tunkea se s��litt�v� kutistettu D15 n�ytt�kortille, jotta s��styy muutama sentti ja taaksep�in yhteensopivuus. Jos n�ytt�kortissa olisi tukevan BNC-liitimet, voisi kaapeloinnin tehd� vaikka RG-59:ll�, ja kunnon liittimill�, joten isotkaan taajuudet eiv�t olisi ongelmallisia. PC:n n�ytt�kortin liittimien analogiasignaaliomonaisuuksia on paranneltu sitten uudemmissa liitinversioissa (DVI- ja EVC-liittimet), joissa analogia signaaalin v�litys on toteutettu 75 ohmiin sovitelulla suojatulla rakentella analogiasignaalien osalta (nelj� signaalinastaa ristin muotoisen suojamaaliuskan ymp�rist�ss�).
Jos aiot s��t�� jotain monitorin sis�ll�, oletan ett� tied�t tarpeeksi suurj�nniteturvallisuudesta. Tietokoneen monitorin sis�ll�n on monessa paikkaa tappavan suuria j�nnitteit�. Toinen seikka on paloturvallisuus, joka voi vaarantua jos s��telet v��ri� asioita monitorin sis�ll�.
Kytkent�kaavio tai huolto-ohje olisi kova sana kaikessa monitorin s��t�misess�. Tietokonnen monitorin sis�ll� on monia s��t|j�, joten jos ihan kokeilemalla haet jotain tietty� s��t��, niin siin� monia mahdollisuuksia menn� pieleen.
Kaikissa omissa s��d�iss� kannattaa ehdottomasti pysy� erossa einakin seuraavista s��d�ist�:
Monitorin kiihdytysj�nnites��t��n (HV) ei miss��n nimess� kannata koskea kuvan s��t�miseksi kirkkaammaksi. T�h�n s��t��n ei kannata koskea, ellei k�yt�ss� ole tarpeellisia huolto-ohjeita ja suurj�nnitemittalaitteita. Jos vahingossa s��d�t kiihdytysj�nnitett� isommaksi, niin silloin kuva pienenee (reunoille j�� mustat alueet), koska iihdytysj�nnitteen kasvaessa elektronisuihkun nopeus suurenee ja eiv�tk� poikkeutuskelat ehdi k��nt�� suihkua riitt�v�sti. Samalla kuva muuttuu ep�tarkaksi kun focus-j�nnite muuttuu samalla. Liian suuri kiihdyysj�nnite voi hajottaa monitorin ja/tai synnytt�� r�ntgens�teily�.
Ja tuota B+ j�nnitet� pahasti s��t�m�ll� voi rikkoa paljon elektroniikkaa monitorin sis�lt�. +B-j�nnite on tavallisesti jotakin 115-145 VDC, k�ytet��n mm. juovap��teasteen ja juovamuuntajan k�ytt�j�nnitteen� ja usein moneen muuhunkin paikkaan).
Tyypillisimm�t s��d�t tietokonemonitorin sis�ll� (sellainen jota ei saa valikoista) ovat focus ja screen. N�m� potentiometrit sijaitsevat tyypillisesti juovamuuntajan vieress� tai ne on valettu juovamuuntajan kanssa yhteen (n�m� s��d�t voivat tosin sijaita my�s muuallakin). K�yt� s��t�miseen jotakin eristeaineesta tehty� meisseli�, koska noissa potentiometreiss� on liikku aika isot j�nnitteet (tyypillisesti ainakin satoja voltteja). Eristeainaisella ruuvimeisselill� est�t kytkem�st� itse�si mihink��n mahdolliseen j�nnitepotentiaaliin, mik�li potikan s��t|nuppi on jotakin muuta materiaalia kuin muovia tms.
Pieni vinkki muutenkin: On hyv� tapa pit�� toinen k�si aina taskussa tutkittaessa/s��dett�ess� jotakin laitetta, jossa on suuria j�nnitteit� tai virtoja.
Kuvan peruskirkkautta voi kuvaltaan tummassa monitorissa periaatteessa nostaa s��t�m�ll� kaskadin screenpotikkaa, mutta ei kovin paljon. Jos s��d�t v�h�nkin liikaa, niin herk�sti saat paluujuovat n�kyviin. Hirve�sti screen-j�nnitett� ei kannata s��t��, koska joissain monitoreissa tuo suurj�nnitepotikka saattaa ruveta ylikuumenemaan (mahdollisen kipin�innin tai ylikuormituksen takia). �l� s��d� screen-s��t�� liian nopein ja yht'�kkisin liikkein, koska muutoin voi tulla ongelmia liiallisen virrankulutuksen aiheuttamien vikojen muodossa, mik�li monitorin s�devirranrajoitus ei ole kunnossa.
Mik�li kuvan kirkkaus ei ole kelvollisella tasolla s��t�misen j�lkeen, ei vialle ole teht�viss� juurikaan mit��n vaihtamatta isompia komponentteja uusiin, joista t�m�nkaltaisissa tapauksissa voisi potentiaalisia vaihtoehtoja olla kuvaputki tai juovamuuntaja.
Jos monitorin kuva on ep�selv�, niin kuvan tarkuutta voi yritt�� parantaa hiukan monitorin Focus-j�nnitett� s��t�m�ll�.
Kuv�n v�reihin voi vaikuttaa R-,G- ja B-bias potikat sek� R- ja B-drive potikoilla. N�m� sijaitsevat monesti kuvaputken p��ss� olevalla piirilevyll�. Kuvan v�rien suhteellista voimakkuutta voi s��t�� R-, G- ja B-drive potikoilla. R-,G- ja B-bias-s��d�ill� s��det��n v�rien pohjataso siten, ett� ruudulla harmaas�vyj� sis�lt�v�n kuvan harmaas�vyt eiv�t eiv�t muutu v�rillisiksi. Kun t�m� peruss��t� on kohdallaan, niin sitten niist� drive-potikoista s��det��n v�rikk��mm�t v�rit kohdalleen.
Monitorin geometriaan voi vaikuttaa muunmuassa trap ja pin-s��d�ill� ((tynnyri/trapetsis��d�t). N�ihin ei kannata koskea ellei tarkkaan tied� mit� tekee ja k�yt�ss� ole sopiva testikuva. Monessa uudemmassa monitorissa t�ll�iset s��d�t hoidetaan jo elektronisesti monitorin valikoiden kautta.
Jos monitorin jotkut s��d�t tehd��n keloja s��t�m�ll�, niin on k�ytett�v� ei-metallista ty�kalua ettei kelan induktanssi muutu ty�kalun takia. Metallinen pikkuruuvari voi my�s kuumentua voimakkaasti, jos se vied��n kiinni esimerkiksi vaakapoukkutuksia s��t�v��n kelaan.
��nisignaalien saaminen CD-ROM-asemasta stereoihin on helppoa: Kolvi vaan k�teen ja CD:n ��nikorttiliittimest� l�htien juottelet L:ll� merkityn navan vasempaan kanavaan menev�n RCA plugilla varustetun johdon keskikarvaan R:n oikeaan ja GND vaippaan. N�in saat k�tev�sti CD-ROM-asemastasi linjatasoisen RCA-liittimill� varustetun ulostulon.
Toinen tapa on kytket� CD-ROM-aseman kuulokel�ht� sopivalla adapterikaapelilla stereoihin kiinni.
CD-ROM-aseman k�ytt�minen ilman tietokonetta onnistuu, jos cd-asemassasi on play -nappi. Silloin helpoin tapa tehd� siit� cd-coitin on hankkia tietokoneen poweri, josta saat sopivan virran asemalle sis��n, ja siten kuulokeulostulosta ��nen ulos. My�s muu sopiva +5V ja +12V j�nnitteit� antava virtal�hde on sopiva.
Jos CD-ROM-aseman etupaneelista ei l�ydy kaikkia tarvitsemiasi ohjausn�pp�imi�, niin niiden lis��minen onkin sitten hankalaa, koska tuota CD-ROM-asemaa voi olemassaolevien n�pp�imien lis�ksi ohjata ainoastaan takapaneelissa olevasta IDE-v�yl�n (IDE-asemissa) liit�nn�n kautta, eik� t�m� ole ihan yksinkertaista. Helpoin ohjaustapa t�h�n on k�ytt�� vanhaan PC:t�, johon olet sitten ladannut tarvittavat ajurit ja jonkun ohjaus-ohjelman. Jos meinaat tehd� systeemin ilman tuota PC:t�, niin homma menee paljon hankalammaksi: Ensin pit�� jostain j�rjest�� CD-ROM-asemalle +5V ja +12V j�nnitesy�tt� (joillekin riitt�� tosin pelk�st��n +5V sy�tt�). T�m�n j�lkeen (ellei asemassa ole edess� sopivia painikkeita valmiina) sinun pit�� rakentaa joku mikrokontrollerista tehyt kytkent�, joka osaa emuloida IDE-v�yl�n signaaleita ja l�hett�� IDE-v�yl�� pitkin oikeat ATAPI-komennot, jolla CD-ROM asemaa ohjataan.
Lis�tietoa aiheesta l�ytyy seuraavista osoitteista:
Nykysin yleisess� k�yt�ss� olevan ATX-tehol�hteen nastojen kuvauset ovat seuraavat:
1 =3,3 V 2 =3,3 V 3 =COM 4 =5 V 5 =COM 6 =5 V 7 =COM 8 =PW-OK 9 =5 V SB 10 =12 V 11 =3,3 V 12 = -12 V 13 =COM 14 = PS-ON 15 =COM 16 = COM 17 = COM 18 = -5 V 19 = 5 V 20 = 5 V
AT-tehol�hteess� etupaneeliin meneviss� johdoissa kulkee verkkoj�nnite. Toisiin johtopareista tulee sis��ntuleva j�nnite takapaneelin s�hk�n sis��ntuloliittimest� ja toista l�htee s�hk� itse tehol�hteelle. Lis�ksi samassa johtonipussa saattaa olla mukana erillinen keltavihre� maadoitusjohto joka kiinnitet��n PC:n kuoreen.
Johtojen v�rit ovat ihan sit� mit� valmistaja on sattunut keksim��n, koska tuo johto on periaatteessa virtal�hteen sis�inen asia. (Normaalisti AT-virtal�hteen kytkin kulkee virtal�hteen mukana.) Ensiarvoisesti mallia noiden kytkent��n kannattaa katsoa virtal�hteen dokumentaatiosta.
Jos dokumentteja ei ole, niin johtoja voi yritt�� tunnistaa seuraavilla vinkeill�:
Erilaisella liittimell� varustettu johto (jos sellainen on) on todenn�k�isesti juuri suojamaadoitus (jonka kuuluisi olla kelta- vihre� jos standardeja noudatettaisiin).
J�ljelle j�� nelj� johtoa, joista kaksi kulkee k�yt�nn|ss� suoraan 230V virtajohdon liittimeen virtal�hteen takana. Jos k�ytett�viss� vain on jonkinlainen mittari tai koetin, n�m� on helppo tunnistaa. Koska n�iden kahden merkitys (vaihe tai nolla) vaihtuu sen mukaan kummin p�in pistoke laitetaan pistorasiaan, n�iden keskin�isell� j�rjestyksell� ei ole merkityst�.
Viimeiset kaksi johtoa menev�t sitten virtal�hteen siihen osaan joka varsinaisesti huolehtii 230 voltin verkkovirran muuntamisesta sarjaksi tasaj�nnitteit� v�lill� -12...+12 volttia. (N�m� ovat ne varsinaiset virtal�hteeseen menev�t johdot: muut ovat virtal�hteen kotelon sis�ll� periaatteessa vain l�pikulkumatkalla)
Virtakytkimen teht�v� on sitten yhdist�� pistokkeelta tulevat johdot virtal�hteen aktiiviseen osaan meneviin johtoihin.
Perinteisiss� PC-koneissa k�ytetyiss� AT-mallisissa tehol�hteiss� on takana s�hk�ulostulo monitorille. T�st� 3-napaisesta IEC-liittimest� saa ulos 230V verkkoj�nnitteen ja sen ulostulo on tyypillisesti kytketty tietokoneen p��virtakytkimen kautta. Jos et ole kytkem�ss� t�h�n monitoriasi, niin voit hyvin rakentaa siihen sopivan jatkojohdon, johon sitten kytket tietokoneesi oheislaitteet (katso kuitenkin ennen kytkent�� ett� noiden laitteiden ottama virta ei ylit� t�st� liit�nn�st� suurinta sallittua virtaa).
ATX Power Suplly Connections: Pin Signal 1 +3.3v 2 +3.3v 3 GND 4 +5v 5 GND 6 +5v 7 GND 8 Power_Good 9 +5VSB (Standby) 10 +12v 11 +3.3v 12 -12v 13 GND 14 PS_On 15 GND 16 GND 17 GND 18 -5v 19 +5v 20 +5vTuota nastaa 14 k�ytet��n tehol�hteen k�ynnistyn�pp�imelle siten, ett� vet�m�ll� sen kiinni maanastaan saat tehol�hteen k�ynnistym��n.
ATX-tehol�hteist� ei l�ydy katkaisijan takana olevaa monitoril�ht��, joten ongelma on ratkaistava muuten. Jos haluat tietokoneen virtakytkimen ohjaavan s�hk�l�hd�n t�ll�iseen koneeseen, niin monesti j�rkevin ratkaisu on rakentaa erillinen releboksi, joka kytkee s�hk�t oheislaitteisiin kun tietokoneessa on s�hk�t p��ll�.
K�yt�nn�ss� tuo releboksi sis�lt�� yhden releen, joka kytkee ja katkaisee verkkos�hk�n oheislaitteille. Releeksi tulee valita 230V verkkoj�nnitett� ja v�hint��n 10-16A kest�v� relemalli, jossa on kaksi kosketinparia. N�ill� kahdella koskettimella hoidetaan se, ett� rele katkaisee sek� maan ett� vaihejohtimen (kun t�k�l�isess� s�hk�asennuskulttuurissa ei koskaan voi olla varma kumpi pistokkeen johdoista on nolla ja kumpi vaihe, kun pistoke menee rasiaan kumminkin p�in). Suojamaajohto vied��n suoraan s�hk�sis��ntulosta ulostuloon. Releen kelan k�ytt��j�nnite valitaan sellaiseksi, ett� sopivan k�ytt�j�nnitteen saa tietokoneesta suoraan (eli 5V ja 12V on sopivia).
Sopivaksi ohjaussignaaliksi ja k�ytt�j�nnitteksi sopivat vaikka seuraavat paikat:
+5V on saatavissa seuraavista paikoista:
Kaikista edell� mainituista paikoista tulee j�nnitett� ulos silloin kun koneessa on virta p��ll� ja ei tule kun virta on sammutettu. Releen kelan rinnalle tule asentaa tarvittavia suojakomponentteja ennen kuin sen kytkee noihin tietokoneen s�hk�l�ht�ihin (ainakin sopivat suojadiodit).
PC:n kotelon aukipit�minen ei yleens� auta ylikumenemisongelmiin. Kotelon avaaminen lis�� yleens� l�mp�� ongelmapaikoissa est�m�ll� normaalin tuuletustoiminnan. Listuulettimen asentamine lis��m��n ilmankiertoa kotelossa auttaa usein l�mp�ongelmiin (joissain isommissa koteloissa on jo valmis paikka toiselle tuulettimelle). Kun t�rm��t l�mp�ongelmiin kanttaa PC:n sisus ja virtal�hteen tuuletin puhdistaa liialta p�lylt�, koska runsas p�lym��r� aiheuttaa sen ett� koneen j��hdytys ei toimi kunnolla.
Yleens�kkin, jos PC:n kortteja alkaa rakentaa itse, niin jo pelk�t piirit maksavat moninkertaisen hinnan valmiiseen korttiin verrattuna. Homma kannattaa vain, jos aikoo rakentaa jotain sellaista erikoiskortia, mit� ei tusina-pc kaupoista saa.
Monissa uusissa kannettavissa laitteissa on EIA-562 -speksien mukaiset sarjaportit, joissa on alennetut j�nnitetasot. N�m� alemmat j�nnitetasot Toimivat hyvin niin kauan kuin toinen p�� on standardi RS-232 tai EIA-562 -laite. Jos toisen p��n laite on joku ep�standardinmpi viritys (kuten sarjaportista s�hk�ns� ottava pieni ohjelmoija), niin saattaa olla ett� syteemi ei toimikaan en�� kunnolla n�ill� alhaisemmilla j�nnitteill�.
Ratkaisu voisi olla sarjaporttitoistin, jollaisen voi rakentaa esim. kahdesta MAX232(A) -h�kkyr�st� vastakkain. Sen j�lkeen on ainakin toimivat tasot kummallakin puolella. Yksi mahdollinen ongelma voisi piill� viel� sen kannettavan virrans��st�ominaisuuksissa, jotka voisi kokeilla s��t� v�hint��n sarjaporttien osalta kokonaan pois.
Mit�� yleisp�tev�� PC:n powerin kytkent�kaaviota ei ole, jokaisella powerivalmistajalla on omat mallinsa. Prosessori-lehdess� vuosina 1996-1997 julkaisussa PC vianhakuartikelisarjassa on ollut oma osansa virtal�hteen vianhakua varten sis�lt�en yhden virtal�hteen kytkent�kaavion. P��piirteit�in noiden kaikkin PC virtal�hteiden toimita on perinteinen hakkurikytkent��n perustuva virtal�hde (yleens� aika l�helle virtal�hteess� k�ytetyn ohjauspiirin esimerkkytkent��). PC:n virtal�hteet ovat inhottavia korjaajan kannalta, koska niiss� kaikki asiat on optimoitu hyvin tarkasti ett� powerista saataisiin mahdollisimman halpa. Kun hakkuritehol�hteest� on joku osa rikki, niin se tyypillisesti aihauttaa muiden osien vaurioitumisen tai laitteen t�yden toimimattomuuden suojauspiirin pys�ytt�ess� virtal�hteen toiminnan.
VOit solveltaa seuraavaa ohjetta hakkurivital�hteen korjaamisessa:
Yleisi� hakkuritehol�hteen korjausohjeita l�ytyy verkosta osoitteesta http://www.repairfaq.org/.
PC:n virtal�hde on nykyisell��n niin edullinen (alle 50 euroa) ett� sellaisen korjaaminen ei yleens� rahallisesti kannata, koska korjausfirman tuntilaskutus on helposti suurempi kuin laitteen arvo. Hajonnut normaalin mallien PC:n virtal�hde kannattaa suosiolla vaihtaa uuteen samanlaiseen. Korjaaminen tulle kannattavaksi ainoastaan erikoisempien virtal�hteiden kohdalla (PC:n virtal�hdett� vastaava muu virtal�hde maksaa tyypillisesti 2-5 kertaa enemm�n !).
Jos hakkuri saa ylij�nnitett� piikin muodossa siit� usein hajoaa joko ohjauspiiri ja/tai hakkuritransistori. Joskus hakkurietehol�hteiden korjaamisesta p��see helpolla mutta joskus joutuu k�ytt�m��n aikaa ihan liikaakin ja osista joutuu vaihtamaan melkein kaikki puolijohteet. Yleismittarin avulla homma helpottuu hieman, silloin selv�sti vialliset komponentit on helppo l�yt�� mittaamalla.
Joskus ukkosen vaurioittamien laitteiden korjaus voi olla arpapeli�. Koskaan ei voi olla ihan varma ett� kaikki rikki mennyt on tullut vaihdettua eik� laitteeseen ole j��nyt joitain piilevi� vikoja.
PC:n virtal�hde saattaa vaikuttaa k�tev�lle virtal�hteelle kaikenlaisille kokeilukytkenn�ille koska vanhoja PC:n powereita l�ytyy vanhoista PC:n raadoista ja uudetin maksavat vain pari sataa (murto-osa mit� muuhun tarkoitukseen tehty vastaava tehol�hde maksaisi). PC:n virtal�hde antaa PC:lle k�ytt�j�nnitteet: +5V k�ytt�j�nnitett� parikymment� ampeeria, +12V j�nnitett� muutaman ampeerin sek� -5V ja -12V j�nnitteit� v�hemm�n.
Kannattaa muistaa, ett� PC:n powereissa se p��asiallinen l�ht� on +5V ja kaikki muut ovat enemm�n tai v�hemm�n siivell� ja huonommin reguloituja. Jos +5:ss� ei ole kunnon kuormaa, muutkin voivat olla mit� sattuu tai poweri ei edes k�ynnisty. Hakkuritehol�hteiss� on se ik�v� puoli, ett� v�hint��nkin yht� t�rke�� on tiet�� l�ht�jen minimikuormat kuin maksimikuormat...t�m� usein tuleekin sitten yll�tyksen� kun laite ei pelaakaan.
Typpillinen PC:n virtal�hde vakavoi ulostuloj�nnitteen +5V ulostulon j�nnitteen mukaan. T�ll�in +12V tulee sitten mit� tulee (normaalilla kuormitukslla +-10% sis�ll�). Jos +5V ulotuloa ei kuormita, niin sen j�nnite nuosee liian korkeaksi ja virtal�hteen suojauskytkent� yleens� sammuttaa virtal�hteen.
Jos +5V:ssa ei ole kuormaa, se nousee oikeaan arvoonsa hyvinkin pienin ponnistuksin. Samalla +12V nousee oikeaan lukemaan, mutta tipahtaa heti kuormitettaessa. Tietenkin, jos laitat muutaman kymmenen watin keinokuorman siihen +5V.n linjaan, voi vaikka toimiakin.
Tehokkaimpia suodatustapoja on niisanottu pi-suodatin, joka koostuu kahdesta kondensaattorista ja kelasta. Kytkent� on seuraavanlainen:
+12 ---+--kela--+--- suodatettu +12 ulos
| |
C C
| |
Maa ---+--------+--- maa ulos
Kondensaattoreina tulee k�ytt�� keraamisia tai muovikondensaattoreita.
Kondensaattorin ja kelan arvot on optimoitava torjuttavan h�iri�m taajuuden
ja luonteen mukaan. Jos uksi suodain ei auta, niin n�it� voi tehd�
useampiasteisenakin (useita suodattimia per�kk�in). Muista huolehtia
ett� suodattimen maadoitus on kunnossa.
Sama suodatinraktkaisu toimii my�s tarvittaessa +5V k�ytt�j�nnitteellee sek� negatiivisille k�ytt�j�nnitteille. Muista huolehtia, ett� k�ytett�v� kela kest�� kuorman ottaman virran.
Jos teet h�iri�herkki� kytkent�j� PC:n sis�lle, niin kanattaa my�s muistaa kunnollienen kotelointi (metallikotelo). Jos halua oikein h�iri�t�nt� j�nnitett� PC:st�, niin voit muodostaa melko h�iri�tt�m�n 5-9V j�nnitteen PC:n 12V l�hd�st� seuraavasti: +12v linjaa edell� esitetty suodatin ja t�m�n per��n lineaarinen regulaattoripiiri, joka pudott�� j�nnitteen haluttuun ulostuloj�nnitteen arvoon.
Melkein kaikissa koteloissa on katkaisijan takana oleva pistoke monitoria varten. (ns. kojeliitin) Helpointa on tehd� seuraava: Ota siihen sopiva pistoke, p�tk� piuhaa ja ihan tavallinen pistorasia (mielell��n joku 3-osainen tms). Rakenna n�ist� monella ulostulolla oleva maadoitettu "jatkojohto". Kytke sitten monitori ja lis�laitteet t�h�n. Jos kuormat eiv�t ole isoja, ei ongelmia tule. Joidenkin koneiden katkaisijat ja piuhat on mitotettu tosin onnettoman pienille virroille. Kannattaa katsoa mit� laitevalmistaja lupaa ett� takana olevasta kojeliittimest� voi ottaa virtaa.
Uusissa AT-X koteloissa virtaulostuloa ei yleens� ei ole, ilmeisesti koska niiden powereissa on soft power switch ja isovirtaisen s�hk�ulostulon tekeminen olisi kallista. Kaiketi ajatellaan ett� kaikilla AT-X -k�ytt�jill� on my�s virrans��st�monitorit jotka osaavat itsekseen menn� pois p��lt�.
Yleens� powerissa on ulosl�htev�n 230 voltin liittimen vieress� ilmoitettu max. virta tai teho, jota ei kannata ylitt�� jos mielii pit�� laitteensa kunnossa. Virta kulkee yleens� kytkimen ja powerin kotelon sis�ll� olevan h�iri�npoistosuodattimen l�pi, ja todenn�k�isesti t�m� mainittu virta johtuu juuri t�m�n h�iri�npoistosuotimen sis�ll� olevien kelojen maksimivirrasta (siit� kulkee l�pi sek� powerrille itselleen ett� ulostuloon menev� virta).
Helpoin tapa on rakentaa kytkent� rinnakkaisporttiin tai k�ytt�� jotain valmiiksi saatavaa I/O korttia jossa on 24 tai 48 I/O-linjaa. Rinnakkaisportista l�ytyy 12 ohjattavaa digitaalista ulostuloa ja 5 sis��nmeno ja lis�tietoa sen k�ytt�misest� l�ytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/interface.html.
Sarjalliikenneportista saa muutaman ulkostulolinjan ja useampia siis��ntuloja sek� lis�tietoa t�st� portista l�ytyy osoitteesta http://www.epanorama.net/pc/interface.html. Jotta voisit k�tev�sti ohjata omia laitteitaisi rinnakkais- ja sarjaliikenneportin avulla ohjelmasi t�ytyy ohjata n�it� portteja suoraan ohittaen k�ytt�j�rjestelm�kutsut. T�m� toimii helposti DOSssa ja 16 bittisiss� Windows-ohjelmissa, mutta aiheuttaa ongelmia moniajoak�ytt�jestelmiss� (Windows95, Windows NT, OS/2, Linux).
Oletusarvona voidaan pit��, ett� tietokoneen ulostulo (rinnakkais- tai
sarjaportti) ei jaksa suoraan ohjata relett (saattaisi jaksaa joitain hyvin
pienivirtaista mallia). Seuraavalla yksinkertaisella kytkenn�ll�
saa ohjattu esimerkiksi relett�:
j�nnitesy�tt�
o------+--KUORMA-+
! !
+----!<!--+X
! c
signaali b !/ Transistori
o--VASTUS-+----!
! !>\ e
! !
+-!<!--+
maa !
o------------------+
Komponenttiarvot:
T�t� samaa kytkent�� voi soveltaa my�s siihen, ett� tuo tietokoneeseen j�nnitesignaaleja ulkomaailmasta. Kytkem�ll� kuormaksi 1kOhm vastuksen, sy�tt�j�nnitteksi +5V tietokoneesta ja viem�ll� X-kirjaimlla merkityst� kohdasta johtimen johonkin tietokoneen TTL tasoiseen sis��ntuloon, saa k�tev�sti signaaleja tietokoneeseen ilman suurta vaaraa rikkoa mit��n. Sopivia sis��ntuloja l�ytyy mm. Joystick-portista ja centronics-kirjoitinliit�nn�st�.
Nykyisist� kirjoitinporteista h�din tuskin l�htee virtaa kuin 2-3mA, joten rinnakkaisporttiin kytkett�v�n piirin t�ytyy olla todella v�h�n virtaa kuluttava ett� se toimii. Joissain antiikkisissa XT-koneissa rinnakkaisporttista voi l�hte� virtaa jopa 50mA. Jos kytkent� on tehty isompivirtaista rinnakkaisportia ajatellen, niin se ei v�ltt�m�tt� toimi uuden emolevyn kanssa kun sen antama virta loppuu kesken.
Toinen mahdollinen syy joidenkin kytkent�jen kanssa on, ett� nopeammassa koneessa kytkent�� ohjaava ohjelma py�rii niin paljon nopeammin, ett� kytkenn�lle menevien signaalien sjoitukset menee ihan pieleen ja kytkenn�lle menev�t signaalit eiv�t p��se oikein perille. T�m�n korjaamiseksi tarvitsee yleens� muuttaa itse ohjelmaa (lis�� viivett� sopiviin paikkoihin).
RS-232 signallien sovittamiseen TTL tasoisiin kytkent�ihin on olemassa valmiita piiriratkaisuja. perinteisesti RS-232 sovitinkorteissa on k�ytetty MC1488 linjapuskuria ja MC1489 vastaanotinta. N�iden ongelmana on ett� puskuripiiri tarvitsee +12 ja -12V k�ytt�j�nnitteet +5V lis�ksi.
Useat valmistajat ovat suunnittelua helpottamaan kehitt�neet pelk�ll� +5V k�ytt�j�nnittell� toimivia RS-232 l�hetinvastaanottimia, jotka muodostavat +/-12V l�ht�j�nnitteens� piirin sis��n rakennetulla j�nnitenostimella. Tunnetuin t�llainen piiri on Maximin valmistama MAX232, jossa on 2 l�hetint� ja 2 vastaaotinta yhdess� kotelossa. MAX232 tarvitsee ymp�rilleen muutaman kondensaattorin toimiakseen.
VESA Display Power Management Signaling Standard (DPMS) on standardi tavalle, jolla n�ytt�kortti pystyy kertomaan virrans��st�ominaisuuksia sis�lt�v�lle monitorille milloin mik�kin virrans��st�tapa laitetaan p��lle. Signallointi tapahtuu kytkem�ll� pois p��lt� joko vaaka- tai pystysynkronointisignaalit tai kummatkin. Alla oleva taulukko kertoo VESA DPMS:n eri toimintatilojen t�rkeimm�t ominaisuudet (l�hde: TJ Byers, Green PCs, Electronics Now, May 1995).
NORMAL STANDBY SUSPENDED OFF
H-sync On Off On Off
V-sync On On Off Off
Power level 100% 80% <30W <8W
Nutek-virrans��st�n toiminta perustuu siihen ideaan, ett� n�yt�nsammuttajat
tyypillisesti muuttavat ruudun mustaksi. Nutek-virrans��st�-ominaisuudet
sis�lt�v� monitori toimii siten, ett� kun ruutu on riitt�v�n pitk��n
mustana (ei sinist� v�risignaalia), se kytkee monitorin virrans��st�tilan p��lle. Kun monitoriin
sy�tet��n taas jotain muuta kuin mustaa, niin monitori palaa taas
normaaliin toimintatilaan.
Tietokonemonitorin ruutuun tulleen naarmun korjaaminen on aika hankalaa. Jo pelk�st��n lasiin tullut naarmu olisi vaikea paikata huomaamatta, mutta tietokonemonitoreissa ongelman tekee viel�kin hankalammaksi monitorien etulaissa oleva heijastuksia v�hent�v� kalvo. Valitettavasti tuon kalvon paikkaaminen ei oikein onnistu mill��n kotikonstilla. Yleens� nuo kalvot tehd��n tyhji�h�yrystyksell� tai vastaavalla menetelm�ll�, jolloin koko pinta pit�� aina pinnoittaa kerrallaan. Lis�ksi tuo putki on niin suuri esine, ett� sellaisen pinnoittaminen miss��n maksaa helposti uuden monitorin verran tai enemm�n.
Eli pinnoitteessa olevalle naarmulle ei voi tehd� yht��n mit��n. Tietokonemonitoreissa ei voi mit��n lasinkiillotusjippoja k�ytt��, koska k�yt�nn�ss� kaikki tietokonemonitorien kuvaputket on pinnoitettuja, jolloin varsinaisen lasin silitt�minen ei onnistu pintaa poistamatta.
Vaikka montorissa ei olisikaan kalvoa tai se poistetaan, niin suuren lasipinnan kiillottaminen on eritt�in hankalaa ja ty�l�st�. Se vaatii oikeat aineet ja oikean tekniikan sek� taitoa. Lis�ksi homman onnistuminen riippuu kokonaan lasilaadusta. Hionta-aineita myy esimerkiksi Teknofokus. Sen myymill� aineilla hiontaan ja kiilloitetaan kaukoputkissa olevia peilej�. Aineen nimi on Ceriumoksidi 50g (maksaa n. 3 euroa). Toinen mahdollinen aine voisi olla hieno (timantti)hiomatahna, jota saa vaikka laakerikaupasta tai kunnon ty�kalukaupasta (kallista mutta riittoisaa). Mitk��n CD-levyjen hiomiseen tehdyt kiillotusaineet eiv�t ole laseille sopivia, koska lasia on paljon kovempaa ja k�ytt�ytyy erilailla kuin CD-levyjen muovit.
Jos kuvaputkessa oleva naarmu haittaa k�ytt��, ratkaisu- malleja on kaksi. Ensin voi kys�ist� kotivakuutukselta, sit�h�n varten ne ovat. Ja jos ei t�lle tielle halua/voi menn�, tuon kolon t�ytt�minen jollain sopivalla l�pin�kyv�ll� t�ytteell� v�hent�� ainakin h�iritsevimpi� heijastuksia. Tuulilasiliikkeet ja kamerakorjaajat voivat osata kertoa lis��. Tyypillisesti t�ll�iset t�yteaineet ovat erikoislakkoja.
PCMCIA-korttien virallinen nimi on nyky��n PC-Card. Niist� l�ytyy tietoa osoitteesta http://www.pc-card.com/.
Tapojahan on paljon. Halvin on todenn�k�isesti etsi� jostain ilmaisia tai l�hes ilmaisia koaksiaalikaapeliin perustuvia verkkokortteja ja rakentaa verkko niitten ymp�rille.
Parempi tapa on hankkia 10BaseT-kortteja (kytt�v�t ohutta parikaapelijohtoa) tai jopa 100BaseT -kortteja. Nek��n eiv�t monta sataa kappaleelta maksa. Korttien yhdist�miseksi tarvitset keskittimen (HUB tai kytkin).
Kaksi 10Base-T Ethenernet-korttia voidaan liitt�� toisiinsa crossover-kaapelin v�lityksell�. Kyseisen kaapelin kytkent� on seuraava:
TD+ Pin 1 -------------------- Pin 3 RD+
TD- Pin 2 -------------------- Pin 6 RD-
RD+ Pin 3 -------------------- Pin 1 TD+
RD- Pin 6 -------------------- Pin 2 TD-
Sama kaapelikytkent� toimii hyvin my�s 100Base-TX Ethernetin kanssa.
Jos omaat kaapelinpuristuspihdit, niin kaapeli syntyy hyvin
omila ty�kaluilla. Kaapeleleita saa tietokonekaupoista valmiina
(tosin yleens� paljon normaalia suoraa kaapelia kalliimpaan hintaan)
nimell� "ethernet-ristikaapeli" tai "ethernet cross over cable".
Yleisin ongelma itse viritetyiss� kaapeleissa ovat huonot liitokset ja ns. split-pair eli samaan pariin tarkoitettu data kulkee eri pareissa. Ja valitettavasti noita v��rintehtyj� kaapeleita tulee vastaan luvattoman usein, ja ihan ammattipiireiss�! T�ll�inen split-pair kaapeli toimii yleens� jotenkin lyhyill� et�isyyksill� (pari metis�) ja pienill� nopeuksilla (10 Mbit/s), mutta h�m�ri� ongelmia alkaa tulla 100 megan nopeuksilla.
Oikea johdotus (er�s yleinen tapa) tehd� kaapeli:
1 white/orange 2 orange 3 white/green 4 white/blue 5 blue 6 green 7 white/brown 8 brownToinen mahdollisuus on T 568 A, jossa v�rit ovat:
1 white/green 2 green 3 white/orange 4 blue 5 white/blue 6 orange 7 white/brown 8 brownAinoa missa kantsii olla tarkkana, notta kayttaa samaa varikoodausta kaapelin kummassakin paassa. On naas omakohtainen kokemus notta ristikytkennassa teettaa hieman ylimaaraista tyota jalkeenpain. Tarkoilla v�riell� ei ole merkityst�, kunhan oikeat nastat kytketyy aina samaan pariin ja samannumeroiset nasta kytkeytyy toisen p��n liittimess� samaan nastaan.
Tuolla kumisen tapin alla on nelj� paineentunnistinta, jotka muuttavat resistanssiarvoaan niihin kohdistuvan paineen mukaan. Kun ohjaat tappia eri suuntiin niin noihin eri pisteisiin koostuvat paineet muuttuvat. Hiiren elektroniikka mittaa noiden paineanturien vastuksen ja muttaa sen dgitaaliseksi luvuksi. Tuo paineesta kertova luku muutetaan sitten normalain hiiren liikutusnopeudeksi (kuinka nopeasti paikkalaskureita v�hennet��n tai kasvatetaan) sopivan vasteen tuottavan taulukon mukaan (lineaarinen paine->nopeus muutos ei anna kamalan hyv�� tulosta k�yt�ss�).
Tuo tappihiiri on hyvin yksinkertainen IBM:n tutkimuskeskuksen k�ytett�vyyslaboratoriossa tehty keksint� joka on osoittautunut hyvin toimivaksi osaksi IBM:n kannettavia mikroja.
PS/2 hiiri ja sarjahiiri on tietoliikenteen osalta aivan eri tavoin toimivia hiiri� (eri signaalitasot ja erilaiset protokollat, lis�tietoa l�ytyy osoitteesta http://www.hut.fi/~then/mytexts/hiiri.html). Eli pelk�st��n liitint� vaihtamalla PS/2 hiirt� ei saa toimimaan sarjaportissa eik� toisin p�in.
Tilannetta sekoittamaan jotkut vamistajat (mm. Logitech ja Microsoft) ovat tehneet hiiri� joihin on sis��n rakennettu sek� PS/2 hiiren ett� sarjahiiren toiminnat (toisen hiirityypin tarvitsemat signaalit on sijoitettu liittimess� normaalisti k�ytt�m�tt� oleviin nastoihin). T�llainen kaksi toimintatilaa omaava hiiri voidaan siis kytke� toiseen liit�nt��n valmistajan tekem�n adapterin avulla. Jos hiiren mukana ei toimiteta adapteria, niin silloin hiireen ei my�sk��n ole tehty adapterin vaatimia lis�toimintoja (toisen hiirityypin vaatimat signaalit vapaisiin nastoihin).
N�m� adapterit on valmistajakohtaisia ratkaisuita ilman standardeja, joten ei ole mit��n takuita ett� joku toisen valmistajan adapteri toimisi sinun hiiresi kanssa (saatika sitten joku yleisadapteri). Olen ker�nnyt hiukan tietoa noiden adapterien rakenteesta osoitteeseen http://www.hut.fi/~then/mytexts/hiirisovitus.html
Osoitteista http://www.hardwarebook.net/connector/bus/isa_tech.html ja http://www.hardwarebook.net/connector/bus/isa.html l�ytyy tarppeellinen tieto ISA-v�yl�n toiminnasta. Esimerkkikytkent� 8255 piiriperustuvasta I/O kortista l�ytyy osoitteesta http://www.iki.fi/pam/isa8255/.
ISA-v�yl�n korttien kokeiluja varten neuvoisin hommaamaan vanhan 286, 386... emolevyn, niin ei tule taloudellisia tappioitakaan mokatessa.
Lasikuitupohjaista piirilevy� voi leikata peltisaksilla. Leikkaamista auttaa, jos porailee ensin poralla tuon leikattavan muodon mukaan reiiki� ja sitten vaan leikkaa levy�. Loppuviimeistelyn voi tehd� sitten naulaviilalla. Pertinax-levy� ei kannata suoraan yrit�t� peltisaksilla leikata, koska se murenee helposti kylm�n� (jos l�mmitt�� tarpeeksi, niin sitten voi ehk� yritt��).
Kotiviritt�j�lle yksi halpa keino on k�ytt�� jotain vanhaa i/o- tms. korttia pohjana omille viritykseille. Siin� ISA-v�yl��n menev�t foliot varmasti oikealla rasterilla, kiinityspelti valmiina, usein jopa sopiva liitinkin takana valmiina. Halutessasi voit ottaa pois tarpeettomat komponentit ja laittaa tilalle omia. Jos oma kytkent� on monimutkaisempi, voi kortin kylkeen kiinnitt�� toisen piirilevyn esim. korotustapeilla, ja vet�� siit� tarvittavat johtimet sitten tehdastekoiselle levylle.
Jos ��nikortissasi on jo olemassa digitaalien S/PDIF ulostulo normaalilla koaksiaalikaapeliliit�nn�ll�, niin voit muuttaa sen optiseksi osoitteesta http://www.iki.fi/rusa/opticalo.html l�ytyv�ll� kytkenn�ll�. Jos ��nikortissasi ei ole miss��n (edes piirilevyll�) S/PDIF ulostuloa, niin ei yleens� maksa vaivaa yritt�� lis�t� sit� sinne j�lkeenp�in.
Verkkoj�nnitteisten laitteiden ohjaamiseen parhaita komponentteja ovat releet ja puolijohdereleet. N�m� ovat tarkoitukseen tehtyj� komponentteja jotka toimivat luottavasti ja tarjoavat s�hk�turvallisuuden vaatiman erotuksen verkkoj�nnitteest�. Voit tehd� pienen releohjaimen joka ohjaa tarvittavia releit�. Joitain pienell� ohjausvirralla toimivia puolijohdereleit� saattaa pysty� ohjaamaan suoraan kirjoitinportistakin.
Esimerkiksi seuraavalla kytkenn�ll� onnistuu releen ohjaaminen k�tev�sti:
Vcc
|
+------+
| __|__
Relay /^\ Diode 1N4002
Coil /---\
| |
+------+
|
| /
4.7K B |/ C
parallel port >-\/\/\/\/---| NPN Transistor: BC547A or 2N2222A
data pi |\ E
| V
|
parallel port >--------------+
Ground
Ulkoinen k�ytt�j�nnite (Vcc) valitaan sitten releen kelan
j�nnitteen mukaan (ei kuitenkaan yli 30V suuruiseksi).
Lis�� esimerkkej� l�ytyy osoitteesta
/circuits/parallel_output.html.
Kaikkein turvallisin on k�ytt�� valmiita releit�. Eli osta rele, joka on suunniteltu verkos�hk�n ohjaamiseen (k�rjet kest�� 230V AC ja tarpeeksi virtaa, tarpeeksi eristyst� kelan ja koskettimien v�lill�). Laitat sitten koskettimet ohjaamaan verkkol�ht�� ja releen kela kiinni tuohon printteriportin kytkent��n. Turvallisinta pistotulppaliit�nt�isiss� virityksiss� on, ett� katkaiset ohjattavalle laittelleelle menevist� verkkojohdoista kummatkin kaksoiskoskettimille varustetulla releell�:
_____
~230V o------o : o-------o
:
: Kulutuslaitteet
_____
0 V o------o : o-------o
:
o---+ :
| :
ohjaus |�����|..
��|��
o---+
Kytkenn�n sis��ntuloon on sitten hyv� laittaa sulake suojaamaan oikosulkutapauksissa. Sulake on ainakin tarpeen, ellei rele ja kytkenn�n verkkopuolen johdotus ole tehty kest�m��n verkkopistokkeen p��sulakkeen kautta tulevaa oikosulkuvirtaa (sulakkeen jopa 16A, ja hetkellinen oikosulkuvirta paljon t�t� isompi). Esmill� on ainakin ihan n�pp�pp�ri� releit� jotka kest�v�t verkkoj�nnitteen, virtaa 16A ja niiss� on n�pp�r�t ruuvikkiinnikkeet johdoille
Jos relee ohjaamaa kuormaa on tarpeen hyvin usein kytke� paalle ja pois (esimerkiksi vilkkuvalo), niin kannattaa k�ytt�� normaalin s�hk�mekaanisen releen tilalla puolijohderelett�. Puolijohdereleit� saa elektroniikkakaupoista, mutta tuppavat pienitehoisimmatkin (parin ampeerin virrankesto) maksamaan 8-10 Euroa. Yksi kytkent�kaavio oman puolijohdereleen rakentamiseen l�ytyy osoitteesta http://www.sci.fi/~jpoyry/triac.gif ja selitykset siit� osoitteesta http://www.sci.fi/~jpoyry/triac.txt.
Kannattaa muistaa. ett� verkkos�hk�laitteita rakennettaessa pit�� huolehtia aika suuresta m��r�st� turvallisuuteen liityvi� asioita. Eristysten pit�� olla tehty kunnolla, riitt�v�t et�isyydet osien v�lill�, johdot kunnolla kiinni, vedonpoistot, oikeat maadoitukset, riit�v�n paksut johdot, riitt�v� johtojen eristys, johdot eiv�t p��se vaurioitumaan laitteen sis�ll� tai l�pivieneiss�, paloturvallisuus, laite tehty mekaanisesti tarpeeksi tukevaksi, kytkenn�t tehty varmasti oikein ja turvam��r�ysten mukaan jne.
Ilmiselv�ti t�ll�isen laitteen rakentaminen on mahdollista, kun sellaisia on kaupankin, tosin monesti aika kalliiseen hintaan (mahsavat jopa tuhansia markkoja). Jos haluat kytkimell� kytke� n�yt�n, n�pp�imist�n ja hiiren, niin kytkent� ei ole en�� mik��n triviaali.
N�ytt�kytkimen rakentaminen ei ole suuri vaiva. Voit pit�� kummankin monitorin maajohdot koko ajan kytkettyn�, mutta vaihdat moninapaisella vaihtokytkimell� signaaleita tietokoneiden v�lill� (mik� menee monitoriin). Periaatteessa t�ll�inen toimii oikein kivast ja laitteita on saatavana valmiinakin parilla satasella. Kytkimen ongelmiksi saattaa muodostua kuvanlaatu, koska tuon kytkinboksin impedanssisovitusongelmien ja huonojen liitosjohtojen ansiosta monitorin kuva saatta huonontua selv�si kun se menee kytkinboksin l�pi. My�s Plug-and-Play-ominaisuuksien kanssa voi tulla ongelmia, ja parasta on aina konetta bootattaessa pit�� huoli, ett� monitori on siin� boottihetkell� kiinni.
N�pp�imist� ja hiiri ovat sarjaliikennevempaimia, joten niiden jakamiseksi tarvitaan logiikkaa eik� se onnistu ihan helposti. Hiirelle ja n�pp�imist�lle on joskus kaupattu mekaanisia kytkinbokeja, joilla vain vaihdetaan nuo hiiren ja n�pp�imist�n nastat koneiden kesken. T�ll�isten kytkent�purkkien k�ytt�minen ei ole suositeltua, koska t�ll�inen suora johtojen vaihto aiheuttaa helposti n�pp�imist�n sekoamista, tietokoneiden satunnaisia lukkiutumisia ja pahimmassa tapauksessa laitevaurioita. Joskus tuurilla n�pp�imist�nkin (DIN) kytke� koneeseen sen p��ll� ollessa niin ett� kaikki toimii, mutta huonolla tuurilla t�ss� rikkoo n�pp�imist�ohjaimen emolevylt�.
Jos p��dyt lopuksi valmiin kytkimen hankkimiseen, niin ainakin Black Box tekee valmiita purkkeja ja niit� Suomessa edustaa Betech Data.
Tietokoneella voidaan mitata l�mp�tiloja usealla eri tavalla:
Yksinkertaisimmillaan voit siis mitata l�mp�tiloja kytkem�ll� kaksi NTC-vastusta PC:n joystick-porttiin. N�in saat toisen NTC:n vastuasrvon luettu joystickin X-koordinaattina ja toisen Y-koordinaattina (kummassakin X- ja Y-liit�nn�ss� pit�� olla joku vastus tai muuten kone luulee ett� siihen ei ole liitetty joystickia). Johtuen PC:n joystickportin toteutuksesta t�ll�isest� lamp�mittarista ei saa tarkkaa. Hyv�ll� algoritmilla ehk� saavutettavissa muutama asteen tarkkuus. NTC:n arvo ei ole kriittinen, kokeilla voisi esimerkiksi 50 tai 100 kilo-ohmin vastusta. Lis�tietoa aiheesta l�ytyy osoitteista http://www.helsinki.fi/~aohamala/joystick/peliportti.htm ja /docs/joystick/pc_circuits.html#temperature.
Suomenkielist� peliporttiin liitett�vist� antureista l�ytyy osoitteesta http://www.helsinki.fi/~aohamala/joystick/peliportti.htm.
Esimerkki DS1820-l�mp�tila-anturin liit�misest� sarjaporttiin l�ytyy tietoa osoitteesta http://www.sunpoint.net/~thermometer/. Ehk� paras mittausohjelma t�lle anturille on Nexuksen Digitemp-ohjelmaa. DS1280-piiri on pakattu transistoria muistuttavaan kolmijalkaiseen TO-92-koteloon, joten piirin valaa helposti epoksilla pieneen metalliputkeen tai vastaavaan. Piirin suojaaminen kosteudelta on muuten t�rke��, koska t�ll�kin alueella on usein valitettu DS1820:n l�mp|tilan "valumisesta". Antureita voidaan kytke� my�s useita samaan adapteriin rinnan ensimm�isen anturin kanssa.
PC:n sarjaportti on suunniteltu toimimaan RS-232-standardin mukaan, mik� m��rittelee, ett� datalinjassa tila 0 on j�nnite v�lill� +3..+15V ja 1 on j�nnite v�lilt� -3..-15V. Osa PC:n sarjaporteista tunnsitavat 0V j�nnitetason ykk�seksi. Tuolla v�lill� (siis nollan l�hell�) tasoa ei ole m��ritetty, mutta h�iri�siedon parantamiseksi vastaanottimen annon ei pit�isi muuttua. T�ll�in siis saadaan tuo kuusi volttia ylim��r�ist� h�iri�marginaalia keskell�.
Toisin sanoen vastaanotin v��ntyy nollaksi, kun j�nnite ylitt�� +3 V. T�m�n j�lkeen vastaanotin v��ntyy ykk�seksi, kun j�nnite alittaa -3 V. Jos k�yt�ss� on vain yksipuolinen k�ytt�j�nnite, tuota ykk�st� ei saada ikin� vastaanotettua t�ll�isell� sarjaportilla.
Jotekut vastaanottimet toimivat "v��rin" eli sanovat nollaj�nnitett� ykk�stasoksi. T�ll�in -- kuun vaiheesta ja muusta vastaavasta riippuen -- kommunikaatio toimii yksipuolisellakin k�ytt�j�nnitteell�.
Ensiksi varoitus: Kaikki ihmisen ihoon kiinni tulevat kytkenn�t on potentiaalisesti kovin vaarallisia, koska muutamankin voltin j�nnite juotuessa yvin ihossa kiinni oleviin antureihin voi saada aikaan hyvin ik�vi� seurauksia, jopa tappaa. Erityisen vaarallisia kytkent�j� ovat siis kaikki p��n ja syd�men toimintaa mittaavat kytkenn�t (kuten juuri tuo EGG). Tietokoneeseen liitt�minen tekee yleens� kytkenn�ist� viel�kin vaarallisempia, koska ei ole mit��n takeita ett� tietokoneesi runko olisi turvallisesti maadoitettu (110V kelluva j�nnite rungossa saa ik�vi� aikaan). Jos meinaa kokeilla t�llaisilla mitta laitteilla, niin tee kytkenn�t turvallisesti, k�yt� ainoastaan paristovirtal�hdett� ja erota ne galvaanisesti kaisista muista laitteista.
Mittauspiiri on syyt� tehd� toimimaan turvaalisesti kaikissa vikatilanteissa, niin ett� mik��n vikatilanne ei saa paristoj�nnitett� syd�men anturien v�lille. T�h�n auttavat korkeaimpedanssiset elektrodit tai riitt�v�n isot vastukset matalaimpedanssisten antureiden kanssa sarjassa. N�ist� aiheutuu valitettavasti lis�� h�iri�it� mittauksiin.
Vaadittava 100 uV signaalin mittaus on vaikeaa silloin, kun mitattavassa kohteessa on esimerkiksi 10 V yhteismuotoista 50 Hz h�iri�j�nnitett� vahvistinta kiusaamassa. H�iri�j�nnitteen v�hent�miseksi on olemassa kytkent�, jolla mitattavan henkil�n isovarpaaseen kiinnitetyst� elektrodista sy�tet��n yhteismuotoinen j�nnite takaisin vastakkaismerkkiseksi k��nnettyn�. Lis�tietoja t�st� l�ytyy esimerkiksi biofysiikan oppikirjoista ja alan datalehdist� (kannattaa katsoa ainakin Burr-Brown ja Analog Devices). S�hk�suojattu huone tai mittauksen tekeminen optisesti erotetulla kannettavalla tietokoneella Faradayn h�kiss� helpottaisi kummasti 50 Hz:n ongelmia.
Jotta mittauksesta tulisi mit��n, pit�� k�ytt�� differentiaalikytkent�j� joka paikassa jossa viel� liikutaan mikrovolttialueella. Taikasanalla "instrumentation amplifier" l�ytynee asiaan liittyvi� application noteja.
Sellaista yleisn�pp�r�� ja hienoa tapaa tuohon ei oikein ole. Vastaus riippuu paljolti siit�, kuinka nopeaa signaalia haluat k�sitell�.
Hitaille signaaleille helpoin tapa on k�ytt�� MML:�� (Mickey Mouse Logic). Ohjaa TTL:ll� n-kanavaisen FETin hilaa. FETin nielulta (D) vedet��n vastus +12V:iin ja FETin l�hde (S) vedet��n maihin. T�m� kytkent� toimii yksinkertaisena invertterin�; kun hilalla on j�nnite, FET johtaa ja vet�� vastuksen alap��n maahan. Jos FET ei johda, vastuksen alap�� on +12V:ssa. Vastus voisi olla v�lilt� 10k..100k.
Huono puoli t�ss� l�hestymistavassa on hitaus. Pienempi resistanssi nopeuttaa kytkent��, mutta samalla virrankulutus lis��ntyy. TTL:n kanssa tuon FETin valintaan kannattaa my|s kiinnitt�� huomiota, jotta se johtaa riitt�v�sti pienell�kin hilaj�nnitteell� (2.4V).
My�s tavallista bipolaaritransistoria voi k�ytt�� TTL:n kanssa. T�ss� tapauksessa transistorin emitteri (E) kytket��n maahan ja kollektorila (C) vedet��n tuo yl�svetovastus (10..100kohm) +12V j�nnitteeseen. Transistorin kannalle (B) tuodaan ohjaussignaali vaikka 10..100 kohm vastuksen l�pi.
Symmetrisempi tapa hoitaa t�m� sama asia on k�ytt�� analogikomparaattoria. Komparaattorin invertoivaan ottoon kytket��n kynnysj�nnite (esimerkiksi 1.8 V), ja muunnettava signaali tuodaan ei-invertoivaan ottoon. Komparaattorin k�ytt�j�nnitteeksi otetaan +12 V. Oikein hienosti tehtyn� tuohon voi rakentaa viel� hieman hystereesi�. Jos virrankulutus ei ole ongelma, t�h�n voi valita juuri niin nopean komparaattorin kuin mieli tekee. Tosin hinta voi sitten olla ik�v�, jos signaaleja on monta.
Puhdas CMOS-ratkaisu on k�ytt�� tarkoitukseen tehtyj� tasonsiirtopiirej�. Pienell� etsimisell� l�ytyi kolme erilaista: 4000-sarjassa on 40109 ja 14504, lis�ksi Linearilla on LTC1045. Ainakin tuo 14504 on kohtuullisen yleisesti saatavissa. Niiss�kin on tosin hitaat signaalien nousureunat.
Periaatteessa noin 100 kohm potentiometri on sopiva rattiohjaimeen. T�ll�isell� potentiometrilla ratti saa koko arvoalueensa noin 270 asteen k��nn�ksell� (tyypillinen potentiometrien k��nt�s�de). Periaatteess rattiohjaimen pytyy tekem��n normaalill halvalla hiilipotentiometrilla, mutta siit� ei tule kovin pitk�ik�ist�, koska vastusmateriaali on hiilt� ja kuluu nopeasti. Ainut oikea vastusmateriaali t�ll�iseen kulutuksen kestoa vaativaan k�ytt��n on CERMET-potentiometri, koska siin� oleva keraaminen vastusmateriaali kest�� kulutusta paljon paremmin kuin hiili.
Yhden kaapelin maksimipituus on 5 metri�. Pidemm�lle on mahdollista p��st�, jos omalla virtal�hteell� varustettuja hubeja ketjuttaa useampia, niiden jokaisen v�lill� voi olla maksimissaan tuollainen 5 metrin kaapeli. USB-liit�nt� on tarkoitettu l�hinn� yhden huoneen sis�ll� tapahtuvaan tiedonsiirtoon, mutta saa sit� tuolla tavalla hieman venytetty�.
Tuulettimet (virtal�hteen ja prosessorin) ovat monessa PC-systeemiss p��asiallisia melunl�hteit�. Tullettimist� l�htee ilamn huminaa ja v�h�n ep�taspainossa olevat tuulettimet (esim. hyvin p�lyiset tai muuten huonot) voivat lis�ksi aiheuttaa t�rin�� PC:n runkoon. T�m�n lis�ksi jotkut kovalevyt synnytt�v�t kuultavaa melua py�riess��n.
Seuraavia menetelmi� on eri foorumeissa suositeltu. Tapa tapa on sopiva yhdistelm� noista menetelmist� sek� niiden eduista ja haitoista. Kannatta muistaa ett� oma tietokoneen viritt�minen on AINA riskihommaa, joten kannattaa suhtautua varauksella n�ihinkin vinkkeihin, varsinkin jos oma kone on henki ja el�m�.
Autok�ytt��n tarkoitettua vaimennuslevy� saa autotarvikeliikkeist� eri paksuuksina. Autotarvikkeista l�ytyy monenlaisia tehokkaita ja helppok�yttoisi� (varustettu liimatarrapinnalla) vaimennusmattoja. Vaimennuksessa kannattaa katsoa, mist� sinne koteloon ty�nt��. Ei ainakaan kannata laittaa mit��n helposti syttyv�� vaahtomuovia tai vastaavaa.
Jos ei mit��n kummallisia ��nenvaimennusrakenteita voi tehd�, niin oikeakstaan ainoiksi mahdollisuuksi j�� tuulettimen vaihtaminen hiljaisempaan malliin (parempi laakerointi, mekaanisesti paremmin tasapainossa, parempi ilmavirran suunnittelu) tai tuulettimen kierrosnopeuden pudottaminen.
Jos menet tuulettimen kerrosluvun pudottamistielle, niin kannattaa varmistaa, ett� tuuletus riitt�� tuolla alhaisemmallakin nopeudella sek� tuo viritys ei voi auheuta tulannetta, ett� tuuletin ei py�ri ollenkaan kun sen pit�isi. Yksi yksinketainenviritys tuulettimen nopeuden hiljent�miseen on laittaa tuulettimen j�nnitesy�t�n kanssa sarjaan vastus. T�ll�in pit�� varmistaa, ett� tuuletin l�htee luotettavasti k�yntiin my�s tuon tuulettimen kanssa.
L�mp�s��t�isen vastukseen perustuvan kytkenn�n voi viritell� vaikka suraavasti:
+12V ---+--POTENTIOMETRI-+----TUULETIN----- MAA
| |
+----NTC---------+
Eli poverin 12V tuulettimeen kanssa sarjaan NTC-Potikka -rinnan
kytkenn�n, 470ohm potikka ja 47ohm NTC. Pontentiometrilla
saa s��detty� perusnopeuden kohdalleen ja NTC:n voi laittaa
jonnekin kuumentuvaan paikkaa, joten jos tulee kuumaa, niin tuulettimen
kierrosluku nousee.
Kytkenn�n toimivuus ei ole taattu kaikilla tuulettimilla, koska niiden ottamat virrat vaihtelevat. Jokainen kokeilkoon omalla vastuulla. Puuttuva tuuletus PC:ss� voi aiheuttaa komponenttien rikkoutumista ja pahimmassa tapauksessa tulipalon.
Tasaj�nnitteell� (tyypillisesti 12V) toimivat puhaltimet ottavat k�ynnityess��n enemm�n virtaa kuin normalisti py�riess��n, joten liian iso sarjastus saatta aiheuttaa, ett� ne eiv�t saa k�nnistyess��n tarpeeksi tehoa. Yksi mahdollisuus varmistaa py�rim��n l�hteminen on antaa laitteen k�ynnistyshetkell� tuulettimelle t�yysi k�ytt�j�nnite lyhyen aikaa. Yksi mahdollisuus toteuttaa se on laittaa sen virranrajoitusvastuksen rinnalle sopivan kokoinen elektrolyyyttikondensaattori. Kapasitanssi riippuu puhaltimen virrasta. Aluksi virta kulkee kondensaattorin l�pi puhaltimen saadessa hetken t�yden j�nnitteen, pikkuhiljaa hidastuu sitten sen vastuksen rajoittamaan arvoon. Hyv� kokeiluarvo testeiss� voisi olla esimerkiski 4700 uF elektrolyyttikondensaattori.
Elektronisemman ratkaisun (tosin turhan monimutkainen moneen sovellutukseen) voi tehd� esimerkiksi seuraavalla tavalla:
+ V+
|
|
| |
| |KUORMA
| |
|
+--------+
| |
| |
C1 Q1 | | Q2
IN1 | | |-- --| IN2
+-----------| |-----+---------||<-| |->||-------------+
| | | |--| |--|
| | |
| | | | |
| |R1 | | |R2
| | | | |
| | |
| | |
| | |
--- --- ---
Kytkenn�n idea on lyhyk�isyydess��n seuraava:
Helpoin tapa monesti saada tietokoneen puhallin hiljaisemmaksi on hankkia uusi virtal�hde, jossa on hiljaisempi l�mp�tilaohjattu puhallin.
Yksinkertaisin rakenteellinen melunvaimennus on niinsanottu "��niloukku". Puhaltimen liikkuttama ilma johdetaan materiaalilla ��nieristetty� solaa pitkin ulos ja sis��n kotelosta.
Helpoin tapa, jos mahdollista on vaihtaa metel�iv� levy hiljaisempaan. Jos kovaley sallii, niin voi koettaa asentaa kovalevyn koteloon kumimaton tai kumisten kannattien avulla kiinni, joten kovalevyn ��ni ei p��se niin tehokkaasti PC:n koteloon (t�t� ratkaisua k�ytet��n joissain hiljaisissa PC-koneissa). T�ss� menetelm�ss� on se vaara, etta se voi vaurioittaa joitain kovalevyj� pidemm�n p��lle. Monet nopeat levyt sy�v�t sen verran virtaa, ett� ne varmasti kuumenevat liikaa, jos niit� ei ole ruuvattu johonkin minne ylim��r�inen l�mp� p��see johtumaan (kotelo) eik� ilma kierr�.
Kannattaa siis tutkailla kovalevyn dokumentaatiota ennen kuin rupeaa tekem��n vaarallisia virityksi�.
Puukotelon k�ytt�� kannattaa harkita kahdesti. Nykyisinh�n esim. s�hk�laitteiden koteloina ei saa en�� k�ytt�� palavia materiaaleja kuten puuta. Paloturvallisuuden takia voi olla j�rkev�� v�ltt�� palavia rakenteita laatikkona s�hk�laitteen p��ll� my�s ulkoisena virityksen�. Asialle kannattaa ainakin uhrata ajatus tuolta kantilta.
Paloturvallosuusasioiden lis�ksi puukotelossa ongelmaksi tulevat radioh�iri�t. Ilman metallikotelon antamaa suojaa PC:n elektroniikka s�teilee melkoisesti radiotaajuisi� h�iri�it� ja on herkk� my�s ulkoisille h�iri�ille.
Riippumatta k�ytt�j�rjestelm�st� suora inb/outb sovellusohjelmasta on yleens� huono idea. Homma toimii viel� jotenkin MS-DOSsissa, mutta miss��n fiksummassa ymp�rist�ss� ei. Syit� on oikeastaan kolme:
Rinnakkaisliit�nn�n ongelma on se, ett� vaikka siin� on noita bittej� mukavan paljon, sen ohjaaminen on rautariippuvaa. Sit� ei ole tarkoitettu varsinaisesti miksik��n I/O-systeemiksi.
Windows 95:ss� muuten toimii my�s suoraan I/O-portteihin luku ja kirjoitus ainakin rinnanportin osalta. 32-bittisten k��nt�jien kirjastoista noita I/O-operaatioita ei tosin v�ltt�m�tt� l�ydy. Linuxissa ja NS:ss�kin saa ainakin osaa I/O-porteista koskettua sopivill� j�rjstelyill�. Lis�tietoa asiasta l�ytyy osoitteesta /circuits/parallel_output.html.
T�ll�iseen menettelyyn on pari eri tapaa. Yksi mahdollisuus on rakentaa omat kytkenn�t matkimaan n�pp�imist�n ja hiiren toimintoja. N�pp�imist�� emuloi melko helposti jollain mikrokontrollerilla, t�st� on esimerkkej� useilla webbisivuilla, esimerkiksi osoitteessa http://www.arne.si/~mauricio/PIC.HTM on esimerkki n�pp�imist�n emuloinnista PIC:ll�. Hiiren emulointi onnistuu my�s hyvin helposti, ja t�st� l�ytyy jopa esimerkkej� mikrokontrollerivalmistajien sovellusesimerkeist�. Esimerkiksi osoitteesta http://www.microchip.com/10/Appnote/Category/16C5X/00519/index.htm l�ytyy esimerkki PIC:lle ja osoitteesta http://www.national.com/an/AN/AN-681.pdf esimerkki COP800-mikro-ohjaimelle.
Toinen mahdollisuus on oman ajurin kirjoittaminen, joka lukee tiedot omasta kytkenn�st� ja v�litt�� ne sitte muille ohjelmille/k�ytt�j�rjestelm�lle aivan kuin ne tulisivat oikeista hiirest� ja n�pp�imist�st�.
Er�s (v�h�n k�ytetty, mutta k�tev�!) tapa on k�ytt�� = tuota n�pp�imist=F6n ja hiiren emulointia varten olevaa rajapintaa joka on ainakin NT:ll� = ja 95:lla. Periaatteessa tuo toimii siten ett� n�pp�imet ja hiiren = liikutukset l�hetet��n RS232-portin kautta koneelle. Asetukset moiselle l=F6ytyy Control Panel/Accessibility -kohdasta SerialKey -nimisen�. Tuolle on my=F6s = kiva dokumentointi olemassa jossain Microsoftin sy�vereiss� ainakin. Joskus tollanen hakkaa mennen tullen esim. n�pp�imist�n emulaation, etenkin kun my�s hiirt� voi emuloida samalla! RS232-liikenne on lis�ksi yleens� aika helppo toteuttaa. Tuo toimii k�sitt��kseni normaalin n�ppiksen ja hiiren rinnalla eli k�tev� my�s niille, jotka haluavat viritt�� koneeseensa kiinni useamman n�ppiksen ja/tai hiiren.
Lis�ksi on olemassa viel� tavat raiskata n�pp�imist� ja lis�t� ne omat nappulat olemassaolevien rinnalle. Kytkimi� ne n�pp�imetkin ovat. Saman voi thed� my�s hiirelle.
Hevnet Oy myy n��it� piirej� ja webbisivut josta l�ytyy lis�tietoa l�ytyv�t osoitteesta http://www.hevnet.com/.
Kun Sony Playstationiin lis�t��n MOD-piiri, sill� voi pelata mink� tahansa aluekoodin pelej�, piraattipeliromppuja sek� itse poltettuja romppuja.
MOD-piiri on esimerkiksi PIC 12C508 tai PIC 12C509 mikro-ohjainn, joita myyd��n tyhj�n� elektroniikkakaupoissa (esim. Yleiselektroniika ja Probyte myyv�t n�it�). Sitten siihen ohjelmoidaan sis��n ohjelma joka tekee siit� MOD-piirin. N�in toimivat MOD-piirien valmistajat.
Tuon MOD-piirin asentaminen ei ole ihan helppo toimenpide, vaikka piirien myyj�t vatavatkin sellaista ymm�rt��. Piirin asentamisessa pit�� juottaa johtoja useiden pienten pintaliitospiirien jalkoihin, joten kapeak�rkinen kunnollinen juottokolvi on todellakin tarpeen.
Kyll� se onnistuu kenelt� tahansa (patsi r�pp�k�p�l�t) vaan jos:
Jos haluat pelata MOD-piirill� varustetulla Playstationillasi my�s jenkkipelej� (NTSC-standadi) niin joudut k�ytt�m��n RGB-kaapelia ellei televisiosi osaa NTSC-4.34-standardin v�rej�.
Valopistoolissa on fototransistori tms, josta tulee pulssi silloin kun television kuvaa piirt�v� elektronisuihku sattuu "t�ht�imeen". Peli taas tiet�� miss� kohdassa silloin ollaan, koska itse tuottaa sen kuvan.
Monessa nykyisess� UPS-laitteessa on liit�nt� jolla PC ja UPS-laite voiva kommunkoida kesken��n esimerkiksi niin, ett� kun UPS huomaa varsinaisen verkkos�hk�n kadonneen, se voi tiedottaa PC:lle, ett� siell� oleva ohjelmisto voi suorittaa n�tin PC:n alasajon.
Eriss� UPS-laitteissa ja ohjelmistoissa (mm. PowerChute) on kaksi toimintamoodia: simple tai smart signalling.
Simple-tilassa ohjaus toimii yksinkertaisesti siten, ett� ohjelma kytt�� yhden k�yttelynastan signaalitasoa UPS:in sarjaportista. Tyypillisesti t�ll� k�ttelyll� saa aikaan kaksi tilaa: "Battery low" tai"Shutdown". Shutdown aiheuttaa n�tin alasajon. Per�ss� er�s UPS-laitteissa k�ytetty nastaj�rjestys PC:n 9-nastaiseen sarjaporttiin:
Pin
2 : Mains Fail
4 : Common
5 : Battery Low
6 : Shutdown
Joissain toisissa tapauksissa k�ytett�v�t nastatat voivat olla
DB-9 sarjaportissa 4,5 ja 8. Yksinkertaisimmat UPS-kaapelit
vaan tiputtavat DTR-linjan alas kun k�skev�t koneen ajaa alas,
eli DTR pinnin tilaa muuttamalla saa koneen sammumaan
(mm. Windows NT:n UPS-tuki antaa valita aktiivisen tilan vapaasti).
Lis�� tietoa UPS-liit�nn�ist� tietokoneeseen l�ytyy osoitteista
http://garbo.uwasa.fi/ldp/HOWTO/UPS-HOWTO.html ja
ftp://ftp.funet.fi/pub/linux/mirrors/redhat/redhat/current/doc/HOWTOS/UPS-HOWTO.
Smartmodessa UPS:i tosiaan vaihtaa tietoa PC:n kanssa sarjadatalla ja ohjelma voi piirt�� hienoja k�ppyr�it� akun tilasta, kuormituksesta, verkkovirran laadusta yms. N�m� smartmodet ovat tyypillisesti toiminnoiltaan UPS-valmistajasidonnaisia.